Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuskysymysten käsitteleminen eduskunnassa selontekomenettelyn kautta kuvastaa sitä, että ihmisoikeuspolitiikasta on tullut yhä tärkeämpää ja ihmisoikeuskysymykset kuuluvat erittäin keskeisinä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. On todellakin tarpeellista saada tämä selonteko vaalikausittain, niin kuin hallituksen suunnitelmissa on ja kuten ulkoasiainvaliokunta on edellyttänyt. Tärkeää on myös se, että selonteoissa tulevaisuudessa, niin kuin tälläkin hetkellä, käsitellään kansainvälisen ja kotimaisen toiminnan johdonmukaisuutta, eli pääpaino tulee olemaan kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa, mutta ollakseen uskottava Suomen pitää pystyä avoimesti käsittelemään myös niitä ihmisoikeuskysymyksiä, joita me pidämme kipeinä ja tärkeinä myös Suomessa. (Hälinää)

Kiitoksia. — Näin Suomi pystyy kansainvälisellä foorumilla esiintymään uskottavammin, jos olemme todellakin itse myös omissa kysymyksissä mahdollisimman avoimia ja läpinäkyviä.

Tämä hallituksen ihmisoikeusselonteko on erittäin laaja. Se on laaja, mutta samalla myös kapea. Valiokunta on arvostellut tätä kapeutta ennen kaikkea siitä, että tämä lähestymistapa on erittäin institutionaalinen. Tämän me koemme tämän selonteon heikkoutena. Tästä ei saa kuvaa siitä, minkälainen maailman ihmisoikeustilanne on tällä hetkellä. Saamme kyllä hyvän kuvan siitä, mitä eri instituutiot ovat tehneet ja minkälaisia erilaisia neuvotteluprosesseja on olemassa ja miten kansainväliset järjestöt toimivat, mutta sellaista kunnon analyysia, perusanalyysia, ihmisoikeustilanteesta tämän hetken maailmassa tästä on vaikea hahmottaa. Kun tämmöistä perusanalyysia ei ole, on luonnollista, että ei ole pystytty esittämään syvällisiä ja perusteltuja arvioita ihmisoikeuksien toteuttamiseen liittyvien syiden ratkaisemisesta ja niitten poliittisten periaatteitten jakamattomuuden yleismaailmallisen avoimuuden onnistumisesta käytännössä.

Tässä valiokunta pitää tärkeänä, kuten äsken mainitsin, että on myös kotimaisia kysymyksiä käsitelty ja tässä yhteydessä muun muassa naisten, lasten, vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeuksia on hyvin valoteltu, miten nämä toteutuvat erityisesti Suomessa. Tavallaan uusina kysymyksinä, ei niinkään uusina, mutta sellaisina, jotka ovat saaneet uutta ajankohtaisuutta, ovat ihmiskauppaa ja syrjintää koskevat kysymykset.

Arvoisa puhemies! Suomen toimintalinjojen käsittelyssä on erittäin keskeinen kehys ja analysoinnin aihe se, millä tavalla Suomi ja Euroopan unioni toimivat. Tässäkin löysimme pahoja puutteita nimenomaan johdonmukaisuuden ja avoimuuden käsittelyssä. Kaiken kaikkiaan valiokunta pitää erittäin tärkeänä ihmisoikeuksien merkitystä osana nimenomaan laajaa turvallisuuskäsitettä. Tämä selonteko liittyy myös nyt valiokuntakäsittelyssä olevaan turvallisuuspoliittiseen selontekoon, sillä peruskysymys on se, että puutteet ihmisoikeuksissa, demokratiassa, yhteiskunnallisessa tasa-arvossa ja hyvässä hallinnossa vähentävät yhteiskuntien vakautta ja luovat pohjaa ääriliikkeille. Aika yleinen analyysi on se, että esimerkiksi terrorismin perustana ovat ja terrorismille kasvualustaa luovat juuri ihmisoikeuksien puutteet monissa maissa.

Taloudellinen eriarvoisuus ja tuloerot ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan lisääntyneet maailmassa. Ihmisoikeuksien toteuttamista ei voida todellakaan erottaa laajemmasta taloudellisesta kehityksestä. Tällä hetkellä juuri tämä taloudellinen eriarvoisuus heijastuu maailman turvallisuustilanteeseen. Valiokunta katsookin, että hallituksen tulee kiinnittää suurempaa huomiota köyhyyden ja taloudellisen epätasa-arvon poistamiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nimenomaan köyhyys ja taloudellinen eriarvoisuus ovat kaikkein keskeisimpiä ihmisoikeusongelmia ja vaikuttavat monen yksittäisen ihmisoikeusongelman taustalla. Köyhyyden merkityksen ja vaikutuksen tunnistaminen ihmisoikeuksien toteuttamisessa on erityisen tärkeää Suomen prioriteettialueilla, ja näitä ihmisoikeuspolitiikan prioriteetteja ovat Suomessa nimenomaan lapset, naiset ja vähemmistöt. Lapsi- ja naiskauppa, lapsityövoima ja lapsisotilaat ovat pitkälti nimenomaan köyhyyteen liittyviä ongelmia.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on Suomen ihmisoikeuspolitiikan tavoitteitten toteuttamisen kaikkein keskeisin kanava. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että Suomi toimii aktiivisesti ja kokonaisvaltaisesti Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan vahvistamiseksi. Unionilla on toden totta mittavaa ihmisoikeustoimintaa, mutta on todettava huolimatta tästä mittavasta toiminnasta, että tulokset ihmisoikeuksien edistämisenä osana ulkosuhteita ovat poliittisen tahdon ja koordinaation puutteessa jääneet suhteellisen vähäisiksi ja epäjohdonmukaisiksi tässä suhteessa ja Euroopan unioni ei ole se voimakas toimija, mitä me kaikki toivoisimme.

Tästä on esimerkkinä esimerkiksi Euroopan unionin Venäjän ihmisoikeustilannetta koskeva politiikka. Valiokunta mietinnössään toteaa, että selonteossa olisi tullut analysoida kriittisemmin Euroopan unionin mahdollisuuksia yhtenäiseen ja uskottavaan ihmisoikeuspolitiikkaan ottaen huomioon erityisesti suurten jäsenvaltioiden kansalliset intressit. Ihmisoikeuslausekkeita on toki liitetty unionin ulkosuhdesopimuksiin jo 10 vuoden ajan, mutta niiden merkitys on varsin rajattu, ihmisoikeusdialogien ja vuoropuhelujen käytännön tulokset ovat olleet vähäisiä, ja joissakin tapauksissa ihmisoikeustilanne näiden dialogien aikana on maissa jopa huonontunut, näin on tapahtunut esimerkiksi Iranissa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta mietinnössään puuttuu globalisaatioon, ja todetaan se yleisesti tunnustettu tosiasia, että nimenomaan tämä globalisaation prosessi antaa mahdollisuuksia ja asettaa valtavasti haasteita. Tältä kannalta on tärkeää, että eri toimijatahot toimivat yhdessä globalisaation hallintaa koskevan dialogin edistämiseksi, ja tässähän Suomi on ollut erityisen aloitteellinen niin sanotun Helsinki-prosessin kautta, ja myös meidän tasavallan presidenttimme Tarja Halonen on Ilon globalisaation sosiaalisia vaikutuksia tutkineen komission myötä ollut keskeisesti vaikuttamassa. Nämä ovat kaikki olleet merkittäviä prosesseja Suomen ihmisoikeuspolitiikassa.

Myös työelämänormien käsittely osana kauppapolitiikkaa on kiistanalainen kysymys. Tähän valiokunta toteaa, että hallituksen tulee aktiivisesti tukea työelämänormien vahvistamista myös kauppaan liittyvissä kysymyksissä, ja tässä yhteydessä katsomme, että maailman kauppajärjestöjen ja kansainvälisen työjärjestön Ilon välistä yhteistyötä tulee lisätä voimakkaasti.

Valiokunta paneutui myös asevalvontaan ja pienaseisiin, ja todettiin, että myös asevalvontakysymyksiä on tarkasteltava ihmisoikeuksien toteuttamisen yhteydessä. Suurin osa konflikteistahan on, kuten tiedämme, tänä päivänä valtioiden sisäisiä ja niitä käydään erilaisten aseellisten ryhmien toimesta. Totesimme, että valiokunnan mielestä Euroopan unionin tulee kehittää ja vahvistaa unionin yhteisiä aseviennin käytännön säännöksiä ja lisätä niitten sitovuutta niin, että niissä otetaan paremmin huomioon ihmisoikeuksien ja nykyajan konfliktien ja aseviennin välinen suhde. Pienaseiden kohdalta valiokunta pitää tärkeänä, että YK:ssa saataisiin hyväksyttyä mahdollisimman pian pienaseita koskeva kansainvälinen sopimus.

Varmasti lakivaliokunnan jäsenistä tulee toivottavasti joku käyttämään puheenvuoron, se oli merkittävä lausunto. Yhtyen lakivaliokunnan kantaan ulkoasiainvaliokunta korostaa ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamista terrorismin vastaisessa taistelussa. Minusta tämä on tänä päivänä erityisen tärkeää. Me myös Suomen eduskuntaan saamme monia esityksiä, joiden kokonaisvaikutus oikeusvaltiokehitykseen ja ihmisoikeuksiin on pystyttävä nykyistä tarkemmin hahmottamaan. Valiokunnan käsityksen mukaan vain ihmis- ja perusoikeuksista lähtien voidaan sekä valtiollisten rakenteiden että erityisesti yksilöiden suojelemiseksi välttämättömille terrorismin vastaisille toimenpiteille muodostaa vakaa ja kestävä perusta. Tällä tavalla myös terrorisminvastaiselle taistelulle saadaan laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Kehitysyhteistyöstä toteamme, että valiokunta korostaa kehitysyhteistyön merkitystä ihmisoikeuksien toteuttamisessa ja edellyttää, että hallitus pysyy sitoumuksessaan nostaa kehitysyhteistyön määrärahoja 0,7 prosentin tasolle vuoteen 2010. Vain tällä tavalla me omalta osaltamme olemme vaikuttamassa siihen, että YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteet saavutetaan ja tällä tavalla edistetään ihmisoikeuksien toteuttamista. Kehitysyhteistyön suhteen valiokunta pitää tärkeänä sitä, että kulttuuriin, uskontoon tai perinteisiin liittyvät syyt eivät koskaan saa oikeuttaa ihmisoikeusloukkauksiin. Valiokunta yhtyy hallituksen kantaan siinä, että esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpomista ei tule hyväksyä missään olosuhteissa ja Suomen tulee jatkaa kehitysyhteistyössä ja kansainvälisissä järjestöissä tämän erittäin haitallisen perinnetavan vastaista työtä.

Arvoisa puhemies! Puutumme myös perusteellisesti naisten ja lasten asemaan ja myös erityisen ajankohtaiseen ihmiskauppakysymykseen. Luulisin, että tätä sukupolvea tullaan joskus syyttämään siitä, että olemme ikään kuin katsoneet sormien läpi sitä, mitä Euroopassakin tapahtuu suhteessa ihmiskauppaan. Ihmiskauppa on osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, ja sen torjuminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Erityisen tärkeää on kehittää poliisi- ja viranomaisyhteistyötä ja vahvistaa Europolin toimintaa tällä sektorilla.

Arvoisa puhemies! Suomen perus- ja ihmisoikeustilanteeseen puututaan myös valiokunnan mietinnössä ja selonteon Suomea käsittelevässä osassa on valittu tärkeitä teemoja, kuten naisten, lasten, vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeudet sekä, kuten äsken mainitsin, ihmiskauppaan ja syrjintään liittyviä kysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Pidämme tärkeänä sitä, että kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimille säännöllisesti annettavat määräaikaisraportit sopimusmääräysten täytäntöönpanosta koetaan tärkeänä osana ihmisoikeussopimusjärjestelmää, ja tämän selonteon mukaan tavoitteena on kaikkien Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten määräysten tehokas kansainvälinen raportointi. Keskeisenä haasteena on raportoinnin perusteella annettujen suositusten käsittely koko hallitusta sitouttavasti. Tämän saadun selvityksen perusteella ulkoasiainvaliokunta todellakin toteaa, että suosituksia ja niiden toimeenpanoa on seurattava aktiivisesti ja kattavasti. Yhdymme perustuslakivaliokunnan kantaan siinä, että suosituksista ja niiden toimeenpanosta tulisi tehdä eduskunnalle selvitys vuosittain annetussa hallituksen toimenpidekertomuksessa, ja tämä tarjoaa sitten eduskunnalle ja sen valiokunnille mahdollisuuden osallistua näiden suositusten toimeenpanon seurantaan sen lisäksi, että saamme säännöllisesti kerran vaalikaudessa ihmisoikeusselonteon.

Valiokunta lausumissaan ehdottaa ensinnäkin, kun tässä on ihmisoikeusselonteko, eduskunnan tahdonilmaisu, että tästä seuraa sitten jotain operationaalisia toimenpiteitä, että hallitus sitten toiminnallaan ja taloudellisia voimavaroja kohdentamalla toteuttaa sitten aktiivisesti selonteossa linjattuja tavoitteita, ja toisaalta sitten eduskunta edellyttää, että valtioneuvoston kanslian johdolla laadittavaan seuraavaan selontekoon sisällytetään kokonaisvaltainen analyysi kansainvälisestä ihmisoikeustilanteesta ja Suomen toiminnasta ja sen tuloksellisuudesta. Vielä korostamme sitä, että seuraavan selonteon painopisteen tulee olla kansainvälisissä kysymyksissä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ansaitsee kiitoksen siitä, että se on hyvin perusteellisesti käsitellyt hallituksen selontekoa. Kuitenkin muutama havainto on paikallaan.

Ensinnäkin valiokunnan puheenjohtaja ed. Jaakonsaari toteaa, niin kuin todetaan mietinnössä ja myöskin hallituksen selonteossa, että Euroopan unioni olisi Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen kanava. Itse asiassa tämä on kysymys, jota koko eduskunnan kannattaa pohtia, onko todella niin, että Euroopan unioni on se keskeinen kanava, jota Suomen pitää käyttää ihmisoikeuspolitiikassa. Ed. Jaakonsaari totesi, että ongelmana on se, että puuttuu poliittinen tahto. Ed. Jaakonsaari, en usko, että kysymys on poliittisen tahdon puutteesta, kysymys on vaan siitä, että Euroopan unionilta puuttuu mekanismi. Euroopan unionilla ei ole ihmisoikeuksien valvonnan mekanismia, joka sen sijaan on Euroopan neuvostolla. Minun mielestäni onkin mielenkiintoista, että tähän ulkoasiainvaliokunnan mietintöön liitetyssä lakivaliokunnan lausunnossa todetaan tämä. Euroopan neuvosto on se elin, joka on keskeinen Suomen kannalta, koska sillä on nimenomaan mekanismi, jolla tätä ihmisoikeusvalvontaa pystytään suorittamaan.

Minusta tämä rajanveto kannattaa vetää. Kannattaa vielä muistaa, että Euroopan neuvostossa on tällä hetkellä 46 eurooppalaista maata, Euroopan unionissa vain 25 maata. Esimerkiksi Euroopan neuvosto on saanut minun mielestäni aivan kohtuuttoman vähän huomiota siinä työssä, jolla Euroopan unionin uusia jäsenmaita on valmisteltu ihmisoikeuksien ja demokratian osalta. Euroopan neuvostohan käyttää tätä niin sanottua monitorointi- eli valvontajärjestelmää, joka muuten perustuu nykyisen tasavallan presidentin Tarja Halosen aloitteeseen, joka pitkään kulki nimellä Halonen Order, joka sitten johti tähän nykyiseen valvontamenetelmään. Euroopan neuvosto on tehnyt merkittävän työn, joka minun mielestäni kaikkien pitäisi tunnustaa, jotka näitä asioita seuraavat.

Puhemies! Toinen huomioni, ehkä pääosa tästä puheenvuorosta, koskettelee tätä Venäjän ihmisoikeustilannetta. Valiokunta vähän epämääräisesti viittaa Venäjän ihmisoikeustilanteeseen, enkä oikein pääse selville siitä, mitä valiokunta tarkoittaa. Mutta jos nyt sitten oikein arvaan, mitä valiokunta tarkoittaa, niin tulee mieleen sitten, että tästä Venäjän moittimisesta on tullut eräänlaista kansanhuvia, johon aina Suomessa kannattaa sitten nykyään tarttua, kun tällainen Venäjä-vastainen mieliala ainakin joidenkin mielipidetiedustelujen mukaan näyttää olevan hyvin vallitseva tässä maassa. Ed. Jaakonsaari on myöskin, ainakin Hufvudstadsbladetin mukaan, jatkanut tätä vähän pitemmälle ja todennut, että Euroopan unioni on epäjohdonmukainen suhteessa Tshetshenian tilanteeseen, siis Tshetshenia mainitaan tässä Jaakonsaaren haastattelulausunnossa.

Minun mielestäni tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen, että viime viikolla Euroopan neuvosto oli koolla. Siellä oli kolme raporttia, joitten pohjalta tätä käsiteltiin. Venäläiset olivat mukana tätä käsittelemässä, siis Venäjän ihmisoikeustilannetta erityisesti Tshetsheniassa. Sen lisäksi käytiin edelleen keskustelu nimellä Challenge of terrorism eli terrorismin uhka Euroopassa. Jos nyt sitten asianlaita tosiaan on niin, niin kuin valiokunta toteaa, että Euroopan unioni aina puheenjohtajamaan mukaan on vähän vaihdellut kantoja Tshetshenian suhteen, se tietysti varmasti pitää paikkansa. Mutta tietysti herää myös se kysymys, tarkoittaako ed. Jaakonsaari sitä, että on olemassa niin sanottuja hyviä terroristeja, jotka tulevat Venäjälle ja tappavat venäläisiä, ja sitten on olemassa pahoja terroristeja, sellaisia, jotka menevät Irakiin ja tappavat irakilaisia.

Tämä on hyvin vieras tämä oikeistopuoli, mutta mennään nyt sinne. (Välihuutoja)

(Ed. Lamminen: Nyt Mikko tulit oikealle, vihdoin ja viimein!) Puhemies! — Oikea mies vasemmalla. — Niin, eli terrorismin luonteesta: ovatko toiset hyviä terroristeja ja toiset pahoja terroristeja. Vastaus on tietysti se, että terrorismia ei pidä hyväksyä missään muodossa. Terrorismi on kaikkein suurin ihmisoikeusloukkaus elämässä. Se on loukkaus ihmishenkeä kohtaan, ja sitä ei pidä hyväksyä, tapahtuu se missä maassa tahansa.

Jos esimerkiksi ajatellaan tätä keskustelua, jota Suomessakin on käyty, niin on esitetty, että ei tiedetä, mitä Beslanissa todella tapahtui jne. Ne, jotka esimerkiksi seurasivat CNN:n lähetyksiä, näkivät tai ainakin kuulivat sen, että 12-vuotiasta tyttöä eräät terroristit ampuivat 46 kertaa selkään. Se tuntuu aika kohtuuttomalta. Itse olen saanut paljon sähköpostia, jossa sanotaan, (Äänentoistohäiriöitä — Ed. Jaakonsaari: Takaisin vasempaan!) että tällainen terrorismi on hyväksyttävää. (Ed. Tennilä: Ei se mikrofoni kestä vasemmistolaista ääntä!)

Puhemies! — Jos kuitenkin saan jatkaa täällä oikealla edelleenkin? — Kysymys vielä kuuluu, kun Tshetsheniasta keskustellaan, mikä on oikea ja johdonmukainen linja, jota suomalaisten pitäisi noudattaa suhtautumisessa Tshetshenian tilanteeseen ja suhteessa Venäjään. Pitäisikö esimerkiksi terroristien kanssa neuvotella? Mikä on esimerkiksi ed. Jaakonsaaren käsitys, pitäisikö terroristien kanssa neuvotella?

Toinen kysymys: Mikä olisi sopiva neuvottelukumppani? Olisivatko ne nämä terroristit, jotka ovat kaikki tiedossa? Esimerkiksi Shamil Basajev on ottanut vastuun tästä terroriteosta. Mikä olisi se osapuoli, jonka kanssa presidentti Putinin pitäisi neuvotella?

Kun viime viikolla Euroopan neuvostossa käytiin keskustelua, niin haluan sieltä tuoda pari asiaa eduskunnan tietoisuuteen. Poliittisen komitean raportissa todetaan seuraavaa: "Chechnya, an integral part of the Russian Federation". Eli se on oleellinen osa Venäjän federaatiota. Euroopan neuvosto siis tunnustaa, että Tshetshenia on osa Venäjää.

Toisen puheenvuoron, johon viittaan, käytti lordi Russell-Johnston, joka oli Euroopan neuvoston puheenjohtaja kolmen vuoden ajan tässä muutama vuosi sitten. Lordi Russell-Johnston sanoi, että on epärealistista keskustella Tshetshenian itsenäisyydestä. Nyt minun mielestäni Suomessakin, kun me arvostelemme Venäjää tästä politiikasta, pitää sitten olla tarjolla joku vaihtoehto, mitä me suomalaiset vaadimme, mikä on se tilanne, eikä pelkästään sanoa vaan, että Tshetshenian pitää saada itsenäistyä, kun esimerkiksi kansainvälisesti kaikki merkittävät tahot ovat sitä mieltä, että se on epärealistinen ajatus tänä päivänä.

Puhemies! Minun mielestäni tilanne on erittäin vaikea Tshetsheniassa. Me olemme Euroopan neuvostossa sitä vuosikaudet käsitelleet. Venäjä tuli jäseneksi 96. Venäjältä otettiin äänestysoikeus pois 96 keväällä, ja jatkuvaa dialogia tästä asiasta on käyty. Minun mielestäni on selvää, että tässä vaikeassa tilanteessa on helppo antaa löysiä lausuntoja, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ja olen yrittänyt hyvin paljon paneutua tähän kysymykseen, että presidentti Putin — voitte olla eri mieltä — noudattaa vastuullista ja vakaata politiikkaa, pyrkii saamaan poliittisen ratkaisun aikaan Tshetsheniassa. Mutta tästä, niin kuin sanottu, varmasti on erilaisia mielipiteitä.

Suomen osalta haluaisin todeta sen, että suhteissamme Venäjään, jossa Tshetshenia on eräs osa, meidän ei kannata minun mielestäni harrastaa mitään neulanpistopolitiikkaa. Kun Suomessa nyt sitten vannotaan Euroopan unionin Venäjän-politiikan varaan, niin itse kyllä varoittaisin tästä. Ainakin Hufvudstadsbladetissa olleiden tietojen mukaan Euroopan unionin Venäjä-strategia on salainen. Me emme saa edes tietää, mikä on se strategia. Tuntuuhan tämä aika erikoiselta. Samassa yhteydessä samassa artikkelissa todettiin, että Suomella ei ole mitään ohjelmaa Venäjää varten. En minä vaadi mitään ohjelmaa Venäjää varten, mutta kyllähän meillä pitää olla selvä Venäjä-politiikka ja varsinkin, kun tämä EU:n strategia on salainen.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Venäjä on suomalaisille suuri mahdollisuus, enkä ollenkaan näe sitä samanlaisena kuin monet muut sen näkevät: suurena uhkana. Ei tämä tarkoita ollenkaan sitä, etteikö venäläisiä voida arvostella. Silloin, kun on kritiikin paikka, meidän on se tehtävä, mutta täytyy myöskin pidättäytyä turhista löysistä lausunnoista.

Susanna Huovinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kokeilen nyt kerrankin tätä oikeata puolta kuitenkin, kun äsken todistettiin, että ed. Elon loppupuheenvuoro kuului täältä huomattavasti paremmin kuin tuolta, mutta luultavasti vanhassa vara parempi.

Arvoisa puhemies! Haluan minäkin osaltani kiittää valiokuntaa tästä napakasti tehdystä mietinnöstä, jossa on otettu kyllä todella monipuolisesti kantaa ihmisoikeuksien erilaisiin puoliin. Tämä mietintö osoittaa kyllä myös selkeästi sen, että Suomella on vielä omassa pesässäänkin tehtävää, vaikka toimimmekin myös kansainvälisellä rintamalla näiden asioiden puolesta ja niiden eteen. Kuten valiokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari täällä totesi, selontekoa on varmasti edelleen syvennettävä ja otettava tätä kansainvälistä näkökulmaa sitten, kun näihin jatkossa päästään joka vaalikaudella täällä perehtymään.

Maailmassahan on valtava määrä inhimillistä kärsimystä, jota meidän täällä rikkaassa Pohjolassa on välillä varmasti vähän vaikeakin käsittää. Joskus suoraan sanottuna tuntuu, kun kuuntelee tätä meidänkin keskusteluamme ja kiistelemme täällä erilaisista asioista, tärkeistä asioista, niin silti jää sellainen mielikuva, että otamme kuitenkin tämän oman hyvinvointimme aika lailla itsestäänselvyytenä. Ehkä sellainen hyvä ja konkreettinen esimerkki tästä oli mielestäni eräs dokumentti, jonka hiljattain näin. Siinä brittitoimittaja teki kokeilun, jossa hän yritti selviytyä Somaliassa pienessä kylässä yhtä vähällä ravinnolla kuin kylän asukkaat jatkuvasti tulevat toimeen. Toimittaja asetti tavoitteekseen kuukauden vieton tässä kylässä, mutta ei onnistunut tässä kuukaudessakaan vaan joutui palaamaan sieltä jo aikaisemmin pois. Herää kyllä kysymys, tarvitsemmeko me tällaisia länsimaisia koekaniineja todistaaksemme sen tilanteen, joka maailman köyhimmistä köyhimmissä valtioissa tällä hetkellä on, emmekö muuten huomaa näiden ihmisten hädänalaista tilaa.

Tämän vuoksi minusta on tärkeä se linkitys, jonka valiokunta on useaan otteeseen mietinnössään tehnyt: Ihmisoikeuksien kehitys maailmalla liittyy aivan suoraan köyhyyden vähentämiseen ja kehitysmaiden taloudellisen tilanteen parantamiseen. Monissa maissa demokratia kehittyy vasta näiden asioiden myötä ja samoin kehittyy vasta näiden asioiden myötä ihmisoikeuksien kunnioitus ja valvonta.

Suomen olisi päästävä pian YK:n suositustasolle kehitysyhteistyömäärärahoissa. Meillä on varaa antaa tämä murunen omasta hyvinvoinnistamme maailman köyhimmille. Vastuu ei kuitenkaan ole yksin valtioilla. Vastuu tulevaisuudesta näissäkin kysymyksissä on yhteinen, ja korostaisin, kuten valiokuntakin on korostanut, järjestöjen, yritysten ja kauppapolitiikan merkitystä.

Arvoisa puhemies! Yhdyn täysin valiokunnan arvioon siitä, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta Suomessa on edelleen ajankohtaista pohtia lasten oikeuksien turvaamista ja nopeutetun menettelyn käytännön soveltamista. Tähän asiaan liittyy tietysti myös tavoite mahdollisimman nopeasta turvapaikkapäätöksestä. Sitten jos ja kun päätös on kielteinen, käännytyksessä tai maastapoistamisessa on viranomaisilla hyvin tarkka paikka. Valitettavasti asiat eivät ole täällä meillä sujuneet aina aivan toivotulla tavalla, vaan viranomaiset ovat saaneet huomautuksia muutamissa tapauksissa. Korostan sitä, että turvapaikanhakijankin on voitava luottaa suomalaiseen viranomaiseen ja kaikilla ihmisillä, jotka tässä maassa syystä tai toisesta ovat, on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Erityisesti jälkimmäinen vaatimus koskee mielestäni lapsia.

Puhemies! Rasistiset asenteet ja syrjintä ovat ongelmia Suomessa, kuten valiokunta on todennut. Odotankin, että hallitus kiirehtii rasismin ja syrjinnän vastaisen toimintaohjelman päivittämistä ja että hallitus ottaa näihin asioihin kantaa myös maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa. Asenteita ei tietenkään muuteta eduskunnan tai hallituksen mahtikäskyillä vaan konkreettisella kansalaisjärjestötyöllä ja suomalaisten ja maahanmuuttajien yhteistoiminnalla, niillä todellisilla kohtaamisilla. Henkilökohtainen kokemus on aina paljon suurempi asenteiden muokkaaja kuin jostakin luettu tieto, vaikkei oikean tiedon tärkeyttä tietenkään voi vähätellä.

Korostaisin erityisesti meidän päättäjien vastuuta ja myös kaikkien kansalaisten vastuuta näissä kysymyksissä. Rasismin ja syrjinnän kitkeminen maastamme on meidän yhteinen tehtävämme. Martin Luther Kingin linjaus pitää, puhemies, edelleen paikkansa: pahinta eivät ole pahojen teot vaan hyvien hiljaisuus.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn ensin yhteen olennaiseen asiakokonaisuuteen eli naisten oikeuksiin. Sanotaanhan, että women’s rights are human rights. (Häiriöitä äänentoistossa. — Ed. Elo: Nyt ei kuulunut! Vasemmalle!) — Aivanko totta? Minä yritän vielä parhaani.

Ensi vuonnahan tulee kuluneeksi kymmenen vuotta YK:n Pekingin naisten maailmankonferenssista. Tämän konferenssin asialistalla aikanaan olivat hyvin vahvasti naisten oikeuksiin eli ihmisoikeuksiin kuuluvat kysymykset, ja tänä päivänä voidaan kysyä, ovatko naisten oikeudet tänä päivänä ihmisoikeuksia, tai toisin päin, onko naisilla oikeus syrjimättömyyteen työelämässä, koulutuksessa, avioliitossa ja suvun jäsenenä, tasavertaisuuteen lain edessä, poliittiseen päätöksentekoon, samaan palkkaan samasta työstä, oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyteen jne. Luetteloa voisi jatkaa vielä paljon pidemmälle.

Suomessa tiedämme olevamme etuoikeutettuja monessa suhteessa niihin naisiin nähden, jotka uskonnon ja traditioiden varjolla on alistettu miesten ja hallitsevan eliitin mielivallan alle, jotka elävät loputtomien sotien ja epävarmuuden oloissa, joilla ei ole mahdollisuutta omaan elantoon, jotka ovat ihmiskaupan uhreja. Afganistan on tällaisesta tilanteesta surullinen, varoittava esimerkki, jossa huolimatta siitä, että nyt käydään vaaleja, on käynyt ilmi, että naisia kohtaan harjoitetaan painostusta niin, että he eivät äänioikeuttaan käyttäisi.

Suomihan on sitoutunut ehkäisemään näitä epäkohtia omassa ihmisoikeuspolitiikassaan ja osana YK:n köyhyysohjelmaa ja millennium-julistusta. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat toimineet YK:ssa, sen erityisjärjestöissä ja operatiivisissa ohjelmissa sekä kansainvälisissä konferensseissa aktiivisesti naisten oikeuksien puolesta. Näin on pitänyt tehdä, ja näin pitää tehdä jatkossa, ja tässä työssä nimenomaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet, naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen, naisten ja tyttöjen koulutuksen korostaminen sekä naisiin kohdistuvia globalisaation vaikutuksia koskevat kysymykset ovat olleet etusijalla.

EU-jäsenyyden ehtona on kyseisen jäsenyyttä hakevan maan ihmisoikeuspolitiikan ja naisten oikeuksien hyväksyttävä taso. Meillähän on nyt mielenkiintoinen esimerkki olemassa jäsenyyttä hakevasta Turkista, jolta edellytetään naisten oikeuksien toteuttamista niin lainsäädännössä kuin käytännössä. Ennen kaikkea kysymys on siitä, toimivatko lait käytännössä, murtuvatko sellaiset traditiot, joilla naisia on alistettu. Osana sitä päätöksentekoprosessia, jossa otetaan kantaa Turkin ehdokasehdokkuuteen, tämä näkökulma on myös yhtenä tärkeänä mukana.

Meillä on lukuisia erittäin hienoja näyttöjä siitä, kuinka kansainvälinen tietoisuus ja kansainvälinen painostus on saanut aikaan myönteisen lopputuloksen jopa yksittäisen ihmisen elämässä. Hyvä esimerkki tästä on nigerialainen Safiya Hussaini, jonka kuolemantuomio peruutettiin sen jälkeen, kun tämä päätös herätti ennennäkemättömän kansainvälisen paheksunnan. Kuolemantuomio peruutettiin ja se peruutettiin sitä kautta, että vanhakantainen islamilainen sharia-laki todettiin ikään kuin väärennökseksi islamin laista.

Tyttöjen koulutus on avain parempiin ihmisoikeuksiin sekä kansallisen kehitystason nousuun. Koulutetut tytöt tulevat tietoisiksi yhteiskunnasta, sen epäkohdista ja omasta asemastaan. Koulutetuilla tytöillä on paremmat tiedot terveydestä, ehkäisystä, ravinnosta. Koulutetusta tytöstä kasvaa perheeseen, toimeentuloon ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyviä asioita ymmärtävä nainen, joka usein kouluttautuu edelleen. Kaikkein tärkeintä on se, että koulutettu nainen, mikäli ikinä mahdollista, laittaa aina lapsensakin kouluun.

Unicef on yhdessä monista projekteistaan toteuttanut hyvin yksinkertaista ideaa: kun rakennetaan kaivoja asutuksen lähelle, tyttöjen aika ei kulu vedenhakuun, vaan se voidaan käyttää koulunkäymiseen. Näillä esimerkeillä on helppo todistaa sitä, miten olennaisen tärkeää kansainvälinen yhteistyö on, tapahtuu se sitten YK:n foorumeilla, tapahtuu se sitten kansainvälisillä järjestöfoorumeilla tai ennen kaikkea osana EU-tason ja oman maamme kehitysyhteistyötä.

Maapallolla on lukuisia kriisipesäkkeitä, joissa naiset joutuvat suoriutumaan arkipäivän askareista ja lastenhoidosta epäinhimillisissä oloissa. Sotaa käyvissä maissa naisten raiskaamiset ja pahoinpitelyt ovat lisääntyneet, ja tämä voi johtaa tavattomiin tragedioihin sodan päätyttyä. Valiokunnan mietinnössä on yhtenä tärkeänä yksityiskohtana kiinnitetty huomiota siihen, että rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä toimiville pitää opettaa ja opastaa sen kaltainen naisnäkökulma, että näihin hyvinkin vaikeisiin tragedioihin ja traumoihin, jotka ovat sidoksissa myös siihen kulttuuriseen taustaan, osataan puuttua ja toimia oikealla ja hienovaraisella tavalla.

Vielä pari lyhyttä yksityiskohtaa:

Ihmisoikeusvaltuutettumme kiinnitti huomiota maahanmuuttopolitiikkaan laajastikin, mutta erityisesti siihen, että maahanmuuttajille, etnisten ryhmien edustajille pitää taata vaikuttamisen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuudet, ja tämän evästyksen toivon hallituksen ottavan vastaan.

Monista yksityiskohdista, joihin on puututtu, haluan nostaa myös toisen yksityiskohdan, joka koskee vammaisia ja heidän yhtä toivettaan, joka koskee kotikuntalakia. Vammaisilla, jotka asuvat sosiaali- tai terveydenhuollon laitoksissa, ei ole itsenäistä oikeutta valita omaa kotipaikkaansa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten jo lähetekeskustelussa todettiin, oli sinänsä merkittävä statuksen nosto, että valtioneuvosto ensimmäistä kertaa toi tänne eduskuntaan Suomen ihmisoikeuspolitiikasta selonteon. On tärkeää, että Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa käsitellään täällä maamme tärkeimmällä keskusteluareenalla, koska Suomella on edelleen vahvistuva rooli ihmisoikeuksien edistäjänä kansainvälisillä foorumeilla ja myöskin kahdenvälisissä suhteissa.

Ulkoasiainvaliokunnan sinänsä ansiokkaassa mietinnössä on kiinnitetty huomiota Euroopan unionin verraten pieneen rooliin ihmisoikeuksien edistämisessä Euroopan unionin ulkopuolella. Aiheellisesti valiokunta on huolissaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta.

Valiokunnan mukaan perusoikeudet tulee ottaa painokkaammin osaksi Euroopan unionin ulkosuhteita. Tämä asia on erittäin tärkeä, sillä ihmisoikeuksien edistämistä tarvitaan erityisesti Euroopan unionin uudella ulkorajalla. Euroopan unionin ja Venäjän välinen ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu on jatkossa entistäkin tärkeämpää, kun terrorismin uhan alla valtaa Venäjällä keskitetään entistä voimakkaammin keskushallinnolle. Vieläkin suuremmat ongelmat ovat esimerkiksi Valko-Venäjällä, jossa Lukashenkon hallinto avoimesti polkee ihmisoikeuksia.

Lähivuosina Euroopan unionin ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien naapurien välinen kauppa tulee lisääntymään ja unioni mahdollisesti myös laajenemaan. Euroopan unionin taustalla oleva ajatus ja ideologia perustuu eurooppalaiseen käsitykseen ihmisoikeuksista. Näistä periaatteista ei tule jatkossakaan tinkiä. Päinvastoin, Euroopan unionin on käytettävä taloudellista voimaansa edistääkseen ihmisoikeuksia lähialueellaan. Ihmisoikeudet ovat niin merkittävä asia, että siinä ei voida tyytyä toimimaan vain sivusta seuraavana havainnoitsijana, vaan siinä täytyy olla myöskin sellaista lähetyssaarnaajan otetta, kun niitä asioita viedään eteenpäin.

Kuten täällä ed. Perho totesi, Turkki on ihmisoikeuksissaan edistynyt — ainakin tällainen kuva on annettu — mutta perinteet istuvat sitkeässä. Euroopan unionin tulee pitää jäsenyysneuvotteluissa ehtona sitä, että Turkki sitoutuu sekä periaatteellisella että käytännöllisellä tasolla ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelun yhteydessä keskusteltiin varsin paljon Suomen pakolaispoliittisesta linjasta. Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään aivan oikein kiinnittänyt huomiota siihen, että Euroopan unionin pakolais- ja turvapolitiikkaa tulee kehittää. Olisi erittäin tärkeää, että Euroopan unionissa olisi yhtenäiset säännöt koskien Euroopan unionin ulkopuolelta tulevia pakolaisia.

Lähetekeskustelun yhteydessä keskusteltiin paljon turvallinen alkuperämaa -käsitteestä. On valitettavaa, että tämä käsite on saanut keskusteluissa lähinnä negatiivisen leiman. Tosiasiassa määrittely "turvallinen alkuperämaa" takaa niiden maiden kansalaisille, jotka eivät tule niin sanotusta turvallisesta alkuperämaasta, positiivisen erityiskohtelun turvapaikkapäätöstä tehtäessä ja sitä harkittaessa. Suurin osa todellisen turvapaikan tarpeessa olevista tulee nimenomaan turvallisten alkuperämaiden ulkopuolelta.

Euroopan unionin maat on lähtökohtaisesti katsottava turvallisiksi alkuperämaiksi. Jos jossain tilanteessa voidaan toisin osoittaa, silloin kyseisen jäsenmaan ja Euroopan unionin on nämä ongelmat ratkaistava. Ratkaisu ei voi olla se, että tulee laajamittainen joukkomuutto toisesta jäsenmaasta toiseen. Uusia jäseniä otettaessa on otettava Euroopan unioniin ainoastaan sellaisia valtioita, jotka voidaan määritellä turvallisiksi alkuperämaiksi.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensimmäinen varsinainen ihmisoikeusselonteko on saanut arvoisensa käsittelyn eri valiokunnissa osin lausuntojen ja osin tämän ulkoasiainvaliokunnan mietinnön kautta. Keskityn nyt muutamaan asiaan, joita pidän tällä hetkellä ihmisoikeuspolitiikassa ajankohtaisina. Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä yhdyn toki valiokunnan kantaan ihmisoikeuspolitiikan suurista linjoista.

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppakysymys on puhuttanut Suomea, ja se on puhuttanut muita maita. Ihmiskaupan laajuuteen on viime vuosina havahduttu, ja oikeastaan Suomeenkin tämä keskustelu on tullut vasta viime vuonna ja tänä vuonna, kun eduskunta sai käsittelyynsä rikoslain uudistuksen, jonka myötä ihmiskauppa erikseen merkittiin rikoslakiin kriminalisoiduksi asiaksi. Toki tämän tyyppinen toiminta on ollut rikollista aiemminkin, mutta tämä lainsäädännön muutos mahdollisti sen, että Suomi voi liittyä Palermon sopimukseen.

Pidän tätä lainmuutosta hyvin tärkeänä ja pidän tärkeänä sitä, mitä hallituskin on selonteossaan ilmoittanut: Suomi tulee laatimaan ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman. Haluan kiirehtiä tätä toimintaohjelmaa ja toivon, että ministeri Rajamäki voisi käyttää puheenvuoron ja selostaa, mitä käytännön toimia sisäministeriössä on tehty, jotta ihmiskaupan uhrit Suomessa tunnistettaisiin.

Tällä hetkellä meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka laajaa ihmiskauppa on tässä maassa. On hyvin tärkeää esimerkiksi, että poliisit ja sosiaaliviranomaiset pystyvät arvioimaan, onko joku prostituoitu, joka on tullut tänne ulkomailta, mahdollisesti ihmiskaupan uhri. Tämän asian tunnistamiseksi tarvitaan poliiseille ja muille viranomaisille toimintaohjeet, esimerkiksi kysymykset, joiden kautta saadaan selville, onko näiden henkilöiden passit viety, onko heitä pakotettu tulemaan Suomeen tai pysymään tässä maassa. Eli hyvin yksityiskohtaista ohjeistoa tarvitaan oman maamme rajojen sisällä. Todella toivon, että tämä toimintaohjelma saadaan aikaiseksi ja sitten myös käytännön ohjeet viranomaisille, kuinka toimia, jotta ihmiskaupan uhrit tunnistettaisiin ja jotta he saisivat tarvittavan tuen ja myös kuntoutuksen, koska joutuminen ihmiskaupan uhriksi on tietenkin hyvin jyrkästi perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia loukkaava tilanne.

Toiseksi, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomiota EU:n ihmisoikeuspolitiikkaan. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että EU:n sisäistä ihmisoikeuspolitiikkaa voidaan kehittää. Kun pidin tämän selonteon lähetekeskustelussa vihreiden ryhmäpuheenvuoron, esitin mallia, että EU:hun perustettaisiin oma ihmisoikeusvaltuutetun virka ja hänen tehtäviinsä kuuluisivat nimenomaan EU:n päätöksenteon ihmisoikeusseuranta sekä jäsenmaiden ihmisoikeustilanteen seuranta. Valiokunnan mietinnössä ei ole päädytty näin pitkälle meneviin johtopäätöksiin, mutta korostetaan sekä EU:n ulkoisessa toiminnassa että sisäisessä toiminnassa johdonmukaisuutta ihmisoikeusasioissa. Sisäisen toiminnan osalta korostetaan ihmisoikeusseurantaa, ulkoisen toiminnan osalta nimenomaan sitä, että ihmisoikeusdialogia käytettäisiin tehokkaampana keinona ihmisoikeuksien tosiasialliseksi edistämiseksi. Toivon, että ministeri Tuomioja voisi tätä puolta keskustelussa nyt valottaa.

Kun ed. Elo otti esiin kysymyksen siitä, kuinka tärkeää työtä Euroopan neuvosto on tehnyt ihmisoikeusasioissa, niin varmasti tämä sali ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunta yhtyy tähän kantaan. Euroopan neuvoston työ on perustavanlaatuista, ja se on luonut mekanismeja, joita voidaan siirtää muihinkin maanosiin esimerkiksi ihmisoikeusmonitoroinnin osalta.

Mutta mitä tulee sitten käytännön politiikkaan ja valtaan ihmisoikeuspolitiikassa, niin uskon, että Euroopan unionin, jolla on hyvin laaja poliittinen toimiala ja jonka luonne tulee vielä uuden perustuslaillisen sopimuksen myötä muuttumaan, rooli ihmisoikeuspolitiikassa tulee kasvamaan sen luonnollisen poliittisen roolin kasvamisen myötä. Näin ollen on tärkeää miettiä myös ihmisoikeuspolitiikkaa osana Euroopan unionin toimintaa.

Euroopan unionin toiminnan osalta kiinnitän vielä ministeri Tuomiojan huomiota siihen, että tässä meidän mietinnössämme on mainittu, että aseviennin käytännesääntöjä on EU:ssa vahvistettava ja niiden sitovuutta lisättävä. Toivon erityisesti, että otatte huomioon tämän asian, jota olen myös ulkoasiainvaliokunnassa eri tilanteissa korostanut, ja kun mietitään kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi Kiinan asemaan ja Kiinaa koskevia asevientikieltokysymyksiä, niin mielestäni tämä asia on hyvin keskeinen. Jollei EU:n aseviennin käytännesääntöjä saada sitovammiksi ja kattavammiksi, niin mielestäni silloin on kyseenalaista asevientikieltoja purkaa. Eli tämän toiminnan pitää olla johdonmukaista siltä kannalta, että jos asevientikieltoja puretaan, nämä käytännesäännöt kattavat kaikki EU-maat ja ovat nykyistä sitovammat. EU:n toiminnan kannalta on tietenkin olennaista, että kun tulevan perustuslain myötä EU:n ulkopoliittinen rooli ja sen merkitys kasvaa, tämä kokonaisuus EU-diplomatiaa ja myös kehitysyhteistyötä myöten toimii järkevästi. Ihmisoikeuspolitiikka on läpäisyperiaatteella mukana kaikissa näissä toiminnoissa.

Kiinnittäisin myös ministeri Lehtomäen huomiota siihen, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa koherenssissa ei ole päästy vielä kovinkaan paljon eteenpäin. Näin ollen esimerkiksi ihmisoikeuspolitiikan ajaminen kehitysyhteistyön ytimeen edellyttäisi sitä, että päästään suurempaan yhteisymmärrykseen EU:n kehitysyhteistyön tavoitteista ja maittaisesta kehitysyhteistyöstä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamia huomioita niistä painotuksista, joita mietintöön ja lausuntoihin selonteon pohjalta sisältyy. Tämä painotus, että kansainvälinen puoli on voimakkaasti esillä ja sitä edellytetään myös jatkossa, on tietysti aivan oikein, mutta sen varjoon ei saa jäädä tietenkään se kokonaisuus, mitä meillä omassa kotimaassa tapahtuu ja mitä ongelmia ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen monien ryhmien osalta kuitenkin on edelleen olemassa.

Täällä on Venäjä-ulottuvuudesta nyt käytetty puheenvuoroja. Eduskunta pelaa sunnuntaina Venäjän duumaa vastaan jalkapallo-ottelun kello 11 Finnairin stadionilla. Tämä mainoksena mainittakoon. (Ed. Elo: Teidän pitää hävitä se!) — Se pelataan reilussa hengessä ja urheiluhengessä varmasti. (Ed. Laakso: Tehdään omaan maaliin!) — Tämä enemmänkin kevennyksenä. — Mitä tulee siihen, pitäisikö Suomella olla omaa Venäjän-politiikkaa myös niiden asioiden osalta, jotka ovat agendalla EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa, se on pohtimisen arvoinen kysymys. Meillä on pitkä yhteinen historia, pitkä yhteistyö ja läheinen maantieteellinen asema. Pitäisin kyllä aika luonnollisena, että me naapureina harrastaisimme aktiivista omaakin Venäjän-politiikkaa siitä huolimatta, että iso osa asioista on samoja asioita, joita sitten EU:n piirissä myöskin Venäjän kanssa harjoitetaan. Kyllä pitäisin aika luonnollisena, että tällainen oma Venäjän-politiikan rooli olisi aika vahva tämän päälle.

Mietinnössä on mielestäni myöskin pikkasen kritiikin makua selontekoa kohtaan liittyen tällaiseen johdonmukaisuuteen ja siihen, että analysoitaisiin kehitystä. On kokonaisvaltainen näkemys kyllä, mutta tarpeeksi hyvä analyysi siitä, mitä on tapahtunut niin kansainvälisellä puolella kuin myöskin kotimaassa, puuttuu. Nämä säännöllisesti kerran vaalikaudessa tulevat selonteot eivät anna ehkä tarpeeksi eväitä tai eivät anna niin paljon kuin ne voisivat antaa, jos olisi enemmän tällaista analyysiä, seurantaa, jopa eräällä tavalla mittareita näkyvissä, joilla katsottaisiin, miten asiat ovat menneet eteenpäin.

Kansainvälisellä puolella taisi olla pikkasen pientä huomiota, melkeinpä kritiikinpoikasta siinäkin näkökohdassa, että selonteossa pikkasen kevyelle on jätetty se tosiasia, millä tavalla ihmisoikeudet ja köyhyys liittyvät yhteen. Henkilökohtaisesti aina yhdistän nämä asiat niin, että ihmisoikeudet ja muut oikeudet menevät vähän hukkaan, jollei samaan aikaan ole sosiaalista turvallisuutta ja taloudellista toimeentuloa elikkä vähemmän köyhyyttä. Toisaalta köyhyyden poistaminen, sosiaalisen turvallisuuden parantaminen ja suora apu taloudellisessa mielessä menevät myös hukkaan, ellei samalla voimakkaasti sitten panosteta ihmisoikeuksien toteuttamiseen ja muiden oikeuksien edistämiseen. Elikkä nämä, joita meidän virallisessa kehitysyhteistyöpolitiikassamme aivan oikein korostetaan, ovat minusta erottamaton osa toisiaan. Tässä ihmisoikeuskeskustelussa pitäisi ehkä vähän voimakkaammin tähän puoleen kiinnittää huomiota. Täytyy tietysti muistaa, mikä ihan oikein tietysti tässä mietinnössä on todettu, että köyhyydestä kumpuaa aika paljon myöskin sitten terrorismia. Terrorismin maaperä on aika paljon myöskin siinä epätoivossa ja näköalattomuudessa, jota köyhyys tuo eri puolilla maailmaa esiin.

Kiinasta pari sanaa, jotka liittyvät globalisaatioon ja Kiina-ilmiöön. Meidän ei pidä olla varovaisia tai arkailijoita myöskään kritiikissämme Kiinaa kohtaan silloin, jos on näkyvissä selkeitä ongelmia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, koskevat ne sitten työelämän normeja, ammattiyhdistysliikkeen kieltämistä, sen toimintamahdollisuuksien puutetta, Kiinassa olevien vähemmistöjen asemaa, uiguurien asemaa siellä Tiibetin rajalla jne. Olen sitä mieltä, että silloin kun Kiina-yhteyksiä meillä on, olivat ne sitten valtiovierailuja, eduskunnan vierailuja tai mitä tahansa yhteydenpitoa, ihmisoikeuskysymykset on uskallettava pitää pöydällä. Olen huomannut, että muun muassa puhemies on matkustamassa delegaation kanssa Kiinaan ihan lähiviikkoina.

Sitten tähän Suomen tilanteeseen. Lainaan oikeusministeri Koskisen puheenvuoroa 13. toukokuuta 2004 suullisella kyselytunnilla: "Jos puhutaan Suomen suurimmasta ihmisoikeusongelmasta, niin varmaan se pesii näillä vyöhykkeillä eli sellaisten henkilöiden oikeuksien turvaamisessa, oikeuksien parantamisessa, jotka eivät itse pysty niitä ajamaan. Tässä kyllä vauhdittaisin sitä lainsäädäntötyötä ja hallinnon kehittämistä, jota eri hallinnonaloilla tarvitaan, jotta tästä päästään eteenpäin. Tämä sama pulmahan koskee esimerkiksi lastensuojelulainsäädännön uudistamista, mutta varmasti suurin yksittäinen ryhmä ovat juuri vanhukset. Voidaan hyvinkin asettaa tavoitteeksi, että vanhuksen oikeudet erilaisissa tilanteissa tulevassa lainsäädännössä pyrittäisiin turvaamaan paljon konkreettisemmin ja selvemmin kuin nykyisin." — Minusta tämä on hyvin sanottu. Se kertoo, että meillä on monta ryhmää, meillä on maahanmuuttajat, meillä on pakolaisten kohtelu, meillä on vammaisten tilanne.

Tämän ikääntymistilanteen kehityksen myötä on syytä todella pohtia, ovatko usein dementoituneiden vanhusten ja muiden laitoksissa olevien ihmisoikeudet todella toteutumassa ja toteutuvatko ne niin kuin ihmisoikeusperiaatteet edellyttäisivät. Oliko toissa aamuna, kun eräs radiotoimittaja Ylen aikaisessa problematisoi tätä asiaa minusta varsin värikkäällä tavalla. Hän eräällä lailla ihmetteli sitä tai kiinnitti vaan huomiota siihen, kun valtava tunnepurkaus ja auttamisen halu syntyi Korkeasaaren paviaanien auttamiseksi, suoranainen kansanliike, taloudellinen tuki. Hän problematisoi, että löytyisipä samanlaista tahtoa ja kansanliikettä puuttumaan myös niihin ongelmiin, joita vanhukset eri hoitolaitoksissa kokevat, asunnottomat ja monet muut ryhmät. Näin se vaan elämä kulkee. Joskus herätään johonkin asiaan hyvinkin voimakkaasti, mutta samaan aikaan varmasti jossain laitoksessa esimerkiksi joku vailla oikeuksia ja vaikuttamismahdollisuuksia oleva vanhus voi todella ihmetellä kärjistetystikin tällaista tilannetta tämän toimittajan lailla.

Totean vielä ihan lopuksi, että kun selonteot tehdään vaalikausittain, pitäisi saada sellaista analyysiä, miten asiat ovat edistyneet meillä ja muualla. Sitten vasta eduskunnan pitäisi ottaa tyytyväisenä selonteko vastaan ja tehdä siitä vielä tyytyväisempänä mietintö, kun me näiden asioiden osalta pystyisimme näkemään, että olemme saaneet edistystä ja parannuksia aikaan. Kyllä niitä ongelmia todella riittää.

Kun, arvoisa puhemies, on vielä aikaa reilu minuutti, puutun siihen, mitä ed. Perho totesi maahanmuuttajien oikeuksien osalta. Palautan mieleen, että viime vaalikaudella tein lakialoitteen, joka koskee maahanmuuttajan oikeutta tulla valituksi kaksikielisissä kunnissa opetuslautakuntaan tai asianomaiseen opetuksesta vastaavaan jaostoon. Edelleen kuntalaki lähtee siitä, että kaksikielisessä kunnassa näihin elimiin valittujen tulee edustaa asianomaista kieliryhmää, joko ruotsia tai suomea. Tilanne on edelleen niin, että yksikielisessä kunnassa maahanmuuttaja voi tulla valituksi koulutuksesta vastaavaan lautakuntaan mutta kaksikielisessä kunnassa ei, mikäli lakia tulkitaan niin kuin sitä neljä vuotta sitten tulkittiin Espoon kaupungissa, kun maahanmuuttaja pyrki suomenkieliseen koulutuslautakuntaan. Vuonna 2000 sen lakialoitteen allekirjoitti 122 edustajaa, mutta se on nyt hautautunut ja poistunut päiväjärjestyksestä. Ajattelin näin kunnallisvaalien kynnyksellä ehkä uusia sen vielä tällä viikolla. En kyllä jaksa kerätä siihen 122:ta nimeä, mutta uskon, että hyvä hallitus tällaisen ongelman ihan aidosti nyt tällä toisella yrittämällä poistaa. Kyllä maahanmuuttajien oikeuksien kannalta on todella tärkeätä, että he pystyvät osallistumaan niihin elimiin kunnallisessa päätöksenteossa, joissa heidän lastensa koulutusasioista ja monista muistakin asioista päätetään.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, herrar ministrar! Utrikesutskottets betänkande är bra.

Jag tycker att det kommer med kritik på två viktiga punkter, dvs. när vi pratar om mänskliga rättigheter skall man inte såsom regeringen gjorde utgå ifrån vad som just har varit aktuellt i de internationella övervakningsorganen. Då kan det hända att viktiga nationella problem faller utanför bedömningen. Just denna vecka hade vi till exempel en fråga om tillgång till rättvis rättegång och huruvida vår rättegångsbalk med dess ersättningsstadganden faktiskt uppfyller den frågan och överhuvudtaget tillgången till rättegång och avgörande i rimlig tid. Viktiga frågor faller ur bilden om vi utgår från den här bedömningen att vi bara ser på vad som händer i internationella organ, för de begravs så att säga där.

En annan kritisk punkt i utskottets kommentar om redogörelsen är att redogörelsen inte är operativ. Vilka åtgärder skall vi i praktiken vidta, verkar vi i praktiken på globala fora och i EU för de mål som vi uppställer? Jag tycker att den här frågan är viktig och att vi verkligen skall se till att vi får en konsekvens i handlandet. En tanke som ju kan lyftas upp är att vi skulle behöva något slag av mera handlingsinriktad plan för hur vi befrämjar mänskliga rättigheter inom den faktiska politiken.

Toisaalta meidän ei tule, ja kiitän valiokuntaa siitä, että ei tule rajoittua vain niihin ajankohtaisiin valituksiin, joita käsitellään kansainvälisessä valvontaelimessä, vaan lähdetään meidän ajankohtaisesta ihmisoikeusanalyysistämme koskien kansallista tilannetta.

Toinen kriittinen kohta mielestäni ja hyvä huomio valiokunnan kannanotossa on se, että selonteko ei ole tarpeeksi operatiivinen, ja mielestäni tarvittaisiin todella erilaista toimintasuunnitelmaa. Esimerkkinä tästä toimintasuunnitelmasta tai konkreettisuuden asteesta haluan ottaa esille esimerkiksi lasten aseman, jonka myös ed. Perho kiitettävällä tavalla otti esiin. Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni, kun ministeri Tuomioja on vielä läsnä. Selonteossa mainitaan tietysti lasten asioiden komitea. Ei mainita sitä ongelmaa, että siellä on usean vuoden asioita jonossa odottamassa. YK:ssa on tehty aloite siitä, että komitea voisi tulevaisuudessa toimia kahdessa kamarissa ja että jono sillä tavalla saataisiin pois. Toivoisin, ministeri Tuomioja, että esimerkiksi siinä yhteydessä, kun tämä kansainvälinen lasten asioiden sopimus täyttää 50 vuotta ensi kuun 20. päivänä, tekisimme aloitteen lisäresurssien saamiseksi komitealle, koska se on tärkeä komitea. Monen kehitysmaan lapsen asema parantuu tästä, kun käydään avointa dialogia kansainvälisten järjestöjen ja kansallisten järjestöjen kesken ja silloin saadaan asiat toimintaan toisella tavalla.

Vi skall alltså anslå tilläggsresurser för en bestämd tid så att FN:s barnrättskommitté kan fungera i två kamrar och på det sättet få bort anhopningen av ärenden.

I det här sammanhanget vill jag också tacka utrikesminister Tuomioja för hans positiva svar på ett skriftligt spörsmål som jag ställde om en eventuell individuell klagorätt i FN:s barnrättskommission. Jag vill verkligen tacka ministern för svaret och jag hoppas att vi först kan ta itu med och få bort anhopningen av ärenden och att vi sedan ställer oss positiva till ett tilläggsprotokoll till konventionen som skulle innehålla det här tillägget.

Många av kollegerna har berört flyktingsituationen. Jag vill här först beröra den genom att citera FN:s generalsekreterare Kofi Annan så som han sade till oss européer när han mottog Sacharovpriset för mänskliga rättigheter i början av det här året.

Kofi Annan: "Människor migrerar idag av samma anledningar som de tiotals miljoner européer som en gång lämnade era kuster. De flyr undan krig eller förtryck, de ger sig av i sökandet efter ett bättre liv i ett nytt land. De som tvingas bort från sina hem, flyktingar som flyr i rädsla för sin säkerhet, är vårt gemensamma rättsliga och moraliska ansvar. Vi har ett rättsligt instrument som antagits för att skydda dem , nämligen 1951 års flyktingkonvention. Men när flyktingar inte kan söka asyl på grund av barriärer utanför kusterna eller när de hålls i förvar alldeles för länge under otillfredsställande förhållanden eller vägras inresa på grund av restriktiva tolkningar av konventionen, då har man brutit mot asylsystemet och även mot det löfte som gavs i konventionen."

Det här är allvarliga ord från den högsta FN-tjänstemannen, det var allvarliga ord som många av oss tog till våra hjärtan. Det är klart att därför är det bekymmensamt, det man nu diskuterar under beteckningen Tammerfors 2. Vi frågar oss, vad är det som egentligen å ena sidan har beslutats och vad är det som å andra sidan är på väg att beslutas?

Kun kuunteli Kofi Annanin sanoja, joita on löydettävissä Euroopan parlamentin sivuilla kaikilla unionin ainakin silloisilla virallisilla kielillä, tulee miettineeksi, mihin me nyt tällä hetkellä olemme pyrkimässä, mitä olemme päättäneet, mihin olemme pyrkimässä tämän niin kutsutun Tampere kakkosen osalta ja mitä toisaalta on päätetty. Sanotaan: "med den drucknes envishet". En tiedä sitä sanontaa suomeksi. Med den drucknes envishet olen kysynyt: mitä päätettiin sisäministereiden epävirallisessa kokouksessa? Minulle on kerrottu, että ei annettu mitään vihreätä valoa sille, että perustettaisiin näitä vastaanottoleirejä Euroopan ulkopuolella, vaan se, mille olemme antaneet vihreätä valoa, on jonkinlainen komission pilottiprojekti yhteistyössä Unhcr:n kanssa esimerkiksi Afrikassa.

Mutta toisaalta voimme lukea lehdistä, muun muassa 9.10., että Italia lähettää takaisin Libyaan eritrealaisia pakolaisia ilman, että on minkäänlaisia takeita siitä, että heitä ei lähetetä edelleen Eritreaan, ja tiedämme, mitä heille siellä tapahtuu. Kysymys siis: Mitä olemme hyväksymässä? Lähetämmekö heidät takaisin kuolemaan Eritreaan?

Det sades för några dagar sedan i internationella tidningar att Italien åtminstone har fått ett godkännande för att skicka tillbaka flyktingar till Libyen och de är sådana flyktingar som på inget sätt får den behandling som just flyktingkonventionen från 1951 skulle förutsätta.

Här har tidigare talats om behovet att ha ett samband mellan vår vapenexportpolitik och vår människorättspolitik och det för ju också frågan in i ett intressant ljus.

Bästa vänner! Ännu några kommentarer med anledning av det som kollegerna har konstaterat. Jag noterar med tillfredsställelse i utskottets betänkande att också våra före detta ledamöter i svenska riksdagsgruppen har hörts när ni har utarbetat betänkadet. Då tänker jag speciellt på Elisabeth Rehn och Gunnar Jansson, Gunnar Jansson vars arbete med det romska rådet verkar att få framgång på ett sätt som minister Tuomioja också har beskrivit i Hufvudstadsbladet. Jag hoppas att det här projektet med att skapa en transnationell intressebevakningsorganisation för romerna i Europa verkligen skall ha framgång och att det skall bli ett betydelsefullt organ.

Ledamot Maija Perho nämnde också frågor anknutna till fredsbevararna och deras sätt att bemöta kvinnor. Vi vet att det är viktigt. På Elisabeth Rehns initiativ har det utarbetats regler för att också våra FN-fredsbevarare skall följa och respektera de regler som behövs.

Kaikki tämä työ perustuu siihen työhön, jonka hän on tehnyt YK:n raportoijana tehdessään raportin nimeltään Women at war and peace, joka sinällään oli kauheaa luettavaa aikoinaan.

Myöskin Maija Perho mainitsi Nigerian naiset. Olin uskonut, että hän nostaisi esiin uuden uutisen, joka on ollut eilen ja tänään luettavissa. Jos me emme muuta voi tehdä, toivoisin, että me ihmisoikeusryhmässä eduskunnassa voisimme taas ottaa asian esille, koska islamilaiset tuomioistuimet Nigerian Bauchin osavaltiossa ovat tämän viikon alussa tuominneet kaksi naista kuolemaan kivittämällä, koska heillä on ollut ulkoaviollista seksiä. Miehet tietysti on vapautettu kaikista syytteistä. Kyseessä ovat 29-vuotiaat ja 26-vuotiaat naiset, toinen on tällä hetkellä raskaana. Toivon, että me yhdessä, ainakin me ihmisoikeuksista kiinnostuneet ihmiset ja muut, voimme ottaa tämän asian esille, koska jatkuva painostus on se, joka auttaa näitä naisia suuressa ahdingossa.

Jag hoppas att vi kan göra någonting för de här två kvinnorna. De behöver det yttre stöd som vi kan ge.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuksien edistämisestä on tullut entistä haasteellisempaa. Terrorismin uhka asettaa sekä kansainvälisiä että kansallisia haasteita ihmisoikeuksien toteutumiselle. Maailmanlaajuiset kehitysongelmat, syvenevä kuilu teollistuneiden ja teollistuvien valtioiden sekä köyhtyvien ja köyhien maiden välillä pahentavat ahdinkoa ja luovat kasvualustaa terrorismille ja ihmisoikeuksien loukkauksille. Keskityn tässä lyhyessä puheenvuorossani vain muutamaan mielestäni olennaiseen asiaan.

Köyhyyden merkityksen ja vaikutusten tunnistaminen ihmisoikeuksien toteutumisessa on tärkeää meidän omassa maassamme, mutta erityisen tärkeää Suomen prioriteettialueilla, kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään. Lapsi- ja naiskauppa, lapsityövoima, lapsisotilaat ovat pitkälti köyhyyteen liittyviä ongelmia. Ulkoasiainvaliokunta nostaa tuoreessa mietinnössään aivan oikein esille myös moniperusteisen syrjinnän.

Suomessa maahanmuuttajanaisten ja vähemmistöihin kuuluvien naisten oikeuksiin ja asemaan on kiinnitettävä jatkuvaa ja syvenevää huomiota. Naisiin kohdistuva väkivalta kansainvälisesti koskien pakolaisnaisia ja vähemmistöön kuuluvia naisia on jäänyt liian vähälle huomiolle myös tässä ihmisoikeusselonteossa, olen siitä nykyisin ulkoasiainvaliokunnassa istuvana ja myös tätä mietintöä tehneenä samaa mieltä. Naisten asema vaatii erityistä huomiota myös sotilaallisten kriisien ja globalisaatioon liittyvien kysymysten yhteydessä. Naiset ovat seksuaalisen väkivallan kautta yhä enenevässä määrin sodankäynnin välineitä, vieläpä hyvin järjestelmällisesti sodankäynnin välineitä seksuaalisen väkivallan kautta. Naiskaupan ongelma on muuttunut entistä vakavammaksi. Naisten oikeuksien toteutumisessa on edelleen räikeitä puutteita. Ne liittyvät muun muassa koulutukseen, taloudellisiin oikeuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä seksuaalisiin ja lisääntymisoikeuksiin.

Arvoisa puhemies! Lasten ihmisoikeuksiin liittyy kansainvälisesti aivan samoja ongelmia kuin naisten oikeuksiin: köyhyys, ihmiskauppa, sotilaalliset konfliktit ja pakolaisuus. Lapset ovat jatkuvasti vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreja. Erityisen suuressa vaarassa tässä suhteessa ovat vähemmistöihin kuuluvat ja vammaiset tytöt. Monissa kulttuureissa tyttöjen ihmisoikeuksia rikotaan edelleen räikeästi esimerkiksi silpomalla heidän sukuelimensä. Lasten aseman parantamisen aseellisissa konflikteissa pitää olla yksi Suomen prioriteeteista. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä sitä, että Suomi toimii aktiivisesti lapsisotilaiden käyttöä vastaan ja pyrkii pienaseiden kaupan ja käytön valvontaan ja rajoittamiseen. Selonteossa ei ole riittävästi analysoitu erityisesti aseellisten konfliktien yhteydessä tyttöihin kohdistuvan väkivallan erityispiirteitä ja seurauksia.

Lasten ihmisoikeuksien toteutuminen ei Suomessakaan ole kehittynyt pelkästään myönteisesti. Lapsen edun pitäisi ja pitää olla ensisijainen kaikissa niin kansallisissa kuin kansainvälisissä lapsia koskevissa viranomaisten päätöksissä. Pidän erittäin tärkeänä, että tämä painotus on kirjattu valiokunnan mietintöön. Olen iloinen, että Suomi saa vihdoin pitkän odottelun jälkeen lapsiasiainvaltuutetun viran. Vastaavat virathan on perustettu muihin Pohjoismaihin jo vuosia, vuosia sitten. Myös lastensuojelulain uudistaminen on menossa ja erittäin tarpeellinen.

Pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyy merkittäviä ihmisoikeushaasteita. Turvapaikkamenettelyä on kehitettävä mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Aivan keskeistä mielestäni on myös huolehtia Suomessa pysyvästi asuvien ja tänne muuttavien kotouttamisesta. Koulujen kansainvälisyyskasvatuksella on tärkeä rooli suvaitsevaisuuteen kasvamisessa. Ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen, monille meille itsestäänselvä ajatus, lähtee jo varhaiskasvatuksesta.

Arvoisa puhemies! Vammaisten oikeudet on nostettu selonteossa ensimmäistä kertaa yhdeksi Suomen lähivuosien ihmisoikeuspoliittiseksi painopisteeksi. Myös hallitusohjelmassa vammaispolitiikalle annetaan entistä suurempi painoarvo. Tavoitteena on edistää vammaisten ihmisten itsenäistä elämää, tasavertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista yhteiskuntaan. Vammaisten työllistymisessä on ongelmia, ja liian usein esteenä ovat syrjivät asenteet ja ennakkoluulot. Laki sosiaalisista yrityksistä ja yhdenvertaisuuslaki tähtäävät osaltaan vammaisten työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantamiseen.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä selontekoprosessi on jo selvästikin saavuttanut yhden tavoitteensa. Se on merkittävällä tavalla laajentanut ja edistänyt keskustelua sekä Suomen ihmisoikeuspolitiikasta että ihmisoikeuksista Suomessa. Näin oli jo selonteon valmistelussa, jolloin linjauksia valmisteltiin eri ministeriöiden sisällä ja niiden välillä sekä myös kansalaisjärjestöjen kanssa. Myös täällä eduskunnassa se, että se on todellakin koko eduskunnalle annettu selonteko, on mahdollistanut aiempaa laajemman keskustelun, ja pidän hyvin tervetulleena, että ulkoasiainvaliokunnan lisäksi myös perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta ovat antaneet asiasta lausuntonsa, ja tämä jatkuva keskustelu täällä salissa tuo myös koko ajan uutta tärkeätä ja arvokasta aineistoa.

Me painotamme jatkossakin ihmisoikeuksien universaalisuutta, niiden jakamattomuutta ja avoimuutta. Erityistä huomiota kiinnitetään edelleen naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksiin ja lähivuosina myös vammaisten henkilöiden oikeuksiin. Näiden Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueiden osalta on selontekoprosessissakin käynyt hyvin ilmi, että näistä vallitsee melkoisen suuri yksimielisyys.

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä nostetaan keskeisesti esille köyhyyden vähentäminen. Köyhyys ja taloudellinen eriarvoisuus ovatkin todella keskeisesti monien ihmisoikeusongelmien taustalla. Äärimmäinen köyhyys, kuten selonteossakin mainitaan, on keskeinen ihmisoikeushaaste. Tässä selonteossa on Suomen ihmisoikeuspolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena juuri puututtu köyhyyden ja ihmisoikeuksien suhteeseen. Tavoitteenamme on parantaa eri väestöryhmien vaikutusmahdollisuuksia olennaisena osana köyhyyden vastustamista. Köyhyys on myös osallisuuden puutetta ja sitä, ettei erityisesti heikoimmassa asemassa olevilla ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan tilanteeseensa ja ympäristöönsä. Osallistumisoikeudet toteutuvat usein erityisen heikosti juuri naisten ja vähemmistöihin kuuluvien osalta. Näin ihmisoikeuksien ja köyhyyden välillä on todella merkittävä linkki, jota aiheellisesti korostetaan eri yhteyksissä niin tässä ihmisoikeusselonteossa kuin myös hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa ja valiokunnan vastauksessa.

Selonteossa on kuitenkin keskitytty niihin aspekteihin, joihin voidaan nimenomaan ihmisoikeuspoliittisin keinoin vaikuttaa. Selonteon rakennehan on sellainen, että sen painopiste on Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan tavoitteiden asettamisessa ja siinä, millä tavoin Euroopan unioni on tämän meidän ihmisoikeuspolitiikkamme keskeinen vaikutuskanava. Olemme sitoutuneet moninkeskiseen toimintatapaan, ja on selvää, että kansainvälisillä järjestöillä on aivan oleellinen merkitys kansainvälisten ihmisoikeuksien edistämisessä. Selonteossa on näitä järjestöjä käsitelty, ei kuitenkaan kaikkia, kuten valiokuntakin mietinnössään huomauttaa ja on toivonut laajempaa otetta.

On kyllä selvää, että me olimme selontekoa valmistaessamme joutuneet käyttämään tiettyä karsintaa ja pyrkineet keskittymään ihmisoikeuspolitiikan kannalta keskeisiin foorumeihin, mutta on aivan totta, että ihmisoikeudet ovat horisontaalinen kysymys, joilla on, ainakin pitäisi olla, yhtymäkohtia jokseenkin kaikkien kansainvälisten järjestöjen työhön. Tässä on pyritty kattamaan yleisluontoisella viittauksella ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuus. Mutta jatkossa on varmasti syytä katsoa, millä tavoin muita järjestöjä ja teemoja voidaan nyt käsiteltyjen lisäksi ottaa mukaan seuraavaan selontekoon, ja monet esitetyistä lisäyksistä ovat varmasti perusteltuja.

Tietysti otan myönteisenä, että kukaan ei ole tässä sanonut, että olisimme käsitelleet vääriä tai turhia asioita, mutta on tietysti todella hyvä, että toivotaan vieläkin laajempaa käsittelyä, ja varmasti tämä on mahdollista ja tarpeellista, kuitenkin pitäen huolta siitä, että fokus ihmisoikeuspolitiikan keskeisissä kysymyksissä ja valituissa prioriteeteissa ei sen seurauksena hämärry. Tietysti myös tällainen vähän arkinen tosiasiarealismiin nojaava toteamus on se, että meidän resurssimme ollessamme kansainvälisenä toimijana eivät ole ihmisoikeuspolitiikassa ihan loputtoman laajat ja joudumme priorisointia harjoittamaan. Tuloksellisuuden kannalta se on välttämätöntä. Mainitsen esimerkkinä sen, millä tavoin Euroopan neuvoston yhteyteen perustettava Euroopan romanifoorumi on ollut meillä virkamiesten ja poliittisella tasolla hyvin huomattavaa panostusta vaatinut projekti, mutta tässä on toki sanottava, että myös työ sillä tavoin tekijäänsä kiittää, että tämä Euroopan romanifoorumin perustaminen on nyt edennyt loppusuoralle ja olemme pystyneet viemään sen lävitse. Pidän sitä merkittävänä suomalaisena ihmisoikeuspoliittisena tekona.

Selontekoprosessissa on ollut koko ajan lähtökohtana se, että haluamme saada aikaan temaattisen asiakirjan. Näin yksittäisiin maihin liittyviä tilanteita on kyllä mainittu yksittäisten esimerkkien yhteydessä. Ei ole kuitenkaan selontekoa haluttu rakentaa maakohtaisen tarkastelun pohjalle. Tästä oli silloin, kun tätä selontekoa valmisteltiin, laaja yhteisymmärrys myös kansalaisjärjestöjen kanssa. Maakohtaista tietoahan sinänsä on saatavissa, ja kansalaisjärjestöt, kuten Human Rights Watch ja Amnesty International, osaavat tämän puolen erittäin hyvin, eikä toistaminen tuottaisi välttämättä merkittävää lisäarvoa.

Valiokunnan mietinnössä on toivottu tarkempaa arviota ja tietoa maailman ihmisoikeustilanteesta. Se on tietysti aika kattava käsite. Ei varmaan ole olemassa selkeää yhtä maailman ihmisoikeustilannetta, vaan se vaihtelee tietenkin maanosissa ja eri maissa ja on hyvinkin eri suuntiin menevää kehitystä samanaikaisesti. Mutta on täysin paikallaan ja mahdollista arvioida tekijöitä ja trendejä, jotka ohjaavat ihmisoikeustilanteiden kehitystä eri puolilla maailmaa. Tällaisia tekijöitähän on selonteossa mainittu, esimerkiksi terrorismi ja sen vastainen taistelu, johon lakivaliokunta on erityisesti kiinnittänyt lausunnossaan huomiota, samoin kuin globalisaatio. On perusteltua, että tämän tyyppisten trendien osalta tarkastelua tulevaisuudessa edelleen syvennetään.

Myös kotimaisten kysymysten osalta, siitä miten ihmisoikeudet Suomessa toteutuvat, on valiokuntien lausunnoissa toivottu tähänastista laajempaa kattavuutta. Tämän selonteon ajatuksena todella oli korostaa kansallisten ja kansainvälisten tekijöiden yhteenkuuluvaisuutta. Se, että meillä kansalliset ihmisoikeuskysymykset on asianmukaisesti hoidettu, on tärkeätä myös siltä kannalta, että meidän kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikkamme ei olisi muutoin uskottavaa. Nämä molemmat seikat kuuluvat sen vuoksi yhteen ja ne on selonteossa käsitelty yhteydessä toisiinsa.

On kuitenkin samalla todettava, että jos haluamme — niin kuin ymmärrän, että on hyvin perusteltuja syitä ja mielelläni niihin voin yhtyä — että myös meidän oman ihmisoikeustilanteen toteutumisen arviointia laajennetaan, niin se kyllä nostaa kysymyksen sitten siitä, tuleeko meidän tulevaisuudessa harkita selonteon rakennettakin uudestaan, enemmän eriyttää kansainväliset osiot ja Suomen kysymyksiä käsittelevät osiot toisistaan kenties jo valmisteluvaiheessa. Ulkoasiainvaliokuntahan mietinnössään toki painottaa, että tarkastelun painopiste tulisi säilyttää kansainvälisissä kysymyksissä, ja on mielestäni tietysti hyvinkin selkeätä näin, että tämä kansainvälinen painotus on tässä tärkeä, mutta katsotaan nyt sitten — sehän on sitten seuraavan hallituksen asia, mutta varmaan tämän hallituksen ministeritkin käyvät jatkosta keskustelua — millä lailla tätä tulevaa valmistelua voidaan näiden selvien toiveiden ja tarpeiden tyydyttämiseksi kehittää.

UaV:n mietinnössä kiinnitetään myös huomiota ihmisoikeuspolitiikan tuloksellisuuden arviointiin. Kun selontekoa valmisteltiin, pidettiin selvänä, että asiakirjaan sisältyvien tavoitteiden toteutumista tullaan seuraamaan riittävän tehokkaasti. Nyt meillä on ensimmäinen selonteko tässä muodossa. Pidän selvänä, että seuraavassa selonteossa sitten viitteenomaisesti arvioidaan, miten tavoitteet on pystytty saavuttamaan.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota kansainvälisten sopimusvalvontaelinten suositusten tehokkaampaan seurantaan. Toinen esimerkki on ihmiskauppa, johon on täällä puututtu ja joka oli lakivaliokunnan mietinnössä keskeisenä. Selonteossa luvatun kansallisen ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman laatimistyö on nyt käynnistetty, ja ministeri Rajamäki voi tästä enemmän kertoa.

Selonteon tavoitteiden seurantaa varten käynnistetään prosessi, jossa taulukkomuodossa seurataan kunkin tavoitteen toteutumista hallituskauden aikana. Se antaa seuraavan selonteon valmistelulle myös parempia eväitä juuri tämän tuloksellisuuden arvioinnin kannalta.

Muutama erityiskysymys, jotka tässä keskustelussa ovat nousseet esille:

Pidän asekauppaan liittyvien epäkohtien rajoittamista ja poistamista hyvin tärkeänä ihmisoikeuskysymyksenä, ja se on kuulunut tämän hallituksen toimintalinjaan. Me pyrimme aikaansaamaan niin EU:ssa tiukennetun asevientiä koskevan käytännön säännöstön ja sen noudattamisen tehostamisen kuin myös kansainvälisen pienaseiden kauppaa rajoittavan sopimuksen. Siihen liittyy ajatus myöskin mahdollisesta asekaupan verottamisesta jne.

Ed. Thors mainitsi lasten asiain komitean tilanteen, ja minä noteerasin tämän, ja katsomme, millä lailla Suomi tätä asiaa, joka on todella tärkeä, voitaisiin parantaa. Tämähän koskee kaikkia ihmisoikeuksien toteutumista valvovia kansainvälisiä elimiä. Me tiedämme tilanteen Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimessa, jossa on myös ollut merkittävä ruuhka. On tehty tiettyjä uudistuksia, joissa on sitten löytynyt jonkinlainen kompromissikin niiden eteenpäinviemistavasta, joka tähtää tilanteen parantamiseen.

Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston suhdetta ihmisoikeuspolitiikassa on myös tässä käsitelty. Minusta Euroopan unioni ja sen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jota Suomi haluaa vahvistaa, on tärkeä ihmisoikeuspolitiikan väline, mutta, kuten valiokuntakin on mietinnössään huomauttanut, ei se ole vielä erityisen hyvin toiminut. Mutta on muistettava, että koko yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vasta alullaan, ja uskon — ja tiedän sen ministereidenkin käymistä keskusteluista — että ihmisoikeusnäkökulman ja siihen vaikuttamisen painoarvo tulee koko ajan kasvamaan, ja odotan, että siitä myöskin on paremmin tuloksia.

Se, missä EU tietysti on tavallaan tuloksia tuottava, on se, että unionin jäseneksi ei voi tulla, elleivät ihmisoikeusasiat ole kunnossa, ja ihmisoikeuksien toteutuminen unionin maissa on aivan keskeinen myös unionivelvollisuuden ja -vastuun asia. Mutta tässä on myöskin otettava huomioon se, niin kuin me olemme korostaneet Suomessa, että ihmisoikeuksien jakamattomuuden kannalta on tärkeää tukea mahdollisimman universaalisia valvontamekanismeja. Se tarkoittaa siis Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimintaa. Me olemme pitäneet tärkeänä viedä eteenpäin perusoikeusasiakirjaa, saattaa sen myöskin juridisesti sitovaksi, niin kuin on nyt perustuslain myötä tapahtumassa, mutta samanaikaisesti korostaneet, että siitä ei pidä luoda kilpailevaa normistoa Euroopan ihmisoikeussopimukselle, joka kuitenkin on kattavampi ja laajempi. Sen vuoksi olemme tyytyväisiä siihen, että tähän perustuslakisopimusehdotukseen sisältyy myös artikla, joka mahdollistaa unionin liittymisen ihmisoikeussopimukseen tulevaisuudessa.

Joitakin yksittäistapauksiakin on mainittu. Tietenkin tällainen ihmisoikeusselonteko perustuu suuriin kokonaisuuksiin ja siihen, miten ihmisoikeuksien toteuttamiseen voidaan kaikkien maailman ihmisten osalta vaikuttaa, mutta ihmisoikeudet ovat aina yksilön oikeuksia. Eduskunnan ihmisoikeusryhmähän on tehnyt hyvää työtä myös puuttuessaan yksittäisiin tapauksiin. Ulkoministeriö ja ulkoministeritkin ovat mahdollisuuksiensa mukaan tehneet tätä samaa. On tietysti aina erityisen palkitsevaa, jos tällainen kansainvälinen työ jonkun mielipidevainotun tai väärämielisen tuomion kohteeksi joutuneen osalta on tuottanut tuloksia. Aina näin ei ole, mutta sitä työtä on ehdottomasti jatkettava myöskin näiden yksilöiden suojaamiseksi ihmisoikeusrikkomuksilta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Putinin johtamaa Venäjää on ruvettu Suomessakin kovasti arvostelemaan, ja varmasti arvostelun aiheita löytyy, mutta kyse on siitä, mihin nyky-Venäjää verrataan. Näistä kovimmista kriitikoista monet tukivat voimakkaasti ja avoimesti Jeltsinin toimintaa Venäjällä, jolloin maa oli täydessä sekasorrossa ja jolloin Tshetshenian sota aloitettiin.

Minusta tuntuukin, että tässä on nyt jotakin hyvin tarkoituksenmukaista, kun naapurimaata mustataan ihan kovillakin tavoilla, ja minulle tulee pakostakin se mieleen, että tässä ylimitoitetussa Venäjä-kritiikissä ja Venäjällä pelottelussa on kyse Suomen Nato-jäsenyyden ajamisesta.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Tuomiojan puheenvuoro osoitti sen, että Suomen ulkopolitiikka mukaan lukien ihmisoikeuspolitiikka on hyvissä käsissä ja on tärkeää ihan kansanvalistusmielessäkin jatkaa tätä keskustelua enemmän.

Ed. Elo haastoi Venäjä-keskusteluun, ja sitä jatkoi ed. Tennilä. Molempien piiloviesti on kyllä vähän se, että ei tästä saisi puhua, että Venäjästä ei saisi puhua. Kyllähän ed. Elon heristävä sormi oli vähän siihen suuntaan, oli. Kyllä minusta nimenomaan se, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä todella hyvät, mahdollistaa juuri myös kriittisen keskustelun, koska ystävien kanssa voidaan olla myös kriittisiä.

Minusta huolestuttavampaa kuin tämä vaatimaton keskustelu, mikä Suomessa on virinnyt, on se, että tämä Helsingin Sanomien julkistama mielipidetiedustelu osoitti kyllä — ja siitä ei ole mitään metodologisia ja muitakaan virheitä osoitettu — sen hämmästyttävän tosiasian, (Puhemies koputtaa) että suomalaiset suhtautuvat erittäin kriittisesti venäläisiin. Tämä on seurausta keskustelemattomuudesta eikä keskustelusta, eli minusta keskustelua pitää jatkaa.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä totean ed. Thorsille, että voimme vallan mainiosti eduskunnan ihmisoikeusryhmässä tehdä vetoomuksen — ed. Thors ei ole nyt paikalla. Monet tällaiset vetoomukset, joita ryhmässä on tehty, ovat johtaneet tulokseen. Esimerkiksi tänä syksynä eräs bangladeshilainen mielipidevanki vapautettiin; aiemmin yhdestä kivitystuomiosta Nigeriassa päätettiin, että sitä ei panna toimeen.

Mitä tulee ministeri Tuomiojan puheenvuoroon, niin korostaisin nyt sitä, että Suomen ulkopolitiikassa ihmisoikeudet pitää ottaa enemmän myös aloitteiden kannalta. On hyvä, että meillä on nyt tämä selontekokäytäntö. Toivoisin esimerkiksi, että jatkaisitte aloitteellisuutta. Kun korostitte ministeri Lindhin kanssa aiemmin aloitteessanne siviilikriisinhallintaa, nyt EU:ssa esimerkiksi konfliktinestoaloite olisi hyvin perusteltua ihmisoikeustyötä. Se edellyttää tietysti taustoitusta, mutta aloitteiden kautta asiat usein etenevät, kuten esimerkiksi tämä romanifoorumiasia osoittaa.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Tuomioja puheenvuorossaan hyvin tasapainoisesti käsitteli Euroopan unionin roolia ja toisaalta Euroopan neuvoston roolia ihmisoikeusasioissa.

Kun ed. Ulla Anttila peräänkuulutti vähän sitä, että Euroopan unionikin saisi ihmisoikeuskomissaarin, joka Euroopan neuvostolla muuten Suomen aloitteesta on, niin itse kyllä vähän olen epäröivä sen suhteen, tarvitseeko Euroopan unioni nyt tällaista, mihin esimerkiksi juuri ministeri Tuomioja viittasi, päällekkäistä organisaatiota. Kun meillä on minun mielestäni todella hyvä elin ja sellainen, jolla on hyvä maine, ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa, niin ei ole syytä nyt kehittää kahden kerroksen väkeä, eli meillä olisi EU:lle oma ihmisoikeustuomioistuimensa ja sitten Euroopan muille maille oma tuomioistuimensa.

Mitä sitten tulee ed. Jaakonsaaren puheenvuoroon, niin kyllä minä olen todella avoimen keskustelun kannalla enkä usko lainkaan siihen, että tämä tieto, mikä Helsingin Sanomissa oli, olisi kovin pätevä. Miettikää: 621 suomalaista on haastateltu. Jos 62 on enemmän tai vähemmän (Puhemies koputtaa) kielteisiä Venäjää vastaan, niin ei se välttämättä tarkoita sitä, että tämä luku olisi metodologisesti kovinkaan oikein.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itse tulkitsin ed. Elon puheenvuoroa siten, että hän nimenomaan haastaa Venäjä-keskusteluun.

Hänhän esitti kysymyksen myös valiokunnan mietinnöstä, jossa ikään kuin arvostellaan unionin ihmisoikeustoiminnan tuloksia ja todetaan ne suhteellisen vähäisiksi ja epäjohdonmukaisiksi. Esimerkkinä otetaan EU:n Venäjän ihmisoikeustilannetta koskeva politiikka. Olisi mielenkiintoista kuulla ed. Jaakonsaarelta ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana, mitä tällä epäjohdonmukaisuudella tarkoitetaan. Eli jotta me pääsemme esimerkiksi keskustelemaan Tshetshenian tilanteesta ja Venäjän Tshetshenia-politiikasta, Euroopan unionin Tshetshenia-politiikasta, Euroopan neuvoston Tshetshenia-politiikasta, meidän täytyy tietää, missä suhteessa on oltu epäjohdonmukaisia. Ed. Jaakonsaari, odotan vastausta.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tshetshenia ja Euroopan unionin suhtautuminen siihen on oikein hyvä esimerkki siitä, missä ne ongelmat ovat. Yleensä ihmisoikeuksille maailmassa tekee hyvä se, että on päivänvaloa, on julkista keskustelua, on sananvapautta. Nyt on minusta erittäin kiinnostavaa havaita, että Euroopan unionin toiminta Tshetshenian kysymyksessä on ollut hapuilevaa, se on ollut äärimmäisen varovaista ainakin viime aikoina luultavasti johtuen siinä, että Euroopan unionin sisälläkään ei ole tarpeeksi avoimuutta siitä, mitkä ovat eri jäsenmaiden todelliset intressit näissä kysymyksissä. Tälle asialle pitäisi jotakin tehdä.

Nyt kun on käynyt ilmi, että Tshetshenian kysymys on ikään kuin kansainvälistynyt Beslanin tapahtumien kautta, niin ed. Ulla Anttila ja minä olemme esimerkiksi ehdottaneet, että Suomi ajaisi tällaisen Tshetshenian erityislähettilään tai edustajan nimeämistä, joka olisi diplomaattinen tapa vastata siihen, että me emme pidä sitä Venäjän sisäisenä asiana ja haluamme poliittisen ratkaisun.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin mielenkiintoista se, että aikaisemmin edustajat Laakso ja Tennilä ovat arvostelleet hyvin voimakkaasti presidentti Putinia, varsinkin ensimmäisen presidenttikautensa aikana siitä, että Venäjällä on vallalla kova kapitalismi. Mutta nyt yhtäkkiä sen jälkeen, kun Venäjällä on viime vaalien jälkeen ja siinä yhteydessä lehdistön vapautta jonkin verran on rajoitettu ja, täytyy sanoa, että nyt kun demokratiassakin otetaan ehkä askeleita taaksepäin, niin nyt täällä sekä ed. Laakso että ed. Tennilä ovat kovasti antamassa kiitosta Putinin viimeaikaiselle toiminnalle. (Ed. Laakso: Mihin puheenvuoroon viittaatte?) Tässä on hyvin mielenkiintoista se, kun puhutaan demokratiasta ja ihmisoikeuksista, niin tuntuu olevan sillä tavalla, että vanha veri vetää. Silloin kun vedetään vähän demokratiaa ja ihmisoikeuksia taaksepäin, niin yhtäkkiä te kannatatte ketä tahansa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo esitti kysymyksen, viitaten Venäjän ja Tshetshenian tilanteeseen, pitäisikö terroristien kanssa neuvotella. Ed. Elolla on presidentti Bushin ongelma "in his war on terror" eli ’hänen terrorisminvastaisessa sodassaan’. Samalla tavalla presidentti Bush kysyy, pitääkö terroristien kanssa neuvotella. Me näemme, että vain poliittinen ratkaisu on löydettävissä tähän Tshetshenian ongelmaan. Siihen ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua, ja vaikeutena tietenkin on, silloin kun sota on tällä tavalla terrorisminvastaiseksi sodaksi kätketty asymmetrinen sota, että siellä ikään kuin ei ole vastapuolta, tai jos on, niin vastapuoli leimataan terroristeiksi, ja tällöin olemme tietysti pulassa, keiden kanssa voimme neuvotella.

Ed. Elo kysyi, kenen kanssa voitaisiin neuvotella. Minä annan yhden nimen teille Tshetshenian osalta. Olin valvomassa vuonna 1996 Groznyssa Tshetsheniassa vaaleja, ja silloin 66 prosenttia tshetsheeneistä antoi äänensä kansainvälisesti valvotuissa vaaleissa, Etyjin valvomissa vaaleissa, presidentiksi valitulle Mashadoville (Puhemies koputtaa). Nyt Mashadov on julistettu terroristiksi ja Venäjä ei pysty neuvottelemaan oikein kenenkään kanssa. Tässä on yksi nimi, jonka kanssa voidaan neuvotella.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kekkosen ja Paasikiven opettamana minä en ole arvostellut naapurimaan johtajia, en ennen enkä arvostele nytkään. Luulen, että te olette ehkä toisin toimineet aikaisemminkin.

Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että Putinin johdolla Venäjällä on nyt ainakin talous kehittymässä myönteisesti, mikä on Suomen kannalta jo ihan suoraan positiivinen asia. Luulisi tämmöisiäkin seikkoja tuotavan esille tässä keskustelussa enemmän, ettei se kuva suomalaisten silmissä olisi synkeän musta, niin kuin se nyt ainakin niiden tiedustelujen mukaan on. Onhan se meille iso asia, että naapurimaassa talous lähtee kehittymään. Luulisi, että tämä esimerkiksi ed. Sasin tapaista talousmiestä hieman kiinnostaisi.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle toteaisin ensinnäkin, että EU:ssa tarvitaan ihan EU:n omia instituutioita varten ihmisoikeusseurantaa ja ihmisoikeusvaltuutettu oli yksi mahdollinen malli siihen, ei niin, että kehitettäisiin Euroopan neuvoston kanssa kilpaileva tuomioistuinjärjestelmä. Tämä ei ole missään tapauksessa tarkoituksenmukaista, mutta jonkin ihmisoikeusmekanismin kehittäminen EU:hun on mielestäni tarpeen.

Mitä sitten tulee Tshetshenian tilanteeseen, niin mielestäni tämän sotatilan jatkuminen on asia, johon kansainvälisen yhteisön pitää kiinnittää huomiota. Myös presidentti Putin halusi, että turvallisuusneuvosto YK:ssa ottaa asian käsittelyyn. Olen korostanut kautta vuosien, että monitorointimahdollisuus pitää olla. Olen ulkoasiainvaliokunnassa ehdottanut ja ed. Hautalan kanssa myöhemmin tehnyt tästä myös laajemmin esityksen, että EU nimeäisi erityisedustajan koskien nimenomaan Tshetshenian tilannetta. Katsoisin, että EU:n politiikassa epäjohdonmukaisuutta on lisännyt se, että eri puheenjohtajavaltioilla on ollut hyvin erilainen Venäjä-politiikka ja myös hyvin erilaiset linjaukset Tshetshenia-kysymyksessä.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai Venäjä on suuri mahdollisuus ehdottomasti. On erittäin tärkeää, että korkealla poliittisella tasolla on aktiivista yhteydenpitoa ja vierailuja. Duuman puhemies ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja tulevat viikonvaihteessa tänne. Kansalaisyhteiskunnassakin on varmaan vilkkaampaa toimintaa kuin koskaan aikaisemmin. Pietari on nuorten keskuudessa oikea trendipaikka. Suomi—Venäjä-seura juhlii viikonvaihteessa. Tarvitaan kahdenvälistä Venäjä-politiikkaa ilman muuta.

Mutta se, että Euroopan unionin Venäjä-politiikka on heikkoa ja epäjohdonmukaista, on totuus. Esimerkiksi Italian puheenjohtajakaudella ei Tshetshenia ollut edes esityslistalla. Koko ajan tämä vaihtelee riippuen puheenjohtajista. Varmasti tässä suhteessa Venäjä-osaamisen tärkeyttä Suomessa ja Euroopan unionissa ja erityisesti unionin yhteisen Venäjä-politiikan roolia ei koskaan voida liikaa korostaa. Tämä on ehdottomasti se, mihin Suomenkin kannattaa panostaa.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on erityisesti aikaisemmissa vaiheissa viitattu lukuisia kertoja äärimmäisen köyhyyden ja ihmisoikeuksien väliseen linkitykseen. Tietenkin on niin, että äärimmäinen köyhyys on keskeinen ihmisoikeusongelma, ja juuri sitä varten niin Suomi kuin Euroopan unionikin on sitoutunut omassa kehityspolitiikassaan vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteutumiseen ja Suomi myöskin tämän 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuuden saavuttamiseen 2010.

Minusta on tärkeää Suomen osalta, että me näinä vuosina tämän hallituksen aikana otamme määrätietoisia askeleita tämän 0,7:n tason saavuttamiseksi, joskin on todettava, että tämä nykyinen tahti jättää vuosien 2008—2010 välille hyvin suuren haasteen. Me pyrimme myös hallinnollisesti valmistautumaan siihen, että mikäli määrärahojen kasvua jatketaan, meidän kehitysyhteistyörakenteemme pystyy vastaamaan tähän tarpeeseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että maailman köyhyysongelma ei ole pelkästään rahakysymys. Se on suuressa määrin rahakysymys, mutta se on myöskin toimintatapakysymys, ja siksi täytyy kiinnittää huomiota myös kehityspolitiikan sisältöön.

Ihmisoikeuskysymykset ovat meillä kehityspolitiikan läpileikkaava teema ja ne ovat myös erityiskysymys siinä mielessä, että meillä on toteutuksessa useita hankkeita ja sektorikohtaisia ohjelmia ihmisoikeuskysymyksissä. Myöskin näissä keskusteluissa meidän kehitysmaakumppaneidemme kanssa, tässä vuoropuhelussa, ihmisoikeustilanteen kohentaminen on hyvin keskeinen teema, kun näitä keskusteluja käydään.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota omassa mietinnössään siihen, että kauppapoliittisia tai investointeihin liittyviä kysymyksiä ei ole käsitelty tässä selonteossa. On varmasti totta, että ne ovat jääneet liian vähälle, mutta tämä johtuu osaksi siitä, mihin ulkoministeri jo viittasi, että olemme hakeneet kuitenkin tiettyä kohdistusta. Sinänsähän on selvä asia, että myös kansainvälisen kauppapolitiikan osalta pyritään siihen, että pystytään edesauttamaan näiden vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteutumista.

Mitä tulee Venäjään, niin lämpimät terveiset teille kaikille sieltä. Olen viime yönä sieltä nyt viimeiseltä reissulta palannut. Viitaten siihen keskusteluun, mitä aikaisemmassa vaiheessa oli, missä määrin meidän pitää kahdenvälisesti keskustella sellaisista asioista, jotka kuuluvat EU-agendalle, totean, että ainakin kahdenvälisen kaupan kysymyksissä me pidämme aktiivista keskusteluyhteyttä venäläisen osapuolen kanssa myöskin niissä asioissa, jotka kuuluvat EU:n toimialaan.

Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri Lehtomäki kiinnitti erittäin tärkeään asiaan, tähän köyhyyden problematiikkaan, huomiota. Toisaalta toteaisin, että tämä koko ihmisoikeusselonteko käsittelyprosessina on aivan hyvä esimerkki. Siinä tavallaan heijastuu myöskin se, että tämä on ikään kuin ulkoministeri Tuomiojan omaa alaa sillä lailla, että Suomella on annettavaa tällä alueella. Sen takia on hyvä ulkoministerin puheenvuorossa esittämä näkökulma, että tulevaisuudessa saattaisi olla hyvinkin harkittavaa se, että tällaisen selonteon laatimisen yhteydessä on siis kansainvälinen osio ja kotimainen osio, koska silloin voitaisiin pureutua myös näihin köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjinnän kysymyksiin ihan tällä kansallisella tasolla. Uskon, että se on tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee viittauksiin ed. Eloon ja Euroopan neuvostoon, Elo keskeisenä vaikuttajana Euroopan neuvostossa tietenkin on aivan oikein tuonut näkemykset täällä esiin. Tiedän, kun olen paikalla ollut Strasbourgissa, että hän on hyvin aktiivisesti myös puhunut ja myönteisessä mielessä tästä Venäjä-asiasta. Mutta yleensä olisi hyvä meillä täällä kotona, että käsitellään naapurisuhteita kokonaisuutena.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on monessa puheenvuorossa tullut esiin, selonteon alue on kauhean laaja ja siihen, miten tätä kattavasti voidaan käsitellä, ei varmasti kellään ole vastausta, koska ihmisoikeudet liittyvät jollain lailla kaikkeen ja kaikkiin asioihin aina yksittäistapauksista yleismaailmallisiin ilmiöihin.

Itse olin erittäin tyytyväinen ministeri Lehtomäen äsken esiin nostamaan köyhyyskysymykseen, mihin myös ulkoasiainvaliokunta on puuttunut. Toki vain toivon niin, että me muistamme tämän keskustelun näistä toimenpiteistä, joista täällä on puhuttu, myös sen ulkopuolella, mikä ei käsitä tämän selonteon tekstiä taikka tätä keskustelua, vaan kaikessa päätöksenteossa ja tästä eteenpäin huomioidaan nämä asiat, joita täällä tänään on sanottu, koska niissä on kuitenkin pohja erinäisen asioiden oikeudenmukaisempaan hoitamiseen.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on hyvin konkreettinen kysymys: Tietääkö hallitus, mikä on ihmiskaupan tilanne Suomessa? Onko siitä Suomessa tietoa, mikä meidän tilanteemme on? Voimme lukea muutaman sivun ihmiskauppakappaleen alta ja myös lastenoikeuksien alta lapsikaupan poistamisesta, ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti meidän tulee laatia kansallista toimintaohjelmaa, jota ollaan laatimassa. Mutta tiedämmekö me, millainen ongelma täällä on? Sain vielä noin vuosi sitten hyvin konkreettisia vastauksia korkealta tasolta meidän virkamiesjärjestelmässämme, että Suomessa ongelmaa ei ole. Kuitenkin jonkinlaisia pienimuotoisia hankkeita kylläkin on tehty. Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja ihmiskaupasta, ja aion yhden, toivottavasti hyvän, vielä myöhemmin käyttää. Tässä vaiheessa on tilaisuus kysyä, tietääkö hallitus, mikä tilanne kotimaassamme tällä hetkellä on. Saamme paljon ulkomaista materiaalia. Kun kierrän Etyjin ja Pohjoismaiden neuvoston kautta, sieltä saadaan materiaalia, jossa Suomi määritellään kauppamaaksi, siis kauppapaikaksi rikkaana valtiona. Tiedämmekö me itse, missä mennään?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin ed. Hautalan puheenvuorojen johdosta sanon vaan sen, että Euroopan neuvostohan on ollut oikeastaan ainoa organisaatio, joka on ollut todella mukana tässä Tshetshenian kriisin ratkaisussa, yrittänyt omalta osaltaan myötävaikuttaa siihen ratkaisuun. Haluan erityisesti korostaa lordi Juddin ja myös Andreas Grossin merkitystä tässä viime vuosien työssä.

Mitä ed. Sasin puheenvuoroon tulee, se oli oikeastaan odotettua ed. Sasilta. Tosiasiahan on, että tällainen listavaali on lähes kaikissa Länsi-Euroopan maissa paitsi Suomessa ja eräissä muissa maissa käytössä, mitä nyt Putin on ehdottanut Venäjällä. Jos tätä nyt katsotaan, esimerkiksi Ruotsissa on samanlainen listajärjestelmä, jossa puolue määrää sen, missä järjestyksessä tullaan eduskuntaan. (Ed. Sasi: Putin valitsee kuvernööritkin!)

Puhemies! Ed. Jaakonsaari, tosiaan ed. Laakso ja allekirjoittanutkin teki tämän kysymyksen, mikä on tämä johdonmukainen linja. Sitä vastausta me emme saaneet. Kun sitten ed. Kiljunen täällä antaa ohjeen siitä, kenen kanssa pitäisi neuvotella, venäläiset kyllä katsovat Mashadovin olevan terroristi. Jos ed. Kiljunen kannattaa neuvotteluja terroristien kanssa, niin siitä vaan.

Lopuksi, puhemies, haluan mielihyvällä todeta ministeri Lehtomäen puheenvuoroon, että minun mielestäni erityisesti kauppapolitiikasta Suomen pitää neuvotella Venäjän kanssa, vaikka kysymys olisi myöskin EU:n yhteisistä asioista.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan kuten ed. Anttila totesi, tietenkin eri EU-mailla on erilainen Tshetshenia-politiikka. Se on tullut hyvin korostetusti viime aikoinakin esille. Ongelma on EU:n Tshetshenia-politiikka. Tässä valiokunnan kannanotossa todetaan, että se on tuloksiltaan suhteellisen vähäistä ja ristiriitaista ja että tämä ristiriitaisuus heijastuu juuri tässä suhtautumisessa Venäjään ja Tshetsheniaan. Mitä se on? Se on minun kysymykseni, mitä se EU:n Tshetshenia-politiikka on. (Ed. Jaakonsaari: Ei se ole ristiriitaista, sitä ei ole!) Minä haluaisin tietää, koska harrastan tätä Tshetshenia-kysymystä. Suoraan sanoen, en tiedä, mikä on EU:n Tshetshenia-politiikka. (Ed. Jaakonsaari: Sitä ei ole!) Missä suhteessa se on ristiriitaista, jos ei sitä ole?

Ongelman tässä muodostaa tietenkin se, mihin ed. Elo viittasi, että tämä Euroopan unionin Venäjä-arvio on salainen ja sisäinen. Me emme täällä tiedä, mikä se on. Ministeri Tuomioja, te toteatte puheenvuorossanne 24.9., että EU:ssa tehtiin Rooman huippukokouksen jälkeen varsin perusteellinen sisäinen arvio suhteesta Venäjään. Mikä se on? (Ed. Elo: Aivan, missä se on?) Mitä me tiedämme siitä? Kertokaa meille, mikä on EU:n Tshetshenia-politiikka.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on todellakin hyvä, että nyt ensimmäistä kertaa eduskunnalle annetaan selonteko, jota koko eduskunta käsittelee. Voimme keskustella siitä täällä salissa. Täytyy sanoa, että on tietysti ihan hyvä, että näitä Suomen kansainvälisiä ihmisoikeuspolitiikan linjauksia käsitellään tässä selonteossa ja että myöskin kotimaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien tilanne käsitellään tässä samassa yhteydessä.

Mutta kun tätä selontekoa katsoo, täytyy sanoa, että kyllä se liikkuu äärimmäisen yleisellä tasolla. Siinä kuvataan tilannetta, mutta kun katsoo niitä politiikkalinjauksia, kyllä ne ovat aika ohuita ja kevyitä, sanoakseni totuuden. Täytyy sanoa, että ei siinä oikeastaan myöskään mitään selkeätä toimintaohjelmaa ole, mitä Suomen pitäisi kaiken kaikkiaan tehdä. Mutta annetaan sillä tavalla anteeksi, että tämä on ensimmäinen selonteko koko eduskunnalle ja tätä pitää kehittää eteenpäin.

Erittäin hyvä on perustuslakivaliokunnan lausunto tästä selonteosta. (Ed. Laakso: Kuka johtaa valiokuntaa?) Siinähän kiinnitetään huomiota siihen, että on kolme olennaista puutetta. Ensimmäinen on se, että kaikkia olennaisia kysymyksiä ei käsitellä, jotka ovat olleet yhteiskunnan keskustelussa, ja jatkossa niihin on syytä kiinnittää huomiota. Toinen on se, että eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontaan tehtyjä huomautuksia pitäisi kyllä selvästi tiukemmin ja tarkemmin jatkossa pyrkiä seuraamaan. Mielestäni tämä ihmisoikeusselonteko on oikea yhteys pyrkiä katsomaan, missä määrin näitä huomauksia on pantu täytäntöön. Kolmas puute on se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja ei myöskään seurata. Tältä osin meillä ehkä voitaisiin tuota täytäntöönpanoa jonkin verran parantaa. Tämä saattaisi olla oikea yhteys myöskin käsitellä niitä ja arvioida tuota täytäntöönpanon tilannetta.

Jatkossa, kun tätä selontekoa kehitetään, mielestäni on hyvä, että siinä on kaksi osaa, on kansainvälinen osuus, mutta sitten kotimainen osuus, ja siitä kotimaisesta osuudesta ehkä voisivat vastata oikeusministeriö ja valtioneuvoston kanslia.

Kun täällä on käytetty kovasti puheenvuoroja eri kansalaisryhmien oikeuksista, niin täytyy sanoa, että mielestäni Suomessa on kaksi sorrettua vähemmistöä. Toinen ovat miehet ja toinen ovat ahkerasti työtä tekevät ihmiset. Jos otetaan vaikka miesten osalta miesten keski-ikä ja verrataan sitä kansainväliseen keski-ikään teollistuneissa maissa ja naisten keski-ikään, tietysti täytyy kysyä, mistä syystä meillä on tässä suhteessa melko suuri poikkeama. Mielestäni tästä on varmaan syytä hieman keskustella ja pohtia näitä asioita jatkossa, miettiä, ovatko miehet todellakin sorrettu vähemmistö suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tässä salissa jatkuvasti puhutaan erilaisten ihmisryhmien oikeuksista, mutta täytyy sanoa, että ne kaksi miljoonaa ihmistä, jotka joka päivä ahkerasti menevät työhön ja pyrkivät pitämään itse omista asioistaan huolta, ovat myöskin ryhmä, jonka oikeutetuista oikeuksista puhutaan tässä salissa aivan liian vähän, koska eduskuntaan pyritään erilaisten erityisryhmien suosion tuella. (Ed. Elo: Onko tämä nyt oikea paikka puhua siitä?)

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että selkeä tärkeysjärjestys tästä selonteosta puuttuu. Siinä on paljon pieniä asioita sekavasti, mutta tärkeimmät asiat ovat unohtuneet. Mitkä ovat tärkeimmät asiat? Ne ovat kansanmurhat. Luulisi, että tällaisessa selonteossa kansanmurhia maapallolla, joita jatkuvasti tapahtuu, käsiteltäisiin neljännes, ehkä jopa kolmannes selonteosta, mutta ne loistavat kokonaisuudessaan poissaolollaan. Täällä ei käsitellä niitä kansanmurhia, mitä Saddam Hussein teki Irakissa, ei myöskään Pohjois-Korean tilannetta, sitä, kuinka kommunistinen järjestelmä johtaa nälkäkuolemiin, joukkomittaisiin nälkäkuolemiin Pohjois-Koreassa, tai Sudanin tämän hetkistä tilannetta ja sitä, kuinka toimeton kansainvälinen yhteisö näissä asioissa on.

Täytyy sanoa, että kun täällä salissa usein puhutaan siitä, voiko pakolainen valittaa toisen tai kolmannen kerran jostakin päätöksestä, niin se on hieman vähemmän tärkeä kysymys kuin se, säilyykö ihmisen elämä vai ei ja saako sen väkivaltaisesti tuhota vai ei. Tässä suhteessa mielestäni tässä selonteossa arvot eivät ole kohdallaan. Näihin keskeisiin kysymyksiin, kansanmurhiin, pitäisi puuttua ja myöskin siihen, mitä Suomen pitäisi näissä tilanteissa tehdä? Millä tavalla Suomen pitäisi tukea kansainvälistä yhteisöä, että voitaisiin tehokkaammin, määrätietoisemmin torjua näitä kansanmurhia? Tietysti kansanmurhat usein liittyvät diktatuureihin, ja myöskään tässä selonteossa ei keskustella Afrikan maitten diktatuureista tai Myanmarin tilanteesta ja siitä, kuinka Suomi ehkä hieman liian pehmeä oli Aasian prosessin yhteydessä, suhtautumisessa Myanmarin diktatuuriin, tai täällä ei puhuta myöskään Fidel Castron Kuubasta ja siitä, kuinka siellä ihmisiä jatkuvasti pidätetään, siellä ei ole mielipiteenvapautta. Täytyy sanoa, että tietysti kommunismi on edelleen suuri vitsaus maapallolla ja tietysti Suomella pitäisi olla jonkinlainen toimintaohjelma siitä, millä tavalla kommunismista ja kommunistisesta diktatuurista voitaisiin maapallolla vapautua. (Ed. Laakso: Ei niin suuri vitsaus kuin kapitalismi!)

Mutta, arvoisat kuulijat, täytyy sanoa, että se, mikä on olennaista, on se, että pitäisi miettiä, millä tavalla köyhyyttä vähennetään. Se on tärkeää, sen ulkoasiainvaliokunta on tuonut esille. Sitä köyhyyttä vähennetään vain markkinataloudella — ed. Laakso kutsui sitä kapitalismiksi, mutta se on markkinataloutta — ja vapaalla kaupalla. Ne ovat ne keinot. Tältä osin pitäisi voimakkaasti painottaa sitä, että Suomen pitäisi tehdä työtä näitten tavoitteitten hyväksi. Täällä on kyllä tietty positiivinen signaali tähän suuntaan, mutta tuon otteen pitäisi tässä selonteossa olla selvästi määrätietoisempi. (Ed. Elo: Minkä takia Amerikassa on 36 miljoonaa köyhää ihmistä?) — No, jos sillä tulorajalla katsotaan Suomessa, niin täytyy sanoa, että Suomessakin on huomattava määrä köyhiä. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että kaikki on tietysti suhteellista. — Mutta joka tapauksessa voidaan millä tilastolla tahansa katsoa, että mitä kehittyneempi markkinatalous maassa on, sitä parempi hyvinvointi siinä maassa on. Mitä paremmin voiva markkinatalous maassa on, sitä parempi demokratia myöskin siinä maassa on. Siitä syystä markkinatalouden puolustaminen on parasta ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen pitäisi tässä selonteossa selkeästi vahvennetulla kirjaimella ehdottomasti näkyä. (Ed. Elo: Mitä enemmän sosialidemokraatteja, sen parempi!)

Täytyy sanoa, että kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeätä. Sillä on selvät liittymäkohdat myöskin työntekijöitten oikeuksiin. Tältä osin täytyy sanoa, että kansainvälisten yhtiöiden standardit työntekijöitten osalta ovat selvästi parempia kuin yleensä paikallisten yritysten. Se, että ihmisoikeuksia tällä tavalla levitetään, on tärkeätä. Tai otetaan vaikka muun muassa Kioton sopimus. Kuka pelasti Kioton sopimuksen? Pascal Lamy eli EU:n kauppapolitiikan neuvottelija, eli kauppapolitiikalla kyettiin Kioton sopimus pelastamaan. Eli kauppapoliitikot saavat ansion myöskin siitä, että vihreätä politiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, tässä maassa ja maailmassa viedään eteenpäin. Joten täytyy sanoa, että kauppa on monen asian pelastaja.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että olennaisiin kysymyksiin pitäisi puuttua. Kiinasta tässä selonteossa ei mainita oikeastaan mitään. Tämän maailman suurimpia haasteita — meillä on 1,3 miljardia kiinalaista — on se, mitenkä markkinatalous tuo demokratian ihmisoikeudet Kiinaan. Sitä meidän pitäisi miettiä, millä tavalla esimerkiksi kansainvälisten yhtiöitten moraalikoodeilla, käyttäytymiskoodeilla voitaisiin pyrkiä edesauttamaan sitä yhdessä poliittisen paineen kanssa, että Kiina avautuu, Kiina muuttuu demokraattisemmaksi, kommunistinen puolue vähiten luopuu vallastaan siellä ja ihmisoikeudet paremmin toteutuvat. Tämä on tämän maailman yksi suurimpia haasteita seuraavan 10—20 vuoden aikana. Tätä asiaa tässä selonteossa ei käsitellä lainkaan.

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin myöskin Venäjästä. Täytyy sanoa, että kyllä tietysti Suomelle keskeinen kysymys on se, mihinkä suuntaan Venäjän demokratia kehittyy. Tästäkään asiasta tässä selonteossa ei ole halaistuakaan sanaa. Tietysti olisi mielenkiintoista tietää se, kun tässä nyt on erilaisia signaaleja, onko Venäjän ihmisoikeuspolitiikka ja demokratiakehitys Venäjän oma asia, kuten pääministeri on sanonut — no, pääministeri on hieman ed. Jaakonsaaren kysymyksien johdosta täsmentänyt lausuntoaan täällä — vai onko niin, että Suomi on EU-linjalla. Mutta kun tilanne on se, että vähän vaikea on tietää sitä, mikä se EU-linja on, niin mielelläni tietysti ulkoministeriöstä kuulisin, että onko se EU:n Ferrero—Waldnerin linja vai onko se kenties Berlusconin linja, jolla Suomi tässä Venäjän kysymyksessä kaiken kaikkiaan seisoo. (Ed. Laakso: Me olemme linjalla, mutta emme tiedä, mikä se on!) Tietysti myöskin tärkeätä olisi tietää näissä ihmisoikeusdemokratiakysymyksissä, pyrkiikö Suomi kahdenvälisesti vaikuttamaan Venäjään vai pyrimmekö vaikuttamaan pelkästään Euroopan unionin kautta? Nämä ovat Suomen ulkopolitiikan keskeisiä kysymyksiä, ihmisoikeuskysymyksiä, mutta tietysti nämä kysymykset loistavat poissaolollaan tässä selonteossa.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämä selonteko on pään pensaaseen pistämisen selonteko. Tässä olennaisiin kysymyksiin ei kiinnitetä huomiota, mutta sanon vain sen, että voidaan antaa paljon anteeksi siitä syystä, että tämä on ensimmäinen selonteko koko istuntosalille, ja toivon, että tätä olennaisesti viedään eteenpäin, kun tämä seuraavan kerran valmistellaan, ja että se olisi selkeä toimintapaperi, millä kaikkein vaikeimpiin, suurimpiin ihmisoikeusloukkauskysymyksiin maailmalla voidaan puuttua ja miten Suomi itse noudattaa itse hyväksymiään sopimuksia.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun ed. Sasi täällä peräänkuulutti kaikenlaisten asioiden sisällyttämistä tähän selontekoon, niin tuntuu siltä, että Sasilla on saattanut olla jo aikamoisia vaikeuksia lukea edes tätä selontekoa. Ainakin siltä tuntui, kun hänen puheenvuoroaan kuunteli. Siinähän ei juuri ollut yhtymäkohtia tähän ihmisoikeusselontekoon, vaan hän peräänkuulutti kaikenlaisia muita asioita. Tämä ei ollut, ed. Sasi, kovin uskottava puheenvuoro, eikä tällä varmasti parannettu kokoomuksen asemaa myöskään ihmisoikeusasioiden hoitajana.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasin puheenvuoron punainen lanka oli siis se, että markkinatalous on paras väline ihmisoikeuksien turvaamisessa maailmanmitassa, ennen kaikkea köyhyyden ongelman ratkaisemisessa. Voin yhtyä vain sillä ehdolla, että markkinatalous on renkinä, ei isäntänä. Jos tämä on se lähestymistapa, niin silloin ed. Sasi on tietysti liittymässä tähän laajempaan sääntelyä eli sääntöjäluovaan yhteisöön, joka markkinataloudelle asettaa omat rajansa.

Ed. Sasi oli huolissaan erityisesti Venäjän ja osin myöskin Italian ihmisoikeustilanteesta. Haluan muistuttaa ed. Sasille, että molemmissa maissa on valtion päämiehenä tällä hetkellä hänen puoluetoverinsa ja sekin on rohkaisemassa siihen suuntaan, että ed. Sasi varmasti arvioi uudelleen poliittista paikkaansa täällä.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa, että kyllä tämän maapallon suurimpia kysymyksiä on se, millä tavalla Kiina kehittyy. Ja myöskin se, että Venäjä kehittyy demokraattisesti rauhanomaiseen suuntaan, ihmisoikeuksia kunnioittavaan suuntaan. Ne ovat juuri se ydin, johonka tämän tyyppisessä selonteossa pitäisi puuttua, josta pitäisi keskustella, jotka ovat Suomen ulkopolitiikalle, turvallisuuspolitiikalle aivan keskeisiä, välttämättömiä kysymyksiä.

Mitä tulee sitten kysymykseen markkinataloudesta, tietysti markkinatalous on aina renki, ja kuka on se isäntä? Isäntä on kuluttaja, yksittäinen yksilö, joka on toimijana. Siellä on se isäntä, hän määrää, millä tavoin markkinatalous toimii. Markkinataloudessa on aina selkeä isäntä ja markkinatalous on renki. Se kuuluu järjestelmän luonteeseen.

Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasin puheenvuoro oli kieltämättä aika raju. Se oli myöskin aggressiivinen, ja herää kysymys, edustaako tämä ehkä laajempiakin kokoomuksen suuntia, koska tällä tyylillä ainakaan Suomi ei kansainvälisellä foorumilla kovin paljoa pisteitä etsi. Uskon, että tämä hallitus ainakin sanoutuu irti siitä, koska tähän ihmisoikeuspolitiikkaan, joka tässä hallituksen antamassa selonteossa ja ulkoasiainvaliokunnassa on kirjattu, ainakin kokoomuksen edustajat ovat sitoutuneet. Siltä osin Kiinassa on ilmeisesti aihetta nyt vavista, kun ed. Sasi näin rajun puheenvuoron käytti.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kysymys on siitä, olemmeko aidosti ihmisoikeuksien puolella vai olemmeko valmiita tinkimään näistä ihmisoikeusasioista. Muistan, että ed. Zyskowiczin kanssa, kun 70-luvulla Suomessa pyrittiin loukkaamaan ihmisoikeuksia (Ed. Jaakonsaari: Kansa taisteli — miehet kertovat!) ja meillä ei saanut vapaasti puhua asioista niitten oikeilla nimillä eikä edes välttämättä väärilläkään nimillä, me jouduimme puolustamaan täällä ihmisoikeuksia. Täytyy sanoa, että minä en tältä linjaltani horju missään olosuhteissa. Kaikissa tilanteissa puolustan ihmisoikeuksia enkä ole tässä suhteessa mikään konjuktuuripoliitikko.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Mielipide on tuonut tähän maailmaan enemmän vaikeuksia kuin kaikki taudit ja maanjäristykset." Näin Voltaire. Tämä tuli mieleeni, kun tässä muutaman kerran sivuttiin aikaisemmin Turkkia, ja senpä vuoksi ajattelin ihan muutaman sanan sanoa tässä yhteydessä myös Ipun ihmisoikeustoiminnasta, koska tässä on pieni liittymäkohta Turkkiin. Ipullahan on tämmöinen pysyvä parlamentaarikko-ihmisoikeuskomitea, joka viimeksi muun muassa Geneven kokouksessa käsitteli kymmeniä tapauksia, jotka koskivat yli sataa kansanedustajaa tai entistä kansanedustajaa 18:ssa eri maassa mukaan lukien Turkki. Siellä oli useita tapauksia, joita käsiteltiin. Tämän ihmisoikeuskomitean työn lisäksi Ipu toki tekee muutakin ihan semmoista konkreettista, sanotaanko tämmöistä avustavaakin työtä elikkä on julkaisemassa juuri uudistetun version "Parlamentit ja ihmisoikeudet" -käsikirjasta ja myös sitten julkaisee tällaista katalogia parlamentaarisista ihmisoikeuselimistä ja toivoo sen auttavan sitten yhteistyössä eri maitten välillä. Tämä on useamman kerran toki jo julkaistu aiemminkin.

Ed. Sasi alkoi kuulostaa aikaisemmin puhuessaan töissä käyvistä miehistä mielestäni hivenen pääministeri Vanhaselta, kun hän nosti tosiaan esiin tämän työtään tekevän, lapsistaan huolta pitävän — se nikkarointi sieltä tosin puuttui — nikkaroivan kansalaisen arvoonsa. Ed. Sasi ei myöskään ollut ilmeisesti lukenut tarkkaan tätä valiokunnan mietintöä, koska täällähän ainakin ulkoasiainvaliokunta katsoo, että selonteossa olisi tullut käsitellä tätä kansanmurhaa ja siihen liittyvää ajankohtaista keskustelua ja yleensäkin kansainvälisen yhteisön sopimuspohjaista vastuuta kansanmurhan estämiseksi.

Arvoisa puhemies! Kehitys ja ihmisoikeuspolitiikka tukevat käytännössä toisiaan monilla alueilla. Ihmisoikeuspolitiikan painopistealueena on hyvä olla niiden ryhmien oikeuksien, jotka joutuvat muita useammin syrjinnän kohteeksi, ja näistä täällä on jo paljon puhuttu. Ihmisoikeuspolitiikan painopisteillä on suora yhteys kehityksen edellytyksiin.

Arvoisa puhemies! Kaikkien palvelujen tulee olla eri yhteiskunnallisten ryhmien, niin naisten kuin miestenkin ulottuvissa. Edellytyksiä tähän tukee tasa-arvo esimerkiksi koulutuksessa, terveydenhuollossa ja oikeuslaitoksessa. Yhä edelleen esimerkiksi miljoonia tyttöjä enemmän kuin poikia jää ilman peruskoulutusta kehitysmaissa, puhumattakaan tietysti siitä, että koko ikäluokasta vain pieni osa yleensä saa käydä koulua.

Ihmiskaupan torjunnassa Suomen olisi kuljettava eturintamassa ja toimittava erilaisissa yhteyksissä niin EU:ssa, pohjoismaisessa yhteistyössä kuin laajemmilla ja suppeammillakin foorumeilla ihmiskaupan lopettamiseksi. Nykyään ihmiskauppa koskettaa edelleen tuhansia naisia ja lapsia, jotka ovat peräisin Pohjoismaista ja Baltian maista tai joita kuljetetaan näihin maihin. Uudistaisinkin ed. Kumpulan tekemän kysymyksen siitä, mikä on hallituksen näkemys tämän hetken tilanteesta Suomen osalta.

Voimakasta panosta tarvitaan edelleenkin siinä, että naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet toteutuisivat myös konfliktien aikana tai niiden jälkeen. Tietenkin työtä on tehtävä edelleen yleensä naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin ympyröissä. Suomen tavoitteena on oltava kansainvälisen oikeuden ja sen täytäntöönpanon vahvistaminen sekä ihmisoikeuksien ja tasa-arvokysymysten valtavirtaistaminen kaikkialla, missä toimimme, oli se sitten vaikkapa YK:ssa.

Arvoisa puhemies! Syksyllä aloittaneena ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä en viime keväänä kuullut asiantuntijoita, mutta yhdyn kuitenkin siihen toteamukseen, että olisi hyvä seuraavassa selonteossa analysoida ihmisoikeuksien kehitystä myös tilastojen ja tutkimusten valossa. Samalla kyettäisiin paremmin tekemään vaikuttavuusarvioita oman toimintamme suhteen. Kuten lähetekeskustelussa sanoin, on hienoa, että kotimaista tilannetta on käsitelty. Tästäkin on seuraavassa selonteossa hyvä saada kuvaus, mitä on tehty, millä mittareilla toimenpiteitä on mitattu ja mitkä ovat olleet tulokset, vaikka painopiste onkin näissä kansainvälisissä kysymyksissä, ellei sitten lähdetä sille linjalle, mitä täällä on jo ehdoteltu, että tehdään kaksi selkeästi erilaista osiota.

Arvoisa puhemies! Vastuullisena kansainvälisen yhteisön jäsenenä Suomi edistää kehitystä ja globalisaation hyötyjen tasaisempaa jakautumista. Tämä lienee selvää. Tämä on suuri haaste, mutta näin myös rakennamme oman yhteiskuntamme turvallisuutta, talouskasvua ja henkistä hyvinvointia. Oman valtion ja sen kansalaisten etua saa ja pitääkin puolustaa, mutta sekin on tehtävä kestävän kehityksen ehdoilla.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Elo lähti jo pois, mutta tietenkin hänen dilemmansa on se, että kun vastustaja julistetaan terroristiksi ja kun aksiomaattisesti terroristin kanssa ei neuvotella, niin ei ole, kenen kanssa neuvotella. Tässä tilanteessa tietysti ed. Elo on pohdiskeluineen.

Ed. Laakso pohti, mikä on Euroopan unionin Tshetshenia-politiikka, sitä ei ikään kuin ole, ja sitä ei todellakaan ole, niin kuin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari jo täällä totesi. Kun Berlusconin Italia oli puheenjohtajavaltio, niin Tshetshenia-kysymystä ei käsitelty lainkaan unionin asialistoilla. Nyt sitä jonkin verran käsitellään, mutta tässä on epäselvyyttä, koska tilanne etenee pitkälti kunkin maan oman tahdon mukaisesti, ja tämän takia olemme epäselvässä tilanteessa tällä osalohkolla koskien unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Minä halusin käyttää tämän puheenvuoron alun pitäen siksi, että olisin kiittänyt hallitusta. Tämä on erinomainen askel. Ensimmäisen kerran eduskunta näin laajassa mitassa käsittelee ihmisoikeuskysymyksiä. Tämä on aivan oivallisesti myöskin käsitelty valiokuntavaiheessa. USA:ssa, Yhdysvalloissa, myöskin säännönmukaisesti ihmisoikeuskysymyksiä on käsitelty. Siellä on menty maakohtaiseen raportointiin koskien eri maita. Suomessa tähän suuntaan ei ole menty, ja ehkä se ei ole edes tarpeellista ja järkevää.

Olin ajatellut puhua myöskin taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista suhteessa poliittisiin oikeuksiin ihmisoikeuspolitiikan osana. Olin ajatellut puhua universaaleista ihmisoikeuksista yleensäkin ja erityisesti vielä unionin ihmisoikeuspolitiikasta, mutta valitettavasti tässä kokouksen kuluessa sain puhelinsoiton ja haluan nyt oikeastaan keskittää tämän puheenvuoroni vain yhteen aiheeseen, jotta ei myöskään käy niin kuin eilen, että ylitän aikani, mutta myöskin tämän puhelinsoiton pohjalta haluan ottaa oikeastaan yhden ainoan teeman esille suomalaisesta ihmisoikeuspolitiikasta ja tällä kertaa nimenomaan Suomen omasta ihmisoikeuspolitiikasta.

Tässä tunti sitten tuolla puhelin soi. Minulle tuntematon henkilö soitti, nimeltään Matti Rantala. Hän on Edvard Gyllingin lapsenlapsi, muuttanut Suomeen 90-luvun puolivälissä, ja hänellä on ollut jo puolen vuosikymmenen ajan ongelma sen suhteen, että hän ei saa Ulkomaalaisvirastosta lupaa tyttärelleen Svetlana Rantalalle muuttaa, tämä ei saa oleskelulupaa Suomessa. Vuodesta 99 tämä oleskelulupa-anomus on Ulkomaalaisvirastossa ollut, ja nyt sijaluku on tässä jonossa 28, ja vitkuttelu jatkuu. Kysymyksessä on rakennusinsinööri, joka asuu Moskovan lähellä tällä hetkellä ja on siis Edvard Gyllingin lapsenlapsenlapsi. Edvard Gylling muuten oli Suomen sosialidemokraattisen puolueen varapuheenjohtaja vuonna 1917—18. Hän on muuten ollut tämän talon, siis eduskunnan, kansanedustajana kolmeen eri otteeseen 1900-luvun alussa.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, minä todellakin toivon, kun minulla on kaksi lapsenlasta jo, Aurora ja Lumi, että heidän lapsensa eivät koskaan olisi sellaisessa tilanteessa, että jos he haluaisivat saada oleskeluluvan Suomessa, minun omassa kotimaassani, heiltä se evättäisiin ja tehtäisiin mahdottomaksi. Tällainen tilanne on tällä hetkellä Edvard Gyllingin lapsenlapsenlapsella. Te tiedätte Edvard Gyllingin kohtalon. Hänet aikoinaan teloitettiin Itä-Karjalassa, ja hänen lapsenlapsensa ovat nyt olleet tässä tilanteessa, että perheen jälleenyhdistäminen ei onnistu ja tässä suhteessa tämä paluumuuttoprosessi on näin suuressa vaikeudessa. Tämä on konkreettinen ihmisoikeustilanne Suomen tasavallassa vuonna 2004.

Tämä ei ole ainoa puhelinsoitto. Vastaavan tyyppisiä yhteydenottoja meille on tullut muiltakin. Olen tehnyt jopa kirjallisen eduskuntakyselyn vastaavasta tilanteesta: 1905 Venäjälle muuttanut turkulainen kauppiasperhe, jonka lapsenlapset ovat nyt saaneet oleskeluluvan Suomessa, ja koko perhe on täällä. Heillä on omakotitalo, ja he ovat työelämässä täällä kiinni. Heidän yksi lapsensa ei kuitenkaan ole tästä Ulkomaalaisviraston seulonnasta päässyt lävitse ja on jonotuslistalla. Perhe on epätoivoinen ollut myöskin jo puolen vuosikymmenen ajan. Paluumuutto, perheen jälleenyhdistäminen, kangertelee Suomessa. Tämä on äärimmäisen konkreettista asiaa, jossa me Suomessa joutuisimme itse nyt arvioimaan tätä asetelmaa.

Hallitus on tätä asiaa käsittelemässä selonteossa. Täällä on esillä tämä maahanmuuttoproblematiikka, ja hallitukselta on tulossa myöskin maahanmuuttopoliittinen ohjelma eduskunnan käsittelyyn. Tässä selonteossa avataan tätä ongelmaa ja todetaan myöskin aidosti se, että lupa- ja hakemusmenettelyä täytyy nyt Suomessa tehostaa. Tässä on vakava haaste ehdottomasti olemassa erityisesti sen vuoksi, kuten tässä selonteossa todetaan, että Suomessa ulkomaalaisväestön suhteellinen osuus on yksi Euroopan unionin pienimpiä. Samoin turvapaikkahakemuksia Suomeen tulee suhteessa eurooppalaisista valtioista poikkeuksellisen vähän. Nyt kun tiettyä kasvua on olemassa, meillä tavallaan hallintoresurssit lyövät tässä takalukkoon ja me synnytämme tässä aidon, sanon, ihmisoikeusongelman. Perheiden jälleenyhdistämisen täytyy olla meillä tavoitteena. Se on yksi keskeisiä perusperiaatteita, jolta pohjalta me joudumme toimimaan.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyt lausahdus tästä maahanmuuttoproblematiikasta ylipäätään. Meillä on siis viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeasti ulkomaalaisväestö kasvanut. Yli 100 000 ulkomaalaistaustaista on Suomessa. Siinä meillä on suurimpana ongelmana kotouttamisohjelmissa se, että siihen keinoon, millä me helpottaisimme maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan, eli kielitaidon kehittämiseen ei ole kunnolla panostettu. Siihen ei ole kunnolla panostettu. Kysymys on hyvin satunnaisesta kielikoulutuksesta, jota eri viranomaistahot järjestävät, eri kouluttajat järjestävät, usein lyhytaikaisia kielikursseja, jotka keskeytyvät, ja maahanmuuttajien aito osallistuminen suomalaiseen yhteiskuntaan tulee sitä vaikeammaksi, mitä kankeammin käy suomen kielen tai ruotsin kielen käyttäminen. Sekä työelämään sitoutuminen että laajempi sosiaalistuminen suomalaisessa yhteiskunnassa edellyttävät sitä, että suomen kieli kohenee, ja siinä meillä on tehtävää.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Ministeri Tuomioja varsin laajasti kävi läpi todella ihmisoikeuspolitiikan selontekoon liittyvät linjaukset. Puutun vain muutamiin täällä esillä olleisiin kysymyksiin.

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on erittäin kattavasti arvioitu ja korostettu pakolaiskysymykseen liittyviä näkökohtia ja oikeudenmukaisen ja tehokkaan toiminnan näkökulmaa keskeisissä suojelujärjestelmissä, myöskin erityisesti nopeutettuja turvapaikkamenettelyjä kehitettäessä tarvittavia näkökohtia, samoin EU:n turvapaikkamenettelyyn liittyvää harmonisointia on tarkasteltu ja EU-maiden yhteistyötä ja myöskin ulkomaalaislakiuudistuksen yhteydessä esille tulleita näkökohtia.

Tämä selonteon mietintö ja käyty keskustelu on hyvin tärkeä ja ajankohtainen myös sen takia, että itse asiassa huomenna olen kutsunut koolle ihan normaaliin järjestykseen liittyen itse asiassa ensimmäisen ulkomaalaislain täytäntöönpanoon ja seurantaan liittyvän sisäasiainministeriön neuvottelun, jossa ulkomaalaisosaston ja eri viranomaisten toimesta käymme läpi nyt niitä havaintoja, joita esimerkiksi ulkomaalaislain täytäntöönpanoon liittyy. Tässä kohdin nämä näkökohdat, joita myös selonteon mietinnössä ja keskustelussa tulee esille, tulevat tietysti myöskin tarkemmin sisäasiainministeriön puolella arvioitavaksi.

Suomihan on EU:n osalta korostanut nimenomaan siirtymistä tässä uudessa perustuslaillisessa sopimuksessa määräenemmistöpäätöksentekoon turvapaikka-, maahanmuutto- ja tietysti rajanvalvonta-asioissa. Tämä on sillä tavalla tärkeätä, jos ajatellaan Tampereen päätelmien ja toimintaohjelmien täysimääräistä täytäntöönpanoa, että jotta kunnianhimotasosta tinkimättä voitaisiin mennä eteenpäin, niin tarvittaisiin tällaista harmonisointiin liittyvää määräenemmistöpäätöksentekoa. Yhtenäisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kehittelyä nyt Tampere II -asiakirjaan liittyen Hollannin johdolla valmistellaan, ja Suomen puheenjohtajakaudella 2006 syksyllä oikeus- ja sisäasioiden noustessa muutoinkin tietysti keskeisesti esille näitä kysymyksiä arvioidaan. Tampere II -ohjelmallahan tulee jatkaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämistä, ja tältä osin tietysti Suomi on kannattanut komission kesällä antamaan tiedonantoon perustuvaa aloitetta yhtenäisestä turvapaikkamenettelystä ja niin sanotun yhden luukun menettelyä keskeisenä seuraavan vaiheen toimenpiteenä. Tällä tarkoitetaan menettelyä, jossa turvapaikkahakemus ja toissijaista suojelua koskeva hakemus tutkittaisiin samassa menettelyssä yhden viranomaisen toimesta, joka tekee yhden asiaa koskevan päätöksen. Kielteisen lupapäätöksen yhteydessä päätettäisiin myös maastapoistamisesta.

Turvapaikkajärjestelmään liittyvät ongelmat johtuvat osittain nykyisen kansainvälisen suojelujärjestelmän puutteellisuudesta. Täällä on erittäin hyvin myöskin mietinnössä ja niin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan kuin ulkoasiainministerin puheenvuorossa tuotu oikein esille se, että hyvin herkästi me puhumme esimerkiksi sisäasiainministereiden neuvotteluissa ja kokouksissa vähän niin kuin laastaripuolen porukkana asioista. Pitäisi päästä todella siihen haavaumavaiheeseen, kun puhutaan laittoman maahanmuuton, turvapaikkahakemusten, myös kansainvälisen terrorismin syntyyn liittyvistä tekijöistä. EU:n ulkoasiain ja sisäasiain pitäisi muodostaa voimakkaampi kokonaisuus ja vaikuttaa sosiaalisten, taloudellisten ja oikeudellisten olosuhteiden parantamiseksi niillä lähtöalueilla, joista nämä ongelmat sikiävät myöskin. Tältä osin tämä asia on varmasti myönteisemmin kokonaisvaltaisella tarkastelulla sinällään kehittymässä.

Tällä hetkellä turvapaikanhakijat joutuvat turvautumaan järjestelmien epäyhtenäisyyden ja toimimattomuuden takia laittomaan maahantuloon, joka edistää selkeästi, vahvasti rikollista toimintaa eri muodoissa. Täällä on siihen monin tavoin puututtu. Räikeimpänä kaikista on ihmissalakuljetus, ihmiskauppa, josta lopuksi muutama näkökohta sitten vielä.

EU:n puheenjohtajavaltion eli Hollannin ehdottama yhteistyön ja tiedonvaihdon lisääminen niin kansallisen politiikan valmistelijoiden kuin lupaviranomaisten kesken on ehdottoman välttämätöntä. Tämä voisi tehostaa myös turvapaikkajärjestelmien toiminnallisuutta, niin että pystyttäisiin paremmin estämään myös järjestelmien väärinkäyttö, josta kärsivät ennen muuta todellisen suojelun tarpeessa olevat.

Tämä kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun kysymys on hyvin tärkeä, ja ylipäänsä EU:n komission uskottava toimintakyky kolmansien maiden kansalaisia koskevissa asioissa on erittäin tärkeätä. Totta kai siihen liittyvät kotouttamista edistävät toimenpiteet, joita pitäisi tehostaa niin kansallisesti kuin koko EU:n puitteissa, ja tältä osin lainsäädännön harmonisointi on tietysti tärkeätä. Näitä kysymyksiä pohditaan nyt muun muassa jo Luxemburgissakin ensi viikon puolella eli näitä Tampere II:een liittyviä lähestymistapoja pohditaan.

Sinänsä kolmansien maiden ja turvallisten maiden määrittelyyn liittyy paljon ongelmia, ja tältä osin pyritään tietysti paitsi yhtenäiseen linjaan myöskin huolehtimaan erityisesti ihmisoikeuksien ja kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun toteutumisesta näissä järjestelyissä. Yhteistyö kolmansien maiden kanssa on mielestäni nyt hyvin keskeinen osa tätä maahanmuuton hallintaa, ja tarvittaisiin pitkän aikavälin kehitysohjelmia, jotka liittyisivät juuri aikaisemminkin viittaamaani köyhyyden poistamiseen, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien kehittämisen edistämiseen, demokratian vahvistamiseen, työpaikkojen luomiseen sekä konfliktien ehkäisyyn kyseisissä maissa.

Minusta oli erittäin hyvä, että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa on vahvasti myös sisäisen turvallisuuden näkökulma ja myös siviilikriisinhallintaan liittyvät tavoitteet nyt voimakkaasti mukana. On mieluisa tehtävä kertoa, että kun sisäasiainministeriö on viime vuoden alusta vastannut siviilikriisinhallinnan koulutuksesta ja toiminnasta — ei sillä tavalla, että sitä kohdistaisi, vaan voimavaroista ja koulutuksesta pyrkii vastaamaan — niin Pelastusopistolla Kuopiossa pystyttiin pitämään runsas viikko sitten ensimmäinen kansainvälinen siviilikriisinhallinnan koulutuskurssi, jossa oli myöskin Baltian maiden osallistujia. Siviilikriisinhallinnan tehostaminen on ehdottoman tärkeätä, ja meidän pitäisi tältä osin myöskin voimistaa omia panostuksiamme näissä asioissa.

Laittomista maahanmuuttajista vielä sen verran, että juuri tämä laiton maahanmuutto, joka on seurausta järjestelmän toimimattomuudesta ja EU:n yhteisten linjausten puutteesta, johtaa nimenomaan paineisiin laittomille työmarkkinoille, ja unionin tason toimet laittomien työmarkkinoiden torjunnassa ovat tietysti välttämättömiä laittoman maahanmuuton ja maahanmuuttajien riistämisen torjunnassa, josta täällä juuri ihmiskaupan yhteydessä on puhuttu. Ihmiskauppaa harjoittavien rikollisjärjestöjen lisäksi pitäisi kyllä tehokkaampia kontrolli- ja valvontatoimia suunnata myös työnantajiin, jotka hyödyntävät laitonta työvoimaa todella epäinhimillisesti nykyajan orjakaupan lailla, puhumattakaan sitten tietysti siitä, että totta kai he vääristävät myöskin markkinoita, mutta erityisesti tämä ihmisoikeusnäkökulma on tältä osin erittäin tärkeä.

Täällä ed. Kumpula otti esille kansallisesti myöskin ihmiskauppaan ja naiskauppaan ja prostituutioon liittyvän rikollisuuden. Tältä osinhan meillä on tietysti lainsäädännössä tehty järjestyslaki, joka tuli viime vuoden lokakuun alussa voimaan, ja ovat sitten tietysti ihmiskauppaa ja törkeätä ihmiskauppaa koskevat säännökset tulleet voimaan. Poliisin osalta on tästä poliisijohto antanut ohjeen, jossa nimenomaan voimavarojen suuntaamiseen ihmiskaupan, naiskaupan, prostituution sekä niiden liitännäisilmiöiden seurantaan, ilmisaamiseen ja torjuntaan kiinnitetään huomiota. Tietysti henkilökohtaisesti olen valmis yhtymään siihen, että tämä ohje on semmoinen liian yleistyyppinen. En tiedä, onko se sitten tämän selonteon vai minkä ansiota, mutta kun olen sitten selvittänyt näitä toimenpiteitä, niin olen omalta osaltani päätynyt tämän ohjeen tarkentamisvaatimukseen poliisiylijohdolle siinä mielessä, että kun tässä alun perin oli vaadittu lokakuulle 2005 mennessä muistaakseni syksystä 2003 tähän syksyyn seurantaraportteja poliisin lääni- ja kihlakuntajohdolta naiskaupan ja prostituution tilannekuvauksesta, niin tätä tilannekuvausta toiminnan ja sen arvioinnin osalta olen kiirehtinyt, että se pitäisi käydä nopeammin läpi. Nimittäin on tiedossa niin EU:n Europolin kuin muissa poliisin yhteistyötilanteissa ja sisäministeriön yhteistyötilanteissa se, että huumausainekaupan rikollisuuden tasoa alkaa vastata jo ihmiskaupan kansainvälinen rikollisuus. Se on voimistunut erittäin rajusti, ja tältä osin on vaikea kuvitella, että Suomi yhtään saarekkeena tässäkään asiassa on. Tätä on nyt tarkennettava kyllä voimakkaasti.

Voin kertoa asian, joka ei nyt ole ollut julkisuudessa: kun juhannuksen alla kokoonnuimme, Itämeren kahdeksan EU-maan sisäministerit ja myös Norjan ja Venäjän sisäministerit, Kööpenhaminassa Itämeren maiden järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen työryhmän palaveriin — Suomihan tulee sen puheenjohtajaksi ensi vuoden alusta — niin nimenomaan olin vaikuttamassa siihen, että talousrikollisuus ja ihmissalakuljetus nostetaan kärkiasioiksi tässä Itämeren maiden järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen työryhmän työssä (Puhemies koputtaa) Suomen puheenjohtaja-aikana. Viittasin jo aikaisempiin lainmuutoksiin, poliisin näkemyksen mukaan ne ovat todella tarpeen, mielestäni myös toiminnan tehostaminen on tarpeen.

Tuloksia näyttäisi ilmenevän jo, herra puhemies, Viron suunnalla, jossa yhteistyö on tehonnut. Kun poliisijohto on informoinut minua, että vuosittain ilmenee Suomessa muutama kymmenen ihmiskauppatapausta, niin on syytä suhtautua tähän toistaiseksi varauksellisesti ja helpotuksella.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki ei vastannut siihen kysymykseen, jonka esitin varsinaisessa puheenvuorossani.

Eli tunnistavatko viranomaiset, poliisit ja sosiaalityöntekijät esimerkiksi, ihmiskaupan uhreja? Tämä on minusta hyvin olennainen kysymys. Jos arvioidaan, että ihmiskauppatapauksia on noin parikymmentä Suomessa, niin en ole varma, onko tämä tieto ihan paikkansapitävä. Totta kai toivoisin, että näitä tapauksia ei olisi lainkaan ja voisimme pestä kätemme sillä tavoin, mutta epäilen, että poliisit eivät välttämättä tunnista kaikkia tapauksia. Näin ollen on hyvin tärkeää, että sekä poliisiviranomaisille että muille viranomaisille annetaan asianmukaiset ohjeet, jotka liittyvät ihan myös kuulustelu- tai haastattelukäytäntöihin. Niissä pitäisi selvittää, onko esimerkiksi jotakuta ulkomaalaista prostituoitua kohtaan kohdistettu pakkoa jossakin vaiheessa. (Puhemies koputtaa) Hän on ehkä tullut vapaaehtoisesti Suomeen, mutta onko pakkoa kohdistettu jossakin myöhemmässä vaiheessa.

Näin ollen toistaisin vielä kysymyksen: Mitä hallitus on tehnyt juuri ihmiskaupan uhrien tunnistamisen edistämiseksi?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki mainitsi, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kysymykset liittyvät vahvasti yhteen, ja näin taatusti onkin. Terrorismi ja kansainvälinen terrorismin torjunta erityisesti korostavat tätä yhteyttä. Suuri valiokuntahan sai tänään informaatiota näistä ministerin selostamista Euroopan unionin sisä- ja oikeusasioiden kehitysnäkymistä, tästä niin sanotusta Tampere kakkosesta, josta nyt kuulemma on tulossa Haagin paketti, mitä vähän murehdimme, mutta se ei ole suuri murhe.

Suuri murhe on se, että tällainen perusoikeusvalvonta ei näytä ihan pysyvän nyt tämän kehityksen tasolla. Kysyisinkin vielä tarkennuksena: Näkeekö ministeri Rajamäki, että tässä voitaisiin tehdä jotakin, ja mistä ne liittolaiset löytyisivät? On aika huolestuttavia ehdotuksia: Euroopan unionin laajuinen rikosrekisteri on nyt mainittu ensimmäisen kerran käsittääkseni. Onko niin, että tosiasiassa on annettu lupa perustaa pakolaisten vastaanottokeskuksia Euroopan unionin rajojen ulkopuolelle Afrikkaan? Mitä perusoikeusnäkökulmasta näistä kysymyksistä pitäisi ajatella?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ministeriltä kuulla tarkennusta tähän Ulkomaalaisviraston toimintaan koskien paluumuuttoproblematiikkaa. Onko vika todellakin siinä, että resursseja ei ole riittävästi näitä lupa-anomuksia käsitellä, vai olisiko vikaa myöskin siinä, että ei olisi riittävästi tahtoa selvittää tämän tyyppisiä tilanteita? Haluaisin kuulla ministeriltä konkreettisemmin niistä toimista, mitä hallitus on suunnitellut, jotta näistä kohtuuttomista jonoista, joihin viittasin muun muassa omassa puheenvuorossani, päästäisiin irti.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Rajamäkeä tästä vastauksesta ja hänen asenteestaan, joka vaikuttaa lupaavalta, jotta myös poliisin ohjeisiin kiinnitetään tarkkaa huomiota ja tämän asian tabu puretaan sen ympäriltä. Se on minusta tärkeä viesti. En kuitenkaan haluaisi, että hän joutuisi koko hallituksen taakkaa kantamaan, koska asia on kauhean laaja ja monelle eri taholle hajautunut.

Ihmisoikeusselonteosta luetaan myös, että sosiaali- ja terveysministeriöllä on jo tehtyjä selvityksiä ja on suosituksia selvitysraportista saatu, mutta tämä selonteko ei kerro niistä mitään, onko niissä pitkälle päästy. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan kansallista toimintaohjelmaa vuosille 2004—2007. Nyt vuosi 2004 kuluu pitkällä. En tiedä, ovatko tämmöiset toimintaohjelmat hyvässä vauhdissa. Itse siis lasken paljon tämän kansallisen toimintaohjelman varaan ja toivon, että se leviää myös jonkinlaisena ad hoc -ryhmänä siellä hallituksen sisällä, niin että se todella on kattava.

Täällä on paikalla ulkoministeri ja oikeusministeri. Tässä on myös oikeusministerin hallinnonalaan kuuluvia kysymyksiä ja paljon ulkomaisia sopimuksia. Tämä selonteko tuo ne sopimukset esiin, mutta toimintaohjelma toivottavasti sitä konkretiaa. Suosittelen lämpimästi eri hallinnonalojen resurssien yhteensovittamista ja käyttämistä.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Tämä työryhmähän, joka laatii valtakunnallista toimintaohjelmaa ihmiskauppaa ja siihen liittyvää toimintaa ja torjuntaa varten, toimii ulkoministeriön vetovoimin. Mutta tosiaan, sisäasiainministeriön puolella me olemme kiinnittäneet tässä asiassa hyvin voimakkaasti huomiota poliisin eri tasojen toimijoiden toimintaan siinä, että heidän pitää kohdistaa huomio naiskauppaan, ihmiskauppaan ja prostituutioon ja siihen liittyvän rikollisen toiminnan torjuntaan. Varmasti parantamisen varaa on, mutta se on yleinen, selkeä määräys.

Itse asiassa kyllä tämä edellyttää, kuten ed. Kumpula sanoi, meidänkin näkökulmastamme erittäin laajaa yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Keskeisiä yhteistyöviranomaisia poliisin näkökulmasta ovat tietysti passintarkastusviranomaiset, Ulkomaalaisvirasto, Tulli sekä Suomen edustustot jnp. Myöskin Lapin prostituutioon liittyen käynnistimme oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ilman isompaa meteliä vuosi sitten isomman projektin, ja sen tulokset Pohjois-Suomessa ovat esimerkiksi olleet varsin hyviä.

Ed. Kiljuselta pyydän anteeksi, että jäi kommentoimatta tämä laajempi kysymys. Olen itsekin ollut inkeriläisiä sotaveteraaneja vauhdittamassa Suomen kansalaisiksi jnp. Itse asiassa haluan kiinnittää huomiota siihen, että turvapaikkakäsittely, joka oli puolitoista—kaksi vuotta keskimäärin vuosi sitten tässä maassa, on meidän Ulkomaalaisvirastomme nopeutusprojektin kautta saatu nyt alle neljän kuukauden.

Se on toinen asia sitten, miten kansalaisuushakemuspuolella on, mutta me pystyimme siirtämään muutama viikko sitten 20 henkeä turvapaikkalinjalta kansalaisuushakemuslinjalle. Tavoitteena on puolittaa kahden—kolmen vuoden käsittelyjonot kansalaisuushakemuspuolella. Koko ajan me teemme määrätietoisesti työtä. Kiitos myös valtiovarainministeriön, että saimme 3,8 miljoonaa euroa budjettikehyksiimme työministeriöstä lisää rahaa ensi vuodelle. (Puhemies koputtaa)

Ed. Hautalalle haluaisin, herra puhemies, vielä sen todeta, että totesin itse Haagin kokouksessa, että vasta sen jälkeen, kun EU-lainsäädäntö maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa on tarpeellisilta osin yhdenmukaistettu, voidaan yhteisen politiikan avulla päästä paremmin kohti uusia toimintamuotoja.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ensinnä ihmiskaupan tunnistamiseen. Varmasti siinä on tällaisen ohjeistamisen ja kouluttamisen paikka, että nämä piilevät ihmiskauppatapaukset löytyisivät Suomessa paremmin. Mutta toisaaltahan on sitten tunnetusti näitä vääriä lukuja, joissa on taas yhdistetty prostituutioluvut ja naiskauppaluvut ihmiskaupaksi, esimerkiksi Yhdysvaltain raportointi, jossa Suomi on luokiteltu näihin ihmiskauppamaihin Euroopassa sen perusteella, että on yhdistetty nämä arviot Suomessa käyvien prostituoitujen lukumäärästä siihen, kuinka paljon on ihmiskaupan uhreja. Tämmöinen tiedonvälitys on paikallaan samalla, kun omaa toimintalinjaa tiivistetään ja voimistetaan, että ei myöskään levitetä väärää tietoa maailmalle.

Tuo lainsäädännön muutos, joka tehtiin, kun nimenomaisesti säädettiin nyt ihmiskauppaa ja ihmissalakuljetusta koskevat säännökset — samalla tiivistettiin parituksen vastaista normistoa, törkeä paritus saatiin lainsäädäntöön — sehän auttaa osaltaan, kun entistä enemmän on eväitä rikostutkintaa varten. Näiden liigojen selvittelyn yhteydessä myös helpommin paljastuu tällaista pakottamista, ihmiskaupan puolelle luokiteltavaa etupäässä naisten hyväksikäyttöä.

Jatkossa, kun tätä lainsäädäntöohjelmaa viedään eteenpäin, niin ensi vuonnahan olisi tarkoitus tuoda sitten se esitys seksin myynnin kriminalisoimisesta, on se sitten laajassa muodossaan kaikkinensa tai sitten tässä rajatummassa, jollaisessa tilanteessa kriminalisoidaan, kun on syytä epäillä ihmiskauppaa tai vastaavaa pidemmälle menevää hyväksikäyttöä. Kummassakin mallissa se edelleen tuo sitten lisäeväitä piilevän ihmiskaupan paljastumiseen, poliisille tulee laajemmassa mitassa toimintavelvollisuus, tutkintavelvollisuus tällaisen rikollisen toiminnan osalta.

Mutta tosiaan jo tämän ensimmäisen vaiheen lainsäädäntötarkastusten jälkeen eväät ihmiskauppaan liittyvän rikollisuuden paljastumiseen Suomessa ovat monin verroin paremmat. Kun vielä resursseja tähän suuntaan kohdennetaan, niin kuin sisäministeri jo tuossa kertoi, niin uskon, että saadaan entistä parempi ja oikeampi kuva tilanteesta ja saman tien myös sitten tämä ihmiskaupan vastainen linja kaikissa muodoissaan tiivistyy.

Pari yleisempää huomiota eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Täällähän on moneen otteeseen korostettu sitä, että on kyseessä ensimmäinen koko hallituksen Suomen ihmisoikeuspolitiikasta eduskunnalle antama selvitys. Se, vaikkakin rajatussa laajuudessa, käsittelee myös perus- ja ihmisoikeustilannetta Suomessa. Kuten selonteon johdannossa jo aikoinaan todettiin, selonteon lähestymistapaa ja sisältöä on tarkoitus kehittää edelleen. Tämä koskee erityisesti juuri selonteon kotimaista osuutta, jonka laatimisesta ei ollut aikaisempaa kokemusta. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö ja siihen liitetyt erikoisvaliokuntien lausunnot antavat hallitukselle erittäin arvokasta palautetta, jota tullaan tutkimaan erityisellä huolella myös oikeusministeriössä tämän kotimaisen osuuden vahvistamiseksi jatkossa.

Oikeusministeriöllä on luonnostaan keskeinen rooli perus- ja ihmisoikeuksien kehittämisessä ja seurannassa Suomessa. Ihmisoikeuksien jako kansainväliseen ja kansalliseen tasoon on monella tapaa keinotekoinen. Oikeusministeriö pitääkin perusteltuna ulkoasiainvaliokunnan näkemystä siitä, että eduskunta tulisi vastaisuudessa saamaan kerran vaalikaudessa ihmisoikeusselvityksen, joka ei käsittele ainoastaan Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa, vaan myös ihmis- ja perusoikeustilannetta, toimia niiden parantamiseksi kotimaassa.

Ulkoasiainvaliokunta pitää ihmisoikeusselonteon ongelmana sitä, että kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä lähestytään liian suppeasta näkökulmasta. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että aiheiden valintakriteerit perustuvat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanoa valvovien elinten Suomea koskeviin suosituksiin. Eräät ajankohtaiset ja hyvinkin tärkeät ihmisoikeuskysymykset ovat tästä syystä jääneet vähemmälle huomiolle. Tässä keskustelussahan niistä joihinkin ansiokkaasti huomiota on kohdennettu.

Oikeusministeriö pitää ja myös itse pidän hyvänä ajatusta siitä, että tulevissa selvityksissä analyysin kattavuutta laajennetaan ja syvennetään. Kuten valiokunta esittää, kansainvälisten valvontaelinten suositusten lisäksi selvityksessä voitaisiin ottaa muun muassa huomioon tuomioistuinten ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja, perustuslakivaliokunnan käytäntöä sekä eri valtuutettujen, kansalaisjärjestöjen näkemyksiä.

Eduskunnassakin voisi tietysti vähän itsekritiikkiä harjoittaa sikäli, että oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kertomusten yhteydessä ei täällä leviä laveampaa ihmisoikeuskeskustelua, vaikka siellä tuodaan juuri tällaisia tyypillisiä loukkauksia näiden yhä paremmin laadittujen vuosiraporttien myötä julki. Siinä tämmöinen vähän ikään kuin avartava ote täällä eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä ja sitten täysistunnossa myös näiden laillisuusvalvojien ihmisoikeusvalvonnasta olisi varmaan paikallaan.

Ihmis- ja perusoikeudet ovat erittäin laaja asia-alue, joka liittyy suoraan tai epäsuoraan kaikilla hallinnonaloilla tehtävään työhön. Tarvitaan myös aikaisempaa suurempaa panostusta kaikilta ministeriöiltä, hallinnonaloilta ja niiden alaisilta virastoilta. Pidän tärkeänä, että koko valtioneuvosto osallistuu entistä aktiivisemmin tulevien ihmisoikeusselvitysten valmisteluun ja että selonteon kotimaisen osuuden koordinointivastuu keskitetään yhdelle taholle, esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnan esittämällä tavalla valtioneuvoston kanslialle. Tässä tarvitaan siis kaikkien hallinnonalojen yhteistyötä. Varmaan se seuraava kerta on vaativin, kun luotaisiin tällainen pohjamalli, missä ei ole varmaan järkevää, että paisutetaan sinänsä kertomusta, selontekoa, vaan että saataisiin tiiviillä tavalla kuitenkin hyvin kattava kuvaus ongelmista ja myöskin siitä toimintalinjasta, millä ongelmia korjataan.

Yhdestä yksityiskohdasta vielä, kolttien asemasta, ihan syystäkin on tuonne huomioita kirjattu. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen tulee edelleen painottaa muun muassa vähemmistö- ja alkuperäiskansojen oikeuksia, ja saamelaisten joukossa vähemmistönä olevia koltansaamelaisia voidaan pitää vielä vähemmistönä vähemmistön joukossa, minority in minority, niin kuin usein muissakin etnisissä vähemmistöissä löytyy tällaisia vähemmistön vähemmistöjä.

Ulkoasiainvaliokunnan mukaan saamelaisten muihin oikeuksiin kuin maaoikeuksiin ja näiden oikeuksien toteutumiseen tulee kiinnittää kasvavaa huomiota. Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota muun muassa saamen kieleen, lasten päivähoitoon ja kouluopetukseen sekä erityisesti koltansaamelaisten osalta myös moniperusteiseen syrjintään paitsi alkuperäiskansana myös vähemmistönä. Selonteossa on viitattu Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksiin koltan- ja inarinsaamen opettajankoulutuksen ja oppimateriaalin kehittämiseksi ja saamen kielen käytön edistämiseksi oikeus- ja hallintoviranomaisissa. Tämän jälkimmäisen osaltahan edistystä on tapahtunut. Kolttien kielellisiä oikeuksia on vahvistettu uudella saamen kielilailla. Koltan kieli on laissa nimenomaan määritelty kuuluvaksi niihin saamen kieliin, joita laki koskee. Lain täytäntöönpanosta ei kuitenkaan ole vielä riittävästi käytännön kokemuksia sen arvioimiseksi, onko arjessa ja todellisuudessa tapahtunut tavoiteltu koltansaamen aseman parantuminen.

Tietoja kootaan vaalikauden lopulla saamen kielilain edellyttämää kertomusta varten. Tämän kertomuksen tietoja on tarkoitus käyttää hyväksi myös laadittaessa vuonna 2006 ensimmäistä kielilain mukaista kertomusta eduskunnalle kielilain säädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Kolttakysymysten ratkaisemiseen ja muutoin heidän oikeuksiensa parantamiseen liittyy kolttalainsäädäntö, josta valmisteluvastuu on maa- ja metsätalousministeriöllä. Niin sanotun saamelaistoimikunnan, maaherra Pokan johtaman toimikunnan, esitysten pohjalta ei ole valitettavasti vielä käynnistynyt kolttalain tarkistaminen, ja juuri hiljattain kiirehdimme maa- ja metsätalousministeriötä liikkeelle tässä asiassa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Ministeri Tuomioja hetki sitten pelkäsi, että ihmisoikeuskysymyksessä ja ihmisoikeusselonteossa eväämme leviävät entisten eväitten tapaan. Itse kuitenkin olen samaa mieltä kuin itse asiassa täällä monessa puheenvuorossa on jo oltu, että tämä laajennus koskemaan ihmisten arkea on loistava. Toivon, että tulevaisuudessa näissä selonteoissa ihmisten arki ja arjen kokeminen näkyvät sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Valiokunta on tehnyt erittäin hyvää työtä mietinnössään. Erityisesti olen iloinen siitä, että lakivaliokunnan ääni on kantautunut ihan tähän valiokunnan lopulliseen mietintöön asti. Minulle on kuitenkin itselleni jäänyt edelleen epäselviksi joitakin asioita, joista yksi keskeinen on se, miten Suomi itse toimii globaalisti ihmisoikeuskysymyksissä erityisesti silloin, kun kyseessä ovat terrorisminvastaisen taistelun varjolla tapahtuvat valtioiden harjoittamat ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten rikkomukset. Tämä ongelma on kovin ajankohtainen, kun osa EU-maista liittoutumisensa kautta saattaa olla välillisesti tai välittömästi osallisena tällaisessa toiminnassa. Ainakaan itselleni ei riitä, että näissä tilanteissa Suomi luottaa vain ja ainoastaan EU:n kautta tapahtuvaan ihmisoikeuksien edunvalvontaan.

Arvoisa puhemies! Kansainväliset ja etenkin yhdysvaltalaiset ihmisoikeusjärjestöt raportoivat päivittäin Yhdysvaltojen toimista ihmisoikeusrintamalla. Nämä lähinnä yhden miehen vaalisodan yhteydessä tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset koskevat laajemminkin ehkä sitä keskustelua, mitä terrorisminvastaisessa sodassa pitäisi käydä. Viimeksi eilen eräs yhdysvaltalainen ihmisoikeusjärjestö kertoi terrorisminvastaisesta taistelusta ja siinä tapahtuvista katoamisista, jotka muistuttavat Etelä-Amerikan junttaterrorin aikaista likaisten temppujen doktriinia. Ei varmaankaan ole mitenkään tässäkään salissa epäselvää, että Yhdysvallat tietoisesti näillä näkymin, kuitenkaan minkään kansainvälisen yhteisön tuomitsematta, rikkoo kansainvälisiä sopimuksia lähes päivittäin ja on käyttänyt tätä samaa tekniikkaa jo kovin pitkään.

Erityisesti minua huolestuttaa seuraava asia. Mikäli pitää paikkansa tämä noin puolentoista vuoden takainen raportti, jossa todetaan, että presidentti Bushin omat neuvonantajat ovat tulkinneet Yhdysvaltojen ratifioimia ihmisoikeussopimuksia siten, että ne eivät sido maan tai valtion presidenttiä, olisin mielelläni kuullut, mikä se tulkinta näissä tapauksissa Suomen osalta on. Miten Suomi aikoo toimia palauttaakseen Yhdysvallat niin sanottuun sopimusrintamaan?

Suomen kannalta oleellista on edelleen, millä ehdoilla EU-alueelta luovutetaan tietoja eteenpäin. Me olemme tällä hetkellä kovin monta erilaista sopimusta ja pykälää sorvanneet siihen malliin, että omalta osaltamme edistämme tiedonvälitystä erityisesti silloin, kun kyse on terrorisminvastaisen sodan varjolla kerätyistä tiedoista. Näihin tietoihin liittyy myös ongelma siitä, miten tämän terrorisminvastaisen sodan varjolla kerättyjä tietoja käytetään ja varsinkin miten niille tiedoille käy, jotka ovat niin sanottua ylimääräistä tietoa. Yhtä huolestuttavaa on se, millä ehdoilla EU-alueelta tulevaisuudessa luovutetaan vankeja tai ihmisiä alueille, joilla ihmisoikeusloukkaukset tai kuolemantuomiot ovat todellisuutta. Yhtä oleellista on se, millä ehdoilla suomalaisten rauhanturvajoukkojemme kiinni ottamia henkilöitä luovutetaan edelleen. Tämäkin on aivan päivittäistä arkipäivää rauhanturvatyössä.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan terrorisminvastaisesta kamppailusta, tämänhetkinen keinovalikko on osoittautunut vähintäänkin vääräksi. Aktiivinen toiminta köyhyyden torjumisessa ja aseistariisunta tuottaisi todennäköisesti hyvin paljon parempaa tulosta kuin ennakkoluulojen kasvattaminen, terroristijahti ja kokonaisten kansakuntien leimaaminen ihonvärin tai uskonnon perusteella.

Epäselvää edelleenkin tämänkin selonteon ja erityisesti valiokunnan mietinnön jälkeen on se, miten Suomi itse aikoo omalta osaltaan edesauttaa terrorismin syntyyn liittyvien tekijöitten poistumista ja miten esimerkiksi Suomi itse omalta osaltaan edesauttaa YK:n vuosituhatjulistuksen köyhyydenvastaista kampanjaa. Minulle nimittäin ei riitä se, että vastuu köyhyyden poistamisesta ja kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta jätetään jälleen kerran seuraavalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Oma kysymyksensä on se, miten Euroopan sisäistä ihmisoikeusvalvontaa tehdään. Yhteiset maahanmuutto- ja pakolaispoliittiset linjaukset eivät välttämättä vastaa siihen haasteeseen, että tällä hetkellä noin 70 prosenttia Suomeen hakeutuneista turvapaikanhakijoista tulee itse Euroopan alueelta. Selonteko ei myöskään kattavasti vastaa siihen, mikä on meidän suhteemme ikääntyneiden, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien ihmisoikeuksiin. Suuri osa palveluistamme tuotetaan edelleen, niin kuin näillä ihmisryhmillä ei olisi oikeutta itsenäiseen aktiiviseen aikuisuuteen ja siihen liittyvään vaikkapa seksuaalisuuteen.

Kun puhutaan asioista, joista Suomi on saanut huomautuksia, Suomi on saanut huomautuksia muun muassa vankilaoloistamme. Itse olen käynyt vähän aikaa sitten tutustumassa Hämeenlinnan naisvankilaan, jossa mielestäni tälle vuosituhannelle eivät kuulu sellaiset kopit, joissa nainen on noin 20 tuntia suljettuna ja ämpäri on ainut ulosteiden täyttöpaikka. Kun kyse kuitenkin naisten kohdalla on intiimihygieniaan liittyvistä asioista, mielestäni kyse todellakaan ei ole asiasta, joka kuuluu tälle vuosituhannelle.

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin keskusteltu aiheesta ihmiskauppa ja siihen liittyvistä kysymyksistä, mutta yksi naiseuteen liittyvä ongelma, joka mielestäni on myös ihmisoikeuskysymys ja erityisesti täällä Suomessa ja toki tietysti maailmalla, on naisten fyysinen koskemattomuus. Valitettavan usein vieläkään ei ajatella niin, että kaikki naisiin kohdistuva väkivalta on aina ihmisoikeusloukkaus. Tästä yhtenä esimerkkinä on se, että vuosina 2000—2003 poliisille tehtiin yli 2 000 ilmoitusta raiskausrikoksesta mutta samaan aikaan vain 160 tuomiota raiskauksista annettiin.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Väkivalta, kohdistuipa se keneen tahansa, on vakava ihmisoikeusrikkomus. Suomessa kuolee kolmekymmentä naista vuodessa perheväkivallan uhrina. Se on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa EU-maassa. 23.9.2004 valtioneuvoston periaatepäätös, jonka nimi on "Arjen turvaa — sisäisen turvallisuuden ohjelma", toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan välittömien kustannusten arvioidaan olevan 49,8 miljoonaa euroa vuosittain ja välillisten kustannusten 60,1—111 miljoonaa euroa. Perheväkivalta on osallisille suuri tragedia, mutta me kaikki joudumme kantamaan siitä laskun. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole eurot vaan se, että perheväkivallan seuraukset näkyvät perheiden ja lasten moninaisena pahoinvointina.

Vuonna 2002 poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltarikoksissa oli 3 158 uhria. Perheväkivallan uhreista naisia oli 2 507 ja miehiä 651. Kaikki perheväkivalta ei tule viranomaisten tietoon. Muun muassa erilaisilla uhritutkimuksilla ja kyselyillä on pyritty selvittämään piiloon jäävää perheväkivaltaa. Myös lapset joutuvat väkivallan kohteiksi ja silminnäkijöiksi. Tarkkoja lukuja väkivallan ja kaltoinkohtelun kohteeksi joutuneista lapsista ja nuorista ei ole saatavilla. Lapsen kannalta tärkeiden aikuisten väkivalta vaikuttaa aina myös lapsen elämään. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton turvakodeilla oli vuonna 2003 asiakkaita 2 426, joista 1 281 oli lapsia. Väkivallan sivusta seuraaminen jättää jälkensä. Uhkana on, että väkivallan traditio siirtyy sukupolvelta toiselle.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuslaiseen arvomaailmaan kuuluu ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Prostituutio on tänä päivänä yhä enenevässä määrin järjestäytyneiden rikollisryhmien johtamaa nais- ja lapsikauppaa, joka polkee törkeästi ihmisoikeuksia. Yhteiskunnan tehtävänä on viestittää sen kansalaisille, mikä on toivottavaa käyttäytymistä ja mikä taas ei. Siitäkin syystä tämä selonteko ja mietintö, jotka nyt ovat käsitteillä, ovat erittäin tärkeitä. Ihminen ei voi olla kaupan missään tilanteessa, ja sehän tulee esille hyvin näissä selonteossa ja mietinnössä.

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä käsitellään ansiokkaasti muitakin aihealueita kuin nämä edellä mainitsemani. Mietinnössä käsitellään muun muassa lasten ja vammaisten asemaa. Niihin on viitattu myös eri puheissa tänä iltana. Mietinnön mukaan lasten ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa ei ole kaikilta osin kehittynyt myönteisesti ja siitä syystä valiokunta pitääkin perusteltuna kiinnittää hallituksen huomiota siihen, että lapsen edun tulee olla ensisijainen kaikissa, niin kansallisissa kuin kansainvälisissä lapsia koskevissa viranomaisten päätöksissä. Tämä on erittäin tärkeä huomio, kun keskustelemme siitä, mikä on lasten oikeus ja mikä on lasten oikeus puuttua omaan asemaansa.

Valiokunnan mietinnössä todetaan myös, että vammaiset henkilöt kohtaavat Suomessa edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään joko piilotettuna tai suoraan. Olen selonteon ja mietinnön kanssa täysin samaa mieltä: vammaisten ihmisten itsenäistä elämää, tasavertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista yhteiskuntaan on tuettava kaikin tavoin. Mielestäni selonteko ja mietintö, jotka tänä päivänä ovat käsitteillä, ovat erittäin ansiokkaita.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteko on laaja, mielenkiintoinen, ja ehkä senkin takia painopisteitä on vaikea sieltä kaivaa, mutta keskityn vain jo keskustelussa esiin olleeseen asiaan elikkä ihmiskauppaan.

Kun poimin sekä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä että aikaisemmin annetuista lausunnoista ja itse selonteosta ihmiskauppaa koskevat kohdat, niin kovin pienellä ne on ohitettu. Niissä on lähinnä keskitytty luettelemaan kansainväliset säädökset, mitä on ollut esillä ja mitä Suomi on sitoutunut tekemään, mutta ei kovinkaan paljon sitä, mitä on sitten todellisuudessa täällä tehty. On toki nämä lainsäädäntöhankkeet, jotka ovat monesti tulleet esiin täällä.

Esimerkkinä räikeä kohta minusta täällä on, että Lapsikaupan poistaminen -otsikon alla selonteossa on kerrottu, että 1,2 miljoonaa lasta joutuu ihmiskaupan uhriksi vuosittain ja köyhyys on yksi syy näihin ja että erilaiset tiedotuskampanjat lapsikaupan vastaanottovaltioissa ovat yksi tapa vaikuttaa asenteisiin, ja sitten kerrotaan kahdesta sopimuksesta. Ei kerrota mitään siitä, olisiko tarvetta tehdä tai tehdäänkö Suomessa sitten vastaavaa tiedotusta tai muuta.

Tämmöisiin tiedotuskampanjoihin olen itse päässyt tutustumaan samoin kuin Lilja 4-ever -ruotsalaiselokuvaan, joka on nyt Suomeen onneksi tuotu. Ikävä kyllä siitä kertova televisio-ohjelma, jonka satuin näkemään, oli kovin asenteellinen ja lähinnä kaivoi siinä pelkoja esiin siitä, onko näin raa’an todellisuuden näyttäminen lukioikäiselle jotenkin vaarallista ja huonoa, vaikka lapset katsovat uutisia päivittäin; sitä kautta tämmöinen keskusteluun päätyvä tietoisku on kyllä minusta hyvinkin paikallaan.

Näimme myös Etyjin parlamentaarisen syyskokouksen yhteydessä Etyjin tekemiä tietoiskuja, joita voidaan käyttää ja pyöritelläänkin myös sitten lähitulevaisuudessa eurooppalaisilla lentokentillä. Ne ovat aika kovaa katsottavaa, kun puhutaan todellisesta orjakaupasta, jota tänä päivänä esiintyy, ja siitä, miten siihen osataan sitten tarttua kiinni.

Täälläkin ovat tänään vilahdelleet sanat ihmiskauppa ja salakuljetus sekaisin. Itse olen näistä asioista opiskeluvaiheessa — myönnän, että olen opiskeluvaiheessa — saanut oppia, että ihmiskaupassa on tosiaan kyse siitä, että ihminen on kauppatavara, jolla on myös vastaanottaja, joka alkaa ihmistä käyttää. Elikkä salakuljettaja harvoin sen jälkeen, kun on rajan yli vienyt, enää välittää höykäsen pöläystä ihmisestä tai tavarasta, jonka on salakuljettanut. Mutta todella, kun puhutaan ihmiskaupasta, uhrilla on käyttäjä myös toisessa päässä odottamassa vastassa.

Ihmiskaupasta puhuttaessa puhutaan lähettäjämaista, läpikulkumaista ja määränpäästä. Kovin useasta kansainvälisestä aineistosta Suomi löytyy selkeästi väritettynä määränpäämaana. Senkin takia Suomen oman tilanteen selvittämiseksi tulee tehdä tarkat ja vakavat tutkimukset siitä, mikä se tilanne on.

Olen tyytyväinen ministereiden asenteeseen, mikä on tullut tänään täällä esille, mutta kovin paljon tätä keskustelua ei vielä ole käyty, ainakaan tänne eduskuntaan asti sitä ei ole tullut. On siis tapahtumassa toivottavasti Suomessa myös tämmöinen asennemuutos. Hyssyttelypolitiikan aika on ohi, kun puhutaan oikeasti meidän aikanamme tapahtuvasta orjakaupasta. Jos on niin kuin kuulimme tänään, että poliisit antaisivat lukua paristakymmenestä tapauksesta, tilanne ei ole kovin kamala, mutta en usko, että näitä värilänttejä kansainvälisestä aineistosta Suomeen tulisi, jos tilanne näin helppo olisi.

On puhuttu paljon tämän ongelman liittymisestä prostituutioon. Etyjissä ainakin keskustelussa käytetään myös ihan tällaista kantaa, että jos joku tulee toiseen maahan harjoittamaan prostituutiota, vaikka vapaasta tahdostakin alkuun, niin kyllä se melkein ihmiskaupasta käy siinä vaiheessa, kun ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta sitä niin sanottua työtänsä jättää, ei taloudellista mahdollisuutta, ei turvattua paikkaa eikä edes passia maasta poistumiseen. Kun päästään eteenpäin, asia on tunnistettu, täytyy siirtyä toimenpiteisiin. Toimenpidesuosituksia on luettavissa jo yli vuoden vanhasta STM:n selvityksestä ja selvitysmiehen raportista. Siinä suositellaan uhrin neuvontaa, edunvalvontahenkilön nimeämistä ja tukihenkilön nimeämistä ja moniammatillista yhteistyötä, jotta ei tulisi pelkkä poliisi vastaan; ehkä myös tarvitaan turvakotia tai muuta fyysistä tilaa, missä voi turvassa olla. Tarvitaan myös lainsäädännölliset ohjeet siitä, että uhri voisikin saada tukea eikä vaan pikakäännytystä, jos hän maassa ilman passia esimerkiksi on. Tämä pelko ei varmasti ketään uhria kannusta pakenemaan kauppiaidensa lieasta.

Kansalaisjärjestöihin viitataan aina, että tarvitsisi olla myös tämmöistä niin sanottua pehmeämpää vastaanottoapua uhreille. Suomesta en vielä oikein tiedä, mikä se vastaanotto- tai kansalaisjärjestötaho voisi olla, joka sitä voisi tehdä. En tiedä, onko joku prostituoitujen Pro-tukipiste tässä ollenkaan oikea osoite. Viranomaisten toimintakykyyn ja kykyyn tunnistaa tarvitaan ehdottomasti koulutusta ja verkostoitumista, jotta tiedetään, miten sitten toimia, jos tämmöisen tapauksen kohtaa, ja tunnistaako tapausta, jos semmoisen kohtaa.

Etyjin parlamentaarinen yleiskokous viime kesänä käsitteli asiaa paljon ja päätyi julkilausumiin ja suosituksiin, joissa muun muassa seuraavia kohtia nostettiin esiin.

Ensinnäkin nostettiin esiin lainsäädäntö, jolla pystytään asiaan puuttumaan, ja se on onneksi Suomessa nyt kuntoon saatettu.

Toisena tärkeänä kohtana on tietoisuus ja tiedostaminen ja siihen liittyvät kampanjat, jotta myös asenneilmapiiri on oikeanlainen. Silloin on tarkoitus vähentää sekä tarjontaa että kysyntää. Silloin näitä tietoiskuja, joita nyt esimerkiksi Etyjin puitteissa tehdään jo, tehdään myös siellä hyvin köyhissä maissa, koska köyhyys on se tavanomaisin syy lähteä myymään itseänsä tai tulla huijatuksi siihen. Sitten taas kun kysyntää vähennetään, puhutaan monesti meistä länsimaista, ja sitä tietoisuutta myös pitää ihan kouluttamalla kasvattaa ja löytää.

Kolmantena suositellaan liittymistä YK:n ja EU:n sopimuksiin ja näiden ratifiointia.

Neljäntenä tulee kysymys tästä, jonka jo mainitsinkin, pakotetusta prostituutiosta, elikkä kysynnän vähentämisestä ja siihen tarvittavista toimista.

Viidentenä kohtana on uhrin suojeluun liittyvät käytännöt ja lainsäädäntötoimenpiteet, joista myös hieman mainitsin ja jotka eivät meillä ole vielä ajan tasalla Suomessa.

Kuudentena kohtana on eri maiden välinen viranomaisyhteistyö, joka on tässä toki kaikkein tärkeintä, kun kauppaa tapahtuu maiden rajojen yli. Etyjissä olemme myös puhuneet siitä, että tätä kauppaa tapahtuu myös maiden sisällä. Elikkä pelkkä tulliviranomainen ei, vaikka toimisi täydellisesti, pysty tämmöistä asiaa ehkäisemään. Etyj on nimennyt oman edustajan ihmiskauppakysymyksiä hoitamaan. Hän perustelee parhaillaan toimistoa. Helga Konrad on itävaltalainen nainen, joka tähän asiaan alkaa pureutua. Keskustelin hänen kanssaan juuri muutama viikko sitten tästä aiheesta, ja hän on hyvinkin tarmokkaalla otteella perustamassa toimistoansa ja saamassa toimintaa käyntiin. Myös parlamentaarinen yleiskokous Etyjissä on nimennyt oman edustajansa, tai puheenjohtaja nimesi edustajakseen näihin asioihin, kongressiedustajan Yhdysvalloista, Christopher Smithin.

"Uhrin suojelu" -kohdassa on tärkeää estää nopea maasta poistaminen, koska onhan se perin järkyttävää, jos sinut on jostain maasta kaupan keinoin tuotu toiseen maahan ja sitten kun oleskelet ilman lupaa ja jäät siitä kiinni, niin sinut laitetaan takaisin pisteeseen nolla, mistä juuri olet uhriksi joutunut. Se on eräs näistä tärkeimmistä kohdista puuttua joka paikassa.

Tässä on puhuttu paljon prostituutiosta ja naisen asemasta, mutta opin myös mielenkiintoisen näkökulman talousasiantuntijalta, joka toi Etyjin tästä aiheesta järjestämässä seminaarissa esiin kysymyksen talouselämään ja työhön ostettavista uhreista. Hän kysyi, että kun on erityisesti suurkaupungeissa kaikkein alimpia ja halvimpia työpaikkoja ja puutetta työntekijöistä siellä, niin täyttävätkö markkinat itsensä sitten tämmöisen rikollistoiminnan kautta elikkä ihmisiä ostetaan sinne töihin ja myydään. Tämä on minusta erittäin mielenkiintoinen kysymys, enkä pidä tätä pelkästään naiskysymyksenä. Tällaisia tapauksia hän toi esille. Kun on puutetta työvoimasta, niin rikollisin keinoin niitä sitten täydennetään. Se on aika järkyttävää.

Kiitän tätä hallituksen työtä ja valiokunnissa tehtyä työtä. Siihen, miksi itse halusin pitää tämän puheenvuoron näin kapealta sektorilta ehkä kokonaisuuteen nähden, kun ihmiskaupasta on puhe, oli motivaationa Suomessa ulkoministeriön ja Etyjin ja Odihrin, tämän demokratia- ja ihmisoikeusjärjestön, järjestämä seminaari, joka täällä kuukausi sitten pidettiin, konferenssi uhrin asemasta. Siellä suositeltiin riippumattoman kansallisen raportoijan nimeämistä jokaiseen Etyj-maahan. Siellä puheenvuoron käytti myös Rita Süssmuth, joka (Puhemies koputtaa) harmitteli sitä, että YK:ssa annettavista ihmisoikeussuosituksista katoaa henki matkalla kansallisten parlamenttien lainsäädäntöön. Tässäkin voi pikkuisen semmoista tunnelmaa olla, kun lukee tätä selontekoa ja näitä lakipykäliä, että siinä ollaan sitten hyvin lakipykälissä kiinni ja se varsinainen ihmisoikeushenki katoaa matkalla. Pidän tärkeänä, että me edustajat, jotka eri kansainvälisissä elimissä näitä asioita käsittelemme, muistamme sen hengen tänne saliin asti tuoda. Ihmisoikeus on jokaisen syntymäoikeus, ja siitä pitää läpi elämän pystyä nauttimaan.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain tukea sitä ajatusta, joka tässä keskustelussa on esitetty, että tästä ihmisoikeusselonteosta tulisi tällainen säännöllinen instrumentti, joka jakautuisi vielä selkeämmin ja systemaattisemmin ehkä kahteen osaan: ihmisoikeuksien toteutumiseen Suomen ulkosuhteissa ja sitten ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutumiseen Suomessa.

Yksi esimerkki vastaavasta menettelystä on se, että Euroopan parlamentti laatii vuosittain kummastakin aihekokonaisuudesta oman mietintönsä. Voin vain sanoa, että se ei ole helppoa, koska silloin, kun ruvetaan puhumaan maiden sisällä tapahtuvista ihmis- ja perusoikeuksien loukkauksista, niin yleensä asianomaisten maiden edustajat ovat aika kärkkäitä torjumaan näitä väitteitä. Esimerkiksi kun on selkeästi todettu, että Suomessa siviilipalvelusmiehiä syrjitään, kun palvelusajat ovat pidempiä kuin asepalveluksessa, niin suomalaisedustajat eivät aina olleet kovin kiitollisia siitä, että nämä mainittiin siellä. Mutta tällaiset säännölliset selonteot varmasti ovat oivia välineitä siihen, että eri maat ja eri hallinnonalat joutuvat todellakin näitä asioita yhdessä tarkastelemaan ja sillä tavalla voidaan myöskin saada laajempaa julkista keskustelua, kun valitettavan usein nämä kysymykset hajoavat vähän eri puolille.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpula käytti erinomaisen puheenvuoron ihmiskaupasta ja sen määrittelyynkin liittyvistä ongelmista, jotta me voisimme myöskin siihen asiaan tarttua. Eräs keskeinen huomio oli se, että ihmiskauppa ei ole sama kuin laiton maahantulo ja siihen liittyvät ilmiöt, vaan ihmiskaupassa on kysymys toisen tyyppisistä asioista, joissa tavallaan pakkotyönomaisissa olosuhteissa ihminen joutuu työskentelemään siellä saapumismaassaan. Tämä johtaa siihen tärkeään huomioon, joka tässä keskustelussa on syytä havaita, että liian usein, kun ihmiskaupasta puhutaan, on seksikästä puhua seksistä ja se yhdistetään ensisijaisesti ja lähes jatkuvasti ja ainoastaan naiskauppaan ja nimenomaan prostituution eräisiin ilmenemismuotoihin.

Ihmiskaupassa on keskeisesti tietysti kysymys naiskaupasta ja myöskin prostituutioon liittyvistä asioista, mutta hyvin merkittävältä osin ihmiskauppa on myöskin pakkotyötä, jota tapahtuu maailman mitassa. On arvioita siitä, että itse asiassa maailmanlaajuisessa ihmiskaupassa lähes 40 prosentissa on muusta kuin suoranaisesti seksin myymiseen liittyvistä asioista kyse. Tämä täytyisi tietysti myöskin huomioida, kun me puhumme Suomessa tästä ilmiöstä, koska meillä on myöskin muun tyyppisiä ongelmia, jotka liittyvät ihmiskauppaan ja jotka näkyvät osittain myöskin suomalaisessa työelämässä, jossa on olemassa sellaisia piirteitä, jotka ovat luokiteltavissa ihmiskaupan piiriin kuuluviksi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen täällä aiemmin viittasi Ulkomaalaisviraston resursseihin ja vähän epäili, onko kysymys pelkästään resursseista vai onko myöskin asenteissa vikaa, kun asiat viipyvät. Tähän ministeri Rajamäki sitten vastasi, että on tehty järjestelyjä ja lisätty tehoa siellä nyt ihan viime aikoinakin, ja se on hyvä.

Mutta on pakko kuitenkin tuoda eduskunnan pöytäkirjoihin ja myöskin ministerin tietoon se, että on näitä yhteydenottoja siitä, että asioita todella pallotellaan, viivytellään. Minulla on tässä eräs sähköpostiviesti, joka kertoo siitä, että viikosta toiseen asian valmistelija toteaa tällä viikolla, että varmasti ensi viikolla; viikon päästä jälleen, että ensi viikolla, niin kuin on sovittu, tulee ratkaisu; viikon päästä jälleen, että ensi viikolla. Kuusi—kahdeksan kertaa sama vastaus: ensi viikolla.

Tämä on ihmisoikeuskysymys, mutta se on myöskin sellaisten ihmisten kysymys, jotka pyrkivät sitten saamaan selville, miten prosessit etenevät, ja saamaan tietoa siitä, missä vaiheessa oleskelulupahakemus tai joku muu hakemus on. Ulkomaalaisviraston työntekijät, asioiden valmistelijat ja päätöksentekijät, eivät saa kohdella kansalaisia tällä tavalla, vaan pitää tulla selkeämpiä vastauksia ja selkeämpää tietoa siitä, miten prosessi etenee.

On todella kiusallista ja tuskallistakin saada vastaanottaa tällaista palautetta kansalaisilta.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vain vielä se, että Suomessa kansalaisten oikeuksien toteutumista pitäisi joskus tarkastella siitä näkökulmasta, että meillä esimerkiksi hallintolaissa ei ole määräystä siitä, että kansalaisen tai yhteisön viranomaiselle tai tuomioistuimelle jättämät asiat tulisi ratkaista tietyssä määräajassa. Tämä on mielestäni erittäin huonoa hallintoa, ja kun hallintolaki tulee keskusteluun seuraavan kerran, niin mielestäni tällainen läpileikkaava epäkohta pitäisi poistaa Suomen hallinnosta. Se myöskin saisi aikaan sitä kuuluisaa tuottavuutta ja tehokkuutta, koska silloin asiat pantaisiin tapahtumaan.