Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ennen kesätaukoa eduskunta hyväksyi laajan lisävaltuuspaketin eräiden kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan yhtiöiden kehittämiseksi. Hyväksymistä edelsi tässä salissa käyty perusteellinen keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Siinä eduskunta antoi tukensa hallituksen harjoittamalle politiikalle, ja samassa yhteydessä kansanedustajat ilmaisivat valmiutensa käsitellä tarvittaessa nopeasti yksittäisiä yhtiöitä koskevia esityksiä, jos hallitus niitä antaa.

Tällainen on nyt käsiteltävänä oleva esitys siitä, että valtio voisi luopua kokonaan omistuksestaan Kemira Oyj:ssä ja tulisi yli kolmanneksen omistajaksi uudessa kemianteollisuuden yksikössä, joka muodostettaisiin yhdistämällä Kemira ja pääosin Dynea, lisäksi siis myöskin Sydsvenska Kemi. Siinä vaiheessa, kun hallitus viime syksynä esitti lisävaltuuspakettia, ei kauppa- ja teollisuusministeriössä ollut valmisteltavana Kemiraa koskevia toimenpiteitä.

Se, että tämä järjestely tuli näin pian lisävaltuuspaketin hyväksymisen jälkeen, on nähdäkseni esimerkki siitä, kuinka nopeasti rakennejärjestelytilanteet syntyvät. Se kertoo myös nopeudesta, jolla omistajan on tänä päivänä tartuttava tilaisuuteen, jotta saadaan aikaan yhtiöiden toiminnan kannalta parhaita mahdollisia ratkaisuja.

Eduskunnan kesäkuun päätöksen perusteella hallituksella on valtuudet toteuttaa toimenpiteitä, joiden seurauksena valtion omistusosuus voi Kemirassa laskea nykyisestä 56,2 prosentista alle yhden kolmasosan mutta ei alle 15 prosentin. Nyt hallitus esittää eduskunnalle, että Kemiran omistuksesta voitaisiin luopua kokonaan mutta valtio voisi tulla samalla 34 prosentin omistajaksi uuteen suomalaiseen kemianteollisuuden yritykseen.

Strategisen linjauksensa mukaan Kemira on hakenut kasvua erityisesti paperi- ja sellukemikaaleista, vedenpuhdistuskemikaaleista sekä maaleista. Lannoitetuotantoa on kehitetty erikoislannoitteiden suuntaan. Kasvun saavuttaminen ja omistaja-arvon lisääminen tämän strategian avulla on osoittautunut hitaaksi. Keskeisenä ongelmana on se, että konsernin kemikaalien tuotevalikoima on sen asiakkaana olevan puunjalostusteollisuuden tarpeisiin nähden liian suppea. Kemira ei myöskään pysty tyydyttämään globaalisesti sijoittuneiden asiakkaittensa tarpeita muuten kuin toimimalla itse globaalisti.

Hallituksen esityksessä perustetaan uusi pohjoismainen kemianteollisuuden konserni Kemiran, suomalaisen Dynean ja ruotsalaisen Sydsvenska Kemin ympärille, ja sen tarkoituksena on luoda maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen erikoiskemian yritys, jolla on voimaa globaaliin kasvuun toimintansa ydinalueilla. Kysymys on monialaisesta toimialajärjestelystä, jolla vahvistetaan maamme kemian sektorin kilpailukykyä ja markkina-asemaa. Yhtiön kotipaikkana on Suomi, ja sillä on suomalainen toimitusjohtaja.

Konsernin liiketoiminnan painopistealueita ovat paperi-, sellu- ja vedenpuhdistuskemikaalit sekä hartsit ja pinnoitekemikaalit. Kemian ja Dynean liiketoiminnat täydentävät hyvin toinen toisiaan. Päällekkäisyyksistä johtuvia toimialarationalisoinnin tarpeita ei järjestelyssä ole. Dynealla on maailmalla Kemiraa kattavampi markkinointiverkko erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa, joten Kemira pääsee hyödyntämään uusia markkinointikanavia.

Uuden konsernin perustaminen on tarkoitus toteuttaa niin, että valtion omistamat Kemiran osakkeet siirtyvät apporttina Dynea Oy:lle ja valtio saa vastikkeeksi 34 prosentin osuuden eli määrävähemmistön uuden yhtiön osakkeista. Valtio saa omistustaan vastaavan osuuden yhtiön hallituspaikoista, ja hallitukseen tullaan myös nimittämään henkilökunnan edustaja. Lisäksi valtion asemaa on tarkoitus vahvistaa osakassopimuksella.

Dynea maksaa Kemiran osakkeista 9,10 euroa osakkeelta, mikä ylittää runsaat 30 prosenttia järjestelyn julkistamista edeltäneen kurssitason ja runsaat 50 prosenttia kuluneen 12 kuukauden keskihinnan. Lisäksi valtio saa käteisenä 100 miljoonaa euroa eli 595 miljoonaa markkaa, mikä vastaa osapuilleen valtion viiden vuoden osinkotuottoa Kemirasta. Sen lisäksihän valtio on siinä uudessa yrityksessä, omistaa Agroa ja Tikkurilaa, ja silläkin on tietenkin rahallinen arvo.

Kaupan toteutuminen edellyttää, että eduskunta myöntää hallitukselle valtuudet luopua Kemiran osakkeista kokonaan ja että kilpailuviranomaiset hyväksyvät järjestelyt. Ehtona on myös se, että Dynea saa haltuunsa yli 90 prosenttia Kemiran osakkeista. Dynea tuleekin tekemään Kemiran muille osakkaille ehdollisen julkisen ostotarjouksen 9,10 euron hinnalla. Asiaan perehtyneet analyytikot pitävät tätä tarjousta pienosakkaille edullisena, kuten olemme muun muassa lehdistä voineet lukea. Julkisen ostotarjouksen ja vähemmistön lunastamisen jälkeen haetaan Kemiran osakkeiden poistamista Helsingin pörssin päälistalta.

Pääomistajana valtio on tutkinut myös muita Kemiraa koskevia rakennejärjestelymahdollisuuksia. Industri Kapitalin kanssa neuvoteltu järjestely on valtion omistuksen arvon kannalta suotuisin ja luo myös parhaat edellytykset turvata työllisyyttä Suomessa. Järjestely ei millään tavalla muuta Agro-liiketoiminnan asemaa eikä vaaranna lannoitteita koskevaa huoltovarmuutta. Viime aikoina on muun muassa Kemianliiton taholta ilmaistu huolta Kemira Agron toiminnan tulevaisuudesta ja lannoitetoimialan työllisyydestä. Kemira on jo monien vuosien ajan pyrkinyt toteuttamaan toimialajärjestelyjä Agro-liiketoiminnan alueella.

Myöskään maalit eivät kuulu ydinliiketoimintoihin. Uusi yhtiö joutuukin miettimään näiden tulevaisuutta. Ratkaisut tullaan tekemään yhtiön ja omistajan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Valtio voi hyvinkin olla mukana uusissa järjestelyissä. Ainakin se on merkittävänä päätöksentekijänä tässä asiassa. Jos päädytään siihen ratkaisuun, että lannoitteet ja maalit irrotetaan yhtiöstä, näitä toimintoja kehitetään tietenkin jatkuvasti. Itse asiassa tämä järjestely luo uskoakseni nykyistä paremmat edellytykset toteuttaa muun muassa sellaisia toimialajärjestelyjä, joissa Agron asema suomalaisen elintarviketeollisuuden osana vahvistuisi.

Olennaista on, että tuotanto on kilpailukykyistä, sillä millään omistajalla ei, ei myöskään valtiolla, ole pohjatonta pussia, josta ammentaa varoja tappiolliseen toimintaa. Hyvä kilpailukyky on kaikissa tapauksissa paras mahdollinen tae työpaikkojen säilyttämiseksi myös sellaisissa tuotantolaitoksissa, joilla on suuri aluepoliittinen merkitys.

Ulla  Juurola  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre varsin suurella luottamuksella esitteli tämän asian ja luotti siihen, että teollisuudenala ja työllisyys kehittyvät hyvin Suomessa. Minusta Kemiran myynnissä on yksi hyvin erilainen periaatteellinen asia kuin aikaisemmissa. Tässä teollisuutta myydään pääomasijoittajalle. Pääomasijoittajan intressit ovat varmasti jatkossa kuitenkin enemmänkin siinä, millä hinnalla nopeasti saadaan mahdollisesti tätä realisoitua. Siinä mielessä toivonkin, että talousvaliokunta tätä asiaa tarkastelee hyvin periaatteellisena kysymyksenä nimenomaan pääomasijoittajan, Dynean, huomioiden.

Reijo   Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri totesi puheenvuorossaan, että Agron osalta sekä maalin osalta tilannetta nyt selvitellään. Edessäni on Talouselämä-lehti, jossa toimitusjohtaja Tauno Pihlava toteaa: "Käymme parhaillaan vakavia neuvotteluja typpilannoitetuotannon myymiseksi. Saatamme jäädä typpilannoitteisiin vähemmistöosakkaaksi noin 20 prosentin osuudella". Edelleen Stig Gustafsson, Dynean hallituksen varapuheenjohtaja, toteaa, että hän näkee maalien ja lannoitteiden tulevaisuuden hyvänä, mutta niiden osalta katsotaan järjestelyjä.

Kari   Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että tässä valtion omistajuuden näkökulma on eduskunnassa ainakin arvioitava. Nyt näyttää siltä, että kovin laajasti sitä ei ehkä ole niinkään alue- ja työllisyysvaikutusten kuin strategisten näkymien osalta tehty. Nimittäin lannoitekysymys on sellainen, että Suomen markkinoille sopivia lannoitteita valmistetaan käytännössä vain Suomessa ja siinä on myös kadmiumvapaan lannoitteen tietty suhteellinen kilpailuetu. Tämä koskee erityisesti npk-lannoitteita, mutta jakelu- ja kuljetusjärjestelmien tehokkuus vaikuttaa tietysti kaikkiin lannoitteisiin.

Sitten myös Industri Kapitalin Dynean rakenne on täysin erilainen valtion Kemiraan verrattuna. Siinä on erilainen liiketoimintarakenne, jolloinka siitä lentävät helposti maalit ja Agro pois, ehkä jotain muutakin suomalaista, erilainen omistusrakenne, ja sitten on kieltämättä erilainen toimintatapa, johon ed. Juurola viittasi, eli sijoittajanäkökulma ei välttämättä ole Suomen kansallisen edun näkökulma.

Matti   Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä myös kiinnittäisin huomiota siihen, että sijoittajayhtiölle annetaan tuotantoyhtiö, ja se pitäisi nyt hyvin tarkasti torpata, ettei tule sellaista, että tämä vain rahastetaan ja mennään menojaan. Osittainhan, ainakin ammattiliitto on kertonut, Industri Kapital toimii veroparatiisisaarella ja on saanut kuuluisuutta siitä, että siellä on harmaata rahaa ja veronkiertoa. Onko näitä selvitetty?

Sitten kysyisin myös, kun tässä on näitä isoja liiketoiminta-aloja, mikä on katalysaattoritehtaan kohtalo Keski-Suomessa Vihtavuoressa. Se on erittäin pitkälle kehitetty ja tekee suurille autofirmoille katalysaattoreita. Pitäisi huolehtia, että se säilyy Suomessa.

Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ollaan antamassa semmoisia valtuuksia, tekemässä kauppoja, joista ainakaan minä en uskalla sanoa edes, millä varmuudella tuotanto pysyy kotimaisessa omistuksessa täällä. Kun puhutaan Agrosta ja sen tulevaisuudesta, niin kyllä me silloin puhumme myös hyvin pitkälle elintarviketeollisuus—tuotanto-ketjun puhtaudesta. Meidän tulee muistaa, että jos lannoitteet tuodaan jostakin muualta, niin kyllä meillä on hyvin suuri vastuu. Sen ymmärrän, että totta kai kilpailukyky pitää olla, mutta vähän tuntuu siltä, että liian löysin rantein tässä annetaan valtuuksia lähteä sijoitusyhtiön omistukseen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessähän noudatetaan täysin eduskunnan viimekeväisessä käsittelyssä tekemää linjausta. Eduskunta silloin linjasi, että valtion omistus Kemirassa voi mennä 15 prosenttiin. Sama alaraja on hallituksen esityksessä, nyt vain suuremmassa yhtiössä. Kaikki tämä, mikä nyt täällä esitetään epäilynä lannoitetuotannosta, olisi ollut ihan mahdollista tehdä jo nykyisin voimassa olevilla eduskunnan päätöksillä. Siinä suhteessa lannoitetuotannon eriyttämistä tai sen säilyttämistä koskeva päätös ei millään tavalla ole edellyttänyt eduskuntaan tuomista, vaan ne linjaukset tehdään yhtiössä. Näin ainakin valtio on todennut, että kotimaisten lannoitteiden tuotanto pitää turvata, mutta se ei tarkoita sitä, että sen pitää olla se uusi kemian teollisuuden jättiyritys, joka ne turvaa, vaan sieltä voidaan eriyttää lannoitetuotantoa tai maalituotantoa, tehdä taas uudenlaisia järjestelyjä. Niissä, ihan niin kuin ed. Laitinen luki Talouselämä-lehdestä, aivan hyvin valtio voi olla edelleen omistajana. Onhan sen tyyppisiä järjestelyjä tehty meillä esimerkiksi terästeollisuudessa aikaisemmin, että emosta on osia eriytetty ja valtio on silti mennyt sinne uuteen yhtiöön mukaan. Nämä kaikki ovat olleet selvittelyssä pöydällä nytkin, ja niin pitää olla jatkossakin.

Valtio tulee olemaan merkittävänä vähemmistöomistajana uudessa yrityksessä. Nyt sanotaan tässä vaiheessa, että valtio tulee olemaan 34 prosentin omistajana pitkään. Me emme lähde siitä, että pudottaisimme lähivuosina osuuden 15 prosenttiin. Valtio on tyypillinen pitkäaikainen omistaja, joka lähtee rauhassa kehittämään tätä yhtiötä.

Industri Kapital on ihan kunniallinen sijoitusyhtiö, joka kerää institutionaalisilta sijoittajilta rahaa tämän tyyppisiin järjestelyihin. Sillä on sijoittajia sen rahastoihin seitsemästä eri Euroopan maasta. Suomalaiset institutionaaliset sijoittajat, esimerkiksi Varma-Sampo, Nordea, ovat siellä sijoittajina 10 prosentin sijoitusosuudella. Sijoitustoimintaa varten Industri Kapitalilla on hallinnointiyhtiö, joka on rekisteröity Jerseyn saarelle. Se noudattaa siellä voimassa olevaa Ison-Britannian lainsäädäntöä, securites and financial actia, eli se on aivan laillinen yhtiö.

Kun sijoittajat ovat päättäneet, että ne sijoittavat Industri Kapitaliin, se on niiden ja sijoittajien välinen asia, jossa noudatetaan täysin lakeja, ja aivan avoimesti voidaan sanoa, että yhtiö on rekisteröity Jerseyn saarelle. Se miksi niin on, lähtee siitä, että tällä tavalla vältetään kahdenkertainen verotus. Verotuksellinen käytäntö on se, että rahastojen tai sen omistamien yhtiöiden tuottoja ei veroteta rahaston kotimaassa vaan niitä verotetaan maassa, jossa on sijoituksen tuotto. (Ed. Tennilä: Te puolustatte veroparatiisia!) — En minä puolusta veroparatiisia vaan sanon, että tällainen laillinen käytäntö on olemassa. Se on täysin laillista, ja Industri Kapital toimii näin. Se kertoo avoimesti, että se toimii näin. Minusta sitä ei pidä salata, että se on tällainen yhtiö. Ei siihen liity mitään laittomuuksia, mutta tällainen laki on käytössä.

Industri Kapital lähtee siitä, että se sijoittaa — tässä tapauksessa todennäköisesti ainakin viideksi vuodeksi — niin kauan, että uusi Kemira on saatu pörssikuntoon. Se listataan sen jälkeen Helsingin pörssiin, jolloin esimerkiksi niillä pienomistajilla, jotka nyt ovat olleet kiinnostuneita Kemirasta, on täysi mahdollisuus tulla uudelleen omistajiksi. Sijoittajat samoin kuin valtio näkevät, että tässä tapahtuu niin suuri tuottoarvon nousu, että tämä kannattaa tehdä. On sovittu, että tänä aikana sieltä ei oteta osinkotuottoja ulos, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö uusi Kemira olisi tuottava. Kun se tuottaa voittoa, voitot sijoitetaan yhtiöön niin, että sitä kehitetään, koska samanlaisella näköalallahan tuo ammattisijoittaja lähtee, että se saa tuottoa rahalleen tietyllä aikavälillä, jolloin se poistuu sieltä ja sinne voi tulla muita omistajia. Valtio lähtee paljon pitempiaikaisella tähtäimellä näihin.

Eli se, mitä tässä epäillään, kun tulee sijoitusyhtiö tähän järjestelyyn tässä vaiheessa mukaan, on välivaihe, jonka jälkeen tullaan vastaavanlaiseen järjestelyyn kuin Stora Ensossa esimerkiksi. Silloin täytyy lähteä siitä, että eduskunta linjasi sen, että Kemirassa valtio omistajana voi mennä 15 prosenttiin, ja tässä sanotaan, että valtio menee 34 prosentin omistajaksi, ei alle 15 prosentin. Siinä mielessä ei ole eduskunnan linjaukseen nähden muutoksia. (Ed. Rajamäki: Se on eri Kemira sen jälkeen!) — Se on suurempi Kemira. Siellä on Dynea. Tämä minusta on hyvin tärkeä asia huomata. Minä ihmettelen sitä, että kun Dynean tuotantolaitoksia on Suomessa ja siellä on suomalaisia kemian teollisuuden työntekijöitä, jotka kuuluvat Kemianliittoon, miksi heidän etunsa ei ole yhtä tärkeä kuin Kemiran työntekijöitten etu tässä tapauksessa. Kun muodostetaan uusi yhtiö, jossa muidenkin suomalaisten kemianteollisuuden työntekijöiden työpaikkojen turvaaminen on tärkeä näkökulma, miksi sille ei anneta arvoa? Heidän osaltaan valtio tulee 34 prosentin omistajaksi siihen yritykseen. Mikä tässä on pelottavaa, kun saadaan uusi toimija, jonka eri osat tuottavat erilaisia kemikaaleja samalle usein Suomessa pääkonttoriaan pitävälle puunjalostusteollisuuden yritykselle ja pääsevät hyödyntämään synergiaetuja? Emme me näe tässä sellaista uhkaa, että nämä jotenkin toisensa söisivät pois, päin vastoin ne tuottavat samalle asiakkaalle erilaisia tuotteita.

Ed. Rajamäki oli huolissaan lannoitteista. Me voimme taas todeta sen, että Kemira Agro tuottaa hyviä, laadukkaita lannoitteita, joiden tulevaisuus on varmasti ihan taattu niin kauan kuin tuotteet ovat hyviä ja arvokkaita, ja ne ovat tarpeellisia Suomessa. Sillä tavalla valtiolla on tietyllä tavalla varmastikin intressi olla mukana näitä järjestelyjä tekemässä, miksi ei myöskin olla mukana omistajana, jos sellainen hyvä, toimiva järjestely syntyy.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kemiraahan yhtiönä kehitettiin Kemiran strategian mukaan siihen päivään asti, kun syntyi tämä uusi järjestely. Ed. Laitinen luki sitaatin pääjohtaja Pihlavan puheesta. Kun puhutaan typpilannoitteista, se tarkoittaa sitä lannoitteiden valmistusta, joka on Suomen ulkopuolella Euroopassa. Eli elokuun loppupuolelle asti Kemiran strategiassa oli tai edelleenkin on, että yksi sen ydinliiketoiminta-alueista on erikoislannoitteet, joka käsittää sitä tuotantoa, joka on Suomessa. Tämä harha on syytä todeta. IK-yhtiö, joka tässä on hakemassa valtuutta saada allekirjoittaa valtion kanssa sopimus, taas on ilmoittanut, että se ei tule pitämään ydinliiketoimintana Agroa ja lannoitteita. Tästä yhtälöstä johtuen on syntynyt epäilys siitä, mitenkä lannoitteiden valmistus Suomessa tulevaisuudessa ratkeaa.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On sinänsä hyvä, että valtionyhtiöjärjestelyjä tulee eduskuntaan, koska näyttää siltä, että myös kansanedustajien keskuudessa markkinatalousajattelun tuntemus on suhteellisen vähäistä. Kun esimerkiksi täällä on käytetty puheenvuoroja siitä, että ei enää pystytä esimerkiksi aluepolitiikkaa tai muuta ratkaisemaan, niin tosiasia on tietysti se, että kun valtionyhtiö päätetään viedä pörssiin, niin asia on silloin ratkaistu. Minun mielestäni valtionyhtiön pitää saada toimia pörssissä samoilla ehdoilla kuin yksityisten yritystenkin tai mitä nämä yhtiöt sitten ovatkin.

Tässä on suuri harha eduskunnassa. Ei pörssiyhtiö voi harrastaa rakennepolitiikkaa eikä aluepolitiikkaa, vaan sen pitää toimia samoilla ehdoilla kuin muiden pörssiyhtiöiden, tai muuten me sitten näemme niin kuin näemme monien valtionyhtiöiden kohdalla, että kurssit laahaavat perässä, yhtiöt eivät pysty toimimaan. (Ed. Kuoppa: Eikös Sonera toiminut kuin pörssiyhtiö?) — Kyllä, ed. Kuoppa, Sonera on toiminut kuin pörssiyhtiö, mutta se on toiminut kyllä vähän väärälläkin tavalla, mutta en puutu siihen.

Oikeastaan (Puhemies koputtaa), ministeri Mönkäreen vielä haluaisin kommentoivan sitä, kun hän sanoo tämän päivän Taloussanomissa, että ...

... eduskunnan ensin pitäisi hyväksyä tämä sulautuminen ja erilaiset järjestelyt tehdään sen jälkeen. Eikö näitä voisi tehdä suurin piirtein samanaikaisesti?

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskuntahan hyväksyi aikoinaan tämän 15 prosentin alarajan nimenomaan turvatakseen lannoiteteollisuuden säilymisen kotimaassa. Itse asiassa 15 prosentin alarajan nosto 34 prosenttiin perustuu rakenteeseen, jossa lannoitebisnes menee aikanaan sille, joka siitä eniten tarjoaa, eikä Suomen valtio välttämättä voi sitä myöskään estää. Eli nykyinen Kemira ja aiottu uusi yhtiö ilman lannoiteteollisuutta ovat täysin eri yhtiöitä, joita ei tässä yhteydessä voi kyllä nyt verrata.

IK:n odotusarvot ovat aika kovia, kun on julkisuudessa katsonut, ja tässä tulee myöskin mieleen, millaista kasvupotentiaalia nyky-Kemiralla on arvioitu ministeriön puolella olevan. 130 miljoonaa markkaa viime vuonna tuloutettiin valtiolle osinkoina ja nyt ilmeisesti jopa viisi vuotta ollaan ilman — kauppahinta 600 miljoonaa markkaa. Ei tämä hirveän hyvältä bisnekseltä näin ajatellen tietysti vaikuta.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä minua nyt kovasti ihmetyttää, että sosialidemokraattinen ministeri on näin positiivisesti suhtautunut veroparatiiseihin ja siihen, että siellä toimii tällainen yhtiö, joka on nyt sitten saamassa suomalaisen ison valtionyhtiön. Kyllä tässä nyt pitää katsoa, minkä luonteinen firma on liikkeellä — jos se vielä ylpeilee tai on avoin siinä, että se on veroparatiisin asiakas, niin vielä huonommalta kuulostaa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on kyseessä kuitenkin selvä kasvoton sijoitusyhtiö. Kun tietää, mitä sijoitusyhtiöt tekevät, ei niillä aluepoliittista vastuuta ole yhtään. Ne katsovat juuri tarkkaan omistajien näkökulman siinä hommassa, minkä verran voidaan saada nopeasti rahastettua. Siitä on ihan näyttöjä monissa yhtiöissä. Useampi sijoitusyhtiö on tehnyt sillä tavalla, että pakottaa kunnat ostamaan kiinteistöt. Sitten jaetaan osinkoina helppo raha, joka saadaan kunnasta, eikä välttämättä taata yhtään, miten pitkään siellä toimitaan. Tämä vaara on olemassa. Ei mikään takaa tässä omistuspohjassa sitä, että nämä laitokset olisivat edes Suomessa.

Ulla Juurola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi olla niin, että minunkaan markkinatietämykseni ei riitä tähän asiaan, mutta jotenkin ihmettelen, miten valtio voi olla varma sen jälkeen, kun olemme tässä mahdollisessa uudessa yhtiössä, jossa valtiolla on noin 30 prosenttia ja Industri Kapitalilla ymmärtääkseni yli 50 prosenttia eli enemmistö, miten tässä vaiheessa vasta voidaan ajatella, että valtio järjestää uusia yhtiöitä esimerkiksi lannoite- ja mihin tahansa tuotantoon. Mikä varmuus voi olla yhtiössä, jossa ollaan enää vain vähemmistönä ja on yksi suuri omistaja, joka on enemmistönä?

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä on tietysti paljon sellaisia asioita, joista toivon, että eduskunnassa talousvaliokunnassa kuunnellaan oikeita asiantuntijoita ja muodostetaan käsitykset sen jälkeen. Minä kerron sillä tiedolla, mikä minulla tässä vaiheessa näistä asioista on.

Ed. Juurolan kysymykseen: Viime keväänä käytiin merkittävän vähemmistöomistajan roolista valtion osaomisteisessa yhtiössä hyvinkin paljon keskustelua. Sillä omistusosuudella valtio säilyttää hyvin merkittävän määräysvallan. Hallituksen jäsenistä tulee olemaan kaksi valtion edustajia ja sitten siellä on henkilöstön edustaja. Näillä on hyvin suuri veto-oikeus monenlaisiin päätöksiin. Pyydän, että talousvaliokunnassa taas kerran tehdään selväksi, miten paljon tällä päätäntävaltaa saadaan.

Kun ed. Kalli teki erikoislannoitteista hyvän täsmennyksen, juuri näin on. Siinä on ollut hieman väärinkäsitystä. Erikoislannoitteisiin keskittyminen on kuulunut myös Kemiran sektorille. Nyt Industri Kapital on sanonut, että sen ydinliiketoimintoja ovat nämä, mutta se on nyt vain toinen omistaja uudessa Kemirassa, ja valtio on silloin sanonut, että nyt me olemme mukana tässä uudessa rakenteessa ehkä paremmalla menestyksellä miettimässä näitä rakennejärjestelyjä.

Kun ed. Elo kysyi, miksei niitä voitaisi tehdä nyt koko ajan, totta kai, niitähän on tehty, mutta sekin oli ihan oikein, kun täällä todettiin, että sen jälkeen kun julkistettiin aie uudesta järjestelystä, eihän sitten löydy sellaista painetta uusiin järjestelyihin jonkin tietyn sektorin osalta. Mutta ei sitä tietenkään ole mitenkään henkisesti pysäytetty, vaan sen selvittämistä jatketaan tietenkin näitten lannoitejärjestelyjen osalta. Sekä tuleva toimitusjohtaja että molemmat omistajat ovat ilmaisseet kantansa. Valtion kanta on se, että erikoislannoitteiden tulevaisuus turvataan. Olen sanonut tänään jopa sen, mikä on mielestäni ollut koko ajan selvillä, jopa Tauno Pihlavan haastattelussa, että valtio voi olla jopa omistajana, jos tulee jokin tietynlainen järjestely.

Osinkotuottojen osalta tulee nyt huomata se, että tässä kaupassa valtio saa puhdasta rahaa noin 600 miljoonaa markkaa. Sitten sanotaan, että kun se otetaan pois pörssistä, niin sinä aikana, kun se on pois pörssistä, ei valtio eikä Industri Kapital ota sieltä itselleen osinkotuottoja. Mutta eihän se lähde siitä, etteikö osinkotuottoja tulisi, vaan kummankin omistajan etu on se, että niillä kehitetään, annetaan sinne rahaa, jotta yritystä voidaan kehittää, jotta se sitten listautuessaan tuottaisi sen tuoton sille investoinnille. Valtio-omistajan ja myöskin ammattisijoittajan kannalta sellaisen rahan sijoittaminen tähän yritykseen on paljon kannattavampaa kuin se, että se otettaisiin ulos ja pantaisiin 5 prosentin korolle jonnekin muualle. Tällaisissa järjestelyissä tuotto voi olla jopa 20 prosenttia viiden vuoden kuluttua. Tämän tyyppisestä ajattelusta se lähtee, että ei valtio ole sen huonompi tai parempi ammattisijoittaja. Industri Kapital lähtee siitä, että se haluaa sijoittamalleen rahalle tuoton. Valtio myöskin ottaa mielellään sen tuottoarvon ja on mukana kehittämässä, koska sillä tavalla kannattava yhtiö tulee saamaan jatkossakin omistajia, pääomaa ja se luo työpaikkoja Suomeen.

Suhtautumisesta veroparatiisiin: En minä omaan puheenvuorooni mitään arvoasetelmaa sälyttänyt vaan kerroin, mitä Industri Kapitalista tällä hetkellä julkisuuteen on sanottu, miten he itse tästä toteavat. Varmasti talousvaliokunta kuuntelee Industri Kapitalin edustajia ja arvioi sitten itse, miten kunniallinen tai kunniaton hallinnointiyhtiö se on. En ota kantaa siihen tässä yhteydessä, onko Jerseyn saarten olemassaolo jollakin tavalla tämän järjestelyn kannalta uhka. Totean vain, että tämä on täysin laillista toimintaa ja Industri Kapital toimii laillisesti. Industri Kapitalin hallinnointiyhtiössä on useita rahastoja. Aina näitten rahastojen rahankäytöstä päättävät sijoitusneuvostot, joissa ovat sijoittajat itse mukana päättämässä, mihin rahoja laitetaan, eli suomalaiset sijoittajat, Nordean ja Varma-Sammon edustajat, ovat sijoitusneuvostoissa päättämässä, mihin Industri Kapital rahoja laittaa. Kaikki on avointa, enkä minä tässä puolusta yhtään mitään, mutta totean, että näin on, koska täällä ja julkisuudessa on esitetty juuri tämän tyyppisiä epäilyjä, että tämä olisi jotenkin kunniaton pääomasijoitusyhtiö. Se on pääomasijoitusyhtiö, ammattisijoittaja. (Ed. Tennilä: Onhan veroparatiiseista oltava kanta myös ministerillä, eihän näin voi olla!) — Se kuuluu enemmän veroministerin hallinnonalaan. Minulla on ollut kädet täynnä työtä tässä asiassa, kun olen yrittänyt löytää perusteluja sille, minkä takia tätä esitystä voin tässä puoltaa. Jerseyn saarten olemassaoloa en näe suurempana esteenä tämän järjestelyn tekemiselle.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt alkuun kuultu ja kasattu paineita talousvaliokunnalle. Me olemme paljon vartijoina ja tulemme varmasti sitten asianmukaisesti asiaa käsittelemään.

Elokuun viimeisenä päivänä kuluvaa vuotta julkistettiin tiedote, jossa ilmoitettiin Kemira Oy:n siirtyvän pääomasijoitusyhtiö Industri Kapitalin hallintaan. Pari tuntia myöhemmin Industri Kapital ilmoitti, ettei Kemira Agro kuulu sen ydinliiketoiminta-alueeseen, vaan yhtiö tulee luopumaan omistuksestaan Kemira Agrossa. Kemira Agrolla on Suomessa suuret tehtaat Uudessakaupungissa, Siilinjärvellä ja Harjavallassa, näissä yhteensä henkilöstöä noin tuhannen henkeä. Kemira Agron toimintaperiaatteena on palvella suomalaista maa- ja metsätaloutta tuottamalla sellaisia seoslannoitteita, joilla on parhaalla mahdollisella tavalla pyritty huomioimaan maaperämme ravinneköyhyys ja eri viljelykasvien erikoispiirteet. Lannoitteiden valmistus lähellä käyttäjää on tarkoituksenmukaista ja myös kansantalouden kannalta edullista. Suomalainen lannoite on myös kotimaisen fosforin käytön takia ollut terveyden kannalta hyvää, sillä se ei sisällä terveydelle vaarallista kadmiumia.

Tässä äsken kuultiin ministerin toteamukset ja tavallaan huomio siitä, että tätä asiaa tullaan seuraamaan luupin alla niin, että me emme tule näistä asioista sitten jatkossakaan luopumaan.

Selvityksen paikka on myös se, että valtion omaisuutta myydään rahastolle, joka eräiden tietojen mukaan on rekisteröity ja joka äsken on vahvistettu, Jerseyn veroparatiisisaarelle, paikkaan, jonne verotusta pakeneva raha ja rahanpesu ovat antaneet toimintaedellytyksen. Tätä taustaa vasten on pelättävissä, että kumppania ei suuressa määrin kiinnosta yhtiön kehittäminen ja työpaikkojen säilyminen, vaan etusijalla on löysä raha.

Taloudellinen toimintaympäristö on monella tapaa toisenlainen kuin se, jossa valtionyhtiöitä perustettiin. Kemiran kohdalla oli huoli huoltovarmuudesta. Myöhemmin valtionyhtiöitä perustettiin muun muassa pääomapulan takia ja niitä sijoitettiin aluepoliittisin perustein. Tuolloin yhtiöt olivat toiminnaltaan kansallisia, vaikka niillä olisikin ollut vientiä. Suomi oli myös suhteellisen suljettu ja säännelty talous.

Tilanne on nyt monella tavalla erilainen. Maailmantalous on avautunut toisen maailmansodan jälkeen asteittain ja Suomi on tuossa avautumisessa ollut mukana, viimeksi Euroopan unionin puitteissa. Ja Kiinan ja Venäjän tulo osaksi läntistä markkinataloutta on sinänsä merkittävä muutos.

Suomi ei myöskään enää ole pääomaköyhä maa, vaikka tietysti juuri nyt informaatioteknologiayritysten taitaa olla vaikea löytää uutta pääomaa. Nykyään vähänkään suuremman yrityksen toiminta kattaa yhä useammin useita maanosia ja samalla yritykset ovat keskittyneet yhteen päätoimialaan tai tuoteryhmään ja rahoittavat laajentumistaan siihen liittymättömien toimintojen myynnillä. Nokia on opettavainen esimerkki siitä, miten menestyvä yritys käy läpi muodonmuutoksia selviytyäkseen.

Paikallaan pysyminen on uudessa maailmassa tappion ja kuihtumisen merkki, ellei sitten yritys satu toimimaan sellaisella alalla, joka on kasvuvaiheensa alussa ja tarjoaa juuri siihen tilanteeseen sopivia tuotteita. Tällainen on se ympäristö, hyvät edustajatoverit, jossa Kemira nyt toimii, ja yritys näyttää myös ilman esille noussutta liittoa Dynean kanssa suuntautuneen tulevaisuuteen, jossa maalit ja lannoitteet jäävät sivuosaan.

Ammattiliitoille nykyinen kehitys asettaa suuren haasteen. Miten löytää muuttuvassa maailmassa sellaiset toimintatavat ja tavoitteet, joilla taataan yrityksen menestyminen ja samalla henkilöstön edut pidemmällä ajalla sekä miten puolustetaan niiden työntekijöiden etua, jotka työskentelevät sellaisissa yrityksen osissa, joita yritys ei pidä strategisina? Tätä haastetta ei voi väheksyä, vaan myös ammattiliittojen ääntä tulee kuunnella yhtä lailla kuin suoraan henkilöstönkin kantoja.

Arvoisa puhemies! Viimeaikaisessa keskustelussa Kemiran tulevaisuudesta on noussut ylitse muiden huoli työpaikoista ja osaamisen säilymisestä Suomessa. Henkilöstön huoli tulevaisuudesta on aivan ymmärrettävä ja monelta osin aiheellinen. Mitä tahansa toimenpiteitä Kemiran osalta tehdään, niissä tulee olla painopisteenä henkilöstön työpaikkojen turvaaminen ja yhtiön kehittäminen.

On selvää, ettemme enää elä ajassa, jossa valtion budjetista osoitetaan rahaa suoraan valtionyhtiöille. Mutta yhtä selvää on myös, että mahdollisella valtion koko-omistuksella tai osaomistuksellakin on merkitystä. Mielestäni tärkeämpää kuin prosenttilukuihin tuijottelu onkin se, mitä omistusprosentilla vaikutetaan yrityksen toimintaan ja omistajapolitiikkaan.

Tulevassa valiokuntatyöskentelyssä meillä kansanedustajilla on merkittävä työ edessä. Meidän tulee pystyä saamaan kaikki saatavissa oleva informaatio kantojemme tueksi. Uskon ja toivon, että tarvittavia tietoja ja näkemyksiä tulemme saamaan paljon tulevien päätöstemme taakse.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä sellaista ratkaisua, joka turvaa Kemiralle ja sen henkilöstölle hyvän ja turvatun tulevaisuuden. Valiokuntakäsittelyssä täytyy ottaa esille se, minkä henkilöstö tässä muutostilanteessa kokee. Uskon, että meillä on talousvaliokunnassa edellytykset etsiä mahdollisimman hyvää kokonaisuutta.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Suostumuksen antaminen toimenpiteille, joiden seurauksena voidaan luopua omistuksesta Kemira Oy:ssä, on iso ja merkittävä asia. Omassa puheenvuorossani keskityn tarkastelemaan asiaa eduskunnan maatalousvaliokunnan puheenjohtajana ja osaltaan myöskin Kemiran hallintoneuvoston (Ed. Rajamäki: Maa- ja metsä-!) puheenjohtajana.

Kemiralla hallintoneuvosto on tietenkin niin kauan kuin suostumus mahdollisesti hyväksytään, minkä jälkeen valtio ja IK-yhtiö allekirjoittavat sopimuksen, minkä jälkeen uusi yhtiö organisoituu ja sen hallitus sitten valitsee uudelle yhtiölle oman strategian ja päättää siitä, mitkä tulevat olemaan ydinpainopistealueita. Sillähän sitä ei vielä voi olla.

Aluksi aiemmin, edellisviikon kyselytunnilla, käytiin keskustelua siitä, millä tavalla Kemiran hallintoneuvosto on ollut mukana linjaamassa ja vaikuttamassa nykyisen Kemiran strategiaan. Haluan tässä todeta sen, että osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaan Kemirassa hallintoneuvoston tehtävä on ollut valvoa hallitusta ja hallituksen tehtävänä on ollut päättää strategiasta, joka hallintoneuvostolle on saatettu tiedoksi. Käsittääkseni hallintoneuvostolla ei ole mahdollisuutta puuttua tai vaikuttaa strategiaan muutoin kuin eroamalla itse tai valitsemalla uusi hallitus. Minusta tämä menettelytapa on yksinkertainen ja selkeä.

Kemirassa hallintoneuvostosta huolimatta kurssi kehittyi tähän järjestelyyn asti myönteisellä tavalla, viimeisten kuukausien aikana positiivisella tavalla, ja siitä tietenkin allekirjoittanut ja myöskin Kemiran hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Rajamäki on ollut erittäin tyytyväinen. (Ed. Elo: Ette te suinkaan vain omistajia olleet?) — Tähän voin vastata vain omasta puolestani: en.

Arvoisa puhemies! Oman taustaryhmäni ja viitekehykseni kautta olen pohtinut asiaa niin, että tämä järjestely on suunniteltu taitavasti, sitä on erittäin vaikea moittia, sille on vaikea esittää vaihtoehtoa, koska nykyinen olotila välttämättä ei ole enää vaihtoehto, koska jos palattaisiin lähtöruutuun, markkinataloudessa kurssi saattaisi pudota alle sen kurssin, mikä oli silloin, kun tämä järjestely julkistettiin. Kun näin on, itse olen yrittänyt pohtia, olisiko olemassa joitakin muita vaihtoehtoja.

Luin myös Taloussanomien jutun, johon myös itse sain sanoa jotain. Olen tyytyväinen siitä ilmaisusta, minkä ministeri siinä on esittänyt, joka ei liity käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen. Siksi punnitsen ja arvioin tätä asiaa hallituksen esityksen kannalta. Toivon kuitenkin, että tämä toivottavasti syvä tahto, joka ministerillä on, voisi osaltaan toteutua, joka on saman suuntainen kuin myös allekirjoittaneen ajatus.

Suuri kysymys on se, miten Kemiran kauppaan kohdistuvat päätökset vaikuttavat koko elintarvikesektoriin. Elintarvikesektorilla, -klusterilla, ymmärrän kaikki ne toiminnat, jotka liittyvät elintarviketalouteen, eli asiaa voidaan arvioida niin, että Kemiraan kohdistuvien päätöksien kautta me voimme nyt luovuttaa tällä kaupalla, niin kuin jo on todettu, sijoittajien haltuun koko suomalaisen elintarvikesektorin kehittämisen johtuen siitä, että IK-yhtiön taholta on ilmoitettu, että agribisnes ei ole enää heidän ydinbisnestään. Hyvä kysymys on myös se, voimmeko hyväksyä, että Kemira-kaupassa luovutamme merkittävän osan elintarvikesektoria sellaisille ulkopuolisille vaikuttajatahoille, joilla ei ole laajemmin kiinnostusta tämän klusterin kehittämiseen liittyviin kysymyksiin. Varmaan tämän johdosta erityisesti henkilöstöryhmät Kemira Agrossa ovat olleet levottomia.

Tämän kaupan seurauksena voikin pohtia, kuka tämän jälkeen vastaa Suomen maaperän ravinnetiedoista, viljelynohjauksesta, ravinnepuhtaudesta, turvallisuudesta, ympäristötekijöistä, viljelyohjelmista jne., kuka tämän jälkeen mahdollisesti vastaa sirpaloituneen elintarvikeklusterin tulevaisuudesta, kuka luo pelisäännöt tietoyhteistyön kehittämiseen ja miten Suomi varmistaa oman elintarvikealan kilpailukyvyn, työpaikat ja niiden kehittymisen. Voi kysyä, halutaanko nyt pörssihuumassa heittää pois sellaisia yhteiskunnallisia arvostuksia ja osaamisia, joiden varassa koko meidän pohjoinen, lähes omavarainen elintarvikesektorimme on ollut ja edelleen on.

Itse haluan asettaa yhteiseksi poliittiseksi tavoitteeksi sen, että meillä on tehokas elintarviketoimiala, ykköstoimiala it:n, metsän, kemian ja metallin rinnalla. Nyt on kysymys siitä, onko tällainen tavoite yhteinen tahtotila sekä elintarvikesektorin työntekijöille että myös kaikille suomalaisille kuluttajille. Tällöin voidaan kysyä sitä, mikä on poliittinen vastuu yhteiskunnallisen kehitysprosessin tukemisessa ja ohjaamisessa tässä kysymyksessä.

Minkälaisten vaihtoehtojen edessä me päätöksentekijät eduskunnassa olemme, kun tätä asiaa käsittelemme ja kun tähän asiaan yritämme perehtyä? Mielestäni on olemassa kaksi perusvaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on, että myymme Kemiran sijoittajan laatimin ehdoin ja periaattein varmistamatta ja vaikuttamatta tulevaan elintarvikesektorin kehittämiseen, jolloin luovumme elintarvikesektorin kansainvälisen kilpailuvalmiuden kehittämiseen liittyvistä haasteista. Tässä vaihtoehdossa emme pysty varmistamaan työllisyyttä, minkä seurauksena olisi toimintojen mahdollinen pilkkominen eri toimintapaikkakunnille. Luopuisimme yhdestä kansallisesti vahvasta toiminnasta ja ottaisimme sen riskin, mitä sijoittajat haluavat tällä markkina-alueella tehdä. Tämä on toinen vaihtoehto, jonka pohjalle minusta hallituksen esitys pohjautuu.

Toinen vaihtoehto: Otamme yhteiskunnallisen ja poliittisen vastuun elintarvikesektorista, sen kehittämisestä ja jatkamisesta. Sen seurauksena organisoimme valtiovallan resurssien puitteissa elintarvikeklusterin kehittämiseen liittyvän prosessin, jossa minusta Kemira Agron rooli ja muiden valtio-omisteisten yritysten rooli ja resurssit toimialalla yhdistettäisiin mukaan lukien myös yksityisen yrityssektorin yhteistyöhalukkaat tahot. Tämä organisointi tapahtuisi sekä Suomen että laajemmin Itämeren vaikutusalueella, jolla tuotantoketjut ja yhteistyömuodot mahdollisesti sopisivat yhteen. Tässä ei olisi mukana eurooppalainen typpituotanto.

Esimerkin vuoksi luettelen toimialoja ja yrityksiä, jotka minusta voisivat olla mukana tässä kokonaisuudessa: lannoite- ja maatalouskemian ala ja siihen liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminta, kasvinviljelytuotteiden jalostus, rehuteollisuus, viljanjalostus, kasvikemia, viljakauppa ja sen aktiviteetit, maataloustarvikeketjuun ja logistiikkaan liittyvät liiketoiminnot, tietopalvelut, neuvonta, tilakohtainen viljelyn tiedollinen tuki, elintarviketeollisuuden yrityksien erilaiset yhteistyömuodot, elintarvikekauppaan liittyvät yhteistyömuodot, turvallisuus, ympäristö, puhtaus, kuluttajayhteistyö ja kuluttajatiedotus. Näissä kaikissa Kemira erilaisten laatuketjujen kautta tavalla tai toisella on mukana, joissa se voimakkaasti on ollut edistämässä kaikkia näitä toimia, joko osittain omistamassa tai osittain sponsoroimassa ja tukemassa. Minusta nämä ovat tahoja, jotka ovat olleet kiinteässä yhteistyössä mutta joiden toimintaedellytykset tässä kaupassa tavalla tai toisella tulevat joka tapauksessa muuttumaan. Siksi valtion roolia voitaneen kuvata ensi vaiheessa kehityksen käynnistäjänä ja klusterin kehityksen pelisääntöjen kehittäjänä. Toistan siis oman epäilyni: Nyt on pitkälti kysymys siitä, halutaanko saada aikaan ja ottaa vastuu voimakkaasta kehittymisestä vai annetaanko vastuu elintarvikesektorin kehittämissijoittajille, niin kuin täällä on puhuttu.

Arvoisa puhemies! Kemiraan liittyvässä päätöksenteossa elintarvikesektorin kokonaiskehittäminen nousee suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin strategiseksi kysymykseksi. Hyvin monet asiat tässä ovat sellaisia, että niiden kehittäminen vaatii välttämättä huolellista käsittelyä. Suomen erityisen vaikea maantieteellinen asema pakottaa meidät hyvin vakavasti pohtimaan tällaisia yhteiskunnallisesti strategisia kysymyksiä, joita ei voida hoitaa vain tällaisen valtion omaisuuden myymisen näkökulmasta. Intressit ovat huomattavasti laajemmat ja yhteiskuntaa monella tavalla koskettavat.

Arvoisa puhemies! Kemira Agron toimialaan kuuluvat tuotantoyksiköinä Uusikaupunki, Siilinjärvi, Harjavalta ja Kokkola sekä niiden keskinäinen tuotannollinen integraatio ja logistinen yhteistyö Itämeren alueella. Työntekijöitä tässä liiketoiminnassa on, kun ottaa hallinnon ja pääkonttorin mukaan, Suomessa noin 1 500 henkilöä. Kemira Agro on ollut merkittävä innovaatioiden tuottaja ja koko toimialan kehittäjä. Tämä toiminta ja osaaminen kohdistuu elintarviketuotannon alkupäähän ja luo perustan koko elintarvikeketjun laadukkaalle yhteistyölle.

Mikäli toimisimme ilman voimakasta alkutuotannon koordinaatiota ja vaikutusta, olisi meidän vaikea integroida yhteistyötä elintarvikeketjun eri vaiheissa. Elintarviketalouden pienenä toimijana toivonkin, että ensimmäiseksi Kemira-kaupan ulkopuolelle harkittavaksi jää Kemira Agron erikoislannoiteliiketoiminta Suomen ja Itämeren alueella. Toiseksi, samalla eduskunnan tulee myös päättää siitä, että elintarvikeklusterin kehitystyö käynnistyy vahvaa yrityskokonaisuutta rakentaen Suomessa, ja kolmanneksi tälle työlle valtiovallan tulee antaa tukensa, koska tämän alueen vahvistaminen on yhteiskunnallisesti merkittävä strateginen kysymys.

Arvoisa puhemies! Me puhumme hyvin suuresta ja merkittävästä asiasta, ja toivon, että tätä asiaa eduskunnassa käsitellään sillä tavalla, että ennen kuin päätöstä teemme, meille syntyy selkeä kuva siitä, mistä me olemme päättämässä.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallin puheenvuoro oli tyhjentävä. Pajatso tyhjentyi melkein kokonaan keskustan näkökulmasta katsottuna, ja myös lousungit olivat lopussa — mielestäni hyviä kiteytyksiä tulevaa valiokuntatyötä varten. Kaikki nämä kolme lousunkia kannattaa tarkasti käydä lävitse ja näin muodostaa valiokunnan kanta ja myöhemmin eduskunnan kanta.

Arvoisa puhemies! Kemira-ratkaisu ei ole eikä se saa olla mikään läpihuutojuttu, sillä tällä ratkaisulla on, niin kuin keskustelu osoittaa jo tähän mennessä, hyvin laajoja heijastusvaikutuksia elintarviketalouteen totta kai, maakuntien elinvoimaisuuteen, hyvinkin monen maakunnan elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen. Tarvitaan perusteellinen asian käsittely, ja sehän tästä on tulossa päätellen myös hallitusryhmien kansanedustajien aktiivisuudesta ja asiantuntevista huomautuksista.

Jos Kemira myydään — käytän ed. Kallin terminologiaa — sijoittajien ehdoilla varmistamatta samassa yhteydessä elintarvikesektorin tai tämän klusterin tulevaisuutta kaikilta osiltaan, on olemassa realistinen suuri riski siitä, että toiminnot pilkotaan eri paikkakunnille, suuri riski eri tehtaiden olemassaolosta ja tietenkin suuri riski siitä, miten käy työpaikkojen ja työllisyyden varsinkin niillä seutukunnilla, joilla nykyiset tehtaat sijaitsevat. Turvallinen vaihtoehto — ja tuntuisi, että viisas vaihtoehto — on se, että eduskunta tämän asian käsittelyn yhteydessä suorastaan velvoittaa omilla päätöksillään hallituksen ja kauppa- ja teollisuusministeriön ensi kädessä ottamaan aktiivisen vastuun elintarvikesektorin kehittämisestä, niin että hallituksen aktiivisella otteella käynnistetään sellainen prosessi, jonka tuloksena Kemira Agro, jotkin muut valtionyhtiöt tai osat sieltä ja yhteistyöhaluiset yksityisen sektorin yritykset yhdistyvät Suomen ja Itämeren alueella toimivaksi uudeksi elintarvike- ja maatalousalan yhtiöksi. On siis käynnistettävä tällainen elintarvikeklusterin kokoamis- ja kehitystyö.

Tätä näköalaa edes viittauksenomaisestihan ei ole hallituksen esityksessä, sen perusteluissa, ei edes viittauksena. Sen sijaan ministeri Mönkäre, siitä kiitos hänelle, on ottanut nyttemmin kantaa tai sanotaan antanut varovaisia lausuntoja siitä, että tähän suuntaan voitaisiin kenties olla tätä alaa kehittämässä, jopa niin, että valtiovalta olisi jollakin tavalla uusissa järjestelyissä mukana. Korostan, että tämä ajatus ei ole hallituksen esityksessä sisällä. Se on vain keskustelun asteella tänä päivänä.

Toivon omalta puoleltani, että tämä näköala otettaisiin valiokuntatyössä vakavana vaihtoehtona esille, kun ratkaisua tehdään, niin ettei päätös tapahdu yksinomaan sijoittajien ehdoilla varmistamatta kansallisesti tärkeitä asioita. Tällainen vaihtoehto, jonka kuvailin, on turvallinen ajatellen suomalaista lannoiteteollisuutta. Se olisi omiaan myös varmistamaan huoltovarmuutta, jota pitää aina ajatella tässä levottomassa maailmassa. Se myös varmistaisi todellakin lannoitetehtaiden toiminnan näillä paikkakunnilla, myös Siilinjärvellä Pohjois-Savossa, unohtamatta tietenkään Uudenkaupungin, Harjavallan ja Kokkolan tehtaita.

Toivon, että kauppa- ja teollisuusministeriö, joka on elinkeinoministeriö Suomessa, ottaisi tämän asian käsittelyssä uusien näköalojen esiin noustessa aktiivisen otteen. Se ei voi määrätä. Vanhat ajat ovat takanapäin, se ei voi määrätä, se on selvä asia, mutta se voi ohjata. Se voi omistaakin, mutta se voi ohjata omalla aktiivisuudellaan asian kehittymistä tästä eteenpäin. Sanoisinkin, että nyt on luovan valtionyhtiöelinkeinopolitiikan aika. Siitä kantaa vastuun kauppa- ja teollisuusministeriö.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Industri Kapital operoi neljän rekisteröidyn rahastonsa kautta Jerseyn saarelta, jota veroparatiisiksi kutsutaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Suomen valtio suhtautuu tällaisiin veroparatiiseihin, jotka ovat tietenkin laillisia, mutta selvästi on tarkoitus, että niillä kierretään veroja tai verot minimoidaan mahdollisimman pieniksi. Tämä on aika ristiriitaista, kun kuuntelee valtiovarainministerin puheita, joka on huolissaan siitä, että veropohja Suomessa säilyisi. Kuitenkin valtio itse on liikesuhteissa ja tekemässä kauppaa tällaisen sijoitusyhtiön kanssa, joka, kuten ministeri Mönkärekin totesi, avoimesti operoi Jerseyn saaren kautta eli käyttää veroparatiisin etuja hyväkseen.

Ministeri Mönkäre totesi myös alkupuheenvuorossaan, että tällä toimella vahvistetaan yhtiön kilpailukykyä, eli ymmärrän niin, että vahvistetaan Kemiran kilpailukykyä. Kemiran omavaraisuusastehan on 45 prosenttia. Jos tarkastellaan näitä yhtiöitä, mitkä tulevat Kemiran kumppaneiksi, kun uusi yhtiö perustetaan, niin Dynea Oy:n omavaraisuusaste on 13 prosenttia, Sydsvenska Kemi Ab:n 28 prosenttia, eli nämä ovat varsin raskaasti velkaantuneita yhtiöitä. Yhdessä Dynean ja Sydsvenska Kemi Ab:n omavaraisuusaste olisi 21 prosenttia. Niin kuin jo aluksi totesin, Kemiran omavaraisuusaste on 45 prosenttia, eli se painii aivan omassa sarjassaan. Kemira on pystynyt viime vuosina nostamaan omavaraisuusasteensa varsin kohtuulliselle tasolle, mutta nämä yhtiöt, jotka nyt Industri Kapital -kaupassa tulevat Kemiran kumppaneiksi, ovat, voidaan sanoa, varsin heikossa taloudellisessa tilanteessa.

Tässä voi tietenkin spekuloida sillä, onko nyt käymässä niin, että uuteen yhtiöön tuodaan Kemiran rahat ja varat ja näiden kahden muun yhtiön velat. Näistä muodostetaan uusi yhtiö ja tätä kautta myös pelastetaan ja varmistetaan se, että Industri Kapitalin omistajilla ei ole mitään riskiä, että he menettäisivät omistuksensa, kun tuodaan varakas ja tuottava valtionyhtiö yritysryppääseen mukaan.

Kuten täällä on tullut mainittua, viime vuonna valtionyhtiö Kemira maksoi pelkästään osinkoja valtiolle 130 miljoonaa markkaa, ja se on maksanut osinkoja myös aikaisempina vuosina. Nyt sen sijaan sovitaan siitä, että viiteen vuoteen uusi yhtiö ei maksa valtiolle osinkoja. Nämä jäävät tietenkin uuden yhtiön omistajien hyväksi valtaosaltaan, koska uudesta yhtiöstä valtio omistaa vain 34 prosenttia. (Ed. Elo: Sijoittaahan valtio sen 600 miljoonaa johonkin!) — Valtio saa 600 miljoonaa rahaa, mutta se ei saa kumminkaan osinkoja tulevien viiden vuoden aikana. 600 miljoonaa on tietenkin iso raha, ja sen voi tietenkin johonkin sijoittaa, mutta tämä voidaan nähdä myös niin, että valtio voisi ottaa osingot ja käyttää niitä rahoja eikä tarvitsisi kauppahintaa käyttää luopumalla jo ennakkoon tuloksesta.

Mielestäni tässä on myös suuri periaatteellinen kysymys siitä, säilyykö Suomessa lannoiteteollisuus. On ilmoitettu jo, että lannoiteteollisuus ei kuulu uuden yhtiön ydintoimialaan. Yleensä ainakin yksityisellä sektorilla, jos joku toimiala ei kuulu ydintoimialaan, ennemmin tai myöhemmin se myydään ja siirretään jonkun toisen omistukseen.

Industri Kapital on myös ilmoittanut, että se käyttää omistajavaltaa uudessa yhtiössä, ja omistajavaltahan merkitsee sitä, että se, kenellä on osake-enemmistö, myöskin päättää yhtiön asioista. Se on osakeyhtiössä aivan selvä asia. Näin ollen, vaikka sitten vähemmistöosakkailla olisi toisenlaistakin tahtoa, niin kyllähän se niin on, että se, joka käyttää omistajavaltaa ja jolla on osake-enemmistö osakeyhtiössä, määrää, minkälaista tanssia siellä tanssitaan ja kenelle mahdollisesti esimerkiksi lannoiteteollisuus Suomesta myydään.

Näin ollen mielestäni tähän kauppaa tulisi suhtautua hyvin varauksellisesti ja selvittää perusteellisesti vielä kaikki lähtökohdat ja myöskin se, onko moraalisesti oikein, että Suomen valtio asioi tämän tyyppisten sijoitusyhtiöitten kanssa, joiden tarkoituksena on loppujen lopuksi vain rahastaa omistajille mahdollisimman suuri voitto eikä niinkään turvata tuotannollinen toiminta, kuten eräissä muissa yhtiöissä, joiden tavoitteena on esimerkiksi kehittää tuotannollista toimintaa. Tässä on tarkoitus tietenkin jalostaa muutaman vuoden, viiden—kuuden vuoden, aikana osakkeenomistajille voitto. Tietenkin, jos se onnistuu, myöskin valtio saisi siitä sitten rahaa. Mutta onko työllisyyspoliittisesti ja myöskin maatalouspoliittisesti oikein, että tällä tavalla menetellään? Tässä vaiheessa en ainakaan näe vielä, että sellaisia vakuuksia olisi saatu, että näin voisi tapahtua.

Edelleenkin korostan, että nämä yhtiöt, joihin ollaan nyt Kemira liittämässä, ovat varsin suuressa velkalastissa ja tehneet myös viime vuosina tappioita. Ne eivät ole menestyneet kovin hyvin. Sitäkin taustaa vasten tietenkin ymmärtää näiden omistajien halua, että he haluavat yhtiön, joka on kannattava ja menestyvä.

Myöskin työntekijöiden, henkilöstön, asemaan tässä vaikutetaan tietenkin sitten, jos rationalisointitoimenpiteitä ja toimialajärjestelyjä tehdään, ja todennäköisesti niitä tullaan tekemään. Yleensä näissä tapauksissa, kun toimialoja yhdistellään, myös tällaisia toimenpiteitä tehdään, jotka vaikuttavat henkilöstön asemaan. Tässäkin tapauksessa viime kädessä merkitsee kumminkin aina se, mitä omistaja päättää. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää esimerkiksi Kemianliiton kanta ja huoli siitä, säilyvätkö alan työpaikat Suomessa. Mielestäni niiden tulee säilyä.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin mitä tulee strategiaan, niin tosiasiahan on, niin kuin ed. Kalli sanoi, että hallitus sen tekee. Ed. Kalli on ollut pitkään hallintoneuvoston puheenjohtajana, ja kysyisinkin häneltä: Onko hän osallistunut hallituksen työskentelyyn, niin kuin hallintoneuvoston puheenjohtajalla on mahdollisuus?

Mitä tulee vaikutusvaltaan, niin ministeri Mönkäre on todennut täällä, että valtio tulee saamaan kaksi hallituspaikkaa. Nyt pyydän kansanedustajia vertaamaan vain muun muassa Soneran tapaukseen. Sonerassa ei ole yhtään niin sanottua omistajan edustajaa, kaikki on otettu ulkopuolelta. Tämä on aika erikoinen järjestely, kun tässä tulee kuitenkin kaksi hallituspaikkaa valtiolle.

Mitä tulee Industri Kapitalin maineeseen, niin lainaan Helsingin Sanomien artikkelia, jonka on tehnyt Jarmo Aaltonen: "Rosenlewin edustama pääsijoitusyhtiö Industri Kapital on hyvämaineinen, isoihin yritysjärjestelyihin keskittynyt pääomasijoittaja. Sen hoivaan sijoittaja uskaltaa laittaa rahansa." Ja vähän myöhemmin: "Kaiken päälle Ruotsissa kotipaikkaansa pitävällä yhtiöllä on näyttää hyvä track record eli lista aiemmasta menestyksestä." Tämä tästä maineesta.

Ministeri Mönkärehän on näyttänyt myönteisyytensä uusille järjestelyille, ja hän on jakanut myös meidän huolemme työntekijöiden kohtalosta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Kallin ja ed. Kääriäisen puheenvuoroja, sain sen käsityksen, että Kemira on nyt sitten se ydin ja kaikenlainen asioiden toimeenpanija elintarvikeklusteriajatuksessa ja tämän järjestelyn jälkeen on herännyt tällainen näkemys. Kun viime keväänä Kemiran asiat olivat eduskunnassa, käytiinkö silloin tämän tyyppinen keskustelu, kun hyväksyttiin se, että valtion omistajaosuus voi mennä 15 prosenttiin?

Minä arvostan sitä, että täällä nähdään tämä kokonaisuutena. Samanlaista keskusteluahan käytiin Altian osalta Koskenkorvan valmistuksessa, mutta minusta Kemira on kyllä tässä asiassa keskeisempi elintarvikeklusterin näkökulmasta. Minusta on hyvin mielenkiintoinen tämä ajattelutapa, että tästä näkökulmasta voitaisiin edetä. Enkä yhtään epäile, etteivät valtion edustajat Kemiran hallinnossa näe asioita myös ja ole miettineet niitä siltä näkökulmalta.

Mutta halusin vain muistuttaa siitä, että Kemiran asiathan olivat täällä viime keväänä ja 15 prosentin valtion omistajaosuuden katsottiin silloin riittävän näiden asioiden turvaamiseksi Kemiran osalta tulevaisuudessakin.

Ihan oikein sanottiin, että valtio ei voi määrätä nykypäivän maailmassa, mutta valtio voi ohjata ja valtio ohjaa. Senhän ed. Kääriäinen hyvin tietää valtion omistajapolitiikasta kauppa- ja teollisuusministeriössä viimeisen kymmenen vuoden ajalta, eli valtiolla on ollut vahva ote näihin järjestelyihin, ja niissähän on onnistuttu. 25 erilaista rakennejärjestelyä on tehty, mitään suuria tuotantolaitoksia ei ole alas ajettu, yhtiöiden taseet ovat parantuneet, osinkotuotot moninkertaistuneet. Tätä samaa linjaa me haluamme jatkaa, ja sen linjan on eduskunta perin pohjin keskustellut ja hyväksynyt.

Minä en enää tähän Industri Kapitalin maineeseen halua mennä. Minusta täällä on ihan selkeästi epäilykset tuotu esille ja voidaan vain sanoa vasta-argumentit ja niistä voidaan kuulla itse Industri Kapitalin edustajia ja muita, asiantuntijoitakin.

Kumppaneiden omavaraisuus on noussut esille, ja on ihmetelty velkaantumisastetta näissä kahdessa muussa verrattuna Kemiraan. Omavaraisuusaste on selvästi alhaisempi näissä kahdessa kuin Kemirassa, mutta se ei johdu niiden yhtiöiden huonoudesta, vaan omistaja noudattaa sellaista käytäntöä, että se pitää omistamiensa yhtiöiden, Dynean ja Sydsvenska Kemin, omavaraisuutta sellaisena, että se riittää rahoituksen saamiseksi ensi luokan pankkilaitoksilta. Siis se ei makuuta rahoja siellä tässä tilanteessa. Sitten, kun on suurempi investointi, aina käydään omistajan kanssa neuvottelut siitä, onko investointi sellainen, että siihen rahaa laitetaan. Mutta tulevassa Kemirassa valtio on 34 prosentin omistaja, eli se ei ole sataprosenttisesti Industri Kapitalin omistama.

Sitten tietenkin me kaikki kannamme huolta työllisyydestä, yhtiöiden menestyksestä Suomessa. Siitä meillä on menestystarinoita Suomesta kerrottavana. Suomalaisten yhtiöiden kilpailukyky on maailman huippuluokkaa. Me olemme teknologiassa edistyneet. Me olemme tehneet menestyneitä rakennejärjestelyjä, ja siihen me pyrimme jatkossakin. Olemme todenneet, että se on ollut ainoa oikea tapa turvata työllisyyttä myös alueilla, missä tätä toimintaa on. Olin eilen Imatralla, kun Stora Enson uusi kuitulinja vihittiin käyttöön. Se on yli 2 000 miljoonan Suomen markan investointi, erittäin tärkeä Kaakkois-Suomelle. Tornion terästehtaiden 7 000 miljoonan markan investointi on rakennejärjestelyjen seurausta. Minä en jaksa uskoa, että Suomen valtion veromarkkoja voitaisiin tällaisiin investointeihin laittaa, vaan ne yritykset ovat omalla toiminnallaan hankkineet sen rahan, joka on voitu sinne investoida. Tähän me tähtäämme. Mikä muu tavoite voisi olla valtio-omistajalla?

Täällä edustajat Kalli ja Kääriäinen käyttivät sanaa, että Kemira myydään. Minä haluan protestoida sitä termiä vastaan. Tässä tehdään rakennejärjestely, jonka tarkoituksena on saada monialainen kemianteollisuuden toimija, joka pystyy maailmanmarkkinoilla toimimaan niin, että kaikille sen osatuotantolaitoksille tulee entistä enemmän työtä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaus ministerille: Elokuun loppuun asti Kemiraa kehitettiin sen strategian perusteella, joka sille oli hyväksytty, joka oli markkinoille ilmoitettu. Siksi emme olleet huolestuneita keväällä, kun tätä asiaa käsiteltiin. Elokuun lopussa tapahtui muutos, jolloin valtio ilmoitti luopuvansa kaikista Kemiran osakkeista, jotka siirtyivät IK-yhtiölle, josta valtio sai rahaa ja tietyn osuuden yhtiöstä. Kun tämän yhtiön taholta ilmoitettiin, että enää pääliiketoimialoja eivät ole Agroon liittyvät kysymykset, tästä nousee meidän huolestuneisuutemme. Toivon, että ymmärrätte tämän asian.

Minusta sen, onko tämä sijoitus hyvä vai huono, näemme sitten, kun aikanaan tämä IK-yhtiö on ostanut ja myynyt erilaista toimialaa sisäänsä ja ulos ja kun (Puhemies koputtaa) se aikanaan listautuu pörssiin ja noteerataan. (Puhemies koputtaa) Silloin tiedämme, oliko tämä hyvä vai huono.

Ed. Elo, kuulitteko?

Reijo   Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yritin kuunnella hyvin tarkkaan ed. Kallin puheenvuoroa. Se oli hyvinkin rakentava. Itse asiassa tehän totesitte siinä sen, että tämä suunnitelma on taitavasti laadittu. Kun oikein miettii asiaa, välttämättä ei löydy tälle vaihtoehtoa. Voisi kuvitella, että tämänkin varmasti ihan räväkänkin keskustelun jälkeen tätä kysymystä voidaan talousvaliokunnassa käsitellä ja varmasti käsitelläänkin.

On tietysti ihan selvää, että silloin kun valtionyhtiöitä koskevia omistusjärjestelyjä tehdään, eduskunta myöntää niihin valtuudet. Julkisesta keskustelusta Kemiran osalta on vähän tullut sellainen käsitys, että nyt ei ole seurusteltu esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen henkilöstön kanssa mahdollisista järjestelyistä sen jälkeen, kun sopimus on tehty.

Kysynkin ministeriltä, missä määrin te olette ollut yhteydessä edellä mainittuihin tahoihin, ja pyytäisin, (Puhemies koputtaa) että jonkin verran valottaisitte myöskin jo tässä yhteydessä, (Puhemies koputtaa) mikä tulee olemaan henkilöstön asema mahdollisten järjestelyjen jälkeen.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minun mielessäni tässä prosessissa on hyvin paljon pelkotiloja. Sikäli en voi olla rinnastamatta omissa ajatuksissani tätä vähän yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneeseen pankkikriisiin. Meille tuli Helsingistä Nivalaankin viisaita selittämään, miten on tärkeää ja riskitöntä Nivalan varakas säästöpankki liittää pariin kolmeen huonosti menestyvään keskipohjanmaalaispankkiin. Näin me uskomme vakuutuksia ja sinne se meni niin kuin kankkulan kaivoon koko homma. Siinä meni koko säästöpankkiketju, ja pelkään pahasti, että tässä on samoja piirteitä olemassa. Me nakkaamme Kemiran pelastusrenkaana näille kahdelle eurooppalaiselle huonosti menestyvälle firmalle emmekä edes pidä siitä renkaassa olevasta köydestä itse kiinni.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun yhteiskunta muuttuu ja maailma muuttuu, niin on myös valtionyhtiöiden muututtava. Mutta lyhyesti, nythän on kuitenkin kysymyksessä keskeisesti suomalainen ratkaisu. Vaikka tämä jo ehkä tivaamista ministeriltä onkin, Agron työntekijöiden huoli tässä yhteydessä näiden lausumien jälkeen, mitä on ollut, on aito. Sen vuoksi haluaisin edelleen tivata asiaa, kun tässä on aika monessa puheenvuorossa viitattu siihen, että hallitus ja kauppa- ja teollisuusministeriö olisivat valmiita tekemään ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös lannoitetuotannon pysymisen ja kehittymisen Suomessa vaikka tarvittaessa omana valtion omistamana yhtiönä.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäreelle: Eihän tähän asiaan ole voinut herätä, ennen kuin hallitus tuo suunnitelman eduskunnalle, mitä se saamillaan valtuuksilla, jotka viime keväänä tulivat, oikein aikoo tehdä. Siksi tähän voi vasta nyt ottaa kantaa tavalla, jonka olemme tehneet, mielestäni äärimmäisen rakentavalla tavalla. Kielenkäyttö on ollut suorastaan hellää hallituksen toimintaa kohtaan. Korostan nimenomaan sitä, että oppositio on esittänyt tässä asiassa jopa omaa rakentavaa vaihtoehtoa, ei tyrmäten sitä, mitä hallitus tekee, vaan esittäen rinnalla kuitenkin vaihtoehtoa uudesta yrityksestä, joka koottaisiin äsken luetelluista aineksista valtion mukana ollen. Vaihtoehto on herättänyt eri puolilla myönteistä vastakaikua. Sen vuoksi olisi hyvä tähän tarttua vakavalla tavalla hallituksen puolelta ja lähteä asiaa eteenpäin viemään. Parhaan vaihtoehdon löytäminen ja rakenteleminen edellyttää tässä asiassa (Puhemies koputtaa) hyvin perusteellista tivaamistakin ja perusteellista syyniä. Se pitää muistaa tämän keskustelun keskellä, joka on lepsua sinällään.

Ola   Rosendahl  /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäre perusteli täällä äsken Dynean ja Sydsvenska Kemin huonoa omavaraisuusastetta, mutta hallituksen esityksestä ei käy selville, kuka maksaa Suomen valtiolle 600 miljoonaa markkaa. Ilmeisesti Dynea, joten tämän muodostettavan konsernin omavaraisuusaste yhä heikkenee ja valtio on oikeastaan itse mukana siinä rahoittamassa tätä kauppaa. Vai olenko ymmärtänyt väärin? Voisin tietysti selvittää tämän talousvaliokunnassa, mutta kysyn nyt täällä, kun on mahdollisuus.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todella tällaisen mallin kehittämistä, mistä ed. Kääriäinen ja muut puhuivat, pitää kannustaa. Jos mennään taaksepäin, niin rikkihappotehtaiden sijoittaminen aikanaan Uuteenkaupunkiin oli suomalaista teollisuuspolitiikkaa, suomalaista työllisyyspolitiikkaa, mutta ennen kaikkea kekkoslaista aluepolitiikkaa, jota myöhemmin seurasi myöskin autotehtaan sijoittaminen Uuteenkaupunkiin. Tämä oli lähtökohta aikoinaan, kun rikkihappotehtaat tulivat Uuteenkaupunkiin. Ne ovat merkinneet hyvin paljon Vakka-Suomelle, työtä ja toimeentuloa, ja myöskin totta kai suomalaiselle lannoitetuotannolle yleensäkin. Nyt on kysymys siitä, että lannoitetuotanto ja ennen kaikkea sen kehittyminen pitää turvata, ja silloin pitää etsiä muita ratkaisuja kuin hallitus on tässä esittämässä.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viime keväänä, kun tämä eduskunta antoi lisää myyntivaltuuksia, silloin olisi pitänyt tietää, mihin me olemme menossa. Sen takia tässä on tapahtunut myöhäisherännäisyyttä ainakin keskirivien osalta. On hyvä, että kissanpojilla silmät aukeavat jossakin vaiheessa. Nyt voisi miettiä sitä, että kun tätä myyntivaltuutta ei ole käytetty ollenkaan, niin miksi ei tässä yhteydessä eduskunta voisi tehdä päätöstä, että ei luovutakaan Kemirasta, pidetään yli 50 prosenttia omistusosuutta, jolloin meillä on määräysvalta tässä yhtiössä. Sitä on ihmeissään, kun ei olla mistään muusta huolissaan Kemirassa kuin pelkästään lannoitetuotannosta. Siellä on paljon muuta, ja sitäkö tarkoitetaan, että muut työntekijät heitettäisiin noin vain nurkkaan? Ei sillä niin väliä, menipä se miten hyvänsä, ja jossakin, vaikka Norjassa, tehdään maalit ja monet muut asiat. Minä olisin koko Kemirasta huolissani, ja sen takia nyt voisi pakittaa vielä tätä, otetaan semmoinen kanta.

Hannu   Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä, että kyllä tässä vähän muuallakin taitaa kissanpojilla silmät aueta. On tietysti jälkeenpäin hyvä sanoa, mutta kyllä tässä eduskunta aika paljon tyhjän päälle jää, jos me näin väljät kädet annamme eikä meillä ole tietoa, miten asiaa todella viedään tästä eteenpäin. Miten säilyy Suomessa yritystoiminta kaikilla sektoreilla, jotka Kemiralla on käynnissä? Tiedän hyvin, että esimerkiksi omalla alueellani Kokkolassa on varsin oudot tunteet työntekijöillä, koska siellä ei ole mitään varmuutta eikä tietoa jatkuvuudesta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Näin hyvin voidaan tehdä, koska luulen, että tässä tulee niin yksityiskohtaisia kysymyksiä, että on parempi hyvällä ajalla niihin perehtyä.

Ensinnäkin kiitos, ed. Kääriäinen, siitä, että hellällä kädellä ja lepsusti on minun mielestäni hyvin asiallisesti ja asiantuntevasti kuitenkin tätä asiaa käsitelty. Selitykseksi sille, miksi nyt itsekin olen jankannut sitä, että eduskunta viime keväänä linjasi 15 prosentin rajan, totean, että minun käsitykseni ja kauppa- ja teollisuusministeriön omistajapolitiikan käsityksen mukaan me emme ole tässä ratkaisussa linjanneet nyt mitään uutta Kemiran lannoitetuotannon osalta eikä tämä ratkaisu meidän näkemyksemme mukaan millään tavalla ota kantaa siihen. Me olemme myös tiedotustilaisuudessa sanoneet, että ne liiketoiminta-alueet, mihin keskitytään, tullaan katsomaan uudessa yhtiössä.

Tämä keskustelu on tullut siitä, että Industri Kapital on sanonut, että se katsoo, että se ei ole avaintoiminta-alue, mutta kun valtio on siellä merkittävä vähemmistöomistaja, niin meidän mielipiteellämme on todella merkitystä. Olen halunnut korostaa sitä, että me tässä asiassa varmasti kannamme vastuuta siitä, miten tässä elintarvikeklusterissa ja kotimaisessa lannoitetuotannossa tulee käymään. Täällä on käyty ihan hyvää keskustelua siitä, ja se jatkuu varmasti valiokunnassa.

Miten on oltu yhteydessä henkilöstöön sen päätöksen jälkeen? Heti, kun se oli sisäpiirisäännöksiä rikkomatta mahdollista, henkilöstöön oltiin yhteydessä. Minä menin siitä parin päivän kuluttua Kemianliiton liittopäiville, joilla oli 300—400 ihmistä paikalla, ja keskustelin puolitoista tuntia siellä henkilöstöedustajien kanssa. Saman tyyppisiä kysymyksiä siellä esitettiin, nimenomaan Kemira Agrosta. Muut kemianliittolaiset ovat olleet hiljaa. Kun täälläkin ed. Esa Lahtela kysyi, miksi ei muista puhuta, niin ehkä tässä todella uskotaan siihen, minkä hallitus näkee selkeästi, että perusydinliiketoiminnalla eli kemian tuotteiden valmistamisella puujalostusteollisuudelle on todella mahdollisuudet kasvaa merkittäväksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi, niin kuin sen asiakkaatkin ovat.

Henkilöstöön on tietenkin oltu yhteydessä erilaisin kirjelmin. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikenlaisiin epäilyksiin, mitä on esitetty, ja sillä tavalla pitämään yhteyttä. On myös aamukahvin merkeissä tavattu. Henkilöstöllä tulee olemaan edustus hallituksessa, ja sehän on erittäin hyvä järjestely. (Ed. Huutola: mistä maasta?) — Kyllä se varmasti tässä vaiheessa on Suomesta, kun tämä on suomalainen yritys, jonka kotipaikka on Suomi ja jonka toimitusjohtaja on suomalainen. (Ed. Elo: Ja vielä Satakunnasta!)

Tietysti tätä voidaan verrata joidenkin muiden kansainvälisten suuryhtiöiden hallintoon. Esimerkiksi Stora Ensossa tällä hetkellä on laajentunut se henkilöstöedustajien joukko, jota yhtiön johto tapaa, mutta tässä henkilöstön edustaja tulee olemaan suomalainen.

Kuka maksaa valtiolle sen rahan? Hallituksen esityksessähän todetaan, että Suomen valtio luovuttaa omistamansa Kemiran osakkeet Dyneaan ja saa vastikkeeksi 34 prosenttia Dynean osakkeista, eli Dynea on se toimija. Niin kuin äsken kuvasin, miten Dynean omistaja Industri Kapital suhtautuu yhtiön rahoitustarpeeseen, normaalisti he ovat pitäneet sen sellaisena, että sen luotonsaantimahdollisuus on ollut hyvä. Tällaisessa tapauksessa, kun tämä on erityisjärjestely, omistajat ovat itse olleet mukana, omistajat hankkivat sen rahan, niin että se tulee valtiolle Industri Kapitalista Dynean kautta. (Ed. Rosendahl: Tämä oli tärkeä tieto!)

Sanoisin vielä, että ei tietenkään muita kemiralaisia heitetä nurkkaan, vaan muiden osalta ei ole järjestelystä esitetty sellaisia epäilyksiä kuin lannoitetuotannosta. Sen osalta tietysti pitää eduskunnassa käydä vielä syventävää keskustelua.

Mari Kiviniemi /kesk:

Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa on sivuttu jo oikeastaan lähestulkoon kaikkia olennaisia kysymyksiä, mutta muutaman sanan haluan kuitenkin tähän asiaan sanoa. Edustajat Kalli ja Kääriäinen kyllä jo keskustan näkökulmasta totesivat hyvin paljon olennaisia asioita, mutta tästä keskustelusta on käynyt ilmi myös se, että eivät nämä valtionyhtiöiden omistusjärjestelyjä koskevat päätökset ole eduskunnassa missään tapauksessa läpihuutojuttuja. Se nähtiin jo viime keväänä, kun usean valtionyhtiön osalta omistusrajoja muutettiin. Kyllä nuo päätökset, jotka keväällä tehtiin, edelleenkin kestävät kriittisen tarkastelun.

Mitä tulee Kemiraan ja siihen, mitä päätettiin keväällä, kyllähän silloin oli jo nähtävissä sen päätöksen myötä, että Kemiralla on selvät tavoitteet ja suunnitelmat kumppaneiden löytämiseen ja siihen, että tehdään rakennejärjestelyjä. Siinä mielessä tämä päätös ja esitys, joka nyt tuli, ei ollut mikään yllätys. Yllättävää on ollut kuitenkin sisällössä ja strategian muuttamisessa, niin kuin ed. Kalli totesi. Niihin kysymyksiin, joita täällä on monesta suusta esitetty, meidän pitää valiokunnassa huolellisesti paneutua ja saada niihin vastauksia. Erityisen hyvä kysymys, jota tämän päivän lehdissäkin on käsitelty, on se, miten käy suomalaisen lannoite- ja rehuteollisuuden ja osallistuisiko valtio tällaiseen yritysjärjestelyyn, jolla suomalainen lannoite- ja rehuteollisuus pyrittäisiin turvaamaan. Siinä on kyllä ajatusta.

Mutta vielä yhden asian haluaisin ottaa esille viimekeväisestä päätöksestä tai valiokunnan kannasta. Silloinhan valiokunta yksimielisesti linjasi siten, että valtionyhtiöasiat pitäisi siirtää yhteen ministeriöön, ja useat ministerit sitä kerta toisensa jälkeen ovat esittäneet. Tuntuu ihmeelliseltä, että kun nyt koko eduskunnan kanta on tämä, niin ei tässä asiassa kunnolla päästä eteenpäin.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Olen tänään kehunut ja tukenut hallituksen esityksiä täällä. Nyt tuleekin sitten kritiikkiä sitäkin enemmän. (Ed. Ala-Nissilä: No niin, kaadetaanko hallitus?)

Ensiksi ilmaisen pettymyksen, että hallitus jatkaa yksityistämistä edelleen ilman, että siitä on sovittu hallitusohjelmassa. (Ed. S. Lahtela: Oikein!) Lipposen sateenkaarihallitus on yksityistänyt valtion omaisuutta enemmän kuin yksikään aikaisempi hallitus, vaikka hallituksessa ovat mukana molemmat työväenpuolueet. (Ed. Ala-Nissilä: Menee sosialismi ihan väärään suuntaan!) Vasemmistopuolueita ei ainakaan hallitusohjelma sido tällaiseen politiikkaan. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä se sitoo!) Nyt olisi jo vihdoinkin aika miettiä, miten käy valtion tuottavan omaisuuden, jos yksityistämiselle ei saada jarruja. Soneran kokemukset pelottavat.

Millä valtuuksilla hallitus muuten hyväksyi Kemiran myynnin? Kesäkuussa eduskunta antoi hallitukselle valtuuden myydä Kemiraa siten, että valtion omistus ei laske alle 15 prosentin. Nyt esitetyllä tavalla omistus putoaa nollaan, kun Kemirasta luovutaan kokonaan. Uutta yhtiötä ei voida verrata Kemiraan, niin kuin täällä on aivan oikein muun muassa ed. Rajamäki todennut. Eduskunnan päätöksillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Eikö ensin olisi pitänyt hakea myyntivaltuuksia ja vasta sen jälkeen päätetään yritysjärjestelyistä? Nyt edetään väärässä järjestyksessä ja toimitaan vastoin eduskunnan päätöksiä. Eduskunnan pari kuukautta sitten hyväksymä tahdonilmaus näyttää olevan valmisteleville virkamiehille ja hallitukselle vain paperi, joka voidaan heti tarvittaessa hylätä.

Kemiran kauppahinnan on kerrottu olevan 100 miljoonaa euroa, joka on mielestäni alehinta. Kemira maksoi valtiolle osinkoina viime vuonna 130 miljoonaa markkaa. Osinko on ollut samaa luokkaa aikaisempinakin vuosina. Sijoitetun pääoman tuotto on 9 prosenttia. Kemiran ottaminen pois pörssistä useammaksi vuodeksi tarkoittaa, että valtio menettää nämä osinkotulot. Pelkästään näillä tuloilla saataisiin jo kauppahinta kerätyksi.

Kemiran omavaraisuusaste on korkea ja velka on hallinnassa. Samaa ei voi sanoa heikkokuntoisista Dyneasta ja Sydsvenska Kemistä, joihin Kemira sulautetaan. Omavaraisuusasteet ovat alhaisia, nettotulokset miinuksella ja sijoitetun pääoman tuotot ovat negatiivisia. Tuottavaa ja vakaata Kemiraa ollaan siis yhdistämässä selvästi heikompiin yhtiöihin. Tappio näissä yhtiöissä on kasvanut huimasti edellisestä vuodesta. Herää kysymys, onko kaupoilla tarkoitus enemmänkin pelastaa ruotsalaisyritykset ja niiden takana olevat sijoittajat kuin ajaa Kemiran ja Suomen valtion etua näissä asioissa.

On vähintäänkin arveluttavaa, että hallitus on ylipäätään tekemisissä sijoitusyhtiö Industri Kapitalin kanssa. Aivan niin kuin täällä on todettu, yhtiöllä on rekisteröityjä rahastoja Jerseyn veroparatiisisaarella. Ihan oikeutetusti kysytään, miten uskottavasti hallitus enää taistelee veroparatiiseja ja veronkiertoa vastaan, kun se itse operoi maaperällä, joka on tullut tutuksi lähinnä veronkierrosta ja rahanpesusta. Uskottavuutta ei ole.

Kun Kemiraan sulautettavien yhtiöiden omavaraisuusaste on alhainen, merkitsee se sitä, että omavaraisuusasteen nostamiseen tullaan kiinnittämään huomiota. Tästä seuraa ongelmia, sillä omavaraisuusastetta voidaan nostaa vain tiukasti tulosta parantamalla tai myymällä yhtiöstä osia pois. Myynnistä saatavilla tuloilla voidaan sitten lyhentää velkaa.

Henkilöstön pelko omasta asemastaan ei ole siten aiheeton varsinkaan, kun uusi yhtiö on omienkin strategioittensa mukaan jättämässä maali- ja lannoitetuotannon ydintoimialueensa ulkopuolelle. Voidaan siis olettaa, että nämä ovat myyntilistalla. Erityisesti lannoitteita tuottavan Agron 600 työntekijän asema on epävarma, eivätkä sitä hallituksen hyväntahtoiset lausumat valitettavasti turvaa.

Kemiran tuotanto on suomalaiselle maataloudelle tärkeä. Lannoitteiden saatavuus ja hintakilpailukyky on elinehto maataloudelle. Elintarvikkeiden ruokaturvallisuus on maataloutemme valtti. Ympäristöystävällisyyden takaaminen tilanteessa, jossa lannoitetuotanto tai vaikka tutkimus- ja kehitystoiminta kaikkoaisi maamme rajojen ulkopuolelle, käy tällöin mahdottomaksi. Tässä tilanteessa häviäisi tuntemus paikallisista viljelyolosuhteista, jotka maassamme vallitsevat. Pelkään, että huoli pelkästään Agron tulevaisuudesta hukuttaa Kemira-kaupan haitat kokonaisuudessaan. Tutkimus- ja tuotekehittelyn tulevaisuus ja myös Tikkurilan maalituotannon asema on otettava huomioon, samoin Oulussa sijaitsevat toiminnot.

Edellinen yksityistämisepisodi viime kesänä paljasti selvästi, mistä oppositiopuolue keskusta valtionyhtiöpolitiikassaan välittää. Viljelijöiden asemasta ollaan valmiita kantamaan huolta, mutta ei niin väliä sitten näytä muulla olevankaan. Keskustaa kiinnosti kesällä vain Primalcon eli Alkon kohtalo, koska se liittyi läheisesti ohranviljelijöiden asemaan ja toimeentuloon. Perusteollisuudesta ja esimerkiksi Rautaruukista ei niin suurta huolta kannettu. Toivottavasti keskustaa huolettaa Kemira-kaupoissa muukin kuin Agron kohtalo. Toivoisi, että ed. Kääriäisen mainitsema helläkätisyys keskustassakin voisi hieman jo vähentyä valtioyhtiöasioissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjana on, että kaikki myydään kovaa vauhtia, niin kovaa, ettei myyntivaltuuksiakaan ehditä eduskunnalta hakea. Herää kysymys, onko Rautaruukki seuraava. Nyt on mielestäni käynnistettävä hyvissä ajoin taistelu Rautaruukin ja muiden valtionyhtiöiden puolesta, jotka on ilmeisesti tarkoitus uhrata yksityistämisen pyhälle alttarille.

Valtionyhtiöpolitiikassa on ajauduttu yksityistämisideologian sokaisemina pahasti hakoteille. Tehdään taloudellisesti kehnoja kauppoja, vaarannetaan työllisyyttä muutoinkin vaikeilla työttömyysalueilla, samoin lannoitetuotannon tulevaisuus ajetaan esitetyillä järjestelyillä epävarmaksi. Toimintojen pilkkominen ja yhtiöiden jalostaminen pörssikurssien kohottamiseksi tekee henkilöstön aseman epävarmaksi ja vaikeaksi. Kyse ei ole silloin Kemirankaan kohdalla pitkäjänteisestä kehittämisestä tai kilpailukyvyn vahvistamisesta, niin kuin täällä kuulee väitettävän.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti talousvaliokunta havaitsee Kemira-kaupan taloudellisen kannattamattomuuden ja hylkää hallituksen esityksen. Eduskunnan on pantava vihdoinkin piste seikkailupolitiikalle, joka jatkuu valtionyhtiöiden ympärillä. Hallituksen esitys on mielestäni hylättävä tai vähintäänkin palautettava uuteen valmisteluun.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä olevaan asiaan Kemira Oy:n kohdalla annettiin mielestäni avoin valtakirja täällä eduskunnassa kesäkuussa, kun päätettiin valtionyhtiöiden myyntivaltuuksien lisäämisestä muuttamalla prosenttirajoja alempaan suuntaan. Tämä on eräällä tapaa avoin valtakirja liittyen myös Kemiraan. Onneksi tilanne on nyt sellainen, että tämä on tullut eduskunnan käsittelyyn, johtuen aiesopimuksen muodosta, niin että eduskuntakin voi sanansa sanoa siihen, miten tähän esitykseen suhtaudutaan, joka nyt on neuvoteltu Industri Kapitalin kanssa.

Se, mikä minua arveluttaa Industri Kapitalin kohdalla, on se, että kysymyksessä on sijoittajayhtiö, jolla ei ole teollista taustaa, teollista toimintaa, joka yleensä on tietynlainen turva, tai sanotaan mahdollisuus teollisen yrityksen jatkuvuuden ja henkilöstön näkökulman kannalta, että tulevaisuuttakin sellaisella yrityksellä on. Sijoittaja katsoo vain sijoittajan näkökulmaa, ja niinhän tässäkin Industri Kapitalin kohdalla tarkoitus on. Tavoitteena on, että voittoa tulee tästäkin kaupasta, joka ollaan aikeissa tehdä.

Vielä ongelmallinen asia on, liittyen Industri Kapitalin taustoihin, mikä on useaan kertaan tullut esille, se, että sen rekisteröintipaikkakunta on Jerseyn saari. Kyllä tämä kaikista avoimista selvittelyistä huolimatta on veronkiertoyritys. Sitä ei voi kovin suurella ilolla tarkastella.

Mikä sitten on ehdotuksen sisältö ja millä tapaa siihen pitää suhtautua Kemiran kannalta eli suomalaisin silmin katsellen? Kyllähän tässä tapahtuu tietynlainen lahjoitus ruotsalaisten suuntaan ja varsinkin Industri Kapitalin suuntaan, vaikka tätä on perusteltu sillä, että nyt on tarkoitus muodostaa globaali yritys, jolla on huomattavasti paremmat toimintaedellytykset tulevaisuudessa, ja markkinat laajenevat toimintaedellytysten parantamisen myötä. Mutta nämä kaikki ovat odotusarvopuhetta, ja voidaanko siihen luottaa? Asetan tässäkin yhteydessä kysymyksen, onkohan tämä kaikki aivan totta. Kun katsoo Dynean ja Sydsvenskan taloudellista tilannetta ja tuottavuutta, mitä luvuista ollaan saatu tietoa, eihän näitä voi Kemiran kanssa rinnastaa ollenkaan samaan kategoriaan, sillä Dynea ja Sydsvenska ovat huomattavasti heikommassa taloudellisessa tilanteessa kuin Kemira on tällä hetkellä. Kauppasumma 600 miljoonaa markkaa ja jäljempänä 34 prosentin omistusosuus uudesta yhtiöstä eivät mielestäni kyllä vastaa sitä Kemiran todellista arvoa, joka kaupassa pitäisi huomioida. On arvioitu, että Kemiran nettosubstanssiarvo on noin 68 prosenttia ja sitten Dynean ja Sydsvenskan on loppu. Kyllähän senkin pitäisi kuvastaa sitä, että esitetty kauppahinta ei ole ollenkaan sitä, mitä pitäisi olla. Sen pitäisi olla huomattavasti korkeampi.

Olen esittänyt kirjallisena kysymyksenä ministerille liittyen kauppahintaan, että pitäisi käynnistää vielä neuvottelut hinnan osalta uudelleen siitä, mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta kauppahinta saataisiin korkeammalle tasolle. Samoin olen kysymyksessä kiinnittänyt huomion henkilöstön työpaikkojen säilyvyyteen Suomessa, erikoislannoitteiden saatavuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin yhtiön hallinnossa. Täällä on kyllä selvitetty, että lannoitesaatavuudessa ei pitäisi olla ongelmia. Samoin henkilöstön asemasta yhtiön hallinnossa on kerrottu, että henkilöstö saa yhden paikan uuden yhtiön hallituksessa. Mutta se, mitä yksi henkilöstön edustaja pystyy vaikuttamaan uuden yhtiön hallituksessa, jää aikanaan nähtäväksi. Onko henkilöstön edustaja suomalainen vai ruotsalainen, senhän päättää henkilöstö keskuudessaan, onko hän Suomesta vai Ruotsista. Mihinkään kauppasopimuksiin tätä ei varmaan voi kirjata, että sen pitää olla suomalainen henkilö, sillä ilman muutahan ruotsalaisetkin pitävät omista eduistaan kiinni, että heilläkin on asema yhtiön hallinnossa.

Miten henkilöstön asema muilta osin? Tämä on se kohta, mihin Kemianliitto on osaltaan kiinnittänyt huomiota ja esittänyt, että aiesopimus pitäisi purkaa ja lähteä uudelta pohjalta käymään keskusteluja, jotta varmistetaan varsinkin Kemira Agron henkilöstön tulevaisuus, mikä on tämänkin päivän keskustelun aikana kaikkein keskeisimpänä noussut esille liittyen Uudenkaupungin, Harjavallan ja Kokkolan sekä Siilinjärven tehtaiden työntekijöiden tulevaisuuteen. Samasta asiasta olen minäkin huolissani, sillä ainahan tällainen iso fuusio ja yritysjärjestely tarkoittaa sitä, että pyritään hakemaan tehokkuutta lisää, tuottavuutta lisää, jotta sijoittaja saa markoilleen vastinetta. Epäilen kyllä paljon sitä, että tässä ei tapahtuisi mitään henkilöstöjärjestelyjä. Kun puhutaan Dynean ja Sydsvenskanin kohdalla toiminnasta 40:ssä eri maassa niin markkinoinnin kuin muunkin toiminnan osalta, niin aivan varmaa on, että päällekkäisyyksiä on, jolloin päällekkäisyyksiä tullaan karsimaan. Sehän tarkoittaa silloin henkilöstön vähentämistä.

Samalla tapaa on tilanne Sydsvenskan ja Dynean kohdalla. Eihän voi olla niin, jos yhtiöt ovat tällaisessa tuloskunnossa, että siellä ei mitään tehdä. Kun viiden vuoden aikana uusi yhtiö muodostuu ja se pyritään saamaan kuntoon, jonka jälkeen se listataan pörssiin, niin tarkoitushan on ilmeisesti se, että tänä aikana, kun ei osinkoja jaeta, tulorahoitus, mikä tulee uudelle yhtiölle, käytetään Dynean ja Sydsvenskan velkojen hoitoon ja tuloskuntoon saattamiseen. Näin ainakin minä ymmärrän asian. Onko tämä tarkoituksenmukaista uuden yhtiön toiminnan kannalta ja suomalaisin silmin katsottuna, että suomalaisten luomalla pääomalla pistetään kuntoon nämä kaksi huonossa toimintakunnossa olevaa ruotsalaista yritystä?

Toisin kuin ministeri on viitannut, että ei ole oltu huolissaan Dynean työntekijöiden tulevaisuudesta, samalla tapaahan voi käänteisesti katsoa Dynean suomalaisten työntekijöiden näkökulmasta, mikä heidän tulevaisuutensa on tällaisessa yritysfuusiossa, jossa tarkastellaan tehokkuutta. Aivan sama vaaratilanne tässä on.

Sen vuoksi olenkin sitä mieltä, että tässä tilanteessa pitäisi käynnistää neuvottelut siltä osin uudelleen, että Kemira Agro irrotetaan kokonaisuudesta ja siitä perustetaan suomalainen, sataprosenttisesti valtion omistama yhtiö, jolloin mahdollistetaan se, että saadaan lisäaikaa selvittää lannoitetuotannon ja Kemira Agron tulevaisuus siltä osin, että turvataan lannoitteitten saatavuus ja henkilöstön asema tässä valtakunnassa, sillä tämähän on kaiken järjen mukaan mahdollista, koska Industri Kapital on ilmaissut selkeästi sen, että he eivät pidä näitä ydinliiketoimintoina ja yhtiöön kuuluvina. Mikä estää silloin käynnistämästä neuvotteluja uudelleen tältä osin, avaamasta pakettia tältä osin?

Valitettavasti ministeri ei ole paikalla. Olisin esittänyt kysymyksen siitä, että jos aiesopimus purkautuu, onko tästä aiheutumassa minkäänlaisia sanktioita Kemiralle taikka Suomen valtiolle tältä osin, jos tämä purkautuu. Mutta ehkä vastauksen saan myöhemmin.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Turtiaisen puheenvuoro oli hyvin kattava ja piti paljon asiaa ja kysymyksiä sisällään, jotka nyt ilman muuta talousvaliokunnassa on myös perusteellisesti selvitettävä. Ehkä en näihin sen enempää omalta osaltani valotusta anna. Muutamiin kohtiin joka tapauksessa puheenvuorossani puutun.

Minusta on aivan selvää se, ed. Turtiainen, että jos aiesopimus raukeaa, jonkinlaisia velvoitteita siitä tulee, todennäköisesti sitten valtiolle. Mutta minkälaisista summista on kysymys, se on tietysti toinen juttu.

Kuten aikaisemmin totesin, ed. Kalli puheenvuorossaan totesi sen, että suunnitelma on hyvin taitavasti laadittu ja prosessia on viety mallikkaasti eteenpäin. Hän pohdiskeli sitä, että ilmeisesti tälle esitykselle ei vaihtoehtoa ole, ei ainakaan nykyinen tila sellainen hänen mielestään ole. Hän tietenkin suurella asiantuntemuksella tämän sanoi, kun hän on pitkäaikainen Kemiran hallintoneuvoston jäsen ja sen puheenjohtaja.

Tosiasiahan on, hyvät kollegat, että maailma muuttuu, yritystoiminta kansainvälistyy. Se on kehitys, mitä emme voi, vaikka niin haluaisimmekin, estää tai pysäyttää. Kun näin on, joutuu asettamaan kysymyksen, mitä sitten tässä muuttuvassa tilanteessa. Miten me olemme kehittämässä niitä yhtiöitä, joissa valtio on mukana, ja miten turvaamme näissä yhtiöissä työskentelevien henkilöiden työllisyyden ja työsuhde-edut?

Tämän esityksen osalta, niin kuin tämä keskustelu on osoittanut, on useita erityiskysymyksiä. Mielestäni suuri periaatekysymys on se, mistä nyt eniten keskustelua on käyty, miten Kemiran kauppa ja uuden yhtiön vaikutukset ulottuvat meidän elintarviketeollisuuteemme ja miten turvaamme huoltovarmuutemme kaikissa olosuhteissa, kun sijoittajana näiden järjestelyjen kautta olisi pääomasijoittaja, joka on kansainvälinen toimija. Vaikkei Agron asemasta tässä yhteydessä päätetäkään tämän esityksen pohjalta, tulee mielestäni talousvaliokunnan tähänkin kysymykseen perusteellisesti pureutua. Mielestäni vähintä, mitä voisi tehdä, on se, että talousvaliokunta esittäisi lausuman, jonka kautta pyrittäisiin ohjaamaan Agron tulevaa asemaa lannoiteteollisuuden turvaamiseksi kotimaassa. Tähän talousvaliokunnalla on kaikki valtuudet olemassa, jolloin se on ohjaava kannanotto kauppa- ja teollisuusministeriölle, kun se omistajan valtaa käyttää näissä järjestelyissä. Erityisesti vielä perustelen tätä sillä, kun Stig Gustafsson, Dynean hallituksen puheenjohtaja, toteaa Talouselämässä: "Luultavasti erotamme Agron ja Tikkurilan uudesta yhtiöstä, mutta kannattavina yksikköinä ne jatkanevat elämäänsä osana Industri Kapitalin kokonaisuutta". Siinä on selvästi viitteitä olemassa siihen, että tätä pohdiskelua käydään nyt hyvin syvällisesti.

Tässä on tietenkin joutunut selvittämään itselleen sitä, tosin on tullut seurattuakin, mikä tämä IK-yhtiö on. Industri Kapital on yksi Euroopan johtavista pääoman sijoitusyhtiöistä, niin kuin tiedämme. Käsitykseni mukaan sen rahastojen hallinnoimat varat ovat aika mahtavat, eli kaiken kaikkiaan puhutaan noin 18 miljardista markasta. Ymmärtääkseni IK on tehnyt vuodesta 89 lähtien neljästä rahastostaan 43 strategista sijoitusta. IK:n rahastot ovat nyt pääomistajia 25 yrityksessä — tämmöinen tieto minulle on annettu — joiden yhteinen liikevaihto on noin 72 miljardia markkaa.

IK:n sijoituskohteita on myöskin Suomessa, niin kuin hyvin tiedämme. Täällä on nostettu esille se, että suuri periaatekysymys on, miten valtio — ja tätä pitää pohdiskella — voi olla sellaisissa yritysjärjestelyissä mukana, joissa sijoittajana on pääomarahasto, joka operoi muun muassa Jerseyn saarelta. Tätä pitää tietenkin pohdiskella ja miettiä, mutta tosiasia on se, että eihän tämä ole ensimmäinen järjestely, missä valtio ja IK-yhtiö ovat yhdessä mukana. Nimittäin Enermet Group Oy:ssä on IK merkittävänä sijoittajana, ja Enermethän oli osa IVO-yhtiöitä. IVO—Neste-fuusion yhteydessä, kun Fortum perustettiin, valtio sopi Enermetin osalta näistä järjestelyistä, joten kokemusta tämän pääomansijoittajan osalta on tässäkin suhteessa olemassa. Itse olen pyrkinyt seuraamaan tämän pääomasijoittajan toimia osittain siitäkin syystä, että Enermet Oy sijaitsee omassa maakunnassani, ja olenpa joskus ollut sen yhtiön, silloin kun se kuului osana Valmet-konserniin, pääluottamusmiehenäkin. Tältä puolelta kokemusta on.

Siitä, minkälaisella luonteella ja ajatuksella IK sijoituksiaan tekee, voidaan tietysti olla monta mieltä, mutta eihän se niitä pahimpia pääomasijoittajia kuitenkaan ole jo siltäkin pohjalta, että siinä on institutionaalisia omistajia mukana.

Kyllä tässä on pakko ottaa esille katalyyttitehtaan asema eli Vihtavuoressa sijaitseva katalyyttitehdas, joka on siis osa Kemira-konsernia, erillinen yhtiö. Näissä järjestelyissä ei ole puhuttu tämän tehtaan asemasta ja tulevaisuudesta yhtään mitään. Toivon, että jos ministerillä on jotain, niin kuin varmasti on, mahdollista tämän asian ja tämän yhtiön osalta meille kertoa, toivottavaa olisi. Nimittäin katalyyttitehdashan valmistaa moottoriajoneuvojen katalysaattoreita ja on alansa johtavia valmistajia maailmassa. On kansallisesti äärettömän tärkeätä, että tehtaan tulevaisuus ja kehittäminen pystytään turvaamaan.

Valtionyhtiöpolitiikasta tässä yhteydessä tietenkin on hyvä puhua paljonkin, niin kuin tässä salissa on tavattoman paljon puhuttu. Vaikka itse olen suhtautunut aika kriittisesti siihen, että joissakin tapauksissa aivan tarpeettomasti on valtionyhtiöiden omistuspohjaa laajennettu ja menty liian pitkälle yksityistämiseen suuntaan, on kuitenkin aivan rehellisesti sanottava, että eivät kaikki operaatiot metsään ole menneet. On niistä jotakin positiivistakin sanottavaa.

Muistan hyvin, kun Seppo Kääriäinen oli kauppa- ja teollisuusministeri Ahon hallituksen aikaan, kun hallitus silloin toi ehdotuksen eduskunnalle Valmetin sataprosenttisesta yksityistämisestä. Me kovasti sitä vastustimme, mutta eduskunnan enemmistö vei silloin hallituksen esityksen läpi. Kun hallitus vaihtui ja Lipposen ykköshallitus astui remmiin, kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki sitoutui siihen, että noin 10 prosenttia valtion omistusosuutta Valmetiin jää. Tällä hetkellä Valmet on fuusioitu ja osa Metso-konsernia. Yhtiön omistuspohja on muuttunut sillä tavalla, että itse asiassa taitaa amerikkalaista omistusta olla siinä yhtiössä enemmistö. Mitä se on merkinnyt työpaikkojen turvaamisen osalta ja yhtiön kehittymisen osalta? Jäljet eivät hirvittävästi pelota.

Toisena positiivisena esimerkkinä otan Stora Enson. Olen ihan varma siitä, että jos niitä yritysjärjestelyjä ei olisi tehty, Stora Enso ei olisi niin vahva maailmanlaajuinen toimija kuin on tänä päivänä. On myös negatiivisia tapauksia. Itse asiassa toimialoittain ja yhtiöittäin näitä asioita pitää tarkastella.

Puhemies! Tähän asiaan täytyy nyt vakavasti paneutua ja repiä kaikki mahdollinen tieto irti, mitä vain suinkin saa, ennen kuin lopullisia päätöksiä tehdään.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Rouva puhemies! Ministeri Mönkäre sanoi, että hänelle ei kuulu eikä häneen vaikuta se, että Kemiran saava Industri Kapital on veroparatiisiyhtiö. Minuun tällaiset asiat vaikuttavat, sillä uusien omistajien toimintalinja ja moraali vaikuttavat varmasti siihen, miten Kemiran työntekijöiden jatkossa käy.

Eniten minuun tulee vaikuttamaan se, miten käy suomalaisen lannoiteteollisuuden. Tältä osin odotan toimia. Minuun eivät tule tehoamaan yleiset lausumat. Se, mitä kauppa- ja teollisuusministeriö tämän esityksen käsittelyn aikana ja sen yhteydessä tekee, tulee vaikuttamaan siihen, mikä kanta tähän esitykseen tulee.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä puheissa on kuulunut sellainen kaiku, muun muassa ed. Laitinen totesi, että jotkin yhtiöt ovat täydellisesti amerikkalaisten omistuksessa. Nokian Paperi muun muassa on sellainen. Vaikka on luultu, että se on suomalaisten, se on sataprosenttisesti amerikkalaisten omistuksessa oleva yhtiö.

On hyvä kysyä, onko tässä käynyt sillä tavalla, että sieltä on tullut jotain uutta. Vaikka Nokian Paperi, onko sinne tullut jotakin uutta teknologiaa tai uutta osaamista? Vai onko käynyt sillä tavalla, että suomalainen osaaminen on mennyt ulkolaisten käsiin? Se tuottaa niille tulosta ja rahaa ja suomalaiset tekevät työn ja suomalaisia raaka-aineita jalostetaan. Se on vähän kuin kehitysmaapolitiikka siinä mielessä. Vaikka koko kehittäminen on ollut suomalaisten aivojen työtä silläkin, paperipuolella.

Tässä on toisesta kehittämisen alasta kyse. Tässäkin on hyvä kysyä, mitä sijoitusyhtiö ostaa, mitä se haluaa? Minun visioni on sen tyyppinen, että ed. Kallin ajatus siinä voi toteutua ihan luonnostaan. Se viisivuotiskausi, jonka yhtiö tekee järjestelyjä — voi olla, että Suomen valtiolla on mahdollisuus ostaa tämä lannoitetuotanto. Jos se ei kuulu yhtiön ydinosaamisalueeseen, kaikki oksathan karsitaan näissä systeemeissä. Se joko tapahtuu sillä tavalla kuin ed. Laitinen kuvasi, että se jatkuu IK-yhtiön jonakin tyttärenä, tai se on myynnissä.

Uskon, että sijoitusyhtiö aina myy, jos saa hyvän hinnan. Siinä mielessä voi olla, että ne 600 miljoonaa, mitä nyt saadaan — riittääkö se ostohintaan? Sen takia suorin tie ensinnäkin, jos tässä näin tulee tapahtumaan, että eduskunta tällaisen esityksen hyväksyy, se pitäisi jo etukäteen järjestää sillä tavalla, ettei turhaan tehdä kiertolenkkiä, vaan Kemira Agron tuotanto siirtyisi suoraan ja siitä tehtäisiin sataprosenttisesti valtion omistama, tai enemmistö ainakin olisi valtiolla. Nimittäin ei sen välttämättä tarvitse olla 100-prosenttisesti, aina enemmistö päättää, 50,1 riittää siihen. Se on se, joka sanoo, mitä tehdään. Niin tulee tapahtumaan tässäkin. Joskus kun, anteeksi vain ministeri, kun kuuntelen puheita, enemmän teidän puheisiinne sisältyy sellaisia hyväuskoisia ajatuksia siitä, mitä voisi tapahtua, ei sitä, miten isäntä käyttää ääntään.

Olen nimittäin niin pitkään itse teollisuudessa nähnyt, kun sekin työpaikka, missä itse olin yli 20 vuotta, myytiin neljään tai viiteen kertaan, myytiin kaikkine karvoineen ja nahkoineen. Aina joka saumassa pikkuisen saneerattiin porukkaa ja sitten ne välillä pilkottiin, jotta kukaan ei päässyt jäljittämään, ei verottajakaan oikein tiennyt, kuka miten paljon omistaa ja minkä tyyppisiä järjestelyjä siellä tapahtui. Siellä muun muassa suheeraa nyt Industri Kapital ja toinen tehdas taitaa olla jopa Dynean liimatehdas. Kyllä, totta kai, ne tekevät tulosta ja pitää tehdä, bisnes on bisnestä, se on kovaa liiketoimintaa. Mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että meidän tässä tilanteessa, josta alussa aloitin, kumpaa tässä myydään, onko tässä sijoitusrahasto ostamassa semmoista suomalaista osaamista, semmoista, mitä se näkee vahvuudeksi itselleen, vai onko tähän tulossa sieltä sijoitusrahaston kautta jotakin uutta sellaista, mikä on parempaa, joka antaa suomalaisille jotakin uuden tyyppistä pärjäämisen mahdollisuutta?

On kuultu tässä monien ystävien puheenvuoroja, jotka ovat tutkineet enemmän asioita ja todenneet, että joka tapauksessa näissä toisissa yhtiöissä, mitkä tähän kimppaan tulevat, on huomattavasti huonommat omavaraisuusasteet. Kemira on vahva omavaraisuusasteeltaan, se yhtiö on tehnyt hyvää tuotantoa, hyvää tulosta ja se on ollut hyvin johdettu. Ei hallintoneuvoston puheenjohtajankaan tarvitse yhtään päätä painaa siitä, kyllä se varmaan osaltaan sieltä on se tulos tullut myös tai ainakin on hyvää päältä katsontaa ollut, vaikka niin hirveän paljon ei ole pystynyt vaikuttamaankaan. Sitä on vaikea aina mitata. Omat epäilykseni ovat siihen suuntaan, niin kuin monilla muilla tässä salissa, jotka ovat pitäneet tätä vähän arveluttavana.

Sitten moraalikysymys tässä. Kyllähän kuitenkin monissa asioissa, kun tehdään kauppaa, myydään vaikka aseita johonkin, niin emme me pääse aina pakoon siten, jos sanotaan, että me myymme vain metsästysaseita, jos joku maa on boikotissa. Tämä on vähän huono vertaus. Mutta sinällään, jos Pohjoismaat pitävät kuitenkin moraalikysymyksenä, semmoisena korkeana arvona hyvinvointimalleja, hyvinvointiyhteiskuntia, joissa verot maksetaan ja kaikki osallistuvat yhteisesti semmoisen sosiaalisen yhteisvastuun ylläpitämiseen, niin silloin kyllä se moraali tarkoittaa sitä, jotta silloin ei tietoisesti kyllä valtion toimin pidä lähteä tukemaan semmoisia yhtiöitä, toimijoita, jotka käyttäytyvät toisin. Ainakin minä koen sen niin päin.

Eri asia ovat sitten semmoiset yhtiöt, joissa meillä ei ole sananvaltaa. Silloin me emme voi muuta kuin yleisönosastolla kirjoittaa tai osoittaa paheksuntaa, jotta ei niin pitäisi menetellä. Mutta tämän tyyppisissä asioissa, joissa meillä on sananvalta, me itse olemme osaltaan hyväksymässä, jokainen meistä kansanedustajista hyväksymässä sen ajatuksen, jotta tämä on hyväksyttävä asia ja jokainen voi niin tehdä ja pitääkin tehdä, pääasia, kun että tulee vain rahaa nopeasti. Mutta sitä koko juttua ei kyllä katsota, miten se vaikuttaa ajatuksellisesti, miten se vaikuttaa mielikuviin ja mielipiteisiin.

Ihan lopuksi voisi todeta, jotta kyllä tässäkin tilanteessa toisella puolen sijoitusrahastoissa, näissä toisissa yhtiöissä, on taitavia liikemaailman kettuja, jotka osaavat haistaa asiat, osaavat haistaa bisneksen. Kyllä minulla on kuitenkin sellainen mielikuva, jotta jos ministeriöissä virkamiehet olisivat olleet oikein taitavia kettuja, he eivät olisi siellä, vaan he olisivat liike-elämässä. Siksi he ovat siellä, kun he ovat tulleet koulutuksen kautta, eivätkä ole ilmeisesti saaneet yksityiseltä sektorilta kovapalkkaista työtä ja he ovat sitten ministeriöissä. Tämä on aika kovasti sanottu, mutta sellainen mielikuva minulla tässä on, kun olen kuullut sanontoja siitä, jotta valtionhallinnossa on niin huonot palkat, että hyvät ihmiset eivät hakeudu sinne. Tästä on tullut ihan virallinen väittämä, ja siitä olen vetänyt johtopäätöksen, joka voi olla aika yksiniittinen, mutta näin maalaispoikana voi näin olettaa.

Sen takia minä vetoan teihin, ystävät, jotta ei anneta vetää itseämme huulesta eikä olla hyväuskoisia hölmöjä. Minä odotan sitä tilannetta, miten valiokuntakäsittelyssä käyvät asiantuntijakuulemiset. Yhä edelleen pidätän oikeuden kyllä määrittää kantani, jos tämä hanke vaikka saataisiin kokonaan raukeamaan.

Pekka Vilkuna  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on ministerin taholta monta kertaa vedottu siihen faktaan, että keväällä eduskunta antoi valtuudet myydä Kemiran valtionosuus jopa 15 prosenttiin asti. Minä kyllä ymmärsin, että me annoimme valtiolle luvan myydä suomalaisen yhtiön osakkeita, niin että niitä jää suomalaisesta yhtiöstä vielä se 15 prosenttia.

Samalla kuitenkin ministeri on monta kertaa sanonut, että nyt tämän kaupan jälkeen jää 34 prosenttia valtiolle. Mutta ei jää Kemiraa eikä suomalaista yhtiötä. Kemira menee nolliin, sitä ei enää ole tämän kaupan jälkeen. Ei minun tietääkseni eduskunta ole antanut valtuuksia myydä Kemiraa nollille, suomalaista yhtiötä pois edes sillä valtuudella, että sillä saataisiin ulkolaisesta yhtiöstä 34 prosenttia. Minusta nämä ovat kaksi eri asiaa. Meillä ei ole sen jälkeen enää suomalaista kemianteollisuutta valtion hallussa.

Sitten ed. E. Lahtela mainitsi, että voihan se olla niinkin, että valtio ostaa takaisin Kemiran, jos se ei ole tämän uuden yhtiön ydintoimiala. Haluaisinpa nähdä sen päivän, että tämä hallitus on aktiivisesti ostamassa teollisuutta. Koska hallituksen politiikka on yksityistämässä valtion omaisuutta niin paljon kuin kerkiää, niin tuskin koskaan ostavat. Sitten taas Kemiran lannoitepuolen arvohan on tänä päivänä niin korkea, että sitä ei kukaan muu pysty ostamaan kuin valtio. Jos sen annetaan mennä, se on sitten mennyttä. Missään tapauksessa en jaksa uskoa, että maailmanlaajuisilla markkinoilla pelaavaa sijoitusyhtiötä kiinnostaisi yhden promillen osuus maailman elintarviketuotannosta. Karkeasti laskettuna suomalainen maataloustuotanto on noin 1 promille maailman ruokatuotannosta. Se on hyvin pieni siivu silloin, kun ruvetaan puhumaan sijoittajan saamasta tulosta, osakkeen hinnannousun ajan osinkona jaettavasta tulosta. Mutta meille tämä 1 promille maailman laajuisesta tuotannosta on täysi sata. Se on meidän elämän ja kuoleman kysymyksemme, jokapäiväinen leipämme. Mielestäni tähän liittyy hyvin vankasti myös turvallisuuspolitiikka, kriisiajan varmuus ja muut tämmöiset tekijät, jotka käsittääkseni vaarantuvat hyvin olennaisella tavalla tämmöisessä prosessissa, mitä nyt ollaan tekemässä.

Reijo  Kallio  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Viime keväänä kävimme eduskunnassa laajaa keskustelua valtion omistajapolitiikasta, kun meillä oli käsittelyssä laaja seitsemää valtionyhtiötä koskeva paketti, ja yksi näistä yhtiöistä oli tuolloin todellakin Kemira. Kemiran osaltahan valtioneuvostolla on nyt valtuudet toteuttaa toimenpiteitä, joiden seurauksena valtion omistusosuus ja osuus äänistä voi Kemirassa laskea alle yhden kolmasosan mutta ei alle 15 prosentin.

Nyt meillä on kuitenkin käsittelyssä toimialajärjestely, jolla pyritään luomaan maailmanmarkkinoilla toimiva erikoiskemian yritys. Sinänsä pidän oikeana ja järkevänä, että myös valtionyhtiöt osallistuvat markkinoilla meneillään olevaan rakennekehitykseen. Näin yritykset kykenevät varmistamaan toimintaedellytyksensä yhä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Tärkeää onkin löytää sellaisia strategisia yhteistyökumppaneita, jotka tuovat mukanaan uutta osaamista, markkinakanavia tai muuta lisäarvoa.

Mielestäni nyt käsittelyssä olevassa rakennejärjestelyssä ovat reunaehdot ainakin kohtuullisen hyvin täyttymässä. Tavoitteena on Kemiran kasvualojen edelleenkehittäminen ja laajentaminen suuremman konsernin osana. Tämän uuden konsernin liiketoiminnan painopistealueita ovat paperi-, sellu- ja vedenpuhdistuskemikaalit sekä hartsit ja pinnoitekemikaalit. Kemiran ja mukaan tulevan Dynean liiketoiminnat täydentävät toisiaan kohtuullisen hyvin. Rakennejärjestelyyn ei käsittääkseni myöskään liity sellaisia suunnitelmia, jotka edellyttäisivät henkilöstön vähentämistä.

Mitä tulee aiempiin toimialajärjestelyihin ja rakennejärjestelyihin, joissa valtionyhtiöt ovat olleet mukana, ne ovat mielestäni olleet varsin onnistuneita. Ne eivät ole johtaneet merkittävien tuotantolaitosten alasajoon, päinvastoin. Monien yhtiöiden kilpailukykyä on kyetty vahvistamaan ja uusia työpaikkoja luomaan. Tämä on varmaankin myös nyt käsittelyssä olevan Kemiran rakennejärjestelyn tavoite. Vaikka näen tässä järjestelyssä suuria mahdollisuuksia, on myös asioita, jotka askarruttavat.

Ensinnäkin täällä tänään paljon puhutusta teemasta. On tietysti kysyttävä, mikä on Kemiran lannoiteteollisuuden kohtalo tulevaisuudessa. Kuten täällä on tänään todettu, Kemira Agro ei kuulu uuden mahdollisesti perustettavan yhtiön ydinliiketoimintoihin, mutta samaan hengenvetoon on tietysti myös todettava se, että eipä lannoiteteollisuus kuulu Kemirankaan ydintoimintoihin.

Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on esitetty ajatuksia, että valtion johdolla koottaisiin uusi suomalainen lannoite- ja rehuyhtiö. Äkkiseltään hyvältä kuulostava esitys saattaa olla kuitenkin vaikeasti toteutettavissa käytännössä. Meidän kannattaa kuitenkin kantaa huolta kotimaisen lannoitetuotannon tulevaisuudesta. Meidän kannattaa ottaa tässä asiassa ed. Kallin aiemmin peräänkuuluttamaa poliittista vastuuta. Me tarvitsemme Suomessa sellaisia lannoitteita, jotka soveltuvat pohjoisen maatalouden tarpeisiin. Tämä osaaminen on oleellinen osa elintarvikeketjumme menestystä.

Haluan kuitenkin todeta sen, että ei nyt suunniteltu ratkaisu välttämättä muuta Agron asemaa. Kemira on tietääkseni yrittänyt jo aiemmin lannoiteliiketoiminnan suhteen erilaisia rakennejärjestelyratkaisuja niissä kuitenkaan onnistumatta. Voidaankin kysyä, voisivatko uuden yhtiön puitteissa Agron liiketoiminnan toimialajärjestelyt onnistua paremmin. Ehkä tässä tarvitaan vain luovaa valtionyhtiöpolitiikkaa. Joka tapauksessa valtiolla on merkittävänä omistajana uudessakin yhtiössä mahdollisuus vaikuttaa Kemira Agron liiketoimintaa koskeviin ratkaisuihin siten, että kansalliset intressit otetaan huomioon.

Täällä on tänään myöskin käyty keskustelua Kemiran kumppaneiden taloudellisesta iskukyvystä. Erityisesti on kiinnitetty huomiota omavaraisuusasteisiin ja tuloskuntoon. Kemiran omavaraisuusaste on huomattavasti korkeampi kuin Sydsvenska Kemin ja Dynean. Myös sijoitetun pääoman tuotto on Kemiralla huomattavasti parempi. Onkin kysytty, ollaanko nyt yhdistämässä tuottava ja vakaa Kemira kahden velkaisen ja heikosti kannattavan yrityksen kanssa.

Mielestäni ministeri Mönkäre vastasi tähän asiaan selkeästi. Kyse on erilaisesta omistajapolitiikasta, ei välttämättä yritysten huonoudesta. Rakennejärjestelyjen osalta on tietysti oleellista, millainen kokonaisuus mahdollisesti perustettavasta uudesta konsernista syntyy, tuleeko uutta osaamista, uusia markkinakanavia, muita synergiaetuja, kuinka kilpailukykyinen konserni on pääliiketoiminta-aloilla.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on joka tapauksessa valtion kannalta erittäin merkittävä rakennejärjestely, ja tämä asia vaatiikin perusteellisen käsittelyn eduskunnassa.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On käyty hyvää keskustelua, ja on hyvä, että ministerikin on koko ajan paikalla, mikä ei keskusteluissa aina ole kovin tavallista.

Valtion todella pitää olla aktiivinen omistaja, ja on totta kai niin, että tarvitaan omistusjärjestely, yhtiöjärjestely aikana, jolloin talouselämä monella tavalla muuttuu. Mutta valtio voi olla myöskin aktiivinen ja luova sillä tavalla, että se voi perustaa uusiakin yhtiöitä, uusia järjestelyjä. Ei ole niin, ettei myöskin tätä voitaisi tehdä.

Minä olen ollut erittäin huolestunut myöskin lannoiteteollisuudesta, että Suomessa säilyisi laadukas, kehittyvä lannoitetuotanto myöskin tulevaisuudessa. Se on totta kai talous- ja työllisyyskysymys. Viittasin aikanaan siihen, mitä merkitsi muun muassa Rikkihappo Oy:n tulo Uuteenkaupunkiin. Se oli sitä parasta kekkoslaista aluepolitiikkaa, mitä valtionyhtiöpolitiikka siihen aikaan oli.

Totta kai tässä on myöskin puolustustarviketeollisuuden kannalta tietty yhteys, ja ennen kaikkea elintarviketalouden kannalta laadukas, kotimainen lannoitetuotanto on iso asia. Sen takia nyt toivoisi hallitukselta luovuutta, kun näitä ratkaisuja tehdään, ja nyt eduskunnalta, että eduskuntakäsittelyssä turvataan kumppani lannoitetuotannolle sillä tavalla, että se voi kehittyä. Jos ei muuta vahvaa kumppania löydy, olkoon se sitten valtio itse.

Timo  Kalli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Elo aiemmassa keskustelussa heitti oikeastaan kysymyksen, onko Kemirassa hallintoneuvoston puheenjohtaja osallistunut hallitustyöskentelyyn. Koska tämä kysymys on hyvin merkittävä signaali markkinoille pörssiyhtiössä, haluan todeta, että tämä asia on aikanaan Kemirassa harkittu ja todettu, että kun hallintoneuvosto on valvova elin, sen puheenjohtaja ei osallistu hallitustyöskentelyyn. Tässä asiassa olen erittäin tarkka ja haluan kirjata eduskunnan pöytäkirjoihin, että Kemirassa hallintoneuvoston puheenjohtaja ei ole osallistunut hallitustyöskentelyyn.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän on kaksi toisistaan selvästi erillään olevaa asiakokonaisuutta yhden otsikon alla. Toinen on yleinen valtionyhtiöpolitiikka, mitä näille yhtiöille tehdään, ja toinen on sitten Kemiran lannoiteteollisuuteen liittyvät erityisnäkökohdat.

Ed. Kallio käytti sinänsä hyvin loogisen puheenvuoron, mutta asetan kuitenkin kyseenalaiseksi erään lähestymistavan mielestäni olennaisen kohdan. Jos asetetaan itseisarvoksi konsernimenestys, siis itseisarvoksi ja hyötytavoitteiseksi arvoksi samalla mutta erikoisesti itseisarvoiseksi arvoksi, ed. Kallio on varmasti oikeassa tässä yleisessä osassa. Näin varmasti tänä aikana hyvin monella toimintalohkolla tehdään.

Toinen asia on se, mikä on suomalainen intressi, mitä tällaisten ylikansallisten konsernirakenteitten aikaansaaminen Suomen kannalta merkitsee, kun on kysymys suomalaisesta kapitaalista? Tähän sopii oikein hyvin tämä Industri Kapital, joka nyt on ryöväämässä tämän kansallisomaisuuden. Silloin me edustajat ilmiselvästi tämän keskustelun perusteella jakaudumme kahteen ryhmään, niihin, joiden mielestä itseisarvo on Suomi, suomalainen työ, suomalainen menestys, ja toinen ryhmä koostuu kansanedustajista, jotka arvostavat itseisarvoisesti konsernia sellaisenaan.

Mitä taas tulee konsernipolitiikkaan, jos ajatellaan suomalaisuutta korostavaa porukkaa, tässä nyt sitten nautiskellaan omista hedelmistä. Kemirahan on ollut ulkomailla ostamassa yksiköitä, jotka se on sitten lakkauttanut sen takia, että se on kuulunut tähän valtionyhtiöpolitiikkaan. Muun muassa Ruotsissa kai näin tapahtui. Ainakin aikoinaan Göteborgin tienoilla mieltä osoitettiin valtavasti Kemiraa vastaan. Siis toisin sanoen tässä on aivan selvästi toisistaan täysin poikkeavista näkökohdista kysymys. Silloin se on arvottamiskysymys. Minä lukeudun tähän suomalaisen näkökulman painottajiin ja valitsen arvoni sen mukaisesti.

Sitten lannoiteteollisuuteen. Vihreän yhteiskuntanäkemyksen perusteella ihannetilanne tietysti olisi, että meillä oltaisiin luomutuotannossa ja keinolannoitteita ei tarvitsisi käyttää ollenkaan. Mutta se tavoitetila on erittäin kaukana, hyvin kaukana, mikä tarkoittaa sitä, että käytännössä tarvitaan keinolannoitteita. Siinä on valittavana täsmälleen kaksi rakenteellista vaihtoehtoa. Toinen on, että lannoitteissa on raskasmetallikadmiumia, toinen on, että sitä ei ole.

Jos ajatellaan, millä tavalla harjoitettiin EU:hun lähestymispolitiikkaa vuonna 1994, maa- ja metsätalousvaliokunta asetti ehdottomaksi poikkeamapyrkimystavoitteeksi sen, että Suomi säilyttää kadmiumvapaan lannoitteen laatukriteeripoikkeamana EU:n yleisestä kilpailupolitiikasta — ja sai sen. Nyt juuri, kun tämä erittäin arvokas tavoitekausi on siirtymäkauden osalta umpeutumassa, tietysti, kun siinä ei ilmeisesti ole neuvotteluissa EU:n komission kanssa onnistuttu, nyt pelataan Kemiran lannoiteteollisuus pois ja sillä tavalla voidaan ristiä kädet, että voi, kun ei voi mitään enää, kun päätösvalta on mennyt meiltä pois ja markkinoilta jokainen ostaa sitä lannoitetta, mitä saa, ja sillä siisti.

Totean, arvoisa puhemies, että pitkällä aikavälillä Euroopassa ja Euroopan unionissa meillä tullaan ottamaan miljoonia hehtaareja pois viljelyksestä sen takia, että ne ovat kadmiumakkuja. Tämä johtuu taas siitä, että on käytetty eloperäistä malmia Luoteis-Afrikasta, josta kadmiumia ei ole poistettu sen takia, että se olisi ollut arvokasta toimeliaisuutta, elikkä on siirretty se kadmium Luoteis-Afrikasta peltoihin ja sillä tavalla pitkällä aikavälillä pilataan ne viljelysmaana. Nyt Suomi on menossa siihen kelkkaan mukaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys suostumuksen antamiseksi toimenpiteille, joiden seurauksena voidaan luopua valtion omistuksesta Kemira Oyj:ssä, on aivan oikeutetusti synnyttänyt kriittisen, pitkään jatkuneen ja vilkkaan keskustelun. Se, että valtionyhtiöistä on ollut trendinä viime vuosina vähentää valtion omistusosuutta tai luopua siitä, on mielestäni monessa suhteessa ongelmallinen asia. Olen tältä paikalta aiemminkin maininnut ansiokkaasta televisio-ohjelmasta, jossa kauppatieteen tohtori Urmas muutama vuosi sitten ajatuksensa toi esille. Ohjelma ei tietysti ollut hänen tekemänsä, mutta hän oli siinä asiantuntijana. Hän hyvin voimakkaasti kyseli valtionyhtiöitten yksityistämisen kohdalla, olemmeko tuhlaamassa UKK:n perinnön.

Valtionyhtiöillä on ollut — ja väitän, että myös on — oma tärkeä ja keskeinen tehtävänsä. Sen takia niistä luopumisen tulisi olla varsin harkittu ja varsin suurella yksimielisyydellä tehty ratkaisu. Tässä tapauksessa, kun on kysymys Kemira Oyj:stä, tämä koskettaa meidän maatalouttamme suoranaisesti. Aivan kuten ed. Pulliainen edellä mainitsi, me tarvitsemme myös kemiallisia lannoitteita. Niin hyvä ja hieno asia kuin luomuviljely on, se ei ainakaan nykyisellään maan ravintohuoltoa ajatellen voi muodostua päätuotantosuunnaksi, vaikka tänään olemme saaneet täällä eduskunnassa maistaakin erinomaisen hyviä luomutuotteita. Me tarvitsemme kemiallista lannoitusta.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen maatalous hyvin paljon kemiallistui. Siinä tietysti tulivat omat ongelmansakin, hivenaineet vähenivät, mutta meillä oli menneinä vuosikymmeninä mielestäni erinomaisen hyvä kotimainen lannoiteteollisuus ja se pystyi tuottamaan hyvin laajat, spesifit valikoimat erilaisia lannoitteita eri maalajeille ja eri kasvilajeille, joita käyttämällä viljelijät pystyivät sitten viljavuustutkimuksia hyödyntäen pääsemään tehokkaisiin tuloksiin. Samoin meillä kehitettiin suomalaiseen maaperään soveltuvia hivenlannoitteita. Näin ollen luonnon ryöstöviljelystä ei ollut missään tapauksessa kysymys vaan sellaisesta viljelyksestä, joka tuotti hyvän sadon, niin että joskus aivan ylituotannostakin vaikerrettiin samaan aikaan, kun maailmassa nähtiin nälkää. Suomalainen lannoitekemian tuotanto, jossa ennen muuta Kemira on kantanut vastuun, aikoinaan Rikkihappo Oy ja Typpi Oy ja mitä edeltäjiä siinä on ollutkaan, on toiminut hyvin.

Ed. Vilkuna viittasi myös huoltovarmuuteen. Se on mielestäni hyvin tärkeä asia lannoitteitten osalta. Meillä ei ole varaa mennä siihen, että ulkomailla päätettäisiin, mitä lannoitteita täällä tuotettaisiin tai minkä verran. Meillä tulee olla suomalaisen osaamisen käsissä lannoitetuotanto kaikkina aikoina, mutta erityisesti kriisiaikoina tämän merkitys korostuu, jolloin saattaisi olla sadon tarviskin suurempi. Jos ulkomailta muutoinkin tuonti vaikeutuisi, nimenomaan tällaisen raskaan tavaran kuljetus, mitä lannoitteet ovat, olisi ulkomailta erityisen ongelmallista.

Arvoisa rouva puhemies! Korostan kotimaisen maatalouden ja elinkeinoelämän tarpeita. Tämän vuoksi näen, että tulee suhtautua hyvin kriittisesti Kemira Oyj:n valtionomistuksesta luopumiseen. Edelleen korostan suomalaista osaamista ja työpaikkojen säilymistä. Nämä kaikki ovat merkittäviä asioita, joista meidän on tunnettava vastuumme.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kemiran työntekijät ovat syystäkin olleet erityisen huolestuneita työpaikkojensa puolesta. Itse tulen Varsinais-Suomesta, missä on Uudenkaupungin tehdas. Siellä juuri työntekijät, jotka lannoitteitten kanssa työskentelevät, ovat tosi huolestuneita. He ovat lähestyneet minuakin viestillä, jossa he toteavat, että Kemiran päätösvallan myynti ruotsalais-jerseyläiselle pääomasijoitusyhtiö Industri Kapitalille nimenomaan on huolestuttavaa, koska heidän mielestään pääomasijoitusyhtiön tavoitteet ovat varmasti toisenlaiset kuin tuotantoyhtiöillä.

Siten heidän on hyvin vaikea uskoa kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen lupausta, ettei kauppa tule aiheuttamaan työpaikkojen menetyksiä eikä tehtaiden sulkemisia. Samana päivänä, kun ministerin lupaus annettiin, Industri Kapital ilmoitti, ettei Kemira Agro kuulu yhtiön ydinliiketoimintaan, vaan se tullaan tavalla tai toisella muuttamaan rahaksi. Voikin kysyä, miten näissä oloissa ministerin lupaus tullaan toteuttamaan.

Miten kriisitilanteessa Suomen elintarvike- ja puolustustarvikehuolto tullaan toteuttamaan, ellei meillä ole näiden alojen perustuotantoa? Myöskään ei voi olla ihmettelemättä sitä, miten ministeri käy kauppaa yhtiön kanssa, jonka toimesta Kemirankin kaupan rahoitus hoidetaan Jerseylle rekisteröidyn rahaston kautta. Jersey on tunnettu harvinaisen kevyestä verotuksestaan ja harmaan talouden rahojen sijoituspaikkana. Työntekijät ihmettelevät, että tällaisia sijoitusyhtiöitä Suomen valtio suosii.

Ennen kaikkea työntekijät Uudessakaupungissa, Siilinjärvellä ja Harjavallassa odottavat eduskunnalta hyvin jämäkkää toimintaa tässä yhteydessä, ja näin valiokunta onkin hyvin paljon haltijana selvittäessään näitä kysymyksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Kotimaisen lannoiteteollisuuden toimintavarmuus ja sen turvaaminen ja turvattu logistiikka, kuljetukset, ovat viljelijöitten elinehto, ja heidän täytyy voida pitkällä tähtäimellä luottaa tämän alan toimivuuteen ja myöskin hintatasoon. Kotimainen lannoiteteollisuus on myöskin tämän elinkeinohaaran hyvin keskeisiä elementtejä. Varsinais-Suomessa todellakin ollaan huolestuneita Uudenkaupungin tehtaan toiminnasta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Totean, että eduskunta on kolme tuntia keskustellut juuri näistä kysymyksistä, joita ed. Hyssälä esitti. Olen parhaan kykyni mukaan pyrkinyt vastaamaan, ja olemme käyneet täällä hyvää ja asiallista keskustelua, joten en katso aiheelliseksi aloittaa keskustelua alusta. Eduskunnan pöytäkirjoista näkyy, millä tavalla näihin asioihin on vastattu, ja erityisesti tietenkin sitten eduskuntakäsittelyn aikana näitä asioita voidaan vielä valottaa lisää.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pidän myönteisenä asiana, että ministeri Mönkäre on jaksanut seurata ja ottaa opiksi ja toivon mukaan myöskin soveltaa täällä jaettuja edullisia oppeja, mitä asiaan liittyy ja tulee.

Yhtä asiaa vielä kertaisin tässä asiassa. Suomalainen lannoiteteollisuus, mitä Kemira on toteuttanut, on sellaista lannoiteteollisuutta, jolla suomalaisen maatalouden ja elintarvikeketjun kilpailukykyisyyttä nimenomaan tehdään. Jos se menetetään, vastaavaa ei lähimarkkinoilta löydy, mikä laadullisesti ja hinnallisesti pystyisi kilpailemaan tässä asiassa. Siitä on selkeästi kokemusta. Suomeen on pyrkinyt yksi sun toinen lannoitetoimittaja. Heidän tavaransa ei laadullisesti täytä mittaa, eikä suomalainen viljelijä eikä suomalainen kuluttaja voi luottaa siihen tasalaatuisuuteen ja varmuuteen, mikä suomalaisen teollisuuden tuottamana on ollut olemassa.

Rouva puhemies! Toivon, että tämä kolmen tunnin keskustelu on myöskin tuottamassa jotain hedelmää niin, että ymmärretään se, mikä on kotimaisuuden ja kotimaisen valtionyhtiön teollisuuden merkitys myöskin näitä asioita kehitettäessä ja saatettaessa parempaan ratkaisuun. Pelkkä raha ja järjestelyt eivät voi tässä asiassa olla ratkaisevia tekijöitä.