Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Jossakin päin Suomessa piileskelee
tällä hetkellä kaksi poikaa, toinen 13
vuotta vanha, toinen 10 vuotta vanha. Asiantuntijat ovat tästä kysymyksestä,
pitääkö poikien tahtoa kuulla ja pitääkö poikien
tahtoa noudattaa, eri mieltä. Toiset ovat sitä mieltä,
että ei tarvitse kuulla. Toiset ovat sitä mieltä,
että tulee kuulla. Hyvin paljon vetoomuksia on tehty. Uskallan
sanoa, että yleinen mielipide on kyllä sitä mieltä,
että 13-vuotias on niin vanha, että hänen
tahtoaan ei saa syrjäyttää.
Kysynkin, kun nyt on vedottu niin moneen, on vedottu presidenttiin,
valtioneuvostoon, kansanedustajat ovat vedonneet myöskin
jne. jne.: Eikö olisi syytä, että mahdollisimman
korkealta taholta annettaisiin selkeä vastaus, tuleeko
kuulla (Puhemies koputtaa) vai eikö tule ja tuleeko poikien tahtoa
noudattaa?
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Haagin lapsikaappaussopimuksen ensisijaisena
tavoitteena on palauttaa tila. Kaappaus puretaan, ja tästä sopimuksen
tulkinnasta Suomessa korkein oikeus on oman tulkintansa antanut
ja myöskin siitä tehdyistä purkuhakemuksista.
Ei ole sen ylempää oikeudellista tasoa Suomessa,
joka voisi toisin tulkita. Se on ihan ymmärrettävää,
että julkisessa keskustelussa, joka tavallaan edelsi tätä korkeimman
oikeuden ratkaisua, toki voidaan esittää, niin
kuin itsekin esitin, että tämmöinen hyvä yleinen
periaate on, että lapsen ääntä on
henkilökohtaisestikin mahdollisuuksien mukaan kuultava.
Mutta korkein oikeus ei varmaankaan lakia rikkonut toimiessaan niin
kuin toimi. Sen tekemä ratkaisu on nyt noudatettavana niin
oikeushallinnossa kuin suhteessa toiseen sopimusvaltioon, (Puhemies koputtaa)
jonka odotuksena tietysti on, että Suomi panee täytäntöön
tämän Haagin sopimuksen määräyksen.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Onko tämä oikeusministerin
vastaus ymmärrettävä niin, että hän
on sitä mieltä, ettei tarvitse kuulla, ei tarvitse
noteerata, mitä mieltä 13-vuotias on, mihin jäädä,
luovutetaanko vai ei. Toistan vielä: kysymyksessä on
täytäntöönpano, ja kiistatta
asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, tuleeko kuulla
vai eikö tule kuulla. Oliko tämä oikeusministerin
viesti nyt se, että pannaan täytäntöön riippumatta
siitä, mitä 13-vuotias esittää?
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Täytäntöönpanossa
lapsia on kuultu. Nyt olisi ensisijaisen tärkeää,
että he myös olisivat saavutettavissa ja toimittaisiin
oikeuden päätösten mukaisesti. Sen jälkeenhän
on oikeusturvatiet käytössä molemmissa
sopimusvaltioissa, joilla voidaan ratkaista tämä huoltajuuserimielisyys,
jota ei siis tällä palauttamista koskevalla tuomioistuimen
ratkaisulla ole päätetty. Siitä on käytävä toimivaltaisessa
tuomioistuimessa erikseen oikeutta.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuitenkin samaisessa Haagin sopimuksessa sanotaan,
että lasten mielipide tulee ottaa huomioon, jos he ovat
tietyn ikäisiä. Toisaalta myös käräjäoikeus,
joka kuuli lapsia, teki toisenlaisen ratkaisun. Sen mielestä lasten
kotipaikka olisi Suomi, mutta korkein oikeus ei kuullut ja teki toisenlaisen
ratkaisun. Jotenkin tuntuu siltä, että meillä on
tänä päivänä paviaaneilla
ja kaikilla huomattavasti enemmän turvaa kuin on lapsilla Suomessa,
ja tämä on aika hälyttävää.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! On muistettava kuitenkin se, että Suomen
parhaat asiantuntijat ovat olleet käytössä,
kun näitä ratkaisuja on tehty myös korkeimmassa
oikeudessa, eikä sitä tosiaankaan voi muuttaa.
Meillä nyt on ylin laintulkitsija tässä tapauksessa
antanut ratkaisunsa. Eri asia on, niin kuin viittasin, että tämmöinen
yleinen trendi on, että lapsen ääntä pitää kuunnella
voimakkaammin myös silloin, kun alle 16-vuotiaista lapsista on
kysymys. Meillähän esimerkiksi perustuslaki, oma
perusoikeusnormimme, edellyttää sitä, että lasta
hänen kehitysasteensa mukaan kuullaan häntä koskevissa
asioissa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista kuunnella ministeri Koskisen
vastauksia. Kun tämä korkeimman oikeuden päätös
tuli tietoon, noin umpimähkään, kun oikeusoppineilta
kysyi — kun on sellainenkin mahdollisuus, että tämä palautus
voi johtaa, siis ottamatta kantaa tähän yksittäistapaukseen
vaan yleisesti ottaen, jopa siihen, että lasten henki on
vaarassa — onko voudilla harkintavaltaa tässä tilanteessa,
kaikki sanoivat, että ilman muuta voudilla on.
Te olette siis sitä mieltä, että voudilla
ei ole tässä tilanteessa harkintamahdollisuutta?
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Voudit ovat nimenomaan lakien ja tuomioiden
täytäntöönpanoa varten, eivät sitä varten,
että muuttaisivat itse tuomion sisältöä.
Sen sijaan tässä täytäntöönpanossa
pitää vahinkoja välttää,
ja sen yhtenä osana on se monipolvinen ohjeistus, jossa
nimenomaan myös täytäntöönpanokohteita
pitää kuulla ja pyrkiä sellaiseen täytäntöönpanoratkaisuun,
jossa ei uusia ongelmia luoda. Tällä hetkellä tässä tapauksessa näitä ongelmia
lapsille syntyy varmuudella siitä piileksimisestä ja
pakoilusta.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tällä viikolla keskustelimme
ihmisoikeusselonteosta ja luimme ulkoasiainvaliokunnan mietintöä siitä.
Mietinnön mukaan lasten ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa
ei ole kaikilta osin kehittynyt myönteisesti, ja siitä syystä valiokunta
pitääkin perusteltuna kiinnittää huomiota
siihen, että lapsen edun tulee olla ensisijainen kaikissa
niin kansainvälisissä kuin kansallisissa viranomaisten
lapsia koskevissa päätöksissä.
Mitä mieltä te olette, arvoisat ministerit,
eikö lapsen etu ole tässä tilanteessa
ihan selkeä, ja eikö lapsen etuun voi vaikuttaa
myös lapsi itse sanomalla siitä?
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Tapaus on ainutlaatuinen, on kaapattu ja
yritetty kaapata eri suuntiin lapsia tässä usean
vuoden aikana. Se, mikä heidän kantansa tällä hetkellä on,
pitää luonnollisesti kuulla ja katsoa, miten se
vaikuttaa prosessiin. Tämä pohjatilannehan on
näissä vaikeasti synnytetyissä sopimuksissa,
niin kuin lapsikaappaussopimus on, että haluttiin saada
suoja vasten lasten tahtoa tapahtuvia kaappauksia vastaan. Sen saamiseksi
on tärkeää, että tämmöiset
kaappaustilanteet puretaan, palautetaan ikään
kuin lähtötilanne ja sitten lähdetään
oikeusturvakoneistoja käyttäen hakemaan mahdollisimman
oikeaa ja lainmukaista ratkaisua.