Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! Viime marraskuussa osana rakennepoliittista ohjelmaa päätettiin turvakotien rahoituksen siirrosta valtiolle. Samassa yhteydessä päätettiin myös turvakotitoiminnan rahoituksesta. Kuntien peruspalvelujen valtionosuusmomentilta siirrettiin 4 miljoonaa euroa ja muualta samoin 4 miljoonaa euroa niin, että se osoitettiin omalle turvakotipalveluiden momentille valtion talousarviossa. Myös valtion kehyspäätökseen 2015—2018 on osoitettu 8 miljoonaa euroa vuosittain tähän toimintaan.

Nyt annettava lakiesitys koskee valtion varoista maksettavaa korvausta turvakotipalvelun tuottajalle. Koska turvakodeista ei ole aiemmin ollut juuri minkäänlaista sääntelyä, on nyt tähän rahoitusta koskevaan lakiin otettu myös välttämättömät säännökset turvakoteja koskien.

Tällä hetkellä Suomessa on 20 turvakotia, joiden perhepaikkalukumäärä vaihtelee. Yhteensä perhepaikkoja on noin 123. Valtion talousarvioon tarkoitukseen osoitettavalla 8 miljoonalla eurolla pyritään turvaamaan tämä olemassa olevien turvakotipaikkojen määrä. Turvakotitoimintaan varatut rahalliset resurssit ovat niukat, kuten täällä olen todennut aiemmin, esimerkiksi kun käsittelimme tuota niin sanottua Istanbulin sopimuksen ratifiointia, ja nämä resurssit riittävät akuutin kriisiavun antamiseen turvakodissa. Avohuollon tukitoiminta ja lähisuhde- ja perheväkivallan ennalta ehkäisevät toimet tulevat tämänkin jälkeen pysymään kuntien toimintana.

Tuo Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva yleissopimus eli niin sanottu Istanbulin sopimus edellyttää, että turvakotipaikkoja on riittävästi. Euroopan neuvoston suositusten mukainen turvakotien yhteenlaskettu perhepaikkamäärä olisi Suomelle siis noin 530 paikkaa. Tämä edellyttäisi muutaman vuoden takaisen laskelman mukaan 32 miljoonan euron määrärahaa, eli tästä lukemasta olemme nyt esillä olevan esityksen osalta varsin kaukana.

Jotta onnistumme tässä urakassa, työ tulee vaatimaan yhteistyötä turvakotipalvelujen tuottajien ja kuntien kesken. Nyt olemassa olevaa asiantuntijuutta ja osaamista meillä ei ole varaa hukata. Lakiesityksessä on säännös, joka määrittelee turvakodin johtajan yhdessä lähisuhde- ja perheväkivallan hoitoon erikoistuneen henkilöstönsä kanssa tahoksi, joka arvioisi asiakkaan tilanteen. Lisäksi he päättäisivät siitä, tarvitseeko henkilö turvakotia vai selviääkö hän avohuollon palveluiden kanssa. Kunta vastaa edelleenkin lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisystä sekä avohuollon toimenpiteiden tarjonnasta ja itse toimenpiteistä.

Turvakotipalvelujen kehittäminen ja kattavan palveluverkoston luominen ei tietenkään voi tapahtua yhdessä yössä. Tämä vaatii vastuutahoja ja monialaista sitoutumista. Tämä koordinaatiovastuu on tässä lainsäädännössä nyt selkeästi annettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Yhteistyötä tullaan tekemään kaikkien alueellisten toimijoidemme kanssa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rooli turvakotitoiminnan koordinoinnissa ja ohjaamisessa tulee siis olemaan erittäin merkittävä. Lainvalmistelun rinnalla THL vetää turvakotipalvelun valtakunnallistamishanketta, jossa selvitetään muun muassa turvakotien palvelutarjontaan ja kysyntään liittyvät tarpeet eri puolilla Suomea. Tämä hanke jatkuu lainsäädännön toimeenpanohankkeena vuoden 2015 loppuun asti. Hankkeen tuottamaa tietoa tarvitaan jatkossa, kun arvioidaan kustannuksia, alueellista kattavuutta ja turvakotitoimintaa ylipäätään. Kokonaisarvio on suunniteltu viiden vuoden päähän tämän lain voimaantulosta.

Arvoisa puhemies! Hallitus antoi 18. syyskuuta eduskunnalle esityksen sosiaalihuoltolaiksi, jonka on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna. Uudessa sosiaalihuoltolaissa lähisuhde- ja perheväkivalta luokitellaan yhdeksi avuntarpeen ai-heuttajaksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että kunnilla olisi myös vastuuta lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäisyssä ja hoitamisessa. Ja kuten olemme moneen kertaan täällä yhdessä todenneet, lähisuhde- ja perheväkivalta on suomalaisen yhteiskunnan iso ongelma, emmekä voi ummistaa todellakaan silmiämme tältä. Näin ollen myös kunnissa tehtävä työ on todella tärkeää näiden asioiden ennaltaehkäisemiseksi.

Turvakotien rahoitusta koskeva laki, joka siis nyt tänään esitellään eduskunnalle, liittyy läheisesti Istanbulin sopimuksen ratifiointiin, jota koskeva hallituksen esitys on siis jo parhaillaan täällä eduskunnassa käsiteltävänä. Uskon itse, että Istanbulin sopimuksen ratifiointi voisi omalta osaltaan tukea ja vauhdittaa myös turvakotipalveluiden kehittymistä Suomessa, vaikka sinänsä tämä nyt esiteltävä laki onkin tuosta esityksestä irrallinen.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Rakennepoliittinen ohjelma siirsi turvakodit valtion vastuulle. Se on oikein ja tarkoituksenmukaista. Kaikkien on saatava yhtä lailla turvaa äkillisessä kriisitilanteessa.

Tällä hetkellä suomalaiset turvakodit eroavat suuresti toisistaan. Lähisuhdeväkivaltaa kokevat ja sen uhan alla elävät ovat myös hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea he asuvat, mikä on kotikunnan taloudellinen tilanne ja miten hyvin kunnat tiedostavat väkivallan uhrin erityispalveluiden tarpeen tai onko uhrilla perhettä.

Yksi hallitusohjelman tavoitteista on turvakotipaikkojen lisääminen ja niiden alueellisesti tasaisempi jakautuminen. Olemme kansainvälisessä vertailussa häpeällisen kaukana turvakotien perhepaikkaluvuissa. 10 000:ta asukasta kohden tulisi olla yksi turvakodin perhepaikka, eli meillä Suomessa tulisi olla 530 perhepaikkaa. Meillä on tällä hetkellä 120.

Turvakotipalvelu on julkisen vallan vastuulla olevaa sosiaalipalvelua. Turvakodit säästävät ihmisiä turhalta kärsimykseltä ja vähentävät sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Turvakoti on paikka, jossa voi ottaa aikalisän vaikeaan tilanteeseen ja saada apua asioiden selvittämiseen. Tämän lain ansiosta lähisuhdeväkivallan uhrit sekä muut tämänkaltaisen väkivallan uhrit tulevat yhdenvertaisempaan asemaan riippumatta siitä, missä päin Suomea he asuvat.

Arvoisa puhemies! Turvakotien asukkaat ovat naisia, miehiä ja lapsia, tavallisia suomalaisia. Tilanteet ovat hyvin erilaisia, mutta kaikkia yhdistää avuntarve. Meidän on huolehdittava siitä, että apua on saatavilla niin Utsjoella, Oulunsalossa kuin vaikkapa Vantaalla. Vaikeassa tilanteessa oleville on löydettävä apua.

Toivon myös, että turvakodeilla on edellytyksiä jatkaa tapaamispaikkatoimintaa, jossa lapsille ja tapaavalle vanhemmalle järjestetään joko tuetusti tai valvotusti valvottuja tai tuettuja tapaamisia. Tämä on erittäin tärkeää, erityisesti huoltoriitaperheille.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä on odotettu kauan ja hartaasti. Turvakotipaikkojen vähäisyys maassamme on ollut todellinen ongelma jo pitkään. Suomi on saanut lukuisia huomautuksia YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen rikkomisesta ja muun muassa turvakotipaikkojen vähäisyydestä naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille.

Suomi allekirjoitti ensimmäisten valtioiden joukossa vuonna 2011 Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Tämä niin sanottu Istanbulin sopimus on ensimmäinen eurooppalainen oikeudellisesti sitova, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva sopimus. Istanbulin sopimus velvoittaa voimaan tullessaan sopimuksen ratifioineita valtioita järjestämään lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille tarvittavat turvakotipalvelut. Suomi valmistelee Istanbulin sopimuksen ratifiointia.

Sen lisäksi, että meillä on liian vähän turvakotipaikkoja, ne ovat myös maantieteellisesti epätasaisesti jakautuneet. Turvakotipaikkojen järjestämisvastuu ja siihen liittyvät rahoituskysymykset ovat olleet ongelmallisia asian eteenpäinviemiseksi. Tällä lailla on tarkoitus säätää turvakotipalvelun tuottajille valtion varoista maksettavasta korvauksesta ja sen perusteista. Tähän astihan kunnat ovat ostaneet turvakotipaikkoja henkilöön sidotulla maksusitoumuksella. Tämä on tarkoittanut sitä, että kaikki turvakotipaikkaa tarvinneet eivät ole sitä saaneet. Osa Suomen kunnista on ratkaissut asian tuottamalla turvakotipalvelut itse.

Tämä lakiesitys ei tule poistamaan ongelmaa kokonaan, sillä talousarvioon varatulla 8 miljoonan euron määrärahalla pystytään turvaamaan nykyiset noin 223 perhepaikkaa, vaikka Euroopan neuvosto suosittelee, että Suomen väkilukuun suhteutettuna meillä pitäisi olla 530 paikkaa. Tämä edellyttäisi talousarvioon varattavan määrärahan moninkertaista nostoa, kuten ministerikin äsken totesi. Toivottavasti asiassa päästään kuitenkin sillä tavalla eteenpäin, että rahoitusvastuun selkeyttämisen avulla saadaan turvattua olemassa olevien turvakotipaikkojen pysyvyys.

Ongelmana on kuitenkin jatkossa muun muassa se, että turvakotipalvelu rajattaisiin koskemaan turvakodissa akuutista kriisistä selviytymisen aikaa. Kuntien vastuulle jää avohuoltona tarjottava apu, kuten ennenkin. Toivottavasti uusi sosiaalihuoltolaki tuo uusia työvälineitä avohuoltoon.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan ennakkokuulemisessa tuli esille huoli varatun määrärahan riittävyydestä turvakotipaikkojen määrän ja alueellisen kattavuuden turvaamiseksi. Riittääkö varmasti varattu määräraha, sitä monet asiantuntijat epäilivät ja kyselivät.

Turvakotien ylläpitäjät ovat ilmaisseet myös huolensa siitä, saavatko kaikki tällä hetkellä toimivat turvakodit jatkaa toimintaansa. Sopimuksiahan ei ymmärrettävästä syystä ole voitu vielä tehdä. Asialla alkaa olla kiire, jos ja kun laki on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden alussa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä mainitaan, että "turvakotipalvelua on pidettävä julkisen vallan vastuulla olevana sosiaalipalveluna". Sinänsä tähän lauseeseen on helppo yhtyä. Tähän asti turvakotipalvelu on ollut kunnan järjestämää ja vastuulla olevaa palvelua ilman selkeää lakisääteistä velvoitetta, mikä tietenkin on tehnyt siitä epävarmaa niin palvelun tuottajalle kuin asiakkaallekin.

Arvoisa puhemies! Olisin tiedustellut, kun nyt hallitus käytännössä ottaa tämän 4 miljoonaa euroa kunnilta, toisesta taskusta siirtää toiseen taskuun, valtionosuudesta ottaa pois 4 miljoonaa ja 4 miljoonaa laittaa rahaa: miten tämä raha tulee riittämään? Tavoite on se 530 turvakotipaikkaa, ja me saamme tällä sen 123 turvakotipaikkaa, mitä nyt on jo olemassa, elikkä minä jäin miettimään vain sitä, että sitten jos ne paikat eivät riitä, niin maksaako kunta itse sen yli tarpeen olevan maksun. Tämä on hyvin oletettavaa, että ne maksavat. Kun ajatellaan nyt näitä pääkaupunkiseudun kuntia, vaikka Vantaata, mistä olen itse kotoisin, niin meillähän tämä kasvu on suurinta ja Helsingissä ja Espoossa.

Tästä hallituksen esityksestä käy ilmi, että joka neljäs turvakodin asiakkaista puhui kielenään muuta kuin suomea. Sitten käy ilmi myös se, että Ruotsissa, missä on peräti 1 100 turvakotipaikkaa plus 1 300 paikkaa lapsille, kustannukset ovat nousseet ihan merkittävässä määrin. Elikkä voidaanko olettaa myös, että maahanmuuttajaväestön kasvaessa myös turvakotipaikkojen määrä kasvaa ja kustannukset kasvavat? Siinä mielessä haen tällä kysymyksellä vastausta ministeriltä siihen, joutuvatko pääkaupunkiseudun kunnat maksumiehiksi näissä ylimenevissä paikkabuukkauksissa, joihin ei ole määrärahaa osoitettu.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys ja tämä ratkaisu on todellakin tehty silloin vuosi sitten tässä rakennepoliittisessa ohjelmassa, ja on tietenkin kunniaksi tälle hallitukselle, että tämä asia on päätetty yhdessä viedä eteenpäin. Siellä muutamista asioista on jo lähdetty lipsumaan, mutta tämä on erittäin hyvä ja tärkeä näin.

Muutamissa puheenvuoroissa on jo kerrottu se, kuinka meillä on Suomessa eriarvoisessa asemassa olevia ihmisiä riippuen siitä, missä päin maata he asuvat. Meillä on selviä katvealueita, joille ei turvakotijärjestelmää ole saatu pystytettyä nimenomaan sen takia, että se ei tunnu olevan kenenkään vastuulla. Osassa päin Suomea kunnat ovat ottaneet asian hoitaakseen ja jossakin järjestöt ja niin edelleen. Nyt me pääsemme yhtenäiseen käytäntöön siten, että valtio ottaa nämä hoitaakseen.

Ongelma turvakotipalvelujen tarpeessa ei ole häviämässä mihinkään. Päinvastoin, aina silloin, kun taloudessa menee huonosti, kun perheillä menee huonosti, on ollut tapana, että myös perheväkivalta ja lähisuhdeväkivalta pahenevat, ja siinä mielessä tämä on viimeinen hetki saattaa tämä asia kunnolliselle tolalle. Toisaalta tässä edellinen puhuja moitiskeli sitä, kuinka tämä on kallista palvelua yhteiskunnalta. On, näin varmasti on kallista, mutta vielä kalliimpaa se on, jos me emme hoida näitä ihmisiä ja päästä heitä tarpeeksi ajoissa avun piiriin.

Kysyisin oikeastaan ministeriltä vielä sitä — jos ehditte tässä päivän aikana vastaamaan — onko THL se taho, joka myöhemmin, tämän viiden vuoden periodin aikana, myös valvoo tätä laatua. Kiinnitetäänkö siihen laatuun yhteismitallisesti jotakin huomiota? Kriteeristöhän on olemassa tai ainakin tulossa siihen, millä tavalla turvakoteja perustetaan, mutta ulottuuko valvonta myös laatuun?

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoinen keskustelu täällä salissa käynnissä. 15 puheenvuoroa tällä hetkellä pyydettynä, ja joukossa taitaa olla yksi mies. Se kertoo siitä, että tämä turvakotikeskustelu taitaa olla tällainen naisten homma. (Eduskunnasta: Naiset saavat turpaankin!)

Arvoisa puhemies! Jokaisella ihmisellä täytyy olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen mutta myös oikeus turvaan silloin, kun sen tarpeessa on. Tämän esityksen tarkoituksena on varmistaa turvakotipalvelun tuottamisen rahoitus niin, että turvakotipalvelu olisi jokaisen sitä tarvitsevan saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Nykytilanteessa kuntien on ollut vaikea saada valtionosuuksia turvakotitoimintaa varten, ja jo vuosia turvakotien toiminta on nojannut hankerahoituksella toimiviin kolmannen sektorin toimijoihin, ennen kaikkea Ensi- ja turvakotien liittoon.

Periaatteessa tämä hallituksen esitys on hyvä ja kannatettava, mutta käytännössä turvakotipalvelun tuottajalle maksettavaan korvaukseen varattu rahoitus on riittämätön. 8 miljoonaa euroa on nyt varattu, mutta tämä summa ei riitä edes nykyisten paikkojen toiminnan rahoittamiseen. Näyttää siis siltä, että ministeriön esitys tällaisenaan pikemminkin vähentää turvakotipaikkoja Suomessa kuin lisää niitä, sillä turvakotipaikkoja on noin neljäsosa siitä, mitä Euroopan neuvosto edellyttää. Surullista tietysti tällaisena taloudellisena aikana, että tällaisia säästölakeja täällä eduskunnassa säädetään.

Arvoisa puhemies! Hyvä uudistus tässä esityksessä on kuitenkin se, että asiakkaalle turvakotipalvelu olisi esityksen mukaan aina maksutonta. Nykykäytännön mukaan kunnat velvoittavat asiakkaan maksamaan omavastuuosuuden, 33 euroa vuorokaudessa, ja se voi pahimmillaan olla esteenä turvakotipalvelun käytölle.

Rahoituksen riittämättömyydestä ministeriö itsekin kantoi huolta. Mutta, arvoisa ministeri, onko tarkoitus säilyttää nykyinen turvakotijärjestelmä vai ryhtyä perustamaan uusia sinne, missä ei vielä ole turvakoteja? Ja jos on todella ajateltu, että laki astuu voimaan jo vuodenvaihteessa, alkaa olla aika kiire ratkaista näitä ja muitakin avoinna olevia kysymyksiä, ja siitä kannan huolta.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perheväkivalta, lähisuhdeväkivalta, ihmisen kaltoinkohtelu. Viime päivinä on myös paljon puhuttu ikääntyneiden ihmisten kaltoinkohtelusta. Olin viikonloppuna elokuvissa, ja siinä alussa esitettiin sellainen traileri, missä vanha rouva joi kahvia vapisevilla käsillä ja odotti, kun hänen selkänsä takana oma poika poistui asunnosta, ja sen jälkeen vasta tämän rouvan kädet lakkasivat tärisemästä. Sen tarinan opetus oli se, että liian moni ikääntynyt pelkää läheisensä huonoa kohtelua.

Siinä mielessä me aina ajattelemme näin, että kun valtio ottaa vastuun jostakin asiasta, niin silloin hartiat ovat isot ja leveät. Ja niin olisi myös nyt toivottavaa, että todellakin turvakotipaikkoja lisättäisiin. Kun näyttää sille, että 410 paikkaa puuttuu Suomesta, niin pelottaa tietysti, onko tämä hallituksen esitys omiaan lisäämään niitä paikkoja vai kenties vähentämään, koska rahoitushan on riittämätön. 8 miljoonalla ei kyllä pystytä tällaista laajaa ja kattavaa turvakotiverkostoa pitämään pystyssä, ja sitten voidaan taas kysyä myös sitä, millainen on laatu. Mutta minusta on hyvä asia, että asia on esillä ja todellakin valtio ottaa sitä vastuuta perheväkivallan hoidosta ja ehkäisystä ja sillä tavalla osoittaa myös sen, että tässä on hyvin tärkeä asia. Se on myös periaatteellinen kysymys ja, voisi sanoa näin, myös eettisesti oikein, että valtio ottaa tällaista vastuuta tästä asiasta.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Turvakodit tekevät äärimmäisen tärkeää työtä, jota ilman emme tässä maassa pärjää, eli hallituksen esitys tulee tässä mielessä erittäin tarpeeseen. Yhtä lailla ei kuitenkaan voi kehua tätä ensi vuodelle turvakodeille budjetoitua 8:aa miljoonaa euroa, koska se on selkeästi riittämätön. Tätä on kritisoitu monissa muissakin puheenvuoroissa.

Itse olisin huolestunut myös turvakotien avohuollon palveluista, jotka jäävät edelleen kun-tien rahoituksen vastuulle. Kysyisin ministeriltä: onko näitä avohuollon palveluita, niiden kohtaloa, mietitty mitenkään?

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa ei ole lainsäädäntöä lähisuhdeväkivallan uhrien turvakotipalveluista. Kunnan palveluiden järjestämisvastuuta voidaan kuitenkin pitää yleisenä perustuslaista lähtevänä velvollisuutena. Nyt tässä hallituksen esityksessä esitetään säädettäväksi laki valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelujen tuottajalle. Esityksen tarkoituksena on varmistaa turvakotipalvelujen tuottamisen rahoitus niin, että turvakotipalvelu olisi jokaisen sitä tarvitsevan saatavilla asuinpaikasta riippumatta.

Suomessa on ikävä kyllä paljon perheväkivaltaa, joten turvakodeille on tarvetta. Suomen nykyinen paikkamäärä on valitettavasti suosituksia matalampi. Lisäksi on alueita, joilla ei ole turvakotia lainkaan. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta käsittelevä Cedaw-komitea onkin antanut Suomelle vuosien varrella huomautuksia muun muassa turvakotipalvelujen vähäisyydestä naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille.

Lakiehdotus valtion varoista maksettavasta korvauksesta toivon mukaan helpottaa turvakotipalvelujen tuottajien toimintaa, sillä rahoitusvastuu selkenee. Tavoitteena olisi kehittää turvakodeista tietyn minimikoon täyttäviä kodinomaisia palveluyksiköitä. Ympärivuorokautisen toiminnan minimihenkilöstö on seitsemän työntekijää, ja turvakotien henkilöstömäärä vaihtelee riippuen siitä, kuinka iso turvakoti on ja onko se ehkä erikoistunut johonkin toimintaan. Tämä tavoite toteutettaisiin kuitenkin vähintään 2—3 vuoden siirtymäajalla hyödyntämällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suunnitelmaa turvakotien sijoittumisesta tarvetta vastaavasti eri alueille. Lainmuutos selkeyttää myös turvakotipalvelujen tuottamista Suomessa, kohtelee turvakotipalvelujen tuottajia yhdenvertaisemmin sekä takaa paremmin myös palvelun laadun turvakodin sijaintipaikkakunnasta riippumatta. Lakimuutoksella turvakotipalvelun akuutin kriisihoidon vaihe tulisi valtion kustantamaksi.

Turvakotipalvelu määritellään lainsäädännössä ympärivuorokautiseksi, asiakkaalle maksuttomaksi kriisityön yksiköksi, johon lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeva henkilö tai perhe voi mennä oma-aloitteisesti tai viranomaisen tai muun tahon ohjaamana, tarvittaessa myös nimettömänä. Turvakotipalvelu on asiakkaalle maksutonta valtion kustantamaa sosiaalipalvelua, jonka tuottamiseen voidaan osoittaa valtion varoista määrärahaa tietyin ehdoin.

Arvoisa puhemies! Raha on tietysti aihe, joka kiinnostaa kaikkia. Turvakotitoiminnan rahoitukseen on esitetty 8 miljoonaa euroa per vuosi valtion tulo- ja menoarviokehyksessä 2015—2018. On laskettu, että talousarvioon osoitettavalla määrärahalla katettaisiin olemassa olevien turvakotipaikkojen määrä eli noin 123 perhepaikkaa. Summa on herättänyt paljon keskustelua siitä, riittääkö tämä kyseiseen paikkamäärään. Tämä on asia, joka huolestuttaa myös henkilökohtaisesti, ja mielestäni syytä onkin jatkaa keskustelua tästä paikkamäärästä. Olen ymmärtänyt, että ministeri on hyvinkin tietoinen tästä asiasta, ja hän on täällä maininnutkin myös tämän THL:n osuuden tässä arvioinnin puolessa paikkamäärän riittävyyden suhteen.

Hyvänä pidän sitä, että turvakotipalvelun tarve, tarjonta ja palvelun tuottaminen valtakunnallisesti tulee arvioida säännöllisesti, esityksen mukaan viiden toimintavuoden jälkeen esimerkiksi. Tuolloin turvakotitoiminnan rahoitus on saatu vakiinnutettua eri puolilla Suomea tarvetta vastaavaksi ja sitä voidaan tarkastella sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakentän osana, ja näin voidaan arvioida turvakotipalvelun toimintaympäristöä aina uudelleen. Tuolloin pitäisi arvioida myös turvakotipaikkojen riittävyys ja rahoitustarve, myös rahoitusmenettelyn onnistuminen ylipäätäänsä ja turvakotien kilpailutilanne. Tarvetta vastaavan turvakotipalvelun paikkamäärän saavuttaminen edellyttää kuitenkin vuotuisen määrärahan nostamista vastaavalle tasolle paikkamäärän lisäyksen kanssa. Euroopan neuvoston suosittelema taso Suomen väkilukuun suhteutettuna on noin 530 perhepaikkaa. Tämä edellyttäisi valtion talousarvioon varattavan määrärahan moninkertaista nostoa.

Arvoisa puhemies! Huomioitavaa tässä kuitenkin on se, että turvakotipalvelun ulkopuolelle toistaiseksi jäävä avohuolto olisi edelleen kunnan järjestämää toimintaa. Turvakotitoiminnan rahoituksen yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat uuden lain myötä sosiaali- ja terveysministeriölle, ja THL huolehtisi valtion varoista maksettavan korvauksen valmisteluun, korvauksen maksatukseen ja korvauksen käytön valvontaan liittyvät tehtävät. THL tekisi myös turvakotipalvelujen tuottajan kanssa sopimuksen viideksi vuodeksi ehdollisena niin, että valtion varoista maksettavan korvauksen määrä vahvistettaisiin vuosittain. Ministeriö vahvistaa turvakotipalvelujen tuottajille jaettavan vuotuisen korvauksen määrän.

Koska turvakotipalvelujen tuottamisesta ei ole varsinaisesti kilpailua eikä tunkua, niin toivotaan, että asiat menisivät uudistuksen myötä parempaan suuntaan emmekä ainakaan menettäisi yhtään turvakotia, koska päinvastoin lisää tarvitaan. Samalla tietysti toivon, ettei turvakodeille olisi enää Suomessa tarvetta vaan että väkivalta saataisiin loppumaan. Uskon, että se olisi varmasti tässäkin salissa kaikkien ensisijainen toive ja tavoite.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on minulle tuttu tilanne aikaisemmasta työstäni tuolla sote-kuntayhtymän johtajan tehtävissä, ja uskon tästä selviäväni. — Toivoisin, että ministeri vielä täsmentäisi tähän lakiesitykseen liittyen: Ollaanko tässä nyt siirtämässä turvakotipalveluiden järjestämisvastuu kunnilta valtiolle ja THL:lle? Tuolla rakennepoliittisessa ohjelmassa todetaan, että vastuu siirtyy, ja tässä lakiesityksessä puhutaan, että THL hoitaa ja koordinoi. Tarkoitetaanko tällä siis sitä, että oikeasti se järjestämisvastuu siirretään kunnilta, vai tarkoitetaanko tässä sitä, että THL huolehtii jatkossa rahoituksesta ja palveluiden ikään kuin koordinoinnista, mutta jääkö tässä kuitenkin viimekätinen järjestämisvastuu edelleen julkiselle sote-palveluiden järjestäjälle, kunnille?

Toinen asia, mihin kiinnittäisin huomiota: Tässä laissa todetaan, että turvakotipalvelun johtajalla, sen palvelun tuottajalla, on päätösvalta päättää siitä, milloin asiakas otetaan palvelun piiriin, minkälaisia palveluita tarjotaan, kuinka pitkä palvelujakso kulloinkin tarvitaan asiakkaalle. Minusta tämä on hieman kyseenalaista siinä mielessä, että se palvelun tuottaja saa päättää, kuka on asiakkaana, kuinka pitkään pidetään asiakkaana. Tämä on mielestäni selkeästi palvelun järjestäjälle kuuluva päätösvalta ja rooli, varsinkin jos turvakotipalvelun tuottaja saa rahoituksen sen mukaan, kuinka paljon siellä on asiakkaita, miten pitkät olojaksot siellä on ja mikä on palvelun sisältö. Tässä ikään kuin palvelun tuottaja pääsee itse tilaamaan itseltään palveluita.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olin aikoinaan äärimmäisen ylpeä siitä, että Suomi allekirjoitti ensimmäisten joukossa Istanbulin sopimuksen. Se on ensimmäinen eurooppalainen oikeudellisesti sitova sopimus, joka tähtää naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen ja ehkäisemiseen. Se oli hieno teko, ja minä ajattelin, että me olemme eturintamassa, me ymmärrämme tämän asian vakavuuden, varsinkin kun lähisuhdeväkivalta on Suomessa kansantauti. Sitä on meillä aivan liikaa — edustaja Niikko lähti, mutta voin sanoa, että se on ihan kantasuomalaisten tauti. Sen lisäksi Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattiin pyrkimys siihen, että me nostamme meidän turvakotipaikkojen määrän Euroopan neuvoston suositustasolle 530:een ja me parannamme niiden maantieteellistä saatavuutta.

Nyt meidän edessämme on siis laki, jonka pitäisi vastata näihin velvoitteisiin. Se laki on monelta osin hyvä, mutta määrärahojen ilmiselvä riittämättömyys, kuten ministeri Huovinen tyylilleen rehellisesti myönsi, ei mahdollista tarvittavaa parannusta nykytilaan. Hallituksen esityksessä sanotaan suoraan, että tällä rahalla pystytään ylläpitämään nykyiset paikat, ei lisäämään. Pessimisti voisi jopa pelätä paikkojen itse asiassa vähenevän, koska me tiedämme, että THL on ollut leikkausten kohteena ja nyt heidän tulee pystyä uuteen, vaativaan tehtävään vailla lisäresursseja.

Mutta koska minä en ole pessimisti, keskityn seuraavaksi hyviin asioihin tässä laissa.

Kun vastuu siirtyy kunnilta valtiolle, kohdellaan kaikkia tuottajia yhdenvertaisesti. Tähän asti kuntien käytännöt ja panostukset ovat olleet hyvin vaihtelevia ja suomalaiset väkivallan uhrit sen takia hyvin eriarvoisessa asemassa. Nyt määritellään, mikä on turvakoti, tehdään kriteerit sille, mitä toimintaa sen palvelun pitää sisältää, jotta sitä voi kutsua turvakodiksi. Tähän asti esimerkiksi jotkut kunnat ovat nähneet, että turvakotitarpeeseen voi vastata avopalvelulla, josta tiedetään, että se ei ole riittävää.

Minä uskon myös, että tässä esityksessä on hyvää se, että miesten asema paranee. Väkivaltaa kohtaavat kaikki sukupuolet, ja tähän asti miehet ovat jääneet huomiotta. Minä uskallan väittää, että kotona lähisuhdeväkivaltaa kokeva mies on edelleen tabu. Minä uskon, että jos kenelle tahansa väkivallan uhrille siitä kierteestä irti pääseminen on vaikeata, se voi tässä meidän kulttuurissamme olla miehelle vielä askeleen vaikeampaa. Uskon, että tämä tulee tuomaan sekä miesten että lapsettomien vanhempien osalta parannuksen nykytilanteeseen. Tähän astihan monet turvakotipäätökset on tehty lastensuojelun näkökulmasta. Lastensuojelun näkökulma on äärimmäisen tärkeä, lapsia pitää suojella viimeiseen asti, mutta väkivalta on ihan samaa riippumatta siitä, mikä sinun sukupuolesi on tai onko sinulla lapsia vai ei.

Nyt kun meillä on THL sopimusten tekijänä, nyt meillä on THL asemassa valvoa, että laatukriteerit toteutuvat ja että palvelut toteutuvat maantieteellisesti tasaisemmin. Nämä seikat tuovat selvästi parannusta nykytilaan. Mutta väkivallan kohtaaminen on yhtä vakava ja murskaava asia riippumatta sukupuolesta tai kotipaikkakunnasta. Siksi on minun mielestäni erittäin hyvä, että tässä esityksessä puhutaan lähisuhdeväkivallasta, koska se sisällyttää jokaisen, joka väkivallan uhriksi voi joutua.

Arvoisa puhemies! Nythän meidän talousarvioaloitteessa on oma momentti turvakodeille, 8 miljoonaa euroa. Kuten jo todettu, 4 miljoonaa on sitä rahaa, joka aiemmin kunnille annettiin turvakotipalveluiden tuottamiseen, ja 4 miljoonaa on niin sanotusti uutta rahaa. Ehkä tämän salin ulkopuolella ei kenellekään valtavia hurraa-huutoja aiheuta se, että meillä on momentti turvakodeille, mutta se on merkittävää: Jos me kaikki tunnemme tuskaa siitä, että tämä määräraha ei ole riittävä, meillä on kuitenkin nytten, miten sanotaankaan, niin kuin ovi auki, me voimme parantaa siitä. Kun meillä on olemassa se momentti, ensi vuonna siitä tulee korkeampi, ja myöhemmin ministeri kertoo, miten me pääsemme mahdollisimman pian tuohon tarvittavaan 32 miljoonaan.

Tämä on se suurin kysymys: miten me saamme rahoituksen riittävälle tasolle? Kuten niin monissa sosiaalipalveluissa, myös tässä tästä väkivallasta aiheutuu enemmän kustannuksia kuin sen ehkäisemisestä. Vaikka me pääsisimme meidän tarjonnassa Euroopan neuvoston suosituksen tasolle, silti se väkivalta aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin sen ehkäiseminen vie. Eli jospa me joskus osaisimme nähdä ihmisten ja sosiaalipalveluiden kohdalla sen elinkaariajattelun, jota me monien rakennusten kohdalla osaamme kyllä ajatella. Monet asiat maksavat itsensä pitkässä juoksussa takaisin. Tässä puhutaan isoista rahoista eikä pelkästään siitä, vaan myös henkisestä kärsimyksestä, joka olisi mahdollista vaihtaa hyvinvoinniksi.

Mutta, arvoisa puhemies, mitä minä haluan kysyä ministeriltä: Avopalvelut säilyvät edelleen kuntien vastuulla, ja kun turvakoti tässä laissa määritellään akuutin kriisin hoitamisjaksoksi, on kuntien vastuu edelleen valtava avohuollon osalta ja tavallaan koko tämän prosessin osalta, johon uhri turvakotiin mennessään joutuu. Jotta uhri pääsee irti väkivallan kierteestä ja pystyy kuntoutumaan kohtaamastaan väkivallasta, vaatii se pidemmän hoito- ja palvelujakson. Miten siis varmistetaan, että uhrin näkökulmasta palveluketju ei katkea ja turvakotijakson jälkeen apua on tarjolla, eli miten kuntien ja THL:n yhteistyö varmistetaan?

Kysyisin ministeriltä myös: Mitä askelmerkkejä te näette, että me pääsemme tähän tarvittavaan määrärahaan joku päivä? Mainitsitte, että Istanbulin sopimuksen ratifioiminen on yksi signaali siihen suuntaan. Mitä muita keinoja, askelmerkkejä on, että me pääsemme tuohon mainitsemaanne 32 miljoonaan?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Vastaan tässä vaiheessa nyt esitettyihin kysymyksiin, koska joudun poistumaan hetken päästä tuonne sote-kokoukseen. Tämä on tämä normaali selitys näinä aikoina: kun ministeri poistuu aitiosta, niin yleensä se on sote-kokous, joka siellä odottelee.

Erinomaisia puheenvuoroja on käytetty, ja varmaan tätä yhteistä tuskaa tästä rahoituksen riittävyydestä tässä on pohdittu. Ei minulla edustaja Modigin kysymykseen, millä tavalla tätä rahoituksen riittämättömyyttä voisimme saada parannetuksi, ole mitään yksiselitteistä vastausta, muuta kuin se, että uskon kyllä siihen, että tämän aiheen esilläpito, poliittisten puolueitten puheissa ja myöskin ehkä tulevissa eduskuntavaaleissa ja sitten laadittavassa hallitusohjelmassa, on aika keskeinen asia, koska ilman niitä kirjauksia emme varmaankaan pääse eteenpäin tässä rahoituksen tasossa. Eli toivon kaikkien yhteistyötä siinä, että saamme vahvat kirjaukset tulevan hallituksen ohjelmaan siitä, että tätä rahoituksen tasoa täytyy korjata merkittävästi ylöspäin, jotta pystymme näihin tavoitteisiin pääsemään. Mutta niin kuin sanoin jo esittelypuheenvuorossa: yhdessä yössä ja yhdellä lakiesityksellä me emme näitä asioita pysty korjaamaan, vaan tämä on alku, tällä lähdetään liikkeelle ja toivottavasti sitten päästään niihin tavoitteisiin, joita tässä lainsäädännössä on asetettu.

Pidän hyvänä sitä, että täällä on korostettu kuitenkin maksuttomuuden merkitystä ja sitä, että tässä saadaan yhtenäiset laatukriteerit tälle toiminnalle. Me tiedämme varsin hyvin, että jo tänä päivänä Ensi- ja turvakotien liiton ohella meillä on ollut tällä alalla erilaisia muitakin palveluntarjoajia, jotka eivät pidä sisällään oikeastaan juuri minkäänlaista palvelua tai auttamista näille väkivallan uhreille. Itse en pidä tällaista oikeana turvakotitoimintana, jos tarjotaan seinät ja katto ja sanotaan, että koetapa selvitä, vaan kyllä sen toiminnan tulee myöskin tarjota niitä eväitä, jotta ihminen pystyy pääsemään tästä väkivallasta ulos ja irti ja sillä tavoin myöskin parantamaan omaa elämänlaatuaan, ja toisaalta sitten saadaan myöskin yhteiskunnallisesti vaikuttavuutta aikaiseksi.

Ehkä vielä, puhemies, totean tuohon edustaja Palolan kysymykseen: kyllä, edelleenkin järjestämisvastuu tulee tietenkin pysymään kunnilla ja kuntayhtymillä. Totta kai sote-ratkaisu muuttaa sitten merkittävästi tässäkin asiassa järjestämisvastuuta, eli siinä vaiheessa uskon, että pystymme kyllä koordinoimaan myös ihan eri tavalla väkivallan vastaista työtä, kun saamme viisi sote-aluetta, jotka voivat ottaa omalla alueellaan vastuun esimerkiksi tästä väkivallan ehkäisytyöstä ja myöskin ehkä sitten jatkossa siitä koordi- nointivastuusta, joka tässä laissa nyt annetaan THL:lle. Itse ainakin ajattelisin, että se voisi olla järkevä tie sitten, kunhan pääsemme tuossa sote-ratkaisussa eteenpäin.

Ja oikeastaan vielä edustaja Modigin kysymykseen siitä, miten nyt sitten THL pystyy yhdessä kuntien kanssa hoitamaan sen, että nämä avohuollon palvelut ovat riittävällä tolalla: kyllä tässä varmasti tarvitaan ihan sellaista konkreettista yhteistyötä, ja uskon, että THL:ssä ollaan jo parhaillaan tekemässä työtä sen eteen, millä tavoin sitten alueiden, kuntien kanssa yhdessä käydään läpi se, miten se avopalvelu, miten se palveluketju pystytään pitämään kokonaisena ja saumattomana ja siten turvaamaan se, että asiakkaat eivät risteile kodin ja turvakodin välillä vaan pääsisivät ikään kuin parempaan tilanteeseen omassa elämässään, ja siinä nimenomaan tämä apu on tärkeää. Painotan tätä sosiaalihuoltolain kirjausta, joka siis velvoittaa kunnat myöskin antamaan tätä avohuollon palvelua, eli meillä on sitäkin kautta aika vahvat kirjaukset parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Puhemies! Aivan loppuun totean itsekin, että tietenkin kaikkein ihanteellisin tilanne olisi se, että emme tarvitsisi näitä turvakoteja, että meillä olisi sellainen yhteiskunta, jossa jokainen voisi olla väkivallasta vapaa eikä kenenkään tarvitsisi omassa kodissaan pelätä. Mutta koska tosiaankaan maailma ei ole täydellinen, niin meillä näitä ongelmia on, ja me tarvitsemme ehdottomasti ihmisille apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mutta painottaisin kyllä tätä ennaltaehkäisyn merkitystä, sitä, että me puhumme väkivallattomuuden puolesta ihan sieltä varhaisesta lapsuudesta lähtien. Emme me pääse tästä kierteestä eroon, jollemme me ota tätä asiaa myöskin vahvasti yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi ja tuomitse sitä, että joku joutuu kodissaan pelkäämään väkivaltaa. Tässä mielessä se, mitä täällä areenoilla ja tässä talossa puhutaan ja säädetään lainsäädäntöä, on äärimmäisen tärkeää, ja pidän kyllä merkityksellisenä sitä, että hallitus on omalla toiminnallaan ottanut vastuun näistä asioista. Vaikka resurssi on valitettavasti vielä hyvin pieni, valtiovalta osoittaa tällä vahvaa sitoutumista tähän asiaan, joka on erittäin merkittävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ja vielä, puhemies, ihan loppuun, että kun edustaja Niikko täällä pohdiskeli Ruotsin tilannetta, niin toteanpahan nyt vain, että kovasti tuntuu olevan meilläkin tuota tarvetta tälle turvakotitoiminnalle, vaikka maahanmuuttajia on maassamme varsin vähän. (Silvia Modig: Juuri näin! Hyvä, ministeri!)

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan jo tässä yhteydessä kiittää ministeri Huovista tästä hyvästä lakiesityksestä sekä erittäin ansiokkaasta vastauspuheenvuorosta, joka äsken tuli vastauksena edustajien tekemiin kysymyksiin. Nämä linjaukset, joita käytitte, olivat erittäin, erittäin kannattavia.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen viime syksyn rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti turvakotitoiminta siirretään valtion vastuulle. Jatkossa valtio maksaisi palvelujen tuottajille korvausta palvelujen järjestämisestä. Tavoitteena on varmistaa, että turvakotipalvelu olisi jatkossa jokaisen sitä tarvitsevan saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Valtio voisi myöntää rahoitusta toimintaan, jonka tarkoituksena olisi lähisuhdeväkivallan kohteena olevan ihmisen ja hänen perheensä terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Valtion varoista maksettavan korvauksen määrä vahvistetaan vuosittain. Turvakotitoiminnan rahoituksen johto, ohjaus ja valvonta kuuluisivat sosiaali- ja terveysministeriölle, ja THL huolehtisi rahoitukseen liittyvistä tehtävistä. THL myös tekisi sopimukset turvakotipalvelujen tuottajien kanssa.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys liittyy olennaisesti myös eduskunnan hyväksyttävänä olevaan Istanbulin sopimukseen, jolla ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Sopimuksen tavoite on myös uhrien suojeleminen sekä väkivallantekijöiden saattaminen edesvastuuseen.

Suomessa turvakotien määrä ei vastaa kansainvälisiä suosituksia. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan paikkoja tulisi olla yksi 10 000:ta asukasta kohden. Tämän mukaan Suomessa tulisi olla noin 530 paikkaa, kun niitä tällä hetkellä on vain noin 120. Tavoitteena on oltava, että turvakotipaikkoja lisätään eri puolille Suomea. Turvakotien palveluiden saatavuutta on lisättävä siten, että riippumatta siitä, missä asukas tai kuntalainen, ihminen, perhe asuu, hän voi saada tarvittavaa kriisiapua ja tarvittavaa turvakotipalvelua. Nyt olemassa olevan lakiesityksen osalta on epäselvyyttä, tullaanko tässä onnistumaan, minkä takia on ehdottoman tärkeää, että eduskunta ottaa sen tavoitelinjauksen, jota tällä lainsäädäntöesityksellä haetaan.

Hallituksen linjausten mukaisesti turvakodit siirtyvät valtion rahoitusvastuulle ensi vuonna. Toimintaan on osoitettu 8 miljoonan euron määräraha, mikä riittäisi paikkojen turvaamiseen niin, että valtion korvauksen ulkopuolelle jää avohuollon osuus, joka toistaiseksi säilyy kuntien vastuulla yleiseen sosiaalihuoltoon kuuluvana alueena. Meillä on kuitenkin tieto myös siitä, että koska rahoitus ei riitä kaikkien osalta, niin jotta tähän tavoitteeseen päästään turvakotien osalta ja palveluiden osalta, meidän on kehitettävä turvakotiverkostoa yhteistyössä kuntien kanssa ja kuntien avohuoltopalveluiden kautta, jotta ne palveluprosessit, joita asiakkaat ja perheet tarvitsevat, pystytään tuottamaan ja järjestämään parhaalla mah-dollisella tavalla. Tämä edellyttää kuitenkin, että kunnat keskittyvät myös toimiin, joilla ehkäistään perheiden ongelmia ja tuetaan perheiden arkea niin, että voidaan tehokkaasti torjua väkivallantekoja. Kuntien tulee myös tukea perheitä, jotka muuttavat turvakodista omaan asuntoonsa. Meidän tulee ennen kaikkea vahvistaa perheiden elämäntilanteeseen liittyviä ennalta ehkäiseviä palveluja ja tukimuotoja, jottei turvakotipalveluja ja kriisipalveluja tarvita, aivan kuten ministeri äsken omassa puheenvuorossaan myös totesi.

Esitys liittyy myös sosiaalihuoltolain kokonaisuudistukseen, jossa yksi tuen tarve, johon kunnan pitää tarjota palvelut, kohdistuu lähisuhde- ja perheväkivallan kohteeksi joutuneisiin. Toisin sanoen sosiaalihuoltolaki sisältää kunnan velvoitteen huolehtia lähisuhde- ja perheväkivallan uhrista ja valtion vastuuta on akuutin avun antaminen turvakodissa.