Maa- ja metsätalousministeri Petteri  Orpo

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän joustavuudesta aikataulun suhteen. Joudun lähtemään työmatkalle Strasbourgiin, missä on esillä muun muassa Venäjän-vientikieltoon liittyviä kompensaatiokysymyksiä, jotka on tärkeää päästä hoitamaan.

Mutta minulla on ilo, kunniakin, esitellä eduskunnalle vuosien työn tulos eli uusi kalastuslakikokonaisuus, jonka valtioneuvosto yksimielisesti antoi eteenpäin viime viikolla. Tämä on hieno laki, joka uudistaa suomalaisen kalastuslainsäädännön moderniksi, ehkä moderneimpia maailmassa.

Keskeinen ajatus on se, miten kalavaroja voidaan hyödyntää ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Lähtöajatus lähtee siitä, että jos me huolehdimme meidän kalakantojemme vahvuudesta, elämän elinolosuhteista, kyvystä luontaiseen lisääntymiseen ja siitä, että kalastetaan kohtuullisella ja kestävällä tavalla, meidän vesistöissämme, järvissä, joissa, meressä, puroissa, on kalaa niin paljon, että sitä riittää vapaa-ajankalastajille eri muodoissaan, mato-onkijalle, verkkokalastajalle, uistelijalle, heittouistelijalle, perhokalastajalle, rysäpyytäjälle, ammattikalastajalle, matkailuoppaille asiakkaineen. Tämä on mahdollista, kun tämä laki toteutuu ja kun sitä viedään käytäntöön hyvänä viranomaisten yhteistyönä. Laki kokoaa yhteen eri kalaviranomaiset ja myöskin yhteistyöjärjestöt, mikä mahdollistaa kalakantojen kokonaisvaltaisen tarkastelun ja hoidon ja sitä kautta kestävän kalastuksen periaatteet ja sen mahdollistamisen.

Minä olen erittäin tyytyväinen ja voin kertoa, että myöskin ministeriö ja tätä vuosia valmistelleet virkamiehet ja ne järjestöt, jotka ovat olleet työssä mukana, yhtyvät siihen tyytyväisyyteen, että tämä on eduskuntaan saatu.

Kalastuslaki herättää valtavasti intohimoja. Lähestulkoon jokaisella sadoistatuhansista suomalaisista kalastusta harrastavista on oma näkemyksensä siitä, millainen olisi hyvä kalastuslaki. Kalastuslaki herättää intohimoja, on sitten vedenomistaja tai vapaa-ajankalastaja esimerkiksi, ammattikalastaja tai vapaa-ajankalastaja. Siksi on vaikea tehdä sellaista lakia, joka yksiselitteisesti tyydyttäisi jokaista, ja varmasti vieläkin, kun eduskunta tätä nyt alkaa käsittelemään muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa, riittää paljon asioita, joita pohditaan, (Jari Myllykoski: Ei kai?) mutta haluan korostaa sitä, että jossain vaiheessa tätä seitsemän vuoden valmistelua vain pitää puhaltaa pilliin ja pistää kirkko keskelle kylää. Siitä huolimatta, että kompromisseja on jouduttu tekemään, minusta tämä kokonaisuus on hyvä.

Paljon keskustelua loppuvaiheessa aiheuttanut kalastusmaksu on loppujen lopuksi yksi osa tässä suuressa kokonaisuudessa. Tämäkin on asia, josta on erilaisia mielipiteitä. On perusteltuja mielipiteitä, ja ei kuitenkaan ole ehkä yhtä oikeaa vastausta. Mutta tämä laki on itsessään niin arvokas, että oli hyvä, että tämä on nyt saatu eteenpäin ja on selkeät linjaukset siitä, mihin kalastusmaksu perustuu. Mutta kalastusmaksussakin, ja tässä esityksessä, kaikkein oleellisin uudistus on se, että meillä on yksi yhtäläinen ja — edelleen, mitä sillä saa — kohtuullisen edullinen kalastuksenhoitomaksu, jolla voi kalastaa yhdellä luvalla ympäri vuoden koko Suomessa. Minusta tämä on erittäin hyvä ja tervetullut uudistus, ja itsekin vapaa-ajankalastajana tiedän, että tätä mahdollisuutta arvostetaan.

Ehkä viimeisenä asiana haluaisin korostaa sitä, että tämä laki ja sen yhteydessä valtioneuvoston hyväksymä lohi- ja meritaimenstrategia ja itse asiassa jo vuonna 12 hyväksytty kalatiestrategia vahvistavat erityisesti vaelluskalojen elinolosuhteita ja mahdollisuuksia selvitä. Meillä on uhanalaisia vaelluskalakantoja, jotka ovat todella vaarassa kokonaan kuolla sukupuuttoon. Tämä laki ja keväällä tehtävä kalastusasetus antavat kaikki mahdollisuudet siihen, että me voimme suojella uhanalaisia kalakantoja ja vahvistaa niitä. Tämä on erittäin tärkeä kysymys, ja ehkä tässä yhteydessä otetaan myös se esille, että monet, tietysti luonnonsuojelujärjestöt, olisivat halunneet jo lain tasolle määriteltävän ja nimettävän ne uhanalaisimmat kalalajit, mutta vakuutan tässä omalta osaltani, että minusta ne tulisi kirjata sitten seuraavassa vaiheessa asetukseen, joka on tärkeä työväline, jolla tämän lain yksityiskohtia voidaan tarkentaa.

Hyvät kansanedustajat! Arvoisa puhemies! Minusta lakiesitys on hyvä, ja toivon, että käydään eduskunnan ja sen valiokuntien kanssa hyvää keskustelua sen loppuun saattamisesta ja saadaan laki voimaan 1.1.2016.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin pitkälti kalastuksessa on näkynyt valitettavasti vesialueiden omistajien ja omistamattomien välinen jännite. Kala ui edelleen monen mielestä omistajan merkki suomussa, ja se näkyi tässä, kun vuoden 1997 alusta lakialoitteeni pohjalta eduskunta sääti lain, jota vastustivat hallitus sekä silloinen oppositio ja jolla luotiin jokamiehenoikeudet ongintaan ja pilkintään 97 alusta, läänikohtainen viehekortti ja myös alle 18-vuotiaiden ohella yli 65-vuotiai-den vapautus maksusta. Alkoi välittömästi maa- ja metsätalousministeriössä ja vesialueiden ja MTK:n piirissä tämmöinen revanssivalmistelu, jossa pyrittiin kyseenalaistamaan pilkintää, rajaamaan takaisinpäin maksuttomien kalastusoikeuksien kysymystä ynnä muuta. Tässä suhteessa oli tietysti tärkeää, että tältä osin ei menty ikärajaheikennyksiin nykyisestä käytännöstä.

Meillä tosiaan, niin kuin ministerikin sanoi, kalakannat mahdollistavat maaseutumatkailun, aktiivisemman vapaa-ajan harrastuksen. Meidän on hyödynnettävä näitä voimavaroja aktiivisemmalla otteella, mutta edistettävä vapaa-ajankalastusta. Olisi tarvittu muun muassa useamman vavan erityislisämaksu käyttöön.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kysymystä ministerille.

Ensinnäkin tämä kotitarvekalastuksen asema. Minkä takia on määritelty niin, että muilla kuin kaupallisilla kalastajilla verkkomäärä on enimmillään se kahdeksan verkkoa? Eikö tämä asia voitaisi päättää aluekohtaisesti joko ely-keskustasolla tai sitten kalatalousalueitten?

Toinen kysymys liittyy siihen, kun talossa on käsittelyssä saamelaiskäräjälaki. Täällähän on Inarijärven kohdalla mielenkiintoinen linjaus silloin, kun puhutaan kestävän kalastuksen enimmäismäärästä ja sen jakamisesta. Muilla vesialueilla se on puolet Metsähallitukselle, puolet muille, mutta Inarijärvellä, jossa pitäisi esimerkiksi kalastajasaamelaisilla olla aivan erityiset oikeudet, jako-osuus onkin niinpäin, että kaksi kolmasosaa Metsähallitukselle ja yksi kolmasosa paikallisille, juuri näille saamelaisille ja perinteisten luontaiselinkeinojen harjoittajille. Toivon kyllä, että viimeistään perustuslakivaliokunnassa tämä pykälä kaatuu.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua huolestuttaa tässä lainsäädännössä se, että samaan aikaan kun ely-keskuksen voimavaroja ollaan vähentämässä, tässäkin lainsäädännössä aiheutetaan lisää byrokratiaa ely-keskuksille, mutta mikä siinä on vaarallista, on se, että se valta viedään kalastusalueilta, jotka mielestäni osaavat kyllä itse päättää omien alueidensa kalavesien hoidosta ja siitä, kenellä siellä pitäisi olla lupa kalastaa. (Kari Rajamäki: Niinpä, siinä se ongelma oli!) On vaarallista sosialisointia suorastaan, (Kari Rajamäki: Siinä se oli, sosialisointia!) jos niitä kovin moninaisin määräyksin tullaan säätelemään. Pahimmillaan voi käydä niin, että lohesta tulee ikään kuin uusi liito-orava, jolloin — kun nyt normaali kalavesien käyttö on ollut ihan sopusoinnussa niin vapaa-ajankalastajien, ammattikalastajien kuin kotitarvekalastajien välillä — tämä lohi tulee määräämään ulkopuolelta sen, miten näitä vesiä käytetään.

Mielestäni tähän asiaan on syytä kiinnittää huomiota sitten, kun asetustekstejä tehdään. (Puhemies koputtaa) Itse asiassa toivoisin, että ministeri kuuntelisi valiokunnan mielipidettä sitten, kun tätä keskustelua käydään.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että kun valiokunnassa olen ollut ja kun lohi on nostettu pöytään, niin minä olen kyllä ollut varmaan eri paikassa silloin kuin edustaja Kalmari. Sopuisaa se kovinkaan ei ole ollut, ja varmaan tämä seitsemän vuoden valmisteluaikakin kertoo jostakin, kuinka hyvässä yhteisymmärryksessä on oltu.

Oikeastaan en ole ollenkaan harmissani tässä kohtaa byrokratian lisääntymisestä, sillä jos me ajattelemme sisävesien ammattikalastuksen kehittämistä ja toimintaedellytyksiä, niin olisin toivonut kyllä, että lupamenettelyissä jollakin lailla olisi huomioitu, että vaikkapa nyt jossakin Keiteleellä, missä on aivan huikeita eroja verkkomaksujen osalta, jollakin tavoin olisi pystytty kohtelemaan kalastajia samalla tavoin. Ihan yhtä lailla ristiriitaisissa tunnelmissa kuin edustaja Mustajärvi: sitten näillä, joilla on oikeus kalastaa, kotitarvekalastuksessa verkkomäärää rajoitetaan, mutta sitten ammattikalastajille se verkkojen hinta voi olla kyllä kohtuuton.

Mikael Palola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän ollaan elyille antamassa vastuuta näitten vesialueiden kalojen hoitamisesta, ja elyt ovat tähän asti saaneet näiltä osakaskunnilta tiedot kalakannoista. Kysyisin: miten varmistetaan jatkossa, että elyt saavat jatkossakin tietoja kalakantojen tilasta ja tarvittavista toimenpiteistä, kun joidenkin tulkintojen mukaan tämän lain myötä osakaskuntien toiminta useilla alueilla lakkaa?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ministeri Orpoa siitä, että hän on tuonut tämän kalastuslain kokonaisuudistuksen eduskunnan käsiteltäväksi.

Tässäkin salissa on kalamiehiä, jotka ovat itse asiassa nuorempia kuin tämä laki, joten varmaan oli jo aika palata tähän vuonna 83 voimaan tulleeseen kalastuslakiin. (Kari Rajamäki: Vuoden 87 alusta!) — En ollenkaan halua tietenkään tällä vähätellä sitä, etteikö esimerkiksi edustaja Rajamäki ole pitkin matkaa tehnyt tärkeää työtä suomalaisen vapaa-ajankalastuksen edistämiseksi.

On todella tärkeää, että tässäkin nyt sitten, uudessa laissa, valiokunta tämän hyvän esityksen pohjalta tekee tarkkaa työtä kaikissa niissä näkökulmissa, jotka liittyvät siihen, että toisaalta kotitarvekalastajien asema turvataan tuolla Itä- ja Pohjois-Suomessa, ammattikalastajat saavat saaliinsa, saadaan hyvää kotimaista kalaa pöytään, ja sitten myös se vapaa-ajankalastajien asema, niin vesialueita omistavien kuin omistamattomienkin mahdollisuudet, tulee turvatuksi.

Tässä on monia yksityiskohtia vielä, mihin varmasti valiokunnan tulee paneutua näitten erityisperusteisten kalastusoikeuksien osalta, vaikkapa tämän Inarijärven osalta, (Puhemies koputtaa) joka nousi jo esille, mutta...

...että päälinja on... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakiesitystä voi kiittää kalakantojen suojelusta ja kalojen luonnonvaraisen lisääntymisen edistämisestä.

SDP puolustaa yleiskalastusoikeuksia, on puolustanut niitä jo koko olemassaolonsa ajan. On erittäin hyvä, että hallituspuolueet pääsivät sopuun kalastusmaksun kohdentamisesta. Ikäihmisten kalastusharrastusta pitää kannustaa, sitä ei pidä rajoittaa.

Mutta yhtä asiaa ihmettelen tässä kalastusmaksukortissa, tässä yhden kortin mallissa, ja se on se, että tämän maksun joutuisivat maksamaan myös ne, jotka eivät harrasta kalastusta viehemaksulain tarkoittamalla tavalla, siis ne mökkiläiset, jotka pitävät katiskaa rannassaan tai satunnaisesti pitävät verkkoja vedessä. Arvoisa ministeri, onko tämä tarkoituksenmukaista ja oikein, että kalastusmaksun joutuvat maksamaan myös nämä satunnaisesti mökeillään kalastusta harrastavat?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Orvolle, että toitte uuden kalastuslain eduskuntaan. Tämä on vihreällekin ryhmälle erittäin tärkeä tavoite, että turvataan uhanalaisten vaelluskalojen elinkiertoa (Kari Rajamäki: Nykyiselläkin lailla muuten olisi voinut!) ja elinvoimaisuutta.

Mutta lakiinhan on jäänyt hyvin paljon asetuksella säädettäviksi asioita, kuten kalastuksen rajoitukset ja pyydysten rakenteen ja niiden käyttötavan rajoitukset. Onko, ministeri, teillä jo pohdinnassa, minkä tyyppiset asetukset ovat ensisijaisesti tulossa ja kriittisimpiä?

Toivoisin myös tarkennusta siihen, tuoko laki parannusta kalaväylien rakentamiseen ja määritykseen, vahvistuuko ely-keskusten toimivalta tässä.

Ja ehkä vielä kolmanneksi kysyisin: On hyvä, että tulee alueelliset hoitosuunnitelmat, jotka parantavat kalojen suojelua eri vesialueilla — nythän on ongelmana ollut juuri tämä vesialueiden pirstaleisuus. Kun ely-keskuksen antamat rauhoitukset eivät ole olleet voimassa esimerkiksi kuntien vesialueilla, niin (Puhemies koputtaa) onko nyt jatkossa niin, että rajoitukset ovat voimassa koko alueella?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse koen jonkinlaiseksi ongelmaksi tässäkin lakiesityksessä sen, että tämänkin pohjalta siirretään aika paljon merkittävien asioitten päätöksentekovaltaa asetusten taakse, ohi eduskunnan päätösvallan.

Mutta sitten toinen asia, johon itsekin haluan kiinnittää huomiota: Tälläkin uudistuksella nyt sitten puututaan kalaveden omistajien oikeuksiin (Kari Rajamäki: No niin!) laajentamalla yleiskalastusoikeuksia tai siirtämällä päätöksentekoa ely-keskukselle, eli siis lailliselta organisaatiolta siirretään päätöksentekovaltaa pois. Tätä käytännössä voi vähän verrata esimerkiksi yhteismetsiin: yhteismetsiltä otettaisiin päätösvaltaa muun muassa puuston myynnistä pois ja niin poispäin. Arvoisa ministeri, pohdittiinko tässä lainvalmistelun yhteydessä nyt sitten kuinka paljon sitä, että myös kalastuslakiin otettaisiin ikään kuin mallia metsälain uudistuksesta, jossa päätösvaltaa siirretään entistä enemmän sille metsänomistajalle? (Kari Rajamäki: Kalan omistaja?)

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin itse toivonut, että tämä kalastuksen kalastonhoitomaksu olisi ollut samansuuruinen kaikenikäisille, ja myöskin eläkeläiset olisivat mielestäni hyvin voineet osallistua sen maksamiseen, näin ei olisi tarvinnut nuorempien polvien maksaa sitten vastaavasti vähän enemmän. Mutta tämä Rinne-lisä voitaneen sitten pitkin hampain hyväksyä, jos sillä kompromissi saadaan aikaiseksi.

Täällä on moneen otteeseen mainittu tästä ely-keskuksen määräysvallan kasvusta, ja siitä olen huolestunut minäkin. Minulla on sellainen käsitys tuon lain luettuani, ettei osakaskuntien ääni kuulu silloin, kun ammattikalastuslupia ollaan myöntämässä, ja riski on siinä, että ammattilaiset vievät sitten kalat harrastajien pöydästä ja suusta. Edelleen, kun näitä lupia ammattilaisille myönnetään, niin mikä on se oikea korvaus, joka ammattikalastajan tulee sitten maksaa, pitäisikö sen perustua pyydysyksikköön? Minusta se on kyllä liian pieni korvaus; sen pitäisi ennemminkin perustua saatavan saaliin arvoon, jolloinka korvaus olisi osakaskunnalle kohtuullinen ja se voisi sitten sillä rahalla toimintaansa kehittää.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt alkaa kokoomuksen ja erityisesti vesialueiden omistajien ja MTK:n ääni kuulua: kalassa on suomussa omistajan merkki. Te puhutte rahastuslaista, ette kalastuslaista. Nykyisen lain mukaan alle 18-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat on vapautettu kalastuksenhoitomaksusta. Te haluaisitte, että 4 miljoonaa euroa kerättäisiin nyt niiltä, jotka tänä päivänä saavat kalastaa meidän runsaissa kalavesissämme fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitämiseksi. Mutta te ette luoneet omistusoikeuden ylikorostuksen takia luotuun vaparajoitteeseen mitään erityismaksuluokkaa, jolla olisi kerätty rahaa enemmän. Nyt moni joutuu hakemaan kalastusalueita, jotta voisi useammalla vavalla uistella. Olisi voitu luoda muutaman vavan lisämaksu. Mutta tässä näkyy selvästi, että tässä on nyt kalojen omistajien ääni, joka oli hyvin voimakas täällä aikoinaan 96, kun perustuslakivaliokunta tätä käsitteli. Silloin sentään puolet kokoomuksesta ja kolmasosa keskustasta oli tämän nykyisen lain takana.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun teimme valiokunnassa riistanhoitolakia, me valiokunnassa — jokainen meistä — silloin yksimielisesti ajattelimme, että olisi hyvä, että mahdollisimman paljon valtaa, vastuuta ja rahavaroja menisi sinne alueelle, missä varsinainen hoitotyö tehdään. Aivan samoinhan on osakaskunnissa, siellä tehdään kalanistutukset, siellä tehdään vesienkunnostustyöt, ja siksi olisi tärkeää, että nämä osakaskunnat kokisivat voivansa vaikuttaa, koska he tekevät varsinaiset työtkin niillä alueilla, joista sitten kaikki yhteisesti nautimme, onneksi pääasiallisesti sulassa sovussa eri järvillä. Mutta siksi tämä ei ole läpihuutojuttu, että se valta sieltä alueilta viedään.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeätä, että raha ohjautuu sinne, missä työt tehdään ja hoito hoidetaan. Mutta tässä pitää nähdä, että nyt ei puhuta, että yhdessä järvessä on vain yksi osakaskunta, vaan on isoja järvialueita, missä on monta, ja kyllä siinä kohtaa pitää olla joku semmoinen isompi verkosto siinä päällä, joka mahdollistaa sen koko vesistöalueen hyvän kalakannan hoitamisen. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että kun edustaja Rajamäki toi tässä nämä maksuttoman oi- keuden omaavat tahot, niin tässä yhteydessä ja tätä lakia säädettäessä ulotettaisiin maksuttomuus niihin toimeentulotuella oleviin ja työttömiin ihmisiin, joilleka tällä varmasti noin mielen virkeyden kannalta olisi erittäin suuri merkitys, eikä se toisi maksuun suurtakaan eroa. Kysynkin ministeriltä: voidaanko miettiä, että tämä ulotetaan kaikkein pienituloisimpiin suomalaisiin väestöryhmiin?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri totesi tuossa omassa esittelypuheenvuorossaan, että paljon puhetta vasta lain loppuvaiheessa, sen valmistumisen vaiheessa, syntyi 65-vuotiaiden maksuvapaudesta.

Turha tehdä tästä eläkeläisten, tai oikeammin sanottuna yli 65-vuotiaiden, maksuttomuudesta kenenkään vaalivirveliä, koska se on hallitusohjelman mukainen teko. Hallitusohjelmaneuvotteluissa keväällä 2011 ajoimme hallitusohjelmaan vahvan kirjauksen: "Maksuttomia ja maksullisia yleiskalastusoikeuksia kehitetään ja laajennetaan kestävällä tavalla vapaa-ajan kalastusta laajojen kansalaispiirien luontoharrastuksena."

Niin ministeri Koskinen kuin te, ministeri Orpo, tiesitte aivan taatusti, että sosialidemokraatit eivät tule tuosta kirjauksesta tällä hallituskaudella luopumaan. Mitä tulee sitten taas isomman hallituskumppanin tekoihin ja sanoihin: ihmettelen, että heillä oli tarve viedä kalastuksen kohdalla yli 65-vuotiaiden maksuttomuus, mutta norminpurkutalkoiden hengessä heidän henkensä edellyttää edelleen vaikkapa mökkirannassa katiskalla kalastavalta tai laiturilta onkivalta ihmiseltä kalastusluvan hankkimista. Onko tässä mitään järkeä? Herää kysymys, kuka tätä valvoo.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on kymmenientuhansien järvien maa, ja jos tässä maassa saadaan nämä järvet tuottamaan kalaa maksimaalisesti, niin me pystymme ruokkimaan muitakin kuin suomalaisia tällä kalamäärällä. Tämän vuoksi on äärettömän tärkeää, että kalastuslaki on sen muotoinen sisällöltään, että se tukee kalaston hoitoa niin, että pystymme todellakin saamaan järvemme ja jokemme tuottamaan.

Tässä edustaja Mustajärvi nosti jo ne asiat, jotka erityisesti Lapissa ovat nousseet esille. Tämä kotitarvekalastus koskee varmasti myöskin laajasti Itä- ja Pohjois-Suomea. Me joudumme sitä kyllä varmasti tarkastelemaan kriittisesti tuolla valiokunnassa.

Toinen asia sitten näihin vaelluskaloihin liit-tyen: On äärettömän tärkeä asia se, että periaatteellisesti hyväksyttäisiin lähtökohtana se, että vaelluskalat ovat jokien kaloja, jotka käyvät merellä vaelluksella. Tästä syystä täytyy kunnioittaa sitä kalastusta, mikä tapahtuu siellä joella, koska se ratkaisee, minkälaisia määriä (Puhemies koputtaa) näitä vaelluskaloja syntyy.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ylimmän kalastusviranomaisen eli maa- ja metsätalousministeriön valtuudet näyttävät säilyvän jokseenkin ennallaan. Miten sitten ministeriö käyttää valtuuksiaan, käy ilmi siitä tulevasta kalastusasetuksesta. Kokemukset eivät välttämättä ole 30 vuoden ajalta ihan hyviä, siinä valtuuksien käytössä siis, eivätkä kovasti rohkaise, sillä niitä valtuuksia ei todellakaan ole käytetty. Esimerkkinä otan sen, että vaelluskalojen alamittojen nosto lähelle riittävää tasoa kesti 30 vuotta. Ministeri totesi omassa puheessaan äsken tuossa, että kalastusasetus tulee keväällä vasta. Eikö olisi hyvä, erinomainen asia, että ainakin luonnoksia kalastusasetuksesta olisi tämän eduskuntakäsittelyn aikana jo olemassa?

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa herra puhemies! Kiitos aivan erinomaisista puheenvuoroista ja kommenteista. Otetaan ensin nämä osakaskunnat, vesialueet ja ely-keskukset.

Itse koen, ja lain valmistelussa on lähdetty nimenomaan siitä ajatuksesta, että meillä on vesistöjä, jotka koostuvat laajoistakin vesialueista ja useista eri vesiosuuskunnista, ja ne toimivat kovin eri tavalla, kaikista vesistöistä ja kaikista osista ei sellaisia löydy. Ja kun kerroin, että tämän lain yksi keskeinen osa, tai sen peruslähtökohta, on nimenomaan kestävä kalakantojen hoito, niin kalakantoja ei voi hoitaa vain osassa vesistöä, koska kala ei tunne sen osakaskunnan rajaa. Ymmärrän, että tämä asia on sellainen, joka herättää keskustelua, mutta minun mielestäni, jos tunnustetaan se lain peruslähtökohta eli kestävä kalakantojen hoito ja kestävän kalastuksen oh- jaus, tämä on silloin oikea linjaus.

Mitä tulee sitten ely-keskusten valtaan, niin minusta jollakin sen vallan pitää olla — tähän äskeiseen puheenvuoroon viitaten — ja ely-keskus on se viranomainen. Me olemme tällä hetkellä uudistamassa ely-keskusten kalaviranomaistoimintoja, ja siitäkin huolimatta, että ely-keskuksella on julkisen hallinnon säästöpaineet, niin katsotaan sitä siitä näkökulmasta, että se pystyy parhaalla mahdollisella tavalla toimimaan. Mutta minusta on aivan päivänselvää, että ely-keskus ei voi toimia ilman, että sillä on jatkuva ja hyvä keskusteluyhteys ja yhteistyömuodot vesialueiden ja osakaskuntien kanssa, joilla — paikallisten lisäksi — on kuitenkin se paras tieto siitä, niin kuin täälläkin todettiin, mikä se kalakantojen tila on. Ei ely-keskuksissa asu yksin se viisaus, miten se tehdään. Tämä laki nimenomaan pyrkii siihen, että katsotaan vesistökohtaisesti ja viranomaisten, vesien omistajien, kalastajien ja ammattikalastajien välisenä hyvänä yhteistyönä näitä asioita.

Asetuksen osalta pyritään niin nopeaan aikatauluun kuin mahdollista. Nyt sitten ensi vaiheessa, ennen kuin lupaan mitään päivämäärää, milloin asetus voisi olla täällä, olisi erinomaisen tärkeää, että valiokunnissa tehdään huolellista työtä ja evästetään jo tässä vaiheessa sitä, mitä asetuksessa pitäisi ottaa huomioon. Me pyrimme tuomaan sen mahdollisimman nopealla aikataululla, ja asetuksessa nimenomaan mennään asioihin tarkemmin, esimerkiksi voidaan katsoa näitä uhanalaisia kalalajeja, niiden alamittoja, ja määritellä tarkemmin sitä, miten vesistökohtaisesti me voimme suojella kalakantojamme.

Tämä lainsäädäntö antaa mahdollisuuden siihen, että me voimme velvoittaa istukaskalojen rasvaeväleikkaukseen. Minusta tämä on välttämätöntä tehdä. Ruotsissa se on käytössä. Se antaa meille loistavan työvälineen suojella aidosti kalakantoja. Voimme joissakin vesistöissä todeta, että luonnonkala, luonnon järvitaimen on täysin rauhoitettu, sitä ei kalasteta, mutta istukaskalaa saa kalastaa, tiettyjen alamittojen mukaan tietenkin, mikä säilyttää sen motivaation myöskin kalojen istutukselle ja kalakantojen hoidolle paikallisesti.

Kalastusmaksusta: sitä valmisteltiin tosiaan laajapohjaisessa työryhmässä, ja siinä se lähtökohta ja ajatus oli siis tämä yksi yhtäläinen maksu yli 18-vuotiaille. Jokaisella hallituspuolueella on varmasti omia kynnyskysymyksiä ja lähtökohtia — luulen, että minunkin edustamallani kansanliikkeellä oli joitakin — mutta kun yhdessä pitää päättää, niin johonkin ne päätökset sitten perustuvat. Mutta se lähtökohta siihen, että on yksi yhtäläinen kalastusmaksu, piti sisällään sen ajatuksen, että vaikka omassa rannassaan kalastaa, niin silloinkin osallistuu sen kalakannan hoitoon, kun se kala ei kerran tunne niitä rajoja, sen oman veden rajaa, vaan se saattaa tulla sieltä vähän laajemmaltakin alueelta.

Kotitarvekalastus, kahdeksan verkkoa. (Kari Rajamäki: Liian paljon!) Suojelunäkökulmasta jotkut olivat sitä mieltä, että neljä olisi oikein. Aivan toisesta näkökulmasta oltiin sitä mieltä, ettei mitään järkeä rajoittaa. Tässä suhteessa mielestäni olisi hyvä, jos jatkossa päästäisiin siihen, että näitä voidaan vesialuekohtaisesti katsoa, mutta on hyvä, että on joku rajoitus, josta läh-detään liikkeelle. Inarijärven osalta tämä perustuu Maanmittauslaitokselta ja Metsähallitukselta saatuihin lukuihin, mutta asia on varmasti sellainen, joka tulee perustuslakivaliokunnassa varmasti katsoa ja käydä läpi.

Arvoisa puhemies! Paljon oli hyviä puheenvuoroja ja kysymyksiä, mutta saamani ajan puitteissa nämä vastaukset, ja nyt joudun valitettavasti poistumaan. Jatketaan keskustelua. — Kiitos.