Arvoisa herra puhemies! Viimeiset tilastot kertovat, että lasten huostaanotot ovat edelleen lisääntyneet huomattavasti. Viime vuonna huostaanotettuja lapsia oli yli 500 enemmän kuin edellisenä vuonna. Kysyisinkin asiasta vastaavalta ministeriltä:

Mitä toimintaohjeita ja -aloja tämä nyt hallitukselle antaa, miten aiotaan tässä asiassa edetä, että nämä synkät luvut saataisiin toisenlaiseen kehityssuuntaan?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin nämä synkät luvut saattavat olla aivan tietoisen politiikan ansiota. Eduskuntahan muutama vuosi sitten teki lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän, ja tämän ansiosta itse asiassa huostaanottojen laiminlyöntiä ei ole enää niin paljon kuin aikaisemmin. Sen takia se on muuttanut ehkä tietyssä mielessä positiiviseen suuntaan näitä lukuja, koska eräät kunnat jättivät ilmiselvissä tapauksissa huostaanoton tekemättä ja nyt tekevät.

Kysyjä on aivan oikeassa, että lasten pahoinvointi tässä yhteiskunnassa kasvaa. Olen käynnistänyt sosiaali- ja terveysministeriössä selvityksen, jotta pääsemme tarkemmin tähän ilmiöön käsiksi, minkälaisista olosuhteista nämä lapset tulevat. On aika erikoista, että meillä jopa neurologisten häiriöitten määrä näyttää lasten keskuudessa kasvavan, mihin ei oikein keksi mitään järkevää selitystä.

On selvää, että meidän on perhepolitiikassa kiinnitettävä nyt erityistä huomiota niihin perheisiin, joiden tilanne on heikko. Näin hallitus on myös tehnyt. Juuri sen takia emme perheitten yleisiin tulonsiirtoihin ole kiinnittäneet niin paljon huomiota, koska voimavaroja on siirretty lastensuojelun puolelle ja vaikeuksissa olevien perheitten auttamiseen.

Arvoisa puhemies! Aika monessa asiassa julkinen valta on yrittänyt pestä kätensä. Maailmankuva on pirstaloitunut, ja myöskin esimerkiksi mediassa ovat lisääntyneet sen kaltaiset elementit, jotka selvästikin antavat hyvin monenlaisia huonojakin virikkeitä lapsille ja nuorille. Mitä hallitus aikoo tehdä?

Toinen kysymys, johon edellinenkin edustaja puuttui, on alkoholin käytön lisääntyminen lasten parissa, ja kolmas eräitten perheitten hyväksi tapahtuneitten sosiaalisten tulonsiirtojen heikkeneminen. Muun muassa kotihoidon tukea leikattiin voimakkaasti, mikä merkitsee kodinomaisen hoidon mahdollisuuden heikkenemistä. Mikä on nyt hallituksen painopistealue?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Niin paljon kuin kotihoidon tukea hoitomuotona arvostankin, luulen, että juuri tähän ongelmaan se ei ole ratkaisu, koska kun olemme selvittäneet minkälaisista olosuhteista tulevat vaikeuksiin joutuneet lapset, niin usein olisi ehkä hyvä, että heitä hoidettaisiin päiväkodeissa eikä kotona. Kysymys on erittäin vaikeissa olosuhteissa olevista perheistä ja nimenomaan vanhempien vaikeuksista, usein vanhempien alkoholiongelmista, mielenterveysongelmista, pitkittyneestä työttömyydestä ja sen takia ehkä vaikeuksista tarjota turvallista kotiympäristöä lapsille. Tässä suhteessa ehkä juuri kotihoidon tuki ei ole se keino.

En usko, että kysymys myöskään on siitä, onko meidän lapsilisämme 50 markkaa suurempi tai pienempi. Olen pahoillani, että lapsilisiin ei ole indeksikorotusta saatu aikaan, mutta näitten perheitten osalta kunnolliset päivähoitopalvelut ovat paljon tärkeämpiä.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten mielenterveysongelmiinhan on osoitettu voimavaroja sekä kunnille että Kelan jaettavaksi psykoterapioihin. Ensi vuoden budjetissahan on muutamia lapsiperheiden taloudellista tilannetta parantavia esityksiä, muun muassa työmarkkinatuen lapsikorotukset, kansaneläkettä saavien perheiden lapsikorotukset, ja myös on tarkoitettu, että ne valtionosuuslisäykset, jotka tulevat sosiaali- ja terveydenhuoltoon, ohjattaisiin lasten hyvinvointia parantavasti esimerkiksi neuvolatoimintaan tai kouluterveydenhuoltoon.

Arvoisa puhemies! Lasten pahoinvointiin on useita eri syitä, ja lastensuojelulla on monia muitakin keinoja toimia kuin huostaanotto. Ehkäisevä toiminta eli perheneuvolatoiminta on pahasti jumissa, eli sinne on aivan liian pitkät jonot, ja monta kertaa tilanne kerkeää mennä niin pahaksi, että joudutaan vaikeampiin ratkaisuihin.

Tulevaisuusvaliokunta järjesti viime viikolla tilaisuuden "Kokeneet ja viisaat", jossa asiantuntijana ollut Marjatta Väänänen esitti tällaista perheiden korpilampea eli laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, että huomioitaisiin lasten tilanne ja myös työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen paremmin.

Mitä mieltä olette tästä?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin lastensuojelutoimista selvästi yli 90 prosenttia on avopalvelutoimintaa ja huostaanotto on erittäin äärimmäinen toimenpide, joka on hyvin harvinainen. Se vain aina julkisuudessa näkyy selvästi enemmän ja on tietysti myös toimenpiteenä erittäin kallis, mutta joskus myös välttämätön. Avopalvelutoiminnat ja perheitten tukeminen on selvästi parempaa.

Kysyjä on aivan oikeassa siinä, että kunnat ovat tarpeettoman paljon karsineet perheneuvontamäärärahoja. Aina silloin tällöin tulee mieleen se, onko kuntien itsemääräämisoikeus niin pyhä arvo, ettemmekö voisi hieman käskeä ja normittaa kuntia, koska tässä suhteessa perheet ovat kovin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa ne elävät. Onko oikein, että vaikeuksissa oleva lapsi on vaikeuksissa, koska siinä kunnassa ei juuri tätä toimintoa ole arvostettu? Uskon myös, että kun kuntien (Puhemies koputtaa) taloudellinen tilanne on vähän normalisoitumassa, niin ehkä ja toivottavasti tämmöiset rajuista säästöistä johtuvat ongelmat tasapainottuvat.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on onneksi ollut viime päivinä hyvin suosittu keskustelunaihe. Muun muassa Kodin viikon tilaisuudessa, jonka ministeriö ja Väestöliitto yhdessä järjestivät, tämä oli yksi keskeisesti esillä ollut teema. Siellä luovutettiin palkinto puheenjohtaja Lauri Ihalaiselle siitä, että hän on puhunut työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen puolesta ja myöskin yksityiselämässään ollut puheidensa mittainen.

Tässähän on hyvin paljon kysymys paitsi asenteista tietysti myös siitä, mitä meidän lainsäädäntömme antaa tänä päivänä myöten. Tupossa sovittiin aihetta pohtivasta työryhmästä, joka parastaikaa työskentelee muun muassa isyysvapaan parantamiseksi ja esimerkiksi vanhempainvapaan pitämiseksi osa-aikaisena niin, että vanhemmat voivat jakaa sen keskenään. Mutta painopiste on minusta työpaikoilla, että otetaan huomioon nuorten lapsiperheiden tarpeet ja suositaan niidenkin mahdollisuuksien käyttöä, (Puhemies koputtaa) joita jo on olemassa.

Arvoisa puhemies! Ministeri toikin omassa puheenvuorossaan jo esille sen, että meillä on iso ryhmä niitä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsisivat ennalta ehkäiseviä ja perhettä tukevia toimenpiteitä. Se on kunnissa tällä hetkellä yksi ongelmista, millä tavalla resurssit sinne ohjataan. Tarvitsisiko valtion vähän tukea sitä päätöksenteon tekemistä? Toivoisin, että sitä pohdintaa käytäisiin vähän rohkeammin. Mutta kuitenkin meillä on aika paljon — liian paljon — tilanteita, joissa joudutaan päätymään huostaanottoon ja tarvitaan esimerkiksi lastensuojelulain voimakkaampia keinoja.

Lastensuojelulakimme on jo todella vanha, ja uudistusta odotetaan, sitä odottavat lastensuojelujärjestöt ja viranhaltijat. Missä se on ja mikä on sen lopullinen aikataulu, kun se vain venyy ja venyy?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Kysyin aivan samaa virkamiehiltä kaksi viikkoa sitten, mitähän lastensuojelulain uudistukselle kuuluu. Meillä on valitettavasti ministeriössä sellainen tilanne, että eduskunta on myöntänyt meille kovin vähän määrärahoja. Meillä ei ole henkilökuntaa ajamaan kaikkea sitä lainsäädäntöä, mitä täältä on tilattu. Se on ollut puoli vuotta jäädytettynä sen takia, että eräät kiireellisemmät lait ovat menneet sen edelle.

Annoin määräyksen taas palata tämän lain käsittelyyn, jonka seurauksena taas eräät muut lait viivästyvät. Se, että meillä kovin pitkään on säästetty hallinnosta, johtaa siihen, että hallintoa on sitten aika vähän. Tämä on minusta erittäin valitettava tilanne.