Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain muuttamisesta on sillä tavalla merkittävä asia, että olemme hyvin paljon keskustelleet viime vuosina siitä maatalouden byrokratiasta, mikä on merkittävästi kasvanut Suomen EU-jäsenyyden myötä. Hyvin paljon tulee myös kritiikkiä siitä, millä tavalla kansallisesti käytetään harkintaa erilaisten käytäntöjen täytäntöönpanossa.

Tässähän nyt päätetään siitä euromäärästä, millä rajataan takaisinperintää saaduista tukimaksuista. Aikaisemminhan se on meillä ollut 300 markkaa, ja nyt tämä kyseinen raja korotetaan 100 euroon. Vaikka tämä on pieni asia, ymmärrän näin, että kuitenkin koskettaa vuosittain jopa pariatuhatta tuensaajaa tällainen pieni virhe, tästä aiheutuva takaisinperintä. Kun nyt tämä raja nostetaan 100 euroon, se käytännössä merkitsee sitä, että paljon tämmöistä harmillista byrokratiaa, paperinpyöritystä voidaan eliminoida.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tästä jatkaen ed. Karjulan puheenvuoroon täytyy sanoa, että kyllähän valiokunta tätä asiaa on miettinyt oikealla lailla, mutta onko miettinyt kansalaisen näköalasta, kuinka kokee tämä viljelijä tai muu yrittäjä, joka joutuu tämän takaisinperinnän kohteeksi. Kyllä maalaisnäköalalla katsottuna 100 euroa on valtavan iso raha, tavattoman iso raha olemassa. Siihen nähden, vaikka tässä virtaviivaistetaan tavallaan tätä rahaliikennettä valtionhallinnossa, lopputulos ei kuitenkaan ole hyvä. Lopputulos, täytyy sanoa, on sellainen, että siinä tehdään ikään kuin sen tyyppinen ratkaisu, että vähätellään sen rahan merkitystä. Minä ottaisin esimerkkinä, kun näen, että ed. Oinonen on seuraava puhuja tässä asiassa ja puheenvuoron pitäjä: Silloin kun se on niin sanotusti kolehtirahan suuruinen raha, sen voi jättää hoitamatta ja tekemättä ja palauttamatta. Mutta kun tässä syntyy niin, että on selvästi paljon suuremmasta rahasta kysymys, silloin ei tämä omaan mielikuvaani mahdu eikä satu enkä voi käsittää, että näin on tehty.

Mutta koska tässä nyt tuntuu niin, että olen itse leimautumassa vakituiseen kaikkien hallitusten ja kaikkien mietintöjen vastustajaksi, jätän nyt tällä kertaa tämän suuremman arvostelun tässä tekemättä, mutta ihmetyksellä katson, että maalaisnäköalaa puolustava näkemys on tästä unohdettu aivan tarkkaan eikä sitä ole tuotu tähän mietintöön mukaan ja on sorruttu tähän virkamiesten näköalaan, että 100 euroa olisi ikään kuin pieni raha. Se ei ole. Niin kuin vertasin äsken, kolehtirahan suuruinen raha on pieni. Sitä suurempi on merkittävä raha köyhälle viljelijälle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä ymmärsin, että tässä on se raja, mistä lähtien vasta ryhdytään perimään tai jätetään perimättä. Siinä suhteessa minä ymmärrän, että tässä on ihan oikean suuntaisesta kehityksestä kysymys, eikö niin? Mutta toivon, että kun näitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä tarkastetaan, näissä noudatettaisiin tervettä järkeä hyvin paljon entistä enemmän ja vältettäisiin pikkutarkkuutta ja ymmärrettäisiin kasvuolosuhteet — muun muassa menneen kevätkesän märkyys oli semmoinen vaiva, joka vaikeutti kunnollisia kylvötöitä — ja nähtäisiin asiat terveellä maalaisjärjellä pikkutarkkuuden asemesta. Toivoisin, että näihin suuntiin käytännön toteutuksena näitä voitaisiin sitten toteuttaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että olen ainut maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen tässä salissa. Toivon, että edustajat Karjula ja Oinonenkin pysyisivät salissa ja kuuntelisivat asiaa nyt, kun puhutaan täällä. Nimittäin tilannehan on nyt se, että niin paljon, herra puhemies, kuin arvostankin ed. Seppo Lahtelan eräitä mielipiteitä ja monia puheenvuoroja, niin nyt tällä kertaa kyllä minun on valitettavasti todettava, että ed. Seppo Lahtela ei nyt oikeastaan äsken kyllä tainnut olla selvillä siitä, minkälaisen ratkaisun maa- ja metsätalousvaliokunta on hallituksen esityksestä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain muuttamisesta tehnyt. Nyt toivonkin, että ed. Seppo Lahtela hyvin tarkalla korvalla ja herkällä tunnolla kuuntelisi, mitä aion tästä mietinnöstä lausua. Muuten en olisi itse asiassa tullut lausumaan tästä sanaakaan, mutta, herra puhemies, tämä nyt vaatii näköjään hieman tukiopetuksen luontoista puheenvuoroa.

Nimittäin kysymys on siitä, että kun Euroopan unionia ja Euroopan komissiota täällä meillä Suomessakin usein moititaan siitä ja vedotaan siihen, että Euroopan unioni vaatii sitä ja tätä kommervenkkiä meidän lainsäädäntöömme ja vaatii monia sellaisiakin ratkaisuja, mitkä eivät ole täällä meillä talonpoikaisjärjellä ymmärrettävissä, niin tässä asiassa, kun hallitus esitti, että kun on sattunut joku erreys viljelijälle, nämähän ovat useimmiten nämä takaisinperittävät summat johtuneet siitä, että viljelijä on esimerkiksi tuki-ilmoitustaan, tukihakemustaan jättäessä tehnyt jonkun inhimillisen erehdyksen taikka valvonnassa on todettu tämä erehdys tapahtuneeksi, niin sen jälkeen lähtee tällainen takaisinperintäprosessi käyntiin. Tähän saakka Suomen lainsäädännön mukaan nimenomaan tämän kyseisen lainsäädännön mukaisesti kun on toimittu, tämä takaisinperittävä vähimmäissumma on ollut 50 euron luokkaa.

Kun itse tarkastelin valiokunnan käsitellessä tätä asiaa Euroopan unionin tästä asiasta antamaa Euroopan komission asetusta n:o 2419/2001 — eli se on kahden vuoden takainen komission asetus — missä asetuksessa määritellään vähimmäissumma 100 euroksi, niin otin valiokunnassa aiheellisesti esille tämän, että mitenkä nyt suu pannaan, kun komissio sallii 100 euron erreyksen, mutta me vaadimmekin 50 euron erreyksestä jo takaisinperinnän käynnistämistä. Ja kun vielä asiantuntijalausunnoissa oli todettu, että tällainen takaisinperintäkustannus saattaa muodostua jopa moninkertaiseksi, siis monikertaiseksi, tähän takaisin perittävään summaan nähden, niin nyt todellakin Suomen eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta käytti tässä viisasta harkintaa ja korotti takaisin perittävän summan hallituksen esityksen 50 eurosta 100 euroon, siis komission sallimaan vähimmäismäärään. Tällä on hyvin pienet valtiontaloudelliset vaikutukset, mutta tällä on erittäin suuret byrokratiaa ja turhaa hallintoa keventävät vaikutukset. Tähän me myöskin varmasti, ed. Seppo Lahtela, olemme pyrkineet kaikki yhdessä: vähentämään byrokratiaa, vähentämään turhaa hallintoa ja tällä tavalla virkamiestenkin, niin myös siellä piiri- ja paikallistasolla maataloushallinnossa työtätekevien virkamiesten, työaika voidaan käyttää sitten huomattavasti järkevämpiin toimintoihin kuin tällaiseen turhan byrokratian pyörittämiseen. Tässä pieni tukiopetuksen omainen katsaus talonpoikaisjärjen käytöstä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja tähän talonpoikaisjärjen käyttöön minä olen ensi sijassa syypää.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Meillä tahtoo olla EU-asioissa ongelmana, että liiankin pieniin asioihin puututaan, on liian paljon byrokratiaa, on liian paljon valvontaa ja hallintoa. Tällainen viesti tulee ainakin viljelijöiltä, jotka näiden asioiden kanssa ovat päivittäin tavalla tai toisella tekemisissä. Tässä mielessä, arvoisa puhemies, maa- ja metsätalousvaliokunnan ehdotus takaisinperinnän korottamisesta 100 euroon on varmasti paikallaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotukseen sisältyy myös toinen näkökohta. Jos ja kun asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille kysymys hakemuksen allekirjoittamisesta, niin valiokunnassa on ainakin mietinnön perustelujen mukaan käyty keskustelua siitä, pitääkö hakemus allekirjoittaa. Valiokunta on tässä päätynyt ratkaisuun, että tukihakemus on allekirjoitettava viitaten muun muassa erääseen oikeustapaukseen EU:n piirissä. Tässä viitataan myös sähköiseen allekirjoitusmahdollisuuteen. Tämähän on nyt jo meillä mahdollista näillä valtiopäivillä säädetyn lain mukaan. Tämä on käytössä ollut marraskuun puolelta muun muassa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa, jossa potilasasiakirjoja, lähetteitä jo allekirjoitetaan, kun niitä arkistoidaan sähköiseen arkistoon. Tässä mielessä ollaan nyt siirtymässä myös allekirjoituksen osalta uuteen aikaan ja tätäkin on tervehdittävä ilolla, kunhan muutoin tähän saadaan valmiudet aikaiseksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Tässä ed. Hemmilältä saamani opetuksen perusteella totean, että tietysti aavistuksen verran sekoitin tämän kysymyksen tässä kolehdin suuruutta määrättäessä, että sataa markkaa ei makseta, eikä hoideta. Mutta suora lainaus täältä kuitenkin, suuruusluokassa oikealla tasolla ollaan olemassa, kun valiokunta toteaa, että "maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 7 §:n 3 momentissa on säädetty, että tukea ei makseta, jos myönnetty määrä tukivuodelta on hakijaa ja tukimuotoa tai tukityyppiä kohti pienempi kuin 84 euroa." Tämä on melkein yhtä iso summa kuin 100 euroa, ja siinä mielessä en alkuperäistä puheenvuoroani peru, mutta tarkennan tämän näin nähden.

Ed. Väistön puheenvuoroon viitaten, tässä allekirjoituksen osalta mielestäni, jos se on oikein täytetty tai hoidettu, niin tällä nyt ei ole suurta merkitystä. Mutta tässähän viitataan Ranskassa vuonna 1994 jätettyyn palkkiohakemukseen, mikä läpäisi hallinnollisen tarkastuksen, ja sitten huomattiin, että allekirjoitus puuttui. Kyllä täytyy sanoa, että vähän tässä niin kuin ollaan pienissä asioissa, mutta niinhän nämä Euroopan unionin asiat tuntuvat muutenkin olevan, ettei niillä paljon maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä ole.