Marja Tiura /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen oikeusjärjestelmämme on kansalaisten mielestä sekava. Ehdonalaisen vapauttamisen nykysäännöt ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Miten on esimerkiksi mahdollista, että ensikertalainen istuu pääsääntöisesti aina tuomiostaan vain puolet? Jopa vuosienkin tuomion voi tänä päivänä joissakin tilanteissa suorittaa muutaman viikon istumisella esimerkiksi jäännösrangaistuksen osalta. Kun henkilö on ensin puolet istuttuaan päässyt ehdonalaiseen vapauteen ja tekee uuden rikoksen, Suomen lainsäädännön mukaan jäännösrangaistus on aina saman suuruinen, tasan yksi kuukausi.

Käytännön esimerkin valossa: Jos ensikertalainen mies tuomitaan kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen, hän pääsee ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan siitä puolet eli neljä vuotta. Jos hän ehdonalaisessa syyllistyy uuteen rikokseen ja saa siitä tuomion, tästä neljän vuoden suorittamatta jääneestä aikaisemmasta rangaistuksesta tulee, lainausmerkeissä, lisäistumista vain yksi kuukausi. Voikin siis perustellusti kysyä, onko tämä oikein. Jäännösrangaistuksen mittaamistavat ovat tuottaneet päänvaivaa, ja jopa käräjäoikeuksiemme päälliköt eli laamannit ovat puuttuneet tähän asiaan ja toivovat mittaamiseen enemmän suhteellisuutta ja selkeyttä.

Tähänkin esimerkkiin viitaten vankien ehdonalaisen vapauttamisen nykyiset säännökset pitäisikin mielestäni muuttaa ja siirtyä niin kutsuttuun päivästä päivään -järjestelmään eli reaalirangaistusjärjestelmään, jossa vanki kärsii koko hänelle määrätyn määräaikaisen vapausrangaistuksen. Nykyisin vangit pääsevät ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan kaksi kolmasosaa tai ensikertalaiset suoritettuaan puolet rangaistuksesta. Nuoret rikoksentekijät pääsevät ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan kolmasosan rangaistuksestaan, ja näin myös jatkossa tulee olla, että säilyisi mahdollisuus kohdella nuoria rikoksentekijöitä lievemmin. Elinkautisvankeja uudistus ei myöskään koskisi. Aloitteella ei puututa elinkautisvangin armahtamista koskevaan sääntelyyn.

Arvoisa puhemies! Aloitteessa otetaan lähtökohdaksi se, että todellista rangaistustasoa ei huomattavasti korotettaisi nykyisestään. Todellisen rangaistuksen määräisi asteikon ja muiden rikoslaista ja muusta lainsäädännöstä ilmenevien lieventämis- ja ankaroittamisperusteiden mukaisesti tuomioistuin. Tuomioistuimen asema rangaistusta määrättäessä tulisi siis korostumaan. Tuomioistuimen itsenäinen asema ja riippumattomuus on taattu perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Tuomioistuimen harkintavalta takaakin mielestäni parhaimmin sen, että yksittäistapauksessa tulevat kaikki merkitykselliset olosuhteet otetuiksi huomioon. Tuomioistuimet kykenevät korkeatasoiseen ja yksittäiset olosuhteet huomioon ottavaan rangaistuksen mittaamiseen. On myös kyseenalaista, jos hallinnollinen järjestelmä päättää todellisesta rangaistuksen pituudesta.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että tuomioistuimen määräämät rangaistukset todellisuudessa pienenevätkin mekaanisten laskukaavojen myötä. Vankilamatematiikassa 1 + 1 ei siis olekaan 2. Minkä takia, jos tuomioistuimessa tuomari ilmoittaa tuomitulle hänen saavan kahdeksan vuoden tuomion, se sitten hyvän käytöksen ja hymyn myötä onkin todellisuudessa vain neljä vuotta? Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että sekä vangittu että asianomistaja, molemmat, ovat alusta lähtien tietoisia todellisesta rangaistuksen kestosta?

Päivästä päivään -järjestelmä on niin ikään tarpeen ulkomaalaisten Suomessa vapausrangaistukseen tuomittujen vankien palauttamiseksi suorittamaan rangaistustaan kotimaassaan. Nyt eri maiden eri ehdonalaisjärjestelmistä voi seurata, että palautettava vanki kärsii kotimaassaan ankaramman rangaistuksen kuin Suomessa, jos vanki pääsee aikaisemmin ehdonalaiseen vapauteen.

Rikoksentekijän, uhrin ja yleisen lainkuuliaisuuden sekä oikeusvarmuuden kannalta on tärkeää tietää etukäteen todellinen vankilassaoloaika silloin, kun rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen vankeusrangaistukseen. Tämä aloite siis parantaa epämääräistä nykytilaa. Myös rangaistusasiat tulevat läpinäkyviksi ja jokaisen kansalaisen ymmärrettäviksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tällä lakialoitteella on tarkoitus herättää keskustelua ehdonalaisen vankeuden tarpeellisuudesta ja sen toimivuudesta. Vain lakimuutoksella voidaan nykyistä rangaistuskäytäntöä muuttaa siihen suuntaan, minkä kansalaiset kokevat oikeudenmukaiseksi, ja sen täytyy olla myös demokraattisen valtion lainsäädännön peruskivi. Tähän ongelmakenttään liittyen julkisuudessa onkin aivan viime päivinä käyty keskustelua jäännösrangaistuksesta, joten keskustelu varmasti jatkunee täällä salissa ja jatkunee vielä julkisuudessakin.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Jäännösrangaistuksista itse käynnistin keskustelun jo toista vuotta sitten. Vankeuslakikomitea ei ehdottanut siihen muutosta; sen sijaan itse annoin jatkotoimeksiannon, että tämä jäännösrangaistusmenettely pitää muuttaa. Nythän siis, niin kuin ed. Tiura totesi, jos on rangaistuksesta jäänyt suorittamatta yksi kuukausi taikka vaikkapa viisi vuotta, siitä uuden teon jälkeen, ehdonalaisessa vapaudessa tehdyn teon jälkeen, tulee sama yksi kuukausi täytäntöön pantavaksi, ja sehän ei ole mitenkään järkevä systeemi. Tähän vain on Suomessa jostakin syystä totuttu aikaisempina aikoina. Nyt todennäköinen ehdotuksen linja on se, että rangaistuksen pituus tulisi sitten tuomioistuimen ratkaistavaksi. Siinä yhteydessä, kun siitä uudesta teosta tuomitaan rangaistus, myös ratkaistaisiin, kuinka pitkä aika jäännösrangaistuksesta tulee panna täytäntöön.

Muutoin, mitä edustaja-aloitteeseen tulee, tätä niin sanottua reaalirangaistustahan on käsitelty monessa yhteydessä. Euroopan unionin maista sellaisen uudistuksen on käytäntöön kait ainoana pannut Itävalta, jossa samassa yhteydessä sitten leikattiin rangaistusasteikkoja aika tuntuvasti. Käytännössä sitten ne uudet reaalirangaistukset siitä siirtymästä eteenpäin ovat suunnilleen sen pituisia kuin siihen saakka oli täytäntöön pantu osuus aiemmin tuomituista rangaistuksista ollut. Jollei näin tehdä, silloin ed. Tiuran pitäisi tähän aloitteeseen kytkeä raha-asia-aloite, jolla rahoitettaisiin noin 2 000 vangin lisäys kunakin päivänä täytäntöönpantaviin rangaistuksiin. Hintalappu on siellä 100 miljoonan euron luokkaa per vuosi, rakennushankkeet ehkä päälle.

Mutta joka tapauksessa tähän ongelmaan myös pitää vankeuslain uusimisen yhteydessä kiinnittää huomiota. Kun ed. Tiura korosti, että pitää olla ennalta tiedossa suunnilleen täytäntöönpanorangaistuksen pituus, niin tämähän on käytännössä mennyt siihen, että tosiaan tulee jokseenkin automaattisesti puolikkaan jälkeen ensikertalaiselle ja kahden kolmasosan jälkeen uusijalle ehdonalaiseen vapauteen päästäminen eikä, niin kuin alkujaan sitä systeemiä on perusteltu, että näin tapahtuu vain, jos käyttäytyy hyvin ja rangaistuksen toimeenpano sen henkilön kohdalta osoittaa, että edellytykset vapaudessa elämiseen ovat olemassa. Jonkun verran sinne pitäisi kyllä nähdäkseni tätä harkinnanvaraa jättää, että on motivaatiota osallistua koulutukseen, työtoimintoihin rangaistuksen aikana, ja jos määrätietoisesti pullikoi kuria ja järjestystä vastaan, niin olisi mahdollista myös päivästä päivään -täytäntöönpano tämän uudistuksen jälkeenkin.

Mutta tosiaan, jos sitten kautta linjan siirryttäisiin päivästä päivään -täytäntöönpanoon, silloin pitäisi varautua todella laajoihin kustannuksiin, lisähenkilöstöön, lisätiloihin, enkä tiedä sitten, missä määrin se todellisuudessa rikollisuutta vähentäisi. No, ainakin tietysti sen ajan, minkä henkilöt ovat vankilassa, jonkun verran, mutta yleisesti verrattunahan meillä rangaistukset ovat suunnilleen eurooppalaista keskitasoa, joissakin rikostyypeissä lievemmästä päästä, joissakin keskitasoa. Mutta tämmöistä tarkempaa arviota vankeusrangaistuksen pituuden vaikutuksesta rikollisuuteen ja ennaltaestävyyteen pitää kaiken aikaa tehdä, ja on selvästi sellaisia rikollisuuden uusia muotoja, joissa pitää tuomioistuinten nykyistä selvästi laveammin käyttää myös rangaistusasteikon yläpäätä eikä rajoittua niin orjallisesti niin sanottuun normaalirangaistusajatukseen, että samasta teosta tulee suunnilleen sama sieltä asteikon alimmasta kolmanneksesta valittu rangaistus, olipa sitten kuinka törkeästä tai tavallisesta teosta tahansa siinä rikostyypissä kysymys. Tuommoista avarampaa arviointia ja rangaistusasteikon käyttöä tarvitaan, jotta ennalta estävä vaikutus rangaistuksilla olisi tehokkaampi.

Mutta tosiaan siis tähän aloitteen peruslinjaan ei voida näillä reunaehdoilla Suomessa mennä; sen sijaan tuo jäännösrangaistusongelma, josta ed. Tiura lähti liikkeelle, on ratkeamassa, tai ainakin yksi ratkaisumalli tulee vankeuslakiehdotuksen yhteydessä.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän oikeusministeri Koskista siitä, että hän osallistuu tähän keskusteluun.

Oikein hyvä, että tämä jäännösrangaistusmenettely tullaan uudistamaan. Toivon, että siitä ei tule samanlaista automaatiota kuin on tullut näitten ehdonalaisten vankeuksien osalta, että aina ensikertalainen pääsee puolella ja sen jälkeen päästään kahdella kolmasosalla.

Mutta mitä tulee tähän omaan lakialoitteeseeni, niin oikeusministeri ei varmasti kuullut omaa puhettani riittävän selkeästi. Minun tarkoitukseni oli nimenomaan se, että tämä järjestelmä olisi samankaltainen kuin Itävallassa. Tämä ei tule kiristämään meillä oleellisesti rangaistusasteikkoja, vaan kun tuomioistuimet langettavat rangaistuksen, siinä tilanteessa otetaan huomioon nämä eri seikat, kun rangaistus langetetaan. Tältä osin, jos me perustelemme tätä päivästä päivään -järjestelmään menemättä jättämistä sillä, että kyse on taloudellisesti suurista realiteeteista, niin siitä ei tässä kyllä nyt ole kysymys.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa en oikein ymmärrä ed. Tiuran lakialoitetta, mutta joka tapauksessa se on synnyttänyt hyvän keskustelun. Mielestäni on todella epäkohta, jos vanki päästessään vankilasta ehdonalaiseen suorittaa jäännösrangaistusta vain kuukauden riippumatta siitä, minkä verran olisi vankeutta jäljellä, jos hän rikkoo ehdonalaisena aikana lakeja vastaan. Mielestäni silloin jos ehdonalaisessa oleva vanki rikkoo lakeja vastaan, hänelle pitäisi palauttaa koko jäljellä oleva rangaistus takaisin. Näen kyllä hyväksi tämän nykyisen käytännön, jossa annetaan ankarammat rangaistukset. Se mahdollistaa tuomiot, joissa voidaan antaa sanktiota asianmukaisesti ja samalla sitä kautta kehottaa lainkuuliaisuuteen. Sitä vastoin se, että meillä on automaatti päästää tietyn ajan jälkeen vangit ehdonalaiseen, pitäisi kyseenalaistaa ja pitäisi olla todella peruste, että vanki on osoittanut selkeitä yhteiskuntakelpoisuuden taipumuksia, että hän voi päästä ehdonalaiseen.

Tätä päivästä päivään -järjestelmää en voi pitää hyvänä sen mukaan kuin ed. Tiura Itävallan mallin mukaan esittää. Näen nykyisen käytännön parempana ja sillä muutoksella, että tämä vangin ehdonalaisessa tekemä rikos palauttaisi koko rangaistuksen takaisin lisättynä sillä rikoksella, mihin hän on syyllistynyt.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Olen pitkään toiminut tuolla Oulun käräjäoikeudessa niin sanottuna maallikkotuomarina eli lautamiehenä ja toimin edelleenkin. Olen ihmetellyt alusta lähtien tuota käytäntöä: miksi tuomitaan vankeutta, joka muuttuu yleensä sitten viimeistään puolessavälissä ehdolliseksi. Käsittääkseni vankeus on aina vankeutta. Oikeus sen määrää sitten mahdollisesti ehdolliseksi. Miten siis ehdoton vankeus muuttuu automaattisesti puolessavälissä tuomiota ehdolliseksi, sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Minun mielestäni se, joka tuomitaan ehdottomaan vankeuteen, istuu päivästä päivään. Näin minun oikeustajuni sen sanoisi. En ymmärrä käytäntöä.

Toinen on semmoinen asia, mitä en myöskään ymmärrä. Se ei liity tähän lakialoitteeseen, mutta ihmettelen niin sanottua tukkualennusta: Perusrikolliset päivästä päivään tekevät samoja rikoksia, ja mitä useampia, sen suurempi tukkualennus. En oikein ole ymmärtänyt sitäkään asiaa, mihin perustuu tuo tukkualennus.

Käsittääkseni tuo Itävallan mallikaan ei ole mikään hyvä. Minun mielestäni, aivan oikeutetusti, ei niitä tuomioita tarvitse ... Silloin pitäisi muuttaa koko Suomen lakikirja uuteen uskoon. Siellähän on kaikki ylä- ja alarajat, mitä mistäkin rikoksesta voidaan antaa. Vaikka ministeri Koskinen sanoikin, että ed. Tiuran pitäisi tehdä myöskin raha-asia-aloite — kysyinkin tätä asiaa Rikosseuraamusviraston pääjohtajalta Markku Salmiselta, joka on entinen poliisimies, niin kuin ministeri Koskinen tietää — minulla olisi hyvä ehdotus tähän Suomen rikollisuuden lopettamiseen aika lyhyessä ajassa: Suorittakaamme koko vankilapalvelu ostopalveluna Venäjältä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aikoinaan kun tämä järjestelmä luotiin, niin, uskoisin, silloin ne periaatteet olivat ihan oikeat, eli silloin kun ehdonalaiseen vapauteen päästettiin, katsottiin, millä tavoin vanki käyttäytyi. Myöskin ehdonalaisvalvontajärjestelmä oli suhteellisen tehokas. Mutta nyt tästä on tullut automaatti eli aina — se on sama, mitä tuomitaan — puolet, jos on ensikertalainen, ja oli kuinka paatunut rikollinen hyvänsä, sitten kaksi kolmasosaa, ja vapauteen. Nyt ehdonalaisvalvontajärjestelmä käsitykseni mukaan ei ainakaan kaikkialla toimi sillä tavoin kuin aikaisemmin, koska lainsäädäntö on monelta osin muuttunut. Itse olen ollut useampia kertoja niin sanottuna ehdonalaisvalvojana, ja muun muassa aikoinaan oli tilanne se, että jos riittävän monta kertaa tuli juopumuspidätyksiä ja muuta vastaavaa, niin voitiin panna harkintaan sitten, joutuuko sitä jäännösrangaistusta sovittamaan. Mutta nyt kun nämä kaikki järjestelmät ovat muuttuneet, niin minun mielestäni meidän olisi tehtävä joka tapauksessa jotakin tälle järjestelmälle, nimenomaan siksi, että kansalaiset ymmärtäisivät tämän tosiasiallisen tilanteen, koska jos tuomitaan, niin kuin ed. Tiura sanoi, kahdeksaksi vuodeksi ensikertalainen, niin hän on automaattisesti neljän vuoden päästä vapaana, käyttäytyy hän vankilassa miten hyvänsä. Eli kun olosuhteet ja järjestelmät ovat muuttuneet, niin myös tämä järjestelmä pitäisi minun mielestäni muuttaa.

Petri  Neittaanmäki  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Tiura on tehnyt erinomaisen hyvän lakialoitteen. Nykyisessä käytännössä ei ole mielestäni mitään järkeä, että tuomioistuimet tuomitsevat näistä rikoksista rangaistusasteikkojen alapäästä ja sitten niitä edelleen muutetaan ehdonalaisiksi rangaistuksiksi ja tätä kautta todella tuo varsinainen rangaistus jää hyvin mitättömäksi ja myöskin näitä rangaistuksia sitten uusitaan. Mielestäni oikeusministerikin on kiinnittänyt huomiota siihen, että rangaistusasteikoissa voitaisiin käyttää joskus myöskin näitä yläpäitä hyväksi. Jos tämä johtaa sitten siihen, että kustannukset nousevat, niin lisätään rahaa sinne. Ei tämä voi olla rahakysymys. Tämä on niin vakava asia, että tällaiseen pitää rahaa valtiolta löytyä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Tämä on uskomattoman suuri lakiesitys suomalaisessa kriminaalipolitiikassa, jos tämä joskus tulisi toteutumaan. Tämä muuttaisi paljonkin suomalaisten käsitystä siitä, mikä on tuomio ja mikä on oikeudenmukainen tuomio ja mikä on läpinäkyvää ja mikä on ennustettavaa. Huomaa vaan tässäkin keskustelussa, että tässä salissa vilisevät sanat "ehdollinen" ja "ehdonalainen" sekaisin, jotka tietenkin tarkoittavat jo aivan eri käsitettä. Meillä on ehdollisia tuomioita, ja sitten meillä on ehdonalaista vapautta; meillä on yhdyskuntapalvelua jne. Näihin asioihin tällä esityksellä tulisi olemaan myöskin merkittävä parannus.

Huomasi kuitenkin, että oikeusministerin perustelut lähinnä nyt tässä vaiheessa olivat sen suuntaiset, että tämä olisi jotenkin kustannuksia lisäävä muutos. Totta kai, jos me ehdollisista tuomioista tai yhteiskuntapalvelusta luopuisimme, se tietäisi tietenkin vankimäärän lisäystä. Kun tässä aloitteessa ei tavoitella nykyisten rangaistusten pidentämistä, niin jää miettimään, mistä se lisäkustannus loppujen lopuksi sitten tulee. Mutta tietenkin tämä vaatisi nykyisiltä tuomioistuimilta ja myöskin lautamiehiltä aivan erinomaisen hyvää harkintaa, koska se heidän antamansa tuomio olisi myöskin tavallaan lopullinen tuomio, joka sitten kärsittäisiin päivästä päivään. Aivan niin kuin oikeusministeri jo täällä totesi: jos meillä joku noudattaa vankilassa lakia, järjestystä ja esimerkiksi osallistuu koulutukseen, on päihteetön, tekee töitä, niin kuin me toivoisimme kaikkien vankien myöskin tekevän ja integroituvan yhteiskuntaan, niin kyllähän silläkin täytyy olla joku porkkanansa. Mutta voidaan kysyä tietenkin, onko porkkana kaksi vuotta tai neljä vuotta tai jotkut tällaiset luvut vai voisiko tämä porkkana olla esimerkiksi muutama kuukausi hyvästä käyttäytymisestä verrattuna tähän päivästä päivään -tuomioon. Vankilaviranomaiset hallintoviranomaisina nimenomaan arvioisivat sen, onko vanki omalla käyttäytymisellään, säännöksiä noudattamalla tai kouluttautumisella, ansainnut tämän alennuksen. Nythän tämä alennus, joka saattaa olla kahdeksan vuoden tuomiosta jopa neljä vuotta, tulee käytännössä jokaiselle, joka neljä vuotta siellä vankilassa on ollut, ainakin ensikertalaisten osalta. Tiedämme myöskin, että rikosten uusijoitten kohdalla ei läheskään aina myöskään toteuteta tätä kahden kolmasosan periaatetta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Minä luulen kyllä, että rikosten ennaltaestämisen kannalta silloin, kun tehdään törkeitä rikoksia, joista vankeustuomio annetaan, olisi varmasti parempi, että jos me näemme lehdestä, että jokin käräjäoikeus on tuominnut esimerkiksi useista tahallisista rikoksista vuoden vankeustuomion ehdottomana, niin voisi olettaa, että tämä henkilö ei esimerkiksi puolen vuoden päästä jälleen ole tuossa meidän viereisessä talossa tekemässä esimerkiksi uusia pahoinpitelyjä tai törkeitä pahoinpitelyjä, koska lehdessä nimenomaan kerrottiin näin, että hän sai siitä vuoden tuomion. Eli mihin oikeusjärjestelmään perustuu tämä alennus? Samoin luulen, että mikäli tällaiseen reaalirangaistusmaailmaan mentäisiin myöskin Suomessa Itävallan tapaan, ehkä vieläkin perusteellisemmin oikeusistuimet ja lautamiehet miettisivät, mikä on todella se oikeudenmukainen kokonaisrangaistus tästä teosta, ottaen huomioon entisyyden ja aikaisemman rikollisuuden ja tapauksen kokonaisuutena.

Jo pelkkä tietoisuus siitä, että ensikertalaiselle voidaan antaa kovaltakin näyttävä tuomio, joka muuttuu sitten puolikkaaksi, vääristää selvästi näitä kuvioita. Varmasti monille meistä edustajista toreilla ja turuilla useinkin sanotaan, kun ihmiset näkevät törkeitä rikoksia tehtävän ja sitten katsovat tätä tuomiota, että kiristäkää tuomioita, tehkää jotakin. Me kerromme tietenkin, että rangaistusmaksimissa riittää kyllä edelleen vielä lisäysmahdollisuutta, mutta oikeusistuimet vain soveltavat tällaista käytäntöä.

Aivan lopuksi katson kuitenkin, että kyllä tässä reaalirangaistusmaailmassa järkeä olisi. Huomasin, ettei myöskään oikeusministeri missään vaiheessa aivan ehdotonta tyrmäystä tällekään asialle antanut, mutta varmasti olisi parempi, että Pohjoismaissa ja meidän naapurimaissamme olisi kaikissa samanlainen järjestelmä. Kun nyt puhutaan esimerkiksi rikoksentekijöitten luovuttamisesta eri maihin, monesti on törmätty siihen problematiikkaan, että se ei ole mahdollista sen takia, kun järjestelmät eivät tunne toisiaan. Sen takia ed. Marja Tiuran tekemä lakialoite on aivan oikean suuntainen.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo, joka on hyvä ystäväni, pieni opetus: Puhuitte tuossa äsken, että tuomioistuimen antama tuomio, jos se olisi päivästä päiväänkin, olisi lopullinen. Eihän se ole lopullinen. Tässä aloitteessahan ei puututa valitusoikeuteen millään tavalla. Kaikista tuomioista on oikeus valittaa. Samalla toteaisin, kun on semmoinen harvinainen hetki, että ministeri Koskisella on aikaa kuunnella, että sen verran olen ihmetellyt myöskin käytäntöä — joka ei nyt liity välttämättä tähän lakiin, mutta kun on asiantuntija paikalla — että käräjäoikeuksissa on erikoinen suhtautuminen näihin valituksiin. Käräjätuomarit pelkäävät sitä, että ei voi antaa pitkiä tuomioita, ei uskalla antaa semmoisia tuomioita, joita Suomen laki oikeuttaa antamaan, sen vuoksi, että ei halua omaa nimeään esimerkiksi Rovaniemen hovioikeuteen monta kertaa, koska juttu palaa sieltä taas suttina takaisin. Käräjätuomarit oikeasti pelkäävät tätä. He eivät uskalla antaa kunnon tuomioita.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustajia hyvistä puheenvuoroista. Aivan kuten ed. Salo omassa puheenvuorossaan nosti esille, niin en ymmärrä — tietysti olen maallikko enkä juristi — vaikka kuinka pyörittelen tätä asiaa, mistä johtuu se, että jos tämmöiseen reaalirangaistukseen siirryttäisiin, mutta jos rangaistukset eivät kuitenkaan kiristy, niin sitten lähdetään siitä, kuin tämä olisi jonkinnäköinen budjettikysymys.

Toisaalta taas täytyy muistaa, että jokainen meistä maksaa veroja tässä yhteiskunnassa, eikö niin? Ja yksi asia: kun kansalaisilta on kysytty, mikä on teidän mielestänne yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin se on turvallisuus, eikö niin? Oikeusvaltiossa meidän tulee suojata kansalaisia ja nimenomaan rikollisuudelta. Kyllä minä näen tämän asian myöskin niin, ja siltä näyttää, että rikollisuus meillä jatkuvasti raaistuu ja lisääntyy. Huumausainerikoksista annetaan tänä päivänä todella pitkiä tuomioita, ja jos tarve vaatii tulevaisuuden osalta, jos meidän turvallisuutemme sitä vaatii ja näin on, että meidän täytyy rakentaa tähän yhteiskuntaan yksi vankila lisää, niin minä lähden siitä, että olen veronmaksajana valmis siihen, että rakennetaan, aivan kuten ed. Neittaanmäki sanoi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että meillä pitää olla mahdollisuus elää turvallisessa yhteiskunnassa, ja siksi toisekseen ei tämän lakialoitteen tarkoituksena ole ollut kiristää rangaistustasoa vaan tehdä meidän oikeusjärjestelmästämme läpinäkyvämpi ja ymmärrettävämpi. Jos tuomioistuin langettaa neljän vuoden vankeusrangaistuksen, se on silloin neljä vuotta. Tuomioistuin ottaa huomioon nämä eri seikat.

Se, mitä ed. Salo esitti tästä parin kuukauden perälaudasta, on ihan hyvä asia. Varmasti sitten, jos lopulliseen muotoon lakialoitetta lähdetään viemään, tämmöiset kaikki asiat ilman muuta otetaan huomioon, mutta yksittäisenä kansanedustajana on tietysti mahdotonta sorvata sellaista lakialoitetta, jossa kaikki nämä erilaiset seikat on huomioitu.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä, että jos rikollisuuden kehitys sitä vaatii, niin uusia vankiloita on rakennettava. Toivon, että myös tämä talo sitten antaisi rahat siihen. Jo nykyisten rangaistusten täytäntöönpanon hoitamiseen on ollut aika vaikea saada riittävää rahamäärää käyttöön.

Se, minkä takia tuollaisenaan tehtynä ed. Tiuran lakialoite johtaisi 2 000 lisävankiin, on se, että siinä ei ehdoteta muutettavaksi itse näitä perusrangaistussäännöksiä. Jotta se tehtäisiin Itävallan malliin, sehän edellyttäisi sitä, että kolmanneksella leikattaisiin rangaistusasteikkoja, ainakin maksimeja, mutta osaksi myös minimejä. Ja esimerkiksi kun nyt ehdolliseen on mahdollisuus tuomita kahden vuoden vankeuteen saakka ja kahden vuoden vankeushan tässä uudessa järjestelmässä vastaisi kolmen taikka neljän vuoden, ensikertalaisella neljän vuoden, nykyistä tuomiota niin jos sen tapaisia säännöksiä ei muutettaisi, niin itse asiassa paljon nykyistä kovemmista, törkeämmistä teoista voisi päästä ehdollisella vankeudella, ja sitä ei varmaankaan tarkoitettu. Tämä vaatisi hyvin laajaa koko rikoslainsäädännön perkaamista, jos todella lähdettäisiin siirtymään tähän reaalirangaistukseen. Se olisi sellainen suuri kertauudistus, ja siihen vaadittaisiin varmaan useamman vuoden valmistautumisaika. Mutta sen sijaan voidaan toteuttaa tosiaan tämä muu osa, mihin alussa kiinnitin huomiota, että se jäännösrangaistuksen kohta pitää oikaista järkevämmäksi ja kriminaalipoliittisessa keskustelussa kiinnitettäisiin huomiota siihen, että rangaistusasteikkoja käytettäisiin tuomioistuimissa laveammin sen rikostyypin sisällä teon törkeyden ja vakavuuden, teon luonteen, mukaan. Siinä saattaa olla tämän tyyppisiä ongelmia ihan tuomioistuimen toiminnassa, joihin ed. Rajala viittasi. Pelätään sitä, että sitten hovioikeus lieventää.

Tähän valitusalttiuteen on tulossa kyllä muutos sen takia, että viime syksynä tuli voimaan tämä niin sanottu vastavalitusoikeus. Kun on ollut taipumusta, että varsinkin kovemmista rikostuomioista asianajajat ja henkilöt itse, vastaajat, valittavat suorastaan säännönmukaisesti hovioikeuteen, niin tänä päivänä on jo riski, että kun tällaisen valituksen tekee, niin syyttäjä sen havaitessaan voi tehdä vastavalituksen sen varsinaisen muutoksenhakuajan umpeen mentyäkin ja tuloksena voi olla kovempi rangaistus hovioikeudessa. Tämän pitäisi kyllä tehokkaasti hillitä sellaista säännönmukaista hovioikeuteen valittamista ja kohdentaa valitustilanteetkin semmoisiin asioihin, joissa todellista uudelleenarvioinnin tarvetta muutoksenhakuasteessa on.

Lauri Oinonen /kesk:

Herra puhemies! Ed. Tiuran aloite on synnyttänyt hyvän keskustelun. Kaiken kaikkiaan koen, että meillä tulisi käyttää rangaistuksissa enemmän rangaistusasteikon yläpäätä ja tiukentaa myöskin rangaistuksia. Tuo ehdonalainen vankeus, mitä annetaan, on kyllä oikeastaan yhtä tyhjän kanssa niitten henkilöitten kohdalta, jotka siihen tuomitaan. Itsekin olen muutaman kerran ollut ehdonalaisen valvojana ja voin sanoa, että se ei kyllä ole mikään rangaistus. Onneksi en ole alaisena ollut, mutta valvojana muutaman kerran. Se on kyllä ihan kuollut kirjain näitä henkilöitä kohtaan. Ennen kerrottiin entisestä miehestä, että kun meni kansalaisluottamus, hän sanoi, ettei hän ole tiennyt semmoista olevankaan. Elikkä ehdonalainen vankeus on käytännössä samanlainen sanktio, ikävä kyllä.

Mutta näkisin, että on todella kuten ministeri toi esiin, että jouduttaisiin erittäin suureen rikoslainsäädännön muuttamiseen, jos mentäisiin reaalirangaistuksiin. Sitten toivon, että tämä vankeudesta ehdonalaiseen siirtäminen ei olisi mikään automaatti, niin kuin se nyt on, vaan että se todella liittyisi siihen, että on käyttäytynyt hyvin ja osoittanut yhteiskuntakuntoisuutta.

Mitä vankiloihin tulee, niin minulla on ollut monta kertaa jo aloite valtioneuvoston kerran päättämän Haapamäen vankilan toteuttamisesta. Toivon, että se vihdoin viimein voisi toteutua. Sitä varten ovat piirustukset ja tontti jo olemassa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On ihan miellyttävää keskustella näinkin suuresta asiasta ja lakialoitteesta täällä, kun oikeusministeri on ollut paikalla ja osallistunut aktiivisesti tähän keskusteluun. Lähtökohtaisesti sanoisin näin, että oikeusministeri Koskisen aikana on tuotettu hyvin herkällä korvalla oikean tyyppistä lainsäädäntöä eduskuntaan, joka on myöskin lait hyvin nopealla aikataululla käsitellyt, ja ne ovat olleet tarpeen.

Lisäisin siihen, että kyllä tämänkin tyyppinen lakialoite, joka tässä on, on asia, johon varmasti on saatavissa yli sadan kansanedustajan allekirjoitus, jos tämä nykyinen problematiikka kaikille avataan.

Mielenkiintoista on myöskin se, että kyllähän perustuslain lähtökohdista jos lähdetään miettimään kansalaisen, myöskin rikollisen, oikeusturvaa, niin on odotettavissa, että tuomion, joka saadaan lainvastaisesta teosta, nimenomaan antaa itsenäinen, riippumaton tuomioistuin, kun nyt suuriakin armahduksia tai vankeusajan lyhennyksiä toimitetaan tällä hetkellä hallinnollisella menettelyllä eli vankilaviranomaiset päättävät esimerkiksi useamman vuoden rangaistuksen pituuden lyhentämisestä. Minä pitäisin kyllä paljon parempana, että sen ratkaisun tekisivät itsenäiset ja riippumattomat tuomioistuimet, joiden päätöksistä aina luonnollisesti voi valittaa korkeimpaan oikeuteen asti, ja ne käyttäisivät sitä ratkaisuvaltaa, mikä niille kuuluu.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vähän saman tyyppinen kuin ed. Salon asia. Presidentti Halonenhan puuttui myöskin tähän asiaan, että kun tuomioistuin määrää elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin tuomioistuin sen myöskin armahtakoon, jos sellainen ajatus tulee mieleen, eikä sitä annettaisi presidentille. Olen ihan samaa mieltä, että tuomioistuin tuomitkoon.

Ministeri tuli takaisin. Ministeri Koskinen: Ihmettelin aluksi, mihin perustuu se, että ed. Tiuran täytyisi tehdä myöskin raha-asia-aloite. Eikö oikeuslaitos silloin, jos ihminen tuomitaan vankeuteen vaikka neljäksi vuodeksi, ole varautunut siihen, että ihminen on siellä neljä vuotta? Te siis todistitte äsken, että te oletattekin oikeuslaitoksessa, ja se on Suomen lakiin nähtävästi jo kirjattu, että se tuomio on vain kaksi vuotta tai korkeintaan kolme. Siihenkö perustuu se teidän olettamuksenne, että siitä tulisi runsaasti enemmän kuluja? Eikös se pitäisi kirjoittaa silloin suoraan Suomen lakiin, että näin on, että automaattisesti sieltä pääsee aiemmin pois?

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala tuossa loppukaneetissaan vei sanat suustani. Nimenomaan tätä tuossa itse paikalla istuessani mietin: onko todella niin, että me laskemme niin, että ensikertalainen tulee aina puolella ulos ja sitten sen jälkeen kaksi kolmasosaa ja tätä kautta tulee ikään kuin tällaista säästöä. Eikö olisi helpompi noin budjettiteknisestikin ajatella, että me tiedämme etukäteen, kuinka pitkään tämä porukka oikeasti ja faktisesti on vankilassa? Minä ajattelen tämän myöskin uhrin näkökulmasta. Jos on esimerkiksi joku törkeä rikos, joka kohdistuu henkilöön, ja syyllinen laitetaan rangaistusta kärsimään rangaistuslaitokseen, niin kyllä minun mielestäni on sen uhrin kannaltakin oikein, että rikoksen uhri tietää, koska tämä henkilö tulee vankilasta ulos, hän tietää päivän, milloin tämä vanki vapautuu. Tänä päivänähän me emme sitä voi sanoa, lopullisesti. Jos vanki hymyilee ja käyttäytyy hyvin vankilassa, hänellä on mahdollisuus päästä paljonkin aikaisemmin pois vankilasta tekemään uusia rötöksiä ja uusimaan näitä tekeleitänsä.

Sitten vielä haluan tässä lopuksi nostaa sen asian esille, että kun tein tätä lakialoitetta, niin minun lähtökohtani ei ollut mikään puhdas Itävallan malli, todellakaan, vaan tämmöinen sovellettu Itävallan malli, ja toivoinkin, että tästä asiasta nousisi tämmöinen oikein kipakka keskustelu täällä salissa. Tuossa Salon Petrin kanssa keskustelimme, ja kun varmasti ed. Salo tulee tässä konsultoimaankin, niin jospa vaikka sitten ryhtyisimme tuumasta toimeen ja soveltaisimme vielä tämän keskustelun pohjalta tätä ja keräisimme kaikkien keskustelijoiden nimet alle ja keräisimme sen toistasataa nimeä, ja jatketaan sitten vielä keskustelua.

Lopuksi kiitoksia oikeusministerille siitä, että hän on ollut täällä kommentoimassa tänä iltana paikalla.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Herra puhemies! Kiitollisuudella ministeri ottaa vastaan, jos eduskunta muun toimen ohella myös lainvalmisteluosaston tehtäviä hoitaa niinkin laajassa mitassa kuin ed. Tiura ja ed. Salo tässä lupasivat.

Tuosta ed. Rajalan kysymyksestä: Nythän tämä on pitkään jatkunut käytäntö. Sen alkupohja oli lainsäädännöllisesti aika hutera. Kun mahdollistettiin se, että puolikkaan jälkeen ensikertalainen ja kahden kolmasosan jälkeen uusinut rikoksentekijä voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, niin siitä sitten muodostui, se oli varmaankin jo 70-luvulla, varsin poikkeukseton käytäntö, ja sitä ei tavallaan koskaan tuotu lainsäätäjän päätettäväksi, että sellaisesta harkinnanvaraisesta tulikin tämmöinen lähes automaattinen linja. Se tulee oikeastaan nyt vasta tämän vankeuslain yhteydessä selvemmin eduskunnan päätettäväksi; se on ollut osakysymyksenä useassakin vaiheessa lainsäädäntöä uusittaessa, mutta siihen ei ehkä sitten tältä kannalta ole huomiota kiinnitetty.

Mutta juuri sen takia, että se on lähes poikkeukseton käytäntö ollut, arvioidaan kaikkien osalta, että se vapautuminen ehdonalaiseen vapauteen tapahtuu näiden murtolukusääntöjen mukaan. Ja sehän on ihan yhtä selvä sitten päivämääränä kuin se olisi silloinkin, jos olisi päivästä päivään -systeemi. Se voidaan merkitä näihin vankitietokortteihin ja merkitäänkin tietojärjestelmään todennäköisenä vapautumispäivänä. (Ed. Tiura: Se pitäisi uhrin saada tietää!) Sama koskee rikoksen uhria, että hän saa tämän tiedon halutessaan, ja nythän on ollut pari vuotta voimassa velvoite Rikosseuraamusvirastolle antaa tieto sellaisessa tilanteessa, jossa on erityisesti uhkaava vaara asianomistajan uhrin kannalta henkilön vapautumisesta, vielä juuri henkilökohtaisesti antaa se tieto.

Tämä siis on voitu näissä vankimäärälaskelmissa ottaa huomioon, ja jos sitten siirryttäisiin ilman muita muutoksia tähän päivästä päivään -systeemiin, niin se tekisi ihan matemaattisesti noin 40 prosentin lisäyksen päivittäiseen vankilukuun. Se olisi huomattavan iso muutos. Tätä vankilukuahan ei muutenkaan pystytä kovin tarkasti arvioimaan sen takia, että riippumattomat tuomioistuimet päivittäin ratkaisevat asioita, että lähetetäänkö joku henkilö suoraan vangittuna rangaistustaan suorittamaan vai jääkö se sitten erikseen täytäntöön pantavaksi ja milloin sitten taas ulosottoviranomaiset, poliisi, saavat henkilön kiinni, kun tulee näitä vankilaanilmoittautumisajankohtia ja niitä ei noudateta. Siellä on useita kymmeniä, useita satoja, koskeva ailahtelu tuossa vankiluvussa vuoden mittaan ja vuosien mittaan. Sitä on hyvin vaikea eksaktisti arvioida, mutta, niin kuin nyt näkyy, tämä jatkuva vankimäärän nousu näyttäisi taittuneen. Tällä hetkellä se on tasaantunut; jo muutaman kuukauden tilanne on ollut tasaantumassa, ja siinä mielessä tällainen kolmen vuoden jatkuva nousu on katkennut.

Mutta tästä eteenkinpäin on hyvin vaikea antaa tarkkoja ennusteita siitä, mihin suuntaan vankimäärä kehittyy, koska niitä itse rikoksia tehdään päivittäin. Ei voi tietää, miten pahoja ja kuinka useita tapahtuu ja mikä on sitten poliisin selvitysprosentti, miten suuri osa tekijöistä saadaan kiinni, syytetyksi ja tuomiolle, ja sitten kun tuomiot on annettu, koska tulee se lainvoimainen tuomio ja milloinka se päästään panemaan täytäntöön.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi vielä sen verran, että varmasti on aivan totta, että meidän on vaikea käytännön syistä johtuen arvioida, paljonko ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna on tosiasiallisesti vankeja vankiloissa, ja yhdyn niihin mielipiteisiin, että eduskunnan on myöskin budjettivaltaa käyttävänä poliittisena päätöksentekoelimenä huolehdittava siitä, että meillä on riittävästi vankiloissa tilaa, ja myöskin, että vangeilla on siellä sellaiset inhimilliset olosuhteet, mihin muukin maailma meitä velvoittaa. Korostan myöskin oikeusministerille, että, kuten varmaan panitte merkille, nyt tämän vuoden budjetista lakivaliokunnan lausunto, budjettilausunto, kosketti nimenomaan tätä asiaa ja siihen myöskin saatiin eduskunnalta lisää varoja. Pidän kyllä tärkeänä, että jos uusia vankiloita tarvitaan ja määrät jostakin syystä lähtevät lisääntymään, niin siihenkin meidän täytyy varautua.

Sen verran totean vielä tästä uhrin asemasta, mikä aina tässä rikollisuudessa unohtuu, että on vain monesti niin, että silloin kun on törkeä väkivaltarikollinen tai sellainen rikollinen, joka esimerkiksi kohdistaa rikollisuutta nuoriin tai lapsiin, niin kuin tänä päivänä on, niin kyllä nämä rikolliset herättävät pahennusta, pelkoa ja levottomuutta hyvinkin laajalla alueella, jopa kokonaisessa kaupunginosassa, koska he ovat monesti arvaamattomia, jopa sairaitakin henkilöitä, ja jos tällainen henkilö on saanut pitkän tuomion ja hän yllättäen ilmestyykin siihen katukuvaan hyvin nopeasti, niin kyllä se saa aikaan kysymyksen, onko Suomi enää oikeusvaltio. Ed. Tiuran lakialoite kumminkin tähtää siihen, että tämäkin korjattaisiin. Meillähän on kokemusta myöskin siitä, että täällä on joskus jopa omiakin lakialoitteita sattunut menemään läpi.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ministerin huomautus tuossa kyllä kävi minullekin vähän korvaan. Kun 40 prosenttia tulee lisää aikaa, jos nämä pidetään päivästä päivään sisällä, niin ei se saa olla tekosyy sille, että ei pidetä vankeja päivästä päivään vankilassa. Rakennetaan lisää vankiloita sitten jos niitä tulee sen verran lisää.

Päinvastoin minä luulen, että kun päivästä päivään -järjestelmää ruvetaan konkreettisesti käyttämään, niin vangit kyllä vähenee, koska silloin tiedetään, että hetkinen, kun minä teen tämän rikoksen, niin tulee päivästä päivään. Minäkin kumminkin kun tiedän noita kavereita sun muita, niin kuin minäkin tässä katson ehdollista vankeutta, niin kyllä minä tiedän, missä se raja menee, ettei tee mitään niin pahaa, niin ettei tule sitä rangaistusta. Väkivalta ja pahennus vähenee sillä, kun tiedetään, että tulee päivästä päivään tämä rangaistus. Kyllä kaikkien murhaajien, pedofiilien, raiskaajien ja kaikkien täytyy saada suora päivästä päivään -rangaistus, ei mitään muuta mahdollisuutta niille.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin, se on aivan totta — näen asian samalla tavalla kuin ed. Halme täällä — tällä on myöskin ennalta ehkäisevä vaikutus rikollisuuteen, koska kyllä rikolliset tänä päivänä osaavat matematiikan, taitavat sen erittäin hyvin. He laskevat todella tarkasti, mikä on se määrä, mistä sitten oikeasti mennään istumaan. Toisaalta itse olen myöskin toiminut käräjäoikeuden lautamiehenä tuolla Tampereen käräjäoikeudessa, ja kyllä tosiasia on myöskin se, että meillä on tiettyjä rikollisia, jotka näin syksyn tullen, kun tulee vähän pakkasta ja tulee kylmä, hakeutuvat vankilaan tekemällä pieniä rikoksia tai useampia pieniä rikoksia. He laskevat hyvin tarkasti, kuinka pitkään he ovat vankilassa niin sanotusti kiven sisällä, muurien sisäpuolella. Sitä taustaa vasten myöskin minä näen tämän päivästä päivään -järjestelmän, tämän reaalirangaistusjärjestelmän, sillä tavalla, että se on meidän kaikkien kannalta positiivinen asia, koska me tiedämme oikeasti, kuinka paljon vanki istuu vankilassa, ja myöskin sen rikoksen uhrin osalta se on ihan selkeä parannus.

Kiitoksia kaikille keskustelijoille täällä tänä iltana.