Petri Neittaanmäki /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuopion käräjäoikeus kumosi 26. marraskuuta 2003 poliisin tekemän takavarikkopäätöksen, jonka mukaan törkeään rattijuopumukseen tuomitun miehen auto olisi määrätty rikoksentekovälineenä menetetyksi valtiolle. Oikeuden mukaan auton menetys olisi ollut vastaajan kannalta kohtuutonta, vaikka sama henkilö oli syyllistynyt aiemmin noin kymmeneen rattijuopumukseen. Oikeuden päätös on mielestäni käsittämätön, sillä maassamme tapahtuu vuosittain noin neljäsataa liikennekuolemaa, joista noin neljännes on rattijuoppojen aikaansaannoksia.

Päihtyneen kuljettajan kiinnijäämisriski on yleensä hyvin alhainen, ellei lähes olematon. Tavallisin syy on liikenneonnettomuus ja sen yhteydessä tehty puhallus. Rattijuoppoja jää jonkin verran kiinni vihjepuhelimien kautta. Tieratsioissa tavataan keskimäärin 1—2 päihtynyttä kuljettajaa jokaista tuhatta ajoneuvoa kohden. Tämä merkinnee sitä, että esimerkiksi jossain tiekohdassa, jossa päivittäin kulkee 20 000 ajoneuvon virta, seassa ajaa kenenkään tietämättä 30—40 rattijuoppoa.

Vaikka liikennesäännöt kieltävät päihtyneenä ajon, päihtyneenä kuitenkin ajetaan. Tämän vuoksi seuraamuksia onkin mielestäni kovennettava. Yksi pikaseuraamus voisi olla, että rattijuopon auto passitetaan välittömästi kiinnijäämispaikalta kunnalliseen säilytykseen. Se ei tarkoita omaisuusesineen pysyvää takavarikointia, vaan siirtoa väliaikaisesti kunnalliseen säilytykseen. Vastaava järjestelmä toimii jo pysäköinninvalvonnassa: liikennettä haittaava auto, ja niinhän se on päihtyneenkin auto, siirretään kunnalliseen säilytykseen. Järjestelmän kautta käsitellään vuosittain tuhansia autoja. Esimerkiksi Jyväskylässä passitetaan kunnalliseen varastoon runsaat 200 autoa vuosittain, Turussa 600 ja Joensuussa 150. Mitään uutta organisaatiota ei siis tarvitse maahan tämän vuoksi rakentaa.

Ajoneuvon siirto kunnalliseen säilytykseen rattijuopumukseen syyllistyneiltä voisi toimia kiinnijäämisriskiä vahvempana ajon esteenä, koska päihtyneen oma harkintakyky yleensä heikkenee sen suhteen, jättääkö ajon väliin vai ei. Kun uhka ajoneuvon menettämisestä päihtyneenä ajon seurauksena tulisi laajasti yhteiskunnassa tietoisuuteen, myös läheisten rooli omaishoitajina ja ajonestäjinä korostuisi. Tämä keino saattaa olla myös tehokkaampi ja halvempi kuin esillä ollut alkolukko. Samalla se on lievempi kuin auton määrääminen kokonaan rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi, vaikka tämänkin keinon tulisi olla poliisin käytössä törkeimmissä tapauksissa. Tästä asiasta tein lakialoitteen edellisellä vaalikaudella. Myös tuore tieto New Yorkista tukee täydellisen takavarikon käyttöä: rattijuopumustapaukset ovat pudonneet siellä peräti 40 prosenttiin aikaisemmasta.

Toteutettu alkoholiverouudistus tulee lisäämään monien arvioiden mukaan suomalaisten alkoholinkäyttöä. Tämä altistaa ihmisiä yhä enemmän tilanteisiin, joissa saatetaan tarttua päihtyneenä rattiin. Siksi lainsäädäntöämme tulisikin pikaisesti uudistaa päihtyneenä ajon seurausten osalta. Ajoneuvon väliaikainen takavarikko olisi nopea ja halpa keino tämän toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Toivonkin tälle aloitteelle nopeaa ja myönteistä käsittelyä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Neittaanmäki on tehnyt aloitteen, joka toivottavasti synnyttää hyvän keskustelun siitä, kuinka me saisimme rattijuopot pois liikenteestä ja näin ollen turvallisuutta liikenteeseen. Olen aiemminkin sanonut, että liikenneraittius on kaikkein halvin ja kaikkein tehokkain tapa estää liikennekuolemia ja -onnettomuuksia. Näin ollen kaikki keinot, millä raittiutta voitaisiin edistää liikenteessä, tulee voida ottaa käyttöön. Esimerkiksi promillerajan laskeminen nykyisestä 0,5:stä 0,2:teen on ollut usein esillä. Se olisi edelleen yksi harkitsemiskelpoinen keino. Näin yhteiskunta antaisi signaalin siitä, että alkoholi ei kuulu liikenteeseen. Mutta sitten tietysti kovempi signaali olisi tämä ed. Neittaanmäen aloitteessaan tuoma esitys ajoneuvon ottamisesta, tässä tapauksessa väliaikaisesti, talteen, vaikkapa kunnalliseen säilytykseen, kuten aloitteessa on tuotu esille, tai muulla tavalla pois liikenteestä.

Tämä on hyvä ajatus harkittavaksi, ja mielestäni tulisi harkita myös sitä, että törkeässä rattijuoppoustapauksessa ajoneuvo menetettäisiin pysyvästi yhteiskunnalle. Ongelmaksi tässä tietysti nousee se tilanne, että rattijuopoissa on hyvin paljon kaikista lainsäädännöistä piittaamattomia henkilöitä, jotka ajavat myös kauppa-arvoltaan arvottomilla autoilla, romukuntoisilla autoilla, jotka usein ovat myös katsastamattomia, ja tällaisen auton menettämisestä ei sitten kovinkaan suuri tuo sanktiovaikutus olisi. Nämä tapaukset tulisi selvittää muulla menettelyllä, vaikka ehdottomalla vankeudella. Näin ollen tässä tapauksessa sitten yhteiskunta myös antaisi selkeän signaalin, että alkoholi ei kuulu liikenteeseen.

Se, että noin sata henkilöä kuolee rattijuoppouden seurauksena, usein syyttömät henkilöt, on aivan liian paljon. Rattijuopumus aiheuttaa myös onnettomuuksia, joissa vammaudutaan, ajoneuvot menevät rikki, ja me kaikki maksamme pakollisten liikennevakuutusten kautta ja myös vapaaehtoisten liikennevakuutusten kautta ja yhteiskunnan verojen kautta rattijuoppouden hintaa. Tämän vuoksi yhteiskunnan tulisi ottaa entistä tehokkaammat keinot käyttöön rattijuoppouden estämiseksi, ja nimenomaan nyt, kun on pelättävissä alkoholiongelman ryöstäytyminen myös liikenteeseen alkoholiverouudistuksen seurauksena.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Neittaanmäen laatima lakialoite pureutuu valitettavan ajankohtaiseen ongelmaan. Näin aivan aluksi on todettava, että kannatan yleisesti kaikkia ehdotuksia ja aloitteita, joiden tähtäimessä on tieliikenneturvallisuuden parantaminen. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että koko ongelma on erittäin laaja ja monisyinen — alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista ei yhdellä hallintolain muutoksella täysin estetä — mutta nyt, ennen kuin alkoholiverotuksen uudistus on suoritettu loppuun ja käytäntöön saatettu, on aika keskustella näiden päätösten aiheuttamista käänteisistä puolista ja siitä, miten niitä voitaisiin parhaiten torjua.

Rattijuoppouden ehkäiseminen mahdollisimman tehokkaasti on kaikkien yhteiskunnassa toimijoiden yhteinen asia. Usein tämän tavoitteen merkitystä ei ymmärretä ennen kuin rattijuoppo on aiheuttanut liikenneonnettomuuden tarpeeksi lähellä omaa perhepiiriä. Alkoholiverotukseen tehdyillä ratkaisuilla sekä Alkon omilla toimilla on suora yhteys tieliikenteen turvallisuuteen. Vuonna 1969, kun keskiolut vapautui ja puhtaan alkoholin nettokulutus per capita kasvoi noin 50 prosenttia, myös rattijuoppojen aiheuttamien liikennekuolemien lukumäärä tuplaantui. Myös 80-luvun lopulla tapahtui paljon uudistuksia: alkoholimyymälät nykyaikaistettiin itsepalvelumyymälöiksi ja ostorajoituksia poistettiin. Alkoholin kulutus näiden takia nousi. Tämän seurauksena rattijuopumuskuolemat jälleen nousivat useita kymmeniä prosentteja.

Kolmen viime vuoden aikana ovat rattijuoppojen aiheuttamat kuolemat olleet selvässä kasvussa, vaikka varsinaiset liikennekuolemat ovat laskusuunnassa. Joka viides kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus on rattijuopon aiheuttama. Joka neljännessä kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa on yhtenä osapuolena henkilö, joka on alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä käsittää myös autojen alle konkoilevat pubista palaavat jalankulkijat sekä polkupyöräilijät. Rattijuoppoja jää vuosittain kiinni 25 000 eli siis 75 rattijuoppoa joka ikinen vuoden päivä. Tuomion näistä saa 18 500 eli kolme neljännestä. Liikennevirrasta joka sadas on nauttinut alkoholia ja yli 0,5 promillen rangaistavassa humalatilassa ajaa joka 480:s autoilija. Jos puhutaan Uudestamaasta, Pääkaupunkiseudusta, täällä luku on vielä synkempi: täällä joka 360:s on rattijuoppo elikkä tuhannesta joka kolmas, melkein. Nämä luvut ovat tuoreista Liikenneturvan tutkimuksista.

Nyt on työn alla valtioneuvoston toimesta ohjelma, jonka tavoitteena on kerätä eri hallinnonaloilta paras keinovalikoima siitä, miten kasvavaan kulutukseen ja sen mukanaan tuomiin lieveilmiöihin tultaisiin parhaiten puuttumaan. Tähän ohjelmaan ja siihen sisältyviin ehdotuksiin on eduskunnan kyllä syytä perehtyä aikanaan huolella. Alkolukko on eräs tulevaisuuden laiteinnovaatio, jonka vaikutuksia meidän tulisi myös käytännössä seurata.

Tottahan toki pakkokeinolain muutosesityksessä, niin kannatettava kuin se onkin, on myös paljon selvittämättömiä seikkoja, kuten esimerkiksi harvaanasutuilla seuduilla ne tapaukset, joissa rattijuopoilta takavarikoitua ajoneuvoa käyttävät myös muut henkilöt. Miten käy tuurijuopon perheenisän lasten harrastusten, jos ainoa ajoneuvo on takavarikoituna eikä äiti voi kuskata lapsiaan esimerkiksi urheiluharrastuksien pariin? En harrasta sukupuolten välistä stereotypiaa tässä esimerkkitapauksessa; aivan sattumalta mies sattuu olemaan se juoppo ja nainen se äiti. Toinen tutkittava seikka on se, että pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n takavarikon edellytykset eivät tunne ehdotetun kaltaista väliaikaista takavarikkoa.

Arvoisa puhemies! Kaikkein tehokkain keino ehkäistä rattijuopumusta on lisätä kiinnijäämisriskiä. Tämän ohella tarvitaan myös lukuisia muita keinoja, kuten esimerkiksi edellä mainitun alkolukon käyttöönotto. Tarkoin harkittu muutos pakkokeinolakiin voisi myös olla yksi hyvä keino.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtaisesti kaikki ne toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään suomalaista rattijuopumusta ja törkeää rattijuopumusta, ovat oikeat. Keinoista kiistellään ja monesti niistä ollaan myöskin eri mieltä.

Ed. Petri Neittaanmäen tekemä esitys siitä, että rattijuopumukseen liitettäisiin tällainen konfiskaatio tai takavarikko ajoneuvon ottamiseksi viranomaisten haltuun, ei välttämättä ole se kaikkein oikeatyyppisin tapa Suomessa. Nimittäin me kaikki tiedämme elävästä elämästä, että rattijuoppo, joka ajaa esimerkiksi jatkuvasti päihtyneenä, voi käyttää moottorikäyttöistä laitetta, hän voi käyttää mopoa, hän voi käyttää moottoripyörää, hän voi käyttää traktoria, henkilöautoa, pakettiautoa, linja-autoa, monta eri välinettä, tähän tekoon. Ja, niin kuin tiedätte, aika useassa perheessä ajoneuvoja löytyy useita ja useita ajoneuvolajeja. Periaatteessa ammattimaiselta rattijuopolta pitäisi takavarikoida kaikki moottorikäyttöiset laitteet pihamaalta, ja luultavasti myöskin hänen tyttöystävältään, hänen lapsiltansa ja kuka ties vielä naapuriltakin.

Tämä ei ole se oikea ratkaisu, jolla me saamme estettyä, että rattijuoppo ei esimerkiksi uusi omaa tekoaan. Vaikeuksia tulee myöskin silloin, jos ajoneuvon omistaa joku muu kuin tämä tekoon itse syyllistynyt henkilö. Aina on vaikea arvioida, onko syytä epäillä tai pelätä, että tämä joku muu henkilö sitten luovuttaa tämän ajoneuvon kaikesta huolimatta myöskin jatkossa tämän rattijuopon käytettäväksi. Sen johdosta olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tämä ei ole se oikea tapa, jolla pystytään puuttumaan. Tämä tulee aiheuttamaan enemmän hallinnollisia ongelmia ja jatkuvia oikeusriitoja siitä, onko kohtuullista, että tässä tapauksessa esimerkiksi tyttöystävän omistuksessa oleva ajoneuvo olisi otettu haltuun sen takia, että poikaystävä käyttää sitä päivittäin ym. ym. Sen johdosta suhtaudun tähän lakialoitteeseen hieman epäillen.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kaikille keskusteluun osallistuneille. En yritäkään väittää, että tällä aloitteella voitaisiin poistaa rattijuopumus kokonaisuudessaan tästä maasta, mutta mielestäni kaikkia varteenotettavia keinoja on käytettävä tai ainakin niitä on kokeiltava, jotta nähdään, mikä niitten keinojen teho on.

Ed. Oinoselle totean, että tämä esitykseni ei tietenkään poista muita, laissa jo säädettyjä sanktioita rattijuopumuksesta. Eli — kun viittasitte siihen, että jos henkilö esimerkiksi ajaa romuautolla, jolla ei ole mitään arvoa, ja sen menettää, niin tämä sanktio ei tunnu missään — muutkin sanktiot pysyvät edelleen voimassa.

Sitten ed. Salolle ja ed. Salovaaralle totean, että aloitteeni lakipykälässä totean, että mikäli ajoneuvon omistaa joku muu tai se on jonkun muun hallinnassa kuin sitä kuljettaneen eikä ole vaarana, että hän luovuttaisi ajoneuvon takaisin sitä kuljettaneelle, ajoneuvo voidaan luovuttaa omistajalle tai haltijalle näistä aikarajoista riippumatta takaisin. Eli täällä on olemassa tällainen lievennyspykälä.

Kuitenkin edelleen ed. Salolle haluan todeta, että on kai kuitenkin nyt niin, että useimmilla ihmisillä, perheilläkin, on käytössään vain yksi moottoriajoneuvo, ei siis näitä mopoja, traktoreita, puhumattakaan linja-autoista. Eli kyllä näen ja koen, että tällainen sanktio, mitä tässä esitän, olisi useimmissa tapauksissa riittävä sanktio siihen, että rattijuopumukseen ei toistuvasti enää syyllistyttäisi.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Neittaanmäen lakialoitteen paras asia on se, että hän ottaa esille — normaalibudjettikeskustelun ja muiden asioiden sivussa aikana, jolloin yleensä rattijuoppoudesta ei puhuta — yhden keinon, jolla sitä toivottavasti voitaisiin selvästi rajoittaa. Joitain tämän suuntaisia pakkokeinoja minusta olisi kyllä syytä oikein kohdennettuna toteuttaa, sen verran paljon minäkin olen tätä käytännön kenttää 30 vuoden lääkäriaikana nähnyt. Mutta toivoisin tietysti, että muistettaisiin se, että suurin osa näiden ongelmien aiheuttajista on suurkuluttajia ja osa on myöskin selviä alkoholisteja. Pelkästään rangaistuskäytäntö ei riitä; siihen täytyy liittää mukaan muita, myöskin hoidollisia, asioita, ja voi olla, että siellä jopa pakkohoito kyseisen kuljettajan osalta sitten tulee kyseeseen. Mutta tämä on rakentava tapa pitää tämä asia esillä meidän yhteiskunnassamme.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Avatakseni vielä omaa ajatteluani otan esimerkin ihan lähinaapurista, noin kilometrin päästä omasta asuinpaikastani, jossa on henkilö, joka on syyllistynyt noin kymmenkunta kertaa rattijuopumukseen. Hän on syyllistynyt rattijuopumukseen useita kertoja mopolla, hän on syyllistynyt moottoripyörällä ja useita kertoja traktorilla, koska hän on ammattimainen viljelijä. Aikaisemmin hän on lisätöikseen myöskin tehnyt linja-autonkuljettajan tehtäviä ja ehtinyt silläkin syyllistyä, mutta suurin osa näistä tapahtumista on tehty henkilöautoilla ja pakettiautoilla, joista osa on maatilan nimissä, osa hänen vaimonsa nimissä ja osa hänen nimissään. Kysyisinkin vaan ed. Neittaanmäeltä: Mitkä näistä ajoneuvoista takavarikoitaisiin tai mitkä jätettäisiin takavarikoimatta tässä tilanteessa? Kysymyksessä on aivan toistuviin tekoihin syyllistynyt henkilö.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärsin toki sen, mitä ed. Neittaanmäki sanoi, että muitakin sanktioita yhteiskunnalla edelleen tulee olla ja sen lisäksi, mitä tässä esitetään, mutta tämä nyt on yksi semmoinen konkreettinen, että useimmat ajoneuvon kuljettamiseen ryhtyvät tajuavat, että jos nyt tämän ajoneuvon tässä menettää, niin aika nolo tilanne, vaikka niitä kulkupelejä saattaisi sitten olla muitakin saatavana. Eli kyllä tämä on semmoinen konkreettisesti pelottava tilanne, että nyt ajoneuvo menee, jos nyt ei välttämättä kokonaan pois, minkä minusta senkin pitäisi olla mahdollista törkeässä tapauksessa, niin ainakin määräajaksi; se on semmoinen, mikä koskettaa kyllä ihmistä ehkä enemmän kuin pikkuinen sakko tai poliisin huomautus. Kyllä tämä ihan harkitsemiskelpoinen idea on, mutta sitten pitää olla näitä muitakin keinoja. Lähtökohtana olisi se, että se väline, millä teko on suoritettu, menetettäisiin, eli sitten sieltä lähtisi niitä välineitä, jos on enemmän, sitä mukaa kuin tekoon syyllistytään, ja sitten tulisi muita sanktioita lisäksi. Kyllä on paitsi rattijuopot saatava kiinni muutenkin rattijuoppous saatava kuriin.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle toteaisin, että tietysti jo kaikista asioista voi löytyä tällaisia yksittäistapauksia, joihin ei mikään lainsäädäntö päde, mutta ei niiden perusteella pidä lähteä tyrmäämään sitten keinoja, mitkä ehkä tepsisivät kaikkiin muihin tai ainakin suurimpaan osaan näistä rikoksentekijöistä. Tässä tapauksessakin, jos tämän esimerkkitapauksen henkilö olisi menettänyt esimerkiksi moottorikäyttöisen autonsa valtiolle tai tilapäiseen takavarikkoon, ehkä hän sitten olisi ottanut siitä opikseen — kukapa sitä varmaksi voi tietää. Mutta todella yksittäistapausten perusteella ei pidä lähteä koko esitystä mielestäni tyrmäämään.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Tämä ed. Neittaanmäen tekemä lakialoite, varmasti voisi sanoa tästä näin, on oikeansuuntainen. Tämäntapaisia keinoja pitää harkita, mutta en ainakaan näin ensilukemalta pysty sanomaan mitään siihen, voidaanko tällä todella nopeasti ja tehokkaasti rattijuoppoutta vähentää. Mutta varmasti näitä keinoja pitää miettiä.

Mitä ed. Salo toi esille tämmöisiä esimerkkejä, näitä tietenkin löytyy varmasti eri puolilta maata, mutta kyllä toisaalta myöskin on niin, näin tavallisena kansalaisena sanoisin, ja päättäjänäkin, että tuntuu siltä, että rangaistuskäytäntöä — nimenomaan, mikä koskee rattijuopumusta ja siinä aiheutettuja vahinkoja — pitäisi koventaa, jos sillä koventamisella voidaan rattijuoppoutta vähentää. Mutta löydämmekö me semmoisia tasapainoisia keinoja, jotta ne olisivat sitten kaikille oikeudenmukaisia ja että ne eivät olisi kohtuuttomia? Minusta on hyvä, että ed. Neittaanmäki on tehnyt lakialoitteen, jolla hän pyrkii, näin ymmärrän, tätä ongelmaa ratkaisemaan.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan liikenneturvallisuuden parantamisesta, pitäisi muistaa aina se, että liikenne ei muutu turvallisemmaksi siten, että rangaistuksia kovennetaan. Jos se olisi oikea tie, niin siinähän tapauksessa USA:ssa ei olisi lainkaan rikollisuutta. Haluaisin korostaa kaikessa liikenneturvallisuuskeskustelussa ed. Akaan-Penttilän esille ottamaa hoitoa vakavissa päihderiippuvuustapauksissa sekä tehokasta liikennevalvontaa. Ennalta ehkäisevä hoito ja valvonta ovat tehokkain tapa edistää turvallisuutta liikenteessä.