Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt tulemme siihen kohtaan meidän vaihtoehtobudjettiamme, jossa pohditaan pientä, mutta erittäin tärkeätä asiaa: tämä vammaisten ihmisten mahdollisuus osallistua meidän yhteiskuntaamme täysipainotteisesti, opiskella, tehdä työtä, kehittää itseään ja kuntoutua. Vammaisten sosiaaliturvalle ei ole viimeisen 10 vuoden aikana tehty oikeastaan mitään kunnon parannusta, elikkä ihmisryhmän, josta muuten arvomaailmassa nimenomaan meidän yhteiskuntamme mielipide on se, että heillä olisi oikeus olla mukana täysin voimin kaikissa paikoissa, missä he vain suinkin haluavat olla mukana. Käytännössä se on erittäin vaikeaa. Se riippuu siitä missä kunnassa he asuvat.

Joissakin kunnissa kohdellaan vaikeavammaisia niin, että heidän perusoikeuksiaan ei väheksytä, vaan heillä on oma henkilökohtainen avustaja, jonka kanssa he voivat aktiivisesti osallistua yhteiskunnan toimintoihin, mutta joissakin kunnissa taas ei. Tämä on äärimmäisen hankalaa, kun meillä on kuitenkin perusoikeudet, kaikilla suomalaisilla, riippumatta siitä, missä kunnassa me asumme.

Tämän takia valtion täytyy ottaa tästä vastuu. Me emme voi näköjään luotaa kuntiin. Kuntia on niin erilaisia, niissä on eri arvopohja ja eri tavalla päätetään rahojen käytöstä. Sen takia meidän mielestämme tämän vammaisten oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan pitää olla subjektiivinen oikeus, jonka Kela, Kansaneläkelaitos, maksaa, että pääsemme irti tästä, että vaikeavammaisia henkilöitä kohdellaan eri tavoin riippuen siitä, missä kunnassa he sattuvat asumaan. Tämä ei ole suuri asia koko meidän budjetissamme, mutta äärimmäisen suuri asia niille henkilöille, joita se koskettaa, joita on useampia ihmisiä Suomessa. He joka päivä pohtivat sitä, milloin heitä kohdellaan heidän ihmisoikeuksiensa mukaisesti.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Tämä lakialoite on minun mielestäni erittäin tervetullut, kunhan se vain toteutuisi. Välikysymyskeskustelussa perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa puututtiin juuri näihin asioihin, mitä ed. Andersson juuri toi esiin: millä tavoin vaikeuksissa olevia ihmisiä kohdellaan eri kunnissa. Tässä tapauksessa tämä aloite koskettaa vaikeavammaisia. Silloin kun ei ole kyse subjektiivisista oikeuksista, kunta voi harkintansa mukaan, lähes, voi sanoa näin, kohdella miten haluaa, vedoten aina siihen, onko talousarviossa rahoja tai ei. Valitettavasti joitakin päätöksiä tiedän jopa sellaisia, että vaikka on kyse subjektiivisista oikeuksista, niin niitä palveluja ei anneta ja päätöksessä vedotaan nimenomaan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen. Onneksi nykyinen oikeusasiamies Paunio on puuttunut muutamaan kanteluun nimenomaan tältä osin, ja toivon, että edes subjektiivisia oikeuksia kunnissa kunnioitetaan. Ja toivon todella, että myös hallitus kiinnittäisi tällaiseen asiaan enemmän huomiota.