Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2003 on tehty yleisen kaavan mukaisesti niin, että se käsittää yleiskatsauksen Oikeuskanslerinviraston toimintaan ja sen lisäksi tekee selkoa valtioneuvostoon kohdistuvasta valvonnasta, perusihmisoikeuksien valvonnasta, laillisuusvalvonnasta sekä asianajolaitoksen valvonnasta.

Pääosa oikeuskanslerin toiminnasta on kuitenkin kanteluasioitten ratkaisua, ja se näkyy myöskin tässä kertomuksessa. Vuonna 2003 käsiteltäväksi tulleiden kanteluasioiden määrä oli lähes yhtä suuri kuin edellisvuonna eli kaiken kaikkiaan 1 454. Ratkaistujen kantelujen määrä kasvoi, mikä oli sinänsä hyvä asia. (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies. — Kanteluasioissa tehtyjen toimenpideratkaisujen osuus oli 17 prosenttia vuonna 2003, kun se edellisvuonna oli ollut 12 prosenttia. Yleisin seuraamus näissä ratkaisuissa oli käsityksen tai ohjeen antaminen, eli 81 tapauksessa oli näin. Kantelujen keskimääräinen käsittelyaika hieman piteni, ja keskiarvo oli 30 viikkoa. Perustuslakivaliokunta ei ole erikseen arvioinut oikeuskanslerin yksittäisiä ratkaisuja tai kannanottoja tai niitten sisältöjä tässä yhteydessä.

Mitä tulee oikeuskanslerin suorittamaan perus- ja ihmisoikeuksien valvontaan, voidaan todeta, että aiheeseen liittyviä tapauksia on selostettu ryhmiteltyinä tässä kertomuksessa, ja on syytä todeta, että samantyyppiset kysymykset pysyvät jatkuvasti, vuodesta toiseen asialistalla. Kaikkein merkittävin näistä ongelmista, joka esiintyy, on jokaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä, samoin kuin myöskin hyvän hallinnon takeitten vaatimus, jotka kumpikin tulevat perustuslaista.

Tästä syystä valiokunta toistaakin jo aiemmin lausumansa, että on syytä pyrkiä asioiden käsittelyaikojen lyhentämiseen. Tällä hetkellä ne ovat kohtuuttoman pitkiä, ja kuten voimme havaita, muun muassa eräissä korkeimman oikeuden ratkaisuissa, kun prosessit ovat venyneet, henkilöitä ei ole enää tuomittu rangaistukseen ja myöskin suuri osa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista, jotka koskevat Suomea ja jotka ovat langettavia, koskevat nimenomaan käsittelyaikojen pituutta. Haluan tässä yhteydessä todeta, että perustuslakivaliokunnalla on tämän kevään aikana tarkoitus erityisesti paneutua juuri näiden käsittelyaikojen pituuksiin ja pyrkiä miettimään sitä, millä keinoilla näitä käsittelyaikoja voitaisiin kattavasti pyrkiä lyhentämään, jotta kansalaisten oikeusturva toteutuisi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää myöskin huomiota poliisitoimen laillisuusvalvontaan. Tältä osinhan apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka teki selvityksen, jossa hän totesi merkittäviä puutteita. Tältä osin perustuslakivaliokunta toteaa, että on syytä arvioida mahdollisuuksia kehittää poliisin, myöskin suojelupoliisin, valvontaa niin, että se toimisi mahdollisimman asianmukaisella tavalla.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnä täytyy todeta se, että ei tuolla perustuslakivaliokunnassa ilmeisesti kovinkaan paljon arvoa tällaiselle laillisuusvalvontasysteemille anneta, kun nyt mennään vuodessa 2006 ja kertomus on vuodelta 2003. En tiedä, onko työtahti niin kova ja millä tavoin asioita priorisoidaan siellä, mutta joskus tuntuu vähän kaukaiselta, että kolme vuotta vanhoja asioita ikään kuin täällä puidaan tai hieman vähemmän vanhoja tietysti sikäli, minä aikana tämä tuli tänne eduskuntaan.

Hyvin lyhyesti. Tässä on käsitelty näitä vuoden 2003 tapauksia. Muistan, että valiokunnan puheenjohtaja tämän vaalikauden alkupuolella eräässä lähetekeskustelussa painotti sitä, että valiokunnassa voitaisiin käsitellä joku yksittäinen tapaus, josta on tullut erittäin paljon kansalaiskirjeitä, uskoisin, että joistakin tapauksista kaikillekin valiokunnan jäsenille, ja myös monelle muulle kansanedustajalle, vaikka kyse ei ole valiokunnan jäsenestä.

Mutta se, mihin valiokunnan puheenjohtaja puuttui ja myöskin tässä mietinnössä on puututtu, on tämä asioitten viivästyminen. Kyllä minun täytyy valitettavasti hämmästellä sitä leväperäisyyttä — tai onko sana ehkä väärä — että oikeuskansleri ei painota valtioneuvoston jäsenille sitä, että rahaa pitää saada, että asiat pitää saada kuntoon.

Minulla on tässä edessä perustuslakivaliokunnan mietintö vuoden 2002 kertomuksesta. Siellä todetaan eräässä kohdassa — kun puhutaan siitä, että asiat ruuhkautuvat suuren työmäärän johdosta eri instansseissa — valiokunnan mietinnössä vuodelta 2002 kertomuksen osalta vuodelta 2002: "Asioiden tällaiseen tilaan voidaan vaikuttaa lähinnä talousarviota koskevilla päätöksillä." Ja nyt taas samaan asiaan puututaan. Minä en oikein ymmärrä sitä, vaikka täällä muutaman vuoden olen ollut, mitä merkitystä tällaisilla mietinnöillä ja niiden sisällöllä on, jos kerran oikeuskansleri ei puutu ja opasta taikka sano valtioneuvoston jäsenille, että eihän tästä tule mitään. Ja täällä on kertomuksessa vuodelta 2003 muun muassa sivulla 64 asumistukiasian viipymisestä, valituksen käsittelyn viipymisestä, omaishoidon tukihakemuksen käsittelyn viipymisestä, ympäristökeskuksessa asioiden käsittelyn viivästymisestä jne. Täällä on pitkä luettelo näitä viivästymisiä vuodesta toiseen, ja mitään ei tapahdu.

Arvoisa puhemies! Minä kysynkin sitä, eikö oikeuskanslerilla, ylimmällä laillisuusvalvojalla, ole minkäänlaista sananvaltaa ja painoarvoa valtioneuvoston jäsenten suhteen, kun tällaisia asioita on jatkuvasti vuodesta toiseen myös kertomuksessa ihan oikein, niin kuin on, mutta se tilanne ei muutu siitä miksikään. Jotenkin tuntuu turhauttavalta se, että täällä yritetään puuttua näihin epäkohtiin, tuoda niitä esiin, ja valtioneuvoston jäsenet ovat täysin kuuroja näille asioille. Itse en osaa mitään muuta keinoa kuin sen, että tietysti hallituspuolueet täällä voisivat äänestää lisää määrärahoja näihin määrättyihin kohteisiin, (Ed. Soini: Pyörii EU:n ympärillä koko ajan!) ja osa ongelmista tietysti on kunnan systeemeissä, eli siellä ei ole riittävästi tullut määrärahoja määrättyihin toimiin. Mutta täällä on ongelmia oikeuskäsittelyssä niin esitutkinnan, syyttäjien kuin tuomioistuintenkin osalta. Ja erityisesti, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja täällä totesi, Suomi on saanut jo muutamia tuomioita EY-tuomioistuimessa ja ihmisoikeustuomioistuimessa ja on määrätty korvauksia juuri sen johdosta, että asiat ovat viipyneet liian pitkään.

Arvoisa puhemies! Minä vaan toivon, että oikeuskansleri nyt ainakin selvittää allekirjoittaneelle ja ehkä muillekin, jotka ovat kiinnostuneita asiasta, onko todella tilanne niin, että oikeuskansleri ei voi puuttua millään muulla tavoin kuin tuoda kertomuksessa ilmi, että asiat viipyvät, tuoda esiin sivukaupalla näitä esimerkkejä, ja sitten valtioneuvoston jäsenet ovat kuuroja näille asioille, eivät seuraa niitä sillä tavoin kuin pitäisi minun mielestäni. Eli eikö kenelläkään ole mitään vastuuta lopullisesti sitten?

Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunta on vuoden 2003 kertomuksestani laatinut hyvin suunnatun ja oivaltavan mietinnön. Kiitän koko viraston puolesta valiokuntaa niistä huomioista, joita se on kertomuksesta tehnyt ja jotka pyrimme parhaamme mukaan ottamaan varteen laadittaessa vuoden 2005 kertomusta, joka kyllä tosin on aika viime vaiheessa.

Ed. Vistbacka kysyi, eikö oikeuskansleri painosta hallitusta ottamaan talousarvioon tarpeeksi rahaa, jotta viivytyksistä päästään. Olen ed. Vistbackan kanssa samaa mieltä, että taloudellisilla panostuksilla näistä viivästyksistä voidaan päästä. Jaan myös hänen huolensa siitä, mitä tämä viivästyminen merkitsee kansalaisille, mutta kaikella kunnioituksella palautan mieliin, että edellisessä asiassa äänestettiin siitä, olenko painostanut valtioneuvostoa tekemään päätöksen. Tässä mielessä palautan mieliin, että oikeuskansleri on lausunnonantaja. Lausunnot eivät sido eivätkä suojaa päätöksentekijöitä. Tässä mielessä olen kyllä pyrkinyt pitämään tätä asiaa esillä esimerkiksi, kun on keskusteltu tuottavuusohjelmasta, joka muuten hyväksyttiin vuoden 2006 talousarviossa tässä salissa, ja muillakin tavoin, mutta en voi puuttua valtiontalouden tarkoituksenmukaisuusratkaisuihin, jotka ovat poliittisesti vastuunalaisissa ja luottamustehtävissä olevien asia.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta mietinnössään nostaa esiin kysymyksen, että kertomuksessa tulisi käsitellä erilaisia temaattisia kokonaisuuksia, jotka viime aikoina ovat osoittautuneet ajankohtaisiksi ja tärkeiksi. Tästä on ollut perustuslakivaliokunnan kanssa aikaisemminkin keskustelua, ja olen pyrkinyt esittämään, että meillä ei ehkä ole semmoista tuntumaa kuitenkaan tähän kokonaisuuteen, että voisimme näitä tuoda esiin, koska niihin helposti liittyy juuri sellaista kannanottoa, joka sitten nostaa painetta poliittisella tasolla. Mutta, arvoisa puhemies, tulemme kyllä tämän mietinnön kohdan hyvin huolellisesti tutkimaan ja pyrkimään siihen, että ainakin jollain tavoin me voimme vastata tähän perustuslakivaliokunnan hyvin tärkeään ohjeeseen, kun viime vuoden kertomus tänne saatetaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun oikeuskansleri viittasi edellisessä asiassa käytyyn äänestykseen, niin omana käsityksenäni siitä sanoisin, että mikäli ministeri Manninen olisi toiminut taikka ilmoittanut toisin, niin saattaa olla, että ainakin allekirjoittanut olisi äänestänyt toisella tavoin. Siinä katson, että oikeuskansleri oli hieman yli-innokas.

Mutta on eräs asia, mihinkä oikeuskansleri juuri puuttui ja totesi sen: miten voi olla mahdollista sitten, kun tässä kertomuksessa vuodelta 2003 on kerrottu lukuisia tapauksia, on saatettu oikeuskanslerin käsitys asiasta asianomaiselle virkamiehelle ja asianomaiselle instanssille, että nämä virkamiehet ovat ikään kuin oikeussuojattomia kanteluja vastaan silloin, kun heillä ei ole resursseja, että he ehtivät hoitaa kaikkia asioita sillä tunnollisuudella kuin virkamieheltä vaaditaan? Tämä on se, mitä minä en jaksa ymmärtää, että virkamiehet näissäkin tapauksissa saavat oikeuskanslerilta käsityksen, että asia olisi pitänyt nopeammin hoitaa. (Puhemies: Minuutti!) Hehän ovat aivan oikeusturvattomia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin aikatauluista: Tietysti nyt on vuosi 2006, ja käsittelemme vuotta 2003 ja havaintoja tuolta vuodelta. Varmasti tässä päästään nopeammin eteenpäin, ja kuten oikeuskansleri täällä jo hyvin totesi, on valmisteilla vuoden 2005 kertomus. (Ed. Taipale: 2003 johtuu Rusista ja DDR-listasta, että se viivästyi!)

Sitten edelleenkin tähän itse asiaan, perustuslakivaliokunnan mietintöön. Tämä perusoikeuksien valvonta on tietysti tärkeä asia, ja kun perustuslaissa 22 § toteaa julkisen vallan turvaavan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen, niin samalla myöskin 19 § pitää sisällään oikeuden jokaiselle riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näin ollen tämä terveysongelma on sellainen, josta tulee yhä enemmän varmasti yhteydenottoja viranomaisiin, niitä menee myös sekä oikeuskanslerille että eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kun terveydenhoito on muuttumassa, sen rakenteita muutetaan, niin ihmisten pääsy terveyden- ja sairaanhoitoon ja asianmukainen näiden palvelujen saanti tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan erittäin tiukka ja kipeä kysymys, ja tässä mielessä on mahdollisuus yhä useammin viitata myös perustuslakiin. Näin ollen pyytäisin arvoisan oikeuskanslerin käsitystä tästä asiasta, onko tässä mahdollisesti tulevaisuudessa alue, jossa ihmiset voivat ja heillä on oikeus vedota myös perustuslain 19 §:ään ja 22 §:ään.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron siksi, että ed. Vistbacka arveli, ettei perustuslakivaliokuntaa kiinnosta perustuslakivaliokunnalle uskottu oikeuskanslerin valvontatehtävän suorittaminen, kun nyt olemme käsittelemässä vuoden 2003 kertomusta. Näin ei todellakaan ole. Uskon, että valiokunnan kaikki jäsenet allekirjoittavat näkemyksen siitä, että valvontatehtävä on äärimmäisen tärkeä ja on myöskin kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeää, että tämä valvontatehtävä suoritetaan asianmukaisesti. Tähän on kuitenkin muutamia syitä, jotka haluan todeta, miksi käsittelemme vasta nyt tätä kertomusta.

Ensinnäkin siihen liittyy ensimmäinen tämän päiväjärjestyksen asia, joka liittyi kanteluun oikeuskanslerin virkatoimista, ja eräät muut asiat. Eli siis valiokunnalla on ollut periaatteessa valmius tuoda tämä asia aikaisemmin, mutta poliittisista syistä on jätetty sitten asia tähän. Tätä voi valittaa, mutta siitä ei voi kuitenkaan sellaista johtopäätöstä tehdä, ettemmekö kokisi, etteikö tällainen valvontatehtävä ole äärimmäisen tärkeä ja etteikö siihen pitäisi aina raivata valiokunnan työtilanteessa riittävästi aikaa.

Sitä vastoin voin olla samaa mieltä ed. Vistbackan kanssa siitä, että kyllä oikeustoimessa pitkät käsittelyajat alkavat olla aikamoinen ongelma. Kun sitten samaan aikaan voimme lukea myöskin julkisuudesta paineista vähentää ja tehostaa työpanosta niin, että on väläytelty, että oikeushallinnostakin pitäisi saada virkasäästöjä, niin kyllähän nämä merkitsevät sitä, että jossain vaiheessa täytyy myöskin parlamentarismin nimessä katsoa sitä, miten ja millä resursseilla voidaan turvata kohtuullinen oikeuskäsittely. Tässä suhteessa, kun jonoja on purettu muualla, niin kyllä niitä pitää purkaa myöskin oikeuslaitoksessa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin olisin puuttunut tähän asioiden viivästymiseen. Esimerkiksi nyt, kun pari viikkoa sitten soitin vakuutusoikeuteen, niin siellä on tällä hetkellä yksi vuosi kaksi kuukautta käsittelyaika, ja se on kyllä liian pitkä aika ihmisten odottaa päätöksiä, kun kyseessä on monta kertaa esimerkiksi työkyvyttömyyseläkevalitus, jolloin ihmiset vuosikausia joutuvat olemaan erittäin pienellä toimeentulolla, työmarkkinatuella, työnhakijoina, vaikka he eivät ole kykeneviä mihinkään työhön. Samanaikaisesti joudutaan jatkuvasti pyytämään uusia lääkärintodistuksia, kuntoutuslääkärit joutuvat ja fysiatrit ja muut erikoislääkärit kirjoittamaan näitä todistuksia uudelleen ja uudelleen. Vaikka heillä olisi työtä ihan hoitotakuun purkamisessakin, näissä leikkauksissa ja muissa, he joutuvat tekemään ikään kuin turhaa paperityötä sen takia, että nämä systeemit eivät toimi.

Nyt perustuslakivaliokunta toteaakin tässä, että asioiden ruuhkautuminen johtuu paitsi työvoima- ja henkilöstöresursseista, myös käytetyistä työmenetelmistä ja menettelytavoista. Esimerkiksi nyt näissä työkyvyttömyysarvioissa, jotka aika paljon työllistävät näitä eri valituselimiä, Kelan asiantuntijalääkäri Antti Huunan-Seppälä on tehnyt Kelan valtuutettujen pyynnöstä selvitystyötä, ja hän on tehnyt ehdotuksen myöskin, miten voitaisiin näitä menettelytapoja yksinkertaistaa, mutta jotenkin nämä nyt eivät ole riittävän nopeasti edenneet, vaikka tämä selvitystyö aloitettiin jo useita vuosia sitten. Nyt toivoisinkin, että oikeuskanslerikin voisi jouduttaa tätä menetelmätapojen kehittämistä niin, että ihmisten ei tarvitsisi vuosikausia pyöriä valitusrumbassa.