Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys heijastelee ennen kaikkea syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeistä maailmaa samoin kuin EU:n todellisuutta ensi vapun jälkeen. Viime vuosina rikollisuus on ollut suurin harppauksin ammattilaistumassa, liigautumassa sekä kansainvälistymässä. Tässä tilanteessa maailmankaupan ykkösartikkelit ovat aiempaakin todennäköisemmin aseet, naiset ja huumeet. Siksi on ymmärrettävää, että myös rikoksien torjunnassa tarvitaan laajempaa kansainvälistä yhteistyötä. Samoin on ymmärrettävää, että myös Suomessa eri viranomaiset tiivistävät yhteistyötään, mistä ilmeisimminkin on kyse, kun Rajavartiolaitos, Tulli ja Poliisi perustavat alkuvuodesta yhteisen toimintakeskuksensa.

Tiivistyvälle kansainväliselle rikoksentorjuntayhteistyölle on hyvä laatia yhteiset pelisäännöt, joiden kuitenkin on edelleenkin kunnioitettava kansallista lainsäädäntöä ja sen sisältämää kansallista moraali- ja oikeuskäsitystä sekä perinnettä. Erityisen epävarmalla pohjalla olemme silloin, kun keskustelemme rikoksentutkinnan apuna käytettävästä telekuuntelusta ja televalvonnasta ja kuuntelun kautta saadun materiaalin käytöstä. Muun muassa telekuunteluunhan liittyy vaara orwellimaisesta isoveljestä, joka valvoo, kontrolloi ja rankaisee mielivaltaisesti. Siksi lakivaliokuntatyöskentelyn aikana ilmaisin huoleni siitä, että käsillä olevan lakiehdotuksen kautta ulkomaalaiset ja kotimaiset viranomaiset saatetaan telekuuntelun osalta eriarvoiseen asemaan, jos pohjana olevan ensimmäisen lain 5 §:ssä kansainvälisen yhteistyön ohjenuoraksi noukitaan vain pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentti, jota telekuuntelupyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaisen tulee noudattaa. Vastaavissa tilanteissahan kotimaista viranomaista sitoo automaattisesti koko pakkokeinolain 5 a luku ilman tuomioistuimen harkintaa.

Mielestäni pahimmillaan kyseistä hallituksen esittämää tulkintaa voidaan myöhemmin käyttää porsaanreikänä, johon vetoamalla pakkokeinolakiimme asetettujen ehtojen täyttämisessä voidaan vaatia joustettavaksi kotimaisessa rikoksentorjunnassa eri maiden viranomaisten yhdenvertaisuuteen vedoten.

Viime vuosina on maailmalla ollut yleistä rajoittaa ihmisoikeuksia ja polkea ihmisten oikeusturvaa terrorismin vastaisen sodan varjolla. Oireita tästä on nähtävissä myös meillä täällä Euroopassa. Siksi valiokunnassa esittämäni huolen taustalla oli myös maailmanlaajuinen trendi siitä, miten eri valtioiden viranomaiset ovat kiihtyvällä tahdilla eri perustein kokoamassa omista kansalaisistaan ja muiden maiden kansalaisista erilaisia rekistereitä, joita joissakin maissa aivan avoimesti kaupataan toisille ja kolmansille tahoille käytettäväksi muussakin kuin alkuperäisessä kokoamistarkoituksessaan.

Suomalainen tietosuojaturva ja pakkokeinolaki kattavat mielestäni kohtuullisen hyvin muun muassa telekuuntelun kautta saadun tiedon käyttö- ja rekisteröintiperusteet sekä ylimääräisen tiedon käyttö- ja säilyttämisehdot täällä Suomessa. Kaikissa maissa näin ei ole. Siksi olisinkin toivonut lakiin tiukempaa kirjausta, jossa telekuuntelulupa ilman minkäänlaista tulkintavapautta edellyttää, että tuomioistuin lupaa myöntäessään arvioi materiaalin keräämistavoitteen aiheellisuuden, telekuuntelulla hankittujen tietojen käyttötarkoituksen rajaukset, tiedon ja ylimääräisen tiedon säilyttämisajat sekä kuuntelun kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta muut oleelliset kysymykset.

Arvoisa puhemies! Ansiokkaan keskustelun ja vakuuttelun tuloksena valiokunta päätyi kompromissina esittämään kirjauksen kuuntelun kohteen oikeusturvan huomioimisesta lain 5 §:ään. Lisäksi valiokunta lisäsi perustelutekstiin samaan asiaan liittyvän viittauksen koko pakkokeinolakiin. Lakivaliokunnan untuvikkona ja maallikkona toivon sen riittävän. Kyynikkona jään odottelemaan.