Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Esityksessä Euroopan unionin maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta on sanottu, että maa- ja metsätalousministeriö pääsääntöisesti näitä hallinnoi ja se voi siirtää toimivaltaansa muillekin instansseille. Käytännössä te-keskukset ovat tämän valvonnan suorittaneet, mutta nyt tässä annetaan myöskin mahdollisuuksia suorittaa näitä tarkastuksia muille alan hallinnoijille, joita voi käyttää apuna näinä valvovina viranomaisina. Tässä löytyy varmaan perusteita sille, että määrättyjä asioita voidaan siirtää tällä tavalla.

Mutta yksi merkittävä asia siinä on, että silloin kun puhutaan tarkistuksista ja tarkastuksista maataloudessa, pitää olla hyvin tarkkaan säädelty, ohjeistettu, millä tavalla ne tehdään, koska silloin liikutaan hiuksenhienoissa asioissa mutta toisaalta suurissa taloudellisissa kysymyksissä. Mikäli viljelijä jossakin tapauksessa on pannut ruksin väärään ruutuun vahingossa — sanon näin, että se on tullut miltei aina vahingossa, jos se on mennyt väärään ruutuun — jokainen meistä tietää, että sanktiot ovat varsin kovat ja sitä tuskin kukaan haluaa itselleen kyllä tehdä eikä edes kepillä kokeilla jäätä, miten tässä onnistuisi. Siinä mielessä, kun tarkastuksia suoritetaan, silloin pitää olla ammattihenkilöstön asialla, joka ymmärtää ja tulkitsee asioita ja ohjeita samalla tavalla.

Voisi olettaa, että kun ministeriö on antanut ohjeet te-keskuksille, silloin tämä toteutus olisi, sanoisiko, ainakin teoriassa sataprosenttisesti samanlainen joka kohteessa. Mutta tietenkin siinä on aina, kun ihmiset tätä tekevät, omia ongelmiaan. Siinä on tälläkin hetkellä ollut, ja näitä käytännön tulkintoja on tullut asiassa esille. Sitten kun tässä eri tarkastuksiin mennään varsinkin ympäristökysymyksissä, siihen astuvat ympäristöpiirit, ympäristökeskukset mukaan, ja silloin voi olla jo tulkintoja.

Otan yhden tämmöisen ääriesimerkin, joka ei ainakaan meikäläisen maalaisjärkeen millään mahdu: On kyseessä joku valtaoja, jossa naapurit ovat eri puolilla ojaa. Olemme tehneet ympäristötukisopimukset itse kukin, sopineet aikoinaan, että metrin suojakaista riittää tälle ojalle, kun se ei ole joki. Tulkintoja löytyy, ääritapauksia, että ojan vasemmalla puolen on hyväksytty metri, niin kuin on sovittu, ja toisella puolen ojaa on vaadittu 3 metriä. Kun se kaista on metriksi tehty ja sillä tavalla viljelty, ei muuta kuin sanktiot päälle. Minusta tämä on yksi tällainen varmaan aika ääriesimerkki, mitä on tapahtunut, mutta tämä osoittaa sen, kuinka samat ohjeet voidaan tulkita eri tavalla. Minusta kukaan ei hyväksy sitä, jos on kaksi palkansaajaa, että joku voi tulla sanomaan, että 30 prosenttia sinun palkastasi pois, samasta työstä, ja toinen saa täyden palkan.

Tämä on tulkintaa, ja siinä mielessä, jos näitä tarkastusoikeuksia annetaan myöskin muille, tulee huolehtia siitä, että ohjeet ovat yhtenäiset ja niitä myöskin noudatetaan. Silloin puhutaan suurista taloudellisista asioista rahallisesti, ja sanoisin, että monta kertaa henkinen puoli on rahaakin tärkeämpi, jos viljelijä kokee, että hän on tässä vähän niin kuin rikoksentekijä, vaikkei hän sitä todella ole eikä ole sillä tavalla tiedostanut väärin tekevänsä, kun on noudattanut niitä ohjeita, joiden mukaiseen sopimukseen on nimen laittanut ja peruslähtökohtana on niitä myöskin noudattanut.

Tässä tulee sama kohta kuin rahoituslaissa, nämä tarkastukset. Silloin, kun puhutaan jatkojalostustapauksista, kotirauhakysymys tulee hyvin pitkälle esille, koska yleensä maataloudessa tai ainakin monissa kohdissa maataloudessa on asuintilojen yhteyteen tai tuotantotilojen yhteyteen jatkojalostustila rakennettu. Siinäkin yhteydessä tulee ottaa huomioon se, että silloin tarkastukset tulee kohdistaa vain näihin tiloihin eikä sen pidemmälle. Varmasti voi sanoa, että pääsääntöisesti näin onkin. Ainakin omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että minulla ei ole mitään valittamista tarkastuksista, ja kun on menty tiloissa pitemmälle kuin laki antaa myöten, silloin minä olen kutsunut tarkastajan kahville tai syömään, miten on milloinkin sattunut talossa ruoka- ja kahviaika olemaan. Se ei ole negatiivinen vaan positiivinen asia. Tässäkin asiassa toivon, että muistettaisiin, että tällaiset asunnot ovat aina perheille kuuluvia ja siellä ei mielenrauhaa rikota eikä sinne mennä.

Tärkeintä minusta on se, että kun tarkastuksia tehdään, kaikki viljelijät ovat saman arvoisia, samalla lähtöviivalla, ja tulkinnat olisivat sitten saman suuntaisia. Se on hyvin tärkeää, mihin pitää jatkossakin kiinnittää huomiota, ja jos siitä huolimatta, kun ihmiset tarkastuksia tekevät, virheita sattuu, nekin pitää pystyä oikaisemaan ilman suuria oikeudenkäyntejä.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on aivan oikein, että yhtäläiset ohjeet Euroopan unionin alueella maatilojen tarkastuksista tehdään.

Ed. Hannu Aholle huomautan: Mikä ero on esimerkiksi katsastustoiminnassa yksityistettynä? Kun ammattimiehet hoitavat sen katsastuksen samalla tavalla kuin viranomainen, ei siinä muuta eroa ole kuin se, että palkanmaksaja vain on eri henkilö. Maatilojenkin tarkastuksissa, jos on samanlaisia ammattimiehiä kuin virkamiehet, ei siinä mielestäni mitään eroa ole. Monta kertaa yksityiset tarkastajat ovat vielä tehokkaampia kuin virkamiehet.

Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nyt ihan ottaa tähän esimerkin: Jos auto ei mene läpi, sitä voi käyttää uudestaan eikä tule muuta sanktiota, mutta tässä joutuu rahallisesti kärsimään. Jos markoista puhutaan, jopa 100 000—200 000 markkaa tulee sanktiota. Siinä on pieni ero, jos ei vanha Anglia menekään läpi ensi kerralla, vaan pitää käyttää toisen kerran. Kuten sanoin, tämä on inhimillistä toimintaa, mutta tässä on paljon enemmän nippelioppia, jossa voi heittää tulkinta aika voimakkaasti, ja se on se olemassa oleva vaaratekijä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on nyt todella kahdeksatta vuotta Euroopan unionin jäsen, ja meillä on yhteinen maatalouspolitiikka. Sen me kaikki varmaan tiedämme. Nyt me olemme täällä lähettämässä valiokuntaan hallituksen esitystä, jolla Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan — alleviivaan: yhteisen maatalouspolitiikan — täytäntöönpanosta annettua lakia muutetaan siten, että maa- ja metsätalousministeriö voisi siirtää toimivaltaansa kuuluvia asioita myös yksityisoikeudellisille maatalousalan yhteisöille tuotannon ja tuotteiden valvonnan ja rekisterien ylläpitotehtävien osalta. Valvontoja voisivat suorittaa myös muut viranomaiset kuin maa- ja metsätalousministeriön alaiset organisaatiot. Tarkastusoikeutta koskevat säännökset ehdotetaan muutettavaksi perustuslain kotirauhan suojaa vastaaviksi. Tuensaajan velvollisuuksia ehdotetaan täsmennettäväksi. Viranomaisasemassa toimivien yksityisoikeudellisten yhteisöjen edustajien virkamiesoikeudellinen asema ehdotetaan määriteltäväksi.

Mielestäni tässä on hallituksen esityksen pääasiallinen sisältö, ja tämä on aika merkittävä muutos siihen käytäntöön, mitä meillä on tähän saakka noudatettu. Täällä todetaan esityksen vaikutuksista yleisperustelujen osalta, että tällä esityksellä ei ole merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Aika ylimalkaisesti todetaan, "ei ole merkittäviä". Kumpaan suuntaan nämä vaikutukset sitten ovat, ylöspäinkö, ovatko ne kasvavia, vai ovatko ne väheneviä? Edelleen täällä todetaan myös, että ei ole suoranaisia organisaatioon, ympäristöön eikä aluekehitykseen kohdistuvia vaikutuksia.

Mutta, arvoisa herra puhemies, mielestäni, kun lukee yleisperusteluista asian valmistelusta, täältä avautuu se koko näköala, miksi tämä lakiesitys on tuotu ja saattaa olla perusteltu ja myös tarpeellinen. Nimittäin hallitushan antoi syyskuussa 2001 eduskunnalle esityksen Maaseutuviraston perustamista koskevaksi lainsäädännöksi, mutta asia ei edennytkään. Ei suinkaan oppositio pystynyt sitä vastustamaan, vaan hallituspuolueet maa- ja metsätalousvaliokunnassa kaatoivat tämän tai eivät kaataneet, mutta kävi selväksi, että tämä lakiesitys ei etene maa- ja metsätalousvaliokunnassa vaan se kaatuu siellä ja tulisi kaatumaan myöskin täällä suuressa salissa. Sen takia lakiesitys vedettiin pois. Tosiaan marraskuussa viime vuonna hallitus peruutti tämä lakiesityksen.

Tämän takia hallitus antaa nyt uuden erillisen esityksen Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta. Nimittäin tähän lakiesitykseen silloin, kun Maaseutuvirasto-lakiesitys täällä oli, liittyi hyvin voimakkaasti myös tämän viraston hajasijoittaminen. Sitä oltiin ajamassa, ja sille paloi aika voimakas vihreä valo, mutta viraston ei annettu syntyä. Nyt näyttääkin siltä, että kun tämä laki viedään läpi, mitään hajasijoitusta maa- ja metsätalousministeriössä näiden toimintojen kohdalta ei ole tulemassa ja ennen kaikkea tässä tulee mukaan myöskin niin sanottu yksityinen sektori omalla tavallaan.

En pysty arvioimaan sitä, tuleeko tämä olemaan viljelijäväestön kannalta positiivinen vai negatiivinen. Ed. Hannu Aho käytännön viljelijänä jo perusteli, miten valvonnassa tulisi menetellä ja toimia. Joka tapauksessahan on niin, että kokonaisuudessaan tämä ei missään tapauksessa byrokratiaa vähennä. En tiedä, tuleeko se byrokratia sitten joustavammaksi, kun tarkastuksen suorittaa muu kuin maa- ja metsätalousministeriön alainen viranhaltija, olipa hän sitten te-keskuksesta tai suoraan keskushallinnosta oleva viranhaltija, jos tämä muutos menee läpi.

Toivoisinkin, arvoisa puhemies, että maa- ja metsätalousvaliokunta erittäin huolella perehtyisi tähän lakiesitykseen ja katsoisi, onko tämä todella tuomassa parannusta, ja toisaalta myöskin miettisi, tekeekö tämä nyt sitten mahdottomaksi tulevaisuudessa maa- ja metsätalousministeriön eri toimintojen hajasijoittamisen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun tämä laki saadaan voimaan, vai mahdollistaako tämä sen, että näitä tehtäviä siirtyy tämän lain myötä myös maakuntiin hoidettavaksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo jatkaa ed. Vihriälän puheen perään ja kyseenalaistaa koko tämä esitys. Esitys sellaisenaan ei mielestäni ole huono siihen tarkoitukseen, mihin se varmasti on tehty, mutta väittäisin, että sisällössään ja periaatteissaan ei tässä nyt oikein kovin paljon muuta ole kuin yleistunne, että se saattaa olla hätävarjelun liioittelua.

Herra puhemies! Oikeastaan syy, minkä takia tulin täältä edestä tätä asiaa puhumaan ja tähän kantaa ottamaan, on se, että ed. Kuosmanen vertasi katsastusmiehiin EU-perusteisia tarkastajia. Mielestäni tämä vertaus on kyllä erinomaisen hyvä. Kun ajatellaan aikaa 20—25 vuotta sitten, katsastusmiehet olivat todella huonossa maineessa. Heillä oli sammumattoman epäkiitollinen ammatti, eikä katsastusmiehiä kukaan kunnioittanut eikä arvostanut. Mutta vain koulutuksen ja elämänkokemuksen kautta katsastusmiehetkin ovat muuttuneet niin, että he ovat arvostettua kansaa, inhimillisiä, hyväntahtoisia ja hoitavat tämän asiansa parhaalla mahdollisella tavalla ja pyrkivät vaikuttamaan siihen, että auton tai muun ajoneuvon katsastukseen vievälle henkilölle jää myönteinen vaikutelma, vaikka hänelle korjattavaa tulisikin eikä auto katsastuksessa kelpaisi.

Mutta valitettavasti näiden EU-tarkastajien ja yleensä maatalouteen liittyvä tarkastustoiminnan maine on saman tyyppinen kuin ennen oli katsastusmiesten. Siinä mielessä, kun ed. Kuosmanen, jos oikein ymmärsin, näitte, että tämä on hyvä asia, katson, että tässä aiheessa on sellainen näköala, että esitys on hyvä, mutta ennenaikainen taikka myöhäsyntyinen, koska teksti on vähän sen tyyppistä kuin ennen Neuvostoliitossa, missä kaikkea epäiltiin, kaikessa oli jotain vilppiä taikka epäselvää.

Siihen nähden mielestäni tämä entiselläänkin olisi riittänyt. Käsittääkseni, vaikka ymmärrän erinomaisen hyvin, kuinka sammumaton kotirauha-käsite on olemassa, niin tästä jää tällainen hätävarjelun, liioittelun, maku. Ensimmäisen ja toisenkin kerran lukemalla jää vähän sellainen tuntuma, että kun kotirauhan piiriin asuntoon pitää mennä ja päästä — tulee semmoinen epäily — epäilläänkö nyt, että joku viljelijä pitäisi porsaita peräkamarissa ja sen takia pitäisi sinne päästä. Siinä mielessä katson, ettei tällä ole kyllä paljon normaalin elämän kanssa tekemistä eikä mahdollisuutta.

Herra puhemies! Toivon, että valiokunnassa tämän asian käsittelyyn käytetään myöskin maalaisjärkeä, käytetään sellaista näköalaa, että tähän sisältöön ja henkeen löytyisi myöskin inhimillinen, neuvova ja kannustava asenne ja rakenne, kun täällä niin tarkat asetuksenantamismahdollisuudetkin annetaan ja tehdään.

Vielä, herra puhemies, toivon, että ed. Kuosmanenkin perehtyy tähän maatalouden ongelmaan ja näkee, kuinka tämä on henkisesti raskasta ja raakaa, ja siellä kuitenkin tämän yhteiskunnan kantavat voimat ovat olemassa jotka leivän meille kansanedustajillekin siellä tuottavat.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Seppo Lahtelalle, että tämä tarkastusohjehan koskee koko EU:n aluetta. Me hyvin muistamme, että esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa, näissä Etelä-Euroopan maissa, on monien miljardien eurojen väärinkäytöksiä. Siinä mielessä varmasti tämä direktiivi ja tämä laki on paikallaan, jolla tarkastustoimintaan lisätään virkamiesten lisäksi ulkopuolisia tarkastajia. Samoin on meillä Suomessa. Ei meistä kukaan epäile rehellistä maatalouden yrittäjää. Mutta minkä takia ed. Lahtela kuitenkin pelkää ja sanoo, että ne tarkastajat ovat pahasta?

Mitä tulee minun ammattitaitooni maanviljelijänä, niin olen maanviljelijän poika. Olen ollut nyt kolme vuotta valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa, joten olen erittäin hyvin perehtynyt ajankohtaisiin asioihin. (Puhemies koputtaa) Ihmettelen ed. Lahtelan ajatusmaailmaa näiltä osin.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ottamatta varsinaisesti kantaa siihen, onko tämä laki hyvä tai huono haluan kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että valiokunnan tulisi selvittää se, onko tämä laki perustuslain mukainen ja meidän lainsäädäntömme mukainen, sillä meidän lainsäädäntömme mukaan merkittävän julkisen vallan käyttämistä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle, elikkä jos tämä tarkastaja käyttää merkittävää julkista valtaa, niin silloin tätä lakia ei ole mahdollista säätää niin, että ulkopuoliset voisivat suorittaa näitä tarkastuksia.

Mielestäni yleensäkin peruslähtökohtana pitäisi olla sen, että julkista valtaa käsittävät tehtävät hoidettaisiin viranomaisten toimesta, ja muuta varsinaista palvelutoimintaa ja tuotantotoimintaa voidaan kyllä ostaa ja antaa yksityisille ja erilaisille järjestöille. (Ed. Kuosmanen: Neuvostoliiton-malli!) — Tältä lähtökohdalta kun ajatellaan koko EU-järjestelmää, niin voi sanoa, että Neuvostoliitto oli pieni byrokratia tämän EU-byrokratian rinnalla, ja se kiusaa myöskin suomalaisia viljelijöitä, että he luulivat, että Neuvostoliitto on hajonnut, mutta joutuivat uuteen Yli-Neuvostoliittoon osallisiksi.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla oli perjantaina mahdollisuus olla tilaisuudessa, jossa maaseutusihteerit selvittivät kokemuksiaan EU-byrokratiasta, niin että pitää tätäkin lakiesitystä saatella niillä ajatuksilla.

On todella tyypillistä, että byrokratia ruokkii itse itseään. Tämä on hyvin tyypillinen lakiesitys. Tämä lakiesitys on ilmentymä siitä. Esimerkiksi pellon pinta-alan mittaaminen: Kun mitataan kymmenen kertaa, herra puhemies, niin aina saadaan eri tulos, koska on vähän tulkintakysymys, mistä se oja alkaa, mihin se päättyy ja mihin lohko milloinkin päättyy. Suomen oloihin tämä byrokratia on aivan ylimitoitettu. Tämänkin lakiesityksen yhteydessä pitäisi korostaa sitä, että tämä ei ole missään suhteessa näihin taloudellisiin arvoihin nähden, mistä on kysymys. Tällä hetkellä yksi ongelma on se, että jos on sähköpylväs jollain peltolohkolla, niin se pitää laskea erikseen. Tämä on aivan naurettavaa byrokratiaa, mikä tähän liittyy.

Arvoisa puhemies! Suomen pitää olla aktiivinen siinä, että EU-byrokratiaa voidaan järkevöittää.