Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomessa pienet koululaiset joutuvat olemaan pitkiä aikoja ilman vanhempien tai muiden aikuisten läsnäoloa. Mukava-hankkeen yhteydessä selvitettiin kokeilukoulujen osalta aikaa, jonka oppilaat viettävät ilman aikuisia. Keskimääräinen aika, jonka lapset ovat maanantaista perjantaihin kotona ilman aikuista, vaihteli 5,3 tunnista 8,6 tuntiin. Selvitykset myös osoittavat, että 68 prosentilla syksyllä 2003 oppivelvollisuutensa aloittaneista koululaisista on tarvetta joko aamu- tai iltapäivätoimintaan tai molempiin.

Hallituksen esitys pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevaksi uudistukseksi on merkittävä lasten ja heidän perheidensä kannalta. Uudistus tukee ja edistää nykyistä suunnitelmallisemman, laadukkaamman ja turvallisemman oppimis- ja kasvuympäristön kehittämistä lapsille. Uudistuksen tavoitteena on turvata lapselle koulupäivän jälkeen tai sitä ennen turvalliset ja tervettä kasvua ja kehitystä tukevat olosuhteet ja aikuisen läsnäolon. Tarkoituksena on lisätä pienten lasten osallistumismahdollisuuksia harrastustoimintaan ja tukea heidän yksilöllisyyden kehittymistä. Aamu- ja iltapäivätoiminnalla on sekä koululaisten yksinoloa vähentävä ja turvallisuutta lisäävä tehtävä että tehtävä mielekkäiden harrasteiden ja sosiaalisen yhdessäolon paikkana. Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä.

Sivistysvaliokunta pitää myönteisenä myös sitä, että samanaikaisesti tämän uudistuksen kanssa laajennetaan lasten kotihoitovapaata ja osittaista hoitorahaa koskemaan myös ykkös- ja kakkosluokkalaisten koululaisten vanhempia. Työn ja vanhemmuuden nykyistä paremmalla yhteensovittamisella on tärkeä osa erityisesti lapsen edun toteutumiseen arjessa.

Herra puhemies! Sivistysvaliokunta kuuli asiassa suuren joukon asiantuntijoita ja huomasi, että asian tiimoilta oli niin monissa kunnissa kuin muutenkin väärinkäsityksiä ja epäselvyyttä lain sisällöstä. Valiokunta ei kuitenkaan joutunut tekemään esitykseen kuin muutamia täsmennyksiä ja pieniä muutoksia. Näitä ovat muun muassa kohdennetun avustuksen myöntäminen, kunnan päätösvalta hakemusmenettelyn suhteen ja rikosrekisteriotteen vaatimista koskeva säännös.

Hallituksen esityksen mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää tai hankkia lakiehdotuksessa tarkoitettua lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa. Jos kunta päättää järjestää toimintaa, se voi järjestää joko itse tai hankkia palveluita muualta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunnat voivat siten hankkia aamu- ja iltapäivätoiminnan palveluita esimerkiksi toisilta kunnilta ja kuntayhtymiltä, erilaisilta lapsi- ja nuorisojärjestöiltä, yhdistyksiltä ja seuroilta sekä seurakunnilta ja myös yhtiöiltä tai muilta palvelun tuottajilta. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että myös tulevaisuudessa toimintaa järjestetään monipuolisesti. Kunnilla on mahdollisuus valita erilaisia järjestämismalleja oman kuntansa pienten koululaisten olosuhteet ja tarpeet huomioon ottaen.

Aamu- ja iltapäivätoiminta on rakennettava niin, että se myös pystyy käytännössä tukemaan lasten koulunkäyntiä, mikä tarkoittaa, että toiminnan järjestäminen lapsen koulukielellä on erityisen tärkeää. Tämän vuoksi kunnissa, joissa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, kunta on velvollinen järjestämään aamu- ja iltapäivätoimintaa erikseen kumpaakin kieliryhmään varten.

Lakiehdotuksen mukaan kunta voi periä aamu- ja iltapäivätoiminnasta kuukausimaksun, joka saa olla enintään 60 euroa. Valiokunta korostaa sitä, että maksukatto koskee ainoastaan nyt ehdotetun lain mukaista toimintaa, joka tarkoittaa keskimäärin kolmea tuntia päivässä. Tämä on ollut juristeille selvä asia, mutta maallikkoa pykäläteksti on selvästikin oudoksuttanut. Sen vuoksi painotankin, että kunnat voivat järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa enemmänkin tarpeiden ja mahdollisuuksiensa mukaan. Sellaista toimintaa ei maksun enimmäismäärä luonnollisestikaan koske, vaan sen suuruus on kunnan päätösvallassa.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin paljon huomiota myös henkilöstön kelpoisuusvaatimuksiin. Aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Kelpoisuusvaatimukset ovat melko väljät, kuitenkin niin että tätäkin kautta voitaisiin turvata toiminnan laatu. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on, että toimintaa ohjaisivat pääasiassa erilaisten harrastusten ja muun vapaa-ajantoimintaan sekä lastenhoitoon ja kasvatukseen perehtyneet henkilöt. Ohjaajina voisivat toimia erilaiset henkilöt, joilla on erilaisia koulutustaustoja. Soveltuviksi tutkinnoiksi mainitaan muun muassa sosiaalikasvattajan ja lastenhoitajan tutkinnot, sosiaali- ja terveysalan, lapsi- ja perhetyön, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen, liikunnanohjauksen, käsi- ja taideteollisuuden ja kuvallisen ilmaisun sekä musiikkialan ja teatteri- ja tanssialan perustutkinnot sekä näiden lisäksi useiden alojen korkeakoulututkinnot ja aikaisemmat opistoasteen tutkinnot. Tavoitteena on, että sellaiset henkilöt, joilla on kokemusta lasten harrastustoiminnan ohjaamisesta, voisivat saada pätevyyden näyttötutkinnolla.

Herra puhemies! Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään, että hallitus seuraa aamu- ja iltapäivätoiminnan laajuuden, laadun sekä palvelutarjonnan monipuolisuuden kehittymistä sekä lain vaikutuksia palvelun rahoitukseen ja hintaan ja antaa asiasta selvityksen sivistysvaliokunnalle keväällä 2006.

Mietintöön sisältyy myös kaksi vastalausetta.

Hanna-Leena  Hemming  /kok:

Arvoisa puhemies! Pienillä ala-asteen oppilailla koulupäivä päättyy usein jo kello 12 tai alkaa vasta kello 11 päättyen jo kello 14. Nokia-maa Suomessa on melkein perinteeksi muodostunut, että koulurepun lisäksi koulun alkajille hankitaan kännykkä, jonka varassa pienten koululaisten aamu- ja iltapäivät on liian usein hoidettu sitten. Viisi—kahdeksan tuntia päivässä nämä pienet lapset ovat norkoilleet ostoskeskuksilla, kavereilla, kuka missäkin, vastaillen kännykkäänsä.

Selvityksen mukaan 68 prosentilla koulun aloittajista on tarvetta aamu- ja iltapäivätoimintaan. Onkin siksi erinomaista, että lasten pahaan oloon ja yksinäisyyteen on puututtu. Kuitenkin täytyy korostaa, että jo nyt useissa kunnissa aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestetään, useimmiten vielä kysyntää vastaavasti.

Hallituksen esityksen nimessä huomio on kiinnitetty rahoituksen lisäksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämiseen — sikäli hieman koomista, että tästä selvityksen tarpeellisuudesta olemme varmasti yksimielisiä. Lain tarkoitus on kuitenkin luoda tosiasiallisesti puitteet aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseksi niin, että pienten lasten vanhemmat saavat pienennettyä hoidosta maksamaansa hintaa verovaroilla.

Hallituksen esityksen tultua sivistysvaliokuntaan oli kunnissa suuri huoli siitä, täytyykö kuntien tulevaisuudessa itse järjestää iltapäivätoimintaa vai voivatko ne jatkossakin jakaa valtiolta tarkoitukseen annettavat veroeurot jo nyt palvelua järjestävien tahojen tukemiseen. Kun nyt ministeriön kannaksi on muodostunut, että kunnilla on mahdollisuus siis tukea vaikkapa urheiluseurojen järjestämää iltapäivähoitoa, on tästä pidettävä kiinni. Nykyisiä hyviä palveluntarjontamalleja ei ole syytä jatkossakaan romuttaa.

Arvoisa puhemies! Pidän suurena ongelmana aamu- ja iltapäivätoiminnalle asetettua 60 euron maksukattoa. Vaikka kyseessä on selvästi kolme tuntia päivässä kestävän toiminnan hintaa koskeva maksukatto, on se jo nyt aiheuttanut lasten vanhemmissa epätietoisuutta. Jo nyt kysytään, tuleeko 60 euron maksukatto voimaan heti vuoden alussa tammikuussa. Lisäksi sen viestin vieminen, että viiden tai kuuden tunnin palvelun hinta ei jatkossakaan välttämättä ole 60 euroa, tulee olemaan hyvin vaikeaa. Pelkään myös todella, että kun verorahoilla tuettua aamu- ja iltapäivätoimintaa saa 60 eurolla kuukaudessa ja loppuaika on markkinahintaista, tulee tämä vaikuttamaan suuresti ensiksikin vanhempien ostaman palvelun määrään ja toiseksi hoidossa olevien lasten vähentyessä kolmen tunnin jälkeen palvelun tarjoajien mahdollisuuteen ylipäätään tarjota palvelua ollenkaan yli kolmen tunnin.

Tuettu iltapäivätoiminta on vanhemmalle joka tapauksessa tukematonta palvelua halvempaa. Johtaako tämä siihen, että pienet matit ja maijat yhä edelleen norkoilevat kännykän varassa ostoskeskuksilla, nyt vain muutaman tunnin lyhyemmän aikaa?

Haluan myös kiinnittää huomiota esitykseen kirjattuun aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteeseen tukea kodin ja koulun kasvatustyötä. Missään vaiheessa ei aamu- ja iltapäivähoito kuitenkaan saa alkaa muodostua niin ohjatuksi ja normitetuksi toiminnaksi, että sen merkitys ohittaa kasvatustehtävässään lapsen normaalin turvallisen iltapäivän omassa kodissa aikuisen läsnä ollessa.

Samasta syystä on oltava tarkkana, kun valtioneuvosto säätää asetuksella aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuudesta. Kyseenalaistan tavoitteet, jotka johtavat siihen, että lapsen omat vanhemmat olisivat epäpäteviä kasvattamaan lastaan. Ihmettelen myös, kuinka pitkää koulutusta on kohtuullista vaatia henkilöltä, jolle voidaan luvata vain 570 tuntia töitä vuodessa.

Minusta laki aamu- ja iltapäivätoiminnasta toimisi parhaiten perheitten kannalta, jos lakiin kirjattaisiin vain kuntien mahdollisuus toiminnan järjestämiseen, valtion osuus toiminnan hinnasta ja väljät kelpoisuusvaatimukset ohjaajille. Ymmärrän hyvin, etteivät verorahat riitä perheitten tukemiseen ehdotettua enempää, mutta maksukaton asettaminen ja toiminnan määrän sitominen ovat täysin tarpeettomia tässä yhteydessä. Muistutan vielä, että maksukatto johtaa pahimmillaan siihen, että selvitäkseen lakisääteisestä maksurajasta kunta joutuu nipistämään vaikkapa perusopetukseen myöntämiään varoja. Tämä ei voi olla opetusministeriön tavoite.

Arvoisa puhemies! Tämän takia minusta hallituksen esityksestä jätetty vastalause 1 tulisi ottaa vakavasti.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmingin olisi varmaan syytä valaista näitä epätietoisia vanhempia siitä, mitä laissa itse asiassa säädetään. Epätietoisuutta ei pidä lietsoa, vaan vähentää. Siellä on aivan selkeästi todettu, että laki ei tule voimaan ensi vuoden alusta, vaan laki tulee voimaan ensi vuoden elokuun alusta. Myöskin tämä 60 euron ongelmallinen maksukatto koskee nimenomaan näitä kolmea tuntia. Vanhemmat tuskin joutuvat toteuttamaan itse sen laskukaavan, mistä ottaa ja kuinka paljon tulee lisää. Kunnat varmasti hoitavat tämän vanhempien puolesta. Ja millä ihmeellä tämmöinen tukematon toiminta voi tulla vanhemmilla edullisemmaksi kuin se, että heitä sentään tuetaan sen kolmen tunnin osalta?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen hieman ed. Hemmingin puheenvuoroa, koska hän oli myös valiokunnassa joitain kertoja mukana asian käsittelyn aikana. Siellä esimerkiksi asiantuntijoiden kanssa käytiin läpi hyvin paljon ohjaajien koulutusta ja sitä, onko tämä ongelma tässä laissa. Se ei ole suinkaan ongelma, koska esimerkiksi tällä hetkellä iltapäivätoimintaa järjestävät eri järjestöt, ja ohjaajilla on mahdollisuus myöhemmin näyttötutkinnolla osoittaa pätevyytensä.

Toinen asia, mikä minua ihmetyttää, on puhe viidestä tunnista. Tässähän on koko ajan puhuttu, että on kyse aamu- ja iltapäivätoiminnasta eikä aamu- ja iltapäivähoidosta. Tämä on aktiivista toimintaa kolme tuntia lapselle joko aamu- tai iltapäivänä. Minusta tuntui erikoiselta, että täällä yritetään johtaa harhaan ja sotkea tätä asiaa, joka on erittäin selkeä ja erittäin hyvä asia lapsille.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan varmasti minä ja kaikki muutkin asiasta enemmän tietävät ovat jakaneet sitä viestiä, että tämä 60 euron maksukatto tulee voimaan vasta ensi elokuusta, kun tätä palvelua ylipäätään aletaan tarjota. Siitä ei ole kyse ollenkaan. Kyse on siitä, että kun kunta subventoi kolmen tunnin hoitoa, mikä näiden kahden seuraavan tunnin, jotka lapsi oikeasti tarvitsee, hinta on, miten se tulee määrittymään. Se tulee määrittymään niin, että kun kolmen tunnin jälkeen osa vanhemmista ottaa lapsensa pois hoidosta, vääjäämättä loput jäljellä olevat lapset maksavat todellisen hinnan siitä palvelusta, ja se on silloin aivan toista kuin esimerkiksi toiset 60 euroa. Se on helposti 80 tai 100 euroa. Näin tulee väkisin olemaan.

Ed. Hurskainen painotti sanaa toiminta. Tästä juuri olen huolissani. Tarvitseeko ala-asteikäinen, jonka koulupäivän pituus on jo määritelty, että se on ehkä 17 tuntia viikossa, lisää toimintaa? (Puhemies koputtaa) Eikö hän nimenomaan tarvitse lepoa ja leikkiä eikä mitään toimintaa, joka on erityisen ohjattua?

Hyvin tiedän lain sisällön ohjaajien pätevyydestä, olenkin huolissani siitä, mitä asetukseen kirjattiin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä laissa on ongelmia, eikä tämä välttämättä ole selkeä, eikä se minun mielestäni voi edes olla selkeä, koska on kysymys uudesta asiasta, jossa on varsin monenlaisia tahoja toteuttamassa. Mutta sen takiahan tässä on tämä seurantavelvoite, ja me voimme palata näihin epäkohtiin. Ei tämä vielä ole selkeä varmasti, mutta toivotaan, että se selkeytyy. Sinänsä tämä laki on ihan hyvä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen haluaisin vielä ed. Hemmingille sanoa, että ei tämä ole pakollista toimintaa kunnalle. Se on niin sanotusti kyllä mahdollisuus, ja kunnat voivat itse päättää siitä, lähtevätkö mukaan tähän toimintaan vai eivät.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittääkseni nykykäytännöt ovat toimivia, ja jo tänä päivänä lasten vanhemmat joutuvat maksamaan näistä toiminnoista taikka kerhoista, miksi niitä nimitetään. Jos valtio tulee tukemaan kolmea tuntia, niin millä ihmeellä se voi olla pois vanhempien kukkarosta, enemmän kuin he tänä päivänä joutuvat maksamaan? Käytetään pikkuisen sitä matematiikkaa myös laskettaessa. Viidestä tunnista kolme tuntia on kuitenkin 60 prosenttia. Että mietitään aidosti, mikä on käytäntö, ja kunnat varmasti hoitavat tämän asiallisesti. On myös laskennallisesti totuus, että 30 euron maksu tulee kattamaan kunnan kulut neutraaliksi, jolloinka vielä se 30 ylimääräistä, mitä voidaan laskuttaa, tulee kenties tukemaan sitä lisätuntimäärää ja tarvetta.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkään en ymmärrä ed. Hemmingin kovaa kritiikkiä liittyen maksukattoon. Tälläkin hetkellä lukemattomissa suomalaisissa kunnissa on jo järjestetty aamu- ja iltapäivätoimintaa toki painottuen iltapäivään, ja sielläkin on erilaisia maksuja tästä toiminnasta otettu, enkä ole saanut ainakaan raportteja siitä, että vanhemmat olisivat ottaneet kolmen tunnin kuluttua lapsensa pois iltapäivätoiminnasta ja jättäneet sitten lopun joidenkin muiden maksettavaksi. Tämä väite on kyllä hyvin käsittämätön ja tekaistu.

Olen samaa mieltä ed. Paasion kanssa, että nyt ensimmäistä kertaa tarjotaan lisää rahaa tämän erittäin tarpeellisen toiminnan järjestämiseen kunnille, ja ihmettelen, miksi se ei ole hyvä ja positiivinen asia.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paasio ja itse asiassa ed. Paloniemikin vastasivat tässä jo edellä tähän 60 euron katon kritiikkiin. Ongelma ei minun mielestäni olekaan se, että maksukatto on 60 euroa vaan ongelma ovat ne kustannukset, jotka kätkeytyvät jo niihin kolmeen tuntiin, joista tämä 60 euroa on nyt laskettu keskiarvoksi. Nimittäin tällä hetkellä 30 prosenttia työntekijöistä on työllistämistuilla tekemässä tätä, ja sen vaikutukset keskiarvoon, tähän 60 euroon, on suora. Jos, niin kuin hallituksen esityksessä on ollut, tavoitteena on myös aitojen työpaikkojen luominen, niin silloinhan tämä 30 prosenttia aiheuttaa jo heti enemmän kustannuksia.

Toinen asia on se, että tähän 60 euroon ja siihen valtion osuuteen ei sisälly pätkääkään suunnittelurahaa. Eli onko tarkoitus, että ohjaajat suunnittelevat omana aikanaan omalla rahallansa ilman korvausta tämän ilta- ja aamupäivätoiminnan?

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä, miten tämä erittäin hyvä asia eli lasten aamupäivä- ja iltapäivätoiminnan tukeminen valtion rahoista olisi vesittynyt, jos maksukatto olisi poistettu. Olemme erittäin yhtä mieltä siitä, että on tärkeää ja hyvä, että tätä toimintaa tuetaan, että vanhempien maksua vähennetään, mutta miten se olisi vesittynyt, jos ei olisi kirjattu tätä kolmen tunnin rajaa eikä olisi laitettu maksukattoa?

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytännössähän, jos lapsi on sen viisi tuntia hoidossa, siinä ei ole maksukattoa, koska se jälkimmäinen kaksi tuntia voidaan laskuttaa ihan mielivaltaisesti, miten kunta sen määrittelee. Käytännössä ed. Hemmingin malli siis toteutuu. Ihmettelen vaan, mistä se ongelma ed. Hemmingille nyt syntyy.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito on sinänsä erittäin hyvä uudistus. Meillä on ihan liian kauan lapset olleet avaimet kaulassa yksin kotona koulupäivän jälkeen. Joku esitti kritiikkiä, mitä tämä tällainen lasten laitostaminen viime kädessä tekee, että ollaan laitoksessa koulupäivän jälkeen vielä iltapäiväkin, tappaako se kaikenlaisen luovuuden, kun ei enää voidakaan viilettää pitkin metsiä ja olla omissa ajatuksissa ja seikkailuissa. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että maailma on kovasti muuttunut, että ne seikkailut on kovasti vähissä tai ne on erittäin vaarallisia suurkaupungeissa ja kauppakeskuksissa. Eri asia on sitten maaseudulla, missä vielä voi seikkailla. Pitää myös muistaa se asia, että perhemalli on muuttunut. Meillä ei ole enää tämä ydinperhe, vaan on yhden aikuisen perheitä, joissa on lapsia, ja kotona ei todellakaan ole ketään odottamassa, kun meillä kotiapulaisen palkkaaminenkin tuntuu olevan kovasti poissa toisten ajatusmaailmasta.

Koska tämän aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea osana varhaiskasvatusta kodin ja koulun kasvatustyötä, on olennaista, että tätä toimintaa antavien ohjaajien kelpoisuusvaatimukset tullaan määrittelemään. Kasvatustyö on niin vaativaa, että se vaatii kelpoisuuksia mielestäni joka tasolla päiväkodista iltapäivätoimintaan kouluun asti. Pidän erittäin tärkeänä myös sitä, että lakiesityksen mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnassa työskentelevien henkilöiden rikostausta tullaan selvittämään.

Tämä ei ole sinänsä mikään uusi asia; meillä on ollut jo erittäin toimiva käytäntö. Täällä on kovastikin mielipiteitä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. En tiedä, kuinka moni teistä on käynyt tutustumassa. Itse kävin Mannerheimin Lastensuojeluliiton iltapäivätoimintaan ja seurakuntien iltapäivätoimintaan tutustumassa, ja se on totta, että tarpeet ovat erilaisia, mitä lapset siellä tekevät. Toiset läksyjä, ja jos on esimerkiksi seurakunnan iltapäivätoimintaa, niin silloin uskontokasvatus kuuluu tähän erittäin olennaisena osana. Iltapäivätoimintaa vietetään hyvin erilaisissa tiloissa, jossain pelkästään koulun käytävällä, ja siinä on lepo aika vähissä.

Toimiva käytäntö on ollut tämä viisi tuntia päivässä. Siksi pidän maksukattoa erittäin huolestuttavana. Ainakin Turun alueella tämä hinta on ollut 70 euroa tai 80 euroa, ja olen kyllä ed. Hemmingin kanssa täysin samaa mieltä, että jos nyt toimiva käytäntö tulee muuttumaan kolmeen tuntiin maksukaton takia, niin kyllä siinä käy niin, että kun jää vain muutama lapsi siksi kahdeksi ylimääräiseksi tunniksi, riski on, että sen kahden ylimääräisen tunnin hinta tulee nousemaan kovastikin, eli tällä kolmella tunnilla voi olla ohjaava vaikutus vanhempien käyttäytymiseen. Pitää muistaa se, että meillä on yhden aikuisen perheitä ja yksi kolmasosa työssäkäyvästä väestöstä tekee epäsäännöllistä työtä eli lapset ovat kenties edelleenkin pitkiä aikoja yksikseen.

Arvoisa puhemies! Tämä iltapäivähoitouudistus tulee kyllä tarpeeseen, mutta perustavaa laatua oleva kysymys hallitukselle on se, miksi valtio antaa kunnille lisätehtäviä. Tosin kuntaministeri Manninenhan mainitsi, että kunnat voivat halutessaan järjestää iltapäivätoimintaa. Mutta hallitus ei osoita näihin tehtäviin riittävää rahoitusta. Useat järjestöt, esimerkiksi Nuori Suomi ry, ovat sitä mieltä, että valtion osuutta on lisättävä. Opetusministeriön arvio on 180 miljoonaa euroa vuodessa, hallitus tarjoaa nyt 45:tä miljoonaa euroa ja ensi vuonna 20:tä miljoonaa euroa. Hallituksen logiikka näyttää olevan se, että puuttuvat varat otetaan ensi vuonna ja ilmeisesti tulevinakin vuosina perusopetuksesta. Haluankin, arvoisa puhemies, kysyä, onkohan sillä liikaa resursseja.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevaa lakia on odotettu kieli pitkällä jo kauan. Yhtenä tavoitteena, varsinkin vanhempien tavoitteena, oli saada pienille koululaisille turvallinen iltapäivä valvotun ja ohjatun toiminnan piirissä. Kun hallituksen esitys sitten lopulta tuli, niin syntyi pieni hämmennys: hyvästä asiasta oli tehty monimutkainen, raskas ja byrokraattinen malli. Valiokunta kuunteli lukuisia asiantuntijoita, jotka olivat varsin yksimielisiä vaatimuksissaan. He halusivat muutamia kohtia muuttaa, ja muutoksia sitten tehtiinkin.

Kysymysmerkiksi kuitenkin on jäänyt muun muassa se, miten isot kunnat pärjäävät tämän mallin kanssa ja tämän rahoituksen suhteen. Kunnat ovat hyvin erilaisia, niin kuin ed. Hurskainen on aina valiokunnassa sanonut. Toiset kunnat pärjäävät hyvin, toisille tämä riittää, mutta varsinkin suuret kunnat ja Pääkaupunkiseudun kunnat ovat todenneet, että vaikeuksia tulee. Sen vuoksi olikin erittäin tärkeää, että lakiin saatiin kirjatuksi seurantalausuma. Keväällä 2006 tähän asiaan viimeistään palataan, hallitus antaa selvityksen sivistysvaliokunnalle, miten tämä laki käytännössä on toiminut.

Tärkeää meille tässä laissa oli se, että nykyinen monimuotoisuus iltapäivätoiminnassa säilyisi jatkossakin. Minun mielestäni on erittäin tärkeää se, että tämä iltapäivätoiminta ei saa olla askel pakolliseen kokonaiskoulupäivään. Laista ei onneksi tehty subjektiivista oikeutta saada koululaisille tätä toimintaa. Se on vapaaehtoista sekä lapsille että myös kunnille. Aina kun tehdään uusia palveluja, luodaan uusia lakeja koskien lapsia, samalla aina tulisi myös korostaa vanhempien vastuuta kasvattajina. Vanhemmat hyvin helposti saattavat sysätä kasvatusvastuunsa yhteiskunnan harteille. Kuitenkin vanhemmat ovat lapsen kasvattajia ja yhteiskunnan palvelut, päiväkodit, koulut ja tämä iltapäivätoimintakin, vain tukevat sitä. Kunta saa itse päättää, osallistuuko se iltapäivätoimintaan vai ei. Kunta saa itse päättää sen toiminnan laajuudesta, kuinka isolle joukolle ykkös-, kakkosluokkalaisia plus erityisoppilaita se tätä tarjoaa.

Miksi asetettiin 60 euron maksukatto? 60 euroa oli semmoinen luku, joka oli keskimääräinen maksu, mitä Suomessa yleensä vanhemmat maksavat iltapäivähoidosta. Tästä keskimääräisestä maksusta tuli nyt maksimimaksu. Yksi tavoite tälle oli se, että haluttiin, että iltapäivähoidon hinnat laskisivat. Me olemme puhuneet vain tästä 60 eurosta, mutta maksu voi itse asiassa olla vaikka nolla euroa tai 60 euroa tai mitä tahansa siltä väliltä, se voi olla tulosidonnainen, se voi olla mimmoinen vaan. Kunta saa itse päättää, kunhan vaan maksimi on se 60 euroa.

Maksukatto aiheutti kovasti päänvaivaa ja tulkinnan vaikeuksia siitä, mitä osaa lakia tai iltapäivätoimintaa tämä maksukatto koski, koskiko se sitä kolmen tunnin maksuosuutta vai koskiko se myös ylimeneviä tunteja. Koska tämä aiheutti epäselvyyttä, osittain siitäkin syystä laista otettiin sana "vähintään" pois, kun määriteltiin, kuinka paljon kunnan pitää iltapäivätoimintaa antaa lasta kohti vuodessa. Se on nyt sitten 570 tuntia vuodessa lasta kohti. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos kunta lähtee tähän toimintaan mukaan, se on se kolme tuntia päivässä keskimäärin tai sitten ei mitään, joko tai.

Tarve hommata iltapäivätoimintaa lapsilleen on tietenkin vanhemmilla isompi kuin kolme tuntia. Yleensä lapset ovat siellä neljä tuntia tai viisi tuntia. Siitä, mikä menee kolmen tunnin yli, todellakin saa ottaa mitä tahansa maksuja, mutta tietenkin, jos markkinat oikein toimivat, eihän järjestö tai kunta tai yhdistys tai yritys voi periä mitä tahansa summia sen vuoksi, että vanhemmat eivät silloin laita lastaan sinne ja se toiminta jää yhdistykseltä toteuttamatta. Uskon ja luotan, että tässä kohdin rupeavat ja ryhtyvät markkinat toimimaan.

Ongelmia ja yllätyksiä käytännössä voi syntyä vanhemmille siitä, kun lasku tulee kotiin. Laskun loppusumma voi ollakin enemmän kuin 60 euroa johtuen niistä ylitunneista, jos lapsi niitä käyttää. Se voi olla 120 euroa, 240 euroa, mitä tahansa, ja jos ei laskussa ole eriteltynä, mikä on mitäkin, mikä on sen kolmen tunnin osuus ja mikä on ylimääräistä, niin hämmennys voi olla monella vanhemmalla. Tässä on yksi tiedottamisen paikka.

Sitten, puhemies, on puhuttu siitä, miten ikäluokat pienenevät. Tästä ikäluokkien pienenemisestä johtuen perusopetuksessakin rahaa on säästynyt. Mihin tämä raha nyt on kohdistunut? Se ei suinkaan ole kohdistunut valtion tasolla perusopetukseen, vaan sillä onkin rahoitettu juuri iltapäivätoimintaa, joka on kyllä toissijaista toimintaa, jota tehdään ja kohdistetaan pienille koululaisille. Siksi on surullista, että iltapäivätoiminnan rahoitus valtion taholta tulee vähän niin kuin väärästä paikasta. Se olisi ollut syytä ottaa kokonaan opetustoimen ulkopuolelta.

Kunnissa on vähän samanlainen ongelma. Jos kunnissa eivät rahat riitäkään tähän iltapäivätoimintaan, niin herkästi kunnan päättäjät ottavat perusopetuksen varoista pois tämän rahan paikatakseen iltapäivätoiminnan kuluja. Näin ei missään tapauksessa saisi tehdä. Täytyisi aina muistaa, mikä koulussa on se tärkeämpi, mikä on se perus- ja ydintehtävä.

Kun kunnassa päättäjät iltapäivätoimintaa mahdollisesti sitten suunnittelevat ja tekevät, niin olisi hyvä muistaa, että nämä vanhan ajan koulujen kerhotunnit ovat olemassa. Ne on lama-aikana niistetty pois, mutta yksi mahdollisuus olisi nyt elvyttää uudelleen koulujen kerhotoiminta. Varsinkin kerhotoiminta tukee erinomaisella tavalla oppilaan oppimista.

Se, mitä olen pelännyt tässä myös, on se, että kun tähän toimintaan kunnan tulisi laatia toimintasuunnitelma, toimintasuunnitelmasta tulee liian raskas. Sitä pitää arvioida suunnitelmallisesti ja säännöllisesti. Siitä ei saa tulla liian suurta byrokraattista opetussuunnitelman tapaista asiakirjaa, vaan on muistettava pitää tämä toiminta hyvin kevyenä.

Se, mikä oli myös tärkeää, oli se, että hallituksen esitykseen tuli muutos ja tarkennus rikostaustan selvittämisestä. Jos hallituksen esitys olisi mennyt läpi, niin se olisi tarkoittanut sitä useiden tulkintojen mukaan, että ennen kuin kunta laatii sopimuksen järjestöjen ja yhdistysten kanssa tästä iltapäivätoiminnasta, niin jo ennen sitä järjestön olisi ollut tiedettävä, ketkä henkilöt tulevat iltapäivätoimintaa suorittamaan, ja pyydettävä heiltä rikosrekisteriotteen. Jos sitten järjestöön tulee myöhemmin uusia työntekijöitä, niin näiltä uusilta työntekijöiltä ei olisi voitu rikosrekisteriotetta enää ottaa tai pyytää, ja sen vuoksi tähän lakiin laitettiin tarkennus.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, toivon onnea ja menestystä tälle laille. Tätä on paljon odotettu. Tätä pidetään hyvin tärkeänä perheissä. Mutta niitä vaaroja ja uhkia, joita me tässä laissa näemme, pitää erityisesti seurata, miten niiden käy, ja sitten rohkeasti ja rivakasti puuttua ja korjata tätä lakia vuonna 2006, viimeistään.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Lapsista kasvaa turvallisessa ja virikkeellisessä ympäristössä tasapainoisia, suvaitsevaisia ja täyttä elämää eläviä suomalaisia, jotka ovat aikanaan valmiit kantamaan vastuun tästä maasta ja tulevien vuosien vanhuksista. Yhtä mieltä me suomalaiset olemme myös siitä, että suuri vastuu tulevaisuudesta luodaan lapsiperheissä, päiväkodeissa ja kouluissa. Niillä on suurin vastuu, ja siksi juuri näihin sektoreihin meidän on kiinnitettävä jatkuvasti vakava huomiomme. Tavoitteen saavuttamisen keinoista meillä on osin joskus kuitenkin eriäviä näkemyksiä.

Tällä hetkellä eräs suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista lasten ja koululaisten kasvatuksessa on se, että niin suurten kuin pienten kuntien talous on kriisissä. Samaan aikaan maan hallitus on asettamassa kunnille yhä enemmän velvoitteita ja rajoituksia. Viime vuosina ongelmat ovat kasaantuneet etenkin Pääkaupunkiseudulle ja Ruuhka-Suomeen. Punamultahallitus puhuu kauniisti veronalennuksista, ja tältä osin on tekojakin tehty. Tämä on hyvä asia. Sanojen ja tekojen on politiikassakin pidettävä yhtä. Ongelmana on kuitenkin se, että hallitus työntää veronkorotuspaineita yhä enemmän kuntien kontolle. Pelkään pahoin, että kansalaisten kokonaisveroaste ei hallituksen keinoilla tule laskemaan. Tästä meillä osoituksena on 54 kunnan päätös korottaa veroprosenttiaan.

Lasten ja nuorten iltapäivähoitoa ryhdyttiin kehittämään lainsäädännöllä jo 1940-luvulla. Toimintaa on viime vuosina lisätty, mutta kunnat järjestävät iltapäivätoimintaa vaihtelevasti. Iltapäivätoiminta ei vastaa vieläkään todellista kysyntää, sillä ykkös- ja kakkosluokkalaisista vain noin 35 prosenttia on iltapäivätoiminnan piirissä. Vapaaehtoisjärjestöt ovat tehneet korvaamatonta työtä palvelujen laajentamiseksi, ja tätä on jatkossakin syytä tukea.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys lasten aamu- ja iltapäivähoitolaiksi, jonka tältä osin ministeriö on valmistellut, on mielestäni osoitus siitä, että hallituksella ja ministeriöllä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mikä kunnissa tällä hetkellä taloudellinen tilanne on. Lakiesitys sellaisenaan, mikä tuli eduskuntaan, olisi tarkoittanut sitä, että vain harva kunta olisi pystynyt sen lupaaman valtionosuuden vastaanottamaan.

Esimerkkikuntana käytän Vantaata, jonka hyvin tunnen ja tiedän. Vantaalla iltapäivähoitotoiminnassa on ollut mukana noin 500 lasta. Se on noin 33 prosenttia koko ykkös- ja kakkosluokkalaisten ikäluokasta. Niin kuin arvaamme, tarvetta varmasti tähän laajempaankin olisi. Vantaalla iltapäivähoidosta on tähän mennessä peritty siis 70—150 euroa, 70—150 euroa kolmen, neljän, viiden tunnin iltapäivähoidosta.

Valiokunta on tehnyt hyvää työtä. Valiokunta on saanut mietintöönsä muutoksia, jotka mahdollistavat sen, että useat kunnat voivat tässä muuttuneessa tilanteessa, mikäli eduskunta näin päättää, vastaanottaa myöskin tämän lain tarkoituksen tuoman ajatuksen siitä, että valtionosuudet voidaan myöskin vastaanottaa.

Vantaa esimerkkikuntana ei kuitenkaan voi toteuttaa tätä ajatusta kolmen tunnin iltapäivähoitotoiminnasta. Vantaa joutuu tarjoamaan pidempää hoitokertaa per päivä lapselle, eli me joudumme velvoittamaan lapset vastaanottamaan vähintään neljän tunnin hoidon. Vantaalla ei ole varaa tarjota kolmen tunnin hoitoa sen takia, että 60 euroa ja valtionosuus eivät kata aiheutuvia kustannuksia. Vantaa joutuu tarjoamaan yli kolme tuntia eli vähintään neljä tuntia, ja kustannukset tulevat olemaan perheille noin 90—150 euroa jatkossakin per lapsi per kuukausi. Tämä on vain tosiasia esimerkiksi Vantaalla. Vantaa ei taloudellisen tilanteensa mukaan voi elää lain kolmen tunnin ajatuksen mukaisesti.

Se on myöskin hyvä, että valiokunnan mietintöön sisältyy se muutos, että myöskin näitä vapaaehtoisjärjestöjä, niin sanottua kolmatta sektoria, voidaan jatkossakin tukea. Kolmannen sektorin mukana pitäminen, toisaalta yksityisten yritysten palvelujen järjestäminen ja seurakuntien mukana oleminen, tämän kokonaisuuden, laajan yhteistyöverkon, ylläpitäminen tässä asiassa on erittäin tärkeätä. Tältä osin valiokunta on tehnyt myöskin hyvää työtä.

Haluaisin kiinnittää sitten myöskin yhteen asiaan huomiota, arvoisa puhemies, elikkä siihen, että laki on vapaaehtoinen niin kunnille kuin myöskin perheille ja vapaaehtoisena se tulee tässä maailmantilanteessa myöskin pitää. Tämä ei saa johtaa edes lyhyellä tai pitkällä juoksulla subjektiiviseen oikeuteen. Nimittäin ei ole näköpiirissä kunnilla mahdollisuuksia vastaanottaa lisää velvoitteita. Mikäli siihen mennään, pitää hallituksen asenteen kuntatalouteen muuttua totaalisesti.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta sen, että valiokunnassa tehty vastalause kohdistuu siihen ihmettelyyn, että työryhmä on vuonna 2002 arvioinut tästä palvelusta aiheutuvan noin 180 miljoonan euron kustannukset ja hallitus on nyt lähtenyt siitä, että valtion menot vuositasolla lisääntyvät noin 45 miljoonaa euroa. Tosiasiallisesti tästä asiasta aiheutuvat noin 79 miljoonan euron kustannukset. Tästä myöskin on juuri se esimerkki — palatakseni siihen — että Vantaa ei voi tarjota kolmen tunnin hoitoa vaan joutuu useamman tunnin hoitoa tarjoamaan.

Arvoisa puhemies! Tältä osin myöskin tämä vastalause on hyvin perusteltu.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on hyvä uudistus oikeaan suuntaan, aivan niin kuin täällä meidän valiokuntamme puheenjohtaja myöskin hyvin tätä lakia positiivisessa hengessä esitteli. On hyvä, että lainmuutoksilla selkeytetään lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteita ja sisältöä. Nimenomaan nämä tavoitteet ja sisällöt kyllä selkeytyvät.

Sen sijaan eri toimijoiden työnjako, toiminnan koordinointi ja rahoitus eivät välttämättä selkeydy näillä lainmuutoksilla. Päinvastoin on pelättävissä, että varsin monitahoinen ja -ulotteinen asia voi synnyttää monenlaisia käytännön ongelmia, kun toimintaa ryhdytään toteuttamaan. Luultavaa on, että syntyy vaikeuksia, byrokratiaa ja sitten erilaisia käytäntöjä. Toivottavasti nämä vaikeudet eivät kuitenkaan ole pilaamassa tätä hyvää asiaa, vaan tarvittaessa ryhdytään korjaamaan niitä epäkohtia, jos siihen tarvetta ilmentyy.

Sen takia oli mielestäni ja ryhmämme mielestä tärkeää, että sivistysvaliokunta sai tiukan äänestyksen jälkeen aikaan lausuman, joka velvoittaa hallituksen antamaan selvityksen sivistysvaliokunnalle keväällä 2006. Selvityksessä hallituksen on kerrottava toiminnan laajuuden toteutumisesta, laadusta ja monipuolisuuden kehittymisestä sekä lain vaikutuksista palvelun rahoitukseen ja hintaan — kaikki hyvin tärkeitä asioita, joita valiokunnan lainlaatijana on tarkoin seurattava. Näinhän tehdään lähes poikkeuksetta muidenkin uusien kokeilujen ja asioiden kohdalla. Tässä ei sinänsä mitään merkillistä ole. Täytyy vähän ihmetellä, että näin tavanomaisesta asiasta piti jopa valiokunnassa äänestää.

Vasemmistoliiton ryhmässä nousi esille kysymys siitä, onko aamu- ja iltapäivätoimintaan kaikilla subjektiivinen oikeus. Tässä vaiheessa ja esitetyllä rahoitusmallilla se ei mielestämme ole mahdollista. Monien kuntien taloustilanne on nyt niin vaikea, ettei ole mitenkään mahdollista toteuttaa tätä lakia siten, että se sisältäisi subjektiivisen oikeuden tähän hyvään toimintaan. Toivottavasti kuitenkin jatkossa päästään tähän ja myöhemmin sitten tällainen oikeus on olemassa.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, joita tullaan esittämään eduskunnan lausumiksi tämän asian toisessa käsittelyssä. Muutama sana näistä vastalauseista.

Vastalauseessa 1 muistutetaan hallitusohjelman velvoitteesta. Hallitusohjelmassahan todetaan, että kunnille aiheutuvat lisäkustannukset kompensoidaan. Mietinnössä kuitenkin todetaan, että uudistus ei merkittävästi lisää kuntien käyttömenoja, eli hyvin pyöreästi sanottu. Kuitenkin siinä todetaan, että käyttömenot lisääntyvät. Silti kompensoinnista ei puhuta mitään, vaikka hallitusohjelma tätä edellyttäisi. Edellinen puhuja jo viittasi näihin kustannuksiin. Opetusministeriön asiaa selvittänyt työryhmähän arvioi vuonna 2002, siis varsin tuore arvio, uudistuksen kustannuksiksi noin 180 miljoonaa euroa, ja olen varma, että tämä työryhmä ei ole turhaan ainakaan yläkanttiin näitä kustannuksia arvioinut. Sen sijaan aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan hallituksen esityksen 57/2003 mukaan uudistus lisää valtion menoja vuositasolla noin 45 miljoonaa euroa ja toiminnan kokonaiskustannuksien arvioidaan olevan noin 79 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä mielestämme aamu- ja iltapäivätoiminnan aloittamisen turvaamiseksi valiokunnan olisi mietinnössään pitänyt todeta, että valtion rahoitus on aiemmin tehtyjen kustannusarvioiden valossa todennäköisesti riittämätön ja että kunnille aiheutuvat lisäkustannukset käyttömenoihin kompensoidaan, ja tähän asiaan liittyy juuri tämä vastalause numero 1.

Arvoisa puhemies! Vastalauseessa 2 vasemmistoliiton ryhmä esittää, että aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisessä pitää ottaa huomioon erilaiset järjestäjätahot, koska niitä on hyvin monenlaisia. Meidän mielestämme on hyvin tärkeää, että toiminnasta ei tule kunnissa yhden järjestäjän, aatesuunnan tai uskontosuunnan yksinoikeus. On nimittäin se vaara, että meillä on kuntia, joissa tällaiseen voi syntyä mahdollisuus. En väitä, että näin välttämättä käy, ja toivottavasti ei käykään. Sen takia tämä meidän vastalauseemme lähtee siitä, että eduskunta edellyttää, että monipuolisessa ilta- ja aamupäivätoiminnassa kuntien tulee huomioida erilaiset toimintaan halukkaat järjestäjätahot tasapuolisesti. Tämä lausuma ei maksa mitään, mutta varmistaa toiminnan monipuolisuuden myös toiminnan järjestäjiä valittaessa, eli emme ymmärrä, jos ei tällainen sitten käy. Valiokunnassa ei vielä käynyt.

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Mäkiselle voisi todeta, kun hän kiitteli näitä hallituksen veronalennuksia, että kyllä nämä suurituloisten veronalennukset, jotka kesällä annettiin, vaikuttavat kuntien talouteen, aivan niin kuin ed. Mäkinen sitten myöhemmin totesi. Juuri nämä veronalennukset ovat varmasti syynä siihen, että nyt ei saada sitten riittävästi rahaa kunnille tämän lain toteuttamiseen. Onhan täältä kokoomuksen ryhmästä väläytelty sitä, että tällä voi olla jopa vaikutusta siihen, että perusopetuksesta otetaan rahat tähän toimintaan, eli näin tämä veroale suurituloisille sitten kostautuu.

Arvoisa puhemies! Kaikesta huolimatta näillä pienillä selvennyksillä ja täydennettynä ryhmämme kannattaa tätä lakiesitystä.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas toi hyvin esille niitä näkökohtia, mitkä tuolla meidän sivistysvaliokunnan käsittelyssä olivat. Haluaisin vaan tähän yhteen asiaan, tähän monipuolisuuteen, muutaman sanan sanoa.

Kuitenkin sivistysvaliokunnan mietinnössä sanotaan, että sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että myös tulevaisuudessa toimintaa järjestetään monipuolisesti. Meidän mielestämme tämä piti sisällään myöskin tämän asian, mitä ed. Valpas sanoi, mutta ymmärrän myöskin hänen käsityksensä siitä, että hän halusi vahventaa tätä tietystä syystä. Mutta meillä on täällä tämä lausuma, jossa edellytetään, että monipuolisuudesta saamme sitten 2006 selvityksen, ja siinä vaiheessa on syytä myöskin tähän ongelmaan puuttua, jos tarvitaan.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpasta kuunnellessani hämmästyin tuota viimeistä virkettä, missä hän sanoi, että hän kannattaa tätä esitystä. Kun on kuunnellut tätä teidän puhettanne täällä salissa, niin kaikki on pielessä, rahoitus on pielessä, koordinointi on pielessä, kaikki, ihan kaikki oli pielessä. Tässä ei ollut oikeastaan mitään hyvää, ja sitten te vielä uskallatte väittää, että nyt viedään rahat perusopetukselta tässä, että perusopetus on sellainen, joka kärsii (Ed. Sirnö: Ei vasemmisto näin väittänyt!) — No, te yhdyitte tuossa äsken kokoomuksen lausuntoon, ed. Valpas.

Kyllä minä todella ihmettelen, minkä takia te haluatte tällaisia kummallisia pelkotiloja aiheuttaa nyt esimerkiksi Suomen opettajille, jotka toimivat perusopetuksessa.

Haluan vielä sanoa sen, että Forssassa tätä toimintaa on järjestetty vuodesta 99 maksuttomana, elikkä tämä rahoitus, joka tulee nyt valtiolta, tuo ylimääräistä rahoitusta Forssan kaupungille, eikä meidän kaupunkimme mikään rikas ole ollut, mutta se on nähnyt tärkeäksi järjestää lapsille toimintaa, (Puhemies koputtaa) elikkä lapsen edut ovat olleet tärkeitä eikä mikään kokoomuslainen bisnestoiminta, että halutaan lapsilla ruveta tekemään bisnestä ja eurot vilkkuvat vaan silmissä, miten paljon toiminnalla saadaan euroja.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas ihmetteli, että valiokunnassa piti äänestää tästä selvityksestä. Ed. Valpas oli läsnä valiokunnassa ja muistaa, että toimme siellä esille, että jo valtioneuvoston pöytäkirjaan on merkitty, että asiasta tehdään selvitys, kun on saatu kokemuksia, ja vielä seikkaperäisempi selvitys, kuin mitä te esitätte. Sen takia tuntuu oudolta, että täällä ihmetellään sitä, että asiasta piti äänestää. Miksi asia, joka on selvä, pitää monta kertaa mainita?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Drombergille: Me todella halusimme avata tämän monipuolisuus-sanan vain tässä sillä tavalla, että se tuli selväksi, mitä sillä tarkoitetaan.

Ed. Lintosen puheenvuoro oli mielestäni aika outo vuodatus minua kohtaan, koska en ole vielä kertaakaan täällä aikaisemmin puhunut tästä laista tässä salissa ja valiokunnassakin puututtiin näihin samoihin pieniin asioihin, joita otin tuossa esille. Olen vain niitä kritisoinut, ja nehän on nyt osittain saatu korjatuiksi.

Sitten tämä hallituksen selvitys, mihin taas ed. Hurskainen viittasi: Se on hallituksen selvitys. Me haluamme sivistysvaliokunnalle selvityksen, koska mehän teemme tämän lain täällä eduskunnassa, ja me haluamme myöskin seurata sitä. Mitä pahaa siinä on, tämähän on ihan normaali käytäntö?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaalle toteaisin, että nyt ed. Valpas sotki kaksi tai ehkä useammankin eri asian, kun rupesi puhumaan veronalennuksista. Se, mihin minä viittasin puheenvuorossani veronalennuksiin, niin totesin, että hallituksen ratkaisu veronalennuksien suhteen oli järkevä ratkaisu talouskehityksen kannalta, sen kannalta, että voidaan pureutua työllisyyteen ja ehkä turvata myöskin peruspalveluiden osuus. Mutta toisaalta samanaikaisesti hallitus tekee esityksiä, päätöksiä, että kuntien kulurakennetta lisätään, tästä esimerkkinä vaikka esikoululaisten koulukuljetukset ja muut vastaavat. Tänä päivänä kunnat oikeasti elävät tilanteessa, että niillä ei ole varaa ottaa vastaan uusia velvoitteita valtion taholta eduskunnan määrääminä velvoitteina. Tilanne vain yksinkertaisesti on sellainen. Esimerkiksi ed. Lintoselle voisin todeta sen, että jos Forssassa on varaa järjestää lapsille (Ed. Lintonen: Lapset on ykkösasia!) aamu- ja iltapäivähoitoa, (Puhemies koputtaa) niin se ehkä johtuu siitä, että Forssan suhteellinen osuus valtionosuuksista on aivan toista luokkaa kuin mitä Vantaalla on. Vantaa ei saa juuri mitään.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kuitenkin tästä ed. Lintosen tulisesta puheenvuorosta vähän muutaman kommentin sanoa, kun hän sanoi, ettei tämä lasten iltapäivähoito saa olla bisnestoimintaa. (Ed. Lintonen: Ei todellakaan!) No, ei se meidän mielestämmekään ole bisnestoimintaa siinä mielessä, että ylimitoitetaan maksut, vaan nimenomaan, jos ajatellaan, että yksityinen puoli järjestää tätä, niin siellä on omat tilakustannukset. Nyt kun nämä kelpoisuusvaatimuksetkin tulevat määritettyä, niin tarvitaan myöskin sitä henkilökuntaa, joka maksaa aika paljonkin ehkä nykyiseen verrattuna. Nytkin on todella pystytty käyttämään myöskin näitä työttömiä ja toivottavasti tulevaisuudessakin pystytään käyttämään, niin oletan, mutta täytyy olla yksi henkilö, joka on pätevä, joka johtaa ja hoitaa nämä asiat. Minä sanoisin, että tässä laissa oleva 60 euron hintakatto ei kyllä tule tulevaisuudessa tätä yhtä puolta kattamaan (Puhemies koputtaa) taloudellisesti. Se on ihan selvä asia.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hurskainen täällä selosti, miten hän ei lausumaehdotusta voinut valiokunnassa hyväksyä, koska valtioneuvoston pöytäkirjassa on kirjaus siitä, että hallitus tulee seuraamaan tätä lakia. Ongelma vain on se, että hallituksen selvitykset jäävät hallitukselle. Me kuitenkin täällä teemme eduskunnassa lait, me päätämme niistä, ja meidän velvollisuutemme on myöskin niitä valvoa. Hallitus ei tee lakeja. Eduskunta tekee lait ja myöskin seuraa niitä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkiselle vielä, että jos valtion verotulot pienentyvät — ja nehän pienentyvät silloin, jos annetaan suuri tuloveronalennus — on selvää, etteihän valtio pysty silloin kunnille antamaan samassa mitassa rahoitusta ja siitä seuraa sitten se, että ollaan kunnissa vaikeuksissa.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vielä sanoisin ed. Drombergille, että minä sanoin, että tämä on kokoomuslaista bisnespolitiikkaa, että lapsilla tehdään bisnestä ja lasketaan koko ajan, että paljon lapsilla tienataan. Kun tätä lakia on tehty, on haluttu asettaa kaikkien Suomen lasten asiat ja etu ykköseksi, ja siitä tässä on ollut kysymys. Mutta te haluatte nyt sekoittaa tähän, että pitäisi saada euroja lisää, lisää ja lisää, ja kyllä tekin tiedätte, mikä on valtion tilanne.

Sitten vielä tästä työllistämisestä sanoisin sen, että koulunkäyntiavustajille, jotka ovat koulussa tehneet töitä 25 viikkotunnilla, tulee tämän lain myötä iltapäiväkerhoista lisätunteja, jolloin heidän palkkansa paranee huomattavasti, ja ehkä silloin joku muu luukku jää heiltä käyttämättä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lintoselle pitää nyt korjata. Ed. Lintonen on käyttänyt tästä nyt sanaa bisnes, väittänyt, että lapsilla tehdään bisnestä. Me olemme puhuneet vain siitä, että kunnilla ei ole varaa tänä päivänä tuottaa uusia palveluita, ja tämä pohjaesitys, mikä tuli eduskuntaan, tarkoitti sitä, että vain kolme tuntia ja 60 euroa. Se ei vaan ole semmoinen summa, että kunnilla olisi ollut mahdollisuutta palvelua siihen hintaan toteuttaa, koska niin kuin totesin, Vantaa on voinut tarjota tämän palvelun siten, että peritään 75—150 euroa.

Ed. Valppaalle totean vielä loppuun sen, että veronalennukset, niin kuin hallitus on luvannut, kompensoidaan kunnille elikkä ne eivät rasita kuntia. Mutta totean, että veronalennukset tältä osin parantavat talouskehitystä, luovat lisää työpaikkoja ja tältä osin vähentävät työttömyyttä. (Ed. Valpas: Eivät kokonaan kompensoi!)

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mehän olemme yksimielisesti hyväksyneet tämän lain ja olemme kaikki sitä mieltä, että tämä täytyy toteuttaa. Tietyillä muutoksilla saimme tämän aikaan.

Mutta tästä hintakatosta 60 euroa: Sehän oli mediaani eli keskiarvo maan näistä nykyisistä iltapäivätoiminnoista, ja siinä on järjestöjä, jotka antavat aivan ilmaiseksi, koska ne itse avustavat palvelua tai antavat materiaaliavustuksia jnp. Mutta tässä on ollut myös tämä yksityinen puoli, joka ei ole voinut samoilla ehdoilla tehdä tätä työtä. Vanhemmat ovat vapaaehtoisesti hankkineet sen joko järjestöiltä tai sitten yksityisiltä ja kunnalliselta puolelta. Se hintakatto ei kohtaa ainakaan Pääkaupunkiseutua ja suuria kuntia, joissa hintatasot ovat ihan eri luokkaa kuin jossain pohjoisessa.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkiselle: Kunnilla ei ole varaa? Jos kunnilla on tänä päivänä varaa tarjota viittä tuntia, niin millä ihmeellä, kun kunnille tuetaan niiden toimintaa kolmen tunnin osalta, niillä ei ole varaa tarjota sitä sitten enää? Jos minä menen kauppaan ja minulla on tänään varaa ostaa viisi makkaraa ja minä saan palkanlisää sen verran, että minun kolme makkaraani tulee tuetuksi, niin totta ihmeessä minulla on varaa ostaa sillä entisellä summalla ja paljon vähemmällä ne kaksi ylimääräistä makkaraa. (Ed. Lintonen: Juuri näin!)

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsillä on lakiesitys, jonka merkitys on suurempi ja positiivisempi kuin tänä päivänä ehkä osaamme ajatellakaan. On varsin merkillistä, että näin hieno, todella tarpeellinen ja kaivattu esitys on saanut julkisuudessa niin paljon turhaa kritiikkiä.

Lähtökohtana ja esityksen tavoitteena on mahdollistaa jatkuvamman, laadukkaamman ja turvallisemman aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien osalta erityisopetuksessa oleville oppilaille. Tällaista tarvitaan ennen muuta lasten hyvinvointia ajatellen, mutta myös mahdollistamaan pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä, eli perheen ja työn yhteensovittamisen näkökulma tässä. Kenelläkään ei liene epäselvyyttä siitä, että tällainen toiminta varmasti lisää lasten turvallisuutta ja mahdollisuutta kehittää taitojaan, muun muassa sosiaalisia taitoja, niin kipeästi ja paljon kaivattuja, ja myös positiivista ryhmäytymistä. Tästä on paljon tutkimustakin olemassa, ja sitä voisi lukea, jos tätä epäilee. Todella positiivista ja merkittävää tässä uudistuksessa on se, että samanaikaisesti sen kanssa laajennetaan lasten kotihoitovapaata ja osittaista hoitorahaa koskemaan myös ykkös- ja kakkosluokkalaisten koululaisten vanhempia.

Lakiesitys, josta nyt puhumme, on kunnille erittäin joustava. Se mahdollistaa monenlaisia erilaisia malleja järjestää oman kuntansa aamu- ja iltapäivätoimintaa. Myös eri kieliryhmät on otettu huomioon. Lisäksi valiokunta mietinnössään on ottanut huomioon myös erityisoppilaiden tarpeet. Erityisoppilaiden lukumäärä otetaan huomioon ryhmäkokoa alentavana tekijänä. On tarkoituksenmukaista järjestää omia ryhmiä varttuneemmille erityisoppilaille.

Opetushallituksen tulee päättää aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä. Tällä hetkellä mielestäni on aivan liian aikaista perätä niitä. Opetushallitus valmistelee perusteet yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen kanssa.

Aamu- ja iltapäivätoiminta on siis kunnille väljä. Se mahdollistaa kaikki hyvät, nykyiset käytännöt. Ohjaajien kelpoisuusehdot ovat riittävän väljät, ja siirtymäaikaa esimerkiksi näyttötutkintojen antamiseen on aivan riittävästi.

Aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestävälle kunnalle myönnetään valtionosuutta 57 prosenttia laskennallisista käyttökustannuksista. Kunnat saavat lisääntyneinä valtionosuuksina noin 45 miljoonaa euroa, ja kunnilla on myös mahdollisuus periä toimintaan osallistuvilta maksuja. Uudistus ei merkittävästi lisää kuntien menoja. Lukemattomissa kunnissa toimintaa järjestetään jo menestyksekkäästi ja hyvin järkevään hintaan selvästikin tässä lakiesityksessä mainitun kolmen tunnin aikamäärän yli.

Ed. Valppaalle haluaisin vielä sanoa, arvoisa puhemies, että jos opposition on julkisuudessa elämöitävä itsestäänselvällä asialla, kuten ed. Valpas itsekin totesi, eli uuden lain seurannan välttämättömyydellä, se kertoo ainakin minulle vain siitä, että opposition eväät elämöintiin ovat aika vähissä.

Ed. Mäkiselle sanoisin, että olen todella surullinen siitä, että Vantaan kaupungin toiminnassa ei priorisoida lapsia ja heidän hyvinvointiaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin onnittelut Forssalle: Forssalla on selvästi ollut fiksuja ja filmaattisia sosialidemokraattisia päättäjiä. Kaikilla kunnilla ei ehkä tätä onnea ole ollut, vaikka aseveliakseli muun muassa Tamperetta on hallinnut kohta 60 vuotta.

Toinen huomautus on tietysti se, että vielä muutama vuosi sitten Tampereella oli yhtä paljon työttömiä kuin Forssassa asukkaita ja tällä hetkellä Tampereella asuu yhtä paljon ihmisiä kuin koko Lapin läänissä, eli meidän koneistomme ehkä liikkuu myös vähän hitaammin.

Haluaisin huomauttaa ed. Paasiolle, että eivät kunnat tälläkään hetkellä tarjoa viittä tuntia. Joillakin kunnilla on siihen mahdollisuus. Suuressa osassa kuntia vapaaehtoisjärjestöt ja -yhdistykset tuottavat nämä viisi tuntia jostakin syystä, yleensä ehkäistäkseen syrjäytymistä tai järjestääkseen mielekästä toimintaa lapsille.

Mutta varsinaiseen puheeseen, arvoisa puhemies:

Ennen vaaleja vasemmistoliitto suhtautui, niin kuin toki moni muukin puolue, erittäin myönteisesti ja positiivisesti aamu- ja iltapäivätoimintaan. Tämän myönteisen, positiivisen suhtautumisen taustalla oli selvästi huoli tämän päivän avainkaulalapsista, lisääntyneistä lastensuojelutapauksista, huoli syrjäytymisen ehkäisystä, ja toki taustalla oli varmasti myös tarve korvata valitettavasti jo kuihtunutta koulukerhotoimintaa tavalla tai toisella.

Vasemmistoliitto koki myös aamu- ja iltapäivätoiminnasta puhumisen mielekkääksi siinä mielessä, että työn ja perheen yhteensovittaminen on varmaan yksi tämän hetken keskeisimpiä asioita. Senpä takia vasemmistoliitto, toisin kuin täällä muutamassa puheenvuorossa on nyt jo tulkittu, otti ilolla vastaan tämän lakiehdotuksen ja totesi, että se oli vähintäänkin tarpeellinen, jos ei suorastaan ehdoton.

Kuitenkin, kun luodaan jotakin uutta, on oltava myös jotakin lisäarvoa sille uudelle. Itse innostuin tässä joitakin aikoja sitten, kun kävimme ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelua sekä kuntataloutta koskevaa välikysymyskeskustelua, jossa pääministeri Vanhanen lupasi kaikille lapsille tämän aamu- ja iltapäivätoiminnan mahdollisuuden.

Vähän on tuntunut viime aikoina, että on käynyt niin kuin peruspalveluministeri Hyssälälle, joka lupasi kaikille hoitotakuun, mutta viime aikoina on jo tv-lähetyksissä sitä ruvennut purkamaan ja erittelemään, mitä se käytännössä tarkoittikaan, että se ei tarkoittanutkaan sitä hoitotakuuta, mitä alun perin tarkoitettiin, vaan jotakin muuta. Nimittäin kun näin tämän lakiesityksen, tajusin, että siitä "kaikille lapsille" oli jo luovuttu, kun ei kuntia velvoitettu järjestämään tätä toimintaa. Eli mielestäni tätä uutta lakia on markkinoitu valitettavasti harhaanjohtavasti, mikä on antanut sen mielikuvan, että laki takaisi subjektiivisen oikeuden kaikille kaikissa kunnissa aamu- ja iltapäivätoimintaan. Todellisuudessahan tällä hetkellä 80 prosentissa kunnista tätä jo järjestetään. Sen piirissä on tällä hetkellä 30 000—40 000 lasta jo nyt, mikä on noin kolmannes siitä tavoitteesta, mikä tähän iltapäivätoimintaa koskevaan lakiin ja sen rahoitukseen on laitettu.

No, koskapa kunnat voivat siis järjestää, eivät ole velvollisia vaan voivat järjestää, mielestäni on syytä erittäin vakavasti miettiä sitä, toteutuuko lasten yhdenvertaisuus tässä tilanteessa, jossa kuntatalous on mitä on, ja tuntuu, että valtion haluttomuus tulla vastaan ainakaan tämän lain rahoituksen osalta ei ole ollut sitä, mitä olisin olettanut hallitusohjelmaa lukiessani.

Koskapa tähän lakiin liittyy paljon taloudellisia epävarmuustekijöitä, niin mielestäni on epäreilua, että täällä hehkutetaan sitä, että pitäisi mennä sammutetuin lyhdyin tämän lain kanssa pelkästään sen takia, että se on hyvä laki, kertomatta niitä epäkohtia tai epäilyksiä, mitä tähän lakiin ja sen toteutumiseen sisältyy. Nimittäin tässä laissa ei kerrota, miten kunnat, jotka voivat järjestää tämän toiminnan, ratkaisevat tilaongelmat, koska ei ole automaattista, että koulut voivat järjestää vastaavaa toimintaa, sillä harvassa luokassa on mahdollisuutta lepoon tai ruokailuun tai virikkeiseen leikkitoimintaan. Kuka siis maksaa mahdollisesti toiminnan aloittamisesta seuraavat niin sanotut seinäkustannukset?

Toinen ongelma on se, että yhdelläkään kunnalla ei ole vielä tietoa, mitä Opetushallituksen nimeämän työryhmän, joka käsittelee tämän toiminnan perusteita, työn tuloksena olevat laatu- ja sisältökriteerit ovat ja mitä ne tarkoittavat käyttökustannuksina, mitä se tarkoittaa sen käytännön toiminnan järjestämisen kannalta. Opetushallituksen perustama työryhmä saa vasta tämän vuoden lopussa oman suosituksensa loppuun. Sen jälkeen se lähtee lausuntokierrokselle. Todellisuudessa syksyllä vasta, kun kunnat aloittavat tämän toiminnan, on todennäköisesti selvää, mitä itse asiassa Opetushallitus tarkoittaa aamu- ja iltapäivätoiminnalla. Ongelma on tietysti se, että monet kunnat ovat jo joutuneet tekemään loka—marraskuussa ensi vuoden budjettia ratkaistessaan ratkaisut siitä, lähtevätkö ne tähän mukaan.

Sitten on suuri ongelma siitä, että kun kunnat tuottavat itse niin sanotut opsit — minä käytän nyt vanhanaikaista termiä täällä — takaavat laadun myös muiden järjestäjien osalta, jos eivät itse järjestä, ja sen lisäksi valvovat sitä toimintaa, mahdollisesti kilpailuttavat, päättävät avustuksista tai sitten järjestävät itse tämän toiminnan uudestaan, niin näistä kaikista aiheutuu ainakin hallinnollisia kustannuksia, joita ei ole millään tavalla huomioitu tätä uutta lakia valmisteltaessa, joten automaattisesti näistä aiheutuu uusia lisäkustannuksia kunnille.

Ohjaajien kohdalla en valitettavasti voi yhtyä siihen ilosanomaan, jota muistaakseni ed. Lintonen täällä totesi koulunkäyntiavustajien kokopäiväistämisestä. Koulunkäyntiavustajan työajat tällä hetkellä eivät valitettavasti vastaa sitä pienten lasten päättyvää koulupäivää, eli useimmat koulunkäyntiavustajat työskentelevät juuri niinä tunteina, jolloin aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitus toteuttaa. Toinen ongelma on se, että jos taas aletaan hakea ulkopuolelta väkeä, kuka tulee kolmen tunnin osapäivätyöhön, joka tällä taataan. Akateemisesti koulutettuja, joita tässäkin laissa huhuillaan, on kovin vaikea nyt jo saada kokopäivätöihin tänne Pääkaupunkiseudulle, missä elinkustannukset ovat hurjia.

Mielestäni myös rahoituskysymys on keskeinen. Minä olen itse lämpimästi kannattanut maksukattoa. Kyse ei ole siitä, että arvostelisin maksukattoa tai haluaisin suurentaa sitä, vaan ongelma on se, että maksukatto yhdessä valtion myöntämän 45 miljoonan euron kanssa ei välttämättä takaa sitä, että kunnilla on mahdollisuus järjestää tämä haluttu ja hyvä palvelu sellaisenaan, vaan siihen tarvitaan kunnan panosta lisää. Jos kunnilla ei ole tätä mahdollisuutta tällä hetkellä omasta rahasta laittaa, niin olisin olettanut, että hallitusohjelman hengen mukaisesti hyvä hallitus olisi lähtenyt sille tielle, että lupaamansa tavan mukaan kompensoi ylimääräiset kulut, jotka ovat nyt vielä ennakoimattomia. Tämän vuoksi tulemme, kuten ed. Valpas jo totesikin, toisen käsittelyn aikana tekemään tähän kuntatalouteen liittyvän lausumaesityksen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt lakia, jossa lasten aamu- ja iltapäivätoiminta järjestetään ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien osalta erityisopetuksessa oleville oppilaille. Olen tyytyväinen, että punamultahallitus toteuttaa neljässä aloitteessani ajamani asian vihdoinkin läpi. On vain valitettavaa, että varmasti se ei ole hallituksen aikaansaannosta, vaan Oecd:n raportin aiheuttama paine.

Vuonna 98 tehtiin vielä toivomusaloitteita. Silloin tein ensimmäisen aloitteen 11. helmikuuta ja peräänkuulutin, että hallitus perehtyisi koululaisten iltapäivähoidon turvaamiseen ja ryhtyisi vaadittaviin toimenpiteisiin. 13. huhtikuuta 1999 esitin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin alle 10-vuotiaiden koululaisten iltapäivähoidon saamiseksi lakisääteiseksi. 1. maaliskuuta 2000 — tuliko silloin uusi perustuslaki vai kuinka, en muista — esitin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta alle 10-vuotiaiden koululaisten iltapäivähoito saadaan lakisääteiseksi, ja sitten pahnanpohjimmaisena 30. toukokuuta 2001 lakialoite, jossa todetaan muun muassa:

"Koululaisten lakisääteisen iltapäivähoidon puuttuminen maastamme on vakava puute. Tilanteeseemme on kiinnitetty huomiota muun muassa Oecd:n raportissa, jossa käsitellään 12 maan varhaiskasvatusjärjestelmää. Suomessa koululaisten iltapäivähoito ei ole lakisääteistä, kuten esimerkiksi Ruotsissa. Siellä tammikuussa 1995 tuli voimaan laki, jonka mukaan kunnan on tarjottava aamu- ja iltapäivätoimintaa 6—12-vuotiaille koululaisille, joiden vanhemmat joko opiskelevat tai käyvät töissä. Siellä palveluiden tarjonta vaihtelee kunnittain. Noin 40 prosenttia 7—9-vuotiaista lapsista oli vapaa-ajankodeissa ja 12 prosenttia ikäluokasta perhepäivähoidossa vuonna 1993. Joissakin kaupungeissa palveluita tarjotaan 90 prosentille 7—9-vuotiaista. Tanskassa vuonna 1995 peräti 71 prosenttia iältään 6—9-vuotiaista lapsista oli julkisesti rahoitettujen koululaisten aamu- ja iltapäiväpalveluiden piirissä ja 85 prosenttia yli 9-vuotiaista osallistui kerhotoimintaan yms. noin kolme tuntia viikossa."

No, nyt on päästy niin pitkälle, että olemme saamassa aikaan, että meille järjestetään koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta. Se on erinomaista. Totean sen tyydytyksellä ja olen sitä mieltä, että lasten hyvinvointi on sellaista aineetonta pääomaa, jota ei voi rahalla mitata. Olen sitä mieltä, että Suomen kaltaisella maalla, sivistysvaltiolla pitää olla päämääränä, että lasten iltapäivähoito on maksutonta. Miksi? Koska Suomessa naiset käyvät perinteisesti töissä, yli 70 prosenttia naisista käy töissä, suomalainen kulttuuri, elämäntapa ja tasa-arvo, joka pohjautuu historiaan, tukee sitä, että molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Ed. Lintoselle totean sen verran, että meillä Hämeessä ovat monet asiat hyvin ja siellä on hyvä elää, ja olen iloinen, että Forssan kaupunki on osa vanhaa kunnon Hämettä.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista keskustelua on käyty siis asiasta, joka on hirmu hyvä, lakiesitys, ja mietintö on myös loistava. Tämä on mahdollisuus, ei pakollista. Loppujen lopuksi minä ihmettelen sitä käytyä keskustelua, että esimerkiksi ed. Mäkinen, joka on käsittääkseni myös Vantaan kaupungin päättävissä elimissä, toteaa täällä, että Vantaa joutuu tarjoamaan viisi tuntia hoitoa. Ei Vantaa mitään joudu tarjoamaan. Vantaa valitsee, tarjotako vai ei, jo tänä päivänä, ja Vantaa myös jatkossa valitsee, osallistuuko tämän lain puitteisiin vai ei. Ei kukaan tule pakottamaan Vantaata. Toivon mukaan ed. Mäkinen uskoo myös Vantaan kunnallispoliittisten järkevään päätöksentekoon ja, että Vantaallakin priorisoidaan siellä tärkeiksi katsomiin asioihin. Kunnissa on erilaisia tarpeita, ja sitä varten kunnilla on itsehallinto. Kunnat päättävät itse, miten korvamerkitsemättömätkin valtionosuudet käyttävät. Tässä kohtaa mikään tai kukaan ei varmasti pakota Vantaata vastaanottamaan näitä rahoja.

Ed. Nurmi totesi täällä äsken sen, että hyvä, että toteutuu, mutta ei ole hallituksen aikaansaannoksia, vaan kenties enemmänkin, että hän oli tehnyt aloitteita ja Oecd pakotti. Minun puolesta aivan sama, kenen aikaansaannoksia tai ei, pääasia on, että lasten etu tulee huomioiduksi, lasten tarpeita tässä arvioidaan. Tässä on turha käydä kinaa, kuka sanoi ja mitä sen osalta, mikä oli se päättävä pointti, että tämä kaikki sai alkunsa.

Ed. Sirnö totesi täällä, että kunnat eivät nytkään tarjoa viittä tuntia, vaan ennemminkin vapaaehtoisjärjestöt. Näin on ja näin on monessa kunnassa, mutta se käytäntö toivon mukaan voi jatkua, jos kunnat ovat fiksuja. Kunnat ovat se organisatorinen yksikkö, mitä kautta rahat tulevat, ja hirmu monessa kunnissa on hyviä käytäntöjä. Ed. Drombergkin taisi täällä todeta juuri näistä käytännöistä, missä puhuttiin myös mahdollisuudesta hyödyntää työllistettyjä. Juuri näin. Nämä eivät ole poissuljettuja vielä lainkaan missään määrin. Toivon mukaan näitä mahdollisuuksia kyetään hyödyntämään. Siis mikä järki millään kunnalla olisi aloittaa toimintaa aivan nollatilanteesta, jos tänä päivänä siellä on eri järjestöt tätä toteuttamassa. Ei mitään, vaan kenties olla kattojärjestönä vähän katsomassa ja ohjaamassa, miten nämä esitykset menevät eteenpäin. Uskon tässäkin kohtaa, että olemassa olevista käytännöistä on opittu, niitä tullaan hyödyntämään, ja sehän tässä tarkoitus kait onkin.

Sitten täällä on puhuttu siitä jatkuvasti, että lasten hoitotarve on se viisi tuntia päivässä. Tuskin se hoitotarve muuttuu mihinkään, vaikka tämä laki tulee voimaan. Tämä laki tulee vaan tukemaan kuntien kautta kenties eri järjestöjä sen kolmen tunnin osalta. Ja kikkaillaan pikkasen luvuilla, kun täällä on yritetty ... Minä yritin jo makkaraesimerkillä vääntää sitä, mutta väännetään pikkusen toisenlaisella. Ed. Karttunen totesi täällä, että viisi tuntia maksaa nykyään 70 euroa, elikkä 14 euroa per tunti. Tämän uuden lain myötä valtio tulee tukemaan 60-prosenttisesti toimintaa eli kolmen tunnin osalta, ja 57-prosenttisesti tulee valtionosuutta, ja laskennallisesti on laskettu, että se 30 euron maksu tulee tuottamaan sen neutraalitasolle. Elikkä jää kaksi ylimääräistä tuntia, jotka pitäisi hoitaa. Kun otetaan kenties se maksukatto käyttöön, niin meillä on vielä 30 euron liikkumavara tässä. Sitä kautta tuntihinnaksi näille ylimääräisille tunneille tulee 15 euroa. Jos järjestöt ovat tänä päivänä saaneet siitä 14 euroa tunnissa ja tulevaisuudessa maksukattoa hyväksikäyttämällä ilman, että ottavat edes ylimääräisiä maksuja, saavat 15 euroa tunnissa, niin missä kohtaa siellä se gäppi mahtaa tulla? Mutta kuten todettu, niin varmasti tämä on se huononnus vaan sitten, jolla ei saada asioita hoidettua. Haluaisin nähdä niitä rautalankamalleja todella, millä tämä aiheuttaa vanhemmille, lapsille, toimintatahoille enemmän kustannuksia kuin tänä päivänä.

Sitten täytyy ihmetellä sitä vaan, jos tänä päivänä järjestöt haluavat ehdoin tahdoin sitten kiskoa lasten vanhemmilta sitä rahaa ylimääräisten tuntien osalta. Se mahdollisuus heillä toki on, mitä kokoomuksesta ed. Hemming esimerkiksi esitti täällä, että maksukattoa ei olisi lainkaan. Ei sitä käytännössä nytkään ole, jos lapsi on yli kolme tuntia siellä hoidossa. Mutta kuten ed. Sirnö taas totesi, maksukaton olemassaolo on kuitenkin hyvä asia, jotta taataan tietyt tasapuoliset olosuhteet edes niille lapsille, joiden kunnissa tätä järjestetään. Ei kai tässä kaikkein tärkeintä ole se, että lapsia yhä enenevässä määrin säilytetään tai hoidetaan tai järjestetään heille toimintaa aamupäivä- ja iltapäivähoidossa, vaan meillä on semmoinen tarve olemassa, kun vanhemmat on töissä, jottei pienet koululaiset joudu olemaan yksin kotona. Koetetaan muistaa kuitenkin ne lapset myös tässä taustalla ja se, että heille järjestetään heidän tarpeittensa mukaista toimintaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tarkkaan kuunnellut tätä käytyä keskustelua ja lukenut myöskin valiokunnan mietinnön. Lasten iltapäivätoiminta on sikäli minun sydäntäni lähellä, että tulen sellaisesta kunnasta, Halikon kunnasta, jossa tätä toimintaa on järjestetty jo viiden vuoden ajan projektiluontoisena, ensin kolmen vuoden projekti ja siihen saatiin jatkoaikaa kaksi vuotta. Tämä järjestely on Halikossa tuottanut myös tulosta. Me Halikon kuntapäättäjinä olemme uskoneet vahvasti, että tämä on sitä pääomaa, mitä tulevaisuudessa nimenomaan saamme niittää, kun lapsilla, pienillä koululaisilla, on ollut mahdollisuus turvalliseen iltapäivään turvallisen vanhemman ihmisen seurassa.

Se, mitä tästä keskustelusta on erityisesti ollut havaittavissa, on se, että kaikki puhujat eivät mielestäni ole ottaneet huomioon juuri sitä seikkaa, että tässä nyt kyllä otetaan aika pitkä edistysloikka siinä suhteessa, että tähän saakka eri puolella maata on vallinnut erittäinkin suuri eriarvoisuus tämän iltapäivätoiminnan järjestämisen suhteen. Joissakin kunnissa tämä on erittäin hyvällä tolalla, mutta sitten on erityisesti suuria kaupunkeja, joissa iltapäivätoiminnan järjestämisessä on vielä paljon parannettavaa ja toivomisen varaa. Siksi se, että tämä on nyt lakiin kirjoitettu, vaikkei tämä velvoitakaan kuntia järjestämisvastuuseen, varmasti edistää ja lisää tätä toimintaa huomattavasti. Se, että nyt on myöskin olemassa valtionosuus tähän toimintaan, ei voi tietenkään olla vaikuttamatta toiminnan laatuun ja määrään.

Iltapäivätoiminta Halikossa tosiaan on paikallisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdistyksen toimesta järjestettyä ja kunta kuin myös seurakunta ja monet järjestöt, urheiluseurat muun muassa, ovat olleet sitten hyviä yhteistyökumppaneita toiminnan järjestämisessä. Mutta siinä on ollut havaittavissa kahdenlaista ikään kuin linjavalintaa. Toisille lapsille on tärkeätä, että he pääsevät esimerkiksi juuri koulun jälkeen esimerkiksi, puhumattakaan ennen koulupäivän alkua, tämmöiseen ikään kuin hoivatyyppiseen aamu- tai iltapäivähoitoon ja saavat vaikka levähtää, jopa nukahtaa siellä, ja myös tehdä läksyjään. Sitten on taas toisten lasten, toisten pienten koululaisten, aktiviteetti selkeästi suuntautunut erilaisiin harrastustoimintoihin. 4H on ollut oikeinkin positiivisesti mukana, kaikki urheiluseurat ovat olleet positiivisesti mukana, on ollut partiotoimintaa ja tämmöistä. Semmoinenkin seura kuin kalastusseura on ollut aktiivisesti järjestämässä näille pienille koululaisille harrastusmahdollisuuksia nimenomaan kalastusseuralle kuuluvan toiminnan parista, mikä on monelle ehkä yllätys. Mutta tämä on juuri se toimintamalli, missä on tarjolla ikään kuin jokaiselle jotakin.

Ed. Hurskainen aiemmin totesi, ettei tässä ole mistään hoitamisesta eikä iltapäivähoivasta kysymys vaan tässä on kysymys iltapäivätoiminnasta. Siinä mielessä, jos edustaja tarkoitti, että tässä on vain aktiviteetteja ja harrastusmahdollisuuksia kaiken aikaa siksi kolmeksi, neljäksi tai viideksi tunnissa päivässä, niin se toiminta ei kylläkään käytännössä ole osoittautunut tällaiseksi kaikkien lasten kohdalla.

Sitten näistä mahdollisista ongelmista, niin paljon kuin tässä uudessa laissa hyvää onkin, haluaisin nostaa esille juuri tuon maksukaton. Nimittäin olen keskustellut tämän kotikuntani iltapäivätoiminnan koordinaattorin kanssa tästä asiasta, ja hän oli myöskin valiokunnassa kuultavana täällä. Hän on kertonut ensinnäkin sen, että käytännössä nämä lapset ovat siellä iltapäivähoidossa viisi tuntia päivässä. Se on normaalia. Näitäkin lapsia on toki, jotka ovat vain kolme tuntia päivässä, mutta nämä lapset ovat selvä vähemmistö, jotka tyytyvät vain kolmen tunnin iltapäivähoitoon. Maksu viiden tunnin hoidosta on ollut 67 euroa, joka on siis laskutettu lasten vanhemmilta. Tässähän on ollut yhteistyökumppaneina te-keskus, Raha-automaattiyhdistys on avustanut huomattavilla summilla, ja myöskin, mikä on toinen asia, mitä haluan tässä korostaa, niin meillä on ollut yhteistyökumppanina paikallinen työvoimaviranomainen, työvoimahallinto.

Kun Halikossa eilen vietettiin tämän projektin ikään kuin kevätjuhlia, päätöstilaisuutta, joka samalla oli sysäys uuteen kauteen, niin siellä tuli esille, että jopa 30 prosenttia, huomatkaa, jopa 30 prosenttia, näistä pitkään työttömänä olleista, siis pitkäaikaistyöttömistä, jotka on otettu tähän iltapäiväkerhon ohjaajiksi töihin, on työllistynyt pysyvästi, ei nimenomaan tähän toimintaan ja tähän iltapäiväkerhoon vaan ylipäätään työllistynyt. Elikkä pitkän ajan työttömänä ollut ihminen kun on päässyt työn syrjään tällä tavalla kiinni, niin hän on sitten myöskin kouluttautunut ehkä johonkin muuhun ammattiin tämän jälkeen, mutta 30 prosenttia on jäänyt pysyväisesti työelämään. Sitä pidettiin työvoimaviranomaisten piirissä suorastaan ennätysmäisenä tuloksena. Sen vuoksi on erittäin hyvä, että tähän on määritelty tällainen seuranta: vuonna 2006 valiokunta sitten saa hallitukselta selvityksen, miten iltapäivätoiminta on tässä maassa lähtenyt käyntiin ja järjestynyt. Se on sikäli erittäin hyvä, että muun muassa tällaisiinkin seikkoihin, miten esimerkiksi on voitu työllistää vaikeammin työllistettäviä suomalaisia, voidaan siinä yhteydessä kiinnittää sitten huomiota.

Kaiken kaikkiaan, todellakin, tässä on paljon positiivista, kunhan tämä ei sitten vaan kovin paljon lisäisi byrokratiaa kuntatasolla eikä järjestäjätasolla, mikäli järjestäjä on esimerkiksi joku paikallinen yhdistys tai seura. Tämänkin takia, tämän byrokratian lisääntymisen takia, on hyvä, että tästä tehdään parin kolmen vuoden kuluttua jonkinlainen selvitys eduskunnan valiokunnalle.

Kokonaisuutena siis asia on hyvä. Siksi haluan tässä yhteydessä vielä lausua kiitoksen sanan viime eduskuntakaudella tähän asiaan erityisesti, voimakkaasti paneutuneen eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän jäsenille. Ei voi olla sattumaa, että Lapsen puolesta -ryhmän johtokunnassa toimi myöskin ministeri Tuula Haatainen, silloin kansanedustaja Tuula Haatainen, joka on näin nopeasti tämän iltapäivätoimintalakiesityksen tuonut tänne eduskuntaan. Se oli toinen niistä meidän pääteemoistamme, jotka me halusimme, kaksi kärkiasiaa, saada järjestettyä lähitulevaisuudessa. Tämä oli ensimmäinen, ja toinen on lapsiasiamiehen, lapsiasiainvaltuutetun, viran perustaminen Suomeen, ja kyllä se varmasti sekin taitaa vielä toteutua.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä siitä, että tämä lakiesitys on hyvä. Se on parantunut entisestään huomattavasti valiokuntatyön jälkeen ja on ehdottoman myönteinen joka tavalla.

Totean ed. Paasiolle myöskin vielä sen, miksi puhuin siitä, että Vantaa joutuu — joutuu — tarjoamaan neljä tai viisi tuntia. Tämä on tällainen vantaalainen makkaramalli: neljä tai viisi tuntia. Niin kuin totesin, tämä on maksanut tähän mennessä 75—150 euroa per lapsi. Vantaa ei olisi pärjännyt sillä 60 eurolla, jos maksukatto olisi säilynyt, se ei olisi kattanut niitä kustannuksia. Tämä perustuu Vantaan kaupunginjohtajan, demarin, ja Vantaan sivistystoimenjohtajan, demarin, laskelmiin. Vantaan virkamieskunta oli tutustunut tähän lakiesitykseen, (Puhemies koputtaa) ja he osoittivat, että tätä ei voitaisi Vantaalla vastaanottaa. Tällä muutoksella, mikä valiokunnassa on tapahtunut, se on mahdollista.

Tässä yhteydessä toteaisin myöskin nopeasti, puhemies, sen (Puhemies koputtaa) kuriositeetin, että Vantaa, joka on Turun kanssa saman kokoinen kaupunki, vain muutama tuhat asukasta enemmän, saa valtionosuuksia 30 miljoonaa euroa vuodessa, Turku saa 200 miljoonaa euroa vuodessa. (Puhemies koputtaa) Nämä vanhat kantokykyluokka-asiat ja tämmöiset, niissä meillä on kyllä paljon vielä parantamisen varaa.

Heli  Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän, että Vantaa tänä päivänä järjestää tietyllä maksulla sitä, mutta kun mikään ei pakota vantaalaisia ottamaan tätä. Käsittääkseni kuitenkin kaupunginvaltuustolla, joka asioista päättää, on valta varmasti Vantaallakin. Jos näin ei ole, niin suosittelen lämpimästi myös valtuutettu Mäkiselle: ottakaa ihmeessä se valta takaisin.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vantaalla tarjotaan tätä palvelua tänä päivänä. Vantaalla tarjotaan tätä palvelua myöskin ensi vuonna. Siitä ei ole kysymys. Vantaa on tehnyt sen yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa, seurakuntien kanssa jne. Tarkoitan vain sitä, että mikäli tätä maksukattomuutosta ei olisi tehty, niin Vantaa olisi tarjonnut sen entisellä mallillaan itsenäisesti kolmannen sektorin kanssa jne. Vantaa ei olisi ollut oikeutettu vastaanottamaan sitä valtionosuutta, mikäli maksukattomuutosta ei olisi tapahtunut. Niin kuin totesin, se oli hyvä päätös, tältä osin valiokunta on tehnyt hyvää työtä. Tätä minä olen, arvoisa puhemies, koko ajan korostanut myöskin ed. Paasiolle.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä on tämä maksukatto ja on määritelty, että tällä 60 eurolla saa kolme tuntia tätä palvelua käyttää, niin mitä olen Halikon projektijohtajan kanssa puhunut, ongelmaksi saattaa muodostua se, että kun he eivät voi viiden tunnin palvelua tuottaa sillä 60 eurolla, tästä tulee nyt sellaista byrokratia lisää, että he joutuvat ikään kuin kahteen kertaan laskuttamaan samasta palvelusta, eli ensin 60 euroa kolmesta tunnista ja sitten niistä lisätunneista vielä toinen lasku. Tämmöistä tähän ei saa tulla, vaan tämän täytyy mennä yhdellä laskutuksella, jossa laskussa sitten määritellään, että kolmesta tunnista se 60 euroa ja sitten tästä lisästä se, mikä siellä kullakin paikkakunnalla katsotaan aiheelliseksi. Tämä sama menettely varmasti onnistuu myös Vantaalla tai Helsingissä taikka Utsjoella.

Heli Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin kuin ed. Hemmilä totesi: Halikossa toimii loistavasti, Halikko ottaa myönteisesti vastaan. Mikään ei pakota Vantaata ottamaan myöskään valtionosuutta, jos Vantaa haluaa jatkaa entisillä käytänteillään. Kukaan ei halua lopettaa varmasti toimintaa Vantaalla, ja siellä kunnallispoliittiset päätöksentekijät tekevät tämän ratkaisun. Täällä on aikaisemmin todettu myös se, että nimenomaan siihen kolmen tunnin kompensaatioon tulee tätä valtionosuutta. Kai Vantaakin kykenee laskemaan sen, mitä kahden ylimääräisen tunnin itse tuottaminen maksaa siihen päälle, kuten joutuu joka ikinen kunta tekemään sen itsenäisesti, mikä on tarve, kuka sitä järjestää, millä perusteilla. Mutta en voi uskoa ja ymmärtää sitä, etteikö kunnasta löydy asiantuntijoita, jotka sen katsovat, sopivat kenties kolmannen sektorin järjestöjen kanssa taikka omana toimintana, mikä se on. Se on puhdasta matematiikkaa myös.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarjoilee täällä ed. Paasio ihan mitä makkaroita tahansa, niin tosiasiahan on kyllä se, että se maksukatto on ongelma. En tässä illan myöhäisyyden ja minuutin lyhyyden takia pidempään puhu, mutta tosiasia on se, että olisi ollut aika myöntää se teidänkin, ed. Paasio, että tämä maksukatto on ongelma. Esimerkiksi Helsingissä meillä on iltapäivähoitoa hyvin tarjolla monissa suurpiireissä oikeastaan ihan niin paljon kuin sitä kysytään. Hallituksen esityksen perusongelma oli se, että se ei ottanut huomioon sitä, että monissa kunnissa on jo valmis iltapäivähoitotarjonta ja se iltapäivähoito maksaa paljon enemmän kuin tämä maksukaton keskimäärä eli 60 euroa. Se on aidosti ongelma. Se, mitä täällä edustajat ovat yrittäneet tuoda esille, se on ihan tosiasiallinen ongelma. Olen iloinen, että valiokunta muutti hieman tätä lakiesitystä, mutta vieläkin se on ongelmallista. Sitä on seurattava ja mahdollisesti aika pian tullaan tätä muuttamaan. Ei tämä ole ihan kokoomuksen opposition ilosta keksimä, vaan tämä on ihan tosiasiallinen ongelma. (Puhemies koputtaa) Ottakaa yhteyttä kuntien virkamiehiin, olkaa hyvä, ed. Paasio!

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ed. Paasiolle, ja varmaan hän sen itsekin tietää: Mikäli kunta tarjoaa iltapäivähoitoa vain kolme tuntia, niin kunta ei saa veloittaa siitä enempää kuin 60 euroa. Totean sen, että vaikka siihen kolmeen tuntiin tulee valtionosuus, se ei riitä kattamaan niitä kustannuksia, mitkä aiheutuvat kunnalle sen kolmannen sektorin ja muiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta, elikkä Vantaalla ei ole varaa lisätä aiheutuvia kustannuksia. Sen takia Vantaa joutuu tarjoamaan neljä tuntia minimi tai viisi tuntia, jotta se voi periä enemmän per lapsi. Se joutuu tarjoamaan sen isomman tuntimäärän, jotta se voi vastaanottaa myöskin sen valtionosuuden.

Totean kuitenkin vielä tähän loppuun, että maksukaton muutos oli hyvä asia, mutta ihmettelen sitä, että ed. Paasio ei ymmärrä sitä, että Pääkaupunkiseudun kunnalla voi olla taloudellisesti niin vaikeata, että se ei pysty subventoimaan (Puhemies koputtaa) tätä asiaa yhtään enempää.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä maksukatosta käytiin kyllä hyvin laaja keskustelu valiokunnassakin. Tietenkin on sanottava, että meillä maan eri osissa on aivan erilainen kustannustaso. Tämähän ei ota sitä ollenkaan huomioon. Järjestöt ja yhdistykset saavat Raha-automaattiyhdistykseltä avustuksia, ne saavat seurakunnalta avustuksia, mutta jos ajatellaan jotain yksityistä, niin ne eivät saa miltään tällaiselta ulkopuoliselta rahoitusta, vaan niiden täytyy selvitä itse niistä. Tässä on kyllä todellisuudessa se vaara, että ne eivät tule selviytymään sitten tulevaisuudessa, jos ne saavat 60 euroa ainoastaan kolmesta tunnista, koska täytyy sen yli vielä maksaa niitä kustannuksia, mitä se 60 euroa kolmesta tunnista on. Tämä voi aiheuttaa sen tilanteen, että pikkuhiljaa ne toiminnot siirtyvät kunnille ja yksityinen puoli kutistuu sieltä pois.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle: Täällä puhuttiin jo aikaisemmin siitä, että itse asiassa maksukatto on vain näennäinen, jos kunta tarjoaa viittä tuntia, koska ylimääräiseltä kahdelta tunnilta voi pyytää mitä tahansa maksua, jolloinka maksukattoa käytännössä ei ole olemassa viiden tunnin osalta.

Ed. Dromberg, juuri näin: kunnat ovat erilaisia. Sen takia on juuri tarpeen se, että seurataan sitä, mitä tapahtuu, miten sitä järjestetään. Mikään ei pakota kuntia pistämään tätä toimintaa pystyyn tässä ja nyt.

Sivistysvaliokunta on tehnyt loistavan lisäyksen juuri tässä, kun erilaisia järjestöjä on tuettu eri tavoin ja kun vedottiin siihen, että kilpailutetaan jossain kohtaa: "Kunta voi myös hankkia palvelut antamalla tähän tarkoitukseen avustusta palvelujen tuottajalle."

Mutta viimeisen kerran: Jos tänä päivänä kunnassa järjestetään viisi tuntia ja valtio tulee tietyllä osuudella, jolloin kolmen tunnin osalta tulee se 60 euron maksu ja kahden lisätunnin osalta voidaan laskuttaa mitä tahansa, niin miten ihmeessä (Puhemies koputtaa) se voi käytännössä olla kunnille kalliimpaa kuin tänä päivänä?

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Näköjään hyvästä aiheesta riittää keskustelua: vaikka mikrofonitkaan eivät olleet päällä, kuului eturiviin asti.

Edelleen haluan siis korostaa, että tämä raha, mikä valtiolta tulee, on hyvä. Edelleen haluan korostaa, että tämä lakiehdotus on hyvä ja tarpeellinen. Mutta, kuten ed. Paasio täällä totesi, kunnat joutuvat tämän lain jälkeen priorisoimaan, järjestävätkö ne aamupäivä- vai iltapäivätoimintaa vai eivätkö järjestä, järjestävätkö ne aamupäivä- ja iltapäivätoimintaa niin, että 60 euroa plus se 20 euroa, mikä mahdollisesti tulee valtiolta, kattaakin sen, vaikka tällä hetkellä kustannus kolmelta tunnilta saattaa joissakin kunnissa olla 120—150 euroa. Silloinhan siinä käytännössä jää kunnille miettimistä, laittavatko sen puuttuvan osuuden omasta pussistaan myös niitten kolmen tunnin osalle, mikä tämänhetkinen käytäntö on. Siitä tämä akateeminen keskustelu, mitä täällä on. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä, ja varmuuden vuoksi halusin selvittää, että kyse on samasta asiasta, mutta vähän eri näkökulmista. Valitettavasti ne 60 euroa plus valtionosuus eivät vielä takaa edes nykyistä kolmea tuntia tällaisenaan.

Koskapa kyse on siitä, niin kuin ed. Paasio sanoi, että kunnat voivat priorisoida, minun mielestäni ongelma onkin siinä, että näin hyvän lain kohdalla on väärin, että lasten yhdenvertainen mahdollisuus saada tätä kaatuu siihen, että julkinen valta ei ole yhteistyössä kantamassa sitä vastuuta, mikä julkiselle vallalle tästä kuuluu. Minä tiedän täsmälleen, että monessa kunnassa ensi vuoden budjetteja sorvattaessa on jouduttu jo tekemään leikkauslistoja kaikkien ei-pakollisten menojen osalta, ja näin hyvä, hieno ja uusi asia, mikä ensi vuonna syksyllä toivottavasti mahdollisimman monessa kunnassa alkaa, voi olla, kun se ei ole velvollisuus vaan mahdollisuus, niitä ensimmäisiä asioita, jotka leikkautuvat. Silloin minun mielestäni julkinen valta ei kannakaan yhdessä tätä vastuuta, vaan julkisen vallan toinen osapuoli eli valtio sanoo, että me hoidimme homman, teidän vikanne, jos ei se toteudu kunnille. Noin kymmenen vuoden takaisilla kokemuksilla voin sanoa, että kun kunnilla meni vähän paremmin kuin valtiolla, kunnilla ei ollut tätä mahdollisuutta sanoa valtiolle, että kun sinun pussisi on nyt tyhjentymässä, me emme suostu sen maksumiehiksi. Päinvastoin kunnat osallistuivat siinä kuin valtiokin lamatalkoiden maksamiseen takuuvarmasti, ja nyt ehkä olisi ollut aika miettiä, olisiko nyt ollut se paikka maksaa takaisinpäin näinkin hyvän asian suhteen kuin lasten yhdenvertainen oikeus tai mahdollisuus.

Mielestäni tähän rahoitukseen liittyy myös se, että jotta me saisimme sen laadun myös tulevaisuudessa, tähän lakiin on kirjattu erittäin hyvät pätevyysvaatimukset ja mahdollisuus, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja täällä totesi, pätevöityä tulevaisuudessakin tähän vaativaan lasten kasvattamis-, viihdyttämis- ja hoitamistehtävään, mitä aamu- ja iltapäivätoiminta käytännössä varmasti on. Kuka on vastuussa siitä, että nämä ohjaajat saavat tarpeellisen koulutuksensa, jos käytännössä ei esimerkiksi kunnilla ole mahdollisuutta panostaa omaa rahaa siihen koulutukseen ja tukea sitä kautta ohjaajien pätevöitymistä?

Itselleni jäi tietysti monta muutakin asiaa vielä erittäin pitkässä viime puheessa huomioimatta, ja yksi semmoinen, jota täällä itse asiassa kukaan ei ole vielä käsitellyt, on se, että tämä laki samaan tapaan kuin esiopetuksesta annettu laki antaa kunnille vapaan mahdollisuuden päättää, minkä kunnan sektorin alle tämä toiminta tulevaisuudessa suuntautuu. Valitettavasti vain jo valiokuntakäsittelyn aikana mielestäni tämä alkoi saada huolestuttavasti kokopäiväkoulumaisia piirteitä, joissa korostettiin sitä, että tämä on koulun jatkoa, tätä pedagogista puolta tässä aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Kyllä minä valitettavasti kuulun lapsettomana kansanedustajana siihen omituiseen ryhmään, joka on edelleen sitä mieltä, että 7—8-vuotiaalla lapsella on oikeus myös olla muutakin kuin koululainen. Itse näen ja toivon, että mahdollisimman monessa kunnassa — tämä ei tietenkään ole suositus vaan oma mielipiteeni — siirrytään siihen, että tämä on joko sosiaalipuolen eli päivähoidon ammattilaisten järjestämää tai tämä on kulttuuripuolen järjestämää tai tämä on vapaa-aikatoimen järjestämää tai tämä on nuorisotoimen järjestämää, jolloin se painotus saattaa silti olla pedagoginen käytännön järjestelyjen suhteen. Todennäköisesti yhteistyössä koulujen kanssa joka tapauksessa tätä toteutetaan, mutta siellä ehkä säilyy se leikkimisen ja lapsuuden haave vielä sisällä tässä toiminnassa.

Sitten täällä oltiin kovin huolissaan siitä kaupallistumisesta. Ed. Lintonen lähti ovet paukkuen pois, mutta hän syytti itse kutakin täällä kaupallistumisesta. Mielestäni siihen itse asiassa valiokunta otti erittäin hyvän jarrun eli otti sen, että kun alun perin lakiehdotuksessa puhuttiin vain ostopalvelumahdollisuudesta järjestöille, ja sehän olisi juuri tarkoittanut kaupallistumista ja kilpailuttamista, niin valiokunta suuressa viisaudessaan, johon itsekin olen muistaakseni ollut myötävaikuttamassa, teki päätöksen siitä, että siinä myös mahdollistetaan tulevaisuudessa avustusten kautta tukea näitä järjestöjä tähän toimintaan. Se juuri mielestäni on tukea sille kaupallistumiselle, mistä ed. Paasio täällä oli niin kovin huolissaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Hemmilä kuvasi oikein hyvin toimivan mallin Halikosta. Meillä Keuruullakin aikanaan toistakymmentä vuotta sitten tein valtuustoaloitteita asiasta, ja ne sitten toteutuivat, ja meilläkin on ollut tätä iltapäivätoimintaa. Mutta nyt kun on tämä kuntatalous siinä tilanteessa, että menot menevät ylös ja tulot uhkaavat mennä alas ja on tämä ammottava musta aukko, johon ei edes hallituksen harkinnanvaraisista osuuksista tullut yhtään senttiä apua, niin tässä tilanteessa me valtuustoseminaarissa totesimme, että ei yhtään tehtävää enää kunnille lisää. Tässä on sinänsä hyvin tärkeästä tehtävästä kyse, tärkeästä ja hyvästä asiasta, jonka olen itse aloitteella saanut alkuun, mutta valitettavasti tässä vain kaikesta huolimatta muodostuu kunnille lisäkuluja. Minä tässäkin yhteydessä alleviivaisin sitä, että kun valtio osoittaa eri tavoin tälläkin sektorilla tärkeitä tehtäviä ja suosittelee niitä, niin silloin pitäisi olla myöskin voimavarat kunnilla toteuttaa ne, että olisi yhdenmukaista lähes koko maassa ainakin taloudellisessa suhteessa. On hyvä, että on erilaisia variaatioita, miten se tehdään. Meillä sen hoiti Nuorten työpajayhdistys, mutta kun se ajautui nyt konkurssiin, niin se meni sitten sivistyslautakunnan alaiseksi kunnan toiminnaksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä sali näköjään saa riidan aikaan aiheesta kuin aiheesta. Vaikka olisi kuinka hyvä asia, niin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja täällä on ihan kamalat jutut menossa. Tässä se perusjuttu on unohtunut, mikä tämän tarkoitus on kuitenkin, onpa Vantaasta tai mistä hyvänsä kysymys. Kysehän on kuitenkin, minä ymmärsin sillä tavalla, tässä ilta- tai aamupäivähoidossa siitä, miten lapset tulevaisuudessa sitten aikuisinakin pärjäisivät paremmin ja miten tässä saumassa sitten opittaisiin elämään, kun nyt he joutuvat olemaan yksin monessa tapauksessa kotona, kun tämä yhteiskunta on mikä on ja vaaditaan molempia olemaan töissä. Siinä mielessä jos kunnallisisät ja -äidit eivät tajua tämän merkitystä, niin siinähän käy sillä tavalla, jotta lyhytjänteisesti kun katsotaan tätä päivää, valitellaan, jotta ei ole euroja, niin tulevaisuudessa se maksaa paljon enemmän. Sen takia tämä pitäisi ymmärtää tässä, jotta ei meidän pitäisi aina katsoa juuri, onko tästä kiinni, kun tiedän kuitenkin, että missä hyvänsä kunnassa paljon huonompiinkin asioihin käytetään varoja, paljon semmoisiin kylmempiin asioihin, kun tässä on kuitenkin kysymys meidän tulevaisuudesta, kuka maksaa meidän eläkkeemme, miten tämä yhteiskunta kaiken kaikkiaan voi ja miten tämmöistä henkistä hyvinvointia pidetään yllä ja kehitetään, tämä yhteiskunta kasvaa vielä sillä tavalla. Minusta tässä mennään eteenpäin ja toivon mukaan kuntatalous osaa arvostaa tätä ja kunnallispoliitikot hoitaa tämän homman nätisti, koska kyse on kuitenkin kaiken kaikkiaan siitä, millainen meidän suomalainen yhteiskunta tulevaisuudessa tulee olemaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen eräiden hallituspuolueiden edustajien herkkähipiäisyyttä ja kiivastumista siitä, kun tätä lakiesitystä on hieman myös arvosteltu. Tässä herääkin kysymys, onko sellainen keskustelu, jossa vain kehutaan hallituksen esitystä, vaikka puutteita ja ongelmia selvästi havaitaan, sitä älyllistä keskustelua, jota SDP:n puheenjohtaja meiltä peräänkuuluttaa. Mielestäni ei. Epäkohdistakin pitää voida myös puhua.

Ed. Paloniemi, joka ei ole enää paikalla, väitti, että sivistysvaliokunnan lausuma on tällainen itsestäänselvyys. Näin ei valitettavasti ole. Lausumaa nimittäin ei olisi ilman oppositiota, koska hallituspuolueiden enemmistö ei tätä lausumaa halunnut. Oppositio ei tästä asiasta olisi varmasti puhunut yhtään mitään, jos se olisi voitu kirjata ilman äänestystä ja yksimielisesti mietitty. Nämä terveiset voisi vaikka ed. Oinonen vielä kertoa tässä ed. Paloniemelle, kun Oinonen on hyvin uskollisesti tuolla meidän valiokunnassamme myöskin seuraamassa tätä meidän työskentelyämme ja nyt on myöskin salissa.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ed. Esa Lahtela valitteli, että tästä on saatu riita aikaiseksi. Ei minun mielestäni tässä keskustelussa ole kuitenkaan ollut varsinaista riittaa, vaan on ollut vain erilaisia näkemyksiä siitä, miten tämä toimii ja miten tämän tulisi toimia, tämän lain, tuolla käytännön tasolla.

Minä nyt kiinnittäisin erityisesti ja kiinnityttäisin erityistä huomiota nyt sitten tähän seurantaan, että kun tämmöinen seurantamahdollisuus tässä on, niin pitää olla valmiutta myöskin sitten muuttaa tätä lainsäädäntöä, mikäli käytäntö osoittautuu sellaiseksi, että muutoksen tarvetta on olemassa. Tämä maksukatto saattaa aiheuttaa ongelmia käytännön tasolla, ja voi olla, että eri puolilla maata se toimii huonommin, tämä maksukattoidea, kuin mitä on ajateltu sen toimivan. Jos näin on, niin pitää rehellisesti tunnustaa tosiasiat ja sitten tehdä muutoksia. Tässä on kuitenkin kaksi vuotta käytännössä aikaa nyt, kun tämä seuranta kestää, ja sitten tulee palautus. Elikkä valmiutta pitää olla muutoksiin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ehdottomasti ed. Valppaan kanssa samaa mieltä, että epäkohdista on voitava puhua. Se on hyvin onnetonta, jos aina pitää vain kehua ja kehua senkin jälkeen. Kyllä epäkohdatkin pitää tuoda esille, niin kuin hyvätkin asiat. Vain silloin se on hyödyllistä, ja aivan niin kuin ed. Hemmilä toi jo täällä esille, täytyy olla myöskin valmiutta tarkastaa tilannetta, mihin on menty, ja tehdä sitten aina muutoksia. Sehän on perin onnetonta, jos jouduttaisiin pysähtyneisyyden aikaan, missä ei enää muutoksia sallittaisi.

Sivistysvaliokunnan työskentelystä minä toivon, että sinne palautuisi nyt pikkuhiljaa se viime kauden hyvä ja leppoisa yhteistyön henki, mikä meillä viime kaudella oli. Tässä nyt on pikkuisen ehkä — minä näin varajäsenenä olen huomannut — vähän semmoista alkuopettelua. Minä uskon, että hyvä henki sinne palaa.