Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyse on yli 11 miljardista, kun käsittelemme sitä, miten meidän sairausvakuutuksemme, kansaneläkkeemme ja eri lainsäädäntöön perustuvat etuutemme maksetaan. Kysymys on Kansaneläkelaitoksen rahoitukseen liittyvästä lainsäädännöstä, jossa lainsäädäntöä tämän rahoituksen osalta selkeytetään ja yksinkertaistetaan, ja niin kuin tänä päivänä hyvin muodikasta, trendikästäkin, on puhua läpinäkyvyyden lisäämisestä, tämän lainsäädännön osalta tulee näin tapahtumaan.

Jatkossa meillä on Kansaneläkerahasto, Sairausvakuutusrahasto ja valiokunnan muutosesityksen jälkeen Sosiaaliturvan yleisrahasto. Tämä ei tule muuttamaan rahoituksen perusteita, vastuujakoja, nykyisestään. Tämä on siinä mielessä tekninen uudistus. Jatkossa kansaneläkelaissa säädetty valtion perusrahoitusosuus tulee olemaan näihin rahastoihin 53 prosenttia ja loppu jaetaan eri etuustyyppien mukaisesti työntekijöitten ja työnantajien välillä, kuten aikaisemmassa lainsäädännössä on päätetty.

Tässä on kysymys Kansaneläkelaitoksen rahoituksen pitkäjänteisyyden edistämisestä ja aikaansaamisesta. Meillä on ollut malli, jossa on maksettu niin sanottua valtion takuusuoritusta Kansaneläkelaitokselle. Eli tämä vuosittain vaihtunut summa on ollut satojen miljoonien eurojen luokkaa viime vuosina, ja tästä jatkossa päästään eroon. Tulee uusi valtion lisärahoitusosuuden nimellä oleva raha, joka toimii jatkossa joustoeränä ja joka on nykyisen takuusuorituksen kaltainen. Mutta tämä lakiesitys toteutuessaan tulee olemaan sen kaltainen, että tämän joustoerän määrä tulee olemaan selkeästi nykyistä takuusuoritusta pienempi.

Sairausvakuutuksen rahoitusuudistusta muutama vuosi sitten tehtäessä valiokunta katsoi, että on tärkeää huolehtia sairausvakuutusmaksujen ja muiden maksujen järkevästä ja mahdollisimman tasaisesta kehityksestä, ja valiokunta on mietinnöissään kahdesti aikaisemmin todennut sen, että erityisesti Sairausvakuutusrahastoon pitää tulla puskuri, jolla pystytään varautumaan ainakin pikaisella aikataululla, ettei tarvitsisi mennä näitten maksujen muutoksiin, vaan olisi olemassa kustannusten kasvua vastaan jonkunlainen puskuri. Tällä lakiesityksellä Sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärän liikkumavaraa tullaan lisäämään, mikä täten osaltaan tulee vastaamaan tähän valiokunnan aikaisempaan vaatimukseen siitä, että tällainen puskuri aikaansaadaan.

Sairausvakuutuksen ja muiden sosiaaliturvaetuuksien maksamiseen liittyen tätä ehdotetaan uudistettavaksi eriyttämällä nämä rahastot nykyisestään. Niin kuin sanoin aluksi, jatkossa on Kansaneläkerahasto, Sairausvakuutusrahasto ja sitten tämä Sosiaaliturvan yleisrahasto. Hallituksen esityksessä oli tämän kolmannen rahaston nimi Muun sosiaaliturvan rahasto. Se oli ihan käypä nimi, mutta kun tämä muu sosiaaliturva tarkoittaa käytännössä lapsilisiä, kotihoidon tukea, äitiysavustusta, asumistukea, opintotukea, työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea sekä koulutustukea, niin jos tässä mielikuvien maailmassa näitten etuuksien osalta rahaston nimi olisi Muun sosiaaliturvan rahasto tilanteessa, missä tämä asia rupeaa elämään omaa elämäänsä, niin valiokunta sinänsä pieneltä kuulostavaan asiaan kiinnitti huomiota ja muuttaa ehdotuksessaan hallituksen esitystä sikäli, että rahaston uudeksi nimeksi tulee Sosiaaliturvan yleisrahasto, joka valiokunnan mielestä paremmin kuvaa itse asiaa.

Arvoisa puhemies! Tässä on myös toinen, tämmöinen periaatteellisempi asia rahoituksen vakauttamisen ja läpinäkyvyyden lisäämisen lisäksi. Kun sairausvakuutusrahoitus uudistettiin, niin meillä on lainsäädäntö, jossa vuosittain on määrätty sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuprosentit. Hallitus esitti esityksessään, että jatkossa lain sijasta tuo maksu voitaisiin määrittää valtioneuvoston asetuksella. Tämä ei ole täysin ongelmaton asia, ja perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan tähän ongelmallisuuteen, problematiikkaan, huomiota kiinnittänyt. Meillähän on lähtökohta se, että säännökset veronluonteisista maksuista ja niistä perusteista, joilla veron suuruus määritellään ja joista seuraa myös verovelvollisen oikeusturva, säädetään lailla.

Tähän perustuslakivaliokunnan huomioon valiokunta on mietinnössään vastannut tavalla, jossa toteutuu toisaalta se joustavuuselementti, jota hallitus esityksessään on hakenut siitä, että maksu voitaisiin ilman eduskunnan päätöstä asetuksella päättää, ja toisaalta sitten kysymys siitä, että perustuslain edellytykset tulevat täytettyä. Me esitämme, että jatkossa tämä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu voitaisiin säätää asetuksella niin, että kun tuo maksu aikanaan vuonna 2006 liikkeelle lähdettäessä oli suuruudeltaan 1,33 prosenttia, niin maksusta olisi mahdollista säästää asetuksella haarukassa yli 1,18 prosenttia ja alle 1,48 prosenttia. Siis tämä prosenttimäärä tulee tämän maksun pohjana olevasta palkkatulosta, ja tämän haarukan sisällä olisi mahdollisuus asetuksella toimia. Mikäli nämä raja-arvot eivät toteutuisi eli joko 1,18 prosenttia alitettaisiin tai 1,48 ylitettäisiin, tämä esitys pitäisi eduskuntaan tuoda.

Ensi vuodelle maksu tulee olemaan 1,28 prosenttia, eli mehän olemme tilanteessa, että silloin kaksi vuotta olleesta summasta, kun ensimmäisen kerran maksu määrättiin, maksu on ollut alenemassa kiitos sen, että olemme pystyneet sairausvakuutuksen menoja joiltakin osin hillitsemään ja vähentämään. Mutta sitten taas näköala on sen kaltainen, että nousupaineitakin meillä on. Mutta joka tapauksessa valiokunta nyt sitten esittää eduskunnan päätettäväksi mietintönään, että tällaisen liikkumavaran sisällä hallitus pystyisi päätöksiä tekemään.

Tässähän on sellainen yksi ja ihan keskeinen lähtökohta se, että tuon maksun tulisi olla mahdollisimman oikea, koska mitään tarvetta toisaalta ei ole, vaikka puskureita on edellytettykin, kerätä maksua liikaa. Toisaalta jos tilanteet muuttuvat, niin sekään, että tuo maksu on alimitoitettu, ei hyvä asia ole. Näin ollen tämä päätös pystyttäisiin tekemään mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa seuraavaa vuotta varten, ja tämä on yksi tämän lain perustelu, mikä tekee tämän hyväksi ja kannatettavaksi esitykseksi.

Tänne on oppositio jättänyt oman vastalauseensa, jonka he tullevat tämän keskustelun kuluessa esittelemään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat jättäneet vastalauseen tässä asiassa. Kyse on tästä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun määräämisestä. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, valiokunnan enemmistö oli sitä mieltä, että tämmöinen haarukka olisi olemassa, jonka sisällä tämä voitaisiin säätää asetuksella, mutta niin kuin perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, pitää olla erityisen painava syy. Meidän mielestämme tuo asia tuo enemmänkin noppailua. Tämä edelleen pitää säilyttää siten, jotta tämä maksun määräytyminen tuodaan eduskuntaan. Täällä eduskunta kuitenkin työskentelee, niin se ei ole niin iso asia, jotta tämä hirveästi rasittaisi eduskuntaa, koska niin kuin nyt tässä salissa tänäkin iltana nähdään, niin tämä käsittely ei hirveän paljon ainakaan täällä nyt tällä hetkellä aikaa vie, ja sen takia huomenna sitten, vai pitääkö tämä nyt esittää, mutta kuitenkin tullaan esittämään tämän 2. lakiehdotuksen 23 §:n poistamista.

Mutta sitten toinen asia, joka tässä vastalauseessa on myös, jotta kun tiedetään, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ikäluokille, keski-ikä kasvaa ja ilmeisesti tarvitaan enemmän näitä sairaanhoitovaroja myös, niin meidän mielestämme työnantajilta pitäisi edellyttää kanssa, jotta he osallistuvat jatkossa enemmän näiden kustannusten kattamiseen.