Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Eduskunta saa nyt käsiteltäväkseen satavuotisen historiansa ensimmäisen selonteon elintarviketurvallisuudesta. Elintarvikkeista on toki keskusteltu useinkin eduskunnassa. Elintarvikelaki oli jo autonomian ajan eduskunnan yksi kuumimmista keskustelunaiheista. Tuolloin tärkein kysymys oli ymmärrettävästi elintarvikkeiden saatavuus. Tänään suomalaiselle kuluttajalle keskeistä on turvallisten ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuus. Viime vuosikymmenen aikana kuluttajien kiinnostus ruuan turvallisuutta kohtaan on yleisesti ollut kasvussa. Ruuan riskit poikkeavat monista muista modernin yhteiskunnan riskeistä, kuten ympäristöriskeistä, siinä, että ruuan suhteen ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa kohtaamaansa riskiin itse. Siinä missä asiantuntijat arvioivat riskien todennäköisyyttä, kuluttajien arvioissa painottuvat esimerkiksi sellaiset tekijät kuin riskien vakavuus, pelottavuus, tuttuus, ennakoitavuus tai vaikutusmahdollisuudet riskiin. Yhdistävänä tekijänä vajaan sadan vuoden takaisen elintarvikekeskustelun ja tämän vuosisadan elintarvikekeskustelun välillä on, että ongelmat elintarvikkeiden osalta, saatavuus tai turvallisuus, koetaan nopeasti myös poliittisesti erittäin tärkeiksi.

Viimeisten kymmenen vuoden kehitys erityisesti Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa tarjoaa useita esimerkkejä siitä, miten kuluttajien luottamuksen horjuminen voi johtaa poliittisesti vakaviin seuraamuksiin. Suomessa kuluttajat luottavat useiden tutkimusten mukaan poikkeuksellisen vahvasti elintarvikkeittemme turvallisuuteen ja tasoon. Nyt käsiteltävänä olevaa selontekoa ei olekaan tarvinnut valmistaa kriisihengessä, vaan sen pohjalta on mahdollisuus linjata lähivuosien elintarviketurvallisuutta kiihkottomalta pohjalta.

Herra puhemies! Kansainväliset esimerkit elintarviketurvallisuutta horjuttaneista tilanteista ovat nostaneet esiin ainakin seuraavan kaltaisia tarpeita uudistaa ruuan turvallisuuteen tähtääviä toimenpiteitä:

Ensinnäkin turvallisuutta on korostettava jokaisessa tuotantoketjun vaiheessa alkaen maataloustuotannon raaka-aineista, kuten rehuista ja lannoitteista. Suomessa onkin tällä sektorilla tehty vuosikymmenten ajan aktiivista työtä. Esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käyttötarve viljelypinta-alaa kohden on Suomessa huomattavasti pienempi kuin Keski-Euroopassa. Eläinten lääkitseminen tapahtuu hallitusti eläintauteja ennalta ehkäisemällä. Eläinlääkkeiden annostelu on aina eläinlääkäreiden valvonnassa. Konkreettinen tulos alkutuotannossa saavutettavasta turvallisuustasosta on kansainvälisestikin erittäin alhainen salmonellatasomme. Viime vuonna toteutettiin EU:ssa ensimmäistä kertaa yhteismitallinen selvitys kananmunatuotannon salmonellatilanteesta. Suomi sijoittui heti Ruotsin jälkeen kakkostilalle alle 0,5 prosentin esiintyvyydellä. Koko EU:n keskiarvo oli 30 prosenttia, ja eräissä jäsenmaissa jopa 80 prosenttia munintasiipikarjasta on salmonellapositiivista, siis meillä alle 0,5 prosenttia, keskiarvo 30.

Toinen elintarviketurvallisuuttamme haastava tekijä on koko tuotannon väistämätön kansainvälistyminen maailmankaupan kehityksen myötä. Vaikka suomalaisten kuluttamasta ruuasta edelleen yli 80 prosenttia on tuotettu kotimaisista raaka-aineista, on totuus, ettei meillä voida tuottaa kaikkia niitä elintarvikkeita, joita kuluttajat haluavat. Tässä haasteessa meidän on yhdessä muiden EU-maiden kanssa ylläpidettävä riittävää rajavalvontaa. Valvontaa ei kuitenkaan koskaan voida tehdä niin tarkasti, että voisimme sillä sataprosenttisesti varmistaa kuluttajien turvallisuuden. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä, jonka avulla elintarvikkeiden tuotantostandardit pidetään kaikissa tuottajamaissa riittävän korkealla. Eläinten hyvinvointi on esimerkki sellaisesta tuotannontekijästä, jonka tasosta kaukaisissakin tuottajamaissa pitäisi kuluttajan pystyä nykyistä huomattavasti paremmin varmistumaan.

Kansainvälistyminen liittyy myös kolmanteen elintarviketurvallisuuden tulevaisuuden haasteeseen eli tuotteiden jäljitettävyyden varmistamiseen. Yksi keino tukea jäljitettävää ruuantuotantoa on kannustaa lähellä tuotettujen elintarvikkeiden hankintaa esimerkiksi suurtalouksien käyttöön. Maa- ja metsätalousministeriö onkin käynnistänyt erityisen lähikeittiöhankkeen, jolla tuetaan muun muassa koulujen ja päiväkotien mahdollisuuksia hankkia lähellä tuotettua ruokaa. Jäljitettävyyttä edellytetään koko elintarviketuotantoketjussa, ja kuluttajien tulisi voida varmistua siitä, että tuotteista annettu informaatio on oikeaa. Tämän vuoksi hallitus esittää selonteossa, että käynnistetään kansallisen valvotuista laatujärjestelmistä kertovan merkinnän kehittäminen. Merkintä voitaisiin toteuttaa vaikkapa uusia informaatioteknologisia keinoja käyttäen siten, että se selvästi erottuisi muista elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja sen toteuttaminen olisi elinkeinolle mahdollisimman vaivatonta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen lähtökohtana tässä selonteossa on, että Suomessa myytävät ja tarjoiltavat elintarvikkeet ovat kaikki turvallisia eikä vastuuta riskin hallinnasta siirretä kuluttajalle. Tämän elintarviketurvallisuusselonteon keskeinen sisältö on kuvata turvallisuuteen vaikuttavien biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden tilannetta ja kehityskulkuja. Asiantuntija-arvion pohjalta selonteossa arvotetaan yhteenvedonomaisesti tärkeimpien riskitekijöiden merkitystä. Päätöksiä elintarviketurvallisuudesta ja sen edellyttämistä toimista ei voida kuitenkaan jättää pelkästään asiantuntijoille. Elintarvikkeiden turvallisuudelle on asetettava yhteiskunnan hyväksymät tavoitteet.

Suomessa olemme saavuttaneet Ruotsin ja Norjan ohella muuta maailmaa selvästi ja todennetusti korkeamman elintarviketurvallisuuden tason. Maailmankaupan pelisäännöt antavat meille mahdollisuuden käyttää keinoja tämän suojatason säilyttämiseksi. Hallitus esittää tässä selonteossa harkittavaksi, että maahamme asetetaan lähivuosina Sps-sopimuksen mukaiset suotuisan suojatason arvot eli alop-arvot keskeisille elintarvikeriskeille. Näiden alop-arvojen pohjalta voidaan sitten asettaa elintarvikeketjun eri kohdissa noudatettavia tavoitetasoja, esimerkiksi raja-arvoja, joita sovelletaan sekä kotimaisten että tuontielintarvikkeiden kohdalla.

Arvoisa puhemies! En voi olla korostamatta sitä, että elintarviketurvallisuus syntyy elinkeinon eli ruuan tuottajien, jalostajien ja jakelijoiden, tutkimuksen ja valvonnan yhteispelin tuloksena. Koko kansallinen tuotantoketjumme on sitoutunut yhteiseen laatustrategiaan, jonka tuloksia voidaan entistä enemmän hyödyntää viranomaisvalvonnan tukena. Tarvitsemme edelleen riittävää kansallista seurantaa ja elintarvikeriskien tutkimusta, jolla voimme ennakoida uudet riskit sekä suunnata toteutettavat toimenpiteet tarvittaessa uudella tehokkaammalla tavalla. Esimerkki tällaisesta tutkimustietoon perustuvasta uudesta arvioinnista on EU-tasolla käytävä keskustelu hullunlehmäntaudin eli bse:n torjuntatoimien keventämisestä matalan riskin maissa, kuten Suomessa. Olemmekin jo varautuneet tekemään komissiolle tarvittavat esitykset maamme bse-testausjärjestelmän muuttamiseksi, jos yhteisölainsäädäntö antaa mahdollisuuden.

Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut, että suomalaisten elintarvikkeiden turvallisuuden lähtökohtana on elinvoimainen maatalous ja laadusta tinkimätön elintarvikeketju. Tämä on myös hyvä pohja elintarviketalouden kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiselle. Kun korkealaatuisista raaka-aineista voidaan valmistaa turvallista järkiruokaa, sellaista, jota kuluttajat haluavat myös ostaa, silloin ollaan jo pitkällä.

Toivon, että asiasta käydään hyvä keskustelu ja että valiokunta paneutuu tähän tärkeään asiaan sen edellyttämällä tavalla.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Selontekoa elintarviketurvallisuudesta on tervehdittävä ilolla. Suomessa arvioidaan, että elintarvikevälitteisiin infektioihin sairastuu vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä. Tämä määrä on suurempi kuin usein ajatellaankaan, ja vain pieni osa tapauksista päätyy tartuntatautirekisteriin. Elintarviketurvallisuuden edistäminen ei siis ole turhaa. Selonteossa on ennakoitu jopa mahdollista bioterrorismia, jolloin elintarvikkeita käytettäisiin sabotaasin tai uhkailun välineenä.

Muutama tunti sitten MTK:n johto vieraili kristillisdemokraattisessa eduskuntaryhmässä, ja MTK:n puheenjohtaja Michael Hornborg lähetti hallitukselle, ennen muuta ministeri Lehtomäelle, tähän selontekoon liittyen terveiset Wto-neuvotteluihin, että hinta- ja tullikysymysten ohella myös elintarviketurvallisuus nostettaisiin vahvemmaksi osaksi neuvotteluja.

Elintarviketurvallisuuden kehittämiseksi on syytä panostaa myös elintarvikeomavaraisuuteen muuttuvissa oloissa. Lähiruuan suosiminen on sekä ekologisesti että elintarviketurvallisuuden ja ruuan huoltovarmuuden kannalta viisasta. Kotimaisten elintarvikkeiden osalta turvallisuus on mahdollista tarkistaa ihan alkupisteestä lähtien tilalta käsin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen edistäisi myös koko kotimaisen elintarvikeketjun vahvistumista alkutuotannosta lähtien. Se mahdollistaisi myös pienituloisille tällä hetkellä kalliimpien, terveellisten elintarvikkeiden laajemman käytön.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä tulee turvata vahva kytkös elintarvikevalvonnan ja terveydenhuoltojärjestelmän välillä. Elintarviketurvallisuus tulee nähdä merkittävänä osana kansanterveyden edistämistä, siitä ei todellakaan ole varaa tinkiä.

Erityinen huomio tulisi kiinnittää kasvikunnan tuotteisiin, jotka ovat viime aikoina aiheuttaneet yhä suuremman osa ruokamyrkytyksistä. Tässä vaaditaan myös valistustoimintaa, jotta kasvisten käsittelyn turvallisuus kohenisi niin kotitalouksissa kuin suurkeittiöissä ja myös varastoinnissa. Esimerkiksi porkkanoiden jersiniaepidemiat, marjojen ja salaatin norovirusepidemiat tai vaikkapa jäävuorisalaatin salmonellaepidemiat ovat aiheutuneet epähuolellisuudesta varastoinnissa tai saastuneella vedellä kastelusta. Koko kansan valistaminen on jälleen tarpeen, ja siksi elintarviketurvallisuus tulee liittää osaksi yleissivistävän koulutuksen oppiainesta.

Raportoiduista elintarvikevälitteisistä epidemioista lähes 90 prosenttia aiheutuu ravitsemusliikkeissä. Tämä luku toki osittain selittyy sillä, että ravintolalähtöiset epidemiat on helppo jäljittää, mutta varmasti osoittaa myös sen, että valvonnasta ei ole varaa tinkiä. Ravintoloilla on lakisääteinen velvoite omavalvontaan, mutta omavalvonnan taso vaihtelee huomattavasti.

Valitettavan paljon ongelmia näyttää kasaantuneen etnisille ravintoloille, jotka sinänsä ilahduttavasti ovat rikastuttaneet suomalaista ruokakulttuuria. Maahanmuuttajayrittäjien kouluttamiseen ja suomalaiseen lainsäädäntöön perehdyttämiseen tulisi kuitenkin panostaa nykyistä enemmän.

Suomalainen elintarviketuotanto joutuu kilpailemaan samanaikaisesti hinnalla ja laadulla, ja kyllä laatukilpailussa ja turvallisuudessa olemme puutteista huolimatta maailman kärkeä, mutta se ei tule ilmaiseksi, kun luonnonolosuhteemme ovat maataloudelle hankalat. Lähiruuan suosiminen on kuitenkin mielekästä myös kestävän kehityksen kannalta. Alkutuotantokustannuksiltaan maailman kalleimpiin kuuluvan kotimaisen ruuan myymisen kohtuuhintaan suomalaisille kuluttajille tulee jatkossakin olla mahdollista.

Maataloustulon kehitys on viime vuosina ollut katastrofaalista; reaaliansiot ovat pudonneet neljän vuoden sisällä jopa 40 prosenttia, mikä on erittäin huolestuttavaa. Toivon, että tästäkin käytäisiin keskustelua täällä tänään. Maatalousyrittäjiä kannustavaa politiikkaa eivät tarvitse vain yrittäjät, vaan sillä turvataan terveellinen ja turvallinen ruoka ja turvallisuuspoliittisesti myös elintärkeä ruuan huoltovarmuus meille kaikille.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle elintarviketurvallisuudesta on tärkeä paperi. Suomessa tuotettavien ja kulutettavien elintarvikkeiden turvallisuus on kansainvälisesti hyvässä kunnossa. Turvallisuus syntyy koko elintarvikeketjun toiminnan tuloksena. Turvallisuuden keskeisiä vaatimuksia säädetään lainsäädännöllä. Maailma muuttuu. Siksi elintarviketeollisuus on varmistettava kansainvälistyvässä tilanteessa. Elintarvikekauppa kasvaa, kuluttajien odotukset muuttuvat, epidemiat ovat arkipäivää ympäri maailmaa, myös meillä Suomessa. Siksi on luotu erilaisia järjestelmiä elintarvikekauppaa helpottamaan ja niissä pyritään yhdenmukaistamaan laatuun ja turvallisuuteen liittyviä kansallisia normeja. Suomea sitovat paitsi EY-lainsäädäntö myöskin Maailman kauppajärjestön piirissä tehdyt sopimukset.

Elintarvikealan lainsäädäntö on uusittu lähes kokonaisuudessaan viime vuosina. Uudistuksessa on korostettu elintarvikealan toimijoiden oman valvonnan merkitystä turvallisuuden ja laadun varmistamiseksi. Liikaa ei voi luottaa alan toimijoiden kriittisyyteen itseään kohtaan. On varmistettava viraston henkilökunnan määrä ja ammattitaito. Sitä vartenhan juuri perustettu Evira on.

Elintarviketurvallisuuden selonteko kuvaa hyvin vallitsevaa tilannetta erilaisissa ketjuissa. On hyvä, että asetetaan selkeitä tavoitteita ja mittareita valvomaan elintarvikeketjun toimintaa. Pieni särö valvonnan mahdollistamiselle on se, että kaikkien parannusten pitää tapahtua kuuluisien valtiontalouden menokehysten puitteissa. Tämä ei takaa varmuutta, kun eivät rahat riitä. Elintarvikkeiden turvallisuuteen vaikuttavat keskeiset tekijät ovat monimutkaisia: on bakteereita, viruksia, loisia, sieniä, mitä tahansa, valtavat määrät. Joka ainoa kirjainyhdistelmä näissä on nykyään oman tieteenalansa veroinen asia. Vaaroja siis riittää. Vaarallisimpia ovat eläinten ja ihmisten välillä tarttuvat taudit.

Väestön sairastavuuden seuranta tapahtuu tartuntatautirekisterin avulla. Kansanterveyslaitos ylläpitää sitä. Siihen kerätään eri toimijoiden ilmoitusten perusteella tiedot tartuntatapauksista. Suomessa on arvioitu, että elintarvikevälitteisiin infektioihin sairastuu vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä. Tämä on kallista lystiä yhteiskunnalle. Lasku hoidosta tai hoitamattomuudesta on kymmeniin, ellei satoihin miljooniin euroihin vuosittain kohoavat sairauskustannuksemme. On tärkeää seurata ja tehdä johtopäätöksiä ruokamyrkytysepidemiarekisteristä, samoin kaikista tartunnan välittäjistä. Kaikkia saastumissyitä ei pystytä selvittämään.

Tulevaisuudessa talousvesi nousee arvoon arvaamattomaan. Meilläkin löytyy suuria epidemioita tänä päivänä, joihin syyksi ilmenevät vesijohtoveteen päässeet bakteerit ja virukset. Meidän pohjavesivarastojemme suojaaminen ulkoisilta vaaratekijöiltä korostuu. Antibioottiresistenssi eli bakteerien vastustuskyky mikrobilääkkeille on yksi lääketieteen ja eläinlääketieteen vakavimpia ongelmia. Resistenssi on viime vuosina lisääntynyt ja monipuolistunut nopeasti lisäten ihmisten sairastavuutta, kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia. Resistenssin yleistyminen on todellinen kansanterveysuhka. Suomen hyvän eläintautitilanteen vuoksi antibioottien käyttö eläinten lääkinnässä on suhteellisen vähäistä ja käyttömäärät ovat olleet vakaita. Joidenkin eläimille tautia aiheuttavien bakteerien resistenssitilanne on kuitenkin huonontumassa. Tämä vaatii erityistoimenpiteitä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Juuri valmistuneen selvityksen mukaan suomalaiset asettavat ravinnossa ensi sijalle herkullisuuden ja toiselle sijalle sen terveellisyyden. Jo tässä katsannossa on erinomaisen tärkeää, että tämän laatuinen asiakirja on saatettu eduskunnan käsittelyyn.

Kiusallista, suorastaan äärimmäisen kiusallista, on se, että tämänasiakirjan viimeistely on jäänyt äärimmäisen vaatimattomalle tasolle. Kun arvoisa ministeri äsken esitteli tämän asiakirjan, hän päätyi viimeisten kolmen minuutin aikana selvittelemään Sps-sopimusta ja alop-arvoja elikkä suotuisan suojatason arvoja. Millä tavalla tämä sama asia, joka oli ministerin puheen keskeisin sanoma ja lopputulema, on tässä esitelty? Ensimmäiseksi käsitellään sivulla 4, että Sps-sopimus 1 löytyy 30 sivun takaa myöhemmin eli selvitys, mitä se on, Sanitary and Phytosanitary measures -sopimus. Edelleen alop-arvot, aivan sama juttu, ei mitään logiikkaa, hypätään asiasta toiseen ja jätetään oikeat johtopäätökset tekemättä.

Lähtökohtatilanne vuonna 1994 oli hyvä. Se johtui siitä, että saarivaltio Suomessa katsottiin hyvin tarkkaan, että kun oli pieninkin elintarviketurvallisuuden heikentymiseen viittaava symptomi yhteiskunnassa, siihen reagoitiin voimakkaasti, suorastaan yliherkästi, niin että vinkki aiheutti sen, että elukat tapettiin. Sitten myöhemmin, jos oli virusepäilyksestä kysymys, niin havaittiin, että ei vasta-aineita edes yhdessäkään elikossa ollut, mutta tulipahan tapettua ja varmistettua, että elintarviketurvallisuus taataan.

Nyt ei ole varaa, kun tilanne on tavallaan huonontunut monessa lohkossa — suhteellisesti kuitenkaan tilanne ei ole niin huono kuin Euroopan unionin monessa jäsenvaltiossa — ei uskalleta sanoa suoraan, että se johtuu Suomen Euroopan yhteisön jäsenyydestä ja siirtymisestä sisämarkkinoille. Olisi ollut reilua, että se todetaan, mutta mallioppilas Suomella ei ole varaa tällaiseen, ei vielä, kun ollaan EU:n puheenjohtaja, niin herra varjele sanomasta tämmöistä ääneen tai kirjoittamasta tätä ylös ja joku voi lukea vielä.

Sitten mielenkiintoisia yksityiskohtia poimin muutaman kappaleen.

Ensinnäkin hyvin merkittävä kannanotto on se, että todetaan: "Ravitsemukselliset edut ylittävät - - vaaroista johtuvat haitat." Toisin sanoen systemaattisesti selitetään, että supermyrkyt, dioksiinit ja furaanit, ovat hyväksyttäviä, kunhan ravitsemukselliset arvot ovat paremmat, elikkä tämä on kategorisesti otettuna varsin arveluttavaa.

Sitten torjunta-aineista hyvin merkittävä havainto. Nimittäin jo Pekka Koivistoinen, tuleva professori, väitöskirjassaan osoitti, että pestisidien jäämissä — siis ne myrkyt, joilla hyönteisiä ja kasvitauteja torjutaan — on olennaista ollut jo klassisesti niitten käyttöönotosta lähtien, että käytetään useampia myrkkyjä, jotta varorajoja ei yksilöllisesti myrkyn kohdalla ylitettäisi, mutta summasääntö toimii ihmiselle vaarallisella tavalla. Tätä keskeistä asiaa ei uskalleta ottaa esille, asioita muuten kyllä kuvataan ihan oikealla tavalla.

Sanotaan nyt joku positiivinen asia: antibioottiresistenssiasia esimerkiksi on aivan hyvin kuvattu. Mutta sitten kun mennään bse:hen elikkä hullunlehmäntautiin, niin ei kerta kaikkiaan ole ollut kanttia sanoa, että se johtui yksinomaan, ainoastaan ja vain ahneudesta elikkä ruvettiin tekemään naudoista petoja, jotka syövät animaalista proteiinia elikkä eläinproteiinia. Siis ihan puhdasta ahneutta toisten ihmisten terveyden kustannuksella aiheuttaen valtavat taloudelliset ja inhimilliset menetykset Euroopan yhteisön alueella. Sitä ei uskalleta sanoa. Tämä on kiusallinen juttu.

No, sanon taas positiivisesti sen, että salmonellan kohdalla on se suhteellinen edullisuus Suomen kannalta kuitenkin, että esimerkiksi kanaloissa se on kuitenkin 0,5 prosenttia versus 30 prosenttia versus Uuden-Seelannin 100 prosenttia, että onhan se Suomen kannalta tilanne sillä tavalla hyvä, elikkä se täytyy rehellisesti sanoa.

Sitten se, mikä on todella huono juttu, on kunnallisen elintarvikevalvonnan kohdan täydellinen, siis aivan käsittämätön, käsittely. Kun vuonna 2003 jo päätettiin, että pitää olla 50—85 hyvin varustettua yhteisöä tässä, niin sitä ei ollenkaan edes käsitellä, kuinka on käynyt niin, että näin ei tällä hetkellä enää ole.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade minister! Jag höll på att bli ganska förvånad, för det verkar som om jag skulle ha lite samma synpunkter som kollegan Pulliainen.

Arvoisa ministeri, hämmästyin tässä, koska nyt vaikuttaa siltä, kuin minulla olisi osittain samoja asioita sanottavana kuin ed. Pulliaisella.

Jag kan konstatera att vi nu debatterar en av de frågor som oroar människor mest och som vi debatterar ivrigt när det råder livsmedelskriser. Och som ministern sade, nu har vi ingen kris, så kanske vi kan debattera den i lugn och ro. Men det verkar ändå som om själva redogörelsen är ganska teknisk, ministerns tal var ju sedan desto mera innehållsrikt.

Det finns nog ändå några punkter där jag vill berömma redogörelsen för att den ger en intressant och god bild av lismedelsläget i vårt land. Vi får än en gång se svart på vitt att 91 procent av intaget av rester av bekämpningsmedel kommer från importerade livsmedel. Likaså bedöms det att två tredjedelar av salmonellasmittan kommer från utländska källor. Och dioxin- och pcb-halterna i finländska baslivsmedel är bland de lägsta i Europa. 80 procent av dioxinintaget hos oss kommer från fet östersjöfisk.

Men just frågan om vad till exempel bse- och dioxinkriserna medförde i Europa, så har de förorsakat många ändringar i vår livsmedelslagstiftning, mera ändringar än många andra. Bse ägnas 15 rader fastän just den sjukdomen har orsakat den stora förändringen och livsmedelsövervakningen har förändrats i grunden.

Jag hade hoppats på lite djupare analys av nyttan av bse-kontrollen och betydelsen av att många procedurer förändrats i grunden. Jag är ändå glad över att ministern nu säger att man skall göra en framställning om hur man kan utveckla den här nyttan i förhållande till kostnaderna.

Också en ytlig läsning ger lite uppgifter om Who-, Sps- och EU-reglerna, vad de har betytt för hela regelverket, för vi har ju fått mycket detaljerade och stränga regler också för riskbedömningen, men det här kanske vi kunde ha uppskattat lite mera på ett politiskt sätt.

Den stora frågan som gäller i fråga om livsmedel är att klarar vi av att göra skillnaden mellan riskbedömning som myndigheterna gör och hanteringen av risken som vi politiker skall göra.

Luulen usein, että asiat menevät tässä ristiin, toisaalta riskinarviointi ja riskinhallinta. Meidän pitäisi poliitikkoina hallita riskejä sen perusteella kuin ne on meille arvioitu. Tämä on kokonaishallintaa, ja siinä ei saa luovuttaa päätöksentekoa ja vastuuta liiaksi vain viranomaisille ja tiedemiehille.

En sak som man inte skall få glömma är att se de verkliga orsakerna och de verkliga stödgivarna. Vi skall inte heller glömma bort att konsumenter har ett eget ansvar. Jag har råkat på konsumentrådgivare som konstaterar att egentligen har ganska många livsmedelskriser att göra med att konsumenterna själva borde vara noggrannare med förvaringen av mat som behöver kylhantering i något skede av kedjan.

Värderade talman! Det statsrådsbeslut som är grunden för den här redogörelsen utgick, som kollegan här sade, från att vi inom livsmedelsförvaltningen skulle få ändringar och att vi skulle ha 50—85 regionala enheter. Vi har fått ändringar i förvaltningen, Evira har grundats, och vissa andra ändringar har gjorts, men min uppfattning är att just den lokala förvaltningen inte riktigt har utvecklats så som tanken var 2003. Vi vet att många livsmedelsövervakare kämpar med stora uppgifter och frågan är om vi har tillräckligt med veterinärer i alla delar av landet för att fylla de uppgifter som krävs.

Ministern noterade i sitt tal att Finland kommer att ta upp vissa frågor på EU-nivå och det är bra. Men däremot noterar vi inte att vi på EU-nivån nått framgångar när det gäller antibiotikabruket i djuruppfödningen. Här är ett område där vi kunde slå oss för bröstet och säga att våra nordiska regler har fått fäste i EU och det betyder att risken för att viktiga antibiotikaformer inte längre är brukbara har minskat betydligt. Vi borde lyfta vår egen svans i detta sammanhang. Det som bekymrar är att vi inte har fått till stånd en bestående lösning när det gäller begränsningen av kadmium i gödselämnen, fastän vi liksom andra länder har lagt fram väldigt goda bevis för att vi behöver de bestående redogörelserna.

En viktig åtgärd som redogörelsen pekar på är att vi tar i bruk ett nytt nationellt uppmärkningssystem som bygger på informationsteknologi. Till den här delen väntar jag med spänning på vad regeringen kommer att lägga fram, eftersom rätt många av märkningsreglerna är gemensamma för hela EU.

Avslutningsvis vill jag rikta ett tack till dem som ser till att vi har goda livsmedel, nämligen den finländska bonden. Utan henne eller honom skulle vi inte ha de goda livsmedel vi har i dag, men i dag får bonden en för liten del av det pris konsumenten betalar.

Det är många som tror att vi är det vi äter, riktigt så är det nog inte. Men det finns orsak att ägna uppmärksamhet, såsom redogörelsen säger, åt att barnen äter riktigt och att övervikten inte ökar. Däremot kunde vi vara glada över att osteoporosen bland äldre inte verkar öka enligt de senaste forskningsresultaten. Det ser ut som om bättre kostvanor, mera D-vitamin med mera har förbättrat situationen och att vi på det sättet kan undvika en ganska dyr kostnad.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat tottuneet turvalliseen ja puhtaaseen ruokaan. Sitä pidetään jopa itsestäänselvyytenä. Se, että suomalaisen elintarvikkeen tuotantoketju on valvottu maatilalta lautaselle saakka, on kuitenkin pitkän kehittelyn ja työn tulos. Saavutetun tason ylläpito ja sen nostaminen entisestään ovat uhkien ennaltaehkäisyä. Vaatimukset ruuan alkuperän selvittämiseksi ja turvallisuuden sekä laadun mittaamiseksi kasvavat entisestään. Kansainvälistyminen ja kaupan vapautuminen tuovat markkinoillemme yhä enemmän ulkomaalaisia tuotteita, ja suomalaisen elintarvikkeen on pärjättävä kovenevassa kilpailussa. Kun tuotteet ja brändit lähikaupan hyllyillä lisääntyvät, on kuluttajan entistä vaikeampaa hahmottaa, miten ja missä elintarvike on tuotettu. Suomalaiselle kuluttajalle on tehtävä yhä helpommaksi valita suomalaista ruokaa; alkuperämaa ja muut merkinnät on oltava luettavissa selkeästi.

Elintarviketurvallisuuden kehittämisessä olemme uusien haasteiden edessä. Elintarvikekauppa kasvaa, ja kuluttajat vaativat yhä laadukkaampia tuotteita, ja odotukset ruuan terveellisyydestä ja houkuttelevuudesta muuttuvat. Yleisesti ottaen kuluttajien kiinnostus ruuan turvallisuutta kohtaan on viime vuosina kasvanut. Myös väestönmuutokset vaikuttavat elintarvikkeiden laatuvaatimuksiin, ikääntyneiden ja pitkäaikaissairauden määrä lisääntyy, ja erilaiset allergiat ja yliherkkyydet ovat länsimaissa jo valitettavan yleisiä. Nämä lisäävät elintarvikkeille asetettuja vaatimuksia.

Yhdentyvien markkinoiden aikana yhä suurempi haaste on pitää suomalainen elintarviketurvallisuus erinomaisella tasolla. Myös valvontaa niin myynnissä kuin jakelussa on tehostettava. Jotta elintarvikkeiden turvallisuus voidaan taata, on valvonnan onnistuttava koko elintarvikeketjussa. Elintarvikevalvonnan pääpaino on syytä säilyttää paikallisella tasolla lähellä tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Myös kuntien yhteistyötä on syytä lisätä. Tulevaisuudessa täytyy elintarvikkeiden turvallisuudesta puhuttaessa kiinnittää entistä enemmän huomiota tuotantoeläinten hyvinvointiin ja terveyteen. Maa- ja metsätalousministeriön luomassa strategiassa tavoitteena on luoda eläinten hyvinvoinnista kuluttajien mielessä yhtä tärkeä laatuvaatimus kuin elintarvikkeiden puhtaudesta.

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus on yhä enemmän sidoksissa kansainväliseen kehitykseen, kuten selonteossa mainitaan. Terrorismin uhka täytyy elintarvikealalla ottaa vakavasti. Elintarvikkeita on helppo käyttää bioterrorismin välineenä. Myös tämä on haaste tulevaisuuden elintarvikevalvonnalle.

Suomalaisella elintarviketeollisuudella on paljon haasteita tulevaisuudessa. Kuluttajien valinnoista täytyy kilpailla valtteina suomalaisuus, puhtaus ja turvallisuus. Elintarviketalouden kokonaistyöllistävyys on lähes 300 000 vuosityöpaikkaa, kun elintarviketalouden tuotteiden kotimainen käyttö ja vienti otetaan huomioon. Vientimarkkinoita kasvattamalla työpaikkojen määrää on mahdollisuus lisätä, ja tässä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. Suomalaisen ruuan voisi brändätä vahvasti ja näin tehostaa tuotteiden markkinointia ja imagoa. Ruokakulttuurin kehittäminen onkin maatalouspolitiikkaa laajempi yhteiskunnallinen asia, johon tulee panostaa. Elintarviketuotantomme ei ole markkinoinnissa hyödyntänyt riittävästi kotieläintemme hyvää terveystilannetta ja elintarviketurvallisuutemme korkeaa tasoa. Yleisesti todetaan kuluttajien luottavan kotimaisiin kotieläintuotteisiin, mutta käytännössä erityisesti tuontilihan ja ulkomaisten maitotuotteiden osuus maamme kulutuksesta kasvaa vuodesta toiseen. Suomalaisen elintarvikeketjun vahvuuksia ovat puhtaus, ympäristöystävällisyys, eettisyys, eläinten hyvinvointi ja jäljitettävyys. Suomella on myös erinomaiset edellytykset terveysvaikutteisten ja muiden erikoistuotteiden tuotannolle.

Kuten Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa maanantaina todettiin, on kummallista, kuinka vähän palstatilaa tämä valtioneuvoston laatuaan ensimmäinen selonteko on saanut mediassa. Työtä, jota suomalaisen elintarviketurvallisuuden eteen tehdään joka päivä, pidetään itsestäänselvyytenä. Sitä se ei saa olla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, suurimpana haasteena ja uhkana kotimaiselle maataloustuotannolle pidän viime vuosina tapahtunutta jyrkkää tuotantopanosten hinnan kohoamista. Energian, kuten polttoaineiden ja sähkön sekä voiteluaineiden ja lannoitteiden hinnat ovat jatkaneet nopeaa kohoamistaan. Myös koneiden hinnat ja rakentaminen ovat kallistuneet koko ajan. Samalla markkinahintaiset myyntitulot ovat polkeneet paikallaan. Kun verrataan tuottajahintoja EU:ssa ja täällä Suomessa, niin suurimmassa osassa näistä tuottajahinnoista Suomella on statistin osa. Niinpä maataloustulo on polkenut vuodesta toiseen samalla tasolla ja tämä aleneminen on jatkunut vuodesta toiseen. Luonnollinen seuraus on se, että entistä useampi tila lopettaa tuotantonsa ja sen myötä kotimaista raaka-ainetta elintarviketeollisuudellemme on entistä vähemmän. Totta kai tästä seurauksena on myös, että huoltovarmuutemme kärsii.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ainut laatuaan, hyvä että on nyt, se on tietysti todettava valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle elintarviketurvallisuudesta. On se hiukan kyllä niin kuin perinteisvetoinen, lähtee perinteisesti bakteeri-infektioista, elintarvikkeiden mikrobiologisesta turvallisuudesta. Täällä on lukuja jo kuultu hyvissä kansanedustajien puheenvuoroissa. Esimerkiksi ed. Kauppila totesi, miten monta sataa tuhatta infektiota näistä mikrobeista syntyy. Pitää tietysti paikkansa, että näin on. Mutta lähtisin itse siitä, että tuo ravinnon kemiallinen turvallisuus pitäisi ottaa huomioon. Se on tässä itse selonteossa kyllä huomioitu.

Täällä lähdetään tässä kakkososiossa tästä elintarvikkeiden kemiallisesta ja fysikaalisesta turvallisuudesta ja käydään lävitse erilaisia yhdisteitä ja raskasmetalleja, torjunta-aineita jne. Täällä aikaisemmin todettiin jo kertaalleen esimerkiksi dioksiini ja sen joutuminen elimistöömme esimerkiksi Itämeren kalaa syömällä. Se on valitettava tosiasia. Tässä turvallisuuskysymyksessähän on toisaalta niin, että tämä mikrobiologisten infektioiden kautta syntyvä ongelma ja toisaalta sitten tämä kemiallisten, elimistölle vieraiden molekyylien ja aineiden aiheuttama ongelma ovat erilaisia seuraamuksiltaan. Mikrobiologinen infektio on lyhytaikainen, yleensä se on hoidettavissa antibiooteilla, mutta sitten tähän kemiallisen altistuksen aiheuttamaan tautiin ei ole lääkettä, ja tauti on pahanlaatuinen kasvain. Ja kun ihmetellään erilaisissa epidemiologisissa kokouksissa sitä, miten pahanlaatuisten kasvainten esiintyvyys lisääntyy, niin yleensä selitykseksi kelpaa väestön ikääntyminen taikka enemmän osuva diagnoosi. Tosiasiassa omasta mielestäni kysymys on paljolti muusta eli nimenomaan siitä, että pahanlaatuisen kasvaimen laukaisevia tekijöitä on entistä enemmän ja yksi niistä on ravinnon kautta saadut elimistölle vieraat molekyylit, karsinogeenit, joita nyt tässäkin selonteossa on kyllä lueteltu.

Tässä edellinen puhuja viittasi siihen, miksi tämä selonteko ei ole saanut julkisuutta. Kuitenkin iltapäivälehdet, taisi olla jopa Helsingin Sanomatkin, kirjoitti Greenpeacen suorittamasta seerumitutkimuksesta. Verinäytteistä katsottiin, miten paljon on näitä elimistölle vieraita ainesosia verenkierrossa. Ehkä se, että kohteet olivat niin sanottuja julkisuuden henkilöitä, lisäsi tätä palstatilamäärää. Joka tapauksessa, kun 46 eri kohdetta tutkittiin, niin lähes 20 tai yli 20, joillakin enemmänkin, näitä aineita oli verenkierrossa. Tämä on tietysti asia, joka on hälytyskello, sen pitäisi herättää meitä. Kysymyksessä on dioksiineja, kysymyksessä on ftalaatteja, siis näitä muovin pehmennysaineita, kysymyksessä on ddt:tä, kromattuja palonestoaineita jne. Niitä mainitaan tässä selonteossa.

Edelleenkin on huomioitava se, että meillä on erilaisia lähteitä, jotka edelleenkin tuovat ympäristöön esimerkiksi dioksiinia. Epätäydellinen poltto on yleinen, tosin väistyvä, mutta joka tapauksessa se on. Toinen on se, että esimerkiksi Kymijoen sedimenteissä on varastoitunut maailmanennätysluokkaa oleva määrä dioksiinia ja furaaneja. Ne ovat niin sanotusti terveiden, puhtaiden sedimenttien alla pääsääntöisesti enemmän kuin 40 senttimetrin syvyydessä, mutta ne ovat yhtä kaikki siellä. On paikkoja, joista niitä joutuu jatkuvasti Kymijokeen. Tällainen paikka on Kuusanniemen eteläpuolella, ja ollaan ryhtymässä siihen, että alue voidaan saneerata ja eristää tällainen aktiivinen päästöalue. Samalla on todettava, että ne puheet aina Kymijoen kanavoinnista, jotka silloin tällöin täälläkin vielä puhkeavat esiin, tosin vähemmän kuin aikaisemmin, merkitsisivät dioksiinin pääsemistä entistä enemmän meidän Suomenlahteemme ja edelleenkin Itämereen.

Vuotos-allashanke on toinen tämän tyyppinen samanlainen hanke, joka johtaisi Perämeren, Pohjanlahden vedenlaadun heikkenemiseen ja raskasmetallien lisääntymiseen. Tämä on tyypillisesti hanke, joka rehevöitymisenkin lisäksi kuuluu myös Ruotsille, samoin kuin tämä Suomenlahden dioksiinipitoisuuden lisääntyminen muun muassa vaikkapa Virolle, niiden huomioitavaksi, ja Suomi on Ece-sopimuksen allekirjoittanut, joka on YK:n sopimus. Nimenomaan on kysymys siitä, että sen Espoon alasopimus edellyttää naapurimaiden konsultaatiota, jos tehdään sellaisia rakennustöitä tai muita toimenpiteitä, jotka vaikuttavat naapurimaan ympäristöön, mitä nämä molemmat hankkeet, Kymijoen kanavointi ja toisaalta Vuotos-altaan rakentaminenkin, aiheuttaisivat. Niistä seuraisi myös terveyshaittoja veden pilaantumisen kautta.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä aivan lopuksi täsmentää sen, että kun olemme päässeet nyt tähän selontekotasoon, niin on nyt tärkeätä, että pääsisimme seuraavassa vaiheessa tämän elintarviketurvallisuuden analysoimaan tarkemmin niin, että se on laajemmin ympäristöongelma, ei ainoastaan infektiokysymys, jota se tietysti myös on ja tällainen hygienialähtöinen kysymys, vaan nimenomaan kysymys, miten me pystymme ravinnon kautta elimistöön kulkeutuvien haitallisten molekyylien estämiseen. Tämä on asia, joka pitkällä tähtäimellä hyödyttää meitä kaikkia esimerkiksi pahanlaatuisten kasvaimien vähenemisenä. Tästä seuraa se, että jatkossa valmistelussa pitäisi olla laajempi pohja ja myöskin eduskunnassa asia olisi perusteltua sitten jakaa myös useamman valiokunnan huoleksi, viittaan ympäristövaliokuntaan ja sosiaali- ja terveysvaliokuntaan maa- ja metsätalousvaliokunnan lisäksi.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli kyllä yllättävää havaita, miten paljon meillä ote väljeni rajalla silloin, kun meistä tuli EU:n jäsenmaa. Oltiin aivan absoluuttisia siinä, että tähän maahan ei saanut tuoda mitään epäilyttävää. Kaikki tarkastus tehtiin täydellisesti, ja me pärjäsimme hyvin, ja meillä ruoka piisasi ja väki pysyi terveenä.

Aivan yksi konkreettinen esimerkki. Vain puolisen vuotta ennen kuin Viro tuli EU:n jäseneksi olimme siellä villisikajahdissa. Ei mitään mahdollisuutta ollut tuoda sitä villisianlihanpalastakaan tähän maahan. Tuntui, että se sisältää kaikki mahdolliset ihmistä tappavat aineet, jos se tuodaan tälle puolelle. Mutta jo puolen vuoden päästä, kun Viro tuli jäseneksi, niin jos ammut siellä villisian, niin ei muuta kuin nostat olalle ja tuot pois. Siitä on tullutkin yhtäkkiä puhdas, siitä eläimestä.

Tässä piilee meillä riski. Totta kai EU:ssakin tutkitaan ja tarkastetaan elintarvikkeita, mutta kyllä aina oma on oma ja silloin se jäljitettävyys on tässä asiassa hyvin tärkeä. Suomalainen elintarvike on jäljitettävissä. Jos tulee jotain, niin voidaan mennä sinne tilalle asti. Tosin tilalta lähteneitä epidemioita taitaa olla hyvin vähän. Kyllä jos siellä nimenomaan näitä myrkytystapauksia ja tämän tyylisiä sairauksia tulee, niin ne ovat siellä ketjussa syntyneet. Minä luulen, että erittäin harvoin se lähde on nimenomaan siellä tilalla. Mutta siihenkin nyt on olemassa riski taas täällä torjunta-ainepuolella, että se lähtö tapahtuisi sieltä tilalta asti siinä mielessä, että tämä muutosvauhti, rakennemuutos, on ollut maatiloilla niin kova, että kaikki isännät ja emännät eivät ole henkisesti pysyneet muutosvauhdin mukana, on esiintymässä uupumusta, aivan selkeää uupumusta. Sehän on aina tiedossa, että jos ihminen tekee uupumustilassa työtään, niin vaikka hän olisi kuinka korkeasti ammattitaitoinen henkilö, silloin vahinkojen riski suurenee ja sitä kautta on mahdollista, että jotain torjunta-ainetta lorauttaakin vähän väärin päin.

Kuluttaja loppujen lopuksi ratkaisee tässäkin asiassa hyvin paljon, siis mitä se vaatii. Minun mielestäni meidän pitäisi käydä, arvoisa herra puhemies, tässä samanaikaisesti keskustelua eettisestä ruuasta. Tänä päivänä kuluttaja vaatii meitä suomalaisia talonpoikia tuottamaan ruokaa samalla hinnalla, korkealla etiikalla, korkeilla kustannuksilla, mitä tuottavat nämä ulkomaiset elintarvikejätit ilman minkäänlaista etiikkaa, täysin sumeilematta luontoa ja ihmistä riistäen, ja meidän pitäisi samalla hinnalla pystyä tässä maassa tuottamaan ruokaa. Se on täysin mahdoton tilanne. Siihen voisi kuluttaja todella puuttua ja näyttää esimerkillään, ostotottumuksillaan, että se kotimainen on kuitenkin kotimaista ja eettisesti hyvää.

Mutta siinä mielessä ollaan hyvin vaikean pulman edessä. Kun on tehty tutkimus siitä, kuka sitoutuu eniten lähiruokaan, kotimaiseen ruokaan, tutkimuksen tulos on kyllä hyvin häkellyttävä. Mitä lähempänä Helsingin keskustaa asuu ja mitä korkeammin on koulutettu henkilö, sitä heikommin hän on sitoutunut kotimaiseen ja lähiruokaan, sitä hanakammin hän ostaa kaikkea eksoottista ja hyvin epäeettisestikin tuotettua tavaraa, kun taas sitten mitä heikommin koulutettu ja mitä kauempana Helsingin keskustasta on, niin sitoutuminen kotimaiseen lähiruokaan on sitä suurempi. Tässä piilee se vaara ja se vaikeusaste, että kuitenkin nämä Helsingin herrat johtavat mediaa, johtavat mielipidettä, johtavat lehdistöä ja kulutuskäyttäytymistä. Heidän kauttaan tämä ulkolaisten elintarvikkeiden käyttö lisääntyy.

Mutta siinä on sitten vielä semmoinen asia, jota nämä tämän tason kuluttajat eivät ole huomanneet ja joka pitäisi kyllä hyvin karkeasti huomata. On tehty tutkimus, nyt en aivan tuoretta tutkimusta ole nähnyt, noin kymmenen vuotta sitten. Taitaa olla 12—13 vuottakin siitä, kun luin tutkimuksen, jossa oli kerrottu nämä kemikaalien jäämät, mitä elintarvikkeissa on. Suomalainen kuluttaja siihen aikaan kokonaisravintomäärästä käytti ulkolaista alkuperää olevaa ravintoa pikkuisen yli 10 prosenttia koko massasta ja kuitenkin kaikista torjunta-ainejäämistä, mitä ihminen, suomalainen kuluttaja, sai, ulkolaisista elintarvikkeista oli peräisin lähes 90 prosenttia. Se 10 prosenttia sisälsi siis 90 prosenttia niistä jäämistä, mitä kuluttaja sai. Tämä kannattaisi muistaa niiden, jotka ulkolaista ruokaa sumeilematta ostavat silloin, kun hyvää kotimaistakin on tarjolla.

Arvoisa herra puhemies! Tässä se, mitä minä halusin tällä kertaa elintarviketurvallisuudesta kertoa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Suomalaiset luottavat kotimaiseen ruokaan ja arvostavat sen erittäin korkealle. Tämä kertoo siitä, että kansa luottaa maataloustuotantoon, jalostukseen ja pääosin myös kauppaan ja kuljetusketjuun, joka kaikkinensa sisältyy tähän elintarviketalouteen. Tämä on, niin kuin täällä on todettu, pitkän kehityksen tulos ja todella arvokas asia kansanterveyttä ja turvallisuutta ajatellen. Tästä herää kysymys, säilyykö tämä luottamus tulevaisuudessa entisellä tasolla maassamme, ja se on vakava, iso haaste, mutta kysymys on myös siitä, säilyykö maataloustuotanto ja sen jalostus Suomessa niissä muuttuneissa oloissa, joissa nyt elämme EU-aikana.

Eilen tulleessa Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä oli vakavaa tekstiä Suomen maatalouden tilanteesta. Kaksi otsikkoa, ensimmäinen: "Neljä maitotilaa päivässä luopunut tuotannosta". Täällä todetaan, että maidontuotannosta luopuminen on vauhdittunut tänä vuonna. Tuotanto on loppunut keskimäärin neljällä maitotilalla joka päivä. Se on todella iso kysymys, jos maitotalouden osalta tapahtuu tällainen kehitys vielä pitkään. Tätähän on ollut jo vuosia, ja tämä vuosi on nyt toivottavasti pahin eli seuraavat vuodet eivät ole näin suuria menetysten aikoja maitotalouden osalta. Toisella puolella tässä on nimittäin se, että maitotilat kasvavat ja niistä tulee suuria, teollisia tuotantoyksiköitä, joissa riskit myös terveydelliseltä ja elintarviketurvallisuuden kannalta kasvavat jatkuvasti. Hallituksen pitäisikin ottaa tämä tilanne paljon vakavammin kuin on tähän asti otettu.

Toinen eilisen Maaseudun Tulevaisuuden iso otsikko etusivulla oli "Maataloustulo alas neljä vuotta peräkkäin". Tekstissä todetaan, että neljässä vuodessa, siis vuodesta 2002 lähtien, maataloustulosta on häipynyt 28 prosenttia. Varallisuusveron alentamisen myötä on kaikkein rikkaimmille annettu merkittävä tulonlisäys tai varallisuusarvojen lisäys. Tänä aikana palkansaajien reaaliansiot ovat neljässä vuodessa nousseet merkittävästi. Eläkeläisten, opiskelijoiden ja työttömien tulotaso on pysynyt varmaan ennallaan, ehkä osittain vähän laskenut, (Ed. Vihriälä: Mitä ed. Kankaanniemi aikoo tehdä?) mutta viljelijäväestön tulotaso on pudonnut Vanhasen hallituksen aikana 28 prosenttia. (Ed. Lämsä: Lipposen hallituksen aikana!)

Näin tilanne ei voi kerta kaikkiaan jatkua. Jos se näin jatkuu, niin Suomesta maataloustuotanto ajautuu alas ja olemme sen tuontiruuan varassa, josta täällä on varoittavia ääniä jo kuultu. Voi olla, että arvoisa herra ministeri kertoo toisenlaisia lukuja kuin Maaseudun Tulevaisuus, ja voi olla, että tuo 28 prosenttia neljässä vuodessa ei ihan sellaisenaan näy viljelijöiden tulotasossa, koska viljelijöiden määrä on tietysti myös alentunut, mutta sittenkin kehitys on mennyt epäoikeudenmukaiseen suuntaan erittäin rajusti ja luonut myös vakavan uhan elintarviketurvallisuudelle.

Keskittymiskehitys maassa on siis raju, ja se luo riskejä monella tavalla. Toisaalta se lisää myös viljelijäväestön jaksamisongelmia, aiheuttaa nuorten hitaampaa lähtöä alalle, ja esimerkiksi tämä jaksamisongelma saattaa pahimmillaan aiheuttaa sellaisia seurauksia, että hygieniasta ja muista tällaisista elintarviketurvallisuuden kannalta peruskysymyksistä luovutaan tai annetaan periksi, jolloin koko ketju siitä kärsii ja koko alan maine heikkenee ja se Suomen korkea taso, joka on pitkällä ajalla määrätietoisella politiikalla saatu aikaan, menetetään.

Eli nämä ovat todella niitä peruskysymyksiä, maataloustuotannon ja elintarviketalouden säilyttäminen Suomessa niin, että oman kansan kulutusta vastaava elintarviketuotanto turvataan tässä maassa keskeisten tuotteiden osalta. Se on kristillisdemokraattien tavoite maatalouspolitiikassa lyhyesti sanottuna. Toinen tavoitteemme on se, että viljelijäväestön oikeudenmukainen tulokehitys turvataan, eli se edellyttää varsin toisenlaista politiikkaa kuin viime aikoina on harjoitettu. (Ed. Kauppila: Kertokaa, minkälaista!)

Arvoisa puhemies! Taitaa olla niin, että Vanhasen hallitus on maatalouspolitiikkaa harjoittanut vasemmalla kädellä eli se on ollut sosiaalidemokraattista politiikkaa ja seuraukset näkyvät näin murheellisina lukuina.

Herra puhemies! Sitten itse selontekoon liittyvistä kysymyksistä, nuokin liittyvät siihen, mutta ehkä vähän toisella tavalla selonteko on rakennettu. Siellä nousevat esille nämä elintarvikevalvonnan resurssikysymykset, jotka ovat keskeisen tärkeitä. Salmonellasta ministeri totesi puheenvuorossaan nämä synkät luvut. Kun Suomi sijoittui kananmunatuotannon osalta Ruotsin jälkeen kakkostilalle alle 0,5 prosentin esiintyvyydellä, niin koko EU:n keskiarvo oli 30 prosenttia ja eräissä jäsenmaissa jopa 80 prosenttia munintasiipikarjasta on salmonellapositiivisia. Tällaisessa yhteisössä, jossa tällainen tilanne joissakin maissa on, me olemme mukana. Tämä edellyttää kyllä aivan toisenlaista huolellisuutta noissa maissa kuin niissä on, ja kun rajat ovat auki, niin meillä on suuret riskit. Meillä viljelijäväestö on kantanut salmonellan ja myös muun muassa rehupuhtauden osalta keskeisen vastuun ja saavuttanut hyvän tason. Tämä vastuu on jatkossakin turvattava, sillä tavalla kuitenkin, että siinä on koko yhteiskunta mukana. Ei voida ajatella, että viljelijät yksistään kantavat vastuun näistä kysymyksistä, muun muassa rehupuhtauden turvaamisesta ja salmonellan ehkäisemisestä.

Herra puhemies! Täällä ministeri nosti esille myös lähiruuan merkityksen. Tuolla kuntapolitiikassa kun olen mukana, niin muistan, että ei ole pitkäkään aika, kun esimerkiksi Jyväskylän seudun kunnat päättivät yhdessä kilpailuttaa elintarvikkeiden hankinnan, ja kun kuntatalous on äärimmäisen ahtaalla, niin kilpailuttamisella saadaan säästöjä, mutta samalla se johtaa siihen, että kun yleensä edullisin tarjous on hyväksyttävä, niin lähiruoka häviää ja massatuotteet tulevat tilalle. Näin ollen tämä kysymys on myös johtamassa siihen, että tämä epäpuhdas EU-ruoka saattaa livahtaa meidän vanhainkotiemme ja päiväkotiemme ja koulujemme pöytiin ja tätä kautta tämä äärimmilleen viety kilpailumentaliteetti koituu lähiruuan vahingoksi ja kansaterveydelle riskiksi.

Herra puhemies! Wto:n osalta — vaikka Wto-neuvottelut ovat nyt jäissä, niin ne ilmeisesti jatkuvat taas jossakin vaiheessa — on nostettava myös nämä tuotantotavat keskustelun kohteeksi eikä vain taloudelliset ja kilpailulliset näkökulmat, joita esimerkiksi ministeri Lehtomäki on pitänyt esillä. Toivon, että ministeri Korkeaoja nostaa esille Wto-neuvotteluihin valmistauduttaessa jälleen, ja ehkä myös seuraava ministeri sitten, nämä suomalaisille tärkeät maatalouden tuotantotavat, joista on kannettava erityistä huolta.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle haluan todeta, kun toitte esille sen, että kun maitotilojen määrä on kovasti alentumassa ja syntyy koko ajan sitten suurempia yksiköitä tilalle, niin tämä on myös riski sitten olemassa raaka-aineen laadulle, että tämä ei sinällään pidä paikkaansa. Kun nyt tätä rakennekehitystä on tapahtunut, niin meillä samanaikaisesti, kun on syntynyt suurempia yksiköitä, maidon laatu, kokonaismaidon laatu, on parantunut. Elikkä meillä tuotetaan lähes sataprosenttisesti nyt niin sanottua E-luokan maitoa, ja tätä tuskin unionin jäsenvaltioista mistään muualta löytyy kuin Suomesta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pidän erinomaisen onnistuneena, että valtioneuvosto on tuonut eduskunnalle selonteon elintarviketurvallisuudesta, ja vielä merkittävämpänä sitä, että ministeri kuitenkin seuraa ja kuuntelee tätä keskustelua. Luulisin, että näitä maailmoja kun täällä syntyy ja tulee, niin ottaa myöskin opiksi näistä keskusteluista, mitä täällä tulee ja käy.

Vaikka kuulijakunta onkin ohut (Ed. Pulliainen: Korkeatasoinen!) ja niin sanotusti vapaan sielun kuulijoita en näe täällä muita kuin ed. Pulliaisen, muut ovat hallituksen syvimpiä puolustajia, ainakin ne, jotka penkeissä nyt istuvat, niin siltä osin luulen, että tästä käytävästä keskustelusta syntyy hyvä, hedelmällinen ja rakentava. Näin katsottuna, kun ed. Kankaanniemi äsken puhui, hän kertoi Maaseudun Tulevaisuuden otsikosta, siitä, säilyykö elintarviketuotanto Suomessa. Käsittääkseni ed. Kankaanniemi analysoi tätä asiaa erinomaisen hyvin ja aidosti, mutta täytyy sanoa, että pikkasen pehmeästi. Ed. Kankaanniemen puheenvuorossakin oli semmoinen ilmapiiri olemassa, että kyllä tätä ruokaa saadaan, ei se nyt täältä lopu. Mutta asia ei ole vähäpätöinen, ei ollenkaan vähäpätöinen silloin, kun se ruoka on vähissä, ja siitä, kun ruoka on ollut Suomessa vähissä, ei ole kuin 60 vuotta aikaa, kun jouduttiin säännöstelemään sitä, kun kaikille ei riittänyt. Silloin tämänpäiväinen liikalihavuus ja sitä kautta olevat terveyshaitat olivat tuntemattomia. Nyt tätä maailmaa ajatellessa ja katsottaessa tuntuu vähän siltä, että Suomessa syntyy sen näköinen ajatusmaailma, että tätä riittää ikuisesti eikä mitään uhkatekijöitä ole olemassa. Siinä mielessä kannan ja jaan sen huolen ja huolenpidon siitä asiasta, että tulisi pohtia myöskin sellaista näkökohtaa, onko ruokaa aina olemassa.

Kun Suomi Euroopan unionin kuuliaisena jäsenmaana tekee kaikki viimeisen päälle, mitä ikinä tehdä voi, lukuun ottamatta lentoemännät ja stuertit, niin tämän maailman puitteissa katsottuna tulee mieleen — siitä on pari vuotta aikaa — kun olin puolueen piirijärjestön syyskokouksessa ja varovasti ketään nimeltä mainitsematta, erikseen osoittamatta taikka tekemättä, mitään hallinnonalaa taikka muutakaan siihen mukaan vetämättä esitin näkemyksen, että kun näkisi joskus sellaisen ministerin, joka tulisi tuolta Brysselistä tänne Suomeen silmä mustana kertoen, että hän yritti pitää suomalaisten puolia, mutta näin siinä kävi. Sen jälkeen henki oli vähän tämän tyyppinen, tämänlainen, aika siististi ja paljon hienommin esitettynä kuin tässä nyt puhun. Puhun nimittäin riskirajoilla. Puhemieshän saattaa puuttua ja keskeyttää puheenvuoroni, mutta sanon siitä huolimatta. Kun näin puhuin, niin varsin voimaperäinen henki nousi sieltä esille manipuloituna joltakin taholta, että Lahtela puhuu oppositiohenkisiä puheenvuoroja, ne eivät satu suomalaiseen yhteiskuntaan eivätkä hallitustyöhön. Muuta ei jäänyt puuttumaan kuin se, että sosialidemokraatteja loukkaavat tämmöiset puheet — siltä osin voi hyvin sanoa, koska salissa en näe yhtään sosialidemokraattia. Sillä lailla arvellen ja katsottuna olen huolestunut myöskin siitä sanomasta, mitä tuolla kentällä tehdään ja kerrotaan, kuinka tämä maailma etenee ja käypi.

Herra puhemies! Sitten tähän varsinaiseen asiaan aavistuksen verran.

Tämä selonteko on erinomaisen hyvin rakennettu ja tehty ja siellä moneen asiaan puututaan ja käydään. Jos voisi ajatella tätä suomalaista elintarviketuotantoa, niin käsittääkseni silloin ennen, jos voisi sanoa edesmenneitten polvien aikana, kun mullikka tuli siihen ikään, että ruokaa tarvittiin, niin pantiin hengiltä, asia oli selvä ja kaikki olivat terveitä ja kohdallaan. Siihen syntyi sitten myöhemmin ajatus, että kun sitä torilla myydään taikka viedään, niin se pitää lihantarkastamossa tarkastuttaa ja todeta, että se on syöntikelpoista. Maailma toimi ja kävi, ja väitän, että tämän päivän elämässä, vaikka sille pässille pannaan heti syntymän jälkeen korvamerkit molempiin korviin, se kulkee töröttää tuolla, ja voisi sanoa, että osittain varmasti kärsiikin siitä, kun ne raappeutuu puskiin ja muihin kiinni, niin ei yhtään terveemmäksi tämä elämä ole tullut, ei vähääkään. Enkä usko, että turvallisuustutkimustoiminta ja muu olisi niin paljon kehittynyt, että löydettäisiin kaiken maailman tautiuhkia enemmän kuin silloin ennen, ja viittaan tässä ed. Vilkunan käyttämään puheenvuoroon, missä hän totesi, että kun Viro liittyi Euroopan unioniin, niin sen jälkeen sieltä saa tuoda tullessaan mitä tahansa. Sitä ennen ei saanut tuoda villisian päätä, vaikka sen oli itse metsästänyt ja sieltä löytänyt.

Näin katsottuna tämä maailmahan etenee ja käy, ja kun rajat avautuvat ja avautuvat, niin kyllä me näitten suurten maailmantautien uhkan edessä olemme ja sieltä nämä vastaamme tapaamme. Mutta jos ajatellaan tätä suomalaista tutkimustyötä ja ohjausta, tulee mieleen, kun lannoitteisiin on lisätty seleeniä ja monia muitakin tämmöisiä hivenaineita, mitkä ovat elintarviketurvallisuudelle tarpeellisia. Muistan ajan takavuosilta, kun lannoitteissa todettiin, että seleenimäärä ei tässä kansanterveyden kannalta ole riittävä. En nyt näe salissa ed. Tiusasta, joka lääkärinä voisi selvittää, mihin seleeni vaikuttaa, mutta seleeniä oli liian vähän. Sitä vähän lisättiin, ja asia tuli kuntoon ja järjestykseen. Luulen, että tämän suuren EU:ssa olevan hysterian perusteella, kun näitä lannoitteita tuodaan idästä ja lännestä, sieltä täältä, oltiin takavuosina valmiina jopa lopettamaan koko lannoitetuotanto Suomesta, myymään Kemira maailmalle pois markkinoilta sotkemasta, niin tällaisia tekijöitä ei sitäkään kautta olisi olemassa eikä syntyisi. Suuri kiitos siitä, että on myöskin semmoista kotimaista teollisuutta, mikä palvelee tätä maataloutta ja siihen liittyvää yritystoimintaa.

No, jos maailmaa katsotaan ja nähdään — nyt juuri en taida nähdä salissa ketään luomutuotannon harjoittajaa, mutta niitäkin täällä on — niin maailmassa katsotaan tämä torjunta-aineitten käyttö ja siihen liittyvät arviot. Mielestäni on erinomaisen hyvin täällä sivulla 15, jatkuu aina sivulle 17, käsitelty tätä asiaa: "Tärkeimmät rikkakasvien torjunta-aineet ovat glyfosaatti, fenoksietikkahapon johdannaiset ja viime vuosina markkinoille tulleet pieninä määrinä käytettävät sylfonyyliureat." Tätä voisi lukea vaikka lukemattomiinkin täältä. Seuraavalla sivulla on taulukko siitä, kuinka paljon torjunta-aineitten käyttö on viljelyalaa kohti vähentynyt, ja tässä selkeästi on nähtävissä se, että pienenemään päin ollaan menossa. Kun aavistuksen verran luulen tätä maailmaa myöskin siltä osin tuntevani, niin ei tässä takavuosina, mistä tämä alkaa, 80-luvun puolivälistä, ollut näitä glyfosaattivalmisteita ja siihen liittyvää kauppaa ollenkaan, joita melkoisia kilomääriä kuitenkin hehtaaria kohti kokonaisuutena löytyy. Vastaavasti nämä mcpa-valmisteet olivat kuitenkin sillä lailla, että niitä käytettiin litratolkulla hehtaaria kohti, kun nämä tämän päivän pienvalmisteet ovat sellaisia, että 10 hehtaarin annos menee taskuun ja siitäkin jää vielä puolet tähteeksi. Tämä todistaa sen, että joka tapauksessa tämä on vähentynyt, kun täällä rikkakasvintorjuntapuolella on kuitenkin tullut uusia aineita ja uusia menetelmiä lisää.

Mutta kun kuitenkin nämä käyttömahdollisuudet ja käyttöohjeet ovat sellaiset, että niitä voidaan käyttää jopa tuleentuneessa viljassa ennen sadonkorjuuta, niin sen verran voisi sanoa, että näin viljakauppaa vähän tekevänä kauppiaana se on kuitenkin ehdoton kysymys, että jos Suomessa niin käsiteltyä viljaa tulee markkinoille, niin kaikki kertaheitosta pois ja ei panna eikä käy. Näin ajatellen kauppa on tässä asiassa reagoinut ja reagoi erinomaisen hyvin, jolloin tämä elintarviketurvallisuus on selvästi sitä kautta parempi kuin mitä ministeriön ja Kasvintarkastuslaitoksen tiukimmatkaan ohjeet edellyttävät. Näin arvellen kyllä Suomessa elintarviketurvallisuutta hoidetaan monella rintamalla monessa paikassa.

Herra puhemies! Kun tämä valokin välkkyy, tarkoittaa sitä, että puheeni on suurin piirtein puolivälissä, niin täällä todetaan myöskin tästä ydinturvallisuudesta. Sen pohjalta on aika hyvä, että on otettu tänne mukaan ja huomioon se, että ydinsaasteet ja sitä kautta jäämät ovat yksi turvallisuustekijä. Tänä keväänä tuli 20 vuotta kuluneeksi siitä, kun Tshernobylin ydinvoimala räjähti ja jäämiä, laskeumia, kulkeutui Suomen puolellekin. Tämä on yksi erittäin merkittävä tekijä ja uhka. Itse kaakkoisesta Suomesta tullen tiedän, että rajan takana suoraan Kotkan eteläpuolella on tämä Sosnovyi Bor, missä käytetään samaa tekniikkaa kuin Tshernobyl-voimalan yhteydessä. Se on se suomalaisen elintarviketurvallisuuden merkittävä uhka ja tekijä, ja jos siellä kävisi semmoinen onnettomuus, mitä suinkaan kukaan ei missään olosuhteissa toivo, niin silloin puolet Suomesta olisi turvallisen elintarviketuotannon ulkopuolella. Se muuttaisi tämänkin eduskunnan kuulijat sellaisen tosiasian eteen, että Suomessapa ei enää ole ruokaa, ei kasvi- eikä välttämättä eläinperäistä, ehkä vuosikausiin.

Herra puhemies! Tässä lyhyesti tärkein, se osa, mistä aioin näin alkupuolella puheenvuoroani sanoa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tekeepä mieli sanoa, hyvä tupailtayleisö! Tässä on keskusteltu hyvän aikaa jo valtioneuvoston selonteosta elintarviketurvallisuudesta, ja ensinnäkin on todettava, että hyvä asia, että tähän kysymykseen sekä valtioneuvoston että asiantuntijoiden ja myös eduskunnan puitteissa pystytään perehtymään. Kerran vaalikaudessa tuleva elintarviketurvallisuusselonteko tulevaisuudessakin on hyvä asia. On paikallaan, että Suomessa kansallisella tasolla tarkkaillaan koko elintarviketaloutta, ja yksi osa tietysti on tämä turvallisuuskysymys. Liian helposti voidaan todeta se, että kun Suomi on osa Euroopan unionia ja meillä on yhteinen maatalouspolitiikka, niin näin ollen nämä kysymykset ovatkin sitten sillä lailla globaaleja tai eurooppalaisia, että niihin ei kovin paljon pystytä itse vaikuttamaan, ja tämä lähtökohta on tietyllä lailla oikea, mutta kansallisella tasolla siihen on kuitenkin pystyttävä vaikuttamaan ja osallistumaan. Jokainen valtio pyrkii lähtemään siitä, että se turvaa kaikissa olosuhteissa oman elintarviketaloutensa, siis siihen liittyvän maataloustuotannon ja sitten kaikki maatalous- ja elintarviketalouteen liittyvät ketjut. Se on turvallisuuskysymys, se on huoltovarmuuskysymys, mutta se on myös kotimaisen talouden kannalta erittäin merkittävä asia, ja tässä mielessä kyllä myös koko maatalouden ja elintarviketalouden työllistävä ja kansantaloudellinen vaikutus on nähtävä aivan oikealla lailla.

Tällä hetkellähän Suomessa tai oikeastaan monessa muussakaan niin sanotussa länsimaisessa yhteiskunnassa ongelmana ei ole huono ruoka vaan jopa liian hyvä ruoka, ja hyvä ruoka pyrkii näkymään sitten kansanterveyden puolella. Hyvää ruokaa on hyvä syödä, ja se maistuu tietysti hyvälle, mutta tässä suhteessa itse kunkin aina tulisi miettiä, miten elintarvikkeet toimivat.

Se, että suomalainen kuluttaja arvostaa tällä hetkellä kotimaista tuotantoa, on kaiken kaikkiaan erinomaisen hyvä asia. Tässä selonteossa on käyty asioita, niitä tekijöitä, joihinka myös tuo käsitys nojautuu. Se että suomalaiset tuotteet ovat puhtaita, ei ole mikään klisee vaan todellinen asia, ja itse asiassa meidän pohjoinen sijaintimme on hyvin suurelta osin myös vaikuttamassa siihen. Mitä ankarampi talvi meillä on, sitä helpommin meillä myös eri tuholaiset ja kasvitauditkin myös sitten kuolevat ja tarvitaan vähemmän kasvinsuojelutoimenpiteitä, jotta tuotantoa pystytään harjoittamaan. Tämä näkyy helposti jo, kun verrataan vaikkapa vaan keskisen Euroopan tilannetta, ja myös niissä torjunta-ainemäärissä, mitä sitten eri tuotantomuodoissa joudutaan käyttämään. Tässä mielessä suomalainen ruoka on todellakin puhdasta eikä ainoastaan myöskin maukasta vaan todellakin turvallista monessakin mielessä. Sama aurinko, joka talvella on poissa meiltä, tekee taas toisaalta meidän tuotteistamme maukkaita. Fotosynteesi on se, joka meillä yötä päivää hakkaa elintarvikkeisiin sokeria, tekee niihin makua, ja tässä mielessä kyllä koko tämän pohjoisen pallonpuoliskon tuotanto on erinomainen hyvää erityisesti vihannesten ja näiden maaperäisten tuotteiden viljelyaluetta. Tämä tulevaisuudessa voisi olla meillä jopa suurempi myyntivalttikin nimenomaan tuollaisena yöttömän yön tuotantona. Jo ajatuksena yöttömän yön mansikka kuulostaa suussa hyvin maukkaalle ja maistuvalle asialle, ja se on myös todellisuutta.

Arvoisa puhemies! Mitä valtio voi tehdä kaiken kaikkiaan? Erilaiset selvitykset, lainsäädännöt, jotka ovat toki yhteisiä laajemmaltakin alueelta, ovat yksi osa, mutta sitten edelleenkin kampanjointi kotimaisen tuotannon, lähiruuan, puolesta muun muassa on yksi sellainen asia. Eräissä kunnissa, muun muassa Kuopion kaupungissa, on asian tiimoilta edistytty niin, että kilpailulainsäädännön puitteissa toki toimitaan niin, että voidaan edistää lähiruuan käyttöä omissa kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja niissä paikoissa, missä sitten elintarvikkeita ylipäätänsäkin käytetään. Kysymys on hyvin laaja kokonaisuus, ja se vaatii koko meidän elintarviketaloudessamme eikä yksistään tuolla kokkien ja asiantuntijoiden piirissä työtä, mutta nimenomaan valtiolla on mahdollisuus olla panostamassa sinne. Se ei ole myöskään kilpailulainsäädännön mukaan kiellettyä, jos omia tuotteita voidaan edistää, kampanjoida niiden puolesta ja tehdä sitä taustatyötä, mihin sitten yhteiskunta voi omalta osaltaan vaikuttaa. Siellä kuitenkin tänä päivänä toimitaan hyvin pienillä määrärahoilla, ja tätä kautta tässä on Suomessakin vielä tekemistä.

Tähän liittyy myös hyvin keskeisesti, kun puhutaan koko elintarviketaloudesta, se että kotimaisen viljelijän tulee pärjätä. Ei ole olemassa kotimaista elintarviketaloutta ja -tuotantoa, jos meillä ei ole kotimaista maataloustuotantoa, ja tämä on meidän lähtökohtamme koko tälle kehitykselle.

Tähän liittyy myös ruuan verottaminen, ja haluan yhtyä myös niihin mielipiteisiin, mitä tässäkin keskustelussa on todettu jo aiemminkin, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen on toteutettava seuraavan vaalikauden aikana. Tuo 10—12 prosentin taso omalta osaltaan tarkoittaa myös meidän elintarviketuotannossamme sitä, että meidän maatalous- ja monet pienet yrityksemme pystyvät paremmin kilpailemaan niiden halpatuontimaiden kesken, joita nyt vaikkapa uudet EU-jäsenmaat monet ovat, ja tässä on se kokonaisuus, millä meillä myös pystytään sitten tuotantoa harjoittamaan ja sitten siinä kilpailussa pärjäämään.

Tuohon elintarvikkeiden arvonlisäverokysymykseen sisältyy paljon muitakin asioita. Ne ovat verotuksellisia kysymyksiä, mutta myös osittain, voisi sanoa, sosiaalipoliittisia kysymyksiä ja yhteistä tulonjakomuodostusta, mutta eräs keskeinen näkökulma siihen liittyy juuri, kuinka tämä elintarvikeketju kaiken kaikkiaan tulee pärjäämään.

Arvoisa puhemies! Hallitukselle toivotan voimia elintarviketalouden kehittämisessä ja elintarviketurvallisuuden edistämisessä kaiken kaikkiaan! Nämä ovat aina kysymyksiä, joista ei tänään tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta onneksi Suomessa asiat ovat suurimmalta osin niin hyvässä järjestyksessä, että voimme luottaa siihen, että meillä myös tulevaisuudessa omaa tuotantoa ja elintarviketaloutta harjoitetaan.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käsittelemme nyt valtioneuvoston selontekoa eduskunnalle elintarviketurvallisuudesta. Ja kuten täällä ministeri totesi, tämä on erittäin merkittävä selonteko. Koskaan aikaisemmin tämän tapaista ei ole tähän saliin tuotu. Kun yksikamarisesta eduskunnasta tehtiin 100 vuotta sitten päätös, niin silloin oli, voi sanoa, että pellolta pöytään. Se oli suoraan sitä silloin, kun ruokaa vain saatiin, ja se oli turvallista ja laadukasta. Ainakin näin silloin kuviteltiin. Tämä elintarviketuotanto oli siinä mielessä hyvin yksinkertaista, että sitä pellolta saatiin suoraan, niin että pysyttiin hengissä ja elettiin.

Nyt kun katsoo tätä tilannetta täällä salissa tänä iltana, niin meitä on kourallinen kansanedustajia — on kuitenkin ruuasta kysymys, jota täällä käsittelemme — kourallinen kansanedustajia paikalla ja totean nyt, kun arvoisa puhemieskin vaihtui, että ei yhtään esimerkiksi kokoomuspuolueen edustajaa ole täällä paikalla seuraamassa keskustelua. No ehkä se on niin, että on torstai-ilta. Me itse kukin tiedämme, että näin torstai-iltana kansanedustajien on hyvä ja mukava olla. Hyviä lihapatoja löytyy täältä Helsingistä hyvin paljon, sekä eduskunnasta, mutta ennen kaikkea eduskunnan läheltä. Voisin olettaa, että osa meidän sisaristamme ja veljistämme on siellä. Ja mikä ettei, sehän on hyvä, että syödään toivottavasti puhdasta suomalaista ruokaa tämänkin illan aikana. Näinhän se on.

Arvoisa puhemies! Suomen elintarviketeollisuus, kuten täällä on todettu, on kansainvälisesti arvioiden todella maailman huippua. Poikkeuksellista muihin maihin verrattuna on koko elintarvikeketjun hyvä laatuyhteistyö. Tämä selontekohan kattaa kaikki, koko tämän elintarvikeketjun, pellolta pöytään, mutta asiantuntemukseni ei pysty kritisoimaan tätä selonteon valmistelua sillä hyvällä tavalla, minkä ed. Pulliainen teki eräitä näkökohtia esille ottaen. Mutta se, mikä minusta on jäänyt liian vähälle tässä tärkeässä selonteossa, on nimenomaan alkutuottaja ja hänen asemansa myöskin, miten keskeinen rooli turvallisuuden kannalta on sillä, miten viljelijä tuottaa, millä tuotantomenetelmillä, millä eläinaineksilla, millä kasviaineksilla tuotetaan ne tuotteet, mitä tänä päivänä korkeatasoinen elintarviketeollisuus sitten käyttää. Ehkä sitä olisi saanut olla enemmän. Ymmärrän, että selonteot pitää johonkin aina rajata. Ei voi kaikkia asioita esille ottaa, ja onhan niin, että myöskin valiokunta, joka tätä käsittelee, voi sitten nostaa eräitä asioita esille.

Myös on niin, että kyllähän me suomalaiset pidämme myöskin omia elintarvikkeitamme maailman turvallisimpina. Näin minulla on ainakin syytä tällä hetkellä uskoa. Meillä on ruuan mikrobiologinen, kemiallinen ja fysikaalinen turvallisuus hyvää. Kasvava elintarvikkeiden tuonti ja ihmisten lisääntyvä liikkuminen aiheuttavat suurimmat haasteet elintarviketurvallisuudelle. Kyse ei ole vain kotimaisesta tuotantoketjusta vaan myös kansainvälisestä riskien hallinnasta. Elintarviketeollisuuden menestys edellyttää kyllä kilpailukykyistä ja korkeaa laatua tuottavaa maa- ja puutarhataloutta eli sitä perustuotantoa, jonka ongelmiin täällä on myöskin viitattu. Kaupan menestys edellyttää edellisten portaiden kilpailukykyä. Mutta on myös toisinpäin, että ilman kilpailukykyistä teollisuutta meillä ei olisi edellytyksiä maa- ja puutarhataloustuotannolle. Nämä on aina syytä muistaa, kun näistä asioista keskustelemme.

Selonteossa korostetaan, että turvallisuus syntyy koko elintarvikeketjun yhteistyönä. Kuluttajatkin luottavat tähän pellolta pöytään ulottuvaan ketjuun, mutta eivät toisaalta tiedä, mitä kaikkea turvallisen ruuan eteen tänä päivänä todellisuudessa tehdään. Suuri haaste onkin, miten laatutyö saadaan kuluttajille tutuksi. Tähänhän myöskin ministeri omassa puheenvuorossaan viittasi.

Haluaisin ottaa tähän laatukysymykseen yhden näkökohdan esimerkkinä ennen kaikkea, että hyvistä tuotteista ja korkealaatuisista tuotteista on meillä ottaa maito ja maitotaloustuotteet. Maito ja Terveyshän kampanjoi tänä syksynä. On esimerkiksi "Ota maidosta mallia" -teema, jolla nimenomaan kannustetaan nuoria hyvään syömiseen ja ennen kaikkea myös maidon juontiin. Maidon ja maitotaloustuotteiden korkea laatu perustuu keskeisesti mielestäni seuraaviin tärkeisiin tekijöihin. Ensinnäkin suomalainen maidontuottaja, lypsäjä, on ammattitaitoinen. Meillä on korkea taso karjanjalostuksessa, millä päästään kilpailukykyiseen tuotokseen. Pidetään tiukasti kiinni terveys- ja hedelmällisyysjalostuksesta. Ruokinta perustuu hyvin vahvasti tutkittuihin, hyvälaatuisiin rehuihin. Jotta meillä päästään hyviin tuloksiin esimerkiksi maitotaloustuotteissa, se tietää viljelijöiltä erittäin tarkkaa ja huolellista eläinten terveydenhuoltotyötä tänä päivänä. Tämä on myöskin erittäin vaativa ennen kaikkea näissä uusissa suurissa tuotantoyksiköissä. Sitä ei aina tulla edes ajatelleeksi.

Arvoisa puhemies! Meillähän myöskin sitten on täällä — ed. Pulliainen otti esille tämän valvonnan, kunnallisen elintarvikevalvonnan. Mutta on syytä muistaa, että keskeisenä valvontaelementtinähän meillä nyt toimii toukokuun alusta alkaen tänä vuonna tämä Evira tuolla Viikissä ja sen alueelliset yksiköt sekä Kuopiossa, Seinäjoella että Oulussa. Minusta on tavattoman tärkeää, että nämä asiat on koottu nyt yhden yhteisen yksikön alle, ja varmasti se tulee tehtävänsä täyttämään. Näissähän ennen kaikkea kiinnitetään tavatonta huomiota sitten nimenomaan lajikohtaiseen eläinten terveydenhuoltoon, ja sehän on osana elintarviketuotannon laatustrategiaa. Näinhän on, että yhteisesti sovituilla toimenpiteillä edistetään elintarvikkeiden turvallisuutta, parannetaan elintarviketuotannon kannattavuutta ja saavutetaan kansainvälistä kilpailuetua.

Kansalliseen terveydenhuoltoon liittyminen nimenomaan elintarviketuotteiden kohdalla on tiloille tänä päivänä vapaaehtoista. Mutta rohkenen uskoa, että tänä päivänä jokainen tila, joka tuottaa naudanlihaa, maitoa ja sianlihaa, kyllä vapaaehtoisesti on varmasti pyrkimässä tähän terveydenhuoltotyöhön eläinten kohdalla, koska jos jollakin niin sillä sitä tulosta saadaan ja ennen kaikkea voidaan säilyttää korkea taso.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi ottaa esille asian, joka löytyy tästä selonteosta, kohdan, joka on hyvin tärkeä ja johon ei ole täällä vielä viitattu ollenkaan: muuntogeeniset elintarvikkeet. Täällä on aika merkittävä kannanotto siitä, että näihin Suomessakin pitäisi mennä. Brysselissä on kai ollut joku bioteknologiaseminaari, jossa on ollut eurooppalaisia tutkijoita mukana. Tuossa katsoin lehdestä, että siellä on puolalainen tutkimuslaitoksen johtaja lähtenyt siitä, että hänen mukaansa geenimuuntelulle ei ole vaihtoehtoa, jos maailman väestö halutaan ruokkia. Jalostuskaluston ja viljelymenetelmien kehittäminen nostavat satomääriä hänen mukaansa enää vain prosentin verran vuodessa ja meidän on pakko mennä geenimuunteluun. Minusta tämä on tavattoman iso asia.

Täällä, arvoisa ministeri, mainitsemassani kohdassa "Muuntogeeniset elintarvikkeet" todetaan: "Muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiselo on EU:ssa toistaiseksi jätetty kansallisesti säädettäväksi, noudattaen komission suosituksessa -- kirjattuja periaatteita. Säädöksillä ei oteta kantaa ympäristö- tai turvallisuuskysymyksiin, jotka on käsitelty jo tuotehyväksynnän yhteydessä, vaan pyritään ratkaisemaan eri tuotantomuotojen rinnakkaisessa soveltamisessa esiin nousevia talouskysymyksiä. Viljelijöiden tulisi voida tuottaa haluamansa tyyppisiä viljelykasveja, eikä mitään maataloustuotannon muodoista tulisi tehdä käytännössä mahdottomaksi." — "Eikä mitään tulisi tehdä mahdottomaksi", näin täällä sanotaan. Myös kuluttajan valinnanmahdollisuuksien vuoksi maatalouden olisi tuotettava erityyppisiä hyödykkeitä. Suomesta asiasta on valmistunut kaksi työryhmän muistiota ja ehdotus rinnakkaiseloa koskeviksi puitelaeiksi valmistunee vuonna 2007.

Kysyisinkin herra ministeriltä, miten pitkällä tämä on. Tämä on erittäin tärkeä asia maatalouden kannalta, lähdetäänkö meillä geenimuunneltuun tuotantoon — totta kai kasvien osalta, mutta eläinten kohdalta. — Se on tavattoman tärkeä asia. Vielähän sitä ei meillä ole, mutta kun valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto vieraili Etelä-Amerikassa, siellä saimme informaatiota myöskin tästä asiasta. Näitähän pystytään kyllä tuottamaan, mutta mikä on turvallisuus 10:n, 20:n, 30:n vuoden kuluttua, jos tähän mennään? Minusta ollaan niin kuin perimmäisten kysymysten ääressä meilläkin myöskin kotimaisessa elintarviketuotannossa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä otti tämän selonteon tärkeimmän toteamuksen esille. Olisin sen ottanut itsekin, mutta aika loppui, se viisiminuuttinen.

Arvoisa ministeri, kun olette paikalla, niin ensinnäkään tämähän ei kuulu tähän selontekoon ollenkaan, ei kuulu. Jos se teidän mielestänne kuuluu ja te edistätte siis muka tällä konstilla elintarviketurvallisuutta, teillä on kova selittämisen paikka, koska tulkitsen tämän lausuman sillä tavalla, että se on ujuttamalla ujutettu tähän, jotta me emme huomaisi sitä, koska se on merkittävin kannanotto, mikä tässä asiakirjassa on.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oli todella hyvä, että ed. Vihriälä nosti esille nämä geenimuunnellut elintarvikkeet. Niitähän on päässyt Suomessakin kaupan hyllyille saakka, ja tämä kohu kyllä kaipaisi nyt ministerin selvitystä.

Elintarvikkeitten turvallisuuden vaaliminen ei tietenkään kansainvälistyvillä markkinoilla ole helppoa, kun tuontielintarvikkeiden turvallisuutta valvotaan pääosin pistokokein ja vaarana on, että tämä tärkeä osa ruuan turvallisuutta ja sen valvontaa kaipaa lisäresursointia. Kun meillä tällä hetkellä on menossa tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus, niin millä tavoin me turvaamme sen, että ympäristöterveydenhuollon resurssit pysyvät tarpeeksi korkealla tasolla ja kunnat huolehtivat niistä? Siitä ei ole varaa missään tapauksessa tinkiä.

Olisin vielä halunnut kuulla ministeriltä sen, mikä on tällä hetkellä Venäjän lintuinfluenssatilanne liittyen myöskin tähän kansainväliseen yhteistyöhön, joka on tänä päivänä aivan välttämätöntä silloin, kun puhutaan elintarviketurvallisuudesta. Sieltä on vaikea saada tietoja.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn nyt ministeriltä liittyen sivulla 15 esille nostettuun kysymykseen dioksiinista Itämeren kaloissa, silakassa ja lohessa: Mistä syystä Suomi tulkitsee näitä arvoja niin eri tavalla kuin esimerkiksi Tanska, joka on kieltänyt esimerkiksi suurikokoisen lohen käyttämisen elintarviketuotannossa?

Toiseksi kysyn vielä gm-asiaan liittyen. Valtakunnan rajoilla voidaan tehdä erilaisia päätöksiä, kun se on kansallinen ratkaisu, otetaanko näitä käyttöön. Miten otetaan huomioon Suomessa nämä raja-alueitten kysymykset tässä asiassa?

Sitten vain lyhyt kommentti tuohon, kun täällä otettiin esille ydinturvallisuuskysymys Etelä-Suomessa, niin pidetään maatalous (Puhemies koputtaa) koko Suomessa. Pohjoisessa riittää kyllä peltoja siinäkin tapauksessa, jos täällä hirvittäviä onnettomuuksia tapahtuu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä gm-kysymys on hyvin tärkeä. Suuri valiokunta on linjannut tätä hyvin tarkkaan vuosien mittaan, ja tällainen lause, että viljelijöiden tulisi voida tuottaa haluamansa tyyppisiä viljelykasveja eikä mitään maataloustuotannon muodoista tulisi tehdä käytännössä mahdottomaksi, on kyllä kummallinen, samoin kuin viittaus ikään kuin kuluttajien vapauteen. Pidän tätä todella itse asiayhteydestä johtuen ylimääräisenä asiana, joka ei tähän kuulu varsinaisesti tästä turvallisuusnäkökohdasta katsoen. Toteaisin siitä puolalaisesta asiantuntijasta ja siitä, riittääkö ruoka tämän planeetan asukkaille, että kyllä katolisen kirkon toimenpiteet ovat sen suuntaisia, että hyvin huonosti riittävät.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle elintarviketurvallisuudesta on minun mielestäni, toisin kuin ed. Pulliaisen ja ed. Tiusasen mielestä, aika vaaraton ja turvallinen.

Haluaisin kuitenkin kysyä ministeri Korkeaojalta seuraavaa:

Eduskuntavaalien läheisyyden tietää aina siitä, että keskustapuolue ottaa esille ruuan arvonlisäveron alennuksen. Ed. Vihriäläkin on tainnut tehdä sen nyt jo seitsemättä kertaa. Minä kannatan kyllä kaikkia hyviä veronalennuksia, ei siinä mitään, jos euroja on. Näkisin selonteossa tärkeänä painopisteenä analysoida, mitä on turvallinen, terveellinen ruoka, niin ettemme sairastuisi näihin meidän kansamme ikäviin sairauksiin, diabetes kakkoseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Ministeri Korkeaoja, miten voisimme toteuttaa ruuan alvin alennuksen niin, että painottaisimme sitä terveydelle hyvien tuotteiden osalta?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että kansalaiset suhtautuvat kielteisesti kaikkiin gmo-tuotteisiin, mutta kun he tekevät ostopäätöksiä, silloin hinta kuitenkin ratkaisee, se syrjäyttää tämän kielteisyyden. Ei silloin muisteta enää, kun mennään kauppaan. Sitä, mikä on halvinta, ostetaan. Nyt onkin helppo todeta ed. Lintoselle, että ruuan arvonlisävero on monissa Euroopan maissa huomattavasti pienempi kuin Suomessa ja sen takia siellä halpoja geenimuunneltuja elintarvikkeita ostetaan juuri tämän hinnan takia, ed. Lintonen. Kyllä meilläkin voitaisiin nimenomaan alentaa ruuan arvonlisäveroa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Halusin tähän kohtaan puheenvuoron, kun tässä nousi niin paljon kysymyksiä esille.

Mitä tulee tähän, miksi tämä Muuntogeeniset elintarvikkeet -kohta on täällä, ehkä juuri siksi, että se on haluttu avoimesti ottaa tähän ja sillä tavalla mahdollistaa tätäkin osiota koskeva keskustelu. Joku voisi tietysti olla sitä mieltä, että geenimuuntelu ei ollenkaan kuulu elintarvikkeiden turvallisuuteen, vaan on vaikkapa ympäristö- tai eettinen kysymys, mutta se on kuitenkin tähän haluttu ottaa. Tässähän todetaan, että me noudatamme näissä kysymyksissä unionitasolla hyväksyttyä politiikkaa ja säädöksiä ja olemme toimineet hyvin johdonmukaisesti sen suhteen, että muun muassa niiden elintarvikkeiden markkinoilletulon, joissa on geenimuuntelua käytetty, sikäli kuin ne ovat EU-lainsäädännön edellyttämän hyväksymisprosessin käyneet läpi, Suomi on näissä tilanteissa ollut mukana hyväksymässä.

Meillä itsellämmehän ei ole, mitä tulee viljelykasveihin, omia geenimuunneltuja lajikkeita viljelyksessä. On joitakin tutkimuksia tai kokeita menossa, mutta nekin ovat lähinnä koskeneet perunaa, joka on tarkoitettu tärkkelystuotantoon eikä niinkään ruokatuotantoon. Mutta me joudumme myös kyllä valmistautumaan tähän niin sanottuun rinnakkaiseloon, niin että voidaan varmistaa, että meillä tavanomainen luomutuotanto ja mahdollisesti tulevaisuudessa geenimuunneltujen kasvien tuotanto voi tapahtua niin, että jokainen tuotanto voi häiriöttä jatkua. Tässä viitataan tähän asiaan. Olemme pitäneet myös hyvin keskeisenä periaatteena sitä, että kuluttajilla on oikeus tietää ostopäätöstä tehdessään myös se, onko kysymyksessä geenimuunneltu tuote.

Sitten haluan todeta keskustelun muista aiheista. Täällä on kiinnitetty useassa puheenvuorossa huomiota maatalouden tulokehitykseen. Maatalouspolitiikkaa ja maataloutta koskeva selontekohan oli vastikään eduskunnassa eduskunnan käsittelyssä, ja siellä on tarkemmin käsitelty maatalouden tulokysymyksiä muun muassa. Mutta on tietenkin tässäkin yhteydessä hyvä todeta, että tietenkin turvallisen ja terveellisen ruuan tuottamisen edellytys on se, että perustuotanto on kannattavaa. Todella kehitys ei viime vuosina ole ollut tyydyttävä ennen kaikkea sen takia, että kustannuskehitys on ollut nouseva ja sitä kautta viljelijöitten tulot ovat alentuneet. Markkinatuotot eivät ole nousseet sitä mukaa kuin kustannukset ovat nousseet, ja vaikka tuet ovat jonkin verran nousseet, se ei ole pystynyt kattamaan kustannusten nousua.

Oma käsitykseni on se, että ainoa mahdollisuus on se, että markkinat reagoivat niin kuin terveessä markkinataloudessa pitäisi tapahtua, että hinnat nousevat sen myötä kuin tuotantokustannukset nousevat. Näinhän tapahtuu kaikilla muillakin aloilla, ja näin pitäisi tapahtua myöskin maataloudessa.

Mitä tulee sitten mahdollisiin puutteisiin tässä selonteossa, tämä on ensimmäinen selonteko, niin kuin todettiin, ja tarkoituksena on, että jatkossa, jos seuraavat hallitukset näin haluavat toimia, meidän ajatuksemme on se, että kerran vaalikaudessa annettaisiin tämmöinen selonteko, jossa tarkasteltaisiin elintarviketurvallisuutta. Minäkin olen vähän pettynyt siitä, että muun muassa lehterillä ei ole ollut yhtään ainoata tiedotusvälineitten edustajaa. Toivottavasti he kuuntelevat keskustelua jossakin muualla ja raportoivat tärkeästä asiasta suurelle yleisölle. Mutta niin kuin sanottu, varmaan on kehittämisen tarvetta ja aina joudumme miettimään, kuinka laaja — tästähän olisi voitu tehdä tuplasti näin paksu asiakirja kuin se nyt on, mutta halusimme pitää sen tällaisena luettavana.

Tässä on eräitä tärkeitä kehittämiskohteita, ja tämä alop-asia, johon täällä viitattiin ja johon myös ed. Pulliainen puuttui, on keskeinen työkalu jatkossa. Me olemme tässä ottamassa ensimmäisiä askeleita tällaisen hyväksyttävän riskitason määrittämisessä, jolla voimme sitten erityisesti vastata kansainväliseen tuontipaineeseen. Voimme asettaa tällä hyväksytyllä menettelyllä korkeampia kansallisia vaatimuksia kuin yleisesti esimerkiksi EU:n tasolla hyväksytään. Tämä on tärkeä periaate. Mehän olemme voineet salmonellassa pitää, niin kuin esille on tullut, erittäin korkean puhtaustason. Meillä on kadmiumkäyttörajoitteita, mikä liittyy jäsenyyssopimukseemme, eli kun olemme EU:n jäsenenä ja kun olemme yhteismarkkinoilla myöskin ruuan suhteen pääsääntöisesti, niin tähän kokonaisuuteen on välttämätöntä kehittää toimia, joilla meidän kannaltamme tärkeät ja myös kansanterveyden ja kansantalouden kannalta tärkeät asiat voidaan edelleen säilyttää. Muun muassa salmonellakysymyshän on paitsi tällainen inhimillinen kysymys myöskin tärkeä kansantalouden näkökulmasta. Säästämme tavattoman monta työpäivää tai sairauspoissaolopäivää sillä, että meillä on tällainen hyvä taso.

Täällä monet puhujat, muun muassa ed. Kähkönen, kiinnittivät huomiota laatuketjuun. On todella tärkeätä, että meillä on tällainen koko ketjun mittainen laatustrategia olemassa, joka käynnistettiin silloin, kun Suomi liittyi unioniin, ja jota on sen jälkeen ylläpidetty. Tämä koko ketjun laadunvalvonta ja yhteistyö eri tahojen kesken, omavalvontajärjestelmät, erilaiset toimet, ovat erittäin tärkeä osa. Sitten tietysti kuluttajan valinnan helpottaminen, mihin ed. Kähkönen myös kiinnitti huomiota, on tärkeätä. Olemme kansallisesti, niin kuin tässä todetaan, valmistelemassa uusiakin toimia tässä suhteessa, mutta myös EU-tasolla pyrkineet siihen, että kuluttajien mahdollisuudet tietää tuotteen alkuperä tuotantotavoista ja tuotantomaasta lähtien ja jopa tuottajalle asti on tärkeä, kehitettävä asia.

Sitten ed. Pulliainen kiinnitti huomiota asiaan, joka ei minulle oikein auennut, että olisi ristiriita, että ravitsemukselliset tekijät ja vierasaineet tässä jotenkin nostettaisiin erityisesti esille. Tämä kysymys on liittynyt keskusteluun siitä, pitäisikö meidän silakan ja lohen dioksiinipitoisuuksien takia kieltää näiden syönti. Mutta kun on nähty, että nämä ravitsemukselliset myönteiset tekijät ovat tällä kohdin hyvin merkittävät, niin on katsottu, että tällaisia kieltoja, mitä esimerkiksi Tanskassa on tehty tai joissakin muissa maissa, ei tehtäisi, koska kalan syönnin positiiviset terveysvaikutukset ovat merkittävästi suuremmat. On annettu vain ohjeita siitä, että riskiryhmien kohdalla näiden syömiselle pitäisi tehdä viikko- tai päiväkohtainen maksimi.

Ed. Lintonen puheenvuorossaan totesi alv-alennuksesta. Korkea alv-taso tietysti vaikuttaa kaikkeen ruokaan, sekä kotimaiseen että ulkomaiseen, terveelliseen ja epäterveelliseen. Voidaan olettaa, että jos alv-taso on alhaisempi, ruoka halvempaa, niin osa tästä säästöstä käytetään korkeatasoisempien ruoka-aineitten hankintaan ja sillä tavalla se vaikuttaa myöskin positiivisesti kansanterveyden suuntaan. Olisiko mahdollista tehdä joku sellainen luokitus, että esimerkiksi sokeria tai rasvaa tai joitakin muita terveyteen liittyviä kysymyksiä otettaisiin alv-tasossa huomioon porrastuksena? Ainakin tämä johtaisi erittäin monimutkaiseen ja vaikeasti hallittavaan systeemiin. Asia on varmaan mahdollista selvittää, mutta ihan yksinkertainen tällainen järjestelmä ei olisi.

Haluan vielä lopuksi todeta sen, että tietysti viime aikoina on paljon kiinnitetty huomiota siihen, että muun muassa ylipaino-ongelmat ovat kasvava kansanterveydellinen ongelma ja ruokatottumuksilla on tietysti tässä suhteessa tärkeä rooli. Olemme tehneet yhteistyötä Suomen keittiömestarien liiton kanssa, joka haluaa edistää sekä herkullisen että terveellisen ruuan käyttöä ja valmistusta ja lähtee siitä, että suomalaiset puhtaat raaka-aineet ja suomalainen perinteinen ruuanvalmistus itse asiassa tuottavat sekä terveellistä että hyvin maukasta ruokaa. Nämä kaksi asiaa on mahdollista yhdistää, ja muun muassa eilen hallituksen iltakoulussa käsiteltiin tätä asiaa. Keittiömestarien taholta todettiin tämän joukkoruokailun olevan tärkeä osa ja myös sillä sektorilla olevan mahdollista lähestyä uudella tavalla nuorisoa, niin että kiinnostus tällaiseen terveelliseen ja hyvälle maistuvaan ruokaan lisääntyisi ja suomalaisen ruuan arvostus tätäkin kautta paranisi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella totesin, ja tämä on sitaatti: "Ravitsemukselliset edut ylittävät vaaroista johtuvat haitat." Näin kategorisesti todettuna, ja kun sen perään todetaan juuri dibentsodioksiinit ja dibentsofuraanit, jotka ovat supermyrkkyjä, myrkyllisimpiä aineita, mitä on syntetisoitunut täällä maapallolla, on äärimmäisen tärkeää — ja vielä, kun ne liittyvät kaloihin — että aina, kun näin lausutaan, se puretaan kokonaan auki. Tätä minä, arvoisa ministeri, tarkoitin, koska siihen sisältyvät väärin luettuna ja liian kategorisesti luettuna uskomattoman suuret vaarat.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta on tärkeä, ja siinä on hyvin kuvattu tärkeimmät riskitekijät, mitkä meillä elintarviketurvallisuuden kannalta ovat olemassa. Tämä selonteko, niin kuin tässä joissakin puheenvuoroissa on tullut esiin, on jonkun verran suppea, se rajoittuu hyvin oleellisesti näitten riskitekijöiden kuvaamiseen, ja siellä toisella puolen näkyy se tutkimuksen ja valvonnan rooli. Mutta yksi näkökulma, mikä tässä ehkä on jäänyt vähemmälle, on viljelijöiden ja tuottajien osaaminen tässä toimintaympäristössä. Tähän asiaan minusta ed. Vihriälä kyllä äskeisessä puheenvuorossaan kiinnittikin huomiota.

Minusta, kun katsotaan tulevaisuuteen, riskejä on näkyvissä. Selonteossa on hyvin kuvattu tämänhetkinen tilanne. Se on hyvä, ja siihen vaikuttaa paljolti meidän toimintaympäristömme elintarviketuotannossa. Meidän pohjoinen sijaintimme ja luonto-olosuhteet ja eristäytyneisyyskin maailmanmarkkinoista on ollut tämmöinen suojaava tekijä. Mutta täytyy nähdä, että siellä on taustalla erittäin paljon tehtyä työtä. Meillä on neuvonnalla yli 200 vuoden perinteet Suomessa. Meillä on erittäin monenlaista vapaaehtoista järjestötyötä ollut alkutuotannon edistämiseksi ja osaamisen lisäämiseksi. Tätä toimintaa on viime aikoina koetettu edelleen koota yhteen ja saada tehoa näitten voimavarojen käyttöön. Ainoa huoli, mikä tähän liittyy, on se, että laman jälkeen näitä resursseja on aika rankalla kädellä leikattu, ja minusta tähän sisältyy kyllä eräs riskitekijä. Tämä hyvä tilanne pohjautuu aika pitkälle täällä aiemmin tehtyyn työhön. Näen, että nämä riskit lisääntyvät eikä meillä ole kyllä varaa näitä osaamiseen liittyviä resursseja heikentää.

Jos katsotaan eteenpäin, niin nimenomaan täällä riskikentässä pidän erittäin merkittävänä kaupan vapautumista ja sen myötä tuontielintarvikkeiden, raaka-aineiden ja tuotantopanosten tuonnin lisääntymistä. Tämä puoli työllistää meillä erityisesti valvontaa tänä päivänä ja lisää näitten resurssien tarvetta ja niiden resurssien käyttöä, elikkä ne panostukset tämän oman tuotannon valvontaan ja kehittämiseen jäävät tässä yhä pienemmälle osalle.

Täällä on puhuttu maidontuotannosta, ja kyllä rakennemuutos on eräs sellainen tekijä, mikä on myös tässä kentässä huomioitava. Maidontuotannossa näkyy aivan selvästi, että kun rakennemuutos etenee, karjakoot kasvavat ja tuotantomäärät nousevat, niin sitä mukaa kuin tuotantomäärät nousevat, myös eläinten sairastavuus näyttää lisääntyvän. Tätä näkökulmaa on aika vähän huomioitu viime aikoina, ja kyllä se lisää myös sitten panostusten tarvetta eläinten terveydenhoidon ja eläinten hyvinvoinnin turvaamisen puolella. Toki myös neuvonnan ja valistuksenkin painopistealueella on eläinten hyvinvoinnin huomioiminen lisääntynyt, mutta haasteetkin kasvavat tuolla puolella.

Kulutustottumukset muuttuvat kovaa vauhtia. Selonteossa on todettu, että ravintoloiden ja ruokaloiden myynti kasvaa, mutta sama tilanne on myös kaupan puolella. Siellä näkyy, että valmiiden elintarvikkeiden ja puolivalmisteiden osuus kasvaa myös hyvää vauhtia. Tämä on aikamoinen haaste myös valvonnan puolella ja samoin kuluttajien valistamisen puolella. Samalla, kun näitten valmistuotteitten käyttö lisääntyy, kotimaisten tuotteitten erottuvuus hämärtyy ja kuluttajilla on yhä suurempi ja suurempi riski ostaa sitten näiden jo valmiiden jalosteiden mukana ulkomaisia tuotteita ja niissä käytettyjä ulkomaisia raaka-aineita.

Mutta sitten semmoinen oleellinen kysymys tässä tarkastelussa on minusta se — tässä on hyvin kuvattu tutkimuksen merkitys ja toisaalta valvonnan tärkeä asema — miten tämä tutkimus ja valvonta sitten voidaan saada palvelemaan paremmin meidän alkutuotantoamme, siinä on haastetta. Me olimme alkuviikosta Eviran johdon ja ProAgria Maaseutukeskusten Liiton hallituksen kesken palaverissa, jossa tarkasteltiin näitä toiminnoissamme olevia yhteyksiä ja liittymäkohtia. Totesimme, että tässä olisi varmaan yksi koordinoinnin paikka, miten ne tiedot, mitkä tutkimuspuolelta ja valvonnasta saadaan, saataisiin tehokkaasti palvelemaan myös sitten alkutuotantoa. Ainakin näimme, että siinä on neuvonnalla lisääntyvää tehtäväkenttää, ja tämän koordinointiin olisi varmaan paikallaan kyllä panostaa. Elikkä saataisiin myös se osaaminen, mitä viljelijät tarvitsevat, heille tuotettua.

Tuottajien asemaan on täällä useissa puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota. Muun muassa ed. Vilkuna puheenvuorossaan totesi, että tuontielintarvikkeitten jäämäpitoisuudet ovat moninkertaisia verrattuna kotimaisiin tuotteisiin. Kasvinsuojeluaineitten osalta omakin havaintoni on ollut, että kun muun muassa mansikasta otetaan heti varoajan päätyttyä näytteitä, niin niitten jäämäpitoisuudet pahimmillaankin ovat korkeintaan suuruusluokkaa yksi kymmenesosa sallituista jäämäpitoisuuksista. Ja kun tiedetään, kuinka paljon näitä tuontieriä kuitenkin sitten jää tarkastuksen haaviin, niin tiedetään, että ne kuluttajien saamat jäämät kyllä hyvin suurelta osin tulevat nimenomaan näistä tuontielintarvikkeista.

Täällä on kannettu suurta huolta viljelijöiden pärjäämisestä tässä lisääntyvässä kilpailussa, ja kyllä se on yksi tärkeä näkökulma, jos halutaan huolehtia siitä, että suomalaisilla kuluttajilla on kotimaisia, turvallisia elintarvikkeita käytettävissään. Eräs tärkeä tekijä on tietysti, että voidaan tuotemerkeillä kuluttajille osoittaa, mikä tuote on kotimaista alkuperää, mutta kyllä meidän pitää tätä kilpailukykyä koettaa vahvistaa. Oikeaan osui se ed. Vilkunan toteamus, että kun me joudumme samalla hinnalla tuottamaan elintarvikkeita kuin meille tuodaan muualta huomattavasti epäeettisemmin tuotettuina ja merkittävästi enemmän jäämiä sisältävinä tuotteina, niin tähän seikkaan pitäisi tavalla taikka toisella voida kiinnittää huomiota.

Itse olen kiinnittänyt viljelijänä huomiota siihen, että meidän tuotantoamme koskevat monet sellaiset rajoitukset torjunta-aineiden osalta, joita ulkolaisissa elintarvikkeissa ei ole. Meille saa tuoda tuotteita, joiden tuottamisessa on käytetty sellaisia torjunta-aineita, mitä meillä ei ole voinut käyttää eikä saa käyttää. Elikkä siinä suhteessa olemme vähän eri viivalla. Nämä geenimuunnellut tuotteet ovat nyt sitten suuri kysymys erikseen, joka tässä nyt jo aiemmin nousikin esille. Myös on tärkeä se näkökulma, että jos me joudumme kilpailemaan kotimaisen tuotannon osalta näiden geenimuunneltujen tuotteitten kanssa, niin joitain keinoja tämän kilpailun tasapainotuksen osalta pitäisi myös löytää.

Kaiken kaikkiaan tämä on ihan tärkeä keskustelunaihe. Se, että täällä salissa on näinkin vähän keskustelua seuraavia edustajia eikä lehdistöäkään juurikaan paikalla ole näkynyt, kertoo siitä, miten hyvä tilanne meillä elintarviketalouden osalta on. Tällä hetkellä ei paljon ole huolta näköpiirissä ja kuluttajat luottavat kotimaisiin elintarvikkeisiin. Tämä on harvinaisen hyvä tilanne, ja se näkyy täällä salissa nimenomaan keskustelijoiden ja kuulijoiden vähäisyytenä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen elintarviketurvallisuuden taso on kansainvälisesti ottaen varsin hyvä. Ministeri Korkeaojakin totesi tuossa ensimmäisessä puheenvuorossaan, että olemme saavuttaneet Ruotsin ja Norjan ohella muuta maailmaa selkeästi ja todennetusti korkeamman elintarviketurvallisuuden tason, eli kyllä suomalaiset kuluttajat arvostavat kotimaisen ruuan laatua ja turvallisuutta, kuten kaikissa tutkimuksissa on selvästi nähtävissä. Salmonella-, jersinia- ja listeriatapaukset ovat kymmenen viime vuoden aikana selkeästi olleet laskusuunnassa. Tässä selonteossa on siitä aivan hyvä kaaviokuva. Vakavia eläinsairauksia meillä ei juurikaan ole esiintynyt. Sen sijaan tässä samassa kuviossa, mikä täällä on, on nähtävissä, että kampylobakteeritapaukset ovat kuitenkin viimeisten kymmenen vuoden aikana, voisi sanoa, huolestuttavasti lisääntyneet. Näistäkin selonteon mukaan on vain alle puolet kotimaista alkuperää. Kyseistä bakteeria esiintyy selvästi Suomea enemmän muun muassa Etelä- ja Keski-Euroopan broilerikasvattamoissa.

Kasviperäisiä ruokamyrkytystapauksia meillä on viime aikoinakin esiintynyt. Näitä tapauksia on eri puolilla Suomea ollut. Usein ovat syynä olleet tuontisalaatit ja -marjat. Niissä taas myrkytyksen alkuperänä on se, että on kasteltu saastuneella vedellä tai muuten käsitelty epäpuhtaalla vedellä. Tietysti pitkä kuljetusmatka sitten lisää näitä bakteerikantoja.

Täällä ed. Tiusanen, joka nyt ei juuri satu olemaan salissa, käytti aivan mielenkiintoisen puheenvuoron. Hän totesi, että tässä selonteossa on perinteiseen tapaan lähdetty näistä bakteereista ja todettu tämä tilanne, mihin ollaan menossa, mutta sen sijaan sitten jälkimmäisenä osana ja vähempänä osana ovat nämä kemikaaliperäiset asiat. Kyllä täällä niistäkin on aivan hyvä selvitys, sivumääräisesti taitaa olla aivan saman mittaisesti ja on muun muassa taulukko, jossa todetaan torjunta-aineiden käytön väheneminen kiloa per hehtaari vuodessa. Se käyttöhän on meillä reilusti alle kilon, kun Belgiassa ja Hollannissa, joissa itsekin joskus olen ollut stipendiaattina, se on useampi kilo hehtaaria kohden. Ne kyllä aina sillä puolustivat, että lämpimämpi ilmasto ja pidempi kesä hajottavat nämä kemikaalit paremmin kuin täällä pohjoisessa, mutta käyttö on kuitenkin paljon suurempi.

Mielestäni tarvittaisiin tähän ed. Tiusasenkin puheenvuoroon liittyen laaja-alaista tutkimusta, jossa olisivat mukana maanviljelyskemistit, mikrobiologit, ravitsemustieteilijät, lääkärit. En tiedä, onko tällä hetkellä sellaista tutkimusta, mutta ei ainakaan aiemmin ole ollut. Jokainen tutkii sitä omaa kapeaa siivuaan, ja koko tämä systeemi pitäisi tutkia laaja-alaisesti, mikä vaikuttaa mihinkin, kuinka jonkun kemikaalin käyttö näkyy siellä loppupäässä pitkällä tähtäimellä. Minä luulen, että kasvinsuojeluainefirmatkin vaan tutkivat, siirtyykö aine siitä esimerkiksi eläimeen, joka käyttää rehua, jos on käytetty tiettyjä kemikaaleja. Se jää siihen. Muutaman vuoden tutkimuksilla todetaan, ettei ole mitään haittaa. Kuitenkin mielestäni pitäisi olla sellainen pitkän ajan laaja-alainen näiden tutkijoiden yhteispanostus. Silloin voitaisiin saada paremmin näitä vaikutuksia selville.

Laatuketjusta täällä on aika paljon puhuttu. Sehän on meillä maatiloilta jalostukseen varsin hyvä ja sitä on kauan korostettu, jo pitkiä aikoja. Itse maidontuottajana sen tulin toteamaan, kun maitotiloilla oli laatujärjestelmät. Meijerithän jonkin verran tuottajia hyvittivät ja maksoivat ainakin alkuaikoina jonkin verran enemmän tuotteesta, jos se kuului tähän laatujärjestelmään. Nythän tietysti lähes kaikki tilat siihen jo kuuluvatkin. Tuloksia on saavutettu. Meillä maidon bakteeripitoisuudet, solupitoisuudet, ovat olleet aivan EU:n kärkitasoa, ja kyllä se niinkin on, että vaikka yksikkökoko on suurentunut ja siellä on tietyt ongelmat esimerkiksi eläinsairauksien suhteen, niin nämä laatuasiat ovat kyllä tämän yksikkökoon kasvun myötä parantuneet. Niissä uusissa rakennuksissa on voitu kiinnittää huomiota tähän paremmin kuin vanhoilla tiloilla, joilla on ollut esimerkiksi vanhemmat tuotteiden jäähdytysjärjestelmät eikä ole voitu yhtä hyviin tuloksiin päästä. Tässä suhteessa ollaan parempaan suuntaan menossa. Se on sitten eri juttu, että kun yksikkökoko nousee liian suureksi, niin on aivan selvää, että jokaista eläintä ei voida sillä lailla tarkkailla ja nämä eläinsairaudet lisääntyvät eikä ole varaa ottaa aina eläinlääkäriä jokaiseen tapaukseen. Kun populaatiota on paljon, siinä on omat riskinsä.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa esitetään, että maahamme asetetaan lähivuosina Sps-sopimuksen mukaiset suotuisan suojelutason arvot eli alop-arvot keskeisille elintarvikeriskeille. Tämä on aika merkittävä esitys. Näiden alop-arvojen pohjaltahan voidaan sitten asettaa elintarvikeketjun eri kohdissa noudatettavia tavoitetasoja, esimerkiksi raja-arvoja, joita sovelletaan sekä kotimaisten että tuontielintarvikkeiden kohdalla.

Elintarviketurvallisuuden hallinto on ilmeisesti aika hyvin organisoitu. Meillä on Evira-virasto aloittanut toukokuun alusta, on läänin järjestelmät ja kuntatason järjestelmät. Eri asia on, onko kuntatasolla esimerkiksi henkilökuntaa riittävästi. Epäilen, että monessa kohdin siellä on siheikko lenkki ja tämä valvonta ei ole riittävän hyvin järjestettyä. Nyt meillä on kunnissa ympäristöterveydenhuollon yksiköitä tämän selonteonkin mukaan 223 kappaletta. Niistä ollaan parhaillaan muodostamassa seudullisia yksiköitä, joita olisi sitten 50—85. Esimerkiksi omassa seutukunnassani on tällainen juuri suunnitteilla, ja paikalliset elintarvike- ja ympäristölaboratoriot voivat sitten palvella näitä asioita. Mutta varmaan tähän hallintoon ja sen riittävään henkilöstöön varsinkin siellä paikallistasolla pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on juuri nyt semmoinen selontekotapaus, jossa pyrkiminen viiden minuutin puheenvuorossa selvittämään asia on jokseenkin epätoivoinen teko, mutta sitä nyt yritin. Niinpä se johti siihen, että pitää tulla korokkeelle vielä uudestaan.

Ensinnäkin käytetyistä puheenvuoroista, niin ed. Tiusanen toi sellaisen näkökohdan esiin, että olisi hyvä, jos tässä olisivat ympäristövaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnot maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Näistä yhdyn siihen, että ympäristövaliokunta voisi lausunnon antaa, mutta sosiaali- ja terveysvaliokuntaa ei missään nimessä pidä kuormittaa yhdelläkään lisälausunnolla, se on jo nyt täysin tupella kuulemma niin, että ei pidä tätä virhettä tehdä.

Arvoisa puhemies! Mutta kuitenkin on nyt sillä tavalla, että jos lisäarvoa on saavutettavissa sillä, että ympäristövaliokunta antaa maa- ja metsätalousvaliokunnalle lausunnon, niin tämä mahdollisuus minusta pitäisi antaa. Niinpä teen ehdotuksen siitä, että ympäristövaliokunta antaisi maa- ja metsätalousvaliokunnalle lausunnon ja sillä tavalla, puhemies, tämä ehdotus tulisi vähän niin kuin täydennetyksi. Tämä on kuitenkin hyvin tärkeää, että näin arvokkaassa asiassa otetaan eduskunnasta esille se maksimaalinen hyöty, joka on esiin saatavissa.

Arvoisa puhemies! Sitten palaan tähän nyt valitettavasti kaikkein tärkeimmäksi muodostuvaan asiaan, joka on siis heitonomaisesti tänne sivulle 20 selonteossa otettu mukaan. Sitä arvoisa ministeri tässä jo puolusteli kovasti, mutta en voi olla tähän asiaan vielä kiinnittämättä vakavaa huomiota. Sitaatti: "Viljelijöiden tulisi voida tuottaa haluamansa tyyppisiä viljelykasveja, eikä mitään maataloustuotannon muodoista tulisi tehdä käytännössä mahdottomaksi. Myös kuluttajan valinnan mahdollisuuksien vuoksi maatalouden olisi tuotettava erityyppisiä hyödykkeitä." Tämä heitetään yhtäkkiä vaan ilman minkäänlaista kriittistä kommenttia. Tämä on kova juttu, kerta kaikkiaan kova juttu, kun otetaan huomioon, mikä on esimerkiksi tieto ollut näistä asioista maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Meillä on ollut Kttk:n selvitys, jossa on käyty seikkaperäisesti läpi, esitelty sitä rikollista toimeliaisuutta, kun meille on tuotu geenimuunneltuja tuotteita ja pelattu niillä häikäilemätöntä peliä. Ja sitten pitkä selvitys päättyy siihen, että asia on syyteharkinnassa. On niin kova juttu, että sen kovempaa juttua ei ole olemassakaan. Kysymys on siis maissista ja rypsistä näissä tapauksissa, ja nyt sitten ovat selvinneet nämä riisinuudeliasiat.

Niistä ei puhuta yhtään mitään tässä selonteossa, ikään kuin tällaisia ongelmia ei olisi olemassakaan. Ja nyt sitten paljastuu yhtäkkiä, että niitä sitten onkin, mutta niistä vaietaan aivan niin kuin marxilaisen lehdistöteorian mukaan pitääkin vaieta silloin, kun ne ovat ideologialle vieraita. Minä odotankin, että Eviran logoon tulee kohta Karl Marxin kuva.

Edelleen totean, että tässä ei ole kysymys yksittäisistä tapauksista, vaan kysymys on siitä, että samanaikaisesti paljastuu, että näitä kiinalaisia riisinuudeleita on vähän joka puolella. On vaikka kuinka monta maahantuojaa, jotka tuovat niitä tänne, siis toisin sanoen ilman minkäänlaisia rajoituksia. Tässä katsannossa täytyy alkaa nokanvalkaisu ja pikavauhtia kerta kaikkiaan. Sitten vielä ruvetaan puolustelemaan tämän laatuisia asioita, niin onpa tämä ihan kova juttu.

Sitten tästä ruokatulevaisuudesta. Varsin moni kansanedustaja on kiinnittänyt huomiota siihen, että ei tarvita kovinkaan suurta häiriötekijää — se asia kyllä muuten näkyy tästä selonteosta — yksi ainut ydinvoimalaitoksen onnettomuus, niin sen jälkeen cesium-134- ja -137-pitoisuudet tekevät laajan alueen ongelmalliseksi alueeksi tämän elintarviketuotannon kannalta. Toisin sanoen pitää aivan ehdottoman välttämättömästi kiinnittää omavaraisuuden turvaamiseen huomiota ja pitää rakentaa järjestelmät sellaisiksi, että nämä kontrollijärjestelmät ovat mahdollisimman pitkälle vietyjä, kun uhkatekijöitä tulee näissä asioissa myöskin välittömästi Suomen rajojen ulkopuolelta niin Lapissa, ed. Rundgren, niin Lapissa, Kantalahdessa kuin Sosnovyi Borissa, niin kuin ed. Seppo Lahtela täällä totesi.

Sitten hyvin tärkeä on tämä tuotantotapojen tuotto-optimointi. Onhan tietysti aivan älytöntä kerta kaikkiaan ylilannoittaa, koska sehän on niin kuin rahan heittämistä menemään. Sillä aiheutetaan vielä vahinkoa muun muassa rehevöitymisen kautta ja edelleen heikennetään ruokaturvallisuutta, mikä on edesvastuutonta. Toisin sanoen on hyvin tärkeää, että kun kannattavuudessa on ongelmia, niin silloin ei rahaa kerta kaikkiaan syydetä ja aiheuteta itselle kumulatiivisia ongelmia. Eli tässä suhteessa käytetyt puheenvuorot ovat olleet erittäin asiallisia ja hyviä.

Sitten tästä kunnallisesta terveyspuolen elintarvikehuollon valvonnasta. Nyt pitää muistaa, että on niitä ensisaapumispaikkoja. Vaikka meillä olisi kuinka hyvin evirat ja kaikki muut ja ne konttorit Oulussa ja Helsingissä jnp., niin ensisaapumispaikkojen pitää olla myöskin kunnossa, ja kaikkein heikoin lenkki on siellä. Eräs kunnanjohtaja meidän alueeltamme oli ylpeänä esittelemässä minulle, että ensimmäiseksi, kun minä tulin kunnanjohtajaksi, minä välittömästi lopetin kaikki tähän liittyvät toiminnat, koska niitä ei täällä meidän kunnassamme tarvita. Minä sanoin, että oletkohan nyt ihan oikealla jäljellä.

Sitten vielä yksi asia, ja se koskee tätä selonteon sisältöä, substanssisisältöä. Jos ajatellaan, mitä ruoka-aineita siellä onkaan esitelty ongelmallisina, niin siellä on ihan selviä luetteloita salaateista jnp. Ja sieltä nousee yksi kasvi ylitse muiden, jäävuorisalaatti. Samanaikaisesti, kun jäävuoret sulavat, jäävuorisalaatti nousee esille muitten kasvien yläpuolelle.

Olisipa ollut hyvä, että tähän loppuun olisi arvoisan ministerin kabinetti tehnyt luettelon, johon olisi poimittu nämä elintarvikkeet, joitten kohdalla näitä ongelmia on olemassa, siis tuotannollisia ja käsittelyllisiä ongelmia. Sillä tavalla olisi ollut semmoinen yhteenveto, joka voisi olla ihan hyödyllinenkin.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti varmasti voimme kaikki yhtyä siihen, että suomalainen maatalous tuottaa turvallisia, terveellisiä elintarvikkeita. Tässä on kuitenkin nostettu esiin jo keskustelussa mielestäni tekijöitä, jotka varmasti tulevaisuudessa muodostavat kasvavan haasteen. Yksi tähän liittyvä asia on tämä jatkuva, kasvava tehokkuuden vaatimus. Tiedämme, että se kaikkialla yhteiskunnassa, myöskin muilla tuotannon alueilla, monilla teollisuuden alueilla, johtaa myös sellaisten keinojen käyttämiseen, joissa ei lähtökohtaisesti oteta huomioon ehyttä laatuketjua. Mielestäni ed. Vilkuna tässä asiassa kiinnitti oikeisiin näkökulmiin huomiota puhuessaan kotimaisen ja muualta tuotetun ruuan erosta. Itse näkisin kyllä, että myöskin tulevaisuudessa kotimaisessa tuotannossa tämä jatkuva tehokkuuden vaatimus, jonka viljelijät kokevat kovana henkilökohtaisena stressinäkin, on myöskin uhka silloin, kun puhutaan ruuan laadusta ja turvallisuudesta. Jatkuva vaatimus tilakokojen suurentamiseen myöskin voi mielestäni olla tässä riskitekijä.

Toiseksi haluan kiinnittää huomiota lähiruokakeskusteluun Lapin näkökulmasta. Nyt kun on ilmeistä, että ilmastonmuutos työskentelee siihen suuntaan, että yhä pohjoisemmissa osissa maatamme voidaan myöskin menestyksellisesti maataloutta harjoittaa, on tärkeää nähdä pohjoisen positiiviset mahdollisuudet nimenomaan tuotettaessa lähiruokaa siellä esimerkiksi sadoilletuhansille matkailijoille, jotka siellä vuositasolla käyvät. Se on myöskin terveysruokaa. Lapin pitkä päivä tuottaa, niin kun tiedämme, marjoihin ja muihinkin luonnontuotteisiin sellaisia positiivisia vitamiinivaikutteita, että niitä kannattaa kyllä mainostaa terveyselintarvikkeina. (Ed. Vilkuna: Kaikki suomalainen ruoka on lähiruokaa!) — Se on aina lähiruokaa siellä, missä sitä syödään lähellä tuotantoa, eikö niin? Tämä on hyvä näkökulma. Mutta tietysti, kun ajattelen tässä, ed. Vilkuna, sellaista tilannetta, että Utsjoella tuotettu nauta kuljetetaan Pohjanmaalle teurastettavaksi ja ajetaan sitten palasina takaisin Ylläkselle tai Saariselälle tai Leville, niin tulee mieleen, että jotakin voitaisiin tehdä toisellakin tavalla.

Kun puhun tästä pohjoisen lähiruuasta, niin puhun myös riistasta, poroista, muista riistaeläimistä, kaloista ja marjoista. Tähän kalakeskusteluun, johonka tässä aikaisemmin viittasin, haluan vielä kyllä palata. Suomessahan on myöskin sisävedet todettu turvallisemmiksi kalatuotantoalueiksi kuin tuo pahasti saastunut ja joittenkin jo kuolleeksi toteama Itämeri. Ja vielä tähän dioksiinikeskusteluun haluan palata, olen nimittäin kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Minä en oikein ymmärrä sitä, että Suomessa halutaan toistuvasti hakea poikkeusta tästä unionin pääsäännöstä siihen, että Itämeren kalojen dioksiiniarvot ovat korkeita, toisin kuin Tanskassa. Minä vähän pelkään, että tässä saattaa ohjata meidän ratkaisuamme myöskin tämmöinen tarkoituksenmukaisuustoiminta. Kun me muistamme, että ajoverkkopyynnin lopettamiseen tuolla Itämerellä riitti se, että siellä oli joskus nähty pyöriäinen ja haluttiin sitä suojella — sinänsä oikea päätös — niin kyllä myöskin tämä dioksiiniasia pitäisi ottaa vakavasti. Tiedämme, että käytännössähän sillä olisi sellaisia seurausvaikutuksia, että sen jälkeen varsinkin isokokoiset lohikalat voitaisiin hyödyntää aivan toisella tavalla tuolla pohjoisen kutujoissa. Tässä suhteessa tämä käyty dioksiinikeskustelu ei ole aivan vähäpätöinen, se on periaatteellinenkin kysymys, niin kuin tässä on ed. Pulliainenkin todennut.

Vielä tähän muuntogeenisten viljelykasvien kohtaan haluaisin puuttua. En saanut tuossa ministeriltä vastausta siitä, miten tässä on ajateltu, kun tässä on nämä rinnakkaiselon ongelmat näitten viljelykasvien osalta, jotka mahdollisesti hyväksytään tuotettaviksi tällä tavalla raja-alueilla, joilla kunkin maan kansallinen päätös sisältää omat rajoituksensa. Ajattelen tässäkin tuon pohjoisen näkökulmasta, jossa on 1 000 kilometriä rajaa Ruotsiin, Norjaan, sitten vielä vähän enemmän sinne Venäjään päin. Nyt kun Ruotsin kanssa ollaan kuitenkin Euroopan unionissa, kumpikin maa, niin siinä rajallahan voi tulla tilanne, että päätökset eri naapurimaissa ovat erilaisia. Silloin siinä viljelijät joutuvat joittenkin kasvien kohdalta ikävään tilanteeseen, kun toinen maa sallii muuntogeenisen viljelykasviviljelyn, mutta toinen maa ei. Siitä nousee tämä raja-alueen rinnakkaiselokysymys, mitenkä tämä on päätetty ratkaista. Tietenkin Keski-Euroopassa on vielä paljon enemmän näitä viljely- ja raja-alueita ja monia maita paljon lähempänäkin kuin tuolla.

Hyvät ystävät, viittasin tuohon ilmastonmuutoskysymykseen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin Suomen tyyppiselle maalle. Täällä todennäköisesti monissa osissa maata viljelyolosuhteet paranevat ja tästä syystä, kun tiedämme, että pohjoisessa ja etenkin Lapissa pinta-alat ja tilakoot ovat varsin pieniä, niin on kyllä myöskin semmoinen periaatteellinen lähestymistapa tähän kysymykseen oltava se, että pidetään huoli, että maatalous on kannattavaa myöskin pienemmillä tiloilla. Ja kun tässä on viitattu pariinkin otteeseen näihin ydinriskeihin ja muihin, niin kyllä nimenomaan näitä kriisiaikoja ajatellen olisi erittäin tärkeää, että tämä ministerin loppukaneetti tässä avauspuheenvuorossa tähän keskusteluun todellakin myöskin käytännössä voisi toteutua. Tässähän todetaan, että suomalaisten elintarvikkeiden turvallisuuden lähtökohtana on elinvoimainen maatalous, laadusta tinkimätön elintarvikeketju. Tämä on myös hyvä pohja elintarviketalouden kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiselle. Tämä elinvoimainen maatalous, laadusta tinkimätön elintarvikeketju pitää mielestäni ulottaa koko Suomeen.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä meidän keskustelumme on kyllä nyt ollut vähän niin kuin hidastetussa filmissä, elikkä nyt pistetään vähän vauhtia tähän keskusteluun, että se kiinnostaisi vähän enemmän toimittajiakin. Ministeri Korkeaojahan harmitteli, että salissa ei ole yhtään toimittajaa, vaikka asia on tärkeä, eli elintarviketurvallisuus. Mutta luulen, että jos toimittajat ovat seuranneet tätä keskustelua omissa huoneissaan, niin saattaapa olla, että tämä on hyvästä iltasadusta käynyt ja he ovat jo nukahtaneet. Elikkä ruoka on tärkeä asia ja siinä on taikaa, ja siksi esitin tuon ruuan arvonlisäverokysymyksen ministeri Korkeaojalle, koska mielestäni tulevaisuudessa meidän pitäisi huolehtia siitä, että pahat energiat ja rasvat olisivat poissa meidän lautasiltamme, ettemme lihoisi ja sairastuisi liian aikaisin. (Keskustan eduskuntaryhmästä: Ei kai se talonpojan asia ole!)

Elintarviketurvallisuusselontekohan on varsin faktuaalinen ja tekninen ja kuvaa nykyistä tilannetta. Siksi on vaikea muuta kuin yhtyä sen tilannekuvaukseen ja vaikea on myöskään olla eri mieltä hallituksen tavoitteiden kanssa. Ne ovat kaikki hyviä ja niitä on hyvin helppo tukea. (Ed. Pulliainen: Siis ei mitään kritiikkiä?) — Ed. Pulliainen, teiltä onneksi aina löytyy kritiikkiä, ja jätän sen tällä kertaa teidän harteillenne. — (Ed. Pulliainen: Teille kelpaa siis mikä vaan!) Suhteellisen hyvä tilanne Suomessa säilyy kuitenkin vain, jos sen ylläpitämiseen on riittävästi resursseja, toisin sanoen, jos valvonta on riittävää. Kuluttajien oikea raaka-aineiden käsittely ja säilytys on tärkeää, sillä ketjun loppupäässä tehdyistä virheistä aiheutuu sairastumisia, joskaan ei kyllä epidemioita.

Tuossa ministeri Korkeaoja kertoi, että he olivat eilen olleet Keittiömestarien liiton kanssa puhumassa suomalaisista puhtaista raaka-aineista ja miten edistää suomalaista terveellistä ruokakulttuuria. Olisin toivonut, että tässä elintarviketurvallisuusselonteossa olisi otettu esille kotitalouden opetus suomalaisissa peruskouluissa. Sillä on erittäin tärkeä sija tässä, ja kasvatuksella ja opetuksella voidaan vaikuttaa siihen, että suomalaiset nuoret, ja sitten myöhemmin aikuiset, ovat hyvinkin tarkkoina tästä elintarviketurvallisuudesta ja arvostavat sitä kautta myös suomalaista ruokaa. Ihmettelen, että tätä pointtia ei ole nostettu tässä selonteossa ollenkaan esille ja agendalle, (Ed. Pulliainen: Siis kuitenkin huomautettavaa!) koska eurooppalainen hyvä erikoisuushan on se, että meillä on kotitalousopetusta koulussa, jota ei monissakaan muissa maissa ole, ja siellä varmasti ed. Erkki Pulliaisenkin tapaiset koululaiset, jotka ovat etupenkissä huudelleet, ovat innostuneet ja tarttuneet siihen kauhanvarteen ja tutustuneet hyviin suomalaisiin turvallisiin ruoka-aineisiin.

No, sitten toinen asia, mikä on kiinnittänyt näin kuluttajana huomiota, on se, pyrkiikö kauppa ja teollisuus liian pitkiin myyntiaikoihin monissa tuotteissa. Tätäkin asiaa olisi ehkä kannattanut pohtia. Kun väärinkäsitellyt kasvikset ketjun eri vaiheissa ovat aiheuttaneet meillä Suomessakin epidemioita, niin pitäisikö kasvintuotantoon ja koko ketjuun kiinnittää enemmän huomiota? (Ed. Vilkuna: On kunnossa!) Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvontahan on hyvällä tasolla Suomessa, mutta esimerkiksi kaalinpäiden tarkkailu ketjun eri vaiheissa olisi tärkeää, ed. Vilkuna.

Sitten vielä semmoinen asia, joka tähän sateenvarjoksi olisi hyvä asettaa, on tämä, että yhteisten markkinoiden takia EU-tason määräyksiä ja niiden noudattamista on painotettava, varsinkin tässä meidän EU-puheenjohtaja-Suomessamme erityisesti.

Sitten vielä yksi sellainen tärkeä pointti, joka usein nousee esille, on se, pyritäänkö määrärahojen puutteessa koulu- ja muu laitosruokailu järjestämään liian halvalla, mistä saattaa aiheutua terveysriskejä, ja tämä teille, arvoisat kollegat, jotka toimitte kuntapäättäjinä. Olkaa valppaina, koska tällaistakin on saattanut esiintyä.

Sitten, arvostamani ed. Vihriälä, jotenkin nyt tuntui siltä, että kun hän oli lähdössä niitten lihapatojen ääreen, niin olivatkohan hänellä nyt vähän menneet mutkat suoriksi, kun hän sanoi, että geenimuuntelua harrastetaan usein siksi, koska esimerkiksi ruuan alvi on niin korkealla eikä sitä ole alennettu. Tämä nyt jotenkin kuulosti vähän liian paljon miehen logiikalta. (Ed. Pulliainen: Naisen logiikka se vasta ihmeellinen on!)

Lopuksi haluaisin todeta, että nyt kun ministeri Juha Korkeaoja on tuolla Keittiömestarien liiton kanssa niissä lihapataseminaareissa, niin laajentakaa tätä entistä enemmän sinne nuoriin ja sinne suomalaiseen hyvään peruskouluun ja sinne kotitaloustunnille.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus on tämän selonteon elintarviketurvallisuudesta nyt antanut. Sehän kirjattiin hallitusohjelmaan. On ollut ihan mielenkiintoista kuunnella tätä hyvää keskustelua, jota on käyty jo reilu kaksi tuntia, ja hyviä puheenvuoroja, ja monella tavalla on analysoitu näitä asioita.

Meillähän tämä elintarviketurvallisuuskysymys on ollut esillä eduskunnassa jo monellakin tapaa, elikkä meillä elintarvikelainsäädäntö on uudistettu lähes kokonaisuudessaan viime vuosina. Viimeksi keväällä tämän asian kimpussa oltiin ja monellakin tapaa. Muun muassa lannoitevalmistelaki liittyy elintarviketurvallisuuteen, ja myös sitten esimerkiksi ympäristötukiuudistus on sellainen asia, joka liittyy elintarviketurvallisuuteen, ja myös se, että elintarvikeketjun keskusviranomaiset on yhdistetty elikkä on perustettu Evira. Elikkä hyvin monia tämmöisiä asioita on nyt tehty, jotka liittyvät elintarviketurvallisuuteen, ja ehkä siitä johtuenkin sitten tämä hallituksen selonteko on tällainen ohuenlainen, koska me emme nyt pysty ottamaan kantaa tässä selonteossa näihin uudistettuihin lakeihin, emme pysty ottamaan kantaa siihen, mitenkä Elintarvikevirasto nyt sitten toimii. Toivonkin, että uuteen hallitusohjelmaan sitten kirjataan myös, että elintarviketurvallisuudesta tulee antaa selonteko. Oikeastaan voisi sanoa, että sen pitäisi olla jokaisen hallituksen ohjelmassa. Sitten siinä uudessa selonteossa tulevalla hallituskaudella voidaan arvioida, miten tämä lainsäädäntö on toiminut, mikä nyt on sitten uudistettu.

Tässä johdannossa sanotaan: "Elintarviketurvallisuusselonteon tavoitteena on kuvata elintarviketurvallisuuden tilaa Suomessa, esitellä keskeiset tunnusluvut sekä kartoittaa ne toimet, joilla elintarviketurvallisuutta edistetään tai sen tila säilytetään. Selonteon kautta on myös asetettavissa ne tavoitteet, joiden pohjalta asetetaan keskeisille vaaratekijöille elintarviketurvallisuustavoitteet." Minusta tämä on hyvä kokonaisuus, kuvaa tätä selontekoa.

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kankaanniemi toi puheessaan esille maatalouden tulokehityksen ja liitti sen tähän elintarviketurvallisuuskysymykseen, ja sekin liittyy tähän, eli millä tavalla maatiloilla voidaan sitten toimia, mikä on tulokehitys ja miten siellä jaksetaan työtä tehdä. Ed. Kankaanniemi toi esille, että viljelijöiden tulokehitys on ollut vajaa 30 prosenttia laskusuuntainen. Jos se yhdellä janalla näin katsotaan, saa tällaisen kuvan, mutta minusta siinä pitää myös avata sitä ja käyttää tällaisia oikaisueriä. Oikeastaan kolme tekijää liittyy tulokehitykseen, jotka on lisättävä, kun puhutaan tästä vajaan 30 prosentin alennuksesta tai miinuksesta. Ensinnäkin tällä hallituskaudella tulotuet ovat olleet hieman nousujohteisia eli ne eivät ole alentuneet. Samoin sitten markkinoilta saatava hinta, mikä on tullut tuotteille, on pysynyt suurin piirtein nyt tämän hallituskauden aikana samalla tasolla, elikkä siinä ei ole alennusta.

Mistä sitten johtuu tämmöinen tulokehityksen alenema, joka nyt lähtee, tämä 30 prosenttia, ihan koko EU-kaudelta, mutta myös tämän hallituskauden aikana? Siinä suurimpana tekijänä on kustannuskehitys, elikkä muuttuvat kustannukset ovat maatiloilla nousseet. Siellä on energian hinta jne. Mutta hyvin merkittävä asia on sitten se, että kun tämä erittäin mittava rakennekehitys on ollut menossa ja on investoitu mittavasti, niin totta kai, kun ajatellaan kirjanpidollista tulosta sitten siellä maatilalla, niin sen investoinnin jälkeen siellä on kustannuspaine erittäin kova ja tämä aiheuttaa sen, että se tilan lopputulos jää siinä alkuvuosina heikoksi. Tämä on ihan normaalia kirjanpidollista toimintaa ja sen tilan tulokseen vaikuttavaa tekijää, elikkä kun sitten mennään pitemmälle, poistot alenevat ja kustannuskehitys sitä kautta alenee ja tilan tulos tulee paranemaan, elikkä tämä kova investointibuumi heijastuu sitten myös tässä tämmöisessä tulokehitysvertailussa, elikkä pitäisi ottaa huomioon sitten näitä tekijöitä, mitkä aiheuttavat sitten tämän, että oltaisiin tavallaan niin kuin siinä oikeassa tilanteessa.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä selonteko tulee nyt sitten maa- ja metsätalousvaliokuntaan, ja me annamme sieltä mietinnön ja tulemme kuuntelemaan tarpeellisen määrän asiantuntijoita. Laitamme tämän asian liikkeelle tämän vuoden puolella, ja todennäköistä on ehkä, että ensi vuoden puolella sitten tämä selonteko tulee mietinnön pohjalta tänne salikeskusteluun. On ihan mielenkiintoista sitten katsoa, mikä sitten se keskustelun kokonaisuudessa on, mikä tämän selonteon pohjalta siihen mietintöön sitten kirjataan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Täytyy sanoa, että salissa näköjään pitää Minna-kiintiö olla. Kun ed. Lintonen ei nyt jäänyt kuuntelemaan hänelle osoitettuja viestejä, niin voin uhrautua ja toimia välittäjänä. Myös osa näistä hetken päästä pidettävistä puheista kohdistuu siihen, mitä ed. Lintonen täällä totesi.

Arvoisa puhemies! Elintarvikkeilla on keskeinen merkitys ja itse asiassa elintarvikkeet ovat oleellinen osa elintasoamme. Ruoka on ihmisen elämisen ehto — no, se on tietysti itsestäänselvää, mutta yllättävää kyllä aika usein unohdamme myös sen, että ruualla, mitä syömme, on merkitystä elämisemme laadulle. Valitettavasti viime vuosina, toki varmaan myös kohonneen eliniän johdosta ja muistakin syistä, ruokaperäiset sairaudet ovat lisääntyneet sekä maailmalla että Suomessa. Osittain kyse on tietysti vääristä ruokavalinnoista, joita itse kukin sorrumme välillä tekemään, mutta toinen puoli on se, että jopa Suomessa valitettavasti ruuan laatu on osittain heikentynyt. (Ed. S. Lahtela: Syödään sitä, mitä saadaan!) Lisääntyneet ongelmat ruuan laadussa johtuvat pääosin valvonnan puutteista tai ongelmista. Valitettavasti valvonta-asiantuntemus on sellaisia asioita, joita näillä näkymin ainakin kuntapäättäjät mielellään ulkoistavat ja kilpailuttavat tavalla, jossa hinta on ratkaisevampaa kuin valvonnan laatu. Elintarvikkeet ovat myös keskeisessä asemassa, kun puhutaan työllisyydestä ja tuloerojen kasvun sivuvaikutuksista.

Arvoisa puhemies! Ryntäsin saliin siinä vaiheessa kun ed. Vihriälä puheenvuorossa kummasteli salin tyhjyyttä, kun puhutaan niinkin tärkeästä asiasta kuin ruuasta. Sitä ihmettelimme myös me eilen, kun esittelimme vasemmistoliiton lakialoitteen, nimissäni kulkevan lakialoitteen, ruuan arvonlisäveron alentamisesta 17 prosentista 12 prosenttiin ensi kesäkuun alusta. (Ed. Seppo Lahtela: Se oli hyvä esitys!) Saman suuntaisen aloitteen tekivät myös kristillisdemokraatit. Valitettavasti eilisen keskustelun aikana salissa ei näkynyt yhtään keskustapuolueen edustajaa, lukuun ottamatta arvoisaa puhemiestä, silloista puhemiestä, koska hän oli puhemiehenä täällä silloinkin.

Tänään sentään kaikkien puolueiden edustajat ovat osallistuneet tähän keskusteluun, joten kummeksun sitäkin suuremmalla syyllä sitä närkästystä, jota osa keskustapuolueen edustajista on täällä esittänyt. Mielestäni närkästykseen ei ole aihetta. Käsittääkseni lähes kaikista ryhmittymistä, perussuomalaisia lukuun ottamatta, joku on tainnut puheen täällä pitää.Ilokseni havaitsin myös, että vasemmistoliiton eilen tekemä esitys ruuan arvonlisäverosta nauttii poikkeuksetta ainakin keskustalaisten edustajien kannatusta ja näillä näkymin siis tulee toteutumaan. Olemme iloisia siitä. Vaikka se ei välttämättä tulisi juuri meidän lakialoitteemme muodossa, niin sitoutumisen aste on sitä luokkaa, että varmasti vielä tänä syksynä tulemme saamaan hyväksyttäväksemme kyseisen arvonlisäveron alennuksen.

Arvonlisäveronalennuksen kohdalla on tietysti muitakin tekijöitä kuin se, turvataanko sillä työllisyys ja erityisesti elintarviketuotannon ketju alusta loppuun. Tässä on myös periaatteellinen kysymys siitä, miten erityisesti pienituloisimmat suomalaiset syövät. Tämänsyksyisessä tutkimuksessa on osoitettu, että 5 prosentin alennus tarkoittaisi sitä, että 3,5 prosenttia parhaimmillaan näkyisi hinnassa. Loppu 1,5 prosenttia menisi tälle ketjulle. Valitettavasti en ole kuullut MTK:n sitoumusta siihen, että mahdollinen arvonlisäveron kevennys todellisuudessa myös näkyy ruuan hintaan asti. Sen sijaan päivittäistavarakauppa ja sen johto on ottanut selkeästi kannan, että he tukevat ja ovat varmasti tekemässä töitä sen eteen, että elintarvikeveron ale näkyy myös hinnoissa. (Ed. Huotari: Tutkimus pitääkin tehdä kaksi vuotta sitten olleista hinnoista!) — Niin. (Ed. Huotari: Kauppiaat tietävät, miten se otetaan omaan taskuun!) — Kauppiaat varmasti tietävät, miten se otetaan omaan taskuun. — Siitä huolimatta olen tyytyväinen, jos 3,5 prosenttia siitäkin alennuksesta näkyy sillä tavalla, että pienituloisimmilla suomalaisilla on varaa yhteen maitolitraankin enemmän kuukaudessa. Sekin on jo riittävä edistysaskel.

Nimittäin kuluttajien kohdalla kyse ruuan hinnassa on aina myös ruuan laadusta ja sen terveystekijöistä. Ruuan hinnan alennus, mikäli se toteutuu, tarkoittaa automaattisesti, että se parantaa ainakin köyhimpien suomalaisten kohdalla ostetun ruuan laatua. Tämä on myös tutkittua tietoa. En ole mutulla täällä, vaan tämä on ihan tutkittu fakta, että valitettavasti rahapussin pienuus korreloituu suoraan siihen, miten epäterveellistä ruokaa ihmiset joutuvat nauttimaan.

Arvoisa puhemies! Ruokaan, sen valmistamiseen ja tuottamiseen liittyy myös eettisesti kestäviä periaatteita. Valitettavasti en niitä löytänyt tästä selonteosta. Toivon, että eettisesti kestävään tuottamiseen otetaan myös kantaa selonteon käsittelyn aikana. Nimittäin kyse ei ole pelkästään vihreitten arvojen esiinnostamisesta, vaan myös siitä, että yhä useampi kuluttaja arvostaa sitä, että hänen syömänsä ja nauttimansa ravinto tuotetaan eettisesti kestävällä tavalla. Kyse on siis myös kansainvälisesti tunnustetusta lisäarvosta ruualle. Ihmiset ovat valmiita jopa maksamaan hivenen enemmän siitä, jos ruoka on tuotettu eettisesti kestävästi. Senpä takia toivon, että selonteon käsittelyn yhteydessä myös siihen kiinnitettäisiin huomiota.

Täällä on nostettu myös hyvin esille ihmisten oikeus lähiruokaan. Valitettavasti vaan tässä törmäämme kauppaketjuihin, jotka koordinoidusti tilaavat tiettyjä tarvikkeita vain tietyiltä tuottajilta, ja aina tuottaja ei välttämättä ole se lähin. Osa kauppaketjuista jopa kieltää tällä hetkellä alaisiaan kauppiaita ostamasta lähimmän tuottajan ravintoa. Usein se "lähiruoka" saattaa tarkoittaa satojen kilometrien kuljetusmatkoja, vaikka lähempääkin olisi joku tuottaja vastaavan tyyppistä tuotetta pystynyt tuottamaan.

Itse asiassa minulla on myös toinen esimerkki ed. Huotarin kotimaastosta Manamansalosta, joka elää pääosin kalastuksella — ammattikalastajia keskellä Suomenmaata. On mielenkiintoista, että heillä on tällä hetkellä hirvittäviä vaikeuksia saada kalastamiaan tuotteita markkinoille, ei sen takia, etteikö niillä olisi kysyntää, vaan sen takia, että Apetit on kieltänyt tiettyä kuljetusfirmaa luovuttamasta kylmäkuljetusautojansa mihinkään muuhun käyttöön kuin niitten tuottajien tuotteiden kuljettamiseen, joiden kanssa Apetitilla on sopimus. Tämä mielestäni ei ole aivan reilujen pelisääntöjen mukaista, että joku porras pystyy sanelemaan jopa siinä mittakaavassa, että kuljetusfirmat eivät pysty palvelemaan kaikkia tuottajia tasapuolisesti.

Lisäksi, arvoisa puhemies, ruuan ja elintarvikkeiden tuotannossa kyse on aina ympäristöstä. Siinä on hyvin likinen kytky ympäristön ja ruuan turvallisuuden välillä. Täällä on puhuttu aika pitkälti niinpäin ja jopa selonteko lähtökohtaisesti lähtee siitä, mikä on ruuan valmistuksen tai sen tuotantoketjun vaikutus ympäristöön, mutta toki on myös toisinpäin, että se on molemminpuolista, tämä ketjutus. Jos pelkästään katsoo selonteon sisällysluetteloa, niin se kertoo, että elintarvikkeissa ja niiden tuottamisessa on mitä suurimmassa määrin kyse ympäristöstä.

Siksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Pulliaisen esitystä, että selonteko lähetetään lausuntoa varten ympäristövaliokuntaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa viljelijöiden ja koko elintarvikeketjun toimet tähtäävät siihen, että kuluttaja voi luottaa ruuan turvallisuuteen. Turvallinen ruoka tuotetaan läpinäkyvässä elintarvikeketjussa, jossa jokainen lenkki vastaa kuluttajalle oman toimintansa laadusta ja turvallisuudesta. Suomalainen elintarvikeketju kilpailee siis laadulla.

Maatiloilla ja elintarvikeketjussa on tehty työtä laadun varmistamiseksi vuosikymmeniä. Suomessa viljelijät, tutkimus ja neuvonta tekevät kiinteää yhteistyötä. Tuotantosopimuksissa on aina ollut laatuvaatimuksia, ja esimerkiksi maidon laatuhinnoittelu on kannustanut maitotiloja laadun kehittämiseen. Puhtaat pellot muodostavat perustan turvalliselle ruuantuotannolle. Tutkituilla lannoitteilla peltoja varjellaan epäpuhtauksilta, niin että ne eivät päätyisi elintarvikkeisiin. Suomessa peltoja ei lannoiteta yhdyskuntajätteillä, jotka saattavat sisältää raskasmetalleja tai muita epäpuhtauksia. Vierasainejäämiä kotimaisissa elintarvikkeissa onkin vähän. Suomalainen laatutyö perustuu ihmisten, eläinten ja luonnon kunnioitukseen.

Maatiloille on rakennettu laatujärjestelmä, jossa kaikki tilan työt ja toimenpiteet kirjataan laatukäsikirjaan. Laatujärjestelmän avulla riskitekijät voidaan minimoida ja tehdyt toimet jäljittää. Avoin laatuketju ulottuu maatilojen käyttämistä tarvikkeista lähtien teollisuuden ja kaupan kautta aina kuluttajalle asti.

Joutsenlippu on elintarvikeketjun omistama alkuperäismerkki. Joutsenlipuilla merkityissä tuotteissa liha, maito, kananmuna ja kala ovat suomalaista alkuperää. Kotimaisuuden vaatimus koskee myös kaikkia jalosteita, joissa käytetään lihaa, maitoa, kananmunia tai kalaa.

Arvoisa rouva puhemies! Maidontuotanto on suomalaisen maatalouden perusta. Peltoalastamme maidontuotantoon käytetään arviolta noin kolmannes. Maatalouden myyntituloista maidon osuus on yli 40 prosenttia. Maito tuotetaan perheviljelmillä, joilla on keskimäärin alle 20 lehmää ja noin 35 peltohehtaaria. Kotieläintilojen koko mahdollistaa eläinten yksilöllisen hoidon. Eläinten terveys ja hyvä tuotos perustuvat tuottajien ammattitaitoon, huolelliseen hoitoon, suunniteltuun ruokintaan ja hyviin olosuhteisiin. Tuottajat varjelevat karjaansa ulkopuolisilta tartunnoilta. Karjasuojiin ei enää päästetä vieraita ainakaan ilman suojavaatteita tai suojajalkineita. Kaikissa tilalle tulevissa ja tilalta lähtevissä kuljetuksissa noudatetaan varotoimia niin, etteivät taudinaiheuttajat pääse leviämään karjasuojasta toiseen.

Eläintautien torjuntayhdistys Ett on kehittänyt niin kutsutun positiivilistan turvallisista rehuista ja rehujen valmistajista salmonellan vastustamiseksi. Positiivilistalle pääsevät rehualan yritykset, jotka tarkastavat jokaisen Suomeen tuomansa rehuerän ja rehujen raaka-aineet salmonellan varalta. Ett:n avulla on valvottu myös liha—luujauhon tuontia. Positiivilistalle ovat hakeutuneet kaikki merkittävimmät rehualan yritykset.

Suomessa on myös korkeatasoinen eläinlääkintähuolto. Karjankasvattajat luottavat eläinlääkärin neuvoihin ja määräyksiin. Jokin aika sitten uudistettu eläinsuojelulainsäädäntö on EU:n tiukimpia ja määrittää tarkkaan eläintenpidon ja -hoidon normit.

Rouva puhemies! Tänä päivänä kilpailuyhteiskunnassa kaikki toiminta perustuu ammattitaitoon ja hyvään johtamiseen. Kannattavassa maataloudessa korostuu samoin yhä enemmän ammattitaito sekä kokonaisvaltainen ja ammattitaitoinen johtaminen. Maatilan toiminta on yhä tavoitteellisempaa, mikä sisältää toiminnan suunnittelun, toteutuksen, mittauksen ja jatkuvan arvioinnin sekä uudenlaisten toimintatapojen käyttöönoton. Vuosien saatossa tilakoko on lähes kaksinkertaistunut ja varsinkin yli 30 lehmän karjojen osuus maidontuotannossa on lisääntynyt. Kehityksen myötä siis suunnitelmallinen toimintatapa korostuu yhä enemmän pyrittäessä kannattavaan tuotantoon.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Lähiruoka olisi terveellistä, se toisi työpaikkoja ja olisi muutenkin eettisesti hyvä ratkaisu. Siksi on vaikea ymmärtää, että yhä enemmän joudumme syömään norjalaista lohta ja niin edelleen, kun omissa järvissämme on kaloja vaikka kuinka paljon. Väitetään, että hankinta on niin hankalaa ja tarjouspyyntöjen vuoksi emme voi hankkia esimerkiksi kunnallisiin laitoksiin lähiruokaa. Olen istunut monissa seminaareissa, joissa tästä asiasta on keskusteltu, ja tarjouspyynnöt oikealla tavalla laatimalla se on täysin mahdollista. Siinä mielessä toivoisin, että tässä asiassa pysyttäisiin etenemään, ja uskon, että ministeri tätä hyvinkin haluaa edistää.

Tämä selonteko on hyvin laaja. Tässä on paljon asioita, mutta keskityn ihan muutamiin.

Paras-hankkeessa, kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, mietittiin, mikä olisi elintarvikevalvonnan kohtalo. Siinä vaiheessa ei päätetty valtiollistaa elintarvikevalvontaa, mutta on todella aito huoli siitä, miten elintarvikevalvonnan tulevaisuudessa käy. Olenkin vähän pettynyt siitä, että elintarvikevalvonnan osuus tässä selonteossa on hyvin kapea. Tiedän, että tästä on selvitykset paraikaa menossa, mutta nyt on jo tapahtunut niin, että osa näistä elintarvikelaboratorioista on ulkoistettu. Esimerkiksi Iisalmessa sen johdannaisena on tapahtunut niin, että siellä ei ole enää elintarvikelaboratoriota. Tampereen kaupunki on myynyt elintarvikelaboratorionsa ruotsalaisomistukseen. Sinälläänhän tämä ei välttämättä vielä tarkoita mitään kovin ikävää, mutta jos tästä tulee tällainen tilkkutäkki eikä se ole enää kenenkään hanskassa, niin silloin voi kysyä aiheellisesti, mitä tehdään poikkeustilanteissa. Poikkeustilanteethan voivat olla hyvinkin monenlaisia. Tietenkin voi kysyä myöskin, kuinka suurta vastuuta yksityinen palveluntuottaja tässä tilanteessa haluaa kantaa ja voi kantaa.

Niinpä luonnontieteilijöiden liitto onkin ottanut kantaa kunnallisten elintarvikelaboratorioiden puolesta, ei niin, että joka kunnassa pitäisi olla välttämättä oma, mutta pitäisi miettiä sitä, miten tämä asia pitää käytännössä organisoida. Seudullinen ratkaisu on yksi, mutta pitäisi kuitenkin päättää, että jonkun hanskassa tämä homma on, ennen kuin kunnat kerkeävät tämän ulkoistaa ja yksityistää ja sitten ruvetaan ihmettelemään, miten tässä nyt näin kävi, koska välttämättä kuntapäättäjät eivät aina tiedä eivätkä tule selvittäneeksi sitä, miten tärkeä tämä elintarvikevalvonta loppujen lopuksi kuitenkin on.

Kainuun-mallissa elintarvikevalvonta on siirretty maakunnan alaisuuteen ja siellä on jo vuosia sitten yhdistetty ympäristökeskuksen laboratorio ja kaupungin oma elintarvikelaboratorio. Luonnontieteilijöillä on paljon hyviä perusteluja sille, minkä takia esimerkiksi epidemiatilanteissa yksityinen verkosto ei välttämättä ole niin kattava, että se pystyisi kantamaan niin suurta vastuuta kuin silloin pitäisi olla. Myöskin näytteiden kuljetuksessa voi tulla ongelmia erityisesti niillä alueilla, missä on pitkä välimatkat ja laboratorioita harvassa. Eli toivon, kun ministeri on paikalla täällä, että hän pistää tuonne oikean korvansa taakse tämän asian erityisesti, että huolehtii siitä, että nämä seudulliset, tai minkä kokoiseksi tämä sopiva alue laitetaankin, elintarvikelaboratoriot säilyvät ihan tämän yleisen turvallisuudentunteenkin vuoksi.

Vielä haluan puuttua kahteen pieneen asiaan eli Mtt:n tutkimuslaitoksiin, joita on nyt eri puolilla ja joita nyt ei onneksi vielä siinä laajuudessa ruvettu supistamaan kuin jotkut olisivat halunneet. Tälläkin on tärkeä merkitys alueellisen tutkimustoiminnan kannalta. Erityisesti Kainuussa tiedämme, että Snowpoliksen yhteydessä Vuokatissa toimivan biolaboratorion yhteistyö Mtt:n kanssa on ollut hyvä, ja sieltä on varmasti sellaisia tuloksia saatavissa, että enpä mielellään keskittämistä nyt näissä asioissa haluaisi, kun samanaikaisesti kuitenkin hallitus on halunnut alueellistaa tiettyjä virastoja.

Toinen, pienempi asia on vielä kalastuksen tulevaisuus Suomessa. Tällä hetkellä kalastajina toimii sellainen sukupolvi, jonka osaaminen perustuu paljon muuhunkin kuin siihen, mistä kaikuluotaimella onnistutaan kaloja löytämään. Se tarkoittaa isojen järvien alueella esimerkiksi sitä, että tiedetään, mistäpäin tuulee, minkälaisella tuulella minnekin kannattaa lähteä kalastamaan, koska kaikuluotaimen avulla pelkästään kalastaminen tulee niin kalliiksi, että se ei kannata kenellekään. Viimeksi tänään juuri sain serkultani, joka on siis ammattikalastaja, viestin, että kalaa tulisi kyllä ja mätiäkin olisi runsaasti, mutta kun logistiikka ei toimi, ei saa kuljetuksia Pääkaupunkiseudulle, missä ostajia kyllä olisi. Pahin tilanne tässä oli vuosi sitten, kun näillä kalastajilla oli jo sopimuksia tiettyjen kauppojen kanssa ja eräs kuljetusliike ei tosiaankaan suostunut ottamaan näitä elintarvikkeita kuljetettavaksi. Kun asiasta keskustelin Kilpailuviraston henkilön kanssa, niin hän oli siitä kyllä kiinnostunut, mutta näyttää siltä tämän päivän viestin valossa, että vieläkään asia ei ole kunnossa. Se on ikävää sen vuoksi, että eivät siellä sitten nämä nuoret henkilöt kovin halua ruveta kalastajiksi, jos ei ole mahdollisuuksia näitä logistiikka-asioita laittaa kuntoon. Sitten on vielä nämä ystävälliset EU-tarkastajat, jotka käypi senttimetrimitan kanssa katsomassa, onko troolivene nyt sopivan kokoinen. Tiedänpä yhdenkin kalastajan, joka on siitä sitten muutaman kymmenen senttiä kärjestä ottanut pois, että saatiin sopivan kokoinen vene. Neljä EU-tarkastajaa, jotka Oulusta saakka tulivat sinne 150 kilometrin päähän, olivat sitten tyytyväisiä, kun näkivät, että vene on katkaistu sopivasti.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Teki mieli vielä tulla joitakin asioita nostamaan esille. Varasin puheenvuoron kuunneltuani ed. Pulliaista, ja kun ed. Pulliainen toi esiin nämä kiinalaiset riisinuudelit, niin tämä on yksi semmoinen näkökulma, mikä ainakin itselleni nousi liittyen juuri tähän valvontaan, että kun kuulin, että juuri tällainen erä oli päässyt livahtamaan kaupan hyllylle ja kyse oli vielä luomuriisinuudeleista, niin tämäntapaiset tapahtumat aiheuttavat aikamoisen lisärasituksen meidän valvonnallemme.

Toisaalta kuulin, että myös Suomen kautta kulkee eläviä kaloja, jotka kulkevat Bangkokista Eurooppaan, kulkevat Suomen kautta. Näitten kuljetusten valvonnasta, että ne tosiaan Suomen läpi kulkevat, on huolehdittava niin, että ne myös menevät Suomen läpi eivätkä jää tänne. Tämäntapaisia tehtäviä tulee lisää ja lisää.

Tämä kaupan vapautuminen ja kansainvälistyminen tuo lisää paineita meidän valvontaamme, ja tosiaan ulkomaisten tuotteitten lisääntyvä käyttö kyllä kuormittaa meidän valvontaamme. Tiedetään ennestään, että kuntapuolella tämä elintarvikevalvonta on ollut puutteellista ja siellä olisi tarvetta sitä lisätä ja toisaalta sitten jalostettujen elintarvikkeitten käytön lisääntyminen lisää paineita. Ravintola- ja kahvilapuolella on tietysti omavalvonnan rooli merkittävä, mutta myös siihen sisältyy aikamoisia riskejä. Käytännön omavalvonta on iso mappi ohjeita, ja on sitten yrittäjän vastuulla, että hän osaa sen omavalvonnan suorittaa ja toimenpiteet tehdä. Miten tätä omavalvontaa voidaan kehittää ja valvoa, siinä on varmaan myös tekemisen paikka. Valvontaan ylipäätään aika monet edustajat täällä ovat puuttuneet, ja ymmärrän, että tällä kentällä varmaan tehtävät tulevat lisääntymään, että kyllä se Evira nyt työllistää jonkun 750 ihmistä. Paineet tulevat varmasti kasvamaan tämän tehtävän osalta, ja se tulee viemään lisää ja lisää resurssejakin.

Ed. Lintonen nosti esille ruuan arvonlisäveroasian. Tähän liittyen, kun täällä keskusteltiin, että ruuan arvonlisäveron alentaminen 5 prosentilla saattaisi pudottaa 3,5 prosenttia elintarvikkeitten hintoja, pitää nähdä, että kuluttajatottumuksissa on aikamoinen muutos käynnissä elikkä ostetaan yhä enemmän valmiita jalostettuja elintarvikkeita ja puolivalmisteita, joissa työn osuus on entistä suurempi ja tämä osaltaan nostaa sitten arvonlisäveronkin määrää. Jos arvonlisäveroprosenttia pudotetaan, niin totta kai se juuri nimenomaan tällaisissa tuotteissa näkyy, joissa työn osuus on suuri. Ne tuotteet pitävät sisällään aika paljon arvonlisäveroa. Siinä mielessä tulee vaan mieleen, että kun kulutustottumukset ovat muuttumassa, niin vaikutukset ehkä elintarvikkeitten hintoihin noin kokonaisuudessaan saattavat jäädä pienemmiksi, koska ihmiset ostavat yhä kalliimpia ja pidemmälle jalostettuja tuotteita. Siinä mielessä on erittäin tärkeää, että ruuan arvonlisäveroa voitaisiin pudottaa tämänkin takia.

Ed. Rundgren ja myös ed. Huotari nostivat tämän kotimaisen kalan esille, ja myös ed. Rundgrenin puheessa tuli esiin tämä kotimainen riista. Kyllä tämä on semmoinen puoli, että meidän pitäisi jotain tässä valtakunnassa tehdä. Matkailu lisääntyy, ja kuluttajat haluavat eksoottisia tai suomalaisia ruokia, ja kuitenkin käytännössä riista, jota meillä syödään, jo hyvin pitkälle on tarhattua ulkolaista riistaa ja muualta tuotua kalaa. Elikkä meidän pitäisi koettaa kehittää näitten kotimaisten arvokkaiden riista- ja kalaruokien osuutta ja tuotantoa. Siellä on erinomaisia mahdollisuuksia. Suomella on runsaasti vesistöjä, joiden käyttöä kalankasvatuksessa voitaisiin tehostaa. Uskon, että tämän päivän tekniikka ja kehittyvä tekniikka vielä mahdollistavat näiden ympäristövaikutustenkin tehokkaamman huomioimisen ja vesien pilaantumisen estämisen. Elikkä siellä varmasti avautuisi mahdollisuuksia, kun sinne voitaisiin vähän panostaa lisää.

Ed. Lintonen nosti myös tämän kotitalouden opetuksen merkityksen, ja kyllä tänä päivänä täytyy todeta, että uusavuttomuus on lisääntynyt. Entistä enemmän ihmiset käyttävät valmiita elintarvikkeita. Myös osaaminen tässä suhteessa nousee entistä tärkeämmäksi ja kyllä se vaikuttaa myös sitten kotitalouksien talouteen, että mitä enemmän pystytään itse jalostamaan ruokaa, sitä halvemmalla voidaan myös näistä kustannuksista selvitä. Elikkä kyllä tämä kotitalouden opetuksen näkökulma on erittäin tärkeä.

Ed. Ahonen toi tämän laatu- ja alkuperäasian esille. Kyllä tähän puoleen vaan kannattaa edelleen panostaa, jos me haluamme, että kotimainen elintarvike tässä vapautuvassa kovassa kilpailussa menestyy.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä täysistunnossa on mielestäni käyty ihan hyvä keskustelu elintarviketurvallisuudesta, monelta kannalta katsottuja, hyviä puheenvuoroja pidetty. Uskon myös, että suomalaiset keskimäärin tiedostavat tänä päivänä hyvin, mikä merkitys heille kaikille on terveellisillä ja turvallisilla elintarvikkeilla. Kun sen lisäksi sitten tiedostaa oman kroppansa kunnon hoitamisen, niin perusedellytykset hyvälle fyysiselle elämälle silloin minun mielestäni ovat olemassa.

Tässä selonteon kohdassa Elintarvikekauppa on siinä ihan alussa minusta hyvin kerrottu kehityksestä. Lainaus: "Suomalainen päivittäistavarakauppa on muun pohjoismaisen kaupan tavoin keskittynyt. Ulkomaisen kilpailijan tuleminen markkinoille, kahden suurimman kotimaisen kaupan ryhmän välinen markkinaosuuskilpailu sekä EU:n laajentuminen 2004 on aikaansaanut Suomen päivittäistavaramarkkinoille kovan hintakilpailun. Myös kaupan rakenne muuttuu ja suurmyymälöiden osuus lisääntyy." Se on minusta hyvin pelkistetysti sanottu ja näin on oikeastaan minun mielestäni jo parikymmentä vuotta, jopa 30 vuotta sitten alkanutta kehitystä kuvattu. Minä en halua millään tavalla asettaa vastakkain suurmyymälöitä ja pieniä kauppayksiköitä enkä puhua omistajataustoista ollenkaan.

Mutta asia, mikä minua huolestuttaa tänä päivänä ja on jo oikeastaan aikaisemminkin huolestuttanut kaupunkisuunnittelusta vastaavana henkilönä edellisessä ammatissani, on se, että me elämme tässä edelleenkin sellaista murrosvaihetta, joka vaikuttaa kyllä päivittäistavarakauppaan erittäin voimakkaasti. Meillä on nimittäin maassamme suuriakin kaupunkeja, joissa on kokonaisia kaupunginosia, joissa ei ole oikeastaan päivittäistavarakauppaa laisinkaan. Kun kehitys on tapahtunut sillä tavalla, että ensin on mennyt postit ja sitten pankit ja sitten menee kaupat ja tulee niin sanottu vanhempi kaupunginosa noin iällisesti laskettuna, ihmisten keski-iän mukaan laskettuna, niin tulee paljon sellaisia ongelmia, joista asukkaat kärsivät. Yksinkertaisesti kaikki eivät pysty menemään kauemmas päivittäistavarakauppaan.

Kun minä tämän kerron, niin minä haluan vielä korostaa, että en halua panna vastakkain suuria ja pieniä enkä puhua omistustaustasta, vaan toivon, että suuret keksivät nyt sellaisen rakentamis- ja kaupallisen organisointitavan, että he omassa piirissään pystyvät tekemään sitten pienempiä kauppoja tällaisille alueille, ettei jäisi ilman päivittäistavarakauppapalveluita tiettyjä kaupunginosia, ja toinen mahdollisuus on, että tulisi hyvin yksipuolisia alueita tässä mielessä. Tämä ei ole pelkästään kaupunkisuunnittelukysymys. Ei tähän voi vaikuttaa pelkästään asemakaavoittaja tai yleiskaavoittaja viivanvedoillaan. Tämä on kaupallisen rakenteen kysymys mitä suurimmassa määrin.

Edellä kertomani kehityksen kanssa samaan aikaan on käynyt niin, kuten täällä todetaan useammassa kohdassa, arvoisa ministeri — tämä on ihan hyvä pelkistetty selostus — että suomalainen ruoka on joutunut juuri tämän kehityksen mukana erittäin kovan kilpailun kohteeksi. Täällä sanotaan aivan hyvin minusta seuraavasti: "Kuluttajat arvostavat suomalaisen ruoan laatua ja turvallisuutta. Kuluttajalla on itse huomattava merkitys elintarviketeollisuuden varmistamisessa - -." Se on juuri näin. Kunpa sen sitten jokainen meistä tiedostaisi! Eli voi omalla valinnallaan vaikuttaa elintarviketurvallisuuteen, kun menee kauppaan, suosimalla suomalaista ja katsomalla, mitä ostaa. Viiden miljoonan pieni kansa ei loppujen lopuksi niin hirvittävästi voi vaikuttaa muualle maailmaan, mutta omaan elämäänsä pystyy aivan varmasti tällä tavalla vaikuttamaan. Eli kun joka kerta tarkistaisi, missä elintarvike on valmistettu, sillä olisi meille itsellemme suuri merkitys. Luotan todella suomalaiseen tuotantoon entisenä maalaispoikana.

Tällä edellä kuvatulla tavalla sitten, paitsi että varmistetaan tämä ruuan turvallisuus, vaikutettaisiin todella merkittävästi koko maan työllisyyteen. Pitää muistaa, että kun 90-luvun alussa meillä oli romahdus, niin aika lailla saman suuruiset romahdukset tapahtuivat kaupan palveluiden, rakentamisen ja teollisuuden osalta. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungissa jokaisen näiden kolmen suuren osalta menetettiin kolmessa vuodessa yli 2 000 työpaikkaa. Eli kauppaan vaikutti tämä tilanne myöskin hyvin voimakkaasti.

Kun suositaan suomalaista, aivan varmasti pystytään vaikuttamaan omaan työllisyyteemme. Nimittäin jokainenhan sen tietää, kuten on keskustelusta käynyt ilmi, että kun jokin elintarvike otetaan päivittäistavarakaupasta hyllyltä ja se on suomalainen, sen taustalla on pitkä ketju monen näköistä työtä ja toimintaa, koneiden, ihmisten, eläinten, kuljetusten toimintaa, ennen kuin se sinne on tullut. Tällaisia työpaikkoja tätä kautta minusta olisi mahdollista saada. Kyllä se tässä selonteossa huokuu, kunhan vaan sen itse ymmärrämme.Tämä on mielestäni yksi maamme suurista kysymyksistä, johon pitää suhtautua todella vakavasti: olla terveellisellä tavalla itsekäs. Kun ajoin Puolassa muutaman päivän halki niiden viljavien vainioiden, totesin, että kun sinne viedään tämän päivän korkean tason tekniikka, samanlainen tekniikka kuin on Suomessa — minä vaan esimerkkinä sanon tämän — meillä kilpailu kiristyy entisestään ja entistä enemmän pitäisi olla terveellä tavalla itsekäs.

Minusta tuntuu merkilliseltä se, että loppujen lopuksi sellainen vaatimaton eläin kuin lammas on häipynyt paljon tuolta maalaismaisemista ja lampaanlihaa käytetään aivan liian vähän ja sekin, mitä käytetään, sitten tuodaan maapallon toiselta puolelta. Kyllä se on aika omituista, jos ajatellaan noin. Tämä on havukka-ahomainen lopetus tälle asialle, mutta Havukka-ahon tyyli oli pelkistää asiat, hyvin yksinkertaisesti ilmaista asiansa. Haluan tällä sanoa sen, että koko tässä prosessissa, joka koskettaa elintarvikkeita, hyvin talonpoikaisjärjellä miettimällä prosessi alusta loppuun saakka ja puuttumalla kaupalliseen rakenteeseen ja sitten kuntatasolla kaupunkisuunnitteluun vielä on paljon tehtävissä ja nimenomaan meidän itsemme eduksi.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Muutamaan kohtaan vielä kommentit. Kun edustajat Rundgren ja Pulliainen täällä vielä kiinnittivät huomiota tähän kohtaan, jossa puhutaan gmo-tuotteista, luulen niin, että ed. Pulliaisen huoli tai ajattelu lähti jotenkin sellaisesta tilanteesta, että tässä ikään kuin salaa yritettäisiin geenimuunneltuja tuotteita ujuttaa sisään, siis että tämä lause, mitä hän referoi, tarkoittaisi sitä. Tässä kuitenkin korostetaan nimenomaan tätä rinnakkaiselokysymystä, johon ed. Rundgrenkin kiinnitti huomiota, eli sitä, että pitää olla mahdollisuus tuottaa myös ei-geenimuunneltuja tuotteita eli harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa, tavanomaista tuotantoa, kun sitten ehkä jossakin myöhemmässä vaiheessa tulee meille myöskin näitä geenimuunneltuja tuotteita.

Tosiasiassa tämä lause tarkoittaa sitä, että näiden kaikkien tuotantomuotojen, mukaan lukien luomutuotanto, pitää olla jatkossakin mahdollisia siinäkin tilanteessa, että markkinoille ja viljelyyn tulee ehkä tulevaisuudessa Suomeenkin myös geenimuunneltuja kasveja. Eli luulen niin, että tämä ed. Pulliaisen päättely tästä asiasta oli nimenomaan tässä suhteessa ihan päinvastainen kuin tässä tarkoitetaan.

Täällä on myös monessa puheenvuorossa puhuttu lähiruuasta, kuluttajien valinnoista jne. Kun viittasin, että eilen iltakoulussa oli esillä Suomen keittiömestarien liiton viesti hallitukselle suomalaisen ruokakulttuurin edistämisestä, he kiinnittivät huomiota kotitalousopetukseen. He olivat olleet Suomen kotitalousopettajaliiton puheilla hiljattain, ja todella tietysti kuluttajien kyky valita, tehdä oikeita valintoja, lähtee siitä, että meillä on riittävä tieto kansalaisten keskuudessa. Varmasti silloin peruskoulun opetuksen sisältö on tärkeä asia, mihin myös muun muassa ed. Lintonen kiinnitti huomiota, eli tämä varmasti on asia, johon pitää kiinnittää paljon huomiota.

Tässä on puhuttu myöskin siitä, että kasvituotteiden turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota. Näin on tapahtunut. Kun keväällä hyväksyttiin uusi elintarvikelaki, niin siinä jo kasvituotteet tulivat uudella tavalla tämän valvonnan kohteeksi ja muun muassa sellaisinaan syötävien kasvien kasteluun on kiinnitetty huomiota jne. Eli kotimaisen tuotannon osalta kasvisten turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota, samoin kuin sitten Evira on ohjeissaan myös kiinnittänyt laitosruokailuun huomiota.

Tämä joukkoruokailu onkin yksi asia, joka on tietysti sekä tämän ruuan laadun ja terveellisyyden näkökulmasta että myöskin näiden turvallisuusasioitten näkökulmasta tärkeä. On hyvin tärkeää, että ammattitaito näissä laitosruokailuissa säilyy. Palaan taas tähän keittiömestarien huoleen. He kiinnittivät huomiota siihen, että meillä kyllä alan koulutuksessa tänä päivänä ravintoloitten keittiömestarilinja on hyvin suosittu, se on tällainen muotiammatti. Sen sijaan kovin vähän on hakijoita, pyrkijöitä, suurkeittiöpuolelle ja se on jatkossa tietysti erittäin huolestuttava asia, koska tarvitsemme tässä kasvavassa joukkoruokailussa kyllä erittäin ammattipäteviä henkilöitä, jotta nämä muun muassa turvallisuuteen liittyvät asiat voidaan hyvin hoitaa.

Täällä on kiinnitetty huomiota elintarvikevalvontakysymykseen, ja se on, totta kai, suuri haaste. Se on täällä todettu, miten tässä asiassa edetään. Tämä on osa kuntien palvelurakenneuudistusta. Elintarvikevalvonta on tyypillisesti sellainen, että useissa tapauksissa Suomessa tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä ja tällaisia, niin kuin me olemme määritelleet, noin 50 000 asukkaan kokonaisuuksia, jotta muun muassa täällä mainitut laboratoriopalvelut voidaan tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla hoitaa.

Minä luulen, että jos ajatellaan tämmöistä palvelutoimintaa, mitä koko yhteiskunnan sektoreilla meillä on, niin juuri näissä laboratoriopalveluissa on erittäin paljon tehottomuutta ja päällekkäisyyttäkin, ja oikealla tavalla järjestetty laboratoriotoimintojen organisointi on yksi hyvä tapa säästää myös kustannuksia, mutta myös samalla varmistaa korkea laatu näissä asioissa.

Haluan todeta tästä vielä, että kaikkiin yksityiskohtiin en tässä ole pystynyt kommenttia esittämään, mutta tätä keskustelua on seurannut myös meidän asiasta vastaava korkea virkamiehemme, Veli-Mikko Niemi, tuolla lehterillä ja hän on käytettävissä asiantuntijana valiokunnassa, jossa voidaan sitten käydä ja tullaan käymään yksityiskohtia tarkemmin läpi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisalle ministerille ensinnäkin, että se on nyt, kuulkaa, arvoisa ministeri, sillä tavalla, että jos tällä koulutuksella ei tee johtopäätöksiä kirjoitetun tekstin ja esitellyn tekstin perusteella, niin sitten on hakoteillä. Se on diplomi-improbatur-arvolause siitä, ja se koskee äskeistä huomautustani.

Toisekseen tästä kunnallisesta elintarvikevalvonnasta. Varmaan on totta se, mitä sanoitte juuri äsken, elikkä se on tutkinnassa ja Paras-hankkeessa jnp. Mutta ajatelkaapa sellaista tilannetta, että tulisi rankka epidemia tässä tilanteessa. Se olisi katastrofi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vielma puheessaan kosketteli lähiruuan merkitystä, niin kuin ministerikin useissa puheenvuoroissaan on todennut lähiruuan merkityksen ja keittiöväen halun tehdä ruokaa lähiruuasta. Valitettavasti on vaan niin, että pitkät ketjut, isot hankinnat tekevät sen, että lähiruoka ei oikein pääse matkaan eikä sisälle. Talousvaliokunta käsittelee parhaillaan tätä kuntien ja yhteisöjen hankintalakikysymystä, mikä vie ruuan entistä kauemmaksi ja kauemmaksi. Kilpailuttamiskysymykset tekevät vaan semmoisen, että vaikka Pohjanmaan peruna onkin hyvää, niin tarjoukset rakentuvat niin, että peruna tulee Pohjanmaalta Kaakkois-Suomeen, se on valmiiksi nahistunut ja paleltunut jo siellä. Puhupa siinä sitten lähiruuan puolesta!

Mutta, arvoisa puhemies, oli miellyttävän hellyttävää kuunnella kahden lämminhenkisen edustajan, ed. Sirnön ja ed. Huotarin, puheenvuorot tästä ruuan arvonlisäveron alentamisesta. Minä ymmärrän, että teillä on sydäntä, tahtoa, olette ruuan tuottajan, ihmisen, kuluttajan kannalla. Siitä teidän perusteestanne jää vaan puuttumaan yksi asia. Se, että veronalennus pannaan ruuan arvonlisäveron alentamiseen, ei palvele suurituloista. Sen takia suuri, pyhä eliitti tässä yhteiskunnassa sosialidemokraatit mukaan lukien tuntuu vastustavan sitä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä elintarviketurvallisuutta koskevassa selontekokeskustelussa on kiinnitetty monessa puheenvuorossa huomiota myös perusmaatalouden kannattavuuteen ja säilymiseen, koska selonteon selkeä sanoma on se, että kotimaiset elintarvikkeet ovat turvallisia ja pitäisi pystyä niitä tuottamaan. Tilastot todella näyttävät, että maataloustulo on ollut viime vuosina laskusuunnassa, mutta toteaisin vain sen, että se ei suinkaan ole Vanhasen hallituksen syytä. Kokonaistukitaso on hieman noussut näinä vuosina, ja tuotteiden hintatasokaan ei ole oleellisesti muuttunut, joillakin tuotteilla se on laskenut. Kuitenkin perussyy on tämä korkea kustannusten nousu, lähinnä energiakustannusten nousu, mutta siitä hallitus on päättänyt nyt pienen lievennyksen, joka tulee vuoden 2005 vuoden maaliskuusta lähtien takautuvasti, vuositasolla 20 miljoonaa euroa. Kun täällä tämän päivän lehtitiedoissakin on, että maataloustuloon tulee tänä vuonna 65 miljoonan lovi, niin sen parikymmentä tämä nyt paikkaa siitä. Maataloustuloa tietysti pitäisi ehkä tarkastella työtulona, vähentää oman pääoman korko ja jakaa tuntimäärillä. Työtulo tuntia kohti olisi parempi mittari, koska tilaluku on koko ajan vähentynyt.

Mutta haluaisin, arvoisa puhemies, kiinnittää huomiota myös kotitalousopetukseen. Tässä selonteossa kyllä todetaan, että elintarviketurvallisuus tulee liittää osaksi yleissivistävän koulutuksen oppiainesta. Siihen liittyy läheisesti kotitalousopetus. Tiedän, että teoria-aineita halutaan jatkuvasti lisätä ja kova paine on niillä tuntimäärillä, mutta kyllä tämä kotitalousopetus on jokaista kansalaista hyödyttävää kansalaistaitokasvatusta ja halventaa myös perheen ruokalaskua ja samalla parantaa elintarviketurvallisuutta, kun ne asiat osaa kunnolla.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Pulliaisen esittämään näkökulmaan, sivulla 20 olevaan kohdan 2.2.10 viimeiseen kappaleeseen. Kun tämän kappaleen lukee, niin kyllä tämä kuitenkin viittaa noin ajatuksellisesti, ainakin kun minä tämän luen, kaikkiin haluamansa tyyppisiin viljelykasveihin. Tämä ajatus viittaa tänne edellisen kappaleen gm-tuotteita käsitteleviin lauseisiin, jos kohta tietysti voidaan näin asiaa myös ajatella kuin ministeri toteaa, mutta tässä aivan selvästi viedään aika laajasti gm-, geenimuunneltuja elintarvikkeita eteenpäin tällä kappaleella. (Ed. Pulliainen: Otsikko on gmo!) — Näin on. — Joka tapauksessa geenimuunnellut organismit mielestäni vaativat ihan oman käsittelynsä, ja siinä mielessä tämä on hiukan vieras tapa tuoda tämä esiin. Tässä mielessä on todella hyvä, kun — uskon — asia lähetetään myös ympäristövaliokuntaan pohdittavaksi, joka on nimenomaan se valiokunta, mikä tässä eduskunnassa on geenimuunneltuja organismeja, näitä asioita, käsitellyt tähänkin saakka.

Mutta sitten muutama huomio vielä hyvin nopeasti, puhemies. Antibioottien käyttö yleensä maataloudessa on ollut yksi tekijä siihen, että on syntynyt näitä resistenttejä kantoja, mrsa:ta, metisilliiniresistenssiä, stafylokokkia, staphylococcus aureusta. Myöskin tämä e-koli, escherichia koli, on tyypillinen resistenssimuoto, joka johtuu tietysti yleisesti liiallisesta antibiootin käytöstä mutta myöskin siitä, että sitä käytetään elintarvikkeiden tuotannon yhteydessä, jolloinka nämä ihmisen elimistön omat bakteerit myös muuttuvat ja tapahtuu mutaatioita, ja sen tuloksena syntyy näitä resistenttejä kantoja.

Sitten tästä Evirasta ja lintuinfluenssasta eli tästä avian influenzasta, niin kuin sen ainakin yksi tieteellinen nimi on. Tämä on ongelma mielestäni, ja tässä haluan painottaa myös sitä, että myös mielestäni ministeri Korkeaoja on yhtynyt näkökulmaan siinä suhteessa, että ollaan hyvin helposti ylireagoimassakin. Tämä itse epidemia ei ole kehittynyt pandemiaksi. Sen ilmaantuminen ihmisessä on pysytellyt lähinnä niillä alueilla, millä ihmiset yöpyvät samoissa tiloissa kuin siipikarja, ja näin ollen siellä on sitten tapahtunut hyvin läheinen kontakti ja tämä tauti on sitten siirtynyt myös ihmiseen. Runsas 200 ihmistä on menehtynyt maailmanlaajuisesti tähän. Tässäkin on hyvä todeta, että tähän kotoiseen ihmisen omaan influenssaan Suomessa vuositasolla menehtyy yli 1 000 ihmistä. Näin ollen nämä eivät ole millään lailla edes keskenään mitattavissa siinä mielessä, että ne olisivat yhtä vaarallisia.

Tämä ylireagointi on johtanut myös sellaisiin harmillisiin asioihin, mistä ei ehkä kannata tässä vaiheessa puhua. Mutta joka tapauksessa lopuksi toteaisin itse selonteosta, että tämä on helppolukuinen. Tässä vaiheessa varmasti myöskin on hyvä, että se on näin pelkistettyä. Se ei kaikkia asioita tietenkään pysty pitämään sisällään, mutta näin alkajaisiksi hyvä näin ja sitten jatkossa sitä tulisi todella kehittää eteenpäin siihen suuntaan, mitä täällä on jo aikaisemmin puhuttu.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kun on puoli kuudesta saakka kuunnellut ja seurannut osittain salissa, osittain omassa huoneessaan tätä keskustelua, niin täytyy hämmästellä, ovatko todella vaalit vaikuttamassa siihen. Muun muassa ed. Sirnö viittasi, että perussuomalaiset eivät ole käyttäneet puheenvuoroa, ja muun muassa ed. Vihriälä, viidennen kauden kansanedustaja, puhui lihapadoista. Missähän ed. Vihriälä tällä hetkellä on? Saattaa olla lihapatojen ääressä. Minun mielestäni aikaisempina vuosina tällainen henkilökohtainen heittely edes vaalien alla ei ole ollut käytäntöä, mutta ehkäpä uusi käytäntö on tämän suuntaista, jota en toivoisi kyllä, vaikka en ole täällä ollut kuin runsaat 19 vuotta kansanedustajana.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni selonteko sinällään on asiallinen, ja eräs asia, jonka ed. Pentti otti erittäin konkreettisella tavalla esille, on tehomaatalous, johonka monessa muussakin puheenvuorossa on viitattu. Se on sellainen asia, johonka, olkoon sitten lausunnonantajavaliokunta taikka mietinnön antava valiokunta, pitäisi perehtyä, koska näihin resistenssi- ja muihin asioihin, mitä edellinen puhuja puhui, en osaa ottaa mitään kantaa. Mutta käytännössä tuntuu siltä ainakin niin sanottujen kuulopuheitten mukaan, että sairastavuus kotieläintiloilla on lisääntynyt huomattavasti siitä, kun yritetään viedä ihan huippuun näitä.

Myöskin siitä, mihin ed. Ranta-Muotio osittain viittasi maataloustulon osalta, itse sanoisin sen, että lehtitietojen mukaan EU-aikana se on puolittunut ja viimeisten neljän vuoden aikana pudonnut 28 prosenttia. Silloin kun valiokunta pohtii näitä asioita ja tekee mietintöä, minun mielestäni kannattaisi peilata, onko järkevää tehostaa ja tehostaa koko ajan.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti viittaan tässä näin aluksi eduskunnan 16.6.2006 yksimielisesti hyväksymään mietintöön maatalouspoliittisesta selonteosta, jossa sanottiin, että maamme elintarviketutkimus on jo nyt maailmanlaajuisesti ajatellen korkeatasoista ja sen tuloksena on kehitetty useita merkittäviä tuotteita, muun muassa ksylitoli ja kaurasta tehdyt jogurtin kaltaiset tuotteet.

Valiokunta piti kesällä tärkeänä sitä, että tutkimustyön ja elintarviketalouden yhteistyötä kehitetään siten, että tutkimustulosten hyödyntämistä tuotantotoiminnassa voidaan tehostaa, mutta olen huolissani siitä ja kristillisdemokraateissa olemme kantaneet huolta siitä, että vaikka tutkimusmäärärahojen taso on pidetty korkeana, varoja ei ole ohjattu mielestämme riittävästi uusien terveysvaikutteisten viljelykasvien etsimiseen ja perinteisten kasvi- ja kotieläintuotteiden mahdollisten terveysvaikutusten tutkimiseen.

Muun muassa ed. Sirnö, vasemmistoliiton edustajat ja kristillisdemokraatit ovat kantaneet huolta siitä, että yksi selkeä painopiste on se, että pystymme kilpailemaan Baltian maiden elintarviketuotannon kanssa. Siksi ruuan arvonlisäveroa on vakavasti pohdittava tulevassa hallitusohjelmassa, ja olemme siitä jo vuosi sitten äänestyttäneet eduskuntaa, että tulevissa veroratkaisuissa ruuan alv-alennus otettaisiin esille, ja tätä kannattivat silloin vasemmistoliitto ja muun muassa perussuomalaiset, ja tähän toivon jo tältä eduskunnalta toimenpiteitä, mutta mikäli siitä ei yksimielisyyteen päästä, niin viimeistään seuraavan hallituksen on veroratkaisussaan tämä asia huomioitava.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Rouva puhemies! Vanhasen hallituksen aika jää kyllä aika synkin luvuin historiaan maaseudun ja maatalouden osalta, ja vielä nyt viimeisessäkin budjettikirjassa, joka on eduskunnan käsittelyssä, käytännöllisesti katsoen kaikkia maaseudun kannalta tärkeitä määrärahoja leikataan. Se on kohtuutonta, kun nähdään se tilanne, mikä maaseudulla on. Tässä keskustelussa on käytetty puheenvuoroja maatalouden kehityksestä, ja peruskysymys turvallisuudenkin kannalta on se, että meillä on kotimainen maataloustuotanto ja sen jalostus. Jos se ajetaan alas, niin kuin nyt on tapahtumassa kasvavalla, kiihtyvällä vauhdilla Vanhasen hallituksenkin aikana, niin tilalle tulee EU-alueelta ja ehkä Brasiliasta asti hyvin epävarma, laadultaan huono elintarvike ja se kun valtaa meidän myymälämme ja käytön, niin tilanne on poissa hallinnasta. Tässä tilanteessa on kyllä vakavasti vedottava hallitukseen, että maatalouden ja maaseudun kehitystä ei ajeta tällä tavalla alas kuin nyt on tapahtumassa.

Arvoisa puhemies! Eilisessä Maaseudun Tulevaisuudessa on muun muassa kirjoitus otsikolla "Maataloustulo sukeltaa tänä vuonna 7 prosenttia". Viime vuonna se sukelsi 14 prosenttia, ja Vanhasen hallituksen aikana se tulee sukeltamaan yhteensä 28 prosenttia, kun se edellisellä vaalikaudella sentään aika reippaasti kasvoi. Maataloustulosta tänä vuonna putoaa pois 65 miljoonaa euroa, ja se on kohtuuttoman suuri summa. Tämän kirjoituksen mukaan maataloustulon syöksykierre merkitsee vyön kiristystä (Puhemies koputtaa) jatkaville viljelijöille.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä siis Maaseudun Tulevaisuuden, joka on alan ammattilehti, kirjoituksessa eilen todetaan näin, että vuoden 2006 maataloustulo jää noin 860 miljoonaan euroon, kun se viime vuonna ylsi 925 miljoonaan euroon ja viime vuonnakin tapahtui se 14 prosentin leikkaus. Maataloustulo mittaa maatalousyrittäjien omalle työlleen ja omalle pääomalleen saamaa korvausta. Maataloustulo pienenee neljättä vuotta peräkkäin reaalisin hinnoin laskien. Tämän vuoden maataloustulo on reilun neljänneksen pienempi kuin vuonna 2002, ja EU-jäsenyyden aikana maataloustulo on romahtanut puoleen. Näin kirjoittaa MTK:n lehti Maaseudun Tulevaisuus, joka minullekin kotiin tulee ja jota tarkkaan pyrin seuraamaan. Tämä on karua kieltä ja tämä johtaa siihen, mitä tuosta äsken sanoin, että meillä on tällä kehityksellä se tilanne edessä, että suomalainen maataloustuotanto hiipuu ja jostakin tulee ruoka tilalle EU-kolhoosin vapaiden markkinoiden aikana. Tilalle tulee ruoka Euroopasta, jossa muun muassa, niin kuin ministeri aikaisemmin totesi, salmonella on eräiltä osin 80-prosenttisesti mukana tuotteissa ja keskimäärinkin 30 prosenttia siipikarjatuotannosta on salmonellan saastuttamaa, puhumattakaan, että rehusaasteita tai rehun heikkouksia on, ja lisäksi tulevat nämä geenimuunnellut tuotteet, jotka jo ovat livahtaneet suomalaisten kauppojen hyllyille, eli tilanne on tältä osin mielestäni hyvinkin huolestuttava ja sen toteaa tämä Mtt, jota valtio rahoittaa budjetista. Toki hallitus leikkaa sen rahoitusta erittäin rankasti, en tiedä johtuuko lähes 30 prosentin leikkaus siitä, että tulokset eivät tyydytä, mutta ainakin luotan, että se on valtion rahoittamana puolueeton tutkimuslaitos näissä asioissa ja ilmeisesti tässä maassa ainoa maatalouden tutkimuslaitos.

Eli tämä politiikka, jota Vanhasen hallituksen aikana on maatalouden ja koko maaseudun osalta harjoitettu, (Min. Heinäluoma: Erittäin uskottavaa!) on ollut synkkää. Se on ollut keskittävää. Se on kääntänyt selkänsä maanviljelijöille ja maaseudulle monella tavalla, ja tällä tiellä, arvoisa ministeri Heinäluoma, tällä tiellä ollaan kyllä nyt pian mieron tiellä, kun joudumme syömään saastunutta eurooppalaista tai muun maailman ruokaa. Ministeri Heinäluoma kävelee tuolla ryhdikkäästi, komea mies, kohti kahvilaa. Toivoisin, että ministeri tulisi vielä tänne meidän kanssamme vähän keskustelemaan, jos sosiaalidemokraattinen puoluekin olisi koko maan puolue. Totean, että tuolla omassakin kunnassa myös sosiaalidemokraattiset valtuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet ovat varsin huolissaan tästä maatalouden ja maaseudun kehityksestä, mutta heidän äänensä ei näköjään kuulu puoluejohtoon asti puolueessa, joka on kuitenkin vahvin vaikuttaja tässä. Meillähän on hallitus, joka on keskustajohtoinen, mutta demarivetoinen, ja se näkyy tässä politiikassa. Maatalouspolitiikkaa valitettavasti hoidetaan vasemmalla kädellä eli sosiaalidemokraattien toimesta, ja se ei kyllä oikein tulevaisuuden näkökulmia valoisaksi osoita.

Arvoisa puhemies! Vielä kun ministeri Heinäluoma on paikalla, niin totean, että maataloustulo on teidän ja Vanhasen hallituksen aikana pudonnut 28 prosenttia. Te olette antaneet varallisuusveron anteeksi kaikkein rikkaimmille palkansaajille, varsinkin hyvätuloisille on tullut erittäin suuret veronkevennykset ja palkankorotukset. Eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat ovat jääneet nollatasolle, vähän miinukselle, kun indeksitarkastuksia niihin ei kaikkiin tehdä, ja maatalousväki on joutunut kärsimään jopa neljänneksen tulonmenetyksen tällä vaalikaudella. Eikö tämä yhtään kosketa? Tämä on, herra ministeri, myös turvallisuuskysymys, koska jos me ajaudumme tuontiruuan varaan, niin me saamme paljon huonompaa ruokaa kuin mitä meillä on kotimaassa. Meillähän tämä on nyt tavattoman hyvällä tasolla, mutta vaarat uhkaavat ja silloin ollaan uudessa tilanteessa kansanterveyden kannalta ja monessa muussa mielessä. Tämä on todella todella vakava kysymys, ja toivon, että valiokunta — ja jos tämä menee kahteenkin valiokuntaan, niin kuin ehkä olisi syytä, koska esimerkiksi nämä geenimuunteluasiat ja myrkkykysymykset ovat niin vakavasti otettavia, että ympäristövaliokuntakin voisi asiaan hieman jotakin sanoa — että molemmat valiokunnat, ainakin maa- ja metsätalousvaliokunta, paneutuvat asiaan hyvin vakavasti ja antavat, jos tämä hallitus on kovakorvainen eikä enää mitään tee, ainakin seuraavalle hyvät ohjeet siitä, että Suomen kansa tulee ruokkia suomalaisella laaturuualla jatkossakin.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä, että tosiaan me jokainen voimme vaikuttaa omaan terveyteemme. Se valinta alkaa useimmiten ruokakaupasta, ja lähiruoka ja suomalainen ruoka on terveellistä, niin kuin tutkimuksissa on osoitettu, ja suosimalla suomalaista voidaan vaikuttaa paitsi työpaikkojen syntyyn myöskin siihen, että työnnämme elimistöömme vähemmän lisäaineita ja samalla vähennämme hiukkaspäästöjä, kun kuljetusmatkat lyhenevät.

Haluaisin kysyä ministeriltä vielä, kun kesällä valiokunta edellytti, että elintarviketalouteen liittyvän tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan sekä neuvonnan riittävä rahoitus turvataan, niin miksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle tästä lisäyksestä ei ole jaettu osuuksia vaan päinvastoin tutkimus- ja kehittämistoiminnan samoin kuin neuvonnan rahoitusta on tällä hallituskaudella vähennetty.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi käytti aivan hyvän, huolestuneen puheenvuoron tästä maatalouden kannattavuuskehityksestä. Siinä oli vaan nyt kärjistetty turhan takia se, että se johtuisi Vanhasen hallituksesta. Tämän vuoden maataloustulon alenemisen, mikä tässä lehtikirjoituksessa mainitaan, yksi suuri syy on tämä kuivuus. Tuskin se kuivuus on Vanhasen hallituksen syytä. Tähän täytyy lisätä polttoaineveron huojennus, joka on nyt parhaillaan tiloilla haussa vuotta 2005 koskien, ja ensi vuoden verotuksessa se koskee tätä vuotta. Se on toki vain 20 miljoonan taso, mutta kuitenkin muuttaa näitä prosenttilukuja jo parempaan suuntaan.

Mutta kyllä, aivan niin kuin hallituksen maatalousselonteossakin keväällä jo todettiin, maatalouden kannattavuus on se ykköshuolenaihe tässä elinkeinossa. Se on koko EU-ajan ollut vaikea tilanne. Vanhasen hallituksen aikana kuitenkaan tukitaso ei ole laskenut. Se on se, mihin voivat yhteiskunta ja valtiovalta vaikuttaa. Tuotteiden hinnat esimerkiksi sianlihassa ovat laskeneet, ehkä teurastamoiden kilpailusta johtuen. Se on sellainen, johon eivät voi taas politiikka ja valtiovalta vaikuttaa, samoin kuin sekään, että tuporatkaisut ja muut nostavat tuotantovälineiden hintoja, ei ole aivan hallituksen käsissä. Energiaverotus on se keino, mitä on käytetty, samoin sukupolvenvaihdosten verohuojennus. Nyt on myös ollut aika voimakas investointibuumi. Se näkyy tässä maataloustulossa. Se netto näkyy vasta muutaman vuoden päästä. Nyt on maataloustulo alimmillaan, kun siellä on poistot suurimmillaan.

Ed. Kankaanniemi hiukan liian yksioikoisesti tulkitsi tätä tilastoa. Sinänsä peruslinja on oikea, mutta liian yksioikoinen tulkinta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minunkin täytyy todeta, että kyllä ed. Kankaanniemi nyt vähän vetäisi sinänsä reippaalla ilmaisulla mutta vähän niin kuin pieleen. (Välihuuto) — Kyllä minä tiedän, että se näyttää, mutta katsotaanpas, mitä se pitää sisällään.

Ensinnäkin yksi, joka siinä on epäonnistunut, on MTK. Sehän on maataloustuottajien etujärjestö. Hallitus on yksi tekijä, mutta MTK on keskeinen etujärjestö. Miksei se ole hoitanut paremmin asioita? Edelleen ed. Kankaanniemi ei kiinnitä huomiota siihen äskeisessä lausunnossaan, että viljelyala on kasvanut ja edelleen norkkilistalla meidänkin alueella on 9 000 hehtaaria odottamassa tukien piiriin pääsyä, siis äskettäin tehtyä raiviota. Kysymys onkin kai siitä, tuotetaanko oikeita tuotteita oikeilla alueilla. Sitten tietysti tähän asiaan liittyy tällainen kuivuus, joka on ihan vaan sitä normaalia vaihtelua, että viljelyalojen tuotanto-olosuhteet eivät ole aina samanlaisia.

Sitten vielä kaiken huippu: Hän oivalsi, että vain Mtt tekee maataloustutkimusta. Helsingin yliopistolla on iso laitos, joka tutkii muun muassa näitä täsmälleen samoja asioita.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Itselläni kun ei ole yhtäkään väitöskirjaa takana, niin on vaikea tietysti tällaisiin tieteellisiin asioihin ottaa kantaa, mutta luotan siihen ainakin jonkin verran, kun lehdissä kirjoitetaan siitä, että viimeisen neljän vuoden aikana maataloustulo on laskenut neljä vuotta peräkkäin, ja siinä tulossa mitataan se, paljonko maatalousyrittäjä saa palkkaa omalle työlleen ja sille sijoitetulle omalle pääomalleen. Eli minua ainakin huolestuttaa se kehitys, joka tällä hetkellä on. Itse en halua ottaa kantaa siihen sen enempää, mitä arvostamani kansanedustaja Ranta-Muotio tässä otti esiin, mutta kun lehtitietojen mukaan on neljä vuotta peräkkäin laskenut, niin kyllä minun mielestäni se on jo aika huolestuttavaa. Onko se sitten EU:n syytä tai ei, mutta tehokkuutta aina vaan vaaditaan lisää ja lisää, ja tämä on lopputulos.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä selitys oli Maaseudun Tulevaisuudessa eilen, ja tietysti on mukava sitten, kun huomenna tai ehkä tulevina päivinä näemme vastineen tähän, että Maaseudun Tulevaisuus kirjoittaa väärin tai yksipuolisesti. Luin tämän koko jutun ja myös tämän "Neljä maitotilaa päivässä luopunut tuotannosta tänä vuonna" -jutun. En minä ole nyt niin kamalasti osannut epäillä, etteikö Maaseudun Tulevaisuus ja Mtt tutkimuslaitoksena tekisi suhtkoht rehellistä työtä ja viljelijäväestön etujen puolesta, mutta voi olla tietysti, että olen väärässä. Se on aika kova syytös tietysti, mitä täällä kuultiin sekä Mtt:tä että Maaseudun Tulevaisuutta ja MTK:takin vastaan.

Arvoisa puhemies! Ed. Ranta-Muotio pani syyksi kuivuuden. No joo, se on tänä vuonna varmasti osatekijä, mutta viime vuonna, 2005, ei kuivuutta ollut ja silloin maataloustulo aleni 14 prosenttia, tänä vuonna 7 prosenttia, on tämä Mtt:n tieto, ja koko nelivuotiskautena 28 prosenttia. Ei se yhden kesän kuivuus voi olla kyllä se tekijä, joka tämän selittäisi.

Mitä hallitus on tehnyt? Se sopi silloin kauan sitten tupon yhteydessä tavallaan maataloustuposta, että polttoaineveron huojennusta annetaan, ja ed. Ranta-Muotio sanoi, että nyt on haettavissa vuoden 2005 huojennus. Kyllä on hidasta. Ei yksikään SAK:lainen liitto hyväksyisi sitä, että kahden kolmen vuoden kuluttua on haettavissa se etuus, mikä on luvattu jo kauan aikaisemmin. (Ed. Vistbacka: Ja itse kustannettava vielä!) Tämä on kyllä hävytöntä maatalouspolitiikkaa. Lisäksi sanoisin, että esimerkiksi lomitusasiat ja tällaiset kysymykset ovat jääneet hoitamatta ja ovat edelleen huonolla tolalla. Kyllä on muutakin kuin näitä keinoja, mitä ed. Ranta-Muotio sanoi, kotimaisen maatalouspolitiikan hoitamiseksi, tai sitten tämä EU on, niin kuin se onkin, täysin kelvoton asioidemme hoitajaksi.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Kankaanniemi on lukenut aivan hyvän arvostetun tutkimuslaitoksen eli Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen, tuloksia, mutta ei ole lukenut kovin tarkkaan, koska siellä todetaan viime vuoden 14 prosenttia ja että siitä 4 prosenttiyksikköä johtuu tukien siirtymisestä eri vuoden puolelle. Sitten kiinnittäisin huomiota siihen — olen päässyt nyt leipälajiini, olen maatalousekonomisti, työssä ollut kauan, 16 vuotta — että maataloustulossa pitäisi aina huomioida myös, mikä on se tuntimäärä ja tilaluku, jos aivan tarkkoja prosentteja puhutaan. Myönnän, että se on laskenut per tuntikin, jos työansio lasketaan. Tilaluku on vähentynyt, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, neljä maitotilaa vähentynyt päivässä, niin siellä menee sen verran tuntejakin pois. Mutta kannan saman huolen, että tämä kannattavuus on liian huono.

Mutta mitä hallitus on voinut tehdä, niin ei kovin paljon enempää, koska tukitaso neljän vuoden aikana ei ole laskenut. Kustannuksia olisi ehkä voinut enemmän vielä keventää, polttoaineveroa ja muuta. Mutta tuotehinnat syntyvät markkinoilla ja markkinajärjestelmät ovat sellaiset, että esimerkiksi lihapuolella kilpailu aiheuttaa sen, että joku sianlihan hintataso on EU:n keskitason alapuolella. Mutta maidon hinta meillä on pysynyt EU:n keskitason yläpuolella, kun markkinointi on riittävän keskittynyt, tuottajien oma järjestelmä. Tämä on hyvin monitahoinen juttu, mutta siitä olen samaa mieltä, että ellei ole kannattavaa maataloutta, ei tarvitse kotimaisesta elintarviketurvallisuudestakaan paljon puhua tulevina vuosina.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä ehkä menee vähän jankuttamiseksi, mutta menköön nyt. Asia on tärkeä.

Korostan sitä, että meidän on syytä katsoa tätä neljän vuoden jaksoa, ja se on se 28 prosenttia. Siinä ovat tuet siirtyneet vuodelta toiselle. Niin täällä sanotaankin, mutta se näkyy seuraavana vuonna. Esimerkiksi viime vuodelta kun siirtyi, 4 prosenttia vaikutus oli viime vuoden tappioon. Tänä vuonna se sitten on näkyvissä taas vastaavasti. Eli neljän vuoden jaksona 28 prosenttia maataloustulo on alentunut. Kyllä se on häpeällinen luku Vanhasen hallituksen aikana.

Mutta tuntipalkkaa en muista. Sen muistan, että viimeksi, kun näin tilaston, viljelijän tuntipalkka oli noin 4 euroa, kun palkansaajan keskimääräinen tuntiansio oli noin 17 euroa. Kyllä tämäkin kertoo siitä, mihin suuntaan on menty ja mikä on tilanne. Mielestäni ei ole yhtään ihme, etteivät nuoret suurella innolla lähde maatalousyrittäjiksi. Ei siellä ole lähellekään vastaaviin ansioihin mahdollisuutta kuin on jossakin muualla, ja kun väestö ikääntyy ja vähenee, niin tilanne käy kyllä hyvin huolestuttavaksi koko maatalouselinkeinon ja sitä kautta meidän maatalous- ja elintarviketurvallisuutemmekin kannalta.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Suomen tulee olla edelläkävijä myöskin ja kehittää elintarviketuotannon eettisyyttä ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi myös Euroopan unionissa. Tässä mielessä näemme edelleenkin kristillisdemokraatteina tärkeäksi, että tuetaan ja huolehditaan siitä, että niiden edellytykset kehittyä säilyvät. Eli perinteiset perheviljelmät tuovat maaseudulle työpaikkoja ja ovat myös tärkeitä rakennetun maiseman hoitajia väljästi asutussa maassamme. Vaikka maatalojen määrä laskee ja tuotantomäärät vähenevät, niin tavoite on, että tilojen kannattavuus ja maataloustulo tilaa kohti voisi edelleenkin kasvaa tulevalla hallituskaudella ja kirjanpitotilojen työansio euroa per tunti voisi nousta.