Pentti Oinonen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen 123/2009 eli lakialoitteen kalastuslain muuttamisesta, jonka on allekirjoittanut 40 edustajaa eri puolueista. Viime vuoden lopulla eduskunta hyväksyi edellisen muutoksen kalastuslakiin, mutta siinä yhteydessä ei käsitelty katiskakalastusta, joka on tämän oman aloitteeni ydin.

Esitän omassa lakialoitteessani yhdellä katiskalla tapahtuvan kalastuksen muuttamista maksuttomaksi yleiskalastusoikeudeksi. Yhden katiskan kalastusoikeus olisi talouskohtainen eikä olisi siis jokaiselle henkilökohtainen oikeus. Nykyisin katiskapyynti yhdellä tai useammalla katiskalla edellyttää vesialueen omistajan lupaa ja 18—64-vuotiailta kalastuksenhoitomaksun suorittamista. Tällä lainmuutoksella tehtäisiin kalastuslaissa yhteensä neljään pykälään tarvittavat muutokset yhdellä katiskalla per talous tapahtuvan kalastuksen muuttamiseksi maksuttomaksi. Mikäli joku haluaa käyttää useampaa kuin yhtä katiskaa, edellyttäisi se edelleen tarvittavien lupien hankkimista kuten tähänkin asti.

Perustelen lain muutosesitystä seuraavilla seikoilla: Ympäristönsuojelun näkökulmasta katsottuna katiskasaalis koostuu pelkästään luontaisesti uudistuvista ja vajaasti hyödynnetyistä kalalajeista, joista osaa pidetään puhtaasti ja jopa väärin sanotusti roskakaloina. Tavanomainen katiskasaalis koostuu särjistä, sorvista ja pienistä ahvenista. Näiden mukana saadaan poistettua vesistöistä fosforia ja typpeä, jotka tunnetusti rehevöittävät järvemme ja lahdenpohjukkamme pahimmillaan umpinaisiksi keitoksiksi. Ilmaiseen katiskapyyntiin kannustamalla voitaisiin myös korjata vesistöjen kalastorakennetta terveemmäksi vähentämällä tiheinä esiintyviä särkikala- ja ahvenkantoja. Samalla laajennettaisiin suomalaisten ympäristötietoisuutta ja vastuuta omasta elinympäristöstä. Yhdellä katiskalla tapahtuvan kalastuksen muuttaminen pilkinnän ja onginnan tapaan maksuttomaksi yleiskalastusoikeudeksi antaisi kansalaisille entistä paremmat mahdollisuudet myös käytännössä osallistua koti- tai vapaa-ajanviettopaikkansa kalakantojen hoitoon. Katiska, jos mikä, on tehokas väline siihen.

Joku saattaa kysyä, miten varmistetaan, ettei talous kalasta ilmaiseksi useammalla kuin yhdellä katiskalla. Ratkaisumalli olisi tämä: Asetuksella määrättäisiin tällaiset katiskat verkkojen tapaan selvästi merkittäviksi näkyvällä merkillä, josta ilmenevät kalastajan henkilötiedot.

Rouva puhemies! Saimaan vesistöalueella merkittävin katiskoista saatava hyöty syntyisi siitä, että katiskat ovat verkkoja vaarattomampia erittäin uhanalaisille saimaannorpille ja niiden kuuteille. Katiskakalastuksen yleistyminen saimaannorpan pesintäalueilla ja miksei niiden ulkopuolellakin vähentäisi aikuisten norppien ja kuuttien hukkumiskuolemia.

Lopuksi on todettava, että katiskakalastuksen tuoma taloudellinen hyöty osakaskunnille ja kalastusalueille on vähäinen verrattuna verkko- ja viehekalastuksen tuloihin. Syykin on selvä, sillä viime vuosikymmeninä katiskalla pyynti on vähentynyt pyydystilastoissa lähes puoleen. Perinteinen hauen kutukalastus rantakatiskoilla on vähentynyt tätäkin enemmän. Vapauttamalla yhdellä katiskalla per talous tapahtuva kalastus maksuttomaksi voitaisiin tätä hienoa ja perinteistä kalastusmuotoa elvyttää myös jälkipolviemme iloksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinonen on tehnyt lakialoitteen, jonka yksi allekirjoittaja haluan myös olla, ja olen allekirjoittanut tämän aloitteen. Aivan kuten ed. Pentti Oinonen toi esille, katiskakalastus on hyvin voimakkaasti vähentynyt ainakin niillä vesillä, joilla minä ennen Tšernobylin laskeumaa kalastin. Katiskakalastajat ovat lähestulkoon loppuneet.

Kuitenkin katiskakalastuksella on oma merkityksensä. Sitä kautta lapset vanhempiensa kanssa oppivat kalastuksen hyödyllistä taitoa, kalan valmistamista ruuaksi, kalan perkaamista. Minä uskon, että nämä perinteiset taidot, joita menneinä vuosikymmeninä jokainen osasi, ovat yllättävän harvojen taitoja tänä päivänä. Ja aivan kuten ed. Pentti Oinonen toi esille, tällä on myöskin kalastuksenhoidollista merkitystä. Tuotiin esille niitä kalakantoja, joita on syytä vähentää. Minä tosin aikoinaan kalastin lohta, ankeriasta ja haukea. Viime mainittuja minä sieltä sain, mutta myöskin näitä kaikkia muitakin. Moni sanoi, että lohi ja ankerias eivät mene katiskaan, mutta aikoinaan ennen Tšernobylin laskeumaa minä niitä sieltä nostin.

Toivon, että tämä lakialoite saisi sen myönteisen vastaanoton, minkä tämä mielestäni ansaitsee. Ed. Pentti Oinonen toi esille myöskin sen, kuinka voidaan sitten valvoa, että tämä ei pääse liialliseksi menemään. Näkisin tämän ihan terveenä luontoystävällisyytenä, että asiassa voitaisiin edetä aloitteen esittämällä tavalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että ed. Lauri Oinonen käytti sinänsä mielenkiintoisen puheenvuoron, että voi mitä tahansa tietysti kalastaa, tässä tapauksessa katiskalla. Eri juttu on, mitä sieltä sitten sillä saa. Kalastaahan voi vaikkapa sitten haita Päijänteeltä, mutta kysymys on siitä, saako sitä vai ei. Se on eri asia.

Mutta tämä itse lakialoite, jonka ed. Pentti Oinonen on tehnyt, on erittäin kannatettava, ja on hyvä, että ed. Pentti Oinonen tätä perusteli myös näillä argumenteilla. Eli saimaannorpan suojelun näkökulmasta verkkokalastus on se, johon kuutit hukkuvat ja välillä täysikasvuisetkin saimaannorpat. Tänä talvenakin me olemme voineet lukea näistä menetyksistä. Se, miten nopeasti sitten maa- ja metsätalousministeriö pääsee tavoitteisiinsa ja tarvitaanko asetusta, johonka nyt lainsäädäntö antaisi mahdollisuuden ja joka on tulossa tänne aivan pian, on vielä auki. Toisaalta kyllä nykyinenkin lainsäädäntö olisi mahdollistanut tämän pakottavan asetuksen.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä rehevöitymisasiassa on tietysti niin, että fosfori vähenee, kun sieltä kalaa nostetaan pois. Se on aivan oikein. Mutta eräästä asiasta sopii muistuttaa — ja myöskin molemmat edustajat, Pentti ja Lauri Oinonen, varmasti muistuttavat tästä katiskakalastajia — että sitä katiskaa ei saa sillä tavalla pitää, että osa siitä jää vedenpinnan yläpuolelle, ja sitten edelleen on tärkeää se, että kun se on maalla kuivilla, se pitäisi kunnolla sulkea.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän on hyvin arvokkaasta lakialoitteesta kysymys, kun neljä vihreää eminenttiä kansanedustajaakin on sen allekirjoittanut ja varmasti syvästi harkinnut, että tämä lakialoite on tarkoituksenmukainen. Tämä luonnonsuojelullinen näkökohta tässä on hyvin merkittävä siis kerta kaikkiaan, että mehän tarvitsemme välttämättömästi tätä katiskapyyntiin verkkopyynnin sijasta siirtymistä, jotta nimenomaan Saimaan vesistöalueella saimaannorppa elikkä saimaanhylje säilyisi hengissä. Tämä on aika mielenkiintoinen tekstiltään sikäli, että tässä on sorva-niminen kala, tämmöinen runsaana esiintyvä niin sanottu roskakala, nostettu arvoon arvaamattomaan, mutta esimerkiksi pasuri on kokonaan — kun meidänkin järvessä pasuria on tonnikaupalla — tässä jäänyt niin kuin ulkopuolelle. Samasta vesistöalueesta on kysymys, mistä ed. Pentti Oinonen äsken juuri esitelmöi.

Minulle ei tätä ole allekirjoitettavaksi tarjottu. Olisin sen saattanut hyvinkin allekirjoittaa, mutta tätä pitäisi jalostaa ennen kuin tämä syntyy esilaiksi. Tässä on sellaisia pikantteja yksityiskohtia, mutta hyvää tarkoittaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On ihan tosiasia, että mainitsemiani kaloja olen nostanut sieltä. Ankeriasta aivan ihmettelin ja hämmästelin, että minkä käärmeen minä olen sieltä saanut, mutta ankerias se oli. Kaikki sanovat, että lohi ei mene katiskaan, mutta toisin olen kokenut, ja tietysti monet kalareissut olivat sitä, että lohta kannattaa pyytää, vaikkei saakaan. Elikkä aitoa kävelyä luonnossa, luonnonilmiöiden näkemistä, sitä liittyy myöskin siihen, että käydään katiskalla. Pidän sitä hyvin arvokkaana asiana.

Sitten ed. Tiusanen toi hyvin tärkeät asiat esille. Katiskakalastuksella voidaan opettaa myöskin aitoa luonnon kunnioittamista, luonnon suojelua, todella niin, että katiska on upoksissa, ja niin, että linnut eivät sinne pääse sitten, kun katiska on maalla.

Tämä aloite on ihan mielenkiintoinen ja hyvä, mutta todellakin Tšernobylin jälkeen minun kalastusharrastukseni loppui. Minä sain katiskasta sellaisia haukia, että niiden silmät eivät olleet terveet, ja silloin minä totesin, että kalastus on nyt minulta loppunut vesistöillä, jotka ovat latvavesiä vedenjakajaseuduilla, ja petokala haukihan on sitten se, johonka kerääntyy mahdollisesti kaikkea sellaista, mikä on epätavallista luonnossa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Monessa yhteydessä täällä itsekin sorruin sanomaan, että roskakala. Mikään elävä olento ei ole roskaa, ei kala eikä eläinkään. Se minusta täytyisi meidän sanastostamme kokonaan poistaa, sana "roska".

Se, miksi puhuin saimaannorpista, niin sain Saimaan rannoilta kalastajilta kommentteja siitä — tai oikeastaan tämä aloitekin lähti siitä, että sain sieltä tietoa — että hyvin paljon näistä norppakuolemista ja kuuttikuolemista voitaisiin ehkäistä tällä, että enempi jollakin tavalla saataisiin tämä verkkopyynti vähenemään, ja tässä olisi se yksi keino, jolla mahdollisesti tämä saataisiin tehtyä.

Kun ed. Tiusanen sanoi tuossa, että on huolehdittava siitä, että katiskojen on oltava vedenpinnan alapuolella, niin näin varmasti pitää olla, ja kaikki oikeat kalamiehet näin tekevätkin. Minusta siinä valvojilla ja kalastuskunnalla jokin huoli pitäisi olla siitä, että valvovat myös sitä, ja jokin sanktio siitä määrätä, että sinne eivät nyt sorsanpojat ja sorsat ja vesilinnut menisi, koska näin tapahtuu tänä päivänä ja myös niin, että kun katiskat otetaan talviteloille ja sieltä ne heitetään huolimattomasti ohjuri ylöspäin, niin sinne pääsevät linnut ja muut pieneliöt. Tässä käytännössä on paljon korjaamisen varaa.