Arvoisa puhemies! Osoitan kysymykseni opetusministeri Antti Kalliomäelle. Kysymyksen taustaksi totean, että Suomessa on tahoja, jotka ovat etenkin englanninkielisen kansainvälistymisen edessä vähän niin kuin rähmällään. Samalla jätetään kansainvälistymisen nimissä vaille huomiota suomen kielen asema ja suomen kielen vaaliminen.

Miten opetusministeriö edistää suomen kielen aseman vahvistumista kansainvälistyvässä Euroopassa ja maailmassa?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tämä on tietysti megaluokan kysymys, niin kuin jokaiselle kansakunnalle äidinkieli, sen vaaliminen, on. Kun katsomme hallituksen ja eduskunnan edesottamuksia, minusta eduskunta ja sille esityksiä tehneet hallitukset ovat viimeisten hallitusten aikana erinomaisesti vaalineet äidinkieltä, ainakin kouluopetusta silmälläpitäen. Meillähän joitakin vuosia sitten, 90-luvun lopulla, tehtiin lainmuutos, jossa tuli kirjallisuus mukaan, oppiaineen nimeksi äidinkieli ja kirjallisuus. Sen jälkeen on edetty muun muassa tuntijaossa, näyttävästikin, äidinkielen ja kirjallisuuden hyväksi. Muutama vuosi sittenhän tuntijakoa muutettiin niin, että se tulee sitten voimaan lopullisesti, siis liukuvasti, ensi vuoden elokuussa. Eli tällä tasolla on toimittu hyvin, ja onhan meillä kansainvälisiä näyttöjäkin, palautteita, siitä, että meillä on kyetty äidinkielen huoltoa, koulutuksen osalta ainakin, erinomaisesti viemään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Asia on varmasti siten kuin ministeri tässä vakuuttaa. Mutta samalla kun keskustellaan suomen kielen asemasta tässä maassa, mielestäni keskustelu pitää kääntää myös siihen, mikä on yleensä kielipolitiikan ja kansalliskielten asema, myös ruotsin kielen, ja etenkin, arvoisa puhemies, siihen, mikä on Suomen, siis kotimaisen, kirjallisuuden, asema esimerkiksi yliopistoissa. Nythän tiedetään, että yliopistot kansainvälistymisen merkeissä ikään kuin fuusioivat ainelaitoksiaan, ja näyttää siltä, että kotimainen kirjallisuus ja myös suomen kieli saattavat menettää asemaansa tässä. Onko kotimaisen kirjallisuuden osalta opetusministeriössä minkälainen pohdinta meneillään?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Viittasin jo siihen, että peruskoulutuksen osalta on todella voimakkaastikin edetty jo. Minusta tilanne on hyvä siltä osin. Sitten kun puhutaan yliopistoista, korkeakoulutuksesta, siellä todella kansainvälistyminen jyllää tavalla, joka oikeuttaa tuon tyyppisiin kysymisiin. Totta kai opetusministeriö tämän asian on huomioinut. Ministeri Haataisen aikana on tähän jo kiinnitetty huomiota. Jatkon osalta on yksittäisiä kysymyksiä, muun muassa tännekin mahdollisesti tulossa oleva kysymys siitä, voiko lukukausimaksuja periä Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta, tällä tavalla itse asiassa vahvistaa kielipolitiikassa sitä osuutta, jossa voidaan rahoitusta kohdentaa myöskin kotimaiseen osuuteen, kotimaisella kielellä opiskelevien osuuteen, toisin kuin ehkä ajatellaan tämän vaikuttavan.

Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Olin kiinnitti hyvää huomiota kansalliskieltemme asemaan. Tiedämme, että yleensäkin opetuksessa kielten osuus on kyllä vähentynyt, vaikka ehkä äidinkielen osuus onkin ollut nousussa. Haluaisinkin kysyä:

Mitä opetusministeri aikoo tehdä sen hyväksi, että me saamme niin sanottuja resurssikeskuksia, joissa voidaan esimerkiksi tukea ruotsin kielen opetusta tai venäjän kielen opetusta kouluissamme?

Vad tänker undervisningsministern göra för att stöda undervisningen i andra språk än engelska? Jag vill här särskilt fästa uppmärksamhet vid undervisningen i svenska. Det är uppenbart att det behövs ett resurscentrum som stöder till exempel undervisningen i det andra inhemska språket och som ger möjlighet till utbyte mellan de nordiska länderna.

Och vad tänker ministern göra för att se till att ungdomsutbytet mellan de nordiska länderna fortsätter lika framgångsrikt som hittills?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Viittasin jo tuohon tuntijakoon. Uskon, että tuntijaon osalta meillä ei ole liikkumavaraa enää. Sehän on, voi sanoa, nollasummapeliä, ellei haluta sitten lasten kouluaikaa pidentää kohtalokkaasti. Sen jälkeen tulee sitten pohdinta, miten koulupäivä käytetään. Siinä meillä on minusta paljonkin kehittämisen varaa. Kokeiluprojekteja on ollut liikkeellä, ja niitten palautteet aivan hiljakkoinkin ovat sillä tavalla myönteisiä, että koulupäivää voidaan jakaa eri tavalla ja siinä saavuttaa aivan uusia tuloksia kaikissa aineissa, äidinkieli ja kielet siihen mukaan lukien. Erilaiset resursointiratkaisut ovat sitten oma lukunsa. En ole niin syvällä tuossa opetusministeriön tietoviidakossa, että voisin vastata mitenkään yksityiskohtaisesti tuohon osaan kysymyksestä. Ehkä ajan mittaan semmoinen syvyys löytyy. (Ed. Thors: Tai korkeus!)