7) Laki sairausvakuutuslain 22 §:n muuttamisesta
Jyrki Kasvi /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa ollaan huolissaan siitä,
että Suomeen ei synny tarpeeksi lapsia. Eikä mikään
ihme, sillä Suomen järjestelmähän
kannustaa tekemään mahdollisimman vähän
lapsia, mahdollisimman pitkin väliajoin ja mahdollisimman
myöhäisessä elämänvaiheessa.
Tämän pitkään johdonmukaisesti
harjoitetun politiikan tuloksena Suomi on nyt sitten ajautumassa
huoltosuhdekriisiin, kun suuret ikäluokat eläköityvät eivätkä heidän
lapsensa suostu tekemään lapsia, jotka maksaisivat
heidän eläkkeensä ja hoitonsa. Yksi keskeinen
syy siihen, miksi nuoret parit lykkäävät
lasten hankkimista, on äitiyspäivärahan
suuruus — tai siis sen pienuus. Jotta nuori perhe ei joudu
ahdinkoon, äidin pitää ensin hankkia
itselleen koulutus ja sitten koulutuksen jälkeen työpaikka
ja olla työssä useampi vuosi, ennen kuin hän
hankkii lapsen. Ilman ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa,
siis perusäitiyspäivärahalla kun ei yksinkertaisesti
elä. Sama ahdinko on edessä, jos erehtyy hankkimaan
useamman lapsen putkeen. Tällaista tukipolitiikkaa yleensä suositellaankin
liian nopeasta väestönkasvusta kärsiville
maille, ei Suomen kaltaisille lapsipulakansakunnille. Sinänsähän
mitään synnytyspakkoa vihreät eivät
kannata, mutta huoltosuhteen korjaamiseksi ensimmäisten
lasten saaminen jo nuoremmalla iällä olisi suotavaa.
Näin ollen on erittäin perusteltua korottaa vähimmäisäitiys-, vanhempain-
ja näin miesten puolesta tietysti myös isyyspäivärahaa.
Tässä lakialoitteessa ehdotetaan, että vähimmäistaso
korotettaisiin 23,14 euroon päivältä. Tämä vastaisi
yleisesti minimitoimeentulon rajana pidettyä työttömyysvähimmäispäivärahaa. Kun
näin suuri korotus saataisiin aikaiseksi, edellä kuvaamani
ongelmat pienenisivät tai poistuisivat kokonaan ja kysymys
siitä, missä vaiheessa pariskunta haluaa lapsen,
olisi enemmän tahtoon liittyvä kysymys eikä niinkään
taloudellinen kysymys.
Arvoisa puhemies! On erittäin valitettavaa, että tätä ongelmaa
ei ole haluttu poistaa tai pienentää. Vuonna 95
lamatalkoissa näitä päivärahoja
leikattiin ja vuonna 2003 tuli pieni korotus, 1,36 euroa päivältä.
Mutta ottaen huomioon sen, että tänä aikana
inflaatio on laukannut, tuo korotus ei ole edes vastannut inflaation
nousua. Vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa
suoritetaan noin 25 prosentille äideistä ja 3
prosentille isistä. Arvion mukaan uudistus koskisi kaikkiaan
siis noin 23 000:ta vanhempainpäivärahan saajaa
ja 12 000:ta sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan
saajaa. Vanhempainpäivärahojen määräytymisperusteiden
muutos parantaisi arviolta yli 3 500:n sellaisen perheen
taloudellista asemaa, jotka siirtyvät työttömyysetuuden
piiristä vanhempainpäivärahajärjestelmän
piiriin.
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että hallitus pureutuisi
tähän ongelmaan, koska nimenomaan äitiyspäivärahakysymys
on hyvin keskeinen, jos halutaan vaikuttaa Suomen väestöpolitiikkaan
ja siihen, että lapsia hankittaisiin jo nuoremmalla iällä,
jos ja kun siihen halua on.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Kysymys siitä, minkä takia
alin äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha
ja vanhempainpäiväraha ovat huomattavasti alempia
kuin työttömän peruspäiväraha,
herättää usein ihmisissä ihmetystä.
Monet lukevat sen signaalina siitä, että yhteiskunta arvostaa äitiyttä ja
isyyttä vähemmän kuin työttömyyttä.
Tälle erolle on varmaan järjestelmien erilaisuudesta
johtuvat historialliset syynsä, mutta mielestäni
on syytä päästä siihen tilanteeseen, jossa
tämä pienin äitiyspäiväraha
ei todellakaan olisi alempi kuin peruspäiväraha.
Tämä esitys kuuluu myös niihin kysymyksiin,
jotka vaikuttavat lapsiperheiden köyhyysongelmiin, koska,
kuten varmasti itsestäänselvää on,
nimenomaan tämän minimipäivärahan
saajaperheet eivät ole siitä varakkaimmasta päästä.
Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin
myös kiittää hallitusta siitä uudistuksesta,
että kun tekee kaksi lasta peräjälkeen,
säilyy samalla ansiosidonnaisella päivärahalla.
Tämä on mielestäni hyvä asia.
Toivottavasti vielä tälle korotusesityksellekin
löytyy kannatusta.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Hallitushan tosiaan esittää uudistuksia
ja päivärahan nostamista. Sinällään
olisi varmasti tosi kivaa, jos tätä rahaa saataisiin
lisää. Mutta — ja tämä nyt
ei ole faktaa — en kyllä millään
kerta kaikkiaan usko, että raha motivoi ketään
lapsia tekemään. Sitä pitäisi
olla kyllä aika rutkasti, ehkä joku sitten innostuisi.
Kyllä siinä muut syyt on.
Siis enemmänkin kantaisin huolta nyt tässä kohtaa
siitä, vähättelemättä tätä perusongelmaa, josta
aloite on tehty, että kyllä pitkään
kestävä opiskelu ja sitten se, että sen
jälkeen on tarjolla vain epämääräisiä pätkätyösuhteita,
niin että ihmiset eivät uskalla aloittaa sitä elämäänsä,
ovat kyllä aika iso kanto kaskessa. Totta kai vaikuttaa myös
esimerkiksi se, että monet haluavat tavallaan sen rankan
opiskeluvaiheen jälkeen vielä vähän
aikaa olla, ennen kuin lapset tulevat siihen. Mutta todellakin se,
että olisi näitä töitä sillä tavalla,
etteivät työt olisi pätkissä ja
tulevaisuus hirveän epävarma, varmasti parantaisi
tilannetta. Unohtaa ei sovi sitä, että suomalaisten
syntyvyys ja sikiävyyshän ovat ihan Euroopan huipputasoa,
oliko se 1,7 tämä määrä.
Meillä palvelut tukevat työntekoa sillä tavalla,
että koulutettujen naistenkin kannattaa jäädä sinne
työelämään, jos he niin haluavat.
Mutta kun äsken ed. Kasvin perusteluissa mainittiin
tämä rahan korotus ja sen motivoiva vaikutus lapsentekoon,
niin eipä varmaan, ihan jonkun kohdalla kenties, mutta
yleisesti ottaen en kyllä jaksa siihen uskoa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tuossa Lipposen kakkoshallituksen aikanahan lähdettiin
korottamaan tätä päivärahaa,
ja nyt tämä Matti Vanhasen hallitus korottaa edelleen. Muistan
hyvin kyllä sen ajan, kun nyt suuren hallituspuolueen edustajat
tehtailivat tästä aiheesta aloitteita ihan riittävästi.
Uskon, että demarit eivät tule laittamaan vastaan,
ja siinä mielessä tässä voisi
olla aika otollinen maaperä tälle, jotta tämähän
korjataan ilman muuta, koska kyllä tämä sinällään
on ihan oikeasti ongelma. On nimittäin aika hävytön
homma, jos ihmisellä, joka odottaa lasta ja on ollut työttömyysturvalla,
sitten ykskaks, kun jää äitiysrahalle,
tipahtaa se tulo. Eihän siinä ole minkään
näköistä logiikkaa olemassa. Sen takia
minusta tämä pitäisi ehdottomasti korjata.
Niin kuin totesin, toivon mukaan nyt tämän hallituskauden
aikaan, jos ei ensi vuoden budjettiin saada, mutta tämän
hallituskauden aikaan suurimman hallituspuolueen ministeri, joka
on lupaillut muitakin, hoitaisi tämän nyt kuntoon, koska
me ainakin ed. Karhun kanssa olemme olleet myötämielisiä tämmöiseen
hyvin aikaisin.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Karhulle, kun hän äsken
pohdiskeli sitä, mitä tuosta ed. Kasvin puheenvuorosta äsken
jäi ikään kuin puuttumaan näitä elämän
suuria totuuksia: siellä nimenomaan kaikki, mitä ed.
Karhu luetteli, olivat tämmöisiä rahariippuvaisia
asioita kuitenkin. Tämän vuoksi muistutan ed.
Karhua siitä, että meidän budjettiehdotuksemme
on tasapainotettu.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Karhulle haluan todeta, että raha
ei varmasti motivoi, ja todella toivon, ettei motivoi, ketään hankkimaan
lapsia, sillä se on kyllä äärimmäisen huono
motiivi, mutta sen puute kyllä pelottaa ja etenkin, niin
kuin tässä jo puhuimme aikaisemmin, opiskelevia
ihmisiä, jotka nykyään ovat jo aika vanhoja,
kun se opiskelu kestää aika pitkään.
Heitä kyllä pelottaa erittäin paljon
se rahanpuute ja se ahdinko ja epävarmuus, ja jos vielä joutuu
yksinhuoltajaksi — niin kuin totesin, että kaikkein
köyhin on se yksinhuoltajaäiti-opiskelija — niin
kyllä uskon, että silloin pelottaa aika lailla.
Minusta ei ole mitään väärää siinä, että ihminen
hankkisi lapsia myös opiskeluaikanaan. Se ei todellakaan
ole mikään väärä teko,
ja ei pidä millään lailla pelotella rahan
puutteella, mutta näin me nyt teemme. On äärimmäisen
pelottava ajatus monelle opiskelijalle tulla raskaaksi ja pohtia,
miten saa perheen hoidettua.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Oikeastaan olisin vielä yhden elementin
ottanut tähän keskustelun lopuksi mukaan, semmoisen
kuin meidän eteläinen naapurikansamme virolaiset: Siellä on
ihan toisenlainen trendi kuin täällä, elikkä siellä tehdään
lapset todella nuorina. Kukaan ei voi ainakaan sanoa, että syynä siellä olisivat
tulonsiirrot. Nythän niitä on parannettu, mutta
tämä trendi on ollut jo pidemmän aikaa, että siellä tehdään
lapset todella nuorina meidän näkökulmastamme.
Olisiko yksi mahdollisuus myös se, että se ei
ole pelkästään rahasta kiinni, vaan että meillä on
muotoutunut semmoinen, että me haluamme viettää nuoruusaikaa
ja sitten vasta? Elikkä hyvin harva ihan oikeasti Suomessa suunnittelee
esimerkiksi 18-vuotiaana lapsentekoa, mikä on esimerkiksi
Virossa trendinä. Tytöt tekevät siellä lapset
hyvin nuorina. Ihan tämmöinen loppuheitto tähän.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! En ehkä ole oikea henkilö neuvomaan
ihmisiä siinä, kuinka nuorena lapsia pitää tehdä.
Mutta kun täällä aikaisemmin kiihkeästi
peräänkuulutin tutkimustiedon hyväksikäyttöä poliittisissa keskusteluissa,
niin sen verran ehkä tästä rahan motivoivasta
vaikutuksesta, että käsittääkseni ensimmäisen
lapsen tekemisessä kysymys etuuksien, erilaisten äitiys-
tai vanhempainetuuksien, tasosta ei niinkään ole
suuri kysymys, mutta sen sijaan se on fakta, että suomalaisista
perheistä hyvin moni ilmoittaa, että haluaisi
saada kolmannen lapsen, mutta tätä kolmatta lasta
hyvin harvoin tehdään. Tässä kohtaa
taloudelliset tekijätkin näyttävät
vaikuttavan siihen ihmisten, perheiden ratkaisuun, ja silloin tietenkin
on kysymys myös hyvin paljon asumisen kustannuksista, eli
siellä kohdassa kyllä sitten ehkä asuntopolitiikalla
voisimme korjata asioita.
Virossahan tämä vauvabuumi on ollut aika iso.
Siihen näyttää kyllä vaikuttaneen
myös etuisuuksien taso, koska Virossahan on tällä hetkellä vuoden
ajan palkan suuruinen äitiyspäiväraha. Eli
se on itse asiassa edullisempi kuin meillä. Se on ollut
siellä voimassa vaan muutaman vuoden, mutta sinä aikana
kyllä lapsiakin on syntynyt paljon.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikan osalta asia varmaan on juuri niin,
kuin ed. Sinnemäki äsken sanoi. Ehkä asuntopolitiikalle
voisi kuitenkin tehdä sen, että muistettaisiin
myöskin vuokralla asumista, koska se on keskeistä nimenomaan
nuorten perheitten osalta. Asian kanssa jonkin verran tekemisissä olleena
minusta näyttää kuitenkin siltä,
että silloin kun Suomessa ollaan puhuvinaan asuntopolitiikasta,
niin puhutaan vain omistusasumisesta. No, ei siinä sinänsä mitään
pahaa ole, kyllä siitäkin pitää puhua.
Korjaisin myös ed. Karhun näkemystä siitä, että Suomessa
syntyvyys olisi eurooppalaista keskimääräistä tasoa
korkeampi. Ei se sitä varsinaisesti ole. Suomessahan tilanne
on se, kuten hyvin tiedämme, että tästä syntyvyyden
riittämättömyydestä johtuu,
että Suomen kansa tässä pikkuhiljaa alkaa
vähentyä. Jos asuntokuntien keskikoko menee alle
kahden, kuten nyt on jo isoissa kaupungeissa käymässä,
niin siitähän väistämättä seuraakin
tällainen kehitys. Jos yhdessä asunnossa asuu
alle kaksi henkilöä, lisääntyminen
voi tapahtua vain neitseellisesti tai vieraissa käyden.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä kun on ihan perustellusti
edustajakollega Sinnemäki pyytänyt faktatietojen
käyttöä eikä mututuntumaa, niin
nyt olisin kyllä ed. Virtaselta kysynyt, mihin tieto siitä,
että Suomen syntyvyys olisi Euroopan tasolla jotenkin alakantissa,
perustuu, koska kyllä kaikki semmoinen tieto, mitä kirjallisesti
tulee, kehuu esimerkiksi Suomen päivähoitojärjestelmää ja
muuta lainsäädäntöä ja siinä todetaan,
että meillä syntyvyys on korkea, koska esimerkiksi
kouluttautuneet naiset voivat mennä takaisin työelämään
johtuen palveluista, joita meillä on, ja verrataan sitä esimerkiksi
joihinkin Etelä-Euroopan maihin, joissa syntyvyys on vielä alhaisempaa
kuin meillä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Karhulle: Ei minullakaan
ole tieteellistä näyttöä siitä.
En ihan tarkkaan muista yksittäisiä keskiarvoja,
mutta väitän silti, että se ei ainakaan
ylitä runsaasti eurooppalaista keskiarvoa. (Ed. Karhu:
Ylittää!) — No, hyvä, se varmaan
pitää tarkistaa. — Mutta jos se ei ylitä,
niin se ei minun mielestäni johdu niinkään
siitä, että etuisuudet olisivat paremmat, vaan
siitä, että Etelä-Euroopan maissa kulttuurierot
ja muun muassa uskonto aiheuttavat sen, että siellä tämä syntyvyys
on keskimäärin korkeampi kuin täällä kylmässä,
karussa Pohjolassa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Joskus muutama vuosi sitten eduskunnan
auditoriossa oli seminaari, jossa — mahtoikohan olla Väestöliitto
ja tilastotieteilijöitä ja kaikkia paikalla — todisteltiin
eri maiden syntyvyyslukuja. Silloin tuli hyvin siellä esille
näiden niin sanottujen asiantuntijoiden — ainahan
voidaan olla eri mieltä asiantuntijoista — suusta,
jotta välttämättä eivät
rahalliset etuudet hirveän paljon heidän mielestään
vaikuttaneet siihen syntyvyyteen, koska siinä katsottiin
ihan pitkällä aikavälillä ja katsottiin
tätä viime aikaa ja katsottiin eri maita. Vaikka
siellä oli hyvin erilaisia lapsipoliittisia etuja ja vanhempainetuja,
siitä huolimatta ne eivät suoraan johtaneet siihen,
jotta lapsia olisi enemmän syntynyt. Se lienee vähän
semmoinen jokaisen päässä oleva kysymys
ja asennekysymys. Kyllä siinä yleinen asenne yhteiskunnassa, minkä tyyppinen
lapsiystävällisyys on olemassa kaiken kaikkiaan,
vaikuttaa kai tähän enemmän kuin joku
raha, mutta rahakin on aika tärkeä, kun mennään
kauppaan ostamaan ruokaa tai vaatteita.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Tästä jutusta ei nyt kyllä näytä syntyvän
valmista, koska meillä pitäisi olla täällä Stakesin
vuosikirja mukana. Mutta jos nyt ihan mutumuistitietoa sanon, niin
Suomessa tämä syntyvyysluku on niin, että kun
kaksi ihmistä tuottaa, niin tulee 1,7, ja Etelä-Euroopassa
kaksi ihmistä tuottaa sanonko 1,3, niin menee kenties jonkin
verran pieleen. Siellä nimenomaan tämän
järjestelmän, että isoäidit
hoitavat, ja jos teet lapsia ja isoäiti ei hoida, niin
nainen jää kotiin, sanotaan vaikuttavan siihen,
että koulutetut nuoret naiset eivät välttämättä niin
innokkaasti sitten enää tuota. Nämä ovat todella
muistitietoja, ja näinpäin täytyy sanoa, että tämä meidän
hyvä palvelujärjestelmämme, päivähoitojärjestelmä,
on ollut tässä asiassa erittäin hyvä.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluan siirtää tämän
keskustelun vähän takaisin siihen, että mielestäni
tärkein tavoite nyt ei ole määrä vaan
myös laatu. Siinä mielessä jos ajatellaan,
mikä on se tilanne, kun on pienet lapset, niin me tiedämme,
että pienten lasten isät tekevät kaikkein
eniten ylitöitä, ja juuri silloin luultavasti
yleensä elämässä kaikki stressaa
ja rahahuolet painavat, on paljon paljon epävarmuustekijöitä,
ja silloin se rahan pienuus kyllä tekee ristiriitaa perheessä.
Kuulemma yksi suurimmista riidanaiheista nuorissa perheissä on
raha ja toinen se, kuka siivoaa. Itse tiedän, että kun
on oikein pienet lapset, niin se siivoaminen tuntuu paljon hankalammalta
ja raskaammalta, ja jos silloin olisi varaa vaikkapa palkata kotiin
siivooja, niin ehkä se parisuhdekin voisi hieman paremmin.
Minun mielestäni sitten, kun lapset ovat jo vähän
vanhempia ja rahatilanne ehkä vähän parempi,
silloin se ei merkkaa niin paljon, mutta juuri silloin merkkaa äärimmäisen
paljon, mikä on se elämänlaatu siellä perheessä,
onko isällä ja äidillä aikaa
nauttia vauvasta ja pienistä lapsista yhdessä vai
onko elämä yhtä ainoaa stressiä ja hampaiden
kiristämistä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Harkitsin pitkään, vastaisinko,
kun olen jo kerran aiemmin käyttänyt tästä samasta
aiheesta puheenvuoron tässä salissa, mutta totean — tämä on
vain tietenkin yksilökokemus eikä sitä voi yleistää tieteellisesti
päteväksi — että kun itse ilman
mitään erityistä tukea olen 31 vuotta
siivonnut perheessäni ja kun se ei ole johtanut suurempaan
aviokriisiin eikä muihinkaan erityisiin ongelmiin, niin
vaikka sinänsä olen tietysti sitä mieltä,
että lapsiperheille pitää antaa kaikki
mahdollinen tuki, pelkillä yksittäisillä asioilla,
kuten esimerkiksi siivouksella, tämä ongelma ei
kuitenkaan poistu.
Janina Andersson /vihr:
Herra puhemies! On vain pakko sanoa, että jos sinä olet
siivonnut, niin sitten minä uskon, että teillä ei
ole perhekriisejä. Mutta se tulee yleensä juuri
siitä, että yleensä nuori nainen ja mies
Suomessa voivat olla aika tasa-arvoisia yhdessä, kunnes
tulee se lapsi. Silloin se äiti huomaa, että hänen
päälleen kaatuu aika paljon enemmän.
Mutta jos sinä olet siivonnut, niin olen ihan varma, että se
on se syy, miksi teillä menee hyvin.
Toinen varapuhemies:
Lyhyesti totean tässä yhteydessä,
että olemme tottuneet istuntosalissa pidettävissä puheenvuoroissa
käyttämään teitittelymuotoa.
Keskustelu päättyy.