Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä ovat vähittäiskaupan aukioloajat, ja on hyvin tärkeätä, että kuuntelette, koska kaupat ovat auki, sittenhän sen tiedätte.

Tätä talousvaliokunnan käsittelyä varten pyydettiin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta lausunto, joka on tämän mietinnön liitteenä.

Tämähän on monille meistä kansanedustajista tuttu asia, joka on ollut monta kertaa aikaisemminkin esillä, ja nyt sitten hallitus toi tämän ratkaisun, joka perustuu Palvelualojen ammattiliiton ja Suomen Kaupan Liiton marraskuussa 2008 tekemään sopimukseen. Tämä sopimus on varmasti ollut tässä tärkeä tekijä. Uuden säännöstelyn myötä voimaan tulevilla sopimusmuutoksilla parannetaan kaupan alan työntekijöiden asemaa sekä luodaan kaupan ja henkilöstön toiminnalle vakaa toimintapohja. Tämän on tarkoitus tulla voimaan 1. päivä joulukuuta, ja äsken juuri minulla oli tilaisuus keskustella tasavallan presidentinkin kanssa siitä, että hän on paikalla niin, että tämä voidaan vahvistaa sillä tavoin, että se tulee voimaan 1.12., koska sillä näitten sopimusten osalta on henkilöstön palkkoihin suoranainen vaikutus jo joulumyynnin osalta.

"Esitys jatkaa asteittaista kauppojen aukiolon vapauttamista ja selkeyttää nykyistä sekä kuluttajien että kaupan taholta monimutkaiseksi koettua sääntelyä. Sääntelyn yksinkertaistamisen lisäksi esitys antaa aiempaa joustavammat mahdollisuudet pitää liikkeet avoinna silloin, kun se kulutuskysynnän kannalta on tarkoituksenmukaisinta. Kuluttajien tarpeet voidaan näin ottaa aiempaa paremmin huomioon. Erityisesti päivittäistavarakaupan osalta aukioloaikojen laajennus tarjoaa mahdollisuuden tehostaa logistiikkapalveluja ja lisätä kustannustehokkuutta." Tämä on valiokunnan tekstiä, ja voidaan todeta tietysti tällaisena lähtökohtaisena asiana, että vaikka kaupat ovat auki, niin sinne ei ole kyllä pakko mennä. Tämä valinnanvapaus on asia, joka kannattaa itse kunkin perhepiirissään ottaa huomioon, erityisesti lauantaina ja sunnuntaina.

Nykysääntelyyn ehdotetut merkittävimmät muutosesitykset ovat enintään 400 neliömetrin suuruisten päivittäistavarakaupan myymälöiden aukiolon vapautuminen sääntelystä juhlapäiviä lukuun ottamatta sekä kaikkien vähittäiskauppojen sunnuntaiaukiolo-oikeuden laajentaminen.

Vähittäiskaupan piirissä työskentelee noin 130 000 henkilöä. Alle 400 neliömetrin myymälöissä työskentelevistä vähittäiskaupan piirissä on 13 000 ja muissa, apteekeissa, kioskeissa ja tämäntyyppisissä, on noin 17 000 — tästä tulee 30 000 — ja muut ovat sitten näitä yli 400 neliömetrin myymälöissä työskenteleviä, eli heitä on 100 000. Toisin sanoen tämä vapaampi aukioloaika koskee noin 30 000:ta suomalaista ja tämä säännelty aika, jolloin jonain viikonpäivänä kauppa on kiinni, koskee 100 000:ta. Toisin sanoen ei ole nyt täysin vapaa tämä kauppojen aukiolo tämänkään jälkeen.

Sääntelyn piiriin jäävien vähittäismyymälöiden sunnuntaiaukiolo-oikeuden laajentaminen merkitsee sitä, että kaupat voivat olla seitsemänä päivänä viikossa auki noin 38 kalenteriviikon aikana nykyisen noin 22:n sijasta. Toisin sanoen yli kolme kuukautta vuodesta kaupat ovat kiinni myös sunnuntaisin. Toisin sanoen näitä vapaita sunnuntaita, hengähdystaukoja, jotka ovat todella tärkeitä monesta eri syystä, jää tässä jäljelle edelleenkin sekä ostajien kannalta, yrittäjien kannalta että kaupan henkilöstön kannalta, joille kaikille nämä ovat tärkeitä.

Laissa säädettyjen juhlapyhien johdosta kaupat ovat vuosittain vähintään yhtenä päivänä viikossa kiinni noin 14 kalenteriviikkona. Esityksen mukaisesti nykyistä sunnuntaiaukioloa esitetään lyhennettäväksi siten, että liikkeet saavat olla avoinna vain kello 12—18; nythän ne ovat avoinna 12—21. Toisin sanoen sunnuntaina tämä aika on lyhyempi. Poikkeuksena on isänpäivän ja jouluaaton välinen aika, jolloin aukioloaika pysyy nykyisellään.

Tässä valiokunnan mietinnössä, kuten näette, kauppakeskukset ovat saaneet merkittävän osan. Tämän nousukauden aikana 2000-luvulla monet asutuskeskukset ovat saaneetkin kauppakeskukset aika hyvään kuntoon, mikä on myös tärkeä asia. Kun ajatellaan esimerkiksi Keski-Eurooppaa, niin vaikkapa Pariisin Champs-Élysées’llä ei ole ainoastaan näitä suoraan kadulle avoinna olevia paikkoja, vaan siellä Champs-Élysées’n toisella laidalla ovat nämä myymäläketjut, jotka ovat näitä kauppakeskuksia. Toisin sanoen ilmasto- ja muut tekijät vaikuttavat siihen, että suomalaisen torin rinnalle on tullut kauppakeskus, joka on yhteisöllisestikin merkittävä, jossa myös jokaisen menestyvän poliittisen puolueen pitää silloin tällöin esiintyä, joten tästä on lähdetty.

Kauppakeskuksissahan, joita omistavat usein myös ulkomaalaiset bisnestahot, on se haasteellinen tilanne, millä tavoin pienyrittäjän asema siinä kauppakeskuksessa tulee säädellyksi. Hallitus ja kaupan järjestöt omalta osaltaan pyrkivät tähän saamaan heikompaa osapuolta suojaavan ratkaisun, johon kohtuullistamisen osalta jo nykyisin kaupan suojaa koskevat säännökset ja oikeustoimilaki antavat mahdollisuuden. Mutta valiokunta halusi tätä 4 §:ää tältä osin täsmentää sillä tavoin, että tässä tämän pienyrittäjän asema lakia ja sopimusta sovellettaessa olisi vahvempi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että nykyisistä sopimuksista jo neuvotellaan tämän lainsäädännön pohjalta.

Kun tämä tulee joka tapauksessa merkitsemään uutta, niin talousvaliokunta lähti tässä mietinnössä siitä, että henkilöstön turvallisuuteen, lasten päivähoitoon, joka tarkoittaa myös vuorokautista hoitoa, työmatkaliikenteeseen eli näihin henkilöstölle tärkeisiin asioihin tulee hallituksen ei ainoastaan kiinnittää huomiota, vaan myös ryhtyä toimenpiteisiin ja että ensimmäisen työntekijän palkkaus ja myöskin yksityisyrittäjän lomaoikeuden selvittäminen otettaisiin tarkastelun kohteeksi. Kaupan rakenteeseen liittyen pienyrittäjien edut tulee ottaa huomioon. Se tarkoittaa muun muassa eduskunnalle ensi keväänä tulevaa kaupan rajoittamislakia, joka vähittäiskaupan osalta on erityisen tärkeä, koska S-ketju ja K-ketju hallitsevat markkinoista noin 70:tä prosenttia, eli olisi tällainen yrittäjien normaalitilanne suomalaisessa elinkeinoelämässä.

Toinen ponsi on tässä se, että hallitus varaa riittävät määrärahat haja-asutusalueen kyläkaupan investointitukeen.

Arvoisa puhemies! Tämä on valiokunnan enemmistön kanta, ja tähän liittyy vastalause, jossa esitetään tätä valiokunnan mietintöön liittyvää lainsäädäntöä hylättäväksi. Tämä mietintö on valiokunnan enemmistön mielestä tässä vaiheessa perusteltu esitys, ja sen takia valiokunta esittää näitä säännöksiä hyväksyttäväksi sillä tavoin kuin ne tästä mietinnöstä ilmenevät.

Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on arvioinut lakiesityksen vaikutuksia erityisesti työssäjaksamisen, työturvallisuuden ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta.

Aivan aluksi haluan kiittää talousvaliokuntaa siitä, että talousvaliokunta on monella tavalla huomioinut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon esitykset muun muassa liittyen hiusalan yrittäjien tilanteeseen ja myöskin siihen, että on tarpeen lausumaehdotuksen mukaisesti vuonna 2012 selvittää nyt toivottavasti voimaan tulevan lain vaikutukset, ja myöskin siltä osalta, että tämä laki tulisi voimaan jo 1. päivä joulukuuta tänä vuonna, jotta joulukaupassa voitaisiin jo soveltaa näitä uuden lain mukaisia säännöksiä. Nämä kaikki on huomioitu talousvaliokunnan mietinnössä, ja siitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta luonnollisesti on tyytyväinen, koska oma lausunto on siinä suhteessa painanut.

Kysehän tässä on siitä, kuten ed. Skinnari totesi, että Palvelualojen ammattiliitto ja Suomen Kaupan Liitto sopivat aukiolon selkeyttämisen päälinjoista. Sopimusmuutoksilla parannetaan kaupan alan työntekijöiden asemaa ja luodaan kaupan ja henkilöstön toiminnoille vakaa toimintapohja.

Tämä hallituksen esitys tulee lisäämään työskentelyä sunnuntaisin, jonkun verran myöskin myöhään iltaisin, jopa öisin, ja nämä tietysti aiheuttavat oman haasteensa työssäjaksamiselle. Tässä on kuitenkin muistettava se, että nämä sunnuntaivuorot ovat erittäin haluttuja työvuoroja, koska niistä maksetaan kaksinkertainen palkka, ja monilla työpaikoilla näitä suorastaan tavoitellaan, mutta on kuitenkin niin, että on tärkeää, että työntekijöillä on jatkossa entistäkin parempi mahdollisuus vaikuttaa näihin työvuoroihin, koska on myös niitä, jotka eivät halua sunnuntaityötä tehdä.

Yksi olennainen kohta tässä on työturvallisuus, ja työturvallisuuden kannalta erittäin haasteellisia ovat ne paikat, joissa tehdään töitä yksin. Tässä suhteessa kauppakeskukset eivät ole tällaisia paikkoja, koska siellä kuitenkin aina on henkilöitä useampia ja siellä on myöskin vartiointihenkilökuntaa paikalla, mutta nämä pienet liikkeet, joissa on ainoastaan yksi henkilö töissä, ovat tietysti omalla tavallaan haasteellisia. Tässä on merkittävää se, että Suomen Kaupan Liitto ja Palvelualojen ammattiliitto ovat myöskin sopineet niistä järjestelyistä, joilla työturvallisuutta toimipaikkakohtaisesti pyritään parantamaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta arvioi myöskin päivähoitopalvelujen järjestämistarvetta. Tämä on varsin vaikeasti arvioitava asia, koska tietysti ei voida tarkalleen ottaen tietää, paljonko päivähoitotarve lisääntyy, varsinkin kun se osittain myöskin vähenee. Koska sunnuntain osalta aukioloaika on lyhyempi kuin nykyinen käytäntö, niin se vaikuttaa myöskin toiseen suuntaan, mutta kuitenkin lopputulos lienee se, että jonkun verran päivähoitotarve kasvaa. Mitä kustannuksia siitä kunnille tulee, riippuu aika paljon siitä, onko tämä tarve mahdollista toteuttaa niin, että se ei edellytä uusien toimipaikkojen avaamista sunnuntaisin tai iltaisin tai öisin vaan ainoastaan niin, että voidaan vahvistaa jo olemassa olevia toimintoja. Jos se jää tähän jälkimmäiseen, luonnollisesti kustannukset ovat olennaisesti pienemmät, mutta tämä on yksi niistä asioista, jotka on hyvä selvittää, ja sen takia myöskin vuoden 2012 tuleva selvitys on tähän asiaan hyvä kohdistaa.

Arvoisa puhemies! Yksi olennainen kohta on se, että elinkeinonharjoittajalla tulee olla oikeus pitää liikkeensä suljettuna vähintään kerran viikossa, yhtenä päivänä viikossa. Ja nyt täytyy muistaa, kun tässä tavoitteena on lisätä kauppojen aukioloaikaa, että ei ole järkevää se, että lisätään kannattamattomien kauppapäivien aikaa. Sen takia valiokunta halusi korostaa sitä, että näillä elinkeinonharjoittajilla pitää olla mahdollisimman pitkälti oma vapautensa sen suhteen, milloin he kauppaansa auki pitävät, ja tämä on myöskin tänne lausuntoon kirjattu, ja vähintä on se, että tämä vapaapäivä on voimassa kerran viikossa.

Kaupan alan työllisyyden osalta on vaikea arvioida, mikä tulee olemaan lopullinen vaikutus. Päivittäistavarakauppaliitto on ollut sitä mieltä, että tästä tulee huomattava lisätyövaikutus. Erikoistavarakaupan näkemys on ollut toisenlainen. Mutta se, mikä on varmaa, on, että työllisyysvaikutus on positiivinen ainakin siellä, missä on paljon turismia. Valiokunta kuuli muun muassa Etelä-Karjalan maakuntaa, ja siellä 10 prosenttia palvelualan työvoimasta, 750 työpaikkaa, on suoraan riippuvainen Venäjältä tulevasta ostovoimasta. Eli ainakin niissä osissa maata, missä ulkomaalaisten kaupankäynnillä on suuri merkitys, tällä tulee olemaan positiivinen vaikutus.

Valiokunta toivoo ja näkee tärkeänä, että niillä osa-aikaista työtä kaupassa tekevillä henkilöillä, jotka haluavat tehdä pidempää päivää, on mahdollisuus tämän myötä sitä pidempää päivää tehdä, ja on myöskin tärkeää se, että esimerkiksi niillä opiskelijoilla, jotka tekevät näitä sunnuntaivuoroja, on mahdollisuus tienata ansioita, joilla voivat rahoittaa omaa opiskeluaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan lausuntoon sisältyy myös eriävä mielipide.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen toiminut yli 30 vuotta erikoiskaupan yrittäjänä. Minulla on mielestäni kokemusta kaupan kustannusrakenteesta ja aukioloaikojen pidentämisen vaikutuksista. Lisäksi olen kerännyt alalta runsaasti tietoa.

Ennen eduskuntavaaleja monet ehdokkaat puhuivat mieluusti yrittäjyydestä. Miten on nyt, kun eduskunta käsittelee lakia, joka on mikro- ja pienyrittäjävastainen ja ajaa isojen kaupparyhmittymien etuja? (Ed. Tennilä: Sehän on tuttu asia!) Hallitus ei sen enempää kuin talousvaliokuntakaan ottanut huomioon Erikoiskaupan Liiton, Suomen Yrittäjien ja Naisyrittäjien keskusliiton kannanottoja, joissa oli selvä viesti. Viesti oli, ettei ole mitään tarvetta laajentaa vähittäiskaupan aukioloaikaa sunnuntaihin. Kertauksena todettakoon, että erikoiskaupalla on 82 prosenttia vähittäiskaupan yrityksistä, 76 prosenttia toimipaikoista, 46 prosenttia liikevaihdosta ja 55 prosenttia vähittäiskaupan henkilöstöstä. Voisi odottaa, että näin merkittäviä kaupan ja yrittäjyyden järjestöjä tarkoin kuultaisiin, mutta kun kuunneltiin vain kauppakeskusten ja suurten kaupparyhmien seireenien laulua. (Välihuutoja)

Talousvaliokunnan mietintö ja hallituksen esitys tarjoavat kaupan suurille ryhmille erityisedun. Laki on sisällöltään kuin kaupparyhmittymien tilaustyötä. Onttoja ovat selitykset, että kauppiaat voivat itse valita aukioloaikansa. Jos ison kauppakeskuksen marketti on auki ja siellä on kaupan erikoiskauppaan liittyviä tuotteita, kuten vaatteita, kenkiä, urheiluvarusteita, kodinkoneita ym., ei erikoistavaran kauppiailla ole muuta mahdollisuutta kuin pitää kauppa auki, usein tyhjän panttina. Onpa joku uskaltanut väittää, että vähittäiskaupan sunnuntain aukiolo alentaa hintoja ja lisää työvoiman kysyntää. Talousvaliokuntakin pitää työllisyysvaikutuksia epäselvinä.

Suomen vähittäistavarakauppa on Euroopan keskittynein. Se on tukevasti kahden ryhmän hallussa. Suuressa marketissa tarvitaan sunnuntaisin lähinnä vain kassoja. Mutta ajatellaanpa esimerkiksi yksinyrittäjänaista, joka pitää vaateputiikkia. Hän tekee jo nykyisin lain puitteissa työtä kuusi päivää viikossa. Nyt hänen pitäisi viettää ainoa vapaapäivänsä kaupassa olemattoman myynnin takia. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen sunnuntain työtä varten on hintava ratkaisu etenkin, kun sunnuntaikauppa ei kannata. Ei siihen riitä ratkaisuksi yksinyrittäjän palkkatuki. Palkkatuella ei saada aikaiseksi myyntiä eikä edes kunnon tuottoa.

Arvoisa puhemies! Sunnuntain aukiolo ei alenna hintoja, mutta se lisää kaupan kustannuksia. Työvoiman sunnuntain palkka on eri tasoa kuin arkipäivisin. Pitkistä aukioloajoista seuraa lisää energia-, siivous-, kuljetus- ja logistiikkakustannuksia. Onpa jopa väitetty, että kaupan jatkuva aukiolo olisi energiatehokasta. Miten lisääntyvä energiankulutus pienellä asiakasmäärällä voisi olla energiatehokasta? Laajennetuista aukioloajoista aiheutuvat kustannukset syövät myös ruuan arvonlisäveron alennusta.

Myöhäisiltojen ja yön aukiolo tekevät pienkaupoista potentiaalisia rikoksentekokohteita. Siksi valvonta- ja turvapaikkojen kustannukset kasvavat. Onkin selvää, että kaupan suurryhmät hyötyvät sunnuntain aukiolosta pienten kauppojen ja erikoiskaupan kustannuksella aukiolon laajentamisesta, tuleehan valtaosa uusista liiketiloista näiden ryhmien käyttöön.

Vuoteen 2020 mennessä suunnitteilla on yhteensä 38 kauppakeskusta, joista uusia 29. Nyt Suomessa on lähes 60 kauppakeskusta. Liiketilaa tulee vuoteen 2020 mennessä noin 5,2 miljoonaa kerrosneliömetriä lisää. Liiketilahankkeita on kaksinkertainen määrä asiakkaiden tarpeisiin nähden. Uusista kauppakeskuksista 45 prosenttia sijoittuisi keskustojen ulkopuolelle. Ne tulevat imemään keskustojen elinvoimaisuuden tyhjiin. Lähipalvelujen saatavuus heikentyy myymäläverkoston keskittyessä isoihin yksikköihin. Erikoisesti kiitos kuuluu asuntoministeri Vapaavuorelle, joka on vastustanut kauppakeskusten yletöntä rakentamista.

Arvoisa puhemies! Kaupan aukioloaikojen laajentamiseen ei ole tosiasiallista tarvetta. Suomalaisilla kotitalouksilla on vakiintuneet kaupassakäyntiajat. Iltaisin ja sunnuntaisin asiakasvirta on vähäinen. Asiakkaiden ostovoima ei lisäänny sunnuntain aukiolosta, vaan se jakaantuu nyt kuuden päivän sijasta seitsemälle päivälle. Tällainen on kallista lystiä sekä kaupalle että asiakkaille.

Sunnuntaiaukiolojen laajentamisella on myös sosiaalisia seurauksia. Sillä syödään perheiden yhteistä aikaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lausunnossaan, että kauppojen aukiolo vaikuttaa merkittävästi kansalaisten työn ja vapaa-ajan rytmittymiseen. Työssäjaksamiselle, lasten turvalliselle kasvamiselle ja kehittymiselle sekä perheiden hyvinvoinnille on tärkeää työn ja levon sopiva suhde ja säännöllinen elämänrytmi. Valiokunta pitää tärkeänä, että perheillä on jatkossakin säännöllisesti ja tarpeeksi usein mahdollisuus yhteiseen vapaa-ajan viettoon.

Lakiesitys jättää kauppakeskuksen mentävän aukon. Porsaanreikä on 4 §:ssä, jossa kielletään kauppakeskuksia sitomasta yrityksiä pitkiin aukioloihin mutta avataan kauppakeskuksille mahdollisuus vedota siihen, että yritys kuin yritys on myymäläkeskittymän kannalta välttämätön ottaen huomioon yrityksen toiminnan laadun, kannattavuuden ja muut olosuhteet. Kauppakeskukset tulevat turvautumaan juuri tähän perusteeseen.

Pidän erinomaisena ajatuksena, että hallitus antaa vuonna 2012 selonteon kauppojen aukiolon laajentamisen vaikutuksista. Kuinkahan monta erikoiskauppaa ym. maaseudun pienkauppaa on siihen mennessä ajettu alas? Voidaan vain kysyä, onko seuraava hallitus valmis rajoittamaan sunnuntain aukioloa selonteon pohjalta. Liian monet eduskuntapuolueet ovat jo myyneet nahkansa. Nahkansa myi kevyesti myös sosialidemokraattien johtama Palvelualojen ammattiliitto. Sen monet jäsenet ovat syystä eri mieltä kuin johtonsa. He tietävät, että tämän lain seurauksena osa-aika- ja pätkätyöt lisääntyvät paljolti tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Todettakoon, että Suomessa on 132 000 yksinyrittäjää. 93 prosenttia yrityskannastamme on alle kymmenen työntekijän yrityksiä. Näitä on yhteensä 235 000 kappaletta. Mikroyrittäjät ovat Suomen suurin yrittäjäryhmä. Valtaosa erikoistavaran kauppiaista kuuluu joko yksinyrittäjiin, mikroyrittäjiin tai pienyrittäjiin. Mikro- ja pk-yritykset ovat kansantaloutemme keskiössä. Yritysten reilusta 1,4 miljoonasta kokonaisesta työntekijästä näissä yrityksissä palvelee yli 870 000 työntekijää, joka on 62 prosenttia yrityssektorin työntekijöistä. Yritysten yli 350 miljardin euron liikevaihdosta noin puolet syntyy mikro ja pk-yrityksissä. Tämän yritysryhmän osuus bk-tuotteista on reilut 40 prosenttia.

Olisin nähnyt hyvänä ratkaisun, jossa vapaa sunnuntain aukiolo olisi sallittu päivittäistavarakaupalle ja erikoiskaupat olisivat olleet auki nykykäytännön mukaan. Koska tämä ei ollut mahdollista, allekirjoitin vastalauseen.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! (Ed. Zyskowicz: Ed. Taimelan pitää nyt kehua hallitusta!) — Kehun tietysti aina ed. Laxellin puheenvuoroja.

Hallituksen esitys kauppojen sunnuntaiaukiolon vapauttamisesta on kädenojennus suurille kauppaliikkeille. Aukiolon vapauttamisesta kärsivät kaupan työntekijät, tavalliset kuluttajat, pienten erikoiskauppaliikkeiden yrittäjät, ympäristö, lapsiperheet ja kunnat. Tätäkö suurin osa hallituspuolueiden kansanedustajista todellakin haluaa?

Kaupan työntekijöiden myöntyminen hankkeelle saatiin palkkaporkkanoilla, joiden merkitys on varsin lyhytaikainen. Samalla koko kauppajärjestelmää muutetaan pysyvästi siten, että sunnuntaista tulee normaali kauppapäivä. Uskallan väittää, että tämän myötä tulevaisuudessa kehitys menee siihen pisteeseen, ettei sunnuntaityöstä tarvitse maksaa mitään lisiä.

Kuluttajien ostovoima ei ole myöskään kasvamassa kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen myötä. Siitä välttämättä seuraavat lisäkulut ja niiden myötä tulevat aukot kauppojen kannattavuuteen löytänevät tiensä hintoihin varsin suoraan ja tietysti korkojen kera. Lisäaukioloajan tuoma palvelulisä ei siis ole ilmaista meidän kuluttajillemme.

Pienten kauppaliikkeitten kilpailuasetelma automarketteja vastaan heikentyy uudistuksen myötä hyvin selkeästi. Kokoomus on unohtanut tässä kohdin pienyrittäjät ja liehittelee vain ja ainoastaan suurta rahaa. Suomi on jo kahden suuren kauppaketjun dominoima, ja aukiolojen vapauttaminen vain lisää näiden kahden ketjun markkinaosuutta. Kahden suuren ylivalta taas kaventaa aitoa kilpailua ja nostaa hintoja. Tätäkö kokoomus todellakin täällä tänään haluaa?

Automarkettien suosiminen tulee leikkaamaan viikatteen tavoin pieniä kauppaliikkeitä. Kaupan keskittyminen entistä vahvemmin taajamiin ja suuriin kuntakeskuksiin ei kuulosta ihanteelliselta keskustalaiselta kehityskululta. Silti keskustapuolue heiluu viikatteen varressa suurella innolla kokoomuksen renkipoikana.

Pienten lähikauppojen kuihtuminen pakottaa kansalaiset tekemään ostoksensa automarketeissa. Yksityisautoilun lisääminen tämän tyyppisellä politiikalla potkii ikävästi nilkkaan suomalaista ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa, jossa tämän myötä käännetään selkä arjen realiteeteille — tämähän on vihreille tosin muutenkin varsin tuttu toimintatapa.

Seitsenpäiväiseen kauppaviikkoon siirtyminen vaikuttaa lapsiperheiden yhteiseen aikaan monella eri tavalla. Kaupan työntekijöiden perheet ovat tietysti ensimmäisinä kärsimässä toisen vanhemman poissaolosta. Sunnuntai on ollut perinteisesti se päivä, jolloin koko perhe on voinut viettää aikaa yhdessä suurimmassa osassa perheitä. Kuntien haasteena tulee taas olemaan, kuinka tarjota lastenhoitopalvelua viikon ympäri. Kustannukset tästäkin tulevat kunnille, valtiolta lisärahaa tähän tuskin heruu.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hallituksen esitys on vajavaisesti valmisteltu. Esityksestä puuttuu selvitys uudistuksen vaikutuksista yksilöiden ja perheiden hyvinvointiin, monipuolisten kauppapalvelujen toteutumiseen sekä julkisten palvelujen tarpeeseen. Kyseessä eivät siis ole aivan vähäpätöiset puutteet.

Hanketta kauppojen aukiolon vapauttamiseksi on arvosteltu monilta tahoilta ja sitä vastustetaan hyvin laajasti. Niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin on havaittavissa kiivasta vastustusta. Samoin myös yrittäjien riveistä on kuulunut voimakasta vastustusta. Suomen Yrittäjät kommentoi sunnuntaiaukiolon vapauttamista lausunnossaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle muun muassa seuraavasti: "Uudistuksen toteutuminen heikentäisi vakavasti yrittäjävetoisen palvelevan kaupan toimintaedellytyksiä ja olisi myös kuluttajien edun vastainen." Lisäksi lausunnossa todetaan, että esitys on yksipuolinen eikä se vastaa hallituksen yrittäjäpoliittisia tavoitteita tai hallituksen itsensä määrittämiä hyvän sääntelyn periaatteita. Suomen Yrittäjien mielipiteeseen on tässä kohtaa helppo yhtyä. Kauppojen sunnuntaiaukiolon vapauttamisesta on mielestäni ehdottomasti luovuttava.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on lukenut ja kuunnellut SDP:n kannanottoja, voi todellakin sanoa ihan vilpittömästi, että te ajatte kaksilla rattailla. Olisi tietenkin hyvä, että kuulisimme täällä, mikä on oppositiopuolue SDP:n niin sanottu virallinen linja, mutta kun täällä ei ole puolueen puheenjohtajaa eikä ryhmäpuheenjohtajaa, niin tämä jäänee vielä lähipäivinä selvitettäväksi.

Minusta oli tärkeää, että talousvaliokunnassa kuitenkin enemmistö pystyi viemään hallituksen esityksen läpi parantaen sitä hivenen erityisesti siltä osin, mikä koskee kauppakeskusten pienyrittäjien asemaa ja sitä taloudellista perustetta, miksi aukioloa pitäisi jatkaa. Oli myös tärkeää, että me kirjasimme lausumaan selkeän viestin hallitukselle, että haja-asutusalueen kaupan investointien rahoitus pitää hoitaa. Itse pidän myös tärkeänä, että me jatkamme työtä kaupan keskusliikkeissä siihen suuntaan, että saamme paikallisia tuotteita, lähiruokaa ja muita paikallisia tuotteita, entistä enemmän näiden ketjujen markkinointiin ja myyntiin. Sen palveluksen kauppa on tästä ratkaisusta kyllä velkaa poliittiselle järjestelmälle.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä täytyy kysyä, missä vastuulliset ministerit luuraavat, ministerit Pekkarinen, Sinnemäki. Näin kiistanalaisen, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän uudistuksen käsittelyssä pitäisi ehdottomasti ministerien olla paikalla.

Mitä tulee sosialidemokraattien linjaan tässä kysymyksessä, me olemme ryhmäkokouksessa päättäneet, että tässä asiassa edustajilla on vapaat kädet. Tämä on sen luontoinen asia, että näin on.

Mielestäni tähän kauppojen aukiolon laajentamiseen Suomessa ei ole tarvetta, aukioloaikojen selkiyttämiseen kyllä. Tämä tulee johtamaan, niin kuin jo puheenvuorot ovat osoittaneet, kaupan rajuun, voimakkaaseen keskittymiseen, joka ei ole ilmastopoliittisesti, kaupunkisuunnittelun, ei vanhusten, ei autottomien, ei liikuntarajoitteisten ihmisten kannalta ollenkaan se kehitys, jota esimerkiksi minä haluaisin olla tukemassa tai viemässä eteenpäin. Ylipäätänsä sellainen yhteiskuntamalli, jossa toteutuu maksimaalisesti, että kaikki toiminnot ovat 7 päivää viikossa auki, ei vastaa sitä ihanneyhteiskuntaa, jonka itse näen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, ruokaostosten ja muiden peruselintarvikkeiden siirtyminen suuriin kauppakeskuksiin ja suuriin automarketteihin on uhka lähikaupoille ... (Puhemies: Nyt on jo puolitoista minuuttia mennyt, joudun keskeyttämään!)

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus on koko ajan kannattanut pitkällä tähtäimellä kauppojen aukioloaikojen selkiyttämistä ja myöskin sitä, että jokainen voi itse päättää, milloin pitää kauppansa auki. Tämä ei ole pakkolaki, tämä ei tarkoita sitä, niin kuin tuolla sosialidemokraatit nyt väittävät, että tämä pakottaisi kaikki pitämään kaupat auki. Ei näin ole käynyt Ruotsissakaan, jossa on täysin vapaa kauppojen aukioloaika.

Valiokunnassa me jouduimme hiukan tasapainottelemaan sen mukaan, mitä perustuslaki sanoo, ja toimme sinne niin paljon kuin mahdollista nimenomaan pienyrittäjiä tukevaa kannanottoa eli sen kannattavuuspykälän mukaanoton näiden isojen kauppakeskusten vuokrasopimuksiin. Eli me teimme kaiken, mitä pystymme perustuslain mukaisesti tekemään, ja tulos on kohtuullinen. Me näemme sitten muutaman vuoden päästä, mitä tapahtuu, kun silloinen hallitus tuo sitten selvitykset ja tutkimustulokset siitä, mitä tämä laajentaminen on tuonut tullessaan.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä voittajina ovat suuret kauppaketjut ja ulkomaalaiset kauppakeskuksia omistavat suuryritykset. Häviäjinä sen sijaan ovat työntekijät, joilla pätkä- ja osa-aikatyöt lisääntyvät, pienyrittäjät, itsensä työllistäjät, joilla yrittämisen mahdollisuudet heikkenevät, ympäristö ja ilmasto, kun entistä enemmän ajetaan autoilla kauppakeskuksiin entistä kauemmaksi keskustoista, ja perheet, perheiltä viedään se yksikin yhteinen vapaapäivä.

Täytyy kyllä ihmetellä, kun katsoo tätä epäpyhää allianssia, joka tämän takana on, miten keskusta unohti perheet, vihreät unohtivat ympäristön ja ilmaston ja kokoomus unohti yrittäjät. Onneksi vasemmistoliitto selkeästi ja yksimielisesti tukee yrittäjiä, tukee ympäristöä, tukee perheitä. Mutta ehkä näin se maakuntien Suomi kehittyy teidän näkökulmastanne.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useat vasemmistopuolueiden edustajat olivat sitä mieltä, että hallituksen esitys sotii ympäristöpoliittisia tavoitteita vastaan. Talousvaliokuntahan mietinnössään kirjasi, että seurannassa pitää kiinnittää huomiota siihen, (Välihuutoja) miten tämä laki vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen.

Mutta kysyisin arvoisilta kollegoilta vasemmalla: Onko liikeaikalaki paras työkalu vaikuttaa asiointiliikenteen päästöihin, vai löytyisikö parempia työkaluja? Olisiko parempi yrittää vaikuttaa esimerkiksi kaupan sijoittumisen ohjauksella, yhdyskuntasuunnittelun työkaluilla? Esimerkiksi ministeri Vapaavuoren asettama työryhmä on tuottanut mietintönsä, jossa on lukuisia esityksiä siitä, miten tätä ohjausta voitaisiin kehittää. Olisiko parempi vaikuttaa esimerkiksi verotuksella? Pitäisikö automarketeilta periä korkeampaa kiinteistöveroa? Olisivatko nämä parempia työkaluja kuin sunnuntaiaukioloilla vaikuttaminen?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä kauppaa keskittävä, päästöjä lisäävä ja perheaikaa vähentävä ehdotus on aivan täydellinen vihreiden politiikan mahalasku. Vaaleissa puolue kampanjoi slogaanilla Enemmän aikaa, vähemmän roinaa. Nyt tavoitteet ovat päinvastaiset. Olen kyllä pettynyt myös keskustaan, jonka ministerit oppositiossa ryhdikkäästi torjuivat kokoomuslähtöiset yritykset liikeaikalain laajentamiseksi.

Tämä esitys on takaisku perhepolitiikan, ilmastopolitiikan, yrittäjyyden ja työsuojelun kannalta, eikä tämä kuluttajienkaan asemaa paranna, sillä lisääntyvän sunnuntaikaupan ja nuo kaksinkertaiset palkat kuluttaja maksaa kukkarostaan tuotteiden hinnassa.

Oikeus kollektiiviseen lepopäivään on sivilisaatiomme vanhinta työsuojelulainsäädäntöä. Viikkorytmiä on sanottu erääksi ihmiskunnan merkittävimmistä kulttuurisaavutuksista, ja nyt tätä ollaan murtamassa yhä enemmän. Mitä enemmän työtä siirretään sunnuntaille, sitä vähemmän perheille tarjoutuu mahdollisuuksia yhteisen vapaapäivän viettoon.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on yksimielisesti tämän esityksen hylkäämisen takana.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suuri raha on puhunut, ja kokoomus on tyytyväinen, paitsi ed. Laxell, keskusta ja vihreät polvillaan. Tyypillistä viimeaikaista menettelyä, mitä hallitus on tehnyt. Näin se valitettavasti on.

Mihin keskusta on unohtanut ne lupaukset, mitä te puhuitte tuolla kylissä maaseutujen asuttuna pitämisestä, että palvelut säilyvät? Kaikki pienet erikoisliikkeet häviävät aivan varmasti. Ja vihreät: Sunnuntaisin julkinen liikenne ei ainakaan meidän seutuvilla liiku, sinne mennään yksityisautoilla. Mitä te vaaditte, että pitää vähentää yksityisautoilua? Aivan huuhaata, samoin kuin teidän ydinvoimakantannekin. (Naurua)

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta Palvelualojen ammattiliitto luki oikein tätä hallitusta, mitä se tulee tekemään, tulee vapauttamaan. On oikein heiltä neuvotella työntekijöille jotain siitä edusta, mitä suurille liikkeille tässä annetaan.

Mutta minkä takia tämä oli yllättävää? Tämä oli yllättävää sen takia, että vielä vuonna 2000 vastalauseessa keskusta kirjasi aivan oikeita asioita niin sunnuntaivapaapäivästä, yksin työskentelyn turvallisuudesta, lasten päivähoidosta, liikenteestä. Sieltä löytyy myös ed. Ranta-Kankaan ja ed. Kiviniemen nimet. Hyvä vastalause. Nyt on käännetty kelkka. Vihreiltä en olisi uskonut, että tämä ilmastoasiantuntijan mukaan on joku turha laki, että tätä ei tarvita, vaan keksitään muita keinoja. En ymmärrä tätä.

Mutta kun on tätä näin luettu, niin sitten on yritetty vielä laittaa lausuma, jossa kirjataan tämä kaikki kaunis ja sanotaan, että tulevaisuudessa täytyisi katsoa tätä kaikkea hyvää. Tämä on huonoa lainvalmistelua, jos jälkikäteisseurannalla näitä asioita vasta seurataan. Kuka uskoo, että lähikauppoja tullaan taajamiin tekemään sen jälkeen, kun ne on kerran sieltä pois viety? Tämä seuranta ei juuri tässä auta, vaan te, jotka tämän hyväksytte, saatte vain nyt hyvän tekstin tänne, että näitä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kivoja asioita haluaisimme seurata. Hyvä aika kirjoittaa joulupukille, mutta onko sitä, edustajat?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt olennaista on se, että lisätään ihmisten vapauksia. Me lisäämme niiden ihmisten mahdollisuuksia käydä kaupassa sunnuntaisin, jotka haluavat, ja lisäämme niiden yritysten mahdollisuutta pitää kauppaa auki pidempään, jotka haluavat, ja me lisäämme niiden työntekijöiden mahdollisuutta tehdä sunnuntaisin työtä, jotka haluavat. Valtaosa niistä työntekijöistä, jotka sunnuntaisin ovat töissä, on siellä ihan vapaaehtoisesti. Me kuulimme valiokunnassa, että näistä sunnuntaivuoroista suorastaan kilpaillaan päivittäistavarakaupassa. Se on se syy, minkä takia PAM on tässä mukana, että he kokevat niin, että tämä auttaa heidän jäsenistönsä asiaa. Siitä tässä on kyse.

Se on eri asia, että toki on niin, että pitää turvata tämä yksi vapaapäivä näille pienyrittäjille. Toivon niin, että tämä johtaa siihen käytäntöön, että kauppakeskuksissa ei pakoteta mitään kauppaa olemaan auki. Se on nyt lailla turvattu, ja uskon, että käytäntö menee siihen suuntaan, että pidetään auki vain silloin, kun se on kannattavaa. Silloin se on aivan oikein. (Ed. Tennilä: PAM pelkäsi porvarihallitusta!)

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun palvelualojen ammattiliitto on tämän esityksen kannalla, niin on vaikeaa ainakin minun ollut lähteä siitä, että he ovat tässä väärässä, lähteä sanomaan heille, että kyllä minä paremmin tiedän kuin te, mikä pitää hyväksyä. (Ed. Laakso: Pitäisi kysyä jäsenistöltä!) Ei tämä ole tietysti se ainoa lähtökohta, mutta tämän lain käsittelyn yhteydessä ... (Välihuutoja) Pidän tästä keskustelusta, että tehdään oikein kunnon lakeja, mutta ei valiokuntavaiheessa eikä muutoinkaan tämän tyyppistä aika värikästäkin keskustelua ole sillä tavoin ollut kuin sitä oli 2000-luvun alussa. Asioihin suhtaudutaan hyvin rauhallisesti ja halutaan nähdä, mitä tulee tapahtumaan.

Kauppojen aukioloaika on kallista. Se johtaa käytännössä siihen, ettei kenenkään kannata pitää kauppaa auki, jos ei siellä kukaan käy. Kyllähän tässä nyt siirtyy sitten vastuu meille kodeissa siitä, mitä tehdään sunnuntaina. Jos ei ole muuta tekemistä kuin mennä kauppaan, niin aika huonosti ovat asiat silloin.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä oon ed. Skinnarin kans samaa mieltä. Kun ammattiyhdistysliike PAM ja työnantajat oli sitä mieltä, että kaupat saa olla auki, niin totuushan on näin, jotta ei sunkaan me työntekijöötten ja työnantajien yli voida kävellä.

Aivan toinen asia on sitten, että ihmisillä on tietty rajootettu määrä rahaa käytettäväksi. Tarvittooko seittemänä päivänä niitä pieniä rahoja käyttää? Me keritähän käyttämähän ne toisaalta neljäs viires päiväski, toisin sanoen, jos ihmiset oppis ja opetettaas olemahan yhtenä päivänä viikos perheen kans yhdessä. Täytyy sanoa, jotta ihminen on oppivaanen, mutta lehemä on erehtyväänen. Mä toisaalta hyväksyn, ku työntekijät haluaa rahaa ittellensä, tämän lain. Muuten en kyllä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on ollut siitä kummallinen, että sitä tuodaan yhä uudelleen ja uudelleen. Muistanpa 1990-luvun puolivälistä, kun tämä jopa äänestettiin kumoon eduskunnan täysistuntosalissa, silloisen hallituksen esitys, ja senkin jälkeen se sitten tuotiin. Mutta ehkäpä vastaus löytyy siitä, kun katsotaan, kuka siitä hyötyy. Siitähän hyötyvät nimenomaan suuret kauppakeskittymät, jotka on rakennettu taajamien ulkopuolelle.

Sitten jos vielä mietitään viimeaikaisia tapahtumia ja keskustan kannanvaihtoa: Aikaisemmin vastustitte kauppojen täyttä vapautta ja aukioloaikojen suhteen vastustitte sunnuntaiaukioloaikoja. Mikä yhteys on niillä, jotka hyötyvät tästä, ja teidän kantanne vaihtumisella?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kysyä nyt SDP:n puolelta ennen kaikkea näitä teidän käsityksiänne ja miettiä, kun esimerkiksi Ann Selin sanoo omassa puheenvuorossaan, että liikeaikalaki turvaa perheiden yhdessäoloaikaa sunnuntaisin tällä hetkellä puoleksi vuodeksi taajamien suurissa myymälöissä työskenteleville, ei muille. Eli nythän tulee tällainen subjektiivinen oikeus, että voidaan itse määritellä se, halutaanko mennä sunnuntaina töihin vai ei. Se on subjektiivinen oikeus. Plus jokaiselle työntekijälle sanotaan, että vähintään 22 sunnuntain täytyy olla vapaita. Nyt on täysin sopimukseton tila siinä suhteessa. Tässähän se PAMin kanta juuri onkin, että nyt tulee tietynlainen sopimuksellinen tila, ja te puhutte nyt sitten, että nyt tuhotaan kaikkien perhe-elämä, kun tehdään ne säännöstelyt ja tehdään ne oikeudet myöskin, joita tällä hetkellä ei ole.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että vaikka kauppa on auki, niin sinne ei ole pakko mennä. Asiakasnäkökulmasta ehkä tähän aina ei välttämättä ole aitoa tarvettakaan, sillä Suomessa jo nyt kaupat ovat verrattain hyvin auki moneen muuhun maahan verrattuna. Mutta tosiasia on, että työntekijän ja yksinyrittäjän on pakko mennä sinne kauppaan. Te sanotte, että te annatte lisää vapauksia. Te lyötte yksinyrittäjille länget kaulaan. Jos puoti on kiinni, asiakasvirrat menevät nopeasti pysyvästi muualle. Se kauppa on pidettävä auki, halusi tai ei, ja haluan kysyä, kuinka moni yksinyrittäjä ja kuinka kauan jaksaa.

Työntekijöillä ei ole sitä vertaa mahdollisuutta valita. Työvuorot menevät omalla jaksotuksellaan, työpäivät tulevat pirstaloitumaan entisestään, ja suuri ongelma on fyysisesti päästä sinne työhön. Hiljaisen ajan julkinen liikenne ei ole kovin taajaa. Omaa autoa harvalla on, taksia ei ole varaa käyttää, ja mihin laitetaan lapset? Kaupan työntekijöistä monet ovat naisia, ja lapsiperheistä neljäsosa on yksinhuoltajaperheitä. Nämä ovat aitoja ongelmia. Te sysäätte nämä ongelmat kuntien niskaan ja toteatte vain, että ministereiden pitää tehdä asialle jotain ja hallituksen pitää tehdä. Sillä hetkellä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kun se työvuoro tulee sunnuntaihin, pitää olla lasten päivähoidon kunnossa ja bussin kulkea.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on surullinen luku suomalaisen kaupan ja vielä surullisempi luku suomalaisen perheen yhdessäolon historiaa. Tämä on valtava kädenojennus lähikaupoilta kaupan suuryksiköille, ja tämän sanon myös Osuuskauppa Suur-Savon jäsenistön jäsenenä.

Surullista tässä on myös se, että vedotaan työntekijöiden tahtoon ja haluun, ja ihmettelen kyllä kaupan työntekijäliiton PAMin suostumista tähän sopimukseen, sillä se ei vastaa lainkaan työntekijöiden omia mielipiteitä. Tästä on tutkimusta. Tasan kaksi vuotta sitten kysyttiin PAMin työntekijöiltä, mitä he haluavat. 60 prosenttia kannatti nykyisiä aukioloaikoja, 30 prosenttia halusi supistaa aukioloaikoja, ja vain 10 prosenttia halusi avata sunnuntaikaupan.

Olen myös pahoillani vihreiden puolesta ja otan kritiikin vastaan, mutta loppuun saakka yritimme kompromissiratkaisua, joka olisi ollut parempi. Haluan vielä korostaa sitä, että jos kauppojen aukioloaikoja halutaan selkiyttää sunnuntain osalta, kaikkein selkeintä olisi sulkea kaupat sunnuntaisin ja antaa se aika perheille.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kannanmuutoksiin, niin vasemmistollahan on hyvä esimerkki siitä. Te toitte 1990-luvun puolivälissä tänne esityksen, joka olisi vapauttanut kaupan aukiolot. Se meni nurin, kun muutamat hallituspuolueen edustajat juuttuivat jouluglögeiltä tullessaan hissiin, (Naurua) mutta joka tapauksessa turha tässä on ketään muita syyttää. (Ed. Arhinmäki: Tehkää samoin kuin vasemmistoliitto silloin, äänestäkää nurin!)

Mitä tulee sitten tähän, että katsotaan nyt, että maailma romahtaa. Torniossa ja kaikissa muissa rajakunnissa on 40 vuotta ollut kaupat auki kello 7:stä 21:een joka päivä, eikä siellä elämä ole sekaantunut yhtään sen kummemmin kuin missään muuallakaan Suomessa. Muutaman vuoden kuluttua kaikki ovat tyytyväisiä eikä kukaan muista koko asiaa, mutta nyt pyritään tietenkin edes jostakin pikkuisen poliittisia pisteitä saamaan, mutta aivan turha vaiva.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kysymys siitä, miten tämä vaikuttaa työvoimapoliittisesti, jos katsoo laajemmin. Meillähän on sanottu, että tuottavuusohjelma on tehtävä sen takia, jotta saadaan tulevaisuudessa niitä nuoria, jotka tulevat työmarkkinoille, muihin tehtäviin kuin valtion töihin. No, mitä muuta me tarvitsemme? Hoivapuolella tarvitaan ihmisiä jatkossa, sillä vanhusmäärä ja hoivapalvelujen määrä lisääntyy, jolloinka siellä pitäisi olla auttavia käsiä. Me teemme sellaista lainsäädäntöä, jossa kaupan puolelle lisätään, liikenteen puolelle lisätään, tulee väkisin työpaikkoja, ja yöhoitoon pitää nyt lisätä. Eikös tämä nyt vähän niin kuin vika-alalle mene tässä? Tässä tuhotaan se tuottavuusohjelman ajatus ja koko se ajatus, koska eduskunnanhan pitää katsoa se tulevaisuus, miten turvataan tulevaisuudessa kaikki palvelut eikä uhrata paitojen pesuun, jota tässä tapahtuu, ylimääräistä paitojen pesua, kun paidat ovat nytkin puhtaita.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannan erittäin paljon huolta pienyrittäjien jaksamisesta erikoiskaupassa. Rahamäärä, mikä ihmisillä on, ei lisäänny, se vaan jakaantuu useammalle päivälle, ja sunnuntait tulevat olemaan pikkukauppiaille kannattamattomia. Se, mikä tässä hallituksen esityksessä on myönteistä, on tämä lakiteksti, jossa sanotaan, että kauppakeskuksessa toimivilla yrittäjillä on oikeus päättää liikkeensä pitämisestä suljettuna vähintään yhtenä päivänä viikossa. Mutta käytännössä tiedämme, että kun vuokrasopimuksia tehdään, niin aina löytyy kauppakeskuksiin sellaisia torppareita, jotka ovat valmiita pitämään yötä päivää auki ympäri vuoden, eli käytäntö on kuitenkin ihan erilainen.

Valiokunta on maininnut ehdotuksia, kuten ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tuen laajennus sekä pienyrittäjän oikeus vuosilomarahaan. Nämä ovat hyviä aikeita, mutta en tiedä, tulevatko ne auttamaan tätä tilannetta, koska monen kauppakeskuksen pikkukauppiaan on mahdoton pitää sitä liikettä auki. Se on hyvä, että haja-asutusalueiden vähittäiskaupan investointitukia pyydetään lisättäväksi, se on tarpeellista. Mutta hieman sellainen tunne tästä tulee, että tässä nyt suuret ketjut jakavat markkinoita ja me veronmaksajat maksamme sitten nämä yhteiskunnalliset kustannukset. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Mieluummin pyhitettäisiin lepopäivä. Olin Espanjassa ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin se vaan on, että maailma muuttuu. Monta kertaa yritettiin saattaa vastuullista markkinataloutta Suomenkin järjestelmäksi, ja lopulta se onnistui, vaikka sitäkin vastustettiin. Maailma on muuttunut tässäkin suhteessa. Tiukat säännökset kaupan aukioloajoissa ovat perua ajalta, jolloin työsuojelulainsäädäntö oli kehittymätöntä ja koko yhteiskunta eli pitkälti saman viikkorytmin mukaan. Todellisuus tänä päivänä vaan on toinen. Perheiden tarpeet ovat täysin toisenlaiset, työntekijöiden tarpeet ovat aivan erilaiset kuin ennen. Kuka päättää, kenen etu tämä on? Eikö kuningas olekaan kuluttaja? Hinta, laatu ja palveluiden saavutettavuus ovat niitä kriteereitä, joilla kuluttaja itse valitsee kauppaliikkeen. Myös työnantaja, yrittäjä, voi itse päättää, mihin näistä elementeistä hän haluaa tarttua. Ratkaisun tekevät lopulta kuluttaja, yrittäjä, kaupan ylläpitäjä yhdessä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tärkeintä on katsoa, miten tämä muuttaa nyt työelämän rakenteita kokonaisuudessaan. Siinä mielessä hyväksyn tämän, että PAM myi, kun vielä sai jonkin näköisen hinnan. Työajoistahan on mopo lähtenyt jo ay-liikkeeltä aika monessa kohtaa kädestä. Jos ajatellaan, miten teollisuudessa kävi: viikonlopputyö tuli yhtäkkiä suosituiksi. Kuka teki sen? Sen tekivät opiskelijat. Niin käy tässäkin, että nämä viikonlopputyöt tehdään hiukan pienemmällä palkalla. Kun prosentit tulevat siihen päälle, niin se nostaa sitä. Ei tässä liikeväelle mitään merkittävää muutosta tule.

Samalla tämä aiheuttaa muitten työehtosopimuksiin painetta sille, että työaikoja muutetaan viikonlopputyössä niin, että se tulee kannattavammaksi ja halvemmaksi. Miettikääpä elintarviketeollisuuden tilannetta: tuoretta tavaraa tarvitaan sunnuntainakin, jos siellä kerran myydään, varastot, logistiikka kokonaisuudessaan. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Kyllä tämä on paljon isompi muutos kuin miltä se nyt näyttää.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Talousvaliokunnassa tuli täysin selväksi se, että tämä on kahden kotimaisen suurketjun ja ulkomaisten ketjujen edun mukainen ratkaisu. Sen sijaan Suomen Yrittäjät, Erikoiskaupan Liitto ja naisyrittäjien liitto vastustivat yksiselitteisesti, ja eivät ne nyt omia etujaan vastaan puhu. Ed. Laxell kertoi hyvin tarkasti, minkälaisista palveluista ja työntekijämääristä ja yrittäjämääristä on kysymys.

Aivan samat perusteet, mitä täällä on kuultu tämän hankkeen vastustamiseksi, ovat edustajat Kiviniemi, Leppä ja Rantakangas kirjoittaneet tasan yhdeksän vuotta sitten vastalauseeseen. Lukekaa oma vastalauseenne ja pohtikaa, onko linja muuttunut — on minun tulkintani mukaan muuttunut sataprosenttisesti.

Ministeri Pekkarinen oli yhdeksän vuotta sitten keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja vaati ankarasti täällä ryhmäkurista vapaita käsiä. Oletteko nyt samaa mieltä? Onko tässä asiassa keskustan ryhmällä ja teidän mielestänne kaikilla (Puhemies: Minuutti on kulunut!) oltava vapaat kädet, niin kuin silloin vaaditte?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan vähittäiskaupan aukioloajoista annettavaa lakia.

On hyvä, että ihmisillä on mahdollisuus hyödyntää laajempia aukioloaikoja tai sitten olla hyödyntämättä. Kuluttajat päättävät. Hyviä puolia lakiesityksessä on muun muassa se, että PAM sai neuvoteltua käyvän sopimuksen työnantajien kanssa, jota en voi vastustaa. He toivovat lisäksi, että laki hyväksyttäisiin mahdollisimman nopeasti, jotta he saisivat jo joulun ajalta korkeamman ansiotason.

Työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto oli hyvä, ja siitä käyttikin esittelypuheenvuoron jo puheenjohtajamme Arto Satonen. Näen myös tässä hyviä mahdollisuuksia esimerkiksi matkailun kannalta. Pitemmät aukioloajat tarjoavat turismille mahdollisuuden asioida liikkeissä, ja hyvä asia on myös, että pamilaiset saivat tämän 22 vapaata sunnuntaita neuvoteltua siihen työsopimukseensa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jouko Laxell piti jälleen kerran erinomaisen puheenvuoron. Minulla on yksi ainut pieni kommentti siihen, ja se kuuluu näin, kun hän sanoi, että erikoiskaupat tulevat vähentymään: arvoisa ed. Laxell, se on alkanut jo nyt. Tiedän sen omasta perheyhteisöstäni. Vävypoika lopetti erikoiskaupan Espoossa, koska katsoo, että perhe ei kestä sitä, ja sillä siisti. Muutenkaan ei kannattanut.

Mitä tulee luontoon, luonnonvaroihin, ilmastoon, ihmisten sietokykyyn, tällä yhteiskunnalla ja näillä tekijöillä ei ole tähän lakiin varaa, ei lyhyellä eikä pitkällä välillä. En lainkaan ymmärrä ed. Tynkkysen ilmastopoliittisia näkemyksiä tässä yhteydessä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Järvinen aiemmin hyvin muistutti siitä mallista, jota vihreät olivat tuomassa hallituksen neuvotteluihin. Siinä lähdettiin siitä, että porrastetaan aukiolot kaupan koon mukaan. Pienimmille kaupoille täysi vapaus, keskikokoisille kaupoille tasainen vapaus ympäri vuoden olla sunnuntaisin auki, ja suurimmilta kaupoilta sunnuntaiaukiolot lopetettaisiin kokonaan. No, hallitus kävi sitten keskustelun ja hallitus päätyi toiselle kannalle, ja nyt sitä kantaa tässä käsitellään.

Teiltä vasemmiston kollegoilta kysyisin: Mi-kä liikenteen päästöjä rajoittava hanke on tässä eduskunnassa tai tässä hallituksessa tyssännyt siihen, että vihreät ovat sitä vastustaneet? Mikä hanke? Sanokaa yksikin hanke, joka on pysähtynyt vihreiden vastustukseen. Taatusti liikenteen päästöjen vähentäminen tässä maassa ei jää vihreiden politiikasta kiinni, vaan voitte katsoa peiliin ja voitte kysyä muilta ryhmiltä, minkä takia liikenteen päästöjä ei ole vähennetty enemmän kuin nyt.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt sen verran tästä vihreydestä kuitenkin maailmanlaajuisesti ja paikallisesti tiedän, kun olin tätä liikettä käynnistämässä 1980-luvulla Suomessa, että minusta tähän poliittiseen liikkeeseen kuuluu, että pitää olla älyllisesti rehellinen. Jos esittää ilmastopoliittisia argumentteja, niin niiden pitää olla relevantteja koko ajan ja kaikissa ratkaisuissa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen vastuuseen kuuluu myös se, että saatetaan asioita eduskunnan käsiteltäviksi. Me olemme demareista toivoneet tänne monenlaisia esityksiä, joita emme ole saaneet. Lähdetään windfall-verosta, lähdetään pakkausverosta, lähdetään julkisen liikenteen todellisesta tukemisesta. Me emme ole niitä vastustaneet, mutta kun vihreät ovat hallituksessa, odotamme tänne esityksiä. On aika naiivia ed. Oras Tynkkysen kysyä näin päin, mitä te olette täällä vastustaneet. Emme toki epäile sitä.

Mutta tämä esitys, joka kaikin puolin tulee keskittämään entisestään kauppaa suuriin yksiköihin, tulee vaikuttamaan negatiivisesti meidän liikennesuunnitelmiimme. Minäkin annan tunnustuksen Vapaavuorelle siitä, että hän on aika määrätietoisesti koettanut kaavoituksessa pitää puoliaan. Ikävä kyllä Cronberg toi tämän esityksen tänne, ei pitänyt puoliaan. Nyt Sinnemäki ei ole paikalla. Kiitos Pekkariselle, että ehditte tänne.

Hetki sitten vielä ruuan hinta keskustelutti salia paljon. 70 prosenttia, ylikin, melkein 80 prosenttia jakautuu kahdelle liikkeelle. Me tiedämme, että se nostaa ruuan hintoja, ja tämä edesauttaa sitä edelleen.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Tynkkynen, minua ihmetyttää suuresti, jos vihreät hyväksyisivät tämän lakiesityksen seurauksena tapahtuvan yksityisautoilun lisääntymisen ja työntekijöiden entistä epäsäännöllisemmät työajat sekä osa-aikaisten työsuhteiden lisääntymisen. Mutta väliäkö sillä vihreiden periaatteella, kunhan saadaan vaan hallituksessa olla. Kysyisin ed. Tynkkyseltä, tämäkö on teidän puolueenne yrittäjyyslinja.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Entisenä pääluottamusmiehenä näen tässä työmarkkinaratkaisussa vähän laajemman ulottuvuuden. Kysyin itse asiassa liikealan työnantajilta, mikä tulee olemaan heidän seuraavien vuosien tärkein painopisteensä työehtosopimuksessa. He eivät vastanneet suoraan, mutta on aivan selvää, että se tulee olemaan sillä alalla sunnuntaityölisiin puuttuminen ja niiden alas painaminen, ja se ei tule rajoittumaan pelkästään liiketyöntekijöihin, PAMin työntekijöihin. Totta kai se sama paine tulee kohdistumaan vähitellen kaikkeen sunnuntaityöhön ja kaikkiin niihin ammattialoihin ja työntekijöihin ja henkilöstöön, jotka joutuvat työskentelemään tänä päivänä myöskin sunnuntaisin. Elikkä tällä on hyvin laajat työmarkkinapoliittiset seuraukset pitkällä aikavälillä.

En malta olla sanomatta ed. Tynkkyselle, kun hän totesi, että pitää seurata ja on tärkeämpiäkin ohjauskeinoja ympäristön suojelemiseksi. Niin on, muttei Kööpenhaminassakaan voida vain seurata, ja jokainen keino ympäristön pelastamiseksi pitää käyttää.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä kysyä, missä SDP tänä päivänä menee. Esimerkiksi sosiaalitupo: te vastustitte sitä kolmikantaista ratkaisua. Teollisuuden asema: Metalliliitto valittaa, että te ette huolehdi teollisuudesta, vaan olette ajamassa sitä pois maasta. Ja nyt merkittävin toimihenkilöjärjestö haluaa, että työntekijät voivat tehdä sunnuntaina työtä kaupassa. (Välihuuto) Te estätte tämän työnteon, te haluatte estää sen. Aika erikoista politiikkaa. Ja totuus on se, että työntekijöistä ei ole pulaa sunnuntaina kaupoissa. Ihmiset haluavat tehdä työtä siellä, on kilpailua jopa näistä työpaikoista. Kyllä tämä merkitsee sitä, että kokoomus tänä päivänä on todellakin se työtä tekevien ihmisten puolue ja tulee kasvamaan tämän johdosta. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Ei enää yrittäjien puolella!) Selkeätä on myöskin se, että kuluttajien tuki on tämän ratkaisun kannalla. Ihmiset haluavat entistä enemmän mennä kauppaan, ja erityisesti vihreiden kannattajat käyttävät kaikkein ahkerimmin tätä sunnuntaiaukioloa, mistä syystä on selvää, että vihreät kannattavat nimenomaan tätä uudistusta, tätä kauppojen aukiolojen avaamista.

Lopuksi, tällä edistetään pienkauppoja siitä syystä, että on tuo 400 neliön raja, että kaupat saavat olla aina auki ja myöskin toisena vuorokautena (Puhemies: Minuutti on täyttynyt, ed. Sasi!) silloin, kun on peräkkäiset pyhät, ja se auttaa näitä liikkeitä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä PAMin kannalta oikeasti poliittisesti hyvin tehty, kun he lukevat, että kokoomus on hallituksessa saamassa tästä niskalenkin. Ja jos te olisitte päättänyt yksin tein, meillähän ei olisi ollenkaan säädeltyä kaupankäyntiä. Se olisi täysin vapaata. Palattaisiin niihin aikoihin, jolloin työsuojelun kautta tätä säätelyä lähdettiin tekemään. Ja kun he PAMissa lukivat, että kepu on pyörtämässä kantansa, vihreistä ei ole apua, Rkp:tä en osaa arvioida tässä — luulisi, että heillä olisi sen verran pieniä paikkakuntia edustettavanaan, että siellä niitä lähikauppoja tarvittaisiin — oli oikein ammattiyhdistysliikkeeltä, että joku hyöty myös työntekijöille tässä tulee.

Mutta koetan selittää sitä, että niitä yölisiä ei tarvita, jos yöllistä kauppojen aukioloa ei tule. Sunnuntailisiä tarvitaan niinä sunnuntaina, kun on tietty määräosa auki. Se on hyvä, että talousvaliokunta käsitteli tämän ripeästi, jotta nämä joulunalusrahat heille annetaan jo nyt.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on historiallinen ratkaisu. Muistan, kun olin itse kauppaministeri, niin silloin jatkuvasti keskusteltiin ja pyrittiin yhteisymmärrykseen, mutta nyt on syntynyt yhteisymmärrys. Se on tärkeätä. (Ed. Pulliainen: Kävitte banaaniostoksilla!) Olennaista on myöskin se, että työntekijäliitot haluavat, että tämä tulee mahdollisimman nopeasti voimaan. Kyllä PAMissakin on vaikuttanut se, että ihmiset haluavat tehdä sunnuntaisin töitä. Sillä on ollut aivan todella merkitystä sille, (Ed. Pulliainen: 10 prosenttia!) että PAM on tässä suhteessa kääntänyt kelkkansa ja on halunnut tehdä ratkaisun. Ja olennaista myöskin on se, että kokonaispaketti on hyvä. Sunnuntaina tehdään työtä kello 12—18, ja se on työntekijöiden etujen mukainen myöskin palkallisesti, mutta myöskin työn säännöllisyyden kannalta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaan on hieman vaikeata arvioida, missä töitä tullaan tekemään ja kuinka paljon. Todennäköisesti se aukiolo 24 tuntia vuorokaudessa tulee koskettamaan suurimpia kaupunkeja ja niiden keskustoja, ja silloin kyllä voi olla vaikeuksia löytää monia työntekijöitä, ainakaan juuri niihin pieniin kauppoihin, jotka saavat olla 24 tuntia auki, sillä yksintyöskentelyn suojaamisesta ei haluttu kirjata lakiin yhtään mitään. On hyvä, että työnantajat ja työntekijät ovat saaneet lisäpöytäkirjoilla jonkinlaisia näkemyksiä, mutta laki ei turvaa yhtään mitään.

Minä epäilen, että tässä jää kunnille isompi lasku kuin arvataankaan. Kuntien vastuulla on kadun turvallisuus esimerkiksi Helsingin ydinkeskustassa. Jos siellä rupeaa olemaan kauppoja auki ympäri vuorokauden, se varmasti vaikuttaa myös katuturvallisuuteen. Työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista tulee huolehtia. Vartiointiliikkeiden tarpeet tulevat aivan erilaiseksi ja kunnallisen päivähoidon vaatimukset. Vantaa kertoi esimerkin: Kun yksi päiväkoti muutetaan ympäri- vuorokautiseksi, se tulee maksamaan 550 000 euroa. Ehkä edellinen kuntaministeri Manninen olisi voinut tässä kertoa, että hallitus on varmasti tähänkin luvannut rahat, mutta ei kunnista ole tätä viestiä tullut missään nimessä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut erittäin hyvä keskustelu ja kuvastaa hyvin sitä keskustelua, mitä käytiin myös talousvaliokunnassa, ja tämä meidän enemmistön mietintö on kompromissi tästä kokonaisuudesta. Se, mikä tässä on nyt ollut yksi asia, joka ei ole tullut sillä tavoin esille oikeasti, on ollut se, että näitten taajamien ulkopuolella olevien suurliikkeitten lisäksi, näitten isojen markettien lisäksi, nyt keskustoissa voivat kaupat olla auki myös sunnuntaisin, jolloin ihmisten ei tarvitse lähteä ajelemaan sinne taajamien ulkopuolelle. Tämähän on tässä erittäin hyvä lisä, mutta voi olla tietysti haasteena se, minkä ed. Kumpula-Natri toi esille, että miten tähän saadaan työvoimaa. Mutta tällä hetkellä, kun työttömyys Suomessa on nousemassa, niin meidän suurin ongelmammehan on juuri se, miten saada ihmisille töitä. (Ed. Pulliainen: Entäs se ostovoima?)

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Ed. Sasille totean, kun sanoitte, että ihmiset haluavat yötäpäivää auki olevia kauppoja, että ei sitä ihan sen mukaan voi mennä. Ihmiset haluavat yhtä ja toista, myös semmoista, joka ei ole hyväksyttävää. (Ed. Zyskowicz: Näin ajateltiin Neuvostoliitossa!) — Kyllä. — Politiikan pitää ohjata markkinataloutta niin, ettei se tuota sellaista, mikä sitten kaikkien kannalta on huonoa. Ja se, mikä tässä tulee tapahtumaan, on se, että tämä Suomen tällä hetkellä ilmeisesti Euroopan keskittynein päivittäistavarakauppa keskittyy edelleen. Eihän se voi olla teidänkään markkinatalousoppienne mukaista, että edistetään keskittymistä, ja sehän tästä seuraa. Ei se pikkukauppias jaksa seitsemänä päivänä viikossa punnertaa siellä pikkukaupassa. Ne jäävät jalkoihin, ja lopputulos on semmoinen, mitä ne ihmisetkään eivät halunneet, eli vielä kovempi keskittyminen. (Eduskunnasta: Kokoomus haluaa!)

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt keskustelussa oleva hallituksen esitys mahdollistaisi ammattimaisen vähittäiskaupan harjoittamisen sunnuntaisin läpi vuoden klo 12—18 ja isänpäivästä jouluaattoon klo 12—21. Maanantaista perjantaihin kaupat saisivat olla auki 7—21 ja lauantaisin 7—18 kuten nykyisinkin. Lisäksi tämä laki antaisi alle 400 neliön kokoisille ruokakaupoille luvan aukioloon näiden halutessa vaikka läpi vuorokauden.

Merkittävää esityksessä siis on, että esitys lisää yrittämisen vapautta aukioloaikaa koskevien rajoitusten vähennyttyä. Yrittäjä voi nyt entistä paremmin itse päättää, milloin on kannattavaa pitää liikettään avoinna tai suljettuna. Yksi tärkeimmistä kauppojen vapaata aukioloa puoltavista seikoista on myös se, että näin aukeaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi nuorille osa-aikaiseen työskentelyyn opiskelun aikana. Siksi toivonkin, ettei pelkästään etsittäisi syitä siihen, miksei kauppaa voisi pitää auki sunnuntaisin, vaan keskityttäisiin muutoksen positiivisiin mahdollisuuksiin, kuten työllisyyden lisäämiseen.

Työskentely sunnuntaisin jakaa kyllä hieman työntekijöiden mielipiteitä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että koskaan minun 20 vuoden ravintola-alan yrittäjän urallani minulla ei ole ollut ongelmia saada ihmisiä töihin juuri sunnuntaiksi — maanantai ja tiistai olivat huomattavasti vaikeampia — eli päinvastoin tulijoita oli huomattavasti enemmän kuin olisi voinut ottaa. Monelle jo nyt palvelualalla työskentelevälle ihmiselle on sunnuntaityöstä maksetusta lisäpalkasta muodostunut välttämätön lisätulon lähde. Siksi en ihmettele, että PAM ja Suomen Kaupan Liitto ovat olleet esityksen takana. En voi olla myöskään mainitsematta Metalliliiton Riku Aallon tokaisua: enemmän työtä ja vähemmän kansalaispalkkaa. Asiayhteys on toki eri, mutta viesti on yhteinen: lisää työtä.

Vaikka Suomen Yrittäjät ja Erikoiskaupan Liitto vastustivat valiokuntakäsittelyn aikana esitystä, oli viesti omasta maakunnastani hyvin selkeä: kaupat auki sunnuntaiksi. Niin kauppakamarit kuin paikalliset yrittäjäjärjestöt olivat täysin rinnoin esityksen takana. Luottamus on vankka siihen, että ongelmakohdat, joita arvellaan isojen kauppakeskusten kohdalla tässä olevan, voitaisiin tulevaisuudessa yhdessä ratkaista.

Arvoisa puhemies! Sunnuntaiaukiolon vaikutus Kaakkois- ja Itä-Suomen idästä saapuvaan viikonlopputurismiin on merkittävä. Turismin lisääntymiseksi ja turistien palvelemiseksi on yritetty kehittää monenmoista, mutta yhtenä suurena esteenä ja jarruna on ollut kauppojen epäsäännölliset ja vajaat aukiolot juuri viikonloppuisin. Kouvolassa, Lappeenrannassa, Imatralla, Haminassa ja Kotkassa ainakin katsotaan jo pidemmälle tulevaisuuteen ja osataan odottaa itänaapurimme vaurastumista ja sen kautta elintason tuomaa kaupankäynnin lisääntymistä alueellamme.

On selvää, että näinkin iso muutos voi aiheuttaa aluksi ongelmia ja vaatii totutteluakin yrittäjien keskuudessa. Uusien toimintatapojen omaksuminen lisääntyvien aukioloaikojen muodossa vie aikaa, mutta täytyy muistaa, että se antaa myös uusia mahdollisuuksia. Torikauppiaiden, erikoistavarakauppiaiden ja yrittäjävetoisten yritysten ongelmia kartoitettiin kuulemisen aikana, ja uskon vilpittömästi, että niistä päästään sopuun tulevien vuosien aikana. Esityksen yksi lähtökohta oli, että yrittäjälle taataan vapaus pitää liikkeensä kiinni yhtenä päivänä viikossa.

Päivähoidon, yksintyöskentelyn, työmatkaliikenteen ja työn kuormittavuuden ongelmia käytiin läpi hyvinkin tarkasti, mutta jo tällä hetkellä varsin suuri osa suomalaisista tekee säännöllisesti vuorotyötä, eikä näin ollen mitään sinänsä uusia näkökohtia noussut erityisesti esiin. Yhteiskuntamme on jo pitkään ollut auki osittain viikonloppuisin. Tämä esitys on vain edellisen jalostamista. Sairaanhoitajat, lääkärit, poliisit, palomiehet, bussikuskit, huoltoasemien ja kioskien myyjät ovat hyviä esimerkkejä (Ed. Vistbacka: Ei voi verrata! — Ed. Kärkkäinen: Se on ihan eri asia!) kaikkina viikonpäivinä palvelevista ammattiryhmistä.

Maailma muuttuu ympärillämme kovaa vauhtia, ja on selvää, että meidän on muututtava siinä mukana. Silloin ei voi jättää huomioimatta, että kuluttajan kannalta työn ja arjen yhteensovittaminen erityisesti lapsiperheissä on helpompaa, kun kaupassa voidaan asioida myös sunnuntaina lauantain kiireisten tuntien sijaan. Kymmenen vuoden jälkeen emme pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, että kaupat ovat auki joka päivä, päinvastoin, sehän helpottaa meidän omaa jokapäiväistä elämäämme. Miksipä siis moista pitäisi vastustaa? En myöskään usko, että nykynuorisolle kelpaa "Suomi kiinni sunnuntaiksi" -ajatusmaailma samalla tavoin kuin aikaisemmille sukupolville. Heille, tulevaisuuden toimijoille, muutos tuskin on kovin dramaattinen ja siksi helpommin hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! Näillä saatesanoilla kannatan lämpimästi hallituksen esitystä laiksi vähittäiskaupan aukioloista ja olen toiveikas, että voimaantulo tulee 1.12.2009 alkaen.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi vähittäiskaupan aukioloajoista olisi toteutuessaan lähes katastrofi erikoiskauppojen ja kyläkauppojen yrittäjille heidän taistellessaan asiakkaista suuria keskusliikkeitä vastaan. Voimaan tullessaan laki johtaisi päivittäistavarakaupan lopettamiseen monissa kylissä ja taajamissa, vaikka muuta kyllä vakuutellaan. Näin tulee käymään, koska kyläkaupat ovat usein perheyrityksiä, joilla ei ole varaa palkata ylimääräistä henkilökuntaa, puhumattakaan siitä, että kauppa olisi joskus auki 24 tuntia, jotta yksikään potentiaalinen asiakas ei kävelisi ohi kaupan oven. Vaarana on, että tässä kilpailussa yrittäjä polttaa itsensä loppuun jäädessään ilman riittävää lepoa.

On myös huomioitava turvallisuusnäkökohdat. Yksintyöskentely on kaupan sijainnista riippumatta asia, jota ei voi ohittaa olankohautuksella. Kuka takaa, ettei kauppias tai työntekijä joudu väkivaltaisen ryöstön kohteeksi yön pimeimpinä ja hiljaisimpina hetkinä syrjäseuduilla tai levottomilla asutusalueilla? Ei kukaan.

Aukioloaikojen puolestapuhujat kyselevät väheksyvästi, onko pienen kaupan pakko pitää ovensa auki jatkuvasti. Pakko se vaan on, jos meinaa pärjätä kilpailussa suurten keskusliikkeiden megamarketeille. Jos kauppias ei pysty pitämään liikettään auki kuten megamarketit, asiakkaat siirtyvät pikkuhiljaa markettien asiakkaiksi ja pienyritys kuolee pois. Samalla kuolee myös kylä, varsinkin jos sieltä on jo viety pois koulu, pankki ja terveyskeskus.

Asiaan liittyvät myös ympäristönäkökohdat. Pienten kauppojen lopettaessa toimintansa haja-asutusalueilla yhä useamman asiakkaan ainut vaihtoehto päästä ruokaostoksille olisi oma auto. Kaikki eivät asu Ruuhka-Suomessa hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella, eikä kaikilla ole kilometrin säteellä kolmea tai neljää kauppaa, joista valita paras.

Arvoisa puhemies! Sunnuntai on aikojen alusta saakka pyhitetty lepopäiväksi. Jotkut uskonsuunnat oikeutetusti vastustavat sunnuntain aukioloa. On syytä kysyä, miten käy niiden työntekijöiden, jotka uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten ehdottomasti kieltäytyvät sunnuntaityöstä: voiko kauppias tulkita kieltäytymisen niin, että työntekijä kieltäytyy tekemästä hänelle osoitettua työtä, ja tällä perusteella irtisanoa henkilön työsuhteesta? Tähän vakavaan kysymykseen lakiesityksen perustelutekstit eivät anna mielestäni selkeää vastausta.

Kummastuttaa myös Palvelualojen ammattiliitto PAMin myönteinen suhtautuminen lakiesitykseen. Onko PAM todellakin sitä mieltä, että tämän lain myötä vääjäämättömästi tapahtuva osa-aikaisena työskentelevien määrän lisääntyminen on tavoiteltavaa ja kestävää työntekijäpolitiikkaa? Jos laki tulee voimaan, miten aiotaan järjestää työntekijöiden lastenhoito, kunnilla kun ei ole mahdollisuutta niukkojen resurssiensa puitteissa järjestää kallista ympärivuorokautista lastenhoitoa?

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on keskustan johtaman, hallituksen harjoittaman maaseudun tappolinjan jatkoa. Keskusta ja kokoomus esiintyvät mielellään yrittäjien puolestapuhujina, (Ed. Mieto: Me ollaan!) kokoomus jopa duunaripuolueena. Käsittelyssä oleva lakiesitys ei kyllä ole kovinkaan vahvasti pienten yrittäjien eikä työntekijöiden puolella. Tämä ei osoita ystävällisyyttä kuin suurille keskusliikkeille. Pieniä vastaan, suurten puolesta — sitäkö on käsittelyssä olevan lakiesityksen kannattajien yrittäjyyslinja? Minun onkin helppo yhtyä talousvaliokunnan mietinnöstä jätettyyn vastalauseeseen, jossa ehdotetaan lakiehdotuksen hylkäämistä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinonen odottaa katastrofia, mutta minun mielestäni tämä liikeaikalain uudistus pyrkii vastaamaan kysyntään ja kuluttajien erilaistuneisiin tarpeisiin. Työn ja arjen yhteensovittaminen monimuotoisessa nyky-yhteiskunnassa on haasteellista. Epätyypilliset työajat, viikonloppu- ja yötyö, lasten päivähoito, omat ja nuorten harrastukset, nämä kaikki asettavat haasteita arjen aikatauluttamiselle. Yhä useampi toivoo kauppojen aukiolon laajentuvan ja kaupassakäynnin mahdollistuvan myös sunnuntaisin, ja lähes jokainen suomalainen on tehnyt ostoksia sunnuntaisin.

Yhtä lailla kuin kuluttajan vapautta myös yrittäjän vapautta on haluttu lisätä. Uudella sääntelyllä halutaan antaa mahdollisuus liikkeen auki pitämiseen silloin, kun se on kannattavaa. Korostan, että lakiuudistus luo enemmän mahdollisuuksia, vähemmän pakkoa ja rajoituksia. On myös haluttu lisätä yrittämisen vapautta ja suomalaisen kaupan kilpailukykyä.

Ruotsi vapautti aukioloajat jo vuonna 1972. Sen seurauksena osa-aikaisten työntekijöiden määrä vakiintui reiluun 30 prosenttiin kokonaistyövoimasta, eikä pelättyä lähikauppojen pois kuihtumista ole tähän päivään mennessä tapahtunut. Onkin mahdollista, että kehitys Suomessa voi olla aivan samansuuntaista, työntekijän asema vakiintuu, ja on myös muistettava, että lähikauppojen menestys perustuu nimenomaan sijaintiin ja palveluun.

Kauppojen aukioloa ei tulisi ajatella pelkästään meidän työssä käyvien osalta, vaan myös nuoret tulee ottaa huomioon. Nykypäivän tietoyhteiskunnassa varttuneelle nuorelle kauppojen kiinniolo sunnuntaisin on vaikea ymmärtää, varsinkin hänen peilatessaan sitä verkon loputtomiin kauppapaikkoihin. Nuoret kokevat luontevaksi, että kaupat ovat auki joka päivä, jotta ostoksia voi tehdä silloin, kun siihen on sopiva hetki — enkä tällä tarkoita suinkaan sitä, että nuorisoa ja perheitä pitäisi kannustaa vaeltamaan kauppakeskusten käytävillä joka ikinen sunnuntai.

Arvoisa puhemies! Erityisesti on huomattava, että Kaupan liitto ja Palvelualojen ammattiliitto ovat olleet yksimielisiä työehtokysymyksissä. Työntekijöille taataan oikeus 22 sunnuntaivapaaseen vuodessa. Sunnuntaityötä saa teettää vain työntekijän suostumuksesta, sunnuntai- ja yölisät uudistuvat, ja työvuorojen suunnittelua selkeytetään. Työntekijän asema ei heikkene vaan vahvistuu, kun työmahdollisuudet lisääntyvät. Sunnuntaivuorot tuovat myös monelle mieluisan lisän palkkapussiin. Juuri ennen täysistunnon alkua soitin eräälle K-kauppiaalle, joka vahvisti, ettei yksikään työntekijä joudu tekemään niin sanottua pakkotyötä, vaan sunnuntaitöihin on jonoja.

Erikoiskaupan ja pienyrittäjien suunnalta uudistukseen on suhtauduttu ristiriitaisesti. Erityisesti on puhuttu siitä, velvoitetaanko kauppakeskuksissa toimivat yrittäjät pitämään liikkeensä auki viikon jokaisena päivänä. Ymmärrän tämän huolen aivan täysin. Uudistus kuitenkin takaa kauppakeskuksissa toimiville erikoiskaupoille yhden vapaavalintaisen päivän, jolloin liikkeen voi pitää kiinni. Jaksamisen tukemiseksi olisi myös helpotettava ensimmäiseen palkattavaan työntekijään liittyviä kustannuksia. Pienyrittäjiä ja heidän huoliaan ei ole siis unohdettu, koska yrittäjyyden elinvoima yhteiskunnan moottorina on meidän kaikkien etu.

Arvoisa puhemies! Uudistus pitää sisällään useita myönteisiä vaikutuksia. Se vahvistaa alan työllisyyttä, lisää kuluttajan vapautta ja mahdollisuuksia sekä tehostaa kaupan alan toimintaa työvoiman käytöstä logistiikkaan. Laajempi aukiolomahdollisuus tehostaa lisäksi elintarviketeollisuuden kapasiteetin käyttöastetta, vähentää hävikkiä ja tällä tavalla myös parantaa teollisuutemme kilpailukykyä. Asiakasvirtojen ja toimitusvirtojen tasaisempi jakautuminen eri viikonpäiville tehostaa myös suunnittelua ja ruuhkien vähentyessä säästää niin asiakkaan aikaa kuin luontoakin. Uudistus tulee nähdä mahdollisuutena vastata niin kuluttajien kuin myös yrittäjien muuttuviin tarpeisiin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luki nyt ensimmäisessä käsittelyssä olevaa vähittäiskaupan aukioloajoista annetun hallituksen esityksen perusteella tehtyä talousvaliokunnan mietintöä ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa, ei voi todeta kuin että "voi näitä aikoja". Mihin meitä vielä viedäänkään tämän Vanhasen kakkoshallituksen toimesta?

Kyllä puheet ja teot ovat kaukana toisistaan. Minne ovat unohtuneet puheet elävästä maaseudusta ja sen palveluista? Näitä puheitahan kuulee erityisesti keskustapuolueen edustajien toimesta. Kyllä tämän esityksen on ratkaissut suuri raha ja keskittynyt kaupan rakenne.

Arvoisa puhemies! Mikäli tämä hallituksen esitys talousvaliokunnan korjatussakin muodossa hyväksytään, on seurauksena ajan mittaan monen kuntakeskuksessa toimintaa harjoittavan pienen kauppaliikkeen lopettaminen. Lakiesitys tulee entisestään voimistamaan kaupan keskittymistä yhä suurempiin niin sanottuihin suuriin hyperautomarketteihin. Seurauksena saattaa olla lisäksi se, että jopa kaupunkikeskuksissa olevat pienemmät liikkeet joutuvat lopettamaan toimintansa kannattavuussyistä. On muistettava, että monessa pienessä erikoisliikkeessä omistaja yrittää hoitaa yksin kaikki hommat ilman ulkopuolista työvoimaa lukuun ottamatta joitakin kiireaikoja ja pakollisia päiviä, jolloin omistaja on sairaana tai on jotain muuta pakollista menoa ja jos saa sitten lyhytaikaista tuuraajaa.

Mielestäni on jo liikaa vaadittu, kun puhutaan edes siihen suuntaan, että omistaja voisi hoitaa aukiolon vielä sunnuntaitkin mukaan lukien. Vieraan ottaminen esimerkiksi viikonlopuksi johtaisi nopealla tahdilla liikkeen lopettamiseen, koska harvempi liike kestää kovinkaan pitkää tappioputkea, koska laskut ja työntekijän palkkakin on maksettava, oli toiminta voitollista tai tappiollista. Mielestäni jokaisella työntekijällä ja pienyrittäjällä pitää olla mahdollisuus irtaantua normaalityöstä, muutoin voi olla, että rankasta työrytmistä tulee fyysisiä ongelmia ja sen lisäksi vielä henkisiäkin ongelmia. Eivät ainakaan kaikki ihmiset ole koneita.

Lisäksi lasten päivähoito tulee varmasti tuottamaan omat vaikeutensa maaseudun yksinhuoltajaäideille erityisesti ainakin niin kauan kuin lapset ovat pieniä. Pelkään pahoin, että monella kunnalla ei ole yksinkertaisesti varaa järjestää lastenhoitoa sunnuntaisin eikä varsinkaan yöaikaan. Mielestäni kuvaavaa on vastalauseessa oleva maininta siitä, että esimerkiksi Vantaalla yhden normaalin viisiryhmäisen päiväkodin ympärivuorokautistaminen maksaisi noin 550 000 euroa.

Esitetty aukiololaki tulisi tuomaan omat ongelmansa myös sekä julkisen liikenteen että työturvallisuuden osalta. Yksin työskentely tulee varmasti lisääntymään iltaisin ja erityisesti niissä liikkeissä, jotka alkavat olla auki myös yöaikaan. Se tulee varmasti lisäämään entisestään turvattomuutta, kun tiedetään, että poliisin paikalle tulokin kestää reuna-alueilla usein parikin tuntia.

Arvoisa puhemies! Vihreät tekevät toistu- vasti mielenkiintoisia yllätyksiä. Viikonvaihteessa saimme lukea vihreiden puheenjohtajan kannanottoja lisäydinvoiman rakentamisesta ja hallituksessa jatkamisesta. Kyseisestä haastattelusta sai sen kuvan, että sama, mitä päätöksiä hallitus tekee, vihreät voivat kyllä jatkaa hallituksessa. Tässä lähestytään jo keskustapuolueen toimintatapoja. Nytkin vihreät näyttävät olevan käsittelyssä olevan hallituksen esityksen takana, vaikka se on selvästi ristiriidassa hallituksenkin ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa. Kaikkihan sen ymmärtävät, että sunnuntaisin tullaan lähtemään pitempienkien matkojen taakse omalla autolla hyperautomarketteihin. Turha siinä on vihreidenkään puhua enää mistään yksityisautoilun vähentämisestä ja julkiseen liikenteeseen siirtymisestä. Eihän sitä julkista liikennettä juurikaan ole noilla reuna-alueilla varsinkaan sunnuntaisin.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että jos käsittelyssä oleva lakiesitys hyväksytään, seurauksena on vähittäiskaupan kustannusten nousu, jonka kuluttajat tulevat nousevina hintoina maksamaan, sekä taajamissa olevien pienten erikoisliikkeiden liikevaihdon supistuminen ja lopulta niiden sulkeminen. Tätä kai keskustapuolue ajaakin, kun jo nyt julkisen puolen palvelut on saatu keskittämällä hävitettyä reuna-alueilta lähes kokonaan. Nyt sitten ovat vuorossa reuna-alueiden pienemmät lähimyymälät ja erikoisliikkeet.

Arvoisa puhemies! Onneksi talousvaliokunta on saanut hallituksen esitykseen joitakin parannuksia, kuten lakiesityksen 4 §:n kohdalla, jossa kauppakeskuksessa toimivalle pienelle liikkeenharjoittajalle on yritetty antaa edes jotain suojaa yhden viikoittaisen vapaapäivän muodossa erinäisin ehdoin. Itse kyllä pelkään, että pykälä on vieläkin liian väljä. Siitä saattaa koitua tulkintaongelmia. Valiokunnan muutosesitykset parturi- ja kampaamoliikkeiden osalta ovat kannatettavia, jos lakiesitys nyt ajetaan kuitenkin väkisin lävitse.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan parannusehdotustenkaan jälkeen en kannata lakiesitystä. Laki tulee tyhjentämään entisestään reuna-alueiden kauppapalveluja ja joissakin tilanteissa myös kaupunkien keskusten palveluja. Mielestäni silloin, kun ei ole pakko, sunnuntai saisi olla rentoutumisen päivä arkisessa aherruksessa. Kai sen ruuan voi ostaa sunnuntaiksi esimerkiksi jo perjantaina tai lauantaina omasta lähikaupasta. Mielestäni ei pitäisi tällä tavoin lähteä yllyttämään ihmisiä kauppareissulle pitkien matkojen päähän, jonne mennään sitten omalla autolla ja saastutetaan aivan turhaan.

Arvoisa puhemies! Ei kai meidän aina pidä olla polvillaan suuren rahan edessä? Ymmärrän kyllä kokoomuksen ja säätiöpuolue Rkp:n tahdon, mutta että vielä keskusta ja vihreätkin ovat lakiesityksen takana, sitä en voi ymmärtää. Onneksi sentään valiokunnassa näyttää yksi kokoomuksen ja yksi keskustan kansanedustaja poikenneen ryhmän enemmistön kannasta. Itse tulen ainakin lakiesityksen toisessa käsittelyssä äänestämään esityksen hylkäämisen puolesta.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Vähittäiskauppojen aukioloajan vapauttaminen ja laajentaminen on periaatteellinen ja merkittävä muutos yhteiskunnassa. Lainsäädännöllä ei tulisi edistää siirtymistä kohti 24/7:ää eli ympäri vuorokauden, viikon ja vuoden auki olevaa kulutusyhteiskuntaa, jossa toiminnot sijoittuvat entistä enemmän iltaan, yöhön ja viikonloppuun.

Vähittäiskaupan piirissä työskentelee 140 000 henkilöä, alle 400 neliön kaupoissa eli ympärivuotisen vapaan aukioloajan piirissä noin 13 000. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausunnossaan korostaa, että kaupan aukiolon vapauttaminen ja laajentaminen vaikuttavat laajasti työssäjaksamiseen, työturvallisuuteen ja työn ja perheen yhteensovittamiseen.

Päivittäistavarakauppa on Suomessa erittäin keskittynyttä. Lähes 80 prosenttia markkinoista on kahden ryhmittymän käsissä. Tämä lakiesitys tulee entisestään voimistamaan kaupan keskittymistä sekä siirtämään päivittäistavarakauppaa niin sanottuihin automarketteihin.

Esitys lisää yhteiskuntarakenteen hajoamista ja on vahvasti ristiriidassa ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa. Näin merkittävässä kysymyksessä olisi ollut ehdoton edellytys tehdä arvio lain vaikutuksista ympäristöön ja erityisesti tiukkoihin ilmastotavoitteisiin liikenteen, yhdyskuntarakenteen ja energiankulutuksen kannalta.

Erikoiskauppa kattaa noin 80 prosenttia vähittäiskaupan yrityksistä. Työntekijöiden määrällä mitattuna erikoiskauppa työllistää 55 prosenttia koko vähittäiskaupan henkilöstöstä. Esityksessä ei ole otettu huomioon ongelmia, joita aukioloaikojen vapauttaminen erikoiskaupalle aiheuttaa. On olemassa vaara, että esitys antaa kuoliniskun jopa sadoille kivijalkamyymälöille ja pienille erityiskaupoille.

Esitys tulee lisäämään myös yrittäjien työtaakkaa työssäjaksamisen kustannuksella, mikä on merkittävästi työturvallisuutta heikentävä seikka. Lisäksi yrittäjien paineet yksin työskentelyyn tulevat kasvamaan. Ilta- ja yötyö pienissä kaupoissa on turvatonta. Yksin työskentelyn turvajärjestelyihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lakiesityksen yhteydessä ei ole työturvallisuutta tai yksin työskentelyä arvioitu mitenkään erikseen.

Ympärivuotinen sunnuntaiaukiolo tulee lisäämään lasten päivähoidon järjestämistä kunnissa. Onko meillä varauduttu siihen?

Sitten näihin muutamaan asiaan, mitkä tässä ovat unohtuneet vallan. Miten työttömyysturva? Kun mietitään, mitä tapahtuu tällä hetkellä yhteiskunnassa — meillä toimistoista, konttoreista, teollisuudesta, lähes mistä vaan vapautuu hyvää, ammattitaitoista työvoimaa, joka varmasti pyrkii viikonlopputöihin kauppaan, koska se on todennäköisesti kumminkin ainoa ala, joka vetää väkeä — niin miten meidän työttömyysturva sitten suhtautuu tähän? Elikkä tulevatko sinne sitten nykyisen sovitellun päivärahan ongelmat, vai tuleeko Sata-komiteasta nyt sitten apuja näihin hommiin?

Elikkä yhteenvetona voi sanoa, että tämä pirstaloittaa työelämän niin, että sitä ei hallitse enää kukaan, ja on suuri uhka nykyiselle työehtosopimusjärjestelmälle ja työaikalainsäädännölle.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on todellakin kirvoittanut monia mielenkiintoisia näkökulmia. Nyt täytyy vaan arvottaa nämä eri näkökulmat ja tehdä siitä johtopäätöksensä.

Tietysti yksi näkökulma on ihmisten parempien palvelujen näkökulma. On tosiasia, vaikka monet sen kieltävätkin, että yhteiskunta on muuttunut ja myöskin ihmisten tarpeet ovat muuttuneet ja myöskin halu käydä kaupassa on muuttunut sekä sisällöllisesti että myöskin ajallisesti. Kyllä ainakin henkilökohtaisesti itse mietin, määritteleekö joku Helsingin herra tai joku viranomainen sen, koska on ihmisten hyvä käydä kaupassa, vai onko itse asiassa se sekä kaupan alan yrittäjän että myöskin asiakkaan keskinäinen sopimus. Siinä suhteessa tämä uudistus on askel parempaan suuntaan.

Tämä myöskin selkeyttää aukioloaikoja. On aika hassu tilanne, että kuusi kuukautta on saanut olla auki ja loput kuukaudet sitten kiinni ja ne nyt vaihtelevat eri kuukausina. Välillä kun menee väärän kuukauden puolelle, niin huomaakin, että kaupat ovat kiinni. Oleellista on tietty selkeyttäminen.

Ruotsihan avasi täysin vapaat aukiolot jo vuonna 1972, ja Tanska on tehnyt päätöksen, että siellä on nyt puolitoista vuotta aikaa kaupan eri osapuolilla järjestää asiat, koska silloin on vapaat aukioloajat sielläpäin. Tietysti voisi vähän miettiä, minkä takia Ruotsi on kaupassa niin hyvä. Olisiko siitä syystä, että se yli 30 vuotta sitten teki päätöksen, että on vapaat aukioloajat? Nythän Ruotsin kaupan ketjuja on vähän eri puolilla maailmaa. Se oli ehkä hyvä tällainen platformi. Sitten tässä yhteiskunnassa puhuttiin joskus, että Suomi oli hyvä tietoyhteiskunnan tai Nokian kasvaa ja kehittyä.

Sitten on todellakin tämä pienten kauppojen ja erikoistavarakaupan näkökulma, ja siinä meidän täytyy olla tarkkana. Siinä täytyy seurata ja tehdä myöskin toimenpiteitä, mikäli nämä uhkakuvat, joita tässä on esitetty, alkavat toteutua. Me teimme talousvaliokunnassa todellakin muutoksia siinä, että kenenkään kauppiaan ei tarvitse pitää kauppaansa auki jokaisena päivänä. Se on ihan subjektiivinen oikeus, ja se liittyy tähän kannattavuusnäkökulmaan. Siihen liittyy myöskin viittaus yrittäjänsuojalakiin, joka kertoo, että kohtuuttomia sopimuksia ei saa tehdä.

Kun on tullut pääosin kriittisiä kannanottoja tietyiltä yrityksiltä myöskin minulle ja minä ymmärrän täysin heidän näkökulmansa, on tullut myöskin toiseen suuntaan olevia kommentteja. Kuten jo ed. Larikka sanoi, niin Itä-Suomen kauppiaat ovat olleet närkästyneitä siitä, että joka kerta täytyy pyytää poikkeuslupa, että saa pitää liikettä auki silloin, kun esimerkiksi venäläiset ostosturistit ovat käymässä. Silloin ne kaupat ovat aika usein kiinni ja täytyy erikseen pyytää lupaa. Samoin Etelä-Savossa on oltu kriittisiä sen suhteen, että siellä on kuitenkin noin 150 000 mökkiläistä kesäsunnuntaisin ja silloin ovat kaupat kiinni ja taas täytyisi pyytää byrokraattisesti lupa.

Aika mielenkiintoinen näkökulma on myöskin tämä, että tämä hajauttaa ja sitten vie suuriin yksiköihin. Itse asiassa kauppakeskuksista yli 70 prosenttia taitaa olla, lähemmäs 80 prosenttia, kaupunkien keskustoissa. Meillä on ehkä vähän väärä käsitys kauppakeskuksista siinä suhteessa. Sanotaan, että tämä keskittyminen johtaa autoistumiseen. Nythän haja-asutusalueella olevat kaupan suuryksiköt ovat saaneet olla täysin vapaasti auki. Nythän ne tulevat liikeaikalain piiriin. Toivottavasti tämä tukisi kivijalkakauppaa ja tehtäisiin yhteisiä ideoita kivijalkakaupan kesken, että ollaan tiettyinä sunnuntaina kaupunkien keskustoissa auki. Nyt olisi ideoille myöskin paikka.

Työntekijät ovat myöskin hyväksyneet tämän muutoksen. Mainitsin jo aikaisemmin, että perhesyistä esimerkiksi on täysin subjektiivinen oikeus henkilöillä ilmoittaa, että he eivät tule sunnuntaina töihin. Toinen on se, että on regulaatio, jossa 22 viikkoa vähintään saa olla sunnuntaina poissa töistä. Eli säännöksiä on siinä suhteessa tehty.

En sano, että tämä on helppo ratkaisu, ja itsekin olen miettinyt ja punninnut, mikä on lopullinen oikea vaihtoehto, mutta kyllä tässä tilanteessa minä uskon mieluummin ihmisiin, heidän toiveisiinsa. Uskon siihen, että ihmiset ja kaupan yrittäjät pääsevät sopimukseen, ennemmin kuin siihen, että joku byrokraatti jossakin sanoo, koska on hyvä toimia ja koska ei.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekunnin vastauspuheenvuoro: syvän maaseudun vähittäiskaupat ovat saaneet olla aina auki.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella eduskunnan pitäisi tietysti viedä järkevää kehitystä Suomessa eteenpäin. Vuonna 2005 annettiin kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan mietintö, ja se mietintö tähtäsi kestävään kehitykseen ja myös kestävään kulutukseen. Kestävää kulutusta ei ole se, että ihminen kääpiöitetään kuluttajaksi, vaikkapa kuningaskuluttajaksi, joka tosiasiassa on Suomessa parin suuren kauppakeskuksen vasalli. Se ei ole kestävää kehitystä. Ihmisen asema on aivan eri, sen pitäisi olla aivan erilainen, kansalainen, ei jonkunlainen kuluttaja. Ne perustelut, kuinka somaa se on, kun pääsee koko perhe yhtä aikaa sunnuntaina viettämään laatuaikaa kauppakeskukseen, siellä pyöräilemään, lastenrattaissa vauva ja sitten vanhemmat siinä iloisina kuluttajina, se ei ole kestävää kehitystä.

Täällä on esitetty, että tämä laskee ruuan hintaa. Se vahvistaa kahta suurta kauppaketjua, Keskoa ja S-liikettä, S-marketteja, mutta ei laske hintaa. Se nimenomaan Suomessa on tehnyt ruuan hinnasta korkean, kun kauppa on keskittynyt, ja nyt tätä keskittymistä vahvistetaan edelleenkin.

Täällä kysyttiin myös sitä, onko tällä yhteyttä keskustapuolueen — jonka taajat rivit ovat nyt muualla, mutta ed. Mieto on paikalla — mielipiteen muuttumisen ja sitten näiden käytyjen vaalien välillä. Sen nyt tiedämme ihan Ylen tv-ohjelmasta, että yrittäjä Sukari kävi kaksinkamppailua asunto- ja kaavoituksesta vastaavan ministeri Vapaavuoren kanssa televisiossa. Toivo Sukari totesi, että hänellä on paljon ystäviä hallituksessa, jos ei sitten Vapaavuori ole hänen ystävänsä. Eli onko nyt niin, että ne, jotka hakevat tällaisia maakuntakaavastakin poikkeavia suuryksiköiden keskittymiä kehityksen kannalta epätoivottavalla ja epäsuotuisalla tavalla, ovat saamassa tässä nyt tällaisen ohitustien omaan päämääräänsä?

Ed. Tynkkynen, joka on myös valtioneuvoston ilmastopoliittinen neuvonantaja ja tunnetusti osaava henkilö, käytti kyllä vähän kummallisen puheenvuoron, kun siihen kritiikkiin, jota täällä kohdistettiin opposition puolelta tämän hallituksen esityksen ja talousvaliokunnan mietinnön kielteisiin ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin, hänen vastauksensa oli se, että kertokaa esimerkki, jolloinka vihreät, siis puolue vihreät, ovat tässä eduskunnassa vastustaneet liikenteen päästöjen vähentämistä. Mielestäni ed. Tynkkysen olisi pitänyt kysyä, että kertokaa esimerkki, miten me olemme, siis puolue vihreät, olleet edistämässä ilmastonmuutosta ja haitallista liikennepäästöä. Vastaus on, että tämä hallituksen esitys 84 ja se, että vihreiden edustaja talousvaliokunnassa on ollut tämän esityksen takana ja ilmeisesti enemmistö ainakin ryhmästä täällä, koska tämä esitys näiden uusien aukioloaikamääritteiden kautta lisää markettiostamista, sinne ajamista henkilöautolla, siellä sen laatuajan viettämistä läpi viikon. Itse pidän sitä kyllä vahingollisena kehityksenä, että nämä niin sanotut "moolit" ovat nykyajan katedraaleja. Se ei ole sivistynyttä.

Ed. Laxell toisaalta, ed. Järvinen myös toisaalta käyttivät hyvät puheenvuorot. Perustellusti sopii sanoa ed. Järviselle, vaikkei hän nyt täällä ole paikalla, että hänellä on mahdollisuus äänestää puheenvuoronsa mukaisesti vastaan tätä hallituksen esitystä. Toivottavasti hän sen tekee.

Ed. Pulliaisen analyysit olivat varsin osuvia täällä.

Ed. Manninen käytti puheenvuoron Lapin näkökulmasta. Lapissa on paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat vakavasti esimerkiksi kristinuskon opetuksiin, ja muistuttaisin kolmannesta käskystä, muista pyhittää sapattisi. Se ei oikein onnistu yksi yhteen hyväksymällä tämän hallituksen esityksen.

Edelleen täällä puhuttiin PAMista ja siitä, että kun on nyt hyvä ja pakko melkein tehdä tämä esitys, äänestää sen puolesta, koska PAM on ollut tämän takana eli työntekijöitten järjestö. No, PAM on ollut kyllä tässä asiassa hellan ja nyrkin välissä ja aivan selkeästi niin, että sen on pakko harrastaa sellainen iltalypsy vähän niin kuin keskustapuolueen tapaan tässä asiassa ja yrittää saada vielä, mitä olisi saatavissa, ja jotakinhan sieltä on tihkunut.

Mutta lopuksi tähän asiaan ei voi muuta sanoa kuin, että tämä ei tee oikeutta hyvälle, kestävälle yhteiskuntakehitykselle. Tätä on turha perustella sillä, että jossakin päin maailmaa asiat ovat vielä huonommin ja pitäisi seurata sellaista. Ja aivan oikein, niin kuin ed. Räsänen sanoi, ihan ihmisen fysiologian, yleisen terveyden kannalta on hyvä, että se seitsemän vuorokauden putki katkaistaan siinä seitsemännen päivän kohdalla ja sitten aloitetaan uudelleen, vähintään näin. Se on tapa, joka on ilmeisesti ymmärretty ihan niin sanotusti kantapään kautta ottaa osaksi ihmisen sivilisaatiota, ja se on siirtynyt sieltä tähän saakka, mutta nyt ikään kuin markkinahuumassa ja liberalismin auvoisessa niin sanotussa vapaudessa tehdään tämä. Tämä ei ainakaan ole niiden työntekijöitten vapautta, joidenka sanotaan nyt himoitsevan näitä viikonloppuvuoroja etenkin ennen joulua.

Lopuksi totean sen, mihin ed. Uotila täällä jo viittasi, että seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa kyllä katsotaan, onko tarpeellista maksaa mitään haittalisiä sunnuntaityöstä, koska se on oleellinen osa tavallista yhteiskunnallista toimintaa, että ollaan töissä sunnuntaisin, ei ole eroa arjen ja sunnuntain välillä. Tämä on askel siihen suuntaan, ja askel on kyllä väärään suuntaan.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelen puheessani tätä lakiehdotusta kolmessa erilaisessa roolissa.

Entisenä yrittäjänä kannatan voimakkaasti yrittämisen vapautta ja yrittäjän vapautta päättää omista työajoistaan, jotka tosiasiassa määräytyvät kylläkin asiakkaille sopivimpien aikojen ja yrityksen kannattavuuden perusteella. Tässä lakiehdotuksessa annetaan kauppayrittäjille entistä suurempi vapaus pitää liike auki silloin ja siellä, missä asiakasvirta on kannattavin. Toisaalta kauppakeskusvuokrasopimuksissa voidaan jatkossa jo etukäteen sulkea pois yrittäjät, jotka eivät voi pitää liikkeitään auki seitsemänä päivänä viikossa huolimatta mahdollisuudesta yhteen vapaapäivään viikossa. Kuten täällä aiemmin on todettu, varsinkin naisyrittäjien mahdollisuus viikonlopputöihin lisää stressiä järjestää perheelle yhteistä aikaa, järjestää lomat ja sairausajan sijaisuus. Ulkopuolisen palkkaus on kallista päivän kassavirtaan nähden.

Työterveysfysioterapeuttina taas koen, että muutenkin signaali elintavasta, jossa eletään 24/7/365-teholla, ei paranna mielestäni perheiden hyvinvointia eikä yrittäjän työkykyä.

En voi myöskään äitinä sydämessäni kannattaa sitä, että lisää lapsia siirtyy elämäntapaan, jossa säännöllinen päivärytmi sekä viikkorytmi häiriintyy, joskin tutkitusti vuoropäiväkotilapset viettävät vähemmän aikaa päiväkodeissaan verrattuna päivähoitolapsiin.

Itse asiassa luulen koko yhteiskunnalle olevan ajoittain terveellistä palata vielä 1960-luvulla vallalla olleeseen sunnuntaietikettiin: sunnuntai oli aidosti lepopäivä, ja silloin kyläänkin sai mennä ja ystäville soittaa vasta 12:n jälkeen.

Kauppakeskuksissa isojen liikeketjujen valta vääjäämättä lisääntyy ja pienet erikoiskaupat ajautuvat ulos kauppakeskuksista ja itsepalvelu liikkeissä lisääntyy kassatoimintoja myöten. Toki uudistus nopeuttaa itsepalveluteknologian kehittymistä Suomessa. Pikkuhiljaa palaamme ilmeisesti takaisin aikaan, jossa tarvitaan työsuojelua työaikojen suhteen. Pienyrittäjät palaavat takaisin kuusipäiväiseen työviikkoon.

Arvoisa puhemies! Se, mitä tämä lakiehdotus toisaalta parantaa, on nuorten ja vajaakuntoisten työllisyys, paremmat osa-aikatyömahdollisuudet ja perheiden mahdollisuus hoitaa viikko-ostoksensa myös sunnuntaisin, jolloin useimmilla työpaikoilla on vapaapäivä. Uskon myös taajamien keskustojen pienliikkeiden monipuolistumiseen erikoisliikkeiden siirtyessä pois kauppakeskuksista huolimatta siitä, että kauppakeskusten brändimausteina ja rakentajina ovat nimenomaan pienet yrittäjävetoiset erikoisliikkeet. Naapuruston kannalta on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että aukioloaika 24 tuntia ja liiketoiminnan logistiikka eivät häiritse ympäristön yörauhaa.

Arvoisa puhemies! Kolmas rooli: työssäkäyvä kuningaskuluttaja. Siinä roolissa vaadin myös valtion ja kuntien virastoja, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä pitämään ovensa auki kuutena päivänä viikossa, siis myös lauantaisin ja iltaisin, jotta ne voisivat palvella asiakkaitaan aikoina, jolloin päivätyötä tekevät yrittäjät ja kuluttajat voisivat asioida kyseisissä laitoksissa olematta pois työstään.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Olen hallituksen esityksen kannalla, koska se kuitenkin elää tämänhetkisen elämänmenon mukaisesti. Se periaate, että ihmisellä on vapaapäivä, on tärkeä, ja siitä voi pitää kiinni ja siitä tuleekin pitää kiinni. Pyhäpäivä on tietenkin paras päivä pitää vapaapäivänä, mutta en usko, että siihen elämänmenoon on enää paluuta, vaikka niin haluaisikin. Jo globalisaatio tuo haasteet mukanaan, ja emme voi jäädä siitä kelkasta pois.

Jos nyt käydään läpi tätä sunnuntaiaukioloaikaa, niin tällä hetkellähän sunnuntaiaukiolo tämän hallituksen esityksen mukaisesti tulee vähenemään, ja huomioidaan nyt sekin sitten, että kirkonmenojen aikana kaupat eivät ole auki. Ongelmana tietenkin ovat juuri nämä täällä mainitut erikoisliikkeen harjoittajat, jotka ovat todella lujilla. Se palaute, mitä olen saanut ja kuullut, on niin, että tämänhetkinen yhteiskuntamme ei ole kovin yrittäjäystävällinen. Sen takia talousvaliokunta onkin laittanut sinne maininnan, että tulee seurata tilannetta, mihinkä erikoiskauppojen tilanne kehittyy, ja antaa sitten siitä kannanotto eduskunnalle vuonna 2012. Toisaalta päivittäistavarakaupan edustajat kertovat, että sunnuntaikauppa on lisääntynyt ja kauppa käy silloin hyvin. Silloin on ihan ymmärrettävää, että taas päivittäistavarakauppiaat näkevät hyvänä tämän kauppojen sunnuntaiaukioloajan.

Hyvä pointti tässä hallituksen esityksessä on kyläkauppojen saama tuki, jota tulee jatkossakin antaa sen tavan mukaan, mikä on hyväksi todettu käytännössä.

Se, minkä vuoksi itse olen käyttänyt viikonloppuisin palveluita, perustuu varmasti hyvin monen muunkin työssäkäyvän ihmisen käyttäytymiseen. Suomessa tehdään paljon vuorotyötä ja monet ihmiset tekevät ylitöitä maksutta saadakseen pitää työpaikkansa. Näin saattaa olla, että viikolla työpäivät venyvät ylen pitkiksi, ja jos siinä ajattelee, että lapset on haettava päivähoidosta, saatava kotihommat hoidetuksi, kotityöt tehdyksi, talous hoidetuksi, niin ei välttämättä jää kyllä aikaa viikolla kaupassa käyntiin varsinkaan yksinhuoltajana, joiden määrä yhteiskunnassa lisääntyy.

Mielestäni ei pitäisi olla huolissaan siitä, että kauppojen aukiolo laajenee, onhan siitä asiasta selvitty ihan kunniakkaasti läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa. Siellähän, kuten ed. Jaskari sanoi, on vuodesta 1972 ollut vapaa kauppojen aukiolo. Mielestäni yhteiskuntaa on kehitettävä siten, että suomalainen kauppa ja palvelut pärjäävät globalisoituvassa maailmassa, perheet jaksavat ja perheet toimivat yhdessä. Voihan se olla niinkin, että jos perheillä on rauhassa aikaa käydä ostoksilla, niin tämä kaupassa asiointi saattaa toimia jopa lapsille oppimistapahtumana: nähdään, kuinka tavaroitten hintoja vertaillaan rauhassa eikä kaupassa käyntiin liity aina kiireen tuntu ja se, että sinne mennään nälkäisenä päiväkotipäivän jälkeen.

Mielestäni talousvaliokunta on ottanut selkeästi kantaa siihen, että tullaan seuraamaan, mihinkä kaupan kehitys menee, ja se on aivan oikein huomioitu, ja kannatan, että tämä hallituksen esitys menee läpi sellaisena kuin sitä on esitetty talousvaliokunnan työskentelyn pohjalta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi toteaisin, että kun olen talousvaliokunnan jäsen ja ollut tässä käsittelyssä mukana ja olen tämän eriävän mielipiteen allekirjoittaja ja kun puhemies totesi, että käytiin laaja debatti, niin olisi toivonut, että olisi siihen debattiin voinut osallistua. Mutta näin se menee tässäkin talossa.

Arvoisa puhemies! Varmaan teistä, hyvät edustajat, voi tuntua mukavalta, että kaupat ovat aina auki ja ostoksille pääsee milloin vain. Yhteiskunnan kannalta ja kaikkien yhteisen edun kannalta kyseessä on kuitenkin erittäin huono päätös. Myös yksilön, tavallisen kaupassa kävijän, kannalta aukiolojen vapauttaminen on huono asia. Ihmiset tietävät tämän, ja kyselyissäkin onkin selvästi paljastunut, että nykyiset aukioloajat riittävät ihmisille. Ihmiset näin itse kertovat. Silti täällä eduskunnassa aiotaan säätää tämä suuri ja pitkälle menevä laki.

Arvoisa puhemies! Yksittäinen kaupassa kävijä joutuu maksamaan näiden uudistusten kovat kustannukset rahana. Yhteiskunnallinen ilmapiiri myös huononee. Suomessa on muutenkin Euroopan kallein ruoka, eikä sitä näillä kalliilla systeemeillä ainakaan halvenneta. Tällä esityksellä siirretään Suomi 24 tuntia 7 päivänä auki olevaan järjestykseen. Vähittäiskaupan ja erityisesti alle 400 neliömetrin myymälöitten noin 130 000 työntekijää ovat ensimmäisenä linjassa, kun huonoja yötöitä ja sunnuntaitöitä jaetaan. Suurimmat kärsijät ovat kuitenkin heidän perheensä ja lapsensa.

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloaikojen vapauttamisella keskitetään kauppa edelleen suurten ketjujen vähittäiskaupassa. Samalla menee myös monen erityiskauppiaan ja perheyrittäjän leipä. Haja-asutusalueiden kauppojen häviämistä lisätään. Kun näillä pienillä yrittäjillä ei ole resursseja pitää liikettä jatkuvasti auki, niin nämä liikkeet korvataan ennen pitkää kansainvälisten suuryritysten myymälöillä ostoskeskuksissa. Talousvaliokunnassa ei kuultu yksinyrittävien mielipiteitä.

Tässä ihmetyttää myös kokoomuksen ja keskustan toiminta, joka on suuntautunut pieniä ja keskisuuria yrityksiä vastaan. Nämä pk-yrittäjät ovat järjestöineen yksimielisiä siitä, että kauppojen aukioloja ei pitäisi enää lisätä. Kokoomus ja keskusta vähät välittävät yrittäjien kannasta, vaikka edelleen kehuvat olevansa yrittäjyyden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yrittäjien puolella. Valitettavasti totuus tuntuu tässäkin olevan yhtä kaukana kerrotusta kuin näitten puolueitten edustajien vaalirahailmoituksetkin. Myös kirkon sana hyvän ihmiselämän vaarantamisesta sivuutettiin täysin.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei neuvotellut kuntien tai Kuntaliiton kanssa, miten näitten yli 100 000 yö- ja sunnuntaityöt mahdollistetaan, miten järjestää lastenhoito öisin, kun arviolta 30 prosenttia alle 400 neliömetrin kauppojen myyjistä on yksinhuoltajanaisia ja perheellisiä. Millaiset kustannukset hallitus aikoo nyt sysätä jo pulassa olevien kuntien maksettavaksi, kun lastenhoito on jo lain mukaan järjestettävä. Myös joukkoliikennettä pitää lisätä. Tämä kaikki on verorahoista maksettava ja piilotettu kustannus, jotta vähittäiskaupat voivat olla aina auki. Eivät ihmiset tällaista kannata.

Arvoisa puhemies! Suomessa on vielä hyvä lastenhoitojärjestelmä, mutta pitääkö nyt romuttaa se sellaiseen malliin, joka on samanlainen kuin kaupoillakin: aina auki? Miten tulee myyjäparalle käymään, jos töitä ei enää lasten takia saakaan? Yksinhuoltajat ovat tässä maassa muutenkin tukalassa taloudellisessa tilanteessa. Jos kaupat ja työpaikat tällä lailla huononnetaan, onko tässä salissa silloin kannettu yhteiskuntavastuuta? Ulkomailla, missä kaupat ovat aina auki, on yötyömäärää lisätty, niin että hyllyt täytetään myös öisin. Jos myymälään tulee silloin asiakas, on juostava kassalle. Useimmat pienet vähittäistavarakaupat toimivat yhden kassan varassa hiljaisempina aikoina. Tähän mennään Suomessakin. Miten aiotaan taata kauppojen turvallisuus öisin? Onko yhteiskunnan kustannettava paikalle poliisit, vai kuka maksaa vartijoitten palkat?

Arvoisa puhemies! Hallitus puuhaa tästä maasta yhä eriarvoisempaa. Vain se on lähtökohtana, että ihmiset pääsevät ostelemaan silloin kuin huvittaa, yöllä, päivällä, sunnuntaina tai humalassa. Yhteiskunnalle, työntekijöille tai tasa-arvolle ei tässä osata korvaakaan kallistaa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun nyt käsillä oleva lakiesitys oli täällä lähetekeskustelussa kesäkuussa, esitin huolenaiheenani sen, että aukioloaikojen laajentaminen saattaa vaikeuttaa pienten yritysten ja lähikauppojen mahdollisuuksia selvitä. Tämä huoli on edelleen olemassa. Sunnuntaiaukioloajan lisääminen saattaa vähentää kylä- ja lähikauppojen myyntiä. Tämä tilanne ei ole talousvaliokunnan mietinnön ehdotusten jälkeenkään mitenkään erityisesti muuttunut. Aukioloaikojen vapauttaminen todennäköisesti lisää kaupan keskittymistä, mikä syö kyläkauppojen kannattavuutta ja vaikuttaa muidenkin lähikauppojen myyntiin.

Talousvaliokunta painottaa lausunnossaan, että haja-asutusalueen vähittäiskaupan investointitukeen tulee varata riittävästi rahaa. Toivon, että tämä ehdotus otetaan tosissaan. Valiokunta huomioi oikein myös sen, että parhaillaan valmistelussa olevassa kilpailulainsäädännön kokonaisuudistuksessa tulee kiinnittää huomiota muun muassa kaupan keskittymiseen liittyviin ongelmiin, ja tämä on varmasti pitemmällä tähtäimellä vieläkin tärkeämpi seikka kuin edellä mainittu. Samoin kaavoituksella voidaan ohjata kaupan rakennetta, ja mielestäni tätäkin mahdollisuutta pitää tarvittaessa käyttää. Tämä koskee toki myös kaupunkiympäristöjä. On sääli, että erityisesti elintarvikkeisiin erikoistuneita kivijalkakauppoja on nykyään kaupungeissa niinkin vähän. Ketjujen valintamyymälöitä kyllä riittää, mutta onko siinä kilpailua, saatikka valikoimaa, jos samassa kaupunginosassa kaksi saman ketjun elintarvikekauppaa nököttää rinta rinnan?

Arvoisa puhemies! Pienten kauppakeskuksissa toimivien erikoisliikkeiden kohdalla tulee huolehtia siitä, että lain 4 §, Elinkeinonharjoittajan oikeus pitää liikkeensä suljettuna, toteutuu elinkeinonharjoittajan edun mukaisena. Pykälässähän sanotaan ensin, että elinkeinonharjoittajaa ei saa velvoittaa pitämään kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitsevaa liikettään avoinna kaikkina viikonpäivinä. Mutta sitten pykälä jatkuu ehdolla "ellei liikkeen avoinna pitämisen voida osoittaa olevan kauppakeskuksen tai vastaavan myymäläkeskittymän kannalta välttämätöntä". Pykälässä on vielä lisäksi kohtuullisuusvaatimus elinkeinonharjoittajan olosuhteet huomioon ottaen, mutta porsaanreikiä jää.

Vaikka ei voitaisi vaatia pitämään liikettä auki kaikkina viikonpäivinä, niin voiko kauppakeskuksen johto käytännössä pakottaa pitämään auki vaikkapa tiettyinä sunnuntaipäivinä vastoin elinkeinonharjoittajan tahtoa tai voidaanko pakottaa pitämään auki joka päivä, jos vain määritellään niin, että kauppakeskuksen kannalta aukiolo on välttämätön, vaikka myyntiä ei olisikaan? Tässä täytyy mielestäni olla erityisen varovainen ja seurata käytäntöjä, sillä kohtuuttomalta tuntuisi, jos pienten liikkeiden omistajat sidottaisiin asiakkaista tyhjiin liikkeisiinsä sunnuntaisin pelkästään jonkin epämääräisesti määritellyn kauppakeskuksen välttämättömän tarpeen takia. Jos kuluttajat ovat pystyneet elämään näinkin hyvin nykyisten epäselvien sunnuntaiaukiolojen kanssa, niin eivätköhän he totu myös siihen, että kaikki pikkukaupat eivät joka sunnuntai ole kauppakeskuksissakaan auki. Ei pidä siirtyä valtion vahvasta kontrollista markkinoiden ylivaltaan pienyrittäjien valinnanvapautta vastaan.

Arvoisa puhemies! Laajempi periaatteellinen kysymys on, tarvitseeko ylipäätään liikkeiden, palvelujen, yhteiskunnan olla aina auki, aina tavoitettavissa. Yhtäältä on ymmärrettävää, että ihmisillä on tänä päivänä vaihtelevia tarpeita ja elämänrytmejä. Toisaalta taas voisi olla ihan hyvä pitää vaikkapa se yksi päivä viikossa, jolloin ei tarvitsisi edes ajatella kauppakeskuksiin menemistä. Sunnuntaiden viehätys itselleni on ollut juuri siinä, että ollaan perheen kanssa ja jos jotain harrastetaan, niin ulkoilua tai vaikkapa kulttuuririentoja.

Yleisesti ottaen pitäisi olla mahdollista järjestää elämänrytminsä siten, että päivän viikossa voisi rauhoittaa. Olemmeko me nyt murentamassa sitä kulttuurista perinnettä, että sunnuntait ovat lepopäiviä ja rytmiltään selvästi muista eroavia? Toivottavasti emme. Toivottavasti ihmisillä itsellään on viisaus hiljentyä läheistensä kanssa hektisen elämänmenon vastapainoksi edes sinä yhtenä päivänä viikossa. Niin, loppujen lopuksihan me kuluttajat teemme itse valintamme teoillamme. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että ihmispoloinen ei aina tajua parastaan, emmehän me muutoin lihoisi ja alkoholisoituisi kansakuntana näin vahvasti. Lainsäätäjä ei voi tässäkään asiassa kiertää vastuutaan.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä laki sotii monia hyviä tavoitteita vastaan, ilmastotavoitteita, työssä jaksamista, lähipalveluiden tukemista ja pienyrittäjyyttä vastaan. Lähikauppojen häviäminen lisäisi autorallia marketteihin ja kasvattaisi näin suomalaisten hiilijalanjälkeä. Kaikkein eniten kärsisivät autottomat perheet ja heikkopolviset vanhukset. Ilta- ja sunnuntaityö lisääntyisi, mikä lisää päivähoidon tarvetta, onhan kaupan työntekijöissä muun muassa useita yksinhuoltajaäitejä. Päivähoidon lisätarve on uusi lisälasku kunnille, ja se tuli erittäin selvästi ilmi muun muassa Vantaan kaupungin lausunnossa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle.

Pienyrittäjänäkökulmaa ei ole tarkasteltu mielestäni riittävästi. Lakiin sisältyy 4 §, jossa mainitaan yrittäjän oikeudesta pitää liike kauppakeskuksissa suljettuna, siis pienyrittäjän oikeudesta pitää liike suljettuna, mutta ongelmallista onkin se, että 4 § on liian tulkinnanvarainen vielä talousvaliokunnan täsmennyksenkin jälkeen. Pienyrittäjän ei välttämättä ole kannattavaa pitää erikoisliikettä auki, ja yrittäjällä ei välttämättä myöskään ole varaa maksaa työntekijöiden sunnuntaipalkkaa. Emme me voi säätää sellaista lakia, jossa henkilöillä ei olisi ollenkaan vapaapäiviä tiedossa, vaan jatkuvaa työntekoa.

Itse asiassa valiokunnan puheenjohtaja Arto Satonen omassa esittelypuheenvuorossaan painotti valiokunnan kiinnittäneen huomiota työssä jaksamiseen, työelämän turvallisuuteen ja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Mutta niitähän tämä laki ei ollenkaan edistä, päinvastoin, tämä ajaa suurkaupan etuja ja "kaikki mulle heti nyt" -politiikkaa. Tuossa valiokuntakäsittelyssä mielestäni saadut selvitykset olivat puutteellisia. Ne painottuivat päivittäistavaratalonäkökulmaan, mutta vaikutuksia ihmisten arkeen, vanhuksien arkeen ja yksinhuoltajille, perheille ei ollut selvitetty. Niinikään Suomen Yrittäjien ja Yrittäjänaisten Keskusliiton näkökulmia ei oltu riittävästi otettu huomioon.

Itseäni huolestutti kyllä kovasti muun muassa Cityconin lausunto. Cityconhan on brittiläinen pörssiyritys, joka omistaa kolmanneksen suomalaisista kauppakeskuksista. Heidän näkemyksensä mukaan tuo kyseinen 4 §, joka liudennettunakin on tarkoitettu suojaamaan pientä yrittäjää, voi sen sijaan kääntyä pienyrittäjävetoista kauppaa vastaan ja lyhentää vuokrasopimuksia. Tämä oli mielestäni kyllä vakava viesti siitä, onko kauppakeskuksilla todella halua ymmärtää pienyrittäjän asemaa ja pienyrittäjän arkea.

Eli tässä on kaksi suurta yhteiskunnallista muutosta tapahtumassa kaupan osalta: ensinnäkin kaupan keskittyminen suuryksiköihin, mutta myös se on mahdollista, että pienet yrittäjävetoiset kaupat häviävät kauppakeskuksista, koska jos niillä ei ole siellä varaa ja mahdollisuutta toimia, ehkä sitten suuryritykset voivat valikoida sinne jatkossa yrittäjät. Kaiken kaikkiaan tämä laki on vastoin kaikkia ilmastotavoitteita. Kuten ed. Taimela erinomaisesti sanoi, se potkii ilmastostrategiaa nilkkoihin.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Liikelain käsittely on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että uudet ja selkeämmät kauppojen aukioloajat saataneen voimaan joulukuussa. Tällä hetkellä käytössä olevat sekavat aukioloaikasäännökset ovat omiaan aiheuttamaan hämmennystä niin kuluttajien kuin kauppiaiden keskuudessa. Jo hallitusohjelmaneuvotteluissa linjattiin, että kauppojen aukioloa tulee selkeyttää kaupan kilpailukyvyn parantamiseksi. Toivon, että asiassa käyty kädenvääntö ja vitkuttelu ovat ohi ja joulumyynnissä päästään hyötymään lakiuudistuksen mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Taloudessa on käynnissä iso rakennemuutos, ja se kasvattaa palvelualojen, kuten kaupan, merkitystä työllistäjänä. Työttömyystilannetta ei pelkän kauppojen aukiolojen laajennuksen myötä paranneta, mutta ei se tilannetta taatusti pahennakaan. Osa-aikaisille työntekijöille uusi tilanne voi jopa merkitä työpaikan vakinaistamista. Lakiuudistuksen puolesta puhuu vahvasti myös se, että esityksen taustalla on Kaupan Liiton ja Palvelualojen ammattiliiton hakema yhteisymmärrys sunnuntaiaukiolojen työehtokysymyksistä. Nykyisessä taloustilanteessa on tärkeää, että kauppiaat voivat itse päättää siitä, milloin oman liikkeen auki pitäminen on järkevää.

Pienyrittäjien aseman turvaaminen on mielestäni tältä osin yksi tärkeimmistä kohdista lakiuudistuksessa. Yrittäjän on voitava pitää liikettään auki omilla ehdoillaan. Pakkoa sunnuntain aukioloon ei saa olla. Lain 4 §:ssä otetaan asianmukaisesti huomioon se, ettei kauppakeskuksien erikoisliikkeitä voida velvoittaa seitsemän päivän aukioloon ilman erittäin vahvoja perusteluja. Jokaisella elinkeinonharjoittajalla on ehdottomasti oikeus yhteen vapaapäivään viikossa, taikka kahteen.

Nähtäväksi jää, miten uusi laki tulee vaikuttamaan pienten erikoistavarakauppojen tilanteeseen. Kaikille ei sunnuntain aukiolosta varmasti ole kovin suurta hyötyä, ja uhkana on, että joissakin tapauksissa liikkeitä menee uuden lainsäädännön myötä nurin, mutta näin on mennyt myös muuna aikana. Työvoimakustannusten osuus on pienissä erikoisliikkeissä huomattavasti suurempi kuin suurissa myyntipaikoissa.

Tärkeintä on kuitenkin uudistaa aukiolosääntelyä niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin yksittäisten kuluttajien, matkailubisneksen ja kaupan elinkeinonharjoittajien tarpeita. Uusi aukiolojärjestelmä mahdollistaa vakaamman toimintapohjan ja paremmat kehitysmahdollisuudet kaupan alalla. Kuluttajille ja matkailijoille uuden lain voimaantulo on varmasti mieluisaa. Nykyaikana monelle sunnuntai on viikon ainoa päivä, jolloin aikaa jää ostoksien tekoon. Vastaavasti monelle kaupan alan työntekijälle sunnuntain tienestit tuovat mukavan lisän palkkapussiin.

Arvoisa puhemies! Omasta yrittäjäkaudestani jäi huomio, että sunnuntain työvuorot olivat haluttuja monesta syystä. Ne antavat mahdollisuuden toivottujen lisäansioiden tienaamiseen sekä työajan jakamiseen tasaisemmin koko viikon ajalle. Työntekijät voivat myös edelleen saada sunnuntait vapaaksi esimerkiksi perhesyistä. Ketään siis tuskin tarvitsee pakottaa sunnuntaivuoroon. Monen maakunnan ja pikkukaupungin kannalta kaupan laajennettu aukiolo on erittäin toivottu lakiuudistus.

Sunnuntain aukiolon vapautuminen tukee myös merkittävästi matkailuelinkeinoa. Esimerkiksi Itä-Suomessa venäläisten ostomatkailijoiden työllistävä vaikutus on todella suuri. Heidän kauttaan tuleva kysyntä on vaikuttanut alueen kaupan ja palveluiden rakenteisiin merkittävästi. Matkailijoiden kautta kassaan virtaavan rahantulon estämisessä ei ole mitään järkeä. Kauppa kannattaa pitää auki silloin, kun asiakkaita on tarjolla, ja tähän uudella liikeaikalailla tähdätään. Kaiken kaikkiaan aukiolorajoitusten poistaminen parantaa palveluita ja tuo maakuntiin todellista vireyttä.

Vasta aika näyttää, miten lakimuutos vaikuttaa kaupan toimintakentän kehitykseen. Eriytymistä ja muutoksia on turha murehtia etukäteen. Uskallan kuitenkin arvata, että kokonaisuutena vaikutukset tulevat olemaan myönteisiä niin kuluttajille, työntekijöille kuin yrittäjillekin.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin hallitus muodosti yhteisen kannan ja päätyi tähän nyt käsiteltävään hallituksen esitykseen, vihreät esittivät oman mallinsa liikeaikalain kehittämisestä. Siinä lähdettiin siitä, että alle 400 neliömetrin kaupat olisivat saaneet olla täysin vapaasti auki, niin kuin nyt tässä hallituksen esityksessäkin, mutta sitten siitä seuraavalle pykälälle, 400—1 000 neliön kokoisille kaupoille, olisi muodostettu oma luokkansa, ja nämä kaupat olisivat voineet olla auki 12:sta 18:aan kaikkina sunnuntaina ympäri vuoden, ja sitä suurempien kauppojen aukioloja olisi päinvastoin tiukennettu nykyisestä niin, että ne eivät olisi voineet olla auki sunnuntaisin lainkaan. Tämä malli sisälsi useita etuja. Yhä useammille suomalaisille olisi ollut tarvittaessa mahdollista tehdä ostoksia myös sunnuntaisin, mutta toisaalta pien- ja lähikauppojen kilpailukyky olisi turvattu ja samalla suuriin automarketteihin suuntautuvaa liikennettä, erityisesti autoilua, olisi vähennetty. Keskustelujen jälkeen hallitus päätyi hallituksen esityksestä ilmi käyvälle kannalle. Tähän kantaan vaikutti kyllä aika ratkaisevan paljon työmarkkinajärjestöjen kesken syntynyt sopu. Sen jälkeen keskustelu näytti aika toisenlaiselta kuin sitä ennen.

Talousvaliokunnan mietinnössä tehtiin muutamia hyödyllisiä tarkennuksia. Yritys turvata kauppakeskuksissa kauppiaille mahdollisuus pitää ovet niin halutessaan kiinni myös sunnuntaina on hyvin tärkeä ja itse asiassa parannus nykytilaan. Jos käy niin, että se ei vielä tämän nyt muotoillun pykälän ansiosta täysin toteudu, niin sitten tähän tulee luonnollisesti palata ja muokata lakia tulevaisuudessa. Parturi- ja kampaamoliikkeet otettiin mukaan, sekin perusteltua, ja valiokunnan seurantalausuma, jossa pyydetään kiinnittämään huomiota muun muassa tämän aukiololainsäädäntömuutoksen vaikutuksiin yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen, on hyvin tervetullut.

Aiemmassa debatissa muun muassa sosialidemokraattiset edustajat esittivät, että liikeaikalakia tulisi vastustaa sen takia, että se lisäisi päästöjä. No, tämähän ei ole mitenkään yksinomaan liikeaikalakia koskeva kysymys. Monet muutkin yhteiskunnan päätökset lisäävät tavalla tai toisella päästöjä: tiehankkeet lisäävät päästöjä, kaivoshankkeet lisäävät päästöjä. Jos ed. Kumpula-Natrin vaalipiirissä metallijalostamoon tehdään laajennus, se lisää päästöjä. Paperitehtaan laajennus lisää päästöjä.

Oletan ja uskon, että sosialidemokraattiset edustajat eivät ole sitä mieltä, että mitään sellaista ei saa enää tästä päivästä eteenpäin Suomessa tehdä, mikä lisää päästöjä. Jos olen tässä oletuksessa oikeassa, silloin tulee tehtäväksi punnita eri hankkeiden hyviä ja huonoja puolia vastakkain. Tärkeintä on huolehtia siitä, että kokonaisuutena Suomen päästöt saadaan ripeästi leikattua kestävälle tasolle, ja tämän eteen hallitus on tehnyt paljon töitä.

Jos nyt käy niin, niin kuin kriitikot epäilevät, että sunnuntaiaukiolojen laajentaminen lisää kaupan keskittymistä, sitä kautta asiointiliikennettä ja edelleen liikenteen päästöjä, on tietysti ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin. Mahdollisia tapoja korjata tätä päästöjen kasvua on lukuisia.

Me voimme muuttaa kaupan sijoittumisen ohjausta. Ministeri Vapaavuoren asettama työryhmä jätti hiljan mietintönsä, jossa tehtiin lukuisia hyviä esityksiä tähän suuntaan. Me voimme vaikuttaa kaupan sijoittumiseen ja kaupan kilpailuasetelmaan verotuksen kautta. Itse koen, että koska yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle sijoittuvat kaupan suuryksiköt aiheuttavat merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia, olisi vain kohtuullista, että ne yhteiskunnalliset kustannukset perittäisiin takaisin verotuksella esimerkiksi niin, että automarketeilta perittäisiin selvästi korotettua kiinteistöveroa. On myös paljon muita mahdollisia toimenpiteitä. Esimerkiksi polttoaineiden valmisteverolla voitaisiin vaikuttaa siihen, kuinka hanakasti ihmiset lähtevät tekemään ostoksiaan 50 kilometrin päähän omalla autolla.

Toivoisin, että nyt, kun keskustellaan tämän liikeaikalain mahdollisista vaikutuksista, pidettäisiin mukana myös näitä mahdollisia työkaluja ja toimenpiteitä, joita voisimme yhdessä viedä eteenpäin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulla oli aikoinaan vuonna 2003 vaaleissa slogan "Kaupat auki ja viinit vapaaksi". Puutun puheessani vain sloganin alkuosaan, vaikka olen samaa mieltä edelleen myös loppuosasta.

Täällä on aivan oikein sanottu, että tällä lailla selkeytetään kauppojen aukioloa. Näin juuri onkin. Meillähän on jo nyt ollut mahdollista pitää myös suuria kauppakeskuksia auki määrättyinä aikoina vuodesta, mutta milloin? Siinä eivät ole enää pysyneet mukana kuluttajat eivätkä välttämättä edes kauppiaat itsekään. Olen itsekin ollut repimässä aukiolojen kieltolain aikana sunnuntaisin kaupan ovea enkä ole koskaan ollut noilla ovilla ainoa.

Tulee muistaa, että tällä lailla ei todellakaan pakoteta ketään pitämään kauppaansa auki sunnuntaisin taikka pakoteta asiakkaita sinne menemään sunnuntaisin. Kysymys on länsimaisen ajattelun mukaisesta valinnanvapaudesta. Myös yrittäjä saa tämän uuden lain voimalla myös paremman mahdollisuuden olla pitämättä kauppaansa auki sunnuntaisin, kun lain 4 § estää kiinteistön omistajan tai kauppiasyhdistyksen pakottamisen siihen esimerkiksi vuokrasopimuksen ehdoilla. Tämä laki siis parantaa myös kauppiasyrittäjän omaa valintaa. Mielestäni yrittäjä itse on paras ammattilainen siinä, milloin kauppaansa auki pitää.

Ymmärrän pienehköjen erikoisliikkeiden yksinyrittäjien murheen. Viime torstaina eräs kauppakeskuksessa kalliimpia designtuotteita myyvä yrittäjä oli televisiossa vastaan tätä uutta lakia. Hän kertoi, että sunnuntait ovat hänen kaupassaan lähes nollia. Ihmettelin jo tuolloin, miksi hän vastustaa lakia, joka parantaa hänen omaa päätösvaltaansa siinä, onko hänen kauppansa sunnuntaina auki vai ei. Miksi pitää kauppaa auki sunnuntaina, jos kokemus on osoittanut sen huonoksi kauppapäiväksi? Nykyisen lain mukaan kyseinen kauppakeskus on voinut pakottaa hänenkin kauppansa pidettäväksi auki, vaikka kauppa ei käykään. Sen sijaan käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan tuo pakottaminen loppuu.

Arvoisa puhemies! Me olemme Suomessa jo tottuneet vuosikausia siihen, että noin puolet vuodesta isotkin liikkeet ovat voineet olla auki myös sunnuntaisin. Tämä laki selvästi selkeyttää sääntöjä vuodenkierrossa. Mielestäni ainoa oikean suuntainen aukioloaika on ollut eräällä oululaisella apteekilla: auki yhdeksästä yhdeksään vuoden jokaisena päivänä. Tarkoittaa siis kello 9—21. Nyt tuokin aukioloaika on muuttunut. Apteekkari nähtävästi huomasi huonot ajat ja pitää farmasiansa niinä aikoina kiinni. Nyt en enää minäkään tosin muista hänen uusia aukioloaikojaan.

Olen vuosikaudet sunnuntaisin ruokakaupoissa käyneenä kysynyt lähes joka kerta kaupan kassoilta, miltä tuntuu olla töissä sunnuntaisin. Olen näiden vuosien aikana tavannut vain yhden kassan, joka oli asiaa vastaan. Kaikki muut ovat poikkeuksetta sanoneet, että mehän tapellaan näistä sunnuntaitöistä, kun saa tuplapalkan.

Ed. Laxell sanoi puheessaan, että nyt on pitänyt olla auki kuusi päivää viikossa ja tällä lailla pakotettaisiin olemaan auki seitsemän päivää viikossa. Juuri näinhän asia ei ole, vaan ed. Laxellkin saa ihan itse päättää, pitääkö kauppansa auki vai kiinni.

Sunnuntain kaupankäynnistä päättävät siis omalta osaltaan sekä yrittäjät että asiakkaat. Vapaus valita on oikea motto nyky-yhteiskunnassa. Yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenten aikana. Enää ei välttämättä olla töissä seitsemästä neljään viitenä päivänä viikossa. Toki sellaisiakin on, mutta työelämä on muuttunut moninaisemmaksi. Opiskelijat suorastaan huutavat lisäansioita sunnuntaitöistä kaupoissa. Miksi se tulisi heiltä kieltää?

Ed. Manninen kertoi totuuden mielestäni. Raja-alueilla kaupat ovat olleet auki iän kaiken myös sunnuntaisin, eikä elämänlaatu ole siitä noilla alueilla huonontunut, vaan yritteliäisyys ja toimeliaisuus on näkynyt positiivisena noilla vapaamman kaupan alueilla.

Ed. Räsänen murehti lepopäivän pyhittämistä. Ed. Räsäsen siviiliammatti on lääkäri. Kuinkahan maailma makaisi, jos hänen edustamallaan siviiliammatin alallakin sunnuntaityö kiellettäisiin, siis sairaalatkin kiinni sunnuntaisin?

Arvoisa puhemies! Loppuun yksi anekdootti: Tämä laki tulee eduskunnan niin päättäessä voimaan 1. joulukuuta. Tuolla päivämäärällä poistetaan myös yksi laittomuus, jota tämän salin naisedustajat ovat käyttäneet joka vuosi. Vasta tällä lailla mahdollistetaan ja laillistetaan kampaamoiden aukiolo myös 6. joulukuuta. Tähän asti naisedustajat ovat käyneet kampaajalla ennen itsenäisyyspäivän iltajuhlia kampaamoissa, jotka ovat olleet auki lainvastaisesti.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli ilo kuunnella ed. Rajalan kovin väkevää todistusta.

Tämä käsillä oleva esitys epäilemättä selkeyttää, kuten monessa puheenvuorossa on täällä jo todettu, nykyistä sekavaa kauppojen aukiolosääntelyä ja joustavoittaa aukiolomahdollisuuksia vastaamaan paremmin asiakkaitten tarpeeseen. On myös erittäin myönteistä se, että esitys voi pohjautua Suomen Kaupan Liiton ja Palvelualojen ammattiliiton väliseen sopimukseen. On myös nähtävä se, että aukioloaikojen laajennus tarjoaa mahdollisuuden tehostaa kaupan ja teollisuuden logistiikkapalveluja ja lisätä sitä kautta kustannustehokkuutta.

Arvioitaessa edelleen tätä esitystä keskiöön nousee tietysti muun muassa asiakkaitten palveluitten tarve muuttuvassa toimintaympäristössä ja pienten ja erityiskauppojen näkökulma. Asiakkaille tämä muutos antaa uusia myönteisiä mahdollisuuksia. Toki korostan sitä, ettei kauppoihin kenenkään ole pakko mennä esimerkiksi sunnuntaisin, mutta emme tietenkään tiedä tai tunne sitä, miten asiakkaitten ostoskäyttäytyminen tulee näitten muutosten myötä muuttumaan.

Kauppiaitten puolelta esityksestä on tullut sekä myönteistä palautetta että myös erittäin vahvaa kritiikkiä. Korostan sitä, että ymmärrän tämän kauppiaitten kritiikin erittäin hyvin. On pakko tunnistaa, että kun monille pienille kaupoille sunnuntait ovat tähän saakka olleet suuri mahdollisuus pitää kauppa pystyssä yrittäjävoimin pyörittäen, tämä muutos saattaa vaarantaa tällaisten kauppojen toimintaedellytykset. Olen keskustellut muun muassa keskisuuren kaupan kauppiaan kanssa, joka arvioi oman liikevaihdon laskevan tämän muutoksen myötä toistasataa tuhatta euroa, joka hänen kaupassaan tarkoittaa yhden työntekijän työpaikan lopettamista, jos näin tapahtuu.

Monet kauppiaat ovat huolissaan jaksamisestaan, turvallisuudestaan muun muassa pitkinä lauantai-iltoina. Monet kauppiaat pohtivat myös sitä, miten muutokset vaikuttavat alan yrittäjyyskiinnostukseen tai työntekijäkiinnostukseen. Monet erikoiskauppiaat myös epäilevät sitä, kuinkahan käytännössä kauppakeskuksien erikoiskauppiaat todella voivat hyödyntää sinällään erittäin hyvää esityksen 4 §:ää.

Kaiken kaikkiaan on siis erittäin ongelmallista arvioitaessa myönteisiä ja kielteisiä puolia, ettei talousvaliokunta ole — kuinka tietysti olisikaan — saanut yksiselitteisiä arvioita uudistuksen vaikutuksista eri osapuolille. Siksi onkin syytä hyvin vahvasti yhtyä talousvaliokunnan ensimmäiseen lausumaehdotukseen selontekomenettelystä ja reagoinnista selonteon myötä. Mutta on syytä myös hyvin vahvasti huomioida valiokunnan yksi huomio täältä mietinnöstä, jossa valiokunta toteaa, että "laajentuva liikkeiden aukiolo saattaa edellyttää myös yhteiskunnan taholta lisätoimia". Eli on välttämätöntä huomioida ja seurata, millä tavalla nämä muutokset kenties lisäävät tarvetta henkilökunnan päivähoitotarpeisiin, julkisen liikenteen palveluihin jne.

On myös erittäin tärkeää, että valiokunta liitti mukaan toisen ponnen, jolla edellytetään riittävien määrärahojen varaamista haja-asutusalueen kyläkaupan investointitukeen. On aivan välttämätöntä, että pyrimme omalta osaltamme poliittisessa päätöksenteossa tekemään kaikkemme, että kyläkaupoilla on toimintaedellytykset.

Yksi kysymys, johon en löytänyt tuosta mietinnöstä vastausta, irrallinen, erillinen kysymys: jos laki tulee nopealla aikataululla voimaan, ehditäänkö käytännössä tehdä muun muassa lain edellyttämissä aikatauluissa esimerkiksi henkilökunnan työvuorolistat? Mutta ilmeisesti tätä asia jossakin ja joillakin tahoilla on myös pohdittu.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, niin maailma on muuttunut ja sen pitää myös antaa muuttua. Eli näin ollen myös lainsäädäntöä pitää voida tarvittaessa muuttaa. Vuodesta 2005 yli puolet suomalaisista on pitänyt sunnuntaiaukioloa erittäin tai melko tarpeellisena. Suomi ei halua olla sunnuntaisin suljettuna, eikä siihen ole mitään tarvettakaan.

Nyt käsittelyssä oleva esitys pitää sisällään paljon arvolatausta, mikä on kuulunut myös täällä salikeskustelussa. Huolet ovat olleet aiheellisia. Meidän on pidettävä huolta yrittäjistämme. Ilman yrittäjiä Suomi ei pysy pystyssä. Meidän on päätöksillämme pidettävä huolta yritystoiminnan ja yrittäjyyden edellytyksistä ja yrittäjien jaksamisesta. On tärkeää, että jokaisella elinkeinonharjoittajalla on oikeus yhteen vapaapäivään. On tärkeää, että me luomme työpaikkoja ja tässä tapauksessa etenkin nuorille ja opiskelijoille sopivia työpaikkoja. On myös tärkeää, että työtä voivat tehdä sunnuntaisin ne, jotka sitä haluavat tehdä. Lisäksi on tärkeää, että yksin työskentelevällä on turvalliset työolosuhteet.

Mielestäni tästä vaikeasta vyyhdestä on saatu aikaan kohtalaisen onnistunut kompromissi, joka huomioi kiitettävästi sekä muuttuneen maailman, muuttuneet kuluttajien tarpeet että erityisesti yrittäjien ja kaupan alan tarpeet. Yksi tärkeimpiä kohtia esityksessä on, että elinkeinonharjoittajaa ei saa sopimuksella tai siihen rinnastettavalla järjestelyllä velvoittaa pitämään kauppakeskuksessa sijaitsevaa vähittäiskauppaliikettään avoimena kaikkina viikonpäivinä.

Paljon siis esitykseen sisältyy toivottua, odotettua ja positiivista, mutta asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia ja maailman muutos voi silti tuoda mukanaan myös niitä muutoksia, jotka eivät ole niin kovin toivottuja. Meikäläisessä on vallitsevana eräänlainen kyläkauppiasgeeni, ja tältä pohjalta haluan alleviivata pienten kyläkauppiaiden huolta siitä, että muutos johdattaa ihmiset yhä useammin ostoksille suuriin marketteihin ja tämän pelätään olevan kohtalonisku pikkukaupoille. Uskon, että tämä on aito ja todellinen riski.

Toivon intoa, idearikkautta ja jaksamista kaikille näille työtä vuorotta puurtaville kyläkauppiaille. Toivon todella, että ihmiset tekevät jatkossa valintoja myös arvojen sekä tunteen pohjalta ja hurauttavat autollaan siihen tuttuun ja turvalliseen lähikauppaan. Haluaisin, että Suomi ja sen taajamat säilyvät elävinä. Jotta näin tapahtuu, on meidän kuluttajien opittava ostamaan omasta kunnastamme, läheltä, ja pidettävä omilla valinnoillamme huolta siitä, että lähikauppa ja lähipalvelut säilyvät myös jatkossa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyinen laki kauppojen aukioloajoista on varsin hankala, ja laajojen poikkeuslupakäytäntöjen vuoksi todellisuudessahan ainoastaan yli 400 neliön myymälät ovat kiinni noin puolet vuodesta. Liikenneasemien osalta 24/7 on totta jo tälläkin hetkellä. Myöskin alueilla, joilla poikkeuslupia myönnetään runsaasti, ovat käytännöt jo tällä hetkellä varsin toiset. Vuonna 2006 talousvaliokunta on lausunnossaan lausunut, että aukioloaikoja on selkiytettävä, ja tämä on nyt sitten askel siihen suuntaan. Käsittelyssä oleva esityshän jopa lyhentää normaalien sunnuntaiden osalta aukioloaikoja, kun ainoastaan isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana sunnuntaiaukioloaika voi olla klo 21:een ja muuten vain klo 18:aan.

Yksi ongelma, se, että kauppakeskuksissa toimivat pienet liikkeet ovat kohdanneet jopa painostusta siitä, minä päivinä heidän pitää pitää liikkeensä auki, jää vieläkin hieman heikoille, vaikka laissa turvataan mahdollisuus yhtenä päivänä pitää liike kiinni. Kuka määrittelee sen päivän, minkä pieni liike voi olla kiinni, se jäi vielä hieman auki.

Hyvä uudistus saatiin talousvaliokunnan käsittelyn aikana, kun hiusalan yrittäjien tahdon mukaan myöskin kampaamo- ja parturiala tuli tämän lainsäädännön säätelyn piiriin.

Tässä on tehty sopimus kaupan alan keskusjärjestöjen ja työntekijöiden kanssa, jossa taataan työntekijöille 22:ta työstä vapaata sunnuntaita mutta myös joustoa perhesyiden takia. Tähän liittyen olen kyllä nyt jo kuullut valitettavista yritysten puolelta tulleista kiristyksistä, että ruksi sunnuntain kohdalle on laitettu jo valmiiksi, ennen kuin työsopimuksesta on alettu neuvotella, ja näin ei tietenkään voi toimia. Työntekijällä tulee olla oikea mahdollisuus arvioida sunnuntain työnteon mahdollisuutta. Kuten olemme kuulleet, monet siis jo kuitenkin haluavat lisätä sunnuntaityöaikojaan. Palkanlisät sunnuntaityöstä saadaan nyt parannettua tällä sopimuksella, ja sen vuoksi toivonkin, että tämä laki saadaan pikaisesti voimaan, niin että se 1.12. on olemassa helpottaen näin työntekijöiden joulunpyhistä saatavien korvauksien saamista.

Toinen syy, minkä takia ei ole mitään järkeä venyttää tätä lakia yli vuodenvaihteen, ovat poikkeuslupakäytännöt. Ainakin Kaakkois-Suomen rajan pinnasta olevilta yrityksiltä on tullut nyt jo runsaasti toivomuksia tästä ja on sanottu, että jos tämä laki ei tule voimaan, niin kaikki poikkeuslupahakemukset lähtevät välittömästi, jotenka meidän alueellamme ainakin kaikki kaupat olisivat kuitenkin auki.

Poikkeuslupiin liittyy yksi kysymys, joka jäi hieman kesken. Ne siirtyvät nyt aviin, ja laissa yhä edelleen puhuttiin lääninhallituksista — tässä on tämä kuukauden heitto. Toinen kysymys on se, että PAMin esitys, jonka mukaan poikkeusluvat keskitettäisiin yhteen paikkaan, ei saanut kannatusta. Tämä varmaankin johtuu siitä, että poikkeuslupien määrä tällä lakimuutoksella tulee pienenemään aika runsaasti, ja toisaalta ehkä alueellisista eroista, siitä että alueelliset tarpeet ovat kyllä varmaan erilaiset eri puolilla Suomea poikkeuslupien osalta. Mutta yhtenäisyys ja yhtenäiset kriteerit ovat tietenkin tärkeitä.

Yhteiskunta muuttuu, ja tässä tapauksessa olen kirjoittanut jonnekin, että osittain juna meni jo. Jos ei tätä sopimusta nyt olisi tehty, niin se olisi joka tapauksessa runtattu menemään, niin että sitten työntekijöiden puolella ei olisi ollut mahdollisuutta saada näitä sopimuksia, kuten tällä kertaa nyt saatiin.

Kauppojen suuryksiköiden lisäämisestä ja niiden ylivertaisuudesta ja mahtavuudesta suhteessa näihin pienempiin kauppoihin: Kaikilla meillä, jotka olemme maakuntaliitoissa, maakuntahallituksissa tai -valtuustoissa tai kuntien valtuustoissa ja hallituksissa, on se tekemisen paikka sitten siinä kohdin, kun määrätään kaavoituksissa, kuinka paljon näille kauppojen suurliik-keille annetaan tilaa, kuinka paljon niitä tuetaan, kuinka paljon niitä kunnat ja alueet haluavat omalle alueelleen.

Olisi ollut tietenkin mahdollisuus myöskin kirjoittaa tähän tekstiin tiukennukset siitä, että ensisijaisia kaavoituksen puolelta ovat keskustoissa olevat liikkeet tai ne liikkeet, jotka toimivat muun muassa alle 400 neliön tiloissa tms. Mutta se on yhä edelleen semmoinen asia, joka tulee arvioida, varmaan tulee arvioitavaksi myöskin 2012. Kun olemme pyytäneet arviot myöskin vaikutuksista päivähoitoon, julkiseen liikenteeseen, yksin työskentelevien turvallisuuteen, niin varmaankin myös tämä suurliikkeiden ja muutamien kauppaketjujen valta tulee siinä arvioitua.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Kauppojen sunnuntaiaukiolot tuloo voimaan suurella torennäköisyyrellä joulukuun alusta. Koska ammattijärjestöt, PAM ja työnantajat, ovat yhressä näin sopineet ja ollu yksmielisiä, niin oon tämän hallituksen lakiesityksen kannalla. Tämä tulkoon nyt sanottua.

Koska sunnuntaitöistä maksetahan tuplapalakkaa, tietyistä pyhistä jopa vielä siihen huomattava lisä enemmän, niin kaikki me tieretähän se, että jos me rehellisiä ollahan, niin kyllähän tuo raha teköö hyvää. Mä ymmärrän työntekijöitä siinä, jotta nämä päivät, sunnuntaityöt, on kysyttyjä. Jotku — mä muistan itte — kun olin nuori, vitsailiki, jotta kun vain sais tehrä sunnuntait, juhlapyhät, juhannukset, joulunseurut, niin ei tarttisi muita päiviä tehräkään, palakka on korkeempi kuin normaalisti työssä käyvän.

Ed. Lyly Rajala kertoi, että tämä laki helepottaa sitä, että ei tartte sunnuntaina esimerkiksi ostoskeskuksissa olla pikkukauppojen auki. Näin varmahan asian laita on, mutta haluaasinkin kysyä pikkusen sitten, jotta onko kauppakeskusten omistajat sitten näin solidaarisia näille pikkukauppiaille, saatei siinä hyvin herkästi käy sillä lailla, jotta siellä kauttarintaa ehrotetahan, että on tänne muitakin tulijoota, ja kun nyt saarahan seittemänä päivänä viikos olla auki, se tarkoottaa sitä, jotta vuokrat kans pikkuusen tuloo kovemmiksi. Toivottavasti asian laita ei näin oo.

Entäs sitten se toinen näkökuluma? Kaikki tietää, että meillä on vain tietty rahamäärä rahaa käytössä. Meillä on seittemän päivää viikossa, ja jos ihimiset opetetaan siihen, että ostokset tehtääs kuutena päivänä viikossa — varsinki tänä päivänä, ku on pakastimia yllin kyllin kaikissa perheissä, samoin jääkaappia — niin se tarkoottaas sitä silloon, että se seittemäs päivä, mikä on tarkootettu Isonkin Kirjan mukahan lepopäiväksi eri merkeissä, mä väitän, olis perheetten juhla-aikaa. Saataas olla, lapset, vanhukset, yhressä, jopa isovanhemmat, ja saattaas olla, että monikin avioliitto jäis sille tielle, että perhe pysys yhtenäisenä ja lapset ennen kaikkia voisivat hyvin.

Eli ei tämä niin yksselitteinen näkökuluma oo, jotta sitä rahaa on yllin kyllin käytössä, koska sitä ei määrättyä enempää oo. Se tuloo kuutenakin päivänä tuhlattua. Mutta jos ajatellahan sellaasta näkökulmaa, jotta meirän rahoolla on paljo hakijoota, on paljo muitakin hakijoota ku yksistään kaupan ala — totta kai sunnuntaisin saavat olla nuo rinteet ja sellahet auki — ehkä sitte siellä sitte vapaa-ajan merkeissä käytettäis hivenen enemmän.

Ihan lopuksi haluaasin kertoa sen, että vaikka täs tätä esitystä oon pikkuusen negatiiviseskin mieles käsitelly — oon halunnu ottaa tämän inhimillisenki näkökohran esille — minä oon sitä mieltä, että joka haluaa käyrä pyhänä kaupas, niin käyköhön. Mutta oon vieläkin vahvasti sitä mieltä, että kuutena päivänä me pystymme ostokset tekemähän ja jätetähän se seittemäs päivä lepopäiväksi eri merkeissä.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen lakiesitys jatkaa sitä pitkää kehityksen tietä, joka tässä kauppojen aukiolossa on aikaisemmin käyty. Tämä esitys ennen kaikkea selkiyttää tätä melko sekavaa käytäntöä, joka on voimassa tällä hetkellä.

Tämä on ollut hyvin vaikea kokonaisuus, niin kuin on nähty ja kuultu tästäkin keskustelusta ja koko tämän lain käsittelystä. Tässä on vahvoja arvolatauksia, tässä on toisaalta taloudellisia näkökulmia niin kansantaloudellisesti kuin yrittäjän näkökulmasta, tässä on ympäristökysymyksiä mukana sekä tietysti kuluttajien näkökulmasta palveluiden saatavuudesta ja laadusta kysymys. Sen tähden, että tämä esityksen teko on ollut monisäikeinen ja pitää sisällään niin paljon eri näkökulmia, on äärettömän tärkeä tämä talousvaliokunnan kirjaus ja toive siitä, että tämän lainsäädännön vaikutuksia tullaan tulevaisuudessa arvioimaan ja tarvittaessa tehdään lakiin muutoksia. Näillä tiedoilla ja näkemyksillä tämä lakiesitys on kaiken kaikkiaan kuitenkin tähän aikaan hyvä.

Keskeinen perusperiaate tässä lainsäädännössä on valinnanvapaus. On valinnanvapaus kauppiaan näkökulmasta: hänellä on oikeus päättää, milloin kauppaansa, yritystänsä, auki pitää. Toisaalta kuluttajalla on vapaus valita, milloin hän — yksin tai perheensä kanssa — kaupassa käy. Kaikille arkena kaupassakäynti, hankintojen tekeminen, ei ole mahdollista, joten esimerkiksi perheen lasten talvihaalareiden osto tai vastaava on hyvä tehdä ehkä sunnuntaipäivän aikana.

Mutta kuitenkin, jotta nämä tässä lakiesityksessä haetut tärkeät periaatteet eli ennen kaikkea valinnanvapauden periaatteet kauppiaan ja kuluttajan kannalta toteutuvat, on tärkeää kiinnittää huomiota muutamiin asioihin. Talousvaliokunnassa käsiteltiin pitkään lain 4 §:ää, ja pohdimme sen tulkintaa. Mielestäni talousvaliokunnan yksiselitteinen tahto oli se, että kauppiaalla, elinkeinonharjoittajalla, on kauppakeskuksessa oikeus päättää itse, pitääkö hän kauppansa auki vai ei. Tämä ajattelu lähtee siitä, että tämän seitsemännen päivän aukiolon tulee olla taloudellisesti kannattavaa ja kauppiaan jaksamisen kannalta järkevää. Tämä periaate on nyt sinne lain perusteluihin talousvaliokunnassa kirjattu, ja toivon, että tätä periaatetta kauppakeskuksissa todella noudatetaan ja yrittäjien oikeutta kauppansa kiinnipitämiseen kunnioitetaan.

Kuluttajan kannalta muutamia kysymyksiä: On tärkeää, että kilpailu säilyy. Meillä on ollut pitkään sellainen kehitys, että kauppa keskittyy suurten ketjujen haltuun, mutta valinnanvapauden kautta kuluttajilla on itsellään mahdollisuus vaikuttaa tähän kehitykseen. Meidän tulee olla kuluttajina vaativia sen suhteen, missä me ostoksemme teemme. Meidän tulee olla tietoisia, ja toisaalta eduskunnan tulee ohjata yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kuluttajilla on hyvää tietämystä ja hyvää taitoa myöskin kuluttamisessa. Kilpailu on kaiken a ja o, kuluttajan kannalta se pitää hinnat kurissa, ja toivon myöskin sen pitävän palvelutason korkealla.

Kauppiaan kannalta keskeinen kysymys on jo aikaisemmin mainitsemani kannattavuus. Jos ja kun hänellä on reilu oikeus päättää itse, pitääkö kauppansa auki vai kiinni, hän voi sitä kautta vaikuttaa tähän kannattavuuteen. Mutta jos kilpailutilanne pakottaa siihen, että kaupan on seitsemänä päivänä viikossa oltava auki, ja jos kauppiaan tavaramerkkinä on hyvä palvelu, se että löytyy myyjä sieltä erikoistavarakaupasta toisin kuin marketista, jossa on tarjolla hyllyrivejä, niin on selvää, että jos hän haluaa myöskin sunnuntaina säilyttää tämän palvelutason, niin se vaatii henkilökuntaa, joka nostaa kustannuksia. Jos hän taas korvaa sen omalla työllään, niin suuri kysymys on yrittäjän jaksaminen, ja siihen meidän tulee laajastikin yhteiskunnassa kiinnittää huomiota ja meidän tekemässämme lainsäädännössä jatkossakin, kiinnittää huomiota yrittäjän asemaan, yrittäjän jaksamiseen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vähittäiskaupan aukioloajoista. Esityksen mukaan vähittäiskaupat voisivat olla avoinna sunnuntaisin kello 12—18 juhlapäiviä lukuun ottamatta. Isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana kaupat saisivat olla nykyiseen malliin auki sunnuntaisin kello 12—21.

Kauppojen aukiolo-oikeuden laajentamiseen liittyy useita ongelmia. Vaikka sunnuntaiaukiolot toisivatkin lisätuloja suurille kauppaketjuille ja kuluttajan kannalta kenties on kätevää, että ostoksille pääsee seitsemänä päivänä viikossa, tulisi meidän ajatella myös kaupan alan työntekijöitä ja pienyrittäjiä, joilta uudistus mahdollisesti vie viikon ainoan varman vapaapäivän.

Erityisen hankalaan asemaan joutuvat kauppakeskuksissa sijaitsevat pienet erikoisliikkeet, joiden aukioloajoissa joudutaan noudattamaan kauppakeskusten sanelemia sääntöjä. Tällaisissa liikkeissä kauppa käy heikosti sunnuntaisin eikä yrittäjillä välttämättä ole varaa maksaa työntekijöille korkeita sunnuntailisiä, minkä seurauksena he joutuvat olemaan töissä itse. Työn kuormittavuus ja riski uupua kasvavat. Kauppakeskusten yhteisiin aukioloaikoihin on kuitenkin pakko sopeutua, sillä keskusten aukiolo on lupaus asiakkaalle siitä, että kaikki liikkeet ovat auki ja käytettävissä. Niskuroivalle pienyrittäjälle käy helposti niin, ettei hänen liikkeensä vuokrasopimusta sen päätyttyä enää jatketa.

Ongelma koskettaa todella monia yrittäjiä, sillä kauppakeskusten määrä Suomessa on suuri. Vertailun vuoksi mainittakoon, että julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Pääkaupunkiseudullamme on kaikkiaan 16 kauppakeskusta, siinä missä niitä on Pariisissa 7, New Yorkissa 5 ja Barcelonassa vain 2.

Kuten talousvaliokunnan mietintöön sisältyvässä vastalauseessa todetaan, vaikuttaa kauppojen aukiolon laajentaminen myös useisiin kaupan yhteydessä toimiviin ammattiryhmiin, kuten esimerkiksi siivoojiin, laitoshuoltajiin, varastotyöntekijöihin, vartijoihin, jätteenkäsittelyketjuun sekä kuljetuksiin. Kun ihmiset joutuvat tekemään enemmän viikonlopputöitä, perheiden yhteinen aika vähenee ja ennen kaikkea lapset kärsivät. Sunnuntaityön lisääntyminen asettaa merkittäviä haasteita erityisesti yksinhuoltajien arjen sujumiselle. Myös kunnille aiheutuu huomattavia lisäkustannuksia sunnuntaityötä tekevien vanhempien lasten vuoropäivähoidon järjestämisestä.

Arvoisa puhemies! Aukiolo-oikeuden laajentamista puolustavat suurten kauppaketjujen edustajat ovat julkisuudessa puhuneet ihmisten oikeudesta päästä kauppaan koska tahansa ja korostaneet, etteivät he halua tuhota pk-kauppoja. Itse olisin taipuvainen pitämään tärkeämpänä ihmisten oikeutta lepopäivään kuin heidän oikeuttaan tauottomaan shoppailuun, ja mitä pk-kauppojen selviytymiseen tulee, on selvää, ettei tällainen laki sitä edesauta. Esimerkiksi päivittäistavarakauppa on Suomessa jo nyt hyvin keskittynyttä ja hintatasomme hyvin kallis, ja siksi käsittelyssä olevan lakiesityksen voidaan odottaa lisäävän entisestään tätä ei-toivottua kehitystä.

Kaupunkien reuna-alueiden suuret automarketit vievät elinmahdollisuudet keskustojen pieniltä kaupoilta, minkä seurauksena autottomien ihmisten, erityisesti vanhusten, arkielämä hankaloituu suuresti. Kuluttajan kannalta on ikävää, että vaihtoehdot vähenevät. Kaupassa on käytävä, vaikkeivät suurten ketjujen valikoimat tai hinnat miellyttäisi. Tällainen kehitys on myös ympäristön kannalta vahingollista eikä edesauta meitä pääsemään hallituksen asettamiin tiukkoihin päästöjen vähentämistavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Tässä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassamme olisi kaikkien edun mukaista, että edes yksi päivä viikossa rauhoitettaisiin levolle, harrastuksille ja yhdessäololle perheen ja ystävien kanssa. Arjen ja pyhän välinen ero tulisi säilyttää. Mikäli nyt käsittelyssä oleva laki tulee voimaan, toivon, että kaikki perhearvoja, yksilön hyvinvointia, pienyrittäjien työtä, ympäristöarvoja ja kestävää kehitystä puolustavat ihmiset äänestävät jaloillaan ja pidättäytyvät käymästä ostoksilla sunnuntaisin. Tulenkin äänestämään lakiesityksen toisessa käsittelyssä sen hylkäämisen puolesta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Ruohonen-Lerner kuvaili useita erilaisia tilanteita ja toi esille kyllä aika paljon myös sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Nimenomaanhan tässä valiokuntakäsittelyssä haluttiin vahvistaa sitä, että näille kauppakeskusten pienille liikkeille, yrittäjille, tulee vahva oikeus pitää esimerkiksi se sunnuntai halutessaan kiinni tai joku muu päivä. Moni yrittäjä ehkä haluaakin miettiä niin, että otan tuon sunnuntain ja teen sen itse työtä ja sitten pidän vaikka maanantain tai tiistain kiinni. Tämä haluttiin nimenomaan eduskuntakäsittelyssä nyt alleviivata ja luoda niin, että siihen on käytännössäkin täysi mahdollisuus.

Ed. Ruohonen-Lerner oli loppusanoissaan aivan oikeassa. Me asiakkaat jaloilla äänestämme ja teemme valintoja, ja niiden mukaan tulevaisuudessa kauppiaat saavat toimia. Tämä on kokoomuksen linja, eli annetaan vapaus valita niin asiakkaille, kauppiaille kuin kaikille, jotka tämän asian ympärillä toimivat.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monikin asia tuossa ed. Ruohonen-Lernerin puheenvuorossa kyllä särähti korvaan, mutta puutun nyt nopeasti vain yhteen: siihen, millä tavalla yksinhuoltajaäitien, jotka kaupoissa työskentelevät, rooli tässä nostettiin jotenkin erityiseen asemaan. Muistutan myös perussuomalaisia siitä, että kaikilla yksinhuoltajaäitien lapsilla on olemassa isätkin, myös niillä, joiden äidit työskentelevät kaupoissa. Eli tätä ei pidä nyt kyllä ollenkaan sotkea tähän keskusteluun mitenkään erikoisen syyllistävässä muodossa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida valiokunnan jäsenenä, kun olen tätä käsittelyä tehnyt, edellä mainittua toivepykälää siitä, että yrittäjänsuojalaki ja tämä laki voisivat turvata erityiskauppiaalle mahdollisuuden itse säädellä aukioloaikojaan kauppakeskuksessa. Valitettava fakta on, että tämä on toivelakipykälä. Yrittäjänsuojalainkin perusteella tätä olisi voinut toteuttaa jo tänä päivänä, mutta tiedämme, että sen perusteella ei ole kertaakaan viety asiaa markkinaoikeuteen. Se olisi ainoa tapa tuota viedä.

Sitten tästä yksinhuoltajakommentista. Ed. Ruohonen-Lerner ei ollut tässä ollenkaan kovin väärässä, sillä tämä on hyvin naisvaltainen ala. Kaikilla yksinhuoltajien lapsilla ei valitettavasti ole isää. Yksinhuoltajakäsite meillä on niin laaja, että se pitää sisällään myös ne, jotka ovat yksin lapsesta vastuussa, esimerkiksi lesket tai ne, joiden isä tai äiti on kadonnut kokonaan.

Minkä takia tämä on suuri kysymys? Meillä on kaupan alalla 230 000 ihmistä töissä, vähittäiskaupassa 130 000, naisvaltainen ala, 70 prosenttia on naisia ja kaksi kolmasosaa Pääkaupunkiseudulla. Tämä valitettavasti tulee näkymään päivähoidon tarpeessa.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpula-Natrin tilastot pitävät varmastikin paikkansa, ja sitä suuremmalla syyllä meidän tulisi nyt antaa mahdollisuus näille pienipalkkaisille yksinhuoltajanaisille siihen, että he voivat työskennellä myös sunnuntaisin yhä useammassa tapauksessa. Tänään on kuultu monta todistusta siitä, että sunnuntait ovat kaikille haluttuja työvuoroja, ja varsinkin näillä naisilla, joilla yleensä joka toinen viikonloppu on sitten poissa perheeltä siitä syystä, että lapsi on toisella vanhemmalla, silloin on aikaa työskennellä. Miksi emme antaisi mahdollisuutta hankkia hieman enemmän tällä pienipalkkaisella alalla?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Särähti korvahan tuo yksinhuoltajuus sen suhteen, että oon mies ja oon yksinhuoltaja ollu 12 vuotta, teheny aikoinas ennen tänne tuloa kaikki pyhät ja lauantait työtä. Se on ollu järjestelykysymys. Ollu kovaa, mutta on pitänyt hoitaa ne asiat. Eli kysytähän myös vastuuta lasten vanhemmilta. Siinä mieles minä sanoosin, että kyllä yksinhuoltajatkin pystyy näitä asioita aika pitkälle junaalemaan, oli kysymys sitten miehestä tai naisesta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuten äskeisistä puheenvuoroista on jo käynyt ilmi, yksinhuoltajia on monenlaisia. On todella sellaisia yksinhuoltajia, joilla ei ole sitä toista vanhempaa tukena siinä kasvatustyössä.

Sitten vielä tästä lakiesityksestä. Siihen ei ole pykälämuotoon kirjattu yksiselitteisesti sitä, että pienyrittäjillä sunnuntaina olisi mahdollisuus tähän vapaapäivään. Tosiasia on se, että vuokranantaja sanelee sen, milloin pienyrittäjä voi pitää sitä vapaata, ja tuskinpa se on sunnuntai.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana olen useammassa debattipuheenvuorossa saanut tuoda esiin eri näkökulmia, mutta haluan vielä muita näkökulmia ottaa tässä puheenvuorossani esiin.

Kaiken kaikkiaan itse näen tämän vähittäisen aukiolojen lisäämisen muutaman vuoden, ehkä vuosikymmenenkin välein menneen jo tarpeeksi pitkälle ja en haluaisi nähdä Suomea maana, jossa tätä säätelyä ei tarvita ollenkaan. Kun näemme, että tämä kauppojen aukioloajan vapauttaminen on johtanut suurten kauppayksiköiden syntymiseen, automarkettien osuuden kasvamiseen ja myös sitten näitten lähikauppojen katoamiseen, niin en näe tätä suotuisana kehityksenä.

Kun eduskunta viimeksi asiaa käsitteli vuonna 2000, lisättiin vielä muutama kuukausi. Sitä ennen olivat kesäkuukaudet, joulunalusmyynti ja viisi työ- ja elinkeinoministeriön, silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön, määrittämää viikonloppua, ja sitä sitten selkeytettiin niin, että otettiin toukokuu ja marraskuu myös mukaan. Ja nyt, jos joku puhuu tässä selkeyttämisestä, niin ei tämä nyt ihan hirveän selkeää ole. Jos tänä vuonna tämä laki olisi ollut voimassa, niin 1.11. sattui olemaan sunnuntai, silloin olisi saanut olla auki 12—18. Isänpäivä sattuu olemaan sunnuntai, silloin ollaan kiinni. Sitten marraskuun 3. ja 4. sunnuntai saisikin olla auki yhdeksään, koska tämä laki mahdollistaa nyt sitten aukiolon yhdeksään eli pidempään isänpäivän ja joulun välillä, mutta ei vielä marraskuun alulla. Ja sitten menemme taas joulun jälkeen tähän lyhyempään aukioloaikasäätelyyn, 12—18.

Joku aika hauskasti sanoi, että nykyään kuluttajalla täytyisi olla kalenteri, mittanauha, mukana, jotta hän tietää, milloin kaupat ovat auki. Tämä ei tästä selkiydy. Edelleen tarvitaan kalenteria, mittanauhaa ja Raamattua, jotta tietää, milloin ovat ne kirkolliset pyhät, jolloin kaupat edelleen tulevat olemaan kiinni, ne noin 12 sunnuntaita. Sitten säilyy tämä 400 neliön raja. Sen olemme ehkä oppineet, että se tarkoittaa niitä pienikokoisia, alle 400 neliön kauppoja. Siwasta puhutaan ehkä brändimerkkinä aika usein tai Sale-kokoisista liikkeistä, mutta sitten tulee myös tämä alle 100 neliön raja, jonka kokoiset kaupat ovat nyt jo voineet olla auki pidempään kuin tämä laki on säädellyt.

Mielenkiintoiseksi minusta jää nähdä se, mitä tarkoittaa ympärivuorokautinen aukiolo, kuinka paljon sitä tullaan käyttämään. Uskon itse, että se tulee keskittymään vain suuriin kaupunkeihin. Pidän omaa kotikaupunkiani Vaasaa jopa epätodennäköisenä tässä. Ehkä kymmenkunta suurinta kaupunkia saa keskustassa väkeä liikkumaan ympäri vuorokauden ja haluamaan ostoksia tekemään.

Sunnuntaina työtä tekee tällä hetkellä Suomessa noin 10 prosenttia väestä. Olen saanut niitä kriittisiä kommentteja kollegoilta, jotka tätä haluavat puoltaa, että ovat sairaanhoitajatkin töissä, ovat toimittajatkin, taksinkuljettajatkin. Emme ole koskaan lähteneet lainsäädännössä siitä, että jos 10 prosenttia ihmisistä joutuu tekemään ympäri viikkoa töitä, niin antaa lopunkin mennä. Tämä olisi aika fatalistinen näkemys politiikassa, että jos jollain menee hankalasti, niin annetaan mennä lopuillakin. Vähän samalla asenteella suhtautuvat tähän ne, jotka sanovat, että nyt jo ovat kaupat auki 6 kuukautta, paitsi ne äitienpäivä, isänpäivä, vappu ja kirkolliset pyhät, ja perusteluna käytetään, että kun on näin monta auki, niin antaa loppujenkin sunnuntaiden mennä.

Kukaan ei kuole, vaikka ei sunnuntaina pääse shoppaamaan. Sen sijaan sairaaloissa tarvitaan, pelastuslaitoksessa tarvitaan väkeä myös sunnuntaina, mutta ei sielläkään sunnuntai ole arkipäivä. Ei sairaalakaan pyöri täydellä teholla sunnuntaina. Siellä ei tehdä tutkimuksia, siellä ei oteta röntgenkuvia, siellä ei tehdä laboratoriokokeita, muita kuin niitä, jotka liittyvät ihmisen välittömään terveydenhoidolliseen tarpeeseen. Sairaala-arjessakin on sunnuntai ja muut päivät erikseen. Sen takia en ymmärrä näkemystä, että tässä täytyisi jotenkin olla suojaamatta ihmisten oikeutta sunnuntaihin.

Katson asiaa myös asiakkaan näkökulmasta. Kaupan ketju kuitenkin työllistää itsessänsä Suomessa jo sen 230 000 ihmistä kaiken kaikkiaan. se, mitä kaikkea siitä laitetaan sitten sunnuntain piiriin, koskettaa ehkä tuota 130 000:ta ihmistä, mutta siinä eivät ole vielä mukana vartijat, siinä eivät ole mukana siivoojat, ruuan toimitusketju, elintarvikeketju, kuljetusalat, siinä ei ole mukana päivähoitojen henkilöstö, jota tarvitaan lisää, siinä eivät ole mukana turvallisuuspalvelut, siis muualla, siinä eivät ole mukana ne julkisen liikenteen palvelut, jotka nyt eivät kyllä koko Suomea koske. Jos katson Pohjanmaatakin, niin ei siellä sunnuntaisin julkisella liikenteellä juuri mitään palvelukykyä ole olemassa.

Sunnuntait ovat olleet ehkä haluttuja, kyllä sen tunnistan ja tiedän, että on nuoria ihmisiä, ja on hyvä tuoda ed. Pauliina Viitasen näkökulma siitä, että jos on yhteishuoltajuus, niin lapsi saattaa olla joka toinen viikonloppu paikalla ja sen toisen voi tehdä työtä. Näin on myös sairaanhoitoalalla, kun olen tähän asiaan perehtynyt. Monet vuoropäiväkodit kertovatkin siitä arjesta, että esimerkiksi sairaanhoitajat ovat pienipalkkaisia naisia, tekevät hyvin mielellään nelinkertaiset lisät jouluisin, ja aika inhimillisiä, kauniita tarinoita on siitä, että vietetään sitä joulua sitten vaikka 20. päivä. Päiväkoti-ikäinen lapsi ei sitä eroa näe, kun perhe kokoontuu yhteiseen juhlaan sitten vaikka sen juhlapyhän alla. Kyllä niillä hoitajatädeillä saattaa olla siellä vähän sydän kurkussa, että miksi nämä 2-, 3-, 4-vuotiaat lapset ovat joulun täällä kanssamme, mutta se on perheen taloudellinen valinta. Kun se on kuitenkin ala, jossa me tarvitsemme näitä, niin pitäisin vähän pienempää vapautta aivan riittävänä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Minulle tärkeitä periaatteita ovat työllisyys, ilmasto, ikääntyminen, ruuan hinta ja lasten ja ihmisten hyvinvointi. Näissä suurissa linjoissa tämä lakiesitys ei vie mitään eteenpäin, vaan on näille kaikille omalta osaltaan huonontava, työllisyyskysymyksessä sen takia, että 55 prosenttia kaupan alan työntekijöistä työskentelee erityiskaupan parissa. Erityiskaupan oma etujärjestöliitto vastustaa rankasti tätä. Olen ollut televisiokeskustelussa tässä kokoomuksen edustajan kanssa, joka joka toisessa lauseessa halusi korostaa, että ei missään nimessä kokoomus halua hankaloittaa Erikoiskaupan liiton asemaa. Erikoiskaupan liitto toivoo, että tätä lakiesitystä ei vedetä läpi. Kauppakeskuksissa tapahtuu vain 13 prosenttia koko kaupasta. Tämä kysymys koskettaa erityisliikkeitä, kivijalassa olevia yrityksiä kaupungin keskustoissa, erityiskauppaliikkeitä. Vai mietittekö te, että joku kodinkoneliike pärjää hyvin sillä, että niitä myy siellä Prisma, jolla ei työkustannuksia juurikaan tule siitä? Siellä on yksi tai kaksi myyjää vastaamassa isoista osastoista.

Tämä menee ikääntymiskysymyksen kanssa käsi kädessä sillä tavalla, että kyllä minulle täältäkin jo joku vanhemmista kollegoista sanoi, että en osaisi ostaa yksin digiboksia, siihen tarvitsee myös palvelun. Ja kun näitä erityiskaupan liikkeitä on vähemmän ja vähemmän, niin ei näitä palveluja tuoda sinne. Kauppiaat kertovat, että aika paljon tehdään niin, että heillä käydään kysymässä se asiantunteva palvelu ja sen jälkeen se tuote haetaan jostain isommasta liikkeestä tai internetistä.

Uskon siihen, että Erikoiskaupan liiton edustamilla yrityksillä on tässä ajassa melko vaikeaa. Tämä ei ole mikään ainoa kysymys, ei mitenkään. Suuret, maailmanlaajuisesti omistetut brändit tulevat, ja me näemme tämän minusta ihan positiivisena kehityksenä. Meille tulee tämmöistä kansainvälisyyttä Helsingin keskustaan, Vaasan keskustaan, kaupunkeihin, mutta on siinä myös se omaleimaisuuden katoamisen vaara. Nämä omat, paikalliset yrittäjät rupeavat fransaisaamaan tämmöistä kansainvälistä ketjua, ja se omaleimaisuus katoaa.

Ruuan hintakysymykseen ei voi olla vaikuttamatta se, että meillä on oligopolijärjestelmä, kaksi liikettä, kaksi suurta ketjua hallitsevat lähes 80 prosenttia ruuan myynnistä vähittäistavarakaupassa. Silloin tiedämme sen, että se vaikuttaa ruuan hintaan, ja tämä kun edelleen niitä päivittäistavarakaupan ketjujen malleja hyödyttää, se tulee näkymään siellä. Tiedämme, että kuluttajan käytössä olevat varat eivät tämän lakiesityksen myötä lisäänny, joten ne jakautuvat uudelleen ja valitettavasti niin, että erityiskaupasta niitä siirtyy näihin suuriin ketjuihin, joissa työvoimakustannusten osuus on pienempi, eli tällä on työllisyyttä heikentävä eikä ruuan hinnassa ainakaan positiivinen vaikutus.

Aivan lopuksi tämä lasten ja perheiden yhteinen aika: Vaikka puhuttiin siitä, että ne hoidot järjestyvät, toinen yrittäjä hoitaa sunnuntaina ja toinen hoitaa lauantaina tai arkipäivinä, niin tämä vie sen perheiden yhteisen ajan. On myös niitä perheitä, joissa metallialalla isä tekee töitä viikonloppuna ja äiti sairaanhoitajana. Olisi suotavaa, olisi toivottavaa, että niitä perheen yhteisiä aikoja löytyy joskus. Minulta kysyi PAMin yksi virkailija, onko nykyeduskunta valmis kantamaan sen vastuun, että me viemme tätä aikaa lapsilta ja perheiltä edelleen hajautetumpaan suuntaan, ja minulla ei ole siihen pokkaa.

Siksi olen jättänyt tästä asiasta talousvaliokunnassa vastalauseen yhdessä neljän muun kollegani kanssa ja tulen esittämään toisessa käsittelyssä asian hylkyä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva esitys tulee selkeyttämään, yksinkertaistamaan, joustavoittamaan vähittäiskauppojen nykyistä aukiolojärjestelmää. Jo nykyisen lain mukaan alle 400 neliön ja haja-asutusalueiden ja rajakauppojen aukioloajat ovat käytännössä olleet vapaita, mutta uusi sääntely mahdollistaa kaikille vähittäiskaupan alalla toimiville toteuttaa aukioloaikoja vapaammin kulutuskysynnän mukaan.

Kyläkauppoihin on kiinnitetty erityistä huomiota, ja talousvaliokunta on tehnyt hyvän ponnen esitykseen. Kyläkauppojen elinvoimaisuutta tulee edesauttaa investointituella ja keskittämällä useita toimintoja kaupan yhteyteen. Monialapalvelupisteenä toimiminen tukee kyläkaupan säilymisedellytyksiä.

Keskustelua on paljon käyty kauppakeskusten pien- ja yksinyrittäjien mahdollisuudesta toteuttaa kauppakeskusten määrittelemiä aukioloaikoja. Esitys lähtee siitä, että pyritään turvaamaan näille yrittäjille yksi vapaapäivä viikossa. Mikäli aukiolosopimusehto on kohtuuton, on se tehoton. Kysymys on tapauskohtaisesta harkinnasta, koska tilanteet vaihtelevat. Säännös täsmentää ja täydentää niin kutsuttua yrittäjänsuojalakia ja oikeustoimilakia, joilla pyritään turvaamaan heikompaa osapuolta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota työssäjaksamiseen, työturvallisuuteen sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen. Nämä ovat varmasti seurattavia asioita matkalla ympärivuorokautiseen ja seitsemänpäiväiseen palveluyhteiskuntaan. Kuitenkin on muistettava, että nyt tehtävät vapautukset aukioloihin eivät tarkoita sitä, että kauppojen olisi oltava aina auki, kun se on lain mukaan mahdollista. Yrittäjille annetaan itselleen vapaus päättää aukioloista vapaammin. Kulutuskysyntä määrää, milloin kannattaa kauppoja pitää auki.

Pelko kaupunkikeskustojen näivettymisestä ja kaupan siirtymisestä keskustojen ulkopuolelle saattaa olla aiheellinen. Jotta näin ei kävisi, edellytetään keskustoilta ponnisteluja houkuttelevuutensa kehittämiseksi.

Aukiolojen vapauttamisella on työllisyyttä lisäävä vaikutus. Ruotsin ja Viron kokemusten valossa myös kokoaikaistuminen näyttäisi lisääntyvän. Sunnuntaityö on usein haluttua hyvän korvauksen takia, mutta sunnuntaityön tekemiseen ei ole pakkoa. Tässä taloudellisessa tilanteessa työllisyyden lisä ei ole huono asia.

Arvoisa puhemies! Muutokset eivät varmasti tule olemaan niin merkittäviä kuin täällä on esitetty. Kulutuskysyntä tulee määrittämään tasapainotilan, joka tyydyttää suurinta osaa niin kuluttajista, yrittäjistä kuin työntekijöistäkin. Esitys on tätä päivää ja hyvä esitys.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Monet edelliset puhujat ovat toivoneet asioita, vähän niin kuin toivekonsertissa "Toivotaan toivotaan", että nämä asiat menisivät näin. Siihen liittyen tämä pienten putiikkien oikeus olla kiinni jossakin isossa kauppakeskuksessa on enemmän toiveiden tynnyri, koska työelämävaliokunnassa oli tämä joku ulkolainen ketju, mikä omistaa useita kymmeniä näitä kauppakeskuksia, ja siellä todettiin, jotta jos se kuuluu sen kauppakeskuksen konseptiin, mikä on malli, se vaan on sellainen, ja täällähän voidaan hurskaasti toivoa mitä hyvänsä.

Niinhän täällä on toivottu sitäkin tietysti, että pimeätä työtä ei olisi olemassa. Niin kuin tänään kuultiin Helsingin alueelta tuossa näitä rakennusliikkeiden pääluottamusmiehiä, siellä ulkolaiset tekevät hirveän paljon pimeätä työtä, ja me vaan toivomme tietysti, että tämmöistä ei tapahtuisi. Tässäkin kauppojen aukiolokysymyksen laajentamisessa on vähän samanlaisesta kyse, jotta sitä voidaan kyllä toivoa hurskaasti, mutta näillä eväillä, mitä tässä esitetään, semmoista suojaa ei näillä ihmisillä tule olemaan, jotka näitä pikkuputiikkeja pyörittävät.

Tässähän on todettu jo aikaisemminkin monesti, että raha ei lisäänny tässä yhtään, vaan siinä tapahtuu sillä tavalla, kun annetaan mahdollisuus pitempään aukioloon, että se raha jakaantuu pitemmälle ajalle ohkaisempana siivuna. Siinä tulee tapahtumaan, niin kuin on todettu tuolla asiantuntijakuulemisessa ja jokainen voi sen itse hahmottaa, mitä tapahtuu, että se tulee ohjautumaan sitten, tämä ohkaisempi siivu, näihin isoihin marketteihin. Oikeastaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa todetaankin siitä, ketkä siitä hyötyvät, siis lausunnossa suoraan. Siitä hyötyvät sellaiset autolliset perheet, jotka liikkuvat paljon. He käyvät ostamassa mahdollisesti kaksi kertaa viikossa supermarketista edullisempia tuotteita, ja se tarkoittaa, että se lähikauppa menettää siinä tapauksessa.

Sitten, ketkä siitä kärsivät: Siitä kärsivät ja menettävät semmoiset henkilöt, jotka ovat autottomia. Siinä ryhmässä on tietysti vanhuksia paljon, on työttömiä, on ajokortittomia, vähävaraisia. Heidän asiointinsa tulee kallistumaan tämän läpimenon myötä, koska on hyvin selvä, jotta siinä tilanteessa myös siellä supermarkettien liepeillä olevia pikkukauppoja, lähikauppoja ja erikoiskauppoja, tullaan sulkemaan. Silloin se tarkoittaa, jotta asiointimatkat pitenevät, ja sehän tarkoittaa myös ympäristön kannalta hyvin huonoa suuntaa. Pitää olla auto, kun lähtee kauppaan, ja siinähän tupruttuu sitten dieseliä tai bensaa tai jos kellä on häkäpönttö tai biokaasua sitten tankissa, mutta joka tapauksessa jotain menovettä tai kaasua siinä on olemassa. Se on ikävä suunta tämän ympäristönäkökulman osalta.

Sitten, mitä tapahtuu muuta: Joka tapauksessa turvattomuus lisääntyy, koska minä en usko ollenkaan, että siellä vartijoita palkataan niin paljon lisää tai sitten joka vuoroon kahta ihmistä lisää, ennen kaikkea niissä tapauksissa, missä myöhään työskennellään tai yöllä pidetään kauppoja auki. Sehän todetaan myös siellä työelämävaliokunnan mietinnössä. Sielläkin todetaan, että pitää varata tämmöistä apua, kriisiapua, sitten ja jälkihoitoa, kun näitä ryöstöjä tapahtuu. Jos etukäteen tiedetään tällaisen tilanteen tuleminen, niin onhan tämä nyt aika merkillistä. Tietysti on hyvä varustautua, kun tämmöinen lakimuutos tehdään, pitäähän apua saada. Kun etukäteen tiedetään tämmöisiä haittoja tulevan, niin totta kai siihen pitää rehellisesti kirjoittaakin se ulos. Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi semmoinen pitää hyväksyä sitten, että lähdetään tekemään varta vasten semmoista, kun ei ole mitään tarvetta.

Nimittäin minun havaintoni ainakin on noin normaalina tallaajana, kun tuossa katsoo vaikka tämän eduskunnan porukkaa, joka on eliittiporukkaa tietysti, niin on kohtuullisen hyvin syönyttä porukkaa ja hyvät vaatteet on olemassa, tai sitten kun katsoo vaikka tuossa Mannerheimintiellä jalkakäytävällä kulkevaa porukkaa tai miksei autoissakin liikkuvaa porukkaa, eivät nekään näytä hyvin näivettyneiltä, jotta ne eivät olisi ruokaa saaneet näilläkin aukioloilla tai vaatteita tai autoja. Sitten kun menee johonkin kylään, niin kaiken näköistä roinaa ja romua on talot täynnä ja asunnot ja osakkeet täynnä, jolloin semmoista isoa tarvetta ja huolta, jotta eivät olisi ikään kuin pystyneet nämä kaupat palvelemaan, ei ole olemassa.

Ei ole pitkiä jonoja muuta kuin siinä tapauksessa kauppojen ovilla, kun on joku erikoistarjous. Silloin on vähän niin kuin tässä sikainfluenssarokotusten osalta, että sitten on pitkä jono, kun myydään eurolla kahvipaketti. Siellä kyllä sitten pitkien matkojen päästä ajetaan autolla ja mennään jonottamaan sitä, tai kun joku kauppakeskus avaa ja tarjoaa pilkkahintaan jonkun jutun sieltä, niin silloin rynnätään ja tahtoo ihmiset jäädä jalkoihin. Se on eri asia, mutta kuitenkin kuvaa sitä tilannetta, jotta silloin ei välttämättä enää lasketakaan sitä, mitä se kauppakeskukseen meno maksaa, vaan tärkeää on, että siellä kun saa vaan halvemmalla, vaikka todellisuudessa se halpuus olisi paljon kalliimpi, kun lasketaan ne matkakustannukset.

Tämä PAMin ja työnantajien tekemä sopimus: Minusta se on ihan luonnollinen juttu. PAM työmarkkinaosapuolena ja ammattijärjestönä katsoo, mikä on heidän jäsentensä etu, ja minusta se on kunnioitettava asia, jotta he ovat saaneet tämmöisen sopimuksen aikaan. Siis PAM hoitaa työmarkkinapolitiikkaa, me hoidamme tätä lainsäädäntötyötä, ja lainsäädäntötyö on paljon isompi juttu, paljon laajempi näkemys siitä, mitä meidän pitää ottaa huomioon. Minä tuen PAMia niissä ajatuksissa, että he ovat saaneet, mutta se ei vaan ole kytköksissä tähän, mitä me teemme, sitä lainsäädäntöä. Kun katsoo sitä, jotta heillä on ollut tiedossa se, jotta kun on tämän tyyppinen hallitus kuin tällä hetkellä on olemassa, jossa on hyvin hyvin oikeistolaiset, porvarilliset voimat olemassa, niin kun se olisi mennyt kuitenkin läpi, niin mikä sen parempi, ja ammattiyhdistysliikkeen pitikin tässä rahastaa tuossa tilanteessa, ottaa pois kaikki lisät ja muut mahdolliset, mitä on saatavissa, mutta meidän pitää katsoa, mitä tämä tarkoittaa koko yhteiskunnan kannalta.

Työllisyyspoliittisestihan tässä on ihan järjettömästä jutusta nyt kyse, nimittäin jos katsotaan, että tänä päivänä, niin kuin äsken perustelin, kaikki tuotteet ihmiset ovat saaneet ja ei ole ollut ongelmaa siitä, jotta ei tarjonta olisi ollut riittävää. Kauppojen hyllyt ovat kyllä notkuneet tavaraa, ja tyhjää on suuri osa aikaa, jotta siellä sopii kyllä liikkumaan ja kassat kyllä vetävät. Kun menette tuonne marketteihin nytkin, siellä on kyllä riittävästi kassoja olemassa, siellä ei hirveän pitkään tarvitse odottaa sitä, rahat kyllä äkkiä kelpaavat sinne.

Meidän pitäisi katsoa kansanedustajina sitä, miten jatkossa turvataan se, jotta meillä riittää ihmisiä hoivapalveluihin, meillä riittää tuotannolliseen elämään, jolla saadaan vientituloja, kun viedään joko tuotteita tai palveluita ulos. Se on ainut kestävä tie sillä tavalla, jotta suomalainen yhteiskunta voi myös mitä hyvänsä palveluita järjestää sisällään. Tässähän ollaan tekemässä mallia, jossa nyt sidotaan semmoiseen 24-tuntiseen ja seitsenpäiväiseen palvelusysteemiin, jolle ei ole tarvetta, hirveän paljon ihmisiä.

Eli on todettu, jotta kaupan ala tulee työllistämään ilmeisesti suoraan siellä kaupassa jonkun verran lisää, mutta siellä tarvitaan sitten näitä päivähoitopaikkoja tai yöhoitopaikkoja — mutta päivähoidoksi kai sitä sanotaan yöhoitoakin — vartiointia, siivousta, liikennettä, koska tämähän vaatii joukkoliikennettäkin, että se pyörisi enemmän, pitempään, mahdollisesti jopa yölläkin. Sehän sitoo ihmisiä. No, onko se järkevää, koska tällä hetkellä ei ole tarvetta siihen ollut? Eikö näitä ihmisiä tarvittaisi nyt jo ja tulevaisuudessa vielä enemmän, koska on todettu, että pitää tuottavuusohjelmaa tehdä sen takia, jotta tuotannolliseen elämään riittäisi ihmisiä ja kaikki eivät menisi hallintotöihin?

Meidänhän pitäisi nyt rakentaa semmoinen malli, jotta tämä palveluverkko on mahdollisimman tehokas, ei päällekkäinen eikä ylimitoitettu, niin kuin tässä tapauksessa kaupan osalta nyt näyttää muodostuvan kaikkine näine sivujuonteineen, elikkä vartioinnin, turvallisuuden, kaikkien tämän tyyppisten, liikenneasioiden, pitää olla tehokasta, jotta ihmiset saavat tuotteensa ja tavaransa. Silloin kaikki muu porukka, mikä yhteiskunnassa on, voitaisiin osoittaa (Puhemies: 10 minuuttia!) näihin palveluihin, käsiin, ja sellaisiin toimintoihin, millä saadaan lisää euroja tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. — Arvoisa puhemies! Tämä on ihan just loppumassa.

Sitten täällä on puhuttu siitä, jotta on noita eri aloja, missä joudutaan olemaan yöt ja pyhät töissä. Ne ovat ihan eri asia. Ne ovat semmoisia, jotta se vaatii sen, jos katsoo lääkäri- tai joitain hoiva-aloja tai sitten palo- ja pelastuspuolen asioita. Siellä vaan on näin. Ne vaativat koko ajan töissä olon sen toiminnan takia. Näin ei ole tällä kaupan alalla. Ei kukaan kuole, jos ei kauppa satu olemaan yöllä auki taikka pyhänä. Sen verran minä olen suunnitelmatalouden kannalta, jotta kyllä pitää maitopurkin yksi yö riittää, ja jos ei riitä, sitten on aika huonosti suunniteltu, että pitää keskellä yötä lähteä maitopurkkia hakemaan, tai jos iso marketti ei satu nyt olemaan viikonloppuisin auki, niin hakee sieltä pienemmästä.

Sen takia minusta ensimmäisen varsinaisen puheenvuoron täällä kansanedustajien joukosta pitänyt ed. Laxell tuolta kokoomuksesta ... Minä kunnioitan hänen arvomaailmaansa ja puhettaan, koska hän on kauppias. Hän on — joskus tuossa juteltiin tuolla käytävillä — ollut suurimman osan elämästään kaupan tiskin takana. Minä arvostan hänen asiantuntemustaan, ja olen kaikissa asioissa hänen kanssaan samaa mieltä siitä, mihin tämä tulee johtamaan. Sen takia tulen äänestämään tämän hallituksen esityksen hylyn puolesta.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan huomiot olivat kaikki oikein hyviä ja kannatettavia, mutta ne ovat harmikseni (Ed. Lahtela: Onko johtopäätös väärä?) kyllä kymmenen vuotta liian myöhässä. Ne olivat kymmenen vuotta hyvinkin relevantteja, ja silloin olisi näitä asioita voitu ratkaista toisella tavalla, mutta nyt olette auttamattomasti myöhässä.

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloaikasekoilu alkaa olla nyt historiaa. Laki vähittäiskaupan aukiolosta selkeyttää tilannetta niin meidän kuluttajien kuin kaupankin kannalta. Se aika, jolloin Suomi eli kuusipäiväistä viikkoa, on jo nyt kaukana takana. Lakia vastustamalla kelloja ei saada kääntymään takaisinpäin. Lainmuutoksen voimaantulon jälkeen kuluttajat tietävät, milloin kauppa on auki ja milloin kiinni.

Uudistuksen vastustajat ovat vedonneet pyhäpäivien rauhoittamiseen, työntekijöiden oikeuteen pitää vapaata ja yhteiskunnan muuttumiseen 24/7-malliseksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että tälläkään uudistuksella ketään ei pakoteta ostoksille sunnuntaisin, vaan perheen yhteisen ajan voi ihan vapaasti käyttää muuhun, niin kuin tähänkin asti. (Ed. Erkki Virtanen: Niin kuin kaupan myyjät!)

Arvoisa puhemies! Asiaa on pyöritelty pitkään täällä eduskunnassa. Maailma on muuttunut edellisen käsittelyn jälkeen. Palvelualojen ammattiliitto ja Suomen Kaupan Liitto tekivät vuosi sitten sopimuksen ja siinä varauduttiin tämän päivän muutokseen. Uudistetun liikeaikalain myötä voimaan tulevilla sopimusmuutoksilla kaupan alan työntekijöiden asemaan saadaan kohennusta. Vähittäiskaupassa työskentelee noin 130 000 työntekijää. Aukiolosääntelyn poistaminen kohdistuu heistä vain noin joka kymmenenteen.

Arvoisa puhemies! Itse olen päätynyt Palvelualojen ammattiliiton tapaan kannattamaan hallituksen esitystä. Uudistus antaa työntekijöille entistä paremmat mahdollisuudet sunnuntailisien saamiseen ja toisaalta arkivapaisiin. PAM on saanut neuvoteltua hyvän paketin, jota voi olla tukemassa. On myös hyvä, että laki saadaan voimaan nopeasti ennen käynnistyvää joulumyyntiä.

Uudistuksen vaikutuksista on ennakkoon tehty useita selvityksiä. Niiden tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Siitä syystä on hyvä, että talousvaliokunta esittää uudistuksen vaikutusten tarkkaa seurantaa ja edellyttää, että hallitus antaa vuoden 2012 loppuun mennessä selonteon uuden aukiolojärjestelmän vaikutuksista. On tärkeää muun muassa selvittää, vastaavatko päivähoito- ja julkisen liikenteen palvelut työntekijöiden muuttuvia työssäoloaikoja.

Arvoisa puhemies! Seitsenpäiväiset aukioloviikot pidentävät erityisesti pienyrittäjien työviikkoa. Kauppakeskukset edellyttävät vuokrasopimuksissaan yrityksen pitämistä auki silloinkin, kun se ei vähäisten asiakasmäärien vuoksi olisi taloudellisesti kannattavaa. Näitä tilanteita on pyritty helpottamaan laissa. Elinkeinonharjoittajaa ei voida velvoittaa pitämään kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitsevaa liikettään avoinna kaikkina viikonpäivinä. Säännöksen tavoitteena on taata lähinnä pienille elinkeinonharjoittajille ainakin yksi sopijapuolten erikseen sopima vapaapäivä viikossa. Talousvaliokunta on lisäksi esittänyt, että pienyrittäjien työssäjaksamista voitaisiin tarvittaessa helpottaa esimerkiksi laajentamalla oikeutta saada tukea ensimmäisen työntekijän palkkaukseen tai ottamalla uudelleen käyttöön pienyrittäjien oikeus vuosilomarahaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies, vaikka sanoitte, että tämä kuuluu menneisyyteen, mitä puhuin tuossa, niin ed. Viitamies, huomatkaa, mitä tässä tapahtuu. Tässä nimittäin kauppa tulee keskittymään. Sitä minä en ymmärrä ollenkaan, että te hyväksytte tämmöisen ajattelun. Tässä tullaan ajamaan ahtaalle hyvin paljon pienkauppoja ja tämmöisiä lähikauppoja. Isot supermarketit kilpailevat sillä, että ne ostavat isoja määriä tavaroita edullisesti. Koskaan nämä pienemmät putiikit eivät pysty samaan, siis lähikaupat. Se tarkoittaa, että autolliset henkilöt, jotka viitsivät lähteä kauempaa hakemaan tavaraa, hakevat sitä edullista tavaraa. Silloin nämä pienet putiikit joutuvat vaikeuksiin. Tämä ei ole menneisyyttä, vaan tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa näin tapahtuu. Jos olette sitä mieltä, että näin hyvä, se on teidän asia, mutta minä en tämmöistä kannata.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken taas kuulin tämän PAMin osuuden tässä, että se tulisi kohentamaan. Se voi hetkellisesti kohentaa, tämä PAM-sopimus, tässä kyllä, mutta kyllä minä väitän, että se on pitkän päälle huono sopimus. Se tulee teettämään osa-aikaista ja pätkätyötä. Sitten kun tulee uudet työehtoneuvottelut, niin katsotaan, mihin silloin mennään.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtelalle vielä: Siinä mielessä kyllä puhutte menneisyyden äänellä, koska silloin olitte eduskunnassa, kun tehtiin päätöksiä siitä, että nykyinen huoltamojärjestelmä mahdollistaa elintarvikkeiden ja kaiken muunkin tavaran myynnin lähestulkoon yötä päivää tällä hetkellä. (Välihuuto) — Varmaan hän on vastustanut sitäkin asiaa, niin kuin montaa muutakin, mutta siitä huolimatta me olemme tällä hetkellä siinä tilanteessa, ja sen takia täytyy vaan nyt luovia niin, että kaikilla olisi mahdollisimman järkevä ja hyvä olla. Ilman muuta näistä seurauksista ja vaikutuksista täytyy olla huolissaan, ja sen takia valiokunta on vaatinut, että niitä myös seurataan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Muutama aika sitten televisiossa eräs kauppa-alalla toimiva myyjä, kun häneltä kysyttiin, mitä tekisit, jos saisit lottovoiton, ilman miettimistä sanoi: "Lopettaisin sunnuntaityöt." Uskon, että hänenlaisiaan on useampiakin.

Nyt meillä on käsittelyssä siis laki vähittäiskaupan aukioloista, ja pääasiallisena tavoitteena on selkeyttää vähittäiskauppojen aukioloaikaa, niitä säädöksiä. Hallituksen esityksen lähtökohtana on esitetty, että säädöksiä tehdään niin, että lähikauppojen asema turvattaisiin. Kuitenkaan ei ole selkeätä kuvaa siitä, mitä se sitten tarkoittaa, että lähikauppojen asema kaiken kaikkiaan turvattaisiin eli selviävätkö meidän erikoiskaupat, pienkaupat, lähikaupat, niin sanotut kivijalkakaupat, yksinyrittäjien kaupat tässä muutoksessa. Ainakin itselläni on suuri kysymysmerkki sen kysymyksen edessä, ja enemmän tämänkin keskustelun myötä on noussut epävarmuutta siihen suuntaan, että ne eivät selviä.

Talousvaliokunta esittää tämän lakiehdotuksen hyväksymistä vain vähäisin muutoksin. Kysymyshän on tästä asteittaisesta kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta, ja siinä nähdään nimenomaan, että kysymys on järjestelmän selkeyttämisestä, että kuluttajien ja kaupan taholta monimutkaiseksi koettu sääntely selkeytyisi. Sääntelyn yksinkertaistamisen lisäksi esitys valiokunnan kannanottojen mukaan antaa aiempaa joustavammat mahdollisuudet pitää liikkeet avoinna silloin, kun se kulutuskysynnän kannalta on tarkoituksenmukaisinta. En tiedä sitten, millä selvitetään, mitä sisältää tämä, että on kulutuskysynnän kannalta tarkoituksenmukaisinta.

Kuitenkin tässä talousvaliokunnan mietinnössä nostetaan esille, että aukiolosääntelyn vaikutuksista on tehty useita selvityksiä. Aihetta on sivuttu muun muassa ympäristöministeriön asettaman kaupan ja kilpailun työryhmän raportissa. Talousvaliokunta ihan tässä mietinnössä sitten kyllä toteaa, että selvityksissä on saatu osin ristiriitaisia arvioita niin nykyisen sääntelyn kun mahdollisten uusien aukiolosääntöjen vaikutuksista eikä niiden perusteella ole mahdollista yksiselitteisesti arvioida esitettyjen uudistusten vaikutuksia. Jo pelkästään tämän valiokunnan mietinnön sisällä olevan lauseen myötä olisi voinut jatkaa, tätä esitystä ei olisi tarvinnut viedä pidemmälle, vaan olisi vielä harkittu ja otettu huomioon ne ristiriitaiset arviot ja ne, mitä tässäkin keskustelussa on tullut.

Tällä kuitenkin on vaikutuksia ei pelkästään yksilöön, vaan perhe-elämään, mikä on tietysti mielestäni hyvin tärkeää. Vaikutetaan perheen valintoihin, kaikkeen siihen, miten perhe voi tämän jälkeen yhteistä vapaa-aikaa käyttää, ei pelkästään tavaroiden ääressä vaan nimenomaan perheenä ihmissuhteita rakentaen ja perheen sisäistä vuorovaikutusta rakentaen ja hyvinvointia muilla keinoin etsien. Pidän hyvin tärkeänä, että meillä todella yksi vapaapäivä viikossa ja meillä on vapaapäivä, jota voidaan pyhittää sillä tavalla, että se ei ole jollekin tavaralle pyhitetty, vaan sille elämälle, joka on arvokasta yksin ja arvokasta yhdessä perheen kanssa. Nämä vaikutukset olisi tullut ottaa vahvemmin mukaan, mitä tämä merkitsee perhepoliittisena kysymyksenä, mutta myös koko tämän yhteiskunnan muunkinlaisina kysymyksinä, mitä täällä on nostettu: ilmastopoliittisena kysymyksenä jne.

Valiokunta on tehnyt tämän lausuman, joka tietenkin on nyt sitten se, että seurataan kaikkia näitä vaikutuksia. Itselläni on melko epävarma suhtautuminen yleensä lausumien vaikutukseen. Mieluummin olisivat etukäteen kaikki selvitykset ja vaikutusten analyysit vahvemmin eriteltyinä, ja tietenkin on hyvä myös sen jälkeenkin arvioida ja seurata.

Toinen sellainen kohta mielestäni täällä, jonka olisi voinut vahvemmin myös talousvaliokunta ottaa, on se, kun sanotaan, että laajentuva liikkeiden aukiolo saattaa edellyttää myös yhteiskunnan taholta lisätoimia. Mielestäni tämä keskustelu ja myös tämän valiokunnan mietinnön sisällä olevat määrätyt kohdatkin osoittavat, että ilman muutahan tästä laista seuraa lisätoimia, jos ajatellaan työssäoloaikoja, pienyrittäjien työssäjaksamista erityisesti ja perheiden päivähoitokysymyksiä jne. ja logistiikkaa jne. Useammalla alalla varmasti tulee sellaisia seurauksia, jotka on nimenomaan tämän muutoksen myötä otettava yhteiskunnassa myös resurssikysymyksenä huomioon.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa lausunnossaan, että kaupan aukiolon vapauttaminen ja laajentaminen vaikuttavat laajasti työssäjaksamiseen, työturvallisuuteen ja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Kauppojen aukiolot vaikuttavat merkittävästi ihmisten työn ja vapaa-ajan ryhmittymiseen tai rytmittymiseen. Lausunnossaan valiokunta piti tärkeänä, että perheellä on jatkossakin säännöllisesti ja tarpeeksi usein mahdollisuus yhteisen vapaapäivän viettämiseen. Nämä perhearvot, lasten ja perheiden hyvinvoinnin arvot, ovat todella tärkeitä, että ne otetaan huomioon silloin, kun yhteiskunnassa tehdään tällaisia suuria, suuria ratkaisuja, jotka vaikuttavat, eikä pelkästään mielestäni sitä, että tällä vahvistetaan sitä, että ihmisillä on vapaus, niin kuin täällä on sanottu, että ihmisillä täytyy olla vapaus valita. Se ei tässä mielestäni toimi pelkästään. On otettava huomioon nämä muutkin asiat.

Erityisen huolissani olen siis erikoistavarakaupan ja pienten yritysten, kyläkauppojen selviämisestä siinä arjessa, siitä, mitä tapahtuu heille, työssäjaksamiselle. Tällä lisätään yrittäjien työtaakkaa ja heille nimenomaan sellaista, joka ei välttämättä poistu niillä asioilla, mitä täällä on sanottu, että saadaan joitakin lisäresursseja, ehkä uusi työntekijä lisää. Jos sinne yksi työntekijä yhden yrittäjän rinnalle palkataan, niin varmasti se tarkoittaa, että yksin se työntekijä kuitenkin siellä kaupassa on, ja se ei välttämättä sitä kokonaisuutta ratkaise.

Olen huolissani myös siitä, mitä tapahtuu vähittäiskaupan kustannuksille. Täällä vastalauseessakin se on nostettu esille, että vähittäiskaupan kustannukset uhkaavat nousta myymälöiden aukioloaikojen lisäämisen myötä. Vähittäistavaran kulutusta kauppojen aukiolojen laajentaminen tulee tuskin lisäämään. Kauppojen kasvavat kulut tullaankin siirtämään tuotteiden hintoihin ja kuluttajien maksettavaksi. Tämä on siis vastalauseessa. Olen samaa mieltä kuin vastalauseen allekirjoittajat, jotka ovat nostaneet näitä eri asioita esille: erikoiskauppojen ja pienten yritysten vaikeudet, työllisyys, työturvallisuuden ja perheiden tilanteiden huomioiminen.

Sen vuoksi olen sitä mieltä, että tämä laki tulisi hylätä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Karl Marx totesi aikanaan muistaakseni Pääoman kakkososassa: "Kasatkaa, kasatkaa, siinä Mooses ja profeetat". Jos Karl Marx olisi tänään istunut täällä tai talousvaliokunnassa tässä jo useamman viikon ajan, niin hän ehkä olisi muuttanut tuolloista näkemystään muotoon "Kuluttakaa, kuluttakaa, siinä Mooses ja profeetat". Nimittäin kyllähän tästä lakiesityksestä on sekä talousvaliokunnan mietinnössä että erityisesti tässä salissa tämän lain puolustajien puheissa tehty todellinen kuluttamisen ylistyslaulu: pitää olla vapaus kuluttaa. Kuluttaja on kuningas, täällä muistaakseni ed. Kataja sanoi debatissa.

Minun tekisi kyllä mieli sanoa suomalaista vähittäiskauppaa, sen keskittymistä mutta toisaalta myöskin sen keskittymän valtaa tarkastellessa ja tarkastellessa sitä myöskin suhteessa tämän lakiesityksen etenemiseen sekä ennen tänne tuloa että täällä eduskunnassa, että kyllä ne kuninkaat istuvat tuossa Katajanokan tyvessä ja missä se T-kaupan pääkonttori nyt mahtaakaan sijaita. Sieltä ohjataan merkittävästi enemmän suomalaisen päivittäistavarankuluttajan käyttäytymistä tällä hetkellä kuin yksittäisten kuluttajien markkinaperusteisella päätöksenteolla, valitettavasti.

Todettakoon ensin, että minun mielestäni tässä vastalauseessa, joka on vastalauseeksikin erinomainen, on loogisesti, analyyttisesti esitetty ne heikkoudet, jotka tähän lakiesitykseen sisältyvät, eikä minun tarvitse niitä sen vuoksi erikseen ryhtyä tässä käymään läpi. Vastalause on tällä kertaa merkittävästi mietintöä parempi myöskin perusteluiltaan.

Mutta pariin tässä salissa kuulemaani kommenttiin on pakko puuttua. Ensinnäkin tietysti siihen — taisi olla ed. Viitamies, joka sanoi —että yksinhuoltajille käy tässä nyt hyvin, että jos heillä on 50—50-tapaamisoikeus, niin niinä kertoina, kun lapsi on toisella puolisolla hoidossa, voi mennä kauppaan töihin sunnuntaisin. Onhan se mielenkiintoinen näkemys sekin. (Ed. Viitamies: Niin, jos on kaupan myyjä!) — Niin, jos on kaupan myyjä, niin silloin voi todellakin mennä, tai itse asiassa minä luulen, että useimmiten on pakko mennä juuri sen takia, että kun kaupan työntekijöitten palkka on niin pieni, niin on pakko mennä, ei voi mennä, vaan joutuu menemään sunnuntaisin työhön. — On minusta aika kummallista puolustella yksinhuoltajan asemaa ikään kuin sillä, että on hyvä, että on se toinen puolisko, että hän voi ottaa sen lapsen sitten, että pääsee kauppaan töihin. Minulle ehkä tulisi mieleen — ei ole kokemusta yksinhuoltajana eikä kaupan myyjänäkään — mutta luulisin, että minä ihan mielelläni saattaisin keksiä jotain muutakin tekemistä niinä vapaina sunnuntaina silloin, jos siis haluaa käyttää omaa aikaa muuhunkin kuin vain siihen lapsen hoitoon.

Mutta ratkaisuthan ovat yksilökohtaisia, ja aivan varmasti jotkut haluavat olla sunnuntaina työssä, mutta jos kaupan palkkataso olisi sellainen, että sillä tulisi edes kohtuullisesti toimeen, niin uskon, että halukkuutta sunnuntaityöskentelyyn olisi erittäin vähän. (Ed. Kallis: Eduskuntahan voisi olla sunnuntaina töissä!) — Niin, eduskunta on eduskunta, voisi olla nyt vaikka samalla palkalla. En tiedä, kuinka moni niin tekisi, jos saisi valita, olisiko täällä mieluummin näin tiistai-iltana vai sunnuntaina iltapäivällä. Muistelen pakkolakia säätäessäni kaksi vuotta sitten viettäneeni koko sunnuntaipäivän, isänpäivän, täällä, ja ihan varmasti olisin ollut lastenlasten ja lasteni kanssa paljon mieluummin kuin hommissa. Silloin minunkin oli pakko olla täällä, ja aivan samalla tavalla nyt tästä eteenpäin sitten kaupan myyjien on pakko olla.

Sitten kiinnitin samaan huomiota kuin ed. Rauhala, tähän mietinnössä esiintyvään lauseeseen, että kauppojen tulisi saada olla auki silloin, kun se on kulutuksen kannalta tarkoituksenmukaisinta. Tämä on kyllä aika paljastava lause. Siis onko todella kulutuksen kannalta tarkoituksenmukaisinta, että kaupat ovat auki sunnuntaisin? Mikä se semmoinen kulutus on, joka on niin pyhää, että kauppojen pitää sen vuoksi olla pyhänäkin auki? Se kulutushan on merkittävintä erityisesti sen takia, että se kasaa sitä Marxinkin tarkoittamaa pääomaa niitten kauppojen omistajille. Ei se kasaa sitä kuin vähäisessä määrin työntekijöille, jotka menettävät sen vapaapäivän, niille, jotka menettävät sen vastentahtoisesti, koska niitäkin merkittävästi on.

Sitten tähän PAMin kantaan, joka on ollut lain puolustajien näköjään keskeisin perustelu. Minä ymmärrän PAMin kannan siinä mielessä, että kun ajatellaan, että tämä porvarihallitus nyt tekee mitä milloinkin mieleen tulee ja erityisesti tässä nyt tietysti kaupan omistajien mieliksi tekeekin, niin kun se vääjäämättä näyttää tulevan poliittisista voimasuhteista johtuen, niin silloin siihen pitää sopeutua. Aivan samalla tavalla syntyi sosiaalitupo ja kelamaksun poisto. Kysymys on samanlaisesta sopimuksesta. Kun nähtiin, että pakko on, niin otetaan nyt se, mikä saadaan.

Minä olen silti huolissani. Voi kysyä, olisiko, jos tätä pakkoa ei olisi ollut, jos tätä pelkoa ei olisi ollut, PAM tämän takana. Minä väitän, että ei olisi. Jos näin on, niin silloin, vaikka ymmärrän, tunnen huolestuneisuutta ammattiyhdistysliikkeen periaatteellisesta asemasta tässä suhteessa. Jos tälle tielle lähdetään, että aina luovutaan periaatteesta, luovutaan ehkä jäsenistön tahdostakin vain siksi, että saadaan se pienempi paha, niin sen tien päässä ei ole loppua tai siellä on ihan jotain muuta, ja tästä syystä, vaikka ymmärrän — korostan kolmannen kerran, että ymmärrän PAMin ratkaisun — tunnen sitä kohtaan myöskin aitoa huolta.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Ed. Viitamies, pahoittelen nyt jatkuvaa teihin kohdistamaani huomiota tässä puheenvuorossani, mutta kun satuin olemaan paikalla, kun te moititte ed. Esa Lahtelaa menneisyyden vangiksi jäämisestä, niin mieleeni tuli jostain syystä vanha hieno laulu nimeltä "Euroopan syrjäkylät", joka alkaa jotenkin niin, että "Euroopan syrjäkylät ovat jo tyhjentyneet, vain kirkkojen alttareilla hylätyt Jeesukset". Se oli siis 1970-luvulla syntynyt arvio yhdistyvän Euroopan tulevasta kehityksestä, ja se kuva on huolestuttavasti ja hämmästyttävästi ollut aivan oikea. Yksi sen laulun viesti on se, että kun pääomat keskittyvät, kun kauppa keskittyy, kun kaikki keskittyy, niin Euroopan syrjäkylät tyhjenevät, ja tämä on huolestuttava osa sitä kehitystä, yksi osa sitä kehitystä, joka on tapahtunut.

Ainut, mikä asiassa minua lohduttaa, on se, että se laulu loppuu kuitenkin jotenkin niin, että "Se kehitys ei ole johdatusta eikä Jumalalta annettua, se on ihmisten tekoa, ja se on ihmisten käsissä muuttaa". Tältä pieneltä osalta, tämän asian osalta, ratkaisu on eduskunnan, tämän eduskunnan eikä kenenkään muun, käsissä. Minusta meidän olisi korkea aika nyt kantaa tässä asiassa oma vastuumme.

Vastustan siis, arvoisa puhemies. Edellä sanotun perusteella tulen äänestämään tämän lakiesityksen hylkäyksen puolesta.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan puutun ed. Virtasen puheessa. Aikaisemmin omassa puheenvuorossani puhuin siitä, että yksinhuoltajaäideillä, jotka kaupassa työskentelevät, tulee tämän lakiesityksen jälkeen olemaan parempi mahdollisuus päästä kiinni parempiin ansioihin muutoin pienipalkkaisella alalla, aivan kuten ed. Virtanen totesi, pääsemällä useammin sunnuntaisin töihin silloin, kun lapsi on toisella huoltajalla. Ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista, ed. Virtanen, että me täällä peilaamme omia kokemuksiamme siitä, olemmeko yksinhuoltajia tai olemmeko olleet kaupassa töissä. Te sanoitte itse, että teillä ei tällaista kokemusta ole. Itselläni on molemmista näistä kokemus, mutta siitä huolimatta me voimme kuunnella toinen toisiamme ja kuulla niitä, ketkä asioissa kulloinkin ovat parhaita asiantuntijoita.

Toisaalta, mitä tulee tähän puheenvuoronne loppuosaan, niin olen aivan samaa mieltä siitä, että kyliä ei saa päästää autioitumaan eikä maaseutua tyhjentymään. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Mutta siinä mielessä olette myöskin siellä menneisyydessä, koska päätökset tähän suuntaan on tehty jo aikaisemmin.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri samasta asiasta haluaasin ed. Virtaselle kertoa, kun hän sanoi, että hän ei ole yksinhuoltaja. Minä olen yksinhuoltaja, ja mä olen mies, niin että voin väittää, että kyllähän sitä voi vähän priorisoira. Lapsille voi selittää, että myös viikonloppuna voirahan olla töis, ja ei sille lapselle tartte selittää sitä, että siitä saarahan kaksin-, jopa kolmin-, nelinkertainen palakka, mutta niitä vapaita yksiä hetkiä voirahan pitää muinakin päivinä. Siinä mä olen samaa mieltä ed. Virtasen kanssa, että onko se tarpeellista, että pyhän aikana kaupat sillä lailla on auki, ja toisaalta kyllähän totuus on näin, että mitä enemmän päiviä kaupat on auki, sitä kalliimpia ovat aina niin sanotut ruoat ja tarvikkeet.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Miedolle: En todellakaan halua olla tekemässä täällä sellaista lakiesitystä, jonka tuloksena vastahankaisesti sunnuntaina kauppaan töihin menevät yksinhuoltajat joutuvat selittämään lapsilleen, minkä vuoksi minä sinne joudun menemään, tai jopa priorisoimaan, kun heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta siitä käytännössä kieltäytyä. En oikein ymmärrä myöskään tätä siltäkään kannalta, että kuitenkin ilmeisesti niistä kaikkein halukkaimmista sunnuntaityöntekijöistä erittäin merkittävä osa on opiskelijoita, joilla se tilanne on väliaikainen, ja siltä osin kannattaa tietysti tehdä vähän eroa siinäkin, mistä näkökulmasta puhuu. Minä en usko, että kaupan työntekijöitten enemmistö olisi ollut halukas tähän ratkaisuun muuten kuin siitä lähtökohdasta, (Puhemies: Minuutti!) että tämä on ikään kuin pakolla annettu.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtakunnallisen yrittäjäjärjestön puheenjohtajana olen joutunut tämän asian kanssa tekemisiin lähes kymmenen vuoden ajan, jona aikana erilaiset näkökannat ovat tulleet tutuksi, joista ehkä yhden yleisen periaatteen voisi sanoa siten, että elämä monimuotoistuu. Osa ihmisistä toimii toisilla periaatteilla kuin toiset, ja sellainen yhteinen, homogeeninen käyttäytymismalli, joka vallitsi vielä kymmeniä vuosia sitten, ei enää ole tätä päivää.

Samoin tässä on selvästi nähtävissä se, että kun hallitusohjelmassa todetaan, että kauppojen aukioloaikaa selvennetään lähinnä kuluttajien näkökulmasta katsottuna, niin en ole ollenkaan varma, selvenevätkö aukioloajat tällä lainsäädännöllä. Tässähän itse asiassa annetaan vapauksia, minkä seurauksena sitten kauppiaat ja kaupat tekevät itsenäisiä päätöksiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Yhdysvalloista, missä ehkä ala on kehittynein, on ensinnäkin todettava, että siellä päivittäistavarakauppa ei yleensä sijoitu näihin kauppakeskuksiin. Suomessa oikeastaan päivittäistavarakaupan vetovoimaisen yksikön olemus ja vaatimus tässä kaupan keskuksessa on välttämätön, jotta sinne saadaan riittävä määrä asiakkaita. Yhdysvalloissa isoissa "mooleissa" on tyypillistä, että todellakaan siellä ei ole päivittäistavarakauppaa ja myös yksittäiset kaupat, olivat ne sitten ihan tavarataloluokkaa, saattavat pitää sunnuntaina ovensa kiinni, kun samassa kauppakeskuksessa jotkut erikoisliikkeet tai muut vastaavat liikkeet katsovat olevan oman etunsa mukaan järkevää pitää auki. Siis yhtenäistä kauppakäyttäytymistä samassa mittakaavassa kuin lain perusteluosassa on sanottu, ei ainakaan Yhdysvalloissa esiinny. Tyypillistä on myös se, että erikoisliikkeet hyvin usein ovat koko maanantaipäivän tai ainakin maanantaiaamupäivän kiinni, jos ovat olleet viikonloppuna molempina päivinä, sekä lauantaina että sunnuntaina, auki.

Tämä laki ilmeisesti on lähtenyt liikkeelle Kaupan liiton ja PAMin yhteisestä sopimuksesta, ja niiden kannalta, ehkä molempien kannalta, laki on perusteltu. PAMille se tuo etua niille työntekijöille, jotka esimerkiksi haluavat tehdä sunnuntaina paremmin palkattua myyntityötä. Ehkä yhden tunnin aikana voi tienata kahden, jopa kolmen tunnin palkan. Esimerkiksi tyypillisessä keskikokoista suuremmassa päivittäistavarayksikössä myyjien lukumäärä on 50—60, ja sunnuntaiaukiolon pitämiseen tarvitaan keskimäärin 2—3 henkilöä, joista yksi voi olla vielä ulkopuolinen vartija. Sellaisten joukosta kyllä löytyy yleensä se henkilö, joka haluaa muutamasta tunnista tienata koko päivän palkan, jonka ajan hän joutuisi arkena olemaan myymässä.

Myöskin erikoisliikkeiden ja päivittäistavaraliikkeiden myyjien, sanoisinko, ammattitaidossa ja vaateissa on merkittävä ero. Päivittäistavarakaupassa kaikki tuotteet ovat EAN-koodilla, siis viivakoodilla, jonka laseri kassapäätteellä lukee, laskee yhteen ja vielä itse asiassa myös antaa rahat takaisin, jos oikein tarkkoja ollaan. Sen sijaan erikoisliikkeissä asiakas olettaa sinne mennessään, että hän saa korkeatasoista, asiantuntevaa palvelua, joka on kuluttajan kannalta näissä tuotteissa myös usein aivan välttämätöntä, jotta valinta osuisi oikein. Näissä erikoisliikkeissä kuitenkaan ei ole 40:tä myyjää. Siellä on joko yksi perhe tai heillä pari apulaista, joista sitten, mikäli ollaan kauppakeskuksessa, nykyisen ehdotuksen mukaan on jonkun tultava sunnuntaina töihin, jos laki sellaisenaan tulee voimaan.

Tässähän myös on alun perin niiden kohdalla, jotka ovat menneet kauppakeskuksiin ja tehneet sopimuksen vuokraajan, kauppakeskuksen, kanssa, lähtökohtaisesti ollut kuuden päivän aukiolovelvoite. Nyt se seitsemäs päivä tulee tavallaan tähän sopimukseen taannehtivasti siten, ettei siitä erikseen käydä sopimusneuvotteluja. Se seitsemäs päivä onkin sitten erikoisliikkeiden kohdalla käytännössä se ainoa päivä, jonka perinteisesti on voinut viettää niin kuin on halunnut. Osa varmasti on ollut jopa kaupassa hoitamassa erilaisia tehtäviä, mutta valtaosa varmaan on käyttänyt sen levon ja virkistyksen puolella. Tässä uudessa asetelmassa tämä ei enää ole kauppakeskusyhtälöissä mahdollista, ellei sitten aikanaan tuomioistuinkäytäntö tässä muutu.

Talousvaliokunnassa käsiteltiinkin tämän johdosta 4 §:ää aivan erityisellä huolellisuudella, ja alun perin siellä oli vain sanat "kohtuullista" ja "kauppakeskuksen kannalta välttämätöntä". Sellaista kauppakeskusta mielestäni ei ole, jossa jokaisen erikoisliikkeen pitäisi olla auki. Se ei ole välttämätöntä. Mikään niistä ei kaadu eikä katoa, mutta erikoisliikkeen aukiololla on tietysti markkinavoimiin nähden vetovoimaa, ja siinä mielessä se on myös näille päivittäistavarakaupoille tarpeellista.

Nyt talousvaliokunnan käsittelyssä saatiin tähän sellainen näkökohta, että tämän seitsemännen päivän tulee olla myös itsenäisesti laskettuna kannattava. Kannattavuus on helposti laskettavissa, ainakin se on paljon helpompaa kuin kohtuullisuuden arviointi. Silloin voidaan laskea myynti ja kate ja katsoa, mitä siitä jää jäljelle vai jäikö jotain ylipäätänsä.

Heikkoudeksi jää edelleen se, että kauppakeskuksessa oleva erikoisliike on kauppakeskuksen vuokralainen, joka on määräaikaisen vuokrasopimuksen varassa, ja vuokrasopimuksen uusiminen tulee jonain päivänä aina käsille. Tässä tällainen hiljainen painostus varmasti on sitten omiaan harkituttamaan tätä erikoisliikkeen pitäjää sen suhteen, miten hän suhtautuu tähän seitsemänteen päivään.

Epäsymmetrinen laki, joka on lähtenyt väärässä järjestyksessä ja tulee varmasti aiheuttamaan vielä monet keskustelut käytännön tasolla, miten asiassa milloinkin on oikein meneteltävä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Muutama sana käsittelyssä olevasta lakiehdotuksesta ja siihen liittyvästä mietinnöstä.

On totta se, että kauppojen aukiolokysymys on puhuttanut tässä vuosien saatossa niin eduskuntaa kuin yhteiskuntaa laajemminkin useita kertoja. Täällä on hyvin useaan otteeseen sanottu, että maailma muuttuu. Kyllä se muuttuukin, se on tosiasia. Mutta ei se muutos ole aina välttämättä positiivista, eikä muutokseen voi suhtautua sillä tavalla ainakaan kansanedustajana eikä myöskään kuntatason päättäjänä ja ylipäätään päättäjänä ja asioihin vaikuttavana henkilönä, että muutosta ei voisi ohjata. Ja näin on myöskin tässä tapauksessa.

Tässä markkinavoimat ovat ottaneet aika voimakkaan otteen ja ohjanneet meidän kaupan rakennetta siihen suuntaan, mihin on menty. No, voidaan sanoa, että kunnissahan on tehty päätöksiä kaavojen osalta. Totta on. Mutta ne markkinavoimat ovat myöskin vaikuttaneet sinne suuntaan, ja välttämättä tämä meidän ohjaava päätöksentekomme ei ole siinä ottanut kaikkia vaikutuksia huomioon, alueellisia vaikutuksia, laajempia vaikutuksia yhteiskuntaan. Jos katsotaan, mitä kaupan alalla on tapahtunut, niin kauppa, niin kuin täällä hyvin erityisesti tässä talousvaliokunnan mietinnön vastalauseessa todetaan, on keskittynyt.

Olen ed. Erkki Virtasen kanssa samaa mieltä siitä, että tämä vastalause on hyvin rakennettu, perusteellinen ja siinä on myöskin hyvin suuri logiikka, hyvä logiikka: asiat etenevät oikeassa järjestyksessä ja ne myöskin avautuvat lukijalle.

On tapahtunut niin, että muutama iso hallitsee meidän vähittäistavarakauppaamme. Se on merkinnyt erittäin voimakasta kauppakuolemaa ympäri Suomea erityisesti haja-asutusalueilla. Voidaan sanoa, että tämä nykyinen laki jossain määrin, vaikka se ei ole hyvä eikä selkeä — niin kuin tämäkään ehdotus ei ole, niin kuin ed. Lehti täällä totesi, niin varmasti on niin, että vääntöä riittää ja sitä tullaan vielä jatkossa käymään ja ehkä oikeuttakin istumaan — kuitenkin turvasi sen, että niin sanotut lähikaupat säilyivät, kun siinä oli se 400 neliömetrin tilaraja. Se turvasi niitten mahdollisuuden toimia tässä myllerryksessä.

On selvää, että jos tämä lakiehdotus hyväksytään, niin rakenteissa tulee tapahtumaan edelleen voimakasta muutosta. On selvää, että kauppa edelleen tulee keskittymään, ja on selvää, että lähimyymäläkuolemat tulevat kiihtymään. Näin tulee käymään siitä huolimatta, vaikka täällä kuinka valiokunnan mietinnössä esitetään lausumaehdotuksena sitä, että "eduskunta edellyttää, että hallitus varaa riittävät määrärahat haja-asutusalueen kyläkaupan investointitukeen". Jos en väärin muista, kun edellistä kauppojen aukioloaikalakia käsiteltiin täällä, niin oli suurin piirtein samanlainen lausuma, ja oli myöskin samanlainen lausuma suurin piirtein, mitä valiokunnan esittämä ensimmäinen lausumaehdotus on. Selvitetään sitä, miten tässä nyt sitten käy, jos lakiehdotus hyväksytään; näin myöskin silloin edellisellä kerralla, "selvitetään". Ja kuitenkaan nyt kaikkia asioita ei ole riittävästi selvitetty, minkä pohjalta voitaisiin nyt näin tehdä, kuten täällä hallitus ja valiokunnan enemmistö esittävät. Yhteiskunnallisia vaikutuksia tämän esityksen kautta ei ole riittävästi selvitetty.

Täällä erityisesti nyt sitten ne, jotka ovat puoltamassa tätä lakiehdotusta ja talousvaliokunnan mietintöä, ovat perustelleet, että kun PAM on nyt sitten käynyt työmarkkinaneuvottelut vastapuolen kanssa, niin tulee tämä hyväksyä. Mitä tulee tähän PAMin näkökulmaan, niin on aivan luonnollista, että jos minä olisin Ann Selin, PAMin puheenjohtaja, niin totta kai olisin käynnistänyt vastapuolen kanssa neuvottelut siitä, miten nyt voidaan näitä kaupan työolosuhteita, työaikoja ja työehtoja tässä yhteydessä paremmaksi saada, ja siltä pohjalta olisin ilman muuta käynyt neuvottelut.

PAM on toiminut tässä aivan oikein, niin kuin edunvalvontajärjestön pitää toimiakin, turvatakseen edes ne pienet parannukset kaupan alan työntekijöille, jos tämä laki menee läpi. Näin pitää vastuullisen työmarkkinajohtajan ja työmarkkinajärjestöjen käyttäytyäkin. Mutta sillä perusteella ei voi perustella sitä, että tämä lakiehdotus tulisi aivan ehdottomasti täällä hyväksyä. On huomioitava se, mihinkä mielestäni ed. Kauppila ja myöskin ed. Uotila tässä aikaisemmin alkuillasta puheenvuoroissaan puuttuivat, että tällä on ilman muuta laajempaa vaikutusta meidän työmarkkinatoimivuuteemme ja meidän työmarkkinakenttäämme. Joka toista väittää, ei tunne meidän työmarkkinoidemme toimivuutta ja käytäntöjä siellä. Sillä on vaikutusta.

Ed. Jouko Laxell käytti erinomaisen puheenvuoron. Se oli sellaisen henkilön puheenvuoro, jolla on pitkäaikainen kokemus alasta, ja kuvasi hyvin erityisesti erikoiskaupan tilannetta, mihinkä se on ajautumassa, jos tämä lakiehdotus hyväksytään. Tässä on pakko todeta se, että esimerkiksi minuun — ja uskon, että kaikkiin muihinkin kansanedustajiin — on oltu Suomen Yrittäjien, Yrittäjänaisten, Erikoiskaupan Liiton, yksittäisten yrittäjien, erikoiskauppaa harjoittavien yrittäjien, vähittäiskauppaa harjoittavien yrittäjien taholta laajasti yhteydessä. Meidän perhe esimerkiksi pääsääntöisesti käyttää niin sanottua lähikauppaa, pientä lähikauppaa, ja tulee tietysti kauppiaan kanssa keskusteltua hyvin paljon siitä, mitä mahdollisesti vaikuttaa, jos tämä laki menee läpi, hänen liiketoimintaansa ja kauppatoimintaansa tämä päätös. Kyllä ne pelot ovat aika kovat.

Puhemies! On tietysti myönnettävä, että tässä on joitakin positiivisia asioita, joita täällä on kyllä lueteltu useissakin puheenvuoroissa. Mutta kyllä nyt me olemme tekemisissä jälleen kerran ison asian kanssa, jolla voidaan vaikuttaa siihen, mihinkä suuntaan meidän yhteiskuntaamme kehitetään: mennäänkö voimakkaasti markkinaehtoisvetoisesti vai pyritäänkö kehitystä ohjaamaan ja ottamaan huomioon enemmän yhteiskunnalliset vaikutukset.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Suurimmalla osalla suomalaisista työntekijöistä on sunnuntai vapaata. Minulla on myöskin se käsitys, että harva haluaisi siirtyä sunnuntaityöhön. Kysykää itseltänne, hyvät kansanedustajat, mitä estettä on sille, että eduskunta alkaisi kokoontua sunnuntaisin ja pidettäisiin vaikka keskiviikko vapaata. Minä olen aivan varma siitä, että te ette halua, että eduskunnan täysistunnot olisivat sunnuntaina ja keskiviikko olisi sitten vapaata. (Ed. Zyskowicz: Tehdään sunnuntaina töitä, niin kuin ed. Kallis tietää!) — Ed. Zyskowicz, teillä on oma puheenvuoronne ja sitten voitte tätä kommentoida. Mutta jos ed. Zyskowicz on tätä mieltä, että hyvä on, sunnuntaina tullaan täysistuntoon, niin se on hänen käsityksensä, mutta minulla on se käsitys, että hän kuuluu kyllä pieneen vähemmistöön.

Tämä on ideologinen kysymys. Suuret kauppaliikkeet haluavat laajentaa kauppojen aukioloaikoja, pienet liikkeet ja erikoisliikkeet vastustavat. Osa työntekijöistä haluaa, ja nimenomaan rahan takia, lisätä sunnuntaiaukioloa, ja osa työntekijöistä on kovasti vastaan. Sanotaan, että ei teidän tarvitse sunnuntaina käydä kaupassa, ei se ole mikään pakko. Minä kysyn, onko pakko sitten käydä kaupassa. Kenen on pakko käydä kaupassa? Kertokaa minulle, kenen on pakko käydä kaupassa sunnuntaisin. Uskallan sanoa, että ei kenenkään. Ja jos tilanne on se, niin kuin kuvasin, eli suuret haluavat, pienet vastustavat, työntekijät pääasiallisesti vastustavat, onko se liian suuri uhraus minulta olla menemättä kauppaan, jotta nämä työntekijät saisivat sunnuntaina pitää vapaata?

Arvoisa herra puhemies! Kyllä on paljon asioita, joita minäkin haluan, mutta jos minä ne saan, niin se voi olla vahingoksi jollekin toiselle. Minä väitän, että tässä on juuri sama tilanne: Jos ne, jotka haluavat, saavat käydä sunnuntaisin kaupassa, jotkut maksavat siitä hinnan, joka voi olla aika kova, mutta on pikku pakko kuitenkin maksaa se hinta. Eli ajattelen nimenomaan näiden erikoisliikkeiden yrittäjiä ja pienyrittäjiä.

Olemme myöskin nähneet, mihin suuntaan tämä kehitys on mennyt. Kauppakuolema on jyllännyt, erikoisliikkeet ovat kuolleet, ja erikoisliikkeiden erikoistavarat ovat siirtyneet suuriin kauppakeskuksiin. Tällaista kehitystäkö haluamme? Niin kuin sanoin, ei olisi liian suuri uhraus olla laajentamatta tätä lakia niin, että ne, jotka sisäisesti ja aidosti eivät halua sunnuntaityötä, myöskin vapautuisivat siitä.

Hyvin ikävänä pidän sitä, että eduskunnan kansanedustajat kirjoittavat kyllä kolumneja ja yleisöpalstalle, miten he vastustavat sunnuntaiaukiolon laajentamista, jopa salissa puhuvat, että ovat kyllä sitä mieltä, ettei pitäisi laajentaa, mutta kuitenkin äänestävät sen puolesta. Sitten ihmetellään, että eduskunta on menettänyt arvovaltansa. Eduskunta menettää arvovaltansa juuri tämän takia, kun selkeästi ilmoitetaan, mitä mieltä ollaan, mutta sitten toimitaan juuri päinvastoin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Pieneen välihuutojen muodossa käytyyn keskusteluun ed. Kalliksen kanssa haluan ensin vastata, että en vaatinut eduskunnan täysistuntoja sunnuntaiksi mutta huomautin siitä tosiasiasta, jonka kaikki kansanedustajat tietävät, että hyvin monet kansanedustajat tänäkin päivänä pääosan sunnuntaipäivistä käyttävät ainakin osin työn tekemiseen.

Täällä on, herra puhemies, usea puhuja tarkastellut tätä asiaa siitä näkökulmasta, että kauppojen sunnuntaiaukioloa ei tarvita. Ed. Kallis edellisessä puheenvuorossa kysyi suoraan, kenen on pakko käydä kaupassa sunnuntaisin.

Herra puhemies! Minun näkökulmani on aivan päinvastainen tai ainakin aivan toinen. Minä en puhu siitä, tarvitaanko sunnuntaiaukioloa, minä en puhu siitä, että jonkun olisi pakko käydä sunnuntaisin kaupassa. Minä puhun siitä, onko lainsäätäjän asia päättää, milloin kuluttaja saa käydä kaupassa, onko lainsäätäjän asia päättää, milloin kauppias saa käydä omassa kaupassaan kauppaa, onko lainsäätäjän asia päättää siitä, milloin työntekijät saavat tehdä työtä. Onko lainsäätäjän asia päättää, että on eri säännöt kaupankäynnille sen mukaan, onko kauppa maalla vai kaupungissa, sen mukaan, onko kaupassa myytävänä autoja vai televisioita, sen mukaan, onko kaupassa myytävänä ruuan ohella myös bensiiniä, sen mukaan, onko kauppa maan alla vai maan päällä, sen mukaan, onko kaupassa alle 400 neliötä vai yli 400 neliötä jne. jne.? Minun mielestäni näistä asioista päättäminen ei ole lainsäätäjän asia. Minusta kuluttajat, kauppiaat ja työntekijät päättäkööt itse, milloin kaupat ovat auki ja milloin ne ovat kiinni.

Ed. Kallis sanoi, että tämä on hänelle ideologinen kysymys. Tämä on myös minulle ideologinen kysymys. Tältä osin meillä on kuitenkin erilainen ideologia. Minun mielestäni on, kuten sanoin, kuluttajien, kauppiaiden ja työntekijöiden asia päättää siitä, milloin kaupat ovat auki ja milloin ne ovat kiinni. Jos itse saisin päättää yksin, niin kumoaisin koko liikeaikalain. En väitä, että se järjestelmä olisi selkeämpi kuin nykyinen järjestelmä, mutta silloin kaupan aukioloajat määräytyisivät viime kädessä kuluttajien, työntekijöiden ja kauppiaiden omien lähtökohtien perusteella.

Katselin viime torstaina A-talk-ohjelmaa tästä aiheesta, ja siellä sosialidemokraattien edustaja Miapetra Kumpula-Natri sanoi, että hänen mielestään perheiden, lapsiperheiden, ei tulisi sunnuntaina mennä kauppakeskukseen vaan heidän tulisi mieluummin mennä esimerkiksi taidenäyttelyyn. Minunkin mielestäni on hyvä, jos lapsiperheet sunnuntaisin käyvät taidenäyttelyissä, konserteissa, kirpputoreilla ja muuallakin, mutta jos lapsiperhe oman mukavuutensa vuoksi katsoo, että sunnuntaina on aikaa ja sopiva sauma käydä ostamassa lapsille vaikkapa uusia vaatteita, niin minun mielestäni tällä lapsiperheellä on siihen täysi oikeus ilman, että me tässä suhteessa sanomme, mikä on tälle lapsiperheelle oikeanlaista elämää ja mikä on vääränlaista elämää, ilman, että täti sosialidemokraatti tulee sanomaan, että nyt ei ole oikea aika mennä kauppaan ostamaan lapsille vaatteita.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että olisin minäkin mielelläni nähnyt, että ministeri Sinnemäki, jolle tämä asia hallituksessa kuuluu, olisi voinut ainakin osan aikaa olla tässä keskustelussa mukana.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva hallituksen lakiesitys lisää kauppojen sunnuntaiaukioloaikoja. Kaupat ovat nykyisin seitsemänä päivänä viikossa auki 22 kalenteriviikkona, ja tämän lakiesityksen pohjalta kauppojen aukioloaika laajenisi 38 kalenteriviikkoon. Hallitus perustelee tätä lakiesitystään nimenomaan vähittäiskauppojen aukioloajan selkeyttämisellä. Minä ymmärrän sen, että tämä tavoite lähtökohtaisesti on oikea, mutta näen kuitenkin tämän hallituksen esityksen tiellä moniakin periaatteellisia kysymyksiä, joihinka lyhyesti haluan tässä omassa puheenvuorossani pysähtyä.

Ensimmäinen asia on se, mikä jo käytetyissä puheenvuoroissa on tuotu esille: sunnuntain merkitys. Kyllä sunnuntaipäivä omassa ajattelussani on enemmän kuin muut viikonpäivät. Sunnuntai on pyhäpäivä, ja meidän pitäisi käydä laajempaakin keskustelua siitä, millä tavalla pyhäpäivää kunnioitetaan ja arvostetaan myös lepopäivänä. Minä ymmärrän sen, että monet teistä kollegoista ajattelette, että tämän suuntaisen näkökulmankin esille ottaminen on jo niin tavattoman vanhanaikaista, että onko edes tarpeellista keskustella tästä näkökulmasta. Minä omalta puoleltani sanoisin, että on tiettyjä asioita, joista periaatteellisesti tänäkin päivänä on hyvä keskustella, jopa pitää niistä kiinni, vaikka toisaalta ymmärrän, että kehitys kulkee eteenpäin, ja on tavattoman monia asioita kehittämisen näkökulmasta, joiden osalta haluan olla jopa etulinjassa viemässä niitä eteenpäin, mutta tämän periaatteellisen asian osalta olen toista mieltä kuin tämä hallituksen esityksen lähtökohta on.

Kun ajatellaan sitä, mitä tarkoittaa tämän hallituksen politiikka — siis vapauttaa — minä otan pienen esimerkin, mitenkä epäjohdonmukainen tämä käytäntö on. Torstaina 29. päivä lokakuuta meillä pienessä Lumijoen kunnassa lääkekaappi oli viimeistä päivää auki. Miksi se oli viimeistä päivää auki? Lääkelaki luo perusteet sille, että lääkekaappioikeuksia on lakkautettu. Uutta lupaa Limingan apteekkari ei saanut tämän lääkekaapin toiminnan jatkamiselle. Minä kysyn, arvoisat kollegat, kumpi on tärkeämpi näkökulma asiakkaan, kansalaisen, lähtökohdista, se, että hänellä on lähellä lääkepalvelut, vai se, että kaupat on mahdollista pitää seitsemänä päivänä viikossa auki. Siis tämä lääkepalvelu ei ole tavoittanut yhtäkään tässä rakkaassa kotikunnassani asuvaa ihmistä runsan kahden viikon takaisesta perjantaista lähtien. Minusta tämä on iso periaatteellinen kysymys, ja siksi siitä, mitä me vapautamme, mille me luomme yrittämisen edellytykset, meidän pitää käydä selvästi laajempaa keskustelua.

Toinen, tänä päivänä esiin noussut minusta ihan uskomaton asia on se, että lapset voidaan ottaa lääkekokeisiin ilman vanhempain lupaa, toinen erittäin iso periaatteellinen kysymys, missä taas vapauttamisen suhteen me tavallaan etenemme ohi sellaisten periaatteellisten rajojen, joidenka osalta näen, että semmoinen luontainen ihmiselämän suojeleminen, vanhemman vastuu lapsen elämisestä, sen tukemisesta, vastuun läsnäolo, tietyllä tavalla irrotetaan lain avulla tästä luonnollisesta yhteydestä. Minä, arvoisat kollegat, haluan lyhyesti pysähtyä tähän omissa perusteluissani ja tämän jälkeen vasta tulen tähän varsinaiseen liiketoiminnalliseen näkökulmaan.

Olen nyt viitisentoista vuotta saanut olla tässä luottamustehtävässä, ja minua hämmentää se, että kun kauppakeskukset kukoistavat tänään, mutta monet muut asiat tässä taantuman keskellä hiipuvat Suomessa, niin miten on mahdollista, että siitä huolimatta niiden suurin ongelma on se, että kaupat eivät ole riittävän paljon auki. Tähän asiakasnäkökulmaan, että se on ehdoton vaatimus asiakkaiden kannalta, minä en ole törmännyt kertaakaan. Kevään aikana tapasin tuhansia, tuhansia suomalaisia Euroopan parlamentin vaalikampanjan yhteydessä. En tavannut yhtään suomalaista, joka oli vaatimassa lisää aukioloaikoja. Hyvin toisen tyyppiset kysymykset olivat puheiden ja keskusteluiden keskiössä.

Tässä mielessä ajattelen vähän harmistuneenakin sitä, mikä tyydyttää kaupan keskusliikkeitä. Tällä hetkellä niiden kilpailuasetelma jo monista verotuksellisista tekijöistä johtuen on suhteessa pieniin kauppayksiköihin aivan ylivoimainen, ja se jälki näkyy monella tavalla. Tässä mielessä näen hyvin keskeisenä, mutta selvästi jo aikaisemmin kertomiani perusteita silti vähäisempänä sen, että olen tullut eduskuntatyöhön aikanaan puolustamaan yrittäjyyttä. Haluan jokaisen lain osalta harkita ja arvottaa osaltani myös tästä näkökulmasta tehtävää päätöstä.

Arvoisa puhemies! Ehkä hyvin merkityksettömänä näkökulmana otan tämän kansainvälisen kehityskuvan. Tämä taantuma tulee muuttamaan suomalaisen kaupan olemusta. Jos minä ajattelen kokemuksia Yhdysvalloista, tällä hetkellä siellä ollaan jo tilanteessa, että monet nämä kauppakeskittymät ovat jo jos eivät lähes tyhjillään niin ainakin puolillaan kauppaliikkeistä. Jopa aluesuunnittelussa on siirrytty ihan uuteen kehitysvaiheeseen. Ei enää rakenneta sillä tavalla, että ihmiset asutetaan tänne, kauppakeskittymät rakennetaan eri paikkaan ja valtavat väylät, joilla ihmiset pystyvät sitten liikkumaan ja siirtymään, hankkimaan kauppapalveluita, vaan nyt integroidaan uusilla asumisalueilla asuminen, palvelut, kaupan toiminnat, ja tämä merkitsee pienempien yksiköiden syntymistä.

Jos minä ajattelen suomalaisen yhteiskunnan tasapainoista rakentamista ja kehittymistä, niin totta kai tietyssä mielessä arvostan niitä riskinottajia, jotka ovat näitä merkittäviä, isoja kokonaisuuksia toteuttaneet, mutta silti ajattelen, olisiko syytä laajemminkin pysähtyä ajattelemaan sitä, miten me kaavoitamme, miten me toteutamme asumisen, elämisen ympäristöjä, jotta me luomme sellaisille palveluille tilaa, jossa pienyrittäjät pystyvät sitoutumaan ja antamaan omalla toiminnallaan arvokkaan panoksen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan puheen ajatuksiin on ilo yhtyä, ja itse osaltani totean, että kysymys on paljon laajemmasta asiasta kuin vähittäiskaupan aukioloista. Kysymys on hyvin paljon suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin liittyvistä asioista. Aikanaan kun Multialla lapsuudessani kasvoin ja vartuin, oli luonnollista, että kaupat menivät kiinni lauantaina puolilta päivin ja pyhäpäivänä oli kirkonkylällä aivan oma rauhallinen ilmeensä. Samoin oli oppikouluvuosina Keuruun kirkonkylän elämässä arjen ja pyhän ero, samoin varusmiespalvelukaupunkini Hamina oli arkena toisenlainen kuin pyhäpäivänä, opiskelukaupunkini Helsinki samoin arkena toisenlainen kuin pyhänä.

Minä pelkään, että meillä saattaa käydä niin, että me menetämme jotain tästä arjen ja pyhän vuorottelusta, jota ihminen loppujen lopulta elämässään tarvitsee, sillä, että vapautamme kauppojen aukioloa. Minä en tiedä, ketkä asiakkaina tarvitsevat enemmän näitä aukioloaikoja. Heitä voi olla, mutta minä en ole ketään vielä tavannut, paitsi että tietysti joku kansanedustajista on sanonut, että hän tarvitsee, että hän pääsee kauppaan silloin, kun itse tahtoo, mutta me taidamme olla semmoinen aika harvinainen rotu Suomen väestössä, meillä saattaa olla vähän tarpeita, joita ei välttämättä kaikilla muilla ole, asioida kaupassa, koska eivät ketkään muut kuin kansanedustaja ja kaupan edustajat, keskusliikkeitten edustajat, ole toivoneet, että nämä aukioloajat jatkuvat.

Sitä vastoin oma lähikauppiaani, jonka asiakkaana hyvin paljon olen, on halunnut, että hänelläkin olisi sunnuntaina vapaata, hän voisi olla perheensä parissa, ja nyt jos aukioloajat pitenevät, niin hän sanoo, pitääkö hänen tulla makuupussin kanssa sitten päivystämään, jos joku asiakas saattaa tulla hiljaisempana aikana. No, se oli tietysti vain tuommoinen kärjistys, mutta osoitti sen, että pienyrittäjä, lähikauppias kokee ongelmana tämän aukiolopakon, käytännössä pakon lisäämisen, sen takia, että asiakkaat sitten saattavat mennä sinne, missä ovet ovat avoinna. Käytäntö tässä tulee varmasti näyttämään, mihinkä tämä tilanne johtaa.

Itse vierastan sitä, että menisin näihin suuriin marketteihin, kauppakeskuksiin. Minä kierrän ne yleensä kaukaa. Minä itse haluan käyttää lähikauppoja, joissa on vielä palveluakin. Kun käy noissa suurissa marketeissa, niin eipä siellä varmasti pyhänä ole muuta kuin se nuori opiskelija, joka kerää kassalla rahat. Se on hänen tehtävänsä. Mutta sitten mitään asiakaspalvelua siellä ikävä kyllä en suuremmalti ainakaan ole tavannut. Toinen asiakas saattaa neuvoa, mistä suuren kauppakeskuksen vastakkaiselta puolelta tai jostakin aivan muusta kerroksesta saattaisi etsimäänsä käydä etsimässä.

Elikkä minä henkilökohtaisesti haluan, että meillä yhteiskuntapolitiikassa puolustettaisiin ihmistä lähellä olevia palveluja, olipa kysymys lääkäripalveluista, hammaslääkäripalveluista, terveysasemista, neuvoloista, lähikouluista, niin kyläkouluista kuin taajamien lähikouluista, mutta myöskin lähikaupoista.

Aivan kuten täällä on mainittu puheenvuorossa, niin on Yhdysvalloissa koettu todella ongelmana, että ikääntyville ihmisille ei ole lähipalveluita. Meidän tulee nähdä myöskin se, että Suomessakin tämä kysymys tulee entistä enemmän ajankohtaiseksi. Tämä käsiteltävänä oleva kysymys on tietysti se, että kauppojen, vähittäiskaupan, aukioloajat menevät, kuten täällä esitetään, mutta haluan, että tämä kritiikki, mitä puheenvuorossani tuon, tulee kirjatuksi aikakirjoihin, sillä ainakaan minulla ei ole yhtään enempää ostovoimaa, vaikka kauppojen aukioloaika laajenee. Meillä jokaisella on ilmeisesti aivan sama ostovoima riippumatta kauppojen aukioloista.

Jään suuresti ihmettelemään, mihinkä me tarvitsemme tätä aukiolopidennystä. Sillä on vaikutusta niitten ihmisten osalta, jotka ovat työssä. Voi olla, että on niitä henkilöitä, jotka kokevat hyväksi, että saavat sunnuntaina paremman palkan, ja toivon mukaan he ovat tyytyväisiä. Mutta yleensä ihmiset, jotka ovat vakiintuneemmassa työsuhteessa, kokevat ongelmaksi sen, että sunnuntai heitä sitoo. Todella pienyrittäjät ovat tässä tuoneet hyvin voimakkaasti esille kritiikin aukiolojen jatkumista kohtaan.

Minua on puhutellut omalla kotipaikkakunnallani pitkään toiminut hautausalan liikkeenharjoittaja, jolla oli kukkakauppa. Hän toivoi, että seurakunnassani ei olisi sunnuntaihautauksia. Taas seurakunnassa katsottiin, että Vapahtajamme ylösnousemuksen päivä, sunnuntai, on oikein sopiva tällaiseen. Sitten työehtosopimukset ja muut vaikuttivat, että sunnuntaihautaukset ovat lähes väistyneet. Voi olla, että muitten pitojen järjestäminen sunnuntaina tuli kalliimmaksi. Itse se ei muuten olisi yhtään sen kummempi, onko se sunnuntai tai arki, ei se itse toimitus siinä maksanut, mutta kukkakauppias sitten, kun hän jäi eläkkeelle, sanoi, että nyt koitti minullekin sunnuntai. Hänen ei tarvinnut tehdä sitä työtänsä enää sunnuntaina. Ja tuo syvällinen huokaus on kyllä minua hyvin voimakkaasti koskettanut.

Arvoisa puhemies! Tässä eduskunnassa tehdään lakeja, käytännöt muotoutuvat, kulttuurit muotoutuvat, ja toivon, että huolimatta nyt ilmeisesti päätettävästä laista meillä löydetään ne ratkaisut, jotka soveltuvat eri osapuolille, asiakkaille ja joissa myös säilyisi suomalaisessa yhteiskunnassa arjen ja pyhän ero.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa eduskunnan puhemies! Kenen etu kauppojen sunnuntaiaukioloaikojen lisääminen on? Se ei ole perheiden, pienten kauppayritysten eikä työntekijöiden etu. Ajetaanko tässä vain suurten kauppaketjujen itsekästä etua? Aukioloaikojen lisäämisellä pienyrittäjät joutuvat lopettamaan toimintansa kannattamattomana. Nimittäin ei kansalaisten ostovoima aukioloaikoja lisäämällä kasva, päinvastoin, sunnuntaiaukiolot lisäävät myytävien tavaroiden hintaa, koska kaupan kustannukset ovat sunnuntaina arkipäiviä suuremmat.

Hallitus haluaa keskittää kauppatoiminnan suuriin kauppakeskuksiin. Autottomat, joita on suuri osa väestöstä, vanhuksista lapsiin, eivät edes pääse pitkän matkan päässä oleviin keskuksiin ilman autoja. Lisäksi sunnuntaina julkinen liikenne on minimissään. Vihreät ajaessaan kauppojen sunnuntaiaukioloaikojen lisäämistä ovat ajamassa suurten, kaukana olevien ostoskeskusten perustamista ja lisäämässä ilmastonmuutosta. Keskusta on autioittamassa maaseutua kannattamalla lakiesitystä. Onko kokoomus vain suuryritysten asialla, koska hallituksen esitys tappaa pienyrityksiä? Yhden päivän viikossa tulisi olla kaikille ei markkinapäivä vaan lepopäivä, omistettu itselle, perheelle, läheisille, yhdessäololle.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu kauppojen aukioloaikojen laajentumisesta on vähän liioiteltua näitten kritiikin esittäjien puolelta sen vuoksi, että kun oikein katsoo ja tarkastelee tätä hallituksen esitystä, niin itse asiassa aika vähän aukioloajat laajenevat ja sitä paitsi osassa vielä supistuvatkin, joten siinä suhteessa tässä ei hirveän isoa muutosta nykytilaan ole tulossa. Edelleenkin on kovaa säätelyä kauppojen aukioloaikojen suhteen.

Suurin osa kannattaa aukioloaikojen laajentamista, asiakkaat kannattavat, kauppiaat kannattavat. Täällä on kysytty, kuka käy sunnuntaisin kaupassa. Täytyy todeta, että työelämä on niin hektistä nykyään, imaisee loputkin mehut työntekijöistä, että väsyneenä tullaan kotiin, haetaan lapset sitä ennen, pitäisi vielä kauppaankin ehtiä ja sitten ollaankin aivan poikki, kun kotiin tullaan. Voi olla parempi tällaiselle perheelle käydäkin viikonloppuna kaikessa rauhassa siellä kaupassa.

Kaikkein eniten huolissani olin kauppakeskusten erikoisliikkeistä, jotka ovat esittäneet kovaa kritiikkiä. Mutta onneksi heidän kohdaltaan tämä hallituksen esitys on parantunut ja jokaisella on oikeus vapaaseen.

Arvoisa puhemies! Se ryhmä, joka on erityisen kiitollinen tästä hallituksen esityksestä, on opiskelijat, joilla on hyvin niukka toimeentulo, jotka iltaisin vääntävät tuolla Mäkkärissä pienellä palkalla itselleen elantoa. Heidän kohdallaan sunnuntaiaukioloajat tulevat tarpeeseen.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ed. Vahasalo kysyi, kuka tarvitsee ja kuka haluaa sitä, että kaupat ovat sunnuntaina auki. Sitä haluavat K-ryhmän ja S-ryhmän johto, ne haluavat sitä. Ei sitä kukaan muu tarvitse.

Jos ajatellaan, että normaali työaika on maanantaista perjantaihin, niin lauantaina ovat kaupat auki. Jos on vuorotyöntekijä, aamuvuorossa ehtii iltapäivällä käydä kaupassa, iltavuoron aikana ehtii aamupäivällä käydä kaupassa. Nyt puhun nimenomaan itse vuorotyöläisenä olleena ja sillä tavalla, että myöskin toinen osapuoli elikkä vaimoni on ollut kaupassa töissä. Kun itse olin vuorotöissä ja vaimo oli sunnuntaitöissä, niin meillä oli keskimäärin 2—3 yhteistä viikonloppua koko vuoden aikana, jolloin kumpikin oli vapaana, siis vapaat eivät osuneet yhteen. Minulla oli joka seitsemäs viikonloppu korkeintaan vapaa. Tietenkin välit pysyivät hyvinä vaimoon, kun häntä ei nähnyt, toinen oli töissä ja toinen oli vapaana.

Mutta tämä ongelma, mikä tässä on, että ei päästä kauppaan, ei voida suorittaa ostoksia nykyisillä aukioloajoilla, on minusta täyttä puppua, se on täyttä puppua, ed. Vahasalo. (Ed. Vahasalo: Ei ole!) — Teillä on taatusti aikaa käydä kaupassa muulloinkin kuin sunnuntaina. — Ed. Zyskowicz todisteli juuri äsken, että sunnuntai on edustajilla oikein kiireinen päivä. Mitenkäs te silloin kauppaan ehditte, kun te olette ihmisten kanssa toreilla? Eikö silloin ole juuri kaikista kiireisin aika? Siis varmasti kerkiää käydä kaupassa. — Eivätkä tulot eivät lisäänny yhtään kansalaisilla, ostovoima ei lisäänny yhtään, se pysyy aivan samanlaisena.

Sitten vielä tähän opiskelija-asiaan. Kun meillä on pahasti alimitoitettu opintotuki, opintoraha, opiskelijat pakotetaan tekemään työtä, että tulevat toimeen opiskelun ajan. Ed. Vahasalokin tietää varsin hyvin, että se haittaa opiskelijoita hyvin monessa asiassa. Heidän opiskeluaikansa pitenevät, ja kuitenkin hallituksen tavoitteena on, että pitäisi valmistua nopeammin. Tämähän ei sitä edesauta. Tämä kyllä mahdollistaa tietenkin, että he saavat työpaikkoja.

Sitten vielä siitä, kun puhutaan työntekijän valintaoikeudesta. Minä kerron yhden esimerkin. Työntekijä oli kaupassa töissä. Hänen työsopimuksessaan ei ollut sunnuntaityötä, mutta kun kauppoihin tuli sunnuntaiaukioloaika, työnantaja kysyi, sopiiko tämä sunnuntaiaukioloaika, tuletko sunnuntaina työhön, ja kun työntekijä sanoi, että ei tule, niin työsopimus irtisanottiin ja sanottiin, että tehdään uusi työsopimus, kun suostut sunnuntaityöhön. Tämä on näin yksinkertaista käytännössä. Laki ei paina tippaakaan siinä vaiheessa, kun työntekijää valitaan. Ei tehdä työsopimusta, jos ei suostu sunnuntaityöhön. Se on aivan päivänselvä asia. (Ed. Vahasalo pyytää vastauspuheenvuoroa) — Tämä on käytäntö, ed. Vahasalo. — Työnantajalla on oikeus ottaa tai erottaa työntekijä, ja työnantajalla on oikeus myöskin silloin sanoa, mitkä ovat työajat, kun ne ovat lainmukaiset, ja laki ei kiellä sunnuntaityötä. Tämä on hyvin yksinkertaista matematiikkaa ja todellista. Sitten on toisin, jos ammattiliitto pystyy tätä valvomaan, mutta sitä epäilen, että kaupan alalla ja yleensäkin naisvaltaisilla aloilla näin ei valitettavasti ole, ei pystytä valvomaan.

Kyllä tässä ajetaan aivan puhtaasti monopolia, pyritään monopolisoimaan kauppaa entistä enemmän näiden kahden suuren liikkeen monopoliksi. Tässä kärsivät nimenomaan yksinyrittäjät, pienkauppiaat ja haja-asutusalueella olevat myymälät. Nyt kun on ollut nämä rajoitukset, niin se on turvannut, että haja-asutusalueilla ovat olleet kaupat jollain tavalla kannattavia, mutta kun nyt tulee olemaan niin, että suuret marketit ja kaikki ovat auki, niin kyllä se tiedetään, totta kai, että kun valikoimat ovat siellä suuremmat ja useimmiten myöskin hinnat ovat vähän edullisemmat, niin näin ollen mennään sinne ja se tulee heikentämään lähikauppojen ja näitten haja-asutusalueitten kauppojen kannattavuutta.

Sitten vielä sen verran, että kun ostovoima ei lisäänny, niin eihän sinne kauppaan tule kokonaisuutena lisää rahaa ja hinnat tulevat nousemaan, koska sunnuntaityön korvaukset otetaan kuluttajilta hinnoissa, kauppias ei niitä omasta pussistaan maksa.

Minun mielestäni nykyiset kaupan aukioloajat olisivat erinomaisen hyvin riittäneet.

Jouko Laxell /kok:

Herra puhemies! Puhuin jo aiemmin päivällä ainakin osasta näitä aiheita, ja tässä nyt on muutama asia vielä, mikä on mielessä.

Ensinnäkin puhuttiin aukioloajan selventymisestä. Se nyt on minun mielestäni aivan luonnollista, että se ei tule yhtään selkeytymään tämän uuden lain myötä, mahdollisen tulevan lain myötä. Sitten 4 § tulee tuottamaan juridisiakin ongelmia vielä aikanaan kyllä.

Sitten se, mitä ed. Kuoppakin äsken sanoi ja monet muutkin ovat todenneet: tämä on K- ja S-ryhmän välistä taistelua. Mutta lisäisin vielä tähän tämmöiset ulkolaiset grynderit, joita nyt televisiossa viimeksikin nähtiin ja joilla on tiettyjä tuottovaatimuksia myös aika paljon. Ne ovat myös yhtenä osallisena tähän aukioloaikaan ja kaikkeen.

Samoin tämä opiskeluhomma, mikä tuli sanottua myöskin: mielestäni, jos oikein paljon opiskelijat osallistuvat työntekoon, kyllä se taas toisaalta — vaikka mekin kiirehdimme opiskelua — tulee jarruttamaan sitä opiskelua.

Sitten yksi seikka on minusta vielä aika huomionarvoinen. Sukupolvenvaihdos tulee olemaan aika monelle ajankohtainen, ja nyt kun nuoret näkevät esimerkin tämmöisestäkin, että ollaan yötä päivää kaupassa ja muuta, niin eivätpä ne nuoret paljon innostu siitä ammatista.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz kommentoi minun puheenvuoroani, ja haluan kommentoida nyt vastaavasti hänen puheenvuoroaan. Ed. Zyskowicz korosti sitä, että kansanedustajat tekevät sunnuntaisin työtä. Osa tekee, osa ei. Ne, jotka sunnuntaisin tekevät työtä, tekevät sen vapaaehtoisesti. Hyvä, että ed. Zyskowicz oli kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei istuntoja kannata ruveta pitämään sunnuntaisin. Siitä me olimme samaa mieltä.

Kun ed. Zyskowicz kyseenalaisti, onko se lainsäätäjän tehtävä päättää siitä ja päättää siitä, niin johtopäätös, minkä vedin hänen puheenvuorostaan, oli se — ja hän sen myöskin selkeästi sanoi — että hän on sitä mieltä, että lainsäätäjän ei pitäisi lainkaan puuttua liikkeiden aukioloaikoihin. Se on hänen kantansa. Mutta kyllä olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että lainsäätäjän tehtävä on luoda sellainen lainsäädäntö ja sellainen yhteiskunta, joka edistää ihmisten hyvinvointia. Sen takia lainsäätäjä joutuu puuttumaan aika moneen asiaan. En rupea nyt luettelemaan, mihin kaikkiin asioihin lainsäätäjän pitäisi puuttua, mutta minä pidän erittäin tärkeänä, että se puuttuu myöskin kauppojen liikeaukioloaikoihin.

Minä en ole tavannut yhtäkään erikoisliikkeen tai pienen liikkeen harjoittajaa, joka vaatisi, että pitää laajentaa aukioloaikoja, siis en ole tavannut. Enkä ole tavannut yhtäkään henkilöä, joka olisi sanonut, että hän ei ole ehtinyt käydä kaupassa, häneltä on jäänyt jotain tavaraa ostamatta, kun hän ei ole ehtinyt kauppaan. Kun ed. Vahasalo piti tätä tärkeänä ...

Arvoisa puhemies! Kun ed. Vahasalo sanoi, että tämä laki on tärkeä opiskelijoille ja opiskelijat odottavat sitä, ymmärrän, että jotkut opiskelijat odottavat sitä, jotta he saisivat olla työssä ja voisivat saada pikkaisen enemmän rahaa. Mutta onko se nyt opiskelijan tehtävä istua kaupan kassassa? Eikö opiskelijan tehtävä ole opiskella, valmistua mahdollisimman nopeasti, jotta hän saisi enemmän palkkaa kuin se kassa saa sunnuntaityöstä? Jos levitämme tällaista tietoa, että opiskelijat, menkää töihin, menkää liikkeen kassaan sunnuntaisin, niin kyllä me toimimme silloin vastoin niitä periaatteita, jotka itse olemme asettaneet. Kyllä yhteiskunnan suuri etu on se, että opiskelija opiskelee ja valmistuu mahdollisimman nopeasti. Se on myöskin opiskelijan etu. Sen takia en vähääkään ymmärrä sitä, että meidän pitää laajentaa aukioloaikoja, jotta opiskelijat saisivat lisää sunnuntaityötä. (Ed. Vahasalon välihuuto) — Ette te sitä sanonut, että sen takia pitäisi laajentaa, mutta te käytitte sitä yhtenä perusteluna, minkä takia lakia pitäisi laajentaa.

Minä kysyn teiltä ja kysyn kaikilta, onko tullut teidän kohdallenne erikoisliikkeen yrittäjiä, jotka olisivat yrittäneet lobata sunnuntaiaukiolon puolesta. Minä en tiedä, onko meidän maakuntamme, meidän vaalipiirimme erilainen kuin muut, mutta minä en ole tavannut yhtäkään sellaista henkilöä, joka olisi sanonut, että yritä nyt vaikuttaa siihen, että sunnuntaiaukiolot laajenisivat. Mutta kyllä on tullut paljon soittoja, joissa on ihmetelty, miten te voitte olla tällaisen esityksen takana, miten te voitte ajaa laajennettua sunnuntaiaukioloa, koska se merkitsee sitä, että täytyy pitää liike auki, kun se suuri marketti samassa kylässä on auki, vuoden liikevaihto ei nouse, mutta palkkamenot lisääntyvät ja yrittäjän vapaa-aika vähenee.

Tämä ei ole yrittäjäystävällistä politiikkaa, se on päinvastoin yrittäjän vastaista politiikkaa. Kun ed. Vähäsalo sanoi, (Ed. Vahasalo: Vahasalo!) että ei tämä paljon muuta nykytilannetta, niin jos se ei paljon muuta nykytilannetta, niin ihmettelen, minkä takia erikoisliikkeen harjoittajat niin voimakkaasti tätä vastustavat.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn hyvin pitkälle siihen, mitä ed. Kallis totesi.

Itse en ymmärtänyt ed. Vahasalon perusteita lainkaan. Itse olen niin läheltä saanut seurata taikka joutunut seuraamaan, mitä on olla erikoisliikkeenharjoittaja, mitä on olla tämänkin lain aikana erikoisliikkeenharjoittaja periferiassa pienessä kuntakeskuksessa. Nyt kun se tulee kokovuotiseksi, se tarkoittaa sitä, että liikevaihto pienenee siinä määrin, että hyvin moni lähikauppa ja erikoisliike joutuu lopettamaan toimintansa. Siinä eivät riitä mitkään lausuman perusteet seurannasta. Kun yrittäjä lopettaa pienellä paikkakunnalla pienen liikkeen, siihen ei kyllä löydy enää uutta liikkeenharjoittajaa.

Minä en kyllä ole kuullut yhdenkään lähikauppiaan taikka erikoisliikkeenharjoittajan vaativan, että pitäisi laajentaa liikkeiden aukioloaikaa, saatikka sunnuntaiksi. Itse olen ollut vuorotyössä ja tiedän, mitä se on, mutta ne työt ovat olleet sellaisia, että yhteiskunta on vaatinut, että niitä tehtäviä on tehtävä joka päivä ja kellonaikaa huomioon ottamatta. Mutta kaupasta kyllä saadaan ne ruuat, ja minkä takia pitää autolla sitten lähteä hakemaan sieltä kymmenien kilometrien päästä, sitä minä vaan en ymmärrä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Olen myöskin tehnyt vuorotyötä ja elänyt perheessä, jossa on tehty kolmivuorotyötä niin arkena kuin pyhäpäivinäkin. Yksi perheenjäsen on tullut, toinen on nukkunut jnp., mutta aina on keretty kaupassa käydä. Aina on keretty kaupassa käydä. Siitä on kyllä aikaa jo aika monta monta vuotta, parisenkymmentä vuotta, vähän enemmänkin, ja kauppojen aukioloaika on laajentunut sen jälkeen merkittävällä tavalla.

Kun te, ed. Vahasalo, sanotte, että ei ole isoa muutosta tulossa, että on vielä sääntelyä, kyllä nyt täytyy sanoa se, että te ette ole kyllä nyt kuullut Suomen Yrittäjiä, ette ole naisena kuullut Naisyrittäjien Keskusliittoa, ette ole kuullut erikoiskauppaa. Kokoomuksella ovat korvat nyt olleet kyllä tuonne suuntaan aika tavalla tukossa.

Ed. Zyskowicz, te kysyitte, miksi eduskunnan pitäisi säädellä, milloin kaupat ovat auki maaseudulla, milloin kaupungissa. Kyllä eduskunnan tehtävä on säätää lakeja. Te olitte ikään kuin tuon puheenvuoron kautta antamassa myöskin lainsäädäntövallan markkinavoimille. Kyllä meidän tehtävämme on ohjata lainsäädännöllä yhteiskunnan toimintoja siihen suuntaan, että kaikkia kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti ja annetaan mahdollisuus myöskin yrittäjille, niille pienyrittäjille, ed. Zyskowicz, myöskin yrittää eikä alisteta kaikkia suurten ketjujen alle.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! On totta, ed. Kallis, että opiskelijan päätehtävä on opiskella ja sitä yritetään tukea mahdollisimman paljon. Mutta koska opintotuki ei ole tällä hetkellä riittävä, (Ed. Kallis: Maailman paras!) niin on pakko käydä opiskelijan siellä töissä. Eikä sitä tarvitse levitellä sitä tietoa, he tietävät itsekin. Opiskelijajärjestöt olivat juuri täällä eduskunnassa ja olivat innoissaan tästä asiasta. (Ed. Kallis: Minä en kuullut sitä, vaikka olin samassa tilaisuudessa! — Ed. Zyskowicz: Sen näki silmistä!) Tämä tuo lisää aikaa siihen opiskeluun, ja sitä paitsi kun opiskelija valmistuu, niin tuleva työnantaja edellyttää, että opiskelijalla kuitenkin on sitä työkokemusta, joten siinäkin suhteessa tämä on vähän ristiriitaista, niin että todellakin opiskelijoille tämä on hyvä asia.

Ed. Kuoppa, te puhuitte nyt siitä, miten työnantaja pakottaa olemaan sunnuntaisin töissä. Niin se on nyt tällä hetkellä näin, juu. (Ed. Kuoppa: Niin se on tulevaisuudessakin!) Mutta kun katsoo tätä, miten nämä liitot ovat päässeet tästä asiasta sopimukseen, niin sunnuntaityötä voidaan teettää vain työntekijän suostumuksella, ja vaikka suostumus olisikin, niin siitä huolimatta oikeus on saada vähintään 22 vapaata vuodessa ja siitä huolimatta edelleenkin perustellusta syystä, perhesyystä, työntekijällä on oikeus saada sunnuntaina vapaata esimerkiksi lapsenhoitoon tai merkkipäivään liittyen jne., niin ettei se tilanne ole enää tulevaisuudessa ihan se sama kuin mikä se tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ihmiset välillä hiljentyvät, perheet välillä hiljentyvät ja rauhoittuvat. Se on ihan totta, mitä täällä on puhuttu. Olen iloinen siitä, että edelleenkin kirkollisina juhlapyhinä, vapunpäivänä, äitien-, isänpäivänä, itsenäisyyspäivänä jne. kaupat ovat kiinni. Soisin vielä, että enemmänkin voisi olla niitä pyhäpäiviä keskellä viikkoa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän, onko tämä nyt merkittävä muutos vai ei, niin se merkittävin muutos tehtiin silloin, kun kauppojen sunnuntaiaukiolo mahdollistettiin. Tämä lakiuudistus vie tämän asian pidemmälle. Uskon, että ed. Vahasalokin tarkoitti tätä näkökulmaa sillä, että tässä ei tehdä niin suurta muutosta, koska se suuri periaatteellinen muutos jo tehtiin silloin aikaisemmin.

Mitä sitten tulee työntekijöiden sunnuntaitöihin, niin minulla on sellainen käsitys, että työntekijöiden saaminen sunnuntaitöihin ei ole ollut erityisen vaikeaa, ja näissä talkoissa ja ihan palkallisissa talkoissa ovat olleet mukana myös opiskelijat.

Täällä ovat edustajat Kuoppa ja Kallis kovasti nostaneet esille tätä opiskelijoiden sunnuntaityöntekoa ja sen hidastavaa vaikutusta opintoihin. Minä kyllä näkisin tämän asian niin päin, että se, että opiskelija on aktiivinen, on työelämässä kiinni opintojen ohella, on paljon paljon enemmän positiivinen asia kuin negatiivinen. Sitä paitsi opiskelijat itse ovat erittäin motivoituneita tekemään pientä ansiotyötä opintojen ohella, joka on, opinnot, kuitenkin heidän päätoimensa, mutta he haluavat tehdä työtä, jotta heillä on enemmän varaa käytössään ja jotta he pystyvät välttämään sen, että heidän tarvitsee ottaa, nostaa opintolainaa.

Ed. Kuoppa tähän liittyen totesi, että opintotuki on liian alhainen, niin haluaisin muistuttaa sitä, että tämä hallitus 14 vuoden jälkeen nosti opintotuen tasoa aika merkittävästi ja siinä yhteydessä myöskin näitä tulorajoja, joilla mahdollistetaan toisaalta sitä, että se opintoraha on riittävämpi ja parempi kuin se on ollut aikaisemmin, mutta toisaalta sitä, että pienillä lisätöillä, esimerkiksi sunnuntaisin kaupan kassalla, voi tienata sen verran, että opintolainan nostamisen voi välttää, ilman että se opintorahan taso siitä laskee.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jo aiemmin käytin pitemmän puheenvuoron tästä lakikokonaisuudesta, ja täytyy kyllä tunnustaa, että näen tässä enemmän uhkia kuin hyviä asioita. (Ed. Kallis: No niin!) Varsinkin tässä tilanteessa, kun olen saanut olla vajaat kolme vuotta kansanedustajana poissa perheen luota, niin olen yhä vahvemmin sitä vastaan, että me muodostamme yhteiskuntaa, joka on aina auki, kaupat aina auki, ihmiset aina tavoitettavissa olipa viikon aika mikä tahansa, olipa vuorokaudenaika mikä tahansa.

Mutta nyt, kun tämä keskustelu kääntyi opiskelijaelämään, niin tällä hetkellä ainakin täällä lehtereiden alapuolella tuntuu, että minulla on se tuorein kokemus siitä opiskelijana olosta. Vapaasti lainaten, ed. Kallis, te sanoitte, että opiskelijan tehtävä ei ole istua kaupan kassalla, vaan opiskella, jotta hän valmistuu ja hankkii ammatin, jossa saa palkkaa enemmän kuin kaupan kassa. Itse olen valmistunut reilussa kolmessa vuodessa maisteriksi ja aikaisemmin sairaanhoitajaksi kolmessa ja puolessa vuodessa aivan tavoitteiden mukaan tehden koko ajan työtä. (Ed. Zyskowicz: Onneksi olkoon!) Tämä keskustelu menee väärille raiteille, jos ruvetaan ajattelemaan, että tämä on jotenkin opiskelijoille hyväksi taikka huonoksi. Väitän, että minua on ihmisenä enemmän kasvattanut se työssä olo kuin koulun penkillä hankittu tieto. Minusta tämä kombinaatio pitää mahdollistaa meidän opiskelijoille. Tällä argumentilla me emme voi oikeastaan puoltaa tai olla vastaan, onko tämä laki hyväksi opiskelijoille. Minusta on hyvä, että meillä on mahdollisuus olla opiskelijana täysipäiväisesti, jos näin haluamme. Mutta onko hienostakaan tutkinnosta mitään hyötyä, jos meillä ei kasva täyspäiväisiä ihmisiä, jotka tietävät, mitenkä työelämässä tulee olla? (Puhemies: 2 minuuttia!) Kaikkea työtä pitää arvostaa, myös kaupan kassan työ on hyvä työ, immeisen tehtävä työ.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin tänne eteen puhumaan, kun huomasin, että lehterillä on arvovaltaista yleisöä. (Ed. Laitinen: Me tiedettiin tämä kyllä!) Olen ed. Kalliksen kanssa luonnollisesti samaa mieltä siitä, että lainsäätäjä puuttuu ja sen tuleekin puuttua moneen asiaan ja se joutuu rajoittamaan monella tavoin ihmisten vapautta. Minun mielestäni se on aivan luonnollista, ja myös taloudessa kannatan sitä, että lainsäätäjä asettaa markkinataloudelle pelisääntöjä esimerkiksi sosiaalisista ja ekologisista syistä.

Myös muutoin kannatan sellaisia rajoituksia, joita monet muut vastustavat. Esimerkiksi täällä on tällä hetkellä esitys siitä, että autossa tupakointi kielletään, jos kyydissä on vauvoja tai lapsia. Moni näkee, että ihmisten oikeuteen kuuluu saada kaasuttaa omat lapsensa siellä autossa, ja pitää jopa perustuslaillisena kysymyksenä ja ongelmana sitä, että tupakointia autossa rajoitetaan. Minä en näe ollenkaan asiaa siinä valossa, koska mielestäni lasten terveyden suojelu esimerkiksi sellaisessa tilanteessa oikeuttaa sen, että lainsäätäjät puuttuvat tällaiseen käyttäytymiseen. (Ed. Kallis: Mehän alamme pikkuhiljaa olla samaa mieltä!)

Mutta, herra puhemies, en näe riittäviä perusteita, minkä vuoksi lainsäätäjän pitäisi säädellä kauppaliikkeiden aukioloaikoja. Edellisessä puheenvuorossani jo kerroin niistä kaikista kummallisuuksista, joihin lainsäätäjä on päätynyt, kun se on erilaisia rajoja — maan päällä, maan alla, myydäänkö bensaa samalla vai ei — asettanut säädellessään näitä aukioloaikoja. (Ed. Kuoppa: Kapitalismia ei pidä säädellä Zyskowiczin mukaan!) Emme me säätele esimerkiksi konttoreiden tai tehtaiden aukioloaikoja, vaan olemme jättäneet ne työmarkkinaosapuolten keskenään sovittaviksi.

Sanon vielä kerran, että, jos kuluttaja haluaa käydä kaupassa, jos kauppias haluaa käydä kauppaa ja työntekijä haluaa tehdä työtä, ei mielestäni ole mitään syytä, miksi meidän täältä Arkadianmäeltä pitäisi mennä sanomaan, mihin aikaan tuo on sopivaa ja mihin aikaan se on sopimatonta. Jos perheet haluavat sunnuntaina mennä ostoksille, ostamaan lapsille uusia vaatteita, kun siihen on sopivasti aikaa ja mahdollisuus, ei minun mielestäni ole lainsäätäjän asia mennä perheelle sanomaan, että te elätte väärin, teidän pitää sunnuntaina käydä konserteissa ja taidenäyttelyissä. Ei ole oikein, että täti sosialidemokraatti tulee sanomaan, että näin eivät perheet saa elää. Tai jos perheet haluavat samalla käydä Hesburgerissa hampurilaisella, niin ei ole täti vihreän asia mennä sanomaan, että näin ei saa tehdä vaan pitää syödä ituja ja salaatteja. (Naurua)

Ed. Laitinen, te puhuitte kauniisti pienistä ja suurista. Asia ei ole ihan näin yksinkertainen kuin te annoitte ymmärtää. Asun itse Helsingin Lassilassa, jossa on kaksi pientä lähikauppaa. Se pienempi, joka on alle 400 neliötä, on Alepa, joka kuuluu siis erittäin suureen yritykseen, HOK-Elantoon, ja se saa olla tänä päivänä hyvin vapaasti auki. Se pikkasen suurempi kauppa on K-kauppa, jota vetää kauppias, yrittäjä, mutta kun se on yli 400 neliötä, tämä kauppias, yrittäjä, joutuu joka alkusyksy laittamaan oveen lapun, jossa hän kertoo, että tämän jälkeen häntä on kielletty sunnuntaisin palvelemasta asiakkaita ennen kun sitten taas loppusyksystä. (Ed. Kallis: Tuollaisen lain olette säätäneet!) Näin ollen tämä pienempi, tämä pieni, tässä on itse asiassa suuren yrityksen pieni kauppa eli Alepa, ja se kauppias, se yrittäjä, jolla on se yli 400 neliön kauppa, siis ei saa olla yhtä vapaasti auki kuin tämä HOK-Elannon kauppa. (Ed. Vistbacka: Panee seinän väliin!)

Summa summarum, haluan vain lopuksi toistaa sen, että tämä on, niin kuin ed. Kallis sanoi, monien käytännöllisten seikkojen ohella, jotka täällä on tuotu päivän mittaan keskustelussa esiin, myös ideologinen kysymys minulle henkilökohtaisesti. En nyt puhu kokoomuksen hattu päässä, vaan henkilökohtaisesta kannastani, ja minun mielestäni ei ole riittäviä perusteita sille, että lainsäätäjä tällaisia asioita säätelee. Sen vuoksi, jos minä saisin päättää, kumoaisin koko liikeaikalain, mutta se mitä nyt olemme käsittelemässä ja hyväksymässä, on sekin mielestäni askel parempaan suuntaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Pitkän aikaa on kiusannut ja ihmetyttänyt, miksi tällä lailla on niin hirveän kova kiire nyt tällä kaudella. Viime kaudella se ei ollut niin kiireinen. Toiseksi on se kysymys, että Ruotsi ja Viro ovat myöskin vapaammalla linjalla, mutta eipä kyllä taida Euroopan maita paljon muita olla.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sanoisin vaan ed. Vahasalolle, että kannattaisi nyt keskustella ex-kollegan, entisen edustajan Marjukka Karttusen kanssa siitä, mitä mieltä hän on toiminnanjohtajana naisten yrittäjyydestä nimenomaan tätä lakia silmällä pitäen. Uskoisin näin, että ex-edustaja Karttunen on aivan toista mieltä teidän kanssanne.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, miten opiskelun käy, jos tekee työtä siinä ohessa. En tiedä, minä olen opiskellut kokonaan ollessani työssä vakituisesti, siinä ohessa olen opiskellut, ja kyllä se käy niinkin jossakin tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu hyvin pitkälle tästä mahdollisuudesta käydä töissä sunnuntaisin, mutta tuolla periferiassa se vaan ei ole mahdollista, jos ei ole omaa autoa, kun sinne suureen keskukseen, joka on sunnuntaina auki, ei ole julkista liikennettä. Opiskelijaproblematiikka ei kyllä kosketa tuolla periferiassa, se on suurissa keskuksissa. Siellä, minä myönnän, yliopisto-opiskelijatkin istuvat jossakin tilanteessa siellä kassalla sunnuntaina ja lauantai-iltaisin, mutta minä en usko, että se edesauttaa kovinkaan siinä, kun varsinaista työtä haetaan, kuinka kauan on istunut kassalla, koska hyvin harva, minun käsitykseni mukaan, yliopisto-opiskelija sitten vakituisessa työssä varsinaisesti enää menee kassalle.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Zyskowicz luetteli niitä epäkohtia, joita on olemassa, ja kertoi muun muassa siitä 400 neliön liikkeestä, niin muistutan nyt häntä, että hän on juuri tuollaisen hölmön lain ollut hyväksymässä. Olisi ollut mahdollista olla myöntämättä niille kummallekaan sunnuntaiaukioloa.

Minun mielestäni te vähättelette opiskelua, kun annatte ymmärtää, ettei opiskelu olisi työtä. Se vasta työtä on. Minä en halua nyt puhua itsestäni, mutta en tehnyt mitään muuta kuin työtä silloin, kun opiskelin, ja se tarkoittaa sitä, että minä en tehnyt mitään muuta kuin opiskelin. En minä ole menettänyt yhtään mitään, vaikka en saanut kokemusta kaupan kassasta. Sitä kokemusta on kyllä sen jälkeen tullut ihan riittävästi. Edelleen väitän, että opiskelu on kovaa työtä. Siinä kovassa työssä kannattaa olla, ja mitä enemmän opiskelee ja tekee siinä opiskelussa työtä, sen nopeammin valmistuu. Ja mitä nopeammin valmistuu, sen parempiin palkkoihin pääsee. Kyllä sitä kokemusta saa myöhemminkin. Eli vähättelette opiskelua.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minun on rehellisesti tunnustettava, että en ole tehnyt koskaan vuorotyötä, mutta joskus työtä vuorotta yrittäjänä. Päivät ovat olleet pitkiä, ja tunnen sen oikein hyvin.

Itse ajattelen niin, että tämä laki saattaa olla aika ongelmallinen erikoisliikkeille, erikoiskauppiaille, jotka ovat perheyrittäjiä, tekevät sen oman pienen perheen kanssa sitä liiketoimintaa, ja se kuormittaa varmasti sitten tämmöistä pientä erikoiskauppaa aika paljon. Mistä ne voimavarat siihen sunnuntaiaukioloaikaan otetaan, se on varmasti tämä keskeinen huoli tässä asiassa, kun me kaikki tiedämme kuitenkin, että suuret tavaratalot edellyttävät, että ne pienet liikkeetkin ovat auki. Kun mehän emme tätä politiikkaa täällä tee, niin me voimme puhua ihan niin kuin itse ajattelemme tästä asiasta.

Tähän on kirjattu tämä kauppapalvelujen turvaamisen näkökulma, ja siinä on nostettu esiin kaavoituksen merkitys. Sehän on tietysti aivan totta, että kaavoituksella on merkitystä, mutta kyllähän me kaikki sen tiedämme, miten haja-asutusalueitten kauppapalvelujen kehitys viime vuosina on mennyt. Se on mennyt aika huonoon suuntaan, ja riski on olemassa kyllä, että se vielä huononee, tehtiinpä minkälaisia kaavoitusratkaisuja tahansa. Valitettavasti tämä suunta on tämä.

Mutta tässä on yksi tekijä, joka tietysti puoltaa tämän hyväksymistä, ja se on se, että tässä ovat niin työntekijäosapuoli kuin työnantajaosapuolikin löytäneet toisensa ja hyväksymässä tämän lakiesityksen, eli varmaankin se on sitten hyvin perusteltu. Itse olen ehtinyt aina suorittaa omat ostokseni kyllä muulloinkin kuin sunnuntaisin, mutta jos ihmiset haluavat shoppailla ja kiertää, niin ehkä se nyt sitten, kun molemmat osapuolet, jotka siellä ahertavat, ovat näin päätyneet, on oikea ratkaisu.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun on kuunnellut, on kannanottoja ollut puoleen ja toiseen ja jotkut kannanotot molemmilta puolilta pöytää ovat olleet hyvin periaatteellisia ja tuntuu todelta taas se vanha sanonta, että kun asia menee periaatteen puolelle, niin siinä usein järki katoaa.

Suomalaisesta yhteiskunnasta on todettu, että se on hyvin säädelty monelta osin. Tämä keskustelu kyllä osoittaa sen, että säätelyä halutaan edelleen ja rajusti. Kyllä tämä maailma muuttuu, ed. Kallis, eikä palaa samaan asentoon. Minä olen siinä asiassa aivan samaa mieltä ed. Karjulan kanssa, että tämä taantuma taatusti jättää omat jäljet ja se jää meidän elämäämme.

Opiskelijoista toteaisin, niistä, jotka tällaista osa-aikaista työtä hakevat. Itselläni on myös todellakin pitkän linjan yrittäjyys, ei kaupan alalla, mutta alalla, jossa sunnuntaina oli pakko toimia. Ei pelkästään opiskelijoita vaan esimerkiksi perheenäitejä, eri tyyppisesti osa-aikaista työtä haluavia, on suuri joukkue, ja heille lisäansio on äärimmäisen tärkeä. Muistan itse, että esimerkiksi opiskeluaikaan oli pakko tehdä töitä, ei voinut muuten elää, ei ollut leipää. Näin se vaan oli. Tällaisia opiskelijoita on edelleenkin, ja minusta heille on hyvä asia, jos he työtä saavat.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Nousi esille tämä naisyrittäjien näkökulma tähän lainsäädäntöön. Talousvaliokunnan kuulemisen perusteella minulle jäi sellainen kuva, että heillä päällimmäisenä oli huoli yrittäjän ja naisyrittäjän vapaapäivistä. Tämä lainsäädäntö lähtee siitä, että yrittäjällä on oikeus valita, pitääkö hän kauppansa auki vai ei, ja se on tämän lainsäädännön, uuden lain keskeisiä periaatteita. Toisaalta se huoli, mitä kannettiin, tämä myöskin kauppakeskuksessa toimivan yrittäjän oikeus valita ja päättää, pitääkö hän kauppansa auki vai ei, otettiin erityisesti esille talousvaliokunnassa, ja siitä kirjattiin tarkennuksia 4 §:n perusteluihin. Mielestäni tässäkin asiassa naisyrittäjien huoli tuli otettua huomioon.

Kaiken kaikkiaan yrittäjien pääviesti oli varmaan se, että he toivovat yrittäjämyönteisyyttä. Minusta he eivät, eivät Suomen Yrittäjät eivätkä naisyrittäjätkään, olleet ollenkaan niin voimakkaasti tätä kokonaislainsäädäntöä vastaan kuin täällä annetaan ymmärtää. Minä toivon, että tämä yrittäjämyönteisyys ja huolen kanto yrittäjistä, mikä sieltä vasemmalta aina tänne oikealle asti tässä talossa on vallinnut tämän lain käsittelyn yhteydessä, toivottavasti säilyy ja tulevia lakeja käsiteltäessä siinä hengessä tehtäisiin hyviä, yrittäjyyttä edistäviä ratkaisuja.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Orpo ansiokkaasti vastasikin ed. Vistbackalle sen, mitä itsekin ajattelin sanoa, enkä sitä nyt sitten lähde toistamaan, joten uskon, että Yrittäjänaisten Keskusliiton toiminnanjohtaja on ihan samaa mieltä nyt talousvaliokunnan mietinnön kanssa.

Ed. Kallikselle haluan todeta, että kyllä se vaan nyt niin on, että opiskelijan on ihan pakko, halusi tai ei, tehdä sitä työtä, koska on pakko asua jossain, maksaa vuokra, on pakko syödä, on pakko vaatettaa itsensä, vaikka se opiskeluaika olisi kuinka lyhyt. (Ed. Kallis: Miten pärjäävät ne, jotka eivät tee?) — Pappa betalar! (Ed. Kallis: Joo, hyvä!) — Kun kaikilla ei ole vanhempia, jotka pystyisivät maksamaan, niin on pakko käydä töissä. On parempi, että se työssäoloaika on mahdollisimman lyhyt, jotta toimeentulo tulisi mahdollisimman nopeasti. Onhan siinä sitten katto, kuinka paljon opiskelija saa ylipäätään käydä töissä ilman, että sitten opintotuki menee. Mutta meillä on nyt täällä agendalla ollut koko ajan tämä opintotukiasia, ja sitä yritetään parantaa edelleen, ei se vielä ole riittävä monessakaan suhteessa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vähän harmittaa, että näin vahva ja pitkä sivujuonne tästä opiskelijan suhteesta käsiteltävänä olevaan lakiin tuli, mutta vielä omalla puheenvuorollani sitä jatkan.

Ed. Kallis on hyvin kuulukin näistä hienoista ja retorisista sanankäänteistä. Te väititte, että täällä vähätellään opiskelua. Minä en usko, että siinä leirissä on kukaan oikealla tai vasemmalla. Me tiedämme, että opiskelu on valtavan tärkeää niin yksilölle itselleen kuin koko Suomen tulevaisuudelle.

Mutta tässä yhteydessä vielä on mahdollisuus nostaa esille se huoli, että nytkin tämän taantuman myötä on erityisesti kannettu huolta korkeasti koulutettujen ihmisten korkeasta työttömyydestä. Väitän, että olipa minkälainen maisteri tahansa, jos ihmisellä ei ole työkokemusta ja hän on työhaastattelussa ja rinnalla on ihminen, jolla on kokemusta vaikka siitä kaupan kassalta, siivoustyöstä, mistä tahansa työstä, jota te äsken piditte hieman vähempiarvoisena ja vähemmän rahaa mahdollistavana työnä, niin kyllä tämä ihminen, joka on osoittanut opiskeluaikanaan halukkuutta osallistua työelämään, sitä kautta hankkinut työelämävalmiuksia ja yleensäkin elämänhallintataitoja, on vahvemmalla siinä tilanteessa, kun palkataan ihmisiä töihin. Tämä on tärkeä viesti myöskin niille opiskelijoille, jotka ovat tämän tilanteen edessä. Eli kyllä, jos mahdollista, kannattaa olla työelämässä aktiivinen myös opiskelun aikana mutta omien voimavarojen puitteissa. Mehän olemme tämän hallituksen aikana tehneet paljon sen eteen, että myös opintotuella ja -rahalla on mahdollista opiskella.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun edellisen kerran vähittäiskaupan aukiolosta päätettiin, oli niin kauppiailla kuin tietysti meillä edustajilla riippuen paikkakunnasta ja olosuhteista hyvin erilaisia odotuksia tämän lain vaikutuksista. Muun muassa omalla paikkakunnallani — en nyt kaikilta vähittäiskaupoilta, lähikauppiailta ole kysynyt — osoittautui, että liikevaihto kohosi merkittävästi sunnuntaisin näissä pienissä kaupoissa niinä viikonloppuina eli suurimman osan vuodesta, jolloin nämä isot vähittäisliikkeet eivät olleet auki. Nyt sitten, kun näitä aukioloaikoja ollaan hyvin ratkaisevasti lisäämässä, uskon, että aito huoli on sitten näissä lähikaupoissa. Ainakin tämän nykyisen tilanteen pohjalta jo palautetta on tullut, että noin puolet liikevaihdosta on sitten sunnuntaitten osalta vähenemässä, kun isot ja pienet kaupat ovat yhtä aikaa auki. Toki sitä myötä voi olettaa, että myös toimintaedellytykset ainakin osalla näistä pienemmistä liikkeistä huomattavasti heikkenevät.

Nyt joka tapauksessa tämä laki täällä eduskunnassa viedään läpi, ja sitten aika näyttää, minkälaiset nämä vaikutukset kokonaisuuden kannalta ovat. Kuitenkin myös henkilökohtaisesti voin todeta, että aika vaikea on sitä ymmärtää niitä sunnuntaiaukioloaikoja tai itse ainakaan en ole niitä tarvinnut kaupassa vierailuun. Toki ihmisillä on erilaiset tarpeet. Henkilökohtaisesti varsin arveluttavana tätä uudistusta pidän, mutta lopullisen kannan päätän tässä muutaman päivän sisällä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti: Harvoin on salin vasemmalta puolelta kuulunut yhtä voimakasta puolustusta yrittäjien suhteen kuin tässä asiassa, mutta tuo puolustus on keskittynyt ensisijaisesti vain rajoittamaan yrittäjyyttä ja yrittämisaikaa. (Ed. Rajamäki: Mihinkäs teiltä unohtuvat yrittäjät?)

Noista Suomen Yrittäjien ja Yrittäjänaisten Keskusliiton kannanotoista: Siellä on selkeästi tultu edeltävää keskustelua elikkä viime eduskuntakautta ajatellen myötämielisemmiksi myös sunnuntain aukioloajan suhteen. Ne eivät ole enää niin tyrmääviä kuin aiemmin.

Uskon, että tästä saadaan hyvä esitys ja tämä palvelee suomalaista yhteiskuntaa jatkossa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! "Uskotaan ja toivotaan" voisi 4 § olla nimeltään. Nimittäin ainakin työelämävaliokunnassa on ollut niiden kauppakeskusten edustaja, jotka joku ulkolainen firma omistaa. Nimeä en muista, mikä mahtoi olla se firma, mutta siinä tuli selkeästi esille, jotta heillä on tietty konsepti, minkä mukaan nämä pikkuputiikit pitää pitää auki, ja sitten tuli näiden putiikkien omistajien edustajan suulla monesti todettua, että se tasapaino neuvottelussa ei ole oikein niin kuin samaa jalkaa. Elikkä kun on tämmöinen iso omistaja, niin se sanelee ehdot siinä, ja neuvottele siinä sitten mitä neuvottelet, koska ehdot on saneltu ja siinä ei ole paljon venkauksen varaa. Sen takia tämmöiset on toivomusajatuksia, jotta tällä hoidettaisiin se tasapaino siihen, jotta pikkuyrittäjä voi sanoa sille, joku yksinyrittäjä, joka pitää liikettään siinä, jotta nyt en viikonloppuna pidäkään auki sitä. Se on täysin mahdotonta, koska ainakin seuraavassa sopimustarkistuksessa, kun aiotaan jatkaa sitä vuokrasopimusta, varmasti sitä ei jatketa.

Sitten jos katsoo sen työssäjaksamisen osalta, niin jos ei kannata palkata ulkopuolisia ja sitten yrittää sinnitellä yksinään siinä seitsemänpäiväistä viikkoa, niin sen tietää, että hyvin pitkään ihminen ei kestä, ja sen takia tämä laki varmasti tulee tekemään yhteiskunnalle kustannuksia, joita ei vielä tiedetä, lähinnä työssäjaksamisen ongelmana ja sairauskuluina ja eläköitymisenä ja tämän tyyppisinä ongelmina.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että vielä tähän aikaan säntään pömpeliin, mutta valitettavasti en ehtinyt aiemmin, ja en voinut välttää kiusausta.

Tuon keskusteluun näkökulman, joka ehkä on täällä jo aikaisemmin ollutkin, mutta työskenneltyäni vuosia kaupan alan palveluksessa ennen kuin liukenin sosiaali- ja terveyspuolelle, minulla on monenlaisia kokemuksia työajoista, monenlaisista työnantajista, monenlaisista työkavereista, perheistä, tarpeista, toiveista. Mielestäni vähittäiskaupan aukioloaikakysymys ei ole nyky-yhteiskunnassa enää joko—tai- vaan mielestäni se on sekä—että-kysymys. Emme voi ajatella mustavalkoisesti, että yhden perheen toiveet, tarpeet, periaatteet olisivat yhtä lailla kaikkien toiveita, tarpeita, periaatteita. Olen itse ajatellut aikaisemmin, ennen kuin työelämä käveli vastaan kirkkaasti arjessa, että pyhäpäivän pyhittäminen, lepopäivän pyhittäminen, olisi meidän yhteiskunnassamme pyhä asia. Kun se ei ole kansanedustuslaitoksellekaan pyhä asia, niin sen edellyttäminen kaikilta muilta toimijoilta yhteiskunnassamme on hiukan mielenkiintoinen seikka.

Olen itse käynyt varsinaista jaakobinpainia koko tämän lakiasian kanssa ja tullut loppujen lopuksi siihen tulokseen, että yhteiskunnallisen murroksen ja muutoksen kautta olemme tulleet siihen tilanteeseen, että suomalainen kansa on tottunut siihen, että kaupat ovat auki ja kauppaan pääsee lähestulkoon aina, kun joku pienikin tarve ilmenee.

Kävin viikonloppuna keskustelua lapsiperheen äidin ja lapsiperheen isän kanssa, ja he olivat vakaasti sitä mieltä, että huolimatta siitä, että he toivovat vahvasti, että kaupassa säilyvät pelisäännöt, myyjille maksetaan asianmukaista palkkaa, työehdot sovitaan inhimillisesti, työolot ja työturvallisuus on taattu, siitä huolimatta heillä oli toive, että myös lapsiperheiden ääntä kuultaisiin. Heillä oli selvä esimerkki siitä, että kun on perhe, jossa äiti on tällä hetkellä kotona pienten lasten kanssa ja isä käy kuutena päivänä viikossa töissä kodin ulkopuolella, niin se yksi ainoa päivä, sunnuntai, on mahdollinen äidille hoitaa ne perheen asiat ja tärkeimpänä kauppa-asiat ja jääkaapin täyttäminen.

Me emme elä enää yhteiskunnassa, joka ehkä arvomaailmaltaankin oli erilainen, jos mietitään 1960- ja 1970-lukua, 1980-lukua, jolloin minä olen odottanut omassa kodissa kaupantätinä toimineen äidin paluuta lauantaityöstä. Mutta en kyllä voi missään vaiheessa sanoa varsinaisesti kärsineeni siinä asiassa. Pääsin viettämään laatuaikaa isäpapan kanssa polttamalla lihakeittoa pohjaan ja tekemällä kaiken näköistä muuta mukavaa.

Nämä eivät ole yksiselitteisiä kysymyksiä. Se, mikä sopii toiselle perheelle, ei välttämättä sovi toiselle. Se, mikä sopii toisen kansanedustajan arvomaailmaan, ei välttämättä sovi toiselle. Se, että minä lähtisin täältä opettamaan, kuinka teidän pitää ajatella, se ei sovi minun arvomaailmaani. Minä uskon, että jokainen meistä pystyy itse luomaan oman näkemyksensä asiassa.

Näen, että laissa on erittäin hyvä asia se, että ABC-liikennemyymälät vihdoin ja viimein saadaan liikeaikasäätelyn piiriin. Siitä on puhuttu vuosikausia. Ihmiset ovat valittaneet ja on oltu huolissaan, miksi ABC-maailma saa elää omaa villiä elämäänsä ja laki ei sitä säätele. Ne periaatteet siitä, minkälaista yhteiskuntaa me haluamme: no, minunkin unelmayhteiskuntani olisi sellainen, jossa meillä olisi aikaa toisillemme, me rakastaisimme toisiamme, osoittaisimme sen, että välitämme. Mutta poistaako vähittäiskauppojen aukioloajan vapauttaminen sen mahdollisuuden, että me muuttaisimme yhteiskuntaa enemmän välittäväksi ja rakastavaksi, sitä me jokainen voimme varmasti kohdaltamme miettiä.

Se, että myymälöiden aukioloaika vakiintuu tietyllä tavalla nyt siihen, että joulumyyntiä lukuun ottamatta myymälät ovat auki vain 12—18, on mielestäni hyvä asia, koska tähän asti ne viimeiset kolme tuntia ovat olleet ne "tappotunnit", jolloin käy muutama hassu asiakas, ja yleensä ne ovat myyjillekin kaikkein ikävimmät ja yksinäisimmät paitsi siltä osin, että ehtii niitä viikoittaisia tavarakuormia siellä vielä purkaa hiljalleen ja laittaa myymälää myyntikuntoon seuraavalle viikolle.

No sitten ikuisuuskysymys siitä, mitä tapahtuu rajaseudulla, esimerkiksi tuossa Venäjän rajalla, missä itsekin asun: Se on yllättävän iso lisäerä kauppiaille, mitä tulee siitä rajaseutujen myynnistä. Venäjällä joulun aika ja pakkasukon juhla on siinä tammikuun puolella, ja kyllä meillä on aiheuttanut paljon hämminkiä ja keskustelua se, kun kaupat eivät ole auki. Harva lähtee erityisluvilla hakemaan mahdollisuutta pitää kauppaansa auki ja sitä kautta mahdollistamaan myynnit. Alueella, jossa ostovoima ihmisillä on heikko, palkat ovat pieniä, ne pienetkin lisätulot ovat iso tekijä vuosittaisessa budjetissa.

Täällä on nostettu hyviä asioita esille. On muistettu pitkästä aikaa työntekijöiden työssäjaksamista, työturvallisuutta, ja ne ovat olleet asioita, joita Palvelualojen ammattiliitto ja Kaupan liitto ovat keskenään sopineet, ja on asetettu pelisääntöjä, joiden mukaan pelataan ja mennään. Jollakin tapaa kunnioitan sitä työtä, mitä valiokunnat ovat tehneet omine muutosehdotuksineen ja parannustavoitteineen, ja ainakaan omalta osaltani käytyäni sisäisen painin en ole vastustamassa tätä lakia ihan niiden omien kokemusten ja tuntemusten perusteella, mitä liike-elämästä ja tämän hetken Suomesta on.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! En minä nyt halua viimeistä sanaa tuosta opiskelijoiden työssä käymisestä, mutta haluan nyt kuitenkin muutaman sanan sanoa. Minusta on väärin yleistää väittämällä, että jokaisen opiskelijan pitää käydä töissä ja että ne, joiden ei tarvitse, ovat vaan sellaisia, että pappa betalar. Me elämme maassa, missä opintososiaaliset edut ovat maailman parhaat. Minä en hetkeäkään usko tuollaiseen. Minä olen sitä mieltä, että silloin kun opiskellaan, silloin opiskellaan, mutta kesällä tehdään töitä.

Ed. Heikkiselle: Te sanoitte, että jos on kaksi yhtä vahvaa henkilöä työnhakijana ja toinen on istunut kassassa muutaman kuukauden, niin te valitsette hänet ennen tuota toista, jolla on samanlainen tutkinto. Kyllä me molemmat tiedämme, että ei siitä tutkinnosta ja kassassa istumisesta ole kiinni, vaan kyllä ne henkilökohtaiset ominaisuudet painavat kaikkein eniten. Kun te otatte tuollaisen kriteerin, niin minä otan sitten hieman toisenlaisen kriteerin: Jos he muuten ovat, niin kuin te sanoitte, täysin tasavahvoja, niin kyllä minä otan sen henkilön, joka valmistui kahdessa vuodessa, ennen kuin otan tuon, joka valmistui kuudessa vuodessa ja oli tehnyt jotakin kassatyötä. Eli ei pidä yleistää.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä vasemmistoliitto on tässä asiassa ihan aidosti pienyrittäjien puolella, niin kuin monessa muussakin asiassa, ja pienten kauppojen kannalta tämä on todella huono lakiesitys. Siitä ei päästä mihinkään.

Sitä minä ihmettelen, että tälläkin lailla keskusta heikentää maaseudun elinvoimaa. Kun kauppa lopettaa jollakin pienellä paikkakunnalla, niin kyllä sillä on vaikutuksia ihan siihenkin, miten sinne muutetaan, tuleeko uusia asukkaita vai lähtevätkö entisetkin pois. Kysymys on vähän samasta asiasta kuin koulun lopettamisesta. Se tässä nyt ihmetyttää, mikä keskustan mielen muuttanut siitä viimekertaisesta. Silloinhan keskusta oli hyvinkin voimakkaasti vastaan näitä aukioloaikojen lisäyksiä. Ovatko nämä suuret kauppaketjut nyt sitten saaneet keskustankin houkuteltua tähän, ja se toimii nyt sitten maaseutua ja pieniä paikkakuntia vastaan?

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, vielä hetki tähän opiskeluteemaan, mutta ed. Kallis on siinä hyvä provosoimaan.

Ed. Kallis, te itse olette ehkä ainut, joka täällä on yleistänyt puhumalla, että täällä joku muu väittäisi, että kaikkien opiskelijoitten pitäisi opiskelun rinnalla tehdä työtä. Kukaan ei ole niin väittänyt, vaan moni on puhunut siitä, että ... Tässä sivujuonteena tähän lakiesitykseen sanon, että on turha hakea tälle lakiesitykselle pisteitä taikka vastalauseita siitä, miten se kohtelee opiskelijoita. Meillä on hyvät opiskelujärjestelmät ja opintotukijärjestelmät, jotka mahdollistavat mielestäni työnteon niille, joilla siihen halukkuutta on.

Toinen asia: Kun puhuin siitä, että kaksi opintoarvoiltaan samanlaista, vaikkapa nyt maisteria, hakee työtä ja toinen heistä on ollut siinä opiskelun rinnalla töissä, niin te itse, ed. Kallis, lisäsitte siihen, että se on kuusi vuotta sitten tämän valmistumisaika. Mutta käytin itseäni esimerkkinä siitä, että olen ihan säälliseen aikaan pystynyt valmistumaan, vaikka siinä rinnalla olen hankkinut elämään eväitä, niin taloudellisia eväitä kuin henkistä pääomaa sillä, että olen käynyt töissä. Nimenomaan nämä asiat tuovat mielestäni sille opiskelijalle sitä lisäarvoa, että hän pystyy osoittamaan, että hänellä elämänhallinta on siinä mallissa, että opiskelujen niin salliessa hän on halunnut käydä töissä ja hankkia tätä erittäin arvokasta työelämäkokemusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama näkökohta tähän asiaan, kun olen ensinnäkin käytännön tasolla seurannut, mitä tämä kaupan kehitys oikeastaan yhteiskunnallisesti merkitsee.

Minä ihmettelen hirmuisesti sitä, minkä ihmeen takia tässä erikoiskauppojen kohdalla ei ole alan yrittäjiä kuunneltu. Siis siihen täytyy sisältyä jokin ihmeellinen pyrkimys siihen, että tässä valtakunnassa jokin autuas tila syntyy siitä, että meillä on kaksi kauppaketjua, jotka sitten kattavat myöskin erikoiskaupan ja kaiken mahdollisen kaupanteon, mitä täällä maassa voi olla. Eihän se voi johtaa mihinkään muuhun kuin erittäin suuriin yksiköihin ja erittäin suuriin kustannuksiin, ja koko ajan vähenee kansalaisten ostovoima. Eihän tämä nykyinen taloudellinen taantuma ole suhdannetaantuma, vaan tämä on rakenteellinen muutos. Tämä ajoittui, jos tämä piti yhteiskunnallisena kokeiluna toteuttaa, täydellisesti väärin. On aivan turha selitellä mitään siitä, ettei tällä keskittymisellä ole, niin kuin täällä nyt sanotaan, ilmastopoliittisesti, mitä suurimmat ilmastopoliittiset merkitykset, mikä tarkoittaa sitä, että fossiilisia energianlähteitä polttoaineina poltetaan entistä enemmän.

Yhä enemmän yhteiskuntaan tulee sellaisia joukkoja, jotka ovat kaiken palvelun ulkopuolella, siis ihan kaiken palvelun ulkopuolella. Asutuskeskuksissa kivijalkakaupat olivat se ryyti, joka synnytti asumiskulttuurin. Nekin häviävät täältä pois, kaikki häviää pois. Tämän takia tulee eräänlainen slummiutuminen, joka on erittäin vaarallinen ilmiö. Minä olen erittäin pahoillani, että olosuhteista johtuen meidän poliittinen ryhmämme on ajautunut tähän peliin mukaan.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvää tänään iltapäivällä ja kertoo siitä, että tämä kysymys koskettaa kansanedustajia myös oman arvomaailman kautta, ja haluan tähän keskusteluun tuoda oman näkemykseni, joka kertoo siitä, että meitä on sellaisiakin edustajia täällä, joiden elämää arvottaa käsite "muista pyhittää lepopäivä". Se voi pohjautua vakaumukseen ja myös sellaiseen näkemykseen, että on hyvä, että yhteiskunnassa on normeja, jotka tulevat meidän arkemme ylä- ja ulkopuolelta, jolloin meillä on tilaisuus tehdä muutakin kuin olla tämän kaupan prosessin osasina.

Siitä syystä mielestäni on hyvä, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä jo silloin vuonna 2000, vaikka olimme hallituksessa, antoi vapaat kädet, ja äänestin silloin tätä nykyjärjestelmää kuvaavaa lakia vastaan. Aion myös nyt tässä tilanteessa jatkaa samaa mielipiteen ilmaisua ja kertoa, että ryhmämme kävi myös tällaisen arvokeskustelun tämän asian käsittelyn yhteydessä.