Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Talvi tulee, ja luvassa on kovat pakkaset.
Maassamme on yli 8 000 yksinäistä asunnotonta
henkilöä ja yli 300 asunnotonta perhettä,
joiden perhe-elämä on sitä, että lapset
ovat sijoitettuina jossain, äiti ehkä asuntolassa
ja isä kadulla. On todella huolestuttavaa, että huolimatta
käynnissä olevasta asunnottomuuden vähentämisohjelmasta
vuodesta 2008 asunnottomien määrä on
lisääntynyt 200:lla ja perheiden määrä parillakymmenellä.
Täällä Pääkaupunkiseudulla
on asunnottomia yli 4 500, joista naisia on lähes
1 000 ja nuoria noin 800. Pitkäaikaisasunnottomia
on Helsingissä noin 1 500, Espoossa lähes
400 ja Vantaalla lähes 200. Heistä noin 200 asuu
rappukäytävissä, yleisissä vessoissa,
tai he viettävät yönsä ...
Puhemies:
Nyt kysymykseen!
No, minä sanon nyt vielä, että Espoossa
asuu 30 asunnotonta metsässä ja noin 400 asunnotonta
vie sairaalapaikan.
Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta oikeus asumiseen
toteutuu?
Asuntoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Suomessa on tosiaan noin 8 000 asunnotonta,
joista noin 2 500—3 000 pitkäaikaisasunnottomia
tämän vaalikauden alussa. Tämä hallitus
aloitti projektin, jonka tarkoituksena on pitkäaikaisasunnottomuuden
puolittaminen tämän vaalikauden aikana, ja se
tulee onnistumaan. Tulemme saamaan noin 1 250:lle kaikkein
vaikeimmassa asemassa olevalle asunnon tämän vaalikauden
aikana. Tältä osin olemme onnistuneet hyvin.
Sen sijaan tosiasia on se, että osin johtuen hankalasta
taloustilanteesta yleisesti ottaen tämä yleinen
asunnottomuus ei ole lähtenyt vähenemään,
ja se on tietenkin huolestuttavaa, ja sen eteen pitää tehdä jatkossakin
paljon töitä. Mutta tämä on
vähän saman tyyppinen asia kuin työttömyys;
kun talouskriisi on riittävän vakava, niin tätä ei
ole voitu välttää.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: Nyt sunnuntaina
vietetään valtakunnallista asunnottomien yötä.
Mitä terveisiä sanon, kun Espoossa puhun näille
asunnottomille?
Asuntoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, tämä hallitus
käynnisti projektin, jonka tarkoituksena on nimenomaan helpottaa
niitä, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa eli pitkäaikaisasunnottomia,
joilla on krooninen asunnottomuus. Tulemme tässä tekemään
varmaan ihan kansainvälisestikin katsottuna historiallisen
tuloksen, sillä tulemme onnistumaan siinä, että vähennämme
pitkäaikaisasunnottomuuden puoleen tämän
vaalikauden aikana. Ja se on kyllä huima saavutus.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Asunnottomuuteen on monia syitä,
työttömyys, avioerot, sairaudet, päihdeongelmat,
mutta yksi syy on myös se, että asuminen kerta
kaikkiaan on niin kallista, että tulee maksuvaikeuksia,
ei pysty pysymään vuokra-asunnossa, ja sieltä uudestaan nouseminen
työelämään ja uuteen asuntoon
on erittäin vaikeata.
Nyt Ara- ja korkotukilainoista on vapautumassa iso joukko taloja,
ja pahimmat vuokrankorotukset ovat olleet jopa 32 prosenttia. Mitä asuntoministeri
tekee sille, että Ara- ja korkotukilainarajoista vapautuviin
asuntoihin ei tehdä näin törkeitä korotuksia,
jotka voivat ajaa ihmisiä asunnottomuuteen?
Asuntoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että se, mitä ed.
Arhinmäki totesi asunnottomien erilaisista ongelmista,
pitää paikkansa. Sen takia minkäänlainen
onnistuminen asunnottomuuden vähentämisessä edellyttää ympäristöministeriön
ja sosiaali- ja terveysministeriön erittäin hyvää yhteistyötä,
ja tässä haluan julkisestikin kiittää ministeri
Risikkoa poikkeuksellisen hyvästä yhteistyöstä.
Se ei onnistu, ellei siinä ole sosiaali- ja terveyshuollon
palveluita myös mukana, ja tässä olemme
onnistuneet.
Mitä tulee näihin vuokrankorotuksiin, niin
sen jälkeen, kun valtion tukemat asunnot vapautuvat rajoituksista,
mikä yleensä siis tapahtuu 40 vuotta sen jälkeen,
kun ne on rakennettu, ne ovat periaatteessa vapaan vuokranmäärityksen
kohteena, se on totta. Sen sijaan ovat sekä Ara ja ministeriö että muistaakseni
eräät muutkin Kiinteistöliitosta alkaen
esittäneet selkeitä suosituksia sille, että ylisuuria
vuokrankorotuksia ei pitäisi tehdä. Kyllä suurimmassa
osassa tapauksia tätä noudatetaan, mutta ikävä kyllä aina
löytyy myös joitain semmoisia kohteita, missä tätä ei
haluta kunnioittaa. Mutta lainsäädäntö on
tältä osin selvä, eli kun rajoituksista
vapaudutaan, niistä vapaudutaan.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Todellakin asunnottomuuden ongelman vähentämiseksi
ja voittamiseksi me tarvitsemme tätä sektorien
yhteistyötä. Monella niistä ihmisistä,
jotka joutuvat asunnottomuuden kohtaamaan, on hyvin monenlaisia
ongelmia elämänhallintaan liittyen. Kun tässä taannoin,
taisi olla ihan viime viikolla, todettiin, että nämä hallituksen
rajat ylittävät politiikkaohjelmat ovat valitettavasti pahasti
epäonnistuneet eikä niissä ole ollenkaan saavutettu
niitä tavoitteita, joita on tavoiteltu, ministeriöt
riitelevät keskenään ja pitävät
omista sektoreistaan kiinni, niin olisi kyllä mielenkiintoista
kuulla, kun mainitsitte äskeisessä vastauksessa,
että olette onnistuneet, miten se nyt näkyy, ministeri
Vapaavuori, tässä asunnottomien määrässä.
Teidän toteamuksenne ei näille metsissä asuville
ihmisille varmaan kovin suurta valoa kuitenkaan anna.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Kuten täällä on
jo todettu, asunnottomuuskin jaetaan kahteen eri ryhmään.
On niin sanottu yleinen asunnottomuus, joka pääosin
on kuitenkin tilapäistä asunnottomuutta, joka
ei tarkoita sitä, että esimerkiksi asutaan metsissä.
Sitten on tämmöinen kaikkein vaikeimmassa asemassa
olevien, pitkäaikaisesti, kroonisesti asunnottomien tilanne,
ja tällä puolella olemme onnistuneet erittäin
hyvin. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että meillä on
ollut hyvä yhteistyö sosiaali- ja terveysministeriön
kanssa, koska näitten ihmisten asuttamisessa ei yksin riitä,
että heillä on asunto, vaan he tarvitsevat erilaisia
palveluita. Se, että olemme onnistuneet kytkemään nämä yhteen,
luo paremman ennusteen sille, että se asunnottomuus oikeasti
loppuu ja nämä pitkäaikaisasunnottomat
pääsevät elämään
uudestaan käsiksi.
Sitten kokonaan toinen asia on, että yleinen asunnottomuus
on ikävä kyllä tämän
hankalan taloudellisen tilanteen myötä pahentunut,
ei kuitenkaan kovin pahasti. Pitää muistaa, että jos 8 000:sta
on parisataa saatu lisää tilanteessa, missä valtiontalous
on kahdeksan prosenttia laskenut, niin ei se sitten kuitenkaan kamalan
huono saavutus ole.