Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän ajankohtaiskeskustelun idea on paitsi ruotia Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa ennen kaikkea antaa tukea ... (Hälinää)

... ja eväitä hallituksen tulevalle ihmisoikeuspolitiikalle. Tämä nyt toiseen kertaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle annettu ihmisoikeusselvitys on mielestäni erittäin arvokas asia ja selvitysperinteen ylläpitäminen on tärkeätä. Kun valiokunta antoi tästä lausunnon, arvostelimme kyllä sitä, että selvitys on tehty yksinomaan ulkoasiainministeriön näkökulmasta. Sen takia ehdotamme, että vastaisuudessa sekä uusien ihmisoikeusasiakirjojen valmistelua että niiden käsittelyä eduskunnassa tulee laajentaa eli ihmisoikeusraportit tulee laatia kaikkien ministeriöiden yhteistyönä ja antaa hallituksen selontekona eduskunnalle. Eduskunta sitten kerran vaalikaudessa paneutuisi erityisesti ihmisoikeuspolitiikkaan, ja tämä antaisi eduskunnalle tilaisuuden ottaa kantaa.

On tärkeää lisätä ihmisoikeuksien painoarvoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Näin on tapahtunut, ja mielestäni tätä linjaa pitää vahvistaa.

Rasisminvastainen taistelu on selvityksen mukaan keskeinen osa ihmisoikeuspolitiikkaa, ja varmasti voimme kaikki todeta tänään, että Yhdysvaltain traagisten ja järkyttävien tapahtumien jälkeen rasismi saattaa nousta yhä ajankohtaisemmaksi kysymykseksi. Siksi valiokunta edellyttää, että Suomen hallituksen on erityisesti toiminnallaan Euroopan unionin kautta pyrittävä vaikuttamaan siihen, että nämä surulliset tapahtumat eivät johda rasismin tai tiettyihin kansanryhmiin kohdistuvan syrjinnän lisäämiseen.

Valiokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota myös siihen, että on tärkeää, niin kuin on tehtykin, että ihmisoikeuspolitiikkaa koskevan selvityksen yhteydessä painopisteeksi otetaan naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet. Valiokunta korosti näiden ryhmien merkitystä Suomen ihmisoikeuspolitiikassa, mutta piti erityistä huomiota vaativana myös vammaisten oikeuksia.

Arvoisa puhemies! Uusi selvityksessä käsitelty haaste on ihmisoikeuksien ja globalisaation suhde. Globalisaatiota katsotaan esimerkiksi siitä, miten ihmisoikeusnäkökulmaa tulee kehittää tästä näkökulmasta, ja siihen on valiokunta lausunnossaan todennut, että Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan YK-järjestelmän ja keskeisten ihmisoikeussopimusjärjestelmien vahvistamiseen siten, että YK-järjestelmällä on vaikutusta Maailman kauppajärjestön Wto:n ja kehitysrahoituslaitosten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaan myös ihmisoikeuksien alalla. Tähän tulemme myös paneutumaan erityisesti, kun globalisaatioselvitys saadaan valiokunnasta ulos. Tarkoituksena on, että myös globalisaatioselvitys tulisi suuren salin käsittelyyn.

On todella arvokas asia, että ulkoasiainministeriössä on kiitettävällä tavalla viime aikoina kiinnitetty huomiota nimenomaan ihmisoikeusasiantuntemuksen kasvattamiseen. Suomi voisi olla ihmisoikeuskysymysten suurvalta. Tämä edellyttää tietenkin myös sitä, että suomalaista ihmisoikeustutkimusta kyetään lisäämään, jotta kansallista asiantuntemusta kestävästi vahvistetaan.

Ulkoasiainvaliokunta viittaa lausunnossaan YK:n ihmisoikeuskomission vuonna 1992 hyväksymiin Pariisin periaatteisiin. Näihin Pariisin periaatteisiinhan sisältyy joukko suosituksia kansallisesta elimestä, joka tekisi hallitukselle suosituksia ihmisoikeuskysymyksistä kansallisen lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten, YK:n päätösten ja ihmisoikeuskoulutusohjelmien periaatteiden pohjalta. Valiokunta piti todellakin tärkeänä, että Pariisin periaatteiden mukaisesti systemaattista ihmisoikeustutkimusta ja ihmisoikeuksien seurantaa ja koordinaatiota vahvistetaan Suomessa. Näin eduskunnan käsiteltäväksi voitaisiin tarpeen mukaan toimittaa myös ajankohtaisia ihmisoikeusongelmia koskevia erillisiä raportteja. Niiden tarve myös tällä hetkellä on huutava.

Ulkoasiainvaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota myös tarpeeseen toiminnallistaa aikaisempaa tehokkaammin Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa. Tämän perusteena tulisi valiokunnan arvion mukaan olla tehokas kansallisen tason arviointipolitiikka, joka myös kohdistuisi Suomen ihmisoikeuspolitiikan kipeisiin kohtiin, (Puhemies koputtaa) joiksi valiokunnan lausunnossa yksilöitiin julkiseen keskusteluun viitaten muun muassa Suomen kehitysyhteistyöpanoksen kiistämätön riittämättömyys sekä kauppapolitiikan ja erityisesti asevientipäätösten yhteys ihmisoikeuspolitiikkaan.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet on asia, joka on syytä ottaa huomioon kaikilla Suomen ulkopolitiikan saroilla. Ulkoasiainvaliokunta on viime vuoden kehitysyhteistyökertomuksen käsittelyn yhteydessä keskittynyt hiv—aids-epidemiaan, joka erityisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa on saavuttanut niin järkyttävät mittasuhteet, että se jo muuttaa valtasuhteita ja maanosien mahdollisuuksia kehittää tulevaisuuttaan. (Puhemies koputtaa) Naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien parantaminen voi auttaa merkittävästi myös aidsin vastaisessa taistelussa.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin arvokkaana, että Suomen ihmisoikeuspolitiikka on nyt saatu yksiin kansiin. On selkeät tavoitteet ja päämäärät, ja tämä antaa mahdollisuuksia myös eduskunnan keskustelulle.

Ulkoasiainministeri  Erkki Tuomioja

Rouva puhemies! Ulkoministeri Halosen antamassa selonteossa kolme vuotta sitten kirjattiin ensimmäisen kerran ihmisoikeuspolitiikkamme periaatteet, tavoitteet, toimintatavat ja painopisteet. Uusi selvitys vahvistaa nämä ja asettaa uusiakin tavoitteita. Samalla se on ensimmäisen asiakirjan seuranta-asiakirja. Keskeisenä päämääränä on lisätä ihmisoikeuspolitiikan avoimuutta ja kehittää vuoropuhelua eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Ihmisoikeuksien vahvistuminen ei ole vain suomalainen ilmiö. Ihmisoikeuksien asema on korostunut kylmän sodan päätyttyä. Ihmisoikeuksien rooli turvallisuuden edistämisessä ja kriisien ennaltaehkäisyssä on osa turvallisuuskäsitystämme. Ihmisoikeuksilla on myös oma itsenäinen, turvallisuusnäkökohdista riippumaton arvo ja merkitys. Ihmisoikeuspolitiikkamme lähtökohtana onkin ihmisoikeuksien universaalisuus. Vaikka kulttuuriset, historialliset tai uskonnolliset erot voidaan ottaa huomioon toteuttamistavoissa, eivät ne voi koskaan oikeuttaa ihmisoikeusloukkauksia.

Ihmisoikeuspolitiikkamme kohtaa koko ajan uusia haasteita, kuten ihmisoikeuksien suhde sekä kriisinhallintaan että globalisaatioon. Ihmisoikeudet on nostettava pohdittavaksi myös ajankohtaisissa kysymyksissä, ei vain tiukasti rajatussa ihmisoikeuspolitiikassa.

Ihmisoikeudet ovat heijastuneet myös kriisinhallinnan kehittämiseen. Kriisinhallintaan osallistuvan henkilöstön on sekä kunnioitettava ihmisoikeuksia että toiminnallaan edistettävä ihmisoikeuksien toteutumista. Kriisinhallinnan kehittäminen ei saa merkitä sotilaallisten näkökohtien korostumista kansainvälisen yhteisön toiminnassa.

Ajankohtainen terrorismikriisi korostaa demokratian ja ihmisoikeuksien merkitystä. Kun pyrimme tehokkaammin turvaamaan valtioiden ja yksilöiden turvallisuuden, on myös tarkoin huolehdittava siitä, etteivät turvatoimet johda ihmisoikeuksien loukkauksiin tai rasistisiin ilmiöihin. Uskon, että ajan mittaan korostuu monenkeskisen kansainvälisen oikeuden kehittämiseen sitoutuva lähestymistapa.

Globalisaatio on monitahoinen haaste ihmisoikeuksille. Kansainväliset sopimukset sitovat valtioita, mutta eivät suoraan ei-valtiollisia toimijoita kuten yrityksiä. Esimerkiksi kansainvälisten yritysten toiminnasta aiheutuvien ihmisoikeusloukkausten vastuunalaisuussuhteet vaativat selvitystä.

EU on keskeinen kanava ihmisoikeuspoliittisten tavoitteittemme ajamiseen. EU:n tehokkuus tässäkin edellyttää eri toimintamuotojen ja instrumenttien sitomista johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Globalisaatio, kriisinhallinnan kehittäminen ja terrorismin torjunta edellyttävät kaikki koherenttia lähestymistapaa. Ihmisoikeuspolitiikkaa ei voi erottaa omaksi erityisalueekseen. Millä tahansa yhteiskunnan lohkolla on tunnistettava toiminnan vaikutus ihmisoikeuksiin.

Ihmisoikeuspolitiikkamme painopisteitä ovat naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet. Juuri näitä ihmisiä syrjitään helpommin kuin muita. Vammaisten asema rinnastuu näihin perinteisiin painopistealoihin, ja vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Suomella on näissä asioissa huomattavaa asiantuntemusta ja samoin asiantunteva järjestöjen ja ihmisoikeustutkijoiden verkosto.

Rasisminvastainen työ liittyy painopistealoihimme. Julkisuudessa turhan kielteisesti arvioidussa YK:n rasisminvastaisessa maailmankonferenssissa saavutettiin osin juuri Suomen työn tuloksena selviä edistysaskeleita näissä kysymyksissä. Romanien ihmisoikeuskysymykset saatiin ensimmäistä kertaa globaalin huomion kohteeksi. Alkuperäiskansojen oikeuksissa edettiin, ja moniperustainen syrjintä nousi vahvasti esille.

Kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeustutkijoiden merkitystä ei voi liioitella. Eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus takaa osaltaan sen, että ihmisoikeudet myös todellisuudessa otetaan huomioon kaikilla ulko- ja turvallisuuspolitiikan osa-alueilla. Hallitus haluaa edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista kaikkialla maailmassa, ja samalla tietysti vastaamme ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Yhdenkään maan ihmisoikeustilanne ei ole täydellinen, ja meidänkin tilanteemme kaipaa edelleen vahvistamista.

Ulkoasianvaliokunta on esittänyt kansallisen tason evaluaatiotoimintaa ja viitannut Pariisin periaatteisiin. Tämä vastaa minunkin esitystäni tarpeesta vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia ihmisoikeuksien alalla. Oikeusasiamiesjärjestelmän rinnalla voitaisiin mielestäni harkita itsenäistä ja riippumatonta kansallista instituutiota, joka olisi vahvempi kuin nykyinen neuvottelukunta. Tästä on tarkoitus käynnistää selvitystyö, (Puhemies koputtaa) jossa otetaan huomioon myös pohjoismainen kokemus.

Hallituskauden päätteeksi olemme tekemässä eräänlaista yhteenvetoa hallituskauden ihmisoikeuspolitiikasta. Varmasti jatkossa on ulkoasiainvaliokunnan kannan mukaisesti syytä laajentaa selvityksen kattavuutta ja myös harkita sen ajoitusta niin, että tällainen voisi olla kunkin vaalikauden alussa eduskunnan harkittavissa.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! 11.9. eli samana päivänä kuin Yhdysvalloissa tapahtui järkyttävä terrori-isku Amnesty julkisti 40-vuotistiedotteensa. Tiedotteessa Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson viittaa ajatteluun, jonka mukaan kehitysyhteistyössä ihmisoikeuskysymyksiä olisi lähinnä katastrofiavussa. Hän toteaa näin: "Pakolaiskriiseissä ja humanitaarisessa avussa on kyse lähinnä logistiikasta, huovista, teltoista ja lääkkeistä. Ne ovat ihanteellista television kuvakerrontaa ja katastrofiviihdettä, mutta jos emme ole kiinnostuneita kriisien taustalla olevista vaikeammin ymmärrettävistä ja vähemmän näkyvistä yhteiskunnallisista prosesseista ja ongelmista, niin maailma ei koskaan muutu."

Itse ajattelen hyvin samalla tavalla: koko kehitysyhteistyö on itse asiassa syvimmiltään pyrkimystä perusihmisoikeuksien toteuttamiseen, niin kansalais- ja poliittisten oikeuksien kuin taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseen, eli kysymys on pyrkimyksestä parantaa kansainvälistä oikeudenmukaisuutta.

Tänäkin päivänä satoja miljoonia ihmisiä elää absoluuttisessa köyhyydessä. Näissä ihmisissä yliedustettuina ovat naiset, lapset, erilaiset kansalliset vähemmistöt, alkuperäiskansat, vammaiset, juuri ne ryhmät, jotka ulkoasiainvaliokunnan kannanotossa on mainittu ja joiden hyväksi tehtävää työtä myöskin Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa korostetaan.

Voin todella täydestä sydämestäni sanoa pystyväni vakuuttamaan, että ihmisoikeudet ovat Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa punaisena lankana kaikilla tasoilla. Ne ovat yleisissä periaatepäätöksissä. Jo vuonna 93 hyväksytyn kehitysyhteistyöstrategian mukaan Suomen kehitysyhteistyön päämäärät ovat kehitysmaissa vallitsevan laajamittaisen köyhyyden vähentäminen, yleismaailmallisten ympäristöuhkien torjuminen auttamalla kehitysmaita ratkaisemaan ympäristöongelmia ja yhteiskunnallisen tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistäminen kehitysmaissa.

Tätä yleislinjaa on sittemmin Lipposen hallitusten aikana konkretisoitu kolmessa päätöksessä vuonna 96, 98 ja tänä vuonna. Tämän linjan mukaisesti toimitaan niin yleisissä politiikkalinjauksissa kuin kansainvälisissä järjestöissä, YK:ssa ja sen alajärjestöissä, mutta myös kahdenvälisiä kehitysyhteistyöprojekteja suunniteltaessa, niiden painopisteitä määrättäessä, niin pieniä kuin suuria. Tänä päivänä, kun edelleen kaikkien mielessä varmasti on se, millä kaikilla tavoin Yhdysvalloissa tapahtunut terroristi-isku muuttaa maailmaamme, on tärkeätä ymmärtää myöskin, että köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden vähentäminen maailmasta merkitsee myös terrorismin kasvualustan vähentämistä.

Kehitysyhteistyössä toki näihin asioihin liittyy myöskin tilanteita, joissa ratkaisut eivät ole aivan itsestäänselviä ja helppoja. Joku on lohkaissut, että jos köyhyyskriteeri jätettäisiin pois, niin kaikkein ihanteellisin, kaikkein parhaiten Suomen kehitysyhteistyön kohdemaan kriteerit täyttävä maa olisi Ruotsi. On vaikea löytää sellaista maata, joka olisi rutiköyhä, täydellisen demokraattinen, jossa ihmisoikeudet, sananvapaus ym. meidän tärkeinä pitämämme asiat täydellisesti toteutuisivat. Itse asiassa ei ole mikään sattuma, että nämä kaikki asiat eivät samaan maahan voikaan loksahtaa.

Kysymys on paljolti myöskin dialogista, jota käydään niiden maiden kanssa, joissa me teemme kehitysyhteistyötä. Kun olen monien kehitysmaiden hallitusten ministerien kanssa keskustellut esimerkiksi siitä, mikä merkitys on sananvapaudella, kansalaisjärjestöjen toimintavapauksilla, naisten oikeuksilla ja monipuoluedemokratialla, niin olen korostanut sitä, että nämä asiat eivät ole vain hyviä, kauniita arvoja ja ihanteita, vaan ne ovat myöskin tärkeitä kehitysstrategioita. Ne ovat niitä asioita, joiden avulla kuhunkin kansakuntaan sisältyvät luovat voimavarat voivat löytää toteutumiskanavan sen maan kehityksen edistämiseksi. Me pystymme kertomaan tämän omasta kokemuksestamme, mutta mielestäni on hyvin tärkeää, että me todella kerromme näistä asioista konkreettisesti ja olemme valmiita keskustelemaan myös vaikeista asioista yhteistyömaiden kanssa. Näin me tänä päivänä todellakin teemme.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä haluaisin tuoda esille myöskin asian, jonka ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari jo mainitsi eli hiv—aids-katastrofin erityisesti eteläisessä Afrikassa. Se on ihmisoikeuskysymys, se on terveyskysymys, se on vaikka mitä. Tilanteessa, jossa kymmeniä prosentteja työikäisestä väestöstä kantaa hiv-infektiota, jossa maailman köyhimmissä maissa on enemmistö maailman aids-orvoista, sellaisessa tilanteessa ponnistukset tämän katastrofin ratkaisemiseksi tietysti ovat edellytyksiä myös kaikkien muiden kehitystavoitteiden onnistumiseksi. Mutta on muistettava, että tämäkään asia ei onnistu irrallisena projektina, vaan siinäkin on kysymys laajemmista syy-yhteyksistä. Tämänkin asian ratkaisemiseksi tarvitaan sellaisia perusasioita kuin perusterveydenhuoltoa, perusopetusta, näitä asioita ja niiden saattamista kaikkien köyhienkin ihmisten ulottuville.

Anneli  Jäätteenmäki  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen ihmisoikeuspolitiikan muutosta on kuvattu kehityksenä pidättyvyydestä aktiiviseen ihmisoikeuspolitiikkaan. Muun muassa kylmän sodan päättyminen, Suomen liittyminen Euroopan neuvostoon ja Euroopan unionin jäsenyys ovat johtaneet Suomen ihmisoikeuspolitiikan profiilin nostamiseen.

On luontevaa, että Suomi painottaa ihmisoikeuspolitiikassa erityisesti naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeuksia. Mielestäni painopisteiden valinta ei tarkoita sitä, että joitakin ihmisoikeuksia pidetään muita tärkeämpinä, vaan se tarkoittaa sitä, että rajallisia resursseja on kohdennettava.

Jotta Suomen ihmisoikeuspolitiikka olisi uskottavaa, ei saa vallita ristiriitaa Suomen kansainvälisesti ilmaistujen ihmisoikeustavoitteiden ja Suomen itse harjoittaman ihmisoikeuspolitiikan välillä. Meidän on joskus katsottava myös omalle kotipihalle, ja tässä ihan lyhyesti haluaisin muistuttaa, että meillä on viime vuosina kotimaassa puhuttu hyvin paljon vanhusten kohtelusta, lasten kohtelusta. Jotta meillä olisi painoarvoa puhua ulkomailla kansainvälisissä järjestöissä ihmisoikeusasioista, meidän pitää pitää huoli siitä, että kotimaan ihmisoikeudet myös toteutuvat.

Suurin uhka ihmisoikeuksille on ehdottomasti köyhyys. Valitettavaa vain on, että kokonaisen väestöryhmän ihmisarvon polkeminen ei herätä sellaisia otsikoita eikä sellaista toimintaa kuin joidenkin yksilöiden ihmisoikeuksien polkeminen.

Toinen asia, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, on se, että sukupuoli on köyhyyden jälkeen yleisin peruste ihmisoikeuksien loukkauksille. On erittäin hyvä, että Suomi on kansainvälisissä järjestöissä kiinnittänyt huomiota siihen, että tyttöjen silpominen ja naisten täydellinen alistaminen miesten käskyvallalle ovat sellaisia asioita, joiden eteen tulee toimia.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksien ja kaupan välinen suhde on ollut myös esillä hyvin monilla foorumeilla. Haluaisin aivan lyhyesti vain todeta, että ihmisoikeuksien ja demokratian toteutuminen on myös kaupan ja talouden etu, ja mielestäni se on nyt tullut näkyville myös viimeviikkoisissa tapauksissa. Kauppa ja talous kehittyvät vain, jos meillä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kehitys voi olla vakaata.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministerit omissa puheenvuoroissaan voimakkaasti korostivat kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan merkitystä ja myöskin Suomen roolia tässä suhteessa. Tämä onkin ollut luonnollisesti hyvin painava. Mikä koskee Suomen omaa ihmisoikeuspolitiikkaa, se oli vähemmän ministereiden puheenvuoroissa esillä, mutta kyllä hyvin tiedämme, että kansainvälisessä vertailussa Suomi on yksi ihmisoikeuspolitiikan mallimaita.

On kuusi keskeistä ihmisoikeussopimusta: naisten oikeuksia koskeva sopimus, lasten oikeuksia koskeva sopimus, rotusyrjinnän kieltävä sopimus, kidutuksen kieltävä sopimus, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia koskeva sopimus ja viimeisenä kansalaisvapauksia ja poliittisia oikeuksia koskevat sopimukset, joita pidetään YK-järjestelmässä keskeisimpinä ihmisoikeussopimuksina. Suomi on kaikki nämä sopimukset tietysti allekirjoittanut ja myöskin saattanut ne lainsäädännössä voimaan.

Silti on herätettävä se kysymys, missä määrin on riskejä myöskin Suomessa, että ihmisoikeuksia ei täysin seurattaisi ja noudatettaisi. Tässä suhteessa ehkä suurimpana huolenaiheena on viimeaikainen keskustelu, joka liittyy nimenomaan maahanmuuttajien asemaan Suomessa ja täällä virinnyt tietyn tyyppinen rasismi. Tässä suhteessa luonnollisesti tarvitaan entistä määrätietoisempia toimia sekä hallituksen puolelta — tarvitaan myöskin kuntien tasolla toimenpiteitä — ja yleisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä toimenpiteitä, jotka selkeästi parantaisivat tätä tilannetta. Olisin suonut, että myöskin ongelmalliset kohdat Suomen omassa ihmisoikeuspolitiikassa olisivat tulleet esille.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn siihen käsitykseen, että omat nurkat on siivottava, että voisi puhua puhtaalla omallatunnolla ihmisoikeuksista muualla, että voisi muita opettaa. Totean myöskin, että sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, poliittiset oikeudet ovat keskeisiä ihmisoikeuksia. Etyjin vaalitarkkailu on tällaisten ihmisoikeuksien edistämisen suoraa toimintaa, ja suosittelen sitä kaikille niille kansanedustajille, joilla on siihen mahdollisuus.

Ministerit ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja puhuivat makrotason asioista. Haluaisin kiinnittää huomiota vammaisten oikeuksiin ja siihen, että kehitysyhteistyö koetaan jo vakiintuneeksi osaksi Suomen ulkopolitiikkaa ja siis kansainvälistä yhteistyötä. Ihmisoikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus terveydenhoitoon. Suomihan on aiemmin ottanut tänne pakolaisia, jotka ovat tarvinneet terveydenhuollon toimenpiteitä, sellaisia toimenpiteitä, joita he eivät omassa maassaan ole voineet saada. Miksi me emme laajentaisi kehitysyhteistyötämme siten, että voisimme antaa Suomessa esimerkiksi sotien ja selkkausten aikana vammautuneille henkilöille hoitoa ja suorittaa leikkauksia, antaa apuvälineitä ja joissakin tapauksissa ehkä myöskin koulutuksen, jota he eivät voi omassa maassaan saada. Viittaan tässä nyt Afganistaniin, jonka tilanne meillä oli tiedossa jo paljon ennen viimeaikaista selkkaustakin, ja moniin Keski-Aasian tasavaltoihin ja siihen kurjuuteen, jossa ihmiset siellä elävät vailla mahdollisuuksia meillä hyvin tavallisiin leikkauksiin jne.

Asiantuntijoitten lääketieteellisin perustein valitsemat potilaat voisivat saapua maahamme määräajaksi, tarvittaessa vaikka saattajan kanssa. Tarvittavien toimenpiteitten ja toipumisen sekä joissakin tapauksissa todellakin ammattiin kouluttamisen jälkeen he voisivat palata omaan maahansa yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi auttamaan jälleenrakennustyössä. On varmasti julkinen salaisuus se, niin kuin täälläkin ehkä jo tuli esiin, että monissa maissa nimenomaan vammaiset ovat varsin vaikeassa asemassa. Monien ihmisoikeuksien toteutuminen on mielestäni alisteinen ihmisen terveydelle.

Tällainen ote ihmisoikeuspolitiikan saralla olisi varmasti hyväksyttävä peruste nostaa kehitysyhteistyön määrärahoja. Siihenhän on kova kotimainen ja kansainvälinen paine. Tulokset olisivat konkreettisia ja rahavirtojen seuranta helppoa, minkä vuoksi uskon, että hankkeelle on saatavissa yleistä hyväksyntää.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuskysymysten sisällyttäminen ulkopolitiikkaan on Suomessa aika tuore ilmiö, kuten täälläkin on tullut ilmi. Voi sanoa, että aina kylmän sodan päättymiseen saakka Suomen ulkopolitiikan keskeinen huolenaihe oli oman liikkumavaran ja riippumattomuuden varjeleminen. Siksi tuohon aikaan ihmisoikeuksia tärkeämpää oli ensisijaisesti korostaa sitä, miten Suomen tulee pysyä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella, ja silloin tähdennettiin vahvasti myöskin valtioiden suvereenisuutta, ja voi sanoa, että se tapahtui ihmisoikeuksien tappioksi. Suomen aktiivisuus oli mahdollista siellä, missä ei törmätty ulkopolitiikan realiteetteihin. Muut maat pitivät toki ihmisoikeuskysymyksiä aiemminkin Suomea enemmän esillä mutta useimmiten aika valikoivasti, milloin kaupallisia, milloin valtapoliittisia etuja palvellen, ja niin on osittain valitettavasti tänäänkin. Ihmisoikeuksien tarkastelu läpäisyperiaatteella ei välttämättä ole levinnyt maailmanlaajuisesti eikä vielä meilläkään riittävästi.

Maailma on kuitenkin muuttunut, ja meillä on myös Suomessa tullut ihmisoikeuskysymyksille enemmän tilaa. Kuitenkin vielä jotkut korostavat valtion suvereenisuutta aika vahvasti. Tämä näkyy suomalaisessa keskustelussa, muun muassa presidentti Koiviston eräissä kannanotoissa. Minä kuitenkin uskon, että uudet sukupolvet vaativat ja tulevat panemaan entistä enemmän painoa ihmisoikeuksille, ja meillä on tukenamme myöskin kansainvälisten sopimusten verkostot ja laajat kontaktit yli rajojen.

On hyvä, että ulkoministeri antoi selvityksen ulkoasiainvaliokunnalle hallituksen ihmisoikeuspolitiikasta, mutta kuten täällä on todettu, eihän se ole hyvä, että tämä on ainoastaan ulkoministeriön antama, vaan pitäisi vihdoin päästä siihen, että hallitus antaa selonteon kerran vaalikaudessa siten, että kaikki ministeriöt osallistuvat tähän ja kaikki joutuvat tavallaan katsomaan ihmisoikeuspolitiikkansa läpikotaisin, juuri myöskin ne omat nurkat, mihin ed. Kokkonen täällä viittasi.

Arvoisa puhemies! Todellinen testi ihmisoikeuksille on tietenkin se käytännön työ, mitä tapahtuu, ja se kehitystyö, mitä tehdään niin kahdenvälisesti kuin YK:n puitteissakin. Täällä kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Hassi toi esille Suomen linjaukset. Meidän on kuitenkin satsattava huomattavasti enemmän myöskin YK:hon ja YK:n toiminnan kehittämiseen ja kehitysyhteistyöhön, jotta Suomi voisi olla ihmisoikeuspolitiikassaan mallimaa maailmassa.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla on ollut mahdollisuus käydä selvitystä läpi ulkoasiainvaliokunnassa, ja yhdyn ulkoasiainvaliokunnan lausunnon linjaukseen, joka on minusta laaja ja kattava kaikin puolin, ja kiitän tässä yhteydessä ulkoasiainministeriötä ja -ministeriä, että tämä selvitys on eduskunnalle saatettu.

Mielelläni puhun ihmisoikeuksien tulevaisuudesta. Näen, että Suomen pitää edelleen etsiä aktiivisempaa roolia ihmisoikeuspolitiikassa. Kymmenen viime vuoden aikana muutos on ollut selvä, mutta tulevaisuudessa jatkolinjauksissa myös kehitysyhteistyössä, turvallisuuspolitiikassa jne. aktiivisemman roolin toteuttaminen on tietenkin meistä itsestämme kiinni.

Korostan sitä, että YK:n roolia on edelleenkin pyrittävä vahvistamaan. Siitä on eduskunnassa aika suuri yksituumaisuus. Kun joku vaan löytää sen viisastenkiven, miten tämä mahdollistuu, ongelmat olisivat paljon helpompia ratkaistaviksi. YK:n instituutioita siis pitäisi vahvistaa, myös kansainvälisen rikostuomioistuimen vahvistaminen on erityisen ajankohtaista aikana, jolloin keskustelemme terrorismista ja siitä, millä lailla terroristit, nuo rikolliset, saatetaan vastuuseen.

Pidän tärkeänä sosiaalisen kehityksen ja kehityksen eri dimensioiden nivomista toisiinsa. Itselläni oli mahdollisuus heinäkuussa tutustua Malin ja Burkina Fason tilanteeseen. Noissa maissa linkittyvät toisiinsa ekologinen katastrofi eli aavikoituminen, sosiaaliset ongelmat ja köyhyys — nuo maat ovat yksiä maailman köyhimmistä maista — ja sitten esimerkiksi naisten aseman heikkous ja hiv:n yleisyys. Naisten aseman heikkous ilmenee muun muassa siinä, että koulutusta on vähän ja naisten ja tyttöjen silpominen on valitettavan yleistä erityisesti Malissa. Siinä mielessä hyvin kokonaisvaltainen lähestymistapa kehitysyhteistyössä on tärkeää ja välttämätöntä myös ihmisoikeuksien edistämiseksi.

Suomessa on monia asioita, joihin edelleen tulee kiinnittää huomiota, esimerkiksi vammaisten henkilöiden asema. Muun muassa apulaisoikeusasiamies Paunio on kiinnittänyt huomiota pakkotoimenpiteisiin kehitysvammahuollossa, ja vammaispalvelulain kehittäminen vammaistyöryhmä 96:n esitysten pohjalta on minusta ehdottoman välttämätöntä. Rasismin ilmenemiseen on puututtava, perheväkivaltaa ehkäistävä, eli näissä aktiiviset viranomaistoimenpiteet ovat tarpeen. Aseistakieltäytyjien ottaminen mielipidevangeiksi on selkeästi kysymys, joka on raportoitu myös Amnesty Internationalin vuosiraportissa, ja tämä loka on kylläkin kiinni eduskunnasta itsestään eli siitä, että eduskunta ei ollut valmis lyhentämään siviilipalvelusaikaa.

Gunnar Jansson /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous käsitteli viime viikon istunnossa kaksi terrorismia ja demokratiaa käsittelevää raporttia, joista toisen minä olen kirjoittanut siitä näkökulmasta, että tärkein ihmisoikeus on oikeus elämään. Se on yleismaailmallinen ja periaatteessa jokaisen lainsäätäjän ulottumattomilla. Keskustelussa esitin uutta roolia Yhdistyneille kansakunnille ja sen turvallisuusneuvostolle. Englanniksi, koska minulla ei ole tätä suomeksi, muutosesitykseni kuului: "The Assembly of the Council of Europe invites the member states of the United Nations to amend the Charter so that it may also address crises other than those arising between states", vanha ajatukseni, jonka kysymyksen olen asettanut ulkoministerille, ja nyt tämä hyväksyttiin suurella enemmistöllä. Kaikki Suomen edustajat äänestivät yksimielisesti sen puolesta. Ideana tämän takana on, totta kai, että YK:lle ja sen turvallisuusneuvostolle annettaisiin mandaattia toimia myöskin muunlaisissa kriiseissä kuin kansainvälisissä kriiseissä, siis myöskin, kuten ministeri itse sanoi, nimettömissä kriiseissä, jotka eivät välttämättä käsittele kahta jäsentä elikkä valtiota.

Tämän keskustelun jälkeen lähden Moskovaan. Siellä on Euroopan oikeusministereiden kokous. Minulla on siellä esitelmä. Siellä tulen toistamaan tämän kehotuksen. Ajatukseni on myöskin, että mahdollisesti voisin kertoa, että maani, Suomi, on valmis ajamaan tätä hanketta, joko peruskirjan muuttamista tai lisäystä tähän suuntaan.

Toinen, rouva puhemies, erittäin tärkeä kansainvälinen kysymys on sopimus kansainvälisen rikostuomioistuimen asemasta. Tähän asti ainoastaan 14 Euroopan neuvoston jäsenmaata, siis 43 maasta 14, on sen ratifioinut. Se on häpeällistä. Suomi oli ensimmäisenä siinä. Jos nimittäin luotetaan ja haluamme luottaa lakisääteiseen maailmanjärjestykseen, tämmöinen kansainvälinen rikostuomioistuin on ihan välttämätön. Toivon, että myöskin Suomi YK:n, Euroopan neuvoston, Euroopan unionin ja Etyjin jäsenmaana voisi ajaa tätä hanketta.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Jansson minäkin lähden muutaman tunnin kuluttua matkoille. En lähde Moskovaan, minä lähden Tammisaareen.

Rouva puhemies! Suomi on kansainvälisesti profiloitunut aktiivisena ihmisoikeuksien edistäjänä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on erilaisten kriisien tehokasta ennalta ehkäisemistä. Historiasta tiedämme, että monet kriisit ja sodat ovat saaneet alkunsa ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Vaikka ihmisoikeusasioita voidaan parhaiten edistää laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä, se ei saa merkitä sitä, ettei Suomi sen lisäksi harjoittaisi omaa tehokasta ihmisoikeuspolitiikkaa — tämä myös sen takia, jotta välttyisimme riskistä tulla EU:sta yhtä riippuvaisiksi kuin aikoinaan olimme Moskovasta. Suomi voisi edelleen terästää ihmisoikeuspolitiikkaansa perustamalla vastaavanlaisen ihmisoikeuslähettilään viran kuin Hollanti on perustanut.

Ihmisoikeusloukkaukset loukkaavat ihmisen kaikkein tärkeintä arvoa eli hänen ihmisarvoaan. Loukkauksen kohteeksi joutuneelle on yhdentekevää, onko vain hänen ihmisarvoaan loukattu vai kohdistuuko loukkaus massoihin. Loukkaus on kuitenkin yhtä syvä yksilön kannalta. Tästä syystä tulee suhtautua vakavasti jokaiseen ihmisoikeusloukkaukseen.

Loukkaukset ovat laadultaan ja syvyydeltään eriasteisia. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat ovat kaikkein ankarimmat, mutta myös yksilön vapaan tahdon alistaminen voi tuntua loukatun kannalta merkittävänäkin loukkauksena. Ääritapauksien, kuten kiellon käyttää Internetiä — esimerkiksi Kuubassa tällainen kielto on — tai katsoa televisiota ja hengen riistämisen, väliin mahtuu valtavasti ihmisoikeusloukkauksia, joihin valitettavasti myös Suomessa syyllistytään, kun esimerkiksi kansalainen on niin monesti tuntenut olevansa täysin ilman oikeussuojaa viranomaisen edessä. Tässäkin salissa on useita kertoja kysytty, miten on mahdollista, että eläkepäätös on ollut kielteinen, vaikka kaikki asiantuntijalausunnot ovat olleet puoltavia.

Arvoisa rouva puhemies! USA:n taistelu terrorismia vastaan saattaa hyvinkin johtaa vastareaktioihin ennen kaikkea muslimimaissa, Pakistanissa ja Indonesiassa, joissa ihmisloukkaukset kohdistuvat kristittyjä vastaan. Kanadalaisen professorin Paul Marshallin mukaan vainotaan jo tänä päivänä yli 200:aa miljoonaa kristittyä 60:ssä eri maassa. Saksan SPD-vetoinen hallitus on vastauksessaan hyvä kuukausi sitten 20.8. Bundestagille todennut, että hyökkäykset erityisesti kristittyjä vastaan ovat Intiassa lisääntyneet. On aivan oikein, että me täällä Suomessa (Puhemies koputtaa) korostamme kaikkien uskontojen tasa-arvoa ja niin, että kaikki saavat vapaasti uskontoaan harjoittaa, mutta (Puhemies koputtaa) me voisimme myöskin olla hieman tiukempia vaatimalla, että muissa maissa noudatetaan samaa kuin täällä.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Psykiatri Claes Andersson sanoi psykiatreista kerran, että kun katsot avaimenreiästä potilasta ja analysoit, sinun täytyy miettiä, että takanasi saattaa olla myöskin ovi, jossa on avaimenreikä. Tämä kysymys ihmisoikeuspolitiikasta on juuri tämäntapainen. Täällä korostetaan, että ei saa ketään sortaa, puhutaan naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksista — miehet ovat täältä pois kokonaan — ja vaaditaan, että erityistä huomiota tulee kiinnittää myös moninkertaisen syrjinnän kohteeksi joutuviin ryhmiin ja yksilöihin, ei siis miehiin, jotka todella ovat moninkertaisen syrjinnän kohteina. Vielä sanotaan, että erilaisuuteen kohdistuva syrjintä lisääntyy ja monissa tapauksissa myös viranomaiset tosiasiallisesti hyväksyvät tällaisen syrjinnän ilmenemismuodot. Niin hyväksyvätkin tekemällä tällaisia kysymyksiä ja vastauksia ja ylläpitämällä muun muassa asunnottomuutta jne.

Sanoisin yhden asian (Puhemies koputtaa): Kukaan Suomessa ei kiinnitä vankiloihin huomiota. Ympäri maailmaa ne ovat täynnä miehiä.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Naisten keskuudessa ei ole miehiä, mutta vammaisten, lasten, kansallisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen keskuudessa on miehiä.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Jotenkin, kun tätä keskustelua kuuntelee, tuntuu siltä, että ihmisoikeuspolitiikkaa on aika vaikea käsitellä lyhyesti tänään, sillä viimeisimmät ihmisoikeusloukkaukset ovat kokonaan toista mittaluokkaa kuin mitä ulkoasiainvaliokunnan alkukesän lausuntoon on kirjattu ja mitä ulkoministeriön varsin perusteelliseen selvitykseen on kirjattu ja mitä täälläkin on keskusteltu. Luultavasti tälläkin hetkellä ihmiset kautta maailman pitävät tiedotusvälineitä auki seuratakseen, mitä Amerikka tekee syyskuun 11. päivän tapahtumien vuoksi.

Puhemies! Suomen tulee luonnollisesti liittyä terrorisminvastaiseen liikkeeseen ja tehdä omalta osaltaan kaikki voitavansa tämän uuden ja hirvittävän ilmiön poiskitkemiseksi mahdollisimman nopeasti. Äskeiset tapahtumat tulevat vaikuttamaan, niin tahdon uskoa, eduskunnan käsittelyssä olevan turvallisuuspoliittisen selonteon sisältöön siten, että juuri ihmisoikeuspoliittinen näkökulma painottuu siinä vahvemmin kuin mihin hallitus on päätynyt.

Suomen on helppo aktivoitua kansainvälisesti ihmisoikeuspolitiikassa, koska omasta mielestäni olemme hoitaneet omat asiamme keskimääräistä paremmin. Viittaan esimerkiksi vähemmistöjen asemaan. Vähemmistökysymysten arvellaankin aiheuttavan pääosan tulevista kansainvälisistä konflikteista, ellei niitä kyetä ennalta ratkaisemaan nykyistä paremmin.

Suomen presidentti Halonen on jo pitkään näyttänyt hyvää esimerkkiä kansainvälisellä tasolla aloitteellisuudellaan. Syrjinnän ohella köyhyys ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ovat yleisiä perussyitä, jotka johtavat ihmisoikeuksien loukkauksiin ja vähemmistöjen sortoon. Sen vuoksi meidän tulee kansakuntana pyrkiä rakentamaan kansainvälisesti tasa-arvoisempaa maailmaa, ja tässä kohtaa Suomella on hyvinkin parantamisen varaa, sillä esimerkiksi kehitysyhteistyömääräraha ei ole tällä hetkellä läheskään oikealla tasolla. Hallituksen tulisi mielestäni ainakin päättää aikataulusta, jolla edetään kohti YK:n asettamaa korkeampaa tavoitetta.

Puhemies! Vielä lopuksi yhteen asiaan: Kansainvälinen asekauppa ja huumeiden välitys ovat kaikista ponnisteluista huolimatta kasvaneet, mutta mikä pahinta, niiden rinnalle on kolmanneksi lyhyessä ajassa kivunnut naiskauppa — tästä ed. Taipaleelle — josta on tullut ainakin Euroopassa taloudellisesti mittava ja inhimillisesti traaginen ihmisoikeusongelma. Senkin syyt ovat köyhyydessä ja työttömyydessä. Suomikaan ei tältä kasvavalta ongelmalta ole välttynyt. Sen ohessa rehottavat aids ja muut uudet ilmiöt. Siksi toivonkin, että Suomen lähivuosien ihmisoikeuspolitiikassa muun muassa EU:ssa ja lähialuepolitiikassa nostetaan naiskauppa ja siihen liittyvän orjuuttamisen poiskitkeminen aivan erityiseen prioriteettiin terrorismin ohessa.

Mikko  Elo  /sd:

Puhemies! Ihmisoikeudet ovat tänä päivänä vahvasti esillä Suomen ulkopolitiikassa, mutta niin kuin aikaisemminkin on jo mainittu, näinhän meillä ei aina ole ollut. Voin väittää, että vuosi 1989 oli jonkinlainen vedenjakaja Suomen ihmisoikeuspolitiikassa nimenomaan ulkopolitiikan osalta. Silloinhan Suomi liittyi Euroopan neuvostoon, ja sitähän on jälkeenpäin ihmetelty niin täällä Suomessa kuin Euroopan neuvostossa, miksi Suomi liittyi Euroopan neuvostoon vasta viimeisenä niin sanotun läntisen Euroopan edustajana, monipuoluedemokratian edustajana. Mutta tosiasia kai lienee se, että me olimme hyvin varovaisia Neuvostoliiton takia omassa ihmisoikeuspolitiikassamme tai ihmisoikeuspolitiikassa, joka liittyi meidän ulkopolitiikkaamme. Emme halunneet loukata Neuvostoliittoa sen takia, että siellä ihmisoikeudet eivät tietysti olleet kunnossa, koska ei ollut monipuoluedemokratiaakaan.

Mutta myöskin, puhemies, yhdyn siihen näkemykseen, että ihmisoikeudet on ymmärrettävä hyvin laajasti. Ei ole pelkästään kysymys siitä, onko ihmisillä tasavertaisuus oikeusistuimissa, vaan kysymys on myös, niin kuin on mainittu, sosiaalisista, sivistyksellisistä ja taloudellisista oikeuksista. Köyhyyden ja syrjäytymisen estäminen on parasta ihmisoikeuspolitiikkaa.

Yhdyn ministeri Hassin näkemykseen myös siitä, että kehitysyhteistyöpolitiikka on sitä parasta politiikkaa, jota me suomalaiset voimme tehdä käytännön ihmisoikeuspolitiikassa myöntämällä riittävästi määrärahoja siihen. Mutta tässä yhteydessä ehkä myöskin ministeri Hassin toivoisin kommentoivan sitä, miten hän näkee demokratian ja monipuoluejärjestelmän prioriteettina Suomen kohdemaita valittaessa.

Puhemies! Kun ministeri Tuomioja aivan oikein mainitsi, että Euroopan unioni on se taho, jonka kautta ihmisoikeuksiin vaikutetaan, niin kyllä väittäisin silti, että Suomenkin kannattaisi ehkä painottaa Euroopan neuvoston roolia, jossa on kuitenkin 43 maata, kaikki eurooppalaiset maat vaikuttamassa, ja samanaikaisesti tietysti YK:n roolin. Kyllä Euroopan neuvosto nimenomaan on se, joka tunnetaan ihmisoikeusjärjestönä, ja siellä, puhemies, myöskin Suomi on viime vuosina esiintynyt hyvin voimakkaasti. Presidentti Ahtisaari teki aloitteen ihmisoikeusvaltuutetusta Euroopan neuvostoon, ja se on toteutunut. Presidentti Halonen tämän vuoden tammikuussa teki aloitteen myöskin romanien neuvoa-antavasta kokouksesta, joka on mainittu ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, joten haluaisin korostaa Euroopan neuvoston roolia ehkä juuri eurooppalaisena foorumina.

Puhemies! Toivon, että myöskin nämä näkökohdat otetaan huomioon, kun Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa ulkopolitiikan osalta muovaillaan.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun esille tuli naiskauppa, niin tällä hetkellä juuri käsitellään Euroopan neuvostossa kysymystä naiskaupasta. Siinä mielessä haluaisin myöskin ed. Taipaleelle sanoa, että tällä hetkellä ensimmäisellä sijalla on rikosluetteloissa asekauppa ja seuraavana huumekauppa ja sitten tulee jo naiskauppa. Eli tämä on todella vakava ongelma koko Euroopan alueella. Koska Itä-Euroopan alueen taloudellinen tilanne on se, mikä se on, niin silloin tämä on yksi keino, millä myöskin vaikeassa asemassa olevat naiset yrittävät omaa taloudellista asemaansa parantaa. Mutta se on monta kertaa hyvin henkilökohtainen ongelma tietyissä tilanteissa. Siihen mielestäni tulee myöskin Suomen erittäin vakavasti puuttua, kun tiedämme, mitä meilläkin tänä päivänä tapahtuu.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitän puhemiestä pitkämielisyydestä; siinä onkin kiittämistä.

Rouva puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron kummankin ministerin puheenvuoron johdosta. Haluan todeta, että oli erittäin ansiokasta, että kumpikin ministereistä halusi nähdä ja problematisoida myöskin terrorismikysymyksen suhteessa pakolaiskysymykseen ja maailman köyhyyteen. Meidän silmiemme eteen avautuu tänä päivänä miljoonien ihmisten pakolaisvirta pelkästään jo siitä syystä, että mahdollista sotilaallista iskua suunnitellaan. Se pakottaa ihmiset liikkeelle. Näissä kohdemaissa on naisia, siellä on lapsia, siellä on vähemmistöjä, siellä on alkuperäiskansoja, juuri niitä, joiden ihmisoikeuskysymyksistä tänä päivänä on kysymys.

Nyt onkin kyse, arvoisa ministeri Tuomioja, siitä, mikä on se avoin valtakirja, minkä EU, Nato, EU:n kautta Suomi on nyt antanut. Kuka on se, joka (Puhemies koputtaa) kansainvälisen yhteisön puolesta tavallaan tekee päätöksen? (Puhemies koputtaa) Voimmeko luottaa siihen, että myös tämän tyyppinen objektiivinen arviointi tulee kyseeseen?

Kirsi  Piha  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Tuomioja mainitsi, mielestäni myös EU on olennainen työkalu Suomenkin ihmisoikeuspolitiikassa. Suomen on oltava siinä hyvin aktiivinen. Joudummekin tarkastelemaan ihmisoikeuspolitiikkaamme syvemmin kuin vain suurten linjojen ulkopoliittisena kokonaisuutena. Tästä esimerkkinä kauppapolitiikan ja ihmisoikeuksien konkreettinen yhdistäminen.

Kun EU valmistelee kauppapolitiikkaan liittyviä sopimuksia EU-maiden osalta kolmansien maiden kanssa, on valmistelu usein ollut sekavaa ja parlamentaarisen vallan ulottumattomissa. Suuri valiokuntakin on joutunut tilanteiden eteen, joissa olisimme Suomen eduskunnan puolesta halunneet ottaa kauppasopimuksiin myös ihmisoikeudellisia näkökulmia, mutta tuolloin se onkin ollut jo liian myöhäistä. Onkin ollut hyvin vaikea selvittää, missä vaiheessa EU:n valmistelemat sopimusluonnokset ylipäätään ovat jonkinmoisessa jäsenvaltioiden kontrollissa ja millaisia avoimia valtakirjoja on EU:lle annettu. Tähän olisi mielestäni syytä kiinnittää huomiota, mikäli haluamme korostaa ihmisoikeuksia myös konkreettisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Toinen ehkä vähemmän loistokas esimerkki EU:n ihmisoikeuspolitiikasta on Kiina. EU on lähtenyt vaikuttamaan niin sanotun dialogin kautta Kiinan ihmisoikeustilanteeseen, mutta dialogin tulokset ovat olleet lähellä nollaa. Päinvastoin juuri viime aikoina muun muassa uskonnollisiin vähemmistöihin suunnattu sorto on Kiinassa saanut laajemmat mitat kuin lähes koskaan. Sillä aikaa kun EU harrastaa dialogia, EU-maat kilpailevat Kiinan markkinoilla itsensä kipeiksi ja ihmisoikeuksien osalta ei edistytä juuri lainkaan.

Tämä on toinen esimerkki siitä, että EU:n ihmisoikeuksien puolesta tehtävä työ on kenties ennakkoluulottomasti myös uudelleen organisoitava myös kauppapoliittiselta osuudelta ja puolelta, ja sielläkin on oltava tehokkaita, yhtenäisiä ja vaativia.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Haluaisin ottaa esille hyvin konkreettisen kysymyksen, joka liittyy New Yorkin tapahtumien jälkeiseen aikaan. On kysymys siitä, että eurooppalaisiin oikeusperiaatteisiin kuuluu lähtökohta, jonka mukaan vakavastakaan rikoksesta epäiltyä ei karkoteta sellaiseen maahan, jossa on voimassa kuolemantuomio. Nyt me olemme sellaisen tilanteen edessä, että useissakin Euroopan unionin jäsenmaissa on pidätetty henkilöitä, joita epäillään osallistumisesta tavalla tai toisella New Yorkin tapahtumien suunnitteluun. Euroopan unioni on asettanut lähtökohdaksi sen, että karkotusmääräyksiä modernisoidaan tavalla, jossa nopeutetaan rikoksesta epäiltyjen karkottamista.

Euroopan neuvosto on tehnyt aika mittavan työn viime vuosien aikana saadakseen koko Euroopan kuolemantuomiosta vapaaksi vyöhykkeeksi. Tässä on saavutettu merkittäviä tuloksia. Meillä on myös dialogi Yhdysvaltojen kanssa. Myös Yhdysvalloissa kysymys kuolemantuomion uudelleenarviosta on edennyt myönteisesti aina tähän 11. päivään syyskuuta saakka. Nyt tietenkin Yhdysvalloissa on tavattoman vaikea puhua kuolemantuomiota vastaan.

Mutta se, mikä meille on tärkeää, on tietenkin se, että me Euroopan unionin jäsenmaana korostamme eurooppalaisia oikeusperiaatteita ja sitä, että tässäkään tilanteessa lähtökohta ei voi olla se, että Euroopan unionin jäsenmaat uusivat oikeussäännöksiään siten, että vakavista rikoksista epäillyt voidaan karkottaa sellaisiin maihin, joissa heidät voidaan tuomita kuolemaan.

On vielä sanottava se, että esimerkiksi, jos me puhumme nimeltä, bin Ladenin osalta tilanne on se, että hänhän on terroristi, joka haluaakin kuolla. Miksi me karkottaisimme hänet esimerkiksi, jos hänet saadaan kiinni, sellaiseen maahan, jossa hänet teloitettaisiin? Itse asiassa terroristit saavat vain marttyyrin roolin tätä kautta. Tällaista me varmasti kukaan emme halua rikollisille antaa.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Se, että me ulkoministerit olemme täällä puheenvuoroja käyttämässä, johtuu tietysti paitsi siitä, että ulkoministeriö on antanut selonteon ulkoasiainvaliokunnalle, myös siitä, että oikeusministeri Koskinen, kuten on jo todettu, on Moskovassa oikeusministereiden kokouksessa. Mutta me yhdymme täysin siihen, että me haluamme laajentaa ihmisoikeuskeskustelua koskemaan myös ihmisoikeustilannetta Suomessa. Se ei tietysti ole ulkoministeriön toimivaltaan kuuluva asia, mutta uskon, että hallitus ottaa varmasti huomioon sen eduskunnan tahdon tässä kysymyksessä, ja pidän sitä erittäin perusteltuna.

Euroopan unionin nostaminen tässä keskeiseen osaan ei ole suinkaan Euroopan neuvoston väheksymistä. Euroopan neuvosto on meille tärkeä. Suomi ajaa edelleen sitä, että Euroopan unioni liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen ja korostaa tätäkin kautta ihmisoikeuksien universaalisuutta. Mutta Euroopan neuvostolla on merkitys lähinnä ihmisoikeuksien toteutuksen valvojana Euroopan neuvoston jäsenmaissa.

Sen sijaan EU:n rooli on globaalinen. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa pitää nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin sillä tavoin, että voimme vaikuttaa kaikkialla maailmassa ihmisoikeuksien paremman toteutumisen puolesta. Siihen todellakin liittyy se, mistä nyt on yleisten asiain neuvostossa Ruotsin aloitteesta Suomen vahvasti tukemana korostettu, että ihmisoikeuspolitiikkaa pitää tehdä koherentimmin niin, että kaikki politiikan lohkot, mukaan lukien juuri kauppapolitiikka, joka syystäkin on erikseen nostettu esille, tulevat vahvistamaan Euroopan unionin yhteistä ihmisoikeuslinjaa ja -politiikkaa.

Puheenvuoroista haluaisin ed. Janssonin osalta todeta, että hänen ajatuksensa ja esityksensä siitä, että YK:n toimivaltaa laajennettaisiin myös sisäisiin, muihin kuin valtioiden välisiin, konflikteihin, on oikea. Mutta vaikeus on tietysti se, että yhdeltä osalta peruskirjan avaaminen synnyttää sellaisen tilanteen, joka on vaikeasti hallittava ja jonka vuoksi kukaan ei ole vielä isoista maista tällaista avausta halunnut. Mutta käytännössä on kuitenkin todella tapahtunut niin jo kymmenien vuosien saatossa, että myös sisäiset ihmisoikeusloukkaukset, jotka muodostavat uhan yhteiselle rauhalle ja turvallisuudelle, ovat YK:n toimivaltaan kuuluvia asioita. Näin pitääkin olla.

Ed. Ojala on valitettavasti jo poistunut; hän puheenvuorossaan aivan oikein kiinnitti huomiota siihen, että Suomen ihmisoikeuspolitiikassa on ollut ehkä harmaita vyöhykkeitä silloin, kun on ollut joitakin valta- ja kauppapoliittisia pyrkimyksiä tai etuja varjeltavana. Yhdyn siihen, että näin on varmasti menneisyydessä ollut, mutta kun hän viittasi siihen, että niin olisi tänä päivänäkin, olisin mielelläni kuullut jonkin esimerkin tästä, niin olisimme voineet siitäkin käydä avointa keskustelua.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Koetan vastata tiiviisti muutamiin esille nostettuihin näkökohtiin.

Ed. Kokkonen otti esille vammaisten aseman kehitysyhteistyössä. Lipposen molempien hallitusten aikana tätä asiaa on nostettu esille hyvin monella tavalla. Ed. Kokkosen tekemä ehdotus on tarkemman tutkimisen arvoinen, mutta esimerkkinä mainittakoon, että kun Sambiassa vieraillessani keskustelin opetusministerin kanssa, hän kertoi, että Suomen Sambian opetussektorin tukiohjelmaan vaatima niin sanottu erityisopetuskomponentti, joka tarkoittaa käytännössä perusopetuksen tarjoamista myös vammaisille lapsille, vasta on saanut Sambian hallituksen havahtumaan siihen, miten suuri tarve vammaisten lasten koulutukseen on.

Ed. Isohookana-Asunmaa otti esille naiskaupan, joka on todella kasvava ja polttava ongelma. Tärkein tapa, millä me toimimme tätä vastaan, on perusopetuksen edistäminen ja siinä eri tavoin nimenomaan sen edistäminen, että myös tytöt käyvät koulua. Kaikissa niissä keskusteluissa niin ministeri- kuin virkamiestasolla, joita yhteistyömaittemme kanssa perusopetuksesta käydään, tämä on takuulla ehkä useimmin toistettu asia, että tyttöjen oikeuden koulunkäyntiin pitää olla myös todellista eikä vain teoriaa.

Sen lisäksi meillä on eräissä Aasian maissa myös nimenomaan naiskaupan vastaisia projekteja.

Ed. Elo kysyi, millä tavalla demokratia ja monipuoluejärjestelmä vaikuttavat yhteistyömaittemme priorisointiin. Se on yksi kriteeri. Hallituksen helmikuussa tekemässä päätöksessä siitä, miten näitä yleisiä tavoitteita kehitysyhteistyössä toiminnallistetaan, on todettu tämä asia, että se on yksi kriteeri harkittaessa, miten Suomen vaatima kehitystahto ja päättäväisyys ohjata maan voimavaroja nimenomaan köyhimmän kansanosan hyväksi ilmenee. Käytännön esimerkkeinä mainittakoon, että kun Nicaraguassa tällä hetkellä on vakavia ongelmia, tämä on johtanut siihen, että emme hallituksen projekteja rahoita. Me rahoitamme paikallis- ja aluetason ja kansalaisjärjestöjen projekteja. (Puhemies koputtaa) Muitakin vastaavia esimerkkejä on olemassa.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeisenä asiana mainitsisin, että olemme juuri tehneet päätöksen siitä, että 10 miljoonaa markkaa Suomi kanavoi tässä vaiheessa Afganistanin pakolaisten auttamiseen. Pakolaistilannehan siellä on ollut erittäin vaikea jo ennen näitä viimeisiä käänteitä, mutta nyt se on todella katastrofaalinen.

Eva Biaudet /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet ovat universaaleja, sitä ei voi toistaa liian usein, koska asia ei käytännössä välttämättä ole aina niin yksinkertainen. Suomen on jatkossakin edistettävä ihmisoikeuksien toteuttamista kaikissa kansainvälisissä suhteissaan ja politiikoissaan kaikilla tasoilla ja kaikilla sektoreilla. Erityisesti kehitysyhteistyössä ihmisoikeuksia olisi vielä enemmän priorisoitava.

Meidän on ylläpidettävä ihmisoikeuspolitiikan terävää kärkeä. Mielestäni on jo aika syventää sitä ihmisoikeuspolitiikkaa, joka on nyt Euroopan neuvoston suunnilleen kymmenen vuoden jäsenyyden jälkeen muotoutunut Suomen osaksi.

Jokaisen hallituksen olisikin jatkossa syytä antaa oma ihmisoikeuspoliittinen ohjelmansa tai selvityksensä, mutta sen lisäksi olisi jatkuvasti käytävä myöskin eduskunnan kanssa dialogia, jotta voisimme tehokkaasti seurata tuloksia ja toimintaa. Jotta kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka olisi uskottavaa, meidän tulee toki, niin kuin on monta kertaa tänään sanottu, tehdä kotiläksymme paremmin. Tämä erityisesti esimerkiksi lasten oikeuksien toteutumisen kannalta maassamme olisi erittäin tärkeää, muun muassa terveydenhuollossa, vammaisten lasten kohdalla tai maahanmuuttajalasten kohdalla, jossa myöskin viranomaistoiminta monesti on erittäin merkillistä, jos sitä katsoo lasten oikeuksien kannalta. Muun muassa yksin tulleiden lasten turvapaikka-anomusten käsittely kestää niin kauan, että he ehtivät täyttää 18 vuotta, jotta perheen yhdistäminen ei olisi mahdollista. Toivoisin, että tällainen ihmisoikeusnäkökulma myöskin hallituksen lapsipoliittisessa selonteossa, joka on tulossa eduskuntaan, olisi keskeinen. Ihmisoikeusosaamiseen meidän hallinnossamme on myös panostettava. Se ei säily eikä se parane eikä kehity itsestään, vaan siihen on panostettava resursseja.

Susanna Huovinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelussa oleva asia on, kuten on jo monta kertaa todettu, kiistatta merkittävä. On tärkeää, että eduskunta omalta osaltaan käy keskustelua ihmisoikeuksista. Haluan tässä yhteydessä korostaa muutamaa yksityiskohtaa.

Valiokunta toteaa omissa huomioissaan muun muassa seuraavaa: "Valiokunta pitää tärkeänä Pariisin periaatteiden mukaista systemaattisen ihmisoikeustutkimuksen ja ihmisoikeusasiain seurannan ja koordinaation vahvistamista Suomessa." Tätä työtä Suomessa tekee viranomaistahojen lisäksi muun muassa Ihmisoikeusliitto, jonka toimintaresurssit työmäärään nähden ovat kuitenkin kohtuuttoman pienet. Toivoisinkin, että eduskunta voisi puuttua nyt meneillään olevassa budjettikäsittelyssä tähän epäkohtaan. Ilman kunnollisia resursseja ihmisoikeustyötä ja esimerkiksi ed. Biaudet’n esille nostamaa kehittämistä on kyllä vaikea tehdä.

Ministeri Hassin painotuksiin kehitysyhteistyön merkityksestä on helppo yhtyä. Ihmisoikeudet toteutuvat harvoin köyhyyden ja kurjuuden keskellä. Suomen olisikin määrätietoisesti jatkettava kehitysyhteistyömäärärahojen korottamista. Maamme on kyllä riittävän vauras antamaan omasta hyvinvoinnistaan murusen maailman köyhimmille.

Arvoisa puhemies! Euroopassa ihmisoikeuksiin on kiinnitettävä huomiota erityisesti Euroopan unionin tasolla. Esiin on mielestäni uskallettava nykyistä paremmin nostaa hakijamaiden ihmisoikeustilanteet. Ilmeisesti Turkin vankiloissa edelleenkin vangit vaativat nälkälakolla parempia oloja itselleen. Tämä ei voi olla Euroopan unionin hakijamaan ihmisoikeuksien oikea tila. Meidän on hakijoilta vaadittava parempaa ja asetettava selkeitä tavoitteita.

Puhemies! Rasismi on todellinen ongelma myös Suomessa. Kauniit juhlapuheet eivät paljon lohduta maahan muuttajaa, joka joutuu törmäämään monenlaiseen syrjintään maassamme. Toivoisinkin, että menneiden vuosien nuorisokampanjan slogan "Kaikki erilaisia — kaikki samanarvoisia" voitaisiin Suomessa sisäistää puheiden lisäksi nykyistä paremmin.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys ihmisoikeuksien keskeisestä asemasta kansainvälisen politiikan ja Suomen ulkopolitiikan arvoperustana. Tämäkin keskustelu tänään täällä on osoituksena siitä. Suomi on aktiivisesti mukana kansainvälisissä järjestöissä, muun muassa Euroopan neuvostossa ja YK:ssa, joiden toiminnassa ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa. Yleisellä tasolla tilanne on siis hyvin selväpiirteinen, mutta ongelmia syntyy, kun joudumme konkreettisissa monimutkaisissa maailmanpolitiikan kysymyksissä määrittämään oman linjamme. Sellainen on muun muassa tämänhetkinen kysymys syyskuun 11. päivän jälkeisessä poliittisessa tilanteessa.

Oikeus elämään on ensimmäinen ja tietenkin tärkein ihmisoikeuksista. Oikeus elämään, toisin kuin monet muut ihmisoikeuksista, tunnustetaan kaikkialla maailmassa uskonnosta tai kulttuurista riippumatta. Syyskuun 11. päivän terroristihyökkäys oli massiivinen ihmisoikeusloukkaus. Kohdistuessaan viattomiin ihmisiin terrorismi loukkaa oikeutta elämään ja on aina siksi jyrkässä ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Mikään motiivi ei oikeuta terrorismiin.

Yhdysvaltojen terrorismi-isku on aikaan saanut maailmanlaajuisen yhteistoiminnan syyllisten kiinni saamiseksi ja terrorismin kitkemiseksi maailmasta. Tässä toiminnassa ihmisoikeuksia keskeisellä sijalla ulkopolitiikassaan pitävän Suomen on oltava mukana. Periaatteellisella tasolla vastaus on hyvin selvä: terrorismin vastaisessa taistelussa meidän on oltava mukana. Tämä vastaus on helppo, mutta tähän loppuvatkin helpot vastaukset.

Millaisilla keinoilla on oikeus taistella terrorismia vastaan? Onko hyväksyttävää, että ihmisoikeuksia loukataan taistelussa terrorismia vastaan? Ovatko ihmisoikeudet suhteellisia? Saako ihmisoikeuksia loukata sillä perusteella, että pyritään estämään vielä suuremmat ihmisoikeusloukkaukset? Onko länsimaisen ihmisen elämä arvokkaampi kuin esimerkiksi afganistanilaisen? Vastaus viimeiseen kysymykseen on tietenkin itsestäänselvä: kaikki ovat samanarvoisia. Yhtäläinen oikeus elämään kuuluu kaikille. Oikeus elämään ei ole suhteellinen arvo vaan ehdoton ja absoluuttinen.

Tästä päätelmästä nousee loogisesti seuraava: Summittainen ja suhteeton sotilaallisen voiman käyttö, joka johtaisi siviiliuhreihin, ei olisi hyväksyttävää eikä Suomi voisi olla mukana myötävaikuttamassa sellaiseen. Kaikki tiedot viittaavat kuitenkin siihen, ettei USA ole mitään tällaista suunnittelemassakaan. Kun näin on, ei sen, että tämä näkökulma nostetaan esiin, pitäisi olla ongelma kenellekään. Historian valossa tämän näkökulman esiin nostaminen on kuitenkin paikallaan.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan tyhjin käsin, ja sama on tilanne, kun elämä päättyy: tyhjänä täältä lähdemme, mitään ei mukana kulje. Nämä perusasiat itse asiassa kuvaavat sitä, että perimmältään olemme yhtä arvokkaita ja Jumalan edessä täysin tasa-arvoisia. Elämä ja yhteiskunta kuitenkin kohtelevat meitä eri tavoin. Monia asioita emme voi muuttaa, mutta paljon on niitä tekijöitä, joihin voimme vaikuttaa. Meille poliittisille päättäjille kuuluu erityinen vastuu ei vain oman kansamme oloista ja kehityksestä vaan yhä enemmän myös koko ihmiskunnasta.

Ihmisoikeudet on meillä Suomessa turvattu melko hyvin. Sen sijaan maailmassa on valtavasti ihmisoikeusloukkauksia ja suoranaista ihmisarvon häpäisyä. Se on kaikilta osin vakavaa. Yksi unohdettu ja vailla ihmisoikeuksia elävä ryhmä on ne kristityt, jotka uskonsa takia ovat vainottuja ja kidutettuja.

Eilen eduskunnassa vieraili intialainen tohtori P. P. Jopp. Hän on kristitty ihmisoikeustyöntekijä, jonka oma 21-vuotias lääketieteenopiskelijapoika surmattiin vain hänen kristillisen uskonsa takia. Maailmassa on tällä hetkellä yli 40 valtiota, joissa yhteensä 210:tä miljoonaa kristittyä vainotaan heidän uskonsa takia. 210 miljoonaa ihmistä on valtava määrä. Joka päivä 500 kristittyä tapetaan eri maissa. Uskonsa takia siis yksi kristitty surmataan joka kolmas minuutti. Nämä kristityt eivät ole fanaattisia mellakoitsijoita vaan rauhaa rakastavia ja kristillisen uskon jaloimmassa muodossa eläväksi kokeneita ihmisiä. Heidän ainoa niin sanottu rikoksensa on kristillinen usko. He eivät saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tällaisten ihmisten vainoaminen ja murhaaminen on hirvittävä ihmisoikeusloukkaus, jollaista ei voisi kuvitella esiintyvän 2000-luvun maailmassa. Tohtori Jopp kertoi kuitenkin eilen meille äärettömän karun ja järkyttävän totuuden.

Suomen ulkopolitiikassa kristittyjen vainot ja murhat on nähdäkseni unohdettu, vaikka Suomi on ainakin nimellisesti yhä kristitty maa. Yksi ulkopolitiikkamme suurimmista puutteista on se, että meillä vaietaan kristittyjen vainoista. Ne on nostettava selkeästi ja voimakkaasti esille sekä täällä kotimaassa että kansainvälisissä yhteyksissä, niin kahdenvälisissä kuin monenkeskisissäkin yhteyksissä, ja myös Euroopan unionin puitteissa. Myös kehitysyhteistyöpolitiikassa tämä tulee ottaa huomioon, sillä meillä on jopa kahdenvälistä kehitysyhteistyötä (Puhemies koputtaa) kristittyjä vainoavien maiden kanssa. Tämä on mielestäni häpeäksi maallemme.

Rakel   Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja nosti puheenvuorossaan esille käsitteen oikeus elämään ja sitä ennen ed. Huovinen ihmisoikeudet Turkin vankiloissa. Mieleeni nousi turkkilaisen runoilijan Nazim Hikmetin runo, jonka hän kirjoitti viruttuaan vuosikymmenet Turkin vankiloissa, ja se kuuluu seuraavasti: "Elä elämäsi siten, että vielä 70-vuotiaana voisit istuttaa puun, et jättääksesi sen jälkeesi, vaan siksi, että elämä on sinulle kallis."

Miten se liittyy tähän keskusteluun? Minun mielestäni ihmisoikeuksissa on pohjimmiltaan myös aina kysymys elämän kunnioittamisesta.

Eva  Biaudet /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiittää ed. Korkeaojaa, että hän tapansa mukaan, niin kuin melkein poikkeuksetta, puhui erittäin viisaasti. Mielestäni on hyvin tärkeää, että uskallamme myöskin kohdata tämän ajatuksen, että ei se suinkaan tarkoita, että olemme terrorismin puolesta, jos korostamme oikeutta elämään ja ihmisoikeuksia, vaan päinvastoin se on johdonmukainen tapa myöskin jatkossa pystyä tekemään töitä ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen hallituksen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohtana on ihmisoikeuksien universaalisuus. Hallitus onkin koko ajan vahvistanut toimintaansa ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämiseksi maailmanlaajuisesti. Samalla on tehty panostuksia aloitteellisen ja johdonmukaisen ihmisoikeuspolitiikan lujittamiseksi osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Erityisesti huomiota on kiinnitetty siihen, että ihmisoikeudet otetaan huomioon ulkopolitiikan kaikilla osa-alueilla. Tavoitteena on kasvattaa ihmisoikeuksien painoarvoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Ihmisoikeuspolitiikka joutuu koko ajan uusien haasteitten eteen. Ihmisoikeuskysymykset nousevat helposti esiin keskusteltaessa esimerkiksi globalisaatiosta ja kriisienhallinnasta. Ihmisoikeudet ovat välttämätön ehto kestävälle kehitykselle. Kestävän kehityksen saavuttaminen edellyttää sekä kansalais- ja poliittisten että taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamista rinnakkain.

Euroopan unioni on merkittävä kanava Suomen hallituksen ihmisoikeuspolitiikassa. Suomen toiminta EU:n puheenjohtajamaana antoi leimansa hallituksen ihmisoikeuspoliittiseen toimintaan. Puheenjohtajakaudella Suomen tavoitteena olikin EU:n ihmisoikeuspolitiikan vahvistaminen ja avoimuuden ja johdonmukaisuuden lisääminen. Merkittävimmät toimenpiteet olivat EU:n ensimmäinen ihmisoikeusraportti sekä ensimmäinen keskustelufoorumi ihmisoikeuksista kansalaisyhteiskunnan kanssa. Suomen puheenjohtajakaudella vahvistettiin lisäksi EU:n toimintaa kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kaikkialta maailmasta. Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueiksi on valittu, kuten täällä on todettu, naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen. Nämä ryhmät joutuvat mielestäni turvattomiin asemiin varsinkin lasten osalta, joiden on hyvin vaikea puolustaa omia oikeuksiaan.

Globalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia kehitykseen ja hyvinvointiin. Samalla se aiheuttaa kuitenkin uusia haasteita esimerkiksi juuri ihmisoikeuksien osalta. Voimakasta keskustelua on herättänyt ylikansallisten yhtiöitten ihmisoikeuksien vastaiset teot. Erityisesti lapsityövoiman käyttö monissa maissa on mielestäni huolestuttavaa. Selonteossa hallitus asettikin tavoitteekseen muun muassa lapsityövoiman hyväksikäytön lopettamisen. (Puhemies koputtaa) On hyvin tärkeää, että tämän tavoitteen saavuttamiseen todella panostetaan.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslain 1 §:ssä on Suomen ulkopolitiikkaan hyvin selvä missio, tehtävä, joka liittyy tämän päivän teemaan. Pykälän 3 momentissa todetaan, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

Kiinnitän huomiota tässä siihen, että meille suomalaisille on aika selvää, mitä tässä yhteydessä kehitys on. Meillä oikeusvaltiona on selvät pelisäännöt selvittää se, mikä on vihoviimein hyväksyttävää kehitystä. Kun mennään kehitysyhteistyön saralle, niin silloin vielä tässä kehittyneimmässä muodossa, jota kait Suomi nyt edelleen ministeri Hassin johdolla vie eteenpäin, otetaan tämän laatuiset asiat ymmärtääkseni aika hyvin huomioon. Mutta tämä ei enää ulotukaan siihen, kun Suomi osallistuu esimerkiksi Wto:n puitteissa eräisiin ajankohtaisiin pyrkimyksiin, erikoisesti kun Suomi on mukana Maailmanpankin päätöksissä.

Otan vain yhden ainoan esimerkin: Yhdellä ainoalla tekoaltaan rakentamispäätöksellä, jota Maailmanpankki osaltaan rahoittaa, voidaan ajaa kolme miljoonaa ihmistä kotiseudultaan, yhdyskuntarakenne tuhotaan täydellisesti, ja juuri näiden ryhmien kohdalla, joiden oikeuksiin ulkoasiainvaliokunnan kannanotossakin kiinnitetään huomiota — eli naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksiin sekä rasisminvastaisen toiminnan lisäksi erityistä huomiota vaativana painopistealueena vammaisten oikeuksiin — kärjistyy se, että ihmiset näin betonoidaan täydelliseen köyhyyteen, täydelliseen toivottomuuteen. Suomen ulkopolitiikassa on tässä kohtaa synkkä piste.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet ovat tänä päivänä todella politiikan kovaa ydintä eikä mitään sanahelinää foorumeissa. Niiden keskeinen merkitys rauhan ja turvallisuuden rakentamisessa ymmärretään nyt onneksi entistä laajemmin myöskin näiden äskeisten terroritekojen valossa, jotka ovat saaneet meidät todella pohtimaan syvällisesti näitä perimmäisiä kysymyksiä. Me tiedämme, että meidän tavoitteisiimme on vielä pitkä tie. Täällä on monta kertaa viitattu niihin asioihin, jotka Suomessa ovat korjattavia, esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahojen taso, kuten ministeri oikein hyvin tietää.

Uusia haasteita entistä vahvemmalle ihmisoikeuspolitiikalle nousee esiin koko ajan, esimerkkinä kriisinhallinnan kehittäminen, jossa ihmisoikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Monien konfliktien taustalla ovat juuri ihmisoikeuksien loukkaukset, ja kestävät ratkaisut tällaisella alueella edellyttävät osapuolten sitoutumista ihmisoikeuksien noudattamiseen. Jotta kriisinhallintaan ja rauhanturvatehtäviin lähetetty henkilöstö voisi tässä vaativassa tehtävässään onnistua, sen on osattava tunnistaa ihmisoikeusloukkaukset ja sillä on oltava asiantuntemusta ja kykyä edistää ihmisoikeuksien vahvistumista myöskin omalla toiminnallaan. Tämä taas edellyttää asianmukaista koulutusta sekä soveltuvuutta monipuolisesti vaativiin tehtäviin, johon jo rekrytoinnissa pitäisi kiinnittää huomiota.

Suomessa me elämme yhä monikulttuurisemmassa yhteiskunnassa ja aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta käydään paljon keskustelua. Maahanmuuttajien ihmisoikeuksien kunnioittamisessa on todella vielä paljon tehtävää, samoin selkeän oikeusaseman luomisessa. Kuitenkin vain tätä kautta voimme estää syrjäytymistä, voimme estää muukalaisvastaisuutta. Erilaisuuden hyväksymiseen on todella kasvettava, siihen on kasvatettava ihan varhaislapsuudesta alkaen. Siksi kouluissa suvaitsevaisuus ja kansainvälisyyskasvatus on nostettava entistä enemmän painopistealueeksi. Se on otettava huomioon opettajankoulutuksessa, ja meidän pitäisi myöskin voimakkaammin edistää erilaisia opiskelu- ja vaihto-ohjelmia, jotka hyvin merkittävällä tavalla lisäävät kulttuurista ymmärtämystä ja sitä kautta suvaitsevaisuutta.

Selvityksessä korostetaan aivan oikein naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia, toisaalta riskejä joutua moninkertaisen syrjinnän ja hyväksikäytön kohteeksi erityisesti silloin, kun kuulutaan johonkin vähemmistöön ja erityisesti konfliktitilanteissa. Tästä on pääteltävä, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat tarvitsevat erityissuojelua. Koulutus on aivan keskeinen asia, kuten ministeri äskeisessä vastauspuheenvuorossaan totesi, (Puhemies koputtaa) ja antaa naisille mahdollisuuksia puolustaa oikeuttaan terveeseen elämään, sitä kautta perheelle ja koko yhteiskunnalle.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Ryynänen otti esille kriisinhallintatehtävät ja täällä on puhuttu naiskaupasta, en malta tässäkään yhteydessä olla mainitsematta siitä, että toivoisin, että Suomessa kiinnitettäisiin erityistä huomiota, kun ihmisiä lähetetään kriisinhallintatehtäviin kriisialueille, että siellä on erittäin suuri riski naisilla joutua kaupankäynnin kohteeksi. Tiedämme kaikista tällaisista yhteyksistä, että ne edistävät prostituutiota hyvin helposti, ja toivon, että meillä kiinnitettäisiin erityistä huomiota tällaiseen riskiin.

Ismo  Seivästö  /kd:

Arvoisa puhemies! Perusturvallisuutemme jonkin verran järkkyi USA:n koettua terrori-iskut. Tällä hetkellä osassa maailmaa myös perusturvallisuus järkkyy, kun odotetaan mahdollista kostoiskua. YK:n rooli on vahvistumassa, ja samalla varmaan korostuu myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate. Tietenkin on kysyttävä, noudatetaanko tätä periaatetta kaikkialla maailmassa.

Onhan monia maita, joissa ei esimerkiksi saa puhua julkisesti mitään kristilliseen uskoon viittaavaa saatikka rakentaa kirkkoa. Ghanassa kyläpäälliköt ja poppamiehet pitävät kansaa otteessaan. Kristityt perheet ajetaan herkästi pakosalle. Sudanissa hallituksen pommituslennot kohdistuvat myös oman maan kansalaisten kirkkoihin tuhoisin seurauksin. Afganistanin lasten ja naisten humanitaarinen katastrofi näyttää vain ajan kysymykseltä. Silti Kabulin moskeijassa saattaa kuulla viestin, että "ystävyys ei-uskovaisten eli ei-muslimien kanssa on kielletty".

YK:n ihmisoikeuksien julistus on todella ajankohtainen myös tänä aikana, jolloin terrori-isku ja sen seuraukset hallitsevat täydellisesti mediaa. Tämän tilanteen varjoon ei Suomikaan saa sysätä ihmisoikeusasioita. Eiväthän kaikki toisen ihonvärin, toisen uskonnon tai toisenlaisen vakaumuksen omaavat ihmiset ole millään mittakaavalla luokiteltavissa terroristeiksi. Silti demokratiaa ja ihmisoikeuksia on suojeltava rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti perusoikeuksia. Poikkeusolothan ovat tilapäisiä eikä niiden varjolla saa ummistaa silmiä kaikkien ihmisten luovuttamattomilta ihmisoikeuksilta, ei vaikka jotkut eivät toisten ihmisarvosta, elämästä, jatkuvasta nälästä tai köyhyydestä tunnukaan meidän maailmassamme välittävän. Räikeitä ihmisoikeusloukkauksia ei voi enää nykyään pitää vain valtioiden sisäpoliittisina kysymyksinä.

Margareta Pietikäinen /r:

Fru talman! Jag vill ta upp en mycket konket och principiell fråga. Det ingås allt fler äktenskap mellan finländare och utlänningar. Vi blir allt oftare kontaktade av förtvivlade unga par som undrar om det inte finns något bättre, fungerande och mänskligare sätt att sköta pappersexercisen för upphållstillstånd för den utländska maken eller makan. Det man gör nu är att personen skickas tillbaka till sitt hemland för att invänta beslut.

Vår lagstiftning gör det väldigt svårt för de nygifta att leva tillsammans i Finland, eftersom den allmänna förutsättningen är att uppehållstillståndsärenden skall skötas vid Finlands representation i den utländska partens hemland oberoende av om vigseln skett i Finland eller någon annanstans. Det betyder ju i praktiken att utlänningar som ingått äktenskap med finsk medborgare i Finland blir tvungna att åka tillbaka till sitt hemland och vänta på sitt upphållstillstånd där.

Suomen kansalaisen kanssa avioliiton Suomessa solminut ulkomaalainen joutuu palaamaan kotimaahansa ja odottamaan siellä oleskelulupaansa. Näin menetellään tällä hetkellä sisäasiainministeriön ulkomaalaisosaston antamien ohjeiden mukaan. Ulkomaalaislain 20 §:n mukaan Suomen kansalaisen kanssa naimisissa olevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa Suomessa poikkeuksellisesti ainoastaan silloin, kun voidaan osoittaa, että puolisot ovat asuneet vuoden yhdessä tai että heillä on yhteinen lapsi. Ulkomaalaisosaston ohjeet erottavat tällä tavalla vastanaineet parit toisistaan. Järjestelmä nakertaa heidän luottamustaan Suomen oikeusjärjestelmään ollen sekä kallis että tuskallinen heille. Odotusajat ovat olleet pitkät, ja epätietoisuus oleskeluluvan saamisen tarkasta ajankohdasta on suuri. Ihmisoikeusnäkökulmasta menettely on arveluttava. Käytäntö tulisi korjata mitä pikimmin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu ihmisoikeuksista on todella tärkeä ja ajankohtainen, ja yhdyn ilolla niihin puheenvuoroihin, joissa täällä on peräänkuulutettu ihmisoikeuksien toteuttamisen seurantaa ja arviointia ja tutkimuksen tehostamista ja vahvistamista. Todella toivoisin, että se konkretisoituisi kysymyksenä, minkälaista tutkimusta me tarvitsisimme sillä alueella.

Yhdyn myös siihen ajatukseen, että olisi tärkeää ulottaa ihmisoikeuspolitiikan käsittely laajemmin muiden ministeriöiden kuin UM:n hallinnonaloille ja että samoin meneteltäisiin eduskunnassa suhteessa muihin erikoisvaliokuntiin. Niin kuin täällä on tullut esille, on kysymys naisista, lapsista, vammaisista, hyvin pitkälle sosiaalisista kysymyksistä, ja näihin tarvitaan erikoisvaliokuntien käsittelyä.

Täällä jo ed. Pulliainen toi hyvin esille, että meillä perustuslain 1 §:ssä on maininta siitä, miten Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi ja yhteiskuntien kehittämiseksi. Tähän työhön kuuluu hyvin läheisesti oikeus demokratiaan ja sen turvaamiseen. Näen, että esimerkiksi entisen itäblokin ja kolmannen maailman maissa tässä on ongelmia. Monet näistä uusistakin valtioista ovat suhteellisen keinotekoisia. Esimerkkinä mainitsisin muun muassa 1945 itsenäistyneen Indonesian, jossa on 250 eri kieltä, 210 miljoonaa ihmistä, eri uskontoja jne. Miten näissä toteutuvat yksittäisen kansalaisen ihmisoikeudet, on todella saatava konkreettisesti esille. Ihmisoikeustilanne muun muassa Molukeilla on ollut hälyttävä. Tuhansien miesten vahvuiset joukot liikkuvat polttaen taloja, kirkkoja, tappaen sekä vangiten naisia ja lapsia. Tämä väkivaltaisuuksien aalto toistuu kerta toisensa jälkeen useissa näistä maista.

Meidän ei tarvitse myöskään maantieteellisesti lähteä kovin kauas ihmisoikeusrikkomuksia etsimään. Saimme juuri viime viikolla kuulla, että erään demokraattisen puolueen edustajia ja johtoa vainotaan jopa Euroopan unioniin hakevassa maassa. Tämä on hyvin huolestuttavaa kuulla. Esimerkkinä on myös se, että juuri päättyneessä YK:n rasismikonferenssi Durbanissa Israelin asian esille ottamisen varjoon, politikoinnin jalkoihin, jäivät monet räikeät ihmisoikeusrikkomukset. Nyt mielestäni on todella nostettava esille pakolaisten kohtelu, ihmiskauppa, Intian kastijärjestelmä, (Puhemies koputtaa) Kiinan poikalapsipolitiikka jne.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa koskevien raporttien tuottaminen on muodostumassa vakiintuneeksi käytännöksi. Ministeri Tuomiojan viime keväänä ulkoasiainvaliokunnalle antamassa selvityksessä nousevat esiin monet tärkeät ihmisoikeuksiin liittyvät asiakokonaisuudet.

Uutena haasteena selvityksessä on mukana ihmisoikeuksien ja globalisaation suhde. Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Suomen tulisi pyrkiä vaikuttamaan YK- ja ihmisoikeussopimusjärjestelmien vahvistamiseen siten, että sillä on vaikutusta myös Maailman kauppajärjestön ja kehitysrahoituslaitosten toimintaan. Olen tältä osin samaa mieltä kuin valiokunta.

Ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta kansainvälisen talous- ja poliittisen järjestelmän rakenne on eräs merkittävimpiä kysymyksiä. Niin kauan kuin globaalin talouden rakenteet ovat epäoikeudenmukaisia, on turha toivoa tilannetta, jossa ihmisoikeudet toteutuisivat. Vasta kansakuntien mahdollisuus kehittyä omilla ehdoillaan, rakentaa demokratiaansa ja talousjärjestelmäänsä sekä kehittää julkista sektoriaan ja kulttuuriaan takaa tilanteen, jossa ihmisoikeuksilla on edes mahdollisuuksia.

Muutama sana Maailman kauppajärjestöstä Wto:sta. On selvää, että me tarvitsemme oikeudenmukaista globaalia kauppajärjestelmää päättämään kaupan säännöistä. Tämänhetkistä Maailman kauppajärjestöä ei kuitenkaan sellaisena voida pitää ilman voimakkaita reformeja. Vihreä liitto on katsonut, että Wto:n uudella neuvottelukierroksella Dohassa olisi hyvä keskittyä nykyisten sopimusten arviointiin ja korjaamiseen sen sijaan, että solmittaisiin mittava määrä uusia sopimuksia. Etenkin Trips- ja Gats-sopimusten osalta on kaivattu uutta tarkastelua. Trips-sopimuksen tietyt ongelmat liittyvät hyvin tiiviisti yhteen Suomen painopistealueeseen eli alkuperäiskansojen oikeuksiin.

YK:n ihmisoikeuksien alatoimikunta on todennut joidenkin olemassa olevien Wto:n sopimusten johtaneen taloudellis-sosiaalisten ihmisoikeuksien loukkauksiin ja negatiivisiin seurauksiin ruokaturvan ja terveydenhuollon kaltaisten perusoikeuksien saatavuuden osalta. YK:n ihmisoikeuselimet ovat pitkään vaatineet hallituksia ja Wto:ta tarkastelemaan säädöksiään ihmisoikeusvaikutusten suhteen. Näitä vaatimuksia myös Euroopan unionin olisi kuultava tarkemmin.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty on juhlavuonnaan määritellyt ihmisoikeus-käsitettään uudelleen. Järjestön pääsihteeri on sanonut: "Kansalais- ja poliittisten oikeuksien ja toisaalta talous-, sosiaali- ja sivistysoikeuksien välille rakennettu raja — mihin myös Amnesty epäsuorasti on syyllistynyt — on keinotekoinen. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Tämä näkyy myös globalisaation haittavaikutuksista syntyneessä uudessa maailmanlaajuisessa solidaarisuusliikkeessä. Tänään Amnesty näkee itsensä osana tätä liikettä. Meidän roolimme on ihmisoikeuksien suojelun korostaminen tässä laajassa kontekstissa".

Jotta Suomen ihmisoikeuspolitiikka olisi johdonmukaista, olisi meidän myös esimerkiksi Wto-mandaatteja luodessamme muistettava näiden kysymysten vaikutus ihmisoikeuspolitiikkaan. (Puhemies koputtaa) Ed. Piha otti esille suuren valiokunnan kannat liittyen Maailman kauppajärjestöön. Kannat ovat osittain hyviä. Nyt jää kysymykseksi, miten hyvin eduskunta pystyy valvomaan näiden kantojen toteutumista, kun Euroopan unioni neuvottelee Maailman kauppajärjestössä.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla ed. Jaakonsaaren keskustelualoitetta ihmisoikeuksista Suomen ulkopolitiikassa ja esitystä laajentaa tämä eri hallinnonalat ylittäväksi vuoropuheluksi. Yhteiskunnan muutos, kansainvälistyminen, globalisaatio ja verkottuminen edellyttävät lisääntyvässä määrin ihmisoikeuksien huomioimista myös muutoin kuin perinteisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa kontekstissa. Ihmisoikeuksien poikkihallinnollisella käsittelyllä ihmisoikeudet nostetaan laajalle agendalle myös kansainvälisesti.

Maanantaina 1.10. vietettiin kansainvälistä lastenpäivää. Tämän johdosta haluaisinkin erityisesti kiinnittää huomiota lasten asemaan ja kohteluun päätöksenteossa. Lasten aseman parantamiseksi on viime vuosina tehty paljon niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Lähes kaikkien valtioiden allekirjoittama sopimus lastenoikeuksista on myöskin osoitus tämän asian tärkeydestä. Tästä esimerkkinä oli muun muassa YK:n lastenkonferenssin järjestäminen New Yorkissa, joka valitettavasti lykkääntyi meitä kaikkia järkyttäneiden tapahtumien johdosta. Tämä myöskin muistuttaa siitä, että jokainen, erityisesti lapsi, tarvitsee monenlaista suojelua. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

Arvoisa puhemies! Perinteisessä pohjoinen—etelä-asetelmassa teollisuusmaat ovat useasti osoittaneet sormella epäkohtia ja loukkauksia kehitysmaiden ihmisoikeuspolitiikassa tai sen puuttumisessa. On totta, että omasta kulttuuritaustastamme johtuen meidän on joskus vaikea ymmärtää tai hyväksyä erilaisia arvoja ja käyttäytymistapoja. Toisaalta meidän on muistettava, että myöskään kaikki läntisen maailman sivistysvaltiot eivät ole esimerkiksi luopuneet kuolemantuomiosta, eräissä on jopa käyty keskustelua sen palauttamiseksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa vielä, että on arvoja, joista meidän ei tule luopua. Yksi asia, joka viime aikoina on omaa mieltäni askarruttanut ja joka on noussut esille, on tyttöjen ympärileikkaaminen. Se mielestäni on erittäin raakaa silpomista. Tämän perinteen lopettamiseksi on tehty ja tehtävä työtä kaikkialla maailmassa, ja työn on myöskin jatkuttava.

Jokin aika sitten Suomessa nousivat esille epäonnistuneet poikien ympärileikkaukset. Poikien ympärileikkaamisessahan kyse on lapsen uskonnollisten oikeuksien kunnioittamisesta, mutta meidän täytyy muistaa, että lapsella on kuitenkin myös perustuslain takaama oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ympärileikkausten oikeutuksesta Suomessa silloin, kun sillä ei ole terveydellistä perustetta, tulisi luopua.

Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Ajankohtaiskeskustelu on ajankohtaisempi kuin sitä päätettäessä kuviteltiinkaan. Eilen televisiossa nuori aktivisti Otso Kivekäs sanoi, että vapautta ja demokratiaa ei voi puolustaa rajoittamalla vapautta ja demokratiaa. Minusta tähän viestiin liittyy tämän keskustelun ajankohtaisuus, koska monista Euroopan maistakin kuulee nyt huonoja uutisia, että terrorismin torjunnan sateenvarjon alla aletaan kaventaa ihmisoikeuksia, ja se pitää torjua.

Täällä on viitattu perustuslain pykälään, jossa todetaan, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi, eli tässä asetetaan ihmisoikeuskysymykset painopisteeksi. Se on oikeudellinen perusta ja ikään kuin velvoite Suomen ihmisoikeuspolitiikan edelleen aktivoitumiseen. Sitä tämä keskustelu, joka osoitti eduskunnan laajaa tukea hallituksen ihmisoikeuspolitiikalle, vahvistaa. Mutta kun tiedämme sen käytännössä, kuinka raakaa on sitten taistelu resursseista, vaikka kuinka hienosti hyväksytään periaatteita, niin minusta on tärkeää se, että eduskunta sitten pitää huolta sen suhteen, että myös resurssien jaossa ihmisoikeuspolitiikka saa sille perustuslain mukaan kuuluvan osuutensa ja muutenkin.

Sille on tullut laaja tuki, että ihmisoikeuspolitiikkaa pitää käsitellä laaja-alaisesti. Täältä puuttuvat valitettavasti nyt kauppaministeri Sasi ja sisäministeri Itälä, joilla olisi varmasti ollut tärkeää sanottavaa, mutta heti seuraavan keskustelun aikana sitten voidaan vähän laajentaa tätä näkökulmaa.

Haluan kiittää ministereitä ja eduskuntaa. Tämä oli varmasti tarpeellinen tuki sille ajattelulle, joka on nyt tosi ajankohtaista.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ed. Margareta Pietikäistä siitä, että hän otti esille Suomen kansalaisten puolisoiden oleskelulupakysymyksen, koska se antaa minulle mahdollisuuden kertoa sen hyvän uutisen, että tähän asiaan on tulossa korjaus. Ulkoministeriö on siihen monta kertaa kiinnittänyt huomiota, ja nyt on päästy yhteisymmärrykseen ulkomaalaislain uusimisen yhteydessä, että tähän tulee korjaus ja tästä, voi sanoa, häpeällisestä epäkohdasta päästään vihdoin pois.

Muuten kiitän aloitteen tekijöitä ja eduskuntaa keskustelusta, joka mielestäni on hienolla tavalla korostanut ihmisoikeuksien merkitystä Suomen politiikassa ja antaa meille monenlaisia virikkeitä viedä eteenpäin ihmisoikeuspolitiikkaa yhdessä eduskunnan kanssa.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Myös minä haluan kiittää tästä keskustelusta, jossa lähestulkoon kaikki, mitä sanottiin, on sellaista, minkä voin itsekin allekirjoittaa.

Alkupuheenvuorossa aika ei antanut myöten kertoa konkreettisemmin tällaisista ihmisoikeushankkeista. Käytän nyt tilaisuutta hyväkseni mainitakseni muutaman.

Meillä useassa Latinalaisen Amerikan maassa on projekteja, jotka liittyvät alkuperäiskansojen oikeuksiin. Laosissa me avustamme valtiota kansainvälisten sopimusten saattamiseksi maan omaan lainsäädäntöön. Kambodzhassa meillä on nais- ja lapsikaupan ehkäisyprojekti. Afrikan suurten järvien alueella meillä on rauhanprosessia tukevat prosessit, samoin Itä-Timorissa. Nicaraguassa ja Guatemalassa meillä on kaksikielisyys opetussektorin hankkeissa. Nämä ovat muutamia esimerkkejä siitä, miten kehitysyhteistyössä käytännössä näitä asioita edustetaan.

Tässä keskustelussa on todella käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja erityisesti haluan todeta, että olen iloinen siitä, miten moni kansanedustaja otti esille kehitysyhteistyömäärärahojen tason. Lisäksi haluan erityisesti kiittää ed. Korkeaojaa siitä, miten hän korosti sitä, että afgaanin oikeus elää on saman arvoinen kuin länsimaisen ihmisen oikeus elää, ja ed. Kuosmasta siitä, miten hän otti esille monikansallisten yritysten toimintapolitiikan, lapsityövoiman käytön.

Useampi kristillisdemokraattien edustaja on ottanut esille kristittyjen vainoamisen eri maissa. Tämä on selkeästi ihmisoikeuksien loukkaamista. Myös kehitysyhteistyökohdemaissa, niissä, missä tätä ilmenee, me olemme ottaneet tämän asian esille keskusteluissa hallitusten kanssa. Mutta toki on korostettava sitä, että ihmisen vainoaminen uskonnon perusteella on tuomittavaa, olipa kysymys mistä hyvänsä uskonnosta, ja samoin vainoaminen myöskin ateismin perusteella on tuomittavaa.