Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos ei tästä ilmastokeskustelusta yhdistettynä EU-hommaan mitään muuta ole hyötyä, niin on ainakin nyt se, että komissio näkyy pikkuhiljaa saatavan järjestykseen, kun pitäisi uusiutuvan energian osuutta käytetystä energiasta kohottaa sinne 20 prosenttiin. Suomen eduskunta on ollut näissä asioissa äärimmäisen edistyksellinen, ja siellä edistyksellisyyden kärjessä ovat läsnä olevista edustajat Rajamäki ja Pulliainen olleet tässä reilun kymmenen vuotta, ja saimme aikaan sen, että myöskin metsälakia ruvetaan oikealla tavalla käytäntöön soveltamaan. Tässä oli vielä taustalla semmoinen yksityiskohta, että eräs valtiovarainministeri Niinistö kiinnitti kerran puheessaan huomiota siihen, että kun on kysymys tämmöisestä yksityisomaisuuden käytöstä, niin eikö lain pitäisi velvoitukseltaan olla niin velvoittava, että hommat hoitaantuu ilman valtion tukia, ilman että tarvitaan sivutuupparia, kannustinta koko ajan. No sitten käytäntö selvitysten jälkeen osoitti, että ei, että vaikka on kuinka selvä asia periaatteessa, vaikka lain kirjain on kuinka selvä tahansa, niin ei sitten kuitenkaan.

Metsälait antavat hyvin selvän ohjeen siitä, mitä pitää tehdä. Metsät pitää hoitaa silloin, kun on talousmetsistä kysymys. Nyt kun on siirrytty energiapolitiikassa todella uuteen aikakauteen, jossa jokainen tietää, että niin sanottu peak oil elikkä raakaöljyn käytön huippu on ohitettu, ollaan menossa sitä laskusiltaa pitkin ja täytyy siirtyä uusiutuvien energian lähteitten käyttöön, niin silloin tietysti kaikki se yhteyttämistoiminta, se mahdollisuus, mikä luonnossa on, että auringonvaloa kemiallisesti sidotaan orgaaniseksi aineeksi, jota voidaan käyttää energian lähteenä, se mahdollisuus täytyy järkevällä tavalla pystyä käyttämään. Jo vuonna 1996 tässä suhteessa tehtiin aloitteita, tehtiin lakialoite ja tehtiin talousarvioaloite, ja eduskunta myöskin suhtautui näihin aloitteisiin myötämielisesti, ja saatiin sitten vielä asianomainen rahoituslain muutos ja kaikki siihen liittyvät toimenpiteet valmiiksi.

Mutta sen jälkeen siinä ei ole ollutkaan mitään muuta kuin nikottelua nikottelun jälkeen. Kun 1.1.95 siirryttiin EU-jäsenyyteen, niin kaikki vaikeutuikin yllättäen tavalla, jota on ollut vähän vaikea ymmärtää. Tässä on nähty kilpailupoliittisia ongelmia, joidenka kilpailupoliittisten ongelmien vuoksi ei sitten voitaisikaan hoitaa sitä omaisuutta, velvoittaa, kannustaa hoitamaan oikealla tavalla, niin kuin tiede ohjeeksi on systeemin rakentanut.

Niin kävi viimeiselle, uusimmallekin rahoituslain uudistukselle. Pakkohan se oli viedä notifioitavaksi komissiolle, ja ei kun alkoi uusi nikottelukausi vaan. Nyt sitten luojanlykky — saako täällä nyt niin Luojaan vedota ja julistaa, mutta joka tapauksessa luojanlykky sanon, ja kun ed. Kankaanniemi tuli paikalle, niin sain siunauksen, että saa käyttää luojanlykky-ilmaisua — kävi sillä tavalla, että komissio joutui nyt katsomaan, että sittenkin jos asetetaan selvät velvoitteet jäsenvaltioille siirtyä uusiutuvan energian osuudessa reippaasti uuteen aikakauteen, niin silloin tietysti tämmöinen kuluttajaoikeudellinen ja kilpailuoikeudellinen niuhottaminen on nyt kerta kaikkiaan lopetettava.

Ja niin minä olen nyt tämän viimeisen ratkaisun tulkinnut, että nyt se niuhottamisen aika loppui, ja nyt sitten joulukuussa tuli ratkaisu, joka mahdollistaa erittäin mielenkiintoisen lainsäädännöllisen toimenpiteen, elikkä nyt on siirrytty kahdella vaihteella toimivaan järjestelmään. Siinä on yksi vaihde eteen ja yksi taakse, elikkä jotta saataisiin vedettyä yksi eteen, niin vedetään yksi taas ja sitten taas otetaan noin, ja nyt sitten otetaankin vuoden 96 laki avuksi — niin minä olen tulkinnut tämän hallituksen esityksen — ja sen avulla vekslataan nyt sillä tavalla, että sitä, mitä eduskunta tuoreeltaan päätti, niin sitä voidaankin käyttää sitten haketustuen maksamiseen.

Mikä merkitys tällä on käytännön tasolla? Tällä on se merkitys, että tällä hetkellähän se metsäenergiaosuus tulee erikoisesti kuusimetsien päätehakkuusta, josta saadaan näitä kuuluisia havutukkeja, ja lisäksi juurikäävän torjumiseksi käytetään ne kannotkin. Tässä suhteessa ministeriö on ollut hiukan horjuvalla kannalla. Välillä puhutaan voimakkaasti ja sitten välillä peruutetaan taas. No tänä päivänä oli tieto siitä, että 45 miljoonaa euroa on vahinkoja tällä hommalla saatu aikaiseksi, niin että siinä suhteessa nyt nokanvalkaisuaika ministeriön eräillä virkamiehillä on koittanut. Mutta nyt on sitten kysymys siitä muusta osuudesta. Se on ollut muutamia satojatuhansia kiintokuutiometrejä vaan, mutta sillä on metsänhoidollisesti mitä suurin merkitys talousmetsissä, ja nyt sitten tämä hallituksen esitys on tarkoitettu mahdollistamaan tämä viiden vuoden lailla. Siihen saakka tämä EU-ratkaisu kestää. Tämä on ihan hyvä asia.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen lakiesitys on hyvä ja kannatettava. Se takaa jatkuvuuden haketustuelle ja edistää siten bioenergian käyttöä. Meidän on mahdollista lisätä puun käyttöä energiantuotannossa, mutta samalla on turvattava metsäluonnon monimuotoisuus. Onhan eteläisen Suomen metsistä vain alle prosentti täyden suojelun piirissä.

Haluaisin tässä yhteydessä nostaa kriittiseen tarkasteluun nykyisen metsälain. Lain pitäisi turvata lajien rikkaus myös suojelualueiden ulkopuolella. Uhattuja lajeja voi suojella talousmetsissä säästämällä niiden asuinpaikat. Metsälaki määrää, että arvokas puro, lehto, korpi tai jyrkänne pitää hakkuissa käsitellä niin, että sen ominaispiirteet säilyvät. Tuoreen tutkimuksen mukaan tämä ei ole toteutunut. Monia arvokkaita alueita on jätetty huomiotta tai arvokkaista alueista on rajattu suojeluun vain pieni osa.

Ja jos metsälakialueen ympäristö hakataan, niin avohakkuualueen reunavaikutus ulottuu kymmeniä metrejä alueen sisälle. Kritisoin nykyistä metsälakia myös siitä, että se suosii avohakkuutta, vaikka luonnonmukaisen metsänhoidon pitäisi olla metsänomistajalle varteenotettava vaihtoehto. Jatkuvan kasvatuksen periaatteella maisema jää kauniimmaksi ja jäljelle jäävät siemenpuut hoitavat uudistuskylvön.

Arvoisa puhemies! On entistä tärkeämpää lisätä suojelualueita. Metso II on hyvä hanke, mutta on nykyisillä ehdoilla riittämätön. Metsähallituksen maita pitää osoittaa huomattavasti enemmän suojeluun, jotta suojelualueet olisivat riittävän laajoja ja muodostaisivat verkoston. Vain riittävän laajat ja keskenään kytkeytyvät suojelualueet takaavat uhanalaisten lajien säilymisen. Myös suojelun pitkäjänteisyys vuosisadoiksi eteenpäin on tärkeää, eikä sitä voi taata vain vapaaehtoisuuteen perustuvalla suojelulla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karimäki oli substanssin osalta ihan oikeassa, kaikki nuo ovat arvokkaita asioita jnp. Mutta nyt vaan ei metsälakia tuosta voi syyttää. Kysymys on pelkästään siitä minun ymmärtääkseni, että valvonta on kerta kaikkiaan pettänyt, ja se koskee nimenomaan metsäkeskusten viranomaisyksiköitä. Näihin asioihin on kiinnitetty jo aikaisemmin huomiota, ja nyt sitten tämä tuore selvitys täältä eteläisimmästä Suomesta osoitti, että epäilykset ovat olleet aiheellisia. Siis toisin sanoen nykyinen metsälaki on näiltä osin erittäin hyvä, kunhan sitä vaan noudatetaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karimäki täällä kantoi huolta metsänsuojelusta. En puutu tähän metsälainsäädäntöön, mutta totean kyllä, että vastuuta täällä eduskunnassa kannattaa kantaa myös Suomen menestymisestä, työllisyydestä ja puuraaka-aineen saannista. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, että olemme Venäjän tuontipuusta riippuvaisia, ja mitä enemmän me suojelemme ja rajoitamme omien metsien käyttöä, sitä enemmän meillä on työttömyyttä ja sitä vähemmän rahaa jakaa vähäosaisille, joita varmasti ed. Karimäkikin mielellään auttaisi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti vähän koomista asettaa vähäosaiset ja suojeltavat lajit vastakkain, niin kuin se olisi joku vaihtoehto. Suomi on sitoutunut biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, suojeluun ja allekirjoittanut tämän suojelusopimuksen. Se on aivan oikea tapa hoitaa asia.

Puhemies! Tämä hallituksen esitys HE 11/2008 on tietysti oikean suuntainen. Se on myös sen takia tärkeä, että me tarvitsemme bioenergiaa, koska me olemme sitoutuneet EU:n uusiutuvan energian tavoitteeseen, eli jokaisesta megawatista, jota ydinvoimalobbari tänne eduskuntaan lobbaa, 380 kilowattia pitää olla uusiutuvaa energiaa. Ja nythän täällä Suomessa on menossa tällaisen kolmen ydinvoimalahankkeen karuselli ja joka niemeen, notkoon, saarelmaan pitäisi nyt ydinvoimala saada. Se on tämän päivän henki.

Tässä takana on aika tavalla ilmastonmuutoskysymys. Olemme havahtumassa siihen, jopa talouselämä on havahtumassa siihen. Ja näin ollen vastausta etsitään ydinvoimasta, joka ei kuitenkaan ole oikea vastaus, vaan uusiutuvat ja energiansäästö. Tähän hallituksen esitykseen 11 liittyy aivan oikein edelleen puheenvuoro siitä, että pitää katsoa, miten metsälain 10 § toteutuu, ja siellä on todettu erityistä suojelua tarvitsevat biotoopit, jotka ed. Kariluoto tuossa luetteli: purot, lehdot, korvet, jyrkänteet jne.

Todella tämän päivän Helsingin Sanomissa on selvitys tutkija Juha Pykälän tutkimuksesta. Hän on Suomen ympäristökeskuksen tutkija, joka on tutkinut siis Lohjalla tämän tilanteen, miten metsälain 10 § toteutuu. Mielestäni tässä on, aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi, metsäkeskusten osaamisen ja aktiivisuuden vajeesta kysymys, ja ympäristökeskusten ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntevuus osoittaa, että tässä on selvä ristiriita. Emme ole täyttämässä näiden erityisten elinympäristöjen suojelun vaatimusta, mitä metsälain 10 §:kin edellyttää.

Tässä mielessä on tietysti — ja kun täällä on arvoisa ministeri Anttila paikalla — tässä tilanteessa tärkeätä nyt puuttua siihen ministeri Anttilan aloitteeseen, että maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö yhdistettäisiin, koska näen, että se on aika ristiriitainen aloite. Siinä ikään kuin laitettaisiin kettu ja kanatarha yhteen, ja tässä tapauksessa kyllä ketun suihin joutuviksi kanoiksi jäisivät esimerkiksi nämä biotoopit, joiden suojelusta on nyt kysymys. Näin ollen ei ole viisasta mennä tuollaiseen Venäjän-malliin, jossa olisi luonnonvaraministeriö, jonka alla ovat sitten ympäristökysymykset aliarvostetussa asemassa. Näin pelkään, että tällainen ajatus veisi eteenpäin, jos se lähtisi todella liikkeelle.

Mutta vielä tähän hallituksen esitykseen. Tämä on siis hyvä, ja on tietysti, niin kuin ed. Pulliainen hyvin tuossa laajasti kertoi, hyvä, että olemme päässeet tästä EU:n pakkopaidasta tältä osin, ja ilmastonmuutos positiivisella tavalla vaikuttaa tässä. Siellä komissiossa ymmärretään, että on annettava tilaa bioenergialle mutta ei niin paljon eikä sillä tavalla, että se vakavasti uhkaa tai yleensäkään uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Se ei ole tarkoituksenmukaista.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Tiusasen puheenvuoron johdosta: En ole ollut esittämässä, että ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö mahdollisesti yhdistetään, vaan olen avaamassa keskustelua siitä, että meillä on tiettyjä yhteisiä toimintoja, joita me yhdessä tulosohjaamme. Ja nyt kun meillä on niin kovat tulostavoitteet olemassa, että lähes 900 virkaa pitää lähimmän kahdeksan vuoden aikana meidän hallinnonalaltamme löytyä, niin pakko on miettiä rakenteita uudelleen. Siitä tässä on kysymys, ei mistään ministeriöitten yhdistämisestä. Älkää menkö asioiden edelle. Minä olen halunnut avata vaan keskustelua asiasta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on aika mielenkiintoinen, kuten ed. Pulliainen ensimmäisessä puheenvuorossaan selvitti. Tuntuu jotenkin oudolta se, että suuri työ täällä eduskunnassa tehdään rahoituslain osalta, sitten se viedään notifioitavaksi EU:hun ja tämän haketuksen osalta se siellä nyt oli maaliskuusta joulukuuhun ja sitten tuli lupa siltä osin, että Suomi voi palata siihen vanhaan lakiin, mikäli itse ymmärsin oikein tämän hallituksen esityksen, eli vuoden 96 rahoituslain mukaiseen tukeen. Mutta mielenkiintoiseksi minun mielestäni asian tekee myös se, että täällä hallituksen esityksen perusteluissa todetaan nimenomaan se, että uuteen rahoituslakiin on tarpeen tehdä muutoksia useampaan pykälään, eli ennakoidaan ikään kuin se, että EU tulee näin edellyttämään, mikäli itse olen ymmärtänyt oikein hallituksen esityksen perustelut. Jäin vaan pohtimaan sitä, onko tämä todella niin byrokraattista, että kun eduskunta tekee suuren työn hallituksen esityksen pohjalta ja kuulee asiantuntijoita jne., niin sen jälkeen kun se viedään notifioitavaksi EU:hun, meneekin uusiksi lähes joka pykälä, en tiedä, kuinka monta pykälää, mutta tässä sanotaan, että tulee muutoksia useampaan pykälään. Eli eikö sitä pystytä mitenkään etukäteen ennakoimaan, mitä sieltä EU:sta tulee?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä nyt en ole mikään vastaaja tässä yleensäkään, mutta sen minä sanon vaan, että kun nyt näitä ratkaisuja on seurannut tämän kymmenen vuotta, tätä notifiointiprosessia nimenomaan metsälakien soveltamisen ja rahoituslain soveltamisen osalta, niin kyllä ei pienintäkään biologista tietämystä komission virkamiehillä ole eivätkä ole onnistuneet palkkaamaan yhtään ainutta biologia sinne hommaan, joka kertoisi näille suurille päättäjille ja suunnittelijoille sen, mikä on luonnon kannalta mahdollista ja mikä ei.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Euroopan unionissahan erittäin tarkkaan tutkitaan valtiontukiyksikössä juuri tämän tyyppiset tuet. Täällä jo muistaakseni ed. Pulliainen puheenvuorossaan tai joku muu totesi sen, että tämä on hyvin paljon tämmöinen kilpailun vääristämisen näkökulma eli halutaan varmistaa, ettei näillä tuilla vääristetä kilpailua yhteisön alueella. Sen takia on ihan totta, että ajaudutaan helposti väärälle raiteelle eikä pohdita sitä perusasiaa, mikä täällä on taustalla.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ehdotettu laki on ihan tarpeen ja hyvin valmisteltu. En voi kilpailla ed. Tiusasen kanssa ympäristötietoudesta, mutta siitä olen kyllä vakuuttunut, että jos ed. Tiusanen ei yhdistä tuottavuutta ja sitä kautta meidän perusteollisuuttamme, puunjalostusteollisuutta yhteiskuntamme hyvinvointiin, niin joku oppi on jäänyt lukematta. Siis vastaisin siihen, kun täällä ed. Karimäki totesi, että tulisi enemmän vielä suojella, että tämä suojelu on nähtävä myöskin laajemmin laatutyönä, jossa varmistetaan oikealla tavalla Suomen metsävarojen hyödyntäminen eikä pelkästään suojelun vuoksi suojella.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys HE 11/2008 vp on hyvä, niin kuin täällä on eri tahoilta todettu, ja siitä kiitos ministeri Sirkka-Liisa Anttilalle.

Kysymys bioenergiasta on hyvin tärkeä, ja kun on kyse metsän antamasta bioenergiasta, niin siinähän meillä on alati uusiutuvat luonnon mahdollisuudet, ja aivan oikein tässä hallituksen esityksessä on tuotu kaikki se myönteinen ja mahdollisuus, mikä meillä tässä asiassa on. Hyvin hoidettu metsä on parasta luonnonsuojelua. Hyvin hoidettu metsä tuottaa myös taloudellista tulosta, ja samalla hoidettu metsä on myös riistalle ja kaikelle metsän kasvillisuudelle ja eläimistölle suotuisa ympäristö. Sen takia haluan tuoda esille sen, että metsätalous ja järkevä luonnonsuojelu kulkevat aivan hyvin luontaisesti yksityismetsänomistajien ajatusmaailmassa pääsääntöisesti mukana.

Metsälain 10 §, johon täällä on muun muassa viitattu, sisältää juuri näitä niin sanottuja lakikohteita. Toivoisin, että kun tätä pykälää sovelletaan, niin harkittaisiin, mikä on mielekästä. Hieman tuntuvat oudoilta jossakin pienen metsäpuron reunalle jätetyt vanhat kuusimetsäkaistaleet, olisiko jotain kymmenkunta metriä puron molemmin puolin. Jos ympärillä on aukkoa, ne ovat erittäin herkkiä kaatumaan tuulella. Ehkä siinä joku pehmeämpi menetelmä voisi olla, jolla tämä luonnon monimuotoisuus, sinänsä tärkeä asia ja välttämätön asia, saataisiin säilymään. Ehkä tuommoisen kaavamaisuuden sijaan tulisi löytää joka tapauksessa myös ne ratkaisut, joilla voidaan käyttää metsän taloudellisia mahdollisuuksia hyväksi mutta myös turvata se, mitä siellä halutaan säästää.

Itse olen luonnon ystävä ja luonnon suojelija. Olen tosin epäonnistunut. Yritin aikoinaan suojella vanhoja 1700-luvun tervahautoja mailla, joihinka minulla piti olla täysi vaikutusvalta, mutta siitä huolimatta vain metsäautotie tuli oikaisemaan ja kaivamaan ojat noihin 1700-luvun tervahautoihin.

Sitten korostaisin sitä, että tuota metsälain 10 §:ää pitäisi soveltaa mielekkäällä tavalla. Nykyisin on monia keinoja, joilla voidaan puita korjata myös ekologisesti, luontoa mahdollisimman vähän särkien. Se saattaa olla jossakin tapauksessa hyvinkin paikallaan, että ei jätetä siihen kaatumaan puita ja tuommoista maisemallisesti hieman outoa ilmiötä, että puron varrella on puuta mutta jokainen, joka näkee, niin näkee, että tämä nyt ei ole yhdenmukainen ympäröivän maaston kanssa. Tämmöinen havainto minulla on joskus ollut.

Korostan, että luonnon monimuotoisuus on tärkeä asia, mutta korostan, että pääsääntöisesti yksityismetsänomistajat sen itse parhaiten tietävät. Onneksi suomalainen metsä on siitä ihmeellinen, että vaikka ihminen tekisi virheitä, niin pitkässä ajanjuoksussa — puhun vuosikymmenistä — luonto aivan eräitä kaikkein ankarimpia olosuhteita lukuun ottamatta yleensä korjaa ihmisen tekemät virheet. Se on meidän suomalaisten etuoikeus.

Mutta samalla todella haluan kunnioittaa sitä pyhää luontoa, jossa ilmenee luonnon alku- ja elinvoimaisuus. Mutta korostan sitä, että kun meillä nyt on puuhuollon ongelmat tässä maassa, niin meidän pitää järkevällä tavalla metsätalous myös soveltaa tässä. Minä uskon, että sen toteuttamiseen löytyvät hyvät ratkaisut.

Pertti  Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edellinen edustaja käytti mielekäs-sanaa ja monimuotoisuus—biodiversiteetti-sanaa aika paljon tuossa. Tuli vaan siitä mieleen, että sitten kun siihen yhdistetään tämä järkevä suhteessa EU:hun ja suomalaiseen politikointiin, niin ilmeisesti meidän joskus täytyisi keskustella siitäkin, koska saavutetaan se suojelun tai laatukriteerien raja, että varsinkaan hallituspuolueissa ei aina pari pikkupuoluetta, on se sitten Rkp aina tai joku muu pakollinen pikkupuolue, pystyisi tavallaan kiristämään sillä, että vieläkään tämä viisas tai mielekäs suomalainen metsänhoitaja, joka on aina vaalinut niitä juttuja, ei ole koskaan välittänyt koko metsästä mitään ja on hoitanut sitä huonosti eikä ole ymmärtänyt mitään luontaistaloudesta.

Eli tavallaan me käytämme täällä suvereenisesti koko ajan, kun joku edustaja sanoo, että ei tiedetä siellä EU:ssa biologiasta mitään, joskus tuntuu, että psykologiasta kyllä tiedetään se, että käytetään kaikki nämä kauniit sanat tavallaan koko ajan tietynlaisen poliittisen sektorin kaventamiseen niin, että meidän täällä pitäisi järkevästi tajuta ja loogisesti tajuta se, kuinka me saamme helpoimmalla tavalla Suomeen se sertifikaatti, että maailmalla hyväksyttäisiin meidän metsänhoitomme semmoiseksi, että meidän metsäämme ja kaikkea vastaavaa ostettaisiin, ja sitten tavallaan kiristää — ei tässä olekaan nyt sen yhden puolueenkaan edustajia — jatkuvasti hyvin pieni ryhmä. Niin kuin eilen esimerkiksi MOT:ssa kerrottiin tästä fosforikuormituksesta Itämereen, niin hyvin mitättömillä argumenteilla annetaan se kuva, että asioita ei olisi hoidossa tai että aivan niin kuin kohta Suomi on tässä yhdessä asiassa pahin häiritsijä, kohta Suomi on maailman välinpitämättömin ja saastuttavin maa, vaikka ne asiat ovat yllättävän pitkälle olleet kunnossa tässä maassa. Tässä pitäisi välttää näitä ylilyöntejä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Erikoisesti ed. Lauri Oinosen ja myös ed. Pertti Virtasen ja etenkään ed. Karimäen puheenvuoron johdosta en voinut olla tulematta tänne pönttöön vielä muistuttamaan eräästä hyvin merkittävästä asiasta, millä tavalla metsälainsäädäntö 90-luvun jälkipuoliskon alkupuolella toteutettiin. Sehän oli ainutlaatuinen lainsäädäntökokonaisuushanke, jossa samanaikaisesti olivat luonnonsuojelulaki ja metsälait käsittelyssä ja ne kytkettiin toisiinsa. Asioita käsiteltiin samanaikaisesti maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa, ja se käsittely tapahtui sillä tavalla, että pystyttiin viittaamaan ristiin lainsäädäntöön elikkä luotiin kokonaisuus, jonka taustalla järjestöpuolikin oli aivan vain tukemassa sitä, että näin menetellään. Siinä ajassa näin syntynyt lainsäädäntökokonaisuus on koko maapallolla ainoalaatuisen edistyksellinen.

Mitä muun muassa tänä aamuna on lehdistössä ollut luettavissa, se kaikki kohdistuu siihen, että valvonta on pettänyt pahemman kerran. Kysymys ei ole siitä, ettei metsälain 10 § olisi hirmuisen hyvin ja selkeästi kirjoitettu, etteivät sen 10 §:n perustelut olisi eduskunnan vastauksessa, mukaan lukien se, mitä hallituksen esityksessä on sanottu, kohdallansa ja ettei myöskään ministeriön ja Tapion antama ohjeistus tämän vaikean kohdan soveltamiseen käytäntöön olisi kohdallaan. Ei, vaan metsäkeskusten viranomaisyksikön toteuttama valvonta on pettänyt, ja nyt sitten siinä rupeaa menemään jo lapsi pesuveden mukana.

Elikkä toisin sanoen asia on aivan oikea, nämä sisällölliset tavoitteet, mitkä ed. Karimäki totesi täällä, ovat aivan oikeat, mutta siinä johtopäätöksessä on se pieni yksityiskohta, mikä on se varsinainen pieleen mennyt osuus, ja se nimenomaan on se, että valvonta on pettänyt.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Todellakin viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla metsälainsäädäntö uudistettiin ja tämä tapahtui niin kuin ed. Pulliainen sanoi, hyvässä yhteisymmärryksessä ympäristönäkökulman kanssa eli talous- ja suojelunäkökulmat otettiin huomioon. Minäkin uskon, että lainsäädäntö ja sitä täydentävät kansainväliset ja muut sopimukset ovat meillä varsin hyvässä mallissa. Ja se on erittäin tärkeää, koska se antaa pohjan sille, että meillä koko metsävarallisuus on lainsäädännön piirissä, ja tällä tavalla hoidetaan kaikkia metsiä järkevällä tavalla.

Mutta pelkään myös, niin kuin edellä kuulimme, että valvonta meillä ei ole ajan tasalla. Kun ministeri mainitsi hallinnonalan saneerauksista tuottavuusohjelman nimissä jne., niin se luo vielä ongelmia siihen, että meillä tämä puoli on otettava hyvin vakavasti. Eli kun lainsäädäntö on kunnossa ja siellä otetaan huomioon taloudelliset näkökulmat ja suojelunäkökulmat, niin perusta meillä on hyvä.

Mutta nyt ollaan tietysti uudessa tilanteessa muun muassa ilmastonmuutoksen takia eikä varmaan voida ihan niin sanoa kuin ed. Lauri Oinonen sanoi, että luonto korjaa sen, minkä ihminen tuhoaa. Näin ei enää taida valitettavasti kaikilta osin olla ilmastonmuutoksen osalta eikä myöskään biodiversiteetin osalta, ja siksi tarvitaan myös tehokkaita suojelutoimenpiteitä.

Mutta en kyllä voi yhtyä siihen, että meidän pitäisi valtavia alueita suojella koko maassa lisää, vaan tulisi ottaa huomioon tämä voimassa oleva lainsäädäntö ja noudattaa sitä ja valvoa sen toteutumista, jolloin koko suomalainen metsäluonto on hyvän ja vastuullisen hoidon ja käytön alla.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuossa ministeri Anttila vastasi allekirjoittaneelle, kun toivoin, että hänen aloitteensa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteenviemiseksi, yhdistämiseksi, ei etenisi. Hän totesi, että tällaista hän ei ole esittänyt. Olen iloinen siitä, että tämä uutisointi on tältä osin ollut, voisiko sanoa, niin kun hän itsekin vähän sanoi, asian edelle kiirehtimistä. Toivon mukaan se ei ole myöskään pitkän tähtäimen tavoitteena ministeri Anttilalla. Se ei olisi edullista Suomelle eikä meidän luonnollemme eikä myöskään meidän maa- ja metsätalouspolitiikallemme.

Ed. Kankaanniemi aivan oikein kiinnitti huomiota ilmastonmuutoskysymykseen ja biodiversiteettiin. Kansainvälisellä tasolla meillä on kaksi isoa YK-sopimusta ja kolmas vielä on sitten vastaavan tyyppinen, aavikoitumissopimus. Näiden kahden sopimuksen, biodiversiteettisopimuksen ja ilmastosopimuksen, yhteensovittaminen on erittäin tärkeää, että emme tekisi ilmastonmuutosta hillitäksemme sitten vahinkoa biodiversiteetille. Tämä on myös paikallisesti aivan sama asia. Se on sovellettavissa myös tänne suomalaiseen ympäristöön.

Ja mikä liittyy sitten maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan yhteistyöhön 95, 96 ja 97, kun säädettiin metsälakeja ja silloin luonnonsuojelulaki, niin nämä olivat lausunnolla aina ristikkäin eri valiokunnissa, mietinnöntekovaliokunnan lisäksi aina sitten yhteistyövaliokunnassa, ja saatiin yksimieliset mietinnöt.