Sari Palm /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on kristillisdemokraattien lakialoitteesta.

Arvoisa puhemies! Viime vuonna julkaistusta Veronmaksajain pääekonomisti Jaana Kurenojan tutkimuksesta selvisi, että 11 eurooppalaismaan vertailussa palkansaajaperheille jää Suomessa samasta palkasta eri tulotasoilla keskimääräistä vähemmän käteen verojen ja lapsilisien jälkeen. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten lapsiperheiden tuloverotus on suhteessa kireämpää kuin perheettömän palkansaajan. Tutkimuksen mukaan työverotus on merkittävin tekijä käytettävissä olevien tulojen määräytymiselle, sillä lapsilisien vaikutus eroihin jää vähäisemmäksi.

Lähes kaikissa Euroopan maissa myönnetään lapsiperheille erilaisia vähennyksiä verotuksessa. Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa ei ole käytössä mitään puoliso- tai lapsikohtaista verovähennystä. Ei voi kieltää, että suomalaisen lapsiperheen verorasitus on liian korkea veronmaksukykyyn nähden. Näin on erityisesti yhden tulonsaajan perheissä.

Kristillisdemokraatit esittävät tässä aloitteessa lapsen huoltajan ansiotulovähennystä lääkkeeksi suomalaisten lapsiperheiden kireään ja progressioltaan ankaraan verotukseen. Nyt käsittelyssä olevassa aloitteessa esitämme, että jompikumpi lapsen huoltajista tai yksinhuoltaja saisi 53 prosentin ansiotulovähennyksen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta 7 230 euron määrään asti ja sen ylittävältä osalta 29 prosentin mukaan. Enimmäismäärä olisi kuitenkin 4 500 euron kohdalla. Aloitteen malli suosii pienituloisia lapsiperheiden tulonsaajia. Myös yksinhuoltaja saa saman edun. Kyseessä on huoltajan lukumäärään nähden tasa-arvoisempi malli kuin niin sanottu perheverotusmalli yhteenlaskettuine tuloineen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lapsiperheiden köyhyys on lähes kolminkertaistunut Suomessa 1900-lukuun verrattuna. Heikoin tilanne on yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden lapsilla. Suhteellinen köyhyys on Tilastokeskuksen toukokuussa julkaiseman tulonjakotilaston mukaan yksinhuoltajaperheillä yli kolme kertaa yleisempää kuin kahden vanhemman perheillä.

Köyhyys on lapsiväestössä yleisempää kuin muun väestön keskuudessa. Suomen väestöstä noin viidesosa on lapsia ja nuoria, 0—17-vuotiaita. Näistä lapsista köyhyysrajan alapuolelle kuuluvien lasten osuus on 14 prosenttia. Yli 150 000 suomalaislasta elää niin sanotun köyhyysrajan alapuolella. Taloudellinen taantuma on heikentänyt tilannetta edelleen näistä viimeisimmistä tutkimustuloksista, ja työttömyyden kasvu tullee tekemään sitä lisää.

Köyhyys ei tarkoita aina sitä, että lapsi ei voi valita jouluna kaikkia leluja, jotka lelukuvasto hänelle esittää. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan paljon muutakin. Henkilöllä ei ole mahdollisuutta tehdä valintoja ja osallistua sosiaalisiin suhteisiin siten kuin tavanomaiseen nykyiseen suomalaiseen elämäntapaan kuuluu. Kun toiset lapset lähtevät jääkiekkoharjoituksiin tai leffaan, elokuviin, köyhä lapsi jää kotiin. Hän ei voi saavuttaa minimiksi katsottua elintasoa, koska taloudelliset voimavarat eivät siihen riitä.

Mitä köyhyys sitten aiheuttaa lapsen elämään? Mannerheimin Lastensuojeluliitto on selvittänyt, että lapsena koettu köyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen osallisuuden kokemuksiin. Lapsen jääminen vallitsevien harrastus- ja kulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, jopa häpeää, ja voi vaikuttaa myös kielteisesti mielenterveyteen. Köyhyys vaikuttaa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen, lisää jopa syrjäytymisriskiä ja ylläpitää myös ylisukupolvista köyhyyttä. Köyhyys perheessä voi uhata myös vanhemman jaksamista. Köyhyys on merkittävä riski lasten ja nuorten kehitykselle.

Lasten ja nuorten syrjäytymisriskiä kuvaa se, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on koko 2000-luvun kasvanut noin 5 prosentilla vuodessa. Huostaanotettuja lapsia on Suomessa jo yli 16 000. Erityispäivähoidossa olevien lasten osuus on kasvanut 8,5 prosenttiin 6 prosentista vuonna 2001 päivähoidon piirissä olevista lapsista. Peruskoulun kesken jättäneiden ja toisen asteen koulutukseen hakeutumatta jättäneiden 17—24-vuotiaiden nuorten osuus on kasvanut, ja se on tällä hetkellä jo 61 000:n luokkaa.

Tämän kaltainen kehitys on kaikin keinoin pysäytettävä. Lapsiperheiden aseman parantaminen ja lapsiköyhyyden vähentäminen edellyttävät sitä, että työn verotusta kevennetään myös perheen osalta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että pääministeri Vanhanen on useaan otteeseen nostanut esiin tavoitteen perheverotuksen aikaansaamiseksi, ja tämä keskustapuolueen puheenjohtajalta tullut ehdotus on ammuttu alas siitä pelosta, että näin palattaisiin kotirouva-aikaan, jossa naiset kannustettaisiin verotuksen keinoin jäämään kotiin.

Toivon, että pääministeri tutustuisi tähän ed. Palmin lakialoitteeseen, joka on myös kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin sisältyvä ehdotus. Nimittäin lapsenhuoltajan ansiotulovähennys on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa keventää lapsiperheiden verotusta, raskasta verotaakkaa, koska se suosii pienituloisia ja se huomioi myös yksinhuoltajaperheet, siis ne yksinhuoltajat, jotka käyvät ansiotyössä aivan samalla tavalla kuin kahden vanhemman perheet.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä on puututtu hyvin tärkeään asiaan, ja mielestäni lapsiperheiden verovähennykset helpottaisivat lapsiperheiden arkea ja olisivat paljon tervetulleempi muutos tilanteeseen, jolloin euro on tiukassa, kuin se, että on tulonsiirtoja. On kuitenkin kaikin keinoin pyrittävä siihen, että työnteko kannattaa, kuin siihen, että tulee tulonsiirtoja. Toisaalta se, että meillä ei ole minkäänlaisia verovähennyksiä liittyen lapsiperheisiin, kertoo myös meidän yhteiskuntamme asennoitumisesta lapsiperheitä kohtaan. Ehkä jos niitä verovähennyksiä olisi enemmän, niin meillä myös perhekoot olisivat suurempia, tulisi uusia veronmaksajia maahamme.

Katson, että lapsiperheet tarvitsevat riittävästi resursseja: tarvitaan rahaa ruokaan, vaatteisiin ja tietenkin vanhemmilla lapsilla myös harrastuksiin, mistä kuulimme jo esimerkkejä täällä. Varmasti köyhyys vaikuttaa myös osaltaan terveyteen mutta ennen kaikkea syrjäytymiseen. Ei tietenkään kaikista vähävaraisista tule syrjäytyneitä, mutta jokainen syrjäytyminen pitää pystyä ehkäisemään, koska syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, puhumattakaan siitä inhimillisestä kurjuudesta, joka siitä seuraa. Mielestäni syrjäytymisen syyt on pystyttävä kartoittamaan ja niihin on kaikin keinoin löydettävä ratkaisut ja keinot poistaa syrjäytymistä. Tästä puhui muun muassa tänään Sixten Korkman.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Meiltähän on vuosi vuodelta poistuneet kaikki lapsipoliittiset vähennykset verotuksesta, ja se on ollut siinä mielessä ikävä asia. En tiedä, onko sillä suoraan ollut vaikutusta tähän syntyvyyteen, mutta luulen, että sillä ainakin pieni vaikutus on ollut. Sen takia tämäkin ed. Palmin tekemä aloite tähtää hyvään siinä mielessä, jotta tässä parannettaisiin näiden lapsiperheiden asemaa, ja minä olen kyllä kannattamassa tämän tyyppistä ajattelua. Ovatko ne nämä summat vai ei, mutta joku tämmöinen veropoliittinen etuus tarvitaan, koska se kyllä ainakin helpottaisi asemaa monessa tapauksessa. Kysehän on siitä, jotta se on iso kysymys, jos on tämmöinen köyhä perhe. Se heijastuu nimittäin koulussa, se heijastuu joka paikassa, ja lapsi monesti kokee sitten, jotta hän on huonompi tai heillä ollaan huonompia, ja jo se elämänasenne lähtee sieltä. Niin kuin täällä on sanottu, köyhyys sieltä kautta voi periytyä.

Yksi hyvä tapaus — tai huono tapaus — kuvastaa sitä: Joskus aikanaan tein kirjallisen kysymyksen köyhän lapsen oikeudesta polkupyörään — löytyy muuten tuolta kirjallisten kysymysten joukosta — ja tapaus on semmoinen, että Joensuussa oli yksi tämmöinen yksinhuoltajaäiti ja hänen tyttärensä joutui aika huonoon asemaan siinä mielessä, kun kaikki muut lapset siltä luokalta lähtivät polkupyörällä retkelle ja sieltä sitten uimahallille ja tämä lapsi laitettiin sitten kävelemään sinne, ja totta kai hän sai pilkkaa osakseen siitä.

Minun kysymykseni koski sitä, eikö harkinnanvaraisessa toimeentulotuessa pitäisi olla nimetty se, jotta tämän tyyppinen ei voi toistua siten, jotta siinä tapauksessa, kun tämä äiti oli käynyt hakemassa toimeentulotukea, koska ei pysty muuten ostamaan polkupyörää, vaikka olisi pystynyt käytetyn polkupyörän ostamaan sille lapselleen, ei olisi tämmöistä silmätikkuasetelmaa tullut. Ja toivon mukaan nyt se on kunnossa. En tiedä, miten tämä lapsi pärjäsi, mutta varmaan hänelle jäi aika pahat kokemukset siitä tilanteesta.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Vähän tähän niin kuin keskustelun lopuksi totean, että monissa kouluissa esimerkiksi otetaan tällaisia asioita huomioon ja siellä on tietynlaiset varustevarastot ylipäätänsä lasten tilanteen tasapainottamiseksi. Mutta minun mielestäni se päätös täytyy tehdä myös kodissa ja kotona voidaan tehdä niitä valintoja ja ratkaisuja, tukea kotona sitä lasta, ja sen takia katson, että meidän eduskuntaryhmän lakialoite on perusteltu ja kohdentuu nyt nimenomaan niillä summilla niihin perheisiin, joissa se tulotaso ei ole niin korkea.