Täysistunnon pöytäkirja 106/2001 vp

PTK 106/2001 vp

106. TIISTAINA 2. LOKAKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi kuntajakolain muuttamisesta

 

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Ehkä tämä puheenvuoro voi olla joiltakin osin turha. Kun on kuunnellut edellistä keskustelua, niin tätä esitystähän kannattavat varmasti kaikki mitä syvimmin.

Mutta ihan jokin perusasia kumminkin, sitä taustaa, josta itse haluan kuntajakolain muuttamisen periaatetta lähestyä. Minusta silloin pitää muistaa meidän hallitusmuotomme, jonka mukaan kunnilla on itse asiassa kaksijakoinen tehtävä: Maamme kunnat ovat hallinnon alueellinen perusyksikkö ja toisaalta kansalaisten itsehallinnon toteuttamisen perusyksikkö, mikä pitää kirkkaasti pitää mielessä. Tämän lisäksihän kunnat järjestävät pääosan kansalaisten hyvinvointipalveluista, elikkä tehtäväkenttä on todella laaja. Kun kuntiemme itsehallinnollinen perinne on erityisen vankka, sen myötä kuntajärjestelmä on myös merkittävä poliittisen vallankäytön osa-alue. Niinpä kysymykset kuntien lukumäärästä ja oikeasta kuntakoosta ovatkin osoittautuneet erittäin vaikeasti lähestyttäväksi puheenaiheeksi, joka näköjään helposti kiihdyttää keskustelijat ihan suureen tunteenpaloon, ja tunnettakinhan tässä elämässä saa olla.

Kun me tarkastelemme lähimenneisyyttä ja viime vuosikymmentä, sen aikanahan monet vanhat ajattelutottumukset ja toimintatavat jouduttiin niin yrityksissä, järjestöissä, julkisessa hallinnossa kuin kansalaisten omassakin elämässä ainakin vähintään uudelleenarvioimaan. Voi kai sanoa, että maailman muuttuminen kosketti kaikkia meitä erittäin läheltä ja sanoisinpa jopa erittäin syvältä.

Viime aikoina, kun näitä keskusteluja on kuullut ja kuulostellut, tuntuu aina välillä siltä, että on yksi asia, johon maailman mullistukset eivät ulotu sitten millään, ja se on kuntien lukumäärä. Kuntien lukumäärä ja kuntakoko tuntuvat edelleen "niin pyhiltä", että niitä eivät saa kuntalaiset kyseenalaistaa, niihin eivät kunnan päättäjät ja virkamiehet rohkene puuttua. Vaikka kaikki muu ympärillä muuttuu ja elää, kuntajako on ikuinen ja pysyy. Näin tässä välillä tunne tulee.

Kun yhteiskunnassamme, niin kuin alussa totesin, kunnat ovat nykyisin niin paljon vartijoita, meillä on oltava ei ainoastaan mahdollisuus vaan myös velvollisuus tässä talossa arvioida, mitkä ovat olosuhteet, mitkä ovat kuntien tehtävät ja rahoitusasema huomioon ottaen järkevin kuntakoko maamme eri alueilla. Minusta se on meidän velvollisuutemme.

Kun meidän Suomen kaltainen kaksiportainen alue- ja paikallishallintomme, jossa itsehallinnollisia toimijoita ovat vain kunnat, on Euroopassa poikkeuksellinen, tämän vuoksi eri valtioiden kuntajärjestelmää on vaikea vertailla keskenään. Toivottavasti tähän ei tule minkään muun maan mallia, josta lähdetään hakemaan mallia. Yleensä suuntauksena Euroopassa on kuitenkin ollut kuntien lukumäärän väheneminen. Erityisesti verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomen kuntarakenteen muutos on ollut selvästi hitaampaa kuin se on ollut muualla.

Niin kuin kaikki tiedämme, meillä on paljon kuntia ja kuntarakenne on todella hyvin epäyhteneväinen. Kuntien väestömäärät ja kokoerot ovat todella suuria. Jos katsomme maailman mittakaavassa, Helsinkihän ei ole mikään suurkaupunki, mutta kuitenkin sen asukasluku on yli 4 000 kertaa suurempi kuin maamme pienimmän eli Sottungan asukasluku. Tehtävät ovat kuitenkin samat kummassakin. Pinta-alaltaan laajin kuntamme on puolestaan noin 2 500 kertaa suurempi kuin maamme pinta-alaltaan pienin kunta. Tilannettahan vielä jyrkentää se, että väestömäärän ja aluekoon suhteen kuntakoot menevät täysin ristiin.

Asukasluvultaan suurimmat kunnat ovat pinta-alaltaan suppeampia, ja pinta-alaltaan laajemmat kunnat ovat asukasmäärältään taas kohtalaisen pieniä. Jos katsomme keskikokoa, kuntien keskikoko on pieni. Meidän keskikokoisessa kunnassamme asuu noin 11 000 henkilöä. Tämä johtuu tietysti siitä, että meillä lukumääräisesti on erittäin paljon erittäin pieniä kuntia. Kuntia, joissa on alle 2 000 asukasta, on vajaa viidennes Suomen kunnista, eli niitäkin on lähes sata kuntaa. Reilusti yli 300 kuntaa on sellaista, jossa on alle 10 000 asukasta.

Kun katsomme kuntien rakenteellisia eroja, rakenteelliset erot ovat todella suuria. Tämä maamme pituus pohjois-eteläsuunnassa on ongelma tästä näkökulmasta. Kunnat toimivat hyvin erilaisissa luonnonolosuhteissa. Kuntien logistinen ja talousmaantieteellinen asema sekä fyysinen aluerakenne vaihtelevat erittäin paljon. Monen kunnan alue on vesistöjen rikkoma tai muutoin hyvin rikkonainen. Kuntien väestö- ja elinkeinorakenteet ovat muun muassa näistä syistä muodostuneet toisistaan erittäin paljon poikkeaviksi. Tämä tilanne on korostunut viime vuosikymmenien nopeiden talouden ja ennen kaikkea elinkeinorakenteen muutosten olosuhteissa.

Me olemme itse asiassa tilanteessa, jossa yhteisten asioiden hoitaminen vaatii kyllä kuntarakenteen uudelleen arviointia ja ehkä, jos arvioinnin lopputulemana päästään siihen, myös muuttamista. Me kaikki tiedämme, mitä kuntien tehtäväkentässä on tapahtunut ja kuinka tehtävät ovat siellä lisääntyneet niin isoissa kuin pienissäkin kunnissa. Hyvinvointipalveluiden tarve ei ole mihinkään hävinnyt. Se tulee kasvamaan hyvin todennäköisesti, ja kun katsomme, mitä esityksiä nyt on tehty, uusimmat esitykset kuntien lisävastuista koskevat päihtyneiden säilyttämistä, ne koskevat lasten iltapäivähoitoa jne. Kuntien vastuu aluekehittämisestä, josta äsken puhuttiin huomattavan paljon, on kasvanut. Vastuuta työllisyydestä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyydestä ja syrjäytymisestä, on suunnattu yhä enemmän kunnille. Samoin kuntiin kohdistuu odotuksia maahanmuuttajien kotouttamisesta, rasismin vastaisesta toiminnasta, ylivelkaantumisen hoitamisesta, kansalaisten turvallisuudesta jne.

Ei mitenkään ole mahdollista, että nykyisen kaltainen pienkuntajärjestelmä pystyisi tulevaisuudessa hoitamaan jo tähänkään mennessä annettuja tehtäviä saati sitten, jos ne laajenevat ja tehtäväkokonaisuudet tulevat yhä isommiksi. Silloin vaarana selvästi on se, että kansalaisten oikeus saada saman tasoisia ja yhtä monipuolisia palveluita asuinpaikasta riippumatta ei enää toteudu tulevaisuudessa. Minun mielestäni tätä riskiä ei tule ottaa, ja tämä on yksi väline, jolla riskiä voidaan minimoida.

Kun katsomme kuntien taloustilannetta, josta äsken paljon puhuttiin, on selvää, että se on hyvin erilainen eri puolilla maata. Kunnat tarvitsevat yritystoimintaa ja kunnat tarvitsevat niitä välineistöjä, joilla elinkeinoelämää voidaan kasvattaa, ja silloin myös kehittäminen ja kehittämiseen panostaminen tulee olemaan yksi olennainen väline. Kuntakoon uudelleenarvioinnin osalta, kun tarkastellaan asiaa kansalaisen näkökulmasta, kyllä kansalainen on se, joka kokee asian, ja kyllä monella paikkakunnalla myös se on tosiasia, että kuntalaisten arkipäivässä kuntarajat merkitsevät itse asiassa yhä vähemmän. Ne eivät itse asiassa ole ollenkaan merkityksellinen asia. Ihmisten elämänpiiri on käytännössä laajentunut yksittäistä kuntaa huomattavasti suuremmalle alueelle, koska työssä käyminen, asuminen, harrastukset ja palvelujen käyttö ulottuvat useamman kunnan alueelle kuin vain pelkästään omaan kuntaan. Tästä syystä on myös tämä nähtävä tämän päivän kehityksen tuloksena. Se kehitys hyvin todennäköisesti menee yhä eteenpäin.

Vaikka siis kuntarakenteen kehittämisen tarve on sinänsä minun mielestäni pakottava, valtiovalta on halunnut kunnioittaa kunnallisen itsehallinnon perinnettä. Lainsäädännöllä tai muutoin ei ole lähdetty pakottamaan kuntia pakkoliitoksiin. Sen sijaan hallitus haluaa nyt lähetekeskustelussa olevalla kuntajakolain muutoksella omalta osaltaan vakuuttaa kuntien päättäjille ja kuntalaisille, miten tärkeänä kuntarakenteen kehittämistä tulevaisuuden kannalta pidetään.

Kuntaliitoksen osapuolille maksetaan nykyisin yhdistymisavustusta kahden vuoden ajalta siten, että yhdistymisavustus määräytyy kunnan asukasluvun perusteella ja on yhteensä enintään 25 miljoonaa markkaa. Nyt esitetään, että yhdistymisavustuksia koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että avustuksia maksettaisiin viideltä vuodelta ja siten porrastettuna, että niiden enimmäismäärä olisi 40 miljoonaa markkaa.

Kuntien yhdistymisestä johtuvia valtionosuuksien menetyksiä ja lisäyksiä koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastaisuudessa ainoastaan valtionosuuksien vähenemistä korvataan ja korvausjakso pidennetään nykyisestä kahdesta viiteen vuoteen. Korvausmenettely tulisi jatkossakin koskemaan myös niitä tilanteita, joissa kuntien määrä vähenee sen seurauksena, että kunnan alue jaetaan muiden kuntien kesken.

Lisäksi kuntajakolakiin ehdotetaan otettavaksi kuntien yhdistämistä tukeva uusi avustus eli investointi- ja kehittämishankkeiden tuki. Tuki on kokeiluluontoinen. Sen selvä tarkoitus on parantaa kuntarakenteen kehittämisedellytyksiä siten, että kuntien yhdistymistä tukeviin elinkeinotoimen, yhdyskuntarakenteen, ympäristönsuojelun, opetus- ja kulttuuritoimen tai sosiaali- ja terveystoimen investointi- ja kehittämishankkeisiin voidaan myöntää avustusta. Avustuksen suuruutta ei määritellä laissa, vaan investointi- ja kehittämishankkeisiin käytettävästä määrärahasta päätetään erikseen valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä.

Lopuksi totean, että kuntien yhdistymiset ja seutuyhteistyö, jota viime mainittua valtiovalta myös tukee, eivät ole ristiriidassa keskenään. Seutuyhteistyötä tarvitaan siellä, missä kunnan koosta tai muista syistä johtuen kuntien yhdistyminen ei ole perusteltua. Toisaalta silloin, kun kuntien yhdistymisestä pitäisi kyetä käymään ja tulisi käydä avoin keskustelu, ei seutuyhteistyötä pidä käyttää peiteoperaationa tämän keskustelun välttämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Kun maamme ajautui taloudelliseen hätätilaan, kuntajärjestelmä kaiken kaikkiaan osoitti kykynsä ottaa vastuuta. Se osoitti kykynsä sopeuttaa toimintansa talouden vaatimuksiin ilman, että kansalaistemme peruspalvelut olisivat vaarantuneet. Mielestäni kuntien vastuuta kuntajärjestelmän toimivuudesta koetellaan nyt siinä, kykenevätkö kunnat uudistumaan myös kuntajakokysymyksessä. Tulevaisuus on haasteellinen. Jos otetaan tulevaisuuden haasteet vastaan ja halutaan vastata kansalaisten tarpeisiin, silloin johtopäätös ei voi olla mikään muu kuin se, että ei kunta ole itsetarkoitus. Itsetarkoitus ja itseisarvo on se, mitä tämän järjestelmän kautta kuntalaisille voimme yhteiskuntana tuottaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus antaa tänään eduskunnalle toisen hyvän esityksen, jolla on tarkoitus kohentaa kuntien asemaa ja siten ylläpitää kuntalaisten palveluiden tasoa. Esityksillä on myös merkitystä muuttoliikkeen hillitsemisessä, joten tässä nyt tulee näitä esityksiä, joita oppositio on tänä iltana tivannut.

Hallituksen esitykselle kuntajakolain muuttamisesta on annettava tunnustusta, koska siinä ei lähdetä kuntien pakkoliitoksiin, vaan kunnioitetaan kuntien omaa tahtoa. Lähtökohtana esityksessä on tukea niitä kuntia, jotka vapaaehtoisesti päättävät liittyä yhteen. Kepin sijaan siis tarjotaan porkkanoita. Tämä onkin mielestäni oikea linja.

Kuntien yhdistymistä kannustavan järjestelmän pidentäminen kahdesta vuodesta viiteen on hyvinkin tarpeellinen. Tarkoitus on tällä turvata, ettei yhdistymisestä aiheudu valtionosuuksien pienentymistä. Lisäksi laki pitää sisällään yhdistymisavustuksen, joka riippuu kuntien asukkaiden määrästä ja kuntien koosta. Avustus on huomattavan suuri taloudellisissa vaikeuksissa oleville kunnille.

Uutena, mutta erittäin tärkeänä keinona kuntaliitosten läpiviemiseksi hallitus esittää kokeiluluontoisena yhdistymisavustusmuotona investointi- ja kehittämishankkeiden tukea. Tukea voitaisiin myöntää elinkeinoelämän ja infrastruktuurin tekemiseen sekä opetustoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin. Tälläkin asialla on varmasti suurta merkitystä, kun kunnat harkitsevat vapaaehtoista kuntaliitosta.

On myönnettävä, että meillä on olemassa kuntia, jotka eivät selviä peruspalveluiden järjestämisestä omilla vero- ja valtionosuustuloilla. Nämä kunnat kituuttavat vuosittain eteenpäin harkinnanvaraisilla valtionosuuksilla. Näiden kuntien kannattaa varmasti nyt harkita yhteistyötä naapurikuntien kanssa ja koota voimavarat yhteen. Hallitus tarjoaa esityksellään nyt tähän hyvät porkkanarahat.

Arvoisa puhemies! Kotikaupunkini Raahen ja sen naapurikunnan Pattijoen yhdistymisaikeista järjestetään pian kunnallinen kansanäänestys, eli ensi marraskuussa meillä on tällainen äänestys. Kannatan hanketta. Toivon, että Raahen ja Pattijoen kuntaliitoksesta tulisi myönteinen esimerkki muillekin liitosta suunnitteleville kunnille. Toivon, että tästä tulisi eräänlainen pilottihanke maahamme, sillä myönteisiä asenteita ja esimerkkejä tarvitaan nyt kuntasektorille. Pelkkä purnaaminen ei auta.

Pattijoki ja Raahe ovat samaa talous- ja työssäkäyntialuetta. Kunnat ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Kunnat ovat myös mukana seutukunnan yhteisessä aluekeskusohjelmassa. Tämän ohjelman laadinnassa, jossa itsekin sain olla mukana, kirkastui edelleen se näkemys, että voimat yhdistämällä voidaan alueen elinvoimaisuutta vahvistaa. Erityisesti nuoret Raahessa ovat suhtautuneet hankkeeseen myönteisesti. Se on rohkaisevaa, sillä nuoret tulevat ratkaisemaan monien seutukuntien tulevaisuuden omilla toimillaan ja valinnoillaan.

Hallituksen esitys antaa mahdolliselle Raahe—Pattijoki-liitokselle siis paremmat lähtökohdat. Alueella on paljon investointitarpeita, joihin tarvitaan lisää rahaa. Hallituksen esitys lisääkin mahdollisuuksia tärkeiden investointikohteiden toteuttamiseksi niin seutukunnassamme kuin kaikissa niissä kunnissa, joissa kuntaliitosta vapaaehtoisesti puuhataan.

Pekka Ravi /kok:

Herra puhemies! Tämä lakiesitys on nyt todella yksi ketju siitä sarjasta, jolla hallitus pyrkii parantamaan kuntien tilannetta. Sanon heti alkuun, että tämä on mielestäni hyvä esitys, mutta kun tarkastelen analyysiä, minkä hallitus esittää taustaksi kuntien tilanteesta, niin ihan kaikilta osin en voi siihen yhtyä.

Täällähän todetaan rehellisesti se tilanne, että maassa on tällä hetkellä suuri määrä voimavaroiltaan niin heikkoja kuntia, että ne eivät selviä tehtävistään omista tuloistaan ja valtionosuuksista muodostuvilla säännönmukaisilla voimavaroilla. Se on ihan rehellinen tunnustus ja varmaan selkeä tosiasia. Kun esitetään johtopäätöksiä, todetaan minunkin mielestäni aivan oikein, että minkäänlainen valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus — jota toki pidän erittäin tarpeellisena ja jonka valmistelu on parastaikaa käynnissä — ei pysty kaikkia ongelmia poistamaan. Yhdyn myöskin siihen, että harkinnanvaraisilla rahoitusavustuksilla ei pitkässä juoksussa pystytä turvaamaan heikossa asemassa olevien kuntien kehitystä ja parempaa tulevaisuutta, eikä se edes ole alun perin siihen tarkoitettukaan.

Sitten hallitus toteaa, että huomattava osa huonossa taloudellisessa asemassa olevasta kuntajoukosta on sellaisia, että niiden voimavaraongelmat voidaan ratkaista kuntajaotusta kehittämällä. Sanoisin, että "huomattava osa" on aika vahvasti sanottu. Ehkä pikemminkin olisi rehellisempää ainakin minun mielestäni todeta, että osa kuntajoukosta on tällaisia, joissa kuntajaotuksen muutos voisi tuoda todella merkittävää lisävoimavaraa suuremman kunnan kehittämiseen.

Kirjoitetussa tekstissä ei ollut sanaakaan mielestäni erittäin keskeisestä kuntien toimintaedellytyksiä parantavasta mahdollisuudesta elikkä seudullisesta yhteistyöstä. Olenkin erittäin iloinen siitä, että ministeri Korhonen esittelypuheenvuorossaan toi tämän näkökulman voimakkaasti esiin. Erityinen mielissäni olin siitä, että hän ei käyttänyt mielestäni hyvin vanhakantaista sanontaa, joka tässäkin salissa hyvin usein esiintyy, kun puhutaan seutukuntayhteistyöstä, koska se ei ole enää tätä päivää. Meidän seutukuntajaotuksemmekaan ei enää vastaa tämän hetken todellisia tarpeita, vaan on esimerkkejä, että seudullista yhteistyötä voidaan hyvin menestyksekkäästi harjoittaa yli seutukuntarajojen. Omalla kotiseudullani muun muassa on tämmöisestä erittäin hyvä esimerkki. Samaten seudullisesta yhteistyöstä pitäisi huomata se, että on monia tapoja organisoida sitä. Minusta ei pitäisi sulkea pois minkäänlaisia semmoisia menettelytapoja, jotka jollakin alueella on huomattu hyväksi.

Sanoisin vielä seutuyhteistyöstä sen, että sen ei tarvitse olla niin tiukasti määritelty, että kaikkien siihen osallistuvien osapuolten täytyy kaikissa kehittämishankkeissa olla mukana. Voi olla myöskin semmoista variointia, että johonkin hankkeeseen osallistuu huomattavan suuri osa kuntia. Voi olla myöskin sellaisia hankkeita, joissa on pari kolme kuntaa mukana.

Tämä ikään kuin taustaksi ja sitten muutama yksityiskohtaisempi huomio tästä esityksestä. Oikeastaan tässä on kolme eri elementtiä, ja ministeri Korhonen ja myöskin edellinen puhuja jo toivat esille itse asiassa sen, mitä tapahtuu laskennallisen yhdistymisavustuksen ja valtionosuuksien vähennyksen korvaamisen puolella. Keskeiset elementit ovat siellä ne, että avustusperiodi pitenee ja myöskin avustusten volyymi aika merkittävästi nousee.

Kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed. Pekkarinen jo monesti siteeratussa puheenvuorossaan asetti aika kovia tavoitteita sille, minkälainen hallituksen lakiesityksen hyvän lähetekeskustelun eduskunnassa pitäisi olla, ja kun olen oppivainen nuori kansanedustaja, pyrin ottamaan siitä opikseni. Hän vaati sitä, että pitäisi pystyä jollakin tavalla problematisoimaan annettua esitystä, ottamaan esille hyvät puolet ja sitten ne puolet, jotka kenties tässä esityksessä askarruttavat. Tämä kolmas kohta eli investointi- ja kehittämishankkeitten tuki on minusta ensinnäkin erittäin myönteinen ja hyvä osio tässä esityksessä, mutta tähän samalla minusta sisältyy myöskin se problematiikka, kun yksityiskohtaisissa perusteluissa aivan selvästi todetaan, että tuki on tarkoitettu oikeudellisesti itsenäiseksi, muista valtionosuus- ja avustusjärjestelmistä erilliseksi tukimuodoksi. Sitten todetaan, että sen ei tulisi missään tapauksessa vähentää muitten säädösten perusteella kunnille tulevia valtionosuuksia tai -avustuksia. Mutta sitten seuraa tulkinnallinen probleema, kun todetaan kuitenkin ja itse asiassa sisäasiainministeriölle annetaan tehtäväksi käydä läpi näiden yhdistymisaikeissa olevien kuntien meneillään olevat hankkeet. Sitten tapahtuisi jonkinlainen yhteensovittaminen, joka ei minusta tästä oikein selkeästi käy ilmi, millä tavalla uusi tukimuoto suhtautuisi niihin avustusmahdollisuuksiin, jotka jo aikaisemmin ovat olemassa. Se on minusta problemaattinen asia, johon toivoisin, että valiokuntakäsittelyn aikana saataisiin lisävalaistusta.

Kuntien kannaltahan tässä on myöskin selkeä varmistus saman pykälän 3 momentissa, jossa todetaan se, että jos kunnat pitävät kuntajaon muuttamisen edellytyksenä tietyn suuruista investointi- ja kehittämishankkeiden tukea ja jos kävisi niin, että sitä ei myönnettäisi vaikkapa tämän tarkastelun perusteella, niin myöskään kuntajaon muutos ei siinä tapauksessa voi toteutua.

Joka tapauksessa yhteenvetona, arvoisa herra puhemies, toteaisin, että tämä esitys tulee todella tuiki tarpeeseen, ja kunhan se valiokuntakäsittelyn aikana varmaan jalostuu, saamme erinomaisen lain.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiehdotusta on valmisteltu virkamiestyönä, tosin lausunnot on otettu hyvin monista ministeriöistä ja myös Kuntaliitosta. Jos en ole väärin ymmärtänyt, lausunnoissa esitetyt näkökohdat on mielestäni aika hyvin — myöskin Kuntaliiton antamassa lausunnossa esitetyt — huomioitu, kun lopullista lakiehdotusta on valmisteltu. Hyvä niin. Itse asiassa hyvin paljon ed. Ravi toi niitä ajatuksia julki, mitä itsellenikin syntyi, kun lain perustelutekstiä luin. Tässä on selvästi ristiriitaisuuksia, joita en käy nyt toistamaan, joihin ed. Ravi puuttui.

Seutuyhteistyöstä — saman havainnon tein myös sen kysymyksen osalta — todellakaan lakiehdotuksessa ei puhuta mitään. Seutuyhteistyöhän on joka tapauksessa tavattoman tärkeä asia. Kuntajaotuksen osalta näyttää tällä hetkellä siltä, että valtakunnassa on viritteillä useitakin vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Uskon niin, että tämä lakiehdotus, joka meillä on käsittelyssä, omalta osaltaan on potkimassa niitä hankkeita eteenpäin. Meillä on Keski-Suomesta joitakin kokemuksia hyvin hoidetuista kuntaliitoksista, jotka ovat johtaneet myönteiseen ratkaisuun. On kokemuksia myös siitä, miten on menty selvästi karille niin, että ryske on käynyt. Se vaikuttaa edelleenkin kuntien väliseen yhteistyöhön sillä tavalla, että siitä ei oikein tahdo tulla yhtään mitään.

Kun kuntaliitosta valmistellaan, sen pitää tietysti tapahtua hyvin vastuullisesti ja asiantuntevasti ja tulee huomioida tietysti siinä myös kansalaisten ja kuntalaisten mielipiteet. Sitä on korostettava, että viimekädessä kuitenkin valtuustot tekevät päätöksiä. Se on suvereeni oikeus, niin kuin laissa todetaan. Tervehdin myös tyydytyksellä tätä uutta asiaa kuntajaotuksen kehittämisen edistämiseksi, kunnille suoritettavaa investointi- ja kehittämistukea. Se on aivan oikein, ja jos ja kun tätä kuntaliitoshankkeissa hyvin toteutetaan, uskon, että tähän sisältyy sellaisia porkkanoita, jotka edistävät asiaa myönteisellä tavalla eteenpäin.

Palaan vielä seutuyhteistyöhön. Näen asian juuri samalla tavalla, että ei pidä puhua seutukuntayhteistyöstä vanhan seutukuntajaon pohjalta, koska järkevää on tänä päivänä tehdä seutuyhteistyötä ohi näiden seutukuntajaotusten ja myös maakuntien rajojen yli. Me olemme esimerkiksi Jyväskylän seudulla toteuttaneet seutuyhteistyötä hyvinkin pitkän aikaa, itse asiassa 90-luvun puolestavälistä alkaen. Käynnistimme sen elinkeinopolitiikan yhteisellä järjestämisellä, ja se on käsittääkseni ollut aika tavalla hyvä asia.

Tänä keväänä käynnistimme seudulla valmistelun Jyväskylän kaupungin aloitteesta viiden kunnan seutustrategian valmistelutyöksi. Valmisteluprosessi on edennyt sillä tavalla, että kaikki viisi seudun kuntaa ovat nyt tähän kantaa ottaneet. Strategiatyö on ulottunut koskemaan kaikkia kuntien hallinnonaloja. Tavoitteena on, että pystyttäisiin ohi kuntien hallinnollisten rajojen järjestämään palvelut mahdollisimman järkevällä ja taloudellisella tavalla, kuitenkin niin, että palvelut ovat hyvät ja kattavat kuntalaisille.

Me sovimme vuonna 95, että me emme keskustele Jyväskylän seudulla kuntaliitoksesta. Meillä oli takana melkoisen riitainen kuntaliitosprosessi, joka ajautui rajusti kiville, ja oli vaarana, että kun kuntatalous samanaikaisesti sukelsi rajusti ja kansantalous oli suuressa vaikeuksissa, että tuska siitä olisi ollut todella raju. Nyt ruvetaan yhdessä kehittämään asioita. Tämä yhteistyö ennemmin tai myöhemmin johtaa siihen, että kuntien hallinnolliset rajat ikään kuin itsestään poistuvat. Minusta tämä on myös yksi tapa edetä kuntaliitoskysymyksissä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässäkin asiassa mennään eteenpäin, ja se on hyvä asia. Omassa maakunnassani on monia semmoisia hankkeita, joissa eri kunnat nyt arvioivat jo parasta aikaa tilannetta, mitä pitäisi tehdä. Seutukunnallista yhteistyötä on tiivistetty ja etsitty toimintamuotoja, mutta se on aika kaita-alaiseksi jäänyt. Siellä kuitenkin on pelkona yhä edelleen, että jospa se isompi syö sen pienemmän kunnan ja palvelut menevät kauemmaksi. Mutta yhä, kun talous on tiukentunut, kunnissa näytetään olevan syvällisemmin menossa tämmöisiin selvitysjuttuihin. Kesälahdella muun muassa, meitä lähellä olevassa kunnassa, ollaan tekemässä tämmöistä selvitystä. Tämä tulee hyvään tilaukseen nyt. Kunnat voivat nyt käydä laskemaan markkoja tämän esityksen pohjalta siitä, mitä se tarkoittaa, jos tämmöinen tehdään, ja käydä neuvottelemaan myös sen kunnan kanssa, minkä kanssa halutaan "naimisiin" mennä, jotta mitä se tarkoittaa ja mihin käytetään ne varat.

Sama asia pisti silmään, kun luin nopeasti, mitä edelliset puhujat ovat todenneet, lähinnä investointi- ja kehittämishankkeiden osalta, millä tavalla se markkamäärä realisoituu. Hankkeet tiedetään, mutta välttämättähän ei tiedetä tulevilta vuosilta, olisiko niihin tullut rahaa valtion budjetissa. Luulen, että tässä on neuvottelun ja lobbauksen paikka ja tietyllä tavalla ministeriöiden taholta, jos haluaa eteenpäin asiaa viedä, myös semmoinen yksi toinen porkkana, joka liittyy lisäksi tähän viiden vuoden tukiaikaan. Sillä voi olla hyvin merkittävä vaikutus näissä hankkeissa, koska nyt jo joistakin kunnista on tullut ennakoituja kommentteja siitä, että jos tämmöinen porkkanamalli vahvistuu, käykö sillä tavalla, jotta jokin kouluhanke, joka itsenäisessä kunnassa olisi mahdollisesti voinut toteutua, jääkin siinä jalkoihin eikä sitä toteuteta ja mahdollisesti lapset viedäänkin johonkin kauempaan kouluun. Katsotaan, kun tehdään kouluverkkosuunnitelmia, jotta koulu mahdollisesti jostakin pienestä kunnasta voi loppua kokonaan. Kun jossakin läänin listalla näkyy tulevina vuosina kaukaa semmoinen 10.—20. sijalla oleva esimerkiksi koulun saneeraus, niin kuka sen sanoo, että siihen koskaan olisi rahaa tullut tai olisiko tullut mahdollisesti nopeammin, jos osataan oikein lobata.

Sen takia minusta valiokunnassa pitäisi tähän asiaan paneutua ja käydä läpi tämä kuvio, mitä tämä tarkoittaa. Sitten tietysti ministerille terveiset, jotta tällähän voi näitä pieniä kuntia saada järkevän toiminnan piiriin ja vähän suurempiakin, kun ollaan näiden pienten kuntien kohdalla vähän väljempikätisiä investointihankkeiden osalta, ikään kuin ne olisivat toteutuneet, vaikka välttämättä niihin rahaa ei olisi riittänytkään.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt tehty kuntajakolain muutosesitys mielestäni muodostaa jo voimassa olevan lain kanssa sellaisen kokonaisuuden, että voidaan katsoa kuntajakolain olevan niin hyvällä mallilla kuin sen nyt kohtuullisessa määrin voidaan olettaa olevan, ja siksi myöskin kannatan tätä esitystä.

Ensinnäkin on syytä todeta, että jo olemassa olevassa kuntajakolaissa on erittäin hyvä selvitysmiesmenettely ja siihen liittyvä kansanäänestys. Nyt myöskin voidaan katsoa, että ne peruselementit kuntayhdistymisen taloudelliselle tukemiselle, kun kehittämis- ja investointiavustus on mukana, luovat aikamoisen suuria mahdollisuuksia kuntayhdistymissopimuksen tekemiselle ja sinne asetettaville asioille. Tältä kannalta katsoen voi todeta, että raamit ja edellytykset ovat lainsäädännöllisesti mielestäni hyvässä kunnossa.

Haluan tässä yhteydessä hiukan laajemmin käsitellä yleisellä ja periaatteellisella tasolla suhtautumistani. Luulen, että tämä suhtautuminen linjaa myös hyvin pitkälle keskustan eduskuntaryhmän linjaa kuntaliitosasiassa.

Ministeri Korhonen esittelypuheenvuorossaan mielestäni lähestyi asiaa aivan oikein itsehallinnollisesta näkökulmasta, vaikkakin siinä oli aika vahvaa paatosta, ymmärrettävistä syistä, kuntaliitosten puolesta.

Haluan tässä yhteydessä ensinnäkin todeta, että Suomi on ratifioinut myöskin Euroopan neuvoston kunnallissopimuksen. Tuon sopimuksen lähtökohta on, että ensinnäkin valtiot sitoutuvat tukemaan sellaisia kuntia, jotka eivät itse pysty velvoitteistaan suoriutumaan, ja että viimesijaisena ratkaisuna ovat kuntien yhdistämiset.

Toiseksi haluan todeta, että keskusta eduskuntaryhmänä ja puolueena ei suhtaudu periaatteessa kuntaliitoksiin kielteisesti. Lähtökohtani niihin on neutraali, ja katson, että jokaisessa tapauksessa on tarkasteltava erikseen kunkin kunnan osalta, mitä etuja ja mitä mahdollisia haittoja kuntien yhdistämisestä on. Tältä pohjalta on sitten kuntalaisten tehtävä lopulliset ratkaisut, ja viime kädessähän päätökset tehdään tietysti kunnanvaltuuston päätöksellä. Näin ollen pakkoliitoksia emme kannata, niin kuin ei tiettävästi ainakaan virallisesti kukaan muukaan tässä maassa tällä hetkellä.

Mitä tulee erityyppisiin kuntaliitoksiin ja niiden etuihin ja haittoihin, mielestäni kunnat on syytä ryhmitellä kahteen eri ryhmään.

On niin sanotut reikäleipäkunnat, tai kunnat, joissa kuntakeskukset ovat hyvin lähekkäin toisiaan, esimerkiksi Raahen ja Pattijoen tapauksessa. Siellä voidaan noin yleisesti ottaen katsoa, että kuntaliitoksen edellytykset ovat huomattavasti paremmat kuin muissa tapauksissa, joskin niissäkin tapauksissa on erilaisia menettelytapoja, kuten Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan osalta on todettu, että viisaampaa on antaa ajan kypsyttää ja jossakin vaiheessa varmasti lopputulos syntyy, niin kuin ed. Laitinen puheenvuorossaan totesi. Voisi sanoa, että tällaisissa tapauksissa mielestäni täytyy löytyä hyvin vahvat perustelut sille, ettei kuntaliitosta toteutettaisi. Myöskin Rovaniemen tapauksessa olen viime vuosien aikana kaksikin eri kirjoitusta kirjoittanut paikalliseen lehdistöön, joissa olen todennut, että minun käsitykseni mukaan kuntaliitoksen toteuttaminen Rovaniemen tapauksessa olisi järkevää.

Mitä tulee taas sellaisten kuntien kuntaliitoksiin, joiden kuntakeskukset ovat suhteellisen etäällä toisistaan, silloin haluan korostaa erästä seikkaa. Tänä päivänä jokainen kunta, sen poliittinen ja virkamiesjohto, miettii hyvin voimakkaasti oman kuntansa ja alueensa kehittämistä. Voidaan perustellusti väittää, että jokainen kunta on pieni kehittämiskeskus omalla alueellaan. Silloin kun tällaiset kunnat yhdistetään, on päivänselvää, että uusi keskus on se, joka saa suurimman huomion ja kohteen kehittämistyössä jatkossa. Näin ollen voidaan sanoa, että jos kaksi kuntaa liitetään toisiinsa, yksi kehittämiskeskus lakkaa. En sano tällä sitä, ettei siitä huolimatta kuntaliitos voisi olla tarkoituksenmukainen tällaisessa tapauksessa, mutta tämä on sellainen seikka, joka on syytä ottaa huomioon.

Edelleen haluan myöskin korostaa ja todeta, niin kuin ed. Ravikin totesi, että ei kuntaliitoksilla tämän maan kuntatalouden ongelmia ratkaista. Mutta sillä voidaan saavuttaa myöskin säästöjä, ja jokainen säästö on tietysti syytä ottaa huomioon. Mutta perusratkaisun meidän kuntatalouteemme täytyy löytyä muualta. Ei yhteistyöllä, ei seutuyhteistyöllä eikä kuntataloudella niitä ongelmia ratkaista, vaikka ne ovat yksiä keinoja siinä monien keinojen valikoimassa, jota täytyy tässä yhteydessä käyttää. Kun näiltä pohjilta selvitetään kuntaliitosten edut ja haitat, sen jälkeen voidaan sitten kansanäänestyksessä ja valtuustoissa katsoa, nauttivatko kuntaliitosasiat enemmistön tukea.

Edelleen haluan tässä yhteydessä tuoda myöskin esille erään seikan. Nythän hyvin usein syytetään — onneksi ei tässä keskustelussa — että keskusta vastustaa poliittisista syistä kuntaliitoksia. Tämä ei pidä paikkaansa. Monet keskustalaiset vastustavat kunnissa, missä ovat suurimpana puolueena, mutta minulla on se käsitys, että niissä kunnissa, joissa jokin muu puolue on suurimpana, on aivan samanlaista vastustamista, niin kuin totean, Jyväskylän maalaiskunnassa, Nurmossa tai muussa vastaavassa, elikkä tämä sinänsä omista valta-asemista kiinni pitäminen on inhimillinen piirre eikä puolueeseen liittyvä piirre.

Toinen asia on, että minulla on sellainen käsitys, että toteutetuissa kuntaliitoksissa, joita tehtiin aika paljon erityisesti 70-luvulla, keskusta nimenomaan poliittisena puolueena ja liikkeenä on pärjännyt yhdistetyissä kunnissa erittäin hyvin. Esimerkiksi Tornion kaupungissa, kun vuoden 72 vaaleissa oli kuntaliitos toteutettu, puolueen kannatus oli 42 prosenttiyksikköä, kun se viime vaaleissa oli 54 prosenttiyksikköä. Raahessa on vähän saman tyyppinen kehitys, ja minulla on sellainen tutkimusoletus, että keskimäärin kuntaliitostapauksissa keskustan poliittinen vaikutusvalta on huomattavasti kohentunut. Sen vuoksi olenkin käynnistänyt selvityksen siitä, mitä puolueiden poliittiselle kannatukselle näissä kuntaliitoksissa on tapahtunut, jolloin saadaan mutu-tuntumasta tämäkin asia pois. Mutta en silläkään perusteella kannata kuntaliitoksia, että keskustan asema niissä vahvistuisi, vaan katson, että kaikki näkökannat täytyy ottaa huomioon.

Yhdyn tietysti ministeri Korhosen kantaan siinä, että tärkeintä — ehkä itseisarvosta puhuminen on vähän väärä sana — on tietysti se, mistä ja millä tavalla kuntalaiset saavat palvelunsa ja kuinka laadukkaina. Myöskin palveluiden saavutettavuus luonnollisesti on tässä otettava huomioon, koska kuntaliitostapauksissa tietysti monessa yhteydessä käy niin, että palvelut hieman etääntyvät. Kuinka pitkä välimatka on ja saadaanko laadukkaampia palveluja ja onko haitta pienempi kuin saatava etu, ne ovat asioita, joita joudutaan punnitsemaan tässä yhteydessä.

Näin ollen omalta osaltani kiitän ministeriä tästä lakiesityksestä. Pidän tätä erittäin hyvänä. Silloin kun valtio tarjoaa kunnille rahaa tällaisiin tarkoituksiin, meidän on syytä selvitellä, onko kullakin kunnalla edellytyksiä ja onko tarkoituksenmukaista ottaa tämä raha vastaan. Voi sanoa, että ainoa pieni pettymys, joka johtui minun omasta tietämättömyydestäni, oli se, että kun julkisuudessa oli sellainen käsitys, että valtionavun menetysten korvaaminen tapahtuu viiden vuoden ajan, sehän tapahtuu viiden vuoden aikana mutta todellisuudessa täysi korvaus on kolmen vuoden mittainen, kun se on tällä hetkellä kahden vuoden mittainen, koska se laskee 100 prosentista 80:een, 60:een, 40:een ja 20:een. Sinänsä tällainen hidas ja pehmeä laskeutuminen on varmaan järkevä, mutta se ei antanut sitä rahaa aivan niin paljon kuin olin alun perin ajatellut. Jos laskin oikein äsken, näyttäisi siltä, että jos yhteen liitettävissä kunnissa on 17 000 asukasta, suurin piirtein silloin tuon maksimiavustuksen saisi, joten aivan pienet kunnat eivät sitä 40 miljoonan markan summaa saa, tuskin kehittämisavustuksenkaan kanssa, joten sekin on tietysti aina pidettävä mielessä.

Kaiken kaikkiaan kysymyksessä mielestäni on hyvä lakiesitys. Varmasti täällä esitetyt toiveet sen tarkistamisesta siltä osin, jos epäselvyyksiä on, on syytä valiokunnassa tehdä, mutta noin peruslähtökohdiltaan ja rakenteiltaan kysymys on hyvästä lakiehdotuksesta.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri hetki sitten sanoi mielestäni vähän yksinkertaisesti sen, että jos puhtaalta pöydältä ryhdyttäisiin nyt laatimaan Suomen kuntarakennetta ja kuntakenttää, se ei varmasti olisi tämän näköinen. Ei tietenkään olisi. Jokainen meistä tietää sen, että nykyisen kuntajaotuksen pohjalla ovat historialliset seikat. Kun taustalla ovat historialliset seikat, ne ovat koskettaneet vuosikymmenien aikana lukuisia ihmisiä, jotka siellä kunnissa ovat asuneet, ja sen vuoksi tämmöinen pyrkimys pakkoliitoksiin ei mielestäni ole järkevää.

Edelleen ministeri antoi hieman yksinkertaistaen ymmärtää, että kuntien lukumäärästä tai kuntien koosta olisi tabu keskustella, ja erityisesti, että keskustassa ei kyettäisi keskustelemaan. En ole huomannut sellaista viime aikoina ainakaan, ja näinhän edelläkin ed. Manninen asian ilmaisi. Mielestäni siellä, missä on tarvetta näitä asioita selvittää, niitä tulee selvittää, mutta se pitää niiden ihmisten siellä päättää eikä meidän täältä ylhäältä ojentaa, että teidän on nyt selvitettävä.

Sitten, ministeri, sanoitte, että seutukuntayhteistyötä on käytetty ikään kuin peitetoimintana, ja tätä en aivan ymmärrä, mistä tässä oli kysymys. Sanoitte edelleen, että pienkuntajärjestelmä ei pysty täyttämään kaikkia niitä uusia velvoitteita, joita kunnille on asetettu, ja otitte esille esimerkiksi maahanmuuttajapolitiikan, maahanmuuttajien kotouttamisen, mitä kaikkea siihen liittyy. Voin sanoa esimerkiksi omalta seutukunnaltani, oman kotikaupunkini osalta, että siellä on tehty ilman kuntaliitoksia tässäkin asiassa seutukuntayhteistyötä eli on laadittu usean kunnan välinen maahanmuuttajapoliittinen ohjelma. Se on vain yksi esimerkki siitä, miten myös näiden uusien velvoitteiden osalta voidaan tehdä yhteistoimintaa.

Jos esimerkkejä halutaan ottaa, muistelen niin, että Keski-Suomessa Jyväskylän seutukunnassa oli jokunen aika sitten aika voimakasta viritystä siihen, että kunnat pitäisi saada liittyen yhteen. Sitten siellä lopetettiin ne puheet ja satsattiin voimakkaasti yhteiseen elinkeinopolitiikkaan Jykesin muodossa, ja nyt olen ollut huomaavinani jo pidemmän aikaa, että Jyväskylän seutukuntaa pidetään menestyvänä seutukuntana monessakin mielessä. Myös oman seutukuntani osalta olen täysin valmis siihen, että jos siellä halukkuutta on, selvitetään, mitä tehdään, onko halukkuutta jopa kuntaliitoksiin vai onko niin, että tehdään aina asiakohtaisesti seutukuntaista yhteistyötä.

Sitten se perimmäinen kysymys, ratkaiseeko kuntakoko sen, mitä palvelut maksavat. Siitähän on tehty lukuisa joukko tutkimuksia. Itse muistan ainakin Åbo Akademin professorin Krister Ståhlbergin tutkimuksen, ja hän on osoittanut sen, että pelkkä kuntakoko ei ratkaise sitä, mitä ne palvelut maksavat. On olemassa pienehköjä kuntia, jotka pystyvät tuottamaan peruspalvelunsa suhteellisen edullisesti, ja on olemassa suuria kuntia, jotka saavat peruspalvelujen tuottamiseen menemään yllättävän paljon rahaa.

Arvoisa puhemies! Itse hallituksen esityksestä otan esille asian, johon on viitattu muun muassa ed. Ravin ja käsitykseni mukaan myös ed. E. Lahtelan puheenvuorossa, eli uuden elementin eli niin sanotut investointi- ja kehittämisrahat kannustimena kuntajaotuksen muutoksille. Voin sanoa, että kun olen lukenut tuon tekstin nyt kertaalleen, en aivan täysin ymmärrä, mistä siinä on kysymys. Itse koen niin, että kun nyt viime vuosina on voimakkaasti ajettu alas perustamishankkeiden rahoitusta sosiaali- ja terveyspuolella ja osittain lakkautettukin se järjestelmä sillä puolella ja koulupuolella rakentamisrahat, perustamiskustannusrahat, on todellakin, voisi sanoa, puolitettu, vaikka nyt on 30 miljoonaa markkaa ensi vuodelle korvamerkitty sinne home- ja kosteusongelmiin. Kun näitä rahoja on ajettu alas, samaan aikaan jatkuvasti nousee eri puolella Suomea teidänkin kotikunnassanne ja seutukunnassanne uusia hankkeita, jotka tarvitsisivat kipeästi rahoitusta.

En ole vielä ollut huomaavinani, että kovin monessa kunnassa olisi tyydytty siihen, että jos tulee home- ja kosteusvauriota kouluun, heti ollaan innokkaana siihen kunnan rahaa laittamassa ja se korjaamassa, vaan yleensä tilanne monissa kunnissa on taloudellisesti niin tiukka, että odotetaan, että valtio edes jollakin osuudella tulisi mukaan. Esimerkiksi Itä-Suomen läänin alueella on vähän yli sata hanketta jonossa ja niistä muutama voidaan rahoittaa vuosittain. Siellä on laskettu, että vuoteen 2030 mennessä saataisiin nämä hankkeet nykyisellä perustamiskustannusjärjestelmällä hoidettua. Toivon, että hallintovaliokunnassa tämä asia selvitettäisiin. En voi mitään sille, että koen, että tässä on olemassa tietynlainen sudenkuoppa, että rahaa laitetaan tänne uuteen tukimuotoon eli kuntaliitoksia vauhdittavaan, kuntajakoa muuttavaan ja vauhdittavaan investointi- ja kehittämisrahoitukseen ja samaan aikaan näitä elintärkeitä rahoja varsinaisten substanssiministeriöitten puolella ajetaan pois ja järjestelmät jopa lakkautetaan kokonaan.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Kuultiin kaksi ehkä vähän erilaista näkökulmaa keskustan eduskuntaryhmästä. Minä itse olen hyvin tyytyväinen ed. Mannisen puheenvuoroon, jos se pitää sen viestin sisällään, että se on keskustan isompi linjaus ja keskustan pääasiallinen linjaus, mitä hän omassa puheenvuorossaan sanoi. Me näemme asian varmaan hyvin pitkälle samalla lailla ja vähän eri lailla kuin ed. Vehviläinen sudenkuoppateoriassaan.

Ed. Vehviläinen, ensinnäkin teidän kannattaa kuunnella tarkkaan, kuka milloinkin puhuu. Vertausta, johon viittasitte, käytti ed. E. Lahtela. En minä puhunut mistään uudesta kuntarakenteesta. Ed. Lahtela käytti tällaista kieltä ja tällaisia sanamuotoja, ja ehkä siinä oli sellainen pieni ero siihen, mitä minä sanoin.

Toisaalta sitten taas seutuyhteistyöstä nimenomaan sanoin, että ei pidä lähteä siitä, että kun kuntien yhdistämisestä käydään keskustelua, seutuyhteistyötä käytetään peiteoperaationa, ettei tarvitsisi käydä sitä keskustelua. Nimenomaan avoimuutta tarvitaan, erilaisten vaihtoehtojen esiin nostamista ja sen kautta sitä pohdintaa. Tämä pienenä tarkennuksena.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Moni on todennut, että tämä on hyvä laki, on todellakin niin hyvä laki, hallituksen esitys, että se jo nyt on laittanut pattitilanteita eteenpäin. Niitä on muuallakin kuin Pattijoella. Nimittäin Kotkan suunnalla Haminan—Vehkalahden alueella on tyypillinen reikäleipätilanne. Se on hyvin pahasti ollut pattina ja piikkinä siellä, monen asian esteenä. Nyt olemme huomanneet, että tilanne on lähtenyt liikkeelle. Siinä on ollut kannustimena muun muassa tämä hallituksen esitys. Myös sisäministeriön kansliapäällikkö on käynyt asiaa siellä selvittämässä, ja vauhtia kuntaliitoksen suuntaan on aivan asiapohjalla, koska nämäkin kunnat ovat haasteiden edessä.

Mitä ne haasteet ovat? Ne ovat osin globalisaatiosta johtuvia. Nimittäin Stora Ensolla on siellä tehdas. Tämän yksikön tulevaisuus on koettu aika epävarmaksi: Summan paperitehdas on suuren konsernin yksi yksikkö, jonka paperikoneet eivät ehkä ole kaikkein nykyaikaisimpia. Toisaalta satamaliikenteeseen, joka taas Haminan sataman kohdalla on kyseessä, vaikuttavat tietyt globalisaatioon liittyvät kysymykset, myöskin Euroopan unionin jäsenyys. Viittaan tässä siihen direktiiviehdotukseen, joka on etenemässä EU:ssa liittyen satamatyön järjestämiseen.

Nämä on koettu, ja todellisuus on sitten hiukan synkempi kuin aikaisemmin. Näin ollen tämä hallituksen esitys on tullut hyvään väliin, hyvään tilanteeseen, tiettynä porkkanana. Näin ollen tätä voi myös tästäkin näkökulmasta tervehtiä.

Mutta yleisesti kuntien yhteenliittymiseen ja kuntaliitoksiin: Vapaaehtoisuus on varmasti hyvä ja erittäin tärkeä asia. Tietysti monet sitä vapaaehtoisuutta harrastavat pakon edessä, mutta myös kuntalaisten asema on hyvä pitää mielessä, niin kuin täällä on todettu. Myös se, että kunnat voivat edelleen ilman muodollista yhteenliittymistä edistää yhteistyötä, yhdistää toimintojaan, on eräs käytännön realiteetti ja mahdollisuus. Sitä ei ole myöskään kylliksi maassamme vielä toteutettu.

Mutta kaiken kaikkiaan tänään näyttää olevan nimenomaan alue- ja kuntaministerin päivä. Näin ollen näitä positiivisia toivotuksia tulee useamman esityksen kohdalla.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun itse tulen Varsinais-Suomesta, joka on hyvin pienkuntavaltainen, 56 kuntaa vaalipiirissäni, tietenkin tervehtii ilolla uusia esityksiä tai uusia avauksia. Jos näistä löytyy järkeviä ratkaisuja, keskusta ei suinkaan ole vastustamassa. Kysymyksessä on aina vapaaehtoisuus. Pakkoliitoksia täällä salissa varmasti ei kukaan olekaan kannattamassa. Silti näihin liittyy monenlaisia ongelmia.

Loimaan lehdestä, joka on edessäni, saatan lukea — tiedämme varmaan, että Loimaan ja Loimaan kunnan suhde on ollut hyvin problemaattinen jo hyvin pitkään — että tämän kuntajakolain porkkanarahoja kasvattava lakimuutos, siis kahden vuoden aikaisempaan periodiin nähden viiden vuoden periodi, merkitsee aikaisempaan nähden 35:tä miljoonaa markkaa, siis nousua 20 miljoonasta 35 miljoonaan markkaan.

Sitten täällä edelleen todetaan, että porkkanarahojen lisäksi luvassa on kymmeniä miljoonia koulu-, sosiaali- ja terveyssektorien investointeihin. Tätä kysyn nyt: Miten tämä on mahdollista, kun meillä juuri on nyt sosiaali- ja terveystoimien investoinnit lyöty jäihin eikä niihin tule rahaa? Viereinen Mellilän kunta esimerkiksi, jos se päättää rakentaa terveystoimeen, ei saa mitään investointirahaa, ei tietenkään. Minkä takia sitten naapurikunnat saisivat? Tämä ei varmasti luo minkäänlaista alueellista tasa-arvoa eikä kohtuutta sillä seutukunnalla. Kysyn samaa kuin ed. Vehviläinen: Minkä takia sitä jo hyväksyttyä lakia sitten kierretään tällä tavalla toisen kautta? Ymmärrän jonkin muun porkkanarahan, mutta täällä sanotaan suoraan, että investointeihin.

Olen todella iloinen, että kuntaministeri on itse paikalla ollut koko iltapäivän vastaamassa moniin eri kysymyksiin toisin kuin monet muut ministerit. Täällä on huudeltu ilmaan nytkin koko syksyn, kun yhtään ministeriä ei silloin ole paikalla, kun heidän alueensa tärkeitä asioita käsitellään.

Arvoisa puhemies! Toinen asia meillä maakunnassa on Mynämäki—Mietoinen ja kysymyksessä on aika harvinainen enklaaviasia. En tiedä, kuinka paljon näitä enklaaveja muualla Suomessa on, mutta Varsinais-Suomessahan näitä on. Siinä yhdistyminen on hyvinkin kinkkinen sillä tavalla, että ainakin Mietoisissa olisi toivottu, että enklaaviasia olisi ratkaistu ensin erillisenä kysymyksenä ja lähdetty kuntajakokysymyksiä miettimään puhtaalta pöydältä täysin toisena kysymyksenä. Nyt kun se kytketään enklaaviasiaan, siinä koetaan, että kunnat eivät ole neuvottelupöydän ääressä tasavertaisina, vaan siinä hiertää nimenomaan tämä enklaavikysymys. Voinkin nyt kysyä, kun ministeri on paikalla: Mikä estää sen, ettei tätä enklaavia olisi kokonaan ratkaistu erikseen ja sitten puhtaalta pöydältä aivan erikseen kuntaliitoskysymys?

Nämä ovat asukkaille hyvin herkkiä kysymyksiä. Me kaikki tiedämme, että meidän identiteettimme muodostuu hyvin pitkälti siitä kunnasta, josta olemme, ihmisten oma identiteetti. Nämä ovat tunnetason kysymyksiä sen lisäksi, että täällä näkyy kymmenien miljoonien rahapotit vilahtelevan. Näitä ihmisten kotipaikkaan kytkeytyviä tunnesiteitä ja omaa identiteettiä — omaa kunnanvaltuustoa, omaa kunnantaloa, omaa kunnanjohtajaa — ei pidä vähätellä. Nämä ovat tosi isoja kysymyksiä, ja niitten käsittelyssä täytyy olla myönteinen henki ja myöskin yhteistyöhalua ministeriön ja virkamiesten taholta luottamusmiehiin päin.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hyssälän kanssa olen samaa mieltä identiteettikysymyksestä. Näinhän se on. Minä uskon, että ed. Hyssälän identiteettikin löytyy Iistä ja sinne mieli palaa. Tosin varmaan Varsinais-Suomen asiat ovat nyt päällimmäisiä.

Mutta pitää myös tunnustaa se, että identiteetti on tärkeä asia, tunteet ovat tärkeitä asioita, niitä pitää ihmiselämässä olla ja niitä on, mutta siitä huolimatta kaiken ajatuksen ytimen pitää lähteä siitä, millä rakenteella me kuntalaiselle voimme hyvinvointipalveluja tuottaa. Jos silloin tunnepuoli alkaa johtaa ajattelua, todennäköisesti menetämme hyvinvointipalveluissa. Minusta sen pitää kumminkin olla johtoajatuksena. Totta kai meidän pitää muistaa, että kuntarakenteemme historia on ainutlaatuinen. Siihen liittyy monenlaisia hirveitä asioita, mutta ei se saa vaarantaa palveluja kuitenkaan. Jos se vaatii järjestelyn, että kunnantalon yläpuolella on edelleen vaakuna, niin miksi ei, voihan se olla niinkin. Mutta yhteistyötä pitää kyllä syventää, yhteistyötä pitää voimistaa ja tehdä järkeviä ratkaisuja, joihin liittyy enklaavien hoitaminenkin.

Kun katsoo kartalta niitä alueita, jotka esimerkiksi Mynämäen—Mietoisten osalla on, niin kyllähän siinä väistämättä tulee mieleen myös se, miksi niitä ei hoideta järkevästi. Silloin yhtenä ratkaisuvaihtoehtomallina tietenkin on kuntaliitos. Mutta eihän sitä tähän ole kytketty, vaan se on noussut sen prosessin aikana. Sillä alueella nyt käydään keskustelua, haetaan vaihtoehtoa, minkä kautta se on järkevin ja helpoin hoitaa. Minusta perusperiaate on se, että ei suljeta mitään vaihtoehtoa pois pöydästä vaan käydään keskustelu ja katsotaan ja mietitään yhdessä, mikä järkevin ratkaisu kuntalaisten kannalta on. Niin kuin todettiin jo, itseisarvohan on palvelu, jonka voimme tämän järjestelmän kautta tuottaa.

Siihen liittyy toinen osiokin, mistä ed. Hyssälä kysyi, uusi yhdistämistä tukeva investointi- ja kehittämishankkeiden tuki. Kyllähän sen tarkoitus lyhyesti sanottuna nimenomaan on parantaa kuntarakenteen kehittämisedellytyksiä. Jos siihen päästään siten, että tuemme elinkeinotoimen, yhdyskuntarakenteen, ympäristönsuojelun, opetus- ja kulttuuritoimen tai sosiaali- ja terveystoimen investointi- ja kehittämishankkeita, niin silloin niitä kannattaa käyttää mukana. Siinähän nimenomaan tullaan siihen eroon, johon itse viittasitte kysyen, miksi toinen ei saa. Jos avustus ei tue näitä kehittämisedellytyksiä, niin siksi, se yksinkertaisin ja helpoin vastaus siinä on. Mutta me haemme tietenkin alueelle sellaista voimaa ja sellaista volyymia, että se veisi eteenpäin ja toisi tulevaisuuteen sellaisia vaihtoehtoisia hallintomallejakin, joilla haasteisiin voidaan vastata. En tiedä, kuka haastattelun on antanut, mutta tämä lakiesityksen ajatuksena on.

Minä tietenkin toivon, että valiokunta todella paneutuu ja perehtyy tähän. Mutta nyt tietenkin pitää muistaa, että tämä on määräaikainen kokeilu nimenomaan 40 §:n osalta. Muuthan ovat pysyvää lainsäädäntöä, mutta investointiavustuksen osa on kokeiluluonteinen.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ministeri Korhonen on paikalla, haluaisin kysyä teiltä kuntien yhdistämisestä ja sen vauhdittamisesta yhdistymisavustuksella: Osaatteko sanoa, kuinka monta kuntaa on yhdistynyt nykyisen "porkkanalain" aikana ja kuinka paljon arvioitte, että "uudet porkkanat" voisivat auttaa kuntia yhdistymään?

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! 60-luvulla 27; 70-luvulla 38; 80-luvulla 5; 90-luvulla 12. Siinä on määrät.

Nyt en osaa sanoa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mutta hyvin mielenkiintoisia virityksiä kuulee, itse asiassa kahden viime viikon aikana on kuullut melkeinpä joka päivä. Minusta se iso asia, joka on tapahtunut, on se, että asenteet ovat murtuneet, käydään keskustelua eikä nähdä sitä peikkona tai sudenkuoppana tai jonakin muuna mörkönä tulevaisuudessa vaan mahdollisuutena, joka selvitetään ja joka käydään läpi ja katsotaan. Jos se antaa, niin hyvä on. Eihän tässä itseisarvo ole sekään, että väkisin yritetään runtata. Itseisarvo on se, että haetaan järkeviä, toimivia malleja.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on ehkä syytä todeta, että kyllähän meillä jossain määrin kuntaliitoksia tapahtui varsinkin 70-luvulla. Silloin 60-luvun lopulla, kun itse opiskelin, muistan hyvin tarkkaan, että minunkin gradussani sanotaan, että Suomessa on 532 kuntaa. Nyt on 448. Siinä on lähes 90:n pudotus.

Mutta puheenvuoron pyysin alun perin siksi, että Mynämäki—Mietoinen-tapauksesta on sellainen kuva sieltä tulleista yhteydenotoista hiukan tullut, että selvitysmiehet ovat, kun siellä on alueita siirretty, vaatineet pientä korvausta, jonka enklaavilaki mahdollistaa. Se pakottaa, jos siellä on omaisuutta, mutta kun siellä on metsiä ja muita tämmöisiä, muutama kymmenen asukasta, näille mietoislaisille oli jäänyt sellainen käsitys, että selvitysmiehet olisivat hiukan jäykkäniskaisesti vain todenneet, että ette te mitään rahaa saa, mutta kun yhdytte, saatte sitten rahaa. En tiedä, onko tällaista psykologista diplomatiaa puuttunut vai onko niin, että toiset ovat tulkinneet sen väärällä tavalla. Näin sieltä on asiasta kerrottu.

On ehkä syytä todeta kuitenkin, että enklaavilaki on pakottava laki, joka velvoittaa selvittämään kaikki enklaavit, eli sisäministeriöllä ei ole harkintavaltaa sen suhteen, vaan kaikki asiat on hoidettava kuntoon. Se on sinänsä järkevä laki. Ei ole mitään järkeä siinä, että kunnan alueita on toisen kunnan sisällä. Kyllä minusta se laki, joka viime kaudella säädettiin eduskunnassa, oli aivan oikea ja niin pitää tehdä. Tietysti rahoitus- ja muut asiat pitää asiallisesti ja asianmukaisesti hoitaa.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun kolahti niin läheltä Mynämäki—Mietoinen syystä, että olen Mynämäen kunnan asukas, ja täällä viitattiin keskusteluun ja neuvotteluun ja selvitysmiesten käyttäytymiseen, niin se tieto, mikä minulla on, on se, että selvitysmiehet ovat hyvin asianmukaisesti asiaa selvittäneet, sanotaanko näin, paragraafien pohjalta eikä ole näkyvissä mitään semmoista, että olisi ollut jokin tarkoitushakuisuus. He ovat sanoneet suoraan, että jos ajatellaan kuntaliitosasiaa, silloin kuntaliitos on ensimmäinen ja sitten tulevat muut, joten enklaaviasiat jäävät pois käytännössä. Eihän sitten enää tarvita niitten asioitten käsittelyä. Minun käsitykseni on se, että kuten ministeri Korhonen sanoi, Mynämäki—Mietoinen-keskustelussa on tunnepuoli paljon vahvemmalla kuin niin sanottu järkipuoli. Se täytyy nyt asianmukaisesti tässä hoitaa.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan ed. Immonen sanoi sen, mitä itsekin ajattelin. Niin kuin äsken sanoin, tunteitahan näihin asioihin liittyy. Silloin kun käsitellään sitä konkreettista hanketta, joka oman kunnan kohdalla on, varmaan tunteet nousevat päällimmäisiksi. Minä uskaltaisin kyllä sanoa, että minun täysi tukeni on selvitysmiesten takana. Toisena on Kuntaliitosta lakiasiain päällikkö Kari Prättälä. Haluttiin nimenomaan, että siihen tulee Kuntaliiton näkemys mukaan. Toinen on sisäasiainministeriöstä Toivo Pihlajaniemi, joka varmaan on virkamiehistä yksi asiallisimpia. Kyllä minä luotan asiapitoisuuteen. Varmaan asiat, mitä tuodaan esille, herättävät tunteita, ja ne saattavat johtaa ehkä sitä näkemystäkin. Mutta kyllä meillä on, kuten ed. Manninenkin viittasi, ihan puhdas tarkoitus selvittää se asia, joka meille lain mukaan on annettu tehtäväksi. Se on enklaavien poistaminen.

Keskustelu päättyy.