Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä oleva hallituksen esitys 151 näiltä valtiopäiviltä koskettaa muun muassa kuolemansyyn selvittämistä, ja siinähän ehdotetaan lääninoikeuslääkärien virkoja siirrettäväksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen. Siinä valiokunta toteaa lisäksi, ettei virkojen siirtäminen kuitenkaan merkitse toimintojen keskittämistä, vaan oikeuslääkärit toimisivat jatkossakin alueellisesti mutta kuitenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisuudessa.

Itse en tunne asiaa sen enempää muuta kuin että olen joissakin tilanteissa joutunut hieman seuraamaan asiaa edellisessä elämässä eli toimiessani nimismiehenä, kun oikeuslääketieteelliseen avaukseen kuolemansyyn selvittämisen johdosta jouduin määräyksiä kirjoittelemaan. Olin ymmärtänyt, että pidettiin hyvin tärkeänä sitä, että oikeuslääkärit olivat ja tulevat olemaankin hoito- ja muista laitoksista riippumattomia. Tällä hetkellä, nykykäytännössä, heidät on sijoitettu lääninhallituksiin eikä esimerkiksi sairaaloihin, joissa olisi ollut yhteys hoitavaan yksikköön ja joissa mahdollinen tutkittava tai epäilty virhe tai laiminlyönti oli sattunut, eli he ovat ikään kuin itsenäisiä, riippumattomia suorittamaan niitä tutkimuksia. Sen johdosta tuli mieleen, kun luin valiokunnan mietintöä, eikö aluevirasto olisi kuitenkin ollut parempi sijoituspaikka oikeuslääkäreille. Ruotsissahan on täysin erillinen valtiollinen yksikkö tätä varten. Kun yritin selvittää asiaa, niin tämänsuuntainen oli aikanaan kaikkien alaan liittyvien asiantuntijoiden kanta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ehdotus tuli sitten siellä toimikunnassa kuitenkin yllättäen, ja mitään varsinaisia perusteita ei löytynyt. Eräs peruste oli se, että on yhteistyötä poliisin kanssa muun muassa rattijuopumusten veri- ja virtsatutkimusten osalta, mutta välittömästi sen jälkeenhän kilpailutuksen johdosta ne siirtyivät eräälle toiselle laitokselle, toiselle laboratoriolle. On puhuttu myös säästöistä, mutta mitään perusteluja ei ole esitetty. Poliittinen tahto oli ollut ilmeisesti sitten se lopullinen ilmaisu, miksi tämä näin oli tehty.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että oikeuslääkärit jatkavat entisellä tavalla entisissä työpisteissä näissä tulevissa aluevirastoissa ja raha kiertää kuitenkin sitten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kautta. Tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään muita tapoja, millä nämä järjestelyt suoritetaan, kun täältä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on ilmoitettu, että heiltä puuttuu tämän alan asiantuntemus.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tässä on muutenkin tämä viimeaikainen kehitys vähän arveluttavalla tasolla — minun mielestäni. Kun seurasin joitakin aikoja sitten televisioruutua, siellä kerrottiin, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, mikäli nyt ymmärsin oikein, saa muun muassa eräältä sveitsiläiseltä lääketehtaalta noin 6 miljoonaa euroa rahoitusta rokotetutkimuksiin. Kas kummaa, miten voi olla sattuma, että Suomi ostikin ne rokotteet kyseiseltä tehtaalta? Näin olen antanut ymmärtää itselleni. (Ed. Pulliainen: Maailma on ihmeellinen!) Tuntuu joskus siltä tämän nykyaikaisen ja viimeaikaisen, tämän hallituksenkin aikaisen, kehityksen osalta, kun haetaan rahoitusta julkisen rahoituksen ulkopuolelta, että voisi tulla tällaisia kytköksiä tulevaisuudessa ilmi enemmänkin. Se on minun mielestäni vaarallinen kehitys.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Kuten ed. Vistbacka totesi, niin varmasti sietää hiukan raaputtaa syvemmältä tätä yhteyttä sveitsiläiseen rokotteen valmistajaan. Ed. Arhinmäki on tehnyt toimenpidealoitteen yleensäkin rokotuksen valmistamisen tarkastelusta Suomessa, sen uudelleen aloittamisesta ja myöskin tuosta pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Mutta, puhemies, tästä hallituksen esityksestä 15/2009. Tämä kuolemansyyn selvittäminen, oikeuslääketieteen obduktio, on perinteisesti ollut ongelmallista. Niin kuin valiokunnan kannanotossakin todetaan, oikeuslääketieteen erikoislääkäreitä on sinänsä vähän, työ on kuormittavaa, on paljon obduktioita eli näitä ruumiinavauksia. Ikärakennekin tässä lääkärikunnassa on aika tavalla painottunut yli 63-vuotiaisiin, eli 45:stä 12 on yli 63-vuotiaita, ja kuitenkin heidänkin resurssinsa pitäisi olla täysipäiväisesti käytössä.

Puhemies! Tämä kysymys siitä, miten hitaasti saadaan kuolintodistukset, on ollut jo vuosia, ehkä jo vuosikymmeniä, ongelma, ja se on viive, jota pitäisi pystyä lyhentämään. Tässä todetaan, että hautausluvat on saatu ajoissa ja niiden saanti ei ole ehkä hautaamista hidastanut, mutta tuo diagnoosi ja kuolinsyy on jäänyt monesti todella kuukausien päähän — voi sanoa, että jopa ihan vuoden tasolla ovat nämä aikajaksot, kuinka kauan joudutaan odottamaan, että päästäisiin siihen diagnoosiin. Se on omaisille tärkeä asia.