Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi vammaistukilain 2 ja 8 §:n sekä kansaneläkelain muuttamisesta on kauan odotettu ja todella tarpeellinen. Asiasta on tässä talossa vuosien varrella tehty useita lakialoitteita ja erilaisia kysymyksiä, jotka eivät ole tuottaneet konkreettista tulosta keliaakikkojen sosiaaliturva-asiassa.

Noin kaksi vuotta sitten tein tästä asiasta aloitteen, joka ilokseni oli myös saman sisältöinen kuin käsillä oleva hallituksen esitys. Valiokunta on tehnyt erittäin merkittävää työtä tämän asian eteenpäinviemiseksi, ja viimeinen rutistus käytiin vielä ministerin toimesta budjettiriihessä. Vuosia sitten aloitettu työ, tai voi sanoa vuosikymmen sitten aloitettu työ on mennyt nyt ison harppauksen eteenpäin.

Keliakia on uusimpia kansantautejamme. Keliakian tuntemus on vielä suhteellisen heikko, mutta tietous kansan keskuudessa kasvaa koko ajan, ja tutkimustyötä sekä kehittämistyötä tehdään taudin syistä ja sen hoidosta koko ajan esimerkiksi Tampereen ja Turun yliopistoissa. Suomessa on diagnosoituja keliaakikkoja noin 14 000. Keliakiaa esiintyy sekä suolisto- että ihosairautena. Tyypillistä yleensä on se, että hyvin monilla keliaakikoista on molemmat, sekä iho- että suolistokeliakia. Keliakian ainut hoitokeino on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokavaliosta on poistettu vehnä, ruis sekä ohra. Hyvin useilla keliaakikoilla on tilanne vielä se, että heidän ruoka-aineistaan on poistettu edellä mainittujen ruoka-aineitten tärkkelykset tai viljojen tärkkelykset myös. Tämä taas tuo ruokavalioon sekä ruoan valmistukseen ja ruoan saatavuuteen uusia kysymyksiä.

Gluteenittomia ruoka-aineita on nykyisin jo aika lailla hyvin saatavilla kautta koko Suomenmaan. Kuitenkin ruoan kallis hinta vaikuttaa sen, että esimerkiksi haja-asutusalueilla pienissä kyläkaupoissa tarjonta ei ole niin laaja-alaista kuin suurissa kaupungeissa ja marketeissa. Ruoan kallis hinta vaikuttaa myös siihen, että pienituloisten on vaikea ostaa monta kertaa kalliimpia ruoka-aineita kuin normaalia ruokavaliota noudattavien. Onkin todettu, että esimerkiksi opiskelevat nuoret, aikuiset tai keski-ikäiset miehet ja eläkeläiset, pieneläkeläiset, joutuvat monta kertaa pohtimaan ruokavalion kanssa monia kysymyksiä, ja välttämättä ruokavalion noudattaminen ei aina onnistu.

Hoitamaton ja huonosti hoidettu keliakia aiheuttaa hyvin monenlaisia ja vaikeita sairauksia. Kalliit tutkimukset, eripituiset sairauslomat ja huonosti voivat ihmiset eivät myöskään ole kansanterveydellisesti hyvä asia. Tämän lakiesityksen tänne tulo ja toivottavasti hyvään lopputulokseen pääseminen on monella tavalla todella hyvä tämän asian eteenpäin viemiseksi, samoin se, että keliaakikkojen asiat pyritään tältä osin myös korjaamaan.

Kuten alussa myös totesin, tämä lakiesitys on erittäin hyvä ja odotettu. Korvauksen määrästä on etukäteen ollut hyvin monenlaisia markkamääriä tiedossa. On puhuttu parista sadasta markasta, satasesta ja nyt esityksenä olevasta 125 markasta. Taustalla on käytetty hyvin monenlaisia kustannuslaskelmia ja perusteluja. Nyt viimeisten todellisten laskelmien mukaan keliaakikon ruokavalio on keskimäärin noin 350 markkaa kalliimpaa kuukaudessa verrattuna normaalia ruokavaliota nauttivan kustannuksiin. Mikäli tämä hallituksen esitys ja sen mukainen laskutapa olisi suoritettu pohjana tuo 350 markkaa, olisi korvauksen suuruus hieman nyt esitettyä isompi.

Hallitus esittää kuitenkin 125:tä markkaa kuukaudessa, joka on pieni summa, mutta kuitenkin se on parempi kuin ei mitään. Toivon, että siitä, että sitä ei ole indeksiin sidottu, valiokunnassa myöskin keskustellaan. Se, millä perusteella kullekin keliaakikolle 125 markkaa sitten tulevaisuudessa maksetaan, on jo sitten toinen juttu. Nimittäin vaikka totesin hallituksen esityksen olevan hyvän, sisältää se muutamia sellaisia kohtia, jotka tarvitsevat muutoksen valiokuntatyöskentelyssä, jottei kävisi niin, että lakiesitys jättää osan keliaakikoista ulkopuolelle.

Lakiesityksen yleisperusteluissa todetaan sekä suolistokeliakian että ihokeliakian diagnosoinnista, molemmista asioista. Tauti todetaan joko ohutsuolen koepalasta tai ihokeliakiassa ihon pinnasta otetusta koepalasta. Kuitenkin sitten molemmissa lakiteksteissä todetaan maksun edellytykseksi vain suolistosairauden takia maksettava korvaus. Toivoisin, että valiokunnassa tämä asia selkeytetään ja lopullinen laki on sellainen, ettei siinä ole enää tulkinnanvaraa. Käsitykseni mukaan tässä esityksessä on se vaara, että lain toteutuessa näin joku tulkitsee sitä niin, että ihokeliakiapotilas ei ole oikeutettu saamaan korvausta. Ymmärrän kuitenkin niin, että tämä ei ole lain laatijan tahto.

Olen myös ymmärtänyt, että keliaakikkojen sosiaaliturva-asia on asia, joka halutaan saada kuntoon. Eduskunnassa on käyty tämän asian tiimoilta keskusteluja, ja yhteinen tahto on, että saamme keliaakikkojen asian lopussaankin kuntoon sillä tavalla, että keliaakikot ovat oikeutettuja myös sosiaaliturvaan.

Niilo  Keränen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puheena oleva hallituksen esitys 149/2001 on pitkään odotettu ja vaadittu esitys siitä, että keliakiaa sairastavien ruokavaliokustannukset huomioitaisiin jollain tavalla niissä säädöksissä, joissa muutoinkin säädetään vammaiseduista. Hallituksen esitys on siinä mielessä tervetullut.

Hallitus esittää vammaistukilain 2 §:ään uutta 3 momenttia, jossa säädettäisiin keliakian vammaistukikorvaukseksi 21 euroa kuukaudessa. Markkoina se on noin 125 markkaa. Tämä on todellakin pieni summa, kuten äsken kuulimme. Mutta suunta on hyvä, enkä aio nyt ryhtyä esittämään suurempaa summaa.

Kuitenkin ihan vertailun vuoksi: Vammaistukilain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan pienin vammaistuki on henkilölle, jolle aiheutuu sairaudesta tai vammasta olennaista haittaa ja jatkuvia erityiskustannuksia, 300 markkaa kuukaudessa. Automaattisten indeksitarkistusten jälkeen tämä pienin vammaistukisumma on tänä vuonna 441 markkaa kuukaudessa. Vastaavasti hallitus esittää esityksessään keliakian perusteella muutosta myös eläkkeensaajan hoitotukeen, joka keliaakikolle olisi myös tuo sama 21 euroa. Kansaneläkelain mukaan eläkkeensaajan alin hoitotuki on tänä vuonna 295 markkaa kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Keliakian takia myönnettyä vammaistukea ja eläkkeensaajan hoitotukea ei ole nyt ehdotetussa laissa sidottu samoihin indeksitarkistuksiin kuin muut vammaishoitotuet on sidottu. Näin ollen on selvää, että keliaakikon vastaavat tuet tulevat vuosien kuluessa jäämään selvästi jälkeen muista hoitotuista ja joudumme taas täällä tappelemaan niiden suuruudesta jo muutaman vuoden kuluttua. Kun lisäksi tuet ovat keliaakikoille tasoltaan matalia, on kyseenalaista, mikä on tulevaisuudessa jo muutaman vuoden kuluttua tuen hyöty verrattuna niihin kustannuksiin, mitä asian käsittely kunkin keliaakikon kohdalla tulee yhteiskunnalle maksamaan.

Sinänsä tietysti asia on hyvään suuntaan menossa. Mielestäni olisi kuitenkin ollut selkeästi parempi systeemi, että keliakian olisi laissa todettu olevan sairaus, joka oikeuttaa suoraan alimpaan vammais- tai hoitotukeen, tai jos keliaakikolle ei olisi haluttu maksaa ihan niin paljon kuin muille vammaisille, olisi sitten luotu vammaistukilain 2 §:ään ja sen 1 momenttiin uusi 4 kohta, jossa tämä keliaakikon vammaistuki olisi säädetty. Vastaava muutos olisi pitänyt tehdä samalla tavalla myös kansaneläkelain 30 a §:ään. Edelleen keliaakikon vammaistuki olisi tullut sitoa indeksiin samalla tavalla kuin muutkin vammaishoitotuet. Toivonkin, että valiokunta ainakin tämän asian ottaa vakavasti käsittelyssään.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Nykykäytännön mukaan keliakiaa sairastavalle alle 16-vuotiaalle lapselle maksetaan hoitotukea keliakiasta aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Tämä on tärkeää, koska ruokavaliosta poikkeaminen kasvuvaiheessa vaikuttaa sairaudesta myöhemmin aiheutuviin seurauksiin. Näin on myös tunnustettu se, että erityisruokavalion noudattaminen aiheuttaa lisäkustannuksia keliakiaa sairastavalle vastaavalla tavalla kuin pitkäaikaissairauden hoito. Sen takia pidän hyvin tärkeänä sitä, että hallitus nyt esittää kaikille keliakiaa sairastaville korvausta gluteenittoman ruokavalion ylläpitämiseksi. Tämä on todellakin hyvin odotettu ja tärkeä lakiesitys, ja siitä kiitos hallitukselle. Vasta lopullisessa budjettiriihessä esitys meni läpi, ja se tulee voimaan ensi vuoden lokakuun alusta. 21 euron, noin 125 markan, suuruinen kuukausikorvaus suoritettaisiin vammaistuki- ja eläkkeensaajien hoitotukijärjestelmän kautta.

Lopuksi, puhemies, haluan myös todeta sen, että uusimman tiedonkin mukaan keliakia on aiemmin arvioitua yleisempi sairaus. Tällä hetkellä arvioidaan, että Suomessa sitä sairastaa noin 14 000 ihmistä. Gluteenittoman ruokavalion lisäkustannukset ovat arviolta 280—345 markkaa kuukaudessa, joten on kohtuullista, että näihin kustannuksiin saadaan nyt tukea.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vammaistukilaki on säädetty vuonna 1988. Silloin kun lakia säädettiin, ei arvattu, että lain tulkinta tulee olemaan sellainen, että keliakian ruokavaliokustannuksia ei hyväksytä vammaistukeen oikeuttavaksi kuluksi. Kyllähän nämä ylimääräiset kulut on tunnustettu, mutta siinä vaiheessa aika pian selvisi, että lakia tulkitaan niin, että keliakia ei aiheuta toimintakyvyn alenemista, minkä vuoksi ei vammaistukea eikä myöskään eläkkeensaajan hoitotukea keliaakikoille ole myönnetty. Tämä on Kelan sisäisillä ohjeilla sitten näin määritelty ja vakuutusoikeudessa tällainen tulkinta on hyväksytty.

Paljon on työtä tehty sen eteen, että tämä tulkinta olisi saatu muutetuksi, mutta ikävä kyllä näin ei tapahtunut. Tässä asiassa oltiin niin pitkällä, että olisiko se nyt ollut vuonna 1991, kun sosiaali- ja terveysministeriössä oli valmisteltu budjettia varten lainmuutos juuri näiden samaisten pykälien muuttamiseksi siten, että myöskin keliaakikot olisivat voineet vammaistuen ja hoitotuen saada. Mutta silloin tuli lama ja esitys jäi ministeriön pöydälle.

Onneksi meillä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli tieto siitä, että tämmöinen esitys oli tehty. Niinpä pyysin sitä esitystä sitten käyttöön, kun kerran valmis hallituksen esitys oli. Koska sillä ei muuta käyttöä ollut, niin eihän se mikään salaisuus ollut, miten nämä pykälät pitäisi kirjoittaa. Keräsin aloitteeseen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kaikkien valiokunnan jäsenten nimet; en nyt muista laittoiko aivan jokainen, mutta käytännössä voi sanoa, että valiokunnan kaikki jäsenet olivat valmiit allekirjoittamaan aloitteen. Siitä alkaen tätä asiaa olen ollut mukana ajamassa juuri niin, että vammaistuki- ja hoitotukilakiin tehdään muutoksia. Monenlaista muutakin mallia tähän on esitetty, mutta itse olen ollut alusta alkaen vakuuttunut siitä, että tämä on oikea tapa hoitaa tätä asiaa.

Voi sanoa, että on nyt tietysti ilon päivä, kun lopultakin tämä esitys on täällä hallituksen esityksenä käsittelyssä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta, kaikki ne kansanedustajat, jotka ovat sieltä 90-luvun alusta alkaen olleet sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseninä, ovat olleet mukana vaikuttamassa siihen, että tämä asia on nyt saatu tänne hallituksen esityksenä. Kun tämä eduskunta aloitti, niin vanhasta muistista tämä otettiin heti pöydälle. Ed. Kemppainen oli sillä välin, kun itse olin yhden kauden poissa, ottanut käyttöön sen hyvän lakialoitteen, ja kun tämän eduskunnan alkaessa tietysti vanhoja aloitteita uusittiin, niin mielihyvin soin tämän ilon ed. Kemppaiselle, että hän oli lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja, onhan hän tänä päivänä itse Keliakialiiton puheenjohtaja.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta vaati selvitystä, lähetti ministeriölle kirjeen. Mehän saimme kirjeen, ja siinä oli monta vaihetta, koska ensimmäiset vastaukset ministeriöstä ja Kelasta olivat kyllä, etten sanoisi, asiantuntemattomia, kun näin kauniisti tämän asian ilmaisen. Mutta Keliakialiiton ja Keliakialiiton asiantuntijoiden avulla saimme valiokunnassa riittävästi tietoa, että nykyinen valiokuntakin vakuuttui siitä, että tämä asia on hoidettava. Kävimme ministeri Perhon kanssa useita neuvotteluja, ja toisaalta myöskin Keliakialiiton edustajien kanssa käytiin neuvotteluja ministerin kanssa. Kun valiokunta sitten teki vastauksen ministeriöltä saamaansa selvitykseen, siinä saatettiin sitten todeta, että tämä asia tulee hoitaa juuri niin, että nämä esitykset, jotka nyt ovat käsittelyssä, tulee eduskuntaan antaa.

Tietysti silloin puhuttiin noin 200 markan tasosta, että korvaus olisi noin 200 markkaa. Siinä mielessä tietysti tämä on pettymys, varsinkin kun tästä ei puhuttu ennen kuin nyt vähän ennen kuin esitys annettiin, että korvaus onkin supistettu 125 markkaan. Vieläkin pienempiä esityksiä oli eri vaiheissa. Meistä jokainen tietää, minkä ministeriön salkusta löytyy aina esityksiä, jotka ovat mahdollisimman pieniä. Onneksi nyt hallitus toi edes tämän 125 markan esityksen tänne käsittelyyn.

Mielestäni valiokunnassa pitää vielä tarkoin harkita, vastaako korvaus kustannuksia. Kun esityksessä viitataan Kuluttajaviraston vuonna 98 tekemään tutkimukseen, liekö edes indeksikorotuksia otettu huomioon. Itse olen nähnyt toisenlaisiakin esityksiä. Kun tässä periaatteena nimenomaan nyt on ollut se, että tämä vastaa peruskorvattavien lääkkeiden korvaustapaa ja -tasoa, niin silloinhan siitä, miten suuren ylimääräisen kustannuksen erikoisruokavalion arvioidaan aiheuttavan, lähtee se, kuinka suuri korvaus on.

Edelliset puhujat ovat puhuneet siitä, että indeksikorotus tästä puuttuu. Se on totta, ja se on puute. Tietysti toisaalta voimmehan me ajatella niin ja elää siinä toivossa, että keliaakikoille sopivat tuotteet myöskin halpenevat. Kun esimerkiksi kauraa voidaan nykyisin käyttää osittain keliaakikkojen ruokavaliossa, onhan selvää, että kaura ei ole niin kallista kuin muut gluteenittomat tuotteet. Minusta indeksikorotus tässä olisi kyllä paikallaan ja vähintään tietysti se, että ruokavaliokustannuksia seurataan hyvinkin tarkasti. Toisaalta pitää tietenkin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että nämä tuotteet olisivat halvempia keliaakikoille, käyttää kaikkia niitä keinoja.

Arvoisa puhemies! Kuten jo totesin, on nyt kuitenkin loppuyhteenvetona todettava, että on erittäin tärkeää, että olemme tämän esityksen tänne saaneet. Nyt paikalla olevista kansanedustajista monet ovat olleet edesauttamassa lakiehdotuksen saamista hallituksen esityksen muotoon. Hoidetaan asia yhdessä loppuun asti.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Stenius-Kaukosen puhetta. Hän on kuin elävä historiankirja, mitä tämän asian käsittelyyn tulee täällä jo 90-luvun alusta saakka. Kun itse tulin vuonna 95 eduskuntaan, tämä on ollut täällä esillä vuosittain. On todella ilahduttavaa, että tämä on näin edennyt. Kiitän siitä sosiaalivaliokunnan aktiivisia jäseniä, jotka ovat varmasti omalta osaltaan myötävaikuttaneet, kuten myöskin Keliakialiiton puheenjohtaja, tämän lain eteenpäinviemiseen.

Todellakin, kuten ed. Stenius-Kaukonen toivoi, odotan, että myöskin nämä ruokatarvikkeet halpenevat. Jos ruuan arvonlisäveroalennus toteutuu, osaltaan sekin saattaa näitä tuotteita halventaa. Silloin tämä indeksikorotuksen puute jollakin tavalla tulee hyväksyttävämmäksi. Mutta hyvä askel tämä on eteenpäin tällä tiellä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitukselta on tänä päivänä tullut useita hyviä esityksiä. Tämäkin on sellainen.

Nyt käsiteltävä hallituksen esitys 149 on asia, jossa pitkän työn tulos palkitaan. Tätä asiaa on ajettu jo pitkään, niin kuin täällä on useissa puheenvuoroissa tullut esille, ja nyt ollaan sitten päätymässä myönteiseen tulokseen.

Ensimmäisen aloitteen tästä asiasta on tainnut todella tehdä ed. Marjatta Stenius-Kaukonen jo 90-luvun alussa. Varsin pitkä tie tällä asialla on.

Keliakiapotilaat ovat pitkäaikaissairaita, joita ei ole mielestäni kohdeltu tähän mennessä oikeudenmukaisesti. Ehkä tämä johtuu siitä, että keliakiaa ei ole sairautena täällä tunnettu riittävästi. Hallitus korjaa nyt tämän epäkohdan. Vaikka korvaus on aluksi pieni, vain 125 markkaa kuukaudessa, se kuitenkin tunnustaa olemassa olevan ongelman. Tästä on hyvä asiaa kehittää ja jatkossa esitystä tulee myös parantaa ainakin korvauksen osalta.

Lopuksi olisin toivonut, että hallituksen esitys olisi tullut voimaan heti ensi vuoden alusta eikä vasta 1.10.2002 alkaen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valppaan puheenvuorosta on helppo jatkaa siinä mielessä, että tässä on juuri merkittävä päänavaus kyseessä. Korvaustaso, jota täällä esitetään, ei ole hyvin iso, mutta oleellista tässä on, että nyt on saatu se kynnys ylitettyä, joka viime kaudellakin monesti täällä salissa oli puheena jopa ministerien toimesta, kun todettiin, jotta jos keliakiakorvauksia lähdetään maksetaan, sehän tarkoittaisi, että kaikki erityisruokavaliot pitää ottaa korvausten piiriin. Sehän oli ihan täysin pöljä esitys, mutta minkä sille mahtoi, kun ei saatu viime kaudella läpi. Nyt kun edustajat Stenius-Kaukonen ja Kemppainen ovat tänne tulleet, jotka molemmat ilmeisesti jollakin tavalla henkilökohtaisestikin tietävät asiasta, nyt tämä on tässä salissa niin kuin on. Nyt vain, kun tämä säädetään, voidaan odottaa, jotta myöhempien aikojen varrella tätä tullaan nostamaan ja päästään jonnekin, todennäköisesti semmoinen 300 markkaa olisi ihan oikein eikä sittenkään kokonaan korvaa, mutta kaikissa tietysti, myös lääkkeissä, on omavastuuta olemassa, jotta kuitenkin se olisi lähempänä totuutta. Olisi tietysti suotavaa, jotta nyt löydettäisiin myös uusia ruokia. Tutkittaisiin sellaisia vaihtoehtoja, niin kuin nyt kaura on löytynyt viimeisten vuosien varrella, josta on todettu, että joillekin se käy. Kaikki eivät ilmeisesti pysty sitäkään syömään, se on ihmisestä riippuvainen.

Se seikka, josta ed. Kemppainen totesi, että tässä pitää ottaa huomioon molemmat, iho- ja suolistojutut, on minusta tärkeää, että valiokunta sen käy läpi ja täsmentää mietinnössään, että tässä ei nyt vain joku viisas keksisi rajata pois, kun tekstissä ei ole mainittu juuri sillä tavalla.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltomo toi esille sen, että meillä lapset, alle 16-vuotiaat, ovat jo todella oikeutettuja tähän korvaukseen. Nythän on se tilanne, että lapset saavat siihen ikään saakka 441 markkaa ja nyt tämä heiltä putoaa, tai tavallaan he eivät ole saaneet sen jälkeen mitään, mutta nyt kun summa putoaa, niin kuin toin esille puheenvuorossani, nuoret opiskelijat, jotka ovat meillä yksi riskiryhmä, pitäisi saada enemmän motivoitumaan hoitoonsa, niin tässä on myös yksi riskikohta. Saa nähdä, miten se lähtee käytännössä menemään. Siinäkin mielessä näkisin, että tuon rahasumman suuremmaksi saattaminen olisi parempi. Viimeiset laskelmat, mitkä minulla on tiedossani, ovat syyskuun alusta, ja siitä ilmenee, että pohjalaskelma on 350, mistä sitä lähdettäisiin laskemaan.

Ed. Stenius-Kaukoselle ihan sen verran korjausta, että en ole viime kaudella ollut eduskunnassa. Olen ensimmäisen kauden kansanedustaja. Jos ymmärsin oikein, niin tällainen korjaus, ettei tule väärin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ahaa juu, anteeksi!)

Mutta toivon, että niissä asioissa, mihin täällä on kiinnitetty huomiota, valiokunta todella kuuntelee asiantuntijoita ja pystyy tekemään sellaisen lopputuloksen, ettei jää tulkinnanvaraa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä asia, että hallitus on antanut esityksen, jolla keliakia tunnustetaan korvattavien sairauksien joukkoon.

Tietysti, kuten arvoisat edustajat ovat tuoneet esille, on parantamisen varaa, mutta nyt asia on saatu alkuun, ja se on hyvin merkittävää. Siitä kiitos tulee antaa vierustoveri ed. Marja-Leena Kemppaiselle, joka Keliakialiiton johdossa on ollut, mutta myös ed. Stenius-Kaukoselle ja kaikille, jotka ovat tätä asiaa vieneet eteenpäin, sillä tämä on niitä harvoja asioita, joissa on ollut hyvää tahtoa ja rakentavaa mieltä aivan jokaisella, joka on mukaan tullut.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Todella aivan oikein täällä mainittiin kaksi aktiivista, voimakasta naiskansanedustajaa, jotka ovat asiaa vieneet eteenpäin. Se on hienoa. Hienoa on myös se, että nyt on löytynyt ikään kuin tälle ongelmalle oikea nimitys. Kun kerran gluteeni on se aineyhdistelmä, joka aiheuttaa nämä muutokset sekä iholla että ennen muuta ohutsuolen limakalvolla, niin on ymmärrettävä, että se on vammautuminen, ja tällä tavalla löytyy esimerkiksi vammaistukilain kohdalla tähän soveltamisalue.

Viime vaalikaudellahan tämä oli jatkuvasti eräs kiistanaihe, voidaanko sitä yleensäkään korvata, kun ei ole juuri lääkkeistä kysymys, vaan ruoasta, ruokavaliosta, joka on gluteenivapaata. Tässä mielessä tämä on hienoa.

Kaiken kaikkiaanhan meillä jatkuvasti on yhteiskunnassa ongelmana, että vammaisten subjektiivisetkaan oikeudet eivät aina tule huomioon otetuiksi. Tästä aina käydään jatkuvaa kirjelmöintiä aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Mutta hyvä aloitus, vaikka tuo summa, puhemies, onkin tietysti varsin pahasti alakanttiin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Anteeksi, että oioin vähän mutkia.

En muista, kuka viime kaudella tämän aloitteen teki, mutta se eli viime kaudellakin ja varsin vahvasti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kuten omassa puheenvuorossani totesin, itse kyllä näen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on varsin sitkeän työn tuloksena saanut tämän esityksen aikaiseksi. Ministeri Perhohan oli valiokunnassa jo silloin 90-luvun alussa, ja hän tietysti nyt ministerinä on ollut viemässä tätä eteenpäin. Valtiovarainministeriö yritti tämän jo pyyhkiä ylitse, ja budjettiriihessä ministeri Perhon lisäksi oli monta muutakin — ministeri Rask ja ministeri Mönkäre — jotka myös ovat 90-luvun alusta alkaen olleet mukana tämän asian eteenpäin viemisessä.

Mitä tulee ihokeliakiaan, tämä pitää mielestäni ilman muuta katsoa niin, että tämä koskettaa kaikkia. Perusteluissa sanotaan, että 75 prosentilla ihokeliaakikoista on myös suolisto-ongelma. Mutta erityisen tärkeää on se, että huolehditaan siitä, että ruokavaliota noudatetaan sitten, kun korvaus tulee. Valiokunnan saaman tiedon mukaan nuoret pojat ovat olleet niitä, jotka kaikkein vähiten sitä noudattavat. Siinä mielessä juuri se on tärkeää, että korvaus jatkuu yli 16 ikävuoden, ja kyllä korvauksen pitäisi olla korkeamman, mutta samanaikaisesti pitää myöskin löytää se järjestelmä, miten huolehditaan siitä, että keliaakikot noudattavat gluteenitonta ruokavaliota, erityisesti nuoret.