Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta on toisessa käsittelyssä tässä salissa. Eduskuntana olemme 13. lokakuuta tehneet tästä päätöksen, joka pohjautui siihen vastalauseeseen, mikä oli lakivaliokunnan mietinnössä, eli eduskunta hyväksyi lakivaliokunnan vastalauseen mukaisen päätöksen.

Arvoisa puhemies! Tämän jälkeen tämä asia on ollut suuressa valiokunnassa, ja nyt meillä on tässä toisessa käsittelyssä sitten suuren valiokunnan päätös, ja valiokunta on tehnyt päätöksen, että se yhtyy siihen, mitä eduskunta on asiasta päättänyt. (Ed. Akaan-Penttilä: Äänestyksen jälkeen!) — Niin, tässä tietenkin, kun suuren valiokunnan mietintöä katsomme, niin sieltä ei se, millä tavalla se siellä on käsitelty, tästä mietinnöstä, nouse esille. Sitä ei ole siellä avattu, vaan on ainoastaan päätös.

Lakivaliokunta aikoinaan, kun tätä käsitteli, päätyi ratkaisuun, jossa lain soveltamisala rajataan hoidon antamiseen naiselle ja miehelle, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Tämä oli päätös, johonka lakivaliokunta päätyi pitkän prosessin ja asiantuntijakuulemisten ja muistaakseni jonkinlaisten taukojenkin jälkeen, että oli välissä aikoja, jolloinka sitä ei käsitelty. Eli lakivaliokunta teki perusteellista työtä, ja valiokunnan mietinnöstä on luettavissa, että lakivaliokunnan mielestä nimenomaan ihmiselämän alkua sääntelevän, hedelmöityshoitoa koskevan lain kaltaisen säädöksen tulee voimakkaasti nojautua yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettäviin arvoihin, eli lakivaliokunta nosti esille arvot. Siinä, millä tavalla tätä asiaa olen itselleni jäsentänyt, on hyvin vahvasti perusteluina ollut arvot ja nimenomaan arvot, jotka nousevat kristillisestä ihmiskuvasta, kristillisestä maailmankuvasta, jossa Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Kun itselläni on ne perustelut, että laki olisi tullut rajata avioliittoon tai miehen ja naisen väliseen suhteeseen, niin tässä itselläni ei ole minkäänlaista ajatustakaan ollut siihen, että tähän samaan perusteluun liittäisin sen, miten suhtaudun lapseen tai miten suhtaudun yksin elävään naiseen tai lesboon. Täällä salissahan on esitetty, että tähän samalla liittyisi, että me emme hyväksy näitä lapsia ja me syyllistämme näitä äitejä, yksinäisiä naisia. Siitä ei missään tapauksessa ole kysymys. Näen, että jokainen ihminen tässä elämässä on arvokas ja jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, ainutkertaisuus, mutta tämän lain perusteluina itselläni ovat olleet, niin kuin oman ryhmänikin kohdalla, nimenomaan eettiset perustelut.

Tästä seuraa se, että olisin nähnyt erittäin tärkeänä sen, että me emme lailla lähtisi luomaan yhteiskuntaamme sellaista tilannetta, että lisäämme, vahvistamme, isättömyyttä. Tämä, millä tavalla me luomme lapselle sitä kasvupohjaa, missä on isä ja äiti, turvallinen koti, sitä pidän erittäin tärkeänä. Tässä yhteydessä on mielessäni myös ne perustelut, jotka on minunlaiselle esitetty, että onhan sitten näissä, joissa on mies ja nainen avioliitossa, hyvin paljon perheväkivaltaa ja lapset voivat huonosti. Se on tietysti meidän ihmisten sitä, että me olemme inhimillisiä ja me epäonnistumme jne., mutta sekään ei liity varmasti pelkästään avioliittoon, vaan tilanteessa kuin tilanteessa meidän ihmisten elämä vaan voi joskus mennä sellaiseksi, että aiheutuu näitä ongelmia ja väkivaltaa jne. En näe, että sitäkään perustelua, että sen vuoksi meidän pitää vahvistaa tämänlaisella lailla syntymistä, pitäisi ottaa perusteluiksi tähän lainsäädäntöön.

Sinänsä tämä ehdotettu laki, joka hedelmöityshoidosta on tehty, olisi ollut mielestäni erittäin tärkeä sellaisiin tilanteisiin, joissa tahattomasta lapsettomuudesta kärsitään ja on lääketieteelliset perustelut. Olisi todella ollut tärkeää tällainen erityislainsäädäntö saada. Se olisi ollut periaatteellisestikin merkittävä uudistus, että olisimme voineet turvata näiden lapsettomuudesta kärsivien avioparien elämän. Tästähän valiokunnan perusteluissa kyllä esitetään muun muassa, että "tahaton lapsettomuus on yleistynyt viime vuosina, ja sen arvioidaan Suomessa koskevan noin 15:tä prosenttia avio- ja avoliitossa elävistä, hedelmällisessä iässä olevista pareista. Hedelmöityshoitojen antamisella on siis myös käytännössä jatkuvasti kasvavaa yleistä yhteiskunnallista merkitystä". Tästä olen aivan samaa mieltä. "Yksilötasolla mahdollisuus saada hedelmöityshoitoja voi niitä tarvitseville olla jo pelkästään henkisesti mittaamattoman arvokas asia." Näin varmasti on.

Mutta, arvoisa puhemies, nyt kun laki on edennyt toiseen käsittelyyn, olemme yksityiskohtaisen jo käyneet, niin esitän näiden tässä muodossa olevien lakien hylkyä. Olisin toivonut, että se olisi mennyt lakivaliokunnan rajauksen mukaan, mutta kun tämä on nyt toisessa muodossa, niin esitän lakien hylkyä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä laissa hedelmöityshoidoista keskityn itse asiassa kahteen asiaan, mutta sitä ennen yleisesti haluaisin sanoa, että koko tämän keskustelun kannalta koin vähän huonoksi sen, että hallitus ei tuonut tänne ensin lakiehdotusta, joka olisi pitänyt sisällään pelkästään heteropariin kohdistuvan hedelmöityshoidon, josta on Suomessa laaja kokemus, johon on tarvittu lainsäädäntöä monet vuodet. Siitä oli hyvin selkeä yksimielisyys. Sehän olisi mennyt niin sanotusti heittämällä läpi täällä eduskunnassa. Se olisi ollut tyylikästäkin koko asiassa, ja kaikki nämä muut asiat, jotka tietenkin ovat hyvin henkilökohtaisia ja ideologisia ja moraalis-eettisiä, olisi voitu tarkastella huolellisemmin yhdessä ja erikseen. Tässä on tehty tämmöinen päätös. Minä olisin suositellut tässä toista tietä.

Ed. Rauhala otti esille tämän suuren valiokunnan keskustelun. Kuulin, että ed. Kankaanniemi oli siitä käyttänyt jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä puheenvuoron. Itse suuren valiokunnan jäsenenä voisin sen verran vaan sanoa siihen lisää, että se oli sikäli omituinen episodi kyllä, että kun siellä äänestettiin, niin sitä ei tosiaan mitenkään kirjallisesti voitu raportoida tänne, koska eduskunnan työjärjestyksen mukaan emme voineet tehdä vastalausetta. 25:stä jäsenestä 4 oli toista mieltä. Me olimme lakivaliokunnan kannalla, edustajat Kankaanniemi, Kuisma, Hemmilä ja allekirjoittanut Akaan-Penttilä. Joihinkin kirjoihin nämä tietysti jäävät, ja kyllähän ne tässäkin salissa kehtaa varmasti ääneen lukea. Nämä olivat näitä taustatietoja.

Johtuen siitä että enemmistö näistä tapauksista on nimenomaan heteropariin kohdistuvia kuitenkin tässä lainsäädännössä, niin vaikka muuten olisin ollut hyvin tiukasti lakivaliokunnan kannalla ja siinä mielessä saattaisi ideologisesti ajatella, että olisin kannattamassa hylkyä tässä asiassa, katson, että se on kuitenkin pienempi haitta, hyväksyn jotenkin tämän eteenpäinmenon näinpäin enkä lähde heteropareilta kieltämään sitä mahdollisuutta, että heille laillisesti tämä toiminta turvataan.

Sitten, arvon puhemies, näihin kahteen muuhun asiaan.

Ensimmäinen on tämä sijaissynnyttäjäproblematiikka. Noin yleisenä havaintona vaan, että minulle on pettymys, miten huonosti eduskunta käsitteli koko tämän asian. Se on esitelty tässä lainsäädännössä aivan asiallisesti hallituksen esityksessä, mutta kun täällä oli niin erittäin voimakas liberalismin aalto, erittäin suuri vapaamielisyys tässä salissa, itse asiassa kaikille haluttiin kaikki mahdollinen, niin jostain syystä sijaissynnytys haluttiin nimenomaan ja aivan erityisesti kieltää.

Minua hämmästyttää se sen takia, että tässä ryhmässä hallituksen esityksen mukaankin sitä on 1990-luvulta lähtien Suomessa käytetty noin 20:ssä tapauksessa ja tämän sijaissynnyttäjän käytön avulla arvioidaan syntyneen noin 10 lasta. Siis meillä on kokemuksia 15 vuoden ajalta jo tästä asiasta. Minkälaisia tapauksia ne ovat? Ne ovat kaikki lääketieteellisiä tapauksia, ja nyt sitten meidän mukamas liberaali eduskunta kieltää näiden lääketieteellisten lapsettomuushoitojen järjestämisen sijaissynnytyksen avulla. Nimenomaan olisin toivonut, että perustuslakivaliokunta olisi tähän puuttunut. Yritin siihen vaikuttaakin, mutta kun en itse ole valiokunnan jäsen, niin en saanut mitään aikaiseksi. Myöskään lakivaliokunta ei tästä innostunut.

Mitkä nämä kolme ryhmittymää ovat? Ensimmäinen niistä ovat ne pienet tytöt, jotka syntyvät niin, että heillä ei ole kohtua lainkaan, mutta heillä on toimivat munasarjat. Näitä tyttölapsia syntyy kuulemma muutama tapaus vuodessa. Toinen ryhmä on semmoinen aviopari, jossa vaimo jonkun synnytyksen yhteydessä joutuu niin pahaan komplikaatioon, että hänen kohtunsa joudutaan poistamaan hengen pelastamiseksi, mutta jää toimivat munasarjat. Kolmas kategoria on vammaiset naiset, joiden yleiskunto on ehkä niin huono, että he eivät pysty synnyttämään eivätkä kestä raskauden rasituksia.

Miten on, arvon puhemies, mahdollista, että näiltä ryhmiltä sijaissynnytys noin vaan kielletään ja siitä ei edes puhuta tässä salissa mitenkään, vaikka näytellään, kuten sanottu, niin ääriliberalismia ja niin suurta myötämielisyyttä? Hallituksen esityksessä tämä asia on sanottu sivulla 5 ja sivulla 17 kerrotaan sitten syitä, jotka ovat merkittävästi periaatteellisia ja aiheuttavat käytännön ongelmia. En ehkä ajanpuutteen vuoksi lue niitä tässä läpi, mutta sanoisin vaan sen, että jos joku teistä haluaa ne lukea läpi, niin miettikääpä, miten nämä tässä luetellut niin sanotut ongelmat tulevat esille myöskin yksinäisten naisten yhteydessä, osittain mahdollisesti myöskin naisparien yhteydessä. Tässä koko systeemissä on myöskin miesparit unohdettu täysin.

Kyllä tämä on sillä lailla täysin puutteellista lain tason tarkastelua, niin minä koen tämän asian, kun en ole lainlaatija muuta kuin tässä salissa, en ole juristi koulutukseltani. Minusta tässä ei tasapuolisuus meidän väestöön nähden nyt ole ollenkaan toteutunut, ja jotenkin outoa on, että jälleen meillä on esimerkki tämmöisestä vähemmistömarginaalista, pienestä ihmisryhmittymästä, jolle sitten ei korvaakaan lotkauteta. Loppujen lopuksi tämä sijaissynnyttäjäryhmä ei ole paljonkaan pienempi kuin yksinäiset naiset. Heitä ei ole mitenkään suuri joukko Suomessa tälläkään hetkellä. Minä en tarkkaa lukumäärää tiedä, mutta taitaa olla muutamia kymmeniä tai jotain sitä luokkaa. Kunpa nyt joku sanoisi minulle tämän. Ei sitä varmaan kukaan minulle sano tässä eikä koskaan myöhemminkään, mutta minä halusin tämän puheenvuoroni käyttää niin, että se jää edes eduskunnan pöytäkirjoihin, koska näihin asioihin aivan varmasti joudutaan palaamaan.

Minä olen koko ajan vierastanut kovasti sitä, että aivan harkitusti hankitaan lapsi niin, että jo alkuvaiheesta lähtien hänellä on vain yksi pysyvä aikuissuhde, on se sitten mies tai nainen, niin harkitusti lähdetään yhdestä liikkeelle. Kun useimmista suomalaisista, joiden asioita minä olen lääkärinä 30 vuotta hoitanut, kahdellakin aikuisella on tarpeeksi ongelmia hyvin usein yhden lapsen hoitamisessa, niin me täällä käännämme tämän kelkan näin. Mutta nämähän ovat vain minun mielipiteitäni, ne jäävät sillä lailla nyt pöytäkirjoihin.

Toinen on vielä lyhyesti, arvoisa puhemies, tämä alkuperästä tietäminen, erittäin mielenkiintoinen asia sikäli, että minäkin luulin jotenkin olevani alani ammattilainen tässä ja alun perin ajattelin, että se on täysin selvä asia, että alkuperä pitää saada jossain vaiheessa tietää identiteettiasioiden mukaan. Mutta juteltuani useamman genetiikan professorin ja muiden asiantuntijoiden ja näiden alan harrastajien kanssa minulle tuli erittäin selväksi se asia, että ensinnäkin minä olin huomaamattani sekoittanut hedelmöityshoidon ja adoption toisiinsa. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Adoptiossa lapsi on aina kokenut jo yhden hylkäämisen aikaisemmin ja syntynyt jo jossain. Hedelmöityshoidossa näin ei ole tapahtunut.

Kaikkien näiden herrojen ja yhden daamin yhteinen mielipide oli se, että alkuperätiedot pitäisi aina hävittää, kun on pari vuotta mennyt siitä keinohedelmöityksestä, toisin sanoen kun ne alkukomplikaatiot tai niiden mahdolliset jälkiseuraukset on ohitettu ja normaalielämä alkaa. Ei ole aikaa tässä sitä perustella eikä varmaan ole aihettakaan, mutta jätän teille vaan mietittäväksi sen, että kun on vaihtoehto, jossa siis teknisesti saadaan pelkästään alkusiemen tai alkumunasolu, ei mitään muuta siihen liittyvää, ja sen jälkeen synnytään perheeseen, jossa on sosiaalinen isä ja äiti, ehkä biologinen äitikin siinä sivussa, niin se riittää elämälle varmasti aivan hyvin.

Minä toivon, että näihin asioihin ei tarvitse Suomessa palata, mutta pelkään, että kyllä näihin erityistapauksiin hyvin paljon surua ja murhetta tulee myöskin liittymään, ja tätä suomalaista oikeuskäytäntöä, kuten sanottu, erittäin paljon ihmettelen, että se ei kuitenkaan sitten se harava ole niin tiheä, että se ottaisi kaikki erityistapaukset huomioon tasavertaisella tavalla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Huono laki, joka ei vastaa omaa arvomaailmaa eikä ole sellainen, mitä haluaisi olla säätämässä, vaiko tilanne, että lakia ei ole ollenkaan, on se valinta, jonka joutuu tässä nyt tekemään. Tässä talossa tehdään lainsäädäntöä koko kansaa varten, ja on vakavaa, todella tärkeää työtä. Siksi joutuu pohtimaan, kumpi on parempi, tehdäkö sellainen laki, jota ei voi hyväksyä ja jossa on tekijöitä, lähtökohtia, tavoitteita, joihin ei voi yhtyä, vaiko niin, että nykytila jatkuu, jolloin ei ole lakia ollenkaan.

Kun itse olen tätä pohtinut, olen tullut siihen tulokseen, että en halua olla säätämässä ja viemässä eteenpäin lakia, jota en voi hyväksyä, ja perussyy on se, että lainsäädännöllä edistetään isättömien lapsien lisääntymistä tähän yhteiskuntaan. Tämä on se peruskysymys, joka johtaa ratkaisuni siihen, että en todellakaan kannata tämän lain hyväksymistä, vaan, arvoisa puhemies, kannatan ed. Rauhalan tekemää hylkäysehdotusta.

Totean edelleen, että nykytila siis jatkuu, jos tätä ei hyväksytä, mutta jos tämä tulee hyväksytyksi, niin ed. Akaan-Penttilänkin puheenvuoroon viitaten varmasti meille tulee erittäin nopeasti tarve muuttaa lakia. Suuressa valiokunnassa juristiedustaja Sasi nosti esille jo kaksi asiaa, jotka ovat lain nyt käsittelyssä olevassa muodossa sellaisia, että eivät voi sellaisinaan olla toimivia. Tämäkin johtaa siihen, että varmasti hyvin pian joudutaan tähän palaamaan.

Lakivaliokunnan enemmistö teki mielestäni hyvää, vastuullista työtä, ja se muoto olisi ollut erittäin hyvä tässä vaiheessa, kun hallitus toi esityksen, joka ei ollut alun perin kelvollinen, (Puhemies: Kaksi minuuttia, ed. Kankaanniemi!) ja ed. Akaan-Penttilä totesikin, että olisi ollut sellainenkin malli, joka olisi voitu heti helposti hyväksyä, mutta nyt valitettavasti ei sellaista ole, joten kannatan hylkäystä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti kannatan ed. Rauhalan tekemää hylkäysehdotusta niillä perusteilla, millä tuo hylkäysehdotus on esitetty ja sitä on kannatettu. Ed. Akaan-Penttilä vahvan asiantuntemuksen pohjalta käytti puheenvuoron, jossa tuotiin selkeä peruslähtökohta myös esille, että olisi ollut syytä säätää selkeä hedelmöityshoitolaki lähtien siitä luonnonmukaisesta järjestyksestä, että tämä koskee miehen ja naisen suhdetta, heteroparia. Minusta on luonnotonta puhua hedelmöityshoidosta silloin, jos on kyse esimerkiksi kahdesta naisesta, jotka eivät luontaisesti pystyisi saamaan lasta. Jos aviopari tai parisuhteessa olevat mies ja nainen eivät pysty saamaan lasta, silloin tarvitaan hedelmöityshoitoa ja siihen hedelmöityshoitolakia.

Ed. Akaan-Penttilä toi hyvän näkökohdan esille sijaissynnytyksestä. Huomaan, että tässä todella olisi ollut semmoinen tärkeä kysymys näitten lääketieteellisten tosiasioitten perusteella, joita ed. Akaan-Penttilä toi esiin, mutta perin juurin vähän tätä kysymystä on minun havaintoni mukaan missään käsitelty. On todella vain menty liberalismin superhuumassa säätämään sellaista lakia, jota täytyy vain ihmetellä ja jolle ei kannatusta tunnu löytyvän.

Olen seurannut kansanedustajia ja heidän kotimaakuntiensa mielipidettä. Itse olen Keski-Suomesta, meitä on 10 kansanedustajaa. Kun tätä asiaa käsittelimme äskettäin, niin 8 meistä oli lakivaliokunnan kannalla ja vain 2 oli tällä suhteellisen liberalistisella kannalla. Helsingin 20 kansanedustajasta 19 oli liberaalisella kannalla ja vain 1, keskustan Terhi Peltokorpi, oli lakivaliokunnan kannalla, jonka puolesta minäkin äänestin.

Näin menettelivät helsinkiläiset kansanedustajat, mutta helsinkiläiset ihmiset, joita minä olen tavannut ja joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat kaikki olleet tämän vähemmistöön jääneen yhden helsinkiläisen kansanedustajan näkemyksen kannalla. Tietysti minun otokseni on satunnaisotos, ei millään tavalla tieteellinen, mutta selkeästi suuntaa-antava kansan mielipiteestä pääkaupungissakin, ja mitä kauemmaksi pääkaupungista aletaan mennä, niin sitä enemmän vahvistuu tämä näkemys, jonka puolesta selkeä enemmistö muun muassa keskisuomalaisia kansanedustajia ja minä heidän mukanaan asiassa äänesti.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tämä asia tulee nyt tässä muodossa uudelleen käsille, niin tässä tarjotaan eduskunnalle tilaisuus korjata virhe, joka äskettäin on tapahtunut. Pelkään, että tahtoa tuon virheen korjaamiseksi ei saata löytyä, mutta tilaisuus tähän on tarjottu ja minä toivon, että sitä tilaisuutta kuitenkin käytettäisiin, ja varmasti sitten ne epäkohdat, joihin muun muassa ed. Akaan-Penttilä viittasi muun muassa sijaissynnytyksen osalta, voitaisiin sitten käsitellä tämän jälkeen. Jos tämä laki nyt hylätään, niin tuleva hallitus voisi sitten tehdä lain uudelleen. Kovin kauan siihen ei enää välttämättä aikaa tarvitsisi mennä, ja silloin otettaisiin nämä todelliset lääketieteelliset ja myös elämää lähellä olevat kysymykset, joissa todella tarvitaan hoitoja, lain käsittelyn pohjaksi.