Kimmo Sasi /kok (esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Hallitus esitti jo vuoden 2003 valtiopäivillä perustuslakiin muutosta, jossa esitetään, että perustuslain säännöksiä kansalaisten luovuttamisesta tai siirtämisestä vastoin tahtoaan toiseen maahan muutettaisiin niin, että siirtäminen olisi mahdollista. Siitä kuitenkin pitäisi säätää tavallisella lailla. Tuo luovuttaminen tai siirtäminen tapahtuisi tilanteessa, jossa siihen on syy rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten. Myöskin lapsen huoltoa koskevissa tapauksissa siirtäminen olisi mahdollista. Olennaista on, että hallituksen esityksessä ehtona tälle siirtämiselle on se, että siirtäminen voi tapahtua vain sellaiseen maahan, jossa siirrettävän henkilön ihmisoikeudet ja oikeusturva on taattu.

Tämän lisäksi hallitus esittää, että perustuslain tasolla säädettäisiin siitä, että apulaisoikeusasiamiehellä voi olla sijainen, ja myöskin, että Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja voisi olla läsnä ja käyttää puheoikeutta eduskunnan täysistunnoissa.

Perustuslakivaliokunnan kanta on se, että perustuslakia tulee muuttaa vain harkiten ja vakaasti ja huolellisen pohdinnan jälkeen. Kun aikoinaan uusi perustuslaki astui voimaan maaliskuun 1. päivänä 2000, lähtökohta oli se, että saatiin modernisoitu uusi perustuslaki, joka on pysyvä. Myöskin valiokunta haluaa korostaa tuon perustuslain arvokkuutta ja asemaa. Tästä syystä jatkuvasti tehtävät muutokset perustuslakiin eivät ole toivottavia.

Kuitenkin, mitä tulee tähän hallituksen esitykseen, joka koskee Suomen kansalaisen luovuttamista toiseen maahan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten tai lapsen huollon järjestämiseksi, tältä osin voidaan katsoa, että tähän on selkeä, pakottava tarve ja se perustuslain säännös, joka tämän kieltää, on tältä osin vanhentunut. Oikeastaan aikoinaan, kun perusoikeusuudistusta käsiteltiin 1990-luvun alkupuolella, perustuslakivaliokunta itse laittoi tämän kiellon perustuslakiin. Mutta kun EU:ssa on tehty vastaavat sopimukset luovuttamisesta ja kun luovuttamiselle on tarvetta useimmissa tapauksissa ja se on kansainvälinen käytäntö, tämä muutos on perusteltu ja tarpeen.

Perustuslakivaliokunta lausunnossaan korostaa, että on erittäin tärkeätä, että tuo luovuttaminen tapahtuu vain sellaiseen maahan, jossa kansalaisen ihmisoikeudet ja oikeusturva on taattu, ja tämä arviointi pitää voida tehdä suurella varmuudella jo siinä vaiheessa, kun näitä luovuttamissopimuksia jonkin maan kanssa solmitaan.

Puhemies! Mitä tulee sitten apulaisoikeusasiamiehen sijaiseen, niin tältä osin katsottiin, että tämä on sellainen asia, josta ei tarvitse säätää perustuslain tasolla. Ei ole tarkoituksenmukaista, että perustuslaki on täynnä hyvin pieniä, yksityiskohtaisia säännöksiä. Asia on järjestettävissä muulla kuin perustuslain tasolla.

Perustuslakivaliokunnassa käytiin myöskin keskustelua siitä, onko tarkoituksenmukaista, että yhä useampi henkilö voisi osallistua eduskunnan täysistuntoihin ja käyttää puheenvuoroja. Tältä osin valiokunnan kanta oli hyvin selkeä ja yksimielinen. Lähdimme siitä, että uusille henkilöille ei tule antaa oikeutta osallistua eduskunnan täysistuntoihin ja käyttää puheenvuoroja. Siitä syystä perustuslakivaliokunta esittääkin, että tämä hallituksen esityksen pykälä, jossa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja saisi läsnäolo- ja puheoikeuden istunnoissa, hylättäisiin.

Eduskunnan istuntosali on kansanedustajien foorumi, jossa kansanedustajat tekevät päätöksiä. Ministereillä on eduskunnalle vastuullisina henkilöinä luonnollisesti puhe- ja läsnäolo-oikeus eduskunnan täysistunnoissa ja tietysti silloin, kun asianomaisten asioita käsitellään, oikeusasiamiehellä ja oikeuskanslerilla, mutta tämän joukon laajentamisen suhteen pitää olla varovainen. Tältä osinhan aikaisemmin käsiteltiin Suomen Pankin pääjohtajan mahdollisuutta osallistua istuntoihin ja käyttää puheenvuoroja. Perustuslakivaliokunnan kanta aikoinaan oli Suomen Pankin pääjohtajan osalta se, että hänellekään ei tuota oikeutta pitäisi antaa, eikä sitä sittemmin annettu.

Mitä tulee säätämisjärjestykseen, niin kuten alussa korostin, on tärkeätä se, että hallituksen esitykset, jotka koskevat perustuslakia, säädetään harkiten ja vakavuudella. Tästä syystä perustuslakivaliokunta ei katso olevan mitään syytä tältä osin julistaa kiireelliseksi tätä hallituksen esitystä, vaan pitää edetä normaalilla tavalla: asia hyväksytään näillä valtiopäivillä yksinkertaisella enemmistöllä ja vaalien jälkeen pidettävillä valtiopäivillä määräenemmistöllä. Tällä tavalla tuo arvokkuuden ja harkitsevuuden vaatimus täysimääräisesti toteutuu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on pääosin perusteltu, ja valiokunta puoltaa sen hyväksymistä esitetyin muutoksin.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan kanta siitä, että valtiosääntöä on uudistettava harkiten ja että eduskunta on kansanedustajien foorumi, on perusteltu. Mutta kyllä minua on monta kertaa ihmetyttänyt se, että Suomen eduskunta omassa työssään ei ota tarpeeksi huomioon sitä globaalia toimintaympäristöä ja kansainvälistä toimintaympäristöä, missä me olemme. Luulenpa esimerkiksi, että kaikkien muiden maiden parlamentissa, jos esimerkiksi Saksan liittokansleri tai YK:n pääsihteeri vierailee, he käyttävät puheenvuoron nimenomaan sen maan arvokkaimmalla foorumilla. Eli Suomessa heillä olisi mahdollisuus käyttää puheenvuoro Suomen eduskunnassa.

Kun esimerkiksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on toivonut, että hallitus antaisi eduskunnalle laajentumista koskevan selonteon, niin mikä olisi luontevampaa kuin se, että esimerkiksi komissaari Olli Rehn istuisi tuolla ministeriaitiossa? Tällä tavalla tulisi ikään kuin konkreettisesti käsitys siitä, että olemme osa Euroopan unionia ja kansainväliset asiat kuuluvat meille ja tärkeimmät puheenvuorot, joita Suomessa käytetään, käytetään eduskunnassa. (Hälinää — Puhemies koputtaa — Ed. Gustafsson: Liisa, kyllä monet kuuntelivat, hyvä puheenvuoro!)

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Demokratian kehto on tietysti eduskunta, koska demokratia jo lähtökohtaisesti lähtee siitä, että kansa hallitsee ja se hallitsee valtiopäiville valitun eduskunnan kautta. Eduskunnassa puheen merkitys on äärettömän suuri. Tässä mielessä ed. Jaakonsaaren kommentit ovat aivan oikeita.

On tärkeätä, että eduskunnan poliittinen päätöksenteko on läpinäkyvää, ja se läpinäkyvyys tulee nimenomaisesti juuri täysistuntotyöskentelystä ja siitä poliittisesta keskustelusta, joka täällä käydään. Samalla tietysti tämän keskustelun tulee olla hyvin olennainen demokratian kehittämisen kannalta siinä mielessä, että ensinnäkin kansalaisten on tärkeätä saada tietoa yhteiskunnallisista kysymyksistä ja sen tulee aina olla demokratiassa kaikkien poliittisten toimijoiden ensimmäinen huolenaihe, että kansalaisilla on vapaa pääsy tiedon lähteille. Me Suomessa toki voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on kirjastolaitos ja meillä on paljon nettiyhteyksiä ja meillä on monipuolinen lehdistö ainakin toistaiseksi.

Mutta siitä huolimatta meidän vastuullamme on tiedon lähteille pääsyn ohella ennen kaikkea juuri se, että poliittinen keskustelu on sellaista, että ihmiset saavat tietoa siitä, miksi minkäkinlaiset linjavalinnat on tehty, miten niitä on perusteltu, mitkä ovat vaihtoehtoja. Poliittisen keskustelun merkityshän parhaimmillaan on yhteiskunnallisen lukutaidon edistämisessä, monimutkaisen maailman ymmärtämisessä. Poliittisen päättäjän tärkein tehtävä onkin olla hyvä puhuja, puhuja siinä mielessä, että ne päätökset, jotka kaikkia ihmisiä koskevat, myöskin avautuvat ja että niistä voidaan käydä yhteiskunnallista ja julkista keskustelua.

Mielestäni ei kuitenkaan tämä argumentti johda siihen, että eduskunnan puheoikeutta tällä foorumilla pitäisi avata niin, että esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajalla olisi täällä puheoikeus tai Suomen Pankin pääjohtajalla tai että vaikkapa kansalaisten kannalta hyvin merkittävän, eduskunnan valvonnassa olevan instituution eli Kansaneläkelaitoksen pääjohtajalla olisi täällä puheoikeus. Kyllä parlamentin puheoikeus luonteensa vuoksi kuuluu ehdottomasti niille, jotka kansa on valinnut.

Mutta sitä vastoin toki on aina perusteltua pohtia erilaisia muita työskentelytapoja. Eihän eduskunnan tarvitse kokoontua tähän saliin pelkästään täysistuntoon käsittelemään lainsäädäntöä, vaan voihan se kokoontua tähän saliin muissakin merkeissä, kuten vaikkapa EU:n laajentumista käsiteltäessä niin, että esimerkiksi komissaari Olli Rehn voisi istua tuossa aitiossa, kuten ed. Jaakonsaari esimerkkinä mainitsi.

Pidän siis tärkeänä sitä, että poliittinen päättäjä, kansanedustaja, jokainen meistä täällä, tulisi omissa toimissansa tietoiseksi siitä, että eduskunnan työn tärkein asia sitten kuitenkin on se poliittinen puhe täällä salissa, ja että se argumentaatio ja se keskustelu olisi juuri sen kaltaista, että kansalaiset saavat tietää, mistä on kysymys, ja voivat ottaa halutessansa kantaa. Näin vain voi syntyä hyvää yhteiskunnallista keskustelua. Yhdyn siihen näkemykseen, että ylipäätänsä poliittisen päättäjän tärkeimmät puheenvuorot pitäisi käyttää täällä. Näin ei kovin usein ole ollut. Se on mielestäni selvästi puute, ja toivoisin, että tämän hallituksen aikana tässä voitaisiin saada suunnanmuutos.

Sitten haluaisin puhua siitä, ja sen myöskin valiokunta on todennut omassa mietinnössänsä, miten tulisi suhtautua poikkeuslakeihin ja niiden säätämiseen ja ylipäätänsä perustuslakien uudistamiseen. Mielestäni on kyllä tärkeätä, että eduskunta lakia säätävänä elimenä ja myöskin perustuslaista päätettäessä on tietoinen siitä, millaisia muutoksia maailmassa ja toimintaympäristössämme tapahtuu. Tämä esimerkiksi näkyy hyvin monessa mielessä keskeisten valtioelinten välisissä suhteissa.

Mielestäni on tarpeellista, että esimerkiksi presidentin, eduskunnan ja hallituksen välisistä toimivaltasuhteista käydään alati keskustelua sen vuoksi, että maailmakin on koko aika muutoksessa. Tätä keskustelua mielestäni ei pitäisi sillä tavoin pelätä ja kytkeä aina ajankohtaisiin vaaleihin liittyväksi ja sitä varten sulkea ulkopuolelle, koska itse asiassa Suomi elää koko ajan jonkin sorttista vaaliaikaa. Jollei ole presidentinvaalit, on eduskuntavaalit tai on eurovaalit tai on kunnallisvaalit. Itse asiassa juuri vaalien aikoihinhan tämän tyyppistä keskustelua pitäisi voida käydä. On valitettavaa, että emme esimerkiksi voi nyt puhua presidentin valtaoikeuksista Euroopan unionin kontekstissa sen vuoksi, että presidentinvaalit ovat tulossa ja emme nyt voi ottaa asiaan kantaa. Mielestäni juuri nyt olisi ajankohtainen asia keskustella aihepiiristä, mahdollisesti tehdä tarvittavia muutoksia, kun tuo presidentin toimikausi on saranavaiheessa.

Tärkeätä olisi mielestäni myöskin huolehtia siitä, että perustuslait aina käsitellään normaalissa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli kaksilla valtiopäivillä, ja tästäkään syystä ei pitäisi pelätä uusia keskustelunavauksia perustuslakiemme ajanmukaisuudesta, siitäkin huolimatta, että nykyinen perustuslaki on ollut voimassa noin viitisen vuotta. Prosessi, jolla esimerkiksi kansainvälisiä kysymyksiä on perustuslakiemme mukaan käsitelty, on ollut jo paljon pidempi. Eli tässä mielessä voi sanoa, että Euroopan unionin jäsenyys toi jo merkittäviä käytäntömuutoksia, jotka sitten itse asiassa perustuslaissa vain tulivat kirjatuiksi toimeen.

Sitten haluaisin myöskin mainita siitä, että kun valiokuntamme on hylännyt puhemiesneuvoston ehdottaman eduskunnan työjärjestysmuutoksen — sehän on tietysti yhteydessä tuohon Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan puheoikeuteen — niin mielestäni olisi tarpeellista kuitenkin käydä edelleen keskustelua valiokuntalaitoksesta ja sen toimivuudesta. Käytän tässä yhteydessä hyväksi mahdollisuutta lausua ainakin muutaman näkökohdan, jotka mielestäni olisivat tärkeitä.

Valiokuntien kokoonpano voisi olla tällä hetkellä pienempi. Pitäisi suhtautua aika pidättyvästi uusien valiokuntien perustamiseen, koska on tärkeätä, että kansanedustajilla on mahdollisuus tehdä täysipainoisesti valiokuntatyötä. Tällä hetkellä on jo selvästi nähtävissä, että jossakin suhteessa isoissa puolueissa alkaa olla ongelmallista valiokuntatyön hoitaminen siitä syystä, että ihmisillä on hyvin monia suuritöisiä valiokuntia sekä aamupäiväksi että iltapäiväksi. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista. Ylipäätänsä meidän pitäisi myöskin ymmärtää se, että kansainvälisestä yhteydenpidosta ja kansainvälisestä kumppanuudesta on tullut niin suuri ja olennainen ja merkittävä osa eduskuntatyötä, että sillekin tulisi raivata tietä, ja tässä mielessä valiokuntien kokoonpano voisi avata mahdollisuuksia keventää tässä suhteessa lainsäädäntötyötä, mutta antaa myöskin tilaa juuri tälle kansainväliselle osallistumiselle.

Olisi myöskin tärkeätä, että valiokuntatyötä jatkuvasti yhteistyössä eduskuntaryhmien kanssa kehitettäisiin. Eri valiokunnissa on jo otettu vähän erityyppisiä käytäntöjä. Talousvaliokunta esimerkiksi käsittelee parhaillaan Fortumin optiojärjestelyitä, ja joku voisi ehkä kuvitella, että olisi eduskunnan toimivallassa tehdä asiassa ratkaisu. Eduskunta toki voi ja valiokunnat voivat ottaa tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä esille, mutta kyllä meidän pitäisi myöskin miettiä valiokuntalaitoksen työskentelyä tulevaisuudessa niin, että tämän tyyppiseen yhteiskunnalliseen ajankohtaiseen keskusteluun tulisi säännönmukaisempia tapoja reagoida, ja miettiä, mitkä olisivat sitten ne mahdollisuudet, joilla eduskunta voi ja valiokunnat voivat ohjeistaa hallitusta ja tässä tapauksessa valtio-omistajuutta. Uskon, että tästä löytyy hyvä ratkaisu, mutta mielestäni tämäkin esimerkki jo osoittaa sitä, että valiokuntalaitoksen olemassaolo on tullut aivan samalla tavalla muutoksen tarpeeseen kuin mitkä muutkin tahansa asiat yhteiskunnassa. Perusteiden ei varmaankaan tarvitse muuttua, mutta työtavat ja ennen kaikkea kokoonpano ja sen ymmärtäminen, että kansainvälinen yhteistyö jo sinänsä on muuttanut eduskuntatyötä merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta siis esittää, että ne muutokset, joita hallitus on esittänyt muilta osin kuin nyt sitten Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan puheoikeuden suhteen, voisivat edetä ja että eduskunnan apulaisoikeusasiamiesjärjestelmän toimivuus taattaisiin siten, että lailla voitaisiin nimittää sijainen ja että tämä menettely olisi normaalin perustuslain mukainen, hyväksyttäisiin tässä eduskunnassa ja palattaisiin asiaan seuraavassa eduskunnassa. Tämä on mielestäni hyvä tapa ja on oikeastaan vastaus myöskin siihen keskusteluun, jota täällä käytiin tekijänoikeuslain yhteydessä siitä, että jumalanpalvelusmusiikin yksi pykälä oli irrotettu erilliseksi laiksi ja olisi käsitelty perustuslain mukaisesti. Olisi ollut erittäin valitettavaa, mikäli tuo laki olisi hyväksytty ja näin hyväksytty periaatteellisesti merkittävä muutos perustuslakimme pysyvyyden suhteen. Emme voi hyväksyä poikkeuslakeja. Kyllä on lähdettävä siitä, että perustuslaki toimii ja elää ajan mukana.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Suomen perustuslain muutos, viisi ja puoli vuotta vanhan perustuslain 9 §:n 3 momentin täydentäminen. Tässä perustuslaissa on 5 §:ssä määritelty, miten Suomen kansalaisuus saadaan, ja sen jälkeen sitten näyttää siltä, että vain tässä 9 §:ssä puhutaan, mitä Suomen kansalaisuus voi ihmiselle merkitä. Kaikissa muissa pykälissä puhutaan ihmisestä, mutta tässä pykälässä Suomen kansalaisuudesta ja sen antamasta asemasta tässä maassa.

Nyt tosiasiassa eduskunta on tekemässä päätöstä, jolla viimeinen Suomen perustuslain Suomen kansalaisuutta koskeva erityisasia ollaan, ei kokonaan poistamassa, mutta tosiasiassa poistamassa. Tämä perustuslain 9 §:n 3 momentti kuuluu seuraavasti: "Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan." Nimenomaan tämä vastoin tahtoaan luovuttaminen tai siirtäminen toiseen maahan ollaan nyt purkamassa, niin että täytetään lähinnä Euroopan unionin neuvoston puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovutusmenettelyistä.

Kun tätä mainittua puitepäätöstä käsiteltiin vuonna 2001 lakivaliokunnassa, muistelen, että ed. Aittoniemen kanssa olimme tästä asiasta sitä mieltä, että Suomen kansalaista ei pitäisi saada luovuttaa toiseen maahan tässäkään tapauksessa, vaan Suomen kansalaisella pitäisi olla oikeus tulla syytetyksi ja tutkituksi rikoksestakin ja syytetyksi ja tuomituksi Suomessa, mutta Euroopan unioni vie kehitystä siihen suuntaan, että jäsenmaiden kansalaisuudella ei ole merkitystä, on vain unionin kansalaisuudella merkitys. Näin ollaan sillä tiellä, että todella tehdään historiallista päätöstä siinä suhteessa, että Suomen kansalaisuudella ei enää tämän jälkeen ole käytännössä sellaisenaan mitään merkitystä meille. Onko se hyvä vai huono asia, sitä voidaan tietysti arvioida, mutta tälle puhujakorokkeelle nousin sen tähden, että haluan tuoda tämän julki eduskunnalle ja Suomen kansalle, että tässä mielessä olemme tekemässä historiallista päätöstä.

Ne perustelut, jotka silloin vuonna 2001 esille tulivat, eivät sillä tavalla vakuuttaneet, että me olisimme niihin voineet avoimin sylin yhtyä. Tietysti nyt, kun muun muassa Turkki on tulossa jatkossa Euroopan unioniin, asiat saavat uutta väriä monella tavalla eli Suomen kansalainen voidaan luovuttaa sitten sinnekin. Tässä on kuitenkin rajauksia eli tavallisella lailla voidaan säätää niin, että tämä toteutetaan, ja sitten on ehtona myös se, että luovutettavan tai siirrettävän kansalaisen ihmisoikeuksien ja oikeusturvan täytyy olla vastaanottajamaassa taatut. Tämä on tietysti ehdoton asia, että näin on.

Kysymykseen siitä, voisiko käydä niin, että Suomen kansalainen luovutettaisiin esimerkiksi terrorismista epäiltynä Isoon-Britanniaan, joka taas hyvien suhteittensa perusteella luovuttaisi Suomen kansalaisen edelleen Yhdysvaltoihin, jossa olisi kuolemanrangaistus odottamassa, vakuutettiin, että tällaisessa tapauksessa luovuttamista ei voida toteuttaa. Tämä on tietysti aivan selvä asia, että olkoon terrorismin vastainen taistelu kuinka rajua tahansa, niin ei pidä tulla tällaista tilannetta eteen, eikä tämä järjestelmä, näin vakuutettiin, sitä mahdollista.

Mutta niin kuin täällä valiokunta toteaa mietinnössään, perustuslain voimassa oleva 9 §:n 3 momentti on perusoikeusuudistuksen yhteydessä muotoiltu ehdottomaksi kielloksi, ja nyt se ehdoton kielto poistuu ja Suomen kansalaisuudella ei tästä lähtien ole sitten tosiasiassa mitään merkitystä Suomessa asuville ja täällä veronsa maksaville ja eläville ihmisille.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä muutos on aivan ymmärrettävä nykyisessä yhteiskunnassa. Jos tekee jossakin toisessa maassa rikoksen, on luonnollista, että Suomen kansalainenkin voidaan toimittaa siihen maahan, missä tuo rikos on tapahtunut. Jos lasten huollosta päätetään niin, että lapsen pitäisi olla huoltajansa luona toisessa maassa, myöskin tämän täytyy olla mahdollista Suomen kansalaisen osalta. Tämä on tämän päivän normaalia kehitystä, ja tässä suhteessa vain perustuslaki saatetaan ajan tasalle.

Ed. Jaakonsaari otti esille mielenkiintoisen kysymyksen, joka koskee täällä täysistuntosalissa puhumista. Tältä osin täytyy sanoa, että täällä voidaan ulkomaisia päämiehiä, heidän esitelmiään, kuulla eduskunnassa muuallakin kuin itse eduskunnan istunnossa, jossa päätetään lainsäädännöstä. Tietyllä huolella ajattelen, millaista olisi ollut, kun Suomen eduskunta olisi päättänyt yya-sopimuksen ratifioimisesta, kuulla täällä Leonid Brezhnevin puhuvan istuntosalissa. (Ed. Gustafsson: Tuo on aika kömpelö esimerkki!) En toivo, että ulkomaalaiset päämiehet olisivat itse istunnoissa, mutta ei ole mitään estettä sille, että täällä kuitenkin voisi olla sitten tilaisuuksia, joita heitä varten järjestetään ja joissa kansanedustajat ovat paikalla.

Yksi pointti kyllä mielestäni ed. Jaakonsaaren puheenvuorossa on, ja se on se, että mitä tulee EU-säännöksiin, niin EU:n direktiivit ja asetukset ovat lainsäädäntötoimintaa. Tältä osin voitaisiin ehkä miettiä sitä, että esimerkiksi neuvoston jäsenet, jotka osallistuvat EU-säännösten hyväksymiseen, voisivat olla silloin, kun niitä asioita käsitellään, täällä salissa myöskin tarvittaessa paikalla. Tietysti tältä osin varmasti jatkotyötä on syytä tehdä tulevaisuudessa, jotta voidaan tulevaisuudessa pitää huolta siitä, että eduskunnassa kaikki ne tahot, jotka itse lainsäädäntöprosessiin osallistuvat ja joilla on merkitystä, voivat olla paikalla.