Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on laki sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta. Viime viikkojen keskustelua niin tässä talossa kuin talon ulkopuolellakin seuranneena voi todeta, että tuntuu olevan suuremmat paineet talon ulkopuolella kuin konsanaan eduskunnassa tämän lain osalta. Kun on kysymys laista, joka koskee 35:tä miljoonaa reseptiä, ja noin viisi miljoonaa suomalaista vuosittain näitten asioitten kanssa joutuu konkreettisesti elämään ja tämän lainsäädännön vaikutukset kokemaan, niin se joukko, joka on ollut äänekkäintä, on ollut muutama yksittäinen henkilö. Viisi miljoonaa ihmistä on ollut aika rauhallisia.

Kyse on hallituksen esityksestä, joka tavoittelee vuositasolla 85 miljoonan euron lääkekustannusten säästöä keskeisimmiltä osiltaan viitehintajärjestelmään siirtymisen kautta. Viitehinnassa on kysymys siitä, että lääkekorvauksen perusta määräytyy halvimman lääkkeen mukaan lisättynä riippuen lääkkeen hinnasta 1,5 tai 2 eurolla ja toisaalta hintalautakunta määrittelee myös enimmäishinnan lääkkeelle, joka mahdollistaa tuon korvattavuuden jatkossakin. Ja kolmas, aivan keskeinen ja tärkeä asia, johon erityisesti potilasjärjestöt kiinnittivät huomiota: jatkossakin lääkärillä on oikeus hoidollisilla ja lääketieteellisillä perusteilla määrätä tuota halvinta korvausluokkaa koskeva lääke, ja tuolloin, kun lääkäri on sen lääketieteellisin ja hoidollisin perustein määrännyt, potilas saa lääkkeen lääkekorvausjärjestelmän piirissä.

Historianahan tässä on se, että maassamme siirryttiin vuonna 2003 lääkevaihtoon, jossa saman vaikuttavan aineen piirissä olevat lääkkeet lääkevaihdon piiriin tulivat. Kolme vuotta sitten lääkelakia muutettiin siten, että siirryimme niin sanottuun tukkuhintajärjestelmään, ja tuolloin tehtiin myös eräs muutos tähän lainsäädäntöön, johon yksityiskohtaisemmin palaan. Tämä muutos liittyi siihen, mitä lääkkeitä vaihtokelpoisten lääkkeitten joukkoon kuuluu.

Siirrymme siis viitehintajärjestelmään, jossa oleellista on se, että lakiehdotuksen mukaiseen geneeriseen viitehintajärjestelmään sisällytetään vain samaa lääkeainetta saman määrän samassa lääkemuodossa sisältävät valmisteet, kun saatavilla on vähintään yksi rinnakkaisvalmiste. Tämä on se keskeisin asia. Lisäksi pakkauskoon tulee olla lähes sama kuin muilla ryhmän lääkkeillä. Siinäkin tilanteessa, että lääkäri on tuon halvemman lääkkeen määrännyt, potilaalla on niin halutessaan mahdollisuus valita kalliimpi lääke. Tuolloin hän maksaa tuon korvausperustan ja kalliimman lääkkeen välisen hinnaneron itse.

Tähän lakiesitykseen liittyen sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antoivat lausuntonsa perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta ja talousvaliokunta. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan totesi, että sääntelylle, jota nyt on esitetty, on painava yhteiskunnallinen peruste. Valiokunta kuitenkin problematisoi sitä, että lyhyessä ajassa patenttisuojaan tehdään näinkin merkittävä muutos, koska patenteilla on niiden haltijoille huomattava taloudellinen arvo. Näin sanoi perustuslakivaliokunta.

Ulkoasiainvaliokunta kiinnitti omassa lausunnossaan huomiota siihen, että tämä esitys ei ole hyvin sopusoinnussa Suomen teollisuus- ja tekijänoikeuskysymyksissä edustaman kannan ja linjan kanssa. He esittävät, että tälle laille olisi pitänyt tehdä siirtymäaika niiltä osin, milloin nämä uudet lääkkeet lääkevaihdon piiriin otetaan.

Talousvaliokunta kiinnitti huomiota hallituksen innovaatiopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Valiokunta katsoo, että tämä saattaa uhata sitä mielikuvaa ja sitä käsitystä, joka Suomen innovaatiopolitiikasta on.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt kokonaistarkastelun, ottanut huomioon niin perustuslakivaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan kuin talousvaliokunnankin lausunnot, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lääkealan sääntelyssä on syytä ottaa sosiaali- ja terveyspoliittisten lähtökohtien lisäksi huomioon myös muut asiat.

Lääketeollisuuden tulevaisuuden investointien kannalta merkityksellinen patentti- ja dokumentaatiosuoja on tämänkin lakiesityksen jälkeen Suomessa täysin muun Euroopan tasolla. Lääkkeiden kehitystyön kannattavuutta turvaava dokumentaatiosuoja on pidennetty kymmeneen tai jopa yhteentoista vuoteen. Esimerkiksi rinnakkaislääkkeitä suosivassa Yhdysvalloissa vastaava dokumentaatiosuoja-aika on edelleen vain kuusi vuotta. Euroopan komissiolla on käynnissä lääkelain kilpailun toimivuutta koskeva tutkimus, koska komission mukaan on aihetta olettaa, ettei kilpailu lääkesektorilla toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisäksi valiokunta toteaa, ettei hallituksen esityksessä puututa markkinoilla oleviin lääkkeisiin kohdistuviin voimassa oleviin analogiamenetelmäpatentteihin, vaan ne ovat edelleen voimassa koko patentin ja mahdollisen lisäsuojatodistuksen viiden vuoden voimassaoloajan. Suomen lääkepatenttilainsäädäntö ei kansainvälisessä vertailussa ole mitenkään erityisen heikko, eikä analogiamenetelmäpatentin suojaamien lääkkeiden rajaamiselle lääkevaihdon ulkopuolelle ole patenttilainsäädännöstä johtuvia velvoitteita.

Toisekseen tähän innovaatio- ja tutkimustoimintaan liittyen lakiehdotuksen mahdollisista vaikutuksista tutkivan lääketeollisuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannusteisiin Suomessa on esitetty erilaisia näkemyksiä. Eri selvitysten mukaan tutkimus- ja kehitystoiminnan sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus, tarvittavan osaamisalueen tieteentekijät ja asiantuntijat, lääketieteen alan mielipidejohtajat, luotettavan kliinisen tutkimuksen mahdollistava korkeatasoinen terveydenhuoltojärjestelmä, aktiivinen julkinen tutkimus- ja tuotekehitystoiminta sekä historialliset ja kulttuuriset tekijät, joita voi pitää Suomessa tapahtuvan tutkimustoiminnan etuna. Meillä on kattavat terveydenhuollon rekisterit, ja vähäpätöinen ei ole vaikutus silläkään, että kansalaisilla on tutkimustoimintaan myönteinen ote.

Valiokunta pitää edellä todetun perusteella lääkelain 57 c §:n muotoilua, ehdotettua muutosta, sosiaali- ja terveyspoliittisista syistä perusteltuna. Asian käsittelyn yhteydessä esitetyt näkemykset lakiehdotuksen negatiivisista vaikutuksista Suomen kauppapolitiikkaan ja innovaatiopolitiikan alueella ovat jääneet yleiselle tasolle, eikä tällaisista vaikutuksista ole aiemman lääkelain sääntelyn osalta käytettävissä tutkimus- tai kokemustietoa.

Ulkoasiainvaliokunta esitti omassa lausunnossaan harkittavaksi tähän 57 c §:ään liittyen siirtymäaikaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tämä tarkoittaisi vuositasolla noin 50:tä miljoonaa euroa lisäkustannuksia, ja toisekseen toteamme, että ottaen huomioon, että huomattava osa analogiamenetelmäpatenteista umpeutuu jo muutamien lähivuosien aikana, ei rajauksen poistamisella ole pitkäaikaisia taloudellisia vaikutuksia yritysten toimintaan. Vaikutusten merkitys yrityksille pienenee myöhempinä vuosina sitä mukaa kuin analogiamenetelmäpatentit umpeutuvat. Siirtämisen seurauksena olisi todennäköisesti vain arvioitujen sairaanhoitovakuutusten säästöjen menettäminen. Tällä perusteella valiokunta puoltaa voimaantulosäännöksen hyväksymistä muuttamattomana.

Tässä yhteydessä valiokunta, kun on käynyt historiaa läpi tässä mietinnössään, mitä vuosien varrella on tapahtunut, nosti esiin tämän kiistanalaisen 57 c §:n osalta sen, mitä kolme vuotta sitten tapahtui. Suora lainaus valiokunnan mietinnöstä: "Lääketeollisuusliitto on nyt käsiteltävän esityksen yhteydessä perustellut vaatimustaan lääkevaihdon rajauksen säilyttämiselle sillä, että lääkkeiden tukkuhintojen 5 prosentin alentaminen vuoden 2006 alusta oli kompensaatio lääkelain 57 c §:n rajauksen kustannuksista." Eli lääketeollisuus, joka on vahvasti kampanjoinut sen puolesta, että tämä pykälä säilyisi, omassa asiantuntijalausunnossaan ilmoitti pelkistetysti sen, että kysymys on muustakin kuin ulkopolitiikasta ja kauppapolitiikasta tai patenttilainsäädännöstä. Kyse on siitä, että kolme vuotta sitten on jotain tämän asian tiimoilta sovittu ja nyt sitten meillä on 57 c §:n osalta täällä uusi esitys, jonka totean olevan, niin kuin koko tämän lain, yksimielinen. Tästä valiokunnassa ei vilkkaankaan keskustelun jälkeen yhtään vastalausetta eikä eriävää mielipidettä jätetty. Tämän valiokunta jättää siis yksimielisesti eduskunnan ison salin käsiteltäväksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Kiitän valiokuntaa, valiokunnan puheenjohtajaa ja valiokunnan jäseniä, ansiokkaasta käsittelystä valiokunnassa tämän asian tiimoilta, joka todella on herättänyt paljon mielenkiintoa. Meillähän on kaikilla tavoitteena tietysti, hallituksella ja varmasti eduskunnallakin, että saisimme turvatuksi kansalaisille hyvän lääkehoidon kohtuullisin kustannuksin ja että myöskin lääkekustannusten nousua pitkälläkin tähtäimellä kykenemme hillitsemään. Nimittäin lääkekorvauksethan ovat suurin yksittäinen sairausvakuutuksen sairaanhoitomenoihin ja sitä kautta sairaanhoitovakuutuksen maksuihin ja valtion menoihin vaikuttava etuuslaji, siis se on suurin yksittäinen. Lääkekustannusten kasvu, joka on meillä jatkunut vuosittain, on jatkanut todellakin kasvuaan myöskin tänä vuonna aika reipasta vauhtia, vaikka on tehty erilaisia toimenpiteitä sen hillitsemiseksi. Meillä oli tänä vuonna tammi—heinäkuussa kasvu viime vuoteen verrattuna 8,5 prosenttia, ja se on mielestäni kyllä aikamoinen ottaen huomioon, että se on paljon meidän tavoitteittemme yläpuolella.

Tämän viitehintajärjestelmän tavoitteena on lisätä kilpailua ja lisätä rinnakkaisvalmisteitten käyttöä, lisätä lääkemarkkinoitten toimivuutta. Tässähän nyt kaiken kaikkiaan suurin hyötyjä on potilas, elikkä siirtyminen edullisempiin rinnakkaisvalmisteisiin pienentää lääkkeen ostosta potilaalle aiheutuvia kustannuksia, mutta se myöskin vähentää sairausvakuutusmaksun korotuspainetta ja hillitsee valtion menojen kasvua.

Meillä lääkevaihdon ja vaihtokelpoisten lääkkeiden määräytymisen nykyisiin periaatteisiinhan tässä ei ehdoteta muutoksia, vaan viitehintajärjestelmä täydentää jo nyt käytössä olevaa lääkevaihtoa. Lääkevaihdon piiriin sisällytetään tämän esityksen ja valiokunnan hyväksymän muodon mukaan vuoden 2006 lääkelain muutoksella lääkevaihdon ulkopuolelle suljetut niin sanotut analogiamenetelmäpatentilla suojatut lääkevalmisteet. Julkisuudessahan on nyt, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, paljon keskusteltu tämän viitehintajärjestelmän ja lääkevaihdon laajenemisen vaikutuksista ennen kaikkea lääkevalmisteiden patenttisuojaan, lääkkeiden saatavuuteen ja tutkimusinvestointeihin.

Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että lääkkeiden korvausjärjestelmään esitetyillä muutoksilla, näillä muutoksilla, joita nyt tähän korvausjärjestelmään siis esitetään, ei puututa patentin haltijan patenttilainsäädännön takaamaan patenttisuojaan ja siihen perustuvaan yksinmyyntioikeuteen. Patenttisuoja sinänsä ei ulota oikeudellisia vaikutuksia tai velvoitteita lääkevalmisteen hintaan tai korvattavuuteen. Missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa ei ole käytössä lääkkeiden hinta- tai korvausjärjestelmiä, joissa lääkevalmisteen patentin voimassaolo olisi perusteena lääkkeen hintaa tai korvattavuutta koskevalle erityiskohtelulle taikka joissa patenttisuojaa olisi laajennettu kyseisten järjestelmien kautta. Mistään maasta ei myöskään ole kokemuksia siitä, että ehdotetun viitehintajärjestelmän kaltaisilla muutoksilla olisi ollut vaikutuksia lääkkeitten saatavuuteen.

Arvoisa puhemies! Ehdotetuilla muutoksilla ei siis ole tarkoitus millään tavoin heikentää lääkevalmisteiden patenttisuojaa eikä myöskään tutkivan lääketeollisuuden kannusteita. Vuodesta 1995 lähtien lääkeaineille on voitu myöntää tuotepatentti myös Suomessa. Tänä päivänä tehtävän tutkimuksen tuloksille on siten mahdollista saada Suomessa kansainvälisesti vertailtuna kattava patenttisuoja. On myös huomattava, ettei ole näyttöä siitä, että korvausjärjestelmän anteliaisuus ja korkeat lääkkeiden hinnat olisivat yhteydessä lääketeollisuuden tutkimusinvestointien kanssa. Suomessa vuosina 2003—2006 — siis puhun nyt siitä ajasta, jolloinka tämä aikaisempi tilanne oli voimassa, jolloin siis nyt tässä on vaan ollut tämä välitila, jolloin tämä on ollut muutettuna, siitä edellisestä ajasta siis — lääkevaihtojärjestelmän ei ole osoitettu heikentäneen tutkimusinvestointeja tai estäneen lääkkeitten markkinoille tuloa.

Kaiken kaikkiaan viitehintajärjestelmän käyttöönotolla saavutetaan säästöjä lääkkeitten ostajien ja yhteiskunnan kustannuksissa, ja nämä säästöt ovat merkittäviä. Tällä tavalla voidaan lääkkeitten kustannusnousupainetta hillitä pitkällä tähtäimellä siten, että tarpeellinen lääkehoito voidaan turvata myös tulevaisuudessa potilaille ja yhteiskunnalle kohtuullisin kustannuksin. Siitä on kysymys.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puheenjohtaja Rehula tuossa esitteli tätä sinänsä ihan hyvää mietintöä, hyvää hallituksen esitystä, niin hän totesi, että viisi miljoonaa suomalaista ovat olleet enemmän hiljaa. Muutama aktivisti on ollut liikkeellä, jotka näkyvät ehkä noista asiantuntijalistoista. Mutta tässä kohdassa tietysti pitää todeta, etteivät ne viisi miljoonaa suomalaista aina tiedä, mitä täällä tehdään, ja tämäkään hallituksen esitys ei ole ihan helppolukuinen. Mutta minä kysyisin arvoisalta ministeriltä, kun todetaan, että tämä viitehintajärjestelmä ei astu voimaan, jos lääkäri merkitsee lääkemääräykseen, että viitehintajärjestelmä ei toimi tässä tapauksessa, siihen on lääketieteelliset syyt, niin riittääkö tämän asian suorasanainen ilmoittaminen vai käytetäänkö jotakin symbolia tässä asiassa.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ihan tarkkaan en tiedä sitä reseptuuria, käykö ihan tämä entinen meininki. Näin uskoisin. Kaiken kaikkiaan se sisältö on siinä se tärkeä. Potilas voi aina valita sen lääkkeen, myöskin sen kalliimman, ja maksaa itse sen erotuksen, joka on korvauksen ja sen lääkkeen välillä. Mutta aiemminhan se on ollut ihan "rasti ruttuun" -periaatteella. Uskoisin, että tämä menisi näin yksinkertaisesti.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Taloustieteilijä John Kenneth Galbraith totesi kerran, että politiikassa on hetkiä, jolloin on oltava oikeassa ja silti hävittävä. Täällä eduskunnassa oppositiokansanedustajille tämmöisiä hetkiä tuppaa tulemaan vähän turhakin usein. Sitäkin ilahduttavampia ovat sitten ne hetket, jolloin tappio muuttuukin ikään kuin voitoksi. Kovin usein niitäkään nyt ei tietysti esiinny. En ole aivan varma, mistä se johtuu tai kertoo, että itselleni on Vanhasen kakkoshallituksen aikana tämmöisiä hetkiä alkanut esiintyä useammankin kerran. Viimeisin voitto — lainausmerkeissä tai ilman — saa sinettinsä nyt, kun eduskunta on hyväksymässä tämän sairausvakuutuslain ja lääkelain muutoksen sisällön ja kakkoskäsittelyssä sitten koko lain.

Tämän lakiesityksen tärkein asia on viitehintajärjestelmän synnyttäminen. Siitä totean vain, että olin siihen alun perin tyytyväinen ja olen tyytyväinen edelleenkin. Valiokunta on mietinnössään sanonut siitä olennaisimman siltä osin kuin siinä esiintyviin mahdollisiin ongelmiin pitää kiinnittää huomiota.

Mutta mielenkiintoiseksi tämän asian on ikään kuin julkisuudesta tarkastellen tehnyt pykälällisesti pieni mutta rahallisesti suuri asia eli tämä lääkelain 57 c §, josta täällä sekä valiokunnan puheenjohtaja että ministeri jo ovat puhuneet. Voisi kai sanoa, että siitä näyttää tulleen muutamille vähäisille tahoille, kuten Amerikan Yhdysvalloille ja parille suomalaiselle ministeriölle, elämää suurempi kysymys. Näin voi hyvin sanoa, kun tarkastelee sitä lobbauksen määrää ja lausuntojen laatua, joka sosiaali- ja terveysvaliokuntaan on viime kuukausina tämän asian tiimoilta kohdistettu. Eikä aivan tavanomaista ole sekään, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ja talousvaliokunta ryhtyvät hallituksen yksimieliselle esitykselle vastakkaista kantaa viljellen opettamaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle sitä, miten suomalaista lääkekorvausjärjestelmää pitäisi kehittää.

Näissä kuvissa, näissä tunnelmissa onkin annettava vilpitön tunnustus sekä ministeri Hyssälälle että erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Rehulalle, sanoisinko, junttimaisesta alkiolaisesta suoraselkäisyydestä, jolla he ovat torjuneet yleisen edun vastaiset lähentymis- ja painostusyritykset tässä asiassa. Tämä tapaus osoittaa minusta vastaansanomattomasti, että joskus kansan etu vaatii rautakangen nielaisemista selkärangaksi.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2005 Vanhasen ykköshallitus esitti, että niin sanotut analogiamenetelmäpatentilla suojatut lääkkeet vedetään pois lääkevaihdon piiristä. Tämähän tarkoitti sitä, että lääkärin määräämiä lääkkeitä tällä erityispatentilla — joka on siis Suomessa ollut vuoteen 1995 saakka voimassa tai oikeastaan vuoteen 1986 ja sitten jatkettu vuoteen 1995 saakka ja sitten vielä tämän nyt voimassa olevan lisäajan — ei enää saisi apteekissa vaihtaa halvempiin rinnakkaislääkkeisiin. Tälle lakiesitykselle ei silloin löytynyt kestäviä perusteluja. Viriteltiin uhkaa, että lääketehtaat vetäisivät kyseiset tuotteet pois Suomen markkinoilta. Tämä uhka nyt ei ollut tietysti kovin pelottava, koska kyseisillä lääkevalmisteilla oli olemassa se halvempi korvaava lääke. Väitettiin myös, että ulkomaisten lääkeyhtiöiden tutkimus Suomessa vaarantuisi, jos lakiesitystä ei hyväksyttäisi. Lääketehtaat eivät kuitenkaan tee tutkimusta Suomessa Suomea vaan maailmanmarkkinoita varten. Kansainväliset yhtiöt tutkivat Suomessa, koska Suomi on lääketutkimukselle hyvä maa. Rekisterit ovat erinomaiset, ja kansalaiset suhtautuvat lääketieteellisiin kokeisiin, jossa itse ovat koekaniineina, myönteisesti.

Tämän käsittelyn aikana on paljastunut, että todellinen syy, jota epäilin jo silloin, mutta jonka vasta nyt Lääketeollisuus ry paljasti, tähän silloiseen lakimuutokseen oli se, että sosiaali- ja terveysministeri Mönkäre oli luvannut lakimuutoksen lääketeollisuudelle korvauksena siitä, että lääkkeiden tukkuhintoja alennettiin 5 prosentilla lääkekorvausmenojen kurissa pitämiseksi, kun poliittisista syistä uskallus ei riittänyt ylimmän lääkekorvausluokan 100 prosentin korvaustason alentamiseen, mitä on tietenkin pidettävä potilaitten kannalta erinomaisena asiana. Tämä kompensaatio, joka siis näin annettiin, on maksanut nykytietojen mukaan valtiolle ja suomalaisille potilaille 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! En tietenkään voinut silloin hyväksyä tällaista, vaan tein asiasta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vastalauseen ja äänestytin siitä täällä täysistunnossa. Tietysti hävisin, koska hallituspuolueet keskusta ja SDP mutta myös oppositiopuolue kokoomus ajoivat asian väkisin läpi. Se on merkinnyt kolmessa vuodessa 150 miljoonan lahjoitusta amerikkalaiselle ja sveitsiläiselle lääketeollisuudelle.

Mutta, kas kummaa, tämä Vanhasen kakkoshallitus antoikin alkusyksystä aiemman vastalauseeni mukaisen lääkelain muutosesityksen eduskunnalle, jota nyt käsittelemme. Se synnytti, kuten täällä on jo ilmi käynyt, ennennäkemättömän vastalobbauskampanjan, jossa hääri porukkaa USA:n suurlähettilästä myöten. Punakaartin marssi lausuu sanoissaan, että "hallitus on vankka, kätyrlauma sankka". Tässä kävi niin, että minäkin pääsin mukaan tähän kätyrlaumaan. Minulle se antoi ainutlaatuisen tilaisuuden puolustaa hallituksen hyvää esitystä kokoomuksen ja eräiden muidenkin puolueiden edustajien jonkin asteisia hyökkäilyjä vastaan.

Arvoisa puhemies! En käy tässä kertaamaan lainmuutosta vastustavia kantoja enkä myöskään niitä arvioimaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö kumoaa niistä jokaisen vastaansanomattomasti. Kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan. Analogiamenetelmäpatenttilääkkeet tulivat lääkevaihdon piiriin vuonna 2003, kun lääkevaihdosta säädettiin ensimmäisen kerran. Silloin esitettiin nämä samat uhkakuvat, aivan kuten ministeri Hyssälä täällä jo mainitsi, joita nyt on laajalti viljelty. Kolmen vuoden aikana, jonka tämä laki ehti olla voimassa ennen edellistä muutosta, mikään näistä uhkakuvista ei toteutunut.

Miksi ne siis toteutuisivat nyt, kun näiden alkuperäislääkkeiden määrä koko ajan vähenee? Olen esittänyt tämän saman kysymyksen kaikille niille kriitikoille, myöskin asiantuntijana esiintyneille kriitikoille, jotka ovat lakiesitystä arvostelleet, enkä ole saanut keneltäkään siihen minkään näköistä kestävää vastausta. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska sellaista vastausta ei tietenkään voi antaa, kun se varsinainen peruste oli tämä kompensaatio.

Arvoisa puhemies! Osa hallituksesta on tässä asiassa horjunut, mutta esitys näyttää kuitenkin kestävän loppuun saakka. Analogiamenetelmäpatenttilääkkeet palautetaan takaisin lääkevaihdon piiriin ja samalla palautetaan 50 miljoonaa vuodessa lääketeollisuudelta suomalaisille. Se riemastuttaa minua, mutta jonkin verran riemastuttaa sekin, että niin Suomen keskusta, Suomen sosialidemokraattinen puolue kuin kokoomuskin ovat palanneet harharetkeltään yhteiseen rintamaan kanssani. On suuri ilo ja kunnia toimia edelläkävijänä kansan etujen mukaisessa lainsäädäntötyössä.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun on näin aluksi pakko kiittää ed. Virtasta mainiosta puheesta. Hän nimittäin palautti sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallituspuolueen jäsenille näköjään ryhdin laittamalla selkäämme rautakangen, kun edellistä lakiesitystä käsitellessämme ed. Kankaanniemi määritteli meidät löysiksi. Tämä oli pakko todeta tähän alkuun.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys n:o 100 ei ole Sata-komitean mietiskelyn työtä, vaikka se voisi sitä hyvin olla. HE 100/2008 on nimittäin mitä parhainta sosiaalipolitiikkaa.

Lakiesityksellä pyritään turvaamaan suomalaisille hyvä ja mahdollisimman edullinen lääkehoito. Esitys tähtää mittaviin säästöihin lääkekorvauksissa, jotka ovat suurin yksittäinen sairausvakuutuksen sairaanhoitomenoihin ja sairaanhoitovakuutuksen maksuihin sekä valtion menoihin vaikuttava etuuslaji. Vuositasolla säästöjä arvioidaan kertyvän 85 miljoonaa, josta kansalaisten osuus olisi 33 miljoonaa. Säästöjen lisäksi lakiesitys tähtää terveyden edistämiseen, terveydenhuollon tasa-arvoiseen saatavuuteen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseen. Lakiesitys jatkaa johdonmukaisesti lääkevaihdon, rinnakkaislääkkeiden ja vapaan kilpailun lisäämistä apteekkialalla järjestelmällä, jossa keskenään toisiaan vastaavat samaa lääkeainetta sisältävät myyntiluvalliset tuotteet määritetään tietyn viitehinnan mukaisiksi.

Vaikka täällä jo edellä kuvattiin viitehintajärjestelmää, korostan paria yksityiskohtaa esityksessä. Viitehinta on siis korkein hinta, jonka perusteella tiettyyn hintaryhmään kuuluvien lääkkeiden korvaukset lasketaan. Jos asiakas ei halua hänelle määrättyä halvempaa lääkettä eli hän kieltää lääkkeenvaihdon, viitehinnan ylittävä osuus jää hänen itsensä maksettavaksi. Oikeutetusti on tullut esiin suuri huoli psyykepotilaiden mahdollisesta lääkevaihdoksesta ja sen seurauksista. Huoli on aito. Mutta on syytä korostaa, että viitehintajärjestelmä ei vaaranna potilaan oikeutta saada korvausta hänelle sopivan ja turvallisen lääkehoidon kustannuksista. Lääkärillä on edelleen oikeus kieltää lääkkeen vaihto hoidollisin tai lääketieteellisin perustein. Mietinnössään valiokunta korostaa lääkäreille annettavan koulutuksen ja asiakkaalle jaettavan informaation merkitystä tässä asiassa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan monet lakiesitykset ovat niin sanottuja päivityksiä ja vierivät ohi suurempia intohimoja herättämättä. Tämä lakiesitys on myös eräänlainen päivitys, mutta läpihuutojuttu se ei ole ollut. Valiokunta kuuli yli 30:tä asiantuntijaa sekä sai lausunnot perustus-, ulkoasiain- ja talousvaliokunnilta. Ulkoasiain- ja talousvaliokuntien lausunnot olivat lakiesitystä kohtaan kriittisiä, kuten kuulimme jo puheenjohtajan kertovan.

Valtaosa asiantuntijatahoista piti lakiesitystä hyvänä, mutta suurin vastustus tuli lääketeollisuuden edustajilta. Tähän ryhmään voi lisätä lääkärit ja tutkijat. Kyse oli lääkkeisiin liittyvästä patenttilainsäädännöstä ja sen myötä huoli kauppapoliittisista suhteista ja lääketeollisuuden tutkimuksen jatkuvuudesta Suomessa.

Oman keskusteluprosessinsa jälkeen valiokunta otti selkeän kannan. Esitetyillä lainmuutoksilla ei puututa patentinhaltijan patenttilainsäädännön takaamaan patenttisuojaan ja siihen perustuvaan yksinmyyntioikeuteen. Patenttisuoja ei ulota oikeudellisia vaikutuksia tai velvoitteita lääkevalmisteen hintaan tai korvattavuuteen. Me teemme tässä sosiaalipolitiikkaa. Tämä on syytä muistaa.

Arvoisa puhemies! Toistan tähän loppuun vielä tämän erittäin myönteisen tosiasian, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki lakiehdotuksesta yksimielisen mietinnön.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lääkevaihto eli geneerinen substituutiohan astui voimaan Suomessa vuonna 2003. Sillä on saavutettu monen kymmenen miljoonan euron säästöt lääkekorvauksissa ja myös potilaan maksamassa osuudessa. Lääkekustannukset kuitenkin nousevat jatkuvasti, kuten ministeri Hyssälä mainitsi. Tänä vuonna nousu on ollut jo 8,8 prosenttia viime vuoteen verrattuna.

Viitehintajärjestelmään siirtyminen on siis erittäin tervetullut uudistus. Viitehinta on lääkkeillä voimassa jo 18:ssa Euroopan maassa. Suomessa ehdotetaan niin sanottua geneeristä mallia, jossa vaihtokelpoisia ovat vain samaa lääkeainetta ja saman määrän sisältävät lääkkeet. Niin sanotussa terapeuttisessa viitehintajärjestelmässä taas hoidollisesti saman arvoiset lääkkeet niputetaan yhteen ja korvaus suoritetaan halvimman lääkkeen mukaisesti. Tämä terapeuttinen järjestelmä on erittäin monimutkainen, ja olen hyvin iloinen, että ministeri Hyssälä on tuonut ainakin aluksi meille hyväksyttäväksi tämän geneerisen viitehintajärjestelmän.

Geneerinen viitehintajärjestelmä on monessa suhteessa turvallinen potilaalle. Lääkärillähän on edelleen oikeus, kuten ed. Autio sanoi, kieltää lääke, jos se ei ole potilaalle sopiva, siis tämä geneerinen lääke, ja merkitä silloin reseptiin, että vain alkuperäislääke tai määrätty lääke, jonka hän on siihen kirjoittanut, on potilaalle hyväksi. Potilasjärjestöt epäilivät kovasti tätä asiaa, että se ei toteudu, mutta uskon, että lääkärin kielto on erittäin hyvä asia, ja kun se lääkäreille ja potilaille hyvin selitetään, niin siinä ei tule minkäänlaista vaaraa lääkäreille eikä potilaille, jotka tulevat käyttämään alkuperäisvalmistetta, ja potilas saa sitten kelakorvauksen sen mukaisesti kuin sille kalliimmallekin lääkkeelle kuuluu.

Toinen asia, joka sitten tähän hallituksen esitykseen sisältyy, on lääkelain 57 c §:n muutos. Tämä on jo vaikeampi kysymys, koska siinähän rajataan analogiamenetelmäpatentin voimassaolo Suomessa. Sehän tuli voimaan vuonna 1987, ja sillä todennäköisesti haluttiin suojata suomalaista lääketeollisuutta, mutta nyt sitä merkitystä ei enää ole. Tuotepatentti, joka siis nyt on se, mitä käytetään, tuli voimaan Suomessa myöhään, vasta vuonna 1995. Suomessa on nyt toistakymmentä sellaista alkuperäislääkevalmistetta, joilla on voimassa oleva analogiamenetelmäpatentti. Se häntä näistä patenteista ulottuu varsin pitkälle, vuoteen 2020.

Kuten mainittu, perustuslakivaliokunta, talousvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta olivat kaikki sitä mieltä, että analogiapatentin suojan muuttaminen loukkaa yritysten immateriaalioikeuksia. Meidän kuulemisessamme taas asiaa selitettiin hyvinkin eri tavalla. Kuten ministeri tässä kertoi, tässä ei oikeastaan patenttisuojaan puututa ollenkaan, mutta Patentti- ja rekisterihallitus ei selkeästi hyväksynyt tätä patenttioikeuden muuttamista. Tämän vuoksihan talousvaliokunta ehdottikin siirtymäajan antamista.

Kuitenkin meidän valiokuntamme piti tärkeämpänä sitä, että lääkekäytössä tulee säästöjä noin 50 miljoonaa euroa vuodessa lisää vielä tämän viitehintajärjestelmän lisäksi, jos siis tämä patenttiasia muutetaan, eli 57 c §, ja sitten me olimme tästä asiasta aivan yksimielisiä. Pahin seuraus, jonka ministerikin mainitsi, olisi patenttisuojan poistumisesta mahdollisesti se, että lääketutkimus jollakin tavalla heikkenisi Suomessa. Mutta Suomessa on niin edulliset olosuhteet lääketutkimukseen — olen itsekin tehnyt sellaista — ja meillä on hyvin homogeeninen kansa tällaisen tutkimuksen tekemiseen, että en usko, että lääketutkimus oikeasti heikkenee tästä muutoksesta, joka nyt tulee astumaan voimaan ensi huhtikuun alussa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuksesta maksetut lääkekorvausmenot ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvun alussa. Lääkekustannusten hallintaan on Suomessa pyritty usein eri keinoin, mutta kustannukset ovat jatkaneet nousuaan. Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomessa sairauden hoidosta potilaalle aiheutuva omavastuu on suurempi kuin monissa muissa maissa. Tulevaisuudessa lääkekorvausmenojen arvioidaan entisestään kasvavan. Kuluvana vuonna lääkekustannusten kasvu on ollut kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana jo 8,8 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa saimme viime torstaina valmiiksi yksimielisen mietinnön koskien paljon keskustelua herättänyttä lääkkeiden viitehintajärjestelmää. Viitehintajärjestelmän tavoitteena on lääkemarkkinoiden toimivuuden, kilpailun sekä rinnakkaisvalmisteiden käytön lisääminen. Tarkoituksena on tällä tavoin edistää markkinatalouden perusperiaatteisiin kuuluvan hintakilpailun toteutumista tiukasti säännellyllä ja vahvasti julkisilla voimavaroilla tuetulla lääkealalla.

Viitehintajärjestelmässä lääkevalmisteet luokitellaan ryhmiin, joille asetetaan viitehinta, joka koskee kaikkia samaan ryhmään kuuluvia lääkevalmisteita. Viitehinta tarkoittaa korkeinta hintaa, jonka perusteella sairausvakuutuksesta maksettava lääkevalmisteen korvauksen suuruus tultaisiin laskemaan. Useissa maissa viitehinta määräytyy suoraan edullisimman valmisteen hinnan mukaan, mutta tässä hallituksen ehdotuksen mukaisessa mallissa korvauksen perusteena oleva viitehinta olisi ryhmän edullisimman valmisteen arvonlisäverollinen vähittäishinta lisättynä 1,5 tai 2 eurolla. Tällä niin sanotulla hintaputkella pystyttäisiin lisäämään käytettävissä olevien vaihtoehtoisten valmisteiden määrää ja varmistamaan viitehintaisten lääkkeiden saatavuus, jotta potilaiden asianmukainen lääkehoito voitaisiin taata myös lääkkeiden tilapäisten saatavuusongelmien aikana. Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti erityisen tärkeänä menettelytapojen sopimista tilanteisiin, joissa apteekki ei voisi toimittaa potilaalle hintaputkeen kuuluvaa valmistetta saatavuusongelmien vuoksi.

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuksen lääkekorvausten tarkoituksena on turvata potilaiden tarpeellinen lääkehoito kohtuullisin kustannuksin. Suomessa lääkekustannukset ovat noin 70 prosenttia sairaanhoitovakuutuksen kuluista. Lääkekustannusten korvaukset rahoitetaan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksulla, josta vakuutetut ja valtio vastaavat puoliksi.

Lääkekustannukset riippuvat kolmesta tekijästä: lääkkeiden käytön määrästä, lääkkeiden hinnoista ja lääkevalinnoista. Valtaosa avohoidon lääkekustannuksista muodostuu lääkärin määräämistä, sairausvakuutuksesta korvattavista lääkkeistä. Siksi lääkekustannusten määrä ja kehitys riippuvat keskeisesti lääkäreiden lääkkeidenmääräämiskäytännöistä.

Kuten jo aikaisemmassakin keskustelussa on käynyt ilmi, lääkäreiden ja myös potilaiden ja asiakkaiden elikkä tavallisten immeisten informoiminen tämänkin lääkelain muutoksista on myös taloudellisesti merkittävä asia.

Toisaalta on tärkeää huomioida, että sairauksien tehokas ennaltaehkäisy sekä myös lääkkeettömän hoitovaihtoehdon suosiminen alentavat osaltaan lääkehoidon kokonaiskustannuksia. Näiden lisäksi tehokkaalla ja ennen kaikkea oikea-aikaisella lääkehoidolla voidaan vähentää kustannuksia muilla sosiaali- ja terveysmenojen sektoreilla. Lääkkeillä terveydenhuollossa on keskeinen merkitys, mikä ilmenee lääkehoidolla saavutettuna kansalaisten parempana terveytenä, lyhyempinä sairaalahoitojaksoina sekä hoitokäytäntöjen ja hoitovaihtoehtojen kehittymisenä.

Potilaiden lääkekustannukset ovat Suomessa korkeita omarahoitusosuuden välttämättömien lääkkeiden kustannuksista ollessa merkittävä menoerä kotitalouksille. Nykyiset korkeat omavastuuosuudet saattavat muodostaa esteen joidenkin potilaiden hoitomyöntyvyydelle ja näin ollen lääkehoidon asianmukaiselle toteutumiselle. On tärkeää huolehtia siitä, että kaikilla on mahdollisuus saada tarvitsemansa lääkehoito siten, että heille maksettavaksi tulevan lääkkeen hinta ei muodostaisi estettä sen hankkimiselle. Sairausvakuutuksen lääkekorvausmenojen nousun hillitsemistä voidaan pitää koko yhteiskunnan sekä samanaikaisesti sairaanhoitomaksuja maksavien etuna.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan viitehintajärjestelmän käyttöönotolla saavutettavat säästöt lääkkeitten ostajien ja yhteiskunnan lääkekustannuksissa ovat merkittäviä. Vuosittaiseksi kokonaissäästöksi arvioidaan noin 85 miljoonaa euroa, josta potilaiden osuus olisi noin 33 miljoonaa euroa. Tärkeintä on, että järjestelmän myötä potilaalle koituu huomattavia hyötyjä kustannusten alenemisen myötä, mikä osaltaan vaikuttaa myönteisesti myös terveyden edistämiseen, terveydenhuollon tasa-arvoiseen saatavuuteen ja väestöryhmien välisten terveyserojen kasvattamiseen. On myös syytä huomioida, että kehitystyö ei voi jäädä kuitenkaan tähän, sillä hyvän lääkehoidon turvaaminen kaikille sitä tarvitseville kohtuullisin kustannuksin edellyttää yhä uusien ratkaisujen kehittämistä jatkossakin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Jos Suomessa olisi valtakunnanihmettelijän virka, niin nyt olisi hänelle töitä. Ehkä tällainen virka olisi syytä perustaa ihmettelemään näitä erikoisia lainsäädännön luomisen kiemuroita.

Meillä on käsittelyssä hallituksen esitys sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta, ja tästä on mietinnön luonnollisesti tehnyt sosiaali- ja terveysvaliokunta, jolle perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta ja talousvaliokunta ovat antaneet lausuntonsa. Itse olin talousvaliokunnassa lausuntoa sorvaamassa ja asiantuntijoita kuulemassa. Ja kun lukee nuo lausunnot ja sitten tämän mietinnön, niin voi todeta, että ne ovat ristissä kuin entisen hiihtäjän sukset, mutta mietintö on syntynyt yksimielisenä. Se on mielenkiintoista. (Ed. Pulliainen: Hiihto jatkuu kuitenkin vaan, yksimielisesti!) — Hiihto jatkuu. — Nyt kysynkin, missä on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Salolainen, missä talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari, kun heidän johtamiensa valiokuntien lausuntoja ajetaan yli mennen tullen ja lausunnot ovat vielä yksimielisiä. (Ed. Kuoppa: Hyvä, että järki voittaa!) — Onko järki voittanut, sitä olisi mielenkiintoista tutkia, jos olisi siihen kykyjä.

Myönnän, että vaikka olin kuuntelemassa lukuisan joukon asiantuntijoita, epäselväksi jäi, kumpi kanta tässä on se, joka on kokonaistaloudellisesti Suomen etujen mukainen. Ehkä hieman päädyn kuitenkin siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanta voi olla pikkuisen edullisempi mutta ei lähellekään niin selkeästi kuin tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa on annettu ymmärtää. Tällä tulee olemaan kielteisiä vaikutuksia Suomen tutkimus-, innovaatio- ja ulkomaankaupan kehitykseen, mutta tuskin ne vaikutukset ovat ainakaan valtion ja potilaiden kannalta niin suuria kuin ovat nämä 85 miljardia tai 50 miljardia, jotka summat tässä ovat pyörineet. (Ed. Erkki Virtanen: Miksei niitä kolme vuotta sitten tullut?)

Oli mielenkiintoista, että kun talousvaliokunnassa olivat sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijavirkamiehet kuultavana ja samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet kuultavana tästä asiasta, ja kun olen pian 22 vuotta tässä talossa ollut eri valiokunnissa, niin ensimmäisen kerran olivat ministeriöiden virkamiehet niin rajusti eri mieltä kuin olivat tässä asiassa. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet eivät nähneet tässä asiassa mitään positiivista — no, ehkä jotakin positiivista jokainen näkee — vaan päinvastoin pitivät tätä todella vahingollisena Suomelle, siis ei vain Lääketeollisuus ja Rinnakkaislääketeollisuus ry vaan virkamiehet, joiden pitäisi tässä järjestelmässämme kertoa eduskunnan valiokunnalle objektiivinen näkökulmansa selkeästi ja johdonmukaisesti mitään salaamatta, mitään muuttamatta kaiken kertoen. Todellakin tällainen tilanne oli.

Ja nyt tietysti, kun ed. Erkki Virtanen otti tästä esityksestä kaiken kunnian itselleen, sen suon hänelle — onnittelen — mutta annan myös osan kunnioitusta ja kiitosta ministeri Hyssälälle, joka on kävellyt sekä ministeri Pekkarisen että ministeri Väyrysen yli mennen tullen tässä asiassa, (Ed. Pulliainen: Se onkin ollut rytinää!) sillä ymmärrän niin, että työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet ovat ministeri Pekkarisen alaisia ja he voimallisesti arvioivat, että tämä on Suomen innovaatiopolitiikan vastainen lakiesitys jos mikä. Ja meille annettiin muutama viikko sitten tänne innovaatiopoliittinen selonteko, joka on meillä talousvaliokunnassa mietintöä varten pöydällä, ja siihen vähän viittasin, kun tätä asiaa käsiteltiin myös siellä. No, ei siitä sen enempää.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen on alivaltiosihteerin, pitkäaikaisen kauppapolitiikan asiantuntijan Pekka Huhtaniemen kanssa ollut ulkoasiainvaliokunnassa kuultavana, ja arvelenpa, että ulkoasiainvaliokunnan tyrmäävä lausunto on syntynyt ministeri Väyrysen ja alivaltiosihteeri Huhtaniemenkin ajatusten pohjalta. Tämä on tietysti arvio, koska en ole ollut paikalla, mutta saatan kuvitella näin. Ja todellakin nyt olisi tietysti todella tärkeätä näinkin isossa, merkittävässä asiassa se, että olisi ulkoasiainvaliokunnan edustaja täällä kertomassa, miksi ulkoasiainvaliokunta päätyi tällaiseen ratkaisuun tässä asiassa kuin mitä lausunto sisältää.

Talousvaliokunnan osalta kuulimme kyllä pitkän rivin muitakin asiantuntijoita kuin vain nuo mainitsemani sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön edustajat. Kuulimme ulkoasiainministeriöstä muun muassa osastopäällikkö Jorma Korhosta, joka on Wto-neuvottelujen vetäjä Suomen puolesta, ja tämä asiahan liippaa hyvin läheltä myös Wto-neuvotteluja. Lisäksi, niin kuin lausunnosta näkyy, lukuisaa joukkoa eri näkökulmista tätä asiaa asiantuntijana tarkastellutta asiantuntijaa kuulimme. Ja valiokunta yksimielisesti totesi, että esityksessä ei ole otettu huomioon hallituksen keskeisimpiä tavoitteita innovaatioiden ... — tässä taitaa olla kirjoitusvirhe — keskeisimpiä tavoitteita, joita on myös innovaatioiden edistäminen. Tässä pelätään sitä, että Suomen asema tunnettuna vetovoimaisena tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatioperustaisen liiketoiminnan sijaintipaikkana voi vaarantua. Kerrottiin jopa yksityiskohtaisesti joistakin hankkeista, joita on vireillä Suomeen mutta jotka on pantu jäihin sen tähden, että tämä esitys on käsittelyssä.

Onko se pelottelua, onko se väärää arviota, sitä minä en pysty arvioimaan eikä kukaan muukaan, emmekä me elä kuin yhtä vaihtoehtoa tästä eteenpäin. Siksi emme tiedä, kuinka paljon vahinkoa tämä mahdollisesti voi aiheuttaa tai kuinka paljon tästä on hyötyä. Eikös sen, että tästä on potilaille hyötyä, voisi järjestää — viisaammat voivat sanoa — myös niin, että potilaille annettaisiin lääkkeitä vähän halvemmalla ja valtio korvaisi sitten sen tappion, joka mahdollisesti korvautuisi sitten suomalaisen innovaatioyhteiskunnan ja sitä kautta tulevien lisätyöllisyys- ja verotulojen kautta; tätä vaan voi kysyä tällaisena sivuhuomautuksena.

Herra puhemies! Sekä ulkoasiainvaliokunta että talousvaliokunta esittivät, että lääkelain 57 c §:n osalta harkittaisiin siirtymäaikaa, jolloin nämä analogiamenetelmäpatenttien voimassaoloajat olisivat päättyneet. Olisiko tämä mahdollista, sitä minä en pysty sanomaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on miettinyt tätä asiaa varmasti ja päätynyt siihen, että ei ole siirtymäaikaan — niinhän puheenjohtaja totesi — perusteita. Ja niin meillä on yksimielinen mietintö käsittelyn pohjana, enkä tee esitystä, että toisin meneteltäisiin.

Mutta, herra puhemies, olen ottanut tässä nyt tällaisen valtakunnanihmettelijän viran ikään kuin haltuuni, ja tätä vähän ihmettelen, antaako tämä eduskunnan työstä hyvän kuvan, kun kahden kolmen valiokunnan lausunnot ovat tyrmääviä ja mietintövaliokunnan mietintö sitten on päinvastainen. Tämä on paikka, jota kannattaa kysellä.

Ja myös toivoisin todella, että vielä, vaikka ollaan jo näin pitkällä, ministeri Pekkarinen tulisi innovaatioasioista vastaavana ministerinä kertomaan, mikä on lopulta todellisuudessa työ- ja elinkeinoministeriön kanta tähän asiaan. Uskon, että ministeri Väyrynen on tuonut kyllä ulkoasiainvaliokunnassa selväksi ulkoministeriön ja ulkomaankaupan puolen näkemyksen, ja ed. Karvo, jolla on seuraava puheenvuoro, voi kertoa, miten ulkoasiainvaliokunta on tämän ottanut huomioon, koska hän on ulkoasiainvaliokunnassa ollut asiaa käsittelemässä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi puheenvuorossaan otti maailmanihmettelijän roolin (Ed. Kankaanniemi: Ei kun valtakunnan!) — valtakunnanihmettelijän roolin, ollaan tarkkoja. — Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi otti valtakunnanihmettelijän roolin puheenvuorossaan. Hän antoi myös sen kuvan ja sanoi yksi yhteen näin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt mennen tullen ulkoasiainvaliokunnan ja talousvaliokunnan lausunnoissa esitettyä kritiikkiä. Voin vakuuttaa, ed. Kankaanniemi, teille ja kaikille muillekin, että kun lukee tuon sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön, siitä tekstistä ja faktoista näkyy, miten tarkkaan olemme reagoineet näitten lausunnonantajavaliokuntien kommentteihin.

Toisekseen voisin kysyä teiltä, ed. Kankaanniemi, mitkä ovat ne kohdat, jotka tämän valtakunnanihmettelyn jälkeen olisitte tässä laissa muuttanut. Toisekseen tässä puhutaan innovaatioista. Se, joka on keksinyt tuon innovaation tässä lakiesityksessä lausuntoa antaessaan siirtymäaikaan liittyen, on tehnyt sellaisen innovaation, joka olisi tarkoittanut käytännössä samaa kuin 57 c §:n kokonaan poistaminen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula jo tavallaan olennaisen totesikin. Minusta sillä pohjalla, millä valtakunnanihmettelijä nyt oli tässä asiaa käynyt läpi, oli erinomaisen hyvä, että valtakunnanihmettelijän poissa ollessa sosiaali- ja terveysvaliokunta oli käynyt niin tarkkaan läpi nämä asiat ja eritellyt niin hyvin asiat, että siitä oli päästy yksimieliseen tulokseen, jossa, niin kuin ed. Kankaanniemi jo äsken totesi, saattaa olla niin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta in corpore on kuitenkin valtakunnan edun kannalta hyvässä asemassa. Ja erittäin merkittävänä pidän sitä, että professorikansanedustaja Asko-Seljavaara katsoi tutkimuksellisesti asian olevan niin, että ilmiselvästi tässä ei olla sillä puolellakaan heikoilla.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtakunnanihmettelijälle totean vain, että se, että ulkoasiainvaliokunnan ja talousvaliokunnan puheenjohtajat eivät ole täällä, saattaa johtua siitäkin, että heidän luettuaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön, jossa yksityiskohtaisesti kumotaan heidän esittämänsä kaikki perustelut, kantti ei kestänyt enää tulla tänne.

Toisekseen tämä valtakunnanihmettely on silläkin tavalla kummallista, kuten on ollut kaikkien kriitikkojen ihmettely, että meillä oli etukäteistietoa, mitä tapahtuu, kun tällainen laki säädetään. Tämä oli kolme vuotta voimassa. Samat uhat esitettiin ennen sitä, ja yksikään niistä ei toteutunut. Ed. Kankaanniemi, miksi ne alkaisivat toteutua nyt? Vastatkaa tähän!

Lopuksi: Kyllä minustakin tämä on tietenkin ollut erittäin mielenkiintoinen prosessi. Melkein samat sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet, jotka kolme vuotta sitten tiukasti puolustivat tälle vastakkaista lakiesitystä, nyt tiukasti puolustivat aikaisemmalle vastakkaista lakiesitystä. Tämmöistä se politiikka on, ja siihen virkamiehetkin näköjään joutuvat tyytymään, vaikka se välillä vähän hankalaa olisikin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi piti erinomaisen puheenvuoron siltä kannalta, mitä talousvaliokunta ja UaV tästä asiasta lausuivat. Mutta täytyy ottaa huomioon, että analogiamenetelmäpatenttihan on ollut suurimmassa osassa lääkkeitä voimassa jo yli 20 vuotta. Yleensähän patentit ovat voimassa noin 10 vuotta. Vuodesta 1995 lähtienhän lääkkeillä on sitten ollut tämä tuotepatentti, joten patenttisuojahan Suomessa edelleenkin säilyy. Nyt vain heikennetään todellakin niiden lääkkeiden asemaa, jotka on jo vuodesta 1987 ja vähän sen jälkeen patentoitu. Toivottavasti tämä ei todella vaikuta Suomen innovaatioiden myyntiin ulkomailla. Uskoisin, että tämä ei ole sellainen asia.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se vaan erikoiselta tälleen vielä uutena kansanedustajana kuulostaa, kuinka tällainen kokeneempi valtakunnanihmettelijän roolin ottava kansanedustaja voi edellisen hallituksen esityksen kohdalla tosiaan meitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä löysiksi nimitellä — noin suoraan nimeltä mainiten — ja niin vahvasti sitten tämän lapsilisän liian pienestä korotuksesta todellakin meille syyt antaen. Kun nyt ääni kääntyy, toinen lakiesitys on, niin tuntuu, ettei sivulauseeseenkaan mahdu puhetta siitä, mikä on tavallisen ihmisen, pienen ihmisen, ääni. Onko tämä koko kristillisdemokraattien ryhmän mielipide vai ed. Kankaanniemen oma mielipide?

Jos valtakunnanihmettelijän roolissa saa sitten samaan hengenvetoon ehdottaa, että valtio korvaisi suoraan potilaalle ja asiakkaalle kenties osan lääkkeitten hinnasta, niin kyllä näinkin maalaisjärjellä varustetun immeisen päässä selviää se, mitä tästä seuraisi. Hyvänen aika, sehän olisi suora tilinavaus lääketeollisuudelle nostaa hintoja niin paljon kuin haluaa. Kannattaa kuitenkin vähän miettiä, missä vaiheessa sen takin kääntää. Tämä oli niin lyhyt aika, että ainakin toisen kansanedustajan poliittinen muisti säilyy. Äsken oltiin niin pienen ihmisen asialla, ja nyt olikin sitten aivan toinen ääni kellossa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lapsilisäasia nyt tähän ei liity millään lailla. Olen edelleen sitä mieltä, että lapsilisät pitäisi sitoa indeksiin välittömästi. Jos keskusta on eri mieltä, niin olkoon. Mutta totean vaan, että talousvaliokunnassa varapuheenjohtaja Rantakangas sekä edustajat Andersson, Jaskari, Kalmari, Laxell, Matikainen-Kallström, Orpo, Wideroos ja Seurujärvi olivat kanssani samaa mieltä siitä, että tällä esityksellä on kauppapoliittisia ja innovaatiopoliittisia vaikutuksia, joita — niin kuin lausuntoon on kirjoitettu — ei ole kattavasti selvitetty, vaan hallituksen esitys on puutteellisesti valmisteltu. Täällä sanotaan, että esityksen valmisteluprosessin osalta esille tulleisiin puutteisiin ja esityksen vajavaiseen vaikutusten arviointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Eli minä halusin tuoda sen näkökulman, mikä nousi talousvaliokunnassa tämän asian osalta esille, ja mielestäni tein siinä aivan oikein. Eri asia on se, että itsekin totesin, etten minä tätä hylättäväksi esitä, koska tämä saattaa olla kuitenkin hieman parempi kuin se toinen vaihtoehto.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voisi todeta tässä ed. Kankaanniemelle, että en ole ulkoasiainvaliokunnan jäsen, mutta olen kyllä perustuslakivaliokunnan jäsen. Siten voisi todeta, että perustuslakivaliokunnassa on todettu, että esityksessä ehdotetulle sääntelylle on painava yhteiskunnallinen peruste eikä se ole kohtuuton tavoitteeseensa nähden. Ehdotus ei myöskään ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen.

Huolta sen sijaan aiheuttaa, niin kuin tässä on noussut esille, että patenttisuojaan tehdään merkittäviä muutoksia lyhyen ajan sisällä. Tämä siksi, että patenteilla on usein huomattava taloudellinen arvo. Tällainen lakien säätely ei ole suotavaa, ja jonkinlainen siirtymäaikasäännös olisi saattanut olla paikallaan.

Paljon on ollut puhetta myös ja todettu, että ongelmia saattaa aiheutua Suomen kauppasuhteille, ja näitä onkin jo ennakoitu mediassa. Vaikutukset voivat olla laajoja myös lääketeollisuuden ulkopuolisiin kauppasuhteisiin ulottuvina.

Arvoisa puhemies! Lääkekustannusten nousu on joka tapauksessa saatava kuriin, ja siten tämä painava yhteiskunnallinen peruste kuitenkin puoltaa esityksen hyväksymistä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama kommentti korokkeelta, kun tiedän, että 2 minuuttia ei riitä.

Ed. Karvo perustuslakivaliokunnan jäsenenä kommentoi kohtaa, johon haluan muutaman sanan sanoa. Se liittyy osana tämän lakiesityksen prosessiin ja kaiken kaikkiaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan rooliin ylipäätänsä lausunnonantajana, ja siinä minusta pitää pystyä asettamaan ja rohjeta asettaa seuraava kysymys. Tässä käytetään esimerkkinä tätä lääkelain ja sairausvakuutuslain muuttamista. Minua saa korjata, jos olen väärässä. Mutta väittämäni on, että kun joku laki lähetetään perustuslakivaliokuntaan, se lähetetään sinne sen vuoksi, että perustuslakivaliokunta käy sääntelyn osalta kyseisen lain läpi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta tällä vaalikaudella, kun perustuslakivaliokunta ottaa toisenlaisen roolin, ottaa toisenlaisen roolin ottamalla kantaa. Suora lainaus: "Oikeasuhtaisuuden kannalta ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta, jos lyhyessä ajassa patenttisuojaan tehdään näinkin merkittäviä muutoksia, koska patenteilla on niiden haltijoille usein huomattava taloudellinen arvo."

Ensinnäkin väitän, että patenttisuojaan ei tehdä muutoksia, mutta minusta oleellisempaa on se, että perustuslakivaliokunnan statuksella, jonka itse katson olevan todella korkea, lähdetään arvioimaan ikään kuin lainsäädäntötuomioistuimen näkökulmasta, ollaanko lakia noudattamassa niin kuin pitäisi olla. Eli oma käsitykseni perustuslakivaliokunnan roolista on, että sen pitäisi keskittyä sääntelyyn. Olen törmännyt varsinkin näissä herkissä asioissa aikaisemminkin siihen, että perustuslakivaliokunta omalla statuksellaan ottaa tämän tyyppisiä kantoja. Onko tämä oikein vai väärin? Minun mielestäni on väärin, että näitä kantoja otetaan. Mutta tämä on isomman keskustelun paikka, mikä on perustuslakivaliokunnan rooli maassa, jossa ei esimerkiksi perustuslakituomioistuinta ole.

Toinen asia tähän prosessiin liittyen. Siinä vaiheessa, kun puhemiesneuvosto teki päätöksen lähettää tämän sairausvakuutuslain ja lääkelain muutoksen lausunnolle talousvaliokuntaan ja ulkoasiainvaliokuntaan, on myönnettävä, että minua hymyilytti. Minua hymyilytti se, että lienee Suomen historian ensimmäinen kerta, kun ulkoasiainvaliokunta käsittelee sairausvakuutuslain muutosta. Sillä, että minua hymyilytti, ei ole mitään tekemistä niitten väittämien kanssa, mitä esimerkiksi ed. Kankaanniemi täällä puheenvuorossaan väitti: että sosiaali- ja terveysvaliokunta on mennen tullen kintaalla viitannut sille, mitä nämä lausunnonantajavaliokunnat ovat tästä asiasta sanoneet.

Toistan aiemmin sanomaani: kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön lukee, sieltä saa hyvin seikkaperäiset ja yksityiskohtaiset vastaukset näihin esitettyihin väittämiin. Mikä on absoluuttinen totuus, sen me näemme tulevaisuudessa. Me olemme olleet arviointitehtävän edessä. Mutta toisekseen esimerkiksi patenttisuojaan liittyen kertokaa minulle, ed. Karvo, kun te olette perustuslakivaliokunnassa ottanut kantaa tähän immateriaalioikeuteen, kertokaa minulle, ed. Kankaanniemi, te olette talousvaliokunnassa ottanut kantaa tähän immateriaalioikeuteen ja patenttilainsäädäntöön, missä on se kohta tässä laissa, missä tämä laki heikentää patenttisuojaa, missä on se kohta. (Ed. Kankaanniemi: Täytyy kysyä työ- ja elinkeinoministeriöstä!) Eli näitä huidellaan mennen tullen ja takaisinpäin, aivan niin kuin ed. Kankaanniemi täällä sanoi.

Me olemme myös kuunnelleet eri asiantuntijoita, eri ministeriöitä, ja ne lausunnot ovat ihan yhtä relevantteja kuin jotkut toisetkin lausunnot. Yksi osa tätä prosessia on ollut se, että tässä on näin kova ministeriöitten välinen kädenvääntö, joka on tullut ilmi muun muassa siinä, että työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoasiainministeriö ovat voimakkaasti kritisoineet tämän lain valmistelua.

Voi olla, että täällä lain valmistelun osalta on joitakin puutteita, mutta toisaalta nämä faktat kertovat siitä, miten tämä prosessi on mennyt. Jos lukee lakiesityksen, näkee, että lausuntoja on pyydetty jne., se on normaalia lainsäädäntöä, normaalia lainsäädäntötyötä. Mikä on nopea tai mikä on hidas valmisteluprosessi, siitä voidaan olla kahta mieltä. Tai toinen asia — hieman tuossa ed. Kankaanniemen valtakunnanihmettelijän roolissa — aina politiikassa päästään sanomaan, että päätöksentekijällä ei ole ollut riittävästi tietoja päätöksiä tehdessään. Sen pääsee sanomaan aina, koska absoluuttista totuutta harvoin on.

Meillä on kysymys viitehintajärjestelmään siirtymisestä lääkekorvauksien osalta, tavoitteena 85 miljoonan euron vuositason säästöt tai kustannusten alentaminen, jolla on suora vaikutus siihen, minkä hintaisia lääkkeitä tässä maassa saa.

Tämän käsittelyn yhteydessä olen kuullut taas kerran, voi sanoa, että on tarve lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistukselle. Oma kokemukseni näistä asioista on kohta 12 vuoden mittainen, ja tämän vaatimuksen olen kuullut joka kerta, kun lääkekorvausjärjestelmään on muutoksia tehty. Sama oli vuonna 2003 kuin 2005 kuin nyt 2008. Tällaiselle tarpeelle varmastikin on ihan perusteensa. Mutta hallitus on esityksensä tehnyt, ja uskallan sanoa, että huolellisen eduskunnassa tapahtuneen valmistelun jälkeen olemme nyt tässä tilanteessa, että meillä yksimielinen mietintö täysistunnossa käsiteltävänä on. Kyllä kai sillekin nyt joku arvo pitää antaa, sikäli kuin ylipäätänsä omalle työllemme arvoa annamme. Se, kun täällä sanotaan, että mennen tullen, on kyllä osoitus siitä, miten arvostamme omaa työtämme ja arvostamme toinen toistemme työtä, semminkin jos vaivaudutaan tekemään sen verran itse kunkin kohdalla töitä, että luetaan, mitä mietintöön on kirjoitettu.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En katso, että perustuslakivaliokunta olisi ylittänyt toimenkuvansa asiaa käsitellessään. Toisekseen voisin todeta, että perustuslakivaliokunnan tehtävä on seurata, että tuleva säätely tai valmistelussa oleva säätely olisi pitkäjänteistä ja ennakoitavissa, jotta kansalaisilla olisi tiedossa myös, mitä on mahdollisesti tulossa. Ei voida syyttää siitä, jos puututaan asiaan, että liian lyhyessä ajassa ryhdytään toimeenpanemaan uutta lakia, että siihen ei voisi puuttua silloin, kun on kysymys ylipäätään lainsäätämisjärjestelmän tehokkuudesta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvostan kyllä ed. Rehulaa valiokunnan puheenjohtajana ja kaikkia sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä. He tekevät huolellista työtä. Mutta kyllä mielestäni on myös oikein tässä salissa nostaa esille ne kysymykset, jotka nousevat muissa valiokunnissa. Talousvaliokunta esimerkiksi lähti asiaa määrätietoisesti katsomaan oman toimialansa näkökulmasta. Ja se on juuri se eduskunnan työskentelytapa, että lähetetään siihen valiokuntaan, jolla on oma näkökulma tähän asiaan. Onko tällä patenttisuojaan vaikutusta tai ei, onko tällä vaikutusta ulkomaankauppaan taikka immateriaalioikeuksiin tai tutkimukseen, kehitystoimintaan Suomessa, se on arviokysymys, eikä se tarkoita, että nostaa ne esille, että ei arvostettaisi jonkun työtä, päinvastoin. Monipuolinen käsittely on eduskunnan etu, kansan etu. Totean vielä, että kun tässä on potilaidenkin etu, niin tämä on syytä viedä näin eteenpäin ja päätökseen, mutta kyllä tässä on myös näkökulmia, joita pitää nostaa kriittisesti esille, ja sen halusin tehdä.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan sen verran vaan, että ed. Kankaanniemellä on mielestäni täysi oikeus puolustaa talousvaliokuntamme päätöstä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sellaista kuvaa en halua missään tapauksessa jättää, ettei saisi keskustelussa ottaa kriittisiä arvioita esiin, totta kai, sen takiahan näitä lausuntoja pyydetään ja eri näkökulmia esiin nostetaan. Mutta joku arvo pitää antaa kyllä sitten sillekin, jos ja kun, niin kuin tässä tilanteessa, on pystytty kritiikkiin vastaamaan semminkin, kun olemme tilanteessa, että tämä on arvio. Me emme yhtä totuutta, absoluuttista totuutta, tiedä, sen näyttää aika, ja nyt tarkoitan niin immateriaalioikeuksia kuin kauppapolitiikkaa.

Ed. Karvolle, arvoisa puhemies: Kysyin ääneen, mikä on perustuslakivaliokunnan rooli ylipäätänsä ja korostin sitä puheenvuorossani. Minulla on vara tässä asiassa olla väärässä, kun se perustellusti kerrotaan, että perustuslakivaliokunta voi mennä muullekin tontille kuin puhtaasti sääntelyn arviointiin. Nimittäin tämä tie on aika vaarallinen silloin, kun se sisältää poliittista harkintaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Se tie, mihin ed. Rehula juuri äsken viittasi, johtaa pahimmillaan siihen, mihin USA:ssa on jouduttu esimerkiksi aborttikysymysten osalta, eli perustuslain tulkinnoilla aletaan tehdä puhtaasti politiikkaa. Tässä perustuslakivaliokunta kulkee jo kuilun reunalla. Nimittäin asia on niin, että tämä laki ei käsittele patenttisuojaa. Tämä laki käsittelee lääkekorvausjärjestelmää.

Suomessa patenttisuojaa on viimeksi muutettu vuonna 1986. Pieniä muutoksia, viilauksia, on toki tehty sen jälkeenkin, mutta varsinainen iso muutos tehtiin vuonna 1986, jolloin viitehintajärjestelmä lopetettiin. Kuitenkin sille annettiin vielä yhdeksän vuoden jatkoaika ja sitten vielä lisäjatkoaika siitäkin. Vuoden 1995 jälkeen Suomessa ei ole annettu yhtään lääkepatenttia, joka sallisi kyseisen patentin voimassa ollessa niitä lääkkeitä tuoda lääkevaihdon piiriin, eli siitä lähtien on myönnetty vain tuotepatentteja, kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa. Kysymys on siitä, että vuonna 1986 tehdyn lain seurauksena syntyneen, tällä hetkellä ehkä noin 12—13 lääkkeen kohtalo on joutunut erityisen huomion kohteeksi.

Vieläkään en ole saanut, en ed. Kankaanniemeltä enkä keneltäkään muultakaan täällä, vastausta siihen kysymykseen — että kun tämä laki oli jo voimassa kolme vuotta ja kun sitä säädettiin silloin, siis lääkevaihtoa, niin esitettiin nämä samat uhat kuin nytkin, ja meillä on kolmen vuoden kokemus siitä, että yksikään niistä uhista ei toteutunut — käsittelikö talousvaliokunta tätä näkemystä, (Ed. Asko-Seljavaara: No ne estettiin, eiväthän ne toimineet!) sitä että nämä uhat eivät toteutuneet. Siis meillähän on sillä tavalla onnellinen tilaisuus, kun me joudumme miettimään, mitä tämä laki nyt tarkoittaa, että kerrankin meillä on laki, josta meillä on jo ennestään kokemusta. Tämä on se peruskysymys.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Lakiehdotus on varsin hyvä. Se aivan oikealla tavalla hallitusohjelman mukaisesti tulee varmasti hillitsemään lääkekustannusten kasvua Suomessa. Tämä on varmasti yhteisesti hyväksyttävä ja kannatettava asia. Mielenkiinnolla, vaikka en itse näissä kyseisissä valiokunnissa olekaan, olen tämän asian etenemistä seurannut, erityisellä mielenkiinnolla sitä, miten tässä on esille otettu nyt esimerkiksi nämä kansainväliset lääkevalmistajat, ja myös sitä uhkaa, mitä tapahtuu mahdollisesti kauppapoliittisesti ja kauppaoikeudellisesti; nämä ovat nousseet esille muun muassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, jonka he ovat tähän asiaan antaneet.

Tietenkin voi miettiä sitä, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa todetaan, että ottaen huomioon, että huomattava osa analogiamenetelmäpatenteista umpeutuu jo muutamien lähivuosien aikana, ei rajauksen poistamisella ole pitkäaikaisia taloudellisia vaikutuksia yritysten toimintaan. Toki voi kysyä, miksi tällainen muutos sitten täytyy tehdä eikä sallia tätä siirtymäaikaa, jota on tälle asialle myös esitetty. On tärkeää tietysti miettiä silloin sitä, mikä signaali annetaan yrityksille, ennen muuta innovaatiopolitiikalle, mutta myös patenttisuojalle tällä nyt tehtävällä ratkaisulla.