Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hallintolaki. Se kokoaa hallinnollisen kehyksen yhteen. Se ei koske taiteen sisältöön eikä taiteen sisällöstä päättämiseen. Tässä halutaan edistää taidetta ja kulttuuria koko Suomessa, Suomen joka alueella, ja haluamme, että taiteen ja kulttuurin edistäminen paranee ja tehostuu meidän maassamme.

Olemme tehneet valiokunnassa tähän useita muutoksia hyvässä yhteistyössä ministeri Arhinmäen kanssa, ja kiitän ministeri Arhinmäkeä siitä, että hän on erinomaisesti ollut tässä mukana. Tällä esityksellä halutaan tuoda läpinäkyvyyttä, selkeyttää päätöksentekoa, ja muun muassa halusimme tuoda avustus- ja apuraha-asioihin valituskieltomahdollisuuden. Me haluamme säilyttää 13 alueellista taidetoimikuntaa edelleenkin jne.

Kulttuuri-sanasta tuli paljon kritiikkiä valiokunnassa, ja sen tähden halusimme kulttuurin ja taideasiat selkeyttää siten, että Taiteen edistämiskeskuksen tehtävissä korostettiin nimenomaan taiteen edistämistä. 1 §:n 1 momentti kuuluu näin: "Taiteen edistämistä varten on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto Taiteen edistämiskeskus, jolla on aluetoimipisteitä." Kulttuurin osalta haluttiin tehdä muutos 2 momenttiin: "Keskuksen tehtävänä on myös kulttuurin edistäminen siltä osin kuin se ei kuulu muun viranomaisen tehtävään. Keskuksen toiminnan järjestämisestä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella." Eli halusimme siis erottaa keskuksen viranomaistehtävät ja luottamuselimen tehtävät, vertaisarviointiin perustuvat tehtävät toisistaan. Tästä kulttuuri-sanasta, joka siellä tehtäviin kuuluu, halusimme myöskin perusteluihin kertoa, mitä sillä tarkoitetaan. Sillä tarkoitetaan muun muassa lastenkulttuuria, monikulttuurisuutta tai terveyttä kulttuurista -hanketta ja tämänlaisia asioita.

Aluetoimipisteiden määrää oli hallituksen esityksessä vähennetty, mutta valiokunta ei pitänyt tätä ajatusta perusteltuna, ja saamamme selvityksen mukaan nykyisten 13 toimipisteen lukumäärää pidettiin toimivana, ja halusimme sen säilyttää. Tämä on tärkeää siksi, että totesimme, että toimipisteen merkitys sijaintipaikkakunnalle ja muulle sen alueen toiminta-alueelle oli erittäin tärkeä, ja siksi tämä sivutoimipisteidenkin mahdollisuus haluttiin jättää ja siitä säädetään asetuksessa.

Vertaisarviointia haluttiin kovasti korostaa ja vertaisarviointi haluttiin lisätä myöskin useampaan kohtaan. Vertaisarvioinnin merkitys on erityinen silloin, kun luottamusmiehiä valitaan, ja siitä syystä halusimme lisätä taideneuvostopykälään kohdan, jossa taideneuvosto voi asettaa tarvittaessa valtion taidetoimikuntaan vertaisarviointiin liittyviä asioita valmistelevia jaostoja. Nämä jaostot ovat sellaisia elimiä, jotka voivat käsitellä asioita, kun nousee esimerkiksi uusia taidealoja, taidemuotoja, produktioita jne.

Toinen asia, mitä muutettiin, oli taideneuvoston jäsenen pätevyys. Esityksessä ensin oli, että taiteeseen tai kulttuuriin perehtynyt henkilö olisi jäsen, mutta halusimme myös korostaa sitä, että henkilöllä on pätevyys taiteeseen, ja siksi muutimme sen kuulumaan näin: "Taideneuvoston jäsenen tulee olla taiteeseen ja kulttuuriin perehtynyt henkilö." Jos olet perehtynyt taiteeseen, niin olet myös perehtynyt kulttuuriin, mutta päinvastoin se ei välttämättä sitten toimi. Siksi muutimme sen. Halusimme myöskin korostaa sitä, että nimenomaan taidetta edistävät taideneuvosto, valtion taidetoimikunnat, alueelliset taidetoimikunnat ja erillislautakunnat. Eli nämä ovat niitä, jotka tekevät ja päättävät taiteen sisällöstä.

Kaiken kaikkiaan saimme hyvän lopputuloksen, hyvän mietinnön aikaiseksi valiokunnassa, mutta siitä huolimatta, arvoisa puhemies, täytyy todeta, että mietintöön sisältyy vastalause.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten puheenjohtaja totesi, niin alkuperäisestä lakiesityksestä poiketen tämä laki sai paremman muodon, kun hallituspuolueet sitä hioivat aikansa. Se täytyy tässä rehellisesti todeta, mutta siitä huolimatta on se sama viesti, joka on monista hallituksen päätöksistä tullut täällä eduskunnassa julki, ja niitä kaikkia emme edes vielä tiedä. Tästä esityksestä paistaa se, että tällä myös keskitetään valtaa yhteen toimipisteeseen, ja tietysti pelkona meillä on, eikä pelkästään pelkona, vaan myöskin kentältä tulleissa viesteissä on se sanoma, että taiteen tekeminen alueilla koko Suomessa vaikeutuu ja osittain jopa estyy tämän esityksen myötä. Miksi näin tapahtuu, niin se syy on tietysti se, että kun keskusjohtoisesti ryhdytään vetämään tällaista taiteen ja kulttuurin alaa, niin kuin tässä esityksessä kerrotaan, niin totta kai se asettaa sellaisia raameja, jotka tekevät byrokratiaa ja sitä kautta vaikeuttavat toimintaa alueilla.

Toisin kuin puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan totesi, kyllä itse näen, että tästä tulee laki ja asetus sen myötä säätelemään sellaista suuntausta, että taiteen tekeminen alueilla ei ole enää niin yksinkertaista, helppoa ja vaivatonta, kuin se tähän asti on ollut. Sen lisäksi oli dubioita monen asiantuntijan suulla kerrottuna valiokunnassa myös siitä, että luonnollinen verkottuminen, luonnollinen toiminta paitsi resurssien suhteen myöskin toiminnallisesti vaikeutuu, kun tavallaan ohjarina on aina keskusjohtoinen toimielin, jolta todennäköisesti kysytään ja joka ohjaa erilaisia toimintatapoja kentällä.

Kuten me kaikki tiedämme, taidetta ei tehdä seinillä. Tämä malli, mitä tähän asti on toteutettu alueilla, on ollut erittäin toimintakeskeistä, on tehty edullisesti, on tehty halvalla, ja meidän kyllä annettiin ymmärtää tässä asiantuntijakuulemisessa, että säästöjä tällä ei haeta, mutta kyllä joissakin asiantuntijakuulemisissa tuli esille se, että olisi tarve tiivistää hallintoa. Siihenkin olisi alueilla ollut valmiutta, jos tällaiseen tarpeeseen olisi päädytty, mutta jotenkin tuntuma oli se, että keskittäminen on tässä nyt se ydinasia, jota täytyy tehdä, ja täytyy johtaa myöskin taiteen tekemistä keskusjohtoisesti.

No, muutamia esimerkkejä, mistä tämä käy ilmi, on ensinnäkin se, että alueelliset taidetoimikunnat nimitetään keskushallinnon puolelta, sitten taiteilijoiden toimeentuloedellytykset hoidetaan. 3 § lakiesityksessä viittaa siihen myöskin enemmän keskusjohtoisesti, ja suosituksia tietenkin sieltäpäin tulee enemmän sitten Suomen osissa, joissa taiteilijafrekvenssi on suurempi.

Niin ikään täällä puhutaan näistä taidetoimikuntien toimialueista, ja viittaan tässäkin puheenvuorossani siihen, mihin puheenjohtaja puheenvuorossaan viittasi, elikkä puhuttiin aluetoimipisteistä. Niistä nyt sitten hallituspuolueet saivat aikaiseksi ratkaisun, jossa myös sivutoimipisteet ovat mahdollisia. Se varmaan lohduttaa joitakin osia Suomea, mutta en tiedä, kuinka pitkään nämä sivutoimipisteet sitten toimivat ja kuinka käytännössä niillä on sitten vaikuttamisen paikka alueelliseen taiteen tekemiseen tai vaikuttamiseen ylöspäin. Ainahan henkilöt, totta kai, vaikuttavat, mutta kuitenkin toimintatapa alhaalta ylöspäin olisi parempi kuin ylhäältä alaspäin.

Sitten laissa ja asetuksessa niin ikään taideneuvosto ja sen tehtävät on määritelty erittäin laveasti, elikkä siellä on annettu toimintakenttää sitten laajemmin kuin alueilla tehtävään taiteen ja kulttuurin edistämistyöhön, ja meistä jokainen voi arvioida sitä, onko se hyvä vai huono suunta.

Taiteen kentän erityispiirteet ovat yksi asia, joka meitä kaikkia tietysti painaa, ja se on iso, vaakakupissa painava asia. Meillä on erilaisia alueita. Kukin alue on valinnut aina oman taiteen tekemisen lajinsa, ja kun toimijoita, erilaisia vapaaehtoistoimijoita esimerkiksi, on paljon, niin on tullut erittäin hyviä innovaatioita eri puolille Suomea, mistä voisi sanoa, että jos pelkästään keskusjohtoisesti taidetta yritetään alueille suitsea, niin tämä malli ei toimisi, joten tässäkin suhteessa katson, että alueilta päin lähtevä taiteen tekeminen on parempaa kuin se, että rahoitusta ohjataan sitten keskusjohtoisesti niihin tarpeisiin, mitä sieltä nähdään parhaimmaksi. Toivon, että näin ei käy, mutta pelkoni on suuri.

Sitten tähän edelleen kytkeytyy asia, joka on erittäin tärkeä. Kun taidetoimikunnat ovat toimineet alueilla, niin niiden tehtävähän on ollut työskennellä niin, että ne tuovat taidetta, sellaista taidetta ja sellaisille alueille, missä se ei ole tyypillistä, elikkä taidetta on viety kouluihin, kulttuuria on viety kouluihin, päiväkoteihin, oppilaitoksiin, eri pienille ryhmille ja esitetty hyvinkin eksoottisissa paikoissa, ja tämän toivoisi jatkuvan myöskin tämän lakiesityksen myötä.

Sitten vielä läänintaiteilijan tehtäviin. Meillä on kaikilla kokemuksia ja kontakteja myöskin läänintaiteilijoihin, heidän työhönsä, ja voisi sanoa, että jos läänintaiteilija-asemasta tulee nyt pelkästään keskusjohtoinen voimavara tai keskusjohdon ohjailussa oleva voimavara, niin pelkäänpä, että taiteen tekeminen alueilla on vaivalloisempaa, kuin mitä tähän asti se on ollut.

Sitten verkostotoiminta ja asiantuntemus omalta alueeltaan ovat tietenkin taidetoimikunnan työn kannalta erittäin merkityksellisiä ja tärkeitä, ja tämä on asia, johon kaikesta huolimatta, vaikka keskusjohtoisuuteen ollaan menossa, toivon paneuduttavan tarkasti.

Yksi huolenaihe tähän vielä ainakin omasta mielestäni kytkeytyy, ja se on se, että nuoria taiteilijoitahan on löytynyt vuosien saatossa alueilta useita ja heidän esille pääsemisensä apurahojen tai muiden turvin läänintaiteilijoiden etsimänä on ollut sellaista toimintaa, joka on aina rikastuttanut alueen taidetoimintaa eri tavoin, ja tätä haluaisin erityisesti korostaa, että kun Suomi on luovan talouden maaksi kastettu maa, niin se tarkoittaa myös sitä, että me poimimme kaikilta alueilta kaikki ne potentiaaliset nuoret, jotka ovat mahdollisia sitten etsiytymään taiteen tekemisen tai luovan työn uralle yleensä.

Vielä viimeinen huolenaiheeni, joka tähän sisältyy, on se, että kun taiteen ja taiteen tekemisen ei pitäisi olla aina rahasta kiinni, niin myöskään taiteen ja kulttuurin vastaanottamisen ei pitäisi olla rahasta kiinni. Siksi tässä esityksessä erityisesti saatesanoiksi haluaisin sanoa sen, että kun kulttuuri on kuitenkin ihmiselle se voimavara, josta ihminen ammentaa varsinaiseen päivärytmiinsä eliksiiriä, niin pitäisi olla niin, että taide on kaikkien saatavissa riippumatta siitä, mitkä ovat taloudelliset olosuhteet kullakin ihmisellä.

Näistä kaikista hyvistä seikoista, mitä puheenjohtaja tuossa luetteli, huolimatta päädyimme omassa valiokuntaryhmässämme, keskustan valiokuntaryhmässä, siihen tulokseen, että emme voi olla tämän esityksen takana. Sille antoivat hyvää tukea asiantuntijakuulemiset, joita oli paljon, ja he olivat sitä mieltä, että siirtymäaika olisi hyvä ja ellei sitä voida toteuttaa, niin sitten muita muutoksia, nimenomaan pois keskusjohtoisuudesta, niin tämä lakiesitys olisi voinut tulla hyväksyttäväksi. Elikkä kun näin ei ole tapahtunut, niin tulen sitten toisessa käsittelyssä esittämään hylkyä tälle laille.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä lakimuutos heikentää taiteen ja kulttuurin tasa-arvoista asemaa koko Suomessa. Esityksen tavoitteeksi on asetettu selkeyttää taidetoimikuntalaitosten toimintaa sillä tavalla, että erotetaan viranomais- ja luottamuselintoiminta. Tämä on hyvinkin perusteltavaa, mutta toimet ovat erikoisia. Nyt aiotaan rakentaa uusi Taiteen edistämiskeskus tänne Helsinkiin ja samalla riisutaan maakuntien vaikutusvaltaa taiteesta ja kulttuurista yleensä. Tämä lakimuutos ei tue yksilöiden ja alueiden tasa-arvoja eikä myöskään poliittisesta päätöksenteosta irrottautumista, kuten jotkut ovat toivoneet. Valta keskittyy nyt muutamille virkamiehille.

Uudistuksessa olisi pitänyt edetä niin, että taiteen ja kulttuurin kehittämistarpeita ja asiakkuuksia olisi painotettu enemmän, ei niinkään hallintoa ja järjestelmiä tässäkään hallituksen esityksessä. Nykyinen laki on ollut joustava, ja uudet taiteenalat on saatu mukaan tähän taidekenttään ja myös rahoituksen jakoon, näistä esimerkkinä valokuva- ja mediataide.

Ministeri Arhinmäki, me olemme tunteneet teidät hyvinkin monikulttuurisuuden vaalijana ja paikallisen kulttuurin edistäjänä. Siksi tämä lakiesitys kokonaisuudessaan on hyvin hämmentävä, että se tulee teidän ministeriöstänne ja ratkaisun vastustajina ovat olleet pitkälti kulttuurin tekijät alueilta, jotka ovat kritiikkiä esittäneet hyvinkin laajasti.

Taiteen edistämisen paras osaaminen omasta mielestäni on alueilla, missä vastuun tulee säilyä myöskin jatkossa. Aluetoimipisteiden resurssit ja mahdollisuus toimia omalla alueella, omista lähtökohdista, pitäisi turvata joka tapauksessa. Nyt tälle rakennettavalle Taiteen edistämiskeskukselle ei pidä antaa vapaata valtakirjaa, päätösvaltaa siitä, missä esimerkiksi aluetoimipisteet sijaitsevat ja kuinka paljon niitä on, vaan päätös toimipisteistä ja niiden sijainnista olisi pitänyt kirjoittaa lakiin, jotta me voisimme vakuuttua siitä, että taidetta ja kulttuuria ja päätösvaltaa rahoituksen jaostakin tehdään siellä, missä sitä taidetta ja kulttuuriakin harjoitetaan.

Päätösvallan läänintaiteilijan toimialasta ja tehtävistä tulee olla alueellisella taidetoimikunnalla, ei Taiteen edistämiskeskuksella. Tähän on tullut paljon alueilta kritiikkiä. Esimerkiksi läänintaiteilijoiden työ Pohjois-Pohjanmaalla on erittäin merkittävää taiteen ja kulttuurin kehittämistyötä. Heidän työpanoksensa määrittely alueellisista tarpeista käsin on tärkeää, ja se kosketuspinta toimijoiden kanssa on edelleenkin säilytettävä. Siksi ihmettelen tätä keskusjohtoisuuden ihannetta, koska yhteisöille tulevista valtionavuista ja taitelijoiden matka-apurahoista päätetään nyt sitten tulevaisuudessa keskusjohtoisesti. Nykyiselläänkin jo 60 prosenttia taitelija-apurahoista menee pääkaupunkiseudun taiteilijoille, ja uskonpa, että tahti valitettavasti vain kiihtyy.

Jaana  Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä eduskunnalle annettu hallituksen esitys on siis sekä julkisuudessa että valiokunnan asiantuntijakuulemisissa sekä myös täällä salissa tänään saanut osakseen paljon kritiikkiä. Lähtökohta on kuitenkin erittäin tärkeä eli uudistaa 60-luvulta peräisin olevan taidetoimikuntalaitoksen toimintaa ja rakennetta vastaamaan paremmin vuosikymmenten varrella tapahtuneisiin toimintaympäristön muutoksiin sekä turvata taiteen autonomiaan liittyvä vertaisarviointi myös tulevaisuudessa, ja kaikesta tästä kritiikistä huolimatta katson sivistysvaliokunnan tavoin, että esitys on kannatettava valiokunnan esittämin muutoksin.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Tämä Taiteen edistämiskeskuksesta annettu lainsäädäntö on tehnyt aika pitkän tien. Tämä oli jo viime kaudella esillä, sai erittäin paljon kritiikkiä, ja se pyrittiin huomioimaan mahdollisimman laajasti tässä esityksessä. Erityisesti kritiikki kohdistui siihen, että alueellisten taidetoimikuntien määrää oltiin vähentämässä. Nyt alueellisten taidetoimikuntien määrä ei vähene, vaan se säilyy samana 13:na kuin tähänkin asti, mikä oli pohjaesitys. Toinen keskeinen kritiikki kohdistui siihen, että aikaisemmassa esityksessä olisi taidetoimikuntien määrä vähentynyt. Nyt ne eivät tässä esityksessä vähene. Nämä olivat ne kaksi keskeistä kritiikkiä, jotka korjattiin.

Sen jälkeen on noussut myös muita huolia, ja tässä sivistysvaliokunnan pohjaesityksessä on aika hyvin huomioitu — aivan niin kuin tässä on sekä hallituksen että opposition kansanedustajien puolelta tullut esille — se, että esimerkiksi kysymystä, mitä on kulttuuri, on täsmennetty ja oikein mainiosti täsmennetty sitä, että nimenomaan pitää olla taiteen ja kulttuurin asiantuntemusta, kun siitä oli huoli, koska tämän tehtävä on nimenomaan taiteen edistäminen.

Mitä tulee tähän keskittämiseen ja alueisiin, niin pitää nyt muistaa, miten tapahtuu se taiteen edistämistyö alueilla. Läänintaiteilijat ovat siinä keskeisessä roolissa. Jossain vaiheessa esitettiin läänintaiteilijoiden nimen muuttamista. Halusin tässä pohjaesityksessä selkeästi pitää kiinni tästä tunnustetusta ja tunnetusta läänintaiteilijan nimestä, ja läänintaiteilijat ovat nimenomaan ne, jotka alueilla ovat jatkossakin hajautetusti, tekevät sitä taiteen edistämistyötä. Jatkossakin läänintaiteilijat tullaan valitsemaan, kun alueellisia taidetoimikuntia on kuultu nimenomaan alueiden näkökulmasta.

Toinen huomio ovat nämä aluetoimipisteet, joiden määrää oltiin vähentämässä. Nyt on ajatus se, että tulee vähempi määrä aluetoimipisteitä, mutta voi toimia sivutoimipisteitä. Kysymys on vain siitä, että voi normaali esittely tulla myös tähän virastoon — on valmistelija, on esittelijä, on päätöksenteko — jotta tulee avoimuutta, läpinäkyvyyttä. Se on oikeusturvakysymys myös taiteilijalle. Tämä ehkä puheenvuoroissa jäi huomioimatta, että nyt tältä osin parannetaan taiteilijoiden oikeusturvaa.

Tässä nämä muutamat huomiot. Itse en näe, että tässä on pyrkimys keskittää tai yksittäiselle henkilölle tuoda lisää valtaa, vaan päinvastoin, tässähän monelta osin viedään päätöksentekovaltaa entistä lähemmäksi sitä taidekenttää, muun muassa siltä osin, missä sijaitsevat nämä aluetoimipisteet ja missä sijaitsevat sivutoimipisteet. Jatkossa se on taidekenttä itse, joka siitä päättää, eikä mikään ylätaso.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi Taiteen edistämiskeskuksesta, valtion taiteilija-apurahoista annetun lain muuttamisesta ja alueiden kehittämisestä annetun lain muuttamisesta on valiokunnan asiantuntijakuulemisessa saanut osakseen paljon kritiikkiä. Valiokunta kuitenkin katsoo, että hallinnollisesti nimenomaan taidehallinnon järjestämisen ja kehittämisen kannalta uudistus on tarkoituksenmukainen ja että hallituksen esitys voitaisiin hyväksyä valiokunnan siihen tekemin muutosesityksin.

Saatu kritiikki ja huoli on kohdistunut lähinnä kolmeen asiaan. Ensiksikin on haluttu, että tehtäväksi rajataan vain taiteen tukeminen eikä koko inhimillistä toimintaa koskeva kulttuurin kenttä. Pelkona on ollut tehtävän- ja rahanjaon laajentuminen vaikkapa olutkulttuuriin tai kahvilakulttuuriin — tällaisia esimerkkejä on mainittu.

Asiantuntijaelinten jäsenten pätevyydestäkin on kannettu huolta. Ei ole haluttu, että pätevyydeksi riittäisi vain kulttuurin asiantuntijuus ilman taiteen tuntemusta. Myös vertaisarvioinnin säilymisestä on kannettu huolta. On pelätty, että taiteen asiantuntijuus korvautuu kulttuurin asiantuntijuudella ja taiteen autonomia heikkenee.

Kolmantena huolenaiheena on ollut aluetoimipisteiden määrä, lähinnä huoli niiden vähenemisestä, ja myös jaostoista on kannettu huolta. Valiokunnan tekemissä muutosesityksissä on varsin kattavasti kuitenkin vastattu kritiikissä esiintyneisiin kohtiin ja huoliin.

Hallituksen esityksen mukaan taiteen ja kulttuurin edistämistä varten on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Taiteen edistämiskeskus. Kulttuurin edistäminen olisi keskuksen tehtävä kuitenkin ainoastaan siltä osin, kuin se ei kuuluisi muun viranomaisen tehtävään. Useissa asiantuntijalausunnoissa on pelätty, että keskuksen laaja tehtäväksianto myös kulttuurin osalta voisi merkitä tehtävien painopisteen siirtymistä liikaa kulttuurin keskuksen perimmäisen tehtävän elikkä taiteen edistämisen kustannuksella. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kulttuurin edistämisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja jo mainitsikin, lastenkulttuuriin, monikulttuurisuuteen tai terveyttä kulttuurista -hankkeeseen liittyviä tehtäviä, joita jo nyt on sinne delegoitu. Kyseessä olisi siis lähinnä nykytilan ylläpitäminen.

Valiokunnan muutosehdotuksen mukaan Taiteen edistämiskeskuksen tehtävänä olisi taiteen edistäminen, ei siis taiteen ja kulttuurin edistäminen. Kulttuurin edistäminen todellakin kuuluu sille vain ja ainoastaan siltä osin, kuin se ei kuulu muiden viranomaisten tehtäviin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on osana uudistusta valmistellut alueellisten toimipisteiden määrän vähentämistä. Valiokunta ei pidä tätä suunnitelmaa perusteltuna, sillä saamamme selvityksen mukaan nykyinen 13 toimipisteen määrä on ollut toimiva. Alueellisten taidetoimikuntien asiantuntemusta pitäisi kyetä hyödyntämään laajasti alueellisessa kehittämisessä. Tästä syystä myös aluetoimipisteiden tulisi kyetä riittävästi avustamaan alueellisia taidetoimikuntia näiden seuratessa alueen taiteellista toimintaa. Sivistysvaliokunta katsookin, että nykyisilläkin alueellisten taidetoimikuntien sijaintipaikkakunnilla tulee edelleenkin säilyttää mahdollisuus sivutoimipisteisiin.

Valiokunnan saaman lisäselvityksen mukaan asetuksella onkin tarkoitus säätää, että virasto päättäisi aluetoimipisteiden määrästä ja sijaintipaikkakunnasta ja että aluetoimipisteillä voisi olla näitä sivutoimipisteitä. Vaaraa alueellisuuden heikentymisestä ei siis ole.

Arvoisa puhemies! Vertaisarvioinnin merkitystä taidekentän kaikissa avustus- ja apuraha-asioissa tulee korostaa. Vertaisarvioinnin toteutumisen kannalta ovat tärkeitä luottamusmiesten valintaprosessi ja luottamuselinten asiantuntemuksen laaja-alaisuus. Hallituksen esityksen mukaan toimikunnan jäsenellä tulisi olla hyvä taiteellinen asiantuntemus, ja se vastaakin nykykäytäntöä sitä heikentämättä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on esitetty epäilys, että taiteen vertaisarviointi kärsii, jos kaikkia taidetoimikuntien jäseniä ei nimetä nykyiseen tapaan järjestöjen esittämien henkilöiden joukosta. Esityksen mukaan ennen valtion taidetoimikuntien asettamista taideneuvoston tulisi kuulla taiteen kannalta merkittäviä tahoja. Jäseniä valittaessa onkin huolehdittava siitä, että toimikunnan taiteellinen ja muu asiantuntemus on monipuolinen ja että kielelliset ja alueelliset näkökohdat otetaan huomioon. Jäsenten määräämistä ei voida kuitenkaan sitoa pelkästään järjestöjen ja laitosten ehdottamiin henkilöihin. Jaostojen asettamismahdollisuus sen sijaan on tärkeä, sillä se lisää vertaisarvioinnin laaja-alaisuutta ja asiantuntemusta muun muassa sellaisissa asioissa, jotka koskevat uusia taiteenaloja tai poikkitaiteellisuutta.

Valiokunnan esityksen mukaan taideneuvosto voikin tarvittaessa asettaa valtion taidetoimikuntaan vertaisarviointiin liittyviä asioita valmistelevia jaostoja. Valiokunta on edelleen korostanut taiteen asemaa uudistuksessa ja täsmentänyt taideneuvoston jäsenen kelpoisuutta siten, että taideneuvoston jäsenen tulee olla taiteeseen ja kulttuuriin perehtynyt henkilö. Pelkkä kulttuurin asiantuntemus ei siis riitä.

Samoin valtion taidetoimikunnat päättävät vertaisarviointiin perustuvista apurahoista ja palkinnoista, ja sama koskee alueellisia taidetoimikuntia, siis nimenomaan vertaisarviointiin perustuvia. Tähän kokonaisuuteen voikin nyt olla tyytyväinen.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys 52 eduskunnalle laeiksi Taiteen edistämiskeskuksesta ei edistä suomalaisen taiteen asemaa, vaan päinvastoin. Esitys ei ole tasapuolinen taiteiden ja kulttuurin tarjonnan alueellisen tasapainon näkökulmasta. Taiteen alueellinen edistystoiminta kärsisi väistämättä siellä, missä alueellinen toimipiste ajettaisiin alas. Ottaen huomioon toimipisteiden nykyiset sijainnit ei voida väittää, että niitä olisi tällä hetkelläkään liikaa. Uudistuksen suunnittelun osalta tuleva kuntauudistus voi muodostua ongelmaksi, joten päätöksentekoa tulisi vähintäänkin lykätä, kunnes tuleva aluehallintojako on selvillä. Hallituksen esitys tähtää taideapurahojen jakamisen vastuun siirtymiseen entistä enemmän keskushallinnolle, minkä seurauksena apurahojen tasapuolinen valtakunnallinen jakautuminen vaarantuu.

Alueellisuutta tulisi mielestäni korostaa entistä enemmän taideapurahojen osalta. Alueelliset taidetoimikunnat ovat mahdollistaneet pienemmillä ja suuremmilla paikkakunnilla lukuisten hankkeiden ja taideprojektien toteutumisen, joihin ei muuten olisi ollut mahdollisuutta. Lisäksi taidetoimikuntien toiminta edesauttaa taiteilijoitten ja ammattilaisten verkostoitumista, mikä puolestaan muodostaa hedelmällisen pohjan uuden taiteen tuottamiselle. Taiteen alueellinen autonomia voi vaarantua, jos hallituksen esityksen myötä korostunut keskusjohtoisuus lisääntyy. Lisäksi riittävän vakuuttavia laskelmia esityksen säästövaikutuksista ei ole esitetty.

Lakiesitys ei nykymuodossaan ole kannatettava. Valiokunnassa on kuultu useita asiantuntijaryhmiä. Lopputuloksena perussuomalaisten ryhmä on päätynyt esittämään lain hylkäämistä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää ministeri Arhinmäkeä, että hän on ottanut hyvin huomioon meidän sivistysvaliokunnan toiveet valmistellessaan viimeistä versiota täksi uudeksi laiksi. Se on siltä osin huomattavasti parempi kuin mikä se alkuperäinen ajatelma siitä oli, aivan kuten hän itsekin sen täällä jo kertoi.

Hiukan täytyy ihmetellä tuota edellistä puhujaa, joka myöskin on sivistysvaliokunnan jäsen: näyttää siltä, niin kuin teiltä olisi jäänyt yksi kierros väliin tässä lain valmistelussa, sillä nimenomaan tällä meidän esityksellämme ja tällä uudella lakiesityksellä turvataan alueelliset taidetoimikunnat, aluetoimipisteet turvataan ja niiden työ jatkuu samalla tavalla kuin tähänkin asti on ollut. Siitä on nyt tässä uudistuksessa kysymys, ja se on se työvoitto, minkä me sivistysvaliokunnassa saimme aikaiseksi. Tällä ei siis lakkauteta alueellisia taidetoimikuntia taikka aluetoimipisteitä, (Kimmo Kivelä: Ei niin ole väitettykään!) ja se on hyvä asia, ja se on se pyrkimys, mihin me sivistysvaliokunnassa kiinnitimme huomiota, ja nyt se tulee turvatuksi.

Muutoin tämä lakiesitys on pitkään odotettu ja kaivattu, ja siinä on varmasti monta sellaista asiaa, jotka olisi voitu tehdä toisin, mutta niitä voidaan myös tarvittaessa sitten, kun on nähty, miten tämä käytännössä toimii, myöhemmin tulla muuttamaan, niin kuin kaikkia muitakin lakiesityksiä ja lakeja joudutaan ajan kuluessa muuttamaan.

Tältä pohjalta.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että 13 alueellista taidetoimikuntaa jatkavat edelleen toimintaansa. Alkuperäisessä esityksessä ehdotettiin toimikuntien vähentämistä, ja tämä olisi tarkoittanut todennäköisesti esimerkiksi Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan lakkauttamista. Se olisi ollut Pohjois-Karjalan kulttuurin kehittämisen kannalta huono päätös. Toimikuntien lakkauttamisesta saatu mahdollinen säästö olisi ollut kovin pieni verrattuna suunnitellun lakkauttamisen kielteisiin vaikutuksiin. Kiitän siis tästä muutetusta päätöksestä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomihan on laaja maa sekä maantieteellisesti, kulttuurisesti että henkisesti. Taiteen edistämisen tulisi tukea alueellista taide-elämää sen omista lähtökohdista käsin.

Tämä lakiesitys on taidepuolella valtaa keskittävä esitys. Se korostaa keskusjohtoisuutta, ja tässä mielessä se on alueiden taidetoiminnalle huonompi kuin nykytilanne. Tämä mahdollistaa esimerkiksi säästöpaineiden tai muuten keskittämistä painottavan politiikan johdosta alueellisen taiteen edistämistoiminnan lopettamisen.

Sitten tässä on vielä pari muuta asiaa, jotka tässä meidän vastalauseessamme olemme halunneet nostaa esille. Apurahojen ulkopuolinen työ ja toiminta tulee huomioida vahvasti. Tämä esitys ei tee sitä. Ja lopuksi: koko maan voimavarat myös taiteen edistämisessä ja tekemisessä on uskallettava ottaa käyttöön. Itse ajattelen omaa lähiympäristöäni ja sellaisia kirjailijoita kuin naapuripitäjästä Pellosta Timo K. Mukka, kotipitäjästä Oiva Arvola, Taivalkoskelta Kalle Päätalo, Yli-Torniolta Rosa Liksom tai sitten Kittilästä taidemaalari Reidar Särestöniemi. En väitä, että alueellinen taidetoimikunta olisi heitä ollut nostamassa; haluan tämän vain todeta näin, että meillä on lukuisa määrä kansallisia ja kansainvälisesti tunnettuja taiteentekijöitä, jotka nimenomaan ovat nousseet sieltä, sanotaan, syvältä kansan riveistä, alueilta. Tämä tulevaisuus täytyy ottaa huomioon: siellä on näitä nuoria nousevia, joiden vuoksi tämän valtion puolelta tapahtuvan taidetoiminnan tukemisen täytyy tapahtua alueitten mahdollisuudet huomioon ottaen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Taiteen kentällä odotukset tätä lakiehdotusta kohtaan olivat suuret, mutta hyvin nopeasti ne muuttuivat pelonsekaisiksi tunteiksi, ja lopputulos on lässähtänyt pannukakku.

Toki sivistysvaliokunta teki muutoksia esitykseen. Opetusministeriö ministeri Arhinmäen johdolla otti tietyt korjaukset huomioon, sitä ei voida kiistää. Mutta lopputulos oli sellainen, että oli luonnollista, että mietintöön sisältyi vastalause ja aikanaan toisessa käsittelyssä tullaan tekemään hylkäysehdotus.

Kuten useammassa puheenvuorossa on tullut todetuksi, lainvalmistelu on ollut heikkoa. Käytännössä valtavan suuresta asiantuntijajoukosta, joka sivistysvaliokunnassa vieraili, ainoastaan Taiteen keskustoimikunta näytti varauksetta vihreää valoa uudistukselle. Enemmän tai vähemmän kaikissa muissa asiantuntijalausunnoissa oli erilaisia dubioita.

Taiteen kentältä edes parsittu versio ei ole saanut kehuja, eikä voida puhua mistään parannuksesta. Miksi purkaa hyvin toimivia ja luontevia rakenteita ja korvata ne jollakin uudella, käsittämättömällä, toistaiseksi tuntemattomammalla?

Voidaankin perustellusti puhua, että laki toteutuessaan on vallankaappaus. Se on vallankaappaus taiteen toimijoilta virkamiehille. Se on vallankaappaus maakunnista keskushallintoon. Se on vallankaappaus luovuuden edustajilta poliittisesti värittyneille joka alan asiantuntijoille.

Kuten useammassa puheenvuorossa on mainittu, perustellusti ollaan huolissaan alueellisen taiteen tekemisen tulevaisuudesta. On totta, että lukumääräisesti alueelliset taidetoimikunnat säilyvät samassa suuruusluokassa.

Mutta olennaista on se, kuka nimittää, minkälainen on ketju. Vaikkakin maakuntia kuullaan, niin kuin täällä on vakuutettu ministerinkin suulla, niin kuitenkin on pelättävissä, että alueellinen ääni ei kuulu niin voimakkaana, se alueellinen ääni, joka on verkostoitunut, joka on tuonut sen inhimillisen taiteen tekemisen tason lähelle ihmistä, kouluihin, vanhainkoteihin, ihmisten arkeen.

On valitettavaa, että kulttuuriministeri ei enää voi olla täällä keskellämme, ilmeisesti vaalikiireiden ja kuntavaalivelvollisuuksien vuoksi. Hänen olisi varmasti syytä ollut tätä keskustelua vielä kuunnella. Mutta on pakko sanoa, että kun hänen edustamansa puolueen edeltäjäpuolueet ja kansainväliset esikuvat varsinkin valtaan päästyään ovat toteuttaneet demokraattista sentralismia, niin kyllä tässäkin on demokraattisen sentralismin maku. Ja siitä sentralismista on kyllä, kuten ulkomaisissa esimerkeissäkin, demokraattisuus kaukana.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Taide ja kulttuuri ovat niitä arkipäivän ilostuttajia ja sulostuttajia. Keskityn tässä omassa lyhyessä puheenvuorossani tähän aluetoimipisteiden määrään. Minun mielestäni oli aivan oiva asia se, että valiokunta ei pitänyt sitä suunnitelmaa perusteltuna, sillä kyllä sillä, että nämä 13 alueellista toimipistettä pystytään säilyttämään ja ne ovat ihmisiä lähellä siellä sijaintipaikkakunnalla ja sen ympäristössä, on erittäin tärkeä rooli. Ja sitten, kun vielä valiokunta edelleen katsoo, että näillä nykyisilläkin alueellisten taidetoimikuntien sijaintipaikkakunnilla tulee edelleen säilyttää mahdollisuus sivutoimipisteisiin, pidän sitä äärimmäisen tärkeänä. Kyllä se alueellinen asiantuntemus ja se, että se on lähellä siinä, on äärimmäisen tärkeätä meille ihmisille, jotka joko taiteesta tai kulttuurista tai molemmista haluamme nauttia, ja sieltä alueellisista lähtökohdista myöskin se asia sitten kumpuaa.

Jotenkin tuntuu vähän siltä, että tästä keskittämisestä on nyt tullut muutaman viikon aikana aika lailla muotisana tässä salissa. Minun mielestäni tässä asiassa ei ole kyse keskittämisestä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan samalla tavalla kuin edellinen puhuja ja edustaja Mäkisalo-Ropponen kiittää sivistysvaliokuntaa siitä, että he ovat todella tämän toimipistekysymyksen ratkaisseet hyvällä tavalla ja saaneet siitä hyvän lausuman.

Ainakin oma käsitykseni etäjohtamisesta on hieman kielteinen. Jokainen maakunta Suomessa on erilainen, niiden kulttuurihistoria on erilainen, ja jos me emme huolehdi siitä — jos on 13 alueellista taidetoimikuntaa eikä olisi yhtä monta toimipistettä — niin minun mielestäni, jos viranhaltijat silloin putoavat alueelta pois, se todennäköisesti vaikuttaa erittäin negatiivisesti siihen motivaatioon ja taiteen kehittämiseen. Tämä toimipistekysymys on periaatteellinen kysymys, ja näen, että sivistysvaliokunta on kyllä tässä erittäin hyvin kuunnellut kansanedustajia ja tehnyt erittäin hyvän päätöksen, jonka päälle on hyvä rakentaa. Toivotaan, että tämä valiokunnan tahto sitten näkyy myös niissä päätöksissä, mitä tullaan tekemään.

Satu  Haapanen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen myöskin ihan tyytyväinen niihin muutoksiin, mitä sivistysvaliokunta kykeni ja pystyi lisäämään tähän alkuperäiseen lakiesitykseen. Lakiesitys on toki tosiaankin mennyt eteenpäin, mutta siinä on vielä muutamia huolestuttavia kohtia alueellisen tasa-arvon ja alueitten vaikuttamisen näkökulmasta.

Tosiasiahan on se, että 60 prosenttia kulttuurityöläisistä asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja siinä mielessä olisi tärkeää, että kuulisimme tehokkaasti ja hyvin alueiden taiteilijoita ja kulttuurityöntekijöitä. Olisi tärkeää, että alueellinen taidetoimikunta voisi myöntää apurahoja alueen taiteilijoille. Tätä päätösvaltaa ei saisi viedä pois. Alueellisen taidetoimikunnan pitäisi myöskin pystyä valitsemaan läänintaitelija, ja on hyvä, että tämä läänintaitelijan nimi säilytettiin. Se on tärkeä, arvokas, historiallinen nimitys. Mutta pitäisin tärkeänä myös sitä, että läänintaitelija pystyy itse määrittämään, kuinka hän oman työnsä kautta pystyy parhaalla tavalla tukemaan taide-elämää ja muita taitelijoita alueellaan. Esimerkiksi hänen työtään ja työskentelyään katsomalla moni taitelija voi saada itselleen oppia ja virikkeitä. Olisi tärkeää säilyttää autonomia tässä asiassa.

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on muutamissa puheenvuoroissa tänään tuotu esille, että ikään kuin tässä esityksessä kauheasti pyrittäisiin tähän keskittämiseen tai jonkinlaiseen politisointiin. Mutta toisaalta, kun kuuntelee salissa puheenvuoroja, tuntuu, että joissakin puheenvuoroissa nimenomaan syyllistytään siihen politisointiin, mistä kuitenkaan minun mielestäni tässä esityksessä ei ole kyse. Esitystä voi katsoa myös siitä näkökulmasta, että on aikaa taiteelle, huomioarvoa taiteelle, taide nousee myöskin keskusteluun.

Jos minä ajattelen tänään täällä salissa käytettyjä puheenvuoroja, niin täällä on vahvasti tunnustettu taiteen alueellinen merkitys sekä taiteen sisällöllinen merkitys, mistä tietenkin itse olen erittäin iloinen, koska näen, että taide on hirveän tärkeä työkalu koko yhteiskunnalle. Sillä on usein aikaa tehdä sitä sellaista yhteiskunnallista huomio- ja pohdintatyötä, mihin meillä esimerkiksi tässä talossa harvoin on aikaa.

Se kulttuuri-sana on aiheuttanut kentällä paljon närhämää, niin kuin täälläkin on tullut esille, ja se huoli on tietysti tunnustettava. Minä luulen, että se osittain lähtee siitä, että on paljon taiteen alan edustajia, jotka kokevat, ettei välttämättä aina nähdä sitä, että taiteella myös itsellään on vahva itsellinen merkitys ja tarve ikään kuin omana muotonaan kehittyä. Sillä on myös se ulottuvuus, että sitä viedään ihmisille ja lähdetään hakemaan kulttuurista vanhustyötä, tai mitä se voi olla, opetuslaitoksissa tai lasten parissa. Mutta sitten kun puhutaan ihan vahvasti itsellisistä taidemuodoista, niillä on myös se oikeus ja tarve itsellään kehittyä. Puhutaan hyvin marginaalisista taidemuodoista, mediataiteesta, kuvataiteesta. Minä luulen, että tämä huoli kumpuaa sieltä, joten myöhemmin sitten tulevaisuudessa tietenkin tämä huoli on ikään kuin pidettävä korvan takana ja varmistettava se, että ikään kuin tämä tasapaino säilyy ja taide edelleen itsellisesti saa kehittyä ilman mitään ylimääräisiä ehtoja, ja samaan aikaan voidaan koko ajan hakea niitä uusia kanavia, miten sitä taidetta viedään uusille ihmisryhmille ja miten se voi osallistua kaikenlaiseen muuhun yhteiskunnalliseen työhön.

Minä en välttämättä näe, että nämä uhat — se, mitä tuolla on sanottu tästä keskittämisestä tai ikään kuin asiantuntijuuden jakautumisesta ihmisille, jotka eivät tunne taidetta — toteutuvat, mutta nämä huolet on hyvä kuulla.

Ehkä olisi hyvä vielä miettiä, miten tästä voidaan kentälle mahdollisimman hyvin tiedottaa niin, että ymmärrettäisiin tämä laki kokonaisuudessan ja se, mihin sillä pyritään. Että se yhteistyö ikään kuin säilyy, ettei tässä kohtaa synny semmoista ikään kuin repeytymistä, että nyt tämä on valmis ja me tiedämme, että tässä eivät toteudu ne asiat, joita te pelkäätte, piste. Vaan että ikään kuin miten tämä pelko voidaan edelleen kantaa mukana niin, että hyvin voidaan jatkaa myös yhteistyötä ja myös sitä kehittämistä.

Raija Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Minä en yhtään ymmärrä näitä sanoja täällä, kun sanotaan, että vallankaappaus virkamiehille, kun tässä nimenomaan valiokuntakin muutti lainsäädäntöä siten, että kaikki taiteeseen liittyvä päätöksenteko perustuu aina vertaisarviointiin, ja se laitettiin ihan tänne lakitekstiin. Täällä lukee: valtion taidetoimikunnat päättävät "vertaisarviointiin perustuvista taiteilijoille, taiteilijaryhmille ja yhteisöille myönnettävistä apurahoista" jne. Alueellisessa puhutaan ihan samalla lailla: "päättää vertaisarviointiin perustuvista - -." Eli siinä haluttiin taata se, että niillä päätöksillä, mitkä tehdään taiteesta, on oikea perusta, eikä se ole mikään hallintohommeli, jonka perusteella tämä tehdään pelkästään. Yhtään toimipistettä ei haluttu lakkauttaa eikä yhtään aluetaidetoimikuntaa haluta vähentää. Kun kaikki säilyy niin kuin nytkin, ihan samalla tavalla, niin minä en ymmärrä, mihin perustuu se, että nyt heikkenee joku juttu. Hallintoa, sitä mitä virkamies tekee — virkamies ei päätä taiteen sisällöstä yhtään mitään — halutaan vähän tehostaa, parantaa sen laatua. Sehän tulee ja koituu vain kaikille hyödyksi ja eduksi. Nämä ovat kyllä aivan outoja juttuja, niin että nyt kannattaa tarkkaan lukea valiokunnan mietintö.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiistatta valiokunta sai eräitä korjauksia tähän alkuperäiseen esitykseen, mutta kuitenkin taiteilijajärjestöistä, taiteen kentältä on valiokunnan jäseniin, ja niihin jäseniin erityisesti, jotka ovat olleet vastalauseessa mukana, otettu yhteyttä. Taiteen kenttä ei pidä riittävinä näitä korjauksia, joita tähän on saatu. Taiteen kentällä ymmärretään, että taiteen autonomia on vaarassa, ja nykyiselläänkin, mihin virheellisesti on vedottu, on ollut valitusmahdollisuus. On muistettava, että valitusmahdollisuus on vain laillisuusperusteista.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä, valiokuntakäsittelyssä tämä hallituksen esitys muuttui oivallisesti parempaan suuntaan, mutta siltikään ei riittävästi alueiden taiteen ja kulttuurin kannalta. Taidetoimikuntien lakkauttaminen olisi ollut katastrofaalista kehitystä, ja siksi olen tyytyväinen siihen, että valiokuntakäsittelyssä te teitte hyvän esityksen siitä, että totesitte taidetoimikuntien tarpeellisuuden, ja se myöskin lakiin kirjattiin näin.

Mutta hallituspuolueiden edustajien suusta on tullut paljon optimistista tilannearviota siitä, että nämä aluetoimipisteet ja sivutoimipisteet tulisivat tulevaisuudessa säilymään lähes nykyisillään. Tästähän emme ole mitenkään varmoja, koska niitä ei ole kirjattu nyt lain tasolle, vaan ne ovat asetuksessa, johon Taiteen edistämiskeskus sitten käyttää valtaa tämän asian suhteen.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitamies ei ole tässä enää. Hän sanoi, että onko jäänyt yksi kierros väliin istunnossa. Ei, vaan hän olisi voinut kuunnella vähän paremmin, mitä puhuin, elikkä sanoin, että taiteen alueellinen edistystoiminta kärsisi väistämättä siellä, mistä alueellinen toimipiste ajettaisiin alas. Elikkä nämä toimipisteet olivat vaarassa, ja oli erittäin hyvä, että siihen tuli muutos ja ne pidetään ennallaan. Mutta tämä laki sisältää niin paljon muuta negatiivista, että sinällään se ei ole vielä valmis ja pitäisi palauttaa. Ihmettelen, eikö hallituspuolueiden edustajille ole tullut palautetta, nimittäin sitä on tullut hyvin paljon sähköpostissa näiden taiteilijoiden yhteydenottojen yhteydessä. Eli he ovat erittäin huolissaan eivätkä haluaisi tämän lain tulevan tällaisenaan voimaan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä ei ole mahdollista valittaa. Eli se tieto kentältä on virheellinen. Täällä lukee: "Nykyisin apurahan myöntämistä koskevasta päätöksistä on säädetty valituskielto." Ja nyt me annamme luvan valittaa. Okei, se on laillisuusvalitusta tai tällaista, mutta eihän kukaan pysty varsinaisesti päätöksen sisältöön ottamaankaan kantaa, mutta nyt voidaan valittaa. Autonomiaan ei ole koskettu ollenkaan, niin kuin täällä on sähköpostia tullut, mutta autonomia on ja pysyy samanlaisena nyt ja tulevaisuudessakin. Sitäkään ei ole muutettu mitenkään. Sitten kun puhutaan näistä jaostoista: nyt on ihan täällä pykälässä muutettu tämä, että ne jaostot voidaan ihan nyt virallisestikin perustaa.

Eli me saimme tähän paljon hyvää, mitä kenttä halusi. Ja minä vielä ihmettelen, mitä muuta konkreettista vielä olisi pitänyt tähän laittaa; sanokaa jotain konkreettista, mitä vielä, koska nämä kaikki on jo tehty.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen hyvin tyytyväinen, että vuodelta 67 peräisin oleva laki itse asiassa on saatu tähän vaiheeseen, ja olen aivan erityisen ilahtunut siitä, että sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo tuossa korjasi näitä pahimpia virheitä, mitä tämän lakiesityksen tulkinnassa on tehty.

Enemmän täällä nyt on puhuttu näistä alueellisista taidetoimikunnista, mutta minun mielestäni pitäisi katsoa tätä koko kokonaisuutta. Minä olen itse istunut kaksi kautta alueellisen taidetoimikunnan puheenjohtajana tässä ihan hiljakkoin, ja minun mielestäni tämä lakiesitys jäntevöittää sitä hallintoa ja toisaalta sitten säilyttää nämä vertaisarvioinnit, eli tämä taiteen kentän kuuleminen ja ymmärtäminen ei häviä mihinkään.

Ja mitä tulee tähän taiteen autonomiaan, niin onhan se nyt ihan ymmärrettävää, että taiteilijoilla, kaikkien alojen taiteilijoilla, tässä maassa on omat etujärjestönsä, ja totta kai ne lähettävät meille sähköpostia. Totta kai ne ovat huolestuneita omista asioistaan ja haluavat harjoittaa edunvalvontaa niin kuin mikä tahansa etujärjestö, minkä tahansa ammatinharjoittajien etujärjestö, niin että tämä on minusta siltä osin aivan selvää.

Mutta se, mistä meidän pitäisi olla huolestuneita, on se, että alueellisilla taidetoimikunnilla, kun niillä on mahdollisuus toimia, on hirvittävän pienet rahat, niin että sitä rahaa siellä tarvittaisiin paljon enemmän kuin mitä sitä nyt on käytettävissä.

Mitä tulee alueellisten taidetoimikuntien jäsenten valitsemiseen ja nimittämiseen, niin minä en usko, että tämä laki ollenkaan huonontaa sitä, koska tällähän hetkellä maakuntien liitot itse asiassa ovat olleet niitä, jotka ovat nimittäneet nämä. Kumpi tässä nyt on parempi? Kysyn vain.

Mika  Kari  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä puhuu yhden maakunnan liiton hallituksen puheenjohtaja jatkaen siitä, mihin edustaja Tiainen juuri lopetti.

Tahtoisin rohkaista arvoisia kansanedustajia laajempaakin uudistusmielisyyteen tämän kyseessä olevan asian suhteen. Kohdistan tämän rohkaisun erityisesti oppositiolle. Hieman hämmästelen opposition perusteluja näille vastalauseille, joita tähän mietintöön on jätetty.

Vaikka täällä on kerrottu, että hallituksen esitystä olisi viilattu parempaan suuntaan, tuntuu uudistettu esitys kuitenkin hieman kompromissilta, enemmän kompromissilta kuin halulta purkaa laajemmin hallintoa ja siirtää seinistä rahaa sitä tarvitseville eli taiteilijoille. Aikaisemmin hyväksytyt tavat tehdä asioita eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset tässä ajassa. Rakenteiden osalta vanhaan nyt kuitenkin päädyttiin niin aluetoimipisteiden kuin sivutoimipisteidenkin osalta.

Taiteen synty on ihmeellinen asia, jota ei todellakaan voi aina ihan järjellä selittää. Taide vaatii sekä luomisvoimaisen yksilön että siihen sopivat ulkoiset puitteet. Arvostan sitä, että sivistysvaliokunta on tehnyt huolellista työtä perehtyäkseen esitykseen ja arvioinut sitä myöskin kriittisesti. En voi kuitenkaan olla ihan täysin samaa mieltä sen suhteen, ettei tarvetta muuttaa taidetoimikuntien sijaintia olisi olemassa. Alkuperäisessä esityksessä taidetoimikuntia olisi muun muassa keskitetty Lahteen, ja se esitys näin lahtelaisenakin on hyvä. Seinistä ja rakenteista on saatava lisää resursseja irti niitä tarvitseville taiteilijoille.

Raija  Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että valiokunta oli varsin tyytyväinen huolimatta tästä vastalauseesta. Uskon, että kaikki olivat sitä mieltä, että asia meni parempaan suuntaan, ja että on tärkeätä sitten jatkossa se, että me katsomme ja seuraamme tätä esitystä, miten tämä esitys menee eteenpäin, miten se käytännössä toimii. Jos on niin, että korjata pitää, niin sitten korjataan, mutta sitten kannattaisi esittää jotain konkreettista muutosta, jos tämmöisiä halutaan, koska nämä yleiset heitot eivät palvele ketään. Ne ovat vain semmoista vääränlaista informaatiota luovaa. Kannattaa olla hyvin tarkka, koska tämä on erittäin tärkeä laki kulttuuriväelle.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pyydän anteeksi tuota päästämääni lapsus linguaeta. Siinä puhuessani kyllä ymmärsin, että nyt ammuin ohi, eli olin toki tietoinen siitä, että valitusmahdollisuutta ei tähän asti ole ollut, niin että anteeksi nyt vain, että tuossa vähän sekoilin.

Mutta se ei ollut varsinainen asia vaan että ylipäätänsä se, minkälaisena raakileena lakiesitys eduskunnalle ja sivistysvaliokunnalle tuli, ei kerro kovinkaan rohkaisevaa kieltä lainvalmistelumme tasosta. Kuten puheenvuorossani totesin, käytännössä kaikki tahot, asiantuntijatahot, esittivät voimakasta kritiikkiä ja dubioita lakiesitystä kohtaan. On valitettavaa, että tällä tavoin valmisteltuja lakiesityksiä tuodaan eduskuntaan asti.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnalle toivoisin tämän lain seuraamisen lisäksi myöskin taloudellisten vaikutusten seuraamista. Minä vain pahoin pelkään, että tämä on jonkinnäköinen askel siihen, että alueellisesta taiteesta ja kulttuurista lähdetään niistämään sitten niitä säästöeuroja tämän esityksen mukaisesti. Mutta minä toivon, että valiokunnalla on sitten paukkuja todeta, että tämän Taiteen edistämiskeskuksen rakentaminen ei ole pois alueilta, aluetoimikuntien, sivutoimipisteiden ja muiden toimijoiden kukkarosta.