Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on tehnyt jo toisen välikysymyksen kuntataloudesta ja peruspalvelujen rahoittamisesta tällä vaalikaudella. Uutta on se, että välikysymyksen takana ovat nyt kaikki oppositioryhmät. Se onkin paikallaan, sillä moniin välikysymyksen väitteisiin oikeat vastaajat istuvat nyt oppositiossa. Vaalitunnelman nostattamisen lisäksi tämä välikysymyskeskustelu palvelee siis itsetutkiskelun tarpeita. (Naurua)

Heti aluksi on syytä asettaa paikalleen hallituksen kuntapolitiikan pääpilarit. Nehän perustuvat hallitusohjelmaan ja peruspalveluohjelmaan sekä niiden tinkimättömään noudattamiseen.

Hallitus on valmistellut yhdessä kuntien kanssa ensimmäistä kertaa koko vaalikauden kattavan peruspalveluohjelman. Siihen perustuen laaditaan vuosittain peruspalvelubudjetti. Menettely takaa osaltaan, että kaikkia kuntien velvoitteista aiheutuvia kustannuksia ja tuloja tarkastellaan ja tasapainotetaan samanaikaisesti. Uusia velvoitteita ei myöskään sälytetä kunnille yllätyksenä tai ilman vastaavia voimavaroja. Toimenpiteitä kuntien palvelurakenteen uudistamiseksi, yhteistyön syventämiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi on tekeillä runsaasti.

Valtion toimista aiheutuvat verotulomenetykset on korvattu kunnille täysimääräisesti. Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan toimiessa alue- ja kuntaministerinä ja kokoomuksen edustajan toimiessa valtiovarainministerinä näin ei tehty silloisen hallitusohjelman lupauksesta huolimatta. Verotusta kevennettiin siis kuntien piikkiin. Nyt näin ei tehdä.

Valtionosuuksia on lisätty ja lisätään tuntuvasti. Indeksitarkistukset tehdään aiemman puolituksen sijasta nyt 75-prosenttisesti. Ensi vuonna käyttötalouden laskennallisten valtionosuuksien taso on noin 267 miljoonaa euroa korkeampi kuin kuluvana vuotena. Vaalikauden lopussa valtionosuuksien taso on 1 338 miljoonaa euroa ja ilman veronkevennysten korvauksiakin 866 miljoonaa euroa korkeampi kuin tämän hallituksen aloittaessa. (Ed. Sjöblom: Milloin ne maksetaan?) Summat ovat moninkertaisia verrattuna siihen, mitä kokoomus ja moni muu ennen eduskuntavaaleja rohkeni edes vaatia.

Ensi vuonna valtion toimenpiteet vahvistavat kuntataloutta noin 256 miljoonalla eurolla. Se on enemmän kuin kertaakaan viimeisten kolmentoista vuoden aikana pois lukien huippuvuosi 2002.

Hallituksen toimenpiteiden ja ennustetun talouskehityksen seurauksena kuntatalous vahvistuu selvästi vuodesta 2005 alkaen. Kuntien vuosikatteen arvioidaan nousevan kuluvan vuoden 1,4 miljardista eurosta ensi vuonna 1,6 miljardiin ja peräti 2,3 miljardiin euroon vuonna 2008. Kuntien keskimääräisen velkaantumisen arvioidaan pysähtyvän vuonna 2007.

Kaiken tämän jälkeen kysymys kuuluukin: missä on välikysymyksen esittäjien vaihtoehto, ja mikä on sen uskottavuus? Pelkän lisärahan vaatiminen vielä hallituksen tekemien lisäysten päälle ei tietenkään riitä vaihtoehdoksi.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen perusasioiksi on kirjattu kunnallinen itsehallinto ja kuntien verotusoikeus. Niitä myös hallitus kunnioittaa. Jatkona sille, että yhteisövero on osana verotusoikeutta päätetty säilyttää kuntien tulona, hallitus korottaa kuntien yhteisövero-osuutta 22,03 prosenttiin vuoden 2005 alusta. Näin kunnille korvataan yhteisöverokannan alentamisesta johtuva verotulomenetys. Tästä hyötyvät pidemmän päälle erityisesti Helsingin, Espoon ja Oulun kaltaiset yhteisöveroriippuvaiset kunnat.

Välikysymyksen perusteluissa korostetaan aivan oikein verotulojen merkitystä kuntien taloudelle, muodostavathan verotulot noin puolet kuntien tuloista. Niiden kasvu ja kehitys taas ovat ratkaisevasti riippuvaisia talouskasvusta ja työllisyyden parantumisesta.

Välikysymyksen huoli kuntataloudesta perustuu epäilyyn, että kuntien verotulojen ja menojen kehitys olisi arvioitu liian optimistiseksi. On syytä selvästi sanoa, että arviot ja ennusteet kansantalouden ja kuntatalouden kehityksestä eivät ole politiikkaa. Oikeita lukuja ei päätetä hallituksen pöydissä eikä niistä neuvotella oppositionkaan kanssa.

Ennusteet tehdään kuntataloudessakin varovaisuuden periaatteella. Käytännössä tämä näkyy niin, että kuntien omat toteutumatiedot ovat tilinpäätöksissä pääsääntöisesti paremmat kuin vastaavaa vuotta koskevat talousarviotiedot. Sama varovaisuus näkyy myös koko kuntatalouden kehitysennusteissa. Esimerkiksi vuodelle 2003 ennakoitiin vuoden 2002 syyskuussa kuntatalouden vuosikatteen painuvan noin miljardiin euroon. Toteutumatieto helmikuussa 2004 osoitti, että vuosikate nousi miljardista noin 1,6 miljardiin. Sama pätee yleensä muihinkin vuosiin: toteutumat ylittävät ennusteet.

Arviot on siis aina tehty ja tehdään jatkossakin virkatyönä ja virkavastuulla maan parhaiden asiantuntijoiden toimesta ministeriöiden ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä. Se tästä vielä puuttuisi, että minä, ed. Korhonen ja ed. Zyskowicz sopisimme siitä, mikä on kuntien verotulo- tai menokehitys seuraavat viisi vuotta.

Toisin kuin välikysymyksessä väitetään, kunnallisveron tuoton kasvu on pitkällä aikavälillä ollut suhteellisen vakaata. Kasvu perustuu ensisijaisesti palkkasumman kasvuun, jota puolestaan on vakauttanut erityisesti tulopoliittinen sopimusmekanismi. Viimeisten viiden vuoden aikana vakaata kasvua ovat häirinneet lähinnä satunnaisluonteiset optiotulot, kunnallisverotuksen niin sanottu rytmihäiriö ja kunnallisverovähennysten kasvu.

Välikysymyksen mukaan tämä vuosi tulee olemaan kolmas perättäinen vuosi, jolloin kuntien yhteenlasketut verotulot ovat alentuneet. Väite ei pidä yhtä toteutumatietojen eikä talousarvioesitykseen sisältyvän kuntatalouden kehitysarvion kanssa. Kuntien verotulot eli kunnallisvero, yhteisövero ja kiinteistövero olivat viime vuonna 13,5 miljardia euroa. Arvio tälle vuodelle on sama. Kuluvan vuoden lopullista lukua ei vielä voi olla kenelläkään, tuskin oppositiollakaan.

Ensi vuonna verotulojen arvioidaan nousevan 14,1 miljardiin euroon, mikä merkitsee paluuta vuosien 2001 ja 2002 tasolle. Kaiken kaikkiaan ennakoitu verotulojen kasvu on pitkän aikavälin tasaisen vauhdin taulukon mukaista eikä mitenkään epärealistista.

Myöskään keskimääräisessä kunnallisveroprosentissa ei ole tapahtunut olennaista kiristymistä. Esimerkiksi vuodelle 2002 veroprosenttia nostaneita kuntia oli 108, tälle vuodelle vain puolet siitä eli 54. Kunnallisverotus on viime vuosina veronmaksajan näkökulmasta keventynyt vähennysten korottamisen johdosta. Erityisen selvästi näin on käynyt pieni- ja keskituloisilla palkansaajilla.

Entä epäilyt menoarvioiden optimistisuudesta? Valtion talousarvioesityksen yleisperusteluissa kuntien toimintamenojen kasvuksi ensi vuoteen on arvioitu noin 4 prosenttia. Vastaava toteutuma-arvio tältä vuodelta on noin 4,5 prosenttia ja toteutumatieto viime vuodelta noin 4,8 prosenttia. Puhumme siis noin puolen prosenttiyksikön erosta toteuman ja ennusteen välillä, joka kuitenkin koskee ensi vuonna lähes 26 miljardin euron suuruista menoa. Ennusteen ja toteutumatiedon ero ei siten ole kovin suuri, eikä menoarviota voi muutenkaan pitää epärealistisena. Haasteellinen se toki on.

On kuitenkin syytä tässäkin korostaa, että kuntatasolla menojen kriittinen tarkastelu, tuottavuuden parantaminen, palvelutuotannon tehostaminen, syvä yhteistyö ja kuntien yhdistymistarpeet eivät ole vähääkään menettäneet merkitystään. Niitä kaikkia tarvitaan, jotta kasvaviin palveluhaasteisiin voidaan vastata.

Arvoisa puhemies! On totta, että kuntatalouden tasapainotusongelmat kohdistuvat voimakkaimmin pieniin kuntiin. Negatiivisen vuosikatteen yhteenlasketun määrän voidaan kuitenkin arvioida pysyvän lähellä summaa, joka on varattu tulevina vuosina harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin, eli noin 30 miljoonan euron suuruusluokassa. Negatiivisen vuosikatteen kuntien lukumäärä vaihtelee eri syistä vuosittain voimakkaasti. Viime vuonna niitä oli 64, arvio tälle vuodelle ilman harkinnanvaraisia avustuksia on 113. Vastaavasti esimerkiksi vuonna 2000 negatiivisen vuosikatteen kuntia oli peräti 193. Ongelmaa ei pidä vähätellä, mutta edellä olevan valossa ei voi puhua kuntatalouden romahtamisesta. Kuntaryhmien ja yksittäisten kuntien välillä on toki suuria eroja. Tähän ongelmaan kiinnitetään huomiota muun muassa valmisteilla olevassa valtionosuusuudistuksessa.

Hallitus ennakoi, että kuntatalous kääntyy paremmaksi jo ensi vuonna eikä vasta 2008, kuten välikysymyksessä on todettu. Kehitysarvio on tältäkin osin realistinen, koska jo noin 1,6 miljardin euron vuosikate riittää kattamaan käyttöomaisuuden samansuuruiset poistot. Tämä tarkoittaa, että kuntien taseisiin ei kerry koko maan tasolla uutta katettavaa alijäämää.

Kuntien investoinnit ovat olleet koko maan tasolla jo useita vuosia suhteellisen korkeat. Niitä uudelleen ajoittamalla on mahdollista hakea lisätasapainoa, jos käyttötaloudessa ei asetettua vajaan yhden prosenttiyksikön menojen kasvun hidastumista täysin saavuteta.

Käytäntö jaksottaa valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistus useammalle vuodelle syntyi välikysymyksen tekijöiden ollessa hallituksessa. Samoin on syntynyt sosiaali- ja terveydenhuollon osalta vuosina 1999—2002 ja opetustoimen osalta vuosina 2002—2003 myös se 502 miljoonan euron lasku, jonka hallitus maksaa. Summan suuruus osoittaa, ettei valtionosuuksien mitoituksessa noina vuosina riittävästi huomioitu kuntien kustannusten ja tehtävien kasvua. (Ed. Pulliainen: Mutta rahat oli kassassa valmiina!)

Jaksottamisella on sekä etuja että haittoja. Etuihin kuuluu, että jaksotus takaa kunnille tasaisen tulovirran ja mahdollisuuden suunnitella talouttaan. Tätä mieltä oli edellisen jaksotuksen aikana myös silloinen alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen todetessaan eduskunnassa välikysymyskeskustelussa 22.3.2000 seuraavaa: "- - valtionosuuksien nelivuotistarkistuksen ajoitus selvästi kolmelle vuodelle varmistaa kuntatalouden vakaana pysymisen myös tulevina vuosina - -."

Nykyisen automaattisen kustannustenjakojärjestelmän haitat ovat kuitenkin niin ilmeisiä, että hallitus on päättänyt uudistaa sen osana kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistusta. Tämäkin tuo vakautta ja ennustettavuutta paitsi kuntien myös valtion taloudenpitoon.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä epäillään Kansalliseen terveyshankkeeseen sisältyvän hoitotakuun toimivuutta. (Ed. Kuosmanen: On syytä epäilläkin!) Välikysymyksen esittäjistä monet olivat asettamassa terveyshanketta, muovaamassa sen tavoitteita ja tekemässä sitä koskevaa periaatepäätöstä, jota nyt toteutetaan pilkun tarkasti. Sellainen käsitys, että hoitotakuusta selvittäisiin pelkällä lisärahoituksella, ei ole ollut terveysprojektin tarkoitus.

Terveyshankehan arvioi, että esitetyt tavoitteet voidaan saavuttaa, kun esillä olleet rakenteelliset muutokset pannaan toimeen ja rahoitusta lisätään 900 miljoonalla eurolla. Tästä 900 miljoonasta eurosta 200 miljoonaa euroa on arvioitu saatavan toimintojen rationalisoinnilla ja loput 700 miljoonaa euroa rahoittavat valtio ja kunnat puoliksi. Kuntaliitto oli edustettuna Kansallisen terveyshankkeen johtoryhmässä ja on ollut myös tästä asiasta sopimassa.

Tällä hallituskaudella terveydenhuollon valtionosuuksia lisätään 288 miljoonalla eurolla ja sen lisäksi kehittämishankkeisiin myönnetään neljän vuoden aikana joka vuosi 30 miljoonaa euroa. Valtion 350 miljoonaa euroa terveydenhuollon lisärahoitukseen tulee siis ylittymään.

Hoitotakuun tarkoituksena ei ole se, että Suomessa ruvetaan pysyvästi tuottamaan merkittävällä tavalla lisää terveyspalveluita. Tarkoituksena on, että pitkät hoitojonot puretaan määrämittaan, otetaan käyttöön yhtenäiset kiireettömän hoidon kriteerit, jaetaan tehtäviä hoitajien ja lääkärien kesken sekä järkeistetään työtapoja ja keskitytään vaikuttavaan hoitoon.

Näin toteutettuna hoitotakuu ei tule aiheuttamaan pysyviä lisäkustannuksia terveydenhuollolle. Oikea-aikainen hoito päinvastoin tutkimustenkin mukaan säästää kustannuksia. Säästö koituu etenkin Kansaneläkelaitoksen ja työnantajien, mutta myös kuntien hyödyksi. Hoitotakuun määräajat ovat olleet tiedossa huhtikuusta 2002 alkaen, joten aikaa valmistautua hoitotakuuseen on ollut kolme vuotta.

Kuntien mahdollisuuksia kehittää sivistys- ja opetustointaan on myös kehitetty johdonmukaisesti. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan on varattu 44,8 miljoonaa euroa vuodelle 2005. Edelliseen vuoteen verrattuna suoraan kunnille tulevaa valtionosuuden lisäystä tässä on 25 miljoonaa euroa. Toiminta on myös koko maan mittakaavassa merkittävää. Vuonna 2004 valtionosuutta myönnettiin yhteensä 358 kunnalle, ja toimintaan osallistuu tänä syksynä noin 50 000 lasta. (Ed. Laakso: Onko yhtään ongelmaa näkyvissä?)

Kuntalaisten kannalta tämän vuoden aikana voimaan tullut aamu- ja iltapäivätoimintaa koskeva uudistus on tärkeä sosiaalinen innovaatio, jolla parannetaan lasten hyvinvointia ja helpotetaan perhe- ja työelämän yhteensovittamista. Myös esiopetuksen kuljetusetu tuli voimaan elokuun alussa tänä vuonna. Sen ensi vuoden valtionosuuteen on varattu 10 miljoonaa euroa, mikä on 5 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuljetusedun säätäminen on merkittävästi parantanut kaikkien lasten mahdollisuutta osallistua esiopetukseen.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo turvata kuntien rahoituksen kansalaisille kuuluvien peruspalveluiden varmistamiseksi lisäämällä edellä kuvatulla tavalla kuntien valtionosuuksia sekä korvaamalla jatkossakin kunnille mahdolliset valtion toimenpiteiden aiheuttamat veromenetykset. Peruspalvelubudjetointia kehitetään edelleen. Kuntien ongelmat eivät ratkea yksinomaan valtion rahoitusta lisäämällä, vaan tarvitaan myös kuntien palvelurakenteiden ja toimintatapojen uudistamista, yhteistyötä ja yhdistymisiä sekä tuottavuuden parantamista. Kuntien yhdistymisiä toteutuukin vuonna 2005 ennätysmäärä eli kymmenen, ja ne koskevat 22 kuntaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, onko oppositiolla esittää näiden lisäksi joitakin muita keinoja. (Ed. Pulliainen: Voi veikkoset!)

Alue- ja kuntaministeri Mannisen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Oppositionen har redan framställt en andra interpellation, som den här gången gäller den kommunala ekonomin och finansieringen av basservicen. Det nya är att alla grupper inom oppositionen nu står bakom interpellationen. Det här är i sig helt riktigt eftersom många av dem som egentligen borde svara på påståendena i interpellationen nu hör till oppositionslägret. Vid sidan av att höja valstämningen är det alltså nu fråga om behov av självrannsakan.

Det är skäl att genast till en början konstatera vilka de grundläggande elementen för regeringens kommunpolitik är. De baserar sig ju på regeringsprogrammet och basserviceprogrammet samt på ett ovillkorligt iakttagande av dem.

Regeringen och kommunerna har för första gången tillsammans berett ett basserviceprogram som omfattar hela valperioden. Utgående från programmet uppgörs årligen en basservicebudget. Detta förfarande garanterar att alla kostnader och inkomster som föranleds av kommunernas skyldigheter granskas och balanseras samtidigt. Inga nya skyldigheter vältras heller över på kommunerna utan förvarning eller motsvarande resurser. Det vidtas hela tiden ett stort antal åtgärder i syfte att förnya kommunernas servicestruktur, fördjupa samarbetet och höja produktiviteten.

Kommunerna har fått full ersättning för det skatteinkomstbortfall som statens åtgärder orsakat. När interpellationens första undertecknare var region- och kommunminister och samlingspartiets representant finansminister var detta inte fallet, trots löftet i det dåvarande regeringsprogrammet. Beskattningen lindrades alltså på kommunernas bekostnad. Detta sker inte nu.

Statsandelarna har höjts och kommer att höjas avsevärt. Indexjusteringarna görs i stället för den tidigare halveringen nu till 75 procent. Nästa år är nivån på de kalkylerade statsandelarna för driftsekonomin cirka 267 miljoner euro högre än i år. I slutet av valperioden kommer nivån på statsandelarna att vara 1338 miljoner euro och även exklusive ersättningar för skattelättnaderna 866 miljoner euro högre än när denna regering inledde sitt arbete. Summorna är mångdubbla i jämförelse med vad samlingspartiet och många andra ens vågade kräva före riksdagsvalet.

Nästa år stärker statens åtgärder den kommunala ekonomin med cirka 256 miljoner euro. Det är mera än någonsin under de senaste 13 åren, med undantag för toppåret 2002.

Som en följd av regeringens åtgärder och den förutspådda ekonomiska utvecklingen kommer den kommunala ekonomin att stärkas klart från och med 2005. Kommunernas årsbidrag beräknas stiga från 1,4 miljarder euro i år till 1,6 miljarder euro nästa år och t.o.m. till 2,3 miljarder euro 2008. Kommunernas genomsnittliga skuldsättning beräknas avstanna 2007.

Man kan då ställa sig frågan vilket alternativ interpellanterna har och hur det är med dess trovärdighet. Att utöver de tillägg som regeringen gjort kräva mera pengar räcker naturligtvis inte som alternativ.

De grundläggande frågorna i interpellationen har uppgivits vara den kommunala självstyrelsen och kommunernas beskattningsrätt. Också regeringen respekterar dessa. Som en följd av beslutet att som en del av beskattningsrätten bibehålla samfundsskatten som en inkomst för kommunerna höjer regeringen kommunernas andel av samfundskatten till 22,03 procent vid ingången av 2005. På detta sätt kompenseras kommunerna för skatteinkomstbortfallet till följd av sänkningen av samfundsskattesatsen. På lång sikt gagnar detta i synnerhet kommuner som Helsingfors, Esbo och Uleåborg, vilka är beroende av samfundsskatten.

I motiveringen till interpellationen betonas alldeles riktigt skatteinkomsternas betydelse för kommunernas ekonomi. Skatteinkomsterna utgör ju ungefär hälften av kommunernas inkomster. Hur dessa inkomster ökar och utvecklas är dock på ett avgörande sätt beroende av den ekonomiska tillväxten och förbättringen av sysselsättningen.

Oron i interpellationen för den kommunala ekonomin grundar sig på en misstanke om att utvecklingen i fråga om kommunernas skatteinkomster och utgifter har bedömts alltför optimistiskt. Det är skäl att klart säga ut att bedömningarna av och prognoserna för utvecklingen av samhällsekonomin och den kommunala ekonomin inte är politik. Vilka tal som är riktiga avgörs inte runt regeringens bord, och om dem förhandlas inte heller med oppositionen.

Också inom den kommunala ekonomin görs prognoserna upp enligt en försiktighetsprincip. I praktiken innebär detta att kommunernas egna uppgifter om utfallet i regel är bättre i boksluten än i budgeten för samma år. Samma försiktighet syns också i prognoserna för utvecklingen av hela den kommunala ekonomin. I september 2002 förutspåddes t.ex. att årsbidraget inom den kommunala ekonomin skulle sjunka till omkring en miljard euro 2003. Uppgifterna om utfallet i februari 2004 visade att årsbidraget steg till cirka 1,6 miljarder euro. Detsamma gäller i allmänhet också andra år: utfallen överskrider prognoserna.

Bedömningarna har alltså alltid gjorts och kommer i fortsättningen också att göras som tjänstearbete och under tjänsteansvar av landets bästa experter i samarbete mellan ministerierna och Finlands Kommunförbund. Det skulle bara fattas att jag, riksdagsledamot Korhonen och riksdagsledamot Zyskowicz skulle komma överens om hur utvecklingen av kommunernas skatteinkomster eller utgifter skall se ut de kommande fem åren.

I motsats till vad som påstås i interpellationen har ökningen av inkomsterna av kommunalskatten på lång sikt varit relativt stabil. Ökningen grundar sig i första hand på en ökning av lönesumman, som i sin tur har stabiliserats i synnerhet av den inkomstpolitiska avtalsmekanismen. Under de senaste fem åren har den stabila tillväxten närmast störts av tillfälliga optionsinkomster, de s.k. rytmstörningarna inom kommunalbeskattningen och de höjda avdragen i kommunalbeskattningen.

Enligt interpellationen kommer det här året att vara det tredje i rad då kommunernas totala skatteinkomster har sjunkit. Påståendet överensstämmer inte med uppgifterna om utfallet och den bedömning av utvecklingen av den kommunala ekonomin som ingår i budgetpropositionen. Kommunernas skatteinkomster, dvs. kommunalskatten, samfundsskatten och fastighetsskatten, uppgick i fjol till 13,5 miljarder euro. Bedömningen för i år är densamma. Ingen kan ännu ha de slutliga siffrorna för i år, knappast heller oppositionen.

Nästa år beräknas skatteinkomsterna öka till 14,1 miljarder euro, vilket betyder en återgång till nivån 2001 och 2002. Allt som allt avancerar den förutspådda ökningen av skatteinkomsterna i jämn takt på lång sikt och är inte på något sätt orealistisk.

Det har inte heller skett någon betydande skärpning av de genomsnittliga kommunalskatteprocentsatserna. Antalet kommuner som höjde skatteprocenten för 2002 var t.ex. 108, medan antalet för i år var bara hälften av det, dvs. 54. Ur skattebetalarens synvinkel har kommunalbeskattningen de senaste åren lindrats till följd av att avdragen höjts. Detta gäller i synnerhet låg- och medelinkomsttagare.

Hur är det då med misstankarna om att budgeten är optimistisk? I den allmänna motiveringen till budgetpropositionen har tillväxten i kommunernas omkostnader beräknats vara cirka 4 procent nästa år. Motsvarande bedömning av utfallet för i år är cirka 4,5 procent och uppgiften om utfallet för i fjol cirka 4,8 procent. Vi talar alltså om en skillnad på cirka en halv procentenhet mellan utfall och prognos, och då gäller den ändå en nästan 26 miljarder euro stor utgift nästa år. Skillnaden mellan prognos och utfall är alltså inte särskilt stor och budgeten kan inte heller i övrigt betraktas som orealistisk. Utmanande är den förvisso.

Det är dock skäl att också här betona att på det kommunala planet har en kritisk granskning av utgifterna, en höjning av produktiviteten, en effektivering av serviceproduktionen, ett fördjupat samarbete och kommunernas behov av sammanslagningar inte förlorat något av sin betydelse. Allt detta behövs för att det skall vara möjligt att möta ökade servicekrav.

Det är sant att det i första hand är de små kommunerna som mest tampas med problemet att få sin ekonomi i balans. De sammanräknade negativa årsbidragen kan emellertid bedömas hålla sig i närheten av det belopp som under de närmaste åren har reserverats för finansieringsunderstöd enligt prövning, dvs. i storleksklassen omkring 30 miljoner euro. Av olika orsaker varierar antalet kommuner med negativt årsbidrag kraftigt från år till år. I fjol var de 64 stycken, i år väntas antalet bli 113 då understöden enligt prövning lämnas utanför beräkningarna. Som jämförelse kan nämnas att årsbidraget till exempel år 2000 var negativt i hela 193 kommuner. Problemet bör inte underskattas, men i ljuset av dessa uppgifter kan man inte påstå att den kommunala ekonomin skulle ha kollapsat. Visserligen förekommer stora skillnader mellan olika kommunkategorier och enskilda kommuner. Det här problemet uppmärksammas bland annat i den statsandelsreform som är under beredning.

Regeringen förutspår att den kommunala ekonomin kommer att ta en vändning till det bättre redan nästa år och inte så sent som 2008, vilket hävdas i interpellationen. Utvecklingsprognosen är realistisk också till denna del, eftersom redan ett årsbidrag om cirka 1,6 miljarder euro är nog för att täcka de lika stora avskrivningarna på anläggningstillgångarna. Detta betyder att inget nytt underskott som behöver täckas uppstår i kommunernas balansräkningar, om man ser till hela landet.

På riksplanet har kommunernas investeringar varit förhållandevis stora redan i flera år. En tidsmässig omdisponering av dem gör det möjligt att eftersträva ytterligare jämvikt, om det i driftsekonomin inte går att uppnå hela den målsatta uppbromsningen av utgiftsökningen, dvs. en knapp procentenhet.

Praxis att periodisera översynen av kostnadsfördelningen mellan staten och kommunerna över flera år uppkom medan de som står bakom interpellationen satt i regeringen. Likaså uppkom också den räkning om 502 miljoner euro som regeringen betalade under 1999—2002 för social- och hälsovårdens del och under 2002—2003 för undervisningssektorns del. Beloppets storlek visar att man när statsandelarna dimensionerades under de åren inte tog tillräckligt stor hänsyn till ökningen i kommunernas kostnader och åligganden.

Periodiseringen har fördelar lika väl som nackdelar. En av fördelarna är att periodiseringen garanterar kommunerna ett jämnt flöde av inkomster och en möjlighet att planera sin ekonomi. Det ansåg under den föregående periodiseringen också den dåvarande region- och kommunministern Martti Korhonen, då han i en interpellationsdebatt i riksdagen den 22 mars 2000 konstaterade följande: "Utspridningen av fyraårsöversynen av statsandelarna över tre år säkerställer en stabil kommunalekonomi också under de kommande åren."

Nackdelarna med det nuvarande automatiska kostnadsfördelningssystemet är dock så uppenbara att regeringen har beslutat att omarbeta systemet som ett led i reformen av systemet med statsandelar till kommunerna och av kommunfinansieringen. Också detta medför stabilitet och förutsägbarhet i både den kommunala och den statliga ekonomin.

I interpellationen framförs misstanken att vårdgarantin, som ingår i det nationella hälsoprojektet, inte kommer att fungera. Av dem som undertecknat interpellationen var många med om att inrätta hälsoprojektet, utforma dess målsättningar och fatta ett principbeslut om det — samma principbeslut som nu följs till punkt och pricka. Uppfattningen att vårdgarantin skall gå att klara av enbart genom tilläggsfinansiering har inte åsyftats i hälsoprojektet.

Hälsoprojektet gjorde ju bedömningen att de uppställda målen går att nå, när den föreslagna omstruktureringen genomförs och finansieringen ökas med 900 miljoner euro. Det har beräknats att 200 miljoner euro av denna summa på 900 miljoner euro erhålls genom rationalisering av verksamheten, medan staten och kommunerna finansierar resten, alltså 700 miljoner euro, till hälften var. Kommunförbundet var företrätt i ledningsgruppen för det nationella hälsoprojektet och har varit med om att ingå en överenskommelse om denna angelägenhet.

Under innevarande regeringsperiod höjs statsandelarna för hälso- och sjukvård med 288 miljoner euro, och dessutom beviljas 30 miljoner euro för utvecklingsprojekt under vart och ett av de fyra åren. Statens andel om 350 miljoner euro av den tilläggsfinansiering som kommer hälso- och sjukvården till del kommer alltså att överskridas.

Syftet med vårdgarantin är inte att det i Finland varaktigt skall börja produceras avgjort mera hälsovårdstjänster. Målet är i stället att de långa vårdköerna skall kortas av till en viss längd, att enhetliga kriterier för icke-brådskande vård skall tas i bruk, att sköterskornas och läkarnas uppgifter skall omfördelas och arbetssätten rationaliseras och sådan vård som är verkningsfull prioriteras.

En vårdgaranti som genomförs på detta sätt kommer inte att föranleda hälso- och sjukvården några permanenta merkostnader. Tvärtom sparar vård som ges i rätt tid kostnader, vilket också framgår av olika studier. Besparingarna kommer framför allt Folkpensionsanstalten och arbetsgivarna men också kommunerna till del. De tidsgränser som kommer att tillämpas i samband med vårdgarantin har varit kända sedan april 2002, så förberedelser för vårdgarantins införande har kunnat vidtas i tre år.

Kommunernas möjligheter att utveckla sin kultur- och undervisningssektor har konsekvent främjats. För år 2005 har 44,8 miljoner euro reserverats i anslag för morgon- och eftermiddagsverksamhet för skolbarn. Jämfört med föregående år stiger den statsandel som kommunerna får direkt för ändamålet med 25 miljoner euro. Verksamheten är betydande också om man ser till hela landet. År 2004 beviljades sammanlagt 358 kommuner statsandel, och i höst deltar omkring 50 000 barn i verksamheten.

För kommuninvånarna är den reform som gäller morgon- och eftermiddagsverksamheten och som genomförts i år en viktig social innovation som främjar barnens välbefinnande och gör det lättare att jämka samman familje- och arbetslivet. Också transportförmånen i samband med förskoleundervisning infördes den 1 augusti 2004. I statsandel för den har för nästa år reserverats 10 miljoner euro, vilket är 5 miljoner euro mer än föregående år. Införandet av transportförmånen har på ett viktigt sätt förbättrat alla barns möjlighet att delta i förskoleundervisning.

Regeringen har för avsikt att trygga kommunernas finansiering i syfte att säkerställa medborgarnas basservice. Det sker genom att statsandelarna till kommunerna höjs så som här har framgått samt genom att kommunerna även i fortsättningen kompenseras för eventuella skattebortfall som statens åtgärder medför. Basservicebudgeteringen utvecklas ytterligare. Kommunernas problem går inte att lösa enbart med hjälp av ökad statlig finansiering, utan det som också behövs är att kommunerna ser över sin servicestruktur och sina verksamhetssätt, samarbetar och går samman samt förbättrar produktiviteten. År 2005 sker verkligen ett rekordstort antal kommunsamgångar, tio stycken, som omfattar 22 kommuner. Jag avvaktar med intresse om oppositionen utöver detta har något annat att komma med.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On pakko sanoa, että kun ministeri Mannisen puheenvuoroa kuunteli, niin ei sitten muuta oikeastaan yhteenvedosta. Jos sen yhteenvedonomaisesti lyhyesti sanoo, niin sen voi kyllä sanoa niin, että jos keskusta ei kanna vastuuta koskaan, niin ministeri Manninen kantaa vielä vähemmän sitä vastuuta.

Minäkin sattumoisin katselin hänen puheitaan viime eduskuntakaudelta, kun hän oli selvitysmies Manninen, kun hän oli Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Manninen, kun hän oli kansanedustaja Manninen. Sieltä voisi lainata esimerkiksi tällaisen lausuman, jossa hän sanoo, että "ei 500 miljoonaa euroa tätä kokonaisuutta miksikään muuta" — kun edellinen hallitus antoi lisää rahaa. Nyt hänen mielestään kaikki korjaantuu, kun vähän tulee rahaa lisää. Hän viittaa rytmihäiriöön vuonna 2002, kun rahaa tuli kunnille kohtuullisen paljon lisää. Nyt voisi kyllä aivan hyvin sanoa, että tällä menolla, mitä te, ministeri Manninen, nyt harjoitatte kuntapolitiikassa, niin tulee sydämenpysähdys ensi vuonna. Se on väistämätön. Siihen on ihan puhtaat lukuarvot olemassa.

Minusta on aivan järisyttävää hänen puhettaan kuunnella, kun heidän omien laskelmiensa, ministeriön omien laskelmien, mukaan katsoo esimerkiksi, mitä Lapissa on tapahtumassa. Lapin vuosikate, hyvät edustajatoverit, oli 365 euroa per asukas vuonna 2002. Kun tuollainen kohtuullinen vuosikate lasketaan tuommoisena keskiarvona, voisi sanoa, että 250 euroa per asukas on nyt jollakin lailla kohtuullinen. Vuonna 2005 se vuosikate on 11 euroa per asukas, toisin sanoen aivan katastrofimainen tilanne. Hänen kotikaupungissaan Torniossa, jossa vuonna 2002 vuosikate oli 483 euroa per asukas elikkä kohtuullisen hyvä, 2005 se on miinus 144 euroa per asukas elikkä vähennystä on 627 euroa per asukas. Hän tulee tänne eduskuntaan ja sanoo, että ei ole mitään ongelmia kuntataloudessa. Aivan uskomatonta, siis aivan uskomatonta populismia!

Mutta minun mielestäni tässä vakava asia on se, että eihän tässä ole kyse ministeri Mannisen tai hallituksen tai eduskunnan tai kansantalouden ongelmasta, kyse on ihmisten palveluista, siitä, mitä ne kansalaiset saavat siellä, ja tämä linja, jota he vetävät, väistämättä vetää suuntaan, jossa itse asiassa tie on kovin lyhyt kansalaisen näkökulmasta. Se tie johtaa julkisen sektorin supistamiseen, mutta jos hallituksen linja on ja ainoa keskeinen tavoite on, että hyvätuloisten veronkevennyksiä lisätään, se on sitten tämän tien pää. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitusohjelma ja sitä täydentävät menokehykset laadittiin sellaisiksi, että tämä tavoite varmasti toteutuu, mutta syyllinen on ilmeisesti taas tähänkin edellinen hallitus. Mutta emme me olleet kyllä sitä hallitusohjelmaa kirjoittamassa, kyllä se oli ihan teidän omaa käsialaanne.

No, se peruskysymyshän tässäkin on, mitä se kansalainen sitten saa. Kansalaisille kyllä luvataan, että rahaa jää käteen lisää, mutta sen vastapainoksi on luvattu pidättäytyä tai kansalaisten tulisi luvata pidättäytyä palkankorotuksista ja tyytyä mahdollisimman vähään. Tässähän seuraa se, että kuvitellaan sitten niin, että näillä veronalennuksilla kansalainen maksaa siten sitä kautta oman palkankorotuksensa. Onneksi ei sentään vielä maksa puolta palkkaansa veronkevennyksillä. Kyllä tämä tie on ihan sietämätön. Näistä veronkevennyksistä, mitä tämä hallitus on tehnyt, ei ole hyötynyt noin miljoona Suomen kansalaista. Niistä eivät ole hyötyneet eläkeläiset, niistä eivät ole hyötyneet opiskelijat. Työttömät jäävät näistä veronkevennyksistä paitsi. Tämäkö on sitten se oikeudenmukainen tie? Tämäkö on se tie, jota pitäisi kulkea?

No, mitä haittaa tästä itse asiassa kansalaisille sitten on? Voisi sanoa, että vaikka mitä, erittäin paljon, sillä ei veroja turhaan kai kukaan kerää. Sekä kunnan suoraan perimillä veroilla että valtion keräämistä veroista maksettavilla valtionosuuksilla rahoitetaan kansalaisten palvelut. Mutta hallituksen politiikka on jo ajanut siihen pisteeseen, että jos taas lukuarvojen kautta katsotaan, 150 kuntaa on nostamassa kiinteistöveroa. Hallitus esittää, että kiinteistöveron alarajaa nostetaan 50 prosenttia. 80 kuntaa on nostamassa näillä tiedoilla, jotka tällä hetkellä on, veroprosenttia. Valtaosa kunnista tulee nostamaan palvelumaksuja.

Tilanne on jopa niin synkkä, että jopa Kuntaliiton johdossa halutaan rajoittaa lapsen oikeutta päivähoitoon, niin kuin tämän päivän sanomalehdistä on nähty. Asialla eivät siis ole enää vain ministeriön kirstunvartijat vaan nyt myös ne, jotka palveluista vastaavat, elikkä Kuntaliitto on iskemässä ihmisten palveluihin ja niiden hoitamista kohti. Kuntaliitossa arvioidaan myös, että kuntien on pakko supistaa kulttuuri- ja liikuntapalvelujaan. Kuntaliiton toimitusjohtaja, jos tämän päivän lehtiä luetaan, Parjanne ennustikin, että ellei radikaaleja muutoksia kuntien palvelujärjestelmään tehdä, on joitakin seuraamuksia.

Myös palveluiden ostamista ollaan lisäämässä, siis yksityistämistä ollaan näillä päätöksillä lisäämässä, ja tämä erityisesti koskee hoivapalveluja. Toisin sanoen tämä tie on yksityistämisen tie, palvelujen karsimisen tie, ja siinä itse asiassa näkyy lyhykäisesti tämä kovuuden koalition malli, jolla suomalaista yhteiskuntaa nyt halutaan viedä eteenpäin.

Arvoisat hallituspuolueiden edustajat — ja tietenkin tämän voisi osoittaa joillekin valtioneuvoston jäsenillekin — ei riitä se, että ilmoittautuu pelkästään palvelujen kannattajaksi, niin kuin kaikki näyttävät tekevän ainakin nyt kuntavaalien alla. Kyllä samanaikaisesti, jos hallituksen päätökset johtavat siihen, että viedään mahdollisuudet kunnilta palvelujen tarjoamiseen, on kovin populistista tämä politiikan tekeminen. Niinhän tässä nyt on käynyt. Jos te katsotte, minkälaisia kannanottoja hallituspuolueiden kansanedustajat, valtioneuvoston jäsenet julkisuuteen antavat, niin keskusta, sosialidemokraatit kuin Rkp:kin, se on ihan johdonmukaista työskentelyä. Kyllä teidän pitäisi muistaa, että kunnan taloudellisista mahdollisuuksista riippuu, onko esimerkiksi lapsen päivähoitopaikka turvallinen, onko päiväkodissa henkilökuntaa riittävästi ja onko kaikki muukin toiminnallisesti siellä mallillaan. Kunnan mahdollisuuksista riippuu myös, montako oppilasta lapsen luokassa on ja minkälaiset eväät se nuori, joka siellä opiskelemassa on, maailman kulkemista varten saa. Kunnan mahdollisuuksista riippuu myös se, miten terveyskeskus toimii ja saako ikääntyvä ihminen apua voidakseen asua kotona edelleen.

Vanhasen—Kalliomäen hallitus tekee kuitenkin parhaansa, jotta julkinen sektori supistuisi ja palvelut kuihtuisivat. Siinä itse asiassa on näköjään tämä hallituksen suuri linja: julkisten palvelujen kuihduttaminen. Voidakseen varmistaa linjan pitävyyden hallitus aikoo uudistaa valtionosuusjärjestelmää niin, että luovutaan valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistamisesta. Näin kunnat, jos tämä toteutuu, eivät enää jälkikäteen saisi niille kuuluvaa hyvitystä. Samalla luovuttaisiin kiinteästä kustannustenjaosta niin, että järjestelmästä tulisi täysin harkinnanvarainen, ja juuri sitä tarvitaankin hallituksen suuren linjan toteuttamiseen, jos päämäärä on tämä.

Vasemmistoliiton mielestä valtionosuusjärjestelmää ei näissä oloissa voi uudistaa niin, että se tapahtuisi kustannusneutraalisti siirtämällä varoja yksittäisiltä kunnilta toisille. Tarvitaan selvää lisäpanostusta julkisten hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi. Ylisuurten veronalennusten asemesta vasemmistoliitto haluaa käyttää niihin uhratut varat mieluummin hyvinvointipalveluihin, perusrakenneinvestointeihin ja osaamisen kasvattamiseen. Ne olisivat työllisyyden ja yhteiskuntamme menestymisen kannalta parempi ja myös inhimillisempi vaihtoehto kuin Vanhasen hallituksen uusliberaali ja uusliberalistinen linja.

Arvoisat edustajatoverit, hallituspuolueiden kansanedustajat on masinoitu kilvan toitottamaan, että kunnat saavat lisää rahaa. Niinpä niin, näinhän se on, mutta kun ei pelkästään riitä se toitottaminen. Kuntien mahdollisuuksia ei mitata sillä, miten yksittäinen tuloerä kehittyy. Siten esimerkiksi valtionosuuksien indeksitarkistuksen suuruus ei yksinään vielä kerro todellisuutta. Mutta kun otetaan huomioon, että indeksitarkistus on vaillinainen, harkinnanvaraista avustusta leikataan, takautuvat erät jaksotetaan takapainotteisesti neljälle vuodelle ja hoitotakuu edellyttää kunnilta merkittävää omaa panosta, aletaan itse asiassa olla ongelmissa, kun kuntien verotulot junnaavat hyvin todennäköisesti paikallaan, eikä tässä itse asiassa ole vielä kaikki. Te ilmeisesti aiotte tai ainakin suunnittelette siirtää vastuun myös työmarkkinatuesta ja työllistämisestä kunnille mutta ette samalla varaudu antamaan vastaavia resursseja. Me vasemmistoliitossa toisin kuin ilmeisesti moni muu olemme sitä mieltä, että kuntien tehtäviä voi lisätä, mikäli resurssit tulevat ja voimavarat silloin niistä tehtävistä suoriutumiseen mukana ja kunhan itse asiassa lopputuloksena on tavallisten kansalaisten kannalta parempi tilanne kuin nyt.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna kuntatalous on jo toistamiseen alijäämäinen. Se, että hallitus väittää tilanteen vaalikauden lopussa kääntyvän myönteiseksi, lepää kyllä täysin kestämättömien odotusten varassa. Kuntatalouden lähivuosien kestävyys voidaan kiteyttää kahteen tekijään: oletukseen, että kuntien verotulot kasvavat keskimäärin 4 prosenttia vuodessa, ja oletukseen, että kuntien toimintamenojen kasvu on keskimäärin alle 4 prosenttia vuodessa.

Kuntaliitto toteaa erittäin kaunistellen tilanteesta: "Kuntatalouden tasapaino on siis lähivuodet hyvin herkkä." Miten pehmeästi ja peitellen itse asiassa vakava asiaintila voidaankaan todeta! Kannattaa muuten käydä, jos ei muutoin käy, kysymässä kunnanjohtajilta Lapissa tai Pohjois-Savossa. He kyllä sanovat melko paljon suorasukaisemmin aivan tämän saman asian, mutta kyllä lauseitten sisältö on aivan erimoinen. Minä sanoisin, että vain uhka ei ole suuri. Niin tulee todennäköisesti myös käymään. Riskiä kasvattaa, että hallitus on pettänyt lupauksensa 100 000 uuden työpaikan luomisesta. Tuo määrä tulee puuttumaan hyvinvoinnin rakentajista.

Ministeri Manninen, niin kuin äsken mutta monesti aiemminkin, onkin toistuvasti vaatinut kuntia säästämään, sillä lisää rahaa hän ei kunnille tarjoa. Tässä suhteessa on sanottava, että säästömahdollisuudet ovat nyt paljon olemattomammat kuin 90-luvun lamassa, joka otti kyllä löysät kuntataloudesta pois. Nyt säästövaatimus tarkoittaa yksikäsitteisesti palvelujen heikentämistä.

Pari vuotta on lisärahalla panostettu jonojen purkuun terveydenhuollossa, ja siitä itse asiassa on ollut apua. Nyt, kun kaivattu hoitotakuu on tulossa, ei riitä, että valtio vastaa vain valtionosuudesta, sillä kunnat ovat sen verran ahtaalla, että valtion panostuksen pitäisi olla suurempi. Jos lisää rahaa ei saada, on uhkana, että hoitotakuu vesittyy eikä takaakaan potilaalle nopeasti kaivattua apua.

Arvoisa puhemies! Toistuva ylisuurten veronkevennysten kohdistuminen kunnallisverotukseen pakottaa kysymään, mitä tehdä kunnallisverotuksella ja mikä on itse asiassa kunnallisen itsehallinnon tila. Tätä kysymystähän me herättelimme välikysymyksen perusteluissa. Kenties meidän on mentävä järjestelmään, jossa valtio maksaa puuttuvan osan kunnille suoraan eikä välillisenä ja mahdollisesti vain osittaisena hyvityksenä valtionosuusjärjestelmän kautta. Näin kunnilla säilyisi oikeus tiettyihin verotuottoihin.

Vanhasen hallitus kaavailee kunnallisten maksujen sitomista indeksiin välttyäkseen itse asiassa korotusvastuulta. Ensin pitäisi kuitenkin kysyä, onko monen maksajan kohdalla tilanne se, että maksut kaikkinensa nousevat jo nyt liian suuriksi. Me saimme ajetuksi katon terveydenhuollon maksuille viime kaudella, vaikka sitä monet kyllä tiukasti vastustivat. Nyt ajatusta maksukatosta pitäisi laajentaa kattamaan maksukenttää paremmin. Samalla on kriittisesti arvioitava koko maksutilanne kansalaisen kannalta.

Hyvät edustajatoverit, Vanhasen hallitus myös aikoo nostaa kiinteistöveroa. Vasemmistoliiton mielestä asumisen kiinteistöverossa olemme jo kuitenkin sillä tasolla, jolta sitä ei enää pidä nostaa. Asumiseen kohdistuvaa kiinteistöveroa maksavat kaikki niin omakotitalossa kuin kerrostaloissa asuvat asumismuodosta ja tuloista riippumatta. (Ed. Elo: Kunnat päättävät!) — Ed. Elo, kannattaisi pikkuisen paremmin perehtyä asiaan, ennen kuin välihuutoja esittää. Jos alarajaa nostetaan 50 prosenttia ja alarajan yläpuolelle mennään, on pakko nostaa. Ei se kunnan päätöksestä enää sen jälkeen ole kiinni.

Toinen seikka, johon tässä haluaisin kiinnittää huomiota, on se ulkoistaminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen, johon nyt tämä hallitus näyttää tuntevan kyllä erityistä viehtymystä. Ministeri Lehtomäki puolusti taannoin julkisuudessa uljaasti kyllä tätä hallituksen linjaa. Ministeri Lehtomäeltä on vain ilmeisestikin jäänyt huomaamatta se, että useimmat Suomen kunnat ovat aivan liian pieniä ja organisaatioiltaan heikkoja voidakseen menestyksekkäästi kilpailuttaa palveluja. Silloin ei riitä vain halpa hinta, vaan pitää myös määritellä seikkaperäisesti laatutavoitteet ja valvoa niiden toteuttamista. Kun tehtäviä siirretään kaupallisesti toimiville yrityksille, tulee kunnan henkilöstön ammattietiikan tilalle taloudellisen voiton tavoittelu. Se tulee aivan suoraan sitä kautta. Juuri sellainen tilanne edellyttää kaiken sen kirjaamista sopimuksiin, minkä normaalisti kunnan henkilöstö itsestään tekee, ja siten näiden sopimusten noudattamisen jatkuvaa valvontaa.

Helsingin kaupungin, joka on suuri organisaatio, kokemukset vammaiskuljetuksista osoittavat, että isollakin kaupungilla on tekemistä näissä ostopalveluasioissa. Hallituksen ahdistaessa kuntia taloudellisesti on selvää, että yhä useampi kunta yrittää epätoivoisesti hakea säästöjä ulkoistamisesta. Aivan toinen asia on sitten, mitä vaikutuksia näillä säästöyrityksillä on taas kerran näihin kansalaisten palveluihin.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus ei tyydytä. Ehdotankin siksi perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta panee merkille, että hallitus pitää kiinni palveluja kurjistavasta uusliberalistisesta linjasta eikä suostu panostamaan kansalaisille tärkeisiin hyvinvointipalveluihin. Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, ja edellyttää suunnan muutosta talous-, vero- ja palvelupolitiikassa

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Tapani  Tölli  /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Välikysymyksessä käsitellään ajankohtaisia kuntatalouden ja peruspalveluiden rahoittamisen ongelmia. On todettava, että välikysymyksen laatiminen sellaisista ongelmista, joiden syntymisessä on kysymyksen laatijoilla ollut merkittävä rooli, ei liene ollut erityisen haasteellista.

Kuntatalouden tilanne on juuri nyt vaikea. Tilanne on vaikeampi kuin viime vuonna, mutta tulevaisuus on jo valoisampi. Hankalinta on pienissä kunnissa, mutta myös suurissa kaupungeissa kamppaillaan talousongelmissa. Kuntien välinen ero on tosin huomattava. Vieläkin vaikeammalta tilanne näytti ennusteiden mukaan kaksi vuotta sitten, kun vuoden 2003 valtion budjetti hyväksyttiin. Emme kuitenkaan kuulleet, että silloinen kuntaministeri Korhonen tai kokoomuksen ministerit olisivat esittäneet huolensa asiasta, toimenpiteistä puhumattakaan. Jos olisitte reagoineet edes vähän, olisi tämä välikysymys hiukan uskottavampi. Kysymyksen ajankohdan toki ymmärrämme hyvin, onhan pian kunnallisvaalit.

Välikysymyksessä todetaan, että kuntatalouden keskeinen ongelma on epäennustettavuus ja epävakaus. Näinhän se on perinteisesti ollut. Juuri tämän vuoksi Vanhasen hallituksen yhtenä hallitusohjelman keskeisimpänä kirjauksena todetaan, että hallitus toteuttaa vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa niin, että peruspalvelut turvataan kohtuullisella vero- ja maksurasituksella koko maassa. Tämän mukaisesti hallitus on myös määrätietoisesti toiminut.

Valtionosuusleikkauksia ei tule, veronkevennykset on täysimääräisesti kompensoitu ja pidättäydytään uusista tehtävistä. On saatu aikaan ensimmäistä kertaa vakautta ja luottamusta vahvistava peruspalveluohjelma ja peruspalvelubudjetti. Näitä keskusta on ajanut jo kauan. Nyt on päästy kestävälle ja vakaalle pohjalle. Alku on hyvä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä peruspalveluohjelmaa on edelleen vahvistettava. On saatava aikaan kestävät raamit kuntien tasapuoliselle kohtelulle ja peruspalveluiden turvaamiselle.

Vaikeassa tilanteessa on luotu pohjaa tulevaisuudelle. Päätökset eivät tempoile. Moni kuntapäättäjä on sanonut, että perusluottamus kunta—valtio-suhteeseen on nyt luotu. On hienoa, että meillä on kuntaministeri, jonka katu-uskottavuus kuntaväen joukossa on hyvä.

Herra puhemies! Ensi vuonna valtion toimenpiteet vahvistavat kuntataloutta runsaat 250 miljoonaa euroa. Se on enemmän kuin kertaakaan viimeisten 13 vuoden aikana pois lukien huippuvuosi 2002. Tämä on enemmän kuin kokoomus eduskuntavaalikampanjansa kuuden kohdan ohjelmassa esitti. Samoin jatkuvat viittaukset kunnilta otettavaan pakkolainaan ovat pään painamista pensaaseen.

Kuntatalouden arvioidaan vahvistuvan sekä hallituksen toimenpiteiden että talouskasvun vuoksi selvästi vuodesta 2005 alkaen. Kuntien keskimääräisen velkaantumisen arvioidaan pysähtyvän vuonna 2007. Kuntatalous on riippuvainen yleisestä taloudellisesta kehityksestä. Jo tämän hallituksen ensimmäiset toimenpiteet ovat vauhdittaneet talouskasvua. Ilman hallituksen määrätietoisia toimenpiteitä tilanne olisi paljon vaikeampi.

Edellinen hallitus päätti kustannustenjaon tarkistuksen maksamisesta alun perin kolmena vuotena ja maksoi sen lopulta kahtena. Nyt maksuaikataulu on neljä vuotta, tosin summakin on selvästi edelliskertaa suurempi. Välikysyjät tietävät kokemuksestaan tarkkaan, mistä on kysymys. On mielenkiintoista huomata, että käsite "kehys" on muun muassa kokoomuksen edustajien valtiontalouteen liittyvistä puheista hävinnyt olemattomiin.

Keskustan eduskuntaryhmä luottaa siihen, että hallitus seuraa valppaasti kuntatalouden ohella yleistä talouskehitystä ja sen mahdollistamaa liikkumavaraa. Kustannustenjaon tarkistuksen lopullisen maksuaikataulun ei pidä olla kiveen hakattu.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että kustannusjaon tarkistuksen tulee säilyä lakisääteisenä, kustannusjaon tulee perustua todellisiin kustannuksiin ja kustannusten kehitystä on seurattava vuosittain ja tarkistukset tehtävä nykyistä useammin. Tässä yhteydessä olisi myös hyvä selvittää mahdollisuudet luopua nyt laissa olevasta indeksienpuolitusmahdollisuudesta.

Herra puhemies! Kuntien palvelurakennetta uudistettaessa pääasia on ihminen ja hänen tarvitsemansa peruspalvelut. Palvelujen laadusta ja sisällöstä ei tule tinkiä, vaan on uudistettava tapoja tuottaa palvelut. Kansallisessa terveyshankkeessakin juuri toimintatapojen ja -rakenteiden uudistaminen ovat vahvasti esillä. Eri puolilla maata on tapahtunut ja on tapahtumassa paljon myönteistä kehitystä. Tätä kehitystä on tuettava. Muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla Siikalatvan kuusi kuntaa ovat tekemässä esimerkillistä yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä.

Tulevaisuudessa myös hyvinvointipalveluiden tuotannossa tarvitaan laadukkaita ja kustannustehokkaita yksityisiä ja julkisia voimavaroja yhdistäviä ratkaisuja. Samaan aikaan yhtäältä työikäisten määrä vähenee ja toisaalta esimerkiksi vanhusten palveluiden tarve kasvaa voimakkaasti. Tässä tilanteessa tarvitaan kuntien palveluiden järjestämisessä luovuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee ja rohkaisee kuntia toimintatapojen ja palvelurakenteiden uudistamiseen, syvään yhteistyöhön ja myös kuntaliitoksiin. Mikään näistä ei ole itsetarkoitus, vaan tavoitteina ovat aina kuntalaisen hyvinvointi ja hänen tarvitsemiensa palvelujen riittävyys. Tuottamistapa ja hallintorakenne muotoutuvat sen mukaan, miten on parasta tuottaa ja järjestää peruspalvelut. Erilaiset kartanpiirrosleikit kuntien lukumäärästä ovat yksiulotteisia. Päätöksen kuntaliitoksesta tulee aina merkitä päätöstä myös palvelurakenteiden muutoksesta. Kuntaliitos ei ole vain tekninen kysymys, vaan vaatii toiminnallista, taloudellista ja henkistä muutosta. Itsellänikin on henkilökohtainen kokemus yhden kuntaliitoksen toteuttamisesta. Tämänhetkistä luottamuksen ilmapiiriä kuvaa osaltaan se, että ensi vuoden alussa toteutuu ennätykselliset kymmenen kuntaliitosta. Niiden syntymisessä on keskustalaisilla kunnallispäättäjillä ollut keskeinen rooli.

Herra puhemies! Kunnissa eletään juuri nyt tiukkaa aikaa. Suuria haasteita on edessä väestörakenteen muutoksen, muuttoliikkeen ja terveydenhoidon kasvavien kustannuspaineiden alla. Niin sanotun hoitotakuun käyttöönotto ensi vuonna tulee aiheuttamaan menokasvua, mutta se saa aikaan myös merkittäviä säästöjä tuovia toiminnallisia muutoksia. Kuntaliiton toimitusjohtajaa Risto Parjannetta lainatakseni kunnissa tulee olemaan palvelutuotannon uudistamisessa mittava savotta. Siitä selvitään yhteisellä työllä.

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä luottaa siihen, että hallitus ei jätä kuntia, kuntalaisia ja kuntapäättäjiä yksin. Katsomme parempaan tulevaisuuteen.

Virpa  Puisto  /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät välikysymyksen allekirjoittaneet kansanedustajat, missä olitte silloin, kun valtiovarainministerinä oli Sauli Niinistö? Me sosialidemokraatit olimme hallituksessa tekemässä ratkaisuja valtion- ja kuntatalouden tervehdyttämiseksi.

Kuntatalouteen kipeästikin kohdistuneet toimenpiteet teimme uskoen, että niiden kautta vakautetaan valtion talous ja pysäytetään työttömyyden kasvu. Päätökset olivat vaikeita mutta oikeita. Niiden seurauksena valtiontalous lähti nousuun ja kuntatalouskin on jo jonkin aikaa kehittynyt suotuisampaan suuntaan. Sosialidemokraatit ovat tässä hallituksessa toteuttamassa tavoitteita, joilla viime eduskuntavaaleissa saimme kansalaisilta vahvan valtakirjan.

Hallitusohjelmaan sisältyy runsaan miljardin euron lisäpanostukset terveydenhuoltoon, kouluun, ikäihmisten palveluihin, omaishoitoon, sosiaaliturvaan sekä investoinnit tulevaisuuden työpaikkoihin. Terveydenhoitoon laitetaan joka vuosi 100 miljoonaa euroa lisää, yhteensä 400 miljoonaa euroa. Se on neljä kertaa enemmän kuin kokoomus lupasi omassa vaaliohjelmassaan. Leikkausjonojen purkuun kohdennetut varat ovat normalisoineet tilannetta pitkälti ainakin omassa kotikunnassani. Seuraavana haasteena on turvata tarvittavat terveyspalvelut hoitotakuun mukaisessa määräajassa.

Välikysymys avaa tärkeän keskustelun kuntien palveluista sekä niiden rahoituksesta nyt ja tulevaisuudessa. Keskeiseksi epäilyn aiheeksi kysymyksessä nousee kuntien verokertymän nousu lähivuosina. Hallitusryhmien ja opposition näkemykset kuntatalouden kehittymisestä ovat hyvin erilaiset, joten keskustelu niiden pohjalta ei ole hedelmällistä. Rakentavampaa on yhdessä etsiä keinoja luoda uusia työpaikkoja ja saada työttömyys selkeään laskuun.

Hyvä työllisyys takaa valtion ja kuntien riittävät verotulot, joilla peruspalvelut rahoitetaan. Työllistävät toimet pohjautuvat nyt istuvan hallituksen ohjelmaan ja toimintaan. Myös kuntien on ponnisteltava saadakseen alueelleen työllistäviä yrityksiä, vahvistaakseen osaamista, innovaatioita ja oman seutunsa vetovoimaa.

Kuntien talouden omavaraisuudesta ja kuntien oman rahoituksen riittävyydestä kysyjät käsittelevät vain osatotuuksia. Myös kunnallisverokertymän ja talouskasvun yhteydestä on annettu väärä kuva. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska omista tekemisistä on vaikea laatia uskottavaa välikysymystä.

Viime vuosikymmenellä oli myös voimakkaita kasvuvuosia. Vuosikymmenen jälkipuolella kokonaistuotanto lisääntyi keskimäärin 5 prosenttia vuodessa ja työttömyys laski. Tällöin kuntien kokonaisverotulot — kunnallisvero, yhteisövero ja kiinteistövero — lisääntyivät joka vuosi vuodesta 94 vuoteen 2001 saakka. Vuoden 1997 kunnallisvero pieneni, koska kunnat laskivat kunnallisveroprosenttiaan. Kymmenen viime vuoden aikana ovat kuntien verotulot lähes kaksinkertaistuneet. Tulojen kasvun avulla kunnat ovat selvinneet lakisääteisten tehtävien kustannusten kasvusta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit palasivat hallitusvastuuseen 90-luvun puolivälissä. Tämän jälkeen kuntatalous on asteittain kulkenut kohti vakaampaa ja ennustettavampaa suuntaa. Voimakkaasti suhdanteittain vaihtelevan yhteisöveron osuus kuntien koko verokertymästä on viime vuosina pienentynyt. Kuntatalouden tilanteen vahvistuminen näkyy selvästi kuntien palvelutuotannon voimavarojen kasvuna. Kuntien yhteenlaskettu työllisyys on lisääntynyt 90-luvun puolivälin jälkeen 40 000 hengellä. Hyvinvointiyhteiskuntaa on kehitetty harkiten turvaamalla lasten oikeus päivähoitoon ja maksuttomaan esiopetukseen sekä vahvistamalla pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Koko kansantalouden kasvun hidastuminen parin viime vuoden aikana on luonnollisesti vaikuttanut myös kuntatalouteen.

Kahden poikkeuksellisen hyvän vuoden jälkeen verotulot ovat laskeneet hieman alemmalle tasolle kuin viime ja tänä vuonna. Tätäkään kehitystä ei pidä liioitella eikä lietsoa tarpeetonta pessimismiä.

Valtion ja kuntien välisen maksatuksen perusteiden oikeellisuutta arvioidaan niin sanotussa nelivuotistarkastuksessa. Kuntataloudelle on myönteistä, että tarkastuksen tuloksena kunnille palautetaan 86 miljoonaa euroa ensi vuonna enemmän kuin ne ovat budjetoineet. Yhteensä kunnille palautetaan 502 miljoonaa euroa lähivuosina. (Eduskunnasta: Saavat omia rahojaan!) Hallituksen ja kuntien sopima korvauksen porrastaminen ei poikkea parin edellisen hallituksen toimintatavoista. Edellisessä hallituksessa kustannuskehityksen kompensoimisesta olivat keskeisesti sopimassa vasemmistoliiton kuntaministeri Martti Korhonen ja kokoomuksen valtiovarainministeri Sauli Niinistö. Lopputuloksena oli tuolloinkin kustannuskorvausten jaksotus samoin kuin nyt tehdään.

Yksi kuntatalouden ongelmien suurimmista aiheuttajista on valtionosuuksiin liittyvä indeksikorotuksen jälkeenjääneisyys. Hallitus on tehnyt tänä vuonna valtionosuuksiin 75 prosentin indeksitarkastuksen ja esittää samaa myös ensi vuodelle. Tässä asiassa nykyinen hallitus noudattaa kuntamyönteisempää politiikkaa kuin mihin aiemmin totuttiin. Indeksikorotus lisää kuntien ja kuntayhtymien valtionosuuksia 136 miljoonaa euroa vuonna 2005.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden neuvottelulinja on uusi. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen johdolla sekä keskustelut että toteutukset kuntapalveluiden turvaamiseksi ovat edistyneet ja toteutuneet aivan eri tavalla kuin Niinistön ministerikaudella.

Merkittävä muutos kuntatalouden kehityksessä tapahtui viime vuonna, kun hallitus hyväksyi vaalikauden kattavan peruspalveluohjelman ja siihen liittyvän peruspalvelubudjetin. Nämä luovat paremmat edellytykset kuntatalouden vakaudelle ja palvelujen turvaamiselle. Kiihkoton ja tosiasioihin pohjautuva arvio osoittaa, että kuntatalous on kulkemassa kohti parempia aikoja. Tähän tulokseen on tullut myös kuntien taloutta vuosittain tarkasteleva, eri viranomaisista koostuva kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunta. Tasapainottumisen arvioidaan johtuvan sekä verotulojen että valtionosuuksien kasvusta. Arvioiden keskeinen oletus on, että kuntien menojen vuotuinen kasvu jää noin 4 prosenttiin vuodessa eli noin prosenttiyksikön viime vuosina toteutunutta kasvua hitaammaksi. Tämä ei aiheuta kunnallisten palvelujen tyrehtymistä mutta vaatii suunnitelmallisuutta ja tarkkaa taloutta.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen ydin on totta. Peruspalveluihin on syntynyt alueellisia resurssi- ja toimintavajeita. Selvää on, että valtion tulee tukea kuntia keskeisten palvelujen tuottamisessa. Valtio ei kuitenkaan voi olla äänetön maksumies, kun kunnat päättävät, mihin valtionosuutensa käyttävät, ja jättävät järjestämättä asukkailleen lakisääteisiä palveluja. Palvelutuotannon valtakunnallinen ohjaus on rajallista. Tavoite- ja toimintaohjelmat ovat suosituksia. Lakien laiminlyömisestä ei ole seurauksia. Ääritapauksissa on kokeiltu korvamerkittyjä määrärahoja, mutta kuten kansanviisaudesta tiedämme, kannettu vesi ei kaivossa pysy. Itselliset kunnat ratkaisevat palvelujen toteuttamismallin.

Yksityistämisestä on tullut vaarallinen hokema, joka rajalle vietynä jättää erityisryhmät ja heikommassa asemassa olevat palveluitta. Jo nyt on nähtävissä ylilyöntejä. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen tuottaminen on kallista. Sektorilla liikkuu paljon rahaa ja sen myötä laadultaan monenkirjavia yrittäjiä. Heikoin lenkki onkin yksityisten palvelujen laadun valvonta, johon kunnista puuttuu sekä voimavaroja että osaamista.

Me sosialidemokraatit emme hyväksy itsetarkoituksellisesti yksityistämistä, joka usein tapahtuu työntekijöiden työehtoja heikentämällä ja yritysten ehdoilla. Me arvostamme näitä palveluja, kuntien omia vakaita palveluja. (Puhemies koputtaa) Jos jokin palvelu ei ole riittävän laadukas ja kustannustehokas, ei vika ole tekijöissä, vaan huonossa johtamisessa. Palvelurakennetta on jatkuvasti (Puhemies koputtaa) kehitettävä ja työntekijöiden koulutuksesta ja jaksamisesta pidettävä huolta.

Arvoisa puhemies! Kuntalaisten kuluttajasuoja peruspalvelujen osalta on luottamusmiesten käsissä. Kunnallisvaalit ovat tässäkin asiassa tärkeät. Peruspalvelujen tuottamisessa on rahan lisäksi aina kyse arvoista ja asenteista.

Maija Perho /kok (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikolla hallitus loisti poissaolollaan, kun salissa keskusteltiin hallituksen säästölaista, jolla kunnille kuuluvien yli 400 miljoonan euron maksatus lykätään vuosille 2006 ja 2008. Vasta välikysymys on saanut ministeriaitioon nytkin vain osan ministereistä keskustelemaan kanssamme kuntataloudesta, jonka tilasta vallitsee syvä erimielisyys. Me välikysymyksen allekirjoittaneet peräämme vastausta siihen, kuvitteleeko hallitus todella, että Suomen kunnat selviävät kunniallisesti peruspalveluiden turvaamisesta hallituksen, eduskunnan ja ennen kaikkea kansalaisten toivomalla tavalla. (Ed. Pulliainen: Manninen vastasi, että kuvittelee!)

Kyseessä ovat kaikille suomalaisille tärkeät palvelut. Hallituksen vastuulla on antaa rehellinen vastaus siihen, saavatko lapset laadukasta päivähoitoa ja opetusta, miten vanhusten kotipalvelut järjestetään, onko vanhainkodeissa riittävästi hoitajia sekä toteutuvatko terveydenhuollon tavoitteet nopeasta hoitoonpääsystä ja leikkausjonojen lyhenemisestä.

Hallitus on tämän syksyisissä puheissaan johdonmukaisesti sysännyt vastuun kunnille, koska kuntien rahoitusasema on mukamas ratkaisevasti parantunut. Esitettyyn kritiikkiin hallitus on epätoivoisesti yrittänyt vastata vierittämällä syytä edellisen hallituksen kontolle, vaikka kuntatalous oli vuosina 2001 ja 2002 positiivinen.

Ministerit mainostavat maakuntakierroksillaan, että kunnat saavat valtavasti lisää valtionosuuksia, mutta totuutta kuntatalouden kokonaisuudesta ei haluta katsoa silmiin. Kustannustason nousu on hallituksen arvioimaa 4:ää prosenttia korkeampi, esimerkiksi terveydenhuollossa arviot liikkuvat 7 ja 10 prosentin välillä. Hallitus arvioi budjettiesityksessään täysin epärealistisesti terveydenhuollon hankkeen ja hoitotakuun toteutuvan ilman kuntien omia lisäpanostuksia.

Kuntien verotulot polkevat paikallaan, jopa alenevat, ja kunnallisveron korotuspaineet kolkuttavat monen kunnanvirasto ovella. Monet, varsinkin suuret kunnat rahoittavat palvelut suurelta osin verotuloilla. Toisaalta on yhä runsaammin kuntia, jotka ovat kohtalokkaan riippuvaisia valtionosuuksista. Näiden kriisikuntien kauhuksi hallitus on vielä leikkaamassa harkinnanvaraisia avustuksia 18 miljoonalla eurolla. SDP:n puoluesihteeri Heinäluoman maakuntakierroksellaan 3.10. antaman lupauksen mukaan tämä erehdys varmaan korjataan. Kuntien pakkolainan maksusta hän ei sen sijaan ole pukahtanutkaan.

Keskeinen syy siihen, että kuntien verotulot polkevat paikallaan, on hallituksen epäonnistuminen työllisyyspolitiikassa. 100 000 työpaikan lisäys näyttää karkaavan yhtä kauas kuin pilvet Rauli Badding Somerjoen laulussa, joka oli koskettavan työttömyydestä kertovan elokuvan tunnussävel. Siinä oli sentään onnellinen loppu, kun päähenkilöt perustivat ravintolan. Nyt tarvitaan vauhtia jähmettyneeseen päätöksentekoon, jotta syntyy uusia yrityksiä ja työpaikkoja (Ed. Gustafsson: Se oli hyvä elokuva! Enemmän tätä analyysiä!) — se oli muuten hyvä elokuva — ja sitä kautta verotuloja. Jos näin ei tapahdu, tähän saliin tuodaan muitakin säästölakeja kuin kunnille kuuluvien valtionosuustarkistusten lykkääminen.

Edellä mainittu säästölaki merkitsee sitä, että vastoin aiempien hallitusten käytäntöä 502 miljoonaa euroa maksetaan kunnille neljälle vuodelle jaksotettuna ja vahvasti takapainotteisesti — vieläpä niin, että puolet takaisinmaksusta ajoittuu vuodelle 2008. Tämä 244 miljoonaa euroa on iso raha, jota tarvittaisiin muun muassa hoitojonojen purkamiseen sekä niihin investointeihin, joilla tulevaisuuden tehostamistoimia ja oikeita kustannussäästöjä saataisiin aikaan. Esimerkiksi tietotekniikan hyväksikäyttö terveydenhuollossa, muun muassa sähköinen sairauskertomusjärjestelmä, vaatii investointeja.

Vaikka hallitus vannoo hyvän kuntayhteistyön ja peruspalvelubudjetin nimiin, Kuntaliittokin tuomitsee hallituksen jaksotuspäätöksen ja huomauttaa, että voimassa olevan lain mukaan 502 miljoonan euron tarkistus tulisi maksaa ensi vuonna. Monessa kunnassa peruspalvelujen karsimistarpeiden summa vastaa sitä summaa, joka kunnilta jää säästölain vuoksi saamatta. Esimerkiksi Kotkassa ja Rovaniemellä arviot liikkuvat 4 miljoonan euron molemmin puolin. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että joudutaan esimerkiksi kasvattamaan oppilasryhmien kokoa tai esimerkiksi lisääntyviin sijaistenottokieltoihin päiväkodeissa ja muissa yksiköissä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä hallituksen aikomusta luopua kustannustenjaon tarkistuksesta jatkossa. Tarkistus on ollut ainoa oikeudenmukainen tapa ottaa huomioon palvelujen laadussa ja sisällössä tapahtuneet muutokset ja myös lakien säätämisvaiheessa tapahtuneet alimitoitetut kustannusarviot. Tarkistusten tekemiseen tarvitaan toki nopeampi ja ajantasaisempi malli.

Esimerkiksi opetuksessa tarkistuslaskennan perusteella voidaan todeta, että kunnat ovat todella panostaneet opetuksen laatuun ja ottaneet uudet velvoitteet, kuten oppilashuollon, tosissaan ja luottaneet siihen, että nämä lisäkustannukset korvataan. Nyt hallitus tuottaa kunnille suuren pettymyksen.

Kokoomus on jo aiemmin nostanut esille perusopetuksen tämänhetkiset kehittämistarpeet. Nykyään joka viidennellä nuorella on niin vakavia oppimisvaikeuksia, ettei hän saavuta edes peruskoulun oppimisvaatimuksia. Nämä oppilaat ovat tulevaisuuden syrjäytyjiä, ellei näihin tarpeisiin reagoida.

Se, että hallitus siirtää yli sata miljoonaa euroa kuntien opetus- ja kulttuuritoimen rahoja maksettavaksi myöhemmin, osoittaa piittaamattomuutta lasten kouluoloista. Myös ikäluokkien pienenemisestä johtuvat säästöt on hallitusohjelman päätöksestä poiketen otettu pois koulutuksen kehittämisestä.

On käsittämätöntä, että joudumme täällä puolustamaan hallitusohjelman kirjausta hallitusta vastaan. Näitä rahoja on perätty opetushallituksen pääjohtajaa myöten, koska ikäluokkien pieneneminen ei vähennä koulutukseen tarvittavia määrärahoja samassa suhteessa kuin oppilasmäärä pienenee.

Terveydenhuollon rahoitustarpeista on puhuttu jo budjetin lähetekeskustelusta alkaen. Totean vain lyhyesti, että hallinnollisten, organisatoristen ja toiminnallisten uudistusten ja tietotekniikan hyödyntämisen ohella tarvitaan myös lisäresursseja nimenomaan ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien puheenjohtaja totesi 6. lokakuuta Helsingin Sanomissa: "Kunnallisissa palveluissa järkeistäminen on tarpeen. Terveyskeskuksista on saatava enemmän irti. Tehottomuutta on paljon. Tämä etenee liian hitaasti." Tämä on mielenkiintoista puhetta SDP:n taholta. Sosialidemokraatit eivät ole olleet erityisen innokkaita monipuolistamaan ja uudistamaan palvelutuotantoa. (Ed. Hurskainen: Ei pidä paikkaansa! — Ed. Gustafsson: Tervetuloa Tampereelle!)

Palvelutuotantoa on tarpeen järkeistää, mutta se ei saa tarkoittaa kireämpää työtahtia pienemmällä henkilökunnalla. Järkeistäminen tarkoittaa työtehtävien tarkoituksenmukaisempaa sisältöä, eri palveluyksiköiden ja -toimintojen parempaa koordinointia ja ylikunnallista yhteistyötä, kevyempää hallintoa, tehokasta täydennyskoulutusta, tietotekniikan tehokkaampaa käyttöönottoa ja soveltamista sekä parempaa johtamista ja myös yhteistyötä yksityisten ja kolmannen sektorin palvelujen tuottajien kanssa. Asiakkaan näkökulman pitää olla ratkaiseva. Palvelujen turvaamisessa ja niiden laadun takaamisessa henkilöstön työhyvinvointi ja motivaatio ovat avainasemassa. Toimenpiteitä tällä sektorilla tarvitaan ja erityisesti pätkätyökulttuuriin on saatava muutos. Pätkätöistä kärsivät etenkin nuoret naiset, ja myös palvelujen laatu kärsii, jos vanhuksen omahoitaja tai lapsen oma päiväkodin täti jatkuvasti vaihtuu.

Työprosessien toimivuus, yhteistyö yli hallinto- ja kuntarajojen, henkilöstön riittävä täydennyskoulutus ja työnohjaus, työkierto, työstä saatava asianmukainen palaute, tästä kaikesta pitää huolehtia paikallisella aluetasolla, mutta se ei yksin riitä. Paikallistason kuntatalouteen tarvitaan vakautta ja kunta—valtio-suhteeseen luottamusta. Hallitus on pettänyt tämän luottamuksen kuntien pakkolainaa koskevalla esityksellään.

Arvoisa puhemies! Ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi: "Eduskunta toteaa, että kuntien talousvaikeudet ovat Vanhasen hallituksen aikana syventyneet eikä hallitus ole riittävin toimenpitein pyrkinyt vahvistamaan kuntataloutta. Lisäksi hallitus on ottamassa kunnilta ensi vuonna pakkolainaa 416 miljoonaa euroa. Tästä johtuen hallitus on vakavasti vaarantanut kuntien mahdollisuudet peruspalveluista huolehtimiseen eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta."

Minna Sirnö /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Esittämässämme välikysymyksessä ollaan aidosti huolissaan siitä, miten vanhusten palvelut kunnissa pystytään toteuttamaan, miten lapset oppivat liian suurissa luokissa, miten isoiksi päivähoitoryhmät voidaan paisuttaa turvallisuuden kustannuksella ja onko kunnilla varaa työllistää työttömiä.

Tämän punamultahallituksen kuntapolitiikkaa on leimannut kuntapalveluiden ja kuntatyöntekijöiden arvon vähättely, kuntapalveluiden ideologinen yksityistäminen, tuloerojen kasvattaminen, yhteisten pelimarkkojemme suuntaaminen muualle kuin suomalaisten tarvitsemiin palveluihin sekä vastuunkantamattomuudesta kertova peruutuspeiliin tuijottelu, jota muun muassa kuntaministeri Manninen harjoittaa mielellään.

Pääministeri Vanhasen hallitus liioittelee kuntien mahdollisuutta lisätä tulojansa, ja samaan aikaan se vähättelee kuntien väistämätöntä menojen kasvua, joka on seurausta väestömme ikääntymisestä, syrjäytymisongelman syvenemisestä, hoitotakuun toteuttamisesta ja maan sisäisestä muuttoliikkeestä.

Liian monen kunnan tulopohja on liian heikko. Kuntien taloudellinen ahdinko ei ole edes kiinni kunnan koosta. Ahdinko on yhtä todellista siellä, mistä väki muuttaa pois, kuin siellä, minne muutetaan. Se on todellista siellä, missä väki ikääntyy, ja siellä, minne asettuu asumaan lapsiperheitä. Kun raha ei riitä, joutuvat kunnat tinkimään palveluistaan ja niiden puitteista.

Kun yksittäisen kunnan kuntalaisista yli neljännes on iältään yli 65-vuotiaita, kunnan tyhjenevät päiväkodit ja koulut eivät ainakaan ilman rahaa muunnu palvelutaloiksi tai vuodeosastoiksi. Eikä epävarmalla projektirahalla ja vapaaehtoisvoimin pyörivälle kolmannelle sektorille voida sysätä kokonaisvastuuta syrjäytymisen ehkäisy- ja hoitotyöstä.

On hölmöläisen peitonjatkamista, että talousvaikeuksien kanssa kamppaileva, toistaiseksi kepujohtoinen uusi Kainuun maakuntahallinto joutuu miettimään, keitä kuntatyöntekijöitä tai mitä kuntapalveluita karsitaan, jotta voidaan toteuttaa hoitotakuu edes kohtuudella.

Kaukana kuntien arjesta on ajatus, että hoitotakuu on mahdollista toteuttaa kuntien tämänhetkisillä tuloilla, kun esimerkiksi Ruoveden kunnassa erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet 25 prosenttia muutamassa vuodessa ja yksikin yllättävä lisä erikoissairaanhoitoa tarvitsevien joukossa saattaa horjuttaa koko kuntatalouden. Eikä kuntaministerin kotikaupungissa Torniossakaan uskota selvittävän hoitotakuusta kuivin jaloin, ja kuntatalous on muutenkin vaikeuksissa ministeri Mannisen omassa kotimaakunnassa. Ensi vuonna Lapin kunnista vain kuudessa vuosikate on positiivinen, kaikissa niistäkään rahat eivät riitä investointeihin.

Toisaalta suurista kaupungeista esimerkiksi Vantaan keinot selviytyä ovat kunnallisveron korotus prosenttiyksiköllä, palvelujen perkaaminen ja investointien minimoiminen eli ihmisten hyvinvoinnista ja sujuvasta arjesta tinkiminen.

Vastaus kuntien rahantarpeisiin ei saa olla kuntalaisten oman vastuun kasvattaminen ja kuntalaisten eriarvoistaminen. Oecd-kansalaisista suomalaiset maksavat jo nyt isoimman laskun terveyspalveluistaan.

Arvoisa puhemies! Toisin kuin meille yritetään vakuuttaa, kuntapalveluiden ulkoistaminen on aina ideologinen valinta. On arvovalinta tukea palveluketjujen jatkuvuutta julkisia palveluitamme kehittämällä. On myös arvovalinta julkisia palveluja ulkoistamalla pirstaloida palveluketjut ja etäännyttää ne demokraattisesta valvonnasta. Jos pääministeri Vanhasen kuntapalveluiden ulkoistamisunelma toteutuu, julkisia palveluitamme vähennetään, oman rahapussin paksuudesta riippuvaa vastuutamme lisätään ja julkiselta sektorilta ulkoistetaan kilometritehtaalle osaavia, koulutettuja ja motivoituneita kuntatyöntekijöitä. Samalla tietoisesti kasvatetaan alueellisia eroja, vaarannetaan koko maan asuttuna pitäminen sekä eriarvoistetaan kansalaisia kukkaron ja asuinpaikan mukaan.

Keskustelu yksityisyritysten aseman parantamisesta ja markkinoiden hyväksikäytöstä on vain hämäystä. Tämän hämäyksen alle peittyy se tosiasia, ettei hallitus tosissaan ole kohentamassa yksinyrittäjien asemaa tai parantamassa kuntalaisten saamia palveluita, vaan se on tietoisesti karsimassa palveluitamme ja luomassa perinteiselle kuntapalvelusektorille yksinyrittäjien köyhälistöä, joka ei tule toimeen yrittäjätuloillaan.

Yksityistämisen sijaan parempiin palveluihin päästään kuntien johtamista ja työolosuhteita parantamalla, vakinaisilla työsuhteilla ja siten, että kuntatyöntekijät voivat enemmän vaikuttaa työnsä sisältöön. Hyvä työilmapiiri ja takuu työn jatkumisesta takaavat myös saamiemme palveluiden paremman laadun.

Arvoisa puhemies! Mitä kauemmas Helsingistä kuntakartallamme siirrytään, sitä varmempaa on, että kuntien valtuustoissa nuijaa heiluttelevat kepulaiset, demarit ja Rkp:läiset. On siis täysin käsittämätöntä, että heidän omat puoluetoverinsa täällä salissa ja hallituksessa syyttävät näitä kuntapalveluiden vallankahvassa olevia siitä, että he tahallaan jättäisivät kuntalaiset ja heidän tarpeensa heitteille.

Nykyinen kovuuden koalitio on jo ainakin kahdesti ajanut oikealta ohi nykyisen opposition oikean siiven. On kuin Suomen keskustan pitäisi pääministeri Vanhasen johdolla todistaa olevansa kokoomuslaisempi kuin kokoomus itse. Kun edes kokoomus ei uskaltanut unelmoida hyväosaisia hellivistä veroaleista, maamme hallitus toteutti veroalen, joka jätti miljoona pienituloisinta tai tulonsiirtojen varassa elävää aikuista suomalaista ulkopuolelleen. Ja kun kokoomus vain haaveksii julkisen sektorin yksityistämisestä ja alasajosta, Vanhasen hallitus on omilla toimillaan vetämässä mattoa hyvinvointipalveluiden jalkojen alta.

Arvoisa puhemies! Kansalaiset ovat jo pitkään asettaneet palvelut veroalejen edelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan 66 prosenttia suomalaisista haluaa, että hyvinvointipalvelut järjestetään jatkossakin kuntien omana työnä.

Vaikka hallituksen jäsenet julkisuudessa antavatkin ristiriitaisia viestejä, kolmen koplan eli Vanhasen, Kalliomäen ja Enestamin tavoite on selkeästi irtisanoutua suomalaisen hyvinvoinnin selkärangasta eli yhteisvastuusta. Niinpä yksittäisten ministerien kauniilla sanoilla ei luokkakokoja pienennetä, ei lisätä käsiä vanhustenpalveluihin tai palkata uusia ihmisiä terveyskeskuksiin. Kauniilla sanoilla ei lisätä osaamista, ei tueta hyvinvointipalveluiden toteuttamista eikä tasata tuloeroja.

Kun Vanhasen hallituksen sylikoiraksi parjattu Kuntaliittokin alkaa haukkua, kyse ei enää ole yksittäisten kuntien hätähuudosta tai opposition kunnallisvaalinäytelmästä. Kunnat tekevät parhaillaan ensi vuoden budjettiaan, valitettavasti näyttää vain siltä, että pääministeri Vanhasen hallitus sulkee korvansa kansalaisten arjelta ja kuntien tarpeilta.

Arvoisa puhemies! Kunnissa ei ole turhia työntekijöitä, ja kuntapalveluiden tehostamisvara käytettiin jo moneen kertaan 1990-luvulla. Vasemmistoliitto ei voi hyväksyä sitä, että hyvinvoinnistamme tehdään kauppatavaraa. Vasemmistoliitto ei myöskään hyväksy sitä, että hallitus ohjaa yhteisiä veroeurojamme yksityisten yritysten voittoihin. Sen sijaan hallituksen on satsattava enemmän euroja ihmisten arkeen ja hyvinvointiin juuri nyt eikä tulevilla hallituskausilla. Siksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Korhosen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Tuija Brax  /vihr (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on maailmalla tunnettu kyvystään selvitä yhteishengessä yli vaikeiden aikojen. Meidät tunnetaan nykyään myös maana, jossa tulevaisuustutkimus otetaan käyttöön jo tämän päivän päätöksiä tehtäessä. Näistä kumpaakaan piirrettä ei ole viime viikkojen keskusteluissa voinut havaita. Yksi muistelee Niinistön aikojen leikkauksia, toinen lukee Hyssälän oppositiolupauksia, kolmas on ollut melkein aina hallituksessa ja silti syyttää kaikista ongelmista aina muita.

Kun katsoo asioita vähänkin lokakuun vaalipäivää pidemmällä tähtäimellä, niin näkee, että hyvinvointipalveluiden rahoituspohja on jo tällä vuosikymmenellä aivan eri suuruusluokan ongelmien edessä kuin mistä tänään täällä on kinasteltu. Sekä Oecd että lähes kaikki suomalaiset tutkimuslaitokset ja myös valtionvarainministeriön selvitykset korostavat, että väestön vanheneminen ja veropohjaa rapauttava kansainvälinen verokilpailu uhkaavat koko nykyisen kaltaista palveluverkostoa.

Näiden ongelmien ristiaallokossa vihreät korostavat seuraavia kolmea perusasiaa:

1. Kokonaisveroastetta ei ole varaa laskea, jos oikeasti haluaa ylläpitää nykyisen laajuista palveluverkostoa.

2. Tuloverotusta on kuitenkin jonkun verran laskettava sekä työllisyyden parantamiseksi että kansainvälisen kilpailukyvyn ja verokilpailun vuoksi. Tuloverojen lasku on voitava kompensoida ympäristöverojen ja kiinteistöveron maltillisilla, mutta pitkäjänteisillä korotuksilla. (Ed. Vapaavuori: Keihin se kohdistuu?)

3. Palveluita varten kerättyjä verorahoja ei saa haaskata vanhanaikaisiin toimintatapoihin ja päällekkäiseen hallintoon.

Näistä johtopäätöksistä ensimmäiseen olemme saaneet tukea vasemmalta, sekä vasemmistoliitosta että SDP:stä. Toiseen emme ole saaneet tukea miltään puolueelta, mutta sitäkin enemmän riippumattomilta ja myös väriä tunnustavilta tutkimuslaitoksilta. Kolmanteen taas tukea on tullut lähinnä keskustalta, kokoomukselta ja Rkp:ltä.

On kuitenkin hieman hämmentävää ottaa selvää, mitä sosialidemokraatit oikeastaan palvelutuotannon tehokkuudesta ajattelevat. (Ed. Puisto: Se kerrottiin!) Vaalien välillä sosialidemokraatit korostavat, ovat pitkään korostaneet, julkisen sektorin tehostamistarpeita. Asiasta ovat aivan vastikään puhuneet myös erittäin vaativaan, perusteltuun sävyyn työministeri Tarja Filatov ja Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Kuitenkin nyt aivan viime viikkoina yllättäen vaalien alla monilla paikkakunnilla paikalliset demarit ovatkin populistisesti ruvenneet vastustamaan päällekkäisten organisaatioiden purkua, leimanneet sen hyvinvointipalveluiden alasajoksi tai työntekijöiden uhkaamiseksi. Tervetuloa vain Helsinkiin, ed. Puisto.

Demarit näyttävät leikkivän vasemmistoliittoa muutaman viikon ennen vaaleja ja vaalien jälkeen palaavat taas vanhoiksi tutuiksi demareiksi, jotka ovat olleet vastuussa tästä viime aikoina kovastakin talouspolitiikasta jo hyvin pitkään.

Vihreiden mielestä hyvinvointipalveluista ja julkisen sektorin työpaikoista pidetään parhaiten huolta huolehtimalla, että niiden tuotanto kestää kriittisen arvion. Tämä ei tarkoita palveluiden yksityistämistä vaan tuotantotapojen uudistamista, tieteen hyväksikäyttöä, tietotekniikkaa, mahdollisimman itsenäisiä, matalia organisaatioita.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on huolissaan siitä, että nykyinen päivänpoliittinen tilanne johtaa kinasteluun, kun oikeasti pitäisi kuitenkin, myös meidän, pyrkiä yhdessä löytämään tie ulos noidankehästä — tältä osin ed. Puisto oli mielestäni oikeassa — noidankehästä, jossa vanhenevan väestön lisääntyvä palvelutarve, kiristyvä kansainvälinen verokilpailu ja onnettoman huonosti hoidettu kotimainen työllisyyspolitiikka rapauttavat hyvinvointivaltion verotuspohjan.

Jo yksinomaan nykyinen jättityöttömyys tuhoaa sen, mitä hallitus nyt väittää saavuttaneensa kuntataloudessa. Työttömyyden nykyisillä kustannuksilla voitaisiin palkata noin satatuhatta uutta opettajaa ja sairaanhoitajaa. Sillä kyllä mainituista haasteista selvittäisiin.

Vihreä eduskuntaryhmä esittääkin, että hyvinvointipalveluiden tulevaisuuden rahoitusta pohtimaan perustetaan kansallinen työryhmä, jossa parlamentaarisen edustuksen lisäksi olisivat mukana keskeiset taloustutkimuslaitokset. Suomi on selvinnyt vaikeista ajoista, vielä vaikeammistakin, ennenkin yhteistyöllä ja tosiasiat tunnustaen.

Arvoisa puhemies! Ympäristöpolitiikasta on tuttu klassinen ongelma, että hitaita prosesseja päätöksenteko tunnistaa kovin heikosti. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta ei olla valmiita maksamaan nyt, kun se olisi vielä mahdollista, vaan valitettavasti usein valmius löytyy vasta sitten, kun se on liian myöhäistä tai ainakin hyvin kallista. Saman kaltaisia ongelmia on itse asiassa hyvinvointipalveluiden tarjontaan ja kysyntään liittyvien kysymysten kanssa. Ennalta ehkäisevistä toimista ei olla valmiita maksamaan nyt vaan vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä. Juhlapuheissa olemme tästä asiasta kaikki samaa mieltä, kabineteissa ennalta ehkäiseviin toimiin ei näytä löytyvän valmiutta, niitä investointirahoja ei näytä löytyvän.

On hyvin tavallista kuulla ministereiltä, että valtiovarainministeriö ei ole kiinnostunut pitkän aikavälin säästöistä vaan vain tämän vuoden raameista. Vastaavasti valtiovarainministeriön taholta on ihan asiallisesti kysytty takaisin, että jos ministeri itse kerran oikeasti uskoo investointien tuottavan pitkällä aikavälillä säästöjä, miksi ministeri ei etsi niitä rahoja omista raameistaan. Tällä hetkellä ongelma näyttäytyy järkyttävimmin siinä, ettei kunnilla ole varaa muuhun kuin päällekaatuvien asioiden hoitoon. Monilla kunnilla on suuria vaikeuksia hoitaa edes lakisääteisiä tehtäviään. Valtionosuusjärjestelmässä on paha vuotovika, kun Vantaan kaltainen kaupunki ajetaan ahdinkoon. Vihreät ovat esittäneet korjausta tähän akuuttiin ongelmaan siten, että valtio maksaisi valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen kunnille etupainotteisesti, niin kuin täällä tänään on monesti vaadittu, eikä siis takapainotteisesti, kuten nyt hallitus aikoo.

Hallitusohjelmassa luvataan myös uudistaa koko valtionosuusjärjestelmä, ja sen todella toivomme viimeinkin tapahtuvan. Edellisen hallituksen tekemissä kahdessa merkittävässä ohjelmassa vaadittiin, ja siihen käsittääksemme laajasti sitouduttiin, että valtionosuusjärjestelmää on muutettava niin, että se palkitsee kuntia ennalta ehkäisevästä työstä. Tämän hetken tietojen mukaan hallitus ei aio tehdä tälle asialle mitään.

Tämä on täysin vastuutonta. Nyt alkavat olla viimeiset hetket ottaa tosissaan istuvan elämäntapamme vaikutukset kansanterveyteen ja sitä kautta julkisten terveyspalveluiden tulevaisuuteen. Ei riitä, että me puramme hoitojonoja, jos samaan aikaan tuotamme jonoihin sairaita kiihtyvällä vauhdilla. On paradoksi, että tämän ennen näkemättömän vaurauden keskellä me istumme ja syömme itsemme sairaiksi ja jopa hengiltä. Yksinomaan aikuisiän diabetes on näillä elintavoilla lisääntymässä sellaista vauhtia, että professori Kangas arvioi sen jo viiden vuoden päästä vievän 2 miljardia euroa verovaroja vuodessa. 2 miljardia euroa! Tätä summaa voidaan merkittävästi pienentää, jos nyt investoidaan ennalta ehkäiseviin toimiin.

Hallituksen ja kuntien on tehtävä kaikkensa, jotta liikkuva elämäntapa olisi houkuttelevampaa kuin istuminen. Kysymys on merkittävistä summista rahaa, itse asiassa hyvinvointivaltion pelastusoperaatiosta. Kaikilla terveyskeskuksilla täytyy olla mahdollisuus ohjata potilas liikuntaneuvontaan. Nyt se on mahdollista käsittääkseni vain Oulussa ja muutamalla muulla paikkakunnalla. Koululaisten jokaiseen päivään tulee sisältyä liikuntaa. Vanhusten tapaturmia ja laitostumista ehkäistään parhaiten tasapaino- ja lihasvoimajumpalla. Tiesittekö, että toiseksi yleisin syy joutua laitokseen tänä päivänä vanhana on vain ja ainoastaan lihasvoimien heikkeneminen?

Ennen kaikkea on kuitenkin kaavoituksen keinoin estettävä pääministeri Vanhasen markkinoima ajatus hajottaa kaupunkirakenne yksityisautoilun varaan. Tuoreen, Amerikassa paljon julkisuutta saaneen tutkimuksen mukaan juuri yksityisautoilusta riippuvaisten kaukaisten satelliittilähiöiden asukkaat ehtivät arkiliikkua vähiten. Autoilua edistävä kaavoitus koituu terveydenhuollon tuhoksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut työllisyystavoitteessaan eikä se ole onnistunut turvaamaan kuntien rahoituspohjan kestävyyttä. Näistä syistä hyvinvointipalveluiden rahoituspohja on murtumassa. Eduskunta edellyttää hallitusta perustamaan laajapohjaisen työryhmän etsimään ratkaisuja edessä olevaan julkisen sektorin rahoituskriisiin

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pehr Löv /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Oppositionens fjärde interpellation om sysselsättningen och tryggandet av välfärdstjänsterna bjuder på få nyheter. För tre veckor sedan efterlyste samlingspartiet ändå en rad åtgärder som regeringen redan hunnit skrivit in i budgetpropositionen. Idag har oppositionspartierna mest domedagsprofetior att erbjuda.

Flera kommuner har hamnat i en svår ekonomisk situation. Det är ett faktum vi inte kommer ifrån. Men trots det är det svårt att svälja oppositionens grova slutledningar med hull och hår. Då oppositionen säger att kommunerna har svårt att planera sin egen ekonomi är det skäl att minnas att det här är första året då kommunerna kunnat uppgöra sin budget med kännedom om hur mycket statsandelar de får. Dessutom har regeringen infört en så kallad basservicebudgetering som på kommunalt håll har mottagits med tacksamhet för att det gör budgeteringen mer överskådlig.

Puhemies! Hallituksen budjettiesityksessä ei ole uusia tehtäviä, jotka tulisivat kuntien vastuulle. Sen sijaan hallitus lisää tukea kunnille 250 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi hallituspuolueet ovat päättäneet nostaa kuntien yhteisövero-osuuden 19 prosentista 22 prosenttiin kompensaationa vuodenvaihteessa voimaan tulevasta veronalennuksesta. Korotus on merkittävä, sillä kuntien oman rahoituksen kasvaessa myös niiden mahdollisuudet oman taloutensa ohjaamiseen vahvistuvat.

Valtion ja kuntien suhde on monella tavalla monimutkainen. Kunnilla on itsemääräämisoikeus, mutta ne ovat kuitenkin taloudellisesti riippuvaisia valtiosta. Valtion tuki jaetaan sektorikohtaisesti, mutta valtiolla ei ole mahdollisuutta vaatia rahojen käyttämistä juuri siihen, mihin ne on tarkoitettu. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on halukas keskustelemaan valtion varojen korvamerkinnän lisäämisestä, jotta esimerkiksi varmistettaisiin, että lisämäärärahat lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon eivät mene jäähallien rakentamiseen.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on usean vuoden ajan kiinnittänyt huomiota monien suurten kaupunkien ja kasvukuntien talousongelmiin. On toki oikeudenmukaista, että vauraat kunnat auttavat heikompia, mutta tämä ei voi tapahtua mihin hintaan tahansa. Esimerkiksi maan pääkaupunki on joutunut tilanteeseen, jossa se ei pysty parantamaan talouttaan veroäyriä korottamalla, koska ylimääräiset tulot siirtyvät suureksi osaksi tasauksen vuoksi muille kunnille. On siis korkea aika hienosäätää valtionosuusjärjestelmäämme.

Talman! Finland har idag 444 kommuner. 88 av dessa har mindre än 2 000 invånare. Det är omöjligt att räkna ut vad den optimala storleken på en kommun är. Men det är klart, att i en kommun som år efter år tappar unga arbetsföra invånare och lider av ett kroniskt ekonomiskt underskott så bör beslutsfattarna söka nya lösningar.

I våra kustkommuner har vi både positiva och mindre positiva erfarenheter av kommunsammanslagningar. Jag vill nämna min egen hemkommun Pedersöre där tre kommuner gick samman 1977. Trots att samarbetet inleddes knaggligt tror jag att vi idag är starkare på alla plan än om vi hade sagt nej till ett samarbete. Det samma kan sägas om Borgå som idag ses som den självklara dynamon för hela Östnyland.

Enbart viljan att städa upp sina bokslut räcker inte till för att genomföra en lyckad sammangång. Det behövs mer än det. Det behövs genuin vilja att stärka hela regionens attraktionskraft med tanke på nya invånare och företag. Därför tar vi inom svenska folkpartiet kraftigt avstånd från påtvingade kommunsammanslagningar. Men vi tror starkt på ökat samarbete. Alla kan inte vara bra på allting, därför finns det mycket att vinna om man hjälps åt och om man är flera som delar på kostnaderna.

Talman! Då man läser interpellationstexten får man en bild av att de kommunala beslutsfattarna inte har andra överlevnadsmöjligheter än att vänta på att staten gör något. Inom Sfp vet vi att så inte är fallet. Många kommuner lyckas genomföra många kvalitativa och ekonomiska förbättringar genom att förändra de stela systemen och pröva på nya modeller.

Det är inte någon naturlag att endast den offentliga sektorn kan sköta hälsovården. Till exempel genom användning av servicesedlar också inom hälsovården kunde serviceutbudet utvidgas och effektiveras. Genom noggrant planerade konkurrensutsättningar kan vården och betjäningen bli både snabbare och billigare. Dessutom kan det vara en injektionsspruta för det lokala företagandet.

Den nya vårdgarantin ses i många kommuner som ett stort hot. Vi vill se vårdgarantin som en ypperlig chans att inom kommunen eller tillsammans med grannkommunerna se över hur man kunde förbättra och förkorta vårdkedjorna. Det händer alltför ofta att en patient blir en flipperboll i ett stort hälsovårdsspel, där patienten bollas från ställe till ställe utan någon vettig vårdplan. Mycket av den onödiga trafiken kunde undvikas om patienten direkt vid den första kontakten fick tala med professionella i vården som kunde ge patienten rätta råd och anvisningar. Det visar försök med telefonrådgivningssystem, som tagits i bruk, till exempel i Kotka.

Puhemies! Ei ole mikään luonnonlaki, että ainoastaan julkinen sektori pystyy hoitamaan terveydenhuollon. Esimerkiksi palvelusetelien käytöllä myös terveydenhuollossa voitaisiin laajentaa ja tehostaa palvelujen tarjontaa. Tarkkaan suunnitellulla kilpailuttamisella hoito ja palvelu voidaan saada sekä nopeammaksi että halvemmaksi. Lisäksi se voi olla piristysruiske paikalliselle yrittämiselle.

Uusi hoitotakuu koetaan monissa kunnissa uhaksi. Me haluamme nähdä hoitotakuun erinomaisena mahdollisuutena tutkia kunnassa tai yhdessä naapurikuntien kanssa mahdollisuuksia hoitoketjujen parantamiseen ja lyhentämiseen.

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Monilla yhdistyksillä on hyvin merkittävää palvelutoimintaa koostuen päivä- ja seniorikerhoista, jotka voivat täydentää ja korvata kunnan palveluja tehokkaalla tavalla. Meidän on syytä arvostaa vapaaehtoista työtä luonnollisena lisäresurssina, jolla on oma paikkansa kunnan palvelusuunnitelmassa. Mielestämme kolmatta sektoria ei hyödynnetä Suomessa riittävästi.

On myös muita järjestelmiä, joilla on suuri positiivinen vaikutus paikalliseen elämään, ilman että siitä tarvitsee aiheutua suuria kustannuksia. Yhtenä esimerkkinä on kouluvaaritoiminta, jota on toteutettu muun muassa Turussa. Kouluympäristössä toimiva eläkeläinen edistää lasten turvallisuutta, samalla kun vanhusten elämänkokemus hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Usein hoito muodostuu tarpeettoman kalliiksi, koska julkinen sektori ei pysty sopeutumaan riittävän nopeasti asukkaiden tarpeisiin. Tänä syksynä on esitetty mielipiteitä, joiden mukaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon pitäisi poistaa. Rkp:ssä katsomme, että ratkaisuna ei ole subjektiivisen oikeuden poistaminen. Sen sijaan kuntien tulisi tarjota joustavampia vaihtoehtoja perheille. Monissa tapauksissa perheet joutuvat ottamaan kokopäiväpaikan päiväkodista siitä huolimatta, että he eivät sitä tarvitse. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Pietarsaaressa kaupungilla on avoin päiväkoti, jonne muutoin kotona olevat vanhemmat ja lapset voivat tulla silloin, kun haluavat. Tämä on hyvä esimerkki uudenlaisesta ajattelusta.

Talman! Vi måste komma ifrån tanken om att varje kommun måste sköta allting själv. Endast genom samarbete blir vi starkare. Det gäller såväl globalt som lokalt. För invånarna spelar det ingen roll på vilken sida av kommungränsen daghemmet eller skolan finns så länge som det passar familjens behov. Ju snabbare vi beslutsfattare inser det — desto snabbare kan vi utveckla vår välfärd.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä välikysymys on kuitattu eduskunnan omaksi kuntavaalipaneeliksi, huoli kuntien toimintakyvystä ulottuu kyllä kunnallisvaalien ohi. Näinä vuosina tehdään pitkävaikutteisia hyvinvointipalvelujen tilanteeseen vaikuttavia ratkaisuja. Suomen väestö ikääntyy nopeinta vauhtia Euroopassa, ja talouden globalisaatio haastaa Suomen kiihtyvään kilpailuun yrityksistä, työstä ja pääomasta. Verojen ja palkkojen alhaisuudella emme tätä kilpaa voita. Sen sijaan kuntien tuottamaan osaamiseen ja kansanterveyteen perustuva henkinen ja sosiaalinen pääomamme voi olla todellinen menestyksen tuoja maallemme.

On liioiteltua väittää, että edelliset sinipunahallitukset olisivat oleellisesti paremmin huolehtineet peruspalveluiden laadusta ja rahoituksesta. Vasemmistoliitto moittii nyt tuloveronkevennyspolitiikkaa, jota se itse oli hallituksessa toteuttamassa. Kokoomus moittii kuntarahojen leikkauksia, joita se oli aiempina vuosina budjetteihin ajamassa. Kuntien tilanteesta tosiasiallisesti raskaimman vastuun kantaa sosialidemokraattinen puolue, joka on ollut hallitusvastuussa yhtäjaksoisesti jo kohta kymmenen vuotta mutta pääsee kuin koira veräjästä, kun sen perättäiset hallituskumppanit, kokoomus ja keskusta, keskittävät tarmonsa toistensa arvostelemiseen.

Mutta hämmästyttävintä minusta on, että kuntapuolueena tunnettu keskusta suhtautuu näin kevytmielisesti välikysymyksen huoleen. Keskusta Kuntaliiton vahvimpana voimana arvostelee harjoitettua politiikkaa, ja keskusta päähallituspuolueena taas torjuu arvostelun. Tiedättekö, kuntaministeri Manninen, että tuolla vaalikentillä keskustalaiset kunnanvaltuustoehdokkaat puhuvat aivan toista sanomaa kuin te täällä salissa?

Tänä vuonna kuntien harkinnanvaraista valtionosuutta haki puolet kaikista kunnista. Vuosikatteet heikkenevät tänä vuonna edelleen. Hallituksen budjettikirjassa todetaan, että ensi vuonna useissa kunnissa veroprosentteihin kohdistuu suuria korotuspaineita. Hallitus arvioi kuntien nettovelan kasvavan 0,6 miljardia euroa. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä on kasvamassa. Heikko vuosikate painottuu ennen muuta pieniin kuntiin varsinkin taantuvilla muuttotappioalueilla, mutta talousvaikeuksia tulee myös suurille, kasvaville kunnille.

Vantaan kaupungin tilanteen pitäisi herättää hallituksen miettimään, miksi kuntatalouden laskentakaavat eivät huomioi lapsiperheellisten, pieni- ja keskituloiseen väestöön painottuvien muuttovoittopaikkakuntien erityistarpeita, miksi Vantaan on maksettava muille kunnille ensi vuonna verotulojen tasauksena 55 miljoonaa euroa samalla kun se velkautuu, joutuu lykkäämään investointeja, leikkaamaan menoja ja vielä korottamaan kunnallisveroaan.

Samalla kun harkinnanvaraisen valtionavun tarve kasvaa, hallitus leikkaa sitä 18 miljoonalla eurolla. Hallitus pitää edelleen kiinni valtionosuuksien 25 prosentin indeksileikkurista ja pidättää suurimman osan kunnille lain mukaan ensi vuonna kuuluvista tarkistusrahoista valtion kassassa yksipuolisena pakkolainana. Ihmettelen hallituksen harkintakyvyn puutetta tässä asiassa. Onko tärkeämpää pitää kiinni vain periaatteen vuoksi sovituista budjettikehyksistä kuin kohdistaa tärkeisiin kunnallisiin peruspalveluihin rahoitus silloin, kun tarve on polttavin?

Kuntien tulonmuodostus lepää pääasiassa verotulojen varassa. Verotulot ovat kehittyneet heikosti viimeisen kolmen vuoden aikana, eikä tilanne korjaannu, ellei työllisyysastetta ja työn tuottavuutta saada nousuun. Tulevana vuonna hallitus uskoo työllisyysasteen nousevan peräti 0,2 prosenttiyksikköä. Tällä panostuksella ei ole mitään toivoa kuntien verotulojen merkittävästä myönteisestä kehityksestä.

Oecd arvioi tuoreessa Suomi-raportissaan Suomen rakenteellisen työttömyyden olevan 8,5 prosenttia, eli lähes kaikki työttömät ovat vaikeasti työllistettäviä. Tämä on erittäin huolestuttavaa, varsinkin kun tiedämme, että syrjäytyminen koulutuksesta alkaa jo lapsena.

Hallitus arvioi kuntien verotulojen kasvavan ensi vuonna jopa 4 prosentilla. Samalla toimintamenojen kasvun uskotaan rajoittuvan 4 prosenttiin. Nämä arviot ovat ilmeisen ylioptimistisia. Mille tosiasioille voisi perustua se toive, että kuntien menokehitys ensi vuonna muuttuisi jopa 1 prosenttiyksikön verran maltillisemmaksi? Pikemminkin paineet toimintamenojen kiihtyvään kasvuun kovenevat. Ensi vuonna kunnat saavat merkittävän määrän uusia lakisääteisiä velvoitteita. Hoitotakuun toteutuminen merkitsee tarvetta lisätyövoimaan ja mahdollisiin kalliisiin ostopalveluihin. Jos kunta ei omalla julkisella tuotannollaan pysty takaamaan potilaalle pääsyä säädetyssä ajassa hoitoon tai tutkimuksiin, se joutuu ostamaan palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta.

Hallitus ei ole kuntien menokehitystä arvioidessaan huomioinut päihdehaittojen nopeaa lisääntymistä. Alkoholin verollisen kulutuksen lisäys tänä vuonna on huikeat 17 prosenttia, ja tämän lisäksi tulee vielä tuontialkoholin kulutuksen lisäys. Kunnat maksavat 80 prosenttia kaikista päihdehaitoista, etenkin alkoholisairauksien hoidon ja lastensuojelun tarpeen lisäyksen. Alkoholivero menee kuitenkin kokonaisuudessaan valtiolle eikä siitä tilitetä senttiäkään kunnille, jotka joutuvat maksamaan viulut. Hallitus on ollut kovakorvainen asiantuntijoiden vetoomuksille korjata pikaisesti virhe, jonka se teki romahduttaessaan alkoholiveron vieläpä väkeviin painottaen.

Ratkaisuksi kuntatalouden ongelmiin on esitetty myös palvelumaksujen korotuksia esimerkiksi terveydenhoidon osalta. Viime vuonna kuntaministeri Manninen ehdotti palvelumaksujen tulosidonnaisuuden laajentamista ottaen esimerkiksi juuri terveydenhoidon asiakasmaksut. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vastustaa jyrkästi ehdotuksia asiakasmaksujen korotuksista. Potilaiden omakustannusosuus terveydenhoidon rahoituksesta on Suomessa 20 prosentin luokkaa, Oecd-maiden huippua, kun se muissa Euroopan maissa on noin 10 prosenttia. Lisäksi terveysmaksujen tulosidonnaisuus merkitsisi käytännössä sitä, että sairaita verotettaisiin kireämmin kuin terveitä.

Suomessa terveydenhoidon menojen osuus bruttokansantuotteesta on tasoltaan Euroopan alhaisimpia. Halvalla saadaan hyvää, kun köyhät potilaat ovat korkeiden maksujen ja kalliiden lääkkeiden myötä maksumiehinä ja pienipalkkaiset naiset urakoivat hoitotyössä kahden edestä. Julkisten palvelujen tehokkuutta voidaan sen sijaan lisätä vapaaehtoisilla kuntaliitoksilla, ylikunnallisella yhteistyöllä ja informaatioteknologian täydellä hyödyntämisellä hyvinvointipalveluissa.

Eduskuntaryhmämme esittää vaihtoehtobudjetissaan 10 000 uuden työpaikan luomista hyvinvointipalveluihin. Tällä hetkellähän arvioidaan, että terveydenhoidossa ja vanhuspalveluissa on — jo pelkästään siellä — noin 4 500 hoitajan vaje. Ehdotuksemme mukaan vanhukset ja sairaat saisivat lisää hoitajia, koulujen opetusryhmiä voitaisiin pienentää, tukipalveluja lisätä ja päihdekuntoutukseen ja lastensuojeluun löytyisi lisää tekijöitä sekä kotipalvelua voitaisiin kehittää vanhusten ja lapsiperheiden kipeisiin tarpeisiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Näin ennaltaehkäistäisiin syrjäytymistä, lisättäisiin osaamista ja varauduttaisiin ikääntyvän Suomen tulevaisuuden tarpeisiin.

Herra puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous- ja toimintaohjelmaa, jolla turvattaisiin kuntalaisten tärkeiden peruspalveluiden tuottaminen; sairaiden, ikääntyvien ja lapsiperheiden asema vaikeutuu ja uhkaa johtaa kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisarvon vaarantumiseen sekä kuntien palveluksessa olevan henkilöstön lisääntyvään uupumiseen,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueiden taholta on kuulunut arvostelua siitä, että oppositioryhmien kuntien palveluita ja kuntataloutta koskeva välikysymys olisi tietoisesti sijoitettu kunnallisvaalien lähelle pelkästään vaalitaktisista syistä. Tähän täytyy todeta vanhaa suomalaista poliittista viisautta mukaellen: "Talo elää tavallaan ja vaalit ovat ajallaan."

Kuntien talous ja kansalaisten peruspalvelut ovat tällä hetkellä erittäin vakavassa kriisissä. Suuri joukko kuntia elää suoranaisen kassakriisin uhan alla, ja useilla kunnilla on merkittäviä ongelmia selvitä lakisääteisistä velvollisuuksistaan asukkaitaan kohtaan. Tämän huomioon ottaen nyt käytävä välikysymyskeskustelu ja hallituksen siihen antama vastaus suo mitä parhaimman mahdollisuuden tarkastella valtakunnan tasoisesti kuntien taloutta sopivasti ennen parin viikon päästä pidettäviä kunnallisvaaleja. Toivottavasti välikysymyskeskustelu luo kansalaisille hyvät edellytykset ratkaista oman kantansa harkitessaan sitä, mitä puoluetta ja ketä ehdokasta he kunnallisvaaleissa aikovat äänestää. Toivoa myös sopii, että tämän keskustelun avulla saadaan myös ne ihmiset, jotka ovat ajatelleet jättää tulevissa vaaleissa äänestämättä, lähtemään vaaliuurnille ilmaisemaan painavan mielipiteensä kotikuntansa asioiden hoitamisesta.

Välikysymyksessä käsitellään laajasti kuntien tämänhetkistä taloustilannetta viimeisten vuosien lähes poikkeuksetta miinusmerkkisten vuosikatteiden valossa. Suurimmassa osassa Suomen kuntia kunnallisverotulojen kasvu on alentunut varsinkin kahden kolmen viimeisen vuoden aikana niin, että se on jo vaarantamassa kuntien taloudellisen omavaraisuuden. Sama kehitys näyttää hyvin todennäköiseltä myös lähivuosina. Myös hallitus on ennustanut kuntien talouden kääntyvän olennaisesti paremmaksi vasta vuonna 2008. Nyt ministeri Manninen aikaisti tätä vuotta.

Julkisuudessa on esitetty, että heti vaalien jälkeen aletaan ainakin 20 kunnassa [Puhuja korjaa myöhemmin: 80 kunnassa] keskustella kunnallisveroäyrin korottamisesta. Kun tähän yhdistetään vielä valtiovallan omien toimenpiteiden aiheuttamat kustannuspaineet kuntatalouksille, ollaan luomassa käytännössä toteutumaton yhtälö. Ilman valtiovallan nykyistä merkittävämpää taloudellista osallistumista kuntien talouden tervehdyttämiseen on todennäköisesti edessämme tilanne, jolloin useat kymmenet kunnat joutuvat tietoisesti rikkomaan lakia ja jättämään toteuttamatta niille lakisääteisesti kuuluvia palvelutehtäviä. Näitä tehtäviä on omalta osaltaan vielä lisäämässä hallituksen aloitteesta aikaansaatu hoitotakuujärjestelmä, jossa kunnat velvoitetaan puolen vuoden sisällä hankkimaan terveyspalvelut niitä välttämättömästi tarvitseville asukkaille.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä kuntien tärkein tehtävä ja velvollisuus on tarjota asukkailleen riittävät peruspalvelut ikään, sukupuoleen tai asuinpaikkaan katsomatta. Tämä merkitsee häiriötöntä terveys-, sosiaali-, koulutus-, lastenhoito- ja vanhuspalvelutoimintaa. Nämä palvelut eivät missään tapauksessa saa olla vaarassa tai muodostua tasoltaan merkittävästi erilaisiksi riippuen siitä, missä kunnassa kansalainen asuu ja missä päin maatamme kyseinen kunta sijaitsee.

Osassa köyhiä kuntia on tietoisesti lähdetty taiteilemaan laillisen ja laittoman tilanteen välimaastossa siinä toivossa, etteivät asukkaat ryhtyisi vaatimaan tasavertaisia oikeuksiaan tai toimintaa valvovat viranomaiset puuttuisi tilanteeseen. Usein näissä tilanteissa toimitaan mielestäni perustuslain 19 §:n 3 momentin vastaisesti. Kyseisessä lainkohdassa vaaditaan julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut laissa tarkemmin säädetyllä tavalla. Tätä määräystä täydentää vielä perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle säädetty velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Valtion ja kuntien työn- ja vastuunjako on myös ongelmallinen. Laki säätää kunnille velvollisuuden tarjota asukkailleen edellä mainitsemiani peruspalveluja, mutta niiden laajuudesta ja rahoitusmahdollisuuksista päätetään pitkälti valtiovallan toimesta. Kun kuntatalous on jo pitkään ollut vakavassa kriisissä, jonka välikysymyksessäkin mainitulla tavalla oletetaan edelleen vielä vuosia jatkuvan, ovat kunnat ja niiden päättäjät puun ja kuoren välissä. Mikäli he toimivat perustuslain ja muiden lakien määräämällä tavalla huolehtien kuntalaisten riittävistä peruspalveluista, saattavat he käytännössä tietoisesti aiheuttaa kunnalle talouskriisin. Tämä taas sotii kuntalaissa päättäjille määrättyä vastuullisuutta ja talouden tasapainossa pitämisen velvoitetta vastaan. Tilanne on mielestämme nurinkurinen ja kestämätön, ja ratkaisun avain on yksinomaan hallituksen ja eduskunnan käsissä. Kuntien valtionosuudet on saatava välittömästi sille tasolle, ettei kunnille tietoisesti aiheuteta ylivoimaista kustannus- ja rahoituskriisiä, vaan päinvastoin edesautetaan kuntien talouden tasapainoon saamista. Tietenkin kuntapäättäjien tulee toimia omissa päätöksissään vastuullisuudella ja talousedellytykset huomioon ottavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Kuntien heikkoa taloustilannetta on perussuomalaisten mielestä liian yksisilmäisesti pyritty ratkaisemaan useassa tapauksessa kuntaliitoksiin houkuttelemalla ja joissakin tilanteissa hieman jopa painostamalla. (Ed. Ala-Nissilä: Alajärvelläkin!) — Jopa sielläkin joissain tilanteissa, ainakin naapurikunnissa. — Joissain tilanteissa tämä on perusteltua varsinkin silloin, mikäli liitoshankkeeseen osallistuvien kuntien asukkaat ovat asiasta yksimielisiä ja hyväksyvät sen. Pakkoliitoksissa on kuitenkin monesti kysymys vain siitä, että useampi pieni rutiköyhä kunta yhdistämällä saadaan yksi suuri rutiköyhä kunta. Tämä johtaa käytännössä siihen, että muodostuneen suuren kunnan laitaosien asukkaiden saamat palvelut heikentyvät entisestään eikä liitos johda kunnan talouden tervehtymiseen lukuun ottamatta pieniä valtion tarjoamia porkkanarahoja. Niillä ei kuitenkaan pitkään pystytä tasapainottamaan vääristynyttä kuntataloutta. Muutama pikku tie saadaan Peräseinäjoelle.

Lopuksi otan esille erään kuntien taloutta ja peruspalveluja koskevan erilliskysymyksen. Omaishoito on yhteiskunnan ja hoidettavan kannalta ensiarvoisen tärkeää työtä. Voimassa oleva lainsäädäntö määrittelee omaishoitajalle työstä maksettavan minimikorvauksen. Meillä on kaikkiaan noin 300 000 omaishoitajaa, joista noin 26 000 kuuluu laissa tarkoitetun omaishoidon piiriin, ja heidän osaltaan lainsäädäntö on periaatteessa kunnossa. Valitettavasti käytännön järjestelmän toimivuus vaihtelee kuitenkin liikaa kunnasta riippuen. Osa kunnista tajuaa järjestelmän merkityksen niin hoidettavien kuin kunnan talouden kannalta, mutta osa laiminlyö täysin omaishoidon lainmukaisen järjestämisen. Näissä viimeksi mainituissa kunnissa katsotaan runsaan 200 euron palkkion olevan liian suuren, kun nämä kunnat hoidattavat vanhuksensa ja vammaisensa mieluummin laitoksissa. Todellisuudessa tästä aiheutuu kunnalle varovastikin arvioiden kymmenkertaiset kustannukset omaishoitoon verrattuna, ja lisäksi hoidettavien elämänlaatu on merkittävästi kotona tapahtuvaa omaishoitoa heikompi. Ilmeisesti kyseiset kunnat pyrkivät toimimaan periaatteella "kyllä omaiset hoitavat asiat ilmaiseksikin".

Perussuomalaisten mielestä omaishoitomahdollisuus tulee saada vammaiselle subjektiiviseksi oikeudeksi eli sen tulee olla ehdoton omaishoitajaksi halukkaan löytyessä. Kunnille ei tulisi jättää mahdollisuutta vedota määrärahojen loppumiseen tai muihin tekosyihin hoitosopimuksen torjumiseksi. Sama koskee myös esimerkiksi vammaispalveluun liittyviä vammaispalvelulain alaisia toimenpiteitä, joiden kirjava tulkinta kuntien välillä on saatava loppumaan. Koska keskustelemme nyt kuntatalouden kriisistä, ovat perussuomalaiset sitä mieltä, että myös valtiovallalle olisi edullisempaa tukea nykyistä täysimääräisemmin kuntien tarjoamia peruspalveluja kuin suosia esimerkiksi vanhusten ja vammaisten laitoshoitoa.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on toimillaan vakavasti vaarantanut kuntien mahdollisuudet toimia perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisesti ja siten taata kuntalaisille riittävät peruspalvelut, mistä johtuen kaikki kunnat eivät pysty perustuslain 22 §:n mukaisesti turvaamaan kansalaisten yhdenvertaisia perusoikeuksia,

sekä siirtyy päiväjärjestykseen."

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Oppositiopuolueiden puheenvuoroissa pyrittiin toteamaan mielestäni aivan oikein, että kysymys on hyvin tärkeästä asiasta, kuntien rahoituksesta ja peruspalveluista. Täällä epäiltiin hallituksen mielenkiintoa ja todettiin, että hallituksen ministerit eivät viime viikolla olleet läsnä. Havaitsin kyllä, että eivät oppositionkaan edustajat kovin näiden puheiden mukaisesti toimineet, koska myöskään välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja ei kovinkaan kauan viihtynyt keskustelun seuraamisessa. Kokoomuksenkin osalta, josta erityinen moite tuli, ryhmän jäseniä oli paikalla paljon vähemmän kuin ministereitä täällä aitiossa. (Ed. Salo: Kuinka monta?) — No, oli pari kolme suurin piirtein paikalla kokoomuksen ryhmästä.

Mutta mitä tulee itse asiaan, on paikallaan antaa eräitä kommentteja näihin opposition ryhmäpuheenvuoroihin. Ensinnäkin on syytä todeta, kun ed. Korhonen, hänen kannaltaan aivan oikein, käytti vertailuna vuoden 2002 vuosikatteita, että tuolloinhan kuntatalouden vuosikate oli noin 2,2 miljardia euroa plussan puolella. Todellisuudessa, kun viitattiin rytmihäiriöön, jos se rytmihäiriö puhdistetaan, niin vuosikate oli viime vuoden tasolla. Näin ollen vertailussa saadaan tietysti aikaan monenlaisia tuloksia, tuon rytmihäiriön suuruushan oli noin 700 miljoonan euron luokkaa. Indeksitarkistuksesta on myöskin ehkä syytä muistuttaa edelleen, että nykyinen hallitus korvaa 75 prosenttia, kun vuosina 2001—2003 korvaukset olivat 50 prosenttia. (Ed. Kallis: Paljonko pitäisi olla?)

Työmarkkinatuen osalta on syytä todeta, että sen työryhmän toimeksianto, joka on annettu, lähtee siitä selkeästä sanomasta, että tarkoituksena ei ole kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon muuttaminen eikä myöskään kustannustenjaon muuttaminen yksittäisen kunnan osalta, joten tässä suhteessa pelot ovat turhia.

Edelleen ed. Perho täällä totesi puheenvuorossaan, että kun seuraavalle hallituskaudelle siirtyy nelivuotistarkistuksesta 244 miljoonaa euroa, se on erittäin iso raha. Mutta samanaikaisesti hän puheessaan antaa ymmärtää, että kun ensi vuonna valtionosuuksia korotetaan 267 miljoonalla eurolla, eli enemmällä, sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Kumpi lienee totuus?

Ed. Sirnö täällä totesi, että hallitus syyttää kuntapäättäjiä tilanteesta. En ole kuullut tässä salissa sellaisia puheenvuoroja, ainakaan hallituksen taholta. Ed. Räsänen totesi puheenvuorossaan, että keskusta suhtautuu kevyesti välikysymykseen. Omasta mielestäni annoin kyllä hyvin perusteellisen vastauksen asiaan. Mitä tulee siihen, kun hän totesi terveydenhuollon palvelumaksuista, että meillä palveluasiakasmaksujen osuus on noin 20 prosenttia, todellisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakasmaksut, jotka ovat laskeneet koko ajan, olivat vuoden 2002 tilaston mukaan enää 7,9 prosenttia.

Eri puheenvuoroissa täällä on kovasti todettu, että kunnat joutuvat korottamaan tuloveroprosenttejaan. Näin varmasti tapahtuu, mutta haluan uudelleen muistuttaa siitä, että ensinnäkin historiallisesti joka vuosi keskimäärin noin 50—100 kuntaa on korottanut tuloveroprosenttiaan. Siitä huolimatta, jos katsomme viimeisen viiden vuoden kehityksen, niin kunnallisverorasitus on selkeästi alentunut Suomessa. Tähän on hyvin yksinkertaisena syynä se, että kunnallisverotuksessa myönnettävät vähennykset ovat nousseet erittäin mittavasti. Vaikka tuo keskimääräinen tuloveroprosentti on 18,12, niin todellisuudessa kunnallisverorasitus on noin 14 prosenttia. Tällä hetkellä noin 4 prosenttiyksikön verran on näitä vähennyksiä, jotka alentavat tätä rasitusta. Näin ollen on syytä todeta, että tältäkin väittämältä, että valtion verotusta kevennetään ja kunnallisverotusta nostetaan, putoaa tältä osin pohja.

Tosiasiassa on syytä todeta, että oppositiopuolueiden puheenvuoroissa ei ole tullut mitään sellaista uutta, joka ei olisi ollut tiedossa. Toisaalta, kun jäin mielenkiinnolla odottamaan niitä muita ratkaisumalleja tai -vaihtoehtoja, jotka eivät olisi hallituksen käytössä, mitään tällaisia ratkaisuvaihtoehtoja tai -malleja ei ollut myöskään osoitettavissa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle leikkaus- ja säästölain, jolla hallitus ottaa kunnilta ensi vuonna 416 miljoonan euron pakkolainan. Tämä tuntuu olevan hallitukselle kuuma peruna, joka polttaa hyppysissä. Ministeri Manninen väisteli kysymystä viime kyselytunnilla, ja tänään ed. Puisto puhui sellaisessa hengessä, että velat kuntien kannalta muuttuivat saataviksi. Jotta faktoista, ministeri Manninen, nyt oltaisiin yhtä mieltä, kysyn teiltä: tahdotteko nyt tämän kansanedustajista koostuvan seurakunnan läsnäollessa myöntää, että kunnilla on ensi vuonna, kiitos tämän teidän pakkolainanne, 416 miljoonaa euroa vähemmän rahoja käytettävissään kuin niillä olisi, ellette te tätä pakkolainaa kunnilta ottaisi?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Mannisella on aikaa toimia näköjään kellokallenakin, että kyllä sitä aikaa ministereillä johonkin hommaan näyttää olevan. (Ed. Zyskowicz: Ja ilman valtiosihteereitä vielä!) Kun käytiin viime viikon keskustelu, tai toissa viikon keskustelu, niin kyllä kai täällä opposition on turha keskenään keskustella. Kyllä siinä nyt tarvitsisi olla pikkusen puolustamassa omia esityksiään. Mutta se ei ole se olennainen. Olennaistahan on, ministeri Manninen, että te käytätte aivan sattumoisin perusteluna itse hakemianne lukuarvoja jostakin tapahtumaketjusta. Minä olen käyttänyt omissa laskelmissani lukuarvoja teidän ministeriönne kotisivuilta saatavista luvuista. Ne ovat arvioita vuodesta 2002 eteenpäin. Vai onko joku muu pohja? Jos on joku muu pohja, niin käytetään sitten jotakin muuta pohjaa. Eihän siitä ole kyse. Te unohdatte indeksikorotuksen vuonna 2000. Oliko se silloin 100 prosenttia? Minulla on sellainen mielikuva. Kyllä teillä on hyvin valikoiva muisti, kun te näitä asioita haluatte käydä läpi. Mutta olennaistahan ei ole se, mikä teidän muistinne on, olennaista on se, riittävätkö kunnan rahat palveluiden järjestämiseen. Mikä on se vuosikatteen tilanne maakunnissa, kun siellä ollaan tekemässä ensi vuoden talousarvioita? Käykää niitä läpi ja kertokaa se.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen puhui hoitotakuusta ja sen hyödystä tavalla, josta ei voi olla kuin samaa mieltä, mutta kun hän sanoi, että kunnilla on tämä aikataulu ollut tiedossa huhtikuusta 2002, ei kyllä ole eikä ole vieläkään. Huhtikuussa 2002 päätettiin, että tästä asiasta säädetään vuoteen 2005 mennessä, mutta silloin oli tarkoituksena ottaa hoitotakuu voimaan asteittain. Nyt se otetaan kertarysäyksellä, mikä ei voinut olla tiedossa eikä järkevää. Sen lisäksi olennainen osa hoitotakuusta ovat hoitoindikaatiot ja se, ketä pitää hoitaa kuudessa kuukaudessa. Ne eivät ole valmiit vieläkään, eivät kunnat vieläkään voi tietää, mitä velvoitteita niillä ensi vuonna on.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen joko ei kuunnellut tarkasti puhettani tai sitten halusi johtaa ajatuksia harhaan. Nimittäin totesin puheessani, että potilaiden omakustannusosuus terveydenhoidon rahoituksesta on 20 prosentin luokkaa, kun se muissa Euroopan maissa on noin 10 prosenttia. Tämä tieto on aivan tuore Stakesin omien asiantuntijoiden, dosentti Markku Pekurisen antama tieto. Tämä koskee tietysti muutakin kuin pelkkiä asiakasmaksuja, myös muun muassa korkeita lääkekuluja.

Ministeri Manninen ei myöskään kertonut, mikä on se keino, jolla toimintamenojen kasvu ensi vuonna supistuisi noin 1 prosenttiyksiköllä, siis 4 prosenttiin. Kun otetaan huomioon, että useita lakisääteisiä velvotteita tulee ensi vuonna lisää, päihdesairaudet ovat lisääntymässä, lastensuojelun kustannukset ovat yllättämässä monissa kunnissa, kun tulevan vuoden budjetteja laaditaan, millä perusteilla te oletatte, että ensi vuoden toimintamenojen kasvu saataisiin supistettua tuohon 4 prosenttiin?

Pehr Löv /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähinnä vasemmistoliiton edustajille haluaisin sanoa, että kuntien ulkoistaminen ei ole sama kuin yksityistäminen vaan se on kunnan vaihtoehtoinen tapa hoitaa palvelutuotantoa. Kun se tehdään oikealla tavalla sopien laatukriteereistä, se on tehokas ja laadukas tapa hoitaa palvelua. Meillä on epäonnistumisia, esimerkiksi äsken täällä Helsingissä, mutta niitä ei ole paljon, meillä on paljon onnistumisiakin, täytyy muistaa se.

Hoitotakuusta haluaisin sanoa sen, että totta kai sehän on kunnan vastuulla hyvin pitkälle. Valtio huolehtii nyt valtionosuudesta, sinne panostetaan kovasti ministeriöstä myöskin, nämä työryhmät, laatuun, tiedämme sen, mutta jos kunnista ei löydy halua ja kykyä nyt kehittää järjestelmää, joka on todella huonossa mallissa monessa kunnassa, täytyy se hyväksyä, niin rahakaan ei riitä. Nyt täytyy se halu ja kyky löytyä, ja se löytyy monesta sairaanhoitopiiristä ja terveyskeskuksesta tänä päivänä.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kysymys peruspalveluista ja niiden rahoittamisesta on erittäin vakava ja vaatii meidän kaikkien yhteistyötä. Kuitenkin kuunneltuani tänään tätä keskustelua olen tullut yhä rauhallisemmalle mielelle sen suhteen, että valtionosuudet kyllä riittävät ja se, mitä oppositiolla on tuoda esiin, on ollut aika laimeaa ja vanhojen kunnallisten asioiden pyörittämistä. Hämmästelen sitä suurta tuskaa suurista muutoksista, tärkeistä asioista, kuten hoitotakuusta, kun ollaan sitä mieltä, että näin suurta asiaa ei pystytä hoitamaan. Täällä on edustajia, jotka ovat samat puheenvuorot käyttäneet aikanaan peruskoulusta, päivähoidosta jne., ja nämä asiat on yhteistyössä pystytty hoitamaan.

Ed. Löv totesi puheenvuorossaan siitä, että alueellinen on ratkaisu siitä, miten nämä asiat toteutetaan, miten valtionosuudet voidaan ohjastaa siten, että ne lakisääteisesti oikein käytetään. Se on alueellinen kysymys, josta me emme voi täällä valitettavasti ainakaan näillä laeilla määrätä. Täällä käytettyjen puheenvuorojen edustajat, vihreät, kokoomus, vasemmistoliittokin, toimivat hyvin eri tavoin, kun päästään kuntayhteistyöhön. Sitä kannattaa ennen vaaleja seurata.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, viime vuosina ja nyt tulevanakin vuonna laeilla määrätään kunnille lisää velvoitteita ja kustannusvastaavuus taas on siirtynyt kunnille hyvin paljon viime aikoina. Kun puhutaan kuntataloudesta, niin ainut keinohan periaatteessa siellä on veroäyri ja maksut. Se tarkoittaa sitä, että erityisesti sairaat ja vanhukset, kun palvelumaksut nousevat, kun heillä on pienet tulot, joutuvat suhteessa heikompaan asemaan. Tämä on mielestäni suuri ongelma ainakin syvällä maaseudulla, missä vanhusväestön osuus on erittäin suuri. Tämä on yksi niitä seikkoja, joita mielestäni täytyisi pohtia, eli se, minkä johdosta valtiovalta siirtää kuitenkin kunnille näitä tehtäviä ja sitten arvioidaan ne kustannukset liian alhaisiksi ja sen kautta tulee suuri aukko tähän.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahta asiaa täytyy kommentoida. Ensinnäkin minusta näissä puheenvuoroissa ei ole tullut esille, mikä on jo valtiovarainvaliokunnassakin todettu, että on tärkeätä, että kunta—valtio-suhteeseen on tullut nyt vakautta, pitkäjänteisyyttä, ennustettavuutta tämän peruspalvelubudjetoinnin kautta ja hyvän valtio—kunta-yhteistyön kautta. Tämä antaa nyt eväitä ilman muuta kunnille. Totta kai on tärkeätä seurata, miten nämä luvut kaikki toteutuvat.

Arvoisa puhemies! Kuntien yhdistymisen osalta minusta, kun tehdään strateginen yhdistyminen, jossa niitä etuja esimerkiksi kuntaparitilanteessa, kuten Loimaalla, haetaan, voidaan todella saada etua, jolla voidaan peruspalvelu ja pitkän päälle turvata. Nämä yhdistymissopimustutkimukset 70-luvulla ovat olleet siinä mielessä huonoja, että niissä ei ole tutkittu sitä, mitä on tehty ja mitä jätetty tekemättä. Sehän on oleellista tällaisissa yhdistymistapauksissa.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen ihmetteli sitä, että noin 250 miljoonaa euroa on toisessa paikassa iso ja toisessa pieni raha. Tähän analyysiin ei ole mitään perusteita sen tähden, että on aivan totta, että niiden valtionosuuslisäysten, jotka ensi vuodelle tulevat, loppusumma on siinä 250 miljoonan euron paikkeilla, mutta kyseessä on se, että ne koostuvat pienestä osakorvauksesta todellisesta tapahtuneesta kustannusnoususta ja kolmeneljäsosakorvauksesta arvioidusta kustannusnoususta, joka sekin on alimitoitettu, 4 prosenttia, vaikka todelliset kustannusnousut monissa sairaanhoitopiireissä ovat 7—10 prosenttiin. Uutta rahaa uusiin velvoitteisiin tästä kokonaissummasta on vain osa. Se ei poista niitä kuntakohtaisia ongelmia, jotka johtavat monessa kunnassa siihen, että todella joudutaan tekemään konkreettisia, ikäviä leikkauspäätöksiä tai muutoksia, esimerkiksi suurentamaan luokkakokoja.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta—valtio-suhteessa on tullut tae ainoastaan ja vain menokaton säätämästä kurjuuskierteestä. Sinänsä mitään lupausta paremmasta ei ole annettu.

Ed. Löville: Ei voi laittaa euroa omiin työntekijöihin ja saman tien ja samalla eurolla ostaa palveluita muualta. Kyse on siis yksityistämisestä, jos haluamme ulkoistaa kunnallisia palveluita.

Edellisen kerran kunnat laitettiin polvilleen vuosina 1991—1994. Silloiset lyhytnäköiset leikkaukset, juustohöylät ja säästöohjelmat aiheuttivat pitkän laskun, jota itse asiassa tällä hetkellä edelleen maksetaan lasten, nuorten, syrjäytyneitten, pitkäaikaisköyhien, köyhien ja pienituloisten eläkeläisten kautta. Tällä hetkellä Suomessa eletään aivan toisenlaista aikaa kuin kymmenen vuotta sitten. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Näillä näkymin jokaisessa kunnassa on tarvetta lisätä työntekijöitä kouluihin, päivähoitoon, terveyskeskuksiin ja vanhustenhuoltoon. Miksi siis tämä hallitus tarjoaa samoja kymmenen vuoden takaisia lamalääkkeitä rikkaassa Suomessa kuntien maksettavaksi ja kuntalaisten (Puhemies koputtaa) elinoloja heikentämään? Ainut selitys on se, että tässä on itse asiassa tarkoituksena kuntapalveluiden tietoinen alasajo.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen hallituksen aikana kahdessa merkittävässä asiakirjassa, Terveys 2015:ssa ja terveysliikuntatoimikunnan periaatepäätöksessä, lähdettiin siitä, että kun tiedossa on, että seuraava hallitus tekee valtionosuusuudistuksen, siinä yhteydessä on otettava huomioon myös se, että kuntien pitää voida tehdä ennalta ehkäiseviä investointeja ja että se järjestelmä on muutettava sellaiseksi, että se tukee sitä. Nyt toistamiseen kysyn teiltä, ministeri Manninen, kun te olette keskeinen henkilö valmistelemassa sitä uudistusta, joka näköjään viipyy ja viipyy: Aiotteko te ottaa huomioon nämä pääministeri Lipposen aikana tehdyt periaatelinjaukset? Kysymys on todella valtavista kansanterveydellisistä asioista mutta myös merkittävistä valtiontaloudellisista asioista.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on opposition taholta monessa eri puheenvuorossa tuotu esille mielestäni hyvin suppea valikoima toimintamenojen vähentämiseksi saatavia toimenpiteitä. Itse haluaisin kuitenkin tuoda esiin tämän yhteistoiminta-avustuksen, jonka näen erittäin hyvänä menetelmänä, avustuksen, jolla kootaan yhteen erilaisia kuntia toimimaan yhdessä, purkamaan päällekkäisiä toimintoja ja sitä kautta saavuttamaan taloudellisuutta. Tämä, jos mikä, aiheuttaa omalta osaltaan toimintamenojen vähenemistä sekä edelleen toimintamenojen pienenemisen hakemista. Itse katson, että tämän menetelmän kehittäminen palvelee tulevaisuudenkin hyvää kuntayhteistyötä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen aivan samaa mieltä ministeri Mannisen kanssa siitä, että tässä keskustelussa oppositio ei ole kyennyt esittämään kovinkaan rakentavia vaihtoehtoja tälle hallituksen linjalle eikä ole liiemmin saanut uusia ideoita. Täällä on itse asiassa toisteltu niitä hyviä keinovalikoimia, jotka jo ovat hallituksen käytössä esimerkiksi terveyshankkeessa. Hieman ihmetyttää se, että esimerkiksi kokoomuksen ryhmäpuhuja viime kaudella useaan otteeseen ministeriaitiosta muisti meitä kaikkia muistuttaa siitä, että kaikki terveydenhuollon hankkeet ja uudistukset eivät suinkaan kaipaa rahaa vaan niitä toiminnallisia muutoksia, joita nyt hallituksen terveyshankkeessa viedään eteenpäin. Nyt tämä sama asia kyllä puhujalta unohtui, niin kuin on unohtunut kokoomuksen muiltakin edustajilta, eli minne on kadonnut tämä suuri kustannustietoisuus, josta niin kovasti te olette aikaisempina vuosina ja aikaisemmilla vaalikausilla olleet kiinnostuneita?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mannisen johdolla täällä keskustelemme kuntataloudesta lähinnä kuntatalouden termein. Ihan hyvä ja oikea asia, mutta välikysymys on kuitenkin kohdennettu peruspalveluihin. Arvoisa ministeri Manninen, teidän puheessanne oikeastaan peruspalveluita te ette tarkastele laisinkaan. Minua jäi se seikka kiinnostamaan, miksi on näin, että minkäänlaista asiantuntijapohjaista arviota ette pyri edes esittämään siitä, mihin suuntaan meidän vanhusten huoltosuhteemme kääntyy, miten käy meidän terveyshankkeellemme, miten jonoissa olevia indikaatteja yritetään kiristää. Kukaan ministereistä ei ole pystynyt sanomaan vielä meille, että jonoissa olevien potilaiden osalta minkäänlaista kiristystä ja leikkaukseen pääsyn mahdollisuuden huonontumista ei tapahdu. Minua huolestuttaa huomattavasti se, että vain heitellään miljoonia edestakaisin ja kinataan pelkästään niistä.

Minun kysymykseni olivat nämä. Tai vaihtoehtoisesti, ministeri Manninen, omasta puheestanne viimeiseltä sivulta, kun sanotte terveyshankkeista, rakenteellisista muutoksista, kertokaa, mitkä ne teidän mielestänne ovat, te ette niitä luettele. Kun te sanotte, että pitkät hoitojonot puretaan määrämittaan omassa puheessanne, mikä on teidän määrämittanne? Haluaisin kuulla, miten nämä yhtenäisen, kiireettömän hoidon kriteerit toteutuvat, kiristyvätkö ne.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä oli useita kysymyksiä ja puheenvuoroja hoitotakuusta. Nyt täytyy ottaa huomioon, että jonossa oleva potilas käyttää myös paljon palveluja — tästä on ihan tehty meillä selvityksiä. Kun nyt saadaan tähän jonotukseen, jonka määrämitta on laki, parempi ote tämän hoitotakuun myötä, niin myöskin kunnat säästävät tässä, saati sitten potilaat.

Ed. Soininvaaran käsitystä siitä, että tässä olisi ollut alun perin joku tällainen asteittainen ratkaisu, meidän ministeriössämme ei kyllä meillä mikään asia tue, vaan kyllä tämä asteittaisuus tarkoittaa näitä eri hankkeita, joita on tarkoitus laittaa voimaan, ja nythän tulee sitten tämä hoitotakuu.

Sitten tämä kriteeristö. Olemme tehneet siinä huolellista työtä. Minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että edellinen hallitus olisi sen jo aloittanut. Se on ollut erittäin iso homma, ja meidän ministeriössämme on siihen mennyt paljon voimavaroja. Olemme tehneet sitä huolella; se on prosessi, joka jatkuu myöskin maaliskuun jälkeen. Ei se tule sillä tavalla valmiiksi, koska aina lääketiede kehittyy, tulee uusia lääkkeitä jne.

Ed. Sirnö puhuu kuntapalveluiden tietoisesta alasajosta; tässähän on tietoinen ylösajo nyt menossa. Me kehitämme sekä sosiaalipuolen että terveyspuolen palveluja tietoisesti sekä lisärahalla että toimintakäytäntöjen muutoksilla. (Puhemies koputtaa) Vaikea ymmärtää näitä puheenvuoroja.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti eräisiin kysymyksiin. Ed. Zyskowicz totesi tästä kustannustenjakotarkistuksesta. On syytä todeta selkeästi, että jos lakia ei muuteta, silloin kunnat saavat lisää rahaa 502 miljoonaa euroa, ja kun lakia muutetaan, kunnat saavat lisää rahaa 86 miljoonaa euroa. Se raha on sellaista rahaa, jota kukaan ei ole tiennyt odottaa, kukaan ei ole ennakkoon budjetoinut sitä, elikkä se on selkeästi edelliseen vuoteen verrattuna lisärahaa.

Mitä tulee sitten siihen, kun kysyttiin, millä keinoilla menoja pyritään alentamaan, niin yhteistyöllä, palvelurakenteita uudistamalla, päällekkäisyyksiä purkamalla, tuottavuutta parantamalla myöskin kuntaliitosten kautta jne.

Ed. Sirnö totesi, että edellisen kerran kunnat pantiin polvilleen vuosina 91—94. Voin vakuuttaa, että asiassa ei ole totuuden häivääkään.

Ed. Brax kysyi ennaltaehkäisemisestä. Oikeastaan ainoa mahdollisuus sen huomioimiseen olisi korvamerkitty raha, mutta me emme ole sille tielle valmiit lähtemään, vaan katsomme, että kunta, joka itse hyötyy, järkevällä tavalla kohdentaa toimintojaan myöskin ennaltaehkäisyyn.

Ed. Akaan-Penttilä kyseli, mitä nämä rakenteelliset muutokset voisivat olla. Siellä on laboratorio- ja röntgenpalvelut; siellä on työnjako lääkäreiden ja hoitajien, sairaanhoitajien ja perushoitajien ja hyvin monien terveyskeskusten ja keskussairaaloiden välillä. Siellä on hyvin paljon tällaisia rakenteellisia kysymyksiä ja päällekkäisyyksiä, joita voidaan ja joita pitää poistaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tehdään nyt ihan selväksi, mistä on kyse tässä pakkolainassa, kun julkisessa keskustelussakin sanotaan, että kokoomus väittää tai kokoomus tulkitsee. Kyse ei ole siitä, että kunnat olisivat, ministeri Manninen, saamassa 86 miljoonaa jotain sellaista uutta rahaa ensi vuonna, joka perustuisi joihinkin uusiin hyväntahtoisiin päätöksiin, joita hallitus tai eduskunta olisi tehnyt, vaan kyse on siitä, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan, siis vanhan voimassa olevan lainsäädännön mukaan, kunnille kuuluu näiltä vuosilta, joiden tarkistuksesta nyt on kyse, 502 miljoonaa euroa.

Siis se ei ole mitään uutta rahaa, jota kunnille annetaan, vaan se on sellaista rahaa, joka kunnille voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuuluu. Nyt sen sijaan, että ne saisivat sen ensi vuonna, kuten se niille voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuuluisi, te otatte siitä 416 miljoonan euron verran rahaa pois ja annatte tästä 502 miljoonasta sen lain mukaan, jonka olette eduskunnalle esittäneet, kunnille ensi vuonna niiden omaa, niille kuuluvaa, rahaa 86 miljoonaa euroa, jolloin kunnilla on siis 416 miljoonaa euroa vähemmän rahaa käytettävissä ensi vuonna peruspalveluiden, kuten vanhustenhuollon, terveydenhuollon, lasten päivähoidon, iltapäiväkerhotoiminnan, esiopetuksen jne., järjestämiseen kuin mitä niillä olisi, jos noudatettaisiin voimassa olevaa lakia. Kyse on siis niiden omista rahoista, jotka niille voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuuluvat eikä mistään sellaisesta, mitä te hallituksessa tai me eduskunnassa olemme suosiollisesti kunnille antamassa. Eikö niin?

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen nimenomaan yrittää nyt kyllä taas väittää mustan valkoiseksi. Se on raha, joka itse asiassa kunnilla on kulunut jo. Ei sinne mitään lisää rahaa tule tästä näkökulmasta. Kustannusten nousu on tapahtunut, eihän sitä mihinkään voi kiistää. Jos sen sanoo toisin päin: jos te muutatte lakia, muuttakaa sitä lakia niin päin, että se kustannustenjaon tarkistus tehdään kerran vuodessa, niin silloin se toimii niin, että kunnat saavat seuraavana vuonna sen, mikä kunnille kuuluu. Tämä on jälkikäteistä, tämä on vanha malli, kiistatta, mutta sitä voidaan parantaa, ja siten sitä parannetaan, että kerran vuodessa lähdetään rahaa palauttamaan, maksetaan taas seuraavana vuonna. Mutta nyt on olennaista se, että nykyisin voimassa olevan lainsäädännön mukaan kunnille kuuluu se 502 miljoonaa. Kun te väitätte, että siellä kuntataloudessa ei ole mitään ongelmia, niin kertokaa minulle, miten negatiivisten vuosikatteiden määrä on nousemassa 130:een teidän omien ennustelaskelmienne mukaan 40:n tasosta, jos ei siellä ole mitään ongelmia.

Tapani  Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on luonut hyvän pohjan kuntien palveluiden tuottamiselle ja järjestämiselle peruspalveluohjelmamenettelyä vahvistamalla. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa. Välikysyjät ovat keskusteluissa puhuneet pakkolainasta ja todenneet myös ensi vuoden valtionosuuksien osalta, että siinähän on paljon verovähennysten kompensointia. Moni kuntapäättäjä totesi muutamana menneenä vuonna, että kunpa olisi edes kompensoitu. Nimittäin vuosina 1997—2002 välisenä aikana jätettiin verovähennyksiä kompensoimatta arvoltaan vähän yli 800 miljoonaa euroa. Oliko tämä sitten pakkolainaa, ed. Zyskowicz? Olisi ollut edes sitä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos, ministeri Manninen, suorasta vastauksesta. Sitä tässä on vähän aikaa odotettu. Ei ole siis tarkoitus valtionosuusjärjestelmällä edesauttaa ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Kun tällä hetkellä myös teidän omien selvitystenne mukaan suurimmassa osassa kunnista kuitenkin, vaikka ne selviäisivätkin, pääsääntöisesti menot menevät lain vaatimiin palveluihin, eletään kädestä suuhun, sukanvarteen ei jää mitään, niin yksittäisen kunnan mahdollisuudet tehdä näitä kauaskantoisia ennalta ehkäiseviä investointeja ovat äärimmäisen pienet. Varsinkin luulisi, että kun tulette pohjoisesta, niin ymmärrätte, että muuttotappiopaikkakuntien intressikään ei välttämättä ole ensisijaisesti tuottaa Pääkaupunkiseudulle tulevaisuudessa entistä terveempiä ihmisiä. Kyllä jokaiselle kunnalle täytyy löytyä hyötysuhde tässä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa siitä, että ne nyt estävät 10—15 vuoden päässä tapahtuvat suuret kansanterveydelliset ongelmat. Kysyisin, voisitteko te ministeri Hyssälän kanssa nyt kuitenkin vielä katsoa. Teidän vastauksenne oli mahdoton. Se tulee tuottamaan jo muun muassa diabeteksen osalta 2 miljardin menot viiden vuoden päästä. Ihan oikeasti, katsokaa vielä.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen valitti sitä, että oppositiolta ei tullut mitään vaihtoehtoja. Vastaavasti me voimme ihmetellä sitä, ettei tullut hallitukselta mitään uutta. Te puhuitte niin kuin pikkupojille, että päällekkäisyyttä pitää poistaa kunnista ja tuottavuutta parantaa. Minä voin teille vakuuttaa, että kunnissa mietitään näitä asioita aamusta iltaan ja joka vuosi kunnassa myöskin päällekkäisyyksiä poistetaan ja tuottavuus paranee. Välikysymyksen tekijät kysyivät lisärahaa, koska he ovat huolestuneita siitä, että kunnat eivät pysty niitä palveluja tarjoamaan, mitä kunnan pitäisi.

Ed. Manninen vajaa kaksi vuotta sitten, silloinen kansanedustaja Hyssälä, kansanedustaja Pekkarinen, kansanedustaja Kääriäinen olivat allekirjoittaneet vastalauseen, jossa edellyttivät, että annetaan täysi indeksikorjaus. Oletteko te, ministeri Hyssälä, edelleen sitä mieltä, että pitäisi antaa? — Nyökkää. On sitä mieltä. Toimikaa silloin niin, että se tulee ja että kunnat pärjäävät.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotin entiseltä kuntaministeri Korhoselta paljon raikkaampaa ja analyyttisempää puheenvuoroa kuin hän täällä salissa muutama hetki sitten esitti. Martti Korhosen ensimmäisenä allekirjoittama välikysymys alkaa toteamuksella kuntien itsehallinnosta. Alku on todella lupaava. Sen perusteella olisi voinut odottaa aitoa kunnallistaloutta ja kuntapolitiikkaa koskevaa vaihtoehtojen esittelyä ja sen perusteella olisi voinut käydä nyt ensimmäisellä kuntavaaliviikolla läpi niitä vaihtoehtoja, joita eri puolueilla on aikomus kunnissa toteuttaa, mutta ei, asetelmat ovat aivan tavanomaisia. Keskustelua käydään hallituksen kyvyistä hoitaa valtion asioita, koko julkista taloutta, ja keskustelu kuntatason päättämisestä jää sikseen. Välikysymyksen teksti ohjaa keskustelun muutenkin tutuille, moneen kertaan tallatuille poluille, vai mitä, entinen kuntaministeri Korhonen? Siinä asetetaan vastakkain valtio ja kuntalaitos, toisiaan mittailevat organisaatiot ja viranomaiset. Mutta missä ovat kuntalaiset ja kansalaiset? Ne ovat jääneet sivuosaan tässä opposition välikysymyksessä.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa todetaan, että kustannusjaon tarkistuksen tulee säilyä lakisääteisenä, sen tulee perustua todellisiin kustannuksiin ja kustannusten kehitystä on seurattava vuosittain ja tarkistukset tehtävä nykyistä useammin. Kysyn ministeri Manniselta, onko hän samaa mieltä kuin keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäjä.

Vielä tästä pakkolainasta sen verran, että esimerkiksi opetuksessa tämä 136 miljoonan tarkistustarve on syntynyt muun muassa siitä, että erityisopetuksen tarve on ollut paljon suurempi kuin on kuviteltu. Nyt, kun sitä ei korvata kunnille, se tarkoittaa sitä, että yhä useampi lapsi koulussa jää vaille tarvittavaa erityisopetusta, tukiopetusta. Jokainen voi mielessään ajatella, mitä tämä sitten maksaa. Eli yksikköhinnat perusopetuksessa nousevat ensi vuonna 3,6 prosenttia, ja tästä noususta suuri osa on korvausta siitä jo tapahtuneesta kustannusnoususta, eli se ei paranna kuntien mahdollisuutta kohentaa opetuksen laatua.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että ed. Brax nosti tämän ehkäisevän terveydenhuollon osuuden täällä esille. Nythän se on osa kuntien kansanterveystyötä, joka lainsäädännön mukaan kunnille kuuluu, ja sitä tehdään siellä nyt uusinkin välinein. Me olemme ministeriössä kehittäneet uusia palikoita, välineitä: Tehostamme mini-intervention käyttöönottoa joka terveyskeskuksessa, päihdeasioitten kohdalla Dehko-ohjelmaa, siis tätä aikuisiän diabeteksen ohjelmaa, edelleen jalkautetaan joka kuntaan, liikuntaresepti on tulossa. Elikkä tällaisia uusiakin välineitä on, mutta mikään ei estä käyttämästä myöskin entisiä, ja osa niistä ei maksa mitään, niin kuin esimerkiksi se, että kiinnitetään huomiota koulujen makeis- ja limsa-automaatteihin. Kysymyksessä on asenne, vanhempien vastuu ja koulunkin vastuu. Eivät nämä maksa mitään, ja sillä saavutetaan huomattavia kansanterveydellisiä etuja, kun asioihin saadaan uutta pontta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille ja Korhoselle totean, että sanoin juuri aikaisemmin, että jos lakia ei muuteta, kunnille tulee tämä summa, ja kun muutetaan, tulee tämä summa. Elikkä jos olisitte kuunnelleet tarkkaan, olisitte kuulleet sen asian. No, me muutimme tämän, kun ministeri Korhonen oli puheessaan tämmöisen todennut, että on hyvä, että on tämmöinen tasainen tulovirta useamman vuoden aikana; kun edellisellä kerralla tehtiin, niin katsoin, että tämä on hyvä ratkaisu ilmeisesti tässäkin tilanteessa.

Mitä tulee indeksitarkistuksiin, niin haluan todeta, niin kuin aluksi totesin, että peruspilari on hallitusohjelma, jossa todetaan, että me toteutamme 75 prosentin tarkistusta näinä vuosina, ja me tinkimättömästi toteutamme, niin kuin äsken puheessani totesin. (Ed. Korhonen: Onko se demarien kanta?) — Se on yhteinen hallitusohjelma. Meillä ei ole eri puolueilla tässä kantoja.

Siihen, mitä ed. Perho totesi tästä kustannustenjaon tulevaisuudesta, siihen haluan todeta, että asia on valmisteltavana ja keskeneräisenä asiana enkä minä voi mennä keskeneräisen asian yhteydessä sanomaan mielipidettäni. Silloinhan minun alaiseni valmistelu olisi täysin turhaa, jos etukäteen ilmoittaisin oman mielipiteeni tässä asiassa, ja sitä paitsi se ei ole vain minun asiani, vaan se on koko hallituksen asia, jossa sitä sitten tullaan pohtimaan. Elikkä edelleenkin voin todeta, että ne faktat ja tosiasiat ja keinot, mitä hallitus on esittänyt, kyllä kattavat kaiken sen, mitä oppositiokin on täällä esittänyt, tosin vähän eri äänenpainoilla.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Toisin vielä yhden näkökulman tähän kustannustenjakokysymykseen, ja se on se, että kun kuuntelin ed. Korhosen puheenvuoroa, ed. Zyskowiczin puheenvuoroa myöskin tässä asiassa, niin joudun vetämään sen johtopäätöksen, että kyllä oppositioasema tehokkaasti sammuttaa halun kantaa vastuuta, saati aiheuttaa jopa sen, että järjenkäyttöäkään ei haluta suosia. En usko koskaan, että ed. Korhonen ministerinä ollessaan taikka ed. Zyskowicz ryhmänjohtajana vastaten pariakin kokoomusministeriä olisi tällä tavalla suhtautunut tähän asiaan hallitusvastuussa. On aivan selvää, että jaksottaa piti ja pitää. Se on valtiontalouden kannalta välttämätöntä. Se on myöskin kuntatalouden kannalta järkevää. Näin se on, ja ed. Korhonen tietää sen, ed. Zyskowicz tietää sen myöskin täsmälleen, ja he ovat sitä harrastaneet myöskin aikanaan hallituksessa ollessaan.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki on tietysti siinä oikeassa, että hallituksella on vastuu, suurempi kuin oppositiolla, ja hallitus vastaa siitä, mitä täällä eduskunnassa ja hallituksessa päätetään. Me oppositiosta olemme halunneet tuoda esiin ne faktat, jotka liittyvät hallituksen päätöksentekoon ja sen vaikutuksiin kuntatalouden ja sitä kautta kuntien peruspalvelujen kannalta. Kaikki kansanedustajat ovat hyvin paljon nyt vaalien alla kiertäneet eri puolilla maata, ja siellä ruohonjuuritasolla on todella suuria ongelmia, tietysti kuntakohtaisesti vaihdellen, mutta suuria ongelmia pitää huolta edes nykyisen tasoisista peruspalveluista puhumattakaan siitä, että niitä pystyttäisiin kaikkien puolueiden vaalilupausten mukaisesti vahvistamaan. Sen takia on haluttu tehdä täysin selväksi se, että hallitus on nyt tällaisella säästölailla vähentämässä ensi vuonna kuntien varoja 416 miljoonaa euroa, ja uskon, että se on nyt tässäkin keskustelussa pikkuhiljaa tullut selväksi eikä tarvitse enää jatkaa puhetta siitä, että se on kokoomuksen väite tai kokoomuksen tulkinta.

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta ministeri Kalliomäki kyllä nyt todistaa vastoin parempaa tietoisuuttaan. Me olemme koko ajan korostaneet sitä, että tälle on olemassa oleva vaihtoehto niiden rahojen puitteissa, mitä te olette panneet menemään veronalennuksiin, niiden rahojen puitteissa, mitä te suunnittelette pantavaksi menemään veronalennuksiin, nimenomaan hyvätuloisten veronalennuksien kohdentamiseen, kun vaihtoehtona on hyvinvointipalvelut, kansalaisille peruspalvelut. Nyt, ministeri Kalliomäki, minä voin antaa tukiopetusta, jos te välttämättä sitä haluatte, mitä siellä reaalielämässä, siellä kuntatasolla, on tapahtumassa, esimerkiksi ministeri Mannisen kotikunnassa. Se talous on romahtamassa, ja te sanotte, ettei ole mitään tarvetta niille rahoille. Te otatte kunnilta pakkolainaa kahdeksaksi vuodeksi ilman korkoa. Ei se ole mikään oikeudenmukainen järjestelmä: kuntataloudesta, joka on romahtamassa, valtiontalouteen, joka kestäisi tällä hetkellä sen.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ydinasia on se, mikä on Lipposen toisen hallituksen perintö tälle hallitukselle tässä asiassa. Se on se, että rahat olivat tallessa, vuoden 2002 valtion tilinpäätös oli 842 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Ensimmäisinä töinänne te hassasitte ne rahat 1.7.03 veroalella.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Kalliomäki, te sanoitte, että näitä kuntatalouden tarkistusrahoja ei ole kuntatalouden kannalta järkevää maksaa ensi vuonna. Kuitenkin tämän budjettikirjan mukaan kunnat velkaantuvat ensi vuonna aika roimasti, eli kuntien nettovelka kasvaa ensi vuonna 600 miljoonaa euroa. Onko mitään järkeä kuntatalouden kannalta siinä, että kunnat itse velkaantuvat, kun samaan aikaan hallitus ottaa niiltä nämä tarkistusrahat pakkolainana?

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Lyhyesti se, minkä olen täällä usein aiemminkin sanonut: Veronkevennykset, työn verotuksen keventäminen, ovat toimineet täsmällisesti, tehokkaasti työllisyyden ja talouskasvun hyväksi. Jos niitä jatkossa tehdään, niitä tehdään tällä perusteella ja valtiontalouden liikkumavara säilyttäen.

Ed. Korhonen sanoi jo aikaisemmin, että kuntien tehtäviä voi lisätä, kun resurssit tulevat mukana. Se on tämä vanha virsi, jota te olette vetäneet koko tämän vaalikauden ajan. Te olette valmiita siihen, että valtiontalous voi romuttua rauhassa, luottamus kadota markkinoilta, kadota kuluttajien luottamus, sen mukana ostovoima ja kotimarkkinoiden kysyntä leikkautua tavalla, joka on kohtalokasta tälle maalle. Tällaista menoa me emme voi hyväksyä hallituksessa, mutta ehkä te voitte ottaa sen riskin oppositiossa.

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä perustelu olisi jotenkin nieltävissä, kun teillä olisi joku näyttö, mitä on työllisyydessä tapahtunut. Teidän 100 000:n tavoitteenne karkaa koko ajan. Itse asiassa se ei ole pysynyt ollenkaan siinä urassa, minkä te olette yrittäneet sille luoda. Yrityksien investoinnit karkaavat tästä maasta. Yritykset karkaavat tästä maasta. Lopputulema on, että kuntapalvelu romahtaa. Sehän siinä on seuraus kansalaisille. Sekö teidän päämääränne sitten on? Lopputuloksena siellä yksityistetään, yritetään tehoa hakea sitä kautta, mutta palvelut vaarantuvat. Eihän tästä totuudesta mihinkään pääse. Onko teillä joku näyttö, että teidän linjanne olisi purrut, tai jos se näyttö on, niin missä se on?

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Usean matalasuhdannevuoden aikana Suomi on Länsi-Euroopan maista ainoa, jossa työttömyys ei ole lisääntynyt, ainoa. Vertailumaissa ei löydy vastaavaa, ja se perustuu juuri siihen politiikkaan, jota meillä on noudatettu Lipposen hallitusten aikana ja nyt tässä hallituksessa. Minusta siinä on näyttöä. Työpaikkoja on syntynyt sinne, mihin voi odottaa syntyvän matalasuhdanteessa, kun kotimarkkinoita on vauhditettu, palvelupuolelle ja muun muassa kuntiin merkittävästi. Näkymä on myöskin se, että kuntiin jatkossakin syntyy työpaikkoja merkittävän paljon lisää, jopa sellaisella tahdilla, että on siinä ja siinä, kyetäänkö menotason kasvua hallitsemaan. Kunnille pitää olla viesti, että ne hillitsevät menotasoansa, eikä niin kuin te esitätte, että sen pitäisi kasvaa 4—5 prosentista 10 prosentin kieppeille.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Opposition suuntaama välikysymys Vanhasen hallitusta kohtaan on aivan täysin turha. Palvelujen järjestäminen ja niiden rahoitus ovat tietenkin hyviä keskustelupohjia sekä kovin tärkeitä asioita, mutta kunnallisvaalien läheisyys pakottanee opposition ampumaan sattumanvaraisesti edes johonkin suuntaan.

Kunnat järjestävät palveluja pääsääntöisesti verovaroin ja valtionosuuksien avulla. Näin tulee tietenkin jatkossakin olla. Se, miten kunnat sisällään ja naapurikuntien kanssa asiansa järjestävät, kulminoituu kolmeen tukijalkaan. Kunnan itse järjestämät palvelut, kunnan yksityiseltä toimijalta hankittavat palvelut sekä ennen kaikkea näiden yhdistelmä. Pääasia on, että jokainen kuntalainen saa tarvittaessa turvallista palvelua. Ihmisen tulee saada kohtuuajassa asiansa kuntoon omalla kotiseudullaan. Kuntien luottamushenkilöt tekevät viranhaltijoiden kanssa hyvää yhteistyötä. Myös puolueiden välillä on hyvä yhteistyö kentällä. He tuntevat oman kuntansa ja tietävät, mikä kolmesta tukijalasta sopii kyseiselle alueelle. Turha sitä on liiaksi tästä suunnasta ohjata.

Viime päivinä on runsaasti puhuttu kuntien työntekijöiden pätkätöistä tai yksityistämisen myötä syntyneistä ongelmista palkkaukseen ja työaikoihin liittyen. Kunnissa on kuitenkin otettu askelia vakinaistamisen suuntaan. Kilpailuttaminen antaa säästömahdollisuuksia, mutta tarkkaan on ennakoitava kansainvälisenkin tarjonnan vaikutuksia palvelurakenteeseen. Palvelujen piirissä työskentelevien jaksamisesta, työoloista ja palkkauksesta tulee pitää huolta.

Keskeistä kuntien ja valtion välisessä suhteessa on pitkäjännitteisyys ja selkeä sopimus tehtävien ja kustannusten jaosta. Kuntasopimuksesta on puhuttu erityisesti keskustassa jo pitkään ja vihdoinkin sen avulla voidaan tarkastella kuntien menoja ja tuloja. Kuntien toimintaympäristön muutokset vaativat kuntien toimintatapojen ja tehokkuuden tarkastelua. Toisaalta menetämme kunnissa asukkaita, ja toisaalla väki aivan ruuhkautuu.

Väestön ikärakenteen muutokset tuovat palveluihin painetta kaikkialla Suomessa. Peruspalveluohjelma on rakennettu koko vaalikauden mittaiseksi, ja tämä linjakkuus toiminnassa säilyy vakaana. Ensi vuonna otetaan käyttöön vuoteen 2008 saakka lakisääteinen avustusjärjestelmä kuntien palvelujen laaja-alaiseen järjestämiseen. Tavoitteena on merkittävä taloudellinen ja toiminnallinen yhteistyö kuntien välillä, kuntaliitokset kun eivät aina tee meitä autuaiksi. Tarvitaan monenlaisia keinoja tuottavuuden lisäämiseksi. Hallitus kuitenkin haluaa mahdollistaa myös kuntaliitosten esiselvityksiä edelleen niitä rahoittamalla.

Valtionosuusuudistusta valmistellaan, niin kuin tänään on täällä moneen kertaan kuultu. Kuntien vuosikatteiden kehitys on pysynyt samansuuntaisena viime vuosina, vaikka kuntien välillä onkin suuria eroja. (Välihuuto) — Kauhavallakin on monenlaisia asioita. — Kuntien keskimääräisen velkaantumisen on ennustettu pysähtyvän, siis keskimääräisen velkaantumisen on ennustettu pysähtyvän vuonna 2007. Ovatko oppositiopuolueiden omat eväät kunnallisvaaleissa loppuneet, kun välikysymykseen piti tässä asiassa turvautua?

Puhemies! Tärkeää talouden ohella on myös kuntapolitiikan henki ja uskottavuus. Vanhasen hallituksessa on tahto kuntien ja kuntalaisten hyvinvoinnin eteen.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys kiinnittää huomiota erityisesti pienten, alle 10 000 asukkaan kuntien ongelmiin. Tässäkin suhteessa poliittisten päättäjien vastuu toteutuu parhaiten kuntatasolla.

Jos kunnan koko muodostaa ongelman, on kunnalla täysi vapaus etsiä siihen luonnollista ratkaisua kuntaliitoksista. Valtion talousarviossa on yhdistymisavustuksiin varattu jopa rahaakin. Itse asiassa summa on noin viisinkertainen todennäköiseen käyttöön verrattuna. Kuntien yhdistyminen ei ole talouden ihmelääke, eikä valtion tule siihen kuntia pakottaa. Mahdollisuus kuntien yhdistymisiin on kuitenkin huomionarvoinen. Se on hyvä muistutus niille, jotka koettavat saada suuria lukumääriä talousvaikeuksissa olevista kunnista.

Terveen kuntatalouden ja aidon kunnallisen itsehallinnon perusta on kuntien itse hankkimissa verotuloissa. Verotulot koostuvat ansiotuloista maksetuista kunnallisverosta, kuntien osuudesta yhteisöveroon sekä kiinteistöveroista. Suurin osa kunnille ensi vuodelle arvioidusta yli 14,1 miljardin euron verotuloista kootaan verottamalla kuntalaisia heidän palkoistaan ja muista ansioksi laskettavista tuloistaan. Ensi vuodesta puhuttaessa meidän kaikkien on tietenkin tyydyttävä vain arvioihin.

Kunnallisverotuksen osalta on kuitenkin täysi syy pitää luotettavana lähtökohtana hallituksenkin käyttämää noin 12,2 miljardin tuottoarvioita. Työllisyyden ja siitä riippuvan palkkasumman osalta se perustuu varsin maltillisiin odotuksiin. Talouskehityksen tavoitetasolla oltaisiin toki korkeammissakin luvuissa. Viime ja tänä vuonna tehdyillä veronkevennyksillä on toki ollut vaikutusta kunnallisveron tuottoon. Vaikutukset ovat kuitenkin olleet kahdensuuntaisia. Kunnallisverotuottojen pohjaa on vahvistettu keventämällä pienten ansiotulojen verotusta, parempi ostovoima ja parempi työllisyys ovat vahvistaneet kansantalouden lisäksi kuntataloutta.

Verotuottojen laskusuuntaa puolestaan on korvattu enemmän kuin täysimääräisesti valtionosuusjärjestelmää käyttäen. Hyvänkin hallituksen politiikassa on silti kehittämisen varaa. Vaikka olenkin kaikin tavoin valmis sulkemaan suosiooni hallituksen veropolitiikan suunnittelijat ja päättäjät, olisi kieltämättä vihdoin aika etsiä uusia ja yksinkertaisempia ratkaisumalleja. Kunnallisen ansiotulovähennyksen tilalle tulisi etsiä tulonjakovaikutuksiltaan samankaltainen vähennys ilman monimutkaista valtionosuuksilla tehtävää korvausta.

Kuntien 1,1 miljardin euron yhteisöverotuottojen osalta välikysymyksen kritiikki on suorastaan harhaanjohtavaa. Ensi vuonna voimaan tuleva yritysverouudistus antaa kasvusysäyksen Suomessa toimiville ja täällä työpaikkoja luoville yrityksille. Lisäksi verotuksen painopisteen siirtyminen yritysten toiminnan verottamisesta voitonjaon verotukseen kannustaa yrityksiä näyttämään verotettavat tulonsa Suomessa. Yritysveropohja vahvistuu tuntuvasti. Kun uudistuksessa erikseen päätettiin korottaa kuntien prosenttiosuutta yhteisöverotuotoista, on kyseessä tietoinen päätös tukea kunnallistaloutta. Tuki annetaan lisäksi terveellä tavalla aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan kannustaen.

Kuntien kolmas verotuottojen lähde on kiinteistöverot. Näiden osalta hallituksen veropäätökset ovat vielä tekemättä. Asiassa edettäessä voidaan varmasti pohtia sitäkin, miten nykyisiä 730 miljoonan euron verotuottoja lisättäisiin. Tuottojen metsästyksessä kannattaa kuitenkin karttaa asumisen hintaa korottavia päätöksiä. Omasta puolestani katsoisin veropohjana mieluummin metsätalousmaita kuin asuntotontteja.

Vuosina 2003 ja 2004 kunnallisveroon tehdyt ansiovähennysten muutokset vähentävät kuntien verotuloja yhteensä yli 470 miljoonaa euroa. Nämä menetykset on kompensoitu lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia. Näihin valtionosuuksiin tehdään vuosittain indeksikorotus, mikä kasvattaa kompensaatiota. Itse asiassa valtionosuusprosentin kautta toteutettu kompensaatio johtaa noin 40 miljoonan euron ylikompensaatioon valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaon tarkistuksessa.

Koko kehyskaudelle 2005—2008 jaksotettavaan valtion ja kuntien väliseen kustannustenjaon tarkistukseen rahoitusjärjestelmän muutokset ja valtion lisäpanostukset aiheuttavat yhteensä noin 80 miljoonan euron ylikompensaation. Ilman kompensaatiota ja valtion lisäpanostuksia sosiaali- ja terveystoimen alalla toteutettava kustannustenjaon tarkistus olisi 370 miljoonan euron sijaan 290 miljoonaa.

Oppositio voi kiistää hallituksen arviot kuntaverotuottojen kasvusta ja laskennallisten menetysten kompensoinneista. Nämä arviot on kuitenkin tehty yhteistyössä kuntien kanssa kunnallistalouden neuvottelukunnassa. Tätä kautta tietopohja on myös opposition käytössä. Siksi välikysymyksessä ja oppositioryhmäpuheenvuoroissa on kysymys pelkästään yleisönosastopopulismista, jonka kaikki tiedämme virheelliseksi.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Ensiksi haluan kiittää paikalla olevia ministereitä siitä, että he ovat jääneet tätä keskustelua edelleen seuraamaan. Tunnustan itsekin poistuneeni jossain vaiheessa, mutta kuuntelin silloin kyllä käytyä keskustelua työhuoneessani ja epäilen, että poissa olevat ministerit eivät sitä aina tee.

Näinä päivinä laaditaan kunnissa talousarvioita. Kuntien ja kaupunkien johtajat joutuvat viettämään unettomia öitä. Toivottavasti mahdollisimman moni heistä on ehtinyt kuuntelemaan tätä keskustelua viestintävälineistä ja ennen kaikkea ministeri Mannisen puheenvuoroa, hallituksen vastausta. Ehkä siinä todistelussa olisi unohtunut edes hetkeksi karu totuus, joka toki kuitenkin sitten työpöydällä mihinkään muuttumattomana heitä odottaisi.

Moni edustaja täällä on täysin selvillä oman kuntansa taloudellisesta todellisuudesta. Se ei vastaa ministerin antamaa kuvaa. Maata ja maakuntaa kiertäessämme olemme me edustajat saaneet selvät viestit kuntatalouden ongelmista joka puolelta. Ne ovat kovin kaukana siitä, miten ministeri Manninen tilannetta täällä kuvasi. Ehkä valta vieraannuttaa todellisuudesta. Ei ole enää niin väliä Lapin tai Tornion vuosikatteista, ja kirkkain silmin voidaan muuttaa kuntien rahojen pakkolainaus kunnille tulevaksi ylimääräiseksi rahaksi, 86 miljoonaksi euroksi.

Ministeri Manninen yrittää harrastaa silmänkääntötemppuja. Pakkolaina-asiaa voisi verrata vaikka sähkölaskuun. Ministerin arviolaskutus on ollut alakanttiin. Sitten tulee mittarinlukija ja sähköyhtiö lähettää lisälaskun. Ministeri ilmoittaa, että hän maksaa sen viiden vuoden kuluessa ilman korkoa.

Lisää temppuja. Otan esimerkiksi indeksitarkistuksen. Totta on, että edellinen hallitus — en tarkoita Jäätteenmäen, vaan Lipposen hallitusta — toteutti indeksitarkistukset vain 50-prosenttisesti. Kansanedustaja Manninen vaati silloin 100 prosentin korotuksia. Nyt ministeri Manninen ylistää 75 prosentin korotusta eli 25 prosentin vajausta, leikkausta. Eikö, ministeri Manninen, nyt pitäisi korjata edellisetkin alimitoitetut korotukset? Nehän ovat valtiolla säästöinä, liikkumavarana tähän budjettiin ja kunnilla rasituksena menojen ja tulojen keskinäisissä suhteissa.

Tai kolmas silmänkääntötemppu: Todistitte puheissanne, että 108 kuntaa nosti veroprosenttia vuonna 2002, tänä vuonna vain 54 eli puolet. Eikö tämäkin asia, ministeri Manninen, ole nähtävä niin, että tänä vuonna veroprosentti nousi 54 kunnassa, vaikka 108 kuntaa nosti sitä jo pari vuotta aiemmin ja 94 kuntaa jo edellisenä vuonnakin 2003? Siis lisää kuntia koko ajan. Voisikin kysyä, onko kaleeriorja onnellinen, jos tiistaina rommiannosten määrää vähennettiin kahdella mutta keskiviikkona vain yhdellä siitä tiistaisesta. Onko veroprosenttien nosto teidän katsannossanne luonnonlaki, jolloin ansioksi on laskettava, jos nostavien kuntien määrä vähenee? Missä ollaan tällä menolla kymmenen vuoden kuluttua, jos tämä punamultahallitus jatkaa?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Me pohjoissavolaiset edustajat olimme eilen Kuopiossa tapaamassa ensin Kuopion kaupungin johtoa ja sen jälkeen Tehyn aktiiveja. Kun vertaan kuulemaani siihen, mitä ministeri Manninen on täällä tänään sanonut, pelkään, että omalta osaltani Kansallisen terveysohjelman tavoitteet kärsivät: joko mielenterveys järkkyy tai sitten kuulossa on vikaa.

Kuopion sitoutumaton kaupunginjohtaja Petteri Paronen kertoi meille ihmetellen kuuntelevansa ministereiden puheita siitä, miten kuntien pitää valittamatta hoitaa asiansa kuntoon, kun valtio niitä nyt niin runsaskätisesti avustaa. Samoin hän totesi pitävänsä Kuntaliiton arviota kuntatalouden kehityksestä Kuopion kannalta, jonka kehitys sentään viime vuosina on ollut selvästi maan keskitasoa myönteisempää, vahvasti ylioptimistisena. Petteri Parosella ei ole tapana liioitella. Aivan samaa on minulle sanonut viimeisen vuoden aikana jokaisen vierailemani pohjoissavolaisen keskustaenemmistöisen kunnan varmasti sitoutunut johto.

Tehyläiset puolestaan kertoivat pahoittaneensa mielensä, koska heidän edellytetään ratkaisuna kuntatalouden ongelmiin tehostavan hoitotakuun innostamina toimintaansa ilman lisäresursseja. He kysyivät aiheellisesti, miten säästötoimien seurauksena potilasosaston yömiehitykseksi jääneet kaksi hentoa hoitajaa tehostavat hoitotakuun myötä toimintaansa niin, että jaksavat kahdestaan nostaa 150-kiloisen potilaan, kun se ei tähän saakka ole onnistunut kolmeltakaan. Mitä hallitus heille suosittelee? Punttisalia, kasvuhormonia vai ministeri Hyssälän nauhoitettuja puheita ja lupauksia? Vai miten olisi, ministeri Manninen, pieni lisäannos valtionosuuksiin?

Kunnissa siis ollaan vasemmistoliiton tapaan huolissaan hallituksen toimista ja syystäkin. Julkisiin hyvinvointipalveluihin, joita suomalaiset kaikkien tutkimusten mukaan vahvasti arvostavat ja joita tässäkin salissa kaikki ilmoittavat puolustavansa viimeiseen hengenvetoon, kohdistuu vakavia uhkia. Niiden objektiivinen perusta on laajasti kuvattu tässä välikysymyksessä. Yksi pahimmista niistä on se, että hoitotakuun tullessa ensi vuonna voimaan ei lain yksiselitteisestä jonojenpurkuvelvoitteesta kuntatalouden heikkouden ja liian vähäisten valtionosuuksien seurauksena siirtymävaiheessa selvitä. Jos ja kun sairaanhoitopiirien rahat eivät riitä, joudutaan merkittävä osa palveluista hankkimaan yksityissektorilta. Käytännössä tämä avaa tien erikoissairaanhoidon palveluiden voimakkaalle yksityistämiselle ja kuntien terveydenhoitomenojen kasvulle. Samalla se johtaa palvelujen vahvaan eriarvoistumiseen: lillrankit taputtavat, mutta köyhä kansa kärsii edelleen leikkausjonoissa, koska niitä ei saada purettua.

Niinkin voi käydä, että laista huolimatta palveluita ei tarjota tarpeeksi. Tällöin uuden järjestelmän antamien lupausten hyvässä uskossa elävät potilaat tulevat varmasti katkerasti pettymään, kun luvatussa ajassa ei tutkimuksiin tai hoitoon pääsekään. Tämä vaarantaa vakavasti ihmisten uskon suomalaiseen julkiseen terveydenhoitojärjestelmään, millä on kohtalokkaat seuraukset koko suomalaiselle hyvinvointivaltiolle, ja sitähän me emme halua, toverit sosialidemokraatit, vai kuinka?

Kolmas tapa hoitaa rahoitusongelma on asettaa hoitoindikaatiot niin tiukoiksi, että niiden vallitessa lainausmerkeissä tarvitsee hoitaa vähemmän potilasta, jolloin vähemmätkin määrärahat riittävät lain, mutta eivät tarpeen mukaisen hoidon järjestämiseen. Tällöin kuitenkin avataan tie juuri sellaiselle taloudelliselle priorisoinnille, jota ihmiset ovat eniten kavahtaneet, eli raha eikä tarve ratkaisee hoitoonpääsyn.

Mikä onkaan hallituspuolueiden vastaus näihin uhkiin, näihin kysymyksiin? Tänään kuullun perusteella vaikuttaisi siltä, että yleisin vastaus on syyttää edellisen hallituksen kuntaministeriä. Ministeri Manninen, tällä menolla te saatatte päästä historiaan ministerinä, joka ylpeili pelastaneensa kunnat hukkumasta 50 metrin syvyyden sijasta 25 metrin syvyyteen. En tiedä, kuinka paljon se mahtaa kuntia lohduttaa. Ministeri Manninen, minä kuitenkin epäilen, että sillä ansiolla teitä ei tulevissa kuntavaaleissa valita edes Olympiakomitean johtoon.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kannatan ed. Räsäsen tekemää lausumaehdotusta.

Herra puhemies! Näyttää siltä, että Lipposen—Niinistön—Korhosen—Soininvaaran hallitus eli edellinen hallitus alimitoitti kuntien valtionosuudet ja näin sitten syntyi tuo merkittävä summa, 502 miljoonaa euroa, jonka valtio on kunnille tällä hetkellä velkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnat ovat maksaneet arviolta 1,5 miljardia euroa laskuja, joihin ei ole tullut niille lakisääteistä valtionosuutta, tuota noin 500:aa miljoonaa euroa. Oliko valtiovarainministeri Niinistön johtama valtiovarainministeriö tarkoituksellisesti liikkeellä, kun näin raju valtionosuuksien alimitoitus pääsi tapahtumaan kuluneiden neljän vuoden aikana? Tätä emme tiedä, mutta voimme epäillä.

Nyt Vanhasen—Kalliomäen—Mannisen hallitus ottaa tästä Lipposen—Niinistön—Korhosen—Soininvaaran perinnöstä pakkolainana kunnilta 416 miljoonaa euroa valtion kassaan useaksi vuodeksi. Sehän hitaasti lyhenee, ja puolet jää vielä vuodelle 2008 eli jopa seuraavalle vaalikaudelle. Tämä on ainakin tietoista valtiovarainministeriön politiikkaa, johon myös sitten pääministeri ja kuntaministeri ovat alistuneet.

Mielenkiintoista on se, että hallituksen ensi vuoden budjettiesityksessä todetaan, että kunnat velkaantuvat ensi vuonna 600 miljoonaa euroa eli hieman enemmän kuin valtio on velkaa kunnille. Onko sitten viisasta tehdä näin, että kunnat velkaantuvat 600 miljoonaa ja valtio pidättää tuon runsaat 400 miljoonaa itsellään kunnilta nimenomaan pakkolainana? Valtio saa varmaan lainaa edullisemmin kuin kunnat, ja kunnat suoriutuvat niistä lakisääteisistä tehtävistään, jotka niillä on, entistä huonommin ensi vuonna ja lähivuosina tämän takia. Tämä pakkolaina siis näkyy karulla tavalla kuntataloudessa. Kärsijät ovat sairaat ihmiset, vanhukset, vammaiset, lapset ja kuntien uupuva henkilöstö, eli näkymä ei ole mitenkään lohdullinen.

Herra puhemies! Tämän päivän Keskisuomalaisessa on etusivulla iso juttu, joka on otsikoitu: "Kuntajohtajat tukevat yhteistä veronkorotusta - -. Rahapula pakottaa Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan, Laukaan ja Muuramen etsimään lisätuloja käsi kädessä." Tässä on näiden neljän kunnan kunnanjohtajien lausunnot ja arviot siitä, mikä on heidän kuntiensa talouden kehitys lähiaikoina. Tästä ilmenee selkeästi, että ensin perataan koko palvelurakenne ja sen jälkeen korotetaan veroja 19,5 prosenttiin kaikissa näissä periaatteessa vahvan talouskasvun kunnissa. Mikä onkaan tilanne siellä meillä maaseudulla, kun nämä vahvemmassakin taloudellisessa asemassa olevat kunnat ajautuvat tälle tielle nyt ja ihan lähivuosina? Tästä on kysymys. Nämä Jyväskylän seudun kunnat ovat sosialidemokraattien ja keskustan johtamia kuntia, vahvasti näiden kuntien päättäjät ovat näistä puolueista. He eivät ymmärrä — ei ole ollenkaan ihme — he eivät ymmärrä hallituksen politiikkaa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulee mieleen tarina siitä kanalasta, jossa joku keksi, että maailmanloppu tulee, ja lopuksi kaikki juoksivat pakoon huutaen: "Maailmanloppu tulee!" Vähän sama keskusteluajatus on tässä tullut opposition välikysymyksen aikana.

On hyvä, että tämä välikysymys on tehty, koska se on tarjonnut hallitukselle mahdollisuuden esittää kuntatalouteen ja peruspalveluihin liittyvän näkökulmansa, joka kumpuaa niin hallitusohjelmasta kuin hallituksen päätöksistä. Mietityttää vain se, miksikö me eduskunnassa emme todellakaan ole vielä löytäneet yhteistä kieltä tai yhteisiä lukuja, niin että puhuisimme aina edes samasta asiasta. Tässä on varmasti meillä kulttuurissa parannettavaa. Kun esimerkiksi pohjoissavolaisten kuntien tulevia vuosikatteita aina vuoteen 2006 tarkastelee, niin mukaan lukien siellä olevat liikelaitokset ei tuo tilanne välttämättä olekaan niin huono kuin silloin, kun puhutaan sitten taas pelkästään muusta kunnan toiminnasta. Tämäkin näyttää olevan hieman erilaista; osa mielellään puhuu vain peruskunnan toiminnoista, osa ehkä käyttää myös liikelaitoksia tähän keskusteluun.

Joka tapauksessa tästä niin sanotusta lainasta, josta on puhuttu: Onhan se kuitenkin hyvä, sillä kun valtio tilittää tulevina vuosina valtionosuustarkistuksesta johtuvat kuntien saamiset kunnille, sehän on kunnille tuloa. Eihän se ole heille menoa, niin kuin täällä annetaan ymmärtää myös, että tämä on pois kunnilta. Totta kai, jos kunnat olisivat saaneet kokonaisuudessaan tuon reilun 500 miljoonaa ensi vuoden talouteensa, niin totta kai se olisi ollut kuntatalouteen erinomaisen suuri piristysruiske. Olisiko se ollut todellakaan järkevää koko kuntatalouden tai valtiontalouden kannalta, kuten täällä on todettu, se on aivan toinen kysymys. Keskustelussa on tullut mielikuva, varsinkin kun kokoomus oppositiosta on asiaa käsitellyt, vanhasta klassisesta sanonnasta siitä, kun varas juoksee eteenpäin ja huutaa samalla: "Ottakaa varas kiinni!"

Ed. Tölli toi hyvin puheenvuorossaan esille myös sen, kuinka paljon, elikkä tuollaiset 800 miljoonaa, on jätetty tilittämättä aiemmin kunnille tai ei ole korvattu verotuksessa verotuksen kautta kunnille aiheutuneita menoja. Tämän hallituksen lähtökohtana on, että sekä korvataan kunnille veromenetykset että myös pidetään kuntatalous vakaana. Peruspalvelusopimus ja koko tämä taloudellinen järjestelmä, joka tälle vaalikaudelle ja vähän ylikin on luotu, lähtee siitä, että kuntatalous pidetään vakaana. Jos sitten kuntataloudessa nämä opposition spekulaatiot jollakin lailla toteutuvat, niin tottahan se on näin, että hallitus tarkastelee asiaa jatkuvasti. Elämme tässäkin kuntataloudessa myös ajassa. Asioita on katsottava sen mukaan, missä mennään. Tässä mielessä tämä hallituksen linjanveto on aivan paikallaan.

Kun tämän päivän keskustelussa on pääasiassa keskusteltu ja paneuduttu siihen, kuinka paljon kunnille tulisi lisätä menoja tai niiden lisätä tulojaan, ehkäpä olisi syytä enemmän kiinnittää huomiota myös siihen, millä lailla kunnissa pystytään aikaansaamaan säästöjä. Tuo 200 miljoonaa euroa toimintojen rationalisoinnista ei välttämättä ole edes se koko luku, joka pystytään uuden teletekniikan, atk-tietotekniikan, myötä saavuttamaan.

Muun muassa Lahdessa toteutettu hammaslääkäriaikojen peruutuspaikkojen uudelleenjärjestely aivan yksinkertaisen tekstiviestitekniikan kautta on johtanut siihen, että Päijät-Hämeen alueella on pystytty säästämään kahden hammaslääkärin menot vuotta kohden. Se on hirmuisen suuri asia yhdessä pienessä kysymyksessä. Sama pätee läpi koko maan. Silloin puhutaan ajanvarauksista, peruutuspaikoista, puhutaan tietotekniikasta. Tälle puolelle kyllä on toivottavaa, että meillä niin hallituksen kuin eduskunnankin taholta annetaan uutta potkua, koska sieltä voidaan saavuttaa oikeita hyötyjä. Sitten voidaan ne rahat kohdistaa paremmin niihin tarpeisiin, mitä tarvitaan terveydenhuollon puolella.

Herra puhemies! Lopuksi tähän vaan kerron sen, että Kuopiossa tänä vuonna ja viime vuonna olemme lisänneet 47 prosenttia lääkäripalveluita, 19 uutta lääkäriä ja hoitohenkilökuntaa. Käytämme 3,4 miljoonaa euroa vuositasolla enemmän kuin toissa vuonna. Eivät ne ole savuna häipyneet ilmaan. Astuimme omalääkärijärjestelmään lokakuun alusta. Se on juuri sitä panostusta, mitä valtio on omalta osaltaan tuonut. Tähän Kuopion kaupunki on vastannut. Se tietysti näkyy myös siinä, että talous kiristyy sitä myötä. Se tuo toisaalta säästöjä ja parantaa meillä terveydenhuoltoa. Siksi tämä hallituksen linjanveto on myös kannatettavaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä haluaisin sen verran korjata ed. Rossin puheenvuoroa, että eiväthän nämä luvut, mistä keskustellaan, ole erimielisiä lukuja. Nämä ovat neuvottelukunta Kuthanekin hyväksymiä lukuja, mitä tässä itse asiassa minäkin olen käyttänyt koko ajan. Eivät ne ole mistään myllystä muualta tulleita. Elikkä ne ovat yhteisesti hyväksyttyjä lukuja.

Sen lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, jos ed. Rossi ei ole huomannut, että esimerkiksi Kuopion kaupunki on koko Kuopion kaupungin historiassa ensimmäisen kerran tehnyt alijäämäisen tilinpäätöksen. Jos te katsotte Pohjois-Savon kuntia, siellä 22 talouskyselyyn vastanneesta kunnasta 19 kuntaa ilmoitti, että tilikausi on jäämässä alijäämäiseksi. Kyllä täytyy sanoa, että hyvin johdonmukainen linja, mutta todella kurjistava.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt katsotaankin eteenpäin eikä ainoastaan tähän vuoteen. Tilinpäätöstiedot monessa kunnassa näyttävät olevan juuri noin kuin mainitsitte, mutta kun katsotaan vähän pidemmän päälle, niin kyllä tässä kuntataloudessa on nähtävissä aivan kuntien omien tietojen perusteella paranemista. Se perustuu myös kuntien omiin tietoihin. Minullakin on ne tilastot täällä, ed. Korhonen, ne voidaan ottaa tässä vaikka luettavaksi. Mutta sanoisin myös, että näyttää olevan niin, kun viittasitte näihin lukuihin, että ei tässä salissa yksimielisyyttä ole kaikista näistä kuntatalouden perusteista. Mistä se johtuu, niin siinä tietysti olisi yhteinen pyöreän pöydän paikka, niin että puhutaan ainakin samoista asioista. Vai onko sitten niin, että tulkinta ja lukemisen ymmärtäminen ovat näissä hyvin erilaisia?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Kun tarkastellaan viime vuoden ja erityisesti tämän vuoden lukua, joka on vaikein vuosi, niin on syytä muistaa, että tähänhän heijastuu vuoden 2002 vakautuspaketti, jolloin kuitattiin yhteisöverosta arvonlisän palautuksen takaisinperintä. Tänä vuonna tämä näkyy verotulotasausta saavien kuntien osalta miinuksena, ja se heikentää tätä tilannetta. Tällä tavalla nämä edellisen hallituksen kuntaministerin päätökset ja hallituksen päätökset heijastuvat tähän päivään. Tässä suhteessa nämä luvut tietysti erillisinä lukuina antavat sellaisen kuvan, että niitä ei voi aivan vertailla keskenään.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän on ehkä vähän turhaa keskustelua, mutta kyllä tässä on tämä Tuntemattoman sotilaan henki, johon viittasin jo aiemminkin, kun te koko ajan todistatte, että siellä ei ole nälkä. Kyllä joka tapauksessa siellä todellisessa elämässä kuntien vuosikatteet ovat miinuksella, sinne tarvitaan lisää rahaa, muuten palvelu vaarantuu. Tämä on itse asiassa johdonmukainen lopputulema.

En minä sitten tiedä, mihin näitä lukuja pitää verrata. Täällä on tehty vuoteen 2008, sisäasiainministeriö vuoteen 2006 tehnyt erilaisia variaatioita, ja kaikki variaatiot osoittavat samaan suuntaan. Itse asiassa näissä on kai ymmärtääkseni sisällä tämä 4 ja 4, eli verotulot nousisivat 4 prosenttia, kulut eivät saisi nousta kuin 4 prosenttia. Mutta minä väitän edelleenkin, että kun kulujen nousu ei ainakaan pysy 4 prosentissa, niin luvut ovat huomattavasti pahemman näköisiä, kuin mitä tämä on. Silti minä olen käyttänyt näitä lukuja sen takia, että nämä ovat ymmärtääkseni yhteisesti sovittuja, mutta miinusmerkkisiä.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien perustehtävänä on palvelujen tuottaminen kuntalaisille. Kuntien palveluvelvoitteen täyttäminen edellyttää riittävää rahoituspohjaa. (Ed. Korhonen: Puhuja on oikeassa!) — Kyllä. — Nykyisin kuntien lakisääteiset tehtävät ja niihin tarvittava rahoitus ovat epätasapainossa keskenään. Kuntien käytettävissä olevat varat eivät kaikilta osin vastaa annettuja velvoitteita. Kuntien menoja ovat lisänneet investointien ohella noin 5 prosentin vuosivauhtia kasvaneet toimintamenot. Kuntien lisääntyneiden toimintamenojen syinä ovat työvaltaisen kuntasektorin kasvaneiden henkilöstömenojen lisäksi kuntien uudet velvoitteet ja lisääntyneet tehtävät. Kansallinen terveyshanke, mikä on ollut täällä useaan otteeseen esillä, vanhustenhuollon kehittäminen, terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutus ja lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan käynnistäminen luovat kuntien nykyiselle rahoituspohjalle monessa tapauksessa lähes kestämättömiä paineita. Myös kuntien elinkeinoelämä ja alueiden houkuttavuus heijastelevat useassa tapauksessa kuntatalouden tilaa.

Kuntien taloudellista tilannetta kiristää lisääntyneiden palveluvelvoitteiden lisäksi kuntatalouden rahoituspohja. Valtion osallistuminen kuntien tehtävien rahoitukseen on viimeisten neljän vuoden aikana jäänyt jälkeen reaalikustannusten kehityksestä, mikä täällä on tullut esille moneen otteeseen. Valtion kunnille maksamat rahoitusosuudet ovat nousseet, mutta ne eivät ole silti vastanneet kuntien lisääntyneitä tarpeita. Myös kuntien alentunut tuloverokertymä on heikentänyt kuntatalouden tilaa. Ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennysten korottaminen, yhteisöveroratkaisut sekä pienentynyt kunnallisverokertymä ovat luoneet suurelle osalle kunnista paineita lakisääteisten palvelujen tuottajina.

Kuntatalouden tulevaisuuteen vaikuttaa ratkaisevasti kuntien menojen kehitys, kuntien talousarviot eivät nykyisessä muodossa kestä enää yhtään uusia tehtäviä. Hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja niiden turvaaminen vaativat sekä kuntien että valtion osallisuutta. Kuntatalouden kehityksen kestävyys edellyttää nykyistä ponnekkaampaa tuloksellisuuden lisäämistä ja talouden suunnittelua kuntasektorilla. Kestävä kuntatalous puolestaan edellyttää valtion taholta asianmukaisempaa ja pitkäjänteisempää toimintapolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen antama ensimmäinen valtion ja kuntien välinen peruspalveluohjelma on askel oikeaan suuntaan kuntien velvoitteiden ja niiden rahoituksen tasapainottamisen parantamiseksi. Peruspalveluohjelman pääasiallinen kohdentuminen sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetus- ja kulttuuritoimen palveluihin ja niiden rahoitukseen on kuntapalveluiden tuottamisen kannalta erityisen tärkeää, sillä väestön ikääntyminen tulee luomaan yhä suurempia paineita sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiselle. Väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuvat poistumat työelämässä vaikuttavat myös koulutustarpeisiin. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee huomisen osaajia. Tämä edellyttää opetustoimen perustan turvaamista. Oecd:n Pisa 2000 -hankkeessa, kansainvälisessä oppimistulosten arviointiohjelmassa, Suomen tulee pystyä turvaamaan saamansa ensimmäinen sija myös tulevaisuudessa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti taaksepäin: Kunnallistaloutta leimasivat 90-luvun alussa valtiontalouden ongelmat ja niiden vaatimat säästöt kunnilta. Verotulot vähenivät, menoja leikattiin ja vuosikate pieneni. Lamasta toivuttiin pikkuhiljaa ja vuonna 93 toteutettiin niin sanottu suuri verouudistus. Kuntien verotulot kasvoivatkin vuosina 93—96 reilut pari miljardia euroa. Valtio imuroi kuitenkin kunnilta pois yhteisöveron kasvun leikkaamalla valtionosuuksia noin 1,5 miljardia euroa. Kuntien vuosikate palautui vuonna 96 vuoden 90 tasolle. Tämän jälkeen vastaavaan ei ole ylletty. Kunnallistalouden vahvistumista kuvaa se, että kaikkiaan 229 kunnan vakavaraisuus nousi plussalle tuolloin 1996. Seuraavan kerran kunnat joutuivat koville vuoden 99 yhteisöverouudistuksen kanssa, jolloin siirtymäkausi uuteen järjestelyyn oli aivan liian lyhyt, vain kaksi vuotta. Tämä johti monessa kunnassa huomattaviin ongelmiin, varsinkin jos kunta oli menettäjänä vuoden 97 valtionosuusuudistuksessa.

Kunnallisen itsehallinnon yhtenä keskeisenä tekijänä on kunnan oikeus veronkantoon. Yhteisövero on kuitenkin rapautunut valtion ja kunnan välisen suhteen tasauseräksi. Kuntien osuutta yhteisöveron tuottoon on vähennetty 44,8 prosentista 19,75:een.

Kuntakeskustelussa on olemassa harha, että kuntien hyvinvointi olisi riippuvainen siitä, missäpäin Suomea kunta sijaitsee: pohjoisessa, idässä vai etelässä. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan kyse on mosaiikista, jossa ripotellen on hyvin menestyviä ja heikosti pärjääviä kuntia.

Viime viikolla täällä salissa keskusteltiin lakimuutoksesta, jolla kuntien asemaa taas kerran heikennettäisiin. Minun on vaikea uskoa, että maassamme olisi ainuttakaan kuntaa, joka pitää tarkoituksella taloutensa levällään kuin Jokisen eväät. Ei taloutta, niin valtion kuin kuntienkin edun puolesta, voi tällä tavoin hoitaa.

Arvoisa puhemies! Viime päivinä olemme voineet lukea niin Evan kuin Oecd:n raporteista, kuinka maamme poliittinen suunta kaipaa muutosta. Vaaditaan johtajuutta, toimivampia keinoja ja selkeitä uudistuksia, jotta välttyisimme jo lähitulevaisuudessa siintäviltä kriisin uhkilta.

Tämä ja viime vuosi ovat olleet kuntatalouden kannalta todella vaikeita. Vuosikatteet ovat heikentyneet, ja kuntakenttä on velkaantunut entisestään. Kaiken kaikkiaan kuntien taloustilanteet eivät siis tule paranemaan lähivuosina. Viime vuonna kuntatalous oli ensimmäistä kertaa alijäämäinen sitten 70-luvun puolivälin. Kyse on peruspalveluiden turvaamisesta, mutta todellisuus on se, että valtio ei anna kunnille muita mahdollisuuksia kuin leikata niitä.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi totean, että esimerkiksi Lappeenrannassa kuntatalouden ongelmat näkyvät valitettavan suurina. Kaupungin talous on kuralla, eivätkä rahat riitä nykyistenkään velvoitteiden toteuttamiseen. Entä sitten ensi vuonna? Kaikenmuotoisia takuita on tulossa. Miten siitä selvitään, on kova kysymys. Kaupungin velkamäärän kasvu näyttää pahalta: viime vuonna 15 miljoonaa ja tänä vuonna noin 20 miljoonaa euroa. Samaan aikaan Lappeenranta joutuu maksamaan verotulojen tasausta muille kunnille ja valtiokin vie vielä niistä merkittävän osan. Mihinkään lisätoimintoihin ei ole varaa. Sen sijaan pitäisi löytää keinot 10 miljoonan euron alijäämän paikkaamiseen. Hallituksen olisi pitänyt jo aikaisemmin reagoida kuntien tilanteeseen, mutta se ei edes nyt näytä halua tunnustaa kuntatalouden kriisiytymistä. Silmät ummistamalla eivät ongelmat valitettavasti katoa.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys päättyy kysymykseen: "Miten hallitus aikoo lähivuosina turvata kuntien riittävän rahoituksen kansalaisille kuuluvien peruspalvelujen varmistamiseksi?" Kuntaministerin välikysymyksen johdosta käyttämä puheenvuoro samaten kuin hallituspuolueiden edustajien puheenvuorot yleensä eivät ole antaneet minkäänlaista vastausta tuohon kysymykseen. Sen sijaan niissä on todisteltu vanhaa väitettä kuntatalouden vahvistumisesta. Tuota samaa väitettähän on koko syyskauden ajan hallituspuolueiden toimesta esitetty, vaikka minusta se väite on väärä eikä pidä paikkaansa; se on täyttä bluffia.

Jos otetaan budjetista muutama esimerkki, sieltäkin on löydettävissä ilmaisuja, jotka tavallaan osoittavat sen, että kuntatalous on vaikeuksissa ja menossa entistä huonompaan suuntaan. Otan budjetista aivan muutamia esimerkkejä. Sivulla Y 18 todetaan: "Kuntien kokonaismenojen kasvu hidastuu, mutta maltillinenkin menokehitys pitää kuntatalouden alijäämäisenä. Kuntien vuosikatteiden arvioidaan alenevan edelleen vuoden 2003 tasosta." Ja edelleen: "Kuntien talous - - pysyy ensi vuonna - - alijäämäisenä." Ne ovat suoria toteamuksia budjetista. Edelleen sieltä ilmenee, että hallituksen arvioiden mukaankaan vuosikate ei riitä kattamaan kokonaisuudessaan käyttöomaisuuden poistoja. Lause on kirjattu sivulle Y 77. Silloin kun vuosikate ei riitä kattamaan poistoja, kysymys on siitä, että ollaan selvästi kierteessä, joka yrityssektorilla johtaa ennen pitkää konkurssiin. Kuntataloudessa se johtaa veronkorotuksiin tai palvelujen supistamiseen. Edelleen siellä todetaan: "- - kumulatiivista alijäämää oli kertynyt jo viime vuoden loppuun mennessä 139 kunnalle yhteensä 207 miljoonaa euroa." Eli ne ovat aivan lainauksia budjetista. Otetaan edelleen: Sivulla Y 83 kerrotaan, että pelkästään kustannustason noususta seuraa sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuntataloudessa 349 miljoonan euron ja opetus- ja kulttuuritoimeen 148 miljoonan euron lisäkustannus. Yhteensä ne tekevät 497 miljoonaa euroa.

Edellä mainitun kustannustason muutoksen lisäksi kustannuksia kuntien osalta tulee lisäämään hoitotakuun toteuttaminen sekä väistämättä väestön ikääntymisestä aiheutuva palvelujen määrän kasvu. Budjetista kuitenkin ilmenee, että laskennalliset valtionosuudet lisääntyvät vain 249 miljoonaa euroa eli ne kattavat pelkästään noin puolet kustannusten tason noususta puhumattakaan, että niillä kompensoidaan jollakin tavalla palvelujen määrän kasvusta aiheutuvaa kustannusten lisäystä. Tuolla samalla summalla hallitus aikoo vielä kattaa uusien tehtävien aiheuttamat menojen lisäykset, valtionosuuksien indeksitarkistukset sekä vieläpä osan tuosta neljälle vuodelle jaksotetuksi aiotusta kustannustason muutoksen tarkistuksesta. Sen vuoksi minua ihmetyttää se pullistelu, että kunnat saavat lisää rahoitusta, kun eivät saa edes niille voimassa olevien säännösten mukaan kuuluvaa osuuttaankaan. Pelkästään voimassa olevan valtionosuuslain mukaanhan niille kuuluisi tuo tarkistuserä 502 miljoonaa euroa. Niinpä on täysin selvää, että kunnat ovat ajautumassa selvään kriisiin.

Ed. Rossi aikaisemmin käyttämässään puheenvuorossa maalaili samaten myönteistä kuvaa. Eilinen keskustelu Kuopion kaupungin johdon kanssa minusta antoi kuntatalouden kehityksestä aivan erityyppisen kuvan kuin ed. Rossi maalaili. (Ed. Pulliainen: Ed. Rossi on unohtanut!) — Samassa tilaisuudessa oltiin kuulemassa sama puheenvuoro, mutta tulkinta näyttää olevan aivan eri tyyppinen, yllättävän nopia on muutos näköjään, mikäli se nuin ikkään on toteutunut. — Todettakoon kuitenkin, että puolet Pohjois-Savon kunnista ajautui jo tänä vuonna hakemaan harkinnanvaraista rahoitusavustusta. Ensi vuodelle se on vähintään kaksi kolmasosaa, koska 19 kuntaa 22:sta vastanneesta ilmoittaa tänä vuonna tekevänsä alijäämäisen tilinpäätöksen. Se on sitä realismia.

Mutta jos vielä jonkun esimerkin, kun ...

Herra puhemies, minulla on niin hyvä teksti, että minä varaan uuden puheenvuoron ja pidän sen myöhemmin, ja kerrotaan yksityiskohtaisempia esimerkkejä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllä minullakin hyvää tekstiä on. Ensinnä kuitenkin haluan kannattaa ed. Braxin tekemää perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Välikysymyksen perusteluissa on käyty läpi olennaisimmat kohdat kuntatalouden tilasta ja siihen liittyvistä rahavirroista. Niitä on aihetta täydentää vain toteamalla, että rahat kunnille tuleviin, nyt rästissä oleviin maksuosuuksiin koottiin veronmaksajilta Lipposen hallitusten aikana. Nyt Vanhasen hallitus näyttää tärvelleen rahat veronalennuksiin ja kurittaa kuntia panttaamalla niiden maksua. Tämähän käytiin juuri äsken läpi, enkä mene siihen tarkemmin enää uudestaan.

Klassinen suomalainen tapa toimia julkisen talouden kriisitilanteissa on pitkään ollut pyytää Oecd apuun joko niin sanotun maaraportin tai muun kannanoton avulla. Valtiovarainministeriöstä kuiskutellaan, mitä pitäisi sanoa, ja kyllä: sitten sanotaan. Tämänkertainen maaraportti kuvaa havainnollisesti sitä, minkälaista Suomea rahaministeriön virkahenkilöt haluavat, kun rahoituskriisejä ratkaistaan.

Arvoisa puhemies! Oecd tyrmää ensinnäkin Vanhasen hallituksen nykylinjan ja kuvaa sitten, mihin kurimukseen suomalainen yhteiskunta ajautuu, jos kurssia ei muuteta. Oecd ei selvästikään usko, että Suomi pärjäisi enää uudestaan innovaatioita edellyttävillä markkinoilla. Kun tähän ei uskota, niin kehotetaan yksityistämään ja kilpailuttamaan kaikki eli tarjotaan Uuden-Seelannin-mallia. Sitä ei kerrota, että Uudessa-Seelannissa kaikki perusrakenteet vesi-, sähkö- ja ruokahuollosta lähtien nilkuttavat, kun japanilaiset ja amerikkalaiset pääomat kiristävät milloin milläkin tavalla kuluttajia. Pahinta on, että elintarviketurvallisuus on heikentynyt. Tätä uhkaa on toki jo Suomessakin, kun kunnallinen elintarvikevalvonta on laiminlyöty monissa kunnissa säästösyistä.

Oecd tarjoaa varmuuden vuoksi toimenpideohjelmaa, jolla sen kaavailema rahoituskriisi vältetään. Juuri päätetty eläkepakettimme pitäisi aukaista ja etuuksia kaventaa. Opintotuki pitäisi korvata lainoilla Sailaksen jo aiemmin julkistaman mallin mukaan. Melkoinen sattuma muuten. Tupopolitiikka pitäisi unohtaa, työehtosopimuksista käytännössä luopua, eikä edes minimipalkkoja saisi hyväksyä. Tässä Oecd ilmiselvästi haikailee amerikkalaista working poor -tilannetta elikkä työssäkäyvien köyhien yhteiskuntaluokkaa, johon lukeutuu jo viidennes Yhdysvaltain kansasta. Tällä joukolla tulot eivät riitä päivittäisiin perusmenoihin, vaan sotkun luukulta pitää toistuvasti hakea lisää liksaa. Oecd:n raportti on mielenkiintoisella tavalla sopusoinnussa myös EU:n komission palveludirektiiviehdotuksen perusvirityksen kanssa.

Valtiosihteeri Raimo Sailas ehti oitis tukemaan Oecd:n raportin linjauksia ja uhkakuvien todellisuutta moittien samalla hallitusta toimenpiteiden riittämättömyydestä. Sailas jopa sortui todistelemaan Oecd:n raportin tekijöiden toiminnan itsenäisyyttä. Kysyn, miksihän. Mielenkiintoista Oecd:n maaraportissa ja Sailaksen tukiulvahduksissa on, että niissä ei haikailla mustan ja harmaan talouden kuriin saamisen perään. Niiden vaikutukset näkyvät meillä jo julkisen talouden verokertymissä niiden kasvun pysähtymisenä, vaikka talouskasvu on yli 2 prosentin luokkaa. Suomi on tässä vahvasti Italian tiellä. Nyt akuutissa kuntarahoituksen tilanteessa ongelmat poistuisivat kokonaan, jos valtiolla ja sen kautta kunnilla olisi käytettävissä ne 2,5 miljardia euroa, jotka nyt jäävät valtiolta verotuloina saamatta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen on tilitettävä kunnille niille kuuluvat rahat viimeistään ensi ja sitä seuraavan vuoden aikana. Tämän lisäksi harkinnanvaraisen valtionavun momentin määrärahaa on korotettava. On syytä nimittäin muistaa, että luottoluokituksessa julkinen sektorimme on yksi kokonaisuus. Jos yksikin kunta ajautuu tilanteeseen, että se ei saa luottoa, alenee koko julkisen lohkomme luokitus ja sen ottamien lainojen korkotaso nousee.

Toiseksi, kuntien on rakennettava peruspalvelutuotantonsa varman päälle. Se tarkoittaa, että henkilökunta palkataan pysyvään työsuhteeseen periaatteella "perusturvaajan pitää tuntea olevansa itse turvassa".

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta täällä hallituksen puolelta ministeri Manninen käytti erittäin asiantuntevan ja kattavan puheenvuoron. Siinä piti asioitten kyllä tulla hyvin selväksi, ja uskon, että sen takia tämä keskustelu onkin laantunut, koska tosiasiat puhuvat puolestaan siitä, että hallituksen kuntapolitiikan linja on aikaisempaa myönteisempi ja ne monet toimenpiteet, joita hallituksen puolelta on tehty, ovat aivan toista luokkaa kuin edellisten hallitusten aikana.

Mielestäni tärkein linjakysymys ja peruskysymys on se, että kunta—valtio-suhteeseen on saatu vakaus. Nyt on hyvä neuvottelujärjestelmä ja aikaansaatu on yhteinen peruspalveluohjelma, siis kuntien ja valtion kesken. Tämä peruspalveluohjelma sisältää monia hyvin kestäviä ja tärkeitä periaatteita. Ehkä keskeisin on siinä, että kuntakentälle ei tule valtion puolelta uusia tehtäviä ilman niihin osoitettua rahoitusta. Tämä on selvä linjanmuutos aikaisempaan verrattuna.

Toinen tärkeä periaate on, että indeksikorotukset ovat 75 prosenttia, kun aiemmin ne olivat 50 prosenttia. Siis 75 on enemmän kuin 50, ja se pitäisi myöskin opposition tiedostaa.

Sitten tärkeänä periaatteena on myös, että veronalennuksista aiheutuvat kuntien tulojen menetykset kompensoidaan täysimääräisesti. Täällähän jo ed. Tölli aivan oikein huomautti, että 1997—2002 toimittiin niin, että kunnille jätettiin kompensoimatta 800 miljoonaa euroa niille kuuluvaa rahaa. Tämän muun muassa Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne tänään totesi Taloussanomissa. Vasemmistoliiton ed. Korhonen kyllä siteerasi Parjannetta, mutta tältä osin hän unohti tämän päivän tiedotusvälineissä olleen linjauksen. Nyt siis toimitaan toisella tavalla. Menetykset kompensoidaan täysimääräisesti.

Täällä on paljon puhuttu tästä nelivuotistarkistuksesta, 502 miljoonan euron rahoituksesta. Täällä on hyvin tullut esille se tosiasia, että tämä on edellisen hallituksen aikaan maksamatta jäänyttä valtionosuutta eli silloin mitoitettiin valtionosuudet alimittaisesti, ja nyt Vanhasen hallitukselle jää tehtäväksi tämän 502 miljoonan euron valtionosuuden nostaminen. Tulevien vuosien aikana käytetään samaa periaatetta kuin aiemminkin elikkä se jaksotus tehdään useammalle vuodelle.

Merkittävä asia hallituksen kuntapolitiikassa on myös yhteistyön korostaminen. Nyt jatkossa kuntien väliseen rakenteelliseen yhteistyöhön myönnetään valtionosuuksia, valtion rahoitusta, kun edellinen linja oli vain pakkoliitoksiin kannustaminen ja sillä tavalla monessa tapauksessa kuntien välisen yhteistyön vaikeuttaminen, kun ministerit kiersivät maakuntia sanomassa, että ainoa vaihtoehto on pakkoliitos. Keskustan linjanahan tässä on se, että me tuemme vapaaehtoisia kuntaliitoksia silloin, kun kuntalaiset ja valtuutetut katsovat, että se on paras toimintamalli, mutta korostamme yhteistyön ensisijaisuutta.

Kuntien palveluitten ja tärkeitten peruspalveluitten tuottamisessa toinen oleellinen osa on yleisen talouskehityksen edistäminen. Tässähän hallitus on toiminut monin eri keinoin. On korostettu yrittäjyyden edellytysten parantamista ja toimittu sen mukaan, on panostettu yleisen talouspolitiikan edellytyksiin muun muassa veropolitiikkaa ja kotimaista kysyntää lisäävällä tavalla.

Kolmas tärkeä asia siis valtionosuuksien verotulokehityksen lisäksi on tämä kustannuskehitys. Tässä meidän linjamme on, että palveluita joudumme tehostamaan tulevina vuosina. On haettava uusia toimintamalleja ja uusia rakenteita, millä tavalla tähän kustannuskehitykseen pystytään vaikuttamaan. Siinä on varmasti tehtävää, kun työhön ryhdytään.

Kokoomuksen puolelta on aiemmin moitittu, että keskustan hallituksessa olo merkitsee pääkaupungin kurittamista, mutta lauantain Helsingin Sanomat kertoo, että Helsinki hengittää jo vapaammin. Helsingin budjetti vuodelle 2005 turvaa palvelut, eikä veroja tai maksuja tarvitse korottaa. Tämä on hyvä tiedostaa nyt kokoomuksessakin, että se yhteisöveroleikkaus, mitä te toteutitte, joka kosketti eniten isoja kaupunkeja, tehtiin sillä tavalla harkitsemattomasti ja nyt tämä vinouma on tämän hallituksen puolelta korjattu. Tärkeää on, että tulevassa valtionosuustarkistuksessa 2006 huolehditaan sitten heikoimmassa asemassa olevien kuntien toimeentulosta. Nyt on saatava aikaan sellainen järjestelmä, jossa näitten vaikeimmassa asemassa olevien kuntien asemaa edelleen parannetaan. Tarvitaan myöskin yhteistyötä. Kuntapolitiikkahan on yhteistyötä. Siellä ei ole hallitus—oppositio-rintamaa, niin kuin täällä eduskunnassa on. Sen takia on toivottavaa, että vaalien jälkeen jokaisessa kunnassa alkaa hyvä yhteistyö eri puolueitten välillä näitten yhteisten tärkeitten haasteitten ratkaisemiseksi. Keskusta on valmis tässä toimimaan jokaisessa kunnassa yhteistyön rakentajana.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koska ed. Rantakangas on keskustan varapuheenjohtaja, niin panen tietenkin arvoa tälle yhteistyön kädelle, minkä hän lopussa ojensi. Mutta ihan muutamia tarkistuksia, kun hän kertoi, että tosiasiat puhuvat puolestaan.

Kerroitte äsken, että kuten aiemminkin, näitä tarkistuksia on tehty samalla tavalla. Minä en muista tällaista neljän vuoden lakia, jossa tämä siirretään seuraavalle vaalikaudelle, aikaisemmin tehdyn, en milloinkaan. Tämä lakimuutos on nimenomaan tehty siitä, että tämä on poikkeuksellinen menettely.

Toinen asia: Kerroitte, että edelliset ministerit kävivät kiertämässä kenttää ja sanoivat, että ainut vaihtoehto on pakkoliitos. Voitteko luetteloida ne ministerit, jotka ovat kertoneet, että ainut vaihtoehto on pakkoliitos?

Toisekseen kysyisin vielä ihan Pohjois-Pohjanmaan näkökulmasta, onko teillä joku kunnanjohtaja tai kunnanhallituksen puheenjohtaja tai valtuuston puheenjohtaja, joka uskoo 4 prosentin kustannusnousuun tai 4 prosentin tulojen lisäyksiin. Otan mielelläni nimiä vastaan.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin, että aiemminkin on tätä nelivuotistarkistusta jaksotettu. Suunnitelmissa oli kolmelle vuodelle jaksottaa, mutta edellinen hallitus toimi niin, että eduskuntavaalien alla tiivisti sen kahteen vuoteen. Katsotaan nyt, miten tällä kertaa toimitaan, mutta tämä ei ole siis mitään historiallista ja uutta.

Kyllä kuntaministeri Korhonen ja valtiovarainministeri Niinistö kiersivät kunnissa ja sanoivat, että ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pienten kuntien yhdistäminen. Kyllä sillä karkotettiin kuntien välistä yhteistyötä monen askeleen päähän. Mutta nyt ministeri Manninen, kun kiertää kunnissa, sanoo, että rakenteellisella yhteistyöllä saavutetaan nopeammin tuloksia ja syvällisempiä yhteistyön tuloksia ilman raskaita liitosprosesseja, jotka jäädyttävät monta kertaa rakenteita.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi tässä välikysymyskeskustelussa haluan kannattaa ed. Perhon ehdotusta perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi.

Herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ed. Perho nosti esille sen, ettei ministereillä ole ollut juurikaan halua keskustella vaikeista asioista täällä. Viime viikkoina ministerit ovat loistaneet poissaolollaan silloin, kun keskustelun aiheina on ollut hallituksen kannalta kiusallisia kysymyksiä. Esimerkiksi ministeri Hyssälältä, joka ei tällä hetkellä satu olemaan ministeriaitiossa, on ollut vaikea saada vastauksia terveydenhuoltoa koskeviin kysymyksiin, vaikka viime eduskuntakauden aikana kansanedustaja Hyssälällä oli usein ja paljon sanottavaa suomalaisen terveydenhuollon tilasta. Tämä välikysymyshän nimenomaan koskee peruspalvelujen turvaamista, joten olisi vähintäänkin toivottavaa, että peruspalveluministeri istuisi täällä kuuntelemassa, mitä kansanedustajilla ja eduskuntaryhmillä on sanottavaa, mutta näin ei ainakaan tällä hetkellä näytä olevan asia.

Kuntien vastuulle sälytetään koko ajan uusia tehtäviä hallituksen toimesta ilman vastaavia valtionosuuksien korotuksia. Hallituksen aikomus jaksottaa kunnille kuuluvien valtionosuuksien tarkistusten maksaminen neljälle vuodelle ihan varmasti heikentää vielä entisestään huomattavasti kuntien taloutta. Kuntaliitossa on kiinnitetty huomiota siihen, että tarkistusrahojen maksamisen jaksottaminen on nyt voimassa olevan lain vastaista. Yleensäkin on kyseenalaistettava se, että valtionosuuksien määrä aina vaan alimitoitetaan niin, että esimerkiksi opetustoimessa valtionosuuksien jakoperusteina olevat laskennalliset kustannukset ja yksikköhinnat ovat huomattavastikin todellisia kustannuksia alhaisempia.

Lain mukaan valtion tulisi siis vuoden 2005 aikana maksaa kunnille koko valtionosuuksien tarkistusten summa eli 502 miljoonaa euroa. Sen sijaan että hallitus panttaa valtionosuuksien tarkistusrahoja ja siirtää suurimman osan niistä maksettavaksi vasta seuraavalla vaalikaudella, siis vuonna 2008, tarkistukset pitäisi maksaa pikemminkin etupainotteisesti ja antaa kunnille näin taloudelliset mahdollisuudet myös työllistää henkilöstöä terveydenhuoltoon, hoivatyöhön, jossa on huutava henkilöstöpula. Kuntien pitäisi pystyä varautumaan suurten ikäluokkien eläköitymiseen nyt ja turvata ammattitaitoisen henkilökunnan riittävyys vakinaistamalla määräaikaisia työsuhteita ja panostamalla myös henkilöstön työssäjaksamiseen.

Kunnallisvaalien alla ministerit ovat ahkerastikin käyneet maakunnissa puhumassa siitä, miten kunnille on muka tulossa lisää valtionosuuksia. Euromääräisesti ajatellen tämä joillain sektoreilla kyllä pitääkin paikkansa, mutta kuntatalouden kokonaistilanteesta hallitus haluaa vaieta ja vääristelee tilannetta tässäkin keskustelussa tänään. Esimerkiksi hoitotakuu vaatii kunnilta todella mittavia lisäpanostuksia terveydenhuoltoon. Sen sijaan hallitus arvioi yleisen kustannustason nousun olevan vain 4 prosenttia. Se on ehkä vain puolet siitä, mitä terveydenhuollossa on todennäköinen kustannusten nousu.

Kunnat eivät pysty tarjoamaan asukkailleen laadukkaita peruspalveluja nykyisillä valtionosuuksilla. Tämä on varmaa. Tämä on tosi, ja tämä on tosi lähes jokaisessa Suomen kunnassa. Esimerkiksi terveydenhuollossa juuri olisi kehitettävä kuntalaisten kannalta tarkoituksenmukaisia, tehokkaampia tapoja tuottaa palveluja, mutta tämä kehitystyö ja päällekkäisyyksien purkaminenkin vaatisi resursseja, ja niitä kunnilla ei ole.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Äskeisen ed. Hemmilän puheenvuoron aikana sain puhelun eräältä Kymenlaakson keskussairaalan leikkaussalin hoitajalta. Hän sanoi, että hän on painanut 38 tuntia yhtä mittaa päivystystä leikkaussalissa. Kun kysyin, mistä se johtuu, etteikö ole kylliksi hoitajia, niin hän sanoi, että se on sitä säästämistä. Siellä on kuusi sairaanhoitajaa sairauslomilla nimenomaan liiallisen työpaineen vuoksi. Kun tästä asiasta, nyt kun on kunnallisvaalit, puhuin Kotkan kaupunginhallituksessa, niin siellä naureskeltiin, että on niitä muitakin syitä kuin työuupumus, vaikka se Kotkassakin on tutkimuksin todettu. Ja mikä on syy, arvoisa kuntaministeri, se on se säästäminen. Kunnat säästävät niin monilla tavoin.

On todella ymmärrettävää mutta samalla ikävää, että kuntaministeri ei tunne asiaa. Eivät varmaan tietenkään ensimmäistä kertaa ministerit välttämättä tiedä, mitä tapahtuu kentällä. On meillä ollut sellaisia peruspalveluministereitä, jotka myös ovat kysyttäessä vähän niin kuin euforisesti vastanneet kysymyksen ohi ja vierestä tietämättä sitä ongelmakenttää, mikä siellä on, mikä on totuus ja tilanne. Pitäisi vain, arvoisa ministeri — hienoa, että olette paikalla — todellakin käydä ilmoittamatta etukäteen vaikkapa Marian sairaalan päivystyspoliklinikalla tuossa lähellä katsomassa, mikä on Pääkaupunkiseudun todellisuutta, mikä on muualla päivystyksen tilanne, miten helposti pääsee terveyskeskusjonoihin ja miten helposti pääsee oman lääkärin luokse paikoissa, joissa on muodollisesti omalääkärijärjestelmä tai yleensäkin lääkärin vastaanotolle. Sinne joutuu jonottamaan. Kuukausi ei ole mikään aika. Tässä mielessä on todellakin tarvetta parempaan.

Hoitotakuu, tämä laki 77/2004, jonka me hyväksyimme hallituksen esityksenä ennen juhannusta yksimielisesti, on tietysti hyvä asia, mutta se pitää saada toteutumaan, ja se ei toteudu ilman lisäresursseja. Näin on asia. Kun Kymenlaakson sairaanhoitopiiri ilmoittaa, että maksaa 5 miljoonaa euroa enemmän, että saadaan jonot leikattua siellä Kymenlaakson sairaanhoitopiirin keskussairaalassa, jossa on noin 3 000 jonossa, niin se on varmasti alakanttiin sanottu, mutta se on 4 prosenttia yksinomaan lisäkustannuksia sairaanhoitopiireille, jonojen purkamiseen. Niin kuin täällä ed. Salo ja muut ovat todenneet, kokonaisvaatimus on 9 prosenttia, ei siis 4,5 vaan 9, sanoo sairaanhoitopiiri. Ihan varmasti siellä on vedetty ne prosentit alakanttiin, ei tippaakaan yläkanttiin.

Täällä puhuttiin mrsa:sta eli metisilliiniresistenteistä stafylokokeista, mrsa:sta ja muista sairaalainfektioista. Kaikki tiedämme, että ne johtuvat siitä, että on kiire, liian vähän henkilökuntaa, pätkätyöläisiä jne. Käsihygienia ei toimi, ja ihmisillä on liian paljon paineita, jotta he ehtisivät huolehtimaan hygieniasta tai tietäisivätkään aina siitä. Näin ollen meillä on paljon kalliita kustannuksia, jotka tulevat säästämisestä, niin kuin esimerkiksi juuri nämä mrsa-potilaat.

Kaiken kaikkiaan kyllä, arvoisa ministeri, kun kuuntelin teidän puheenvuoroanne — ja silloin olivat rajattuja nämä vastauspuheenvuorot, niitä annettiin aika niukasti — tuli vaan mieleen täälläkin monesti siteerattu Linnan Tuntemattoman sotilaan töpinän vääpeli, aliupseeri, joka todellakin löi sellaiset rätingit esiin, että ei voi olla nälkä. Nyt, kun kuuntelin noita puheita, ei voi todellisuus olla totta, mikä on tämän salin ja talon ulkopuolella, se että terveyskeskuksiin ei pääse, se että leikkausjonot ovat pitkät. Sen haluaisin todeta, että niitä jonoja todella hoidetaan mutta ei potilaita. Esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä kuukauden aikana tuhat ihmistä saatiin jonoista pois, kun jonoja alettiin selata, ottamaan niitä ihmisiä pois tieltä hoitamatta heitä.

Tässä ollaan, ja tämä nyt on tämä todellisuuden tilanne. Toivoisin todella, että hallitus tunnustaisi sen, että tilanne ei ole hyvä vaan tarvitaan lisää resursseja. Tässä mielessä myös eduskunnalla on nyt mahdollisuus muuttaa tämä yli 400 miljoonan euron pakkolaina.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoro on täsmälleen se, mitä elämä on tuolla tämän talon ulkopuolella. Jotenkin on surullista, että hallituksen jäsenet ja näköjään osa hallituspuolueiden edustajistakaan eivät osaa elää enää sitä ihmisten elämää, sitä tarvetta, mikä tuolla käytännössä palveluille on.

Sitten haluaisin oikaista yhden asia, jonka ed. Rantakangas toistuvasti esittää, että olisin kiertänyt puhumassa pakkoliitoksien puolesta. Minä haluaisin nyt jostakin löytää sellaisen näytön, missä minä olen joskus sanonut, että kuntien pakkoliitoksia pitää edistää. Edellinen hallitus teki nimenomaisesti porkkanarahat sitä varten, pantiin seutukuntakokeilut liikkeelle, pantiin Kainuun hallintokokeilu liikkeelle. Ne ovat niitä uusia avauksia, joita edelleen tältä hallitukselta odotamme. Mutta jos väittää jotakin tuommoista, pitäisi jotakin olla väitteensä tueksi. Muutoin voi ehkä epäillä, että puhuu vastoin olemassa olevaa totuutta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Korhosen puheenvuoro ei tietysti ollut varsinainen vastauspuheenvuoro minun puheenvuorooni. Käytän kuitenkin tämän puheenvuoron, koska ministeri Hyssälä saapui saliin. Se on tietysti hienoa, että ministerillä on mahdollisuus olla täällä.

Mutta todella toistan sen, että juuri soitti Kymenlaakson keskussairaalasta leikkaussalin hoitaja, joka kertoi, että siellä teetetään 38 tunnin yhtämittaisia päivystysrupeamia hoitajille ja nimenomaan säästösyistä. Kun ministeri Mönkäre tuosta samasta aitiosta sanoi, että teillä on asiat kunnossa siellä Kotkassa, kun on tämä uusi E24-puhelinpalvelu, niin ensinnäkään puhelimella ei potilaita hoideta ja toinen asia on se, että valitettavasti ministerit eivät aina tiedä, mitä kentällä tapahtuu. Tämä ei tietenkään ole nyt vain tämän hallituksen synti, vaan yleensä se tieto pitäisi kaivaa teidän itse ja mennä paikan päälle katsomaan.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viime kuun 21. päivänä tässä salissa käytiin välikysymyskeskustelua työllisyyden ja hyvinvointipalvelujen turvaamisesta. Nyt täällä keskustellaan kunnallisten peruspalvelujen turvaamisesta.

Mielestäni tämän aihekokonaisuuden punainen lanka on työllisyydessä. Ilman työllisyyden paranemista kunnallisia peruspalveluja on vaikea turvata. Kuten viime kuussa totesin, palvelut voidaan turvata ja niitä voidaan kehittää vain, jos nykyistä huomattavasti useampi henkilö on töissä ja maksaa veroja. Jos näin ei käy, esimerkiksi perusopetuksen ja muun koulutuksen, lasten päivähoidon, sosiaalihuollon, vanhusten kotipalveluiden sekä terveydenhuollon rahoitus vaarantuu vakavasti.

Olenkin edelleen sitä mieltä, että Matti Vanhasen hallituksen ohjelman toteamus, jonka mukaan "hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä", on äärimmäisen tärkeä. Hallitus ei ole kuitenkaan kyennyt tekemään riittävästi sellaisia uusia ratkaisuja, joilla työllisyysasteen merkittävälle nousulle luotaisiin edellytyksiä. Tehdyt tuloveronkevennykset ovat tukeneet työllisyyttä, mutta ratkaisuihin, joilla 100 000 uuden työpaikan tavoite saati hyvinvointipalvelut turvaava 75 prosentin työllisyysaste olisivat saavutettavissa, ei nykyhallituksella riitä rohkeutta eikä kykyä.

Työn verotusta olisi pitänyt keventää jo budjettiriihessä. Näin siksi, että työllistymisen ja lisätyön vastaanottamisen kynnystä on pienennettävä. Niin kauan kuin työn tekeminen ei aina ole taloudellisesti kannattavaa, on turha huokailla kunnallisten palvelujen huononemista. Palvelut voidaan rahoittaa verovaroilla vain, mikäli verovaroja on olemassa. Jos työnteko ei ole kannattavaa, ihminen ei voi riittävästi panostaa palvelujen rahoittamiseen. Lisäksi työnantajamaksuja niin sanotuilla matalan tuottavuuden aloilla olisi pitänyt alentaa viimeistään ensi vuoden alusta. Nyt hallitus siirsi päätöstä taas.

Kotitalousvähennyksen laajentaminen on ollut hyvästä, mutta hallitus toteutti laajennuksen liian pienenä. Työllisyyden ja palvelujen näkökulmasta hallitus on liian varovainen. Se ei kykene tekemään riittäviä uudistuksia.

Näillä esittämilläni toimenpiteillä ja sillä, että hallitus noudattaisi omaa tavoitettaan palvelevaa politiikkaa, työllisyys paranisi ja palvelut turvattaisiin. Silloin hallitus voisi toteuttaa ohjelmaansa paremmin muun muassa sen suhteen, että ikäluokkien pienenemisestä johtuvat säästöt suunnattaisiin koulutuksen vahvistamiseen. Tätä rataa loputkin koulutusrahat ovat uhanalaiset. Aivan kuten ed. Maija Perho täällä totesi, on käsittämätöntä, että oppositio joutuu puolustamaan hallitusohjelmaa hallitusta vastaan.

Ilman työllisyyttä parantavia päätöksiä pätkätyökulttuuri kukoistaa. Tämän erityisesti naisvaltaisten alojen ongelman ratkaisemiseksi tarvitsemme verovaroja, joita ei tule näkymään nykyistä enemmän, jos emme tee rohkeasti päätöksiä. Tähän sukupuolivinoutumaan liittyy sekin ongelma, että niin kauan kuin äitiydestä työnantajalle aiheutuvia kustannuksia ei tasata kaikkien työnantajien kesken, synnytysikäiset naiset syrjäytyvät työmarkkinoilta.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani peruspalveluista. Kuten täällä on useissa puheenvuoroissa tullut esiin, verotulojen väheneminen suorastaan jäytää kuntasektoria. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä kaksinkertaistunee ensi vuonna viime vuoteen verrattuna. Tästä näkökulmasta on valitettavaa, että hallitus ei ole pystynyt riittävästi tekemään sellaisia rakenteellisia uudistuksia, että työllisyys paranisi. Työllisyyden parantamisella voimme turvata palveluja.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Typeryys on sitä, että tekee samalla tavalla kerta toisensa jälkeen ja odottaa aina erilaista tulosta." Näin on todennut Rita May Brown. Tähän ei ole kuitenkaan nykyinen hallitus syyllistynyt, päinvastoin se yrittää tiukassa kuntataloudessa löytää todellisia elvytyskeinoja. Tätä taitaa yrittää oppositio, kun se tekee jo toisen välikysymyksen kuntataloudesta ja peruspalveluista muutaman viikon sisään.

Kuntatalouden vakautta ja pitkäjänteisyyttä on lisätty tämän hallituksen aikana, toisin kuin väitetään, muun muassa valmistelemalla peruspalveluohjelma. Ohjelma on valmisteltu yhdessä kuntasektorin kanssa ja siinä tarkastellaan muun muassa kuntien toimintatapoja ja tehokkuutta. Tämän kautta pyritään löytämään sellaisia uudistusvaihtoehtoja, joilla pystytään lisäämään myös taloudellisuutta. Keskeinen peruspalveluohjelman linjaus on myös se, että uusiin palveluvelvoitteisiin suhtaudutaan pidättyväisesti. Uusia velvoitteita ei tämän hallituksen toimesta kuntien harteille lasketa yllätyksenä tai ilman kunnollisia voimavaroja.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevalla ensi vuoden budjetilla siis turvataan myös kuntien toiminnan taloudellisia edellytyksiä. Myös kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2006. Valtionosuuksia korotetaan myöskin. Kuntien yhdistymisien tukemisen lisäksi uutena avustusmuotona on yhteistoiminnan tukeminen. Yhteistoiminta-avustuksissa on kysymys merkittävästä uudesta avauksesta, vaikkakin pienellä summalla näin alkuun. Kuntaliitosten rinnalla kannustetaan avustuksin yhteistoimintaan, jolla voidaan lisätä taloudellisuutta ja tuottavuutta ilman liitoksiin liittyviä ongelmia. Tulevan valtionosuusuudistuksen tavoite on muun muassa huomioida erilaisten kuntien olosuhteet nykyistä paremmin sekä poistaa yhteistyön esteitä ja kannustaa palvelutuotannon rakenteiden uudistamiseen.

Arvoisa puhemies! Kuntapolitiikka näkyy muussakin hallituksen toiminnassa. Esimerkiksi ansiotulojen verotuksen keventäminen ja yhteisöverokannan muutosten aiheuttamat verotulomenetykset on korvattu kunnille täysimääräisesti. Indeksikorotukset on tehty 75-prosenttisesti. Edellisen hallituksen aikana indeksitarkistukset pääsääntöisesti puolitettiin. Indeksikorotukset lisäävät valtionosuuksia 136 miljoonaa euroa. Valtion toimenpiteiden vaikutus kuntatalouteen onkin ensi vuonna noin 250 miljoonaa euroa positiivinen indeksikorotukset mukaan lukien. Eri hallinnonaloilta voidaan mainita opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien kasvaminen 64 miljoonalla eurolla sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien kasvaminen 210 miljoonalla eurolla.

Kuntatalouden yleistilanne on muutenkin kehittymässä parempaan suuntaan. Vuosikate kasvaa arvioiden mukaan tämän vuoden noin 1,4 miljardista eurosta noin 1,6 miljardiin euroon vuonna 2005. Tämä kumonnee väitteet kuntatalouden kiristymisestä keskimäärin. Arvioiden toteutuminen edellyttää kuitenkin kunnilta edelleen menojen pitämistä kurissa sekä todellisia toimia palvelutuotannon tehokkuuden parantamiseksi. Peruspalvelujen rahoituksen turvaamiseksi ollaan valmistelemassa myös näillä näkymin kiinteistöveron ala- ja ylärajojen nostamista, vain yhtenä toimenpiteenä toki. Ministeriöiden ja Suomen Kuntaliiton asiantuntijoiden hyväksymät kuntatalouden arviot on tehty samoin perustein kuin aikaisempinakin vuosina. Tämä huomioon ottaen opposition on turha syytellä hallituksen ennusteita ja lukuja virheellisiksi.

Arvoisa puhemies! Lähestyvien kunnallisvaalien alla on hyvä huomioida kansalaisvaikuttamisen merkitys. Osana hallitusohjelman kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa alue- ja kuntaministeri asetti viime vuoden lopulla hankkeen kunnallisen demokratian kehittämiseksi. Hankkeen päätavoitteena on selvittää edustuksellisen demokratian ja kuntien vastuulla olevien tehtävien hoidon markkinaehtoistumisen ja ulkoistamisen yhteensovittamismahdollisuuksia. Hankkeessa tarkastellaan myös seutukuntapohjaisen sekä maakunnallisen ja muun alueellisen verkostoitumisen ja yhteistoiminnan suhdetta kunnalliseen itsehallintoon. Hanke toteutetaan asiantuntijatyönä ja kuntakehitystoimintana vuoden 2006 loppuun kestävänä. Mukana tässä on muun muassa JJR-allianssi eli kotikuntani Joroinen sekä kaksi elinkeinorakenteeltaan ja kooltaan saman tyyppistä naapurikuntaa Rantasalmi ja Juva.

Kuntatalouden haasteita ovat väestön ikääntyminen ja kasvava palvelujen tarve. Tarvitaankin vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa. Tähän hallitus on jo tarttunut monin toimin.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi ed. Tiusaselle hänen puheenvuoroonsa toteaisin, että muun muassa Etelä-Savossa on saatu tästä parjatusta puhelinpalvelusta erittäin positiivista palautetta ja se on helpottanut muun muassa päivystysruuhkaa sielläpäin.

Marjo Matikainen-Kallström  /kok:

Arvoisa puhemies! Työllisyydellä on ratkaiseva merkitys hyvinvointipalvelujen turvaamisessa, aivan kuten edellisessä välikysymyksessä kokoomuksen puheenvuorossa puhuttiin, sillä heikko työllisyys on johtanut kuntatalouden kiristymiseen. Valitettava seuraus on ollut myös se, että kaikesta ennalta ehkäisevästä työstä on kunnissa vähennetty ja vähennetään edelleen voimavaroja. Ennalta ehkäisevää toimintaa on jouduttu vähentämään samanaikaisesti, kun lasten sairauksista astma, diabetes, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä mielenterveysongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet. Vaarana on, että sama meno jatkuu, sillä pelkästään hoitotakuun myötä rahat on pakko priorisoida sairauksien hoitoon eikä niiden ennaltaehkäisyyn. Nykyiset henkilöstömitoitukset sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat todella niukat. Henkilöstömääriä pitäisi viipymättä lisätä, jotta voidaan varautua tulevaan ikääntyvän väestön hoivan ja hoidon tarpeen lisääntymiseen. Vanhuspalveluissa henkilöstö on itsekin varsin ikääntynyttä — keski-ikä on noin 45 vuotta — ja tutkimusten mukaan henkilöstö sairastaa paljon. Näitä esimerkkejä ja näitä tilanteita ja tapauksia on paljon muitakin, näistä vain muutaman mainitakseni ja poimiakseni kokoomuksen ryhmäpuheenvuorosta.

Hallitus on julkisuudessa väittänyt, että kunnat saavat lisää rahaa palveluihin. Todellisuudessa valtionosuuksien korotukset ovat valtion edellä mainittua velkaa kunnille, aivan kuten täällä on todistettu. Lisäksi indeksikorotukset valtionosuuksiin tehdään siten, että vain 75 prosenttia kustannusten noususta korvataan. Kunnat joutuvat maksumiehiksi, kun hallitus näiden säästölakien myötä vie rahat peruspalveluilta. Tämä pakkolaina näkyy kuntien ja palvelujen kurjistumisena.

Mihin johtavat esimerkiksi koulujen ja päiväkotien suuret ryhmäkoot? Opettajien ja hoitajien on mahdotonta puuttua ongelmiin tai nähdä oireita pahoinvoinnista isossa ryhmässä. Häiriökäyttäytymiseen ja muihin ongelmiin puuttuminen on paljon vaikeampaa, kun niihin ei ole puututtu ajoissa. Nämä lähiajan ongelmat ovat vain jäävuoren huippu. Hoitamattomat asiat tulevat meitä vastaan uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Silloin hoitamatta jääneet lapset ja nuoret ovat paljon rankemman ja kalliimman avun tarpeessa. Pääministeri sen sijaan tilaa suomalaisilta lapsia, muttei anna heidän hoitamisekseen tarvittavia varoja.

Toinen peruspalveluihin liittyvä ongelma on terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kokonaismenojen kasvu. Pelkästään ikääntymisestä johtuvan terveydenhuollon kustannusten nousun arvioidaan olevan 1,1 prosenttia joka vuosi. Kun Suomi oli ennen 1990-luvun alun lamaa 15 EU-maan keskitasoa, olivat terveydenhuollon kokonaismenot asukasta kohti enää vain noin 80 prosenttia keskiarvosta. Emme siis ole terveydenhuollon mallimaa, emme lähellekään. Ongelmia on siis myös vanhuksilla, jotka eivät tahdo saada päivittäistä hoitoaan, inhimillisemmästä, mielekkäästä vanhuudesta puhumattakaan. Nyt hallituksen toimin vielä lisää kurjistetaan terveydenhuollon ja vanhustenhuollon tilaa.

Yksi apu kuntien hankalaan asemaan olisi erikoissairaanhoidon maksamisen uudelleenjärjestäminen. Perusterveydenhoidon turvaamisessa auttaisi erikoissairaanhoidon kulujen siirtäminen kokonaan valtion maksettavaksi. Jos hallitus maksaisi voimassa olevan lain mukaan kunnille kuuluvat 416 miljoonaa euroa, voitaisiin tämä raha käyttää suoraan peruspalveluihin.

Hallituksen taloudenpitoa kuvastaa tämän vuoden pimityksen lisäksi myös taannoinen miinapäätös. Pelätessään kansainvälisen maineensa tahraantumista se kiirehtii hävittämään jo vanhenemassa olevia miinoja etuajassa ja kalliisti. Kustannuksia tulee vähintään 300 miljoonaa euroa, jotka menevät nyt suoraan sanottuna kuin Kankkulan kaivoon. Sillä saisi esimerkiksi 300 uutta päiväkotia tai kolmen vuoden päivärahat työttömille. Sen olisi voinut käyttää myös kuntalaisten palvelujen turvaamiseksi.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström ei ole ehkä ollut Suomen politiikassa vielä niin kauan, että tietäisi näitten järjestelmien ja palvelujen historiaa. Mehän olemme nyt nimenomaan vastaamassa palvelujärjestelmän uudistamisella tähän ikääntymisen haasteeseen, siihen, että meillä on pienemmät ikäluokat tulossa, ja on jo, ja vanhusväestön määrä kasvaa. Nimenomaan tähän tarpeeseen uudistamme palveluja, että kaikilla olisi niitä hyviä ja laadukkaita palveluja. Nyt satsataan todella paljon tämän järjestelmän hyväksi.

Mitä tulee tällaisiin puheisiin, mitä äsken kuuli, niin ehkä ed. Matikainen-Kallströmin kannattaa vielä vähän sosiaalipolitiikan oppitunteja ottaa, kun siirtyi sieltä Euroopasta tänne Suomen politiikkaan. Kyllä nämä ovat nimenomaan tulevaisuuteen tähtääviä, kauaskantoisia, hankkeita, mitä me teemme. Aivan mullistavaa historiaa tehdään tällä vaalikaudella palvelujärjestelmien hyväksi. Vertailukohta terveydenhuollossa on vuodelta 72, jolloin kansanterveyslaki tuli voimaan.

Marjo  Matikainen-Kallström  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on aivan totta, että peruspalvelujen eteen tehdään työtä, mutta mistä rahat? Tällä hetkellä kunnilta viedään nimenomaan nämä rahat, ja me saamme ne kunnille takaisin vasta vuonna 2008, jolloin näitä ei pystytä toteuttamaan siinä laajuudessa kuin on tarkoitus.

Ministerille vain sanon, että meillä on myös asioita, joita kannattaisi hieman tutkia sen kannalta, miten ne muualla Euroopassa tehdään, ei pelkästään tuijottaa vain kotimaassa olevaan napaansa.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Nyt on niin, että rahallakaan ei saada kaikkea sitä hyvää, mitä haluamme, elleivät toimintakäytännöt muutu. Me ohjaamme hankerahoitusta terveydenhuollossa nyt siihen, että näitä käytäntöjä muutetaan. Meillä on paljon siellä työtä esimerkiksi tietoteknologian saamisessa terveydenhuollon käyttöön. Olisin todella toivonut, että silloin kun kokoomus oli hallituksessa, näihin olisi vielä enemmän panostettu. Nyt me olemme luomassa perusstandardeja tietoteknologiaan sairaanhoitopiireihin vuonna 2004, kun se olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Mutta teemme hartiavoimin töitä, että saamme sähköisen sairauskertomuksen tällä vaalikaudella käyttöön ja elektronisen, sähköisen kortin jne. Meillä on paljon töitä, joita nyt teemme uuraasti ministeriön ja sairaanhoitopiirien kanssa. Ei näitä kaikkia rahalla tehdä; tämä on myöskin asennetason muutos. Annamme täysin sen rahoituksen, jonka Kansallinen terveyshanke on esittänyt, ja siinä oli maan parhaat asiantuntijat, jotka sen rahoitusraamin ovat suunnitelleet.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Joskus tuntuu, että elämme jossakin unimaailmassa, kun lukee esimerkiksi valtiosihteeri Sailaksen laukomia kommentteja lasten päivähoidosta. Onko korkeiden virkamiesten maailmankuva vääristynyt jo jonkinlaiseksi surrealistiseksi todellisuudeksi, jossa asiat vain tapahtuvat irrallisina tapahtumina?

Tuloerot ovat kasvaneet ja jatkavat kasvamistaan. Tämä näkyy myös lapsiperheissä, erityisesti siellä, missä päivähoito on hyvin tärkeä osa arjen toimeentulon hankkimista. Pienituloisten lapsiperheiden huoltajista noin puolet oli ammatissa toimivia, runsaan kolmanneksen huoltaja oli pitkäaikaisesti työtön 1990-luvulla. Taloudellinen tilanne on erityisen heikko perheissä, joissa työttömyys on kestänyt pitkään. Työmarkkinatukea saavista lapsiperheiden osuus on noin 30 prosenttia. Työttömyydestä on tullut pitkäaikaista, ja siitä kärsivät perheet ovat pudonneet tulojakauman alimmalle tasolle.

Tuntuukin, että nämä palveluiden purkamiseen liittyvät keskustelut ovat seurausta erityisesti kolmen suurimman puolueen viime eduskuntavaalien alla harjoittamasta kilpalaulannasta verohelpotusten osalta. Voidaan laskea, etteivät rahat riitä enää päivähoitoon ja muihin palveluihin. Siksi nyt aletaan purkaa julkisia palveluita, samalla kun perustetaan rikkaille yksityisiä palveluita, joissa rahalla pääsee tarvittaessa vaikka jonon ohi. Kyllähän tämä sopii oikeistolle, jonka ei tarvitse nukkuvista kansalaisista huolehtia. Näkökulmaa kannattaa kuitenkin laajentaa. Matalapalkkaista palveluväkeä itselleen toivovien herrojen ja rouvien on hyvä muistaa, että kyllä se porukka myös synnyttää lapsia ja jos lapsille ei ole hoitopaikkoja, ei myöskään onnistu piika- ja renkiyhteiskunnan visiointi. Määräaikaisten työsuhteiden lisäämisen ja alhaisen palkkatason tuomien ongelmien vuoksi toimeentulotukien kanssa painiskellessa loppuu aika. Jossakin vaiheessa loppuu myös kärsivällisyys. Pahoinvointi saapuu perheisiin, ja sen jälkeen ei matalapalkkaintoilijoiden leirissä kannata ihmetellä, miksi ihmiset juovat ja tekevät rötöksiä.

Joskus pysähtyy ihmettelemään oikeistolaisen yhteiskunnan visiota. Tekojen osalta voisikin päätellä, että perheen ja työn yhteensovittaminen ilmeisesti tarkoittaa sitä, että vanhemmat tekevät matalapalkkaisina puurtajina töitä ja sitten illalla sen jälkeen, kun isoveli tai -sisko tulee koulusta kotiin, vanhemmat voivatkin lähteä iltaduuniin kaupan kassalle, ravintolaan tai taksikuskiksi palvelemaan ympärivuorokautisiksi venytettyjä työvuoroja.

Arvoisa puhemies! Palvelut luovat työpaikkoja, ja niiden kautta raha kiertää taskuista toisiin. Siksi niitä ei pidä lähteä purkamaan, vaan kehittämään. Päivähoidon osalta lapsiryhmien kokoon tulee puuttua sekä henkilöstön jaksamisen että lasten turvallisuuden vuoksi. Tämä on kirjattava uudistettuun päivähoitolakiin, jota on kiirehdittävä myös ministeriössä.

Suomessa on noin 100 000 pitkäaikaissairasta ja vammaista lasta. Yhden lapsen hoidosta, sosiaaliturvasta ja -palveluista huolehtivat kymmenet ammattilaiset. Etuisuuksista ja palveluista säädetään 17 eri laissa. Yksittäisiä etuisuuksia on yli 40. Tässä kohti me lainsäätäjinäkin voimme katsoa peiliin ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta hoitoon liittyviä viranomaiskäytäntöjä voidaan selventää ja yksinkertaistaa.

Lisäksi on laajasti tutkittava ne erilaiset ketjut, jotka ovat osasyynä lastenhoidon ongelmiin. Esimerkiksi lastensuojelun avohuollon asiakkaina olleiden lasten määrä on kasvanut 1990-luvulla 20 000 lapsesta ja nuoresta lähes 50 000:een.

Herra puhemies! Lapset eivät äänestä. Siksi erityisesti heidän etujensa ajaminen kuuluu meille kaikille päätöksentekijöille sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla.

Aila Paloniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys on tällä kertaa niin väkisin väännetyn makuinen, että se ei ole näköjään innostanut edustajia edes pysymään salissa aiheesta keskustelemassa.

Käytäntöä jaksottaa valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistusta useammalle vuodelle ei keksinyt suinkaan nyt istuva hallitus, vaan ajatus syntyi välikysymyksen tekijöiden ollessa hallituksessa, kuten ministeri Manninen täällä omassa puheenvuorossaan jo totesikin. Meteli pakkolainasta on siis pohjaa vailla, varsinkin kun ajatusta tästä jaksotuksesta kannatti lämpimästi välikysymyskeskustelussa vuonna 2000 silloinen alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen.

Kuluvaan vuoteen verrattuna kuntatalous ei ensi vuonna kiristy. Vuosikatteen arvioidaan sen sijaan paranevan noin 230 miljoonaa euroa, noin 1,6 miljardiin euroon. Se edustaa hyvin pidemmän aikavälin keskiarvoa ja riittää kattamaan käyttöomaisuuden saman suuruiset poistot. Kuntaryhmien ja alueiden välillä on eroja, mutta niihin on luvattu reagoida tarvittaessa.

Tässä salissa oppositio on manannut toistuvasti hoitotakuun epäonnistumista. Kannattaisi tässäkin asiassa olla rehellinen. Valtio on hoitanut osuutensa Kansallisen terveyshankkeen rahoituksessa aivan niin kuin edellisen hallituksen aikana päätettiin. Uutena käyttöön otetussa peruspalveluohjelmamenettelyssä on tarkoitus myös huolehtia siitä, että Kansallisen terveyshankkeen ja Sosiaalialan kehittämishankkeen kustannusvaikutuksia seurataan ja analysoidaan ja niihin myös reagoidaan tarvittaessa.

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani tähän tärkeimpään terveydenhuollon toimintaa muuttavaan hankkeeseen sitten kansanterveyslain eli hoitotakuuseen. Hoidon saatavuuden turvaaminen on toteutusvaiheessa olevan Kansallisen terveysprojektin kaikkein tärkein yksittäinen tehtävä. Itse asiassa kaikki muut toimet tähtäävät tämän päämäärän edistämiseen.

Muutoksen toteuttaminen vaatii terveyskeskuksilta suuria toimintatapamuutoksia. Nykyisin puhelimeen vastaa yleensä vastaanottoavustaja, jolla ei aina ole terveydenhuoltoalan koulutusta, muuta koulutusta ja kokemusta usein hyvinkin paljon. Lainsäädäntö edellyttää, että näitä tehtäviä vastaisuudessa hoitavat terveydenhuollon ammattihenkilöt, lähinnä lähihoitajat, sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat. Lääkärien ja hoitajien työnjakoa pyritään kehittämään niin, etteivät kaikki vastaanottokäynnit suuntautuisi lääkäreille. Tästä on eri puolilta Suomea jo erittäin hyviä kokemuksia, ja väittäisin, että tämän tyyppistä työnjakoa on Suomessa aina harjoitettu. Ei tarvitse mennä kuin 60-luvulle, jolloin terveydenhoitajat hoitivat paljon sellaisia tehtäviä, jotka nyt on sälytetty lääkäreille.

Erikoissairaanhoidon hoidon arvio tulee järjestää kolmessa viikossa. Osa potilaista tulee kutsua sairaalan poliklinikalle hoidon arvioon, mutta hoidon arvio voidaan järjestää myös hyvän sähköisen tai kirjallisen lähetteen perusteella. Tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää kuudessa kuukaudessa. Yli kuusi kuukautta sairaaloiden hoitoa jonottaneita kiireettömiä potilaita on tällä hetkellä noin 40 000. Jonot lyhenevät kovaa vauhtia, olen tarkistanut tämän asian. Sekä sairaalat että terveyskeskukset valmistautuvat hoitotakuuseen. Erikoissairaanhoidon kustannukset tulevat hoitotakuusta johtuen ensi vuonna nousemaan 1—4 prosenttia, riippuen sairaanhoitopiiristä. Mutta korostan sitä, että Suomessa on jo tällä hetkellä useita sairaaloita, sekä keskussairaaloita että aluesairaaloita, jotka jo nyt ovat hoitotakuun edellyttämissä aikamäärissä ja joille näin ollen hoitotakuusta ei seuraa mitään toimintatapamuutoksia.

Arvoisa puhemies! Hoitotakuuta on julkisuudessa kritisoitu muun muassa siitä, että se saattaa johtaa voimavarojen siirtoon perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon, että se saattaa jättää kroonisesti sairaat potilaat vähemmälle huomiolle, ja sen merkitystä ennalta ehkäisevän toiminnan näkökulmasta on myös epäilty. Tulee jopa mieleen, olisiko ollut parempi, ettei olisi tehty mitään.

Uskon kuitenkin erittäin vakaasti, että hoitojonoissa olevat potilaat ja ne ihmiset, jotka yrittävät saada aikaa terveyskeskukseen ja soittavat lukemattomia kertoja, mutta eivät sinne yhteyttä saa, ovat toista mieltä. Heidän näkökulmastaan asiat paranevat, ja se on tarkoituskin. Hoitotakuun myötä emme ole pääsääntöisesti ottamassa käyttöön sellaista, mitä ei jossain päin Eurooppaa jo olisi tehty. Huolimatta siitä, että meillä terveyspalveluita tuotetaan melko paljon, meillä myöskin jonotetaan melko paljon. Muista Euroopan maista lähinnä vain Englannissa sairaalapalveluita jonotetaan samassa mitassa kuin Suomessa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan ed. Paloselta tiedustella, kun hän puhui kuntien erinomaisesta taloudellisesta kunnosta, että minkä ihmeen tähden sitten lehdistössä Jyväs-seudun kunnanjohtajat yksimielisesti esittävät veroprosentin korottamista? Jos talous on kunnossa, niin ei minun käsittääkseni kunnanjohtajalla ole mitään mieltä esittää veroprosentin korottamista. Tämä kysymys kyllä askarruttaa ed. Palosen äsken käyttämän puheenvuoron ristiriitaisuudesta johtuen.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ole Palonen, vaan ed. Paloniemi, kiitoksia.

Varmaan joka kunnassa on aika pitkä historiallinen tausta, miten on investoitu, mihin on rahaa laitettu, miten on toimintaa järjestetty, onko tehty kuntayhteistyötä jne. Jyväskylässä talouden kurimus on ollut tosi monta vuotta olemassa, mutta se ei kyllä pelkästään johdu esimerkiksi hoitotakuusta tai siitä, että yhtäkkiä pitää kouluttaa lapsia perusopetuksessa, vaan se on pitkän kehityksen tulos. Ei pidä elää niin kuin hullu mies Huittisissa eli syödä enemmän kuin tienaa, vaan toimia järkevästi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vastata ed. Paloniemelle, että esimerkiksi Helsingissä on tämmöinen puhelinneuvonta ollut jo kymmenen vuotta, mutta kaikki sairaudet eivät voi olla puhelimessa hoidettavia. Se, miksi meillä nyt tämä terveydenhuolto takkuaa ja me tarvitsemme tämän hoitotakuun, johtuu siitä, että me olemme todellakin jo pitkän aikaa käyttäneet liian vähän rahaa terveydenhuoltoon. Me käytämme edelleenkin vain 7,3 prosenttia bkt:sta, kun Ruotsi käyttää 9,2. Tämän vuoksi meillä on paljon vähemmän henkilöstöä terveydenhuollossa kuin muissa Pohjoismaissa. Kun bkt:mme on 150 miljardia, niin 1 prosentin nostaminen merkitsisi 1,5 miljardia lisää rahaa ja 2 prosentin nosto 3 miljardia, ja näin suurista summista ei todellakaan tällä hetkellä ole kysymys.

Stakesin ylijohtaja Juha Teperi totesi Helsingin Sanomien Vieraskynässä 8.10., että kansalla on vähän semmoinen käsitys, että terveyspalvelut ovat Suomessa jotenkin huonoja tai että meillä on ne huonosti organisoitu. Tuntuu vähän siltä, että tässä salissakin on joskus semmoinen mielipide, että meidän terveyspalvelumme eivät ole kunnollisia. Asia on kyllä ihan päinvastoin. Siihen rahamäärään nähden, mitä terveyspalveluihin Suomessa pannaan, meillä on erittäin korkeatasoinen hoito, ja voi sanoa, että esimerkiksi rintasyövän hoitotulokset ovat maailman parhaimmat. 80 prosenttia rintasyöpään sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua.

Kansanedustaja Osmo Soininvaara esitti ministerikaudellaan vuonna 2002, että Suomen terveydenhuollon matalat kustannukset johtuvat matalasta palkkatasosta, mutta hän ei kai osannut ottaa sitä huomioon, että vain kolmasosa siitä vajeesta johtuu palkkatasosta, kaksi kolmasosaa johtuu siitä, että meillä on niin matalat mitoitukset, meillä on niin vähän töissä ihmisiä terveydenhuollon parissa. Olen itse työskennellyt sekä Norjassa että Ruotsissa ja Saksassa, ja joka paikassa on esimerkiksi leikkaussalissa paljon enemmän väkeä kuin meillä. Eli oikeastaan meiltä puuttuu kaikenmoinen aputyövoima sairaaloista. Meillä ovat mieluummin ihmiset työttöminä kuin aputyövoimana sairaaloissa ja osastoilla. Meillä sairaanhoitajat siivoavat lattiat ja lääkärit kirjoittavat itse leikkauskertomuksensa kirjoituskoneella. (Ed. Kuoppa: Mutta eihän niitä ihmisiä oteta sinne töihin!) — Heitä ei oteta töihin, kun ei ole rahaa. Ei ole rahaa maksaa heille palkkaa. Sen takia koko tämä terveydenhuollon henkilöstö on ainoastaan näiden korkeasti koulutettujen ihmisten varassa. On eliminoitu kaikki matalammalla palkalla olevat ihmiset terveydenhuollosta lähes täydellisesti. Sitten suomalainen sairaala todellakin toimii näitten korkeasti koulutettujen ihmisten työpanoksella ja heillä ei ole minkäänlaista apua. Sen takia ei ole mikään ihme, että lääkärit ja hoitajat väsyvät tässä työssään ja menevät Stockmannille mieluummin myyjiksi, esimerkiksi sairaanhoitajat, koska siellä he saavat paremman palkan ja järjestetyt työajat.

STM:n virkamiehet ovat laskeneet, että Kansallisen terveysohjelman toteuttaminen ja jonon purku maksaisi 130 miljoonaa euroa. Se on aika vähän rahaa, jos ajatellaan koko valtion budjettia. Tuntuu siltä, ja näin Kuntaliitto ja monet kunnat ovat esittäneet, että kunnilla ei tule olemaan varaa tähän 130 miljoonaan, jos valtio panee siihen ainoastaan tämän 63 miljoonaa koko Suomea varten. Jonojen purkaminen luultavasti ei tule onnistumaan. 1.3. lähtien tässä maassa on kauhea kaaos, jos ei valtio tule apuun. Yhdyn siihen välikysymysasiaan, että me tarvitsemme todella hoitojonojen purkamiseen enemmän rahaa ja etupainotteisesti.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen täällä on käyttänyt puheenvuoroja ja kehunut edellistä kuntaministeri Korhosta hänen ansioistaan ja saavutuksistaan. Väkisinkin tulee sellainen olo, että mitä se tämän hallituksen kuntaministeri oikeastaan on sitten tehnyt. Siitähän tietysti tässä on vasemmistoliittolaisena imarreltu. Täytyy vain sanoa, että niistä arvostelupiikeistä, mitä tulee edellisen hallituksen aikaan, voisi mennä pikkasen taaksepäin ja lähteä siltä ajalta, kun Ahon hallitus pisti tämän maan todella repaleiseksi ja sen jälkeen jouduttiin sitä kokoamaan Lipposen kahden hallituksen aikana. Nythän on sitten hyvä mellestää, kun on asiat kunnossa. Silti tuntuu, ettei oikein tiedä, mitä tekisi, mutta onhan ministeri kuitenkin antanut arvoa ex-kuntaministeri Korhoselle.

Kunnanvaltuustot päättävät monista meidän elämäämme vaikuttavista asioista. Kuntahan Suomessa järjestää pääosan peruspalveluista joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Kunnat vastaavat siitä, ovatko lastemme päivähoitopaikat turvallisia, onko henkilökuntaa riittävästi ja onko kaikki muutenkin kohdallaan. Valtuusto päättää, montako oppilasta luokassa on jne., montako lääkäriä on terveyskeskuksessa ja onko heidän työnsä järjestetty niin, että lääkärit voivat käyttää nopeasti ja tehokkaasti ammattitaitonsa kuntalaisten hyväksi. Kirjasto on tarjonnut kuntalaisille paitsi kansansivistystä myös viihdettä. Ikääntyvä ihminen saattaa tarvita apua voidakseen asua kotonaan. Apua on oltava tarjolla ja kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista, inhimilliseen vanhuuteen kuuluu sellainen palvelutalo tai vanhainkoti, jossa me työssäkäyvät itsekin viihtyisimme.

Mielestäni palvelut pitää järjestää yhteisin verovaroin siten, ettei niiden saaminen ole varallisuudesta kiinni. Laadukkaat julkiset palvelut parantavat tasa-arvoa ja turvallisuutta. Jos verovarat eivät palvelujen järjestämiseen riitä, kunnissa ollaan todellisen ongelman edessä: karsitaanko palveluja, korotetaanko maksuja vai otetaanko lisää velkaa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on tarttunut opposition järeimpään aseeseen ja jättänyt välikysymyksen kuntien palvelujen tulevaisuudesta, kuten se aiemmin syksyllä lupasi tehdäkin. Välikysymyksessä on mukana koko oppositio. Hallitus on kaiken aikaa vähätellyt kuntatalouden ongelmia, mutta nyt on aika katsoa totuutta silmiin. On selvitettävä, miten peruspalveluiden rahoitus voidaan turvata tilanteessa, jossa kuntien tulot vähenevät, mutta menot vain jatkavat kasvuaan. Kuntien yhteenlasketut verotulot vähenevät tänä vuonna kolmatta kertaa peräkkäin.

Kunnat päättävät myös maankäytöstä, siitä, että asuinympäristö on viihtyisä eikä viereen sijoiteta sellaisia toimintoja, jotka eivät siihen sovi. Kunnan päättäjät vastaavat siitä, että koulutie on turvallinen. Vasemmistoliitto vaatii, että maankäytön ja kaavoituksen päämääränä on asukkaiden etu. Voimakkaasti kasvavissa kunnissa päättäjät vastaavat siitä, että rakennusmaata on saatavissa asuntotuotantoon niin, että asuntojen hinnat eivät tonttipulan takia karkaa käsistä. Hallitus näköjään haluaa maksattaa palkankorotukset veronalennuksina ja näin vähentää niitä verotuottoja, joita tarvittaisiin kuntien palveluihin. Juuri siksi kunnilta jää puuttumaan rahaa päivähoidosta, terveyskeskuksista, kouluilta ja vanhustenhoidosta, siksi lykkääntyy jalkakäytävän ja pyörätien rakentaminen.

Mutta ylisuurissa veroalennuksissa ei ole kysymys vain siitä, että palkankorotukset korvataan veroalennuksilla, vaan myös siitä, että menetetään mahdollisuuksia työllistää ihmisiä meille kaikille tärkeisiin tehtäviin. Mielestäni rahan käyttäminen suoraan työllistämiseen, lähihoitajien, sairaanhoitajien, lääkäreiden, kouluavustajien palkkaamiseen on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti järkevämpää kuin hallituksen veroalennuslinja. Ylisuuret veronalennukset eivät ole parantaneet työllisyyttä. Lupaus 100 000 uudesta työpaikasta jää lunastamatta. Onko Suomi syöksymässä syvään lamaan? Ei. Miksi sitten eri tahoilta sataa ehdotuksia, että jonkun muun kuin työnantajan pitäisi maksaa palkankorotukset?

Viime vuosina maassamme on toteutettu maltillisia palkkaratkaisuja, mikä on jättänyt yrityksiin paljon jakovaraa. Se ei kuitenkaan ole ohjautunut yritysten investointeihin eikä uusien työpaikkojen luomiseen, vaan osinkoina omistajille. Yrityksillä olisi siis varaa reiluihin palkankorotuksiin. Työnantajien ilmoitus siitä, ettei tuponeuvottelujen aloittamiseen ole edellytyksiä, onkin tämän tiedon valossa ikävää kuulla. Hallitus tarjoaa ylimääräisiä veroalennuksia. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos ehdottaa sen lisäksi suhdannepuskureiden purkamista työnantajamaksujen alentamiseksi. Työeläkejärjestelmään ja työttömyysturvajärjestelmään alettiin kerätä suhdannepuskureita Suomen liittyessä Euroopan talous- ja rahaliittoon. Etupäässä työnantajamaksuina kerättyjä rahoja perusteltiin sillä, että niitä voitaisiin käyttää (Puhemies koputtaa) työllisyyden parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Keskustan ja sosiaalidemokraattien asialistalla kärkeen menee vain rikkaimpien hyysääminen ja köyhien kyykyttäminen jatkuu. Kuntavaalien jälkeen hallitus pakottaa kunnat nostamaan kiinteistöveroa, sitä maksavat kaikki kerrostalojen, omakotitalojen asukkaat tuloista riippumatta.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä esitetään huoli kunnallisten peruspalvelujen turvaamisesta. Tiedossa on, etteivät kuntien talous eikä niin ikään ajankohtaisessa käsittelyvaiheessa oleva valtiontalous ole parhaassa mahdollisessa tilassa. Syitä on useita, ja ne ovat syntyneet pitkällä aikavälillä jo huomattavasti ennen Matti Vanhasen hallitusta. Omalta osaltaan kuntien peruspalvelujen toteuttamista ovat vaikeuttaneet kohtuuttoman suuri työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys. On kohtuullista todeta, että jo nykyisten hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää vahvaa talouskasvua ja parempaa työllisyysastetta.

Arvoisa puhemies! Palvelujen toteuttamisvastuu on kunnilla. Tästä ei tule tinkiä. Kunnissa on jouduttu ja joudutaan jatkossakin pohtimaan ankarasti, kuinka ihmisten kannalta ensiarvoisen tärkeät peruspalvelut kyetään toteuttamaan tulevina vuosina ikääntyvässä Suomessa. Tämä ei kosketa yksistään suuria kaupunkeja tai pieniä kuntia. Haasteisiin ei myöskään ole löydettävissä helppoa ratkaisua, ei muuttovoitto- eikä muuttotappiollisissa kunnissa.

Haluan lähestyä kuntien perustehtävää kasvukeskuksen näkökulmasta. Kotikaupungissani Oulussa käsiteltiin juuri eilen kaupunginvaltuustossa välitilinpäätöstä. Mielenkiintoista oli todeta, että Oulun kaupungille on kertynyt valtionosuuksia viimevuotista enemmän. Verokehitys on ollut välitilinpäätöksen mukaan arvioiden mukainen, ja verotulojen ennustetaan kasvavan noin 2,5 prosenttia. Nämä kohtuullisen positiiviset näkymät eivät kuitenkaan poista massiivista investointitarvetta eivätkä helpota rajua palvelujen tarvetta. Ratkaisuna ei kuitenkaan toimi kuntien ja valtion välinen eipäs—juupas-keskustelu.

Haluan valaista yhdellä esimerkillä tilannetta, jossa myös kunnan omilla ratkaisuilla on vaikutusta palvelujen saatavuuteen. Oulun kaupungissa lasten päivähoito oli muutamia vuosia sitten maamme kalleimpien joukossa. Kaupungissa siirryttiin kuitenkin tilaaja—tuottaja-malliin, jossa palveluyksiköille annettiin vahvempi toiminnallinen ja taloudellinen vastuu. Rakenteellisten muutosten jälkeen Oulun kaupungin päivähoidon tulosyksikkö on saavuttanut laadullisen ja taloudellisen tehokkuuden. Hintatasossa on päästy valtakunnallisesti taloudellisimpien kuntien joukkoon.

Arvoisa puhemies! Olen erityisen iloinen, että Raimo Sailas avasi loppukesästä julkisen keskustelun subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Vaikka en hänen kanssaan olekaan kaikessa samaa mieltä, toivoisin, että meiltä päättäjiltä löytyisi rohkeutta ja myös ennakkoluulottomuutta kyseenalaistaa myös nykyisiä toimintatapoja. Tämä koskettaa myös lainsäädäntöä. Kuntien järjestämistaakkaa voidaan keventää niillä toimenpiteillä, joita Matti Vanhasen hallitus on ansiokkaasti aloittanut muun muassa peruspalveluohjelman kautta. Mielestäni palvelutuotanto on kestävällä pohjalla tulevaisuudessakin siten, että palveluketjuun otetaan rohkeasti mukaan yrityksiä ja järjestöjä. Toisaalta seudullisessa yhteistyössä on vielä pitkä matka edettävänä siihen pisteeseen, jossa juhlapuheet siirtyisivät käytäntöön.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksessä esille nostettuun hoitotakuukysymykseen haluan todeta vain, että kyseessä on laki, jonka tavoitteena on saada terveydenhuolto toimimaan ihmisten kannalta paremmin. Laki tasoittaa osaltaan niitä eroja, joita nykyisin on peruspalvelujen saatavuudessa. Mielestäni ihmisten tasa-arvoisuuden edistäminen on näiltä osin tavoittelemisen arvoista. Taloudelliset säästöt muun muassa hoidon odottamisesta aiheutuvien kustannuksien pienentyessä on mahdollista saavuttaa pidemmällä aikavälillä. Tähän ovat sitoutuneet hallituksen lisäksi myös eduskuntaryhmät nykyisestä oppositiosta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käydystä aika ajoin värikkäästäkin keskustelusta huolimatta olen vakuuttunut, että pääministeri Vanhasen johtama hallitus tulee jatkamaan vakaata kasvulinjaa sisältävää ja maltillista linjaa kuntataloudessa. Maltillinen linja antaa mahdollisuuden kestävälle kehitykselle kuntataloudessa seuraavalla alkavalla valtuustokaudella. Hallituksen harjoittamalla kuntapolitiikalla on jo lisätty vakautta ja ennustettavuutta kuntien taloussuunnitteluun. Kunnallisten peruspalvelujen turvaamisessa talous on merkittävin vaikuttava väline. Raha ja sen riittävyys mahdollistavat tarvittavat työntekijämäärät ja muut palvelujen tarjoamisessa tarvittavat hyödykkeet.

Viime vuosina kuntapäättäjät ovat joutuneet toimimaan hyvin huonosti ennustettavissa olosuhteissa. Seuraavan vuoden talousarvio on kyetty laatimaan kohtuullisen pitävästi, mutta kuntasuunnitelmavuosien osalta tilanne on ollut huomattavasti heikompi. Pitkän tähtäyksen suunnitteluun ei ole ollut mahdollisuuksia. Erityisen hankalaa se on ollut nimenomaan peruspalvelujen suhteen.

Nyt tilanne on muuttumassa. Erityisen lupaava, vakautta rakentava väline kuntien kannalta on valtion ja kuntien välinen peruspalvelusopimus. Sillä kirjautuvat ylös velvoitteet ja tulot sekä menot. Valtion ja kuntien välisen palveluja koskevan tarkastelun johtopäätöksenä voidaan toimintaa ohjata sellaisiin uudistuksiin, että kuntien taloudellisuutta ja tehokkuutta voidaan lisätä. Vakaus ja ennustettavuus ovat tervetulleita kunnallisen päätöksenteon turvaksi. Me kaikki tiedämme, että kunnallisten päättäjien asema ei ole helppo. Talous on ollut tiukkaa, ja se tulee olemaan sitä edelleen. Tuhlailuun ei ole varaa.

Tulevaisuuden kunnalliset palvelut tulee rakentaa maltilla kestävälle pohjalle. Elämme yhteiskunnassamme hitaan kasvun aikaa, ja silloin on tärkeää, ettemme kasvata kunnallista kakkua hallitsemattoman nopeasti. Maan hallitus on omalla toiminnallaan ja esimerkillään ohjannut ja muistuttanut kuntia vakauden tarpeellisuudesta.

Tämän välikysymyksen toteutusaika on mielestäni hyvä. Me pääsemme muistuttamaan myös niistä ihmisten arkeen liittyvistä positiivisista asioista, joita on jo toteutettu ja joita tullaan toteuttamaan, asioista, jotka liittyvät ihmisten perusturvaan ja turvallisuuteen. Lapsilisien toteutettu korotus sekä kotihoidon ja yksityisen hoitotuen tulevat korotukset ovat lapsiperheiden arjen kannalta tärkeitä asioita. Alimpien äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahojen korotus tulevat omalta osaltaan parantamaan ihmisten perusturvaa, (Ed. Kuoppa: Työttömyysturvan 9 sentin korotus ei merkitse mitään!) veteraanipaketista ja valtionosuuksien kasvattamisesta puhumattakaan. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että nyt valtio kantaa huolta tavallisista ihmisistä, sellaisista, jotka ovat perusturvan osalta olleet toisella sijalla.

Välikysymyksessään oppositio syyttää hallitusta kunnallisverotuottojen alenemisesta muun muassa hallitusohjelmaan kirjatun työllisyystavoitteen toteutumattomuudesta johtuen. Lisäksi se kysyy, miten hallitus aikoo turvata kuntien riittävän rahoituksen peruspalvelujen turvaamisessa. Opposition suurin ryhmittymä kokoomus esitteli ennen vaaleja oman ohjelmansa vaalikauden lisämenoihin, joihin se katsoi Suomessa olevan varaa. Tällöin kokoomus laski, että koko vaalikaudella on peruspalvelujen lisämenoihin varaa ainoastaan 181 miljoonaa euroa. Hallituksen antama talousarvioesitys ensi vuodelle antaa kuitenkin lähes saman ja koko vaalikaudelle kolminkertaisesti sen, mitä kokoomus voittaessaan vaalit olisi peruspalveluihin satsannut. On aika kohtuutonta väittää, että näillä peruspalveluihin kohdistuvilla lisäpanostuksilla hallitus on ajamassa kuntia ahdinkoon.

Arvoisa puhemies! Tälle puheenvuorolle varattu määräaika ei nyt anna mahdollisuutta siihen, että kävisin verotukseen ja valtionosuuksiin ja indeksitarkistuksiin liittyviä asioita lävitse. Niiden osalta viittaan niihin puheenvuoroihin, joita täällä on jo tänään pidetty. Tulevien vuosien kuntataloutta ovat hahmotelleet tämän maan parhaat asiantuntijat, (Puhemies koputtaa) henkilöt, joihin hallituspuolueet ovat aina luottaneet riippumatta siitä, mitkä puolueet hallituksessa ovat aina kulloinkin istuneet. Nykyiset, varsin vakaat ennusteet on laadittu yhdessä Kuntaliiton ja ministeriöiden asiantuntijoiden kanssa.

Uusien, parin viikon kuluttua olevien vaalien jälkeen valittavat kuntapäättäjät aloittavat työnsä ensi vuoden alussa. Heillä on tiedossa vakaammat ja kirkastuvammat (Puhemies koputtaa) kuntatalouden näkymät. Se antaa mahdollisuuden paremmin keskittyä myös kunnallisten palveluiden laadulliseen parantamiseen.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tavoitteet kuntatalouden vakauttamiseksi ja parantamiseksi näkyvät valtion budjettiesityksessä vuodelle 2005. Me keskustassa esitimme kuntasopimusta jo vuonna 1999 ja sen jälkeen peruspalveluohjelmaa, jolla turvataan korkeatasoisten palvelujen saatavuus koko maassa. Hallitus on valmistellut ensimmäisen peruspalveluohjelman hyvässä yhteistyössä valtion ja kuntasektorin kanssa. Vanhasen hallituksen valitsema linja lisää vakautta, pitkäjännitteisyyttä ja ennustettavuutta kuntatalouteen.

Kuntapolitiikan suunnanmuutos näkyy esityksissä, joilla kunnille korvataan täysimääräisesti valtion toimenpiteistä aiheutuneet ansiovero- ja yhtiöveromenetykset. Aikaisemmat hallitukset eivät korvanneet kuntien menetyksiä lupauksistaan huolimatta kuin osittain. Vuosina 2001—2003 indeksitarkistukset jopa puolitettiin.

Hallituksen linja näkyy valtionosuuksien määrässä. Niitä on lisätty 260 miljoonalla eurolla. Vakautta lisää myös lupaus maksaa kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämät rahat kunnille seuraavien neljän vuoden aikana. Korostan, että nämä kustannustenjaon tarkistuksen yhteydessä esille tulleet ja niin sanotut löytyneet rahat ovat edellisten hallitusten kunnilta pidättämiä rahoja. Lisäksi hallituksen keskeisiä lupauksia on olla laittamatta kunnille uusia velvoitteita ilman vastaavia voimavaroja. Tämä lisää kuntien mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuutta pidemmällä aikavälillä. Hallituksen toimenpiteiden ansiosta kuntatalous tulee vahvistumaan merkittävästi vuonna 2005. On laskettu, että viimeisten 13 vuoden aikana ainoastaan vuonna 2002 valtio on toimenpiteillään vahvistanut kuntataloutta yhtä voimakkaasti kuin ensi vuonna tehdään.

Vuoden 2006 alusta uudistetaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää. Sen tavoitteena on huomioida erilaisissa olosuhteissa olevien kuntien tila. Tässä järjestelmässä otetaan paremmin huomioon väestömuutoksista kärsivien kuntien asema. Tavoitteena on turvata sekä väestöä menettävien kuntien että väestöä lisäävien kuntien mahdollisuudet huolehtia entistä paremmin peruspalveluistaan.

Arvoisa herra puhemies! Kuntien taloutta rasittavat eniten terveydenhuolto, sosiaalimenot sekä sivistystoimi. Eräiden arvioiden mukaan terveydenhuolto on kannattavimmillaan 30 000 asukkaan, sosiaalitoimi 10 000 asukkaan ja vastaavasti sivistystoimi peräti niinkin pienessä kuin 1 000 asukkaan kokoisessa kunnassa. Taloustieteilijät ovat päätyneet näiden lukujen pohjalta suosittelemaan 8 000 asukkaan kokoista kuntaa. Tällaisia kuntia olikin viime vuonna Suomessa 135 kappaletta. Todellisuudessa kysymykselle kunnan ihannekoosta ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Ainut ja oikea vastaus on yhteistyö, joka on avainsana tulevaisuuteen. Seutuyhteistyö onkin 1990-luvulla voimakkaasti lisääntynyt. Kunnissa on huomattu, että ei ole enää järkevää yrittää selviytyä yksinään kaikista niistä tehtävistä ja velvoitteista, jotka lainsäädännöllisesti on kunnille asetettu. Tällä hetkellä yhteistyössä otetaan merkittäviä askeleita kuntapalvelujen ydinalueilla eli sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä opetuspalveluissa.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on tässäkin asiassa kaukokatseinen ja ottaa käyttöön vuosiksi 2005—2008 uuden, lakiin perustuvan harkinnanvaraisen avustusjärjestelmän, (Ed. Kuoppa: Se koskee ensi vaalikautta!) jolla tuetaan kuntien entistä laaja-alaisempaa yhteistyötä. Tässä on kysymys aivan uudesta asiasta. Kuntaliitosten rinnalle kehitetään järjestelmä tukemaan kuntien entistä laajempaa yhteistoimintaa, jolla voidaan lisätä taloudellisuutta ilman kuntaliitoksiin sisältyviä ongelmia.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpiteillä on kuntatalouteen saatu suunnanmuutos, ja se on lähtenyt nousuun, eli laiva on oikealla väylällä. Kulkua vain pitää jatkossa edelleen vahvistaa tällä väylällä. Uskon, että Vanhasen hallitus tekeekin näin.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua kunnallisten peruspalveluiden turvaamisesta, on kuin kuuntelisi kahta laulua. Hallituspuolueet valssaavat Kulkurin valssia, "linnoissa kreivien häät vietetään", ja oppositio laulaa Ryysyrantaa. Ehkäpä totuus on puolessavälissä.

Välikysymyksen aihe on valittu oikein siinä mielessä, että huoli kuntien peruspalveluista koskettaa meitä kaikkia riippumatta siitä, olemmeko oppositiossa vai hallituksessa. Rikkainkin meistä tarvitsee kuntien palveluja. Kuntatalouskeskustelua vaivaa tietynlainen poliittinen laulukilpailu. Toiset puhuvat tietyistä kunnista, joilla menee erittäin huonosti. Toiset taas kiinnittävät huomionsa ainoastaan menestyviin kuntiin. Vähiten hedelmällistä on keskustelu, missä puhutaan kaikista Suomen kunnista yhtenä pakettina, vaikka kunnissa on suuria eroja.

On turha etsiä jotakin yksittäistä pikaratkaisua, jolla ratkaistaisiin kuntien peruspalvelu- ja talousongelmat kertaheitolla. Sellaista ei ole olemassa. On hyödynnettävä laajaa keinovalikoimaa. Tähän työkalupakkiin kuuluvat myös ulkoistaminen, yksityistäminen ja teknologian tehokkaampi hyödyntäminen, vaikka joillekin nämä toimet ovat ideologisesti mahdottomia hyväksyä. Kuntien palvelurakennetta koskevat päätökset ja uusien toimintamallien kehittely edellyttävät valtuustoilta poliittista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, ja myös muutosvastarintaa on päättäjissä, äänestäjissä ja julkishallinnon työntekijöissäkin.

Olisi kohtalokas virhe syytää kuntiin vain vastikkeettomasti rahaa ja kuvitella, että kyse on vain rahasta. Totta kai on kysymys myös strategiasta, ja valtionosuuksia täytyy loppujen lopuksi jopa korvamerkitä, ellei edistystä tapahdu. On tosiasia, että kunnille kompensoidaan ansiotuloveroalennuksista ja yhteisöveromuutoksista aiheutuvat tulonmenetykset ensi vuonna. Edelliset valtiovarainministerit kevensivät verotusta kuntien piikkiin, kuten tiedämme. Tosin 2002 maksettiin kunnille pantattuja valtionosuuksia useammalta vuodelta ja näin saatiin sinä vuonna kuntien katteet per asukas näyttämään paremmilta. Nyt kuntatalous vahvistuu 250 miljoonalla eurolla, niin kuin täällä on todettu, enemmän kuin 13 vuoteen.

Peruspalvelubudjetti tuo ajan tasalla rahaa kuntien palveluihin. Tosin tuo myöhemmin tuleva 502 miljoonaa tulee neljän seuraavan vuoden aikana. Tästähän täällä on riidelty, on puhuttu pakkolainastakin. Totta kai me kaikki haluaisimme, että rahaa kunnille maksettaisiin etupainotteisemmin. Siihen ei ole nyt varaa. Jos jaksotusta voitaisiin aientaa, se helpottaisi ahdingossa olevia kuntia. Jos talouskasvu on kohtuullista ja valtiontalous elpyy, siten ehkä etupainotteisuuteen voisi olla mahdollisuutta tulevaisuudessa.

Täällä on paljon puhuttu siitä kurjuudesta, mitä kunnissa on esimerkiksi terveyskeskusjonoissa. Olen kiertänyt kunnallisvaalien merkeissä lukuisia kuntia ympäri maan. Kolikolla on kaksi puolta, ja se nimi on maallamuutto. Ennen se oli maaltamuutto. Nyt muutetaan syrjäkyliltä ja syrjäkunnista kasvukeskusten lähelle kasvukuntiin. Muuttotappiokuntien kurjuus pahenee, kun väestön ikääntyminen etenee vääjäämättömästi. Etenkin pienet 2 000—3 000 asukkaan kunnat ovat tiukoilla, mutta ei ole helppoa kasvukunnillakaan. On tarjottava päiväkodit, koulut, kaavoitus ja kunnallistekniikka. Veroeurot tulevat tietenkin viiveellä, mutta ihmiset ovat jo paikalla vaatimassa palveluja.

Arvoisa puhemies! Yhteistyötä kuntien välillä tulee lisätä. Voi olla, että tarvitaan kuntaliitoksiakin lisää, jos ihmiset niin haluavat, mutta totta kai yhteistyötä voi tehdä muutenkin, esimerkiksi terveydenhuollon sektorilla.

Hoitotakuu sinänsä on suuri haaste, mutta tehostamisen tarvetta on. Ainakin tulevaisuusvaliokunnan vieraina olleet lääkärit ja terveydenhoitopiirien edustajat olivat suhteellisen positiivisia sen suhteen, että hoitotakuu voidaan hoitaa, kun valtion lupaama raha tulee. Hoitotakuuhan ei sinänsä tuo lisää terveyspalveluja, kuten on todettu. Hoitojonoja puretaan toisesta päästä ja toisaalta otetaan käyttöön yhtenäiset kiireettömän hoidon kriteerit, jaetaan tehtäviä myös lääkäreiltä hoitajille ja järjestetään muutenkin työtapoja. Tietotekniikalla, kuten täällä on todettu, eri sairaanhoitopiirit yhdistetään samaan verkkoon ja voidaan helpottaa terveydenhuollon hoitamista. Sähköinen potilaskortti olisi jo suuri askel koko maassa. Näitä asioita selvittää muun eduskunnan ohella myös tulevaisuusvaliokunta, ja samalla siellä selvitetään myös tätä public—private-mallia.

Keskustelu kuntapalvelujen yksityistämisestä on tärkeää. On pidettävä mielessä, mikä on vain väline ja mikä on itsetarkoitus. Yksityistäminen ei ole itsetarkoitus vaan ainoastaan yksi osa kokonaisuutta, jossa halutaan varmistaa kuntalaisille laajat mahdollisuudet valita itse mieleisensä palvelut. Aiheellista on hyvissä ajoin punnita sekä riskit että mahdollisuudet, joita yksityistämiseen liittyy. Kun kunnissa siirretään tuotantoa yksityiseksi, yrittäjän on saatava ensinnäkin leipänsä (Puhemies koputtaa) itselleen ja työntekijöilleen ja myös kulut on saatava peitettyä ja voittoakin saatava. Eivät hoiva-alan yksityisyritykset ole ilmaisia, eivät edes puoli-ilmaisia. Yksityisten palvelujen edullisuutta on pohdittava tältäkin kannalta.

En millään usko, että yksityinen monopoli esimerkiksi terveyspalveluissa on parempi kuin julkinen monopoli. Pitkällä tähtäimellä on pelättävissä, että amerikkalaiset tai länsieurooppalaiset palvelumonopolit alkavat hoitaa terveyspalveluja Suomessa pikaravintoloiden hengessä: palkkaa 6 euroa tunnissa ja pätkätöitä. Eivät terveyspalvelutkaan ole millään tavalla suojassa globalisaatiolta.

Palvelujen käyttäjien kannalta on suuri ero kuitenkin siinä, meneekö kansalaisena ja asiakkaana (Puhemies koputtaa) hakemaan lainsäädännön turvaamia palveluja, mikä on siis sosiaalinen oikeus, vai meneekö rahalla ostamaan yksityiseltä palveluyritykseltä kuluttajana palveluja. Voi esimerkiksi käydä kysymässä USA:ssa yksityisiltä vakuutuksenottajilta näitä asioita. Koko hyvinvointivaltion perusta on juuri se, että kaikki saavat palveluja edullisesti ja laadukkaasti. Hallitseva arvo ei ole taloudellinen voitto. Tehokkuutta voidaan parantaa julkisella puolella ilman yksityistämistäkin ...

Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Sanon vielä lopuksi, että taloudellisen voiton ajatusmaailma on näkynyt kylmissä ekonomistien puheissa. Eikö kukaan huomaa, että eläkkeelle jäävät ihmiset ovat myös veronmaksajia ja kuluttajia eivätkä pelkästään sosiaalipalveluiden menojen lisääjiä?

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymys sinänsä on aiheellinen, koska useat kunnat ovat kärsineet lähivuosina suurista taloudellisista ongelmista. Erityisesti pienet kunnat ovat joutuneet ahtaalle, kun talous on ollut huonossa kunnossa ja palveluvelvoitteet olisi kuitenkin täytettävä. Kuntien tulevaisuus ei kuitenkaan näytä niin toivottomalta kuin välikysymyksessä ennustetaan. Kuntatalouden näkymät ovat nyt olennaisesti paremmat kuin viime vuonna. Suomen talous on kääntynyt kasvuun, ja tämä tulee vaikuttamaan positiivisesti myös kuntien talouteen. Uusien arvioiden mukaan talouden kasvu tulee nousemaan lähelle 3:a prosenttia ja työttömyys vähentyy jonkin verran viime vuodesta. Kuntatalous tulee tasapainottumaan. Tosin se vaatii myös oikean suuntaisia toimia taakseen.

Välikysymyksessä annettiin myös kyytiä hallituksen työllisyystavoitteelle. Välikysymyksessä todetaan, että hyvinvointipalvelut ovat uhattuina, sillä hallituksen työllisyystavoite ei näytä toteutuvan. Edellä mainittu on täysin totta, ja myös sosialidemokraatit ymmärtävät täysin sen, että työllisyysasteen nousu on välttämätöntä, jos hyvinvointiyhteiskunta aiotaan säilyttää. Työllistavoitteessa ei ole edetty odotusten mukaisesti. Kuitenkin talouskasvu näyttää nyt lähtevän kasvuun, ja tämä tulee näkymään varmasti myös työllisyysasteen nousussa.

Sosialidemokraattien tavoite korkeasta työllisyysasteesta on yleensä tuottanut tulosta aikaisemmin. 1990-luvun puolivälin jälkeen Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana Suomeen on luotu 300 000 uutta työpaikkaa ja työttömyys on alentunut voimakkaasti. Väestön ikärakenteesta johtuva työllisyysasteen kasvun pysähtyminen ei ole jäänyt sosialidemokraateilta huomaamatta, ja tämä nähdään vakavana ongelmana.

Hallitus onkin tällä vaalikaudella erittäin sitoutunut työllisyysasteen nousuun. Keskeisiä tutkimus- ja kehittämismäärärahoja on lisätty 123 miljoonalla eurolla, palveluyritysten kasvua on tuettu ostovoimaa parantavilla veronkevennyksillä, aikuisten osaamistason nousuun on panostettu Nosto-ohjelman kautta, työn verotusta keventämällä on myös tähdätty työllisyysasteen nousuun. Jos opposition puolella on joitain poppakonsteja työllisyysasteen nostamiseksi, otamme niitä varmasti mielellämme vastaan. On kuitenkin vaikea nähdä, että vallitsevassa tilanteessa löytyisi mitään taikakeinoja, joilla työllisyysaste saataisiin nopeasti nousuun.

Arvoisa puhemies! Myös kuntien kannalta olisi tärkeää, että tulopoliittinen kokonaisratkaisu saataisiin aikaan. Hallitus on omalla toiminnallaan tehnyt selväksi, että työllisyysasteen nousuun tähtäävä kokonaisratkaisu toisi vakautta koko maan talouteen ja olisi siten edullinen. Vetoan työnantajiin, että työnantajapuoli kantaisi myös vastuuta koko maan talouden kehityksestä ja olisi valmis aloittamaan neuvottelut.

Valtion ja kuntien kireisiin suhteisiin on tulossa helpotusta uusien toimintatapojen kautta. Ensimmäinen peruspalveluohjelma valmistui viime keväänä, ja se hyväksyttiin osana valtiontalouden kehyspäätöstä. Kuntien tehtäviä, velvoitteita ja taloutta katsotaan nykyään kokonaisuutena. Tämä on todellinen edistysaskel. Kuntien tulopohjaa vahvistetaan monin tavoin, samalla kun on sovittu merkittävistä uudistuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetustoimessa.

Valtion vuoden 2005 talousarviossa kohennetaan kuntien taloudellista asemaa huomattavilla toimenpiteillä. Talousarviossa korostuu se, että kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin osoitetaan lisää resursseja valtionosuuksia korottamalla. Valtionosuuksia lisätään erityisesti Kansalliseen terveyshankkeeseen ja Sosiaalialan kehittämishankkeen toimeenpanoon. Näitä talousarviossa esitettyjä panostuksia ei voi missään nimessä vähätellä.

Arvoisa puhemies! Jos haluamme tulevaisuudessakin säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan, kuntien palvelurakenteeseen tarvitaan varmasti muutoksia. Kuntien on edelleen pystyttävä tarjoamaan kuntalaisille laadukkaita palveluita tasapuolisesti. Seutuyhteistyö on varmasti yksi ratkaisu tähän. Yhteistyökohteita on etsittävä avoimin silmin uusilta alueilta. Tämä on ainoa keino, jolla myös pienissä kunnissa voidaan tarjota kuntalaisille hyvinvointipalveluita tulevaisuudessa. Kuntien talouden tasapaino yleensä edellyttää sitä, että otamme nyt hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä hengähdystauon, jotta voimme hoitaa hyvin sen, mitä olemme luvanneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tehokkuutta voisi parantaa ja etteikö palveluiden rakennetta voisi kehittää.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kysyä hallituspuolueiden edustajilta, minkälaiset ohjeet he antavat kunnille siitä, millä rahalla hoitojonot puretaan. Jonojen purkuhan maksaa 130 miljoonaa euroa, ja kunnat ovat ilmoittaneet, että niillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Seuraavana vuonna jo on tietysti terveydenhuolto halvempaa, kun jono on purettu. Ensi vuodeksi siis noin ...

Se liittyy ed. Seppälän puheenvuoroon. Kysymys ed. Seppälälle: Miten rahoitetaan siis hoitojonojen purku kunnissa? Joutuvatko kunnat siis nostamaan veroäyriä, ottamaan lisää velkaa vai myymään jotain omaisuutta?

Arto Seppälä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei varmaankaan tarvitse nostaa veroäyriä tämän ratkaisun takia, koska sosiaali- ja terveystoimihan saa nimenomaan tässä lisää valtionosuuksia. Kunnassa vaan pitää asiat järjestellä uudelleen ja priorisoida tarkasti, kuinka hoidetaan hoitotakuujärjestelmä. Niin kuin on todettukin tässä hallituksen ohjelmassa ja näissä, mitä on käsitelty muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, alkuvaiheessa hoitotakuujärjestelmä tulee maksamaan, mutta se antaa takaisin myöhemmin. Se raha löytyy kyllä kunnissa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Huoli kunnallisten peruspalvelujen turvaamisesta on puhuttanut tänään täällä eduskunnassa. Huoli on monelle kansanedustajalle aito, samoin kuntapäättäjälle.

Kuntien toimintojen kustannustason nousu ensi vuonna ja tulevaisuudessa on hallituksen arvioimaa 4 prosenttia paljon korkeampi. Sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Esimerkiksi terveydenhuollon kustannusten nousuksi ennustetaan 7—10 prosenttia, ja erikoissairaanhoidon kustannusten nousun hurjin ennuste on jopa 15 prosenttia. Tästä syystä onkin suuresti ihmeteltävä, miksi hallitus suhtautuu asiaan kovin välinpitämättömästi ja muun muassa lykkää kunnille kuuluvien eurojen maksamista säästölain turvin.

Olemme kuulleet monia hyviä esimerkkejä siitä, mihin rahaa tulisi olla enemmän kuin on suunniteltu. Mainitsen itsekin tässä niistä muutaman.

Vanhusten kotona asuminen: Yksi iso kehitettävä asia tässä kotona asumisen tukemisessa on kotiin annettavat palvelut. Kotona asuminen riittävän avun turvin on keskeinen ikääntymispoliittinen tavoite. Ohjelmia ja suosituksia, jotka tätä korostavat, on monia, muun muassa hallitusohjelma korostaa tätä asiaa. Tilastotietoja on siitä, miten kodinhoitoavun kattavuus suhteessa 70 vuotta täyttäneeseen väestöön on vähentynyt koko 1990-luvun, vaikka koko ajan on ollut tavoitteena kotona annettavan avun lisääminen ja pitkäaikaisen laitoshoidon vähentäminen. Kehityksen vauhdittajana on tietenkin ollut lama, mutta laman jälkeenkään näiden palvelujen kattavuus ei ole noussut lähellekään 1990-luvun alun tasoa. Kotiin annettava apu on muuttanut myös muotoaan. On siirrytty kodinhoidosta hoitoon kotona.

Niukkojen resurssien vallitessa on tietenkin oikein, että palvelut kohdennetaan niitä eniten tarvitseville, mutta jos palvelun ulottuville tullaan vasta kovin myöhään, silloin kun toimintakyvyn kohottamiseksi ei ole paljon tehtävissä, niin onko se todella aitoa kotona asumisen tukemista? Samaan aikaan ikäihmisten tarpeet eivät ole muuttuneet. Sekä toimintakyvyn että ikäihmisten omia toiveita kotiin annettavalle avulle kartoittava tutkimus korostaa sitä, että apua tarvitaan nimenomaan arjen askareisiin, ei pelkästään sairaanhoitoa.

Jos rahaa aina vain kotiin vietävistä palveluista vähennetään, niin kuka huomaa vanhuksen toimintakyvyn heikkenemisen ja miten varmistetaan, että ne, jotka palveluista hyötyisivät, myös saisivat palveluja riittävän ajoissa? Jos vanhus riittävän varhaisessa vaiheessa pääsisi avun ulottuville, niin kotona asuminen mahdollistuisi vielä pitkään. Toimintakyvyn laskuun pitää puuttua varhain. Nykyiset palveluiden määrälliset lukemat ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedetään ikäihmisten tarpeista. Tutkimusten mukaan säännöllisen avun tarve alkaa noin 76-vuotiaana ja 25—30 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä tarvitsee apua pärjätäkseen kotona. Ongelma tässä tietysti on se, että varhaisen puuttumisen säästöjä on vaikea ennakoida ja osoittaa euroissa.

Olen kaiken kaikkiaan iloinen siitä, että myös muuhun ennalta ehkäisevään työhön on peräänkuulutettu tänä iltana resursseja. Se onkin ainoa keino ehkäistä terveydenhuollon menojen kasvua. Tietenkin ennalta ehkäisevässä työssäkin on se ongelma, ettei sitä kauhean helposti pysty muuttamaan rahaksi ja siten edistämään siihen satsaamista.

Tässä kuitenkin yksi konkreettinen laskelma: Vanhusten kaatumisten seurauksena aiheutuu 7 000 lonkkamurtumaa vuodessa. Ensimmäinen vuosi maksaa yhteiskunnalle 20 000 euroa, joten yhden vuoden kustannukset ovat 140 miljoonaa euroa, ja huomioikaa: ensimmäinen vuosi maksaa tämän verran. Usein käy jopa niin, että kotona selvinnyt ja toimeen tuleva vanhus joutuukin sen jälkeen, kun lonkkamurtuma tulee, pitkäaikaiseen laitoshoitoon. On jopa sellaisia henkilöitä, jotka eivät sitten enää laitoksesta kotiin pääse. Kun miettii, mitä esimerkiksi tällä ensimmäisen vuoden hoitorahalla, 140 miljoonalla eurolla, voitaisiin saada ennalta ehkäisevään työhön, sillä saataisiin apuvälineitä, kodinmuutostöitä, katujen hiekoitusta jne.

Arvoisa herra puhemies! Muita rahantarpeita mainitakseni: omaishoitajien tukeminen, työttömien terveydenhuolto, opetusryhmien koon pienentäminen, tukiopetuksen ja oppilashuollon palvelujen lisääminen. Nämä ovat vain esimerkkejä niistä palveluista, joihin satsaamalla säästetään rahaa pitkällä juoksulla. Nyt kun näistä kaikista joudutaan entisestäänkin vähentämään, kostautuu se yhä kasvavina rahantarpeina tulevaisuudessa.

Arvoisa herra puhemies! Esitän nyt kysymyksen uudelleen: Miksi ihmeessä kunnille kuuluvien rahojen maksua siirretään nyt, kun olisi niiden tarve?

Tässä en voi olla puuttumatta käytyyn keskusteluun hoitotakuusta. On valitettava tosiasia, että hoitotakuu tulee maksamaan kunnille hyvin paljon ja siihen tarvitaan sitä omavastuuosuutta huolimatta siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö antaa lisää valtionosuuksia ja hankerahoja. On vain ajan kysymys, milloin se todellinen ongelmatiikka tulee näkyviin kunnissa. Nyt siitä on vain ennakkoja.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ylen juuri tänään julkistaman tutkimuksen mukaan 64 kuntaa oman ilmoituksensa mukaan on nostamassa veroprosenttia. Neljässä kunnassa veroprosentti on nousemassa peräti 20:een. Tämä jos mikä mielestäni, että jo ennen kunnallisvaaleja suuri määrä kuntia ilmoittaa suurista veroprosenttien korotuksista, osoittaa selvästi sen, että kunnissa on todella taloudellinen ahdinko.

Tätä keskustelua kuunnellessa mielenkiintoista on ollut havaita se, että monet kansanedustajat, jotka ovat myös omissa kunnissaan valtuutettuina, puhuvat täällä siitä, kuinka hyvät näkymät kunnilla on ja kuinka hyvin kunnat tulevat pärjäämään tulevaisuudessa. Sitten kun kuuntelee näitä samoja ihmisiä kuntakentällä, niin suorastaan tulee kyynel silmään, kun kuuntelee sitä valitusta, kuinka joudutaan leikkaamaan ja supistamaan kuntien taloutta ja kuinka suuressa ahdingossa kunta on. Siinä tosiaan tulee kuuntelijalle kyynel silmään, ja täällä sitten kaikki kunta-asiat ovat erinomaisessa kunnossa ja aurinko paistaa suorastaan tulevana vuonna kunnille taloudellisessa mielessä.

Mielestäni tämä 502 miljoonaa euroa, joka nyt jaetaan niin, että se maksetaan vasta takapainotteisesti kunnille, vuonna 2008 viimeinen osa, tulisi maksaa kunnille voimassa olevan lain mukaisesti vuonna 2005 kokonaisuudessaan.

Aamulehdessä olleen tiedon mukaan Tampereen kaupunki saisi tästä 502 miljoonan euron erästä rästissä olevia valtionosuuksia 20 miljoonaa euroa. Lain mukaan kuuluvat valtionosuudet ovat siis 20 miljoonaa euroa ensi vuonna Tampereen kaupungille, mutta nyt, kun sitä leikataan, kaupunki on saamassa vain 4 miljoonaa euroa tästä summasta. Eli Tampereelta otetaan pakkolainaa 16 miljoonaa euroa. Hoitotakuu maksaa Tampereelle 9 miljoonaa euroa. Eli tämä rästisumma, mikä nyt ollaan maksamassa, ei kata alkuunkaan edes hoitotakuun aiheuttamaa lisäkulua. On tietenkin selvää, että Tampere ei ole taloudellisessa mielessä kaikista heikoimmassa asemassa oleva kunta, mutta kuitenkin sielläkin suunnitellaan rajuja supistustoimia, säästötoimia, ja säästötoimethan koskettavat lähinnä palveluja.

Täällä on esitetty uusia toimintamalleja ja palvelujen yksityistämisiä, mutta kun näistä toimintamalleista kerrotaan, että kilpailutetaan, niin minun mielestäni tämä toimintamalli — muun muassa kuntaministeri Manniselle haluan todeta — ei ole mikään uusi. Suomessahan oli tämmöinen huutolaisjärjestelmä jo aikaisemmin, jolloin köyhät huudettiin kunnanmäellä, ja kuka teki halvimman tarjouksen, sai tämän köyhän hoitoonsa.

Itse asiassa tässä kilpailuttamisessa on vähän sama systeemi. Yritykset kilpailevat palveluista, joita ne tarjoavat kunnille, ja se, joka tarjoaa halvimmalla palvelut, yleensä saa ne palvelut sitten. Mielestäni tässä on aika suuri tämmöinen moraalinen kysymys sitten, miten valvotaan palvelujen laatua. Esimerkiksi kun täällä Helsingissä on kilpailutettu vammaisten kuljetuspalvelut ja saatu edullisesti palvelut, mutta kumminkaan palvelut eivät pelaa, niin sitten tämä ostaja ei olekaan valmis tunnustamaan sitä, että on tullut tehtyä virhe, ja siirtämään palvelua esimerkiksi uudelle yritykselle tai kilpailuttamaan uudestaan ja hakemaan sellaisen palveluntarjoajan, joka pitää sopimuksista kiinni.

Minun mielestäni tässä on todella suuri vaara, koska esimerkiksi lääninhallituksissa ei ole riittävästi henkilöstöä, joka valvoisi näitten palvelujen laatua, että ne todella pysyvät korkealuokkaisina. Kun kunta on itse ostajana, niin minä epäilen, että hyvin monessa kohdin kunnan edustajat pistävät silmänsä kiinni ja katsovat sormiensa lävitse niitä puutteita, mikä näissä palveluissa on, koska he saavat ne halvalla ja edullisesti. Näin ollen pidän kunnallisten palvelujen suhteen suurena uhkana tätä yltiöpäistä kilpailuttamista, mitä täällä nyt vaaditaan. Näin ollen olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuntien tulee järjestää peruspalvelut oman palvelujärjestelmänsä kautta ja omana työnä.

Sitten täällä on puhuttu myös näistä veronalennuksista, että veronalennukset lisäävät työllisyyttä. Mielestäni kyllä, jos tämä 502 miljoonaa euroa maksettaisiin kunnille valtionosuutena, työllisyys parantuisi huomattavasti enemmän kuin niillä tulevilla veronalennuksilla, joita hallitus suunnittelee tupon yhteyteen. Siitä olen aivan ehdottoman varma. Työllisyys parantuisi enemmän. Kunnilla olisi mahdollisuus palkata henkilöstöä, ja kunnilla olisi myös mahdollisuus investoida silloin, jos tämä raha kunnille annettaisiin.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvoisa kuntaministeri Manninen, olen tietysti iloinen, että olette täällä vielä, koska ajattelin mainita, että muistan, että olimme samassa valtionhallinnon kehittämisseminaarissa elokuun lopussa Munkkiniemessä ja te mainitsitte, että te uskotte kaaosteoriaan. Puhuttiin Pääkaupunkiseudun hallinnon kehittämisestä, ja luulen, että ymmärrän teidän ajattelutapaanne hieman paremmin nyt, kun näen, miten hallitus toimii esimerkiksi hoitotakuukysymyksessä. Ehkäpä se on omaksunut teidän kaaosteorianne, ja ymmärrän, että sillä tarkoitetaan sitä, että pyritään luomaan tällaisia sysäyksiä ja impulsseja rakenteellisiin muutoksiin, ja tämähän on tietysti aivan oikein.

Asian tekee vain ongelmalliseksi se, että todellisessa elämässä, esimerkiksi kuntien arkipäivässä, näiden muutosten toteuttaminen tietysti on hitaampaa ja on kaikenlaista muutosvastarintaa, jolloin näitä muutoksia, joita te haluatte nähdä, ei todellakaan saada ehkä niillä resursseilla aikaiseksi. Niinpä koko oppositio varmaan on samaa mieltä tänä iltana siitä, että me emme hyväksy tätä valtion kunnilta ottamaa pakkolainaa, ja meillä on erilaisia ehdotuksia siitä, kuinka nämä rahat pitäisi palauttaa kunnille. Vihreät ovat jättäneet rinnakkaisaloitteen, jossa esitetään, että kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämät valtionosuuksien lisäykset tehtäisiin etupainotetusti niin, että ne tapahtuisivat ensi vuonna ja sitä seuraavana, jotka tulevat olemaan kunnille erityisen tiukkoja vuosia.

Periaatteessa hoitotakuu on aivan erinomainen idea, koska siinähän käännetään koko näkökulma päinvastoin. Täälläkin eräät kollegat ovat peräänkuuluttaneet sitä, että puhuisimme vähemmän järjestelmistä ja rakenteista ja puhuisimme enemmän kuntalaisista ja heidän tarpeistaan. Hoitotakuu on tietenkin siitä vallankumouksellinen ajatus, että se todellakin tuo sen kansalaisen, kuntalaisen, tarpeet etusijalle ja velvoittaa viranomaisia takaamaan tietyt palvelut tietyssä määräajassa. Uskon, että tätä samaa ajattelutapaa sinällään voitaisiin soveltaa laajemminkin hallinnossa. Meillä on esimerkiksi hallintolaki, jossa ei ole lainkaan mitään määräaikoja sille, miten nopeasti kansalaisten tai yhteisöjen esiin ottamat asiat tulee hallinnossa ratkaista. Veikkaan, että tämä hoitotakuuajattelu tulee leviämään muillekin hallinnonaloille, ja pidän tätä hyvänä, mutta korostan, että silloin on huolehdittava siitä, että siirtymävaiheessa on riittävät resurssit.

Jos ottaisin toisen esimerkin, niin voisin mainita, että ensi vuoden budjetista puuttuu yhdeksän tuomarinviran perustaminen. Tämä olisi välttämätöntä, jos haluttaisiin todellakin toteuttaa se laajasti esitetty toive, että esimerkiksi erilaisten maankäyttöön liittyvien valitusten käsittelyt saataisiin nopeasti vietyä läpi niin, että yhteiskunnallisesti merkittävät hankkeet eivät myöhästyisi näiden valitusten takia.

Arvoisa puhemies! Päivän sana on varmasti ylikunnallisuus. Päivän sana on myös ennaltaehkäisy, jota on täällä esimerkiksi ed. Brax vihreiden ryhmäpuheenvuorossa, mutta myöskin äsken ed. Risikko monilla tarpeellisilla esimerkeillä kuvannut. Ennaltaehkäisystä ja ylikunnalliseen toimintaan kannustamisesta haluaisin kysyä teiltä, ministeri Manninen, olisiko sittenkin luotavissa sellainen valtionosuusjärjestelmä, joka kannustaisi näihin molempiin tavoitteisiin. Ymmärrän, että tarvitaan keppiä, mutta varmasti ennen kaikkea tarvitaan porkkanoita eli kannustimia sille, että esimerkiksi valtionosuusjärjestelmä nyt, kun sitä uudistetaan, rakennettaisiin sillä tavalla, että kunnille tulisi houkuttelevaksi ja kiinnostavaksi tehdä ne satsaukset esimerkiksi lonkkaleikkausten ehkäisemiseen hiekoittamalla kadut kunnolla, jotka sitten säästäisivät rahaa. Mietin sitä, eikö olisi mahdollista, että luotaisiin tällaisia indikaattoreita siitä, mikä olisi hyvä valtionosuusjärjestelmä, joka todellakin kannustaisi tämmöiseen toimintaan, aivan samalla tavalla kuin pitäisi kaikin tavoin kannustaa kuntia miettimään, miten ne voisivat ylikunnallisesti järjestää tiettyjä toimintojaan.

Arvoisa puhemies! Tässäkään en usko, että kaaosteoria toimii kaikkein parhaiten, koska on selvää, että kuntien pitäisi pystyä yhdessä miettimään, mitä niiden pitäisi yhdessä tehdä, mitä ne voisivat yhdessä tehdä paremmin kuin erillään. Jos ei ole ideaa siitä, mitä ne toiminnot olisivat, joita viedään ylikunnalliselle tasolle, niin mitkään rakenteelliset muutokset, mitkään Pääkaupunkiseudun hallintouudistukset, mitkään kuntaliittymät eivät varmasti auta, vaan tarvitaan järkeviä, fiksuja kannustimia.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on kuljettu todella laidasta laitaan. On väitetty, että kunnilla menee hyvin ja ensi vuonna vielä paremmin ja sen jälkeen vallan loistavasti. Toisaalta on väitetty, että kunnilla menee todella surkeasti nyt ja vielä surkeammin ensi vuonna ja sitten tulee maailmanloppu jo viimeistään vuonna 2006.

Varmaankin niin on, että kunnat sopeutuvat kehitykseen ja tilanteeseen. Pakko niiden on sopeutua. Siitä sopeutumisesta vain kärsivät ne ihmiset, jotka elävät kunnallisten palvelujen varassa. Heitä eivät ole hyväosaiset, työssäolevat useinkaan, koska heillä on työterveyshuolto, heillä on erilaiset edut ja setelit käytössään ja myös varaa usein ostaa ne palvelut, joista kunnat joutuvat luopumaan. Edessä näyttäisi kuitenkin olevan aika tiukat ajat, jos nyt ei tiukkuutta välttämättä olekaan kaikkialla.

Tänään on tullut uutta, ajankohtaista tietoa kuntien tilanteesta ja näkymistä. Aikaisemmassa puheenvuorossani totesin tämän uutisen, joka oli tänään Keskisuomalaisen etusivulla, jossa Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan, Laukaan ja Muuramen, kaupungin ja kolmen kunnan, johtajat ilmoittavat, että he esittävät pian veronkorotusta. Kaikissa näissä kunnissa tuloveroprosentti nyt on 18,5. He toteavat, että tulevat esittämään sitä nostettavaksi 19,5 prosenttiin, mutta kaikki toteavat, että sekään ei riitä. Verojen korotus on ajankohtaista, kun muut vaihtoehdot, kuten palvelurakenne, on kokonaan perattu, toteaa Muuramen kunnanjohtaja Pauli Autio. Eli ensin käydään koko palvelurakenne läpi ja sen jälkeen tulee vielä korotus verotukseen. On selvää, että palvelurakenteen uudistaminen voi tarkoittaa hallinnollista uudelleenajattelua, ulkoistamista ja yksityistämistä jne., mutta kyllä se valitettavasti monessa tapauksessa myös merkitsee jopa tällaisten kuntien kuin Jyväskylän seudun, sinänsä vauraiden, kasvavien ja nopeasti kehittyvien kuntien, palvelujen heikentämistä. Tällä seudulla on esimerkiksi paljon opiskelijoita, lapsiperheitä ja myös työttömyys on 15—20 prosentin välillä. Se ei ole lainkaan helpottanut, vaan päinvastoin, nytkin Vanhasen hallituksen aikana kehitys on mennyt huonompaan suuntaan tuolla seudulla. Voi kysyä, mitä on esimerkiksi Keski-Suomessa muualla, kun keskusseutu joutuu ajautumaan tällaiseen tilanteeseen, että palveluja ajetaan alas ja verotusta kiristetään tuntuvasti. Mikä onkaan sitten tilanne esimerkiksi ministeri Pekkarisen syntymäkunnassa, Kinnulassa, ja jossakin muualla maakunnassa? Sitä voi vain pelonsekaisin tuntein ajatella.

Herra puhemies! Äsken televisiouutisissa kerrottiin, että Yleisradion TV-uutiset olivat tehneet selvityksen kuntien suunnitelmista verotuksen suhteen ja tulos oli se, että kyselyyn oli vastannut 284 kuntaa ja niistä 64 kertoi nostavansa ensi vuonna kunnallisveroprosenttia. Siis kunnallisvaalit ovat nyt, ja heti vaalien jälkeen näissä 64 kunnassa näistä 284:sta on edessä kunnallisveroprosentin nosto. Lähes puolet kunnista ei ole tähän kyselyyn vastannut, joten sieltä voi löytyä huomattava määrä niitä, jotka ovat samoissa aikeissa. Ovatko nämä korottamassa tuloveroprosenttiaan vain ilkeyttään? Minä en sitä usko, vaan kyllä on todella vakavat näkymät edessä tällä hetkellä jo ensi vuottakin ajatellen, ja siksi ollaan nostamassa veroprosenttia. Kun muistetaan, että tuo kunnallisvero on jakovero, joka iskee pienehköihin tuloihin yhtä raskaasti kuin suuriin tuloihin, niin tämä on erityisesti keskituloisille ankeaa tietoa ja luettavaa. Kun hallitus on valinnut sen linjan, että valtion tuloverotusta kevennetään ja sitten kun se on tasainen kaikissa tuloluokissa, prosentuaalisesti tasainen, ainakin on näin aina kerrottu, silloin se merkitsee sitä, että voi sanoa, että me hyvätuloiset saamme kyllä reippaat veronkevennykset valtion tuloverotuksessa. Mutta nämä pienituloiset palkansaajat, viljelijät ja muut yrittävät ihmiset kunnissa ja jopa pienehköä eläkettä saavat joutuvat kuntaveron osalta kiristyksen kohteeksi. Hyvätuloiset saavat mittavat kevennykset, mutta pienituloiset ja erityisesti keskituloiset joutuvat maksamaan sitäkin raskaamman verotaakan. Tämä on se peruslinja, joka oli Lipposen hallituksella, ja ikävä kyllä, se on nyt keskustajohtoisella Vanhasen hallituksella käytössä aivan samassa muodossa, ja on hämmästyttävää ja tuomittavaa, että se näin menee.

Herra puhemies! Tässä televisiouutisten kyselyssä ilmenee, että kun tänä vuonna 20 prosentin maaginen kunnallisveroprosentti on Pelkosenniemen kunnassa, niin ensi vuonna se on näiden tietojen mukaan Keminmaalla, Korpilahdella, Kruunupyyssä ja mahdollisesti myös Sodankylässä ja Karjaalla eli viisi uutta kuntaa eri puolilta maata tulee mukaan 20 prosentin kerhoon. Se on aikamoinen osuus pienistä tuloista jossakin Keminmaalla ja nyt jo Pelkosenniemellä. No, ehkäpä keskustan kunniapuheenjohtaja — vai onko hän vielä kunniapuheenjohtaja — Paavo Väyrynen sitten Keminmaan tulevana valtuutettuna, jos keminmaalaiset hänet äänestävät valtuustoon, hoitaa asiat niin, että ei näin tapahdu tai että voivat vuoden päästä alentaa tuota 20 prosentin rajaa. Mutta leikki sikseen, tämä on vakava kysymys.

Kun kunnallisverossa 20 prosentin raja rikkoontuu, niin se on kyllä jo sellainen hätähuuto, että voidaan kysyä, kun alhaisin veroprosentti sitten näyttää olevan Maskussa 16,25 eikä sitä olla korottamassa, ovatko suomalaiset asuinpaikastaan riippumatta tasavertaisessa asemassa asuinkunnastaan riippumatta. Vielä on niin, että niissä kunnissa, joissa on tämä 20 prosentin tuloveroprosentti ensi vuonna mahdollisesti, palvelut ovat heikoimmat, maksut ovat korkeimmat ja kehitys kaikin puolin on tästä onnettomasta aluepolitiikastakin johtuen kaikkein heikoin. Eli erot ovat ryöstäytymässä maassa niin, että tämä on huolestuttava kehitys. Mielestäni jossakin vaiheessa jo hyvin pian pitäisi eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkia, täyttyykö tässä tilanteessa enää Suomen perustuslain henki ja kirjain kansalaisten tasavertaisuuden suhteen.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen seurannut tätä välikysymyskeskustelua nyt muutaman tunnin, ja minulle tuli mieleen kansakoulusta — kuulun vielä siihen sukupolveen, joka luki Vänrikki Stoolia — kun eräässä runossa sanotaan: "von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen". Minulla on ollut se käsitys, että yhdistynyt oppositio teki vakavassa mielessä välikysymyksen. Täällä on pitkän aikaa ollut se tilanne, että välikysymyksen allekirjoittajajoukosta on ollut paikalla kolme tai pikkusen enemmän, nyt näyttää olevan neljä, viisi, kuusi, (Ed. Korhonen: Parempaan suuntaan!) — parempaan suuntaan ollaan menossa, enemmän on ollut pääsääntöisesti paikalla hallituspuolueiden edustajia ja ministereitä. — Olen ollut itse eduskunnassa vasta lyhyen aikaa, mutta minulla on se käsitys, että välikysymys on tarkoitettu vakavasti otettavaksi asiaksi, johon vakavasti valmistaudutaan, ja sillä on tietty tarkoitus. Minusta tämä illan keskustelu kertoo sen, mikä tämän välikysymyksen ajoittamisen päätarkoitus oli. Kyllä välikysymystä kannattaisi olla, jos kerran on sen porukalla allekirjoittanut, myös puolustamassa ja keskustelemassa. Hallituspuolueiden edustajat ja, niin kuin olemme huomanneet, kuntaministeri on ollut lähes koko ajan ja peruspalveluministeri, niin että kyllä tämä nyt kertoo vähän tästä tilanteesta, mistä tässä välikysymyksessä oli kysymys.

Herra puhemies! Tähän välikysymykseen liittyen kahteen kohtaan vain puutun. Haluan nostaa esille hyvin myönteisen asian, minkä välikysymyksen esittäjät ottivat kysymyksen johdanto-osassa. He totesivat, että kuntien itsehallinnollinen asema on meidän maassamme tärkeä arvo niin kansalaisille kuin kuntien päättäjillekin. Näinhän se on. Tähän on hyvä yhtyä. Kunnallinen itsehallintojärjestelmämme ja kunnallinen demokratiamme on lähtökohdiltaan kansainvälisestikin ottaen esimerkiksi kelpaava. Se on suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä, siitä me pidämme kiinni.

Herra puhemies! Toinen asiakokonaisuus, jonka haluan ottaa esille ja josta on puhuttu kohtuullisen vähän — se ei ole ensisijaisesti rakenteellinen ja määrärahakysymys, vaikka on niitäkin — on kasvava pahoinvointi ja turvattomuus. Se näkyy lapsissa, nuorissa, se näkyy perheissä, yksin asuvissa ja enenevässä määrin vanhuksissa. Sen vaikutukset tuntuvat välittömästi ja konkreettisimmin juuri kunnissa. Se, miten näihin asioihin pystymme sekä ennaltaehkäisevästi että oireita hoitamalla puuttumaan, näkyy välittömästi kuntien taloudessa. Se näkyy sosiaalitoimessa, terveystoimessa, asuntotoimessa, sivistystoimessa, se näkyy päivähoidossa, teknisessä toimessa, miltei kaikkialla. Ja kun me siihen pystymme vaikuttamaan, se näkyy myös kunnan tuloksessa siellä viivan alla. On mieluista todeta, että hallitus on ensi vuoden budjettiesityksessään moniin näihin perusasioihin myös puuttunut. (Ed. Kankaanniemen välihuuto) — Yksi asiakokonaisuus on, ed. Kankaanniemi, että budjettia voi luonnehtia perhepoliittiseksi budjetiksi. Siellä on monta muuta tekijää, joita tämän syksyn kuluessa vielä käsitellään. En niihin yksityiskohtiin mene.

Lopuksi, herra puhemies, haluan todeta ed. Kankaanniemelle, joka äskeisessä puheenvuorossaan sanoi, että täällä hallituspuolueiden edustajat ja ministeri ovat väittäneet, että kuntatalous on hyvässä kunnossa. En ole tällaista kuullut. Itse totesin keskustan ryhmäpuheenvuorossa, että kuntatalouden tilanne on hyvin tiukka ja erityisen tiukka se on tänä vuonna ja kohdistuu pieniin kuntiin mutta myös suurissa kaupungeissa on ongelmia. Nyt on tehty se, että on luotu pohja tulevaisuutta varten, on luotu peruspalveluohjelmamenettely ja peruspalvelubudjetti. Kuntatalouden tilanne on kunta—valtio-suhteen osalta selkeästi vakautettu. Jos — niin kuin ed. Kankaanniemi hyvin tietää — rakennukselle on tehty perusta, siihen on paljon parempi rakentaa. Tämä hallitus on vakauttanut, se on tehnyt perustaa. Tässä mielessä kuntakentässä on kohtuullista mennä eteenpäin, parempaa on edessäpäin. Meidän on syytä todeta, niin kuin on todettu, realistisesti se tilanne, missä ollaan. Silloin pystytään tekemään myös tarvittavia korjausliikkeitä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Odotin, että tuo kovaäänislaite lähtee toimimaan.

Arvostamani ed. Tölli on varmaan monelta osin näissä asioissa oikeassa, mutta kyllä siellä sellaisia väittämiä on, että mielenkiinnolla kyllä odotan, mitä käytännön elämässä tapahtuu. Nythän tähän peruspalvelubudjettiin — joka muuten sivumennen sanoen ei ole tämän hallituksen aikaansaannos, mutta se ei ole itseisarvo — liittyy hirveitä odotuksia, ja on oltu sitä mieltä ainakin puheissa, että se on erinomaisen hyvä järjestelmä ja se luo vakautta. Mutta Kuntaliiton kehittämispäällikkö Heikkilä sanoi muutama päivä sitten, että Kuntaliitossa oli suuria toiveita peruspalveluohjelmaa kohtaan mutta nyt ne ovat romuttumassa, että se siitä. Se romuttuu.

Jos me katsomme kuntataloutta, ovat nyt aivan kyllä jostakin muusta kuin reaalielämästä nämä väitteet. Ed. Tölli viittasi muun muassa Siikalatva-seutukuntaan jossakin vaiheessa puhettaan. Siikalatva-seutukunnassa ei ole yhtään positiivisen vuosikatteen kuntaa ensi vuonna. Suurimmillaan se vuosikate putoaa miinus 384 euroon per asukas, joka on katastrofaalinen. Ne kunnat eivät kerta kaikkiaan (Puhemies koputtaa) tule selviämään perustehtävistään. Se tässä on se ongelma. Pitäisi tunnustaa ja tunnistaa ne elämän realiteetit.

Toimi Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tölli mainitsi nimeni monta kertaa. Hän väitti, että olin väärässä, kun sanoin, että täällä on kehuttu hallituspuolueitten taholta, että kuntatalous lähtee loistavaan kehitykseen. Ministeri Manninen jo välikysymykseen vastatessaan totesi, että hallitus ennakoi, että kuntatalous kääntyy paremmaksi jo ensi vuonna. Kuuntelin keskustelua. Muun muassa ed. Lasse Hautala kehui kovasti, että kuntien tilanne on nyt kääntymässä aivan mahtavaksi, ja se antoi kyllä nyt aika erikoisen kuvan siihen nähden, mitä esitin puheenvuorossani, kun puhuin Jyväskylän seudun kuntien kunnanjohtajien tämänpäiväisistä vakavista huomioista, ja sitten mitä luin Yleisradion TV-uutisten tekemästä selvityksestä, joka minulla on tässä ja johon ed. Tölli voi tutustua. (Puhemies koputtaa) Kun yli puolet kunnista on vastannut kyselyyn, näistä 64 kuntaa on jo ilmoittanut nostavansa veroja.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on aika paljon käyty keskusteluja siitä, miten meidän rahamme menevät kaikki ongelmiin vastaamiseen ja tällaisiin tulipalojen sammutuksiin, sitaateissa, eikä ennalta ehkäisevää työtä pystytä tekemään. Kysynkin kuntaministeriltä: Eikö todella kannattaisi, niin kuin ed. Heidi Hautala toi esille, tällaista kannustavaa valtionosuutta ja myöskin jonkinlaista kannustusta kunnille osoittaa tästä ennalta ehkäisevästä työstä?

Toinen kysymys kuntaministerille on: Oletteko te ihan oikeasti sitä mieltä, että hoitotakuusta ja sen toteuttamisesta ei tule mitään ongelmia kunnille? Jos olette, oletteko te ihan oikeasti jutellut tästä asiasta sairaanhoitopiirien johtajien ja kuntajohtajien kanssa?

Tapani  Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvostamalleni ed. Korhoselle haluan todeta Siikalatvan kuntien osalta: En todennut näiden kuntien vuosikatteesta, mutta totesin, että ne ovat esimerkillisesti tiivistämässä yhteistyötään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä. Tiedän tarkkaan, miten tiukka taloudellinen tilanne Siikalatvan kunnissa on, mutta juuri tämä yhteistyömalli tuo myös toiminnallisia säästöjä. Kyllä Siikalatvan kunnat tarvitsevat tukea ja tarvitaan ratkaisuja, jotta tilanne saadaan sielläkin helpottumaan.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen ei avauspuheenvuorossaan paljoa uhrannut aikaa Lapin kuntien talousongelmille, vaikka häntä siihen yritettiin houkutella, ja minä yritän nyt houkutella vähän lisää. Ymmärrän kyllä, minkä takia hän mielellään väistää asiaa: Lapin kunnista ainoastaan kuudessa vuosikate yltää positiiviseksi ensi vuonna. Nämä luvut on saatu sisäministeriön kuntaosaston sivuilta, joten niihin kai voi luottaa. Ministerihän itse kaipasi aikaisemmassa puheenvuorossaan nimenomaan oikeaa tietoa, ja tämä kai sitten on sitä, mitä on tuotettu ihan virkavastuulla.

Ei Vanhasen hallitus mutta ei myöskään ministeri Manninen voi loputtomiin juosta entisen alue- ja kuntaministerin selän taakse piiloon. Joskus tulee kuitenkin se oman vastuunkannon aika. Tosin sitä vastuunkantokykyä epäilee suuresti, sillä valtionosuusuudistusta lykättiin vuodella, ja vahvasti epäilen, että ilmeisesti vaalitappion pelossa. Jos uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti, niin kuin suunnitelma on, osa kunnista kärsii, osa voittaa. Tässä poliittisessa ilmastossa todennäköiset häviäjät ovat pohjoisen pienet kunnat, ja se on erityisen kiusallista alueen mahtipuolue keskustalle. Jos taas jostain käsittämättömästä syystä häviäjät löytyvät etelän keskuksista, kolahtaa se toisen päähallituspuolueen kintuille. Eivät kuntien päättäjät kuitenkaan Savukoskella, Pelkosenniemellä, Utsjoella, Enontekiöllä tai vaikkapa Kemijärvellä kysy, mitä tekee entinen alue- ja kuntaministeri Korhonen. Kyllä he kysyvät, mitä tekee nykyinen alue- ja kuntaministeri Manninen tai muut hallituksen vastuuministerit, kun valtionosuusuudistusta on lykätty vuodella ja harkinnanvaraista avustusta vähennetty 18 miljoonaa euroa.

Torniossa, ministeri Mannisen kotikaupungissa, eivät asiat ole yhtään sen paremmalla tolalla. Vuosikate on ensi vuonna miinuksella 144 euroa per asukas, ja se on kuudenneksi huonoin tulos Lapin kunnissa. Kovin kauas ministerin neuvot eivät näytä kantavan, kun niitä ei noudateta edes hänen asuinkunnassaan, jonka kaupunginjohtajana hän on aikoinaan toiminut. Ei Torniossakaan kovin paljon kunnan toimien yhtiöittämisellä saada lisää liikkumatilaa kaupungin kassaan. Sillä tiellä äkkiä tulee kyllä pää vetävän käteen.

Mutta jos katsotaan tämän hallituksen alue-, kunta- ja työllisyyspolitiikkaa vähän laajemmin, näkymät kyllä pelottavat. Ennen viime eduskuntavaaleja keskusta antoi ymmärtää, että alue- ja kuntapolitiikassa tapahtuu täyskäännös, mikäli puolue pääsee valtaan. Voidaan katsoa vähän, mitä tapahtui vaalien jälkeen: Utsjoelta, ainoasta saamenkielisestä kunnasta, aiotaan lopettaa työvoimatoimisto, Ivalosta rajakomppania, Sodankylässä aiotaan ulkoistaa Puolustusvoimien toimintoja, Tornionjoella lohikannat ovat vaakalaudalla, ja pohjoisen maanviljelijöiden toimeentuloa leikattiin siksi, että heidät pakotettiin pakkosolidaarisuuteen etelän viljelijöiden vuoksi. Voidaan syystä kysyä, mihin yltääkään uusi aluepolitiikka, ennen kuin se saapuu alue- ja kuntaministerin kotikaupunkiin Tornioon. Minä pelkään, että tämän listan jatkeeksi joudumme hallituskauden jälkeen liittämään ministeri Mannisen kuntapolitiikan.

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen puheita, joiden mukaan harjoitettu veropolitiikka ei lankeaisi maksuun kuntatasolla. Niin käy aivan varmasti. Veroalehuutokauppa siirtyy maksuun kaikkein pienituloisimmille. Etupainotteisesti toteutetut yli 1,5 miljardin veronhuojennukset maksatetaan kunnallisia veroja ja palvelumaksuja korottamalla. Miljoonalle suomalaiselle pienituloiselle veroale on käytännössä verohuijaus; heidän verorasituksensa pysyy ennallaan tai kasvaa entisestään. Kuntatalous eriytyy, ja varsinkin pienet kunnat ovat kovan paikan edessä. Sellaisia kuntia, jotka pystyvät lisäämään verotuloja, on Lapissa vähän. Kunnallisveroprosentti on jo huipussaan, pahimmillaan 20 prosenttia, ja kiinteistöverojakaan ei voida loputtomasti korottaa. Siksi valtionosuusuudistus tulee olemaan elintärkeä jokaiselle Lapin kunnalle.

Edellisen hallituksen aikana järjestettiin Lapissa kapina- tai kriisikokous, ja sen varmaan entinen alue- ja kuntaministerikin muistaa. (Eduskunnasta: Osallistuitteko itsekin?) — Minä itsekin osallistuin siihen kokoukseen siitä huolimatta, että oman puolueen mies istui alue- ja kuntaministerin tuolilla, ja olin mukana hiillostamassa häntä. Jos tilanne vaatii, siinä tilanteessa ei saa olla liian hienotunteinen tai herkkähipiäinen. — Lapin kuntien taloustilanteesta huolestuneina teimme jokin aika sitten Lapin liiton hallituksen kokouksessa aloitteen uuden joukkokokouksen järjestämisestä. Asetelma oli kummallekin päähallituspuolueelle hyvin kiusallinen. Kokous järjestettiin mutta aivan torsona. (Min. Manninen: Mustajärvi ei ollut!) Tiedottamis- ja järjestämisaikaa jätettiin lopulta vain viikko. Kun osanotto ja julkisuus oli tavoitteen mukaisesti laimea, todettiin ykskantaan, ettei Lapissa mitään ongelmia ole. — Kun alue- ja kuntaministeri täällä huuteli väliin, että Mustajärveä ei tässä kokouksessa näkynyt paikalla, ei näkynytkään, kun olin luvannut jo kesäkuussa, että olen samaan aikaan Iisalmessa puhumassa työllisyyskokouksessa, jossa myöskin piti olla työministeri Filatovin. Hän perui sen tapaamisen, mutta minä en perunut, kun minulla ei ole tapana perua puheita.

Lapissa myöhemmin sekä pääministeri että SDP:n puheenjohtaja ovat käyneet julistamassa, että kaikki on hyvin. Kuitenkin Lapin yliopiston professori Asko Suikkanen on tilanteesta päinvastaista mieltä. Hän kertoo huomenna ilmestyvässä Perjantaipörssi-lehdessä, että mielikuvillahan käydään kauppaa koko ajan. Tässä on kyse mielikuvien taistelusta, ja vaalien alla mielikuvien luominen on tärkeää. Näyttääkin siltä, että niin Lapin liitto kuin Kuntaliittokin ovat muuttaneet toimintatapansa ja -linjansa ihan sen mukaan, onko keskusta hallitusvastuussa vai ei, ja jos muistelee edellisellä hallituskaudella, kuinka räväkkää oli Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajan toiminta ja Kuntaliiton hallituksen toiminta kaiken kaikkiaan, kyllä me nyt elämme aivan toisessa maailmassa.

Arvoisa puhemies! Minä luotan paljon enemmän lappilaisen professorin kuin päähallituspuolueitten puheenjohtajien sanaan, eli kymmenen vuotta jatkunut massatyöttömyys, vinoutunut ikärakenne, valikoiva muuttoliike ja elinkeinorakenteen haavoittuvuus luovat kuntataloudelle sellaisen riskikasauman, ettei siitä ilman valtion huomattavaa lisäpanostusta selviä, ja se on ministeri Mannisenkin tunnustettava.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oppositiopuolueiden välikysymyksessä todetaan: "Kuntien talousvaikeuksien takia kansalaisille tärkeät peruspalvelut uhkaavat heikentyä tulevina vuosina kuntien lisävelkaantumisesta ja kunnallisveroprosenttien korotuksista huolimatta."

On varmaan totta, että joissakin kunnissa saattaa näin käydä. Mutta jos ajatellaan kokonaisuutta, kuntataloutta tällä hetkellä ja tulevina vuosina — kaikkihan perustuu, niin kuin tämä välikysymyskin, olettamuksiin, täällä oletetaan, että asiat voisivat olla näin — niin olen kyllä aivan vakuuttunut, että ei taatusti kaikkien kuntien peruspalveluiden hoito tule heikkenemään. Onhan aivan selvää, että tämä välikysymys on tehty aivan puhtaasti siten kuin opposition rooli tässä salissa ja parlamentissa pitää tehdäkin: juuri kunnallisvaalien alla nyt jo muutaman viikon sisällä tämä on toinen kuntien taloutta ja ennen kaikkea peruspalveluja koskeva välikysymys. Kyllähän, totta kai, välikysymyksen keskeinen tavoite on hallituksen kaataminen, mutta näyttää siltä, ettei se nyt ainakaan näillä näkymin onnistu näiden kunnallisvaalien alla. (Ed. Korhonen: Horjuu, horjuu!) — No, aika näyttää, horjuuko vaiko miten käy.

Jotenkin on kummallista, miten voi selvittää asioita niin, että nyt puhutaan tästä pakkolainasta. Milloin se on muodostunut kunnille? Sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuudet, jotka nyt ovat kunnilla saatavana, ovat muodostuneet täysin viime hallituskauden aikana, osa tietenkin, totta kai, myöskin vähän tällä hallituskaudella, mutta ei kovin paljon, mutta pääasiassa sivistyspuolella ehkä enemmänkin kuin laskettu on. Nyt on tehty ensimmäisen kerran suunnitelma, että ne maksetaan kunnille neljän vuoden kuluessa. (Ed. Kuoppa: Sehän on pakkolaina silloin!) — Niin, niin, mutta se maksetaan kunnille nyt takaisin. — Täällä väitetään, että kunnat eivät tule sitä saamaan, ja kysytään, miksi sitä ei voi kerralla maksaa, niin kuin täällä on opposition taholta pyydetty, että se pitäisi maksaa nyt ensi vuonna. Totta kai, jos valtiontalous antaisi siihen mahdollisuuden, niin mikä ettei makseta. Minä uskon, että jos kerran siellä olisi rahaa se 500 miljoonaa euroa, niin siitä vaan maksetaan pois ja katsotaan, ovatko sitten kaikki kunnat tyytyväisiä. Eivät varmaankaan ole kaikki kunnat, ed. Korhonen, sittenkään tyytyväisiä. Kyllä vielä on niitäkin kuntia, jotka valittavat sen jälkeen, aivan varmasti.

Mutta kyllähän meidän on rehellisyyden nimissä todettava, olimmepa hallituksessa tai oppositiossa, että kyllä meillä kuitenkin suomalainen kunnallishallinto pärjää vaikeitten aikojen yli, kun täällä viitattiin siihenkin, oliko se ed. Kankaanniemi, että kunnallishallinto on nyt murtumassa tämän takia. (Ed. Korhonen: Kyllä se on!) — Ei ole murtumassa. Kyllä Suomen kunnallishallinto pärjää näidenkin vaikeitten aikojen yli aivan varmasti, ed. Korhonen. (Välihuuto) — Kyllä tullaan ja myöskin peruspalvelut tullaan kuntalaisille hoitamaan niin terveys-, sosiaali- kuin sivistystoimen puolellakin. — Väitän, että meillä on erittäin kattava, hyvä, turvallinen verkosto kaikissa kunnissa, jos rehellisesti ajatellaan. Kun ajattelee nyt tänä päivänä, mitä keskustelua käydään esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla, kun kunnallisvaalien alla tämä paviaanikysymys on noussut keskeiseksi asiaksi myöskin kunnallispolitiikassa, sopii kysyä, miksi Helsingin kaupunki ei ole sitä hoitanut, että paviaanit voisivat jäädä ja olisi kunnolliset rakennukset, ettei niitä tarvitse siirtää Kiteelle, kuten on esitetty. Tuntuvat jotenkin suhteettomilta nämä asiat, se, että tämä paviaanikysymys on nyt keskeisessä kohdassa, kun käymme kunnallisvaaleja. Minusta meillä on todella tärkeämpiä asioita, esimerkiksi hoitojärjestelmään, hoidon porrastukseen liittyvät asiat, joita ed. Risikkokin toi täällä esille, mutta on minusta syytä tuoda tämäkin kysymys, kun se on nyt niin aktuelli juuri tällä hetkellä olemassa.

Herra puhemies! Täällä ed. Matikainen-Kallström, kokoomuksen varapuheenjohtaja, otti esille mielestäni tärkeän asian. Hän esitti, että erikoissairaanhoito tulisi siirtää valtion hoidettavaksi kokonaisuudessaan. Olen itse tätä asiaa monta kertaa pohtinut ja myöskin ainakin esittänyt sitä, että erittäin vaikeiden sairauksien osalta pitäisi näin tehdä. Mutta onko kokoomuksen linja nyt, että siirretään nimenomaan koko erikoissairaanhoito valtion hoidettavaksi? Minusta se asia pitäisi voida selvittää. En suinkaan suhtaudu siihen negatiivisesti, mutta kuvittelen, että tämä asia ei näin yksinkertainen kuitenkaan ole.

Mitä vielä tulee näihin peruspalveluihin ja nyt tähän Kansalliseen terveysohjelmaan ja hoitotakuuseen, niin kyllä meistä jokainen sen tietää, että niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin tarvitaan myöskin tämän järjestelmän rakenteisiin muutoksia. Ei näillä nykyisillä rakenteilla niitä kysymyksiä pystytä riittävän hyvin hoitamaan. Tämä käsitys minulle on tullut ollessani mukana nimenomaan erikoissairaanhoidon hallinnossa. Mutta siitä huolimatta rohkenen tältä paikalta sanoa sen, että kyllä meillä erikoissairaanhoito, josta kunnat ja yhteiskunta kokonaisuudessaan vastaavat, pääsääntöisesti toimii suhteellisen hyvin. Sen tietävät ne ihmiset, jotka joutuvat erikoissairaanhoidon palveluja käyttämään monissa kunnissa.

Herra puhemies! Haluaisin vielä korostaa sitä, että suunta on lähtenyt muuttumaan nyt tämän Vanhasen hallituksen aikana, ed. Korhonen, myöskin kuntataloudessa. Ei ole tarkoitus, että se kerralla olisi muuttunut, mutta kuvaavaa on se, että — no nyt tänne on tullut hieman enemmän edustajia — välikysymyskeskustelu näin tärkeästä asiasta uhkaa loppua. Kello on nyt onneksi 20, mutta näytti jo tässä yhteen aikaan, että keskustelu loppuu kello 19:ään mennessä. On hyvä, että nyt kunta-asiat ovat alkaneet kiinnostaa myöskin oppositiopuolueiden edustajia.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vihriälä on kyllä täysin oikeassa. Suunta on muuttunut kuntien taloudessa, kuten keskustapuolue lupasi; se on muuttunut 180 astetta, mutta negatiiviseen suuntaan. Ihan vaikka millä tunnusluvuilla te sitä katsotte, jos ette yritä luoda vaan pelkkiä mielikuvia, niin näin se on. Vuosi 2008, mihin ministeri Manninen viittasi, voisi olla sellainen vuosi — minä korostan ilmausta "voisi olla sellainen vuosi" — että jos nämä ennusteet tulevat pitämään paikkansa, niin silloin päästään vuosikatteen osalta suunnilleen siihen.

Mutta toinen asia, johon te kiinnititte huomiota, on tämä kuntien itsehallinnollinen asema. Tiedättekö te, montako kuntaa tulee näitten ratkaisujen jälkeen Suomessa olemaan, jossa valtionosuudet tulevat suuremmiksi kuin verotulot? Tiedättekö te? Niin, aivan. Siinä se on tämä aukko; tiedon aukko on olemassa, jolloin on turha tulla väittämään, että itsehallinnollinen asema on kunnalla, jolla valtionosuudet ovat suuremmat kuin verotulot. Nämä ratkaisut ajavat siihen, että se määrä, joka on nyt noin 50 kunnan luokkaa, tulee nousemaan tuonne (Puhemies koputtaa) 100—150 kuntaan. Minä kysyn, mikä itsehallinnollinen asema siellä kunnassa sen jälkeen on.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän nyt kuitenkin kiinni siitä, että meidänkin mielestämme valtio on ottanut pakkolainaa kunnilta ja olemme sen takia tehneet ehdotuksen siitä, että tämä maksettaisiin kunnille etupainotteisesti eli ensi vuonna ja sitä seuraavana, jolloin taloudellinen tilanne on vaikein.

Mutta haluaisin kuitenkin jatkaa tätä ed. Vihriälän kiinnostavaa keskustelua siitä, että meidän täytyy löytää uusia opposition ja hallituksen yhdessä hyväksymiä ajatuksia siitä, missä olisi järkevää tuottaa mitkäkin palvelut. Kyllä vihreillä on sama käsitys kuin ed. Vihriälä äsken otti esille, että erikoissairaanhoito on sellainen, joka olisi todennäköisesti siirrettävä jonnekin muualle kuin kuntien hoidettavaksi, erityisesti ne kalleimmat muodot. Meidän ajattelussamme tämä sopisi kuin nenä päähän maakuntahallintoon, joka samalla myös demokratisoitaisiin. Olenkin vähän pahoillani siitä, että kuntaministeri Manninen nyt ehkä vähän väkinäisesti haluaa Pääkaupunkiseudun hallintoa tuoda yhteen, kun pitäisi ensin miettiä (Puhemies koputtaa) ne toiminnot, jotka tehtäisiin. Tuloksena voisi olla esimerkiksi vapaaehtoisesti syntyvä Pääkaupunkiseudun maakunta, joka muun muassa huolehtisi erikoissairaanhoidosta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toteaisin nyt vielä ed. Korhoselle sen, että kuitenkin ne toimenpiteet, mitä ensi vuoden budjettiin on tehty, ovat positiivisia, niin kuin se on moneen kertaan sanottu, en mene sanomaan miljoonan päälle, mitä ovat, mutta sanotaan 250 miljoonaa euroa kunnille lisää verrattuna tähän vuoteen. Heikkeneekö silloin, ed. Korhonen, kuntien asema?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin ed. Vihriälän varsinaisen puheenvuoron johdosta tämän vastauspuheenvuoron, kun hän totesi, että joissakin kunnissa voi tietysti olla vähän heikompi tilanne. Ymmärrän sen, että ed. Vihriälä tavallaan edustaa Seinäjoen seutua ja Nurmossa, hänen kotikunnassaan, menee varmasti hyvin. Mutta järviseudun kunnissa, niin kuin ed. Vihriälä tietää, myös hänen omassa synnyinkunnassaan Vimpelissä, ainakin niiden viestien perusteella, mitä sieltä tulee kunnanjohtajalta, ja myös monessa muussa Suomenselän kunnassa tilanne on kyllä todella heikko, ja pahaa pelkään, millaiseksi se sitten muodostuu nimenomaan palvelujen osalta tulevaisuudessa.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua jonkin verran rassaa täällä keskustelussa terveydenhuollosta, kun aina puhutaan rakenteista, tehokkuudesta, jolloin ei ole mitään muuta mantraa kuin nämä kaksi käsitettä, jotka nyt ovat käänteentekeviä, aivan niin kuin me olisimme olleet joitakin älykääpiöitä terveydenhuollossa kaikki nämä vuodet, niin kuin me emme olisi mitään osanneet tehdä.

Mielestäni meidän pitää muistaa se, että selkänahasta ei enää kovin paljon revitä. Tämä on työvoimavaltainen ala. Me tarvitsemme sinne myöskin määrää, jos me haluamme saada laatua. Tarvitaan myöskin investointeja, jos ruvetaan rakenteita purkamaan, ja niihin investointeihin meillä ei ole rahaa. On turha puhua näillä kahdella periaatteella ja käsitteellä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän kysymykseen: kuntatalous heikkenee. Valtionosuudet lisääntyvät, se on ihan totta, niin kuin on moneen kertaan sanottu, mutta ei auta se, että te tuijotatte vain yhtä tuloerää koko kuntataloudessa. Jos menot kasvavat 395 miljoonaa ja valtionosuuksia tulee lisää 263 miljoonaa, niin siellä on aukko, ja se aukko on sen verran suuri, että jos se olisi täytetty esimerkiksi tällä pakkolainalla, se olisi pystytty täyttämään.

Toinen asia, johon haluan viitata, on se, kun ed. Vihriälä sanoi, että me pelkästään väitämme. Kuntaliitto eilettäin omassa tiedotuksessaan ilmoitti, että on pakko supistaa kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Toimitusjohtaja Parjanne ennusti, että erittäin radikaaleja muutoksia on tehtävä palvelujärjestelmään: yksityistetään yhä lisää. Eivät nämä kai mitään meidän uhkakuviamme ole, mitä me haluamme maalata. Nämä ovat vain siinä reaalielämässä olevaa totuutta, jota Kuntaliitto yrittää tuoda julki, (Puhemies koputtaa) jota me yritämme tuoda julki. Jotakin pitää tehdä, että muutos saadaan aikaan.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin vähän huolissani, kun ed. Hautala moitti kuntaministeri Mannista siitä, että hän on ryhtynyt tarmokkaasti toimiin Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön tehostamiseksi tällä alueella. Olen vakaasti sitä mieltä, että ministeri on oikealla tiellä pohtiessaan, että jos ei muu auta, niin lakisääteisesti tässä tulee edetä.

Tulen, arvoisa puhemies, palaamaan tähän aiheeseen, kun varsinainen puheenvuoroni tulee.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin, että vihreät ovat lähteneet ideoimaan sitä, että tämä Pääkaupunkiseudun yhdistäminen toteutettaisiin muodostamalla Pääkaupunkiseudun maakunta. Tämähän voitaisiin periaatteessa toteuttaa valtioneuvoston päätöksellä tai asetuksella.

Itse asiassa se, mitä tässä nyt tarvittaisiin, on se, että nämä kaupungit ja kehyskunnat vakavasti pohtivat, mitä ne haluavat yhdessä tehdä, ja sen jälkeen varmasti se aloite voisi tulla sieltä alhaalta, kaupungeista ja kunnista, ikään kuin kunnallisen itsehallinnon hengessä. Mutta luulen, että ministeri Manninen nyt noudattaa tässä sitä kaaosteoriaansa, ja ehkä hän voi vähän selittää sitä, mihin tässä ollaan menossa. Kainuun kokeiluhan on se, joka meitä kaikkia kiinnostaa. Voisiko siitä tulla uusi ylikunnallisen yhteistyön malli kaikille?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackalle toteaisin, että valtionosuudet ja verotulojen tasausmuutos euroa per asukas — minulla on tässä se laskelma mukana — osoittaa, että ensi vuonna se olisi Nurmossa 1 euro miinusta ja Vimpelissä 83 euroa plussaa. On totta, että ne ovat erilaisia kuntia. Molemmissa on ongelmia.

Sitten ed. Heidi Hautalalle toteaisin, että minun mielestäni hänen esittämänsä näkemys maakuntahallinnon vahvistamisesta — en tiedä, miten se erikoissairaanhoito siihen sitten sopisi — on selvittämisen arvoinen asia.

Ed. Risikolle toteaisin sen, että en missään tapauksessa halua halveerata hoitohenkilöstöä, päinvastoin arvostan sitä erittäin suuresti, mutta on aivan selvää, että varmasti — minä puhun rakenteista yleisesti ja kun tiedän ed. Risikon myöskin tuntevan nämä asiat erittäin hyvin — siellä on jotakin tehtävissä (Puhemies koputtaa) myöskin näissä käytännöissä, miten hoitotyötä tehdään.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä välikysymyksen aikana on aika moneen otteeseen tullut esille, ja ministeri Manninenkin tuossa totesi, että välikysymyksen tekijänä ovat tahot, jotka ovat oleellisesti vaikuttaneet itse välikysymyksessä kuvattuihin ongelmiin, elikkä siinä mielessä tulee väkisin mieleen, että oikeampi paikka tämän välikysymyksen teolle olisi ollut peilin edessä.

Tuossa kuuntelin entistä kuntaministeriä, ed. Korhosta, ja myös ed. Kankaanniemeä, ja siinä kannettiin huolta kunnallisverotulojen kasvun hiipumisesta. Tämä pitää kyllä paikkansa. Tämä on ihan tosiasia kunnissa, mutta toki on tunnustettava se, että nimenomaan kunnallisverotuksessa tehtävillä vähennyksillä on kevennetty pienituloisten kuntalaisten verotaakkaa useita veroprosentteja. Itsekin olen kunnallishallinnossa ollut yli 30 vuotta mukana, ja tänä päivänä voi sanoa, että sillä veroprosenttimäärällä, mikä takavuosina oli, tänä päivänä saadaan paljon enemmän. Nimenomaan pienituloisten osalta kunnallisverotus on keventynyt, mikä on aivan oikein. (Ed. Kuoppa: Entä palvelumaksut?) — Palvelumaksujen osalta tietysti se on toinen puoli. — Mutta tiedän, että meilläkin omassa kunnassani yhä suurempi osa kuntalaisista on vallan kunnallisverotuksen ulkopuolella. On tietysti ihan hyvä asia, että näin on käynyt, mutta tämä pitää nähdä. Tämä on aika vähän tässä keskustelussa tullut esiin. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta toki se on huoli. Mutta kun me murehdimme, että kunnallisveroprosentti on kasvanut, pitää nähdä, että samalla veroprosenttimäärällä saadaan palveluja tänä päivänä huomattavasti enemmän ja verotulojen keräämiseen osallistuu yhä harvempi kuntalainen.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että Vanhasen hallituksen aikana kuntien veromenetyksiä on alettu korvata kunnille ja kuntien valtionosuudet ovat jälleen korjaantumassa. Siinä suhteessa on tapahtumassa ja on tapahtunut käänne parempaan.

Nimenomaan palvelujen kehityksessä on tapahtunut huima kehitys. Täytyy todeta, että osaltaan ehkä kehitys on ollut vaikuttamassa siihen suuntaan, että kuntalaisten vastuu omasta itsestään ja ehkä perheestäänkin on ollut hämärtymässä ja osaltaan se on ollut johtamassa myös huolenpitoon lapsista ja lasten aseman suhteen ongelmat ovat olleet kasvamassa. Tässä suhteessa on kyllä eroja aika paljon kunnissa. Tässä suhteessa meidän pitää kyllä pystyä vaikuttamaan lasten asemaan muun muassa, kun otetaan huomioon, että kova kilpailu tässä globaalissa maailmassa on kasvamassa, meidän pitäisi entistä enemmän pystyä auttamaan meidän nuoriamme, lapsia, joilla on oppimisvaikeuksia, tukea heitä, että he pääsevät mukaan opintoihin ja voisivat itse olla vaikuttamassa työpaikkansa saantiin ja lisäämässä omaa osaamistaan, jotta pärjäisivät tässä kovassa yhteiskunnassa.

Kuntien toimintaympäristön osalta täytyy todeta, että siinä suhteessa on tapahtunut hurja muutos. Meillä on paljon kuntia, jotka väestökehityksen ja rakennekehityksen ansiosta ovat ajautumassa yhä suurempiin vaikeuksiin. Myös kuntien mahdollisuuksiin selvitä haasteista vaikuttavat entistä enemmän liikenneyhteydet. Tämä on yksi sellainen ongelmakohta, mikä tässä salissakin on moneen otteeseen todettu, että meidän pitäisi pystyä paremmin huolehtimaan maanteittemme kunnosta ja liikenneväylistä, jotta ylipäätään voidaan vastata kansalaisten tarpeisiin liikkua ja käydä työssä kauempana. Ylipäätään palveluitten kehittäminenkin vaatii, että liikenneverkot ovat paremmassa kunnossa. (Ed. Korhonen: Miksi ei tehdä mitään?) — Tämä on ihan oikea kysymys. Olen ihan samaa mieltä, tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan.

Yksi semmoinen piirre, minkä itsekin kunnalliselämässä olen kokenut ja josta monien kuntien taholta on tullut huomioita, on, että kuntien mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin on liian heikko nimenomaan, kun mennään kaavoitukseen ja rakentamiseen. Tänä päivänä muun muassa rantarakentamisen suhteen todella suuria vaikeuksia on käyttää kunnissa parhaita rakennuspaikkoja rakentamiseen. Tässä kohtaa ainakin omassa kunnassani olemme törmänneet siihen, että Ympäristökeskus kieltää rakentamisen paikoilla, joita kunta yksimielisesti ja naapurit kaikki ovat puoltamassa, mutta Ympäristökeskus ei puolla poikkeusluvan myöntämistä. Tässä suhteessa kyllä pitäisi antaa kunnille enemmän harkintavaraa ja liikkumatilaa, jotta ne voivat vaikuttaa oman alueensa kehittymiseen ja väestön ja asumisen kehittymiseen.

Ensi vuoden budjetissa on reilu 40 miljoonaa kuntaliitoksiin ja kuntien rakennekehitykseen. Tämä on ihan tärkeä seikka, eli meidän totta kai pitää vaikuttaa kuntien palvelurakenteen kehittymiseen, ja varmaan täytyy kuntapuolella vastuuta kantavien ihmistenkin osalta todeta, että emme ole pystyneet vastaamaan siihen kehitykseen, mitä kuntien ulkopuolella on tapahtunut elinkeinoelämässä ja ylipäätään ympärillä.

Täytyy todeta, että valtion hallintokin on kyllä ollut tehokkaasti omia kustannuksiaan leikkaamassa eli kyllä kuntapuolella pitää lähteä myös palvelurakenteita ja toimintatapoja uudistamaan. Siinä suhteessa on ihan hyvä, että budjetissa on rahaa tähän rakennemuutokseen. Hyvää on se, että nyt siellä budjetissa on pieni summa, 500 000 euroa, kuntien merkittävän yhteistyön lisäämiseen. Tämä on alue, johon minusta pitäisi painopistettä valtion tuessa siirtää, eli vapaaehtoisilla ratkaisuilla pitää löytää tehokkaampia tapoja tuottaa palveluita.

Kaiken kaikkiaan, vaikka tässä murehditaan kuntasektorin tilaa, pitää nähdä, että onhan tässä huima kehitys tapahtunut palveluiden suhteen ja hallitusohjelman ja tulevien budjettien osalta on toiveita, että on käänne parempaan tapahtunut. Tässä suhteessa ymmärrän välikysymyksen tekijöitä. Ajankohta on totta kai akuutti, kun kuntavaalit ovat tulossa, mutta parempi paikka olisi ollut jättää välikysymys pikkuisen aikaisemmin, jo edellisen hallituksen aikana, tästä aiheesta.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Herra puhemies! Kuntataloudesta on tänä syksynä puhuttu tässä salissa tavanomaista enemmän, ja se on tietysti luonnollista, kun on kunnallisvaalisyksy. Tuskin tätäkään välikysymystä olisi tehty, elleivät kunnallisvaalit olisi parin viikon päästä.

Täällä on välikysymystekstissä ja keskustelussakin aika paljon viitattu siihen, että verotuloennusteet eivät ole toteutuneet niin kuin on hallituksen taholtakin esitetty. Ainakin omassa kunnassani, ja kun olen seurannut muidenkin kuntien tilannetta, kyllä nämä kamreerit yleensä sanovat, että keskeinen syy tähän verotulojen pysähtymiseen — eivät ne nyt vähenemään ole kääntyneet, mutta pysähtymiseen — on ansiotulovähennyksen laajentaminen eli edellisten hallitusten toimenpiteet. Niitä menetyksiä ei ole kunnille korvattu. (Ed. Korhonen: Eikö työttömyydellä ole mitään tekemistä tämän kanssa?) — On tietysti yleinen talouskehitys sitten se toinen tekijä, mutta aika suuri vaikutus on kyllä ansiotulovähennyksellä.

Vanhasen hallitus on luvannut korvata valtion veropäätöksistä johtuvat menetykset, niin tämän ansiotulovähennysmenetyksen kunnille kuin nyt päätetystä yritysverouudistuksesta mahdollisesti kunnille aiheutuvat menetykset. Se tiedetään, että jonkin verran aiheutuu menetyksiä, ja sen vuoksi ensi vuonna on kuntien yhteisövero-osuus 22,03, kun se on nyt ollut tämä 19,75. Tällä on erittäin suuri merkitys Pääkaupunkiseudun kunnille, jossa yhteisöveron osuus on paljon suurempi kuin sellaisissa maalaiskunnissa, mistä itsekin tulen, eli keskustajohtoinen hallitus muistaa kyllä Pääkaupunkiseutuakin. Täytyy vain muistaa, että aiemmat yhteisöveroratkaisut rokottivat aika raskaasti Pääkaupunkiseudun kuntia ja nyt vähän niin kuin hyvitetään ensimmäisen kerran. Indeksikorotus, 75 prosenttia valtionosuuksiin, on kyllä Ojalan laskuopin mukaan selvästi suurempi kuin 50 prosenttia. Opposition edustajat kulkevat kentällä sanomassa, että kaikki on nyt menossa huonompaan suuntaan koskien valtionosuuksia, niin kyllä 75 prosentin osuus on toki vähemmän kuin 100, 100 olisi hyvä, mutta valtiontalous ei ole nyt antanut siihen myöten, ja 75 prosenttia on kuitenkin selvästi enemmän kuin se 50, mitä Lipposen—Niinistön aikana toteutettiin.

Täällä ovat monet edustajat puhuneet, että niin ja niin moni kunta joutuu veroprosenttiaan nostamaan. Etelä-Pohjanmaan kunnista taitaa puolella olla veroprosentti jo 19. Maakuntakeskus Seinäjoella ja samoin Vaasassa molemmissa on 19. Omassa kunnassani on useita vuosia ollut 19,25, ja se on edellisten hallitusten, edellisen ministerin Korhosen kuntapolitiikan seurausta. Toisaalta on niin, ettei nyt niissä kunnissa kovin suurta tarvetta — ainakaan omassa kunnassani — ole veroprosentin nostamiseen, mutta on turha tietysti puhua, jos veroprosentti on 17,5, ja ihmetellä, jos nyt vaikka on painetta nostaa 1 prosenttiyksiköllä. Kunhan nyt ollaan kaikki kutakuinkin samalla viivalla, siellä 19 prosentissa, niin sitten voidaan vasta keskustella näistä suhteista.

Täällä puututtiin erikoissairaanhoitoon. Kokoomuksen taholta esitettiin, että erikoissairaanhoito pitää siirtää valtion tehtäväksi. Oma käsitykseni on, että tätä kannattaa kyllä aika huolellisesti pohtia. Sillä voi olla aika paljon kielteisiä vaikutuksia. Uskoisin, että erikoissairaanhoito keskittyisi muutamaan yliopistosairaalaan ja se etääntyisi aika kauas nykytilanteeseen nähden. Kuitenkin sairaanhoitopiirit ovat lähellä potilaita. Sairaanhoitopiirien toimintaa toki pitää nykyisestään tehostaa ja yhteistoimintaa ja työnjakoa lisätä. Siinä on aika paljon tehtävää. Toisaalta jos erikoissairaanhoito olisi valtion tehtävänä, niin uskoisin, että peruskunnista hyvin helpolla lähetettäisiin erikoissairaanhoitoon, vaikka asia voitaisiin hoitaa hyvin perusterveydenhoidossa. Tästä tulisi valtion ja kuntien välinen hankala rajanveto. Uskon nykysysteemiin.

Erikoissairaanhoidon porrastus toimii varsin hyvin. Itsellänikin on nyt hyviä kokemuksia, kun on perheenjäseniä vuoden aikana ollut erikoissairaanhoidossa ja olen nähnyt, kuinka tämä aika tehokkaasti toimii. Mutta päällekkäisyyksissä ja erikoistumisessa on aika paljon tehtävää, esimerkkinä Vaasan ja Seinäjoen sairaanhoitopiirit, joissa on käynnissäkin tällainen pohdiskelu, kuinka työnjakoa voidaan vielä nykyisestä tehostaa. Tässä suhteessa kannattaisi mielestäni nykyiseltä pohjalta edetä.

Sitten vielä yhteistoiminta-avustuksesta. Aiemmin erityisesti ministeri Korhosen lääke oli viime vaalikaudella kuntaliitokset, joilla saadaan taloutta kuntoon. Varmaan monessa tapauksessa, uskon, näissä reikäleipäkunnissa tämä on hyvin perusteltu. Mutta esimerkiksi, kun omassa seutukunnassani on viisi kuntaa ja meillä on aika tiivis yhteistyö ja sitä ollaan jopa terveydenhoidon alallekin ehkä tiivistämässä, paras vuosikate on pienimmällä, jossa on vain 2 000 asukasta, suurimmassa on 15 000. Tämä pienin on ollut kaiken aikaa paras vuosikatteeltaan. Täältä katsottuna edellisen kuntaministerin näkemyksen mukaan, siihen olisi heti pitänyt vetää ruksi päälle, Karijoen kunnan kohdalle, liittää johonkin muuhun. Mutta he ovat pienellä organisaatiolla taitavasti hoitaneet, ostavat palveluja naapureista ja käyttävät tehokkaasti yhteistoimintaa hyväksi. Kuitenkin kunnallinen lähidemokratia toimii, kun oma valtuusto pystyy päätökset tekemään. Joku voi tietysti sanoa, ettei sillä sitten itsellä ole kovin paljon tuotantoa, mutta asukkaat voivat itse päättää. Jos heidätkin liitetään johonkin suurempaan kuntaan, siellä suuremmassa valtuustossa on heillä sitten yksi tai kaksi edustajaa ja sananvalta tavallaan katoaa.

Yhteistoiminta on se tie, jolla voidaan taloutta vielä nopeammin ja tehokkaammin parantaa kuin kuntaliitoksilla. Sen takia on erinomainen asia, että ministeri Mannisen toimesta on nyt saatu määräraha budjettiin yhteistoiminta-avustuksiin. Se on toki pieni, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, jos ministeri vähän raottaisi, mikä siinä on tulevaisuuden näkymä. Sitä varmaan tästä puolesta miljoonasta eurosta laajennetaan, sehän on kovin pieni raha, mutta sillä päästään alkuun.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan, itsekin olen Kuntaliiton valtuustossa ja olen pannut merkille, että kyllä Kuntaliitossakin ollaan todella aika tyytyväisiä valtio—kunta-suhteeseen, ja erityisesti peruspalveluohjelma ja siihen liittyvä peruspalvelubudjetti tuovat vakautta ja ennustettavuutta kuntatalouteen, yhteisesti sovitaan hyvän ilmapiirin vallitessa asiat ja tiedetään, mihin ollaan menossa. On hyvä, että jo valtionkin puolelta on myönnetty, että uusia tehtäviä ei anneta, ellei sitten valtionosuuttakin lähetetä mukana. Aiemmilla vaalikausilla on tullut kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä, sanotaan vaikka kuntouttava työhönohjaus, jossa on minimaalisen pienet valtionosuudet. Se laki vain yhtäkkiä pantiin voimaan.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi osoitan sanani kuntaministeri Manniselle: Minä arvostan, että hän on kuunnellut koko tämän välikysymyskeskustelun. Liian monta kertaa vastaavan tyyppisissä tilanteissa ministerit ovat poistuneet. Tällä kertaa tälle keskustelulle antaa tietysti mielen se, että itse ministeri on täällä paikalla.

Arvoisa puhemies! Puhuisin yhdestä kunnasta. Esimerkki ei ole todiste, ja on aina riski ottaa yksi kunta esiin, mutta yhden kunnan kautta saattaa ehkä aueta näkökulma siihen, mitkä ovat yleisiä ongelmia. Tässä suhteessa syytöksen sana ei kohdistu suoraan hallitukseen. En yhdy välikysymyksen asettajiin, mutta esitän kyllä kritiikkiä ja sellaisia huomioita, joiden suhteen selkeästi maan hallitus voi tarttua asioihin ja parantaa tämän yhden kunnan esimerkin kautta yleisemminkin tilannetta.

Kunta on sikäli erikoisessa tilanteessa, että se on viimeisten vuosien aikana joutunut yhä vaikeampaan taloudelliseen asemaan. Monet kunnat ovat siinä tilanteessa. Veroäyriä joudutaan tänä vuonna nostamaan vähintään prosentilla. Kahtena viime vuonna on kiinteistöveroa jatkuvasti nostettu. Nyt veroäyrin nostaminen tulee johtamaan siihen, että naapurikunnissa veroprosentit ovat 1,5—2 prosenttiyksikköä alle sen, mikä tässä yksittäisessä kunnassa tulee tilanne olemaan. Kunta on vahvasti velkaantunut. 400 miljoonaa euroa on kokonaisvelka tällä hetkellä, 2 200 euroa per asukas. Vuosikate on hyvin vahvasti heikkenemässä. Kunta ei sijaitse Reuna-Suomessa vahvoilla työttömyysalueilla, päinvastoin, kunta sijaitsee Ruuhka-Suomen ytimessä. Se on vahvasti kasvava kunta. Siellä on myöskin työllisyyskehitys nousevaa. Kunta on liikenteellisesti kaiken kaikkiaan risteyspaikkakunta, jossa pitäisi periaatteessa olla taloudellisen kasvun tuotannon edellytysten parhaat mahdolliset. Tästä huolimatta kunnassa on se tilanne, että parina viime vuonna verotulokertymät ovat laskeneet.

Tämä kunta sijaitsee tässä hyvin lähellä. Kysymyksessä on Vantaan kunta, Pääkaupunkiseudun kunta, joka on vaikeassa taloudellisessa jos ei kriisissä niin erinomaisen vaikeassa tilanteessa. Onko kuntapäättäjissä vika? Ovatko vantaalaiset päätöksentekijät selkeästi epäonnistuneet suhteessa naapurikuntiin, suhteessa laajemmin? On erikoinen tilanne todella, että Vantaan veroäyri nousee 18,75:een ja Pääkaupunkiseudun muissa suuremmissa kunnissa, Espoossa ja Helsingissä, se on 17,5. Kauniaista tässä yhteydessä ei kannata edes mainita. Erot ovat merkittäviä.

Pääkaupunkiseudulla, joka on itse asiassa Suomen ainoa metropolialue, on siinä mielessä erikoinen kuntatalouden tilanne, että kunnallisvero ei ole ainoastaan jakovero, siinä mielessä se ei ole progressiivinen vero ollenkaan, mutta se ei ole edes jakovero, vaan se on regressiivinen vero, regressiivinen siinä suhteessa, että suhteessa pienituloisempaa väestöä verotetaan rankemmin kuin suhteessa vauraampaa väestöä. (Ed. Uotila: Hallituksen veropolitiikkaa!) Tässä on tietenkin ongelmallinen perusasetelma, joka johtuu siitä, että tässä Pääkaupunki-seudun kokonaisuudessa tietyt asuinalueet, tietyt paikkakunnat, ovat tulotasoltaan köyhempiä, paine kunnallisiin palveluihin, sosiaalipalveluihin ja myöskin tulonsiirtoihin on korkeampi, mutta samanaikaisesti itse veropohja on pienempi ja tässä suhteessa ollaan vaikeassa kumulatiivisessa kierteessä.

Kaiken lisäksi, vaikka kysymyksessä on paikkakunta, jonka väestö kasvaa koko ajan ja taloudellisesti aktiivinen väestö myöskin kasvaa, niin ollaan siinä tilanteessa, että seudun sisäinen muuttoliike kaupungin osalta tarkoittaa 13 000:ta ihmistä, jotka muuttavat ulos, ja saman verran tulee sisään, jos jätetään absoluuttinen kasvu pois tästä. Tämän 13 000 ihmisen ulosmuuttaminen ja sisäänmuuttamisvirta on sikäli erikoinen, että ulos muuttavat ovat vauraampaa väkeä kuin sisään muuttavat, mikä aiheuttaa pysyvästi vuositasolla 10 miljoonan euron menetyksen.

Kun tämän tilanteen näin asettaa tähän meille pohdittavaksi, me näemme selvästi, että ongelma on rakenteellinen. Ei tunnisteta sitä, että on kyse yhtenäisestä suurkaupunkialueesta, metropolialueesta, yhtenäisestä asuin-, työssäkäynti- ja myöskin virkistysalueesta, ja silti täällä hallinnoidaan kaupunginosia ikään kuin itsenäisiä kuntia, vaikka ne todellisuudessa eivät ole itsenäisiä. Tämä aiheuttaa tämän merkillisen kummajaisen, jonka kanssa Vantaan päätöksentekijät tällä hetkellä ovat tekemisissä.

Sen vuoksi rohkaisen kuntaministeriä, joka samalla toimii alueministerinä, tarttumaan vakavasti tähän Pääkaupunkiseudun hallintoon. Nyt näyttää siltä, että kunnalliset päätöksentekijät täällä eivät pysty toimimaan, ovat jahkailleet vuodesta toiseen, millä tavalla tähän saataisiin järkevyyttä. Kun on kerran kysymys kuitenkin yhtenäisestä seudusta, tämä yhtenäinen seutu tarvitsee yhtenäisen päätöksentekojärjestelmän niissä kysymyksissä, jotka ovat luonteeltaan seudullisia. (Ed. Uotila: Vantaa tarvitsee ennen kaikkea rahaa!) Seudullisia kysymyksiä ovat täällä tietenkin joukkoliikenne, ympäristökysymykset, jätehuolto, yleiskaavoitus, tietysti energiapolitiikka, ja tähän kuuluu tietysti kansainvälinen markkinointi jne., mutta viime kädessä tälle seudulle täytyisi saada yhtenäinen kunnallisverotus, aivan kuten muilla maailman suurkaupunkialueilla on seudullinen hallinto, seudullinen verotus, ja sitten periaatteessa itsehallinnolliset kunnat alla hoitavat ihmisille läheisiä asioita ja tietyllä jyvityksellä tämä kokonaisverotulo jaetaan.

Kun tilanne näyttää nyt vaikealta eivätkä kunnalliset päätöksentekijät pysty tässä etenemään riittävän jouhevasti ja nopeasti, rohkaisen ministeriä todellakin lakialoitteeseen tässä asiassa. Valitettavasti selvitysmies Alasen esitys, joka tähtäsi saman suuntaisiin ratkaisuihin, on sikäli ongelmallinen, että hän yrittää tässä esityksessään haukata liian suurta palaa. Me nyt puhumme Pääkaupunkiseudulla Alasen esityksessä 11 kunnan muodostamasta kokonaisuudesta, jossa meille tulee jo sellaisia toimijoita tähän kokonaisuuteen mukaan, joilla ei ole varsinaisesti tämän metropolialueen kanssa saman tyyppisiä seudullisia yhteisintressejä, joista tässä nyt viime kädessä puhutaan. Meidän täytyy irrottaa tämä neljän kunnan Ytv-alue käytännössä omaksi seudulliseksi kokonaisuudeksi.

Saattaa pitää paikkansa tuo idea, minkä ed. Hautala täällä toi esille, että täällä kokeiltaisiin ikään kuin Kainuun hallintomallikokeilua toisen tyyppisessä kontekstissa, mutta erityiskokeilua, ja sitä tässä ehdottomasti Pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin, mutta ei sillä tavalla, että käytännössä ei kokonaisuudessaan entinen Uudenmaan lääni, mutta valtaosa entisestä Uudenmaan läänistä ikään kuin olisi tässä seudullisessa kokeilussa mukana.

Arvoisa puhemies! Tämä olisi ensimmäinen keskeinen seikka, jonka toivoisin ministerin tässä huomioivan. Toinen seikka liittyy tähän valtionosuusjärjestelmään ja verotulojen tasausjärjestelmään. Tässä Vantaa toimii myöskin hyvänä esimerkkinä. Olemme valtionosuusjärjestelmän osalta sikäli erikoisessa tilanteessa, että Vantaa saa nettoa tänä vuonna 56 miljoonaa euroa valtionosuuksia. Tämä on noin kaksi veroprosenttiyksikköä Vantaalla. Karkeasti ottaen saman suuruiset kaupungit Tampere ja Turku painivat valtionosuusjärjestelmässä aivan eri kategoriassa, aivan eri kategoriassa. Tampereella, joka on saman suuruinen, 180 000 asukasta karkeasti ottaen, valtionosuus on 140 miljoonaa euroa ja Turussa lähes 200 miljoonaa, 194 miljoonaa euroa. Joutuu kysymään, kuinka on mahdollista, että valtionosuusjärjestelmä kohtelee tällä tavalla eriarvoistavasti saman suuruusluokan kaupunkeja. Selitys johtuu valtionosuusjärjestelmän perusteista, joissa suositaan selvästi sellaista kuntaa, kaupunkia, jossa ikärakenne on vanhusväestöpainotteinen. Vantaan kaltainen kaupunki, jossa nimenomaan on lapsia ja nuoria paljon, jää tässä valtionosuusjärjestelmässä jalkoihin. Valtionosuusjärjestelmää tulisi oikaista sen kaltaiseksi, että se huomioisi myöskin alle kouluikäisten lasten suhteellisen osuuden kunnassa.

Toinen seikka, jota valtionosuusjärjestelmä ei huomioi, on tämmöiset kasvavat paikkakunnat, joissa tehdään vielä perusinvestointeja jatkuvasti. Turku ja Tampere ovat esimerkkejä kaupungeista, jotka ovat pitkälle valmiit, infrastruktuuri on valmiina ja kaupunkirakenne on valmis. Vantaan tyyppinen nopeasti kasvava kaupunki joutuu vielä investoimaan aivan peruspalveluvarantoonsa. Sitäkään valtionosuusjärjestelmä ei huomioi.

Kolmantena seikkana, joka olisi helpoin tässä valtionosuusjärjestelmässä ottaa huomioon ja joka näkyy nyt pääkaupunkiseudulla laajemmin, on maahanmuuttoilmiö. Meillä Vantaalla on jo kuusi prosenttia väestöstä ulkomaalaistaustaista. Meillä on kaupunginosia — ja itsekin olen Länsimäestä — joissa väestöosuus on 10 prosenttia. Meidän ala-asteen kouluissamme on 25 prosenttia oppilaita, jotka ovat ulkomaalaistaustaisia. Tämä aiheuttaa kunnalle lisärasitteita, ja valtionosuusjärjestelmän tulisi paremmin ottaa tämä asia huomioon. Tällä hetkellä siinä ei ole mitään erityissubventiota, joka valtionosuusjärjestelmässä näkyisi.

Arvoisa puhemies! Viimeinen seikka, jonka otan tässä esille, liittyy verotulojen tasausjärjestelmään. Vantaa menettää verotulojen tasauksen osalta täsmälleen 57 miljoonaa euroa eli kahden veroprosentin verran. Nyt tässä verotasausjärjestelmässä on se piirre, että se huomioi kiinteistöveron, se huomioi yhteisöveron ja se huomioi kunnallisveron. Se selkeästi jättää tiettyjä verotuloja joka tapauksessa kunnalta huomioimatta. Kun maa- ja metsätalousmaa ei ole kiinteistöveron piirissä, niin kuin sen pitäisi, tämä tulotasausjärjestelmä rokottaa kaupunkialueita ja suosii maaseutualueita. Se ei myöskään huomioi pääomatuloja kunnan osalta, ja Vantaan osalta esimerkiksi pääomatulokertymät keskimäärin ovat 70 prosenttia valtakunnan keskitasosta. Tässäkin suhteessa meillä on ongelmia ...

Kyllä, mutta minä olen käsitykseni mukaan pysynyt asiassa ja valtiopäiväjärjestyksen mukaan kansanedustaja pysyessään asiassa voi jatkaa puheenvuoroaan niin pitkään myöskin kuin on tarpeen eikä tarvitse tätä ohjetta ottaa täsmällisesti ja kirjaimellisesti huomioon. Meillähän nopeatahtinen keskustelu on jo päättynyt.

Kiitokset. Minä kunnioitan tätä, puhemiehen viesti meni perille, ja lopetan puheeni aivan hetken kuluttua. Tämä viesti tuli rekisteröityä.

Eli tämä verotulojen tasausjärjestelmä on selkeästi sen kaltainen, että meidän pitäisi myöskin, ja siinä mielessä käännyn valtioneuvoston puoleen, ruveta miettimään sitä uudelleen. En halua nostaa keskustelua niin päin, ettemme tunnistaisi sitä, että verotuloja valtakunnan puitteissa on järkevää tasata. Siitä ei ole kysymys, koska meillä kunnat ovat hyvin erilaisessa asemassa ja Vantaa on suhteellisesti ottaen vauraampi kuin joku köyhempi kunta Syrjä-Suomessa. Tässä mielessä tasausjärjestelmä on mielekäs. Sen tasausjärjestelmän täytyisi huomioida kunnassa generoituvat kaikki tulot, mukaan lukien pääomatulot, mukaan lukien maa- ja metsätalousmaasta saatava tulo.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tulla tänne puhujakorokkeelle oikein korjaamaan omaa puhettani, näköjään jo ryhmäpuheenvuorossa olleen virheen sikäli, että tuli ehkä lukihäiriö, kun sanoin, että 20 kunnassa, kun olisi pitänyt sanoa 80 kunnassa. Näin se tulee myös pöytäkirjaan merkityksi ja korjatuksi. Ministerihän tietysti olisi ollut tyytyväinen siitä, jos veroäyrin hinnan nostosta ruvettaisiin keskustelemaan vaalien jälkeen vain 20 kunnassa, mutta se tieto oli nimenomaan, että 80 kunnassa.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kiinteistöverokorotukset ovat edessä erittäin useassa kunnassa. Jossakin on arvioitu, että jopa 150 kuntaa joutuu harkitsemaan myös kiinteistöveron korottamista. Sama tilanne on myös palvelumaksujen osalta ainakin niillä alueilla, joilta itse olen lähtöisin.

Ongelmana minun mielestäni tässä on, että silloin kun lähdetään tällaista niin sanottua välillistä verotusta korottamaan, joksi minä ymmärrän palvelumaksut ja myöskin kiinteistöveron, niin pienituloiset eläkeläiset ja muut vastaavat henkilöt suhteessa tuloihinsa joutuvat maksamaan tällaisia maksuja ja muita huomattavasti enemmän kuin hyvätuloiset. Tältä osin joskus olen syvällisemminkin yrittänyt pohtia sitä, mitä tarkoittaa perustuslain 19 § ja erityisesti sen 3 momentti. Siinä puhutaan tietysti toisaalta riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista ja 22 §:ssä puhutaan julkisen vallan velvollisuudesta turvata perusoikeudet ja taas toisaalta sanotaan eräässä kohdassa, että kaikkien on oltava tasavertaisia lain edessä. Joskus tuntuu siltä, että nämä riippuvat hyvin pitkälle siitä, minkälaisessa kunnassa henkilö asuu, ja myöskin niistä olosuhteista, missä ollaan. Eli jossain vaiheessa tuntuu siltä, että kannattaisi ehkä myöskin valtiovallan miettiä tarkemmin sitä, onko todella toimittu sillä tavoin kuin perustuslaki määrittelee.

Tässähän me olemme aika ristiriitaisessa tilanteessa lähinnä sen johdosta, että kun perustuslaki määrittelee yleisemmin ja sen nojalla annetut lait määrittelevät peruspalveluja tarkemmin, osa on harkinnanvaraista, mutta osassa on subjektiivisia oikeuksia, muun muassa vammaispalvelulaissa hyvin paljon. Sen ymmärrän, että silloin kun on kyse harkinnanvaraisista asioista niin kuin omaishoidontuessa tällä hetkellä, niin silloin voidaan hyvin perustella, että talousarviossa ei ole näitä varoja siihen. Mutta silloin kun mennään subjektiivisten oikeuksien puolelle, kuten esimerkiksi vammaispalvelulaissa, ja kunta perustelee kielteistä päätöstä sillä, että varoja ei ole, niin silloin liikutaan minun mielestäni aika vaarallisilla vesillä. Ymmärrän tietysti kuntapäättäjien vaikeuden siinä, mitä tehdään, varsinkin kun useimmiten se on sosiaalilautakunta, joka esittelystä tekee näitä päätöksiä, kun taas toisaalta määritellään, mikä pitää kunnan taloudellisen systeemin periaatteessa olla näitten uusien säännösten osalta.

Eduskunnan oikeusasiamieshän on puuttunut tähän muutaman kerran, nimenomaan nykyinen oikeusasiamies ollessaan apulaisoikeusasiamiehenä, ja totesi, että näin ei voida menetellä. Eli silloin kun on subjektiivinen oikeus, niin silloin pitää antaa ne palvelut, mitä laki määrittelee. Eli jossakin vaiheessa nimenomaan näitten vaikeitten kuntien osalta — ja mitä ed. Mustajärvi täällä esitteli Lapin kuntien osalta, ymmärsin näin — että siellä tämän tyyliset ongelmat ovat todella suuria.

Käytännön elämä on vain osoittanut, vaikka kuinka sanotaan, että pitäisi päästä vaikeuksien kautta voittoon, että ei tuolla enää pystytä säästämään. Taisi olla ed. Risikko, joka sanoi, että ei voida vetää enää selkänahasta enempää, kun kaikki säästöt on otettu. Ihminen ei pysty enempään, eli hän rajallisesti pystyy tekemään niitä päätöksiä ja sitä työtä. Siinä tulee kierre, ja mielestäni siihen kyllä kannattaisi puuttua. En tiedä, mistä tulevat nämä hienot luvut ja parempien kuntien mahdollisuudet, joista ed. Ranta-Muotio totesi, ei ainakaan meillä Suomenselällä tämänlaisia näkymiä toistaiseksi vielä ole ollut.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajakollegat! Haluan tämän puheeni aluksi kiittää oppositiota siitä, että olette nostaneet sinänsä erittäin tärkeän asian keskusteluun. Se on tietysti hyvä, että käydään asioita läpi, mutta kokonaisuutena voi kuitenkin todeta, niin kuin tämänkin illan keskustelun tuloksena, että ei oppositiollakaan ole ollut mitään sellaisia keinoja, joita hallituksella ei olisi tiedossa ja joita hallitus ei olisi omalta osaltaan myöskin käyttänyt näitä ongelmia ratkottaessa, tietysti valtiontalouden puitteissa.

Ehkä on paikallaan myöskin muutama sana sanoa yleensä menojen, taloudellisen tilan, velkaantumisen ja verotuloprosentin keskinäisistä suhteista.

Ensinnäkin sellainen käsitys, että jos kuntatalouden tila paranee tai yhtäkkiä sille annetaan merkittävästi rahaa, se estäisi verotuloprosentin korotukset, ei käytännön kokemuksen mukaan pidä paikkaansa. Kun tässä on monta kertaa todettu, että vuosi 2002 oli kuntataloudessa poikkeuksellisen hyvä vuosi, niin mitä tapahtui vuonna 2002 eli vuodelle 2003? Historiallisesti poikkeuksellisen hyvänä vuonna yli sata kuntaa korotti verotuloprosenttia ja velkaantuminen oli korkeampaa kuin vuosiin vuosiin aikoihin. Elikkä se johti siihen, että investoitiin vahvasti, menot kasvoivat erittäin voimakkaasti ja nämä kuntatalouden tunnusluvut, velkaantuminen ja verotuloprosentti, kohosivat erittäin voimakkaasti.

Pitää muistaa, että näillä on aika erikoisia yhteyksiä, nimittäin vuodesta 2002 vuoteen 2003 kuntien tuloveroprosentti nousi 0,25 prosenttiyksikköä, joka on paljon enemmän kuin juurikaan vuosikymmeniin yhtenä vuotena. Tietysti siellä on merkittävänä se, että Helsingin kaupunki nosti tuloveroa, minkä painoarvo on erittäin merkittävä. Tämän vuoksi ministeri Korhosen, kun hän oli ministerinä, lausuma siitä, että tämmöinen tasainen, jaksotettu tulonjako on monessa mielessä terveempi myös kuntatalouden kannalta, pitää tänäkin päivänä paikkansa. Näyttää vaan, että ministeri Korhonen oppositioon siirryttyään on nyt sitten kansanedustaja Korhosena unohtanut tämän oman hyvän periaatteensa ja ajatuksensa.

En yleensä erikseen halua tässä Lapin kuntiin tai Tornioon puuttua, mutta kun sitä toistuvasti halutaan provosoida, niin sanotaan nyt muutama sana siitäkin.

Ensinnäkin mitä tulee Lapin kuntien taloudellisiin ongelmiin, niin niiden taustathan ovat vuoden 96—97 valtionosuusuudistuksissa, jolloin keskimäärin kaikki Lapin kunnat menettivät noin reilut 1 000 markkaa rakenteellisesti plus sitten nämä muut leikkaukset, jotka olivat muillakin kunnilla, elikkä euroissa mitattuna noin 170 euroa keskimäärin jokainen Lapin asukas menetti valtionosuuksia. Eikä Lappi ole toipunut siitä vieläkään täysin. Haluan muistuttaa, että nämä vuosikate-ennusteet ovat ensinnäkin ilman harkinnanvaraisia ja toisekseen ilman sopeuttamistoimenpiteitä, ne ovat laskennallisia arvoja, joita sieltä sivulta löytyy, ja toteutuma on paljon parempi. Tosin muistan myöskin vuosituhannen vaihteesta, että toteutuma Lapissa oli se, että 22 kunnasta 17 kunnan vuosikate oli miinuksella. Voitte miettiä, kuka mahtoi silloin olla alue- ja kuntaministerinä.

Tornion osalta totean vain sen, että vuonna 2002 tase ja tuloslaskelma Torniossa sisältää niin paljon erillisiä energialaitoksen myyntijärjestelyistä aiheutuvia satunnaisia tuloja, että vuoden 2002 ja 2005 tai 2004 vuosikatteen vertailu on täysin mieltä vailla. Mutta te, jotka tästä olette puhuneet, ettehän te tästä tietenkään voi mitään tietää. Saattaa olla, että olisi parempi olla puhumatta, kun ei mitään siitä asiasta voi tietää.

Mitä tulee sitten tähän valtionosuusuudistukseen, niin siitäkin ed. Mustajärvi puhui sillä tavalla ja sillä varmuudella, johon täydellinen tietämättömyys antaa oikeutuksen. Eikä hän voikaan tietysti tietää, koska asia on kesken, eikä hänellä ole käytettävissä niitä arvioita ja asioita, joita minulla on mutta joita en voi asian keskeneräisyyden vuoksi täällä kertoa. Mutta sen voin kertoa, että ed. Mustajärvi on täysin väärässä.

Mitä tulee muutoin täällä pyydettyihin vastauksiin, niin haluan tässä yhteydessä vain todeta, että ensinnäkin, mitä tulee tähän ennaltaehkäisyyn, se on sinänsä erittäin hyvä ajatus ja toivomus. Valtionosuusjärjestelmään on vain sen tyyppisen elementin luominen, voi sanoa, käytännössä erittäin ongelmallinen. Valtionosuusjärjestelmäideahan perustuu siihen, kun se on laskennallinen järjestelmä, että jos kunta hoitaa järkevällä tavalla ennalta ehkäisevästi taikka avohuoltopainotteisesti, niin kuin pitää, tai muuta vastaavaa, niin se kannustavuus ja palkkio tulee siitä. Sehän ei vähennä kunnan valtionosuuksia, vaan kunta säästää itselleen sen summan. Tässä mielessä se toimii, mutta myönnän sen, että se on hyvin pitkä aika, jolloin se tulee, ja kunnassa silloin, kun taloudesta on tiukkaa, niin totta kai houkutus tulee siihen, että tehdään vain täysin välttämättömät. Joskus on tietysti sekin vanha sanonta voimassa, että köyhä ei voi aina olla ihan järkevä. Tässä mielessä myönnän, että tässä ajatuksessa, joka vihreiden taholta on esitetty, on ideaa, mutta siitä, millä tavalla se voitaisiin realisoida, en ole ainakaan nähnyt sellaista käyttökelpoista esitystä, joka sopisi nykyiseen valtionosuusjärjestelmään.

Mitä tulee hoitotakuuseen, niin en ole väittänytkään, ettei se aiheuta kustannuksia siirtymävaiheessa, vaan puheessani totesin, että hoitotakuun tarkoituksena ei ole pysyvästi lisätä terveysjärjestelmän kustannuksia, mutta siirtymävaiheessa kustannuksia varmasti tulee aiheutumaan. Se on päivänselvää. Luulen, että siellä joudutaan ja on kyllä mahdollista tehdäkin sellaisia toimenpiteitä, jotka kuuluvat Kansalliseen terveyshankkeeseen ja joiden avulla kustannussäästöjä myöskin jatkossa voidaan tehdä.

Mitä tulee Vantaan, Tampereen ja Turun valtionosuuksiin, niin kieltämättä Vantaa on eräänlainen väliinputoaja. Mutta haluan korostaa, että näiden valtionosuuksien vertailussa pitää olla myöskin hyvin varovainen, koska sehän riippuu myöskin hyvin paljolti siitä, että kun meillä on ylläpitäjäkohtainen järjestelmä esimerkiksi opetustoimen puolella, niin valtionosuuden määrään ratkaisevasti vaikuttaa se, miten toiminnat on organisoitu siinä kunnassa. Toinen asia on, että kiistämättä vanhusten ja ikäihmisten hoivasta aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Ja kun Vantaan tilastoja tutki, niin ilmeni, että vaikka Vantaalla on nuori väestö, niin siitä huolimatta terveydenhuollon menot olivat keskimääräistä suuremmat, elikkä palveluiden käyttö noin taloudellisessa mielessä ei ollut optimaalista ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan haluan todeta, että on hyvä ollut keskustella, ja toivottavasti tästä keskustelusta edes joitakin jyväsiä jäisi ellei hallitukselle, niin ainakin oppositiolle.

Markus Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen tuossa ihan tällaiseen opettajatyyliin, joka hänelle on hyvin tyypillinen, ja vieläpä tämmöisen vanhankantaisen kansakouluopettajatyyliin, kertoi, että joku tietää, joku ei tiedä. Tietenkin ministerin on helppo sanoa, että asioita valmistellaan ja hän tietää, mutta kun niistä asioista ei sitten tule tietoa julki niille, jotka niitä tietoja pyytävät, niin tuolla tapaa on aikalailla helppo sanoa. Kyllä minä vielä toistan sen väitteeni, että jostakin asioista vaietaan yli vaalien, aivan samalla tapaa tässä valtionosuusuudistuksessa kuin aikoinaan Sailaksen työllisyystyöryhmäraportissa, joka valmistui ennen eduskuntavaaleja mutta joka sitten julkaistiin vasta maaliskuun viimeisenä päivänä.

Edelleenkään Manninen ei antanut minkäänlaisia viestejä siitä, mitä tehdään ensi vuonna, mitä tehdään tänä syksynä näissä Lapin kriisikunnissa, mitä tehdään Torniossa sitten. Jos lähdetään kelaamaan, mistä esimerkiksi joidenkin Lapin kuntien ongelmat johtuvat, niin esimerkiksi Lapin metsävaltaisissa kunnissa pahimmat ongelmat syntyivät silloin, kun metsäverotusta uudistettiin, ja se tehtiin Ahon hallituksen aikana. Niitä vääristymiä ei ole korjattu vieläkään.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tiedustelin ed. Seppälältä, miten kunnat selviävät hoitojonojen purkamisesta ensi vuonna, ja hän sanoi, että veronkorotuksia ei kunnallisverossa tarvitse tehdä. Mikä on ministeri Mannisen mielipide siitä, pitääkö tehdä veronkorotuksia, myydä omaisuutta vai ottaa lisää velkaa, koska siinä tulee tämä 130 miljoonan kustannus, minkä STM on laskenut tarvittavan, jotta nämä jonot purkautuvat?

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen on varmasti aivan oikeassa, että valtionosuusjärjestelmä on monessa mielessä monimutkainen, ja siinä varmaan pyritään tiettyyn oikeudenmukaisuuteen. Minusta on kyllä tärkeätä, että ikäihmiset huomioidaan eräänlaisena kustannusrasitteena, kun valtionosuuksia mietitään. Mutta vähintään yhtä merkittävä kustannusrasite on se, että kunnassa on paljon alle kouluikäisiä lapsia. Se heijastuu sekä terveydenhuoltoon että moneen muuhunkin, ja sen vuoksi tiedustelisin, eikö tätä lapsipainotteisuutta voitaisi ottaa huomioon. Toin myöskin esille niiden kuntien ongelmat, joissa on paljon maahanmuuttajia, ja mielellään kuulisin ministeriltä, eikö tämän pitäisi olla erityiskriteeri, joka näkyisi myöskin valtionosuusjärjestelmässä.

Verotulojen tasauksen osalta: Pitäisikö siinäkin pyrkiä nyt selkeämmin uudistukseen, jossa huomattaisiin kokonaistulot kunnassa mukaan lukien pääomatulot?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin oikein iloinen siitä, että kuntaministeri Manninen antautui vähän pohdiskelemaan valtionosuusjärjestelmän muuttamista sellaiseksi, että se kannustaisi kuntia satsaamaan ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon ja muihin varhaisiin toimenpiteisiin, joilla säästetään myöhemmin menoja. Oikeastaan tekisin teille ehdotuksen: Ettekö te voisi viedä tätä asiaa sinne valtioneuvostoon, luultavasti valtiovarainministeriössä toimivaan tuottavuustyöryhmään, jota vetää Juhani Turunen? Mielestäni olisi aika miettiä tuottavuutta laajemmin ja ottaa mukaan siihen sellaisia indikaattoreita, jotka tällä hetkellä jäävät sivuun ja jotka kuitenkin ovat äärimmäisen tärkeitä sekä koko hyvinvointistrategialle että valtion menojen järkevälle käytölle.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin vielä kaksi kysymystä — kiitoksia vaan näistä edellisistä vastauksista:

Kun puhutaan näistä valtionosuuksien uudistuksista, niin tiedätte varmasti, ministeri Manninen, siitä, että Kuntaliitto on esittänyt, että opetustoimen valtionosuudet laskettaisiin toisella tavalla. Mitä mieltä olette siitä?

Entä mitä mieltä olette siitä, kun on esitetty, että määrätyt sairausryhmät, esimerkiksi nämä meidän kansansairautemme, painotettaisiin eri tavalla valtionosuuksissa, kun joissain kunnissa sattuu olemaan määrättyjä sairauksia paljon enemmän kuin toisissa?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin ihmettelen täällä sitä, että ministeri Manninen todistelee, että kunnissa menee hyvin tänä päivänä. Kun Keski-Suomen kymmenen kansanedustajaa ovat tavanneet alueen kuntien kuntajohtajia ja kuntapäättäjiä ja he ovat käyneet meidän luonamme, he ovat valittaneet ja suuri hätähuuto on ollut, että kunnat eivät selviä näistä velvoitteistaan. Ministeri Manninenkin on lehtitietojen mukaan vieraillut Keski-Suomessa. Puhuvatko nämä kuntapäättäjät ja kunnanjohtajat teille nyt aivan toista sitten kuin alueen kansanedustajille? Niitä hätähuutoja tulee ja täällä vierailee lähetystöjä, jotka kertovat, että he eivät selviä ja pitää rahaa löytyä. Tämä on semmoinen yhtälö, että sitä ei ymmärrä, mistä nyt on kyse.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyitä vastauksia:

Mitä tulee Lapin metsävaltaisiin kuntiin, niin ongelmathan syntyivät 99 yhteisöveroperusteiden muutosten aikana, koska tämä yhteisöverojako oli sinänsä vääristynyt elikkä oli perusteita muuttaa silloin 99 sitä yhteisöveroa.

Mitä tulee sitten näihin eri tekijöihin valtionosuusjärjestelmässä, niin uudistushan on vielä kesken, mutta ulkomaalaisten osuus väestössä on siellä keskusteluissa mukana. Mikä on lopputulos, en pysty sitä vielä sanomaan tietenkään.

Mitä tulee tuottavuusohjelmaan, niin kyllä peruspalveluohjelma lähtee siitä, että sekä sosiaali- ja terveydenhuolto että opetustoimi kytketään tähän tuottavuusohjelmaan hyvin tiukasti ja sitä pyritään viemään eteenpäin.

Mitä tulee sitten ed. Risikon kysymykseen, Kuntaliiton ehdotukseen, voi todeta, että siellä on erilaisia ehdotuksia käsitelty ja erilaisia yhdistelmiä eri osapuolten välillä ja niistä varmasti yhteinen malli löytyy.

Mitä tulee hoitotakuuseen, niin joka vuosi verotulo nousee, niin kuin minä olen todennut täällä, mutta pitää muistaa, että kunnallisverovähennysten korotus esimerkiksi tälle vuodelle merkitsee noin 0,7 prosenttiyksikön alennusta kunnallisverorasitukseen, elikkä jos kunnallisvero halutaan pitää samalla tasolla, niin aika monen kunnan kestää nostaa tuloveroprosenttia. Todellisuudessa niin moni ei nosta, elikkä kunnallisverorasitus edelleen laskee tänä vuonna huolimatta siitä, että hyvin moni kunta on nostanut verotuloprosenttia.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensin tuosta valtionosuusuudistuksesta. Sen varaan on nyt toiveita laskettu, erityisesti esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla suurissa kaupungeissa, että se toisi helpotusta niihin rasitustekijöihin, joita tulee muun muassa muuttoliikkeestä, maahanmuuttajien suuresta määrästä ja monista muista tämän tyyppisistä ongelmista. Ne tiedot, mitä minulla on ensinnäkin tästä kai kustannusneutraalista valtionosuusuudistuksesta, lähtevät siitä, että juuri mitään helpotusta ei ole tulossa. Ainoa, mikä nähtävästi on valmistelun pohjana, on se, että jos kahdessa vuodessa väkiluvun muutos on 4 prosenttia joko ylös tai alas, niin siitä tulee kerrointa valtionosuusjärjestelmään. Työttömyyden osalta jopa, jos ajatellaan vaikkapa Helsinkiä, tietojeni mukaan on tapahtumassa se muutos, että kun nyt on painotuksessa mukana sekä suhteellinen työttömien osuus että myöskin työttömien absoluuttinen määrä, tämä absoluuttinen määrä oltaisiin poistamassa ja jäisi vaan tämä suhteellinen työttömyys. Se työttömien suuri absoluuttinen määrä esimerkiksi Helsingin laisessa suurkaupungissa tuo väistämättä sellaisia ongelmia, jotka rasittavat myöskin kuntataloutta sosiaali- ja terveyspuolella ja muutoinkin. Elikkä olisi aika rehellistä varmasti sanoa, että se valmistelu, mikä valtionosuusuudistuksen osalta on käynnissä, ei ole tuomassa näille voimakkaasti kasvaville kaupungeille eikä myöskään Helsingille — Helsingin väkilukuhan on laskenut 800 henkeä ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana — mitään helpotusta, jopa voi sanoa, että päinvastoin.

Täällä on kiistelty pitkin päivää siitä, mitkä ovat tilastot, mitkä ovat vertailuluvut jne. Tärkeintä on tietenkin se, mikä tilanne tällä hetkellä kuntataloudessa ja kunnissa on.

Ed. Kimmo Kiljunen puhui täällä Vantaan esimerkistä. Espoo on esimerkki myös, josta voisi muutaman sanan sanoa, esimerkiksi niin, että kun hallitus lähtee siitä, että jatkossa verotulot kehittyvät kunnissa 4 prosenttia keskimäärin, tänä vuonna on kolmas peräkkäinen vuosi, kun Espoon verotulot laskevat. Täällä oli vertailujakso 2002—2003. Silloin maan kuntien verot keskimäärin kasvoivat 2,8 prosenttia, kun taas Espoon verotulot nyt viimeisten tietojen mukaan laskivat 2002:sta 2003:een 1,7 prosenttia. Tämä on nyt johtamassa myöskin maan toiseksi suurimmassa kaupungissa aika kovaan kuuriin. Kaupunginhallituksessa ja myös -valtuustossa on käsitelty seuraavien vuosien kehystä ohjeellisena, koska todellinen vääntö tapahtuu tietysti budjettineuvotteluissa. — Tervetuloa, valtuutettu Soini, mukaan keskusteluun Espoonkin asioista. — Elikkä tämä kuuri lähtee siitä, että kun hallitus laskee, että menot pitäisi kuntataloudessa painaa keskimäärin 4 prosentin kasvu-uralle, se kehys, jota nyt ohjeellisena on Espoossa käsitelty, lähtee siitä, että menot painetaan reilun 1 prosentin kasvulle seuraaville vuosille, mikä tarkoittaa, että muuten tässä kulmassa kasvava velkaantumiskehitys olisi pikkaisen loivempi.

Mitä se merkitsee kasvavassa Espoon kaupungissa, että menojen kasvu painetaan 1 prosentin pintaan sen jälkeen, kun tänä vuonna oli korotettu veroprosenttia sekä kiinteistöveroa tästä eteenpäin? Se tarkoittaa sitä raottaen esimerkiksi vaikkapa pelkästään opetustointa, että niin sanottua tuntikehystä leikattiin 2 prosenttia ja ensi vuonna sitä leikataan 4 prosenttia ja seuraavana vuonna taas 2 prosenttia. Oppilasta kohti laskettuja tarvike- ja muita menoja leikataan 20 prosenttia. Sen lisäksi karsitaan tietysti koulupuolelta kaikesta muusta, opetuksesta, avustajista jne. Liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimesta leikataan kaikista 20 prosenttia toimintamenoista. Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan, kun kaupunki kasvaa ja palvelujen tarve kasvaa. Voi tietenkin osoittaa sormella, onko Espoossa hoidettu kaikki asiat kokoomusvetoisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Oltiin tästä asiasta sitä tai tätä mieltä, niin totuus on kuitenkin se, että Espookin on todella lirissä taloutensa kanssa lähivuosina. Siitä on kysymys. Täällä on käyty monta muuta esimerkkiä läpi ja käyty läpi niin Lapin kuntia kuin yksittäisiäkin kuntia esimerkinomaisesti.

Tämä pakkolaina: Ministeri Manninen on aivan oikein todennut ja viitannut aikoinaan ministeri Korhosenkin puheenvuoroihin siitä, että tällaista jaksotusta on syytä harrastaa, niin että tulee pitkäjänteisyyttä kuntatalouteen. Mutta kyllähän tässä pakkolainassa nyt on aivan härskiä, törkeää ja epäoikeudenmukaista, että sellaisesta rahasta, joka oikeasti kuuluisi välittömästi antaa kokonaisuudessaan kunnille, siirretään seuraavalle vaalikaudelle melko tarkkaan puolet. Kyllä tekisi mieli sanoa, että tätä ei kyllä uskoisi erkkikään, että näin voidaan menetellä, mutta näin menetellään. Se on minusta ehkä todella iso periaatteellinenkin kysymys, jota olisi ehkä ollut syytä myöskin perustuslakivaliokunnan arvioida, onko se oikea tapa, että lakimuutoksella sitten sellaista rahaa, joka kunnille kuuluu, siirretään jopa seuraavalle vaalikaudelle niin suuri osuus.

Mitä tulee sitten siihen keskusteluun, mikä koskee, liittyen vielä valtionosuusjärjestelmään, ennalta ehkäisevää toimintaa, terveyden edistämistä jne., olisi kyllä hirvittävän tärkeätä, että se jotenkin saataisiin mukaan esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän painotuksiin, koska ennalta ehkäisevällä, terveyttä edistävällä toiminnalla, tapahtuu se vaikka esimerkiksi liikuntatoiminnan kautta, kyllä pystytään oikein toteutettuna saamaan sellaista vaikutusta aikaan, joka todella säästää tältä yhteiskunnalta jatkossa menoja niin sosiaali- kuin terveyspuolellakin. Mutta nämä ovat vaikeita kysymyksiä, kun ei ole niin helppoa osoittaa ainakaan lyhyellä eikä näkyvissä olevalla aikajaksolla, millä tavalla se konkretisoituu. Viitaten siihen, mitä äsken sanoin Espoonkin osalta, se on kyllä erittäin huolestuttavaa. Tietenkin sanotaan, että tärkeintä on terveyspalvelut, koulupalvelut, vanhustenhuolto jne., mutta kyllä tässä ennalta ehkäisevän toiminnan ja terveyden edistämisen näkövinkkelistä aika surullista on, jos esimerkiksi liikuntatointa ja liikuntapalveluja kovasti rokotetaan kunnissa. Ei sekään todellakaan ongelmatonta ole.

Ed. Kiljunen täällä viittasi Vantaan tilanteeseen, joka lehtitietojenkin mukaan on todella ankea, ja esitti ratkaisuksi, että Mannisen pitäisi olla aktiivisempi Pääkaupunkiseudun uuden hallinnon rakentamisessa lakisääteisesti. Minä vähän pelkään, että siitä ei nyt ihan äkkiä Vantaan talousahdingon auttajaksi ole. Kyllä se Vantaakin ihan rahaa ja rahoitusta valtion toimesta tarvitsee, niin kuin tarvitsee kuntakenttä muutoinkin. Joitakin toimenpiteitä voisivat tietysti Pääkaupunkiseudun kunnat tehdä, kun nyt vapaaehtoista yhteistyötäkin ovat viritelleet ja neuvottelukunta on perustettu yhteistyötä tekemään ja se liittyy kuntaministeri mutta myöskin asuntoministeri Mannisen toimialaan.

Täällä puhutaan esimerkiksi asuntopolitiikan osalta jatkuvasta ongelmasta tonttimaan riittävyyden ja tonttien puutteen vuoksi. Pääkaupunkiseudun kunnat voisivat esimerkiksi ottaa käyttöön sen, mikä on käytössä ja voimassa olevaa lainsäädäntöä, eivät johtaa tilannetta siihen, että olisi pakko korottaa kiinteistöveroa tai veroprosenttiakaan yleisesti, mutta kunnon rakennuskelpoiseen, kaavoitettuun tonttimaahan, jonka veronmaksajat ovat kaavoittaneet, rakentaneet sinne kunnallistekniikan, tehneet siitä rakennuskelpoista, siihen tämän määräaikaisen korotetun kiinteistöveron voisivat tehdä Pääkaupunkiseudun kunnat yhdessä, jolleivät uskalla sitä yksi kerrallaan tehdä, ja sillä tavalla pistää vauhtia tonttien luovutuksiin ja niiden asuntokäyttöön saamiseen. Silloin päästäisiin ainakin siitä eroon, kun jatkuvasti valitellaan, että ei ole rakennusmaata asuntotuotantoon.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun aikaisemmin käyttämäni puheenvuoro keskeytyi ajanpuutteen takia, niin sen takia muutama ajatus vielä tässä yhteydessä.

Ensin on syytä antaa tunnustus kuntaministerille siitä, että hän on sitkeästi paikalla kuuntelemassa puheet ja kommentoimassa niitä. Aivan oikeassa hän on siinä, kun arvioi, että eri vuosien vertailu vuosikatteen osalta ja muidenkin lukujen osalta on kyseenalaista, mikäli ei tunne tarkemmin mahdollisia muutoksia. Näin varmaan on. En ole aikaisemmin lainaillut minkään yksittäisen kunnan tilinpäätöstietoja, vaikka niitä kyllä käytössä on.

Kun hän vertaili oman kotikaupunkinsa tilannetta ja totesi sen, että vuoden 2002 vuosikatteen vertailu 2005:een on kaukaa haettu eivätkä ne ole vertailukelpoisia, niin varmaan näin onkin. Joka tapauksessa Tornionkin luvut vuosikatteen osalta osoittavat selvästi kielteistä suuntaa. Kaikkina tulevina vuosina ne ovat negatiivisia, ja silloinhan talous heikkenee. Näin se vaan on, ja tämä ei ole ollenkaan poikkeus.

Täällä aikaisemmin muun muassa ed. Rantakangas kertoi muutoksesta, joka on tapahtunut tämän hallituksen aikana suhtautumisessa kuntiin ja kuntien valtionosuuksiin, ja totesi kuntien aseman vahvistuvan. Jos katsotaan vaikkapa Pulkkilaa, hänen kotikuntaansa, ei se kehitys siltä näytä kuin hän kuvasi. 2003 vuosikate oli vielä positiivinen. Tälle vuodelle ennuste on 88 euroa negatiivinen vuosikatteen osalta, 117 euroa 2005 ja 135 euroa negatiivinen vuonna 2006, eli se noin 100 euron lisä, mitä tässä ollaan siirtämässä mahdollisesti myöhempinä vuosina maksettavaksi, olisi näköjään tarpeen tännekin. Saman tyyppinenhän kehitys on useimmissa kunnissa. Se on väistämätön tosiasia.

Ministeri Mannisen maininta siitä, että saatava lisätulo ei välttämättä estä verotuksen kiristymistä, sekin varmaan tietyiltä osin on paikkansapitävä, mutta jos verrataan vuotta 2002, jolloin tilinpäätökset olivat yleisesti ottaen vahvoja, se johtuu tietysti tietystä poikkeuksellisesta erästä. Jos sitten verrataan, että vuoden 2003 veroprosenttia nostettiin poikkeuksellisen paljon, 0,25 prosenttiyksikköä, niin minusta se vertailu ontuu sen takia, että veroprosentti vuodelle 2003 päätetään jo marraskuussa 2002. Ja jos on näitä poikkeuksellisia eriä, jotka selviävät vasta käytännössä hyvin pitkällä seuraavan vuoden puolella, kun laaditaan tilinpäätöksiä, jolloin niistä on vasta konkreettinen, lopullinen tieto, niin silloin niitä ei voida tietenkään ottaa etukäteen huomioon. Sekään ei ole aivan yksioikoinen ja selvä siltä osin.

Täällä on useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa mainostettu sitä, että tämä hallitus tekee indeksikorotukset 75-prosenttisina. Viimeksi ed. Ranta-Muotio sitä ihannoi ja kertoi, kuinka se on suuri helpotus aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Siihen väitteeseen vaan, ikävä kyllä, sisältyy yllättävän iso harha. Siinä unohtuu kokonaan se, että ne aikaisemmat leikkaukset, jotka valtionosuusperusteisina on tehty, ovat edelleen voimassa. Vasta siinä vaiheessa, jos te puratte jonkun niistä aikaisemmista indeksileikkauksista, voidaan antaa jotain tunnustusta, mutta ettehän te niin tee. Kumulatiivinen leikkaus kasaantuu edelleen, eikä kai se nyt paljon helpota, jos se on vähän pienempänä kuin se on aikaisemmin tehty. Minusta nämä väitteet ovat sellaisia, joista olettaisi, että niitä ei tässä salissa kerrota. Ymmärrän sen toki, että niitä tupailloissa kerrotaan.

Kaiken kaikkiaan kun tuota leikkausta kuvaavasta esityksestä käytiin viime viikolla keskustelua, siinä vaiheessahan hallituspuolueita ei juurikaan paikalla näkynyt. Ed. Tölli kaipaili aikaisemmin, että opposition väkeä on vähänlaisesti välikysymyskeskustelussa. Silloin kun kuntien leikkauksia on käsitelty ja niitä koskevia lakiesityksiä, opposition edustus on kyllä ollut paikalla niin kuin yleisestikin. Sen sijaan hallituspuolueiden edustajia niissä on vähemmän näkynyt.

Kaiken kaikkiaan vielä toistan sen, että ne väitteet, että kuntatalous vahvistuu, eivät minusta pidä paikkaansa. Sen toki myönnän, että valtionosuudet lisääntyvät. Se on selvä tosiasia, se näkyy budjettikirjasta. Mutta kun otetaan huomioon se kustannustason muutos, mikä väistämättä tapahtuu ja on luettavissa budjetin ennusteestakin, niin valtionosuuksien lisäys ei kata puoltakaan kustannustason noususta, mikä aiheutuu valtionosuuteen oikeuttavissa kustannuksissa. Miten voidaan silloin todistella, että kuntatalous vahvistuu näiden valtionosuuksien kasvun myötä? (Ed. R. Ojala: Verotulot!) — Verotulot tietenkin kasvavat jonkin verran, mutta eivät ilmeisesti yllä siihen 4 prosenttiin, mitä ennakoidaan.

Verotuksesta puheen ollen, täällä aikaisemmin ed. Pentti kertoili verotuksesta, että kuntien osalta yhä harvempi osallistuu kuntien palvelujen rahoittamiseen kunnallisveron muodossa. Minulle se väite ei auennut enkä ymmärrä sitä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että väki vähenee, maksajat tietenkin vähenevät. Ansiotulovähennys ei vähennä osallistujien määrää, se vähentää vain suurituloisten maksamaa määrää, sitä se vähentää. Koska ansiotulovähennyksen yläraja on vedetty 102 750 euroon, niin sehän vähentää suurituloisten maksamaa osuutta, mutta se ei vaikuta yhtään senttiä eläketuloa saaviin, ei työttömyysturvan varassa eläviin. Näin kai on, eikö niin? Niitä väitteitä esitetään yllättävän kevyesti ja täysin paikkansa pitämättöminä, kuin tosiasiana.

Ansiotulovähennyksen muutoksellahan on tehty mittavat veronalennukset ja ne on tehty nimenomaan suurituloisille, mutta samanaikaisesti kuntaveroa on kiristetty. Kaikista pienituloisimman väestön veroja on kiristetty. Veronmaksajain Keskusliiton selvitys osoittaa sen, että kaikkien niiden eläketuloa saavien verotus, jotka ovat keskitason alapuolella eläketuloa saavissa, käytännössä miltei poikkeuksetta on kiristynyt. Siihen tietenkin vaikuttaa se, että veroprosenttia on nostettu useissa kunnissa, mitä kautta se tulee väistämättä. Eläketuloa saavistahan eivät ole saaneet helpotuksia ne, jotka saavat nimenomaan keskituloa tai sen alapuolella olevaa eläketuloa. Valtionveron alennukset eivät niihin väestöryhmiin yllä, niin että sen takia heille ei ole mitään alennusta tullutkaan, sen sijaan hivenen kiristyksiä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä nyt ihmettelen vähän ed. Polven laskuoppia. Kyllä 75 prosentin indeksitarkistus on kuitenkin selvästi parempi kuin se 50 prosentin. Totta kai tämäkin johtaa sen kumulatiivisen asian kasvamiseen, 100 sen pitäisi tietysti olla, mutta valtiontalous ei nyt anna enempää myöten. Tämä on yksi niitä toimenpiteitä, joilla kuitenkin mennään parempaan suuntaan, samoin kuin ansiotulovähennyksen korvaus ja yhteisöveroprosentin kuntaosuuden nostaminen. Nämä ovat kaikki suhteellisen pieniä vaikutukseltaan, mutta samaan suuntaan vaikuttavia.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään syytetty oppositiota asioitten vääristelystä, mutta hallituksen keskeinen ministerikin on ruvennut epäilemään tätä menoa.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja arvostelee viikonvaihteen Helsingin Sanomissa, että tuodaan uusliberalistisia oppeja kuntapolitiikkaan ainoana oikeana vaihtoehtona. Tuomiojan mielestä jatkuva veronalennusten kilpailuttamisen ja yksityistämisen linja ei ole ainoa oikea mahdollinen eikä se parhaiten vahvista työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tuomioja kertoo vielä, että ylimitoitettujen veronalennusten asemasta tulisi ennakkoluulottomasti tarkastella myös vaihtoehtoa, jossa veronalennusvara sijoitettaisiin tarkoin kohdennetusti julkisiin osaamista, investointeja ja hyvinvointipalveluja ja työllisyyttä tukeviin menoihin. Näin Erkki Tuomioja, hän on tullut siinä vasemmistoliiton linjoille. (Ed. Pulliainen: Vai onko vasemmistoliitto tullut Tuomiojan linjoille?)

Valtionverojen lasku on suorastaan aiheuttanut kunnallisverojen nousun. Kunnille annetaan jatkuvasti lisää velvoitteita ilman, että rahoituksesta pidetään huolta. Useat suomalaiset suuryritykset ovat osoittaneet, ettei heillä ole vastuuntuntoa yhteiskunnasta. Suuremmat voitot käytetään entistä suurempiin osinkoihin tai investointeihin sellaisiin maihin, joissa työntekijän asema on huono, että siitä voidaan hyötyä. Veronalennuksilla luotu yritysten kannattavuuden nousu ulosmitataan ilman, että siitä koituu hyötyä meidän yhteiskunnallemme.

Samaan aikaan veronalennuksista johtuen kuntatalous on niin ahtaalla, ettei kunnissa pystytä palkkaamaan tarvittavaa henkilökuntaa peruspalveluitten hoitamiseen. Pitkällä tähtäimellä tämä tulee erittäin kalliiksi, kun syrjäytetyt ihmiset maksavat yhteiskunnalle monin tavoin. Siinä tilanteessa voidaan viimeistään unohtaa puheet hyvinvointivaltiosta, kun jokainen joutuu vastaamaan vain itsestään. Tällaista yhteiskuntaa kukaan ei täällä eduskunnassa kannata. Silti toimitaan niin vastuuttomasti, että negatiivisia seurauksia ei voida välttää eikä rahoitus tulevaisuudessa tule riittämään muuhun kuin luotavien ongelmien seurausten hoitoon.

Miksi sitten näin toimitaan? Eivätkö kunnalliset palvelut ole juuri niitä, joita ei voida voitontavoittelun nimissä siirtää ulkomaille? Mielestäni tilanteessa, jossa työttömiä on yhä näin paljon kuin nyt, pitää valtion osallistua työllisyyden hoitoon, kun yrityksetkään eivät näytä sitä tekevän. Tehdyt ylimitoitetut veronalennukset olisivat tuottaneet enemmän työpaikkoja kuntiin, jos rahat olisi sinne annettu, kuin ne työllistävät talouskasvun kautta. Kaiken lisäksi kunnalliset peruspalvelut olisi saatu kuntoon ja ihmisillä olisi parempi olla ja elää. Kyselytutkimustenkin mukaan ihmiset olisivat valmiita maksamaan nykyistä korkeampia veroja, kunhan saisivat toimivia kunnallisia palveluja.

Kaiken lisäksi hallitus vielä pakkolainaa entisestään vaikeuksissa olevilta kunnilta suuret summat rahaa, jotka kuuluisivat kunnille. Hallitus ei minusta voi pestä käsiään terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja koulujen ja muitten kunnallisten palveluitten kasvavista ongelmista, koska se on niihin pääsyyllinen. Kunnallisvaaleissa valittavilla päättäjillä on toki suuri vastuu kunnallisten palveluitten tulevaisuudesta, mutta mahdottomaksi tehtävä käy, jollei hallitus nopeasti muuta politiikkaansa.

Hallitus esittää budjetissaan vuodelle 2005 kiinteistöveron nostoa, alarajan ja ylärajan nostoja. Se, jos mikä, koettelee pienituloisia ihmisiä, kuten työttömiä ja eläkeläisiä ja pätkätyöläisiä. Kun Suomessa on muutenkin erittäin kalliit asumiskustannukset, varsinkin kasvukeskuksissa niin kuin Helsinki ja kotikaupunkini Jyväskylä, tämä on väärin. Kiinteistöveroa ei tulisi nostaa. Niin kuin täällä on todettu, noin miljoona suomalaista pienituloisinta ihmistä ei näistä verohelpotuksista pääse osalliseksi muuta kuin tietenkin niin, että jos juo Koskenkorvaa tarpeeksi, sitä saa halvalla.

Reino Ojala /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas osui asian ytimeen, kun hän sanoi, että hallituksen pitää muuttaa politiikkaansa sen mukaan, mitä välikysyjät vaativat. Puolet kysyjistä vaatii sitä, että veroja pitää edelleen mahtavasti alentaa, ja toinen puoli kysyjistä on sitä mieltä, että on alennettu jo liikaa ja siitäkin pitää vetää takaisin; toinen puoli allekirjoittajista vaatii, että jatkuvasti pitää yksityistää ja kilpailuttaa kuntien palveluja, ja toinen puoli on sitä mieltä, että mitään ei pidä kilpailuttaa ja vanhatkin kilpailut pitää vetää takaisin. Mitä hallitus tästä välikysymyksestä ottaa opikseen? Millä tavalla se muuttaa politiikkaansa näitten kysyjien perusteella? Se on mahdoton tehtävä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kun puhuttiin kiinteistöverosta: Minusta on mahdollista, että kiinteistöverojen ylärajoja voidaan nostaa, mutta ei kai ole mitään järkeä siinä, että pakotetaan kunnat nostamaan alarajoja. Silloin, jos kunnalla ei ole tarve nostaa kiinteistöveroa, siihen ei pidä pakottaa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi kannatan ed. Vistbackan tekemää epäluottamusponsiehdotusta.

Arvoisa herra ministeri, annan arvoa, että te olette täällä vastaamassa hallituksen puolesta. Kuuntelin teidän puheenne ja sen jälkeen lähdin kuntaan, Espooseen, sinne rikkaaseen, josta tuo ed. Uotilakin puhui, kuuntelemaan hieman kuntalaisten huolia. Yhdestä asiasta olen teidän kanssanne samaa mieltä, tästä alusta, nimittäin kun tiivistitte, että aika monet välikysymykseen vastaajat istuvat oppositiossa, joiden pitäisi tähän vastata. Se pitää siltä osin paikkansa, että edellinen hallitushan leikkasi erittäin voimakkaasti Pääkaupunkiseudun tukia ja valtionosuuksia, siis valtiovarainministerinä Niinistö ja muutkin, myös vasemmistoliitto, ed. Kangas, myös te olitte viemässä meidän espoolaisten ja vantaalaisten ja helsinkiläisten rahoja. Tämä tästä historiasta.

Tässä ministeri Manninen puhui aivan oikein, että näin tehtiin. Vielä — ed. Uotila on varmaankin kuulolla, joskaan ei nyt salissa — Espoossa tehtiin erittäin typerä ratkaisu, myytiin kunnallinen sähköyhtiö, rahastoitiin ne rahat. Totta kai katsottiin, että siellä on miljarditolkulla rahaa, etteihän nyt valtiolta rahaa tarvitse. Espoolta vietiin ei millään pikku nipsulla vaan oikein pärehöylällä rahaa kilokaupalla. Nyt sitten espoolaisia yksityistäjiä on petetty, saksalainen E.ON-jätti petti ja myy omia osuuksiaan nyt sitten Fortumille. Tuloksena saattaa olla se, että espoolaiset ostavat omaa sähköyhtiötään kohta takaisin. Tästä kaikesta varoitin, mutta vanhat puolueet Espoon valtuustossa ummistivat korvansa ja äänestivät hylkäysesitykseni kumoon.

Nyt kun katsotaan, mitä sitten kunnissa tapahtuu, ei lypsäviä lehmiä pidä teurastaa, tarkoitan tässä nyt sähköyhtiöitä eri puolilla Suomea. Jos nämä pienet kunnat muutenkin ovat vaikeuksissa, toimeentulotuen tarpeessa, siis kunnallisen toimeentulotuen, jota häveliäästi valtion budjetissa kutsutaan harkinnanvaraiseksi valtionavuksi, jos kaikki tulopuoli enemmän tai vähemmän tuhotaan, menot ovat kuitenkin kunnallisen terveydenhuollon ja koulutoimen puolesta olemassa. Jos ei tulopuolesta pidä huolta kukaan, ei niitä tuloja ole.

Arvoisa herra puhemies! Sitten hoitotakuusta. Siitä on valtavat odotukset olemassa. Olin Iivisniemessä, kotilähiössäni, joka on Espoon edistyksellisintä seutua. Siellä perussuomalaisten kannatus on lähes 20 prosenttia, siellä ihmiset kyllä ymmärtävät asioista ja hyvän päälle. (Ed. Kalliksen välihuuto) — Sillä alueella on 6 000 asukasta. Ed. Kallis, sen takia minä olen muun muassa täällä, että tuki on niin vankka. — Mutta siellä, hyvät kollegat, hoitotakuun kansa ymmärtää niin, että nyt minä saan sitten hoitoa ja tämä on takuu niin kuin autolla tai televisiolla. Tässä kyllä kehottaisin hallitusta olemaan hieman varovainen lanseeratessaan tätä suurta vallankumouksellista uudistusta — ihmisillä on valtavat odotukset tässä asiassa — jos ei siihen tule rahoitusta ja rakenteellisia uudistuksia. Sellaisia toki kannatan. Kyllä jotain on pielessä, jos yksi kunta pystyy tuottamaan terveyden- ja päivähoitopalvelut paljon halvemmalla kuin joku toinen kunta. Kyllä silloin on jossain vikaa — näitä ovat kuutoskunnat tutkineet, isommat kaupungit, pienemmät kaupungit — ja kyllä rakennekehitystä täytyy tehdä ja tarkastella, ja siltä osin tämä on ihan hyvä, että sellaistakin kehitystä on.

Mutta, arvoisa herra puhemies, kun perussuomalaisena kiertää tuolla tundraa niin sanotusti, eilen olin Kuopiossa ja Vehmersalmella, kyllä minun on hyvin vaikea nähdä, että jos ei valtio takaa siellä jatkossa entistä merkittävämpää osuutta, siellä ei pystytä elämään. Monissa kunnissa eläkeläisten määrä on yli 40 prosenttia. Tuotannolliset työpaikat ovat hyvin minimissä. EU kuristaa loputkin pientalonpojat hengiltä. Kyllä se on kohta sellainen matkailureservaatti, että en oikein ymmärrä, että nyt harkinnanvaraisia valtionapuja sitten karsitaan.

Minun mielestäni oli aika mielenkiintoista tässä yhtenä viikonloppuna, kun hallituspuolueiden saarnamiehet, puoluesihteeri Heinäluoma, viisas mies, etunenässä, kiersivät hakemassa tukea kriisikunnille, kun juuri valtion budjetista olivat 18 miljoonaa euroa nämä harkinnanvaraiset varat vähentyneet. Yksi piirrehän niissä oli tietysti, että olivat kovasti sosialidemokraattisvetoisia kunnat, joihin tukea oltiin hakemassa. Se ei sinänsä ole paha, että autetaan, hallitsee kuntaa mikä puolue tahansa, jos se on vaikeuksissa, niitä ihmisiä pitää auttaa, ei se ole jäsenkirjakysymys, mutta se on paha, että on tällaisia pieniä ristiriitaisuuksia: yhtä täällä voi budjetista lukea ja sitten puhereferaateissa voi saarnata mitä hyvänsä, niin kuin saarnataankin.

Samoin kunnallisissa palveluissa meillä on erittäin niukat ajat. Rikas Espookin kitisee. 30 miljoonaa euroa on verotulojen vaje, ja sinne luvataan samaan aikaan, että kirjastot säilyvät, metro rakennetaan, hoitotakuu toteutuu ja oppilasryhmät pysyvät pieninä. Kaikki tämä luvataan, vaikka rahaa ei siihen ole. Tulopuolesta ei puhu juuri kukaan, miten saataisiin työpaikkoja, tuotantoa, veronmaksajia, mutta näitä sektoripoliitikkoja on, sosiaalitantat räyhäävät sosiaaliasioista, insinöörit kaavoittamisesta, opettajat opetustoimesta, ja kokonaisuutta ei vahdi kukaan. Jos nämä ihmiset hoitaisivat tällä lailla omaa talouttaan, niin maantiellä olisi moni meistä. (Ed. S. Lahtela: Kukas siellä valtaa pitää!) — Siellä pitävät vanhat puolueet, ed. Lahtela, vanhat puolueet kepujohtoisissa kunnissa ovat suurissa vaikeuksissa, siellä on ... (Ed. S. Lahtela: Eihän Espoossa ole!) — Espoossa on sinipunavalta. On se kyllä kuitenkin toistaiseksi ollut parempaa kuin kepuvalta, jos katsoo vuosikatteita ja -taseita kunnissa. Näin sanoisin tämän asian olevan olemassa.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi totean, että nyt kuntavaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä linjaa vedetään. Tämä keskustelu on hyvä, ja on hyvä, että ministeri Manninen on paikalla ja läsnä ja puolustamassa hallituksen linjaa.

Ed. R. Ojala tuosta lähti ja puhui ristiriitaisuuksista opposition keskuudessa, että toiset haluavat veroja alentaa ja toiset eivät. Kyllähän niin on, että sosialidemokraatit, joita nyt salissa ei ole puolustamassa ketään, puhuvat aina palveluista ja veronkorotuksia vastaan mutta hallitus koko ajan vain veroja keventää. Voisi sanoa, että on pukki kaalimaan vartijana, mutta tällaistahan tämä politiikka on, että vanhojen puolueiden pötypuhebingo aina pelaa ja toimii. Yksi vanhoista puolueista on kerrallaan oppositiossa, ja se sitten vaatii kahta muuta vastuuseen. Sitten kun se pääsee valtaan, se toteuttaa samanlaista politiikkaa kuin edeltäjänsäkin.

Onneksi oppositiossa on ryhdikkyyttä, yksittäisiä hallituspuolueen edustajiakin voi olla: Ed. Kallis on tasapainopolitiikan kannattaja. Ed. Pulliainen, jos ette pahastu, te olette ainoa järkevä vihreä poliitikko, muut eivät ymmärrä taloudenpidosta yhtään mitään. Toivottavasti tätä ei teille viaksi lasketa, mutta kun katsoo muuta vihreää talouspolitiikkaa, se on yleensä niin, että tehdään joku ratkaisu ja sitten vimmatusti vastustetaan sen jälkeen. Puhun nyt esimerkiksi kaavoituksesta kotikunnassani Espoossa. Vihreät ratkaisivat, mimmoinen yleiskaava tulee, ja joka asukasyhdistyksessä ovat sen jälkeen virkkuukoukut heiluneet eturivissä, kun vastustetaan juuri tätä vihreiden enemmistöllä saavutettua kaavaratkaisua siellä lähiöissä, ja ääniä tulee ja lastenvaunut kolisevat. (Ed. Pulliainen: Ne ovat eri porukoita, ne ovat asukasyhdistyksiä, joilla ei ole meidän kanssamme mitään tekemistä!) — Ne ovat näitä vihreitä kunnallispoliitikkoja. Heitä oli neljä samassa paneelissa tuolla, kun kehuivat, kuinka Rullavuori suojellaan ja kuinka viheralueet säilytetään, vaikka vihreät juuri ratkaisivat, että Etelä-Espoota tiivistetään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Säästin vähän näitä vastauspuheenvuoroja yhteen syssyyn.

Ed. R. Ojalalle olisin vastannut, jos hän nyt olisi kuulolla jossakin, kun hän kaipasi tässä tilanteessa juuri sitä, että oppositiolla, joka oli löytänyt yhteisen analyysin kuntatilasta, olisi yhteinen vaihtoehto tähän tilanteeseen. Tämä on äärimmäisen kova evoluutiovaatimus. Evoluutio ei nyt ihan tällä vauhdilla kerta kaikkiaan etene, että yhdessä viikossa tai kahdessa viikossa sitten puolueet menettävät merkityksensä. Jos ed. R. Ojala olisi lukenut tämän välikysymyksen perustelutekstin, siinähän vain kuvataan sitä tilannetta, joka kunnissamme on, ja sillä siisti. Mutta tämähän on pelkkää politiikkaa ja retoriikkaa, ja siinähän saa ulvahdella, mitä nyt lystää. Aion jatkaa samalla linjalla. Ulvahtelen, mitä minua nyt lystää.

Tässä samassa hengessä täytyy sanoa, että on aika viehättävää ollut kuunnella näitä hallituspuolueitten puheenvuoroja, joita nyt on toki riittänyt kerrankin, ettei tämä ole pelkkää opposition keskinäistä ... (Eduskunnasta: Ja ministeri!) — Ministeri on tietysti ollut paikalla, mutta kuntaministeri Manninen on yleensäkin ollut paikalla niissä pippaloissa, niin että siinä hän on niin kuin linjakkaasti entisellä linjalla. — Mielenkiintoista on se, että hallituspuolueitten muut kansanedustajat kuin ministeri Manninen ovat intohimoisesti puolustaneet kuntatalouden tilaa sellaisessakin tilanteessa kuin Pulkkilan kunnan tai Tornion kaupungin tilanteessa jnp. Kun olisikin sellainen teoreettinen mahdollisuus olemassa, että joku olisi niin aktiivinen, että ottaisi nämä puheet täältä salista, kun pöytäkirjatoimisto ne tuottaa, tekisi varakkaana ihmisenä niistä lehdykäisen ja jakaisi sen joka kotiin. Nämä lennäkit olisi erittäin helppo tuottaa Pulkkilan kunnan äänestäjille ja Tornion kaupungin äänestäjille ja jakaa joka torppaan, että tätä siellä kerrottiin. Kun se tilanne on aivan kokonaan toisenlainen, niin siinä ottaisi pienen riskin. Mutta tämä koko järjestelmähän perustuu siihen, että ihmiset ovat sen verran laiskoja, että eivät viitsi tehdä mitään tällaista.

Niistä asioista, jotka jäi tuossa 5 minuutin saarnassa vielä ulkopuolelle: Palautan nyt ensinnäkin mieleen, että olen osoittanut sen, että Lipposen toisen hallituksen jäljeltä nämä paljon parjatut 500 miljoonaa euroa olivat jemmassa. Yksistään vuoden 2002 valtion tilinpäätös oli 842 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Elikkä ne kaikki olivat olemassa silloin, kun uusi hallitus aloitti. Kaikki olivat kunnossa. Ne rahat olivat jemmassa. Ne vaan tärveltiin, ne jaettiin veroalen muodossa eräällä tavalla kansalaisille tilanteessa, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Lipposen hallitusten syyttäminen tästä tilanteesta on suoraan sanottuna posketonta. Kun on sanottu, että tässä vaan nyt istuva hallitus noudattaa sitä samaa tapaa, jota Lipposen hallitukset harrastivat, niin se Lipposen hallituksen kakkosversio keräsi ne rahat justiinsa. Ne löytyivät sieltä tilinpäätösasiakirjasta, mitä sitä kitistään. Tässä, sanotaanko näin, jos olisi katsonut pikkuisen syvemmälle, olisi voinut hoksata, että hommat olivat hallinnassa. Kaikenhan tärvellä voi: Monet perinnöt menevät muuhunkin kuin perintöveron maksuun. Ne menevät vaikka kurkusta alas kahdessa viikossa. Tässä on vähän semmoinen "kurkusta alas kahdessa viikossa" -tilanne.

Toinen asia on tämä sana vahvistuminen. Me olemme käyneet tämän saman keskustelun jo kolmeen neljään kertaan muutaman viikon aikana. On aika jännä asia, että vielä tässä viimeisen 10 puheenvuoron aikanakin hallituspuolueitten taholta puhutaan, että kuntatalous vahvistuu hallituksen toimenpiteitten ansiosta. Se suomen kieli, jonka joskus opettelin, sanoi vahvistumisesta sitä, että siinä nettomääräisesti lisääntyy jotakin hyvää. Silloin niin kuin vahvistuu. Ei siinä mikään vahvistu, että esimerkiksi on suuret rahamääräiset muutokset, mutta inflaatio syö ne oitis pois. Siinä saattaa käydä niin että heikentyy. Toisin sanoen jotta tulisi oikeutetuksi puhumaan vahvistuksesta, pitäisi inflaatio pois kokonaan putsata siitä, sitten pitäisi ehdottomasti hyvin tarkkaan katsoa ne tulonsiirtojärjestelmät, jotka yhteiskuntaan on luotu, siis putsata tämä laskelma kokonaan rakenteellisista tulonsiirroista. Niitähän juuri on olemassa silloin kun meillä on valtio—kunta-suhdejärjestelmä, jossa luodaan itse asiassa koko ajan näitä hommia.

Sitten näistä Lipposen hallituksen rästihommista, tästä vihonviimeisestä, missä nyt sitten möhlittiin hallituksen toimesta: siinähän pitää ottaa huomioon myöskin se, että kunnat, ne heikot kunnat, ovat kuluttaneet enemmän kuin saaneet rahaa kassaan. Se tarkoittaa sitä, että on otettu vippiä, että on pystytty likviditeetti hoitamaan. Toisin sanoen on laskettava silloin mukaan näin otettujen lainojen lainanhoitokulut, ilman muuta — se on jo tapahtunut — samoin kuin ne kustannukset siltä ajalta, jolta nämä rästit ovat syntyneet. Elikkä siis toisin sanoen kun nämä kaikki tämmöiset asiat otetaan huomioon, niin kyllä se vahvistuminen on voimakkaasta mielikuvituksesta kiinni. Se syntyy mielikuvasta, että rahavirtoja on, mutta ei sitten mitään muuta.

Tämä huipentuukin sitten kunnioitetun kuntaministerin vastauspuheenvuorossa. Sen merkittävin kohta on kohta, johonka kukaan ei ole vielä täällä kiinnittänyt täällä huomiota. Se on tämän pöydille jaetun puhetekstin toisella sivulla, siinä keskivaiheilla. Siinä nimittäin sanotaan, että "kuntien yhteenlasketut verotulot", sitten kuvataan, mistä kaikista osioista ne koostuvat, ja sanotaan, että ne ovat 13,5 miljardia euroa. Sitten jatketaan, että tänä vuonna ne ovat sitä samaa luokkaa, eikö niin arvoisa kuntaministeri? Hän nyökkää, että näinhän se asianlaita on. (Ed. Soini: Näin täällä lukee!) — Joo, näin siellä lukee. Minä olen opetellut tämän, ja minä olen kova poika opiskelemaan. Minä osasin tämänkin ihan ulkoa, enkä minä mistään paperista sitä lue. — Tämä tarkoittaa sitä, sillä tavalla kuin se on tuossa esitetty sekä kirjallisessa että suullisessa versiossa, että esittäjä on tyytyväinen siihen, että euromääräisesti kunnat saavat näitä verotuloja vuodesta toiseen yhtä paljon. Toisin sanoen, kun tämä tapahtuu inflaation olosuhteissa ja — aivan erikoisesti — kun se tapahtuu olosuhteissa, jossa bkt kasvaa jossakin lähes 3 prosenttia, silloin pitää ruveta olemaan jo todella huolissaan, että eikö esimerkiksi se bkt:n kasvu, lähes 3 prosenttia, tuotakaan kassaan mitään. Siinä sitä ollaankin. Elikkä toisaalta tullaankin siihen, että harmaa talous ja musta talous ryöväävät valtion kautta kunnilta rahaa pilvin pimein. Tästähän on kysymys. Tämä asia pitää ottaa äärimmäisen vakavasti, mutta siitä ei kyllä kanneta tuossa vastauksessa pätkänkään vertaa huolta.

Sitten vielä yksi asia: Silloin kun vaaditaan menokuria — arvoisa kuntaministeri on kerta toisensa jälkeen vaatinut menokuria — järjestelmän pitää olla sellainen, että sen menokurin hallinta on sen kunnan päättäjien hallinnassa. Otan vain yhden ainoan esimerkin: erikoissairaanhoito. Mitä se muuta on kuin sitä, että kun lasku tulee, niin joudut sen maksamaan ja piste? Siitä selvitään vain sillä, että valtiollistetaan erikoissairaanhoito, ja silloin tämä hallintaosuus paranee.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tietenkin voi kysyä, mitä on jäänyt tästä välikysymyskeskustelusta käteen ja miten tämä välikysymyskeskustelu vaikuttaa hallituksen toimiin. Minä luulen, että vastaus molempiin kysymyksiin on aika lailla sama: ei kovinkaan paljon mitään.

Ministeri Manninen tiedusteli tässä aikaisemmin tänä iltana, mikä on opposition vaihtoehto. Ei voi sanoa, että hallituksen ja opposition politiikka tässä asiassa poikkeaisi kovinkaan paljon toisistaan. Kysymyksessä on raha; kysymys on vain siitä, antaako valtio enemmän rahaa kunnille vai antaako se vähemmän, kuinka paljon se antaa. Jos valtio antaa liian vähän, silloin se säästää, ja tämä johtaa myöskin siihen, että kunnat joutuvat vaikeampaan asemaan, ja jos kunnat ovat vaikeammassa asemassa, niin ei niillä paljon vaihtoehtoja ole. Kyllä jokainen meistä, joka on kunnallisessa päätöksenteossa ollut mukana, tietää hyvin, että ensin yritetään karsia kaikki turhat menot, ja kun ei niitä löydy, niin sitten on kaksi vaihtoehtoa, joko leikata niitä tärkeitä peruspalveluja tai nostaa veroa, tai tietenkin vaihtoehtoisesti voi ottaa lainaa.

Minä kyllä pikkasen syyttäisin meitä kuntapoliitikkoja myöskin rohkeuden puuttumisesta. Jos yhteiskunnassa kahdeksassa vuodessa alennetaan tuloveroa noin 5,5 miljardilla eurolla ja hyvin merkittävä osa siitä menee kuntien kassasta, kuntien kassasta on mennyt sen verran, että on jäänyt suoranaisesti kompensoimatta noin 800 miljoonaa euroa vuodesta 97 vuoteen 2004, onko tämä 800 miljoonaa suuri summa? Se on noin 130 euroa asukasta kohti, se on enemmän muuten, se on 160 euroa asukasta kohti; se on suuri summa. Se tekee Helsingin kokoiselle kaupungille noin 80 miljoonaa euroa, ja sillä saataisiin kyllä erittäin paljon aikaan. Jos valtio alentaa tuloveroja, niin siitähän hyötyy kuntalainen, ja silloin kunnilla pitäisi olla myöskin rohkeutta joskus nostaa veroprosenttia. Se on paljon tärkeämpää kuin leikata niitä tärkeitä peruspalveluja, joista me niin paljon puhumme.

Minä luulen, että hallituspuolueitten edustajien ei kannattaisi paljon kyllä oppositiota moittia. Hallituspuolueet, ainakin keskusta, käyttivät vuonna 2001, kun oli välikysymys kuntataloudesta, aika kovaa tekstiä, kovempaa tekstiä kuin istuvat oppositiopuolueet ovat nyt esittäneet. Sitä kovaa tekstiä torjuivat silloiset hallituspuolueet, jotka nyt moittivat hallitusta. Eli on se merkillistä, että kun rooli muuttuu, kun siirrytään oppositiosta hallitukseen, niin silloin puheet muuttuvat 180-asteisesti, ja päinvastoin, kun tullaan hallituksesta oppositioon. Ei se ole ollenkaan merkillistä, että kuntalaiset ja kansalaiset eivät poliitikkoihin usko.

Mutta ministeri Manninen, kun te olette kysynyt niitä vaihtoehtoja, niin on merkillistä, jos ei ole tullut teille selväksi, että kyllä kunnissa tehdään mitä ikinä pystytään, jotta voitaisiin näitä peruspalveluja kuntalaisille tarjota, ja kunnassa me valtuutetut ajattelemme, että on kaksi vaihtoehtoa: korottaa veroäyriä tai saada valtiolta vähän lisää rahaa. Totta kai kunnassa toivotaan mieluummin, että raha tulisi valtiolta, kun voi perustella, minkä takia pitäisi tulla.

Ja minkä takia pitäisi tulla? No, se 502 miljoonaa, siitä on paljon puhuttu, indeksitarkistus 47 miljoonaa, kompensoimatta jääneet verovähennykset 800 miljoonaa. Kyllä tässä on jo niin kuin perusteluja sille, että voidaan vaatia jos ei nyt koko summaa niin selvästi enemmän kuin annetaan, ettei veroprosenttiin pitäisi tarttua. Mutta kyllä kunnat tästä selviävät, ei tämä ole mikään katastrofi, mutta se tarkoittaa sitä, että kunnat joutuvat nyt tekemään ne ikävät päätökset, jotka valtio olisi voinut tehdä. Sitten tietenkin voi kysyä, onko sillä mitään merkitystä. Minä olen valtion jäsen, minä olen kunnan jäsen. Onko sillä merkitystä, tulevatko ne rahat valtion kassasta vai kunnan kassasta? Pitää kuitenkin pelisääntöjen mukaan toimia, ja kun meillä on pelisääntöjä, niin kyllä kai voidaan todeta, että niitä on rikottu sen verran, että kunnat ovat tässä vähän vahvemmalla.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys on mielestäni ollut tarpeellinen myös Helsingin näkökulmasta. Kun olen kiertänyt Helsingin eri lähiöissä, ovat kaupunkilaiset kertoneet omia huoliaan. Useimmiten ne ovat liittyneet juuri peruspalveluihin. On valitettu terveyskeskukseen pääsyn vaikeutta. Samoin vanhustenhuollossa on kerrottu olevan suuria ongelmia lähinnä henkilökuntavajeen johdosta. Erityisesti minua on ihmetyttänyt veteraanien kohtelu, kun kaikkia myönnettyjä kuntoutusmäärärahoja ei ole edes haluttu käyttää. En tiedä, onko kaupungilla sitten ollut kyse henkilökunnan vähyydestä tälläkin alueella vai mistä tämä on johtunut.

Arvoisa puhemies! Kyllä helsinkiläiset odottavat valtuutetuilta järkeviä toimenpiteitä, että Helsingissäkin voitaisiin turvata kohtuulliset peruspalvelut, jotka ovat tällä hetkellä erityisesti vanhusväestön osalta suorastaan surkeat. Te, jotka ette usko sitä, toivon, että kävisitte tutustumassa vanhusturvajärjestön hoitotilanteeseen tarkemmin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä odotin, että ed. Kallis olisi äsken puhunut, sanonut jonkun sanan edes siitä, mikä on yksi niitä perimmäisiä asioita sellaisessa tilanteessa, kun hallitus ei ikään kuin lupaa esimerkiksi nopeuttaa näitten rästimaksujen maksamista niin, että silloin edes katsottaisiin menetelmäpuolella sitä, että peruspalvelut järjestetään mahdollisimman varmalla tavalla, koska silloin ei pitäisi ottaa mitään ylimääräistä järjestämisriskiä, jos näin voidaan sanoa. Kun nyt sitä ei tullut, niin minä totean tässä siunatuksi lopuksi omalta osaltani, että sitä pidän erinomaisen tärkeänä asiana, että palvelusysteemi järjestetään varmalla tavalla ja hyvin perinteisellä tavalla. Se on niin kuin kaikkein varminta tässä tilanteessa.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin on toivottavaa, että se olisi tällä tavalla, mutta halusin viestittää myöskin sen asian, että jos joku pettää, niin silloin kuntalaisia ei saa jättää pulaan. Silloin kunnan päättäjillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa veroprosenttia. Mutta syyllinen siihen on silloin valtio, jos ja kun valtio on pettänyt kuntia.