3) Hallituksen esitys laeiksi verontilityslain 12 §:n
ja tuloverolain 124 §:n muuttamisesta
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Äskeistä keskustelua kuunnellessa
tuli mieleen, että näinhän juuri eduskunnan
ja hallituksen tulisikin toimia, että edistetään
alueiden ja kuntien keskinäistä luottamusta ja
ymmärtämystä erilaisia olosuhteita kohtaan.
Haluan vielä lisätä sen, että myös
Helsingin, menestyväksi luonnehditun pääkaupungin,
sisällä on alueita, joilla todella voidaan huonosti.
Tutkijat nimittävät näitä muutamia
Helsinginkin kortteleita köyhyystaskuiksi.
Mutta tähän tekstiin, joka on nyt käsittelyssä: Minä haluan
kiittää puhemiesneuvostoa siitä, että puhemiesneuvosto
otti ryhdikkään kannan ja päätyi
ehdottamaan, että verolait viedään perustuslakivaliokunnan
käsittelyyn. Mielestäni on nyt selvitettävä tällä kertaa
perustuslakikysymyksenä se, kuinka valtio ja kunnat jakavat
yhteisiä verotuloja.
Perustuslakivaliokunta on käsitellyt tätä kysymystä aikaisemmin
vuonna 93. Silloin yhteisöverolain voimaan tultua hallitus
oli esittämässä, että 10 prosenttia
yhteisöverotuotoista siirrettäisiin kuntien potista
valtiolle. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti asia ei sitten
edennyt, eli valtion puolelta löytyi muita keinoja, valtionosuusuudistukset,
joilla kompensoitiin sitä, ettei yhteisöverotuottoja
voitu siirtää.
Kun miettii, mitä kunnissa on tapahtunut ja kunta—valtio-suhteissa
kymmenen viime vuoden aikana, niin voi todeta vielä yhteisöverosta, että kun
kuntien osuus silloin vuonna 93 oli 44,8 prosenttia, kuntien osuus
oli tänä vuonna koko yhteisöverotuotosta
23,2 prosenttia. Hallituksen ensi vuoden budjettiehdotuksessa on
yhteisöverotuoton kuntien osuus laskettu 19,75 prosenttiin.
Ilmeisesti juuri tästä syystä oikeusoppineet ovat
julkisissa keskusteluissa ja erilaisissa asiantuntijakannanotoissaan
tuoneet esille huolen siitä, toteutuuko nykymenolla kuntien
itsehallinto verotusoikeuden suhteen. Perusoikeusuudistus vuonna
95 vahvisti nimenomaan kuntien itsehallintoa ja selkeytti kuntien
taloudellisen autonomian yhdeksi koko perusoikeuksien kulmakiveksi.
Arvoisa puhemies! Minä en tällä kriittisellä suhtautumisellani,
jota nyt esitän ja jota olen esittänyt jo pitkään,
halua osoittaa yksin istuvaa hallitusta. Haluan todeta, että tämä hallitus
ja edelliset hallitukset koko 90-luvun ovat voineet luottaa eduskunnan
hyväksyntään silloin, kun veroleikkauksia
ja kuntien osuuksien pienennyksiä on tuotu tänne
käsittelyyn. Ilmeisesti nyt on raja tullut siihen pisteeseen,
että asia tulee selvittää perustuslakikysymyksenä.
Minusta se on tämän hallituksen ja tulevien hallitusten
ja koko demokratian kannalta yhteinen etumme.
Kun miettii lyhyesti, mitä kunnat ovat kokeneet kymmenen
viime vuoden aikana, niin mielestäni professori Arvo Myllymäen
kirjan otsikko, taisi olla kirjan nimi, "Kuntien kujanjuoksu" on
kuvaava sille, mitä on tapahtunut. Kunnat ovat saaneet
lisävelvoitteita lakisääteisesti ja nimenomaan
eduskunnan hyväksyminä, emmekä ole voineet
pitää huolta siitä, että kunnat
olisivat voineet saada myös lisää rahoitusresursseja
lisääntyvien tehtävien hoitamiseen. Tämä on
johtanut siihen tilanteeseen, että kunnat ovat joutuneet
hyvin voimakkaasti vastakkain. Viimeinen mittely käytiin
toissa vuonna, kun käsiteltiin arvonlisäverolain
uudistusta, ja nimenomaan Kuntaliitto oli silloin hyvin merkittävä lausunnonantaja
valtion suuntaan. Kuntaliiton kanta, joka syntyi vaikean äänestyksen
jälkeen, oli se, että myös arvonlisäverouudistus
voitiin toteuttaa kuntien yhteisöveroa leikkaamalla.
Haluan kertoa vielä Helsingin ja Pääkaupunkiseudun
kannalta tästä tilanteesta, joka on saanut nyt
meidät ainakin täällä Helsingissä ajattelemaan,
että tämä ei voi olla oikein, että näin
jatketaan.
Viime päivät ovat merkinneet ja huominen päivä tulee
merkitsemään rankkaa keskustelua siitä,
kuinka huonosti tai heikosti täällä ajatellaan
Pääkaupunkiseudun ja Helsingin hoitavan terveydenhoitoaan.
Yksin tänä vuonna viime vuoteen verrattuna Helsingin
yhteisöverotuloista siirtyi 170 miljoonaa euroa muulle
maalle. Tämä tapahtui joulukuussa eduskunnan päätöksellä,
ja silloin oli jo Helsingin kaupunginvaltuusto tehnyt valmiiksi
oman talousarvioesityksensä. Kun olette, hyvät
edustajakollegat, lukeneet niitä hälyttäviä tietoja
Helsingin terveydenhoidon HUS-huolista ja muista perusterveydenhuollon
ongelmista ja kirjastojen lakkauttamisuhkasta, tämä yhteisöverotuottojen
1,8 prosentin menetys on johtanut Helsingin tähän
lähes umpikujaan. Kunnallisveron korotus on edessä,
mutta se ei korjaa sitä ongelmaa, joka meillä on.
Sen lisäksi joudumme rajoittamaan investointeja ja ilmeisesti
myös hyvin reippaasti säästämään
nimenomaan peruspalveluissa.
Yksin jo tämä Helsingin esimerkki kuvaa sitä, kuinka
kohtuutonta on, jos kunta—valtio-suhteisiin ei saada pitkäjänteisyyttä ja
vakautta. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, minusta on tärkeää, että perustuslakikysymyksenä
tämä kuntien
verotusoikeus nyt selvitetään.
Tein kirjallisen kysymyksen hiljattain siitä, toteutuuko
valtiovarainministerin mielestä perustuslaki nimenomaan
kuntien itsehallinnon kannalta. Sain vastauksen, joka oli hyvin
taitavasti ja hyvin laadittu, jossa perusteltiin aivan oikein se tausta,
jonka pohjalta hallitus on kunakin vuonna omat esityksensä tehnyt.
Mutta varsinaisissa verolaeissa on säädetty ainoastaan
yhteisöverosta. Valtionosuudet eivät ole kuin
budjettilaeissa. Tämä juuri on johtanut siihen,
että pitkäjänteisyyttä ei synny.
On aivan tärkein asia se, että laissa tullaan
jatkossa säätämään,
mikä on kuntien ja valtion suhde tässä verotuoton
kokonaisuudessa.
Kun vastaus oli sellainen, että kustannusneutraalisuuden
ja kuntakentän kokonaisuuden kannalta voidaan katsoa, että valtionosuuksilla
on korvattu se, mitä verotuotosta on leikattu, tämä varmasti
pitää valtakunnallisesti paikkansa. Näin minulle
on vastattu ministeri Niinistön allekirjoittamalla vastauksella.
Mutta joka tapauksessa minä haluan tähän
vielä lisätä helsinkiläisenä ja Pääkaupunkiseudun
edustajana sen, että tulee ehdottomasti perustuslakivaliokunnassa
tarkastella myös sitä, kuinka kunnan itsehallinto
toteutuu verotusoikeuden suhteen yhdessä kunnassa. Ei riitä,
että katsotaan kuntakenttää yhtenä kokonaisuutena.
Tässä palautan vielä mieliin tuon, mitä kerroin
Helsingin tilanteesta.
Kun ed. Pekkarinen tuli tänne, haluan todeta, että en
hallituspuolueen edustajana, arvoisa ed. Pekkarinen, halua antaa
oppositiolle tässä työvälinettä.
Minä koen, että tämä ei ole
polemiikin paikka eikä väittelyn paikka. Tämä on
hyvin vakava asia periaatteellisesti. Senpä vuoksi toivon, että voisimme
suhtautua rakentavasti yhteisymmärryksessä tähän.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Kun eduskunnan ja
hallituksen tehtävä minusta nyt korostuu erityisesti
siinä, mihin edellisessä aiheessa viitattiin,
että tulee rakentaa siltoja ja ymmärtämystä eri
alueiden ja kuntien välille, niin siitä syystä tämän
kysymyksen selvittäminen on tärkeätä.
Vielä lopuksi: Esimerkiksi Helsingissä siitä, sanotaanko,
ahdingosta, johon nyt olemme joutuneet, kun talous muutenkin tulopuolelta
on heikentynyt, ei kärsi Helsingin kaupungintalo eikä tällainen
ihmeellinen käsite kuin kunta Helsinki, ei ylipormestari
eikä kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Siitä kärsii
se hiljaisin Helsingin kaupungin asukas.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aina niin ei ole asianlaita kuin nyt on. Nimittäin
todellakin koen, että tässä seilataan
samassa veneessä, ed. Rakel Hiltunen. Useamman viime vuoden
aikaan, Lipposen hallitusten aikaan, on tässä salissa
koettu hetkiä, jolloin niistä ongelmista puhuttaessa,
jotka on kunnissa käsissä, kun kunnat eivät
tahdo pystyä tuottamaan niitten käsissä olevilla
rahoilla palveluja, kerta toisensa jälkeen hallitus on
sanonut, että se on asianomaisten kuntien päättäjien syy.
Olen tavattoman iloinen siitä, että ed. Hiltunen
täällä todistaa, että näin
ei ole asianlaita. Helsinki on tällä kertaa esimerkkinä.
Helsinkiläisenä edustajana ed. Hiltunen toteaa
tässä meille sen, että valtion toimet
ovat vaikuttaneet siihen, että tässä tapauksessa
Helsinki, niin kuin aikaisemmin ja tänä päivänä moni
muukaan kunta, ei kerta kaikkiaan selviydy niistä velvoitteista,
mitä me toisaalta olemme lainsäätäjinä säätäneet.
Yhteinen tehtävämme on nyt huolehtia (Puhemies koputtaa)
siitä, että perustuslakivaliokunnassa ja muualla
eduskunnassa nyt selvitetään, onko valtio ottanut
aineellisesti sitä vastuuta, mikä sille kuuluu.
Jos ei ole (Puhemies koputtaa) ottanut, meidän pitää huolehtia,
että valtio ottaa riittävän taloudellisen
vastuun.
Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On oikein hyvä asia, että tämä lakiesitys
lähetetään perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.
Sinänsähän jo monena vuonna näitä yhteisövero-osuuksia
on muutettu kuntien tappioksi. Mutta on oikein hyvä tehdä nyt
vaalikauden loppuvaiheessa kokonaisarvio siitä, mihinkä kuntien
ja valtion taloussuhteissa on tultu, ja siitä saada evästyksiä myöskin
jatkoon.
Edustaja puheenvuorossaan äsken käytti ilmausta
"tuloverolait lähetetään perustuslakivaliokuntaan".
Siitähän ei tässä kohtaa ole
kysymys. Tämä on vain yksi osa tästä kokonaisuudesta.
Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvoston keskustelussa aiemmin otinkin
esille sen, että myös se tuloverolaki, jossa käsitellään
ansiotulovähennyksen korottamista, joka myös vähentää kuntien
verotuloja, tulisi tässä samassa kokonaisuudessa
siltä osin lähettää perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi
niin, että tästä (Puhemies koputtaa) kunta—valtio-suhteesta
tulisi kokonaisnäkemys eikä vain yksistään
tähän lakiesitykseen keskityttäisi.
Klaus Bremer /r (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olin kuulevinani ed. Hiltusen mainitsevan,
että Helsinki maksaa 170 miljoonaa euroa. Minulla on se
käsitys, että Helsinki maksaa 560 miljoonaa euroa
tuloistaan muualle.
Sitten on pakko todeta, että nimi yhteisöverolaki
on ihan harhaanjohtava. Miksei puhuta siitä, mistä on
kysymys, eli yritysverosta. Yritysverostahan on kysymys. Samalla
on pakko todeta, että kun yhteisöverolakia muistaakseni
92 muutettiin, silloin jako-osuus oli muistaakseni 44,64 prosenttia.
Valtiovarainministeriö on omalla asetuksellaan mielivaltaisesti
pudottanut tätä nykyiseen 19:ään.
Helsingille se merkitsee 30 prosentin pudotusta tuloihin — siis
yhteisövero oli 30 prosenttia Helsingin tuloista — pudotusta
13 prosenttiin. (Puhemies koputtaa) Jos Helsingillä on
mitään merkitystä tälle maalle
talousveturina, niin kannattaisi korjata tätäkin.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kuntien kannalta kysymyshän
on ollut kaiken kaikkiaan sanelusta, on sitten kysymys yhteisöverotuotosta
tai valtionosuuksista. On hienoa, että ed. Rakel Hiltunen puuttuu
tähän kysymykseen — kylläkin
nyt sitten, kun Helsingin kaupungin kohdalla näitä ongelmia
on tullut — ja tätä asiaa ylipäätänsäkin käsitellään.
Kunta—valtio-suhteen osalta on löydettävä selvyys
siitä, mikä on todellakin oikein. Professori Kaarlo
Tuorihan esitti aiemmin näkemyksensä siitä,
että jos kaikki nämä kuntakenttään
kohdistuneet heikennykset olisi tehty kerralla, se olisi ollut ilman
muuta perustuslaillinen kysymys. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen asia
selvitettäväksi, mikä on nyt sitten oikein.
Eräisiin puheenvuoroihin haluan kyllä myös viitata
sikäli, että kun puhutaan, mitä Helsinki maksaa,
mitä Helsinki on menettänyt, se on kiinni aina
vähän siitä, miten näitä tulovirtoja
lasketaan. (Puhemies koputtaa) Ilman raaka-aineita, esimerkiksi
sitä tuottoa, mitä muualta maasta tulee, ei tämä pääkaupunki
kovin kummoinen kuitenkaan olisi.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ongelma näyttää olevan yhteisöverotuoton
vuosivaihtelussa. Ongelma näyttää olevan
kunta—valtio-suhteen järjestelyissä.
Ongelma näyttää olevan aina valtionosuuksien
kohdentumisessa. Ei voi tulla mihinkään muuhun
johtopäätökseen kuin siihen, että nämä nyt
kunnilla olevat peruspalvelutuotannot siirretään
valtion tilaajana hoidettaviksi, joka tilaa ne sitten kunnilta,
kuntayhtymiltä, joissakin tapauksissa yksityisiltä.
Silloin tämä kitinä loppuu kertaheitolla.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rakel Hiltunen on ainakin paneutunut
hyvin kunnallispoliittisiin asioihin ja tietenkin helsinkiläisenä päättäjänä kantaa
suurta huolta siitä, mikä on valtion ja kunnan välinen
toimintamalli tänä päivänä.
On hyvä, että näitä asioita
myös tutkitaan. Perustuslakivaliokunnassa perustuslakioppineet
Tuori ja Hidén ovat useaan kertaan peräänkuuluttaneet
sitä, kuinka valtio voi siirtää vastuita
kunnille antamatta kunnille täysimääräistä kompensaatiota elikkä rahoja
tehtävien mukana. Tässä ollaan nyt perimmäisten
asioiden edessä, koska näyttää siltä,
että valtio ottaa aina omansa päältä ja
antaa kunnille jakojäännöksen, ja jakojäännöksellä pelkästään
eivät kunnat tule toimeen.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedän, että ed. Bremer on
hyvin perillä verotukseen liittyvistä asioista, mutta
varmemmaksi vakuudeksi sanon vain sen, että ei se niin
ole ollut, että valtiovarainministeriö on muuttanut
kuntien yhteisövero-osuutta, vaan hallitus on lähettänyt
esitykset meille tänne ja me olemme aina joka syksy täällä hyväksyneet
lain. Lainmuutoksella, ed. Bremer, on kuntien osuutta siitä yhteisöveropotista
vuosi toisensa jälkeen pienennetty, ja kun on pienennetty
aikansa, ollaan tässä tilanteessa: Rahat eivät
riitä muualla Suomessa eikä Helsingissäkään
välttämättömiin palveluihin.
Siinä me olemme.
Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rossin puheenvuoroon voisi todeta sen,
että ei Helsinki tässä yksin ole. Sikäli
yhdyn ed. Rakel Hiltusen kuoroon, että tosiasiahan se on,
katsottiinpa näitä lukuja nyt millä tavalla
tahansa tai väännettiinpä millä tavalla tahansa,
että Pääkaupunkiseudulta ainakin Espoon
ja Helsingin osalta on nettorahavirta muualle Suomeen. Olkoon niin,
mutta minusta on hyvä asia, että nämä luvut
sitten perusteellisesti selvitetään. Sitten tältä pohjalta
katsotaan, onko tämä oikein vai ei. Eikä siis
niin kuin nyt, että epämääräisesti
vain tyrkitään ja selitetään,
että eihän siellä Pääkaupunkiseudulla
näin ole, eihän tämä ole totta
tai muuta, koska kyllä nämä luvut aivan
kiistattomia ovat. Tässä mielessä minusta on
erinomainen asia, että perustuslakivaliokunta katsoo ja
selvittää tämän asian, millä tavalla
tämä tasaus voidaan oikeudellisesti ja oikeudenmukaisesti
tehdä.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Bremerille totean, että minä kerroin,
kuinka paljon meiltä leikattiin neljässä kuukaudessa,
eli 170 miljoonaa euroa yhteisöverotuotoista on 1,8 veroprosenttia.
Kerron vielä, että viime vuonna markoissa puhuen
Helsingin 1 veroprosentin tuotto oli 600 miljoonaa eli 100 miljoonaa
euroa. Nyt ensi vuoden osalta budjetissa on yhteisöveroleikkaus,
joka merkitsisi 0,5 veroprosentin eli 50 miljoonan euron leikkausta.
Tästä tulee tämä suurin ongelma
Helsingissä ja muualla silloin, kun emme voi pitkäjänteisesti
luottaa tähän tulojen osuuteen suhteessa lisääntyvien
perustehtävien hoitamiseen.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Minä kyllä kuulun niihin,
joiden mielestä on aivan oikein, että maassa harjoitetaan
kuntien välistä tasausta ja rahoja siirretään
niistä kunnista, joissa rahaa on paljon, niihin kuntiin,
joissa sitä on vähäsen, koska oikeus
peruskoulutukseen ja sairaanhoitoon ja kaikkeen muuhun sellaiseen täytyy
olla asuinkunnasta riippumatta.
Kun pari kolme vuotta sitten oli sellainen tilanne, että tänne
Pääkaupunkiseudun kunnille tuli rahaa aika paljon,
samalla kun monen muun kunnan oli todella vaikea velvoitteistaan
selvitä, tuntui aika oikeudenmukaiselta, että kuntien
välistä tasausta jyrkennettiin. Sehän
tehtiin sillä tavalla, että kunnat vapautettiin
eräistä arvonlisäverovelvoitteista ja
tämä kompensoitiin kunta—valtio-suhteessa
siten, että kuntien yhteisövero-osuutta vähennettiin.
Kuntien välisenä tasauksena tämä tarkoitti
sitä, että lähinnä Pääkaupunkiseudulta
mutta myös esimerkiksi Salosta ja ehkä vähän
Uudestakaupungistakin otettiin rahaa, siihen aikaan noin miljardi
markkaa, ja jaettiin se suurin piirtein markka per asukas kuntien
kesken. Niissä oloissa, jotka tuolloin vallitsivat, tämä tuntui
oikeudenmukaiselta ja tavallaan sai aikaan sen, että kuntien
välinen tasa-arvo selvästi parani ja ihmisten
oikeudet saada peruspalveluja olivat sen jälkeen maassa
tasaisempia.
Mutta sen jälkeen olosuhteet muuttuivat hyvin nopeasti,
ja se suuri rahavirta, joka näille etelän kunnille
oli tullut, nopeasti ehtyi sillä tavalla kuin rahavirrat
muutenkin verottajalle ehtyivät, kun pörssikupla
puhkesi ja myös yritysten tulokset heikkenivät.
Sen seurauksena ei enää näyttänytkään
aivan yhtä perustellulta ottaa näiltä kunnilta
miljardia markkaa, se oli siis silloin vielä markkoja,
koska ne eivät olleetkaan niin vauraita kuin miltä näytti.
Niinpä valtiovarainministeriökin totesi, että tämän
alkuperäisen sopimuksen pohja on kadonnut, ja olisi voinut
kuvitella, että se olisi päätynyt siihen,
että okei, ei oteta ihan niin paljon.
Mutta valtionvarainministeriön logiikka oli toinen.
Kun kunnat ja valtio vaihtoivat arvonlisäverotuottoa ja
yhteisöverotuottoa, nyt valtiovarainministeriö oli
sitä mieltä, että valtio sai liian vähän,
koska yhteisövero ei tuottanutkaan niin paljon. Samanaikaisesti
kun yhteisöverosta riippuvat kunnat olivat joutuneet aikamoiseen
taloudelliseen ahdinkoon, koska niiltä otettiin rahaa, mitä niillä ei
oikein ollut, valtiovarainministeriö katsoi, että valtio
sai liian vähän, ja päätti ottaa näiltä yhteisöverosta
riippuvaisilta kunnilta lisää. Se on nyt se ratkaisu,
jota tässä tehdään, että alennetaan
edelleen kuntien yhteisöverotuottoa, jotta valtio saisi
sen, mitä se tässä arvolisäverosumplauksessa
menetti.
Nyt on kyllä menty liian pitkälle sen takia,
että tämä jyrkentää kuntien
välistä tasausta jo ylikompensaatioksi ja saa
aikaan sen, että tilanne rahoittavissa kunnissa käy
ylivoimaisen vaikeaksi. Vaikka alun perin olin tukemassa sitä miljardin
markan siirtoa, tämä, että nyt siirretään
yhä enemmän samalla, kun edellytykset siihen miljardin
markan siirtämiseen ovat poistuneet, mennään
liian pitkälle.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö kuntien osuutta
arvonlisäverotuotosta lisätä? Tässä olen ehkä muitten
helsinkiläisten kansanedustajien kanssa eri mieltä.
Minusta ei ole hyvä, että peruspalvelujen tuottaminen
on niin riippuvainen niin satunnaisesta erästä kuin
tämä yhteisöverotuotto. Kun miettii,
minkälaista vuoristorataa on Helsingin kaupungin talous
ollut kymmenen viime vuoden aikana, kun välillä yhteisöveron
tuotto on kymmenkertaistunut ja välillä taas siis
pudonnut yhteen kymmenesosaan, ei voi olla järkevää,
että se, minkälaiseen terveydenhuoltoon tai päivähoitoon
ihmisillä on varaa, riippuu näin satunnaisista
suureista.
Jos tämä niinkin ison kunnan kuin Helsingin osalta
on näin sattumanvaraista, miten se on sellaisen kunnan
kuin Uudenkaupungin tai Tornion kohdalla, jotka ovat riippuvaisia
täysin yhden yrityksen yhteisöverotuotosta? Kun
tämä yksi yritys tekee esimerkiksi yritysfuusion
eikä pariin vuoteen maksa yhteisöveroa lainkaan,
pitääkö silloin lopettaa terveydenhuolto
ja panna päiväkodit kiinni? Ei se näin
voi olla. Sinänsä minusta on oikein, että kuntien
osuus yhteisöverosta vähenee, mutta sitten pitää tehdä jotakin
muuta. Todettakoon myös, että tämä viimeaikainen
yhteisöveroasiahan on ollut vähän tämmöisiä Nokia-arpajaisia,
kun parhaimmillaan yhden Nokian työpaikan sijainti toi
kunnalle 15 000 euroa vuodessa. Eihän se nyt näinkään
voi ihan oikeudenmukaista olla.
Mutta siihen aikaan, kun nämä kasvavat kaupungit
vielä saivat paljon verotuloja ja saivat niitä tavallaan
suhteessa liikaa verrattuna muihin kuntiin, tämä ongelma
kompensoitiin sillä, että näitten kuntien
erityisiä menoja ei sitten taas vastaavasti otettu huomioon
valtionosuuksissa. Nyt kannattaisi ehkä tehdä sillä tavalla,
että jätetään tämä yhteisövero
aika pienelle tolalle, mikä myös tasapainottaisi
näitten kuntien taloutta, mutta katsottaisiin, kohteleeko
valtionosuusjärjestelmä oikein kasvavia kaupunkimaisia
kuntia, suuria kuntia, joilla on sellaisia menoja sosiaali- ja terveystoimessa
ja muualla, joita muilla kunnilla ei ole ja joita menoja valtionosuusjärjestelmä ei
lainkaan ota huomioon.
Ajatellaan nyt vaikkapa sitä, että aivan oikein kaksikielisille
kunnille korvataan opetustoimessa se, että lapsukaisia
pitää opettaa kahdella kielellä; suomeksi,
ruotsiksi ja ehkä saameksi. Mutta jonkinlaista kompensaatiota
nyt voisi antaa myös siitä, että lapsukaisia
pitää opettaa 48 kielellä. Kyllä siitäkin
jotakin menoja aiheutuu, mutta tätä ei korvata
millään tavalla. Me tiedämme, että maahanmuuttajista
kunnille aiheutuvat kustannukset jakautuvat erittäin epätasaisesti eikä sitä korvata
millään tavalla. Me tiedämme, että huumeongelmat
ja aids-ongelmat, jotka ovat erittäin kalliisti hoidettavia
asioita, ovat keskittyneet Suomessa Turkuun ja Pääkaupunkiseudulle.
Me tiedämme sen, että kaikkialla maailmassa on
semmoinen tendenssi, että muuttoliike tuo suuriin kaupunkeihin
paitsi erittäin hyvin koulutettua, tervettä, fiksua
ja hyvin toimeentulevaa väkeä myös sitten
niitä ihmisiä, joilla on taipumus sairastaa erittäin
paljon tai joilla on suuria mielenterveys- ja päihdeongelmia
ja muuta sellaista. Kunnan menojen kannalta se, että se
muuttava väki on vielä terveempää kuin
muu terve väki, ei paljon menoja vähennä,
mutta se, että joukkoon sisältyy myös
fraktio, joka on kuntien kannalta erittäin kallis, maksaa
kunnille paljon.
Muuttoliike sinänsä jo on hyvin kallista.
Se on kallista väestöä menettäville
kunnille, mutta myös erittäin kallista niille
kunnille, jotka saavat muuttovoittoa. Jos Pääkaupunkiseudulle
pitää tuommoinen 15 000 asukkaan kaupunki
rakentaa joka vuosi, on aika ymmärrettävää,
että kunnille se tuottaa jonkinlaisia menoja. Kun on ihmetelty,
miksi näillä kunnilla on positiivinen kate, pakkohan
niillä on olla positiivinen kate, että ne selviäisivät
niistä investoinneista, jotka niiden on välttämätöntä tehdä.
Sen takia valtionosuusjärjestelmää pitäisi muuttaa
myös sillä tavalla, että se ottaa huomioon
muuttoliikkeen sekä sen, että jos kunnalla on suuri
muuttovoitto, tästä aiheutuu suuri investointitarve.
Muistakaa, että sosiaali- ja terveystoimen investointien
valtionosuusjärjestelmä on kokonaan purettu. Sen
takia kunnat joutuvat maksamaan nämä investoinnit
itse, ja olisi aivan oikeudenmukaista ottaa tämä investointitarve huomioon
laskennallisesti.
Samalla minusta on oikeudenmukaista myös se, että väestöä menettävien
kuntien osalta otetaan huomioon myös väestön
menettäminen. Vaikka palveluja tarvitsevia ihmisiä on
vähemmän ja tällä tavalla voidaan
ikään kuin laskennallisesti ajatella, että palvelujen
tarve on pienempi, ensinnäkin muuttoliike on valikoivaa,
terveet muuttavat enemmän kuin sairaat. Siinähän
on tavallaan kaksi päätä, sillä kaikista
sairaimmat muuttavat myös erittäin paljon. Joka
tapauksessa, vaikka palvelujen tarve vähenee, raskaat palvelurakenteet,
erityisesti kiinteistöt, jäävät
ja niistä aiheutuvat pääomakustannukset.
Sen takia, kun väestöä menettävät
kunnat eivät voi myöskään vähentää menojaan
siinä tahdissa kuin valtionosuusjärjestelmä nyt
olettaa, muuttoliike kertakaikkisesti on kallis asia tälle
maalle, ja se pitäisi ottaa tässä järjestelmässä huomioon.
Laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä on
muitakin ongelmia. Sen osumistarkkuus on heikko. Minusta on aivan
totta se, että myös moni Väli-Suomen
kunta hyvin satunnaisesta syystä johtuen on aika pulassa
sen takia, että laskennallinen valtionosuusjärjestelmä ei
kykene ottamaan tämän kunnan erityispiirteitä ja
erityismenoja huomioon. Eräs seikka on esimerkiksi kehitysvammaisuus,
joka on hyvin satunnaisesti ryvästynyt ympäri
maata: Kehitysvammaisia on yhdessä paikassa paljon ja toisessa
vähän, eikä sitä korvata kunnille,
ei millään tavalla.
Sen takia toivoisin, että ensinnäkin Pääkaupunkiseudun
tilanne hoidettaisiin sillä tavalla, että urbaaneille
alueille tyypillisiä erityismenoja otetaan huomioon samalla
tavalla kuin myös maaseutumaisille kunnille aiheutuvia
erityismenoja otetaan huomioon valtionosuusjärjestelmässä ja
että koko valtionosuusjärjestelmää,
joka on nyt puhtaasti laskennallinen, muutettaisiin siten, että siihen
tulisi myös suoriteperusteisia eriä, siis erittäin
kalliista potilaista ja erittäin kalliista väestöryhmistä johtuvia
eriä, mikä lisäisi osumistarkkuutta paitsi
Pääkaupunkiseudulla myös niissä pienissä kunnissa,
joiden taloutta hyvin satunnaiset tekijät nyt heiluttavat.
Arvoisa puhemies! Todella olin aikanaan itse tekemässä sitä miljardin
markan siirtoa, mutta nyt tämä siirto on mennyt
liian pitkälle.
Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minusta oli hyvin tärkeä asia
se, että ed. Soininvaara kytki tähän
asiaan muuttoliikkeen sikäli, että nämähän
kytkeytyvät toisiinsa tai ne pitäisi osata kytkeä toisiinsa.
Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa elokuuhun mennessä muuttovoitto
oli 3 800 henkeä; se on erittäin mittava määrä uusia
asukkaita.
Ongelma tulee siitä, että nyt valtiovallan
taholta muutetaan jatkuvasti kunnalle tulevia tulovirtoja, mutta
muuttajat, jotka muuttavat kuntaan, tarvitsevat palvelut heti, ilman
että heistä on asianomainen kunta saanut vielä penninkään
verotuloja. Näiden ajoittaminen, palvelujen tarve ja näiltä henkilöiltä saatavat
verotulot, ei iske ollenkaan yksiin, ja tästä aiheutuu
niin sanotuille varakkaillekin kunnille juuri näitä ongelmia.
Samanaikaisesti valtiovalta tekee tämän tyyppisiä muutoksia
(Puhemies koputtaa), jotka osaltaan syventävät
tätä ongelmaa.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaara käytti ihan hyvän
puheenvuoron, mutta siinä on montakin paikkaa, mitä pitää kommentoida,
mutta ihan lyhkäisesti:
Hän totesi, että pitäisi ottaa huomioon
nämä erityisolosuhteet eli kustannukset. Minusta
pitää ottaa huomioon kanssa ne tulopuolen seikat,
mitä erityisesti Pääkaupunkiseudulla
ja Uudellamaalla on. Tänne ovat nimittäin sijoittuneet
monien firmojen pääkonttorit, jotka tuovat tuloja
tänne. Täällä on se pitkälle
koulutettu porukka. Virkamieskunta asuu täällä Uudellamaalla,
ja kaikki yhteisesti maksetaan se homma. Kun katsoo veroprosentteja,
täällä ovat veroprosentit kaikkein halvimmat:
Kauniaisissa mitä se onkaan; Helsingissä 16,5;
ja sitä luokkaa kaikissa. Muualla maassa kun katsoo, se
on 18—19 prosenttia. Sen takia täällä on
maksumahdollisuutta. Koska tulotkin ovat isot, tulee pienillä korotuksilla
paljon rahaa, sieltä saa kyllä myös maahanmuuttajien kustannuksiin.
Mauri Salo /kesk (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Soininvaara puuttui puheessaan
muuttoliikkeeseen. En ole kuitenkaan nähnyt hänen
kovin paljon ministeriaikanaankaan ottavan kantaa siihen, kuinka
muuttoliikettä voitaisiin asianmukaisesti hillitä,
kuinka saataisiin tämä kansantalous pysymään
tietyllä tavalla tasapainossa. Tämähän
aiheuttaa kaksisuuntaisen ongelmakentän.
Muuttovoittoalueilla tulee ed. Luhtasen kuvaamat ongelmat, ja
muuttotappioalueilla tulee taas toisenlaiset ongelmat, elikkä sinne
jää paljon käyttämättömiä palveluita
ja sitä kautta tulevat kustannusongelmat ja palvelujen
alasajot. Meillä on äärettömän
suuri tehtävä jatkossa tehostaa kuitenkin aluepolitiikkaa
ja pyrkiä saamaan tämä yhteiskuntamme
taas tasapainoiseksi. Kyllä tuolla maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissakin
töitä voidaan tehdä.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minun mielestäni tämä verotuskäytäntö pitäisi
Suomessa täysin uusia puhtaalta pöydältä sillä tavalla,
että valtio keräisi kaikki tuloverot Suomessa.
Sen jälkeen valtio jakaisi kunnille asukasluvun suhteessa
huomioiden kaikki erityisolosuhteet ja kunnan kantokyvyn jne. Eli
sillä tavalla me pääsisimme tästä viidakosta
pois. Nythän tämä on niin hirveän
monimutkaista, ja joka vuosi joudutaan täällä eduskunnassa
käsittelemään lakeja uudestaan ja uudestaan
ja selvyyttä ei tule. Kunnat ovat erittäin tyytymättömiä.
Jos kunnilla on itsehallinto, niin kuin lainsäädäntö edellyttää,
sitä on kunnioitettava. Ei ole oikein, että tasataan
esimerkiksi kasvukuntien saamia verotuloja köyhille kunnille.
Minun mielestäni pitäisi valtion suoraan antaa
apu köyhille kunnille ja jättää tulot
niille kunnille, jotka hyvin hoitavat asiansa ja joihin väestö muuttaa,
näihin kasvukeskuksiin. Niillä on omat ongelmansa (Puhemies
koputtaa), niin kuin ed. Soininvaara sanoi.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle haluan sanoa, että kyllähän
kuntien tulot otetaan huomioon tässä verontasausjärjestelmässä,
ei se ole mitenkään unohtunut.
Sitten kysyttiin, miksi ministerikautenani en puuttunut hallituksen
harjoittamaan aluepolitiikkaan. Ehkä siitä on
jo niin kauan, kun keskustalaiset ovat olleet hallituksessa, että ovat
unohtaneet, että eri ministereillä on eri tehtävät
hallituksessa. Minulla oli peruspalvelujen hoitaminen, ja aluepolitiikka
kuuluu ministeri Korhoselle.
Mutta voin sanoa, että olen ollut tyytymätön harjoitettuun
aluepolitiikkaan tai sanonut, että se on varsin tehotonta
eikä toimi lainkaan informaatioyhteiskunnan aikana. Meidän
varsinainen aluepoliittinen ongelmahan on se, että hyvin
koulutetut nuoret muuttavat kasvukeskuksiin eikä siinä investointiavustukset
tai kuljetustuet auta yhtään mitään.
Siinä suhteessa meillä aluepoliittiset keinot
ovat erittäin vanhanaikaisia. Liikenneministeriöllä olisi
tehokkaimmat aluepoliittiset (Puhemies koputtaa) keinot käytettävissään tietoverkkojen
(Puhemies koputtaa) hajauttamisessa, mutta siellä tämä markkinaliberalismi
on iskenyt niin pahasti, että tämä on
käyttämättä.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! En malta olla kommentoimatta viimeistä puheenvuoroa
ja toteamatta sitä, niin kuin aikaisemminkin olen näissä vastaavissa
keskusteluissa täällä sanonut, että muistakaa,
että ihmisellä on ikävä toisen
luo. Eivät nuoret jää sellaisille maaseutupaikkakunnille,
missä ei ole muita nuoria, muut kuin harvat poikkeukset.
Ihmiset etsivät toisia ja haluavat sellaisiin paikkoihin,
missä on muitakin ihmisiä.
Muistan omaltakin ajaltani, että kun auskultoin tuolla
pohjoisessa ja istuin käräjiä Kemijärvellä,
Kittilässä ja Sodankylässä,
monet halusivat, että olisin jäänyt sinne
ajamaan asioita. En voinut kuvitellakaan, että olisin jäänyt
alueelle, missä ei ollut oman ikäistä seuraa
juurikaan. (Ed. Kuosmanen: Poroemäntänä on
hyvä!) — Poroemännäksikään
en oikein halunnut ja arvelin, että juristilla voisi olla
muutakin tehtävää, ja muihin tehtäviin
sitten hakeuduinkin, niin että porot jäivät
tuolla erää ja taitavat jäädä loppuelämäksikin.
Mutta takaisin kuntien ja valtion väliseen verokysymykseen.
Kuten perustuslain 121 §:stä ilmenee, kuntien
hallinnon tulee perustua kunnan asukkaitten itsehallintoon ja myös
kuntien verotusoikeus kuuluu kunnan asukkaiden itsehallinnon suojan
piiriin. Kunnallisen verotuksen kohteena voivat olla sekä luonnolliset
henkilöt että yhteisöt, ja verotettavana
tulona voidaan kunnallisverotuksessa pitää sekä työ-
ja pääomatuloja että yhteisön
tuloja. Kuntien verotusoikeus ei ole itsetarkoitus, vaan veroa kannetaan
kuntien tehtävien toteuttamiseen tarvittavien taloudellisten voimavarojen
hankkimiseksi.
Kuntien ja valtion välistä kustannustenjakoa on
kuitenkin useassa yhteydessä säännelty
laeilla. Kunnat on määrätty maksamaan
valtiolle maksuja muun muassa tiettynä osuutena verokertymästä.
Tällöin on ollut ensi sijassa kysymys kuntien
velvoittamisesta taloudellisiin suorituksiin valtiolle. Sikäli
kuin tällaisen suorituksen suuruus määräytyy
tiettynä osuutena kunnan veroäyrikertymästä,
sillä saattaa olla tosiasiallista vaikutusta myös
kunnan verotusoikeuden laajuuteen.
Perustuslakivaliokunta on vuosien varrella käsitellyt
saman tyyppistä taikka siihen rinnastettavissa olevaa asetelmaa,
mistä nyt on kysymys, ja todennut muun muassa, että kuntien
pysyvää rahoitustehtävää suhteessa
valtioon on asiallisesti vaikea sovittaa kuntien itsehallinnon periaatteeseen.
Asiaa on arvioitava kuntien taloudellisen ja hallinnollisen itsenäisyyden
kannalta. Asiaa on arvioitava ainakin rakenteelliselta kannalta,
määrälliseltä kannalta ja maksuvelvollisuuden
sisällöllisen yhteyden kannalta. Kunnalla on oikeus kantaa
menojensa kattamiseksi tuloveroa kunnassa syntyvistä tuloista.
Kunnilla on oikeus itsenäisesti määritellä kunnassa
sovellettava tuloveroprosentti. Kunnallisen itsehallinnon kannalta on
ongelmallista luoda sellainen järjestelmä, joka
estää faktisesti kuntia päättämästä omasta taloudestaan,
päättämästä muun muassa
veroäyristään. On mielestäni
hyvä, että puhemiesneuvosto on päättänyt
lähettää perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi
sen, onko valtion toimenpitein ylitetty kriittinen raja, joka merkitsisi
kiellettyä puuttumista kuntien itsehallintoon.
Täällä aiemmin käytettyjen
puheenvuorojen johdosta haluan vielä todeta, että Kuntaliittokaan
ei voi äänestämällä ratkaista
kuntien ja valtion välistä mahdollista perustuslaillista
kiistaa. Monia tärkeitä näkökohtia
on esitetty täällä järjestelmän
kehittämiseksi, mutta perustuslakivaliokuntahan ei voi
ryhtyä muotoilemaan maalle parasta mahdollista järjestelmää kuntien
ja valtion välisten raha-asioitten järjestämiseksi,
vaan me arvioimme hallituksen esitystä ja sen vaikutuksia
kunnan ja valtion välisiin suhteisiin heijastettuna perustuslain
säännöksiin.
Ed. Esa Lahtelalle haluaisin vielä lopuksi todeta tähän
ikuisuuskeskusteluun, jota täällä jatkuvasti
käydään ja tullaan luultavasti käymään vielä hyvin
pitkään, että vaikka täällä rintamailla saattaa
olla kunnallisveroprosentti hieman alempi kuin jossakin muualla,
niin kehotan teitä nyt katsomaan vaikkapa omaakin vuokraanne
ja heijastamaan sen kotikuntanne vuokraan — mitkä täällä ovat
neliövuokrat, mitkä ovat Helsingin elinkustannukset — ja
miettimään, kuinka paljon faktisesti ihmiset joutuvat
täällä ansaitsemaan voidakseen edes likipitäen
päästä saman suuntaiseen elintasoon kuin
mihin päästään pienemmillä paikkakunnilla.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kokkoselle voisi todeta sen, jotta
meillä taas on toisen tyyppiset olosuhteet tuolla syrjemmillä seuduilla.
Siellä on huomattavasti pitemmät matkat, siellä ei
raitsikoita kulje eikä julkisia kulkuvälineitä hyvin
monessa kylässä. Siinä mielessä ne
olosuhteet ovat toiset.
Toisaalta tähän asuntokysymykseen: Eikö nyt kannattaisi
Pääkaupunkiseudulla kaikista gryndereistä huolimatta
tehdä sillä tavalla, jotta myös kokoomuksen
puolella lähdetään harrastamaan semmoista
asuntopolitiikkaa, että tehdään kunnallisia
asuntoja sillä tavalla, että nämä välistävetäjät
eivät pysty rahastamaan ja saadaan edullisia vuokra-asuntoja,
jolloin puretaan tätä älytöntä niukkuutta,
joka johtaa vuokrien korkeuteen.
Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämmöisien vastakkainasettelujen
sijaan, että kustannukset ovat korkeat tästä ja
tästä syystä, kannattaa mennä vähän
syvemmälle niissä asioissa. Oli tilaisuus kuulla,
että 80 neliön asunto täällä,
rakennusvaiheessa oleva, maksaa 1,2 miljoonaa markkaa. Minusta se
on järjetön summa neliöistä. Muualla
voi tehdä kaksi omakotitaloa samalla hinnalla. Mutta miksi
on menty tähän? Silloin ongelma on siellä politiikassa,
mitä on harjoitettu, kun ei voida elää niillä alueilla,
missä on halvat kustannukset. Olisi halvempaa myöskin
täällä Helsingin tasolla, kun oikein
asioita hoidettaisiin.
Myöskin tähän veroäyrikeskusteluun.
Esimerkiksi kotikunnassa on ollut 19 kauan sitten jo, ja jos täällä nostetaan
samaan, taatusti tulee rahaa. — Meillä ei ole
muuta vaihtoehtoa. Pitää nostaa siihen. — Sitten
vasta voidaan puhua ja keskustella, missä mennään,
ja katsoa, onko tasa-arvoinen politiikka.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Helsingillä on keskikokoisen tai
ehkä vähän suuremmankin kaupungillisen
verran vuokra-asuntoja. Kyllä täällä siitäkin
puolesta on pyritty aika hyvin huolehtimaan.
Sitten toteaisin, että kaikissa pääkaupungeissa maapallolla — tämä on
globaali ilmiö — hintataso on selvästi
korkeampi kuin maaseudulla. Ei tämä ole Helsingin
omaa huonoa politiikkaa, vaan näin on muuallakin.
Ed. S. Lahtela merkitään
läsnä olevaksi.
Klaus Bremer /r:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä ollaan nyt lopultakin
tämän keskusteltavan aiheen ympärillä pääsemässä pääasiaan.
Pääasia on nimittäin Helsinki, perinteinen
asetelma Helsinki vastaan muu Suomi, joka on hyvin selkeästi
jakanut puolia myöskin eduskunnassa kaikkina aikoina. Globalisoitumisen
edetessä kenties vihdoinkin ollaan siirtymässä myöskin eduskunnassa
seuraavalle henkiselle kypsyystasolle: näkemään,
että itse asiassa Helsinki ja muu Suomi ovat nyt tuhdisti
samassa veneessä, aivan niin kuin täällä ed.
Pekkarinen totesi muutama puheenvuoro taaksepäin. Meidän
pitäisi jo lopulta alkaa katsoa tämän
maan etuja koko maan etujen kannalta eikä siltarumpupoliitikkojen
ja -politiikan kautta pikkuasioissa, millä tavalla Helsingistä tuodaan
mahdollisimman iso repullinen rahaa sinne oman sillan rakentamiseen
tai oman kylän rakentamiseen.
Kävin muutama vuosi sitten Anetjärvellä ed. Takkulan
isännöimillä kesäpäivillä.
Siellä muuan paikallinen poliitikko tuli luokseni ja sanoi: "Minä kyllä tunnen
teidät, miten te kehtaatte tulla tänne Anetjärvelle
Helsingistä? Tehän rokotatte meitä kaiken
aikaa, te viette meiltä viimeisetkin rahat. Teillä Helsingissä on
kaikki niin hyvin ja meillä on huonosti asiat täällä."
Kun kysyin, millä tavalla Helsingissä asiat ovat
niin hyvin, niin hänen perustelunsa oli: "No, näkeehän
sen, teillähän on kaikki tietkin asfaltoitu."
Tällä pohjalla liikkuu keskustelu. Vastasin: "Kuule,
sulla varmaan on pakastin täynnä jos ei hirvenlihaa niin
poronlihaa, ja siellä on marjaa, ja sulla ei ole nälkä,
eikä täällä Anetjärvellä ole
nälkää. Täällä on
mökkejä. Täällä tehdään
porukalla töitä ja kunnostetaan mummonmökkejä.
Helsingissä on todellista nälkää.
Helsingissä on todellista asunnottomuutta. Helsingissä on
todellista sellaista kurjuutta, jota et voi Anetjärvellä edes
kuvitella." (Ed. Vihriälä: Pitää paikkansa!)
Helsingissä eräässä valtakunnallisessa
kokouksessa muuan maaseudun mies tuli moittimaan minua, kuinka Helsinki
kehtaa olla niin sikamainen, että se houkuttelee maaseudulta
väen ja maaseutu autioituu. Sanoin silloin hänelle
sen, minkä olen täällä aikaisemminkin
sanonut: "Älkää tulko maaseudulta, ei
yhtään ainutta iikkaa enää Helsinkiin."
Me olemme ihan samassa veneessä maaseudun miesten kanssa.
Jos vaan voisimme jollain tavalla estää sitä sisäänmuuttoa, joka
tällä hetkellä köyhdyttää Helsinkiä valtavasti.
Tästä onkin helppo päästä tähän
yksinkertaisen talousfilosofian edustajaan ed. Esa Lahtelaan, joka
jatkuvasti täällä tuo esille sen, kuinka Helsingin
rikkauden selvimpänä osoituksena on alhainen veroäyri.
Ed. Lahtela, täällä jo aikaisemmin todettiin
se, että Helsingin elinkustannukset ja asumiskustannukset
ovat sitä luokkaa, että teitä viisaammat
taloustutkijat ovat arvioineet, että pelkästään
elin- ja asumiskustannusten ero Helsingissä vastaa 5:tä äyriä,
veroäyriä. Kun Helsinki nyt ilmeisesti joutuu
nostamaan veroäyrinsä 17:ään,
niin käytännössä täällä eläminen vastaa
22:ta veroäyriä. Niin kallista ei ole missään
muualla.
Ed. Soininvaara totesi täällä aika
pinnallisesti, että Helsinki joutuu kustantamaan 15 000
asukkaan kaupunkirakenteen vuodessa. Onneksi ed. Luhtanen meni pintaa
syvemmälle ja totesi, että ei ole pelkästään
kysymys siitä, että 15 000 muuttaa sisään
Helsinkiin, vaan ennen kaikkea he eivät ole vielä maksaneet
penniäkään veromarkkoja Helsingin yhteiseen
kassaan, mutta palvelujen pitää toimia alusta
saakka, pitää olla sosiaali- ja terveyspalvelut,
koulupaikkoja. Kun 15 000 ihmistä muuttaa sisään,
niin kuinka paljon koulupaikkoja joudutaan rakentamaan? Se on kuulkaa
aika monta koulua, jotka pitäisi rakentaa joka vuosi pelkästään
sisäänmuuton takia. Kyllä tämä maksaa
hirvittävästi Helsingille. Suurin osa sisäänmuuttajista
tulee tietysti työn perään. Valitettavasti
he jäävät Helsinkiin, kun ei töitä löydy.
Joudutaan käymään luukuilla Helsingissä,
mutta jäädään tänne,
koska pubiin on lyhyempi matka. Tietysti täällä kaikenlaisia
palveluita tulee paljon helpommin ja lyhyemmillä välimatkoilla.
Tänne on houkuttelevaa jäädä sitten kuitenkin.
Vastasin jo ed. Rakel Hiltuselle, joka kertoi, että 170
miljoonaa euroa joutuu Helsinki viimeisen kuppauksen uhrina maksamaan
lisää tänä vuonna tuloistaan
muualle. Kaiken kaikkiaan Helsinki maksaa vuodessa 560 miljoonaa
euroa muualle Suomeen. Helsingin osuus koko maan yhteisöveropotista
oli vielä viisi vuotta sitten 12,9 prosenttia. Enää se
on 5 prosenttia. Helsinki joutuu todella keksimään
uusia tulonlähteitä. Sellainen on lisälainan
ottaminen; vanhoja lainoja kyllä on olemassa vielä kovastikin.
Täällä on myöskin ihan oikein
todettu, että vaikeinta täällä Helsingissä on
se arvaamattomuus, millä valtio toimii. Koskaan et tiedä,
mitä ensi vuosi tuo mukanaan, millä tavalla pitäisi budjetoida,
miten pitäisi suunnitella elämää ja kaupungin
taloutta eteenpäin. Tähän on pakko saada
aikaan jonkunlainen muutos. Totesin myöskin, että sana
"yhteisövero" on hämäävä. Kun
ihmisten kanssa puhuu tuolla kaduilla ja toreilla "yhteisöverosta",
eivät he ymmärrä, mistä on kysymys.
Joutuu aina selventämään, että kyse on
yritysverosta. Yritysvero on kuitenkin ylivoimaisesti se päätuote
tässä yhteisöverossa. Pitäisi nimeä vaihtaa,
niin ihmisten olisi helpompi ymmärtää,
mistä puhutaan.
Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, jos Helsinki on maan talouden
veturi, niin kuin on väitetty, ja siitä ollaan
kaiketi aika lailla yksimielisiä, kyllä meidän
silloin on todella syytä istua yhdessä alas ja
miettiä, millä tavalla korjataan sekä Helsingin
asioita että muun maan asioita. Totean vielä kerran,
että pahinta, mitä Helsingille voi tapahtua, on
se, että Suomi autioituu, Suomi tyhjenee ja väki
muuttaa Helsinkiin tai Espooseen. Tämä tietysti
koskee muitakin kasvukeskuksia, mutta helsinkiläisenä tunnen
nyt Helsingissä sen kaikkein raskaimmin. Me olemme samassa
veneessä, ja on jo päästävä sille
kypsyyden tasolle, että aletaan yhdessä miettiä,
millä tavalla näistä tilanteista selvitään
EU:ssa ja globalisoituvassa maailmassa.
Ensimmäinen
varapuhemies:
Arvoisat edustajat! Huomautan siitä, että käsitellään
nyt verontilityslain 12 §:n ja tuloverolain 124 §:n
muuttamista, ja toivon, että jatkossa puheenvuorot keskittyvät
enemmän nimenomaan näihin kahteen asiaan.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni kuitenkin ed. Bremer
käytti asiallisen puheenvuoron, Helsingin ongelmat liittyvät
kuitenkin tähän lakiesitykseen. Haluaisin vain
sen todeta, että siihen, miksi Helsingissä sitten
on sitä todellista nälkää, ei
löytynyt vastausta. Tavallaan löytyy tietenkin sitä kautta,
että tänne tulee liikaa väkeä ja
kasvu on mahdotonta, mutta ehkä siinä on myöskin
sitten se seikka, että ne verkostot, joita syrjäseuduilla
on, niin sanotut sosiaaliset verkostot, eivät ole niin
vahvoja Helsingissä, että ne kantaisivat, vaan
ihmiset jäävät siihen todelliseen nälkään.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bremerille ihan voisi vastata, kun
hän totesi, että 5 veroäyripennin verran — tai
onko se prosentti nykyisin voimassa oleva — on kalliimpi
elää ja asua. Kaikki maksaa enemmän.
Se on vähän suhteellista, miten se mitataan. Asuminen
maksaa täällä enemmän, mutta
välttämättä nämä tarvikkeet
ja se, mitä nyt ostetaan, vaate, ruoka, eivät
välttämättä ole kalliimpia.
Voi ravintoloissa olla, mutta kaupoissa ei missään
tapauksessa. Kun menee maalle, siellä matkat maksavat ja
kuljetuskustannukset nostavat hintoja. Syrjäkylän
kaupassa on kaikkein kallein tavara, jos katsoo maan laajuisesti.
Sen takia yhä edelleen peräänkuulutan
sitä, että kyllä Helsingissä pitäisi
katsoa asuntopolitiikkaa, miten saada aikaan se, jotta niitä välistävetäjiä ei
olisi niin paljon kuin tällä hetkellä.
Nimittäin sitä todellista hintaa joka tapauksessa
ei ole se hinta, mikä asunnoissa on.
Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Lahtelan talousfilosofia
on omituista. Elinkustannukset kerta kaikkiaan ovat Helsingissä korkeammat,
samoin asuinkustannukset, ja ne ovat absoluuttisia. Ei siinä ole,
ed. Lahtela, mitään suhteellista, se on absoluuttista.
Markka on markka ja euro on euro eikä muuksi toivomalla
muutu.
Arvoisa rouva puhemies! Täällä ed.
Vihriälä on aivan oikeassa, että kun
tullaan tällaiseen isoon kokonaisuuteen kuin Helsinki,
niin valitettavasti sosiaaliset verkostot heikkenevät ja
Helsingissä on varsin tavallista, että samassa
kerroksessa asuvat ihmiset kerrostalossa eivät tunne toisiaan.
En osaa selittää, mistä tämä johtuu, mutta
tämä on suurkaupungin haittapuoli. Toinen haitta
on myöskin se, että tänne jää paljon
ihmisiä, jotka ovat todellisen avun tarpeessa, koska aivan
niin kuin ed. Kokkonen totesi, ihminen tulee ihmisen luo kaikessa
hädässäänkin.
Keskustelu päättyy.