Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Voisi sanoa, että vihdoin ja viimein päästään sosiaali- ja terveysvaliokunnan sektorilla oleviin asioihin.

Sosiaaliluototuksen lainsäädäntö on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja herättää myös pohdittavaa. Tämä luo kunnalle uuden tehtävän, joka tosin määritellään niin, että tämä tulee sosiaalihuoltolain alle. Tämän tehtävän luonne on saman tyyppinen kuin laissa ennalta ehkäisevästä toimeentulotuesta on ollut. Toisaalta kun esitetään, että luototustehtävän toimeenpanijana olisi sosiaalitoimi, niin tämä antaa myös sosiaalityöntekijöille, jos se heille delegoidaan, uuden tehtävän.

Se, mikä tässä lainsäädännössä on mielestäni ongelmallista, on se, onko lähtökohtana ajateltu, että esimerkiksi ennalta ehkäisevää toimeentulotukea voitaisiin korvata sosiaalisen luototuksen kautta, koska kohderyhmä on aika saman tyyppinen. Kun lakia lukee, täältä voi löytää selvästi kaksi erilaista ryhmää, joille on tarkoitus sosiaalista luototusta kuntien ruveta antamaan.

Ne opiskelijat, joiden opinnot ovat pitkittyneet ja joilla ei ole oikeutta saada opintolainaa, olisivat toinen niistä kohderyhmistä. Tällä hetkellä on se tilanne, että noin 3 000 opiskelijaa, joilla on nämä edellä mainitut ongelmat, ovat lähestulkoon saaneet kunnilta toimeentulotuen, koska monta kertaa on kyse nimenomaan ollut esimerkiksi mielenterveysongelmista näiden pitkittyneiden opintojen kohdalla. Kunta on sitten ikään kuin rahoittanut toimeentulotuen kautta opiskelijoitten opintoja. Tämä lainsäädäntö perusteluissaan lähtee nyt liikkeelle siitä, että tämmöisessä tilanteessa voitaisiin myöntää sosiaalinen luotto, koska näillä opiskelijoilla on yleensä luottotiedot epäkunnossa ja häiriömerkinnät ja opintolainaa ei ole saanut.

Toisena ryhmänä, joka tuodaan esille, ovat tilapäiset toimeentulotukiasiakkaat, joilla on esimerkiksi perheessä kriisi tai on ylivelkaantumisongelma. Velkoja voidaan järjestää sosiaalisen luototuksen kautta uudelleen. Näenkin, että tässä voisi olla kohteena sen tyyppinen ryhmä.

Mutta toisaalta, jos ihan sosiaalityön näkökulmasta katsoo, ne asiakkaat, jotka eivät ole toimeentulotuen varassa, mutta joilla esimerkiksi luottotiedot eivät ole kunnossa ja jotka ovat pienituloisia, olisivat mielestäni paras kohderyhmä tähän sosiaaliseen luototukseen, koska muuten on vaarana se, että luototuksen kautta ikään kuin lähdetään pienentämään kunnissa ennalta ehkäisevää toimeentulotukea.

Täällä on tosin säädetty 10 §:ssä niin, että ennen kuin sosiaalista luottoa myönnetään, tulee selvittää hakijan oikeus saada toimeentulotukea tai ehkäisevää toimeentulotukea, mutta tämän kohdan valvonta on aika vaikeaa. Toisaalta jos tämä tehtävä tulee kunnan sosiaalityöntekijöille, niin tämä on taas uusi tehtävä. Positiivinen signaali, joka halutaan antaa, on se, että tämä on uusi keino sosiaalityöntekijöillä tehdä sosiaalityötä, mutta en näe kauhean järkevänä sitä, että ne ihmiset, jotka ovat toimeentulotuen varassa, velkaantuvat ollessaan toimeentulotuen varassa. Mietin vain sitä, millä tavalla näitä velkoja voidaan näiltä henkilöiltä ylipäänsä periä, koska esimerkiksi jos mietitään sitä aikaa silloin, kun tuli suurimmat luotto-ongelmat 90-luvun alussa perheille, siellä oli ylivelkaantuneita perheitä, jotka juuri ylivelkaantumisen takia ja perheen taloudellisten ongelmien takia tulivat monta kertaa toimeentulotukiasiakkaiksi.

Sosiaalisen luototuksen malleja on haettu esimerkiksi Irlannista, Alankomaista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Mielestäni nämä maat ovat vähän erityyppisiä. Niiden sosiaaliturvajärjestelmä on aika erilainen kuin suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on. Meillä on ollut pitkälti universaali sosiaaliturva eikä tämmöinen residuaalinen malli, jota tosin viime vuosien aikana meidän järjestelmäämme on entistä enemmän tuotu. Esimerkiksi Englannin kohdalla on niin, että siellä voidaan kriisitilanteissa antaa menoihin tukea, joka sitten myöhemmin peritään näiltä perheiltä. Onko tämä sitten niin kuin täällä on jossakin kohtaa sanottu, että halutaan yhteiskunta, joka on toimiva ja kypsä luottoyhteiskunta? Mielestäni ei ole kauhean hyvä tavoite, että eletään luotolla. Mielestäni hyvinvointiyhteiskunta ja sen ylläpitäminen on hyvä tavoite, mutta ei luottoyhteiskunta.

Tähän lainsäädäntöön on helppo paneutua, koska tämä tulee sosiaali- ja terveysvaliokuntaan ja tästä tulee mitä ilmeisimmin melko laaja kuuleminen, koska täällä on aika monta kohtaa, jotka herättävät ristiriitoja sen suhteen, miten nykyinen lainsäädäntö, toimeentulotukilaki, ja miten tämä sosiaalinen luototus suhtautuvat toisiinsa. En näe tätä kyllä sen tyyppisenä lainsäädäntönä nyt, että annetaan päänavaus ikään kuin sille, että toimeentulotukea ja ehkäisevää toimeentulotukea aletaan korvata sosiaalisen luototuksen kautta. Mutta joka tapauksessa sosiaali- ja terveysvaliokuntaan tämä lainsäädäntö tulee ja tähän pystyy siinä vaiheessa, kun valiokunnassa tätä käsitellään, myös puuttumaan.

Tämä on tuotu budjettilakina, tähän ei ole kauheasti näitä kustannusvaikutuksia arvioitu. Tietenkin tässä on myös lähtökohtana se, että kunnilla on aika suuri päätäntävalta, missä laajuudessa tätä lainsäädäntöä lähdetään toteuttamaan. Pitää myös muistaa se, että kunnille on viime vuosien aikana sälytetty yhä enenevässä määrin uusia tehtäviä. Näkisinkin niin, että kauheasti uusia tehtäviä ei pitäisi kuntasektorille luoda.

Jos tämä lainsäädäntö on positiivisella hengellä tehty, niin että täällä ei ole mitään taka-ajatuksia, silloin tässä on paljon hyvääkin. Mutta ne ongelmakohdat, joita on, ovat mielestäni semmoisia, joita pitää vielä selvittää.

Kun opiskelijat on täällä tuotu voimakkaasti esille, niitä opiskelijoita, joilla ei ole opintolainamahdollisuuksia tai on pitkittyneet opinnot, on muitakin keinoja auttaa. Olen samaa mieltä, kun sosiaalityöntekijät ovat monta kertaa valittaneet sitä, että nämä opiskelijat eivät kuulu toimeentulotukeen. Pitäisi opintososiaalisten etuuksien kautta hoitaa niin, että nämä opiskelijat ovat pois toimeentulotukiluukulta. Jos tällä lainsäädännöllä pystytään näitä opiskelijoita vähentämään toimeentulotuesta, se on toisaalta ihan hyvä asia, mutta toisaalta näitten opiskelijoitten kohdalla tällä hetkellä on se tilanne, että he ovat saaneet toimeentulotukea, jos heillä on ollut luottohäiriöitä ja opinnot ovat pitkittyneet. Näistä on olemassa ennakkopäätöksiä sen suhteen, että kunnan pitää se toimeentulotuki viimesijaisena tukena antaa.