Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Aivan aluksi haluan kiittää eduskunnan enemmistöä ja suuren valiokunnan huomattavaa enemmistöä ihmisten tasa-arvoa edistävistä linjauksista. Viimeiset puoli vuotta pelkäsin, että istuva eduskuntamme osoittautuu arvokonservatiivisemmaksi kuin mitä suomalaiset ovat, siis ne ihmiset, joita meidän pitäisi edustaa. (Ed. S. Lahtela: Siitä voidaan olla montaa mieltä!) Näin myös painajaisunia siitä, miten lapsen edun nimissä osa keskuudessa elävistä lapsistamme leimataan vääränlaisiksi, sellaisiksi, joilla ei olisi ollut oikeutta syntyä. Onneksi painajaisuneni ei toteutunut, vaan eduskunnan enemmistö kunnioitti lapsen oikeutta olemassaoloonsa, lapsen oikeutta tulla hyväksytyksi riippumatta siitä, miten hän on syntynyt tai ketkä hänet ovat kasvattaneet. Ja ennen kaikkea eduskuntamme enemmistö laittoi pisteen ennakkotapaukselle, jossa perustuslakimme syrjimättömyysperiaatteesta poiketaan siten, että ihmisen sukupuoli tai ominaisuus antaa oikeuden syrjiä ja polkea joidenkin ihmisten oikeuksia.

Arvoisa puhemies! Silti huolestuin eilen aamulla kuullessani toveri Sasin seikkailusta hedelmöityksen maailmassa. Ed. Sasin tekemät muutosesitykset suuressa valiokunnassa eivät vahvistaneet uskoani siihen, että hän perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana itse noudattaa oman valiokuntansa linjauksia. Hän esitti myös jotakin sellaista, mikä ei noudata perustuslakimme yhdenvertaisuusperiaatetta, ja pahinta mielestäni oli, että hänen esityksensä oli vastoin aiemman perustuslakivaliokuntamme linjauksia. En myöskään pidä täysin tämän ajan parlamentaaristen periaatteiden mukaisena, että salissa voittanutta kantaa yritetään pääperusteiden osalta kumota. Toki eduskuntakäytäntömme sen sallivat, mutta mielestäni tämän mahdollisuuden hyväksikäyttö etenkin tässä tilanteessa ilmaisee välinpitämättömyyttä parlamentarismin perusydintä kohtaan eli sitä, että enemmistön kanta voittaa silloinkin, kun kyse on arvovalinnoista. Suuren valiokunnan moninkertainen enemmistö oli onneksi ed. Sasin kanssa eri linjoilla.

Arvoisa puhemies! Todennäköisesti lain etenemisen tiellä on vielä muutamia kiemuroita, joita saatamme täällä tänäänkin kuulla ja jotka kumpuavat lähinnä joidenkin poliitikkojen tai poliittisten ryhmien oman profiilin nostamisesta. Ilman suuren valiokunnan tragikoomista Sasi-farssia en ehkä kiinnittäisi asiaan ollenkaan huomiota, mutta Sasi-farssin jälkeen on herkullista palauttaa mieleen, mitä hänen oma puoluetoverinsa totesi ajaessaan eriarvoistavia rajoituksia hedelmöityshoitojen saajiin.

Soveltaakseni kyseistä puheenpätkää nykytilanteeseen, olen muuten suorassa lainauksessa korvannut sanat "lakivaliokunnan enemmistö" sanoilla "hallituksen alkuperäinen esitys" ja muuttanut vastalause-sanan "valiokunnan yhden äänen enemmistöksi". Näillä muutoksilla lainaan lakivaliokuntakollegaani, ed. Saloa: Hänen mukaansa tämän käsittelyn yhteydessä on kuitenkin tullut esiin uskomattomia piirteitä, kun on kerrottu, että mikäli hallituksen alkuperäinen esitys voittaa tässä laissa ja lakivaliokunnan yhden äänen enemmistön rajoitukset eivät tule hyväksytyksi, niin äänestyksessä hävinneet tekevät kaikkensa hylätäkseen koko tämän lain. Tästä ovat kuitenkin oikeusministeriön edustajat, kaikki asiantuntijat lakivaliokunnassa todenneet, kuinka tärkeä lapsen oikeuksien kannalta, isyyslain kannalta, erilaisten säännösten kannalta on, että tämä laki saadaan voimaan. Nyt tämä suvaitsevaisuus on mennyt niin pitkälle, että ilmoitettu on jo etukäteen, että jos me emme saa tahtoamme läpi, me teemme kaikkemme hylätäksemme koko lain. — Näin siis ed. Salo nyt hävinnyttä ehdotusta tai esitystä puolustaessaan.

Näin vahvojen argumenttien jälkeen olisi odottanut, etteivät salissa hävinneen kannan edustajat käyttäisi hylkäysmahdollisuuttaan. Huhun mukaan näin on kuitenkin tapahtumassa. Mielenkiintoisinta hylkäysesityksessä on, että se ei poikkea salissa voittaneen kannan sisällöstä käytännössä kuin yhden merkittävän asian osalta. Kyse ei ole siitä, kenelle hoitoja sallitaan, hylkäysesityksellähän vahvistetaan ja itse asiassa tehdään hyväksyttäväksi, että hedelmöityshoidot ovat jatkossakin sallittuja miehen ja naisen ja naisen ja naisen muodostamille pareille sekä yksinäisille naisille. Näinhän on ollut jo parikymmentä vuotta ilman lakia. Täällä salissa ja suuressa valiokunnassa voittaneesta esityksestä hylkäysesityksen seuraukset eivät siis poikkea pääperiaatteiltaan, vain lainsuoja hedelmöityshoidoille puuttuu. Ainut merkittävä ero on, että hylkäysesityksen tekijät riistävät hedelmöityshoidoilla syntyneiltä lapsilta oikeuden tietää alkuperänsä 18-vuotiaana. Tämäkö onkin hylkäysesityksen tarkoitus, rajoittaa lapsen tiedonsaantioikeutta, vai onko tarkoitus ainoastaan saada julkisuutta hedelmöityshoidon saajien ja hedelmöityshoidon tulosten kustannuksella?

Arvoisa puhemies! Uskon, että jo kertaalleen testattu enemmistön kanta pitää myös jatkossa, ja olen iloinen, että eduskunnan enemmistö omalta osaltaan mahdollistaa monta iloista perhetapahtumaa ja monta onnellista perhettä siten, että lapsen tiedonsaantioikeus myös turvataan samalla. Eduskunnan enemmistö on myös osoittanut, että todellinen lähimmäisenrakkaus ei kysy ihmisen alkuperää.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Rouva puhemies! Käsittelyssä on nyt suuren valiokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta. Tämä asia sai taannoin täällä ensimmäisen käsittelyn ensimmäisessä osassa eduskunnan enemmistön tuen vastalauseen mukaisena, ja siksi se sitten meni suureen valiokuntaan ja on nyt sieltä tullut tänne jatkettuun, ei taida enää nykyisin käytössä olla tämä jatkettu ensimmäinen käsittely, mutta sitä se nyt kuitenkin on. Tässä käsittelyssä ei enää voi tehdä ehdotuksia sisällön osalta, mutta lähinnä tästä asiasta ja menettelytavoista on kyllä syytä keskustelua käydä.

Sinänsä asiasisällön osalta olen edelleen sitä mieltä, että lainsäädännöllä ei tule tähän maahan hankkia isättömiä lapsia. Niitä on muutoin jo liikaakin. Tämä ei ole heidän arvostukseensa liittyvä kanta, vaan aivan siihen, että eduskunnan lainsäätäjänä tulee kantaa vastuunsa lainsäädännöstä ja sen seurauksista, ja se asia meillä on käsittelyssä tässä yhteydessä. Tämä on siis se sisällöllinen asia, joka ei muutu.

Ed. Sirnölle totean, että kyllä tämä on myös omantunnon kysymys ja sellainen arvokysymys, että on aivan turha syyllistää toisia tai yrittää sillä tavalla vaikuttaa asioihin, että ei saa mielipidettään lausua, ei saa esittää hylkäystä, jos joku sellaista haluaa. Kaikessa lainsäädännössä, mitä eduskunta tekee, on edustajilla perustuslain myötä ja sen antaman valtuuden mukaisesti mahdollisuus tehdä oman harkintansa ja omantuntonsa mukaisia ratkaisuja. (Ed. Sirnö: Sitten pitää myös olla rehellinen, sitä se tarkoittaa!) Näin tulemme tekemään. Olen tehnyt tähän asti ja tulen tässäkin asiassa tekemään, eikä sitä kukaan voi sitoa.

Arvoisa puhemies! Kun tämä asia tuli suureen valiokuntaan eilen, niin siellä pohjana oli tämä eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä syntynyt muoto, joka siis oli vastalauseen pohjalta syntynyt lain sisältö. Siksi se sitten piti suuressa valiokunnassa käsitellä. Suurelle valiokunnalle valiokuntaneuvos oli tehnyt lyhyen kaavan mukaisen mietintöehdotuksen, jonka puheenjohtaja otti nimiinsä, ja sitä edustajista jotkut kannattivat. Itse tein ehdotuksen, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin lakivaliokunnan mietintöön sisältyvä lakiehdotus. Sitä kannatti ed. Akaan-Penttilä. Lisäksi ed. Sasi teki kaksi pykäläkohtaista muutosehdotusta siihen esitykseen, joka oli täällä syntynyt, saanut enemmistön, ja sitä myös ed. Akaan-Penttilä kannatti. Ajauduttiin äänestykseen. Siinä oli melkoinen sekasotku, mutta siitä jotenkin selvittiin, kun pykäliä luettiin, ja mielestäni menettelytapa lopulta oli oikea. Ensin äänestettiin pohjasta: puheenjohtaja Vilénin nimiinsä ottama mietintö vastaan allekirjoittaneen pohjaesitys. Kun siitä äänestettiin, niin äänestystulos oli 21—4, eli esitykseni hävisi. Sen jälkeen äänestettiin hyväksyttyä pohjaa vastaan ed. Sasin kahdesta ehdotuksesta. Ne hävisivät äänestyksessä sitten vähän vaihtelevin numeroin. Itse kannatin vain toista ed. Sasin ehdotusta, en ensimmäistä.

Tämä käsittely meni näin, ja tilanne oli siltä osin aivan selvä. Sitten kuitenkin, kun käsittely oli päättynyt, ilmoitin, että haluan jättää vastalauseen, mutta minulle ilmoitettiin, että vastalausetta ei voida jättää, kun suuren valiokunnan mietintö on tässä lyhyessä muodossa ja kun se päättyy ponteen, että suuri valiokunta yhtyy eduskunnan asiassa tekemään päätökseen. Näin ollen vastalausetta ei otettu vastaan, vaikka sen allekirjoitettuna jätin normaalilla tavalla. Siksi sitä ei ole tässä mietinnössä mukana, ja mietintö on siinä muodossa kuin se meillä on nyt jaettuna ikään kuin yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin pahoillani siitä, että eduskunnan suuren valiokunnan työjärjestys, jonka suuri valiokunta itse on itselleen vuonna 2000 viimeksi hyväksynyt, on muotoiltu siten, että tällaisessakaan asiassa ja yleensä asiassa, joka siellä käsitellään tämän tyyppisesti, ei voi jättää vastalausetta mietintöön ja julkisuuteen. Eduskunnan täysistunnon pöytäkirjoihin jää mietintö, joka antaa sen kuvan, että asia on ollut yksimielinen suuressa valiokunnassa. Erityisesti tämän tyyppisessä asiassa, kuin tässä on kysymyksessä, katson, että tämä on täysin kohtuutonta, antaa väärän, harhaanjohtavan kuvan. Olisi voinut olla niin, että tulos olisi ollut vaikka 13—12 ja 12:n mielipide, nyt meitä oli vain 4, 12:n mielipide olisi jäänyt pimentoon myös, jos lehdetkään siitä eivät olisi kirjoittaneet. Kaikki lehdethän eivät kirjoittaneet tästäkään äänestyksestä. Näin kansalle saattaa jäädä täysin väärä kuva siitä, miten asian käsittelyssä on edetty.

Näytti vähän siltä — uskallan sen sanoa, vaikken ketään syytä — että tiettyjä järjestelyjä oli eilenkin tehty, että ne suuren valiokunnan jäsenet, jotka täällä äänestivät ensimmäisessä käsittelyssä lakivaliokunnan mietinnön mukaan, sen puolesta, olivat poissa suuren valiokunnan kokouksesta eilen ja tilalla oli niitä, jotka olivat äänestäneet vastalauseen mukaisesti. Jos se on ollut tarkoituksellista, on tietysti vähintään kyseenalaista, että näin menetellään. Jos se taas ei ole ollut tarkoitus, niin tietysti perustellusta syystä aina poissaoloja voi olla ja varajäsenet tulevat tilalle. Mutta jos nyt osa valiokunnan jäsenistä haluaa sen tähden olla poissa valiokunnan kokouksesta, että eivät halua tällaisen mietinnön alle nimeään, joka osoittaa, että asia olisi yksimielinen, niin he joutuisivat juoksemaan ulos valiokunnan kokouksesta, jotta sitä nimeä ei siihen mietintöön tule. Entä sitten, jos heitä olisi niin monta, että valiokunnan päätösvalta menisi heidän mukanaan ulos? Tilanne on mahdoton.

Tällainen tilanne meillä nyt on suuren valiokunnan työjärjestyksen mukaan. En protestoi sitä, että näin tapahtui, koska virkamiehet, valiokuntaneuvos, menettelivät sen työjärjestyksen säädöksen mukaan, joka tällaisen mahdollistaa. Mutta aion kyllä tehdä suuren valiokunnan työjärjestykseen muutosesityksen ja toivon, että se saisi tukea niin, että tällainen mielestäni täysin kohtuuton menettely poistetaan. Tämähän voi toteutua kenen kohdalla tahansa tässä salissa ja asiassa kuin asiassa, mutta tässä se tuli omalle kohdalle ja totean, että en ole tyytyväinen tilanteeseen. Lisäksi totean, että todella tarjosin vastalausetta, jossa ehdotin, että eduskunta hyväksyisi lain hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta lakivaliokunnan mietinnössä 12/2006 vp esitetyssä muodossa, ja edelleen olen sitä mieltä, mutta nyt ei voi esityksiä tehdä, niin että on pakko tyytyä näihin sanoihin ja näiden kirjauttamiseen eduskunnan pöytäkirjaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuoron jälkeen on helppo yhtyä puheenvuorossa esitettyihin tosiasioihin, että näin on, näin vaan valitettavasti on olemassa. Eduskunnassa on tämä valittu demokratia toiminut sisällön suhteen. Se, mitä siitä seuraa, sen näkevät jälkipolvet ja se näkyy myöhemmin.

Kun ed. Sirnö puhui täällä lähimmäisenrakkaudesta, niin asia mielestäni jäi siihen, niin kuin ennakkoon olen miettinytkin, että tämä voittanut osapuoli, eduskunnan naisliike, siskojen yhteisö, niin kuin jossakin on nimitetty, sai enemmistön ja se oli sitten vaan äänestyksen tulos. Kun tämän jälkeen maailma etenee ja muuttuu sellaiseksi, että myöhemmässä vaiheessa näkyy, mitä tästä tulee, tulee homoparien adoptio-oikeus, tulee kohdunvuokrausoikeus ja tulee kaikkea muuta tähän perään, niin silloin voi sanoa, että näinhän tässä oli katsottavissakin.

Mutta ihmettelen, ed. Sirnö, että kun te vaaditte tasapuolisuutta, vaaditte oikeudenmukaisuutta, niin miksi te ette tässä yhteydessä sitten vaadi homopareille myöskin tätä hedelmöitysoikeutta tai kohdunvuokrausta tai jotain muuta siihen liittyvää. Silloin minusta tämä menisi kansaan ja avautuisi sellaisena niin kuin se on olemassa.

Suuren valiokunnan suuri enemmistö, kun on lausunut tästä niin kuin on lausunut, valitettavasti tulee käymään se, että äsken ed. Kankaanniemen puheessa esiintynyt teksti ja sisältö siitä, kuinka se on tapahtunut, ei mene suurelle yleisölle eikä suuren yleisön tietoisuuteen, mutta itse ainakin olen sitä valmis jakamaan tulevaisuudessa kaikissa mahdollisissa paikoissa ja luulen ja toivon, että siihenkin tilaisuus syntyy ja tulee. Tulen kertomaan, että näin on tehty, tällainen on eduskunnan arvovalinta ja tämä on ollut tulos.

En käy nyt erityisemmin läpi sitä postia, mitä olen palautteena saanut, mutta kuitenkin täytyy sanoa, että kyllä kansa on valppeilla ja hereillä. Ja sen osalta, itse jos vaaleissa olisin ehdolla, niin olisin kovin tyytyväinen syntyneeseen tilanteeseen ja saamaani palautteeseen, mitä on tullut.

Arvoisa puhemies! Luen yhden sähköpostiin tulleen vastauksen, mikä tähän liittyy ja kuvaa niitä tuntoja, mitä täällä maailmassa tämän osalta liittyy siltä toiselta laidalta. Tämä on lähetetty viime perjantaina 13.10. klo 13.42, eli varsin nopeasti sen äänestyksen ja uutisoinnin jälkeen tämä on tullut: "No, Seppo Lahtela, olette varmaan niitä keskustan patavanhoillisia maalaisliittolaisia, mutta kun te kaiken tiedätte, niin selittäkääpä minulle, miten se Jeesus oikein sai alkunsa. Niin miten? Oliko Maria kaksineuvoinen? Voi pyhä yksinkertaisuus, voi tätä ihmisten tekopyhyyttä! Terveisin Tuula Mesiäinen, filosofian maisteri." Tämä lainaus päättyy tähän, teksti oli siinä kaikki.

Tämä mielestäni kuvaa sen, missä tämä maailma liikkuu ja on ja millä ajatuksilla ihmiset, oppineetkin, lähestyvät kansanedustajaa, joka heidän mielestään on toiminut väärin. En tarvitse tämän kirjoittajan sympatiaa enkä myötätuntoa, mutta ihmettelen sitä ajatusmaailmaa, millä tänne sähköpostillakin kehdataan kirjoittaa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa rouva puhemies! En tässä vaiheessa enää lähde lain sisältöä kommentoimaan, mutta puuttuisin samaan menettelytapa-asiaan, mitä ed. Kankaanniemi toi esille. Meille täällä eduskunnassa varmasti on äärimmäisen tärkeätä se, että omantunnonvapaus ja myöskin ilmaisuvapaus tulee hoidettua lainsäädäntötyön yhteydessä. Jos meillä on tämä tilanne, että suuren valiokunnan työjärjestys itsessään estää sen, meidän on kyllä hyvin vakavasti harkittava — ja toivon, että tästä lähtee terveisiä ihan puhemiesneuvostoon saakka — millä tavalla me voisimme lähteä sitä korjaamaan.

Ed. Kankaanniemi on tekemässä lakialoitetta, vai pitäisikö ihan puhemiesneuvoston lähteä tekemään tästä muutosesitystä, sillä kun todella lukee tämän suuren valiokunnan työjärjestyksen, niin tässä todetaan, että "Valiokunnan mietintöön saa sen sisällöstä poikkeavaa ehdotusta kannattanut jäsen liittää vastalauseen, jos mietintö on päätetty perustella", ja juuri tähän kohtaan nyt sitten kaatuu tämä ed. Kankaanniemen ja muutamien muitten vastalause. Koska tätä mietintöä ei päätetty perustella, niin siihen ei voitu jättää vastalausetta. Siinä mielessä on todellakin kummallista, että omilla säännöillämme estämme sen, että tällainen omantunnonvapaus, ilmaisuvapaus ei loppuun asti pysty toteutumaan. Tähän on ehdottomasti saatava muutos.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan lohduttaa sekä toveri Kankaanniemeä että toveri Essayahia siitä, että lehdistö kuitenkin piti huolta, ettette missään tapauksessa tai teidän poliittinen ryhmittymänne, saatikka ne muutamat muut, jotka äänestivät ed. Kankaanniemen esityksen puolesta, tule leimautumaan koskaan tämän lain kannattajiksi. Heidän nimensä varmasti kirjataan ikuisiksi ajoiksi kaikkiin mikrofilmeihinkin vielä tulevinakin vuosina. Ed. Seppo Lahtela, joudun sanomaan teille jotakin, josta tulette pettymään suunnattomasti. Oletan, että odotatte aikaa, jolloin saatte adoptoida miesystävänne kanssa lapsen tai saatte vuokrata jonkun kohdun, mutta sen verran kertoisin ed. Seppo Lahtelalle, että yksi syy, minkä takia kohdunvuokraus ei ollut tässä yhteydessä, on se pieni fysiologinen ero, mikä on spermanluovuttamisen ja 9 kuukautta raskaana olemisen välillä. Raskaus nimittäin on aina riskitekijä, ja tällä hetkellä meillä ei ole olemassa sellaisia sääntöjä, eikä valitettavasti tällä ajalla, minkä jostain syystä hallituksemme käytti muuhun, myöskään pystytty kartoittamaan, miten niitä riskejä oikeudenmukaisella tavalla lakiin kirjataan, niin että kyse ei todellakaan ole toisen ihmisen hengen vaarantamisesta, mistä pahimmillaan voi olla kyse.

Toinen on ihan oikeasti tämmöinen oikeudellinen ongelma. Suomen lakikäytäntö lähtee siitä, että se nainen, joka synnyttää lapsen, on automaattisesti äiti. Meiltä puuttuu tällä hetkellä äitiyslaki, ja sitä ei oltu valmiita tässä asiassa luovuttamaan, nimittäin ... — Puhemies! Anteeksi, jatkan korokkeelta, merkkivalo näyttää värisevän jo tässä siihen malliin.

(Ed. S. Lahtela: Älkää ujostelko, rohkeasti vaan!) Anteeksi, puhemies! Huomaan aina välillä olevani pitempisanainen kuin kuvittelen paperilla olevani.

Niin, tähän kohdunvuokraukseen liittyy siis tämä oikeudellinen ongelma siitä, että Suomen lainsäädännön mukaan äiti on se nainen, joka synnyttää, ja kohdunvuokrauksessahan tämä olisi se nainen, joka on vuokrannut kohtunsa. Ja koska meiltä puuttuu tämä äitiyslaki, jossa määriteltäisiin jotkut muut määritelmät äitiydelle kuin raskaus ja synnyttäminen, niin tässä tilanteessa tuottaisi suunnattomasti vaikeuksia säätää lakia kohdunvuokrauksesta.

Meillä on nimittäin valitettava esimerkki ihan lähituntumassa. Naimisissa oleva mies ja nainen totesivat monen hoitokerran jälkeen, että heillä ei ole mahdollisuutta yhdessä saada lasta, naisen fysiologia esti sen. Kun hän hedelmöittyi, niin valitettavasti se raskaus keskeytyi toistuvasti. Tämän seurauksena he päättivät turvautua miehen siskoon — siis huomautan: miehen, miespuolisen aviopuolison siskoon — johon istutettiin alkio, joka oli hedelmöitetty niin, että siinä oli tämän vaimon munasolu ja miehen siittiö, eli tämä pariskunta oli biologiset vanhemmat, mutta se ihminen, joka kantoi tätä lasta, oli siis pariskunnan miehen sisko.

Onnettomuudeksi kävi niin, että jostakin syystä odotusaikana, kun odotusaika aika useissa perheissä tuppaa olemaan aika raastavaa, näin olen kuullut, pariskunta päätyi avioeroon, ennen kun lapsi syntyi. Tällä hetkellä tällä fyysisesti oikealla, biologisella äidillä ei ole minkäänlaista oikeutta tähän lapseen, ei edes tapaamisoikeutta, koska lainsäädäntömme mukaan sisko, joka synnytti vaikka kuinka fyysisesti ja biologisesti toisen ihmisen lapsen, on äiti. Tämän tyyppisten isojen juridisten ongelmien takia ainakaan tällä hetkellä ei näytä siltä, että kovin nopeasti Suomessa oltaisiin laatimassa minkäänlaista lainsäädäntöä, joka sallisi kohdunvuokrauksen virallisesti.

Mutta sitten tästä perheen sisäisestä adoptiosta, niin siinä kohdassa, ed. Seppo Lahtela, voitte olla toiveikas. Oletan, että perheen sisäinen adoptio, jos ei se tällä kaudella tule, niin se tulee seuraavalla kaudella joka tapauksessa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tuo ed. Sirnön esimerkki kyllä erinomaisesti kuvasi, miksi Kirkkohallituksen kanta tähän asiaan olisi ollut se kaikkein viisain ja paras, elikkä hedelmöityshoidot olisi sallittu ainoastaan aviopareille ja heidän omilla sukusoluillaan.

Mutta jonkin verran olisin vielä ed. Sirnölle halunnut kommentoida, kun hän sanoi, että ei ole huolta. Kyllä lehdistö on pitänyt huolta julkisuudesta. Minä uskon, että tähän taloon on tullut paljon edustajia, jotka eivät ole tulleet vain sen tähden, että saisivat nimensä lehtiin — esimerkiksi omalta kohdaltani voin todeta, että aikaisempi elämänvaiheeni on kyllä pitänyt huolen siitä, että nimi on tullut ihan tarpeeksi useasti lehtiin — vaan varmasti meitä on paljon täällä sellaisia, jotka haluamme puolustaa niitä arvoja, jotka uskomme oikeiksi, ja haluamme olla ajamassa asioita niitten arvojen pohjalta. Sen tähden uskon, että täällä olijoille ei ole niinkään tärkeää se, onko nimi lehdessä, vaan tulevatko ne asiat hoidettua niin kuin on itse katsonut oman arvomaailman pohjalta oikeaksi. Tämä omantunnonvapauden ja ilmaisunvapauden toteuttaminen loppuun saakka on äärimmäisen tärkeää. Jos eduskunnan omat säännöt estävät sen toteuttamisen, niin silloin minun mielestäni niitä sääntöjä on lähdettävä muuttamaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Lupaan, että tämä on tämän illan viimeinen puheenvuoroni.

Arvoisa ed. Essayah, tarkoituksenani ei ollut loukata eikä väittää teitä julkisuushakuiseksi. Tarkoituksena oli ilmaista vain se, että erityisesti juuri tässä tapauksessa, jossa lehdistö oli hyvin hyvin kiinnostunut siitä, mikä on lain kohtalo, ei ollut sitä pelkoa, mitä esititte, siis tätä huolta, mikä saattaa suuressa valiokunnassa jossakin muussa tilanteessa olla. Tämän lain osalta tätä pelkoa ei ollut, koska lehdistö oli kuin haukka jokaisen nimen perään, joka poikkesi valtavirrasta. Uskoisin, että tämän lain osalta teidän huolenne on aiheeton. Mutta totta on tietysti, että jos joissakin toimintasäännöissämme on jotakin muokkaamisen varaa, niin niihin asioihin pitää puuttua. Jos tämä eduskunta ei sitä tee, niin ehkä se seuraava, missä me kaikki olemme edustettuina, tekee niin.