Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnassa on oltava toimivat, kattavat ja laadukkaat joukkoliikennepalvelut. Julkisilla kulkuneuvoilla on päästävä töihin, asioille ja vapaa-ajan viettoon. Tästä hallitus tulee omalta osaltaan huolehtimaan.

Joukkoliikenteen edistäminen on myös yksi merkittävimmistä keinoista liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Erityisesti työmatkaliikenteessä joukkoliikenteen edut ovat kiistattomat, viehän esimerkiksi yksi metrojuna kerralla 700 henkilöauton verran matkustajia. Työmatkallaan metromatkustaja aiheuttaakin vain kuudesosan henkilöauton kuljettajan aiheuttamista kasvihuonepäästöistä.

Joukkoliikenne tarvitsee myös hyvän liikenneinfrastruktuurin. Hallituksen budjettipäätös kymmenen uuden ison liikennehankkeen aloittamisesta vielä tällä hallituskaudella koituu myös joukkoliikenteen eduksi.

Uudet liikenneinvestoinnit parantavat luonnollisesti myös liikenneturvallisuutta. Tulemme syksyn aikana laatimaan ehdotuksen uudeksi liikenneturvallisuussuunnitelmaksi koko loppuvuosikymmeneksi.

Toisin kuin välikysymyksessä väitetään, raideliikenteen kannalta kaikista keskeisistä hankkeista on jo hallituksessa päätetty. Oikoradan valmistuttua radan parannustyötä jatketaan Lahdesta eteenpäin. Pääradan korjaaminen Seinäjoen ja Oulun välillä aloitetaan puolestaan vuonna 2007. Hallitus on päättänyt myös rautatieliikenteemme sydämen, Ilmalan ratapihan, peruskorjauksesta.

Julkisen rahoituksen määrällä mitattuna Suomen joukkoliikennejärjestelmää voidaan pitää yhtenä maailman kustannustehokkaimmista. Vastaahan valtion ja kuntien suora tuki vain kymmenesosaa joukkoliikenteen 2 miljardin euron liikevaihdosta. Lisäksi valtio tukee joukkoliikennettä helpotuksin muun muassa polttoaineverossa. Varsin pienellä julkisella panoksella saamme kuitenkin kattavat ja laadukkaat joukkoliikennepalvelut. Kun asian vielä suhteuttaa maamme kokoon ja harvaan asutukseen, korostuu saavutuksen merkitys entisestään. Kustannustehokkuuden kääntöpuoli on kuitenkin se, että pienetkin heilahtelut julkisessa rahoituksessa näkyvät nopeasti kansalaisten saamien julkisten palveluiden tasossa.

Tämä on ilmeisestikin ollut pontimena myös opposition välikysymykselle. Tällöin huomioimatta jäävät kuitenkin ne toimintaympäristön muutokset, jotka heijastuvat julkisen liikenteen järjestämiseen. Kasvava autonkäyttö, ikääntyvä väestö sekä aluerakenteen keskittyminen ovat jo luoneet kokonaan uudenlaisia haasteita joukkoliikennejärjestelmälle. Tässäkään ei kuitenkaan voi haikailla paluuta entiseen. Nämä muutokset ovat tosiasiassa olleet nähtävissä jo ennen tämän hallituskauden alkua. Tuolloin joukkoliikenteen rahoituksen turvaavat uudistukset eivät kuitenkaan olleet esittelevän ministerin agendalla.

Kun olosuhteet muuttuvat, täytyy jatkuvasti etsiä uusia tapoja kehittää palveluja. Yhteiskunnan ja kansalaisten liikkumismahdollisuuksien kannalta kestävä ratkaisu ei esimerkiksi löydy siitä, että valtion tuella ajetaan tyhjiä bussi- tai junavuoroja. Karu totuus on, että joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat laskeneet viime vuosina. Matkustajamäärän vähentymistä selittää suurelta osin henkilöautomäärän kasvu. Viimeisten kuukausien luvut esimerkiksi Ytv-alueelta kertovat kuitenkin, että aallonpohja on nyt saavutettu ja matkustajamäärät ovat kääntyneet jopa kasvuun.

Arvoisa puhemies! Hallitus on sekä tunnistanut toimintaympäristön muutostekijät että ryhtynyt perusteellisesti uudistamaan joukkoliikenteen järjestämistapaa vastaamaan uusia haasteita. Liikenne- ja viestintäministeriössä ovat valmistuneet ehdotukset matkojen yhdistelyn valtakunnallisesta toimintamallista, yhtenäisestä julkisen liikenteen peruspalvelutasosta sekä kaupunkiseutujen joukkoliikenteen markkinaosuuden nostamisesta. Näiden töiden valmistuttua asetettiin joukkoliikennetavoitteiden saavuttamista loppuhallituskauden aikana selvittänyt työryhmä eli niin sanottu valtiosihteerityöryhmä. Se ehdotti muun muassa alueellisen ja paikallisen joukkoliikenteen rahoitusrakenteen uudistamista. Tätä työtä ministeriö vie parhaillaan eteenpäin.

Matkojen yhdistelytoiminta on erinomainen esimerkki siitä uudesta ajattelutavasta, jota joukkoliikennepalveluiden turvaaminen edellyttää. Yhdistelyssä hyödynnetään kaikille avointa joukkoliikennettä mahdollisimman paljon. Yhdistelyn ja kutsuohjatun joukkoliikenteen kautta palveluita voidaan ulottaa myös alueille, joilla perinteisellä tavalla hoidetut joukkoliikennepalvelut uhkaavat loppua tai ovat jo loppuneet. Ensimmäiset matkojen yhdistelyyn tarkoitetut uudet matkapalvelukeskukset aloittavat toimintansa ensi vuonna. Joukkoliikenteen käyttäjien lisäksi matkojen yhdistelyn suurimpia hyötyjiä ovat kunnat ja Kansaneläkelaitos, joiden maksamien kuljetuskustannusten nousua tämä järjestelmä hillitsee. Toimintamallin laajentamisen koko maahan on arvioitu tuovan näille tahoille yhteensä noin 20 miljoonan euron vuotuiset säästöt.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten takia joukkoliikenteen haasteet ovat kovat. Palvelujen tulee sopeutua uuteen tilanteeseen samalla, kun käytettävissä olevat resurssit ovat jo ennestään niukat. Niukkuutta lisää se, että rahoituksen piiriin on tällä hallituskaudella tullut muun muassa lentoliikenne, joka on osoittautumassa kustannuksiltaan varsin kalliiksi.

Nykyisin Suomessa ajetaan yhteensä yli 40 000 bussivuoroa vuodessa. Näistä lääninhallituksen rahoituksen varassa on tällä hetkellä vain noin 4 000. Yhteiskunnan muutokset ovat näkyneet myös bussivuorojen määrässä. Vielä kymmenen vuotta sitten lääninhallitukset ostivat noin 6 000 vuoroa. Esillä ollut muutaman sadan vuoron lakkaaminen ensi vuoden alusta tuleekin suhteuttaa näihin lukuihin.

Se väite, että välikysymyksessä todetaan hallituksen epäonnistuneen joukkoliikennepolitiikassa, on vailla pohjaa. Kuten jo totesin, hallitus on uudistamassa joukkoliikennepalveluiden rahoitus- ja hankkimistapaa. Sen lisäksi tällä hallituskaudella on otettu käyttöön uusia keinoja joukkoliikenteen houkuttelevuuden parantamiseksi.

Hallitusohjelman mukaisesti budjettiriihessä päätettiin työsuhdematkalipusta. Työmatkojen lisäksi työsuhdelipulla voi matkustaa myös vapaa-ajalla. Uskon, että uudistus parantaa merkittävästi joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Päätös työsuhdelipusta langettaa vastuuta myös julkisen sektorin työnantajille. Hallitus onkin asettanut työryhmän valmistelemaan työsuhdelipun käyttöön ottamista valtiolla. Työryhmä laatii marraskuun loppuun mennessä ohjeet valtiolla noudatettavista menettelyistä. Näin kannustetaan työsuhdelipun käyttöönottoon myös muilla työpaikoilla.

Myös Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen joukkoliikenteen yhtenäisestä lippujärjestelmästä on käynnistetty selvitys. Matkustajalle helppo lippujärjestelmä lisäisi edelleen joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Tehdäänhän Suomen yli 500 miljoonasta vuotuisesta joukkoliikennematkasta noin 60 prosenttia Pääkaupunkiseudulla. Ytv-alueen lippujärjestelmän laajentamisesta myös Keravalle ja Kirkkonummelle on jo alustavasti sovittu.

Hallitus valmistelee myös parhaillaan eri hallinnonalojen ja sidosryhmien edustajista koostuvan joukkoliikennefoorumin asettamista. Käynnistämme myös keskisuurten kaupunkien joukkoliikenteen kehittämisohjelman.

Arvoisa puhemies! Liikennepalvelujen säilymisen ja kehittymisen kannalta on olennaista, että alueelliset ja paikalliset palvelut pystytään tuottamaan laadukkaasti sekä mahdollisimman järkevästi ja taloudellisesti. Tämä merkitsee sitä, että joukkoliikenneasioita on voitava tarkastella nykyistä suuremmissa kokonaisuuksissa. Tässä yhteydessä pitää selkeyttää myös eri tahojen roolijakoa. Erityisen merkittävä paikallisten tahojen merkitys on ollut Itä-Suomen lentoliikenteen ja Merenkurkun liikenteen turvaamisessa. Kokemuksemme näiden alueiden oman roolin vahvistamisesta ovat olleet myönteisiä.

Samalla on syytä alleviivata sitä, että valtio ei ole kaatamassa joukkoliikenteen kustannusvastuuta kunnille. Kysymys on paikallisten toimijoiden vastuun lisäämisestä palvelu- ja rahoitustason määrittämisessä. Lainsäädännössä ei pidä myöskään asettaa tarpeettomia rajoituksia kuntien mahdollisuudelle osallistua kuntalaisten joukkoliikennepalveluiden järjestämiseen. Nykyisinhän kunnat eivät esimerkiksi voi osallistua junaliikenteen ostamiseen Pääkaupunkiseudun ulkopuolella, vaikka haluaisivatkin.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee parhaillaan vuoden 2006 talousarvioesityksen perusteella päätöksiä tulevien vuosien liikenneostoista. Neuvottelemme muun muassa parhaillaan uudesta ostoliikennesopimuksesta VR:n kanssa. Lääninhallitukset selvittävät myös osaltaan ensi vuoden liikenneostoja. Itä-Suomen lentoliikenteen osalta tarjousmenettelyt ovat käynnissä. Saariston yhteysalusliikennettä selvittänyt työryhmä on päättämässä työtään, ja Merenkurkun liikenteen tarjouskilpailu on käynnistymässä. Kannanotot mahdollisesti lakkauttamisuhan alaisiin yksittäisiin vuoroihin on siis syytä säästää siihen, kunnes edellä mainitut selvitykset valmistuvat.

Arvoisa puhemies! Eduskunta voi arvioida omalta osaltaan joukkoliikenteen rahoitusta vuoden 2006 budjetin käsittelyn yhteydessä. On syytä panna merkille, että koko oppositio on huolissaan joukkoliikenteen tulevaisuudesta. Tämä luo erinomaisen asetelman tehdä tuloksellista liikennepolitiikkaa joukkoliikenteen aseman parantamiseksi. On kuitenkin selvää, etteivät toimintaympäristön muutokset ole yksistään hallituksen tai eduskunnan hallittavissa. Meidän on uskallettava tarkastella myös sitä, miten voimme käyttää yhteiskunnan voimavarat joukkoliikenteen tukemisessa niin, että kansalaiset saavat tukieuroista parhaan mahdollisen hyödyn. Uskon, että esimerkiksi työsuhdelippu on juuri tällainen keino.

Hallitus siis jatkaa tällä esitetyllä määrätietoisella linjallaan joukkoliikenteen kehittämistä. Emme ole pelänneet tarttua myös siihen haasteeseen, joka liittyy koko joukkoliikennejärjestelmän uudistamiseen tulevaisuuden haasteita paremmin vastaavaksi. Hallitusohjelman mukaisesti tulemme samaan aikaan huolehtimaan joukkoliikennepalveluiden saatavuudesta koko maassa ja samalla edistämään uusien käyttäjien saamista joukkoliikenteen pariin.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro:

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen totesi, että yksityisautojen käyttö lisääntyy, niin kuin se vain tapahtuisi itsestään luonnonlain mukaisesti, mutta tämähän johtuu meistä täällä. Me olemme muuttaneet autoverotusta, ja me olemme vaikuttaneet siihen, että erittäin paljon käytettyjä autoja tuodaan nyt Suomeen, ja yksityisautoilu on todella lisääntynyt. (Ed. Elo: Eikö autoilua veroteta tarpeeksi?) Meillä on oikeasti täällä työvälineet, joilla voimme tehdä joukkoliikenteen kilpailukykyisemmäksi kuin tänä päivänä. Elikkä minusta on aika mielenkiintoista, että vaan todetaan, että näin on käynyt, siksi täytyy vähentää joukkoliikennettä. (Ed. Elo: Eikö autoilua veroteta tarpeeksi?) Mehän voimme itse vaikuttaa siihen, mitä ihmiset valitsevat. Me voimme päätöksillämme verotuksen, maankäytön ym. suhteen tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka vaikuttavat jokaisena päivänä ihmisten omiin päätöksiin.

Erästä asiaa en ymmärtänyt ministeri Huovisen puheenvuorossa. Hän sanoi, että väestön ikääntyminen johtaa myös siihen, että joukkoliikennettä käytetään vähemmän. Se kuulostaa aika epäloogiselta. Ymmärrän, että silloin työmatkat vähenevät, mutta kai meillä nyt tänä päivänä on niin virkeitä vanhenevia ihmisiä, että he mielellään myös käyttävät joukkoliikennettä. Ja se, että nyt joutuu muuttamaan pois omalta paikkakunnaltaan, jollei enää ole joukkoliikennettä, millä pääsisi asioimaan, on äärimmäisen negatiivinen trendi. Mehän kaikki olemme huolissamme siitä, että maaseutu tulee enemmän ja enemmän autioitumaan. Tämä ei ainakaan auta asiaa, että luovutamme heti kättelyssä, että no niin, ei sitten onnistukaan. Elikkä toivoisin erittäin paljon nyt ryhtiä siihen, että emme luovuta, vaan pyrimme vaikuttamaan asioihin. Meillä sentään on tässä maan hallitus, jolla on tähän valtaa.

Mutta jotta tämä ei ole vain opposition räksyttämistä, vaan oikeasti asia, joka koskettaa kaikkia, myös harmaita virkamiehiä, niin haluan teille lukea pienen sitaatin Turun Sanomista. Varsinais-Suomen liiton suunnittelujohtaja Eero Löytönen on näin sanonut: "Suomi on raideliikenteen kehitysmaa." — huom. kehitysmaa — "Täällä ei ole kestävän kehityksen ohjelmia luettu, kuten Ruotsissa on tehty. Raideliikennettä pidetään ympäristöystävällisimpänä tapana ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen, mutta silti sen rahat vähenevät." Ja tämä on faktaa, me olemme vähentämässä rahaa niin joukkoliikenteeltä ylipäätään kuin raideliikenteeltä erikseen.

Onko hallitus todellakin huolissaan ympäristöstä ja turvallisuudesta? Tätä rataa sekä hallitusohjelma että muutkin selvitystyöt joutuvat vähän samaan kategoriaan kuin juhlapuheet. Nythän meille ilakoidaan, että näin kauniisti puhutte juhlapuheissa, mutta mitä oikeasti teette. Pian on näin kauniisti sanottu hallitusohjelmassa, mutta mitä oikeasti teette? Se on äärimmäisen huonoa meidän uskottavuudelle.

Jotta turvallisuus paranisi ja ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä, etenkin raskas liikenne mutta myös henkilöliikenne on saatava raiteille, oikeille raiteille. Tällä hetkellä kolmasosa rataverkosta vaatii perusteellista kunnostusta seuraavien kymmenen vuoden aikana; muuten mennään vielä huonompaan suuntaan. Kaikki junalla liikkujat täällä tietävät sen, että matka-ajat pidentyvät, lähiliikenteen täsmällisyyteen tulee ongelmia, aikataulut pettävät ja etenkin korostuvat tavaraliikenteen ongelma: akselipainot. Meille tulee kilpailuongelmia raideliikenteelle, kun sekä nopeus vähenee että myös painosuositus, mitä saa käyttää. Tämähän vie enemmän ja enemmän liikennettä kumipyörille, jotka etenkin talvisaikaan, niin kuin kaikki tiedämme, ovat vaaraksi meidän liikenteessä. (Eduskunnasta: Miten ne kumipyörät voi olla vaaraksi?)

Muutenkin piileviä turvallisuusriskejä on koko ajan ilmennyt enemmän ja enemmän. Tämän takia jo nyt vaihdetaan sieltä täältä kiskoja ja pölkkyjä, ennen kuin koko raidetta voidaan korjata, kun siihen ei ole varaa. Sitten kun raide korjataan, niin samat pölkyt vaihdetaan uudestaan. Aika lailla hölmöläisten puuhaa, jossa rahaa kuluu aivan hukkaan!

Ylipäätään pitkäjänteinen rahoitus on kaikkein tehokkain tapa, juuri tämä kustannustehokkain tapa, jos halutaan pitää huolta meidän omistuksestamme. Onko meillä hyvä tapa huolehtia valtion omaisuudesta ja liikennepolitiikasta, vai onko meillä hölmöläisten tapa? Ylipäätään silloin, kun tehdään, pitäisi tehdä ripeästi, sillä koko joukkoliikenne ja etenkin raideliikenne kärsii pitkistä korjausajoista, jolloin koko liikenne sekoitetaan ja tulee taas ongelmia ja ihmiset pettyvät hyvään kulkuneuvoonsa. Näillä kehyksillä näyttää siltä, että Pohjanmaan radan kunnostus Helsingistä Ouluun tulee kestämään jopa 30 vuotta. Se on aika pitkään.

Arvoisa puhemies! Ylipäätään joukkoliikenteen rahoitus on siis alhaisimmillaan 20 vuoteen. Emme voi siten vain puhua, että jotenkin vaan on käynyt niin, että yksityisautoilu saa enemmän tilaa, vaan tässä kerta kaikkiaan on nyt kyse sekä tahdosta että rahasta. Ja tosiaan kilpailutilanne on vain kiristynyt autoverotuksen mukana. Jos puhumme kustannustehokkuudesta, niin kuin arvoisa ministeri puhui, mikä on erittäin hieno asia ja missä olemme Suomessa aina olleet äärimmäisen hyviä kaikilla osa-alueilla, niin rajansa kaikella. Ei voi säästää enempää, kun ei ole yhtään, mistä säästää enää.

Esimerkiksi suuret kaupungit Helsinki, Vantaa, Espoo, Tampere, Turku eivät saa sentin senttiäkään valtionavustusta joukkoliikenteeseen, eivät yhtään mitään, kun muualla EU:ssa tämä on käytäntö, että valtio tukee suuria kaupunkeja juuri sen takia, että siellä massat ovat valmiita käyttämään joukkoliikennettä, se on valtion suuri intressi. Siellä myös kerätään tietulleilla rahaa, jota annetaan joukkoliikenteelle ja raideliikenteelle, mutta meillä ei tueta, meillä ollaan kustannustehokkaita. (Ed. Ala-Nissilä: Kannattaako edustaja tietulleja?) Ilmastonmuutos tarvitsee todella nyt sitä, että me teemme jotakin. Meillä on hyvät arvot ja tavoitteet, mihin me haluamme mennä, mutta mikä on se käytäntö? (Ed. Elo: Kuullaanko se nyt sitten!)

Sitten jos menemme Itä-Suomeen, joka on se kohta, joka ehkä kärsii tästä kaikkein eniten, niin Turusta, minun kaupungistani, on mennyt yöjuna Joensuuhun. Tämä ollaan lakkauttamassa 1.1.2006, samaten Helsinki—Kuopio—Oulu-yhteys, elikkä kokonaan tämä poikkiliikenteen yöliikenne loppuu. Tämä on aivan väärä trendi, jos haluamme mennä kestävän kehityksen mukaista linjaa.

Me täällä eduskunnassa olemme useaan otteeseen vaatineet tasavertaisia palveluita koko maahan. Aivan äskettäin on määritelty, mikä on peruspalvelutaso runkoliikenteessä, mikä on se aivan minimi. Ja jos ajatellaan työmatkoja, niin siinä aivan minimi on määritelty niin, että on yksi aamuvuoro ja yksi vuoro neljän jälkeen, elikkä täytyy todella tehdä aivan tasaista työpäivää: yksi vuoro ja yksi vuoro, ja nyt jos tämäkin viedään, niin voidaanko puhua oikeasti peruspalveluista, voiko työtön Itä-Suomessa sen jälkeen oikeasti ottaa vastaan työpaikkaa, jos hänellä ei ole autoa, vai joutuuko hän muuttamaan?

Ministeri Huovinen sanoi, että nyt halutaan auttaa Kelaa ja kuntia, mutta tällä hetkellä kyllä kustannukset siirtyvät sekä kunnille että Kelalle, sillä kun ei ole joukkoliikennettä, niin juuri muun muassa Kela joutuu korvaamaan koululaisten kyydit, sairaalaan menevät kyydit. Pohjois-Savon matkojenyhdistelykeskus on seurannut, mitä joudutaan korvaamaan, kun ihmiset tulevat Kuopion yliopistosairaalaan. 45 prosenttia näistä korvauksista johtuu siitä, ettei ollut joukkoliikennettä. Elikkä jo nyt on menty siihen, että Kela ja kunnat maksavat äärimmäisen paljon siitä, että meillä ei ole toimivaa joukkoliikennejärjestelmää.

Tämä kutsuliikenne, jota on jo kauan oltu kehittämässä, on äärimmäisen hieno asia, ja etenkin Itä-Suomessa ollaan ihan kärjessä siinä. Meillähän on jo siellä toimivat sekä Kuopion seudun että Joensuun seudun matkakeskukset. Jo nyt on siellä Kuopiossa 327 000 matkaa tehty, ja pian ollaan avaamassa Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon keskukset, mutta tämä järjestelmä ei ole valmis. Vaikka siellä on paljon tehty, se ei ole valmis.

Jos ei ole runkolinjoja, joille voidaan viedä näitä ihmisiä, niin se menetelmä menee taas aivan uusiksi, sillä ideahan on ollut se, että ihmiset kerätään yhteen ja viedään niille runkolinjoille. Nyt kuitenkin, ennen kuin järjestelmä on valmis, ennen kuin se toimii, lopetetaan kaikki rungot, kaikki se, mikä on ennen toiminut. Miten käy näinä välivuosina, jos lopetetaan nämä vakiovuorot, kun se matkakeskus ei vielä toimi? Miten käy, kun kaikki huomaavat, että näin ei voi elää, minä en pärjää ilman autoa? Muutanko pois, vai hankinko auton? Sen jälkeen on paljon paljon vaikeampaa houkutella ihmisiä uudestaan joukkoliikenteen käyttäjiksi.

Myös lippujen hinnat vaikuttavat siihen, mitä ihmiset tekevät. Juuri nyt Pohjois-Savon alueella on 10 prosenttia päätetty korottaa maakuntalipun hintaa, 10 prosenttia, ja Varsinais-Suomessa korotuspaine on aivan saman kokoinen. Tämä myös aiheuttaa suuria ongelmia itse yrittäjille, liikennöitsijöille. He eivät uskalla kehittää toimintaansa, kun eivät voi luottaa tulevaisuuteen ja rahoitukseen. Jos Itä-Suomessa ostopalvelut ovat se suurin ongelma, niin etenkin Etelä-Suomessa seutulippujen korotuspaineet ovat nyt äärimmäisen suuri uhka.

Ärade talman! Att priset på regionbiljetten faktiskt påverkar människors beteende är Pargas ett bra exempel på. Pargas stad beslöt själv att använda kommunens pengar för att sänka rejält regionbiljettens kostnader. Med hjälp av lokalmedian, för det är väldigt viktigt med informationen till folk, fick alla människor veta att buss lönar det sig att använda, nu är regionbiljetten mycket billigare. Vad hände? En och en halv gång ökade användningen på bara ett par år. Tidigare åkte cirka 200 personer med regionbiljett, nu 500 personer, och av dessa är väldigt många sådana som arbetar till exempel i Åbo eller S:t Karins och gick över till buss, likaså studerande som kunde stanna kvar och bo på sin hemort och behövde inte flytta in till standen. Sådana här positiva trender behöver vi. Tyvärr hör vi bara signaler åt andra hållet: Mindre pengar, dyrare biljetter, färre turer.

Arvoisa puhemies! Haluaisin liikennevaliokunnan puheenjohtajalle ed. Laukkaselle tuoda pieniä esimerkkejä. Hän tänään aamutelevisiossa sanoi, että helppoa sitä vaan on rahaa vaatia, jos ei ole mitään ideoita, miten voitaisiin parantaa joukkoliikennettä. Haluaisin siis antaa vähän konkretiaa, mihin tätä tarvitaan.

Jotta tulee menestys, jotta joukkoliikenteen kilpailukyky paranisi — sillä kai se on meidän tavoitteemme oikeasti, joka ikisen, että useammat ihmiset käyttäisivät joukkoliikennettä oikeasti ja vähentäisivät auton käyttöä — niin silloin kaikkein tärkeintä on sujuvuus ja nopeus ja tämä juuri suhteessa auton käyttöön, niin että on selvä parannus, että valitsee sen joukkoliikenteen, sillä jos tietää, että joukkoliikenteessä matkaan menee puoli tuntia enemmän, se päätös on paljon vaikeampi.

Monissa kaupungeissa ympäri maailmaa on päädytty siihen, että raideliikenne on kaikkein tehokkain siinä, että saadaan nopeutta, mutta voidaan myös kylmästi päättää, että joku reitti on bussireitti ja siellä on bussilla aina etuoikeus ajaa ensin vihreisiin valoihin ja sinne ei tule paljon mitään muita kuin busseja. Silloin saadaan nopeutta. Tietenkin muu liikenne hieman kärsii, mutta silloin useampi ihminen valitsee sen joukkoliikenteen.

Vuorotiheys ja kattava, yhtenäinen linjasto on äärimmäisen tärkeä sekä seutulippu, josta jo puhuin, ja muutenkin erikoisliput, joilla tietylle ryhmälle annetaan joku porkkana, esimerkiksi niin kuin on jossakinpäin maailmaa, että yhden aikuisen lipulla saa viikonloppuna ilmaiseksi ottaa mukaan toisen aikuisen ja neljä lasta. Tämäkin houkuttaa, kaikki tällaiset porkkanat houkuttavat, kuten kuukauden ilmaiset työmatkat, jos lupaa käyttää sen koko kuukauden työmatkoilla joukkoliikennettä.

Matkakeskuksista puhuttiin jo, ne parantavat tätä asiaa, ja maankäytön suunnittelu ylipäätään sellaiseksi, että se auttaa ja kannustaa joukkoliikenteen käyttöä. Mutta mikään pieni muutos, mikään pieni parannus — hinnanmuutos, markkinointi — ei auta, ellei perussysteemi toimi ja ellei rahoitus ole pitkäjänteistä, niin että siihen voidaan luottaa, ja tähän tarvitaan myös valtion rahaa. Kunnilla ei ole rahaa tähän kaikkeen, valitettavasti. On niin paljon paineita meistä kaikista johtuen, että kunnat ovat todella todella vaikeuksissa. Siksi valtion pitää nähdä kokonaishyöty tässä asiassa.

Yksi esimerkki kaupungista, jossa ollaan ongelmissa, on Tampere. Tampereella on tilattu Juha-Pekka Häyryseltä Tampereen teknillisestä yliopistosta tutkimus, jonka nimi on "Joukkoliikenne eurooppalaisissa kaupungeissa". Se löytyy pdf-muodossa netistä, suosittelen lämpimästi. Se antaa meille kaikille toivoa siitä, että trendin voi kääntää, niin pienissä kuin suurissa kaupungeissa voidaan kääntää joukkoliikenteen kilpailukyky parempaan suuntaan, kasvuun. Myös niissä kaupungeissa ja kunnissa, joissa väestö vähenee, myös niissä, on onnistuttu parantamaan joukkoliikenteen kilpailukykyä ja osuutta.

Tämän tutkimuksen loppupäätelmässä on, että etenkin Tampereella ollaan nyt menossa alaspäin aikamoisessa huonossa spiraalissa, jossa muun muassa lisääntyvä henkilöautoliikenne hidastaa bussien matkaa. Kun vielä vaaditaan suurta taloudellista voittoa, siis että pitää olla tehokas, niin tulee vielä enemmän ongelmia, kun ei voida tarjota ihmisille porkkanoita. Tähän tarvitaan poliittinen yksimielisyys, että on oikeasti meidän jokaisen prioriteetti, että joukkoliikenne voittaa. Tampereella tarvitaan sitä ja täällä tarvitaan. Ei ole ehkä yhtä totuutta siitä, mikä on paras joukkoliikennemalli, miten se toteutetaan, mutta päämäärän pitää olla yhteinen.

Maailmalta löytyy monta kaupunkia, joissa se on onnistunut, muun muassa Linz Itävallassa. Siellä tehdään tällä hetkellä 424 matkaa per asukas per vuosi, 424, saman verran ihmisiä kuin Tampereella ja Turussa, Tampereella 144 matkaa ja Turussa 124 matkaa, elikkä ne voitaisiin nelinkertaistaa; siis samanlainen kaupunki, jossa vain löytyi tahto. Minulla on kaikki ne esimerkit täällä, ed. Laukkanen, mitä he tekivät, jotta se onnistui. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä rahaakin tarvitaan!) — Rahaa ja tahtoa, mutta sitä meillä kai on, toivon, ed. Ala-Nissilä.

Samaten on Jönköpingissä, jota voi suoraan verrata Lahteen, Jyväskylään, Kuopioon. Sielläkin tuplasti enemmän käytetään joukkoliikennettä per asukas ihan vaan sen takia, että päätettiin, että näin me teemme sen. Me teemme joukkoliikenteen voittajaksi ja koko maapallon voittajaksi samalla. Elikkä tästä voi sanoa, että johtopäätös on, että joukkoliikenne voi kääntyä voittajaksi, jos me niin haluamme. Tämä ei ole luonnonlaki, että yksityisautoilu lisääntyy, mutta se vaatii kyllä investointeja ja se vaatii myös poliittisia päätöksiä.

Haluaisin vielä lopuksi todeta sen, että jos me haluamme, että kuntauudistus, josta paljon puhutaan, onnistuu ja meillä on tyytyväisiä kansalaisia sen jälkeen, niin on äärimmäisen tärkeää, että joukkoliikenne toimii niin, että päästään niihin palveluihin helposti riippumatta siitä, miten lähellä ne ovat.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut ohjelmansa mukaisesti takaamaan kattavat sekä laadukkaat joukkoliikennepalvelut, hallituksen politiikan seurauksena työttömyys lisääntyy, ympäristöhaitat kasvavat ja alueellinen tasa-arvo vaarantuu, ja näin ollen hallitus ei nauti enää eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pertti Salovaara /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on alueellisesti niin hyvin edustettu, että joukkoliikenne, sen tila ja tulevaisuus koko valtakunnassa varmasti huolettaa koko ryhmää. Tunnistamme kyllä välikysymyksen takana olevan ongelman. Hallituskauden aikana joukkoliikenteen saralla on kyllä tapahtunut paljon myönteistä. Vanhasen hallituksen hyvistä pyrkimyksistä huolimatta julkisen liikenteen osuus pienenee. Bussivuoroja joudutaan tietyillä alueilla väen vähyyden vuoksi supistamaan ja junavuoroja lakkauttamaan.

Joukkoliikenne on Suomessa pääosin markkinaehtoista toimintaa. Valtio on mukana joukkoliikenteen palvelutason turvaamisessa muun muassa ostamalla sellaisia liikennöitävyyden kannalta tarpeellisina pidettyjä joukkoliikennevuoroja, joita ei voida ylläpitää pelkästään lipputuloilla. Näin edesautetaan palvelujen säilymistä koko maassa sekä edistetään alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa.

Harvaanasutuilla alueilla matkalipputulot eivät kata alkuunkaan liikennöinnistä seuranneita kustannuksia. Väestö muuttaa kasvukeskuksiin, minkä johdosta sellaisten reittien määrä, joilla valtion tukea tarvittaisiin, tulee lähivuosina kasvamaan entisestään. Tästä on syntynyt itseään vahvistava kierre, jossa kärsijöinä ovat joukkoliikenneyrittäjät ja heidän asiakaskuntansa.

Kannattamattomien linjojen lakkauttamisella on myös kerrannaisvaikutuksia niitä lähellä oleviin muihin vuoroihin. Alun perin kannattavat linjat voivat muuttua kannattamattomiksi. On kuitenkin avoimesti todettava, että osa lakkautettavista linjoista on todellisuudessa sellaisia, että niillä vain ei ole riittävästi matkustajia, niitä ei saada millään ilveellä kannattavaksi eikä niitä ole enää järkevää liikennöidä.

Ihmisten välttämätön liikkuminen on kuitenkin pyrittävä turvaamaan. Ensi vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunnassa joukkoliikenteen ostopalveluiden määrärahat on otettava uudestaan tarkastelun alle ja niitä on myös lisättävä.

Ongelma on keskustan mielestä kuitenkin huomattavasti monisyisempi, kuin millaisena välikysymyksen esittäjät sen näkevät. Ongelma ei ole syntynyt rahan vähyyden johdosta, eikä sitä paranneta pelkästään rahaa lisäämällä.

Liikenteen kehitys on voimakkaasti sidoksissa yhteiskunnan muuhun kehittymiseen. Liikenteen määrään ja sen jakautumiseen vaikuttaa talouden kehitys sekä alueiden ja yhdyskuntien kehitys. Myös elinkeinoelämän sijoittumisella on vaikutusta liikenteen ja joukkoliikenteen rakenteeseen. Kaava toimii myös toisinpäin: toki liikennekin on yhteiskunnan muutosta ohjaava väline. Marssijärjestys on kuitenkin se, että liikenne reagoi yhteiskunnan muihin muutoksiin.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus pyrkii parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua, lisäämään joukkoliikenteen rahoitusta, kehittämään henkilökuljetusten yhdistelyä ja uusia liikenteen hoitotapoja sekä ohjaamaan työmatkaliikennettä joukkoliikenteen käyttöön. Lisäksi hallitus selvittää työsuhdematkalipun verotusarvon alentamista ja taksien käyttämistä haja-asutusalueiden ostoliikenteessä. Näin siis hallitusohjelmassa. (Ed. Zyskowicz: Näin ei käytännössä tehdä!)

Joukkoliikenteelle on määritelty tänä vuonna peruspalvelutasotavoitteet. Peruspalvelutasossa tavoitteena on täyttää ihmisten jokapäiväiset liikkumistarpeet niin, että asukkaat eri puolilla maata pystyvät julkisella liikenteellä hoitamaan työ-, opiskelu- ja asiointimatkat sekä liityntämatkat valtakunnalliseen julkisen liikenteen verkkoon.

Peruspalvelutason saavuttaminen edellyttää myös rahoitusta. Joukkoliikenteen rahoituskysymyksiä on pohdittu liikenne- ja viestintäministeriön asettamassa valtiosihteerityöryhmässä. Työryhmä on esittänyt, että julkista tukea muutettaisiin tehtyjen matkojen mukaan maksettavaksi lipputueksi. Keskustan eduskuntaryhmä tukee suoran lipputuen kattavampaa käyttöönottoa erityisesti seutuliikenteessä.

Kuntien mukanaolo joukkoliikenteen rahoituksessa vaatii laajan väestöpohjan, eikä se niin ollen sovellu joukkoliikenteen rahoitusmuodoksi koko Suomessa. Kannattamattoman joukkoliikenteen ylläpito ei saa kaatua kuntien vastuulle.

Joukkoliikenteen rahoitusjärjestelmää sietääkin arvioida. VR:n mukaan uudelle, 340 miljoonaa euroa maksaneelle Kerava—Lahti-välille tarvitaan joukkoliikenteen ostopalvelutukea. Seutu on kuitenkin Suomen väkirikkainta aluetta. Radan vaikutusalueella luulisi olevan tarpeeksi ihmisiä kannattavan liikenteen harjoittamiseen päinvastoin kuin monilla harvaanasutuilla alueilla. Ovatko radan kannattavuuslaskelmat olleet tältä osin kohdallaan? Oikorata tarvitsee lähiliikenteensä, se on selvää, varsinkin kun Mäntsälässä ja Järvenpään Haarajoella asemien rakentaminen on jo vauhdissa.

Kuluvan hallituskauden aikana on otettu käyttöön matkojen yhdistely, minkä tarkoituksena on turvata erityisesti maaseudun kuljetuspalveluja. Matkojen yhdistely tulee laajentaa ja vakinaistaa koko maahan. Matkojen yhdistelyssä voidaan hyödyntää linjaliikennettä ja yhteiskunnan ostoliikennettä. Näin itsekannattavan joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat ja ostoliikenteen hinta muodostuu yhteiskunnalle edullisemmaksi synergiaetujen vuoksi. Matkojen yhdistely tapahtuu matkapalvelukeskuksissa, joiden toiminta perustuu laaja-alaiseen alueelliseen yhteistyöhön. Valtio avustaa kuntia kahden vuoden ajan matkapalvelukeskusten käynnistämisessä yhteensä miljoonalla eurolla.

Matkapalvelukeskusten ohessa on kehitettävä kutsuohjattuja joukkoliikennepalveluja. Tässä yhteydessä on tärkeää selvittää, voidaanko jo olemassa olevaa runkoliikennettä kehittää kutsuohjauspohjalta toimivaksi. Kutsuohjatun joukkoliikenteen toteuttamisesta on muissa Pohjoismaissa runsaasti kokemuksia, ja niistä kannattaa ottaa oppia ja katsoa niitä avoimin silmin.

Taksiliikenteen avulla voidaan hoitaa yhteiskunnan kuljetuspalveluja erityisesti haja-asutusalueilla. Hallitus vahvistaa taksiliikenteen osuutta joukkoliikennepalveluista ja antaa vielä tänä syksynä eduskunnalle uuden taksiliikennelain. Sen tavoitteena on turvata laadukkaat taksipalvelut koko maassa ja edistää taksien saatavuutta.

Kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla voidaan myös maankäytöllä ja liikennesuunnittelulla vaikuttaa joukkoliikenteen kehittymiseen. Tavoitteena on, että joukkoliikenne olisi kaupungeissa houkutteleva vaihtoehto henkilöautolle sekä mahdollistaisi myös autottoman liikkumisen.

Keskustan viime vaalikaudella esille ottama työsuhdelippu otetaan käyttöön ensi vuonna. Työsuhdematkalipulla on mahdollista lisätä kaupunkiseutujen joukkoliikenteen houkuttelevuutta työmatkoilla ja myös työsuhdeauton vaihtoehtona.

Työsuhdematkalippu vaatii kuitenkin toteutuakseen yritysten, yhteisöjen ja niiden työntekijöiden sitoutumisen. Esimerkiksi Helsingissä keskustan valtuustoryhmä teki joukkoliikenteen kehittämisselvityksen yhteydessä aloitteen, jossa edellytettiin Helsingin kaupunkia tarjoamaan työntekijöilleen mahdollisuutta käyttää työsuhdematkalippua.

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenteen käyttöä voitaisiin keskustan mielestä edistää myös pilottihankkeilla, joissa bioenergiaa käyttävää julkista liikennettä tuettaisiin nykyistä enemmän. Joukkoliikenteen laadun tasoa on tarkasteltava ennen kaikkea yksilön näkökulmasta, ja siksi keskusta on valmis myös selvittämään, millaisia vaikutuksia työmatkavähennysten omavastuun poistolla tai ylärajan nostolla olisi välttämättömän työmatkaliikenteen turvaamiseksi sellaisilla seuduilla, joilla muu liikennöinti on olennaisesti vähentynyt.

Saara Karhu /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitämme oppositiota aktiivisuudesta. Kyseessä on vaalikauden yhdestoista välikysymys, ja tällä kertaa sen aihe on poikkeuksellisen hyvin valittu.

Joukkoliikenteen turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Julkinen linja-auto- ja raideliikenne ovat välttämättömiä peruspalveluja käytännössä koko väestölle. Toimiva yhteiskunta edellyttää toimivia joukkoliikenneyhteyksiä, ja toistaiseksi Suomi täyttää tämän ehdon. Suomalaisen joukkoliikenteen taso on korkea verrattuna maihin, joissa on yhtä hyvä elintaso ja yhtä paljon henkilöautoja kuin meillä. Tästä huolimatta emme voi olla tyytyväisiä. Hallituksen on kehitettävä joukkoliikennettä ja turvattava peruspalvelut ohjelmansa mukaisesti. Sitä varten tarvitaan uusia keinoja, ja niitä hallitus on ryhtynyt tuottamaan. Sosialidemokraatit ovat olleet luomassa maahamme hyvää ja toimivaa joukkoliikennejärjestelmää, ja haluamme sen sellaisena myös säilyttää. Jotta näin olisi, sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa sopia joukkoliikennetuen lisäämisestä jo ensi vuoden budjettiin.

Erityisen suuri merkitys toimivilla joukkoliikenneyhteyksillä on työntekijöille, joiden arki rytmittyy työmatkan sujuvuuden mukaan. Myös joukkoliikenteen tulevaisuutta pohtinut hallituksen asettama työryhmä suosittaa työmatkaliikenteen ja peruspalvelutason priorisointia julkisen liikenteen päätöksenteossa. Joukkoliikennepäätöksillä on kannettava myös vastuuta haja-asutusalueiden ikääntyvästä väestöstä.

Arvoisa puhemies! Kahtiajako kasvukeskusten työssä käyvän väestön ja maaseudun harvenevan asutuksen välillä kuvaa hyvin ongelman ydintä. Suomen väestön kuljetustarpeet liittyvät laajaan yhteiskunnalliseen murrokseen. Taloudellisen kasvun keskittyminen, kilpailun lisääntyminen, kansainvälistyminen ja väestön ikääntyminen ovat kiihdyttäneet muuttoa maalta kaupunkeihin. Muuttotappioalueiden joukkoliikennettä vaivaa jatkuvasti supistuva asukaspotentiaali. Kannattavan tai edes kustannuksiltaan kohtuullisen julkisen liikenteen ylläpito entiseen malliin ei ole enää mahdollista. Vielä heikommin se onnistuu vapaan kilpailun keinoin. Markkinahintaiset linja-autoliput harvaanasutuille alueille olisivat taksikyytejäkin kalliimpia. Yhtälö on vaikea. Matkat palveluihin pitenevät, väestö keskittyy, ja toisaalla joukkoliikenteen järjestäminen käy yhä kalliimmaksi.

Hallitus on nähnyt ongelman oikeassa laajuudessa ja ryhtynyt toteuttamaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Hanke on hyvällä alulla. Laajat kansalaiskuulemiset tulevat viitoittamaan tietä uudistukselle, jonka tavoitteena on turvata tulevaisuuden palvelut koko maassa joukkoliikenne mukaan lukien. Tässä työssä on otettava huomioon myös myönteiset kokemukset seutulipun käytöstä.

Laajan ja väkiluvultaan pienen ja harvaanasutun maan on ratkaistava joukkoliikenteen ongelmat omalla tavallaan. Sosialidemokraatit tukevat matkapalvelukeskusten käyttöönottoa hallituksen suunnitelmien mukaisesti. Vuoteen 2008 mennessä perustettavien 20 matkapalvelukeskuksen avulla joukkoliikennematkat ja niiden yhdistely on mahdollista järjestää yhä nopeammin, tehokkaammin ja edullisemmin. Kun vaikkapa julkisen terveydenhuollon asiakas tarvitsee kyytiä sairaalaan, hän ottaa ensin yhteyden matkapalvelukeskukseen. (Eduskunnasta: Tuleeko rahaa?)

Joukkoliikenteen tulevaisuutta pohtinut valtiosihteerityöryhmä suositti julkisen liikenteen rahoitusjärjestelmän arviointia vuoden loppuun mennessä. Keskeinen ehdotus koskee kuntien vapaaehtoista osallistumista alueensa liikenneyhteyksien parantamiseen. Työryhmän mukaan kuntien ja lääninhallitusten välistä sopimusjärjestelmää täytyy kehittää. Lisäksi lääninhallitusten liikenneostojen tulisi ensisijaisesti turvata peruspalvelutaso ja kohdistua työmatkaliikenteeseen. Suositusten pohjalta liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut kaksi uutta työryhmää selvittämään joukkoliikenteen rahoituksen uudistamista vuoden loppuun mennessä.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy suosituksiin, mutta toteaa, että selvitykset saavat nyt riittää. Vuodenvaihteen jälkeen hallituksen on saatava aikaan selkeitä päätöksiä joukkoliikennepalvelujen parantamiseksi. Valtion on muun muassa käynnistettävä lähijunaliikenteen lipputukikokeilu yhteistyössä kuntien kanssa. Sosialidemokraatit eivät kannata kunnille suunnattuja lisävelvoitteita. Paikallistasolla kannattaa kuitenkin suhtautua avoimesti valtion puolelta esitettyihin yhteistyötarjouksiin.

Arvoisa puhemies! Osuvasta aiheestaan ja ylevistä vaatimuksista huolimatta opposition välikysymys henkii myös poliittista tarkoitushakuisuutta. Vihreät, jotka nyt esiintyvät joukkoliikenteen pelastajina, kannattivat viime vuonna Helsingin kaupungin bussiliikenteen yhtiöittämistä. Kuinka tämä sopii vihreiden huoleen linja-autoliikenteen kattavuudesta? Bisnespohjalta toimivaa bussiyhtiötä ohjaa nimenomaan voitontavoittelu eivätkä julkisen palvelun vaatimukset.

Välikysymyksessä peräänkuulutetaan myös raideliikenteen kehittämistä. Ensi vuonna avattava Kerava—Lahti-oikorata tulee tarjoamaan uuden sukupolven yhteyden Uudenmaan ja Etelä-Hämeen työmatkaliikenteelle. Länsisuunnassa sosialidemokraatit ovat jo kauan yrittäneet saada metroa Espooseen, mutta asia on kaatunut Espoon vihreiden ja kokoomuksen vastustukseen. Valtioneuvoston Elsa- ja kehäratojen linjaukset ovat kauaskantoinen visio Etelä-Suomen raideliikenteestä. Niiden toteuttamista on syytä kiirehtiä myös sosialidemokraattien mielestä.

Välikysymyksessä ei mainita lainkaan merenkulkua ja ilmailua osana joukkoliikennettä. (Välihuutoja) Tosiasiassa sekä laiva- että lentoliikenne ovat osallistuneet merkittävästi kansantaloutemme vahvistamiseen. Olemme pystyneet huolehtimaan talouselämämme kannalta tärkeästä palvelusta ja tuottaneet samalla merkittävää lisätuloa valtiolle. Kansallinen lentoyhtiömme on toiminut tämän tavoitteen hyväksi. On selvää, että lentoliikenteen kasvu ei ole ongelmatonta. Sekin kuormittaa ympäristöä ja toimii siten yhteisesti sovittuja ympäristötavoitteita vastaan. Olemme kuitenkin pitäneet tärkeänä osallistua kansainväliseen kauppaan ja saada oman osamme globalisaation tuottamista hyödyistä. Hallitus on ohjelmansa mukaisesti myös tukenut pienten teollisuuspaikkakuntien talouskehitystä turvaamalla säännöllisen lentoliikenteen jatkumisen Mikkeliin, Savonlinnaan ja Varkauteen.

Sosialidemokraatit antavat tukensa merenkulun hyväksi tehdyille toimille. Muun muassa nettopalkkajärjestelmä on vaikuttanut myönteisesti laivamatkustajaliikenteen kehittymiseen Itämerellä. Huomionarvoista on myös ministeri Huovisen Vaasan seudun kanssa saavuttama yhteisymmärrys Merenkurkun liikenteen jatkumisesta. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Oppositio yrittää viedä työsuhdelipulta sille kuuluvan arvon. Sosialidemokraattien voimakkaasti ajama joukkoliikenteen työsuhdematkalippu edustaa todellista liikkumisen demokratiaa. Työsuhdematkalippu kohdistuu naisvaltaisille aloille ja suuriin palkansaajaryhmiin. Johtajille ja asiantuntijoille on jo vuosien ajan myönnetty mahdollisuus autoetuun. Nyt on aika helpottaa pieni- ja keskituloisia tukemalla päivittäisiä työmatkoja.

Työsuhdematkalippu vaikuttaa myönteisesti joukkoliikenteen käyttöön ja kehittämiseen. Mitä useammalle ihmiselle myönnetään joukkoliikenteen käytön työsuhde-etuus, sitä enemmän joukkoliikenteellä on kysyntää. Kysynnän lisäys johtaa positiiviseen kierteeseen, jossa julkisiin liikenneyhteyksiin investoidaan enemmän, mikä puolestaan lisää niiden käyttöä entisestään. SDP on päättänyt tarjota työsuhdematkalippua työntekijöilleen, ja sosialidemokraatit tulevat esittämään eduskunnan kansliatoimikunnalle, että myös eduskunta antaisi työntekijöilleen mahdollisuuden työsuhdematkalippuun. (Välihuutoja)

Joukkoliikennettä on käytettävä, että se kannattaisi ja toimisi. Toivonkin, että jokainen tässä salissa, erityisesti kaikki välikysymyksen allekirjoittajat, ovat joukkoliikenteen kannattajia myös käytännössä ja omalla esimerkillään aidosti mukana hyödyntäen oman auton sijasta joukkoliikennettä aina, kun se vain on mahdollista. (Välihuutoja)

Petri Salo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmälle oli varsin helppo yhtyä nyt käsittelyssä olevaan koko opposition yhteiseen välikysymykseen, jonka olisi voinut kohdistaa pelkän joukkoliikenteen sijaan koskemaan kaikkea liikennepolitiikkaa. Esimerkiksi budjettiriihen alla nähty hallituksen kiista väylähankkeista ei varmasti vakuuttanut ketään ja toi lähinnä mieleen surullisenkuuluisat punamultaperinteet. Ministereiden riidellessä keskenään on liikenneturvallisuustilanne kuitenkin huolestuttavasti heikentynyt ja teiden sekä ratojen kunto jatkaa laskuaan riittämättömien investointien vuoksi. On todella syytä toivoa, että ministerinvaihdokset tuovat ryhtiä hallituksen liikennepolitiikkaan.

Arvoisa puhemies! Jotta hallituksen joukkoliikennepolitiikan arvioiminen olisi mahdollista, lienee syytä palauttaa mieliin, mitä punamultahallitus on ohjelmassaan kansalaisille luvannut. Suora lainaus hallitusohjelmasta kuuluu seuraavalla tavalla: "Hallitus pyrkii parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua, lisäämään joukkoliikenteen rahoitusta ja kehittämään henkilökuljetusten yhdistelyä ja uusia liikenteen hoitotapoja. Työmatkaliikennettä ohjataan joukkoliikenteen käyttöön sekä selvitetään työsuhdematkalipun verotusarvon alentamisen mahdollisuudet sekä taksien käyttämistä haja-asutusalueiden ostoliikenteessä." Näin hallitus siis lupasi ohjelmassaan toimia.

Jo viime syksynä silloinen liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen joutui myöntämään, että kaikki ei taidakaan mennä siten kuin hallitusohjelmassa on vielä luvattu. Luhtanen totesi Joukkoliikenne nousuun -työryhmän mietinnön luovutustilaisuudessa seuraavaa: "Joukkoliikenne elää juuri nyt vaikeita aikoja. Yksityisautoilun lisääntyminen, kallistuvat liput ja vähenevä valtion tuki näkyvät matkustajamäärissä. Juuri saamani tiedon mukaan esimerkiksi Jyväskylässä alkuvuoden matkustajamäärät ovat pudonneet 10 prosenttia."

Arvoisa puhemies! Tämä oli hallituksen oma tilannearvio joukkoliikenteen tilasta syksyllä 2004. Pohdittuaan asiaa tämän vuoden verran ovat punamultaministerit nyt esittäneet oman reseptinsä siihen, miten hallitusohjelman tavoitteet saavutetaan ja miten silloisen liikenne- ja viestintäministerin esittämään huolenilmaukseen vastataan. Sekä vastaus että hallituksen joukkoliikennepolitiikan linja voidaan lukea suoraan ensi vuoden talousarvioesityksestä. Sen mukaan joukkoliikenteen määrärahoja leikataan liikenne- ja viestintäministeriön esittämästä tasosta peräti 17,1 miljoonalla eurolla. Päätös on räikeässä ristiriidassa hallituksen oman ohjelman kanssa, jossa rahoitusta vielä luvattiin kasvattaa. Leikkaus on niin mittava, että Linja-autoliiton arvion mukaan joukkoliikenteen määrärahat ovat nyt alhaisimmalla tasolla 20 vuoteen.

Hyvät ministerit, hallituksen leikkauslinja vaikuttaa kymmenientuhansien suomalaisten jokapäiväiseen elämään. Päivittäisiä bussivuoroja joudutaan lakkauttamaan noin 1 400 kappaletta. Mitä nämä kylmät numerot 17,1 miljoonaa ja 1 400 bussivuoroa käytännössä oikein tarkoittavat? Seuraava lista on siitä surullinen esimerkki väkirikkaasta Etelä-Suomesta: Mäntsälä—Hyvinkää: vuoroja lakkautetaan; Mäntsälä—Porvoo: vuoroja lakkautetaan; Lahti—Loviisa: vuoroja lakkautetaan; Järvenpää—Hyvinkää: vuoroja lakkautetaan; Hartola—Sysmä: vuoroja lakkautetaan; Lahti—Mäntsälä: vuoroja lakkautetaan; Joutsa—Heinola: vuoroja lakkautetaan; Karkkila—Hämeenlinna: vuoroja lakkautetaan; Forssa—Hämeenlinna: vuoroja lakkautetaan.

Arvoisa puhemies! Lukemani ote on Etelä-Suomen lääninhallituksen listasta ja hyvä esimerkki siitä, miten joukkoliikennemäärärahojen leikkaaminen menee ristiin myös hallituksen aluepoliittisten tavoitteiden kanssa. Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa tilanne on vielä paljon tätäkin heikompi. Esimerkiksi Itä-Suomessa lakkautetaan 173 vuoroa. Keskusta on kyllä vuosikaudet metelöinyt haja-asutusalueiden ja maaseudun autioitumisesta. Millä tavalla tämä päätös leikata maaseudun bussivuoroja on sopusoinnussa tämän kanssa? Vastaus on: ei millään tavalla. Supistamalla joukkoliikennemäärärahoja hallitus tekee tyhjiksi jo valmiiksi vaatimattomat aluepoliittiset tavoitteensa. Työssäkäynti, opiskelu tai vaikkapa asiointi terveyskeskuksessa on hallituksen leikkauspäätösten jälkeen monille todella vaikeaa ja hankalaa. On myös syytä muistaa se, että työmatkoihin käytetyn ajan kasvaminen on samalla suoraan pois kansantalouden tuottavuudesta ja perheiden yhteisestä vapaa-ajasta.

Keskustan ja SDP:n politiikan seurauksena ihmiset pakkautuvat entistä tiiviimmin kasvukeskuksiin ja maaseutu autioituu. Koska määrärahaleikkaukset koskettavat myös kaupunkien joukkoliikennettä, on seurauksena yhä pahentuvat ruuhkat ja ilman saastuminen, koska yksityisautoilua korvaavaa joukkoliikennettä ei ole enää tarjolla tai lippujen hinnat ovat nousseet pilviin. Näyttää siltä, että myös kaupunkien liikennejärjestelyjen kehittämiselle hallituksella on tarjottavana käytännössä vain kylmää kättä.

Erityisen pahasti hallituksen leikkauslinja koskettaa eläkeläisiä ja liikuntarajoitteisia. Kun toimivat liikenneyhteydet katoavat, ovat vanhukset pakotettuja muuttamaan kuntakeskuksiin tai kaupunkeihin pois omista kodeistaan. Sodanjälkeisten suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen onkin jo alkamassa. Osa tästä auton ratin takana aikanaan istumaan tottuneesta tulevasta eläkeläisjoukosta menettää nyt ajokortin joko terveyden tai muuten voimien huvetessa. Harmaantuvan Suomen haasteena on taata arvokas ja virikkeinen vanhuus myös niille, joilla ei ole ajokorttia. Hallituksen esittämät joukkoliikennepalveluiden leikkaukset ovat karhunpalvelus ikäihmisten liikkumiselle.

Esimerkiksi viime viikonvaihteessa minulle soitti isokyröläinen vanhempi naishenkilö, joka kyseli, millä hän jatkossa pääsee Lehmäjoelta Isonkyrön kuntakeskukseen viikoittaiselle apteekkimatkalleen, puhumattakaan siitä, miten onnistuu vierailu Vaasaan omien lastenlasten luokse. Kerroin ja käskin soittaa hallituspuolueiden kansanedustajille.

Arvoisa puhemies! Bussin, junan, metron tai raitiovaunun käyttäminen on taito, joka opitaan nuorena. Joukkoliikenteen tarve koulumatkoilla on korostumassa, kun kunnat säästösyistä ovat pakotettuja karsimaan kouluverkkoa ja keskittämään koulut suurempiin yksikköihin. Hallituksen leikkauslinja tuntuukin toteutuessaan sekä kuntien kassassa että koululaisten vanhempien kukkarossa. Kunnat joutuvat yleisten joukkoliikennepalveluiden hiipuessa turvautumaan huomattavasti kalliimpiin koululaisten erilliskuljetuksiin. Vanhemmat puolestaan joutuvat kuljettamaan lapsiaan entistä pidempiä matkoja yksityisautoilla. Näin yhä useammilta lapsilta jää koulumatkoilla saamatta joukkoliikenteen käyttämisen kansalaistaito.

Edellisen perusteella on ilmeistä, että hallituksen aikomuksena on jatkaa kuntia kurjistavaa politiikkaansa.

Lisääntyvien kustannusten ohella myös kuntien verotulot vähentyvät, kun työmatkakulujen verovähennykset tehdään joukkoliikenteen sijaan oman auton käytön perusteella. On myös itsestäänselvää, että erityisesti linja-autoyrittäjät sekä -työntekijät ovat tällä hetkellä todella kovilla. Eräs tuntemani eteläpohjalainen alan yrittäjä arvioi, että öljyn hinta ja hallituksen politiikka ajavat monta yritystä tänä vuonna konkurssin partaalle.

Arvoisa puhemies! Bussiliikenteen leikkausten ohella hallitus supistaa myös junaliikennettä. Henkilöliikenteen ostoihin tarkoitettuja määrärahoja on vuoden 2006 talousarviossa leikattu 3,7 miljoonalla eurolla. Päätöksen seurauksena VR lakkauttaa yöjunaliikenteen väleillä Helsinki—Kuopio—Oulu ja Turku—Joensuu. VR:n arvion mukaan on todennäköistä, että vuoroja joudutaan karsimaan vielä paljon tätäkin enemmän.

Hallituksen joukkoliikennepolitiikka pitää sisällään myös yksityiskohdan, joka tuntuu maalaisjärjellä ajateltuna täysin käsittämättömältä. Hallitus esittää talousarviossaan työsuhdematkalipun käyttöön ottamista. Tarkoituksena onkin kannustaa ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä kodin ja työpaikan välisillä matkoilla. Ajatus on erittäin kannatettava ja saa varmasti täällä eduskunnassa kaikkien tuen taakseen. Mutta mitä järkeä on joukkoliikenteeseen tarkoitetulla työsuhdematkalipulla, jos ei ole olemassa joukkoliikennettä, jossa kyseistä lippua olisi mahdollista käyttää? Hyvät ministerit, hölmöläiset jatkoivat aikoinaan peittoa samanlaisella logiikalla.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on laatinut talousarvioaloitteen, jossa esitetään joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja kehittämiseen varattuun määrärahaan 10 miljoonan euron lisäystä. Tämän lisämäärärahan avulla olisi mahdollista turvata alueellisesti nykyistä huomattavasti tasa-arvoisemmat joukkoliikennepalvelut.

Kokoomuksen mielestä olisi myös perusteltua selvittää, onko joukkoliikenteen arvonlisäverokanta tällä hetkellä oikealla tasolla. Suomi on Euroopan ainoita maita, jossa joukkoliikenne on tosiasiassa kansantalouden näkökulmasta nettomaksaja. Joukkoliikenne siis tuottaa maksamiensa verojen kautta kansantaloudelle enemmän tuloja kuin menoja. Myös tästä näkökulmasta katsottuna hallituksen politiikka vaikuttaa järjettömältä.

Punamultahallitus ajaa alas Euroopan parhaiten ja tehokkaimmin toimivan joukkoliikennejärjestelmän; alasajon seurauksena ympäristöhaitat sekä työttömyys lisääntyvät, maaseutu autioituu ja kaupunkien liikenne puuroutuu ruuhkiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Anderssonin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Kari  Uotila  /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jonkun mielestä joukkoliikenne ei ole sen mittakaavan kysymys, jolla hallituksen luottamus pitää mitata. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä joukkoliikenteen laiminlyönti vie luottamuksen hallitukselta. (Ed. Zyskowicz: Jos sitä koskaan on ollutkaan!)

Joukkoliikenteen vaikutukset koskevat kaikkia, se on tasa-arvoasia. Hyvällä joukkoliikenteellä tuetaan niin alueiden kuin väestöryhmienkin välistä tasa-arvoa: bussilla pääsee palveluiden luo tai vaikkapa harrastamaan harvaan asutuillakin alueilla. Joukkoliikennevälineillä liikkuvat autottomat, nuoret ja ikäihmiset. Toimiva joukkoliikenne on myös sukupuolten välistä tasa-arvoa. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne kuljettaa naisia paljon enemmän kuin miehiä.

Joukkoliikenne on välikysymystason asia myös ympäristövaikutustensa osalta. Olemme laatimassa ilmastostrategiaa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennys edellyttää joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, huomattavaa lisäämistä.

Tasa-arvo- ja ympäristöulottuvuuden lisäksi joukkoliikenne on työllisyysasia. Suoran työllistämisen lisäksi joukkoliikenteellä on mittava merkitys työhön osallistumisen mahdollistajana. Vahva ja sujuva joukkoliikenne tukee työmarkkinoiden toimivuutta ja helpottaa työllisyysasteen nostamista. Siksi siis välikysymys.

Entäpä sitten hallituksen vastaus? Se ei kyllä vasemmistoliiton eduskuntaryhmää tyydytä. Miten voi olla mahdollista, että 10 prosentin leikkaus joukkoliikenteeseen saadaan vastaavan ministerin vastauksessa näyttämään joukkoliikenteen kehittämiseltä? (Ed. O. Ojala: Se on kyllä varsinainen hatunkääntö!) Vastauksessa selitellään ja mennään taas Vanhasen hallituksen tapojen mukaisesti selvitysten ja työryhmien selän taakse. (Ed. Zyskowicz: Ja valtiosihteerien!)

Hallitusohjelmassaan Vanhasen hallitus lupaa parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua sekä lisätä joukkoliikenteen rahoitusta. Näin paperilla. (Ed. Pulliainen: Näin on juttu!) Todellisuudessa Vanhasen hallitus lopettaa satoja linja-autovuoroja maaseudulta, ei hyödynnä ympäristöystävällistä raideliikennettä ja laiminlyö joukkoliikenteen kehittämisen Pääkaupunkiseudulla ja muilla kaupunkiseuduilla.

Arvoisa puhemies! Lainaanpa tässä muutaman kohdan hallituksen ensi vuoden budjettiesityksestä: "Momentille myönnetty määräraha merkitsee 10 prosentin vähennystä nykytasoon." "Loppuvuoden kauko- ja alueellisen liikenteen ostoista karsitaan kolmannes." "Lääninhallitukset ostavat noin 3 600 runkoliikennevuoroa, mikä on noin 500 vuoroa vähemmän kuin vuonna 2005." "Nykyiseen avustustasoon nähden lippujen hintojen avustamista vähennetään noin 10 prosenttia." (Ed. Pulliainen: Sehän on kehitystä!)

Arvoisa puhemies! Tällaisia leikkauksia tilanteessa, jossa tämän vuoden budjettitalous on muodostumassa 3 miljardia euroa ylijäämäiseksi. Puheet ja teot ovat todella ristiriidassa. Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman joukkoliikenne nousuun -työryhmän 15 hyvästä ehdotuksesta hallitus näyttää vievän konkreettisesti eteenpäin vain työsuhdelippua. Tämä on myönteistä, mutta kun hallitus muutoin ajaa joukkoliikennettä alas, niin se ei ansaitse eduskunnan luottamusta.

Arvoisa ministeri, mitä hyötyä on joukkoliikenteen työsuhdelipusta, jollei ole joukkoliikennettä, mihin sitä käyttää? Siksi kannatan ed. Anderssonin ehdottamaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys romuttaa joukkoliikennettä. Tämä on johtamassa jopa 1 400 bussivuoron lakkauttamiseen ja kaupunki- ja seutulippujen hintojen nousuun ja jättää suoraan työttömiksi noin 500 bussinkuljettajaa. Pohjois- ja Itä-Suomessa bussiliikenne ei enää pysty palvelemaan arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Nyt lopetusvuorossa ovat myös koululais- ja työmatkaliikenne.

Tämäkö on Vanhasen hallituksen aluepoliittinen kädenojennus? Keskusta, joka on tehnyt oikein erillispykälän kyläkoulujen ja muiden pienten koulujen lakkauttamisesta, jatkaa tappolinjaa myös Pohjois- ja Itä-Suomen bussiliikenteen lopettamisella ja perässä seuraa tällä apealla tiellä vielä Etelä- ja Länsi-Suomi. Monelta kylältä sammuvat siis kyläkoulujen valot, mutta eivät vilkahtele enää bussienkaan valot monella alueella. Näkyvät vain epätoivoisen keskustalaisen kansanedustajan auton valot, kun hän kiertää selittelemässä menokehysten autuutta ja säästämisen pakkoa.

Maaseudun ihmiset odottavat toimenpiteitä palvelujen turvaamiseksi. Ed. Lankia, joka ei nyt ole salissa: nyt olisi paimenkirjeen paikka keskustan valtiovarainvaliokuntaryhmälle. Samanlaisen paimenkirjeen tarvitsevat myös SDP:n ja Rkp:n ryhmät. (Ed. Pulliainen: Tiedoksi ed. Karhulle!) On käsittämätöntä, jos joukkoliikenteestä juhlapuheissa huolta kantavat ryhmät suostuvat hallituksen ehdottamiin leikkauksiin.

Kunnille, jotka kärsivät rahapulasta, kehitys tuo lisärasituksia, kun ne joutuvat joka tapauksessa vastaamaan muun muassa koululaisten ja vammaisten kuljettamisesta. Kuntien välisten joukkoliikenneyhteyksien puuttuminen kasvattaa myös Kelan matkakustannuskorvauksia, ja on todella härskiä, että kuntien talousahdingon keskellä hallitus ehdottelee kuntien rahoitusosuuden nostamista joukkoliikenteessä, vaikka jo nyt muun muassa Jyväskylä, Lahti, Oulu ja Kuopio ovat vaikeuksissa joukkoliikenteen turvaamisessa.

Vanhasen hallitus leikkaa myös junaliikenteen tukea. Se merkitsee Helsinki—Kuopio—Oulu- ja Turku—Joensuu-välisen yöjunaliikenteen lakkauttamista sekä muita supistuksia. Yöjunat kuljettavat erityisesti pienituloisempia matkustajia, joille lentäminen on liian kallis vaihtoehto. Siksi yöjunaliikenteen säilyttäminen on tärkeää. Uusi hieno oikorata Keravan ja Lahden välille on valmistumassa, ja asutusta ja työpaikkoja kertyy sen varteen, niin kuin pitääkin. Ensi vuoden budjetissa ei kuitenkaan ole senttiäkään taajamajunaliikenteen ostamiseen tälle rataosalle, (Ed. Pulliainen: Sen piti kannattaa itsensä!) ei myöskään lisäjunamahdollisuuksiin Keravan ja Riihimäen välille, mihin uusi oikorata mahdollistaa lisäkapasiteettia. Yhteensä oikoradan valmistuminen tuo vähintään 5 miljoonan vuosittaisen rahoitustarpeen, mutta hallitus tarjoaa nollaa. Tehdään siis uusi rata, mutta pakotetaan kansalaiset käyttämään henkilöautoa, kun vuorotiheys ei ole riittävä.

Arvoisa puhemies! Varsinkin alkuvaiheessa uusi rataosuus tarvitsee riittävää rahoitusta, jotta uusilla alueilla saadaan ihmiset muuttamaan matkustustottumuksiaan ja siirtymään junien käyttäjiksi. Tilanteen tekee vielä hölmömmäksi se, että uutta kalustoa on tulossa raiteille, mutta lisäraha sen käyttöön puuttuu. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Arvoisa puhemies! Valtion tuki on olematonta verrattuna siihen, mitä suuret kaupungit käyttävät joukkoliikenteen tukemiseen. Pääkaupunkiseudun kunnat rahoittavat vuodessa 160 miljoonalla, kun hallitus laittaa koko maassa noin 75 miljoonaa joukkoliikenteeseen. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittääkin erillistä määrärahaa Pääkaupunkiseudun kuntien, Tampereen ja Turun joukkoliikenteen matkalippujen hintojen alentamiseen. Helsingin suuralueella joukkoliikenteen 400 miljoonasta kunnat kustantavat 43 prosenttia. Loput 57 prosenttia maksavat matkustajat, valtion osuus on nolla, samoin kuin Turussa ja Tampereella. Tämä kustannusjako on muihin eurooppalaisiin suurkaupunkialueisiin verrattuna häpeällinen. Esimerkiksi Amsterdamissa saman suuruiset kustannukset jakautuvat siten, että matkustajat maksavat 34 prosenttia ja valtio loput 66 prosenttia, kunnat nolla.

Sunnuntaina Helsingin valtuuston poliittiset ryhmät päättivät nostaa kaupungin tukea 3 miljoonalla eurolla eli lähes 100 miljoonaan ensi vuodelle. Samaan aikaan hallitus leikkaa vuoden 2004 toteutuneesta tasosta joukkoliikennemäärärahoja noin 10 miljoonalla eurolla valtakunnan tasolla. Tämä on hävettävää, hallitus.

Hallituksen politiikka johtaa autoistumisen lisääntymiseen. Yhä useammin omasta autosta tulee pakko. Tämä jatkaa hiilidioksidipäästöjen kasvua, vaikka ilmastostrategiaa laadittaessa pitäisi pyrkiä juuri päinvastaiseen suuntaan. Tätä hallitus ei tee sen enempää pitämällä yllä hyvää julkisen liikenteen verkkoa kuin edistämällä biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä, millä olisi suuri ympäristömerkitys.

Hyvät edustajatoverit, vasemmistoliitto ei hyväksy joukkoliikennemäärärahojen leikkauksia. Nyt tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja lisää tukea joukkoliikenteelle, ei ratojen panemista rullalle ja bussien viemistä romutettaviksi eikä tilattujen junien ja valmistuvien ratojen jättämistä vaille käyttöä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, pari sanaa turvallisuudesta.

Hallitus tavoittelee sitä, että vuonna 2010 ei kuolisi liikenteessä enempää kuin 250 ihmistä, kun viime vuonna kuoli 375. Liikenneturvan mielestä joukkoliikenteen edistämisellä on keskeinen osuus siinä, miten näihin tavoitteisiin päästään. Joukkoliikennettä romuttamalla ja sen tasoa laskemalla hallitus itse asiassa ottaa vastuuta myöskin jatkuvista liikennekuolemista ja liikenneonnettomuuksista ja loukkaantumisista liikenteessä, koska joukkoliikenne on kuitenkin ihmisten kannalta keskimäärin turvallisempi liikennemuoto kuin muut liikennemuodot.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreälle eduskuntaryhmälle on selvää, että joukkoliikenteen osuutta liikenteestä on nostettava. Joukkoliikenne parantaa liikenteen sujuvuutta ja lisää liikenneturvallisuutta, auttaa vähentämään turhia tieinvestointeja ja polttoaineen kulutusta ja täten hidastaa ilmastonmuutosta. Kaupunkilaisen näkökulmasta tärkeää on myös se, että joukkoliikenne parantaa selvästi hengitysilman laatua.

Joukkoliikenteen kehittämisen suuret kysymykset kiteytyvät kahteen: liikenteen päästöjen vähentämiseen ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen. Molempien osalta hallitus on hukkateillä. Liikenteen päästöt ovat nousussa, ja hallituksen leikkausesitysten johdosta ihmiset yhä useammassa kunnassa ovat jäämässä ilman joukkoliikenneyhteyttä.

Kamppailu joukkoliikenteen liikennemuoto-osuudesta käydään ennen muuta kaupunkiseuduilla. Suurin potentiaali joukkoliikenteen osuuden kasvattamiseen on raideliikenteen parantamisessa. Kaupunkiradat, metro ja tulevaisuuden pikaraitiotiet ovat houkutteleva vaihtoehto myös niille, jotka eivät vaihda henkilöautoaan bussiin. Tästä on monta hyvää esimerkkiä ulkomailta, muun muassa Strasbourgista ja Karlsruhesta.

Vihreä eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä, että tulevaisuuden visioinnin ja kehittämistyön tilalla eduskunnassa joudutaan käymään hivutustaistelua joukkoliikenteen alasajon ja tekohengityksen välillä. Rataverkon huono kunto uhkaa turvallisuutta. Silloin ei ole ihme, että on vaikea avata keskustelua uusista investoinneista. Lentokentälle raideyhteyden luova kehärata, uudet kaupunkiradat, tavaraliikenteen tarvitsemat investoinnit ja maakuntia yhdistävät nykyistä nopeammat junayhteydet jäävät keskustelussa jalkoihin, kun täytyy olla paikkaamassa rataverkon surkeaa kuntoa jostain sieltä, mistä se sattuu milloinkin prakaamaan. Uusia tapoja järjestää joukkoliikennettä on kehitetty, mutta silti edelleen jopa Tampereella ja Turussa joukkoliikenne rakentuu vain bussien varaan. Missä viipyvät pikaraitiotiet ja kaupunkiradat?

On täysin poikkeuksellista, kuten Suomessa on tällä hetkellä, että kunnat kantavat yksin vastuun joukkoliikenneinvestoinneista. Olisi tarpeellista, että samoin kuin tiehankkeista myös paikallisista joukkoliikenteen investoinneista valtio maksaisi osan. Tätä tukea pitäisi osoittaa yhtä lailla metrolle, junille kuin pikaraitiovaunuillekin.

Arvoisa puhemies! Liikenne on Euroopan ympäristötoimiston mukaan päästöjen vähentämisen näkökulmasta kaikkein vaikein alue. Tämä ei ole yllättävää. Tekninen kehitys on auttanut saamaan ajoneuvojen ominaispäästöjä alas, mutta henkilöautojen määrän lisääntyminen, autojen koon kasvu ja yhteiskunnan autoistuminen ovat kääntäneet kehityksen niin, että vuoden 1990 taso päästöissä on ohitettu aikaa sitten.

Täällä on kuultu jo lukuja. Minun lukuni koskevat ilmastonmuutosta. 1,4—5,8 astetta: sen verran ilmaston lämpötilan arvioidaan nousevan tällä vuosisadalla, jos päästöjä ei rajoiteta. 1,5 astetta: se riittää sulattamaan Grönlannin jäätiköt. Satoja vuosia: niin kauan tämän päivän päästöt vaikuttavat tulevien sukupolvien elämään. 18 prosenttia eli viidennes: liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä. Nykyisellä kehityspolulla liikenteen päästöt kasvavat peräti 9 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Henkilöautojen verotuksen keventäminen yhdistettynä joukkoliikenteen kallistumiseen on tuhoisa yhdistelmä.

Arvoisa ministeri Huovinen, nämä ovat niitä toimintaympäristön muutoksia, mutta ei se, että toimintaympäristössä tapahtuu jotain muutoksia, tarkoita sitä, ettei hallituksessa pitäisi reagoida niihin asioihin. Silloinhan juuri on tehtävä, kun toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia. Tätä hallitusta muodostettaessa se, mitä oli unionin sisämarkkinoiden tähden tehty autoverolle, oli nähtävissä; ne päätökset oli tehty juuri ennen vaaleja. Tästä eteenpäin on varmasti selvää, että bensan hinta tuskin tulee laskemaan. Tässä kohtaa olisi juuri mahdollisuus olla nostamassa joukkoliikenteen liikennemuoto-osuutta, jos olisi kiinnostunut toimimaan toimintaympäristön muutoksissa.

Ilmastopolitiikan kannalta järkevintä olisi kannustaa kaikin tavoin sekä tavara- että henkilöliikennettä siirtymään kumipyöriltä raiteille. Paitsi että raideliikenne saa ihmisiä siirtymään joukkoliikenteen uusiksi käyttäjiksi, raideliikenne on kävelyn ja pyöräilyn jälkeen energiataloudellisin matkustusmuoto. Juna kuluttaa matkustajaa kohti keskimäärin vain neljänneksen energiamäärästä, joka kuluu saman matkan tekemiseen henkilöautolla. Pikaraitiovaunut ovat usein tätäkin säästäväisempiä. Raideliikennettä tulisi yksinkertaisesti priorisoida suhteessa tieliikenteeseen.

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenne ei ole kaikille valinnan asia, vaan monet suomalaiset ovat riippuvaisia joukkoliikenteestä. Kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta on välttämätöntä, että jokaisesta kuntakeskuksesta on mahdollista asioida, käydä työssä tai opiskella oman alueen seudullisessa keskuksessa. Tasa-arvoinen on myös sellainen kaupunkirakenne, joka ei pakota liikkumaan autolla.

Jos kuntakeskuksesta ei pääse lähimpään kaupunkiin bussilla tai junalla, se tarkoittaa, ettei kunnassa juuri ole asiaa asua ilman henkilöautoa. Tämä on väärin. Yhteiskunnan ei pidä pakottaa ihmisiä henkilöautoriippuvuuteen. Oikeus asua lähellä omia lapsiaan tai vanhempiaan ei voi koskea vain niitä, joilla on varaa tai mahdollisuus liikkua omalla autolla. Vihreä eduskuntaryhmä tuo esiin hämmästyksensä siitä, että keskustan johtama hallitus ajaa tällaista haja-asutusalueita kurjistavaa politiikkaa. Tämähän vastaisi sitä, että sosialidemokraatit toisivat eduskuntaan vuosittain työttömyyspäivärahan heikennyksiä.

Kun täällä olemme tänään kuulleet sekä sosialidemokraattien että keskustan perustelevan, että nämä lakkautettavat vuorot ovat turhia vuoroja, joita ei tarvita, niin ei kai se sentään ole peruste sille, että joukkoliikenteen ostomäärärahoja täytyy laskea. Kyllä kai niitä sitten voitaisiin suunnata paremmin, jos kerran on satoja vuoroja, joita tässä maassa ei tarvita.

Haja-asutusalueiden liikenne kaipaa myös innovaatioita. Mutta mitä hallitus tekee? Ajaa nykyisen bussiliikenteen alas, ennen kuin sillä on tarjota mitään tilalle. Kehittämisrahoja on myös leikattu, joten kovin kummoisia uutuuksia on tuskin luvassa tällekään saralle, jos ei ole varaa tehdä ja suunnitella niitä uusia innovaatioita.

Joukkoliikenteestä puhuttaessa esiin nousee myös sukupuolten tasa-arvo, kuten ed. Uotila myös puheessaan totesi. Kun matkustaa esimerkiksi bussilla, on matkustajista suuri osa mielikuvan mukaisesti naisia, lapsia ja iäkkäitä ihmisiä. Jos ensi vuoden talousarviolle olisi tehty sukupuolivaikutusten arviointi, tässä kohtaa olisi ollut helppo havaita, keihin bussiliikenteen alasajo oikein kohdistuu. Naisten asemaa joukkoliikenteen käyttäjinä pitäisi heikentämisen sijasta parantaa. Yksi konkreettinen asia olisi, että lastenrattaiden kanssa matkustavilta ei perittäisi maksua matkasta. (Ed. Pulliainen: Niinhän se on Oulussa!) — Monilla paikkakunnilla näin onkin, mutta tässä asiassa olisi syytä lisäaktiivisuuteen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen joukkoliikennepolitiikkaa leimaa välinpitämättömyys ilmastopolitiikasta ja ihmisten yhdenvertaisista liikkumismahdollisuuksista. Laiminlyöntien ja tehtyjen leikkausten lista on murheellinen:

Muuttoliikkeen vuoksi haja-asutusalueiden liikenne on vaikeuksissa, ja hallitus vastaa tähän siten, että joukkoliikennemäärärahoja lasketaan vuosi vuodelta, ja ne ovat nyt alimmillaan 20 vuoteen.

Kaupunkien liikennejärjestelmät ja haja-asutusalueiden ongelmien ratkaisu tarvitsevat uusia innovaatioita. Ja mitä tekee hallitus? Laskee joukkoliikenteen kehittämismäärärahoja.

Radat rapistuvat. Mitä tehdään? Leikataan näitäkin määrärahoja. Lista jatkuu: Uusia ratainvestointeja tarvittaisiin. Mitä hallitus tekee? Löytää rahaa tieinvestointeihin, mutta ei uusiin ratahankkeisiin.

Joukkoliikenteen osuuden kasvattaminen on kirjattu hallitusohjelmaan, ja sen välttämätön edellytys on uudet raideratkaisut kaupunkialueille. Mitä on tehty? Ei mitään.

Arvoisa puhemies! Ed. Karhulle erikseen: On ehkä hieman röyhkeää tai sitten surullista sosialidemokraattien sisäisen tiedonkulun kannalta, että Tampereelta tullaan arvostelemaan Helsingin joukkoliikennettä, Helsinkiä, joka laittaa joukkoliikenteeseen enemmän rahaa kuin maan hallitus koko joukkoliikenteeseen koko tässä valtakunnassa. Vihreät ovat olleet yhdessä muiden helsinkiläisten puolueiden kanssa neuvottelemassa 3 miljoonan korotuksesta helsinkiläiseen joukkoliikenteeseen, jonka laadusta ja tavoitteista ja määristä päätetään valtuustossa, ja jota koskaan ei ole missään markkinaehtoistettu. Tämän olisi voinut ehkä joku oikein informoida ed. Karhulle.

Arvoisa puhemies! On varmaan tässä vaiheessa selvää, että vihreä eduskuntaryhmä kannattaa ja minä sen nimissä kannatan ed. Andersson muotoilua päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Pehr Löv /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Det är ingen hemlighet att finansieringen av infrastrukturen och landets huvudleder är osäker. Detta bekräftas inte minst av riksdagen själv, som ägnat mycken tid och energi åt just väg- och bansatsningarna i de senaste budgetbehandlingarna.

Att anklaga regeringen Vanhanen för att ha kört ned infrastrukturen i landet är en sanning med modifikation. Det är sant att resurserna till kollektivtrafiken är otillräckliga för att kunna upprätthålla den på den tidigare nivån. Men samtidigt måste oppositionen erkänna att det inte i längden går att hålla kvar precis samma nät av bussturer om glesbygden fortsätter att avfolkas. Vi vill ändå påminna om att 13 miljoner euro reserveras för väg- och bannätet samt för kollektivtrafiken. Regeringen har med flera åtgärder försökt utveckla kollektivtrafiken och transporterna på glesbygden i en situation med minskad passagerarmängd. Även vägnätets skick måste hållas på en god nivå.

Interpellanterna har fullständigt rätt i att trafik på räls är mer miljövänlig är transport på hjul. Men kritiken mot regeringens investeringspolitik är inte helt rättvis med tanke på att regeringen nu föreslår större satsningar på bannätet än på vägnätet om man jämför antalet kilometrar.

Herra puhemies! Suomessa on parhaillaan käynnissä laaja rakennemuutos, sillä Suomen väestön ikärakenne muuttuu. Ikäluokat kouluissa pienenevät ja kouluja joudutaan sulkemaan. Samanaikaisesti maaseudun väestö vähenee työpaikkojen ja perheiden muuttaessa kaupunkeihin. Tämä on myös johtanut palvelujen harvenemiseen postin, pankkien ja kauppojen kadotessa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo, että kaikkien halukkaiden tulee voida jäädä asumaan maaseudulle, minkä vuoksi olemme aina puolustaneet panostuksia maaseutuelinkeinoihin ja haja-asutusalueen palveluihin. Valitettavasti urbanisoitumistrendi ei ole vielä kääntynyt.

Kuten kaikissa muissa palvelumuodoissa on joukkoliikenteessäkin huolehdittava riittävästä asiakaspohjasta. Haluan kuitenkin samaan hengenvetoon korostaa, että yhteiskunnan tehtävä on tukea nimenomaan sellaisia palveluja, joita mikään muu toimija ei halua tarjota niiden heikon kannattavuuden vuoksi. Mutta meidän on kuitenkin syytä olla yhtä mieltä siitä, että käyttäjien piirissä tapahtuvien muutosten tulee ennen pitkää näkyä rahoitustuessa.

On hyvä, että eduskunta käy nyt keskustelua näistä käynnissä olevaan rakennemuutokseen liittyvistä ongelmista. Vihreä liitto keskittyy suuressa osassa välikysymystekstiään maaseudun liikenneyhteyksiin. Toivon, että maaseudulla on myös jatkossa korkea prioriteetti muissa poliittisissa kysymyksissä. (Ed. Pulliainen: Niin on!)

Herr talman! Vi vill påtala att en fungerande kollektivtrafik är av stor betydelse också i städerna, inte minst av miljömässiga skäl. Regeringens beslut att stöda arbetsresor som görs med kollektivtrafik är välkommet och förhoppningsvis kommer det att fungera som ett incitament för att göra kollektivtrafiken mera lockande och bryta den nedåtgående trenden i huvudstadsregionen. Denna förmån har diskuterats i åratal och vi är nöjda över att lagförslaget nu har kommit till riksdagen. Kollektivtrafiken i huvudstadsregionen får inte statsstöd, så detta är en märkbar förbättring.

Användningen av kollektivtrafik är tyvärr fortfarande en könsfråga. Förenklat kan man säga att kvinnorna åker buss och tåg, medan bilfilerna fylls av bilar med ensamma män. Frågan lyder: Hur skall vi få männen att byta till kollektivt? Den stereotypa mannens svar är enkelt: Det skall gå snabbt och vara relativt billigt. Det behövs alltså fler filer för bussar som gör resan betydligt snabbare.

I remissdebatten om budgeten lät svenska riksdagsgruppen förstå att vi inte är helt nöjda med regeringens förslag till plan för trafiksatsningar för det kommande året. Bland annat är vi oroade för att regeringen föreslår lägre stöd för förbindelsebåtarna i skärgården. Riksdagen valde ifjol att skjuta till medel, men tillägget finns inte med i nästa års förslag. Det är något som finansutskottet måste se närmare på.

Herra puhemies! Liikenteen vaihtoehtoiset energiamuodot ovat viimeinkin saaneet nostetta yhteiskunnallisessa keskustelussa. Asia tulee ajankohtaiseksi, kun hallituksen energia- ja ilmastoselonteko tulee eduskuntaan marraskuussa. Useat maat, muun muassa Ruotsi, ovat aktiivisesti edistäneet etanolin käyttöä polttoaineena. Suomessa olemme jälkijunassa, mutta nyt hallitus lupaa parannusta. Hallitus tulee asettamaan työryhmän tarkastelemaan biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä. (Ed. Pulliainen: Käyttääkö se työryhmä etanolia?) Työryhmän tulee laatia ehdotus siitä, miten Suomi voisi päästä EU-direktiivien vaatimukseen, jonka mukaan bioenergian tulee muodostaa 5,75 prosenttia liikennepolttoaineista. On tärkeää, että myös me Suomessa aktiivisesti toimimme ympäristöystävällisten polttoaineiden ja tekniikoiden käyttöön ottamiseksi.

Välikysyjät luettelevat pitkän listan panostuksia infraan, joiden he haluavat nähdä toteutuvan. Useista niistä on spekuloitu vuosikymmeniä, mutta ne eivät ole kuitenkaan saaneet poliittista tukea. On hämmästyttävää, että Vihreä Liitto vaatii Elsa-radan toteuttamista. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei pidä uutta rautatieyhteyttä Espoosta Lohjalle ajankohtaisena, sillä se edellyttäisi toisaalta metsän ja maan kovaa hyväksikäyttöä ja merkitsisi toisaalta asutuksen voimakasta laajentamista Pääkaupunkiseudun syrjäisimmille alueille. Tämä olisi ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa. Pidämme taloudellisesti järkevämpänä rantaradan pitämistä hyvässä kunnossa ja haluamme kiirehtiä Hangon ja Hyvinkään välisen rautatien sähköistämistä.

Herr talman! Oppositionen har den här gången lyft fram en viktig och svår fråga. Som jag konstaterade redan i inledningen, kan skulden för flyttningsrörelsen till tätorterna och det minskande befolkningsunderlaget i glesbygden inte läggas på denna regering. Denna flyttningsrörelse pågår i hela Europa. Vi hävdar ändå att regeringen gör sitt yttersta för att bevara och utveckla en fungerande service, inklusive kollektivtrafiken, i glesbygden. Också här i riksdagen kommer vi att noga se över effekterna av de minskade anslagen och göra våra trafikpolitiska avvägningar.

Vi föreslår därför en enkel övergång till dagordningen.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme kovin merkillisiä aikoja. Lämmin kesä jatkui maassamme tänne lokakuun puoliväliin, ja mennyt syyskuu oli maailman kuumin koskaan tilastoitu syyskuu. Selityksenä tähän lienee ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos on melkoinen myös hallituksen toiminnassa, kun täällä tänään oppositio joutuu puolustamaan hallituksen omaa ohjekirjaa, hallitusohjelmaa, jossa punamultahallitus otti tavoitteeksi parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua sekä lisätä joukkoliikenteen rahoitusta. Kyllä on aikoihin eletty.

Menneinä vuosina rallateltiin: "Linja-autossa on tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa." Niin, matka todellakin katkeaa, kun Suomesta on kahtena seuraavana vuonna häviämässä yli 520 bussivuoroa, kun niiltä loppuu lääninhallitusten antama valtion ostopalvelutuki. Rajuin karsinta kohdistuu Itä-Suomen lääniin, josta häviää noin puolet eli 173 ostoliikenteen runkovuoroa. Minulla on tässä niistä kaikista lista ja voin tarvittaessa ajan salliessa luetella muutamia keskeisiä. Rajuin karsinta siis on Itä-Suomen läänissä, jossa siis 173 ostoliikenteen runkovuoroa häviää. Koko maassa karsinnat kohdistuvat yli 4,1 miljoonaan bussikyytiin ja uhkaavat noin 1 400 päivittäisen bussivuoron olemassaoloa.

Vuoden 2006 budjettiesityksessä joukkoliikenteen palvelujen ylläpitoa heikennettiin supistamalla joukkoliikenteen määrärahoja lähes 7 miljoonalla eurolla kuluvasta vuodesta. Liikenne- ja viestintäministeriön esittämästä tarpeesta määrärahat vähenivät yli 17 miljoonaa euroa. Samanaikaisesti joukkoliikenteen kustannukset kasvavat yli 5 prosentin vuotuisella kasvuvauhdilla, mitä viimeaikaiset polttoaineen hinnankorotukset eivät ainakaan yhtään helpota. Edellinen liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen totesi budjetin lähetekeskustelussa tyynesti, että tämä on huono asia, ja näki suurena huolena joukkoliikenteen tason turvaamisen työsuhdematkalipun toteuttamisesta huolimatta.

Näyttää myös siltä, että punamultahallitus on lähtenyt rajusti tyhjentämään maaseutua. Ensin lakkautuslistalla ovat olleet maaseudun sydämet eli kyläkoulut. Nyt lakkautetaan verenkiertokin eli joukkoliikenne. Itä-Suomen lääninhallitus sanoo, että määrärahaleikkaus on niin voimakas, että se joutuu puuttumaan joukkoliikenteen alueelliseen peruspalvelutasoon merkittävästi.

Mihin hallitus on unohtanut perustuslain ja Suomen kansalaisten oikeuden valita asuinpaikkansa? Jos hallituksen aikeet toteutuvat, ikääntyneet ja autottomat ihmiset pakotetaan muuttamaan kotitiloiltaan kyläkeskuksiin, kun joukkoliikennepalveluja lakkautetaan tätä vauhtia. Tätä voisi sanoa suorastaan neuvostoajan asutuspolitiikaksi.

Mielestäni tässä joukkoliikennepalvelujen vähentämisyrityksessä vilkkuu keskustalainen silmänkääntötemppu. Ensimmäisessä vaiheessa budjettikirjaan kirjoitetaan madonluvut bussivuorojen vähentämiseksi syrjäseuduilta; toiseksi, suuren vastustuksen jälkeen, hallitus lisää määrärahoja jonkin verran, ja lopulta sitten hallituspuolueet rupeavat presidentinvaalivaalikentillä kehumaan itseänsä, miten he pelastivat maaseudun bussivuorot lakkauttamiselta. Ken elää, se näkee nämä juonet.

Henkilöliikennelaissa on lääninhallituksen tehtäväksi määrätty ohjata kuntien liikennesuunnittelua ja turvata joukkoliikenteen perusverkko kuntien välisessä liikenteessä. Kunnan tehtävänä on määritellä alueensa joukkoliikenteen palvelutaso tarvittavilta osin ja järjestää lakisääteiset koulukuljetukset sekä vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain edellyttämät kuljetukset.

Lääninhallitusten peruspalveluraporteissa on luettavissa, että ostoliikenteessä matkustajat ovat vähenneet edelleen ostopalvelujen karsintojen vuoksi. Hallitus tietää, että ostoliikenteen määrärahat ovat alhaisimmillaan 20 vuoteen. Lääninhallitukset ovat joutuneet rahapulassa siirtämään koululaiskuljetuksia kuntien vastuulle juuri määrärahojen riittämättömyyden vuoksi. Jos hallituksen aikeet joukkoliikennerahojen vähentämisestä toteutuvat, kuntien vastuu palvelu- ja asiointiliikenteen hoitamisessa sen kun vain kasvaa.

Kuntien menot kasvavat lisääntyvien oppilaskuljetusten sekä ostettavien palvelu- ja asiointilinjojen kustannusten myötä. Joukkoliikenteen järjestäminen ei ole kunnan lakisääteisiä tehtäviä, joten niukan kuntatalouden aikana ajaudutaan siihen, että kunnat pystyvät toteuttamaan vain lakisääteiset kuljetusvelvoitteensa erilliskuljetuksina ja tavallinen joukkoliikenne loppuu paikoitellen monista pienistä kunnista kokonaan.

Näyttää siltä, että vähentäessään joukkoliikenteen määrärahoja valtio siirtää vastuuta joukkoliikenteen ylläpidosta kunnille ja lisää kuntien lakisääteisten kuljetustehtävien kustannuksia. Kyse on kuitenkin laajoja alueita palvelevien, yli kuntarajojen menevien linjojen liikenteestä ja lippujärjestelmistä ja joukkoliikenteen peruspalveluista, joista myös valtion tulisi kantaa vastuunsa.

Kristillisdemokraattien mielestä kuntien taloutta ei enää voi yksinkertaisesti rasittaa lisäämällä uusia velvoitteita. Kunnon panostuksella joukkoliikenteeseen saataisiin melkoinen joukko korkeisiin polttoaineen hintoihin kyllästyneitä siirtymään joukkoliikenteen hyödyntämiseen.

Linja-autoliiton toimitusjohtajan Heikki Kääriäisen mielestä 520 ostetun vuoron karsiminen heijastuu myös muihin vuoroihin. Kääriäisen mukaan parissa vuodessa maaseutuliikenteestä häviää kaikkiaan 1 400 vuoroa. Tämä on noin 10 prosenttia koko maaseudun bussiliikenteestä. Tästä kehityksestä taas seuraa se, että noin 400 kuljettajaa tulee menettämään työpaikkansa.

Kristillisdemokraatit ovat huomioineet joukkoliikenteen tukemisen vaihtoehtobudjetissaan. Joukkoliikenteellä on rasitteenaan EU:n kolmanneksi korkein arvonlisävero. Olemme valmiita laskemaan joukkoliikenteen alvin nollakantaan. Se on kristillisdemokraattista veropolitiikkaa parhaimmillaan, eli verotetaan vähiten sitä, mitä ihminen eniten tarvitsee. Nollakantaan siirtyminen on rahoitettavissa esimerkiksi sillä arvonlisäverotuoton nousulla, jonka valtio on saanut ja saa edelleen kohonneiden polttoainehintojen vuoksi.

Myös ekologisesti ajateltuna on perusteltua siirtää osa suurista polttoaineverotuotoista joukkoliikenteen tukemiseen ja ympäristöystävällisempien biopolttoaineiden kehittämiseen. Samaa ekologisuutta on järkeistää joukkoliikennettä niin, että pienennetään kuljetuskalustoa tarvittaessa busseista takseihin siellä, missä linja-auton penkkejä jää tyhjilleen.

Me kristillisdemokraatit olemme tyytyväisiä työsuhdematkalippujärjestelmän käyttöönotosta, mutta järjestelmä on hölmöläisen hommaa, jos ei ole hyvin toimivaa joukkoliikennettä, johon sitä sovellettaisiin.

Arvoisa puhemies! Tältä osin kannatan ed. Anderssonin ehdotusta perustellusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Tony Halme /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on ajamassa kansalaisia käyttämään yhä enenevässä määrin henkilöautoja ja kuluttamaan ympäristöä. Tällaiset toimet ovat ristiriidassa hallituksen antamien ympäristöpoliittisten kannanottojen kanssa. Hallitus kehottaa kansalaisia käyttämään joukkoliikennettä, mutta käytännössä toimii toisin. Jos hallituksen mielestä joukkoliikenteen kehittämisen ensimmäinen askel on määrärahojen vähentäminen, niin se askel on kyllä otettu silloin taaksepäin. Joukkoliikenteen kehittämisellä turvataan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä pitkällä aikavälillä. Kehittämisellä luodaan edellytyksiä joukkoliikenteen palvelujen säilyttämiselle ja joukkoliikenteen palvelutason parantamiselle sekä sillä pyritään hillitsemään yhteiskunnan maksamien kuljetuskustannusten nousua.

Hallituksen pitäisikin toimillaan lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja alentaa säännöllisen matkustamisen hintaa. Ylipäätään Suomessa valtio tukee vähän joukkoliikennettä. Matkustajat joutuvat nyt jo maksamaan suuren osan lipuistaan itse. Joukkoliikenne tuleekin nähdä tulevaisuudessa aiempaa selkeämmin perusliikennemuotona. Peruspalveluiden keskittyminen, bussiliikenteen vähentyminen, tiestön heikko kunto ja polttonesteiden hinta johtavat siihen, että harvaanasutuilla seuduilla ihmisten on mahdotonta elää normaalia elämää. Täytyy kuitenkin muistaa, että harvaanasutuilla seuduilla kattava joukkoliikenneverkosto on elinehto etenkin vanhuksille ja koululaisille.

Arvoisa puhemies! Ostopalvelutukien katoamisen myötä Suomesta tulee häviämään seuraavina kahtena vuotena yli 500 bussivuoroa. Karsittavista vuoroista on liikenne- ja viestintäministeriön mukaan noin 130—150 sellaisia, joihin kunnat joutuvat järjestämään koululaisille korvaavat kuljetukset. Näiden yksilöllisten kuljetusten kustannukset maksavat yhteiskunnalle moninkertaisesti enemmän. Ministeriöstä arvioidaankin, että Itä-Suomeen tulee muodostumaan alueita, joilta ei tukien karsimisen jälkeen voi käydä joukkoliikennevälineillä töissä tai opiskelemassa, jolloin kustannusvastuu siirtyy kokonaisuudessaan kunnille.

Koko maan karsinnat kohdistuvat yli 1,4 miljoonaan bussikyytiin ja uhkaavat noin 1 400 päivittäisen bussivuoron olemassaoloa. Suoranaisena vaikutuksena tulee näkymään työpaikkojen vähentyminen. Leikkaukset uhkaavat ei pelkästään liikenneyritysten taloudellisia toimintaedellytyksiä vaan koko alan palveluja ja kilpailun toteutumista erityisesti maakunnissa. Joukkoliikennemäärät ovat selvästi vähentyneet viime vuosina suhteessa muuhun liikenteeseen, ja erityisesti maaseutuliikenteen matkustajamäärät ovat radikaalisti pudonneet.

Arvoisa puhemies! Junaliikenteessä on ollut ja näyttää jatkuvasti olevan lukuisia läheltä piti -tilanteita. VR ei voi käyttää hyväkseen hankkimiaan nopeita junia rappeutuneen raideverkon vuoksi. Rataverkko on siis niin huonossa kunnossa, että rapistuminen uhkaa jo turvallisuutta. Juna on kuitenkin energiataloudellisin matkustusmuoto: Se kuluttaa vain neljänneksen siitä energiamäärästä, joka kuluu saman matkan tekemiseen henkilöautolla. Monille maakunnille toimivat junayhteydet ovat pärjäämisen elinehto, joka hallitusohjelmassakin todettiin. Nyt kuitenkin budjettiesityksessä ehdotetaan määrärahojen vähentämistä, mikä on täysin vastaan hallituksen aiempaa linjausta. Tehokas radanpito edellyttää riittävää, hyvissä ajoin tiedossa olevaa rahoitusta. Vain tätä kautta voidaan parantaa palvelutasoa, turvata rautatieliikenteen kilpailukyky ja säilyttää sen markkinaosuus.

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenteen osuus on pienentynyt myös Pääkaupunkiseudulla. Talousarvion mukaan ensi vuonna ei käynnisty yhtään uutta liikenneinvestointia Pääkaupunkiseudulla, siis ei yhtään. Myöskään joukkoliikenteen kipeästi kaipaamia edistämistoimia ei ministeriö esitä. Helsingin talousalueella asuu noin 30 prosenttia maamme väestöstä. Yli 30 prosenttia maamme työpaikoista sijaitsee siis tällä alueella. Liikenne kasvaa Pääkaupunkiseudulla vuoteen 2010 mennessä noin 15 prosenttia ja vakavasti ruuhkautuvan verkon määrä lähes kaksinkertaistuu. Pelkästään Pääkaupunkiseudun ruuhkista aiheutuu vuosittain noin 30 miljoonan euron välitön kustannus. Joukkoliikenteessä on maaseudun alasajon lisäksi pahoja puutteita muun muassa Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa, joihin suuntautuu voimakasta rakentamista. Joukkoliikennettä tulisikin suunnitella pitkäjänteisesti, ja sitä tulisi kehittää suurempana kokonaisuutena. Suunnittelussa kohdattavia esteitä tulisi aktiivisesti poistaa, jotta joukkoliikenteen asemaa Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmässä voitaisiin edistää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan mainita, että joukkoliikenneraiteet ovat kaupunkirakenteen kehittämisen selkäranka. Raideliikenteen merkitys kaupunkialueen tulevaisuuden liikennemuotona tulee entisestään korostumaan. Katuverkon kuormittumista ja ruuhkautumista voidaan välttää vain tehokkaalla, toimivalla ja kattavalla joukkoliikenteellä.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Kiitän tästä käydystä ryhmäpuheenvuorokierroksesta. On mielestäni erittäin hyvä, että joukkoliikenteestä käydään tätä keskustelua, mutta pidän hivenen surullisena sitä, että oppositio monessakin puheenvuorossa antaa ikään kuin sellaisen kuvan, että kaikki joukkoliikenne on nyt Suomesta lakkaamassa suurin piirtein kokonaan. Tämä mustamaalaus tuskin mielestäni edistää joukkoliikenteen houkuttelevuutta, ja tätä kannattaisi kyllä myös tässä keskustelussa miettiä.

Vaikka resurssit ovat niukat, niin nyt pitää tätä tilannetta suhteuttaa. Kuten jo totesin, valtion ja kuntien suora tuki vastaa vain kymmenesosaa koko joukkoliikenteen 2 miljardin euron liikevaihdosta, eli puhutaan kyllä aika pienestä osasesta, kun täällä käydään tätä keskustelua. Näistä esillä olleista mahdollisesti lakkautettavista 500 bussivuorosta tietojeni mukaan 100 lakkaisi joka tapauksessa, koska matkustajia on vain liian vähän. Tämäkin kannattaa pitää mielessä.

Näihin toimintaympäristön muutoksiin, joihin jo puheenvuorossani aikaisemminkin viittasin, ei kyllä oppositioltakaan tässä keskustelussa kovin hehkeitä eväitä herunut. Yksityisautoilun ja keskittyvän aluerakenteen edessä tekin olette näköjään yhtenä kysymysmerkkinä. (Ed. Pulliainen: Eikä olla!) Hallitus on nimenomaan ryhtynyt selvittämään uusia tapoja turvata joukkoliikenteen tulevaisuutta ja ottanut jo käyttöön uusia keinoja, kuten matkojen yhdistely ja työsuhdematkalippu. (Ed. Pulliainen: Mutta tulokset puuttuvat!) Nämä ovat isoja asioita.

Yöjunaliikenteestä totean vain sen verran, että mitään päätöksiä ei ole tehty. On kuitenkin totta, että oikoradan valmistumisen myötä matka-ajat nopeutuvat huomattavasti, ja voi mielestäni aivan aiheellisesti kysyä, kuinka moni valitsee yöjunan, jonka matka-aika on puoli yötä. Miettikää sitä omalle kohdallenne.

Vihreät täällä vaativat aloitteellisuutta hallitukselta. Vastasin osittain jo varsinaisessa puheenvuorossani mutta muistutan kuitenkin siitä, että joukkoliikenne on myös ennen kaikkea markkinaehtoista toimintaa, ja näiden porkkanoiden ideoiminen ei nähdäkseni ole pelkästään valtion tai kuntien tehtävä vaan myös näitten liikennetoimijoiden tehtävä, VR:n ja esimerkiksi bussiliikennöitsijöiden, linja-autoliikennöitsijöiden, tehtävä.

Ainakin kristillisdemokraattien ja vihreiden puheenvuoroissa väitettiin myös, että ostoliikenteen rahat ovat alhaisimmillaan 20 vuoteen. On mielestäni aivan väärin vedota 20 vuoden listauksiin, kun tänä aikana ostoliikenteessä, koko järjestelmässä, on tapahtunut isoja muutoksia. Nämä vuodet eivät ole vertailukelpoisia. Maailma on 20 vuodessa toki kehittynyt, onneksi.

Vihreiden puheenvuorossa oli myös erikoinen väite, että valtio tulee säästämään ja lopputulos on, että Kela ja kunnat maksavat lisää, kun asia on aivan päinvastoin tämän matkojen yhdistelyn osalta. Kunnat ja Kela tulevat säästämään arviolta noin 20 miljoonaa euroa matkojen yhdistelytoiminnasta johtuen. Mielestäni tämä on asia, joka pitäisi kyllä noteerata suurella ilolla täällä eduskunnassa, jossa joka budjetin yhteydessä on kauhisteltu kasvavia Kelan menoja. (Ed. Tennilä: Siinä on toinenkin puoli, siinä asiassa!)

Vihreiden puheenvuorossa ihmeteltiin myös Seinäjoki—Oulu-radan parannuksen 30 vuoden kestoa. On totta, että tässä on kyseessä iso hanke, ja on tärkeää, että tämän työn aloittamisesta on nyt päätetty. Tämä on kaikkien aikojen suurin ratahanke, noin 400 miljoonan euron arvoinen, ja työ kestää jo pelkästään käytännön syistä johtuen hyvin pitkään, eli tätä kritiikkiä en nyt aivan ymmärtänyt. (Ed. Pulliainen: Kyllä me oululaiset ymmärrämme!)

Vihreiden ja Rkp:n puheenvuoroissa todettiin biopolttoaineista, ja olen aivan varma, että biopolttoaineet nousevat esiin tässä energia- ja ilmastopoliittisessa selonteossa. Oma kantani on, että Suomen tulee tässä asiassa olla aktiivinen ja liikenteen päästöjä täytyy voida alentaa nykyisestä tasosta. Tästä olemme varmasti yhtä mieltä.

Sitten kokoomuksen puheenvuoroon. Ed. Petri Salolle totean nyt sen verran, että hänen esittämänsä luvut näistä joukkoliikenteen määrärahoista ovat osittain vääriä. Ne perustuvat kehysbudjettiin, eivät varsinaiseen budjettiin. Tämä puhe 1 400 bussivuoron lakkauttamisesta ei pidä mielestäni paikkaansa, mutta ed. Salo varmasti täsmentää omia kantojaan.

Haluan myös todeta, että kokoomuksen oppositiopolitiikka on kyllä — mitä enemmän tätä juttelua täällä kuuntelee, niin edelleen tulee vakuuttuneemmaksi — täysin vailla taloudellista pohjaa. Tässä keskustelussa te esitätte lisää rahaa joukkoliikenteeseen, samanaikaisesti te tulette esittämään tämän syksyn aikana näissä eduskuntakeskusteluissa valtavan määrän muita menonlisäyksiä. Tämän tietenkin ymmärtäisi, jos teillä olisi jokin realistinen budjettivaihtoehtoesitys, mutta ei voi kuin ihmetellä, että sellaista te ette ole suurimpana oppositiopuolueena saaneet näinä vuosina kertaakaan vielä tehdyksi. Nämä teidän lisäysehdotuksennehan ovat sitä suuruusluokkaa, että valtiontalous kyllä keikahtaisi kummoisesti kumoon. (Välihuutoja) Sellainen kokoomuslainen menneiden vuosien jotenkin hyvä valtiontalouden huolenpito ei taida enää kokoomuksen asialistalle kuulua.

Arvoisa puhemies! SDP:n ja keskustan ryhmäpuheenvuoroissa tuotiin esille, että joukkoliikennerahoitusta voitaisiin lisätä jo ensi vuoden budjettiesityksessä. Ministerinä otan tämän tiedon kiitollisena vastaan ja olen valmis tekemään myöskin esityksiä asiassa.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri, te vaikutatte ihan kiihtyneeltä, mutta aivan suotta. Nimittäin teidän oman puolueenne ryhmäpuheenvuorossa ed. Karhu toteaa, että tämä välikysymysaihe on poikkeuksellisen hyvin valittu. Lisäksi hän toteaa, että emme voi olla tyytyväisiä, ja lisäksi hän toteaa, että nyt on mahdollisuus eduskunnan yrittää vielä korjata tätä tilannetta myöskin budjettikäsittelyssä. Juuri näin kansallinen kokoomus on tehnyt. Me olemme esittäneet 10 miljoonan määrärahaa, jolla tuettaisiin, että liikenne maaseudulla ja kaupungeissa jatkuisi edes nykyisellä tasolla huolimatta siitä, että käyttäytymistarpeet ihmisillä muuttuvat.

Kaikki ne puheet 400:sta eivät perustu mihinkään. Olen käyttänyt koko ajan Linja-autoliiton antamaa lukua 1 400, joka on toistettu tässä salissa useita kertoja.

Sen totean vielä tästä rautatieliikenteestä ministeri Huoviselle, että vaikka Seinäjoki—Oulu-rataa korjataan ja laitetaan kuntoon, siinä Seinäjoen ja Oulun välillä on useita satoja kilometrejä ja siellä välillä olevat ihmisetkin haluaisivat tulla mukaan junamatkustajiksi, mutta kun ostoliikenne loppuu ja asemat ovat tyhjillään, se on käytännössä mahdotonta.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen pyysi konkreettisia ideoita myös liikennöitsijöiltä ja VR:ltä. Mutta voin vain esimerkiksi todeta, että veitsi kurkulla on aika vaikea olla luova, kun yrittää vain räpeltää ja pysyä pystyssä. Sitten näitä konkreettisia ideoita oli aika monta puheenvuorossani. Jätin puolet niistä sanomatta, kun puhe oli muutenkin niin pitkä, ja tuon ne aivan kohta teille sinne korokkeelle.

Matkojen yhdistelykeskusten valmistuminen kestää vielä noin 3—5 vuotta, eli ne kyllä tuottavat säästöä sitten, mutta siihen mennessä, jos nyt vähennetään koko ajan ja otetaan pois näitä vuoroja, niin kunnille ja Kelalle tulee lisää kustannuksia lähivuosina. Jos puhumme lähitulevaisuudesta, niin niille tulee lisää kustannuksia.

Sitten konkreettinen kysymys: Ed. Karhu lupasi, että sosialidemokraattinen ryhmä nyt siis esittää näitä miljoonia. 17 miljoonaa puuttuu joukkoliikennerahoja. Voimme siis luottaa siihen, että teiltä tulee esitys. On siis keskustan vika, jos tämä ei toteudu. Näin minä ymmärrän. (Ed. Sarkomaa: Keskustakin lupasi!) — Jos keskustakin lupasi, niin onko sitten Rkp:n vika, jos ei toteudu?

Mutta kuka lupaa vielä? Puuttuu noin 50 miljoonaa euroa raideliikenteeltä. Haluan vielä sen lupauksen, niin voin istahtaa vähän rauhallisemmin mielin alas.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän tässä tulee edellistä liikenneministeriä Leena Luhtasta ikävä, koska hän kuitenkin ainakin ministerinaitiosta kynsin hampain kamppaili oman ministeriönsä määrärahojen puolesta.

Nyt ministeri Huovinen toteaa, että hallitusohjelmassa on selkeänä tavoitteena joukkoliikenteen osuuden lisääminen työmatkaliikenteessä ja, huom., joukkoliikenteen rahoituksen lisääminen, enkä minä mitenkään voi ymmärtää, miten 10 prosentin määrärahojen leikkaaminen on sopusoinnussa näiden hallitusohjelman tavoitteiden takia. Jos yksityisautoilu kasvaa joistakin ulkopuolisista syistä, silloin oikea tapa reagoida, jos näistä tavoitteista pidetään kiinni, ei ole ryhtyä leikkaamaan joukkoliikenteen tukea vaan sitä tukeahan pitäisi kasvattaa, jotta joukkoliikenne säilyttäisi oman kilpailukykynsä suhteessa yksityisautoiluun. Nyt ryhdikkyyttä, ministeri!

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta, mihin ed. Uotila jäi, elikkä edellinen liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanenhan tosiaankin totesi budjetin lähetekeskustelussa, että leikkaaminen on huono asia, ja näki suurena huolena joukkoliikenteen tason turvaamisen työsuhdematkalippujen toteutumisesta huolimatta. Mutta liikenne- ja viestintäministeriön esittämästä tarpeesta määrärahat ovat vähentymässä todellakin tuon 17 miljoonaa euroa, ja olen todella onnellinen, jos ed. Karhun lupaus tässä tilanteessa toteutuu.

Harmittelen vain sitä, että opposition täytyy ryhtyä näin järeisiin toimiin kuin välikysymykseen, jotta tällainen tärkeä joukkoliikenteen asia saadaan kuntoon. Toivon, että hallitus ei tämäntapaisia silmänkääntötemppuja enää jatkossa tekisi. Toki me voimme tämmöisiin epäkohtiin puuttua ja meidän tulee puuttua, mutta toivon, että toimet tehdään jo hallituksen sisällä riittävän varhaisessa vaiheessa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että täällä keksitään nyt pyörää uudelleen. Kaikki ne vuodet, mitä itse olen tässä talossa ollut, jokin asia liikenteessä on aina kiikastanut ja jostain syystä on täällä keskusteltu liikenteen rahoituksesta riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat olleet hallituksessa, joka ikinen vuosi.

Eli tässä nyt ei mitään silmänkääntötemppua tehdä, vaan on ihan normaalia eduskunnan käytäntöä, jossa budjettia tarkastellaan. Tällä kertaa se on välikysymyskeskustelussa, mutta eipä tässä mitään sen merkillisempää taustaa ole. Niin kuin sanottu, budjetti on nyt käsittelyssä ja yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa haluamme sopia tuen lisäämisestä. Tämä ei ole mikään demareiden temppu, vaan yhteinen hallituksen tahto ja toivon mukaan myös sitten hallituspuolueiden ... (Eduskunnasta: Hallituksen tahto?) — Yhteinen hallituspuolueiden tahto ja toivottavasti sitten myös hallituksen tahto. Viemme sitä eteenpäin kyllä ihan vakavissamme.

Miettimään jäin todella tämän keskustelun aikana kuunnellessani näitä puheenvuoroja, mitä tuolta puhujakorokkeelta pidettiin, että olisi kyllä mukava tietää ihan listaten oikeasti, kuinka moni näitä erilaisia liikennemuotoja ja niiden tukia vaatineista kansanedustajista itse käyttää oikeasti erilaisia julkisia liikennevälineitä. (Puhemies: Aika!) Tiedän, että ed. Andersson käyttää, mutta kuinka moni muu käyttää. Se olisi mielenkiintoista tietää. (Puhemies koputtaa) Täällä on vain 10 prosenttia eduskunnasta tällä hetkellä paikalla (Puhemies: Edustaja, aika!) täällä salissa.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysyjien vähintäänkin yksi tavoite on toteutunut sen perusteella, mitä nyt olemme kuulleet sosialidemokraattien ja keskustan toteavan, että näitä määrärahoja tarkastellaan uudelleen joulukuisessa budjettikäsittelyssä. Hallituksen tahto, ed. Karhu, näkyy tässä kirjassa, mutta tämä välikysymys ja sen julkinen paine on vaikuttanut. Valitettavasti pitää käyttää näinkin järeitä keinoja.

Mutta toinen asia, täällä on paljon mainostettu oikorataa, joka on edellisen hallituksen, Lipposen—Niinistön hallituksen, merkittävä liikennepoliittinen infrapäätös. Mutta huolestuneena kotkalaisena tietysti näen sen, että samalla kun yhteydet nopeutuvat ja junat kulkevat nopeammin, niin Kouvola—Kotka-väli, henkilöliikenneväli, tällä määrärahatasolla on koko ajan uhattuna. Ministeriltä toivoisin vähän pitkäjänteisempää liikennepolitiikkaa myöskin tässä mielessä.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tätä välikysymystä on puolusteltu myöskin ekologisella pointilla. Kuulin heiton, että juna olisi neljä kertaa ekologisempi kuin auto. Mutta tämä väitehän sisältää sellaisen olettaman, että junassa on laskennallisesti sata henkilöä, joka on se keskimääräinen henkilömäärä, joka siellä kerralla valtakunnassa kulkee, ja autossa yksi henkilö. Jos muutetaan olettamia sillä tavalla, että junassa on 50 henkilöä ja autossa kaksi henkilöä, niin silloin nämä ekologisuuspointit ovat "yhtä suuri kuin" -kohdassa. Silloin auto alkaa olla ekologisempi kuin juna. Eli kyllä näistä tarkastelutavoistakin on hyvin huomattavasti kysymys.

Silloin kun mennään sellaiseen tilanteeseen, että on tämmöisiä junavuoroja, joissa on väkeä esimerkiksi 50 henkilöä yhdellä junavuorolla, niin silloin taas täytyy tarkastella uusia tapoja kehittää joukkoliikennettä. Koko joukkoliikenne käsitteenä pitää ruveta ymmärtämään uudella tavalla muuttuneissa olosuhteissa. Juuri sen takia pitää lisätä määrärahoja, pitää suunnata ennen kaikkea paremmin, pitää ennen kaikkea suunnata paremmin sillä tavalla, että ne vähäiset määrärahat vastaavat paremmin näitä muuttuneita olettamuksia, muuttuneita elementtejä.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Verot kerätään vaikka pitkospuiden päästä. Sen Suomen kansa on saanut huomata, mutta varsinkin maaseudulla nyt palvelut erittäin rankasti putoavat. Siellä käytännössä koululaiskuljetusten alkamista odotetaan hyvin suurella innolla, koska silloin taas myös vanhukset pääsevät kauppakeskuksiin, kun koulubussit rupeavat kulkemaan. Tämä on kyllä häpeällinen linja etenkin keskustalta, joka vihdoin viimein pääsi vonkumalla vallankahvaan. Tässä on tulos jälleen tässäkin asiassa.

Arvoisa herra puhemies! Myös Pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa — Nurmijärvi, Tuusula, myös Pohjois-Espoo ja Vantaan reuna-alueet — sinne menee erittäin harvoja vuoroja. Nyt kun sinne suuntautuu paljon rakentamista, jos ei tällä hetkellä siihen satsata ja ihmisillä ei ole kuin oma auto mahdollisuutena, niin sitä joukkoliikennettä sinne ei saada koskaan. Tässäkin olisi teille nyt työsarkaa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Salovaara keksii ihan uusia käsitteitä liikenteestä, niin minä muistuttaisin muutamasta asiasta. Meillä on yksityisautoilu kasvanut vuosien varrella aivan vääjäämättömästi, ja se on muuten kasvu, joka on pystytty jo 30 vuotta sitten ennustamaan erittäin hyvin. Tänäkin päivänä tilastot ovat juuri sellaisia kuin silloin on ajateltu. Tiestö on rakennettu näiden suunnitelmien mukaan jopa Maailmanpankin rahoituksen turvin.

Kaiken tämän keskellä on pidetty huoli siitä, että julkinen liikenne toimii, muun muassa tukemalla valtion ja kuntien taholta. Tästä tässä on, hyvät ystävät, kysymys. Aikana, jolloin julkinen liikenne on taittumassa, pitäisi päinvastoin panna panoksia lisää eikä niitä vähentää.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Huovinen vakuutteli, että kaikki on ihan kunnossa ja myös raideliikenteen osalta hallitus on hoitanut asiat kuntoon. Näin valitettavasti ei kuitenkaan ole. Jos nyt vaikka otettaisiin esimerkiksi Pendolino-junat, joita, voin vaikka ed. Karhulle kertoa, käytän liki päivittäin Turun ja Helsingin välillä, niin 90-luvulla, kun niitä hankittiin, oli tarkoitus, että ne voisivat ajaa nopeasti. Tämähän ei ole toteutunut ollenkaan, vaan päinvastoin pelkästään lyhyitä matkoja Tampereen suunnassa voidaan ajaa 200:aa kilometriä tunnissa. Muualla on nopeusrajoituksia eivätkä nämä nopeudet täyty ollenkaan.

Yksi joukkoliikenteen vahvuustekijöitä ja sen etuja olisi se, että se olisi myös nopeaa. Ihmettelenkin, miten hallitus voi väittää, ministeri Huovinen tässä nyt väittää, että junaliikennekin on hoidossa, kun radat heikkenevät ja nopeusrajoituksia joudutaan asettamaan ja junaturvallisuuskin on suurena huolena. (Puhemies koputtaa) Eli miten tämä nyt muka pitäisi paikkansa, että hallitus on huolehtinut tästä?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen totesi hallituksen vastauksessa välikysymykseen, että matkojen yhdistelyn suurimpia hyötyjiä ovat kunnat ja Kansaneläkelaitos, joiden maksamien kuljetuskustannusten nousua järjestelmä hillitsee.

Arvoisa ministeri, totta, mutta ei tämä olekaan se villakoiran yhdin koko tässä hommassa. Kysymys on siitä, millä muulla tavalla pystytään joukkoliikennettä koko maassa parantamaan kuin juuri yhdistelemällä myöskin Kela-kuljetuksia, Kelan maksamia kuljetuksia, tähän. Näin tehtiin Ruotsissa, näin pelastettiin Ruotsissa joukkoliikenne, kutsujoukkoliikenteellä. Te olette ymmärtänyt tehtävänne täysin väärin, arvoisa ministeri! Rupeanpa kohta vertailemaan Luhtaseen, vaikkei ole paljon Luhtasta viime aikoina ollut aihetta kehuakaan.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä joukkoliikenneongelma on todellinen. 1 400 vuoroa koko maassa on vähenemässä. Itä-Suomen alueella, jos tarkastellaan ensi vuoden lukuja, esimerkiksi karsimistarve on 173 vuoroa, ja nyt ensimmäisen kerran puututaan myös paikallisliikenteen valtionavustuksiin. Täällä on puhuttu 17 miljoonasta eurosta, se on tietty tavoitetaso. Budjettikirjassa esitys on 7 646 000 euroa vähemmän kuin tälle vuodelle, ja se on se todellinen ongelma, johon liikennejaosto valtiovarainvaliokunnan jaostona tulee varmasti puuttumaan ja tätä kautta asiaa tarkastelemaan.

Yöliikenteestä, herra puhemies, haluan todeta sen, että Oulu—Kajaani—Kuopio—Helsinki-välin lakkauttaminen yöliikenteen osalta, ainakaan ennen kuin Lahti—Kerava-linja toteutuu, ei ole paikallaan. Ne matkustajat, jotka katoavat junan kyydistä, eivät sinne palaa sitten, (Puhemies koputtaa) vaikka nopeat yhteydet olisivatkin.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin kahden suurimman hallituspuolueen ryhmäpuheenvuoroja, niin todella aivan liikutuin. Hyvä, ettei tippa tullut silmään. Täällä näissä puheenvuoroissa luvattiin, että joukkoliikenteen turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, joukkoliikennetukea on lisättävä jo ensi vuoden budjettiin jne. Sopisi kysyä, mitkä puolueet ovat sitten takana tuossa talousarvioesityksessä.

Anteeksi, puhemies, kun ääni pettää (Naurua) liittyy flunssaan. Toinen kysymys: suoraan lainaan arvoisan ministerin puheenvuoroa: "Samalla on syytä alleviivata sitä, että valtio ei ole kaatamassa joukkoliikenteen kustannusvastuuta kunnille." Omassa kotikunnassani toimii kutsuliikenne, on jo vuosia toiminut, (Puhemies koputtaa) ja laskelmat ensi vuodelle ovat yli 100 000 lisää (Puhemies: Minuutti!) liittyen kuljetuksiin. Siinä on koulukuljetukset ja muut. Eli minnekä laitetaan tämä lasku, (Puhemies: Minuutti!) jos kunnille ei kerta sitä laiteta eikä se sinne tule?

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uusi hirmumyrsky uhkaa taas Meksikonlahtea, missä öljyntuotanto on edellisestäkin myrskystä johtuen 67 prosenttia alle normaalin. Öljyn hinta onkin taas nousussa, joten henkilöautolla työhönmeno vaikeutuu. Joukkoliikenteen avullakaan ei töihin kohta enää pääse, kun näitä vuoroja lopetetaan yli 500 vuoroa. Haluankin kysyä:

Onko tämä hallitukselta jonkinlaista kieroa työllisyyspolitiikkaa, ettei hallitusohjelmassa katteettomasti luvattuja 100 000:ta uutta työpaikkaa edes tarvitakaan, koska niihin harva millään edes pääsisi, ellei satu asumaan kasvukeskuksessa?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Uusi ministeri sanoi puheenvuorossaan, että pienillä julkisilla panostuksilla on saatu aikaiseksi kattavat liikennepalvelut. Tässä lauseessa on totta vain puolet eli sen alkuosa. Tuki on tosiaan pieni, ja se on edelleen pienenevä. Mutta kattavia liikennepalveluja tässä maassa ei ole ollut enää moneen moneen vuoteen, ja nyt ne vielä harvenevat edelleen. Lapissakin loppuu vuoden alussa rahojen leikkauksen seurauksena 30 bussivuoroa ja koko vuoden menetys on nyt arvioiden 50 vuoroa.

Missä ne kattavat palvelut teidän mielestänne ovat? Liikutteko te Suomessa lainkaan, vai mistä maasta te sitten mahdatte puhua? Kaikki tässä salissa tietävät, missä mennään julkisen liikennepalvelun osalta erityisesti harvaanasutussa osassa maata. Ei täällä kannata kaunistella tilannetta. Nojatkaa eduskuntaan ja yrittäkää saada rahaa lisää sen kaunistelun sijasta. Se on minusta viisautta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Huoviselle totean ensinnäkin, että meidän budjettilisäyksistämme ei tarvitse olla niin kovin huolissaan. Olemme myös esittäneet niitä keinoja, joilla työllisyyttä voitaisiin parantaa ja sitä kautta myös syntyisi hyvinvointia mahdollistavia varoja.

Mitä tulee tähän asiaan, niin hallitusohjelmassa sanotaan sanatarkasti: "Hallitus pyrkii parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua, lisäämään joukkoliikenteen rahoitusta - -." Kysyn teiltä, ministeri Huovinen: Eikö nolota, että jo toivottavasti pitkän ministeritaipaleenne alkumetreillä joudutte puolustamaan politiikkaa, joka on näin räikeästi ristiriidassa hallitusohjelman kanssa? Kepun edustajilta kysyn: Eikö teitä hävetä, että juuri se hallitus, jossa kepu on mukana, on tällä tavoin teurastamassa syrjäseutujen liikennevuoroja?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se niin ihanaa kuunnella, kun jopa ed. Ben Zyskowicz puolustaa täällä syrjäseutujen liikennettä. Tätä ihmettä ei ole kyllä tässä salissa ennen vielä kuultu. (Välihuutoja) Mutta kaikkea näkee, kun täällä kauan on.

Ikään kuin täällä olisi nyt rahapula, että kun meillä on semmoisia 55 hengen bussilinjoja, joilla on ainoana matkustajana postisäkki tai muutama matkustaja, tällaista te haluatte ylläpitää ja väitätte, että se on rahapulasta johtuvaa, että matkustajat ovat vähentyneet. Sehän johtuu aivan muista tekijöistä. Näin ollen kyse ei olekaan siitä, että pelkällä rahanlisäyksellä tästä asiasta selvitään. Me tarvitsemme osan tästä puuttuvasta 7 miljoonasta. Se on selkeä tavoite. Osa siitä nyt täytyy eduskunnan vaan pyrkiä hoitamaan.

Mutta samaan aikaan kannustan, ministeri Huovinen, nyt tosissaan töihin näiden uusien vaihtoehtoisten muotojen kanssa. Työsuhdelippujärjestelmä on erinomainen, mutta täällä on esiin tullut muita erinomaisia hyviä malleja, kuten nämä yhdistelmäkuljetukset sekä kutsuliikennejärjestelmä, josta on saatu Pohjoismaissa erinomaisia kokemuksia. Näihin pitää nyt tosissaan (Puhemies koputtaa) tarttua. Sieltä löytyy se ratkaisu, jolla saadaan sitten (Puhemies: Minuutti!) myöskin syrjäseutujen liikennepalvelut, joista täällä on huolta kannettu, jatkossa hoidettua.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minusta tämmöinen postisäkkipolitiikka on todella röyhkeä ja kova isku niille pätkätyöläisille ja niille opiskelijoille, jotka maaseudulta 20:n, 30:n taikka 40 kilometrin päästä haluaisivat käydä opiskelemassa taikka töissä. Kun nyt on vain niin, että bussiliikenne ja raideliikenne ovat lakkautusuhan alla, niin onko nyt ministeriössä huomioitu se, että nämä opiskelijat ja pätkätyöläiset saisivat jostakin asunnon? Viime yö oli Asunnottomien yö, ja kohtalaisen paljon asunnottomia siellä vaan on. Onko nyt hoidettu niin, että täällä opiskelupaikassa opiskelijoille on asuntoja, kun eivät kerran toimi kuljetukset enää omaan kotiin tai sinne, missä on syntynyt tai asunut, kun enää ei semmoista lämpöistä paikkaa ole? Mutta postisäkkiä ei kannata kuljetella.

Matti Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tosiasia on se, että hallituksen hallitusohjelmaneuvotteluissa hyväksymä kehys on liikenne- ja inframäärärahojen osalta liian pieni. Se väärin mitoitettu, ja se on eduskunnan toimesta usean kerran todettu, viimeksi tämän vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä, jolloin eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen, joka asiallisesti ottaen on siitä samasta maailmasta kuin se, mistä nyt välikysyjät kantavat huolta, mutta vakavasti tehty. Kaksi asiaa:

Joukkoliikenteen tukiostopalvelut ja niiden määrärahojen mitoitus ovat mielestäni liian pienet nyt hallituksen budjettiesityksessä, ja tästä sen eduskunnan hyväksymän ponnen perusteella on käytävä keskustelu hallituksen ja eduskunnan kesken tämän budjetin yhteydessä. (Ed. Zyskowicz: Puheet riittävät — tekoja!)

Tämän lisäksi myös nämä peruskunnostukseen tarkoitetut määrärahat sekä maanteille että rautateille ovat liian pienet, ja niistä pitää eduskunnan ja hallituksen käydä keskustelu (Puhemies koputtaa) tämän budjetin käsittelyn yhteydessä, eikö niin, ministeri Huovinen?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tosiasia on se, että joukkoliikenteen määrärahat ovat tämän hallituksen aikana rankasti laskeneet ja olisivat vielä enemmän laskeneet, jos ei eduskunta olisi tähän asiaan puuttunut.

Ministeri Huovinen, te kovin kiihtyneenä olette sieltä esittänyt puheenvuoroja, mutta hieman on jäänyt ristiriitainen näkemys siitä, mikä on teidän kantanne, oletteko huolissanne joukkoliikenteestä vai ette. Näyttää siltä, että te olette ainoa tässä salissa, joka vakuuttaa, että kaikki asiat ovat hyvin, kun jopa hallituspuolueista vaaditaan joukkoliikenteeseen rahoja.

Nostitte esille sen, että kun matkustajia on vähän, niin voi sitten lakkauttaa vuorot. Haluaisin tässä kertoa teille, että joukkoliikenteeseen on syntynyt se noidankehä, että kun joudutaan lakkauttamaan vuoroja, nostamaan maksuja, kun asiakasmaksut vähenevät, niin sitä kautta palvelukyky vähenee ja ihmiset käyttävät yhä vähemmän joukkoliikennettä. Tämä noidankehä pitäisi juuri purkaa, ja ihmettelen, että Vanhasen hallituksen vastaus on ollut se, että edelleen leikataan joukkoliikennerahoja. Kysyn, mihin analyysiin tämä perustuu. Toivon, että vastaatte. Toivoisin, että päätätte nyt, kumpaa mieltä olette, (Puhemies koputtaa) onko ongelmia joukkoliikenteessä vai ei, koska puheenvuoronne ovat olleet kovin ristiriitaisia.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ihan uteliaisuudesta ed. Karhulle: Kun on tietenkin niin, että esimerkiksi minä Helsingin asukkaana käytän joukkoliikennettä, niin miten se, että minä käytän tätä joukkoliikennettä, auttaa tai helpottaa jotenkin hallituksen vastuuta joukkoliikenteen kokonaisuudesta Suomessa? Ehkä on hieman erikoista kerätä täällä gallupia ihmisten omasta käyttäytymisestä.

Arvoisa puhemies! Ministeri, on kyllä erikoinen logiikka siinä, että te ensin toteatte sen tosiasian, että Suomessa julkinen tuki joukkoliikenteelle on hyvin pientä, ja sitten katsotte, että se oikeastaan perustelee sen, että tukea voi eteenpäinkin vielä vähän leikata.

Jos on niin, että näitä rahoja on käytetty erittäin paljon ed. Laukkasen kuvailemiin tapauksiin, että tyhjät bussit ajelevat ympäri maata, niin voisiko kuitenkin olla niin, että tämän määrärahan voisi käyttää myös tehokkaammin ja paremmin?

Tässä yhteydessä ei tule vielä käsiteltyä ollenkaan se, että joukkoliikenteen (Puhemies koputtaa) kokonaisuuden kannalta nimenomaan kaupunkiseudut ja raideliikenne vaativat huomiota ja toimenpiteitä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on ollut huonompiakin välikysymyksiä kuin tämä. (Eduskunnasta: Eipäs tule mieleen! — Tunnustusta!) — Tulee montakin mieleen.

Mitä tulee itse budjettiin ja budjettikehyksiin, niin pitää paikkansa se, että liikenneministeriön pääluokka on ollut tiukka, liiankin tiukka tällä vaalikaudella. Sitä on eduskunta venyttänyt eri kohdista. Nytkin meillä ovat parhaillaan talousarvio ja lisätalousarvio auki, ja varmasti tämä liikenneasia on niissä hyvin keskeisesti esillä.

Yhdyn siihen, kun ed. Laukkanen totesi, että tähän tarvitaan lisärahoitusta, mutta myöskin uusia keinoja ja uudenlaista ajattelua, jotta pystytään pitkällä jänteellä joukkoliikenne Suomessa turvaamaan. Minusta tämä välikysymyskeskustelu on ollut paikallaan käydä ja laittaa eduskunnan pöytäkirjoihin, että hallituspuolueet hoitavat näitä juttuja.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tullut paljon kommentteja. Aivan aluksi haluan sanoa ed. Sarkomaalle, että ed. Sarkomaa ei ole ehkä kuunnellut sitten tarkasti, mutta viestini on ollut kyllä kaikissa puheenvuoroissa hyvin selvä, ja se on se, että joukkoliikenne on tavattoman tärkeä osa suomalaista liikennejärjestelmää.

Olen todennut tuosta paikalta juuri äsken käyttämässäni puheenvuorossa, että resurssit ovat niukat, ja tulen, ed. Uotila, puolustamaan tältä paikalta kyllä oman hallinnonalani menoja aivan edeltäjäni tapaan. Lisäraha on tarpeen varmasti monilla muillakin hallinnonaloilla, ja jokainen haluaa tuoda ne omat tarpeensa esiin. Halusin tässä keskustelussa kuitenkin nyt muistuttaa eduskuntaa, että tästä kokonaiskuva jää kovin kovin synkäksi, ja sitä näkökulmaa halusin (Hälinää) tuoda teille myöskin tähän, ja minusta se on hallituksen tehtävä.

Budjetti on siis tiukka, ja niin kuin ed. Ahde tässä totesi. Nyt on eduskunnan vuoro arvioida omalta osaltaan, onko tämä liikkumatila riittävä. Nyt on käynnissä se välttämätön työ, jota (Puhemies koputtaa) tarvitaan budjetin valmistelun osalta, että katsotaan, mihin päästään tällä resurssilla, joka nyt on hallituksen budjettikirjassa, mitä se tarkoittaa käytännössä. Tämä konkreettinen työ on nyt menossa. Mutta totta kai tulen puolustamaan näitä joukkoliikenneasioita.

Kuten totesin, tämä on myös ympäristöllisesti tavattoman tärkeä kysymys, niin kuin täällä on todettu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On vain surullista, jos hallituksen päätökset sotivat sen tärkeitä ympäristöpoliittisia linjauksia vastaan. Ympäristöpolitiikasta hallitusohjelmassa todetaan, että ilmastonmuutoksen hidastamiseksi toteutetaan Kioton pöytäkirjan velvoitteet, ja se merkitsee hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Nimenomaan päästökaupan ulkopuolisella sektorilla se on tärkeätä liikenteessä. Raideliikenteen kehittäminen on sitä nimenomaan. Sekä henkilöliikenteen suhteen että myöskin tonnikilometrien suhteen se on kaikkein edullisin tapa liikkua ja kuljettaa, kun ajatellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Ja edelleenkin, koko maa pitäisi pitää asuttuna, sekin on olemassa oleva, erittäin tärkeä näkökulma.

Ministeri, puhuitte matkojen yhdistelyn suurimmista hyötyjistä: kunnasta ja Kansaneläkelaitoksesta. On hyvä myös pitää mielessä se, (Puhemies koputtaa) että sen yhdistelyn pitää tapahtua niin, etteivät siinä vanhukset, eläkeläiset, sairaat (Puhemies: Minuutti!) vammaiset jne. kärsi.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Välikysymyksessä ollaan oikealla asialla, mutta se on ihan väärä tapa ongelmien hoitamiseksi. Asiahan on eduskunnan käsissä. On ovelaa tehdä välikysymys sellaisesta asiasta, josta tietää, että hallituspuolueitten eduskuntaryhmät ovat jo asettaneet sen painopistealueeksi.

Sitten kysyisin ministeriltä: Millä tavalla suhtaudutte suurten kaupunkien mahdollisuuteen saada joukkoliikenteen järjestämiseen tukea, kun Suomessa on hyvin poikkeukselliset olosuhteet, ja mitenkä oikoradan taajamaliikenne tullaan järjestämään? Hämmästyin keskustapuolueen ryhmäpuheenvuoron kielteistä sävyä. Nimenomaan alkuvaiheessa pitäisi, silloin kun uutta luodaan, joukkoliikennettä tukea. Kun ministeri omassa puheenvuorossaan toteaa, että eduskunta voi arvioida joukkoliikenteen rahoitusta, se on vähän vähättelevä ilmaisu. "Ottaa kantaa" ja "päättää siitä" olisivat olleet vähän reilumpia ilmaisuja.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on monta erillistä politiikkaohjelmaa työllisyydestä, osallisuudesta, toisin sanoen ehkä myös syrjäytymisen ehkäisystä. Kuitenkin esimerkiksi tässä nimenomaisessa kysymyksessä nämä säästöt lyövät korvalle niitä tavoitteita, joita näissä politiikkaohjelmissa on asetettu. Muun muassa kirkon diakoniakeskuksen johtaja totesi, että heidän saamansa palautteen mukaan, joka tulee sieltä ruohonjuuritasolta, joukkoliikenteen väheneminen on yksi keskeinen syy syrjäytymisen lisääntymiseen. Jokainen me voimme kuvitella ja ymmärtää, että haja-asutusalueelta vaikeasti työllistettävän peräkammarin pojan osallistuminen aktivoiviin työllistämistoimiin on aika hankalaa, mikäli kyseisellä alueella ei ole toimivaa joukkoliikennettä.

On aivan selvää, että ei tässä peräänkuuluteta vain tukea linja-autoliikenteelle, vaan totta kai on tärkeää kehittää matkojen yhdistelyä ja kutsutaksijärjestelmiä, mutta (Puhemies koputtaa) niihinkin on varattu vain tämä 500 000 euroa. (Puhemies: Minuutti!) Kyllä pitää kehittää nopeammin ja tehokkaammin.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan asettaa joukkoliikenteen laajempaan yhteyteen ja kysyn liikenneministeriltä hyvin konkreettisen asian. Rautatieyhteydet ja makuuvaunuliikenne ovat erittäin tärkeitä Lapille, ja matkailu on Lapin kehittyvin elinkeino. Itä-Lappi on nimetty valtioneuvoston nimenomaisella päätöksellä erityiseksi kehittämisalueeksi, ja siellä tullaan kokeilemaan uusia aluepoliittisia avauksia. Näin olen kuullut. Kuinka tähän aluepolitiikkaan sopii se, että rataosuus Kemijärvi—Kelloselkä ollaan lakkauttamassa ja makuuvaunuliikenne Kemijärvelle lopettamassa? Kuinka te voitte olettaa, että nämä uudet aluepoliittiset toimet purevat, jos perusasiat, kuten liikenneyhteydet ja -muodot, tullaan lakkauttamaan?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että viimeisen kymmenen vuoden aikana joukkoliikennemäärärahat ovat polkeneet paikallaan, niin kuin ed. Sarkomaa totesi. Esimerkiksi rautateillä vuonna 1994 saatiin 42 miljoonaa euroa joukkoliikennerahaa, nyt tänä vuonna 39,7. Eli käytännössä kymmeneen vuoteen tässä ei ole tapahtunut kehitystä. Tässä hallituspolitiikassa ovat olleet mukana myöskin kokoomus ja vihreät.

Miten ajattelisitte, rouva ministeri, siitä, että käännettäisiinkin tämä kuppi toisinpäin. Satsattaisiin joukkoliikenteeseen todella paljon ja lähdettäisiin sitä kehittämään. Ei tuijotettaisi niihin yksittäisiin vuoroihin, joissa on yksi tai kaksi matkustajaa, vaan tehtäisiin kunnon joukkoliikenneverkko ja sitä tuettaisiin.

Vihreiden osalta teidän nuorisojärjestönne puheenjohtaja Markus Drake on kehottanut ihmisiä kansalaistottelemattomuuteen ja ajamaan pummilla joukkoliikenteessä ja on luvannut Internetissä maksaa mahdolliset tarkastusmaksut omasta pussistaan eli pummikassastaan. (Puhemies koputtaa) Kysyisinkin, miten se istuu tämänpäiväisiin puheisiin. Erityisesti ed. Sinnemäeltä kysyisin tätä.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta täällä on varsin selvästi käynyt ilmi se, että hallituspuolueet tuntevat vastuun joukkoliikennemäärärahoista ja koko liikenneministeriön pääluokan kehittämisestä ja rahojen riittävyydestä.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä on yksi osa-alue joukkoliikenteestä jäänyt vaille huomiota. Ministeri itse totesi lentoliikenteen niitten paikkakuntien osalta, joilla on vähäliikenteiset reitit. Hallitusohjelman mukaisesti hallitus on kiitettävästi Itä-Suomea tukenut lentoliikenteen ylläpitämisessä elinkeinoelämän tarpeisiin. Minä toivon, että tämä linja jatkuu ja määrärahojen niukkuus ei heijastele juuri tänne lentoliikenteen puolelle, vaan kokonaisuudessaan kyetään tyydyttämään tarpeita vastaava, riittävä joukkoliikenne kaikilla sektoreilla.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei kukaan varmasti eduskunnan kansanedustajista halua olla tukemassa sellaista postisäkkipolitiikkaa, mihinkä ed. Laukkanen, liikennevaliokunnan puheenjohtaja, täällä viittasi, vaan toimiva linja-autoliikenne on osa myöskin yritysten infrastruktuuria. Esimerkiksi Pohjanmaalla satoja ja tuhansia paketteja päivittäin liikkuu yrityksille linja-autojen välityksellä. Linja-autossa paketin lähettäminen maksaa joskus jopa enemmän kuin matkustajan kulkeminen siinä. Se on siis osa koko maaseudun infraa.

Ihmettelen samoin, kun liikennejaoston puheenjohtaja Saarinen täällä käytti puheenvuoron, onko keskusta enää entisellänsä, koska se suhtautuu selvästi kaikkein negatiivisimmin tässä keskustelussa joukkoliikenteeseen. Missä on juuret? Missä on se vanha Maalaisliitto, joka vielä puolusti niitä ihmisiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita, jotka halusivat käyttää ja haluavat käyttää edelleen joukkoliikennettä? (Puhemies koputtaa)

Yksittäinen kysymys ministerille, ihan täsmäkysymys. (Puhemies: Minuutti!) Kerrotte täällä, että lisäksi valtio tukee joukkoliikennettä helpotuksin muun muassa polttoaineverossa. Tuolla lehterillä on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tietää, (Puhemies koputtaa) millä tavalla ja kuinka paljon.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionissa julkisen liikenteen osuus henkilökuljetuskilometreistä on noin 15,5 prosenttia, kun se on Suomessa vain 12 prosenttia, ja tämä osuus on ollut vielä kaiken lisäksi laskusuunnassa, vaikka Euroopan unionissa on asetettu tavoitetasoksi yli 16 prosenttia.

Kun täällä nyt sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa hyvin selkeäsanaisesti vaadittiin lisää rahaa joukkoliikenteeseen jo ensi vuoden budjettiin ja myös keskustan ryhmäpuheenvuorossa ainakin rivien väleistä tällaisen vaatimuksen saattoi lukea, niin toivon, että te, ministeri Huovinen, nyt hyvin selkeäsanaisesti täällä kertoisitte meille, onko hallitus tukemassa tätä lisäystä, siis määrärahan lisäystä joukkoliikenteeseen, ensi vuoden budjettiin.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elokuussa, kun budjetista käytiin ensimmäiset kiivaammat keskustelut, niin hallituspuolueiden edustajat keskittyivät tappelemaan tienpätkistä omiin vaalipiireihinsä. Siinä tuli kyllä hyvin esiin se, missä ovat prioriteetit, ei joukkoliikenteessä.

Mutta ei tässä ole kysymys pelkästään tästä budjetista vaan todella siitä, millaista yhteiskuntaa pitkällä aikavälillä halutaan, kysymys ilmastopolitiikasta. Jos halutaan kasvattaa joukkoliikenteen liikenneosuutta, täytyy suosia joukkoliikennettä. Jos suositaan joukkoliikennettä, ei samaan aikaan voi suosia yksityisautoilua. Täytyy tehdä valinta. Ministeri Huovinen, mikä on teidän valintanne?

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenteen kehittäminen on varsin hyvä ja tärkeä keskustelun aihe, kuten on tämäkin keskustelu osoittanut. Tämä olisi vaan sopinut välikysymysaiheeksi myös edellisten hallituksien aikana. Kuten ed. Wallin totesi, niin nämä määrärahat ovat polkeneet paikallaan kymmenen vuoden ajan.

Kun on opposition puheenvuoroja kuunnellut ja lukee tuon välikysymystekstin, niin siitä jää se kuva, että meidän rataverkkomme on kahdessa vuodessa täysin rapistunut, kiskot ruostuneet, pölkyt lahonneet ja tiestö on rapistunut, niin että on vahva liioittelun maku. Tämä on pitkän kehityksen tulos.

Ed. Salolle, arvostamalleni oman vaalipiirini edustajalle esittäisin kommentin. Hän totesi, mitä järkeä on työsuhdelipussa, ellei ole joukkoliikennettä. Ed. Salo, me tiedämme eteläpohjalaisina, että aina jos on tarvetta, niin syntyy heti yritystoimintaa. Jos on tällainen lippu käytössä, niin varmasti on matkustajia ja on myös sitten autoreittejä.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä väestötiheys on kymmenysosa keskimääräisestä Euroopan väestötiheydestä ja ei ole joukkoja niin paljon kuin siellä, joten joukkoliikenteenkin toimintaolosuhteet ovat paljon vaativammat ja joukkoliikenne tulee kalliimmaksi, ja jos ajatellaan sitä taustaa vasten, niin tämä opposition ylilyövä kritiikkikin ehkä on yliampuvaa. Jos ajatellaan sitä rahamäärää ja oloja, niin meillä on varsin toimiva joukkoliikenne.

Myös joukkoliikenne, niin kuin kaikki elinkeinotoiminta, tapahtuu markkinaehtoisesti, ja kysymyksessä joukkoliikennetuesta on kyse tuesta myös elinkeinonharjoittajille ja liikennöitsijöille. Aivan oikein, niin kuin ministeri totesi, heidän vastuutaan pitää myös perätä, ettei joka syksy, kun eduskunnan budjettia käsitellään, kiristetä uhkailemalla lakkauttaa linja-auto- ja junavuoroja, jos ei saada sitä ja sitä rahaa. Miten me suhtaudumme, jos kaikki elinkeinomuodot rupeavat esittämään samanlaisia vaatimuksia. Erityisesti valtionyhtiö VR:n osalta minusta se on pöyristyttävää. (Puhemies koputtaa) Viittaan tähän (Puhemies: Minuutti!) oikoratahankkeeseen. Minusta liikennerahoja on liian vähän, mutta ...

... eduskuntahan niitä voi joulukuussa lisätä ja myös lisätä sitten sinne joukkoliikennetukeen, jos semmoinen on tahto.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen, totesitte selkeästi, että rahaa ei tipu tyhjentyville bussivuoroille. Tämä on varmasti yksinkertaistettuna hyvä tavoite, mutta käytännön tasolla se epäonnistuu helposti. Maaseudun bussivuorojen matkustajamäärät vaihtelevat, mutta vuorojen olemassaolo on elintärkeää monelle syrjäiselle alueelle. Kysymys kuuluu, ministeri Huovinen: Mikä on se kipukynnys, jonka perusteella harvaanasutun seudun bussilinjoja lakkautetaan? Onko viisi mummua ja postisäkki liian vähän?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kun kuuntelee keskustelua, niin tämä kokoomuksen ja keskustan välinen debatti on vähän niin kuin edellisten vaalien aikaan, mutta nyt on toisinpäin, niin että molemmat huutelevat vähän niin kuin tilanteensa mukaan. Totuus on kuitenkin se, että näitten joukkoliikenteen palvelujen oston määrärahojen kokonaispotti laskee noin 7 miljoonaa.

Sitten täällä on oikeastaan keskustelematta tämä kuntien osuus siinä mielessä, että täällä kohdassa "Joukkoliikenteen palvelutasoa turvataan" on tämä, että paikallisliikennettä avustetaan noin 60 kunnassa ja lippualennuksia on yli 300 kunnassa. Valtion rahoitusosuus on enintään yhtä suuri kuin kunnan. Miten ministeri arvioi tämän vaikuttavan tänä päivänä, kun kunnat säästävät aika lailla vähän kaikessa?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Junassa ja bussissa on hauska matkustaa, ja siellä saa uusia ystäviäkin.

Ministeri Huovisen kritiikkiin siitä, että oli vähän synkkää puhetta: Ainoa valopilkku, aurinkoinen osa, puheesta oli ruotsinkielinen. Pyydän sitä anteeksi, koska oikein hakemalla hain jotain positiivista, myönteistä, ja Parainen oli se, koska siellä on laskettu seutulipun hintaa ja oli hyvä tulos.

Sitten kysymykseni on se, minkä ed. Saarinenkin toi tuossa esiin: Miten nämä suuret kaupungit Turku, Tampere, Helsinki, Vantaa ja Espoo? Oletteko valmiit esittämään myös niille rahaa? Nyt puhumme paljon maaseudusta, ja siellä on erittäin hankala tilanne, mutta mitä näihin kaupunkeihin tulee, esimerkiksi pikaraitiotie olisi tärkeä. Jos haluamme miehet mukaan joukkoliikenteeseen, niin pikaraitiotie on heidän mielestään seksikästä, seksikkäämpi kuin bussi jostain syystä. Voisimmeko saada siihen apua, että saamme miehetkin pikaraitiotielle?

Sitten lopuksi, kun ed. Saarinen sanoi, että tämä on ovela välikysymys — tämä on oikea hätähuuto. Tämä on meidän ainoa keinomme oppositiossa sanoa, että tämä on meille todella tärkeä asia, ja jos tämä nyt johtaa siihen, että tulee lisää rahaa joukkoliikenteeseen, muun muassa raideliikenteeseen, niin me todella todella olemme silloin (Puhemies: Minuutti!) tyytyväisiä, että tämä ei ollut turhaa.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Autokantaa ja sen kasvua on myöskin syytetty joukkoliikenteen suunnasta. On totta, että autoveroa on muutettu. Sitä on alennettu ja käytettyjen autojen tuontia Suomeen on helpotettu. Nämä muutoksethan johtuvat Euroopan unionista ja sen vaatimuksesta, eivätkä ne ole pelkästään huono asia. Ei tämä suunta ole yksinomaan huono, ja en usko, että tämä suunta tästä tulee myöskään komission puolesta muuttumaan. Nämä muutokset ovat tarjonneet monelle mahdollisuutta liikkua turvallisemmalla ja uudemmalla kalustolla. Joukkoliikennettä edelleenkin tarvitaan, se on selvä. Sen pitää olla saatavilla, mutta sen on oltava houkuttelevaa, ja houkuttelevuuteen vaikuttaa ennen kaikkea nopeus. Niinpä kysynkin liikenne- ja viestintäministeriltä: Onko esimerkiksi joukkoliikenteen liikennevaloetuutta tai muuta telematiikan mahdollistamaa keinoa aikeissa ottaa käyttöön, jotta joukkoliikenne olisi nopeampaa verrattuna muuhun liikenteeseen? Itse käytän Tampereelta ja Lempäälästä junaa, kun tulen tänne, koska se on nopeampi.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä 26 päivän ministerikokemuksella on varmasti ankara vastata välikysymykseen, mutta kun olitte, arvoisa ministeri, kuudetta päivää ministerinä, niin satuin katsomaan Yleisradion tv-uutiset yhdessä Linja-autoliiton toimitusjohtajan Heikki Kääriäisen kanssa. Hän ennusti ennen tuota lähetystä, jossa haastateltiin häntä ja liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajaa, että katoppas vaan, niin siellä kuvataan semmoinen bussi, missä kulkee yksi matkustaja. Yle pani vielä paremmaksi, sieltä tuli bussin kuva, missä ei ollut yhtään matkustajaa. Voin taata, että ei Linja-autoliitto eikä mikään muukaan liitto halua tukea sellaisia busseja, missä ei kulje ketään.

Mutta, oletteko ajatellut, että nuo 1 400 vuoroa, joita ollaan lakkauttamassa, merkitsevät myöskin yli 400 kuljettajan työpaikan menetystä? Kerroitte äsken, että se on osittain markkinaehtoista. Totta kai se on markkinaehtoista. Tällä hetkellä vaan bussialan käyttökate on alle 13 prosenttia, kun kehittyäkseen sen tarvitsisi olla noin 20 prosenttia, (Puhemies koputtaa) hiukan yli, joten markkinaehto ei toteudu näillä nykyisen hallituksen menetelmillä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On outoa, että joudun nimenomaan kertomaan tämän vihreiden kansanedustajalle, mutta kun ed. Sinnemäki kysyi, niin vastaan. Edustan nimittäin sitä näkökulmaa, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusta ovat yksilön valinnat. Ne ovat merkityksellisiä kaikissa asioissa. Tarkoitin sitä, että täälläkin on keinotekoista, jos vain puhuu joukkoliikenteestä, jollei itse aktiivisesti käytä sitä. Jos kaikki tekisivät niin, ei täällä, vaan joka puolella, niin kävisi juuri niin kuin ed. Sarkomaakin tuossa otti esiin: tämä negatiivinen kierre vaan jatkuisi.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Karhulle sanoa, että en toteuttanut hänen toiveitaan. Tulin juosten tänään Espoosta tänne.

Mutta mitä tässä ed. Salovaara totesi kehittämishankkeista, olivat ne sitten näitä risteysjärjestelyjä, joukkoliikennekaistoja, muuta kehittämistä, niin ongelma on se, että kehittämisestäkin leikataan rahoja. Miten voidaan luoda uusia tekniikoita, parempaa palvelua matkustajille aikataulujen ja muiden seurannan suhteen, jolleivät kehittämisrahat säily edes nykyisellä tasolla?

Täällä on sekä keskustan että SDP:n puolelta tullut nyt lupauksia määrärahojen nostamisesta, mutta kun pelisäännöt lähtevät siitä, että hallituspuolueiden pitää saavuttaa yksimielisyys, niin minua huolestuttaa pikkasen se, että vaikka Rkp:n puheenvuorossa kannettiin sinällään tärkeästä asiasta huolta, saaristoyhteyksistä, siinä muuten ei kannettu ollenkaan huolta joukkoliikennemäärärahojen riittävyydestä. Toivottavasti sitten arvoisat hallituspuolueet saavat myöskin Rkp:n mukaan joukkoliikennemäärärahojen nostopyrkimykseen ensi vuoden budjetin osalta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastauksena ed. Salolle nyt vielä tästä keskustan kannasta: Me toistimme tässä keskustelussa ryhmäpuheenvuorossa sekä budjetin lähetekeskustelussa selvästi ryhmän tavoitteen lisätä joukkoliikennemäärärahoja. Tämä oli hyvin selvää, ja toistetaan se nyt tässäkin yhteydessä. Me tarvitsemme lisää rahaa kattaaksemme sitä 7 miljoonan eroa, joka tämän vuoden budjettiin nähden meillä on.

Mutta sen lisäksi ennen muuta meidän tarvitsee antaa uusi sisältö termille joukkoliikenne, uusi sisältö sille näillä uusilla keinoilla. (Ed. Perho: Onko joku vastustanut? Se on hyvin olennainen asia tässä. Me tarvitsemme rahaa, jolla voidaan tukea niitä vuoroja, joita todella käytetään, ja niitä yhdistelmäjärjestelmiä ja kutsuliikennejärjestelmiä, sekä myöskin mallin, jossa työmatkojen verovähennysoikeuden ylärajaa voidaan myöskin nostaa. Se tulee helpottamaan myöskin syrjäseutujen ihmisten liikennöintiä siihen nähden, mikä se tänä päivänä on.

Puhemies! Jos kokoomuksen ja vihreiden välikysymys (Puhemies koputtaa: Aika!) olisi uskottava, Helsinkihän olisi joukkoliikenteen paratiisi; teillä on yhteinen enemmistö tässä kaupungissa. (Ed. Sarkomaa: Helsingissä on paras joukkoliikenne!) — Eipä vaan valitettavasti ole.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on varmaan siinä mielessä uskottavuutta esittää tämä kysymys, että nimenomaan Helsingissä on kuitenkin tämän maan paras joukkoliikenne. Helsinki laittaa joukkoliikenteeseen enemmän rahaa kuin valtion taholta laitetaan kokonaisuudessaan. Siinä on keskustallekin mallin ottamista.

Ed. Wallinilta taisi loppua usko omaan kysymykseensä, mutta voisin kuitenkin todeta, että Vihreä Liitto ei kaikissa asioissa aina ole ollut samoilla linjoilla kuin sen nuorisojärjestön entiset puheenjohtajat, ja joukkoliikenteessä meidän linjamme varmasti tässä on tullut hyvin selväksi.

Ministeri Huovinen oli huolissaan tämän keskustelun sävystä. Mielestäni tämän keskustelun sävy on monelta osin ollut hyvin myönteinen. Täällä on keskusteltu vakavasti siitä, mitkä ovat niitä olennaisia muutoksia, joita eduskunta haluaa tehdä budjettiin. Tämän keskustelun sävy voisi olla vieläkin myönteisempi, jos ministeri vastaisi myöntävästi ed. Saarisen ja ed. Anderssonin jo esittämään kysymykseen, millä tavalla hallitus aikoo toimia sen eteen, että suurissa suomalaisissa kaupungeissa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä voitaisiin (Puhemies koputtaa) vielä parantaa. Jos täällä joku on antanut synkkää kuvaa joukkoliikenteestä, se on tullut keskustan ryhmäpuheenvuorossa ja keskustan muissa puheenvuoroissa, (Puhemies: Minuutti!) joissa on halveerattu busseja, junia, postipaketteja ja oikorataa.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luen muutaman Itä-Suomesta karsittavista ostoliikenteen vuoroista 4.6.2006 alkaen. Täällä on hyvin merkittäviä isojakin Itä-Suomen keskuksia, joita nämä leikkaukset valitettavasti näillä näkymin liippaavat: Mikkeli—Anttola, Enonkoski—Savonlinna; Varkaus—Pieksämäki, joka on bussiyhteys muun muassa; siksi varmaan Varkaudesta on entistä vaikeampi liikkua esimerkiksi junalla Helsinkiin, koska tämä on liittymäkuljetus junalle; Kuopio—Savonlinna; Kuopio—Vehmersalmi jne.; Valamo—Karvio—Tuusniemi—Kuopio. Muun muassa 8 600 henkeä matkustaa siellä yhteen suuntaan vuosittain, ja se on hyvin merkittävä vuoro. Minä toivon, että hallitus nyt vakavasti pohtii vielä uudelleen tätä asiaa tai viimeistään eduskunnassa tähän asiaan palataan, niin kuin tässä salissa on moneen otteeseen luvattu.

Onko ministeri miettinyt sitä, minkä kristillisdemokraatit ovat omassa vaihtoehtobudjetissaan huomioineet, että joukkoliikennettä rasittaa (Puhemies koputtaa) tällä hetkellä EU:n kolmanneksi korkein arvonlisävero? Onko pohdittu sitä, että voitaisiin siirtyä alvin osalta nollakantaan tässä joidenkin vuosien kuluessa?

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkaselle vielä suomalaisesta liikennepolitiikasta: Meillä on tällä hetkellä Euroopan kilpailukykyisin joukkoliikenne, vaikka sitä verrataan mihinkä muuhun tahansa, jos katsotaan kulut vastaan menot ja katsotaan, kuinka tämä toteutetaan, mutta meillä on myöskin jäykät työehdot. Esimerkiksi kaupan alalla toteutettiin joustavat työehdot jo noin kymmenen vuotta sitten, mutta meillä on paljon puhuttu AKT, mikä johtaa siihen, että esimerkiksi bussialalla ei voida toteuttaa esimerkiksi nelituntisia työaikoja vaan vaaditaan aina, että pitää olla kokopäiväiset työsuhteet. Näistä käytiin lakkoja noin vuosi sitten.

Sen yhdenkin paketin kuljettamisesta kuljettaja haluaa kyllä itsellensä palkan, ja yrittäjä haluaa tietenkin sen verran tuloja, jotta se toiminta kannattaa. Voidaanko tukea keskustan mielestä pienempää bussikalustoa, esimerkiksi 17 hengen busseja? Onko järjellistä viedä 50 henkilön bussia, jos matkustajia on vain muutama autossa? (Puhemies: Minuutti!) Tämä on yksi investointituki.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun vieläkin haluan kiittää tästä keskustelusta. Olen kyllä samaa mieltä ed. Sinnemäen kanssa, että tässä on ollut monia hyviäkin puolia, ja yritin sitäkin jo tuoda aikaisemmassa puheenvuorossani esiin, että minusta on tärkeää, että joukkoliikenteestä näin arvovaltaisella foorumilla keskustellaan, ja sen haluan vielä tässä toistaa.

Matkojen yhdistely on noussut täällä esille monessakin puheenvuorossa, ja on aivan selvää, että tätä uudistusta meidän täytyy kiirehtiä. Ed. Tiusanen otti esille sen, että siinä täytyy huomioida myöskin vammaisten ja muiden erityisryhmien asiat. Nyt voinkin kertoa, että vammaisjärjestöjen edustajat ovat mukana jo siinä johtoryhmässä, jossa näitä asioita pohditaan, eli asia on jo huomioitu.

Näihin yksittäisiin juna- ja bussivuoroihin ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta ottaa kantaa. Sama koskee kyllä tätä oikorataakin, joka kuitenkin, haluan sanoa, on merkittävä satsaus joukkoliikenteeseen, ja sekin on mielestäni jäänyt tässä keskustelussa vähän liian vähälle. Ed. Uotila, tulemme kyllä huolehtimaan, että siellä myös junia kulkee. Emme me nyt pelkkiä kiskoja rakenna tyhjillään seisomaan, kai se nyt on aivan selvä.

Ed. Salo kysyi näistä verokysymyksistä joukkoliikenteen osalta. Joukkoliikenne on siis vapautettu dieselverosta, ja joukkoliikenteellä on myös alempi arvonlisäverokanta, eli nämä ovat ne, joihin tuossa puheessani viittasin.

Suurten kaupunkien joukkoliikennettä kysyttiin ja sen tukemista. Tätä rahoitusta arvioidaan meneillään olevassa rahoitusjärjestelmätyöryhmässä, mutta on syytä todeta, että suuret kaupungit hyötyvät Ytv-alueen ulkopuolisen lähiliikenteen ostoista samoin kuin seutu- ja kaupunkilippujen tuesta, ja osa lääninhallitusten rahoista menee myös keskisuurten kaupunkien paikallisliikenteeseen, eli tällä tavoin tämä kaupunkien erityiskysymys yritetään huomioida.

Tietenkin myös on tärkeää muistaa, että nämä infran kehittämishankkeet ovat myöskin osa joukkoliikenteen tukea, ja sitä ne ovat erityisesti suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa, joissa ne ovat osa myös liikenneturvallisuutta niin kuin kaikkialla muuallakin.

Liikenteen telematiikka täytyy luonnollisestikin hyödyntää. Nämä joukkoliikenteen telematiikka-asiat ovat jo ministeriössä hankkeessa mukana — ed. Salovaara kysyi tätä — eli olemme tässäkin asiassa jo ottaneet nämä huomioon.

Vielä toteaisin, että eduskunnan käsissä on nyt valtion budjetti vuodelle 2006. Kuten ed. Saarinen aivan oikein minua oikaisi, eduskunta nyt päättää asiasta ja käy neuvotteluja tietenkin hallituksen kanssa, mutta eduskunnan käsissä on tämä vuoden 2006 osalta.

Olen todennut täältä jo aikaisemmin ja totean vielä niille, jotka sitä kysyivät, että aivan itsestäänselvästi otan ilolla vastaan ne ehdotukset, joita joukkoliikenteen rahoituksen lisäämiseksi on näissä muutamissa ryhmäpuheenvuoroissa täällä tehty.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on ohjelmassaan korostanut joukkoliikenteen ja sen rahoituksen tärkeyttä. Nyt on kuitenkin edessä näiden määrärahojen pohjanoteeraus kahteen vuosikymmeneen. Tämän välikysymyksen ydin on mielestäni juuri tässä. Asian ydintä ei pysty muuksi muuttamaan, vaikka liikenne- ja viestintävaliokunnan keskustalainen puheenjohtaja Markku Laukkanen kertoi TV1:n aamulähetyksessä, niin kuin hän tänään kertoi, että tässä annetaan väärä kuva, kun väitetään, että ongelmassa on kyse vain rahasta. Kyse ei tietenkään ole vain rahasta, mutta voidaan sanoa, että kyse on suurelta osin nimenomaan rahasta, kun kerran on edessä näiden määrärahojen pohjanoteeraus kahteen vuosikymmeneen.

Joukkoliikenteen kehittämisen näkökulmasta tämä hallitus on siis kupla. Joukkoliikennetuki supistuu, ja tämä on valitettava tosiasia. Matti Vanhasen hallituksen ohjelman mukaanhan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelun käyttöä pyritään parantamaan, lisäämään rahoitusta sekä ohjaamaan työmatkaliikennettä joukkoliikenteen käyttöön, kauniita sanoja, mutta kupla. Tosiasiassa monella maaseutupaikkakunnalla joukkoliikenne on lakannut lähes kokonaan ja monilla alueilla on vaarassa loppua kokonaan. Minne jäi erityisesti keskustapuolueen tahto pitää koko maa asuttuna?

Hallitus, siis keskustan, SDP:n ja Rkp:n hallitus, on vähentämässä maaseudun elinvoimaa. Tämä myös kurjistaa kuntataloutta, koska joukkoliikenteen säästöt kaatavat lisäkustannukset nimenomaan kuntien niskoille, kuten Helsingin Sanomissa tänään kerrotaan. Hallituksen mukaan siis kuntatalous on siinä kunnossa, että kunnilla on mahdollisuus rahoittaa joukkoliikennettä nykyistä huomattavasti enemmän. Tässä ei ole kyse vain maaseudun autioitumisesta, vaan myös kaupunkien joukkoliikenteen ongelmista. Ruuhkat kasvavat.

Arvoisa puhemies! Bussiliikenne, bussinkuljettajat ja yksi elinkeino eli linja-autoyrittäjät kärsivät näistä joukkoliikennerahojen leikkauksista liikaa. Eikö hallitus koe lainkaan huonoa omaatuntoa alan työllisyyden ja yrittäjien puolesta? Olen tästä asiasta kysynyt valtioneuvostolta muun muassa sitä, onko harkittu, että osoitetaan valtion budjetissa linja-autoliikenteen palvelujen ostoihin ja lippualennukseen vähintään se euromäärä, jonka linja-autoliikenne maksaa vuosittain valtiolle polttoaineverona. Esimerkiksi viime vuonna linja-autoliikenne maksoi valtiolle polttoaineen valmisteveroa arviolta noin 44 miljoonaa euroa, ja ensi vuodelle on linja-autoliikenteelle luvassa kuitenkin vain 37 miljoonan euron määräraha. Esittämääni ideaa ei hallitus kuitenkaan ole toteuttamassa. Eräänä kriteerinä on kerrottu verotuksen yleiskatteellisuus. Kai te kerrotte tämän myös alan yrittäjille ja henkilöstöjärjestöille?

Arvoisa herra puhemies! Myös junaliikenne kärsii. Kuten täällä on todettu, henkilöliikenteen ostoihin tarkoitettuja määrärahoja on ensi vuoden talousarviossa leikattu 3,7 miljoonalla eurolla. Tällaisessa tilanteessa liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja säestää hallitusta vähättelemällä rahoituksen merkitystä.

Ministeri Huovinen äskeisessä puheenvuorossaan kysyi, kuka haluaa matkustaa yöjunassa. Esimerkiksi yöjunaliikenne Turku—Joensuu-välillä on loppumassa. Tästä asiasta olen kysynyt kirjallisissa kysymyksissäni valtioneuvoston kantaa, koska esimerkiksi matkustajavarustamoiden ja Turun sataman mielestä tällaisen vaihtoehdon lopettaminen on huono asia. Haittoja tästä lakkautuksesta on myös muun muassa opiskelijaliikkuvuudelle ja matkustajaliikkuvuudelle. Nyt on sitten niin, että tämä yöjunayhteys loppuu ensi syyskuussa. Tänään Helsingin Sanomista saimme lukea, että VR ehdottaa liikenne- ja viestintäministeriölle, että tämä lakkautus tapahtuu jo tammikuun alussa. Pitäisikö tästä antaa hallitukselle kiitos? Tässä on, ministeri Huovinen, kyse aluepolitiikasta ja alueitten elinkeinoelämän tietoisesta näivettämisestä.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on epäonnistunut joukkoliikenteen kehittämisessä. Tämä on vakava ja säälittävä tilanne, jossa joidenkin hyvien uudistusten, kuten työsuhdematkalipun käyttöönoton, pohja putoaa. Mihin tarvitaan työsuhdematkalippua, kun joukkoliikennettä ajetaan tällä tavalla alas?

Arvoisa herra puhemies! Nyt kiiruhdan junaan, koska se vielä toistaiseksi kulkee.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! On totta, että hallitusohjelmassa luvataan parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä, ja ministeri Huovinen vastauksessaan väitti, että näin myös on tapahtunut. Valitettavasti se vain ei pidä yhtä todellisuuden kanssa.

Raideliikenne on nyt jäänyt erityisesti hallituksen toiminnasta täysin unohduksiin. Raideliikennettä pitäisi ympäristösyistä ja myös suuren kuljetuskykynsä ansiosta suosia. Junaliikenteen kilpailukyky paranee vain rataverkkoa kehittämällä, ja myös liikenneturvallisuuden vuoksi olisi järkevää siirtää kuljetuksia mahdollisimman paljon raiteille. Suomen rataverkko on erittäin huonossa kunnossa. Se aiheuttaa erityisesti nopeiden junien käytön mahdottomuuden, eli nopeusrajoitukset ovat turvallisuuden vuoksi välttämättömiä ja myös sen vuoksi, että kerta kaikkiaan näillä huonoilla radoilla ei pysty nopeilla junilla liikennöimään. Eli hallituksen toimet vaarantavat sekä junaliikenteen kilpailukyvyn että yhden keskeisen julkisen palvelun toiminnan.

Sinänsä pelkät rahavarat eivät riitä, vaan tarvitaan myös tahtoa ja todellisia tekoja sen eteen, että joukkoliikenteen kilpailukykyä kehitetään. Myös muita keinoja kuin pelkästään liikenneverkon parantamista tarvittaisiin.

Yksi aivan liian vähän esillä ollut ja hyljeksitty keino olisi tietullien käyttöönotto suurissa kaupungeissa. Tällaiset tietullit edistäisivät sujuvaa ja kannattavaa joukkoliikennettä sekä vähentäisivät myös tarpeetonta yksityisautoilua. Uusimpien tutkimustulosten mukaan ilman pienhiukkaset aiheuttavat lähes 1 300 suomalaisen ennenaikaisen kuoleman vuodessa. Pienhiukkasten aiheuttamat vuosittaiset terveyskustannukset on puolestaan arvioitu 1—3 miljardin euron suuruisiksi. Pienhiukkasia syntyy muun muassa tieliikenteessä, toki myös esimerkiksi puun lämmityspoltossa. Kuitenkin autoilu on kaupunkien ilman pahin saastuttaja. Suomessa suuri osa kaupunki-ilman hengitettävistä hiukkasista on liikenteen maasta nostattamaa katupölyä. Isojen kaupunkien keskustoissa on joukkoliikenteen käyttö tehtävä houkuttelevammaksi, ja nimenomaan nämä tietullit olisivat yksi todella oivallinen keino siihen.

Julkisen liikenteen kaistojen lisääminen ja nopeusrajoitukset lisäävät myös keskustojen viihtyvyyttä ja terveellistä elinympäristöä.

Nopeusrajoitukset kannustaisivat julkisen liikenteen käyttöön ja vähentäisivät liikenneonnettomuuksia tuntuvasti, ilman että kenenkään autoa todella tarvitsevan liikkuminen kuitenkaan siitä vaikeutuu.

Suurin osa yksityisautoilusta on joko lyhyitä matkoja kaupunkien sisällä tai matkoja suurten kaupunkien välillä. Autoilua voidaan siis vähentää tuntuvasti vaikeuttamatta haja-asutusalueiden ihmisten elämää. Varsinkin tällaisessa tilanteessa haja-asutusalueilla, jolloin hallituksen supistusten vuoksi bussiliikenne vähenee, monessa kohdin on likipitäen välttämätöntä itse ajaa autoa tai ainakin tuntea joku ystävällinen naapuri, joka tarvittaessa sitä autoa voi sitten ajaa.

Tietullien avulla voitaisiin bensiinin ja autoilun verotusta kohdistaa juuri sinne, missä yksityisautoilu on kaikkein ongelmallisinta. Haja-asutusalueilla, kuten totesin, autoilu on valitettavan usein välttämätöntä, ja siten siellä verotus on ongelmallista.

Sen lisäksi, kun nyt puhuin lämpimästi näiden tietullien, joukkoliikennekaistojen ja myös kaiken näköisten nopeusrajoitusten puolesta, joukkoliikennettä voitaisiin myös suosia sillä, että liikennesuunnittelussa kaavoituksella suosittaisiin kevyttä ja julkista liikennettä yksityisautoilun kustannuksella. Sen lisäksi kaiken näköiset liikenne-esteet ja -hidasteet olisivat keino, jolla julkinen liikenne tulisi houkuttelevammaksi. Sen lisäksi on myös muita keinoja vahvistaa joukkoliikennettä, yhtenä vaikkapa lentoliikenteen polttoaineverotus, (Puhemies koputtaa) jota ei ollenkaan ole vielä hyödynnetty.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Enpä haluaisi olla teini sellaisessa kunnassa, jossa eivät viikonloppuisin bussit kulje. Meiltä kansanedustajilta todellakin vaadittaisiin kykyä asettua myös sellaisten ihmisten asemaan, jotka eivät ikänsä tai taloudellisten resurssien puolesta voi käyttää yksityisautoa. Jos me suunnittelemme eri ihmisryhmille vain erityispalveluja, kuten koululaiskuljetuksia, unohtuvat kokonaan elämän muut vaihtelevat tarpeet. Teinien pitäisi päästä katsomaan kavereita, samoin vanhusten. Me kaikki ansaitsemme sosiaalista elämää. Pikkumustassa on karua hiihtää bileisiin, vaikka sukset olisikin. Lämmitetty bussi olisi perjantai-iltanakin paikallaan.

Pitää hyväksyä se, että harvaan asutuilla alueilla bussit kulkevat usein melko tyhjillään eikä se ole kannattavaa bisnestä. Tasa-arvosta kannattaa maksaa. Tehtävämme on kuitenkin myös saada laajat kansanjoukot juniin, ratikoihin ja busseihin. Vain näin saadaan joukkoliikenteelle riittävä volyymi. On selvää, ettei bussi ole keskituloiselle autonomistajalle vaihtoehto, jos vuoroja on tavattoman harvoin. Jokainen arvostaa elämässään liikkumisen vapautta.

Toivon, että mahdollisimman moni suomalainen valitsisi yhteisvastuullisesti elämäntavakseen autottomuuden. Jos ei ole toimivaa joukkoliikennettä, tämä ei käytännössä ole mahdollista. Joukkoliikenteen tulisi aina olla kivempaa, halvempaa ja kätevämpää kuin oman auton käyttö. Silloin autoa käytettäisiin vain todelliseen tarpeeseen, esimerkiksi silloin, kun pitää kuljettaa jotain painavaa tai askel muuten painaa erityisen paljon. Tällaisiin matkoihin useimmiten riittäisi taksi, vuokra-auto tai kimppakyyti.

Joukkoliikenteen liikenneosuuden kasvattaminen vaatii todellista lisäpanostusta niin valtiolta kuin kunniltakin. Vihreät ovat omassa vaihtoehtoisessa talousarvioesityksessään esittämässä merkittävästi lisää rahaa raideliikenteeseen. Meillä Tampereella vihreän valtuustoryhmän budjettitavoitteiden ykkösenä on joukkoliikenne. Haluamme lisää rahaa kaupungin liikennelaitokselle ja tietenkin sen pikaratikan. Ratikoissa on urbaania sykettä.

Joukkoliikenteen osuutta tulee kasvattaa lisäämällä pitkäjänteisesti määrärahoja joukkoliikenteen ostopalveluihin ja kehittämiseen. Vain näin voidaan turvata joukkoliikennepalvelujen saatavuus myös suurten kaupunkien ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! On myös muita kuin humanistisia syitä kasvattaa joukkoliikenteen liikenneosuutta merkittävästi.

Kansalaisten tasa-arvo on erityisen tärkeä argumentti joukkoliikenteen puolesta maaseudulla, mutta muutoin ympäristö vaatii meitä toimimaan samoin. Jälleen kerran ihmisten ja ympäristön etu on sama. Mukavissa kaupungeissa ihmisten on kiva hengittää puhdasta ilmaa ja keskustat ovat yhteisiä olohuoneita, joita ei pilata liikennemelulla ja -saasteilla. Ilmastonmuutoksen torjumisessa autoistumisen pysäyttäminen on ensiarvoisen tärkeää fiksun, uusiutuvia energiavaroja ja energiansäästöä suosivan energiapolitiikan ohella. Tieliikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on vajaa viidennes. Päästökehitystä ovat synkentäneet henkilöautojen määrän lisääntyminen, autojen koon kasvu ja yhteiskunnan autoistuminen ylipäänsä.

Joukkoliikenne on kallistunut huomattavasti suhteessa yksityisautoiluun parin viime vuosikymmenen aikana. Kehitys kehittyy siis totaalisen väärään suuntaan. Ilmastopolitiikan kannalta järkevintä olisi kannustaa kaikin tavoin sekä tavara- että henkilöliikennettä siirtymään kumipyöriltä raiteille. Tämä vaatii hyväkuntoisia ratoja ja myös uusia ratoja. Minä haluaisin Pendolinon Pietariin, junan Helsingistä Kotkaan jne. Tällä hetkellä tilanne on kaukana tavoitteesta. Radat rapistuvat, ja uusiin, hyvin perusteltuihin ratahankkeisiin ei ole rahaa tulossa.

Arvoisa puhemies! Raideliikenteen kehittämisellä on positiivisia aluepoliittisia vaikutuksia. Monille maakunnille toimivat junayhteydet ovat pärjäämisen elinehto. Nopea henkilöjunaliikenne myös tiivistää yhdyskuntarakennetta asemapaikkakunnilla.

Summa summarum, junia pitää suosia. Se tarkoittaa sitä, ettemme voi samalla suosia autoja. Kaupungeissa joka paikkaan ei kuulu mennä omalla autolla. Jos kaikki yrittävät käyttää omaa autoa samassa paikassa samaan aikaan, on selvää, että tuloksena on ruuhka. Ruuhkia ei ole ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää purkaa lisäämällä kaistoja ja teitä, vaan ohjaamalla mahdollisimman iso osa teitä tukkivasta porukasta joukkoliikenteen asiakkaiksi. Kun tehdään lisää teitä, saadaan lisää autoja. Kun tehdään lisää rautateitä, saadaan lisää junia.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen, että välikysymys on tehty erittäin tärkeästä asiasta. Välikysymys lähtee joukkoliikennepalvelujen ostoon ja kehittämiseen varattujen määrärahojen tasosta.

Välikysymyksessä unohdetaan se, että joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat laskeneet viime vuosina. Vähentymistähän selittää pääosin henkilöautomäärän kasvu, ja samaan suuntaan vaikuttaa väestökehitys maaseudulla. Toimivien kuljetuspalvelujen turvaaminen harvaanasutussa maassa on erityisen tärkeä asia ihmisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden turvaamiseksi. Tämä on keskustalle elintärkeä tavoite niin tänään kuin jatkossakin.

Samaan aikaan kuin kaikille avoin joukkoliikenne on haja-asutusalueilla vähentynyt, opetus-, sosiaali- ja terveystoimen erityiskuljetusten määrä ja kustannukset sekä Kelan maksamat korvaukset matkakustannuksista ovat kasvaneet. Vain yhteistyötä lisäämällä ja tiivistämällä on mahdollista järjestää kuntalaisten tarpeita vastaavat kuljetukset yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla.

Joukkoliikenne on Suomessa pääosin markkinaehtoista toimintaa, jossa liikenteestä saatavien tulojen pitää kattaa kulut. Tämän markkinaehtoisen joukkoliikenteen rinnalle tarvitaan yhteiskunnan tuella ylläpidettäviä joukkoliikennepalveluja. Joukkoliikennetuella ylläpidetään haja-asutusalueen ihmisille elintärkeitä liikennevuoroja, ja kunnat ovat näiden palvelujen käytännön järjestelyissä avainasemassa.

Linja-autovuorojen lakkauttamisen perusteena pitää aina olla vähentynyt liikennetarve, ja silloin pitää selvittää, voidaanko kuljetustarve todella tyydyttää esimerkiksi taksipalveluna. Siksi opposition välikysymyksessä tuijotetaan liikaa vain bussivuoroihin, kun pitäisi lähteä siitä, että kuljetustarve määrää palvelujen järjestämistavan. Kuljetuspalvelujen järjestämisen tulee siis aina lähteä asiakkaiden kuljetustarpeista.

Liikenne- ja viestintäministeriössä on tehty useita selvityksiä kuljetusten yhdistelystä tavoitteena palvelujen tehokkaampi ja laadukkaampi tuottaminen. Joukkoliikenteen houkuttelevuudesta täällä on puhuttu, ja mielestäni siinä kaikkein tärkein asia on se, että palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin. Todella niillä liikennepalveluilla on voitava liikkua silloin, kun siihen tarvetta on.

Hallitus suunnittelee parhaillaan uusien matkapalvelukeskusten perustamista ensi vuonna. Neuvonkin hallitusta tässä yhteydessä, kun matkapalvelukeskuksia perustetaan, hyödyntämään alueen kuntien asiantuntemus alueensa kuljetuspalvelujen järjestäjänä. Nimittäin hyvin helposti siinä käy niin, että ne palvelut eivät sitten kuitenkaan vastaa asiakkaiden tarpeita. Omassa kotikaupungissani on tästä erinomainen esimerkki. Oltiin toteuttamassa omasta mielestä erinomaista suunnitelmaa. Kuinka sitten kävikään! Ihmisten liikkumistarpeet olivatkin aika lailla erilaiset, ja se jouduttiin pistämään kokonaan uusiksi.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvion käsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa ja täällä eduskunnan käsittelyssä joukkoliikenteeseen on mielestäni löydyttävä lisää rahaa. Erittäin lupaavalta kuulostaa se, että sekä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja että valiokunnan varapuheenjohtaja tuntuivat olevan asiasta samaa mieltä, eikä myöskään ministerillä ole mitään sitä vastaan, jos täällä sitä rahaa lisää löydetään. Nimittäin siihen velvoittaa, aivan niin kuin valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja totesi, eduskunnan viime vuonna itse täällä hyväksymä ponsi, ihan yksimielisesti hyväksymä ponsi. Minusta politiikan uskottavuus syntyy siitä, että teot ja puheet ovat samasta puusta, ja tämä pitää nyt tässä yhteydessä muistaa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirkka-Liisa Anttilalle totean, että silloin kun te olitte oppositiossa, te joka tilaisuudessa totesitte, että hallitus jakaa kansaa kahtia. Silloin kun kokoomus oli hallituksessa yhdessä demareiden kanssa, me loimme tavoitteen siitä, että myöskin haja-asutusalueella ihmiset ilman autoa voivat liikkua, ja tämä tavoite tässä nyt on romuttumassa, kun punamulta on päässyt vauhtiin ja harjoittamaan tätä mielestäni hyvin joukkoliikennevastaista politiikkaa. Siksi tämä välikysymys on perusteltu.

Ed. Laukkaselle totean pöytäkirjoihin, kun hän ei ole paikalla ja kun hän kysyi, miksei kokoomus Helsingissä panosta joukkoliikenteeseen, että me panostamme enemmän joukkoliikenteeseen kuin koko valtio yhteensä. Meillä on Euroopan tasolla hyvä ja toimiva joukkoliikennejärjestelmä siitä huolimatta, että valtiovalta on vienyt meidän yhteisöverotuottoa jatkuvasti aivan kohtuuttomasti. Parempi se joukkoliikenne vielä olisi, jos siihen valtiovalta panostaisi. Muualla metropolialueita kehitetään ja sinne panostetaan, meillä niitä kurjistetaan. Toivon todella, että kaupunkipolitiikan hallitus ottaa tosissaan. Tässä on kaikilla puolueilla varmasti oppimista, mutta nyt, kun hallitusvastuussa on punamulta, niin toivon, että kaupunkipolitiikka otetaan tosissaan ja sen olennaisena osana juuri joukkoliikenteen vahvistaminen kasvukeskuksissa ja kaupungeissa.

Mutta huolta on myöskin kannettava haja-asutusseudun ihmisistä. Ihmettelen kyllä keskustan kommentteja täällä postisäkkien kuljettamisesta. Aivan selvää minulle helsinkiläisenä on se, että bussissa Helsingissä on enemmän ihmisiä kuin haja-asutusseudulla. Täällä ed. Laukkanen aivan käsittämättömällä tavalla negatiivisesti puhui maaseudun ihmisten liikkumisesta. Jos siellä eivät ole bussit täynnä, niin silti niitä bussivuoroja täytyy tukea. Tämä on kokoomuksen kanta.

Mutta, arvoisa puhemies, välikysymys oli kyllä aivan perusteltu ja välttämätönkin, ja se on poikinut jo sen, että kokoomuksen ehdotus 10 miljoonasta eurosta joukkoliikennemäärärahoihin toteutuu, koska täällä on annettu tukea myöskin hallituspuolueista sille, että lisää rahaa tulee, ja ministerikin oli siihen valmis, eli tämä oli perusteltu.

Mutta ei pelkästään rahalla joukkoliikenteen kehittämisestä päästä, se on ihan selvä. Tämä välikysymys minusta on väärin ymmärretty, jos täällä ajatellaan, että kokoomus tai muu oppositio on ajamassa pelkästään lisää rahaa, vaan kyllä kaikilla tasoilla joukkoliikenteen kehittämiseen täytyy panostaa.

Joukkoliikenteen määrärahojen leikkaaminen on sellainen asia, että toivoisin, että ministeri vastaisi nyt, mihin analyysiin tämä perustuu, kun joukkoliikennerahoja leikataan ensi vuonna. Tämän hallituksen aikana ne ovat laskeneet, olisivat laskeneet vielä enemmän, jos ei eduskunta olisi puuttunut asiaan. Me näemme sen, että tämä aiheuttaa työllisyysongelmia yrittäjille haja-asutusseudulla, ihmisten on vaikeampi mennä työpaikkoihin. Tämä on hankala ongelma ympäristön kannalta. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on ollut erityisen vaikeaa liikenteen osalta, ja nyt se hankaloituu entisestään, kun joukkoliikenne on ongelmissa. Kasvukeskuksissa tulee ruuhkaa, ihmisten ajankäyttö hankaloituu. Kaikin tavoin tämä joukkoliikennemäärärahojen leikkaaminen lisää joka tasolla ongelmia. Kun itsekin ministeri totesi, että matkustajamäärät ovat vähentyneet, niin kyllähän ne vähenevät, jos lippujen hinnat kohoavat ja palvelutaso heikkenee.

Miten tähän tilanteeseen voi olla vastaus se, että 17 miljoonaa euroa vähennetään joukkoliikennemäärärahoista? Tähän haluan vastauksen. Sitä on kysytty, siihen ei ole vastattu. Haluaisin kysyä vielä, voitteko te luvata, liikenneministeri, että enää ei leikata. (Ed. Rossi: 7 miljoonaa!) — Täällä korjataan lukuja — mutta kun tosiasia on se, että joukkoliikennemäärärahoja leikataan, niin voitteko te luvata, ettei leikata sitten seuraavan vuoden budjetissa, jos nyt eduskunta taas kerran korjaa punamullan joukkoliikennevastaista politiikkaa? Voitteko te luvata, ettei sitten seuraavassa budjetissa, jota te lähdette valmistelemaan, enää joukkoliikennemäärärahoja leikata? Tähän toivon vastauksen.

Aivan erityisesti haluan nostaa huolen Pääkaupunkiseudun tilanteesta. Te aloititte puheenvuoronne sillä, että nostitte erityisesti esille metron ja kuinka hieno asia metro on. Tässä haluan kysyä, missä viipyvät panostukset Pääkaupunkiseudun infrahankkeisiin, Marja-rata ja länsimetro muun muassa ovat asioita, joihin toivoisin myöskin valtiovallan tulevan mukaan. Muuallahan näihin infrahankkeisiin paljon enemmän valtiovalta tulee mukaan. Esimerkiksi kestävän kehityksen kärkimaassa ei vielä ole raiteita lentokentälle, ja kysynkin, onko mahdollista, että uusi liikenneministeri veisi eteenpäin sitä, että uudelleen arvioitaisiin, miten valtiovalta kohtelee Pääkaupunkiseutua.

Nostitte esille myös nämä Ytv-alueen asiat. Me kovasti teimme Helsingissä työtä, että Ytv-alueella tehtäisiin (Puhemies koputtaa) yhteistyötä joukkoliikenteessä, mutta ongelmana on se, että esimerkiksi Kirkkonummella ja muilla uusilla alueilla on vaara, että niiltä menee valtion tuki joukkoliikenteeseen. Toivoisin, että tätä valtion tukea joukkoliikenteeseen mietittäisiin sillä tavalla, että Ytv-alue voi jatkaa kehitystään ilman, että rahaa tältä alueelta menee.

Aivan lopuksi totean sen, että tämä päätös työsuhdematkalipusta oli todella tervetullut. Kiitän siitä, mutta haluan todeta sen, että kaikki asiantuntijat ovat todenneet, että vasta parin vuoden sisällä se merkittävästi (Puhemies koputtaa) vaikuttaa siihen, kuinka paljon joukkoliikennettä käytetään. Jos tämä joukkoliikenteen vastainen politiikka jatkuu, niin emme saa niitä etuja, mitä työsuhdematkalipusta tulee, joten toivon, että tästäkin on ministeriön laskelmissa huolehdittu, kun mietitte sitä, leikataanko jatkossa joukkoliikenteestä vai ei.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Aivan korjaan ed. Sarkomaan puheeseen livahtaneen tiedon. 17:ää miljoonaa ei ole leikattu, vaan kyseessä on 7 miljoonan ero tulevan vuoden budjetin osalta.

Sitten näihin Pääkaupunkiseudun tärkeisiin hankkeisiin.

Korostitte aivan oikein infrahankkeiden merkityksiä myöskin joukkoliikenteen kannalta. Omassa puheenvuorossani toin nämä myöskin esiin. Muistutan nyt, että ensi vuoden talousarvio sisältää Pääkaupunkiseudulle Ilmalan ratapihan kunnostuksen, Kehäykkösen perusparantamisen, Keski-Pasilan ratatyöt vuosien 2006—2007 aikana. Lisäksi Hakamäentien perusparantamisesta tehtiin päätös jo viime vuonna. Ei voi hyvällä syyllä kyllä nyt sanoa, että Pääkaupunkiseutu olisi nyt näiden infraratkaisujen osalta unohdettu. Tosiasia on se, että tarpeita on koko maassa tähän rahoitukseen verrattuna kovin runsaasti olemassa.

Ytv-asiasta vielä. Minusta on erittäin hieno asia, että nyt on otettu ensimmäiset askeleet kohti työssäkäyntialueen yhtenäistä lippujärjestelmää, ja toivon, että tällaista kehitystä edelleenkin jatkamme yhdessä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa omassa puheenvuorossaan ihan nimeltä mainiten arvosteli keskustaa maaseudun palvelujen alasajosta ja väitti, että nyt kokoomus kantaa erityistä huolta maaseudun palveluista.

Ed. Sarkomaa, teidän puheenne on pikkuisen falskia siitä syystä, että sinipunahallitushan ensi töikseen leikkasi yksityisteiden valtionosuudet. Siitä on konkreettista näyttöä.

Sitten toinen asia. Sinipunahallituksella oli kasvukeskuspolitiikka, joka oli erittäin turmiollista maaseutualueille, varsinkin syrjäisille maaseutualueille, ja nyt sitä hedelmää kannetaan Itä-Suomessa. Suomessa on ollut kahdeksan vuotta sinipuna ja kasvukeskuspolitiikka.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että täällä yksityiskohtia korjataan. Mutta se vakava tosiasia on, arvoisa ministeri, että joukkoliikennemäärärahoista tosiaankin leikataan. Kysyinkin, ette vastannut, lupaatteko te, että tuotte sellaisen budjetin, kun ensimmäisen budjetin valmistelette, ettei leikkauksia joukkoliikennemäärärahoihin tule, koska sitähän tämä hallitus on tehnyt: joka budjetissa on leikattu. Voisi tämän keskustelun johtopäätöksenä saada sellaisen vastauksen.

Sitten Pääkaupunkiseudun hankkeista. Ilmalan ratapiha tulee maksamaan varmaan onko se 100 miljoonaa, 80 miljoonaa. Nyt tuli vain muutama miljoona korjaukseen, siihen että aloitetaan nuo työt. Kyllä ne rahat ovat vasta tulossa. Tämä ei ole pelkästään Pääkaupunkiseudun infrahanke, vaan tosiasia on se, että Ilmalan ratapiha palvelee kaikkea junaliikennettä, huoltoa ja kaikkea muuta, mitä junille tehdään. Jos Ilmalan ratapihaa ei korjata, silloinhan viivästyy kaikki junaliikenne ja hankaloituu koko Suomen ihmisten matkustaminen. Siinä mielessä (Puhemies koputtaa) tämä ei ole pelkästään Pääkaupunkiseudun hanke. Toivon, että ministeri ja koko eduskunta näkisivät sen, (Puhemies: Minuutti!) että monet hankkeet, mitä Helsingissä tehdään, palvelevat koko Suomea.

Pyysinkin vastausta nimenomaan helsinkiläisten joukkoliikenteen tukemiseen, en koko Suomen.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että kokoomuksestakin on tullut tämmöinen joukkoliikennepuolue. Minulla on ollut semmoinen kuva sekä kunnista että täältä eduskunnasta sen mukaan, mitä lehdistä olen seurannut aikaisemmin, että kokoomus ei niin kovin innolla tähän asiaan, ainakaan myönteisesti, ole suhtautunut. (Ed. Vielma: Se on ihan väärä kuva!)

Joukkoliikenteen palvelujen ostomääräraha ja käytön arvioitu jakautuminen on huolestuttavaa. Totuus on se, että siinä todellakin kokonaispotti laskee. Jos näitä yksityiskohtia katselee, niin täällä on tämmöisiä: alueellisen liikenteen palvelujen osto -3,5 miljoonaa euroa; kaupunki- ja seutulippualennusten valtionavustus 0,5 jne. Kuitenkin totuus on se, että kustannustasohan nousee koko ajan. Täällä joku haukkui jo Akt:n kertaalleen, että työntekijätkin palkkansa vaativat, ja näinhän se on.

Liikennepalvelujen ostoilla edesautetaan liikenteen palvelujen säilymistä sekä alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon toteutumista siten, että edistetään tasapainoista, kestävää alueellista kehitystä. Siis me puhumme ennen kaikkea nyt minusta aluepolitiikasta oikein todellisuudessa elikkä siitä, miten liikennejärjestelyt saadaan toimimaan eri puolilla ja nimenomaan julkinen liikenne, ja sen mukaan sitten meidän, sanotaan, aluepolitiikkamme onnistuu taikka epäonnistuu.

Täällä on puhuttu junaliikenteestä. Oikeastaan lämmittää hyvinkin se, että ministeri nyt lupasi, että Lahti—Mäntsälä—Kerava-radalle tulee muutakin liikennettä kuin Intercityä ja Pendolinoja ja tätä niin sanottua pikajunaliikennettä. Tämä lupaus kirjataan.

Itse asiassa, kun ministeri Pekkarinen vilahti äsken, toivoisi oikeastaan tähän samaan syssyyn, että Lusi—Vaajakoski Valtatie nelosella olisi tärkeä asia. Muistan hyvin, kun ministeri Pekkarinen vannoi ennen eduskuntavaaleja, että se on varma tie, jos keskusta tulee hallitukseen. Nyt voisi kuvitella, kun on sekä keskustasta että sosialidemokraateista ministeri, joka on hankkeen takana, että nyt se todella lähtee liikkeelle, koska sillä on merkitystä myöskin sekä joukkoliikenteelle että raskaalle liikenteelle. Tähän nyt heitän sitten väliin Valtatien 12, joka on Lahdessa erittäin kuuma peruna ja tärkeä asia, elikkä poikittaisliikenne Pietariin on yhtä tärkeä.

Täällä jo otin esille äsken tämän kuntien roolin. Minusta se on jäänyt liian vähälle keskustelulle siinä mielessä, että näitä rahojahan minun tietääkseni on palauteltukin sen takia, että kunnat ovat säästäneet omissa toimenpiteissään. Ainakin muistaisin, että Lahdessa on joskus aikanaan kaupunginhallituksessa pohdittu ja päivitelty, kun on vähän kuin salaa päässyt käymään niin, että kaupunki onkin säästänyt näissä ja sitten on palautettu rahaa johonkin muuallepäin Suomea. Elikkä nämä ovat sillä lailla tärkeitä asioita, että julkisen sektorin kokonaisuudessaan täytyy pelata yhteen, siis valtion, Tielaitoksen ja kuntien, eikä niin, että tässä syytellään toinen toisiansa.

Mutta toistan sen, että myönteinen yllätys on kokoomuksen tulo joukkoliikennepuolueeksi. Se on minusta merkittävä avaus. Toivotaan, että se kestää yli vaalien.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilan lopetushan viittaa siihen, että puolueitten lukumäärä on noussut viime aikoina.

Arvoisa puhemies! Tässä on todella merkittävästä asiasta kysymys. Se koskee kahta miljoonaa kansalaistamme, ei sen enempää eikä vähempää. Ed. Halmekin oli aivan oikeassa, kun tähdensi pitämässään ryhmäpuheenvuorossa tätä asiaa.

Minun puheenvuoroni on näitten vastauspuheenvuorojen jälkeen vaan ihan lyhyt. Yritän kuvata sen, mitkä ovat ne pointsit, joittenka syystä tämä nyt on äärimmäisen kriittinen ajankohta ja on hyvä, että tämä asia on otettu näin vakavasti.

Ensinnäkin se on merkityksellinen siksi, kun verrataan hallituksen lupaamaa — "hallitus pyrkii parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua, lisäämään joukkoliikenteen rahoitusta ja kehittämään henkilökuljetusten yhdistelyä ja uusia liikenteen hoitotapoja" — siihen, että se hallitus tämän todettuaan työnsä käynnistäessään kuittaa tämän asian nyt budjetin perusteluissa, että "joukkoliikenteen palvelutasoa turvataan", siis partitiivissa, sitä tasoa turvataan. Siis jotakin tasoa turvataan, mutta ei sanota, että "joukkoliikenteen palvelutaso turvataan". Siinä on hirmuisen suuri ero. Tämä nyt tehty muotoilu on tietysti äärimmäisen rehellinen. Tässä nyt turvataan, mitä turvataan, ja sillä sipuli.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä kimuranttisuudesta, jossa me tällä hetkellä olemme. 2003 toteutettiin autoveropäätös, kai eräänlaisessa EU:n järjestämässä pakkotilanteessa. Sen hedelmiä nyt nautitaan, myöskin kun ed. Rajala on paikalla, meidän kotikaupungissamme Oulussa, jossa yksityisautoilu on nyt lisääntynyt ja joukkoliikenteen käyttö vähentynyt tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana, oliko se meidän seurantaraportissamme, 7—8 prosenttia verrattuna edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan, mikä on erittäin vakava laskutilanne. Tosin kuulemma on nyt pysähtynyt tämä kielteinen kehitys. Tämä sama on todettu useamman kaupungin kohdalla.

Siis toisin sanoen, missä olosuhteissa tämä on tapahtunut? Tämä on tapahtunut olosuhteissa, joissa energian hinta, siis polttonesteitten hinta, sekä dieselöljyn että bensiinin hinta, on kohonnut, selvästi kohonnut, todella kymmeniä prosentteja kohonnut lyhyen ajan kuluessa. Siitä huolimatta kansalaiset näissä uusissa olosuhteissa ovat tehneet valinnan, että ovat ryhtyneet käyttämään omaa autoa tämän erittäinkin hyvin järjestetyn joukkoliikennepalvelun sijasta. Tämä on erittäin vakava asia. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että ne odotukset, että energian hinnan nostamisella niin kuin ohjattaisiin, kunnes tulee sitten seinä vastaan, eivät toimikaan. Arvoisa puhemies! Tämä on iso asia, ja tämä on erittäin vakava asia.

Ja mikä tästä sitten on seurannut? Siitä on seurannut se, että lippujen hinnat rupeavat nousemaan. Siihen voidaan reagoida vain sillä tavalla, että yhteiskunta puuttuu tähän asiaan, ja puuttujayhteisöt ovat tiedossa: ne ovat kunnat — menetellen niin kuin Helsingin kaupunki juuri menetteli, Oulun kaupunki on siinä tilanteessa nyt ihan tuota pikaa muutaman viikon sisällä — taikka sitten valtio. No, valtio on oman vastauksensa nyt antanut alustavasti hallituksen esityksen muodossa, joka tarkoittaa silloin sitä, että leikataan, tämä tästä. Tämä on vakava tilanne.

Sitten toinen on tämä Kela-juttu vielä, arvoisa ministeri. Siis koko ajan olen tähdentänyt sitä, että Ruotsin-mallin mukainen systeemi on nyt se pelastus tässä. Siellä nimenomaan oltiin aivan samassa tilanteessa ja siinä tilanteessa yhdistettiin kaikki potentiaaliset varallisuudet yhteen ja sillä tavalla saatiin tämä lääninhallituksen junailema, operoima, joukkoliikennejärjestelmä. Lähtekää kopioimaan Ruotsin-mallia, kun se toimii.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen tärkeästä aiheesta eli joukkoliikenteestä. Myös hallituksen piirissä kannetaan huolta joukkoliikenteestä. Erityisesti huolestuttaa se, että joukkoliikenteen vuoroja suunnitellaan lopetettavaksi juuri niillä alueilla, joilla palvelut muutenkin vähenevät. Kaikkein pahimmin suunnitellut vähennykset koskevat Itä-Suomea, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Joukkoliikenteen käyttäjiä ovat erityisesti lapset, nuoret ja eläkeläiset, mutta myös työssä käyvät ihmiset. Toki liikennejärjestelyjä hoidetaan jo nyt esimerkiksi taksien avulla, mutta myös säännöllistä joukkoliikennettä tarvitaan.

Harvaanasutuilla alueilla todellakin tarvitaan joukkoliikennettä, mutta tämä voidaan järjestää muutenkin kuin bussivuoroilla. Vanhasen hallitus lähtee siitä, että ihmisten välttämätön liikkuminen on pystyttävä turvaamaan. Harvaanasutuilla alueilla matkalipputulot eivät kata liikennöinnistä seuranneita kustannuksia. Uusia järjestelmiä kehitetään, ja työryhmät ovat jättäneet omat kehitysehdotuksensa.

Matkojenyhdistämiskeskuksissa yhdistetään ja ketjutetaan yhteiskunnan korvaamia matkoja, kuten koulukyytejä, vanhusten kotihoitoon liittyviä matkoja ja terveyskeskuskäyntejä. Yhdistelykeskuksissa käytetään mahdollisimman tehokkaasti jo olemassa olevaa joukkoliikennettä ja hyödynnetään eri kulkutavoista muodostuvia matkaketjuja. Asiakkaan tilanteen niin vaatiessa matkat tehdään erilliskuljetuksina.

Myös taksien kutsujärjestelmää pitää kehittää. Tässä on ollut ongelmia esimerkiksi vammaisten vaatimien kuljetusten suhteen. Sairaat, vammautuneet, kehitysvammaiset, eläkeläiset ja lapset sekä nuoret eivät saa kärsiä joukkoliikenteen linjojen vähenemisestä. Vähenevät linjat on korvattava muulla keinoin. Järjestelmät on kuitenkin luotava niin, että ne ovat valmiita jo ennen kuin vanhoista luovutaan. Nyt ei kaikilla alueilla ole niin. Tarvitaan selkeät päätökset valtiovallan puolelta, joissa turvataan palvelut myös haja-asutusalueilla.

Kuten keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Salovaara totesi, ensi vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä on eduskunnan joukkoliikenteen ostopalvelurahat otettava tarkastelun alle ja niitä on korotettava. Joukkoliikenteen lisääminen on erityisen järkevää myös kaupunkialueella, jossa väestörakenne on tiivis ja ruuhkat hankalia. Työsuhdematkalipun käyttöönotto mahdollistaa joukkoliikenteen kehittämistä. Joukkoliikenne on tulevaisuutta. Tämä koskee sekä tie- että raitiotieliikennettä ja rataliikennettä. Suomi on mennyt liikenteen kehittämisessä osittain toiseen suuntaan kuin esimerkiksi Ruotsi. Ruotsissa rakennetaan uusia rautateitä pohjoiseenkin, vaikka asutus on harvaa.

Energian ja erityisesti liikennepolttoaineiden hinta ei tule tulevaisuudessa laskemaan, joten liikkumisen kustannuksia kannattaa jakaa tukemalla joukkoliikennettä ja rataverkkoa kunnostamalla. Ihmiset käyttävät junia enemmän, jos ne ovat riittävän laadukkaita ja nopeita. Rataverkko on tärkeä myös tavaroiden kuljetuksen järjestämisessä. Tulevaisuudessa rautateiden kilpailukyky entisestään paranee energian hinnan kallistuessa. Joukkoliikenne ja ihmiset tarvitsevat toimivan rataverkon lisäksi hyväkuntoisen tieverkon. Tämän takia perustienpito tarvitsee lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksen asia on tärkeä. Kuitenkin hallitus on tehnyt myös parannuksia joukkoliikenteen suhteen ja lisää ollaan tekemässä. Kysytty asia ei kuitenkaan ole sellainen, että sillä pitäisi hallitus kaataa ja mitätöidä monet hyvät saavutukset. Vanhasen hallituksen tulee tukea joukkoliikennettä ilman välikysymyksiä, ja joukkoliikenteen epäkohdat on korjattava myös budjetissa.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten monissa puheenvuoroissa on tänään jo todettu, joukkoliikenteen turvaaminen on erittäin tärkeää. Samanaikaisesti voimme todeta, että joukkoliikenteen kehittämisen näkymät vaikuttavat vähintäänkin erittäin haastavilta.

Suurimmat haasteet ovat haja-asutusalueilla, missä heikentyvät joukkoliikennepalvelut ajavat ihmisiä yhä enemmän käyttämään omaa tai naapurin henkilöautoa. Tämä puolestaan vähentää joukkoliikenteen matkustajamääriä entisestään, mistä seurauksena on edelleen heikentyvä joukkoliikennepalvelu. Oman haasteen ovat tuoneet joukkoliikenteen jatkuvasti kasvavat kustannukset, jotka tuovat paineita myös lippujen hintojen korotuksiin. Tänä päivänä monelle perheelle on edullisempaa matkustaa henkilöautolla kuin linja-autolla, sillä linja-autoliput ovat keskimääräisesti kalliita. Tämäkään ei tue joukkoliikenteen omaehtoista kasvua.

Ensi vuodelle esitetyt joukkoliikenteen palveluostojen budjettileikkaukset, 7 miljoonaa euroa kuluvasta vuodesta, tuntuvat myös minun mielestäni kovin suurilta, mutta tämän ohella haetaan myös muita vaihtoehtoja, ei ainoastaan budjettiratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän perusideana on edesauttaa alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon toteutumista ja kestävän alueellisen kehityksen edistämistä. Tähän oleellisesti liittyy joukkoliikenne, joka on myös yhteiskunnan peruspalvelua. Liikenneministeriön asettama peruspalvelutasotyöryhmä on määritellyt joukkoliikenteelle peruspalvelutasotavoitteet, joidenka avulla linjataan valtakunnalliset toimintaperusteet.

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että peruspalvelutaso ja liikenteen käytännön toteutus vaihtelee eri puolilla Suomea. Siksi olisikin todella tärkeää, että kunnat ja alueelliset toimijat yhteistyössä ja ennakkoluulottomasti kehittäisivät ja rahoittaisivat entistä enemmän toimivaa ja alueelle sopivaa joukkoliikennettä.

Arvoisa puhemies! Budjettikehyksissä liikkumavara on rajallinen. Meillä on liikenteessä monia kohteita, jonne tarvitaan satsauksia. Olemme tehneet jo parin miljardin edestä päätöksiä, jotka lähivuosina on toteutettava. Rahaa sijoitetaan tieverkkoon ja rataverkkoon, niin perusparannukseen kuin uuden rakentamiseenkin.

Joukkoliikenteen rahoituskysymyksiä on pohdittu liikenneministeriön asettamassa niin sanotussa valtiosihteerityöryhmässä. Työryhmän ehdotuksen mukaan junien ostoliikenteessä valtio ostaa ensisijaisesti työmatkaliikennettä, toissijaisesti kannattavia, jo olemassa olevia yhteyksiä ja kolmannella sijalla lisävuoroja ja uusia yhteyksiä. Linja-autoliikenteessä ostoliikenteen lähtökohtana on peruspalvelutaso kuitenkin niin, että nykyiset liikenneostojen perusteet arvioidaan uudelleen.

Perinteinen linja-autovuoro ei ole ainoa tapa hoitaa liikennettä. Erityisesti haja-asutusalueilla on viime aikoina kehitetty matkojen yhdistelyä. Lähitulevaisuuden tavoitteena on laajentaa ja vakinaistaa matkojen yhdistely koko maahan perustamalla parikymmentä matkapalvelukeskusta. Matkojen yhdistelyssä hyödynnetään ensisijaisesti linjaliikennettä ja yhteiskunnan ostoliikennettä. Myös meillä Etelä-Karjalassa on matkapalvelukeskus aloittamassa toimintaansa, ja mukana yhteistyössä ovat Kela, alueen kunnat, sairaanhoitopiiri, vanhus- ja vammaisjärjestöt sekä liikennöitsijöiden edustajia. Synergiaetujen vuoksi kannattavan joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat ja yhteiskunnan ostaman liikenteen hinta muodostuu edullisemmaksi. Monenlaisia asioita on suunniteltu, kuten kutsuohjattujen joukkoliikennepalvelujen kehittäminen ja runkoliikenteen kutsuohjauksen toimivuuden kartoitus. Pelkästään bussiin ei tarvitse jatkossa turvautua, sillä pienet matkustajamäärät voidaan hyvin ohjata myös taksiyrittäjien palvelujen käyttöön.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen asettaa suuren haasteen myös liikenteen kehittämiselle. Olemme sitoutuneet kaikessa vanhuspolitiikassamme kotona asumisen turvaamiseen, mutta se ei saa kuitenkaan tarkoittaa ikääntyvän ihmisen kotona pitämistä. On turvattava myös kansalaisten oikeus liikkumiseen. Tulevaisuudessa ikääntyvät ihmiset ovat yhä enemmän tottuneet toimimaan yhteiskunnassa aktiivisesti myös erilaisten palveluiden kuluttajina. Ikääntyneiden ja liikuntarajoitteisten (Puhemies koputtaa) ihmisten liikkumisen turvaaminen on suuri kysymys, johon pelkällä joukkoliikenteen linjojen turvaamisella ei pystytä vastaamaan.

Kyse on palvelujen kokonaisuudesta. Jatkossa joukkoliikenteen kaluston on myös palveltava paremmin ikääntyviä ja selkeämpiä kuulutuksia ja opasteita on lisättävä. Myös henkilöstön on voitava monipuolisemmin auttaa matkustajia. Pysäkit ja niille ohjattavat kevyen liikenteen väylät on valaistava ja huollettava hyvin, eikä kulkuesteitä saisi olla, puhumattakaan monista muista liikennettä selkeyttävistä ...

... parannuksista, joita ympäristöön on jatkossa tehtävä esimerkiksi ikääntyviä autoilijoita ajatellen.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi vastaan hiukan ed. Pulliaisen ihmettelyyn, miksi Oulussa, kotikaupungissamme, on bussin käyttö vähentynyt enemmän kuin muualla. Siihen on yksi sellainen syy, että meidän yksityinen bussifirmamme osti 1,5 miljoonan markan uuden lippujärjestelmän ja näitten etäkorttien toimittaja epäonnistui, ja siitä syystä kuljettajat joutuivat päästämään aika paljon ihmisiä ilmaiseksi. Se on yksi pieni syy siellä.

Käsittelyssä oleva välikysymys on mielestäni erittäin ajankohtainen juuri nyt, kun budjettia valmistellaan. Nykyinen hallitus ei ymmärrä joukkoliikenteen tärkeää merkitystä yhteiskunnan toimivuuden ja kansalaisten alueellisen ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden kannalta. Viimeaikaiset polttoaineiden korkeat hinnat ovat korottaneet valtion verotuloja tänä vuonna huimasti. Ennusteiden mukaan vuoden loppuun mennessä ylimääräinen verokertymä on peräti 250 miljoonaa euroa. Kuitenkin hallitus on edelleen vähentämässä tulevan vuoden talousarviossa joukkoliikenteen määrärahoja liikenne- ja viestintäministeriön esityksestä peräti 17,1 miljoonalla eurolla. Hallitus harjoittaa lyhytnäköistä ja joukkoliikennevastaista politiikkaa. Kaikki tilastothan osoittavat kiistatta joukkoliikenteen myös huomattavasti turvallisemmaksi kuin yksityisautoilun.

Joukkoliikenteestä poistuu nykynäkymin ensi vuonna peräti 1 400 päivittäistä bussivuoroa. Hallituksen haikailema työllisyyden nosto heittää häränpyllyä, kun vuorojen lopettaminen vaarantaa alalta lähes 400 kuljettajan työpaikan. Onko tällainen hallituksen politiikka missään katsannossa kansalaisten tasa-arvoista kohtelua? Lopetettavat vuorot heikentävät ennen kaikkea vähäväkisten Pohjois- ja Itä-Suomen ihmisten mahdollisuutta kulkea joukkoliikenteen turvin. Kuten vastauspuheenvuorossa jo mainitsin, TV1:n uutiset näytti provosoivasti linja-autoa, jossa ei kulkenut ketään. Ei todellakaan Linja-autoliitto eikä mikään muukaan liitto ole tukemassa sellaisia vuoroja, joissa ei kulje ketään. Bussikuskin tehtävä on kuljettaa matkustajia, ei pelkkää linja-autoa.

Joukkoliikenteen heikkeneminen ei ole linjassa kestävän kehityksen, päästöjen vähentämisen eikä liikenneturvallisuuden kanssa. Korkea polttoaineen hinta ohjaisi nyt ihmisiä yhä enemmän joukkoliikenteen käyttäjiksi. Samalla kuitenkin hallituksen toimet pakottavat supistamaan joukkoliikenteen palveluverkkoa ja korottamaan hintoja. Hallituksen tulee huolehtia, että joukkoliikenne on todellinen vaihtoehto liikkumiseen. Nykyisellä politiikalla on juuri päinvastainen vaikutus, kun hallituksen toimet pakottavat nostamaan joukkoliikenteen lippujen hintoja samalla, kun palvelujen tarjonta supistuu oleellisesti.

Arvoisa puhemies! Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan linja-autoyritysten käyttökate laski viime vuonna prosenttiyksikön verran 13,7 prosenttiin ja on laskemassa edelleen alle 13 prosenttiin. Kalusto hankitaan bussipuolella lähinnä seuraavia 20:tä vuotta silmälläpitäen. Voidakseen uusia kallista kalustoaan tulisi bussiyritysten saada käyttökate kuitenkin noin 20 prosenttiin, kun se nyt siis on tippumassa alle 13:een. Konkursseja tulee, takaan sen.

Ensi vuoden budjettiesitys romuttaa joukkoliikenteen verkoston, ja kunnat ovat joutumassa maksumiehiksi. Kunnilla on lakisääteisiä velvollisuuksia järjestää esimerkiksi koulukuljetukset. Linja- tai ostoliikenteen bussi on edullisin tapa hoitaa nämä kuljetukset. Kun bussiliikenteen verkostoa, joka usein ylittää kuntien rajat, joudutaan supistamaan, kuntien on pakko turvautua selvästi kalliimpiin kuljetusmuotoihin.

Bussiliikenteen palveluverkoston supistamisella on myös välillisiä vaikutuksia kuntien talouteen. Kuntien verotulot vähenevät, mikä tuntuu olevan tämän hallituksen tavoitteena myös tässä asiassa. Kun riittäviä joukkoliikennepalveluja ei ole, tuloverotuksessa voidaan tehdä työmatkakuluvähennykset oman auton käytön perusteella. Tämä tietysti laskee kuntien verotuloja.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan joukkoliikenteen käyttö vähenee koko ajan. Mikäli valtio subventoisi julkista liikennettä enemmän, olisi myöskin eräällä erittäin runsaasti joukkoliikennettä käyttävällä ryhmällä eli opiskelijoilla, kuten monella muullakin ryhmällä, eläkeläisillä esimerkiksi, entistä suurempi mahdollisuus käyttää sitä. Liputta matkustaminen vähenisi, lipputulot kasvaisivat, ruuhkat vähenisivät, ja ihmisten joustava liikkuminen mahdollistuisi. Julkisen liikenteen lippujen hinnankorotukset ja palvelutason lasku eivät lisää joukkoliikenteen houkuttelevuutta.

Arvoisa puhemies! Minä kysyn, kenen etua hallitus ajaa romuttaessaan joukkoliikenteen verkoston. Mielestäni tällä vaalikaudella ainoa joukkoliikennettä kehittävä toimi on ollut se, missä hallituksella ei ole ollut mitään tekemistä ja mitä nykyinen ministerikin ennen ministeriautonsa saamista käytti usein, elikkä edustajien kimppakyydit.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rajalan puheenvuoro oli hyvä esimerkki siitä vimmasta, millä täällä tänään näitä kauhukuvia, maailmanlopun tunnelmia, joukkoliikenteen tilanteesta on luotu. On hyvä kuitenkin muistaa, että ylivoimainen pääosa Suomen joukkoliikenteestä on ihan tervettä liikennettä, joka tulee toimeen lipputuloilla. Yli 80 prosenttia bussiliikenteen tarjonnasta hoidetaan puhtaasti lipptuloilla. Se on ihan tervettä liikennettä ja liiketoimintaa, ja se on kuitenkin hyvä lähtökohdaksi muistaa.

Kuten olen aiemminkin todennut, ei valtion joukkoliikennetuki tai sen vähäisyys ole syy siihen, että meillä ovat matkustajamäärät varsinkin haja-asutusalueilla vähentyneet, ja ongelmathan kumpuavat nimenomaan siitä. On tapahtunut rakennemuutosta, väestömuutoksia, ja myöskin autoveron alentumisen myötä yksityisautojen määrä on aika railakkaastikin kasvanut. On päivänselvää, että jos syrjäseutujen kannalta asiaa ajatellaan, niin myöskin tämmöisen autoistumisen kehityksen ymmärtää erittäin hyvin.

Siksi on aivan selvää, että jatkossa täytyy kiinnittää huomiota erityisesti uusien toimintatapojen löytämiseen, etsimiseen ja uusien mallien tarjoamiseen tilanteissa, joissa 55 hengen bussissa saattaisi tänä päivänä jollakin linjalla olla vain muutama matkustaja tai ei sitäkään. Se ei ole kenenkään kannalta tarkoituksenmukaista, ei bussiyhtiön kannalta, ei yhteiskunnan kannalta, eikä se palvele viime kädessä myöskään asiakkaita, eli tarvitaan yhdistelmäkuljetuksia.

Tämä hallituksen nyt luoma työsuhdelippujärjestelmä joukkoliikenteessä on aivan erinomainen avaus, erittäin tärkeä, merkittävä avaus, myöskin porkkana, jolla on tavoitteena joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisääminen.

Myöskin uutena keinona haluaisin nostaa esiin sen, jota on täällä jo ed. Pulliaisen toimesta hyvin alleviivaten korostettu: Ruotsissa hyviä kokemuksia tuoneen kutsuliikennejärjestelmän, joka sopisi erinomaisella tavalla Suomen haja-asutusalueille, joka perustuu siihen, että meillä olisi eräällä tavalla puhelimen päässä aina saatavissa hieman pienempikokoinen auto, joka voisi sitten kerätä kylältä ihmisiä lähtemään käymään taajamassa tai kaupungissa asioilla.

Yksityisautojen liikennettä varsinkin haja-asutusalueella voi helpottaa myöskin työmatkojen verovähennysoikeuden katon nostaminen tai jopa kokonaan poistaminen. Tällä olisi erittäin suuri merkitys Itä-Suomessa ja Lapissa, joissa tämä mahdollistaisi myöskin sitten kotipaikkakunnalla asumisen.

On paljon puhuttu myöskin näistä ilmastopäästöistä, ja eräs porkkana voisi jatkossa olla myöskin se, että sellainen joukkoliikenne, joka sitoutuu käyttämään pitkäjänteisellä tavalla biopolttoaineita, voisi saada sitten vielä muita enemmän joukkoliikennetukea.

Arvoisa puhemies! On tärkeää nähdä, että nyt meidän pitää antaa sananmukaisesti uusi sisältö käsitteelle joukkoliikenne, ja se on varmasti hieman erilainen asia kuin se, minkälaisena olemme aikaisemmin sitä tottuneet käsittelemään, ja säästää sitten yhteiskunnan tukimarkat sinne, missä joukkoliikennetukea todella tarvitaan.

Seutuliikennepuolellahan meillä on paljonkin ongelmia. Siellä lipun hinta on tullut jo niin korkeaksi, että todennäköisesti se on joukkoliikenteen käytön ja kasvun este, ja silloin on ihan selvä asia, että kuntien ja valtion yhteistuella täytyy voida myöskin seutuliikennettä helpottaa suuntaamalla tukea suoraan lippuihin, josta on myöskin olemassa hyviä esimerkkejä.

Mutta tärkeintähän on, että me löydämme ja saamme myöskin joukkoliikenteen perustan terveeksi. Joukkoliikennehän on monin tavoin tällä hetkellä aika kovienkin paineiden äärellä. Ei tämä tukikysymys suinkaan ole joukkoliikenteen harjoittajan kannalta välttämättä edes suurin asia, vaan suurin on tämä polttoaineen dramaattinen hinnannousu. On ihan selvä asia, että tässä semmoista herkkyyttä esimerkiksi arvonlisäverotuksen alentamisen osalta pitäisi nyt hallituksella noin reagoinnin kannalta olla, kun näyttää, että me siirrymme hyvin pitkäaikaisesti polttoaineiden korkean hinnan aikaan.

Lopuksi totean vielä, arvoisa puhemies, että ne vähäiset eurot on syytä käyttää sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Tästä raideliikenteestä, oikoradasta, on jo sen verran täällä ollut puhetta, että siitä haluan vaan todeta, että jos se yhteys, joka on eräällä tavalla Pääkaupunkiseudun lähiliikennettä, ei tule toimeen ilman yhteiskunnan tukea, niin silloin kyllä tulee kysyneeksi, onko tuolloin tehty oikea investointipäätös. Kyllä se on ihan selvää, että kun eletään kuitenkin Pääkaupunkiseudun välittömässä läheisyydessä, missä pääosa suomalaisista elää, siellä olevan liikenteen täytyy pärjätä liiketaloudellisin perustein omillaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeri sanoi varsinaisessa puheenvuorossaan: "Varsin pienellä julkisella panoksella saamme kuitenkin kattavat ja laadukkaat joukkoliikennepalvelut." Tässä ministerin lauseessa on paljon disinformaatiota. Totuushan on nimittäin se, että Suomessa eivät ole kattavat joukkoliikennepalvelut käytössä riittävän kattavina edes Pääkaupunkiseudulla, missä on aukkoja täälläkin, puhumattakaan sellaisista kaupungeista, jotka hyvin tunnen, kuten Kemi, Tornio, Rovaniemi tai Kemijärvi, harvaanasutusta maaseudusta puhumattakaan. Totuus on siis aivan toista kuin tässä perusteesissä sanotaan.

Nyt on sitten vielä käymässä niin, että näitä vähiäkin joukkoliikennepalveluita karsitaan vähentämällä valtion rahaa. Lapissa nämä leikkaukset ovat viemässä useita kymmeniä bussivuoroja ensi vuoden aikana. Todellinen kehityshän on se, että ihmiset pakotetaan hankkimaan oma auto ja käyttämään sitä. Tässä menossa, tässäkin, kun markkinaehtoisuutta näin lisätään — hoida itse kulkemisesi — jalkoihin ovat jäämässä tämän maan pienituloisimmat ihmiset, ne, joilla ei ole varaa autoon, sekä vanhukset ja vammaiset, jotka eivät sitä pysty aina käyttämään. Tämähän se todellinen meno tässä maassa on. Minusta on vain kohtuullista edellyttää, että liikenne- ja viestintäministeriössä myös näitä puheita kirjoittavat virkamiehet lähtevät todellisen tilanteen kuvauksesta. Vain sitä kautta löydetään jotakin ratkaisua tähän kovenevaan menoon tältäkin osin.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kommentoida hiukan ed. Laukkasen vastauspuheenvuoroa, jossa hän kuvasi kokoomuksen joukkoliikenteen linjaa tueksi 50 henkilön bussille, jossa on vain postisäkki. Tuon voi tietysti jättää omaan arvoonsa, mutta toivottavasti sen myöskin maaseudun väki lukee. Tosin ed. Kettunen hyvin ansiokkaasti ja asiallisesti korjasi edustajakollegansa puheenvuoroa, tai paikkasi.

Arvoisa puhemies! Eräs mieleenpainuvista lukemistani tarinoista lapsuudessani oli Juhani Ahon Rautatie, jossa Matti ja Liisa olivat uutta ja mullistavaa kulkumuotoa ihmettelemässä. Tällä hetkellä tuon kirjan nimi voisi olla Matti ja Eero rautateiden ongelmia ihmettelemässä. Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Eero Heinäluomahan ovat ratkaisevassa asemassa rautateiden ja teiden kehittämisessä. Näen sieluni silmillä nuo kaksi pitkää ministeriä seisomassa murtuneen radan ratapenkalla Jämsän ja Jyväskylän välissä salkut kainalossa odottamassa mustaa autoa, jotta seuraavasta tilaisuudesta ei myöhästyisi kovin kohtuuttomasti.

Niin sanotulla tavallisella ihmisellä on vastaavassa tilanteessa oltava aikaa ja kärsivällisyyttä odottaa, kunnes bussi tulee viemään määränpäähän Jyväskylään. Vielä hankalammaksi tilanne kuitenkin muodostuu, mikäli bussiakaan ei tuohon hätään löydy. Kuviteltu ja valitettavasti jo osittain toteutunut tilannehan voi tulevina vuosina olla täyttä totta, kun bussien määrä vähenee huomattavasti valtiovallan toimenpiteistä johtuen muun muassa juuri Keski-Suomessa.

Edellä kertomani tilanteet ovat seurausta huonosta joukkoliikenteen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Hallitus lupasi ohjelmassaan parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua sekä lisätä joukkoliikenteen rahoitusta. Hallitus on toiminut kuitenkin koko hallituskauden aivan päinvastoin, minkä seurauksena joukkoliikenteen tila on heikentynyt ja rahoitus on vähentynyt. Tämä on totisinta totta valitettavasti. Radat katkeilevat ja murtuvat, penkat sortuvat, junat myöhästyvät ja matkustajat vähenevät. Bussivuoroja karsitaan rajulla kädellä, muun muassa seuraavien parin vuoden aikana 520 vuoroa. Tämäkö on hallituksen tarkoittamaa joukkoliikenteen kehittämistä? Suosittelisin ministereille tuon kirjailija Juhani Ahon hahmojen tavoin tutustumista rautateiden ongelmiin sata vuotta myöhemmin kuin tuo kirja tehtiin. Oppaana heille voisi olla keskisuomalainen liikenneministeri Huovinen. Samalla he voisivat tutustua Nelostien vaaroihin bussin asiakkaina iltamyöhään tai yön pimeässä.

Olen monessa yhteydessä aikaisemmin todennut, että punamultahallituksella ei ole käytännön aluepolitiikkaa juuri laisinkaan. Hallituksen välinpitämättömyys haja-asutusalueiden ihmisten liikkumista kohtaan on siitä mielestäni todella konkreettinen esimerkki. Miten pitkien matkojen maassa voi kuvitella haja-asutusalueiden pysyvän elinvoimaisina, jos julkinen liikenne ei toimi? Palvelut häviävät, yritykset pakenevat, ja kunnat ovat lähellä konkurssia monella alueella. Tähän istuva hallitus on kuitenkin tilanteen vienyt.

Arvoisa puhemies! Liikenteen suunnittelussa on erittäin tärkeää löytää tasapaino eri liikennemuotojen kesken. Mikäli yksikin liikennemuoto toimii huonosti, se vaikeuttaa ihmisten jokapäiväistä elämää, yritysten ja organisaatioiden toimintaa, nostaa kustannuksia ja aiheuttaa hankaluuksia jokaisen peruspalvelun tarjoamiselle. Valitettavasti tällaiseen tilanteeseen hallituksen esitykset ovat johtamassa.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassaan Vanhasen hallitus vain pyrkii parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Se ei siis sitoudu niitä parantamaan mutta ei tosin pyri niitä huonontamaankaan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että se nimenomaan sitoutuu huononnuksiin eikä siis vain pyri niihin.

Hallituksen omista toimenpiteistä johtuen noin 1 400 päivittäistä bussivuoroa joudutaan lakkauttamaan, mutta mitä se käytännössä merkitsee? Välittömästi se merkitsee ainakin satojen linja-autonkuljettajien ulkoistamista kilometritehtaalle. Se merkitsee myös sitä, että bussiyhteyksien kadotessa työ- ja opiskelupaikan välinen matka muuttuu monella patikkamatkaksi. Jalkahenkilöiksi joutuu myös iso joukko lapsia, nuoria, vanhuksia tai muuten vain vähävaraisia, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia yksityisautoa, tai jos he eivät kykene patikoimaan, heidät pakotetaan ahtautumaan maalikyliin.

Joukkoliikenteen leikkaukset lisäävät myös liikenteestä aiheutuvia päästöjä ja siis maaltapakoa kaupunkeihin ja taajamiin, eli tätä kautta myös asumis- ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät, kun pakkomuuton vuoksi moni joutuu repimään juurensa irti kotikonnustaan. Näin maatiaisjärjellä ajateltuna joukkoliikennettä on päinvastoin kehitettävä eikä ajettava alas, syrjäseudulla kun nyt aletaan olla huonommassa asemassa kuin 50-luvulla, jolloin sentään aamuisin yksi bussivuoro vei emännät ja isännät asioimaan kirkonkylään ja toinen toi heidät illalla takaisin. Nyt siellä ei kulje enää tuota yhtäkään bussia.

Tähän on menty tai ainakin ollaan menossa, vaikka yhteiskuntamme on aivan erilainen kuin tuolloin. Syrjäseuduillakin on siirrytty pitkälti agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan eli käydään niin sanotusti vieraalla töissä. Työmatkat ovat pidentyneet, elämä on muuttunut kiireisemmäksi ja kulkeminen paikasta toiseen välttämättömämmäksi kuin tuolloin. Ei ole enää kyläkauppoja, kouluja lakkautetaan, ja monet palvelut on haettava entistä kauempaa. Kymmenien kilometrien työmatka saattaa lisätä työpäivän pituutta tunnilla, jopa kahdella. Siksi taajamien välisiä nopeita express-tyyppisiä bussivuoroja tulee lisätä, mutta tätäkään kehitystyötä ei saa tehdä paikallisvuorojen kustannuksella. On tietysti aika utopistista puhua julkisen liikenteen kehittämisestä, kun nyt aletaan olla jo tosiasian edessä, että joukkoliikenteen supistukset koskevat jo kaupunkiseutujakin, kiitos hallituksen toimenpiteitten.

Herra puhemies! Liikenneolosuhteiden kehittämisessä on huomioitava kokonaisuus. On kehitettävä niin joukko-, kevyt- kuin yksityistäkin liikennettä mutta myös liikenneolosuhteista ja liikenneväylien kunnosta on huolehdittava. Yksityisautoilijoitakaan ei saa osoittaa sormella, sillä kuka meistä voi tietää, miksi joku autoa käyttää? Moni tarvitsee autoa työssään. Monella saattaa olla useitakin työkohteita samana päivänä. Olisihan se näky ja vaatisi aikamoisia lihasvoimiakin, jos kirvesmies tai -nainen kiipeäisi moottorisaha ja pöytäsirkkeli repussaan bussiin, jos nyt sellainen vuoro sattuisi ajamaan, joka menee hänen omakotitalotyömaansa ohi, tai entäpä betoniraudoittaja, jolla saattaa olla useitakin raudoitettavia kohteita työpäivän aikana? Saattaisi siinä hallituksen karsimilla linjatiheyksillä kertyä raudoittajan työpäivälle pituutta ja isännälle ylityökorvauksia. Entäpä kymmenien kilometrien päästä työpaikalleen kiirehtivä vanhempi, jonka pitää viedä lapset aamulla päiväkotiin ja hakea heidät illalla ennen puolta viittä pois? Aika nopealiikkeinen hänen pitää olla, jos hän liikkuisi julkisilla kulkuvälineillä ja pystyisi vielä noudattamaan työaikojaan.

Äkkiseltään voi siis tuntua, että tieinvestoinneista ja teiden kunnosta huolehtiminen suosii vain yksityisautoilua, mutta eikö noita yksityisautojen kanssa samoja teitä kulje myös julkinen liikenne? Eivätkö siis teiden aurauksesta ja liukkauden estosta hyödy myös bussit? Eikä suinkaan riitä, että teiden talvikunnossapitoa lisätään vain pääteillä, kun samalla syrjäteiden taso laskee. Olen saanut yhteydenottoja liikennöitsijöiltä, jotka kauhistelevat syrjäteitten nykykuntoa. Raskaan linja-auton kuljettaminen ja tiukoissa aikatauluissa pysyminen pimeillä, kapeilla, mutkaisilla, liukkailla, auraamattomilla ja hiekoittamattomilla sivuteillä on hermoja raastavaa ja vaarallista. Kun tähän liittyy vielä vastuu matkustajista ja muista tiellä liikkujista, joita usein ovat vielä pienet koululaiset, ymmärtää kyllä kuljettajan huolen.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Maailmalla puhutaan, että Suomi on raideliikenteen kääpiövaltio, eikä tuo arvio kauas heittäne. Hallitus antaa kaikessa rauhassa rataverkon rapistua ja junien tipahdella raiteiltaan. Yksinkertaisesti sanottuna Suomen rataverkko on todella surkeassa kunnossa. Yksi räikeimmistä esimerkeistä hallituksen välinpitämättömyydestä raideliikennettä kohtaan on Turku—Toijala-rata. Radan Turun-puoleisessa päässähän sijaitsee muun muassa Kvaerner Masa-Yardsin telakka, siis todellinen suurtyönantaja, jonka olemassaolo on elintärkeää koko Varsinais-Suomelle ja koko Suomelle. Kiskojen alustana ovat pääosin puupölkyt, ja yksinomaan telakalle noita kiskoja pitkin liikkuu viikoittain noin 600 tonnia terästä, muusta tavaraliikenteestä puhumattakaan. Nyt moni saattaa kysyä, miksi puhun tavaraliikenteestä, eikö tämän keskustelun pitäisi liittyä joukkoliikenteeseen. Mutta entäpä (Puhemies koputtaa) jos telakka- tai muu teollisuus ei saa tarvitsemaansa materiaalia, eikö silloin koko Turun talousalue ja koko Suomi näivety? Mihin silloin tarvitaan henkilöliikennettäkään, kun ei ole työtä eikä työpaikkoja?

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan olla kannattamassa ja tukemassa ainakin tässä keskustelussa liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajan omassa puheenvuorossaan tekemää ehdotusta — ja varmaan näitä esityksiä on tehty aiemminkin — siitä, että työmatkakulujen osalta tämä verotuksessa vähennyksinä hyväksyttyjen matkakulujen yläraja poistettaisiin. Tietysti välietappina, välitavoitteena, voisi olla, että ylärajaa nostettaisiin reilusti. Kuitenkin se välillisesti liittyy myös tämän päivän keskusteluteemaan. Me tiedämme, että hyvin monilla alueilla tässä valtakunnassa etäisyydet ovat pitkät jo kyseisellä paikkakunnalla, työssäkäyntialueet ovat laajenneet ja hyvin paljon muun muassa omasta maakunnastani kuljetaan täällä Pääkaupunkiseudullakin töissä. Olisi varsin kohtuullista, että ne kustannukset, ainakin suuri osa, jotka aiheutuvat näistä työmatkoista, voitaisiin sitten saada verotuksen kautta takaisin. Omalta osaltaan se myös aktivoisi sitten tätä siirtymistä kauemmaksi kotipaikkakunnalta ja lisäisi tietysti työllisyyttä. Totta kai myös tämä omavastuuosuus on toinen kysymys.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, haluan ministerille todeta, että on hienoa, että ministeri on pystynyt aikataulunsa puitteissa olemaan täällä salissa tämän välikysymyskeskustelun aikana koko ajan, sen myös tietäen, että hän ei ole tätä hallituksen esitystä ollut tekemässä eli tavallaan joutuu nyt sitten vastaamaan "ulkopuolisena".

Mutta hiukan kummeksuin tätä perustelua näihin määrärahaleikkauksiin tai hallituksen esitykseen. Jos nyt oikein kirjasin ja noteerasin, puheenvuorossa todettiin, että joka tapauksessa näistä 500 bussivuorosta, jotka ovat nyt uhattuina, lakkautuisi 100 bussivuoroa, eli minusta se nyt ei kovin vakuuttava peruste ole. Toinen asia, joka siinä tuli esille, on valtion ja kuntien tälläkin hetkellä antama vaatimaton tuki, ja totta kai toivoisi, että sitä ei poisteta.

Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys, jonka en usko tässä muodossaan säilyvän, on vahingollinen varsinkin maaseudulle, harvaanasutuille alueille, ja niin kuin täällä puheenvuoroissa on tullut esille, erityisen voimakkaasti karsinta kohdistuisi Itä-Suomen lääniin, josta on poistumassa 173 bussiliikenteen runkovuoroa, ja totta kai sillä on kerrannaisvaikutuksia. Tiedämme myös, että tällä hetkellä liikennöitsijät toimivat erityisen vaikeissa olosuhteissa, kustannuspaineita on polttoaineen puolelta jne., ja kaikki tällaiset esitykset kuin tämäkin ja julkinen keskustelu ovat luomassa epävarmuutta, rapauttavat tulevaisuudenuskoa jne. juuri niillä alueilla, joilla muutenkin muuttoliike on voimakasta ja joilla välttämättä työllisyys ei ole kovin vahvaa jne., eli monia negatiivisia vaikutuksia sillä on.

Hallituksen esitys myös tältä osalta on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa. Hallitusohjelmassahan puhutaan alueiden tasapuolisesta kilpailu- ja toimintaedellytysten turvaamisesta myös, mitä tulee joukkoliikenteeseen ja liikenneinfraan. Nämä ovat hyvin keskeisiä myös elinkeinotoiminnan kannalta. On todettava, että paitsi joukkoliikenneasia, niin vuodesta toiseen myös, mitä tulee perustienpitoon, mitä tulee ratojen korvausinvestointeihin, niin hallituspohjasta riippumatta määrärahaesitykset ovat olleet riittämättömiä. Toki myönnän, että nyt on menty vielä alemmalle tasolle. Esimerkiksi ratojen korvausinvestointien puolella on usean kymmenen miljoonan vaje kuluvan vuoden tasoon. Eduskunnalla on jo tekemistä siinä, että päästäisiin sille kuluvan vuoden tasolle, mutta nyt on muistettava, että sekään ei riitä. Jos nämä määrärahat ovat esimerkiksi kuluvan vuoden tasolla, niin koko ajan tietyillä alueilla esimerkiksi ratojen kunto heikkenee, niillä liikennöinti vaikeutuu, nopeudet laskevat ja entistä lähempänä on se päivämäärä, että niillä ei pysty liikennöimään.

Esimerkiksi omalla alueellani Pohjois-Karjalassa niin sanottu Pohjoisen rata on enemmän kuin tärkeä, enemmän kuin keskeinen meidän elinkeinotoiminnallemme. Siellä on puunjalostusteollisuutta jne., ja pohjoisen satamiin kuljetetaan valmiita tuotteita, on raaka-aineitten kuljetusta. Jos nämä toimivat liikenneyhteydet ollaan viemässä, mitä se merkitsee sitten alueitten elinkeinoelämälle, ja mitä merkitystä on jo ollut, kun puhutaan henkilöliikenteestä, sen lopettamisesta myös ratapuolella? Nämä tällaiset tiedot ovat omalta osaltaan, vaikka päätöksiä ei ole tehty, madaltamassa kynnystä poislähtöön ja todella viemässä tulevaisuudenuskoa.

Omassa ajattelussani tämä nykyinenkään, sanon nykyinenkään, hallituspohja ei ole ollut tae paremmasta vaan mahdollisuus parempaan. Minä uskon, että tällä pohjalla vielä parempaan päästään, mutta uskoni tähän keskustan ja demareiden aitoon tahtoon varsinkin reuna-alueiden liikenneyhteyksien kunnossapitämiseksi, saati niiden kohentamiseksi, kyllä valitettavasti vähitellen on hiipumassa. Me tiedämme, että joukkoliikenne ennen kaikkea on osalle työmatkojen osalta tärkeä, mutta ennen kaikkea nuorille opiskelijoille ja autottomille, varsinkin vanhuksille, ikääntyneille, se on erittäin tärkeä. Täällä on paljon puhuttu työsuhdematkalipusta. Niin hyvä kuin se onkin, osalla alueista sillä ei valitettavasti ole käyttöä. Ei silti, minusta on hienoa, että tähän on päästy, mutta esimerkiksi, voin puhua omasta paikkakunnastani, ei sillä käytännön merkitystä ole. Mutta toki kannatan.

Ei näilläkään pienemmillä paikkakunnilla — taas omasta paikkakunnastani esimerkki, kotipaikkakunnastani — ole tumput suorana niin sanotusti oltu ja seisottu, mitä tulee liikennejärjestelyihin. Vuosia olemme olleet kokeilukunta kimppaliikenteen osalta. Se on hyvin toimiva, siihen liittyi ennakkoluuloja hyvin paljon ja kutsuliikenteen osalta, ja ollaan sitä kehittämässä. Mutta jos nämä leikkaukset toteutetaan, niin nyt jo Itä-Suomen lääninhallitus on laskenut, mitä vuoroja se koskisi esimerkiksi omalla alueella, ja niin kuin tuossa debatissa totesin, yli 100 000 euroa se tietäisi myös omassa kunnassani, ihan niitten välttämättömien vuorojen järjestäminen. Kyllä se lasku on, kun ajatellaan näitten alueitten ja kuntien toimintaedellytyksiä, aikamoinen kiviriippa. Ministeri ei vastannut siihen, minne tämän laskun sitten voisi osoittaa, jos kerta sitä kunnan ei tarvitse maksaa. Luulenpa, että se kuitenkin on jäämässä omalle kunnalleni.

Totta kai tällä myös on muita heijastuksia. Tässä luin lehdestä myös, viime viikolla olin työmatkalla, että muun muassa Joensuusta Turkuun yöjunavuoro on lakkaamassa jne., tai ennakoivia päätöksiä tästä on tavallaan. (Ed. Huotari: Päätös on tehty jo VR:ssä!) — Aha, no niin. — Eli niilläkin kuitenkin tietylle alueelle ja sen alueen ihmisille on merkitystä. Ymmärrän sen, jotta me edustajat asumme eri puolilla maata ja sen takia välttämättä ei tiedosteta niitä vaikeuksia, mitä alueilla on.

Ehkä olen hiukan ilkeämielinen. (Ed. Elo: Ei liikaa saa olla!) — Ei liikaa. — (Puhemies: 10 minuuttia!) Totean kuitenkin sen vielä, että kun joittenkin mielestä tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus sitten toisi ratkaisun myös tämän tyyppisiin ongelmiin, siihen en kyllä usko, (Ed. Huotari: Vaikeutuvat!) siihen että mummon palvelut tuodaan kotiovelle. — Olen samaa mieltä, varmasti ne vaikeutuvat.

Arvoisa puhemies! Yritän tässä nyt kiirehtiä, kun tämä 10 minuuttia on täyttynyt. En kuitenkaan tule äänestämään hallituksen epäluottamuslauseen puolesta, sillä tämä määrärahaesitys on yksi luu, joka on heitetty eduskunnalle, että me siitä keskustelemme ja eduskunta sitten tavallaan voi todeta, että me saimme tämän määrärahan korotettua. Samalla tavalla viittaan perustienpidon määrärahoihin ja ratojen korvausinvestointirahoihin.

Tähän liittyen vielä tiedän sen, että esimerkiksi omassa puolueessani on monia edustajia, ainakin minulle on jäänyt se kuva, joita eivät enemmälti kiinnosta joukkoliikenteen asiat varsinkaan syrjäseutujen osalta, saati perusradanpito- ja perustienpitomäärärahat. Mutta se minua ihmetyttää, että keskustakin on tavallaan tässä mukana puolueena ja on ollut siunaamassa myös tämän hallituksen esityksen. Eikä oppositionkaan täällä hyvin sovi rintaansa paukutella, ja viittaan tämän päivän keskusteluun. Kun ajatellaan edellisiä hallituksia, niin sama vaikerrus oli ja minua myös osoiteltiin, että ed. Kähkönen aina puhuu näistä tiemäärärahoista ja niitten riittämättömyydestä. Sieltä lähtien kuitenkin tätä rapautumista on tapahtunut niin tieverkossa kuin rataverkossa.

Kehyksiin aina viitataan, mutta aivan aivan lopuksi, puhemies, minusta niihin on turha toisaalta vedota. Rahaa löytyy. Riippuu vain kohteesta, mihin se halutaan sijoittaa; silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä. Otan esimerkin — täällä ei taida olla Pääkaupunkiseudun edustajia, mutta toivon, jos kuuntelevat huoneissaan, että eivät provosoidu — Vuosaaren satamahankkeen. Sen käyttäjäksi ei vielä kukaan ole sitoutunut. Tällä hetkellä olemassa olevasta satamakapasiteetista on alle 30 prosenttia käytössä. Ollaan rakentamassa 14 kilometriä tunnelirautatietä kolmen kaupungin ali, ja toki myös uusi meriväylä on rakennettava. (Puhemies koputtaa) Eli puhutaan valtavista euromääristä. Mutta tämmöistähän se on. Että sillä lailla.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että joukkoliikenne nousee esille näin tehokkaasti välikysymysmenettelyn kautta. (Ed. Elo: Onko se sen arvoinen?) — Kyllä se on sen arvoinen, ed. Elo.

Budjettiesityksessä on joukkoliikenteen osalta käytetty reipasta punakynää. Toimiva joukkoliikenne ei saa olla vain Pääkaupunkiseudun alueella asuvien onni ja mahdollisuus. Joukkoliikenteen on mahdollistettava ihmisille asumisen vapaus ja työssäkäynnin mahdollisuus myös muualla Suomessa, vaikkapa Lahdessa tai Haarajoella.

Monta kertaa kuulutetaan vastuullisen omistajapolitiikan perään, puhutaan, kuinka omistajan olisi valtionyhtiöt mukaan lukien näytettävä suuntaviivoja toiminnan kehittämiseen. Joukkoliikenteessä, jos missä, on tämä mahdollisuus eduskunnalla. Onkin syytä kysyä, missä näkyy omistajaohjaus. Uusi oikorata valmistuu, mutta rahaa junavuoroihin ei ole, syynä se, ettei kuulemma näille vuoroille ole kysyntää. Eikö siis omistaja voisi käyttää ohjausvaltaansa, määrätä riittävästi erinopeuksisia vuoroja Keravalta Lahteen, jotta joukkoliikenteen käyttäjät pystyisivät omalla toiminnallaan osoittamaan vuorojen tarpeellisuuden? Jos nimittäin ei ole vuoroja, niin harva meistä kiskojakaan pitkin Lahteen kävelee.

Herra puhemies! Joukkoliikenteen näivettäminen ja käyttäjien jahtaaminen omiin autoihin alkaa juuri sillä, ettei ole vuoroja. Ne ovat tarpeeseen nähden väärin ajoitettuja, ja matkustajien käyttömukavuutta ei arvosteta muuten kuin juhlapuheissa. On erittäin tärkeää, että ihmiset voivat asua ja käydä töissä luotettavan ja tehokkaan joukkoliikenteen päässä, joka esimerkiksi on rautatie parhaimmillaan.

Tämän päivän yhteiskunnassa on ihan tavallista, että perheessä puolisot ovat töissä eri paikkakunnilla kuin missä asuvat. Sitä sanotaan työvoiman liikkuvuudeksi eli pendelöinniksi. Miksi emme siis tukisi liikkuvuutta konkreettisesti pitämällä yllä hyvää joukkoliikennettä? Aamuhämärissä loskan ja hirvien seassa omalla autolla töihin köröttely syö jo osan työtarmosta, ja kun sama toistetaan iltapäivällä, ei siinä iltasella hirveitä harrasteta. Joukkoliikenteessä ammattikuljettajat vievät sinua. Voit vaikka levätä, nukkua, lukea lehteä tai tehdä jo päivän työtäsi ainakin pidemmillä junamatkoilla.

Toimiva joukkoliikenne edesauttaa myös nykyisessä kiireisessä elämänrytmissä työhyvinvointia ja voimavarojen käyttöä niin työelämässä kuin vapaa-aikana. Olisi siis tärkeää suunnata rahat, joita käytössämme on, vuoroihin eikä vain hallinnon rattaisiin. On varmaan aiheellista miettiä, onko priorisointi tehty oikein: Onko suurten etäisyyksien Suomessa joukkoliikenne se kohta, josta alamme säästää? Onko tulevaisuuden tavoitteemme todellakin lisätä yksityisautoilua, maaseudun tyhjentymistä ja muun raideliikenteen kuin henkilöliikenteen loppumista? Lisäksi rataverkkomme rappeutuu reippaasti.

Herra puhemies! Tämä välikysymys antaa hyvän mahdollisuuden käyttää omistajan ohjausvaltaa, jota meillä on raideliikenteen suhteen, varsinkin niin kauan kuin henkilöliikennettä ei ole avattu vapaalle kilpailulle. En näe mitään estettä, emmekö voi niin toimia, jos sitä todella haluamme.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen taholta vyörytettiin tuota 17 miljoonan euron leikkausta joukkoliikenteen palvelun ostoihin. Tulkoon nyt heti vielä kerran todettua se, että se määrärahaleikkaus tämän vuoden budjettiin on siis 7 646 000 euroa. Sekin on paljon, se on myönnettävä, mutta missään tapauksessa se ei ole 17 miljoonaa; se tulee jostain aivan muualta.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan kysymys on erittäin kauaskantoisesta ja vakavasta asiasta. En voi kuin jälleen kerran ihmetellä, kun välikysymys on tehty mielestäni aivan hyvästä aiheesta, tätä koko liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan määrärahakehitystä, joka budjettiesityksen mukaan on kokonaisuudessaan miinuksella 3 prosenttia. Erityisesti tämä leikkaus viime vuoteen nähden kohdistuu perustienpitoon, yksityisteihin, perusradanpitoon, joukkoliikenteen palvelujen ostoihin, korvauksiin ja vastaaviin tukiin sekä myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan muihin menoihin. Tämä on ainoa pääluokka, joka on miinuksella. Ainakaan vastaavasti paria muuta pääluokkaa ei voi verrata. Konkreettisesti tässä määrärahat alenevat, ja tämä on se ongelma, jonka parissa eduskunta painiskelee.

Tavallaan on hyvä, että välikysymys tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun, mutta nyt on syytä tietysti havaita, että tämä budjetti on eduskunnan käsittelyssä ja erityisesti hallituspuolueiden on tämä kokonaisuus katsottava kohdalleen niin, että sen kanssa pystymme elämään ja ennen kaikkea nämä palvelut ja tärkeät kysymykset, perustienpidon kehitys muun muassa, pystyvät menemään eteenpäin myönteisessä mielessä.

Tämä joukkoliikennekysymys on sikäli hyvin merkittävä, että tämän esityksen mukaan käytännössä nuo 1 400 päivittäistä bussivuoroa joudutaan koko maassa lakkauttamaan, näistä Itä-Suomen alueelta tuollaiset 170 vuoroa. Tämä tuo samalla myös hintojen korotuksia lippuihin ottaen huomioon myös polttoainekehityksen ja vähenevät matkustajat. Tässä suhteessa ollaan tietyllä lailla kuolemankierteessä, mikäli eduskunta joukkoliikenteen palvelujen ostoon tarvittavaa määrärahaa ei korota. Uskon, että näin täällä tullaan tekemään.

Tälle vuodelle on todellakin tapahtumassa tuo suurin muutos. Viime vuosi oli vielä jollakin lailla välttävä, mutta nyt sitten ollaan todella sen suuren muutoksen edessä, jossa nämä bussivuorot tulevat lakkautumaan. Kun on sanottu, että tässä muutamaa postisäkkiä kuskataan, ei sitä postia juuri linja-autoissa enää kuskata, vaan se menee ihan muita reittejä myöten. Mutta on myös erinomaisen tärkeää se, että varaosahuolto, moni tällainen pakettiliikenne, kulkee myös bussien kautta maaseutualueella. Tässä mielessä se ei kerro aina totuutta, mitä se linja-auto siellä vie, vaikka matkustajia ei kovin paljon aina olisikaan.

Mutta samalla kun ollaan lakkauttamassa näitä niin sanottuja vähän kannattavia tai kannattamattomia vuoroja, ostoliikennepalveluvuoroja, niin samalla ollaan lakkauttamassa myös sitä tervettä toimintaa, koska monet yhtiöt eivät kykene pitämään sitten enää linja-autokalustoa ja työntekijöitä aamua ja iltaa varten, ja sitten se päiväaika monessa tapauksessa häipyisi pois kokonaan. Eli näin ollen tämä kertautuu monella tapaa tuolla liikenteen parissa. Tässä mielessä kyllä tämä on vieläkin vakavampi kysymys kuin yksistään tämä ostoliikennepuoli antaa ymmärtää.

Monilla alueilla on kysymys viikonloppuliikenteestä, illoista myös, ja samalla kun runkoliikenteen peruspalvelutasoa ei pystytä turvaamaan, niin se johtaa juuri siihen, että nämä eri kuntien väliset yhteydet heikkenevät erittäin dramaattisesti, ja se on koko suomalaisen laajan maaseudun sekä myös kaupunkien ja kuntien välisen toiminnan kannalta erittäin kielteinen asia.

Itä-Suomessa on tehty pitkään kehitystyötä joukkoliikenteen kehittämiseksi. Muun muassa matkapalvelukeskukset toimivat niin Kuopiossa kuin Joensuussa ja näiden kautta, esimerkiksi Kuopion matkapalvelukeskuksen kautta, hoidetaan vuositasolla liki 330 000 matkaa. Ensi vuonna on tarkoitus saada matkapalvelukeskukset toimimaan sekä Pohjois-Karjalassa että Etelä-Savossa. Eli tässä esimerkkiä siitä, että kyllä tätä kehitystyötäkin tehdään ja kehittämistyötä nimenomaan tehdään eikä ainoastaan nyt sitten katsota, että riittää, kun rahaa laitetaan, vaan kyllä tehokkuuttakin on varmasti pystytty hakemaan.

Arvoisa puhemies! Yksi mielenkiintoinen näkökulma liittyy näihin niin sanottuihin kannattamattomiin vuoroihin. Omalta osaltaan, kun lääninhallitukset altistivat ostopalvelulinjat linjaliikenneluviksi, jotka eivät siis saa tukea, lyötiin ensimmäinen kiila myös kannattaviin päivävuoroihin. Kaksi suurta valtakunnallista yhtiötä tuki kyseistä toimintaa, ja lopputulos on sitten ollut helppo nähdäkin. Sittenpä oli helppo anoa kannattamattomien reittien lopettamista ja odotella myös maakunnallisten pienliikennöitsijöiden toiminnan loppumista. Tämä on myös yksi osa tiettyä kilpailupolitiikkaa. Tässä uskallan väittää, että myös yhteiskuntaa ja tätä koko lupajärjestelmää ja tukijärjestelmää on käytetty hyväksi ja nimenomaan maaseudun ja myös suurten kuntien ja kaupunkikeskusten välistä linjaliikennettä heikentävästi.

Herra puhemies! Tämä kysymys junaliikenteestä on ihan oma asiansa. Nyt sitten VR:n taholla joko on jo periaatteessa tehty päätös tai sitten siihen on mahdollisuus vielä vaikuttaa, mielestäni vielä pitää olla, koska yöjunaliikenne Kajaanin suuntaan kulkee, siis Oulu—Kajaani—Kuopio—Helsinki-välinen yöjunaliikenne ja jatkoyhteys Pieksämäeltä Turkuun. Tämän loppuminen tässä vaiheessa, ennen kuin koko Lahti—Kerava-linja nopeutuvine aikatauluineen on tullut voimaan, on suuri virhe. Se samalla karsii varmasti myös tulevaisuudessa niiden nopeampien junayhteyksien käyttäjiä, koska ihmiset vaan pyrkivät hakemaan uuden kulkumuodon, ja kun se kerran on löydetty, niin tutkimusten mukaan se on aina vähintään 10 prosenttia, joka jää palaamatta, vaikka sitten tulisikin uusia muotoja.

Tässä suhteessa mielestäni uuden liikenne- ja viestintäministerin Huovisen pitäisi nyt vähintään pyrkiä Valtionrautateiden kanssa neuvottelemaan tästä kysymyksestä niin, että VR ei lähde tekemään näitä ratkaisuja ainakaan ennen kuin eduskunta on sanonut kantansa tähän budjettikysymykseen. Joka tapauksessa lähtökohta oli muutoinkin, että tätä lakkauttamista ei tulla tekemään ainakaan ennen kuin tämä Lahti—Kerava-linjaus on syntynyt, joka vaikuttaa sitten kyllä tähän junien nopeuteen ja sitä kautta koko tilanteeseen. Mutta tässä on sellainen asia, johonka erityisesti toivon ministerin kiinnittävän huomiota.

Täällä äsken hallituspuolueiden keskinäisiin keskusteluihinkin vähän vedottiin. Kyllä tietysti myös voin sanoa, että on kohtuutonta, että uusi ministeri joutuu kantamaan vastuuta nyt tästä budjetista, johonka nämä liikennepolitiikan monet muutkin ongelmat liittyvät. Mutta toivottavaa tietysti olisi ollut, että valtiovarainministeri Kalliomäki olisi tehnyt sellaisen budjettiesityksen, joka olisi paremmin tyydyttänyt myös eduskuntaa. Nyt on selvä, että se ei tyydytä.

Vaikka tämä on välikysymys, niin on tietysti selvä, että ei hallitusta tällaiseen kysymykseen lähdetä kaatamaan, mutta itsekin olen koko ajan pitänyt tätä keskustelua hyvänä, ja nimenomaan hallituspuolueiden keskuudessa on tehty linjausta ei yksistään joukkoliikennepalveluihin vaan myös kokonaisuudessaan näihin Tiehallinnon ratapuolen tarpeisiin ja muuhun koko liikenne- ja viestintäministeriön sektoriin. Näitä täällä eduskunnassa meidän on mahdollisuus nyt parantaa. Lähden kyllä siitä, että meillä on oltava tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa resursseja niin, että myös koko maassa voidaan katsoa liikennepolitiikkaa harjoitettavan oikealla tavalla.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän täällä käydyn keskustelun jälkeen on käynyt selväksi, että suuressa osassa Suomea joukkoliikenne toimii pääosin täysin terveellä tavalla. Kysyntä riittää vastaamaan kattavaa tarjontaa, aikataulut pitävät, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Näitten tuntien aikana on käynyt myöskin selväksi, että erittäin harvaanasutuilla alueilla, missä joukkoliikenne ei ollenkaan kannata, joukkoliikenne on käsitteenä ymmärrettävä tulevaisuudessa uudella tavalla. Jatkossa joukkoliikennettä on tällaisella alueella puhelinsoitto matkapalvelukeskukseen ja siitä seuraava taksi, jossa on jo pari asiakasta. Jatkossa asiakkaan on edullisempaa ja nopeampaa käyttää joukkoliikennettä, oli se sitten minibussi tai taksi, esimerkiksi tällaisin keinoin. Tähän tilanteeseen päästään, kun työsuhdematkalippu on kunnolla käytössä, kun erilaisten telemaattisten sovellutusten avulla esimerkiksi joukkoliikenteen liikennevaloetuus toimii toivotulla tavalla ja myös pysäkki-informaatiota on kehitetty juuri liikennetelematiikan avulla. Yhteisiä lippujärjestelmiä alan eri toimijoiden kesken on syytä kehittää ja lipputukea suunnata alueille, joilla siitä saatava hyöty on suurin.

Autoistumista ei yksin voi syyttää joukkoliikenteen paikallisista ongelmista. Kasvukeskuksissa kuluttajat käyttävät joukkoliikennettä eivät pääosin periaatteellisista tai eettisistä syistä — valitettavasti — vaan siksi, että se on aidosti houkutteleva vaihtoehto. Tähän kannattaisi satsata, siis siihen, että joukkoliikenteen käyttöön päädytään vaihtoehtojen joukosta järkisyillä. Harvaanasutuilla alueilla on yksilölähtöisyys muotoseikkoja tärkeämpää. Pääasia on, että asukas pääsee työpaikalleen tai hoitamaan asioitaan lähikuntiin keinolla tai toisella. Verotus on tässä hyvä ohjaava instrumentti. Työmatkakulujen omavastuun rajaa onkin jatkossa syytä tarkastella.

Verotuksella ohjataan myös täällä tänä iltana paljon parjatun henkilöautoliikenteen tulevaisuutta. Tänään eduskunnalle annettiin paperi "Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (henkilöautojen verotus)", jossa esitetään, että autojen oston verotuksesta poistuttaisiin mieluummin kokonaan ja verotuksen painopisteet suunnattaisiin käyttöön ja kulutukseen. Mikäli ympäristötavoitteisiin haluttaisiin päästä, niin kuin välikysymyksessä on viitattu, olisi direktiivin hyväksyminen se kaikkein paras keino.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita eikä se saa tarkoittaa joukkoliikenteen alasajoa. Joukkoliikennettä Suomessa tarvitaan aina monestakin syystä, esimerkiksi vaikka siksi, että kaikilla ei ole varaa autoon, ei vaikka se olisi 30 prosenttia nykyistä edullisempaa. Keski-Euroopasta löytyy loistavia esimerkkejä tavoista yhdistää kuluttajan kannalta järkevä autoverouudistus sekä toimiva ja houkutteleva joukkoliikenne. Tällainen yhdistelmä olisi kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta se kaikkein paras vaihtoehto.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Täällä eräät edustajat, viimeksi ed. Rossi, sanoivat, että on hyvä, että on tehty välikysymys joukkoliikenteestä. Itse en ole kyllä täysin vakuuttunut siitä, että välikysymys olisi oikea muoto, kun me keskustelemme joukkoliikenteestä. Tämä on tärkeä asia, mutta välikysymys, niin kuin me olemme aikaisemminkin todenneet, on menettänyt jo merkitystään, ja uskoisin, että tämän laatuinen välikysymys entisestään heikentää välikysymyksen merkitystä. Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi ajankohtaiskeskustelu olisi ollut paikallaan joukkoliikenteestä. Mutta joka tapauksessa välikysymys on nyt tehty, ja jokainen tietää, miten välikysymyksen käy: eduskunta hyväksyy hallituspuolueiden edustajien tuella ja hallitus nauttii eduskunnan luottamusta.

Puhemies! On aivan selvää, että liikenteen merkitys sellaisenaan on todella suuri Suomessa, jossa, niin kuin täällä on monta kertaa todettu, etäisyydet ovat pitkät, ja kun toisaalta kannattavuutta rasittaa paitsi pitkät etäisyydet myöskin vähälukuinen ihmismäärä, erilaisia vuoroja on vaikea saada kannattaviksi.

Puhemies! Edelleen sanoisin kyllä, että Suomi valitettavasti on jo pitkään jäänyt jonkinlaiseksi kehitysmaaksi läntisessä Euroopassa, mitä tulee maantieliikenteeseen ja ehkä erityisesti rautatieliikenteeseen. Me emme ole panostaneet tähän infrastruktuuriin sillä tavalla kuin olisi pitänyt panostaa. Kysymyshän on paljon kansalaisten turvallisuudesta, mutta myöskin taloudesta ja erityisesti talouden toimintakyvystä. Kysymys on tulevaisuudesta, ja tässä suhteessa me emme ole kyllä nähneet riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Emme ole panostaneet maanteiden ja rautateiden kunnossapitoon ja rakentamiseen sillä tavalla kuin olisi pitänyt tehdä, jotta meidän taloutemme toimintakyky voitaisiin turvata ja ihmisten turvallisuus samanaikaisesti.

Puhemies! Kaikkia liikennemuotoja tarvitaan. Kun täällä erityisesti ed. Janina Andersson sanoi, että yksityisautoilu on kaikkein eniten syypää siihen, että Suomessa joukkoliikennettä ajetaan alas, aika mielenkiintoista on todeta se, että täällä eduskunnassa on myös erittäin suuri osa meitä edustajia, jotka olemme sitä mieltä, että autoa ja autoilua verotetaan jo aivan liian paljon. Jos oikein muistan, niin vain noin 20 prosenttia suurin piirtein autoilun ja auton verotuloista käytetään liikenteen kehittämiseen eli tässä mainittuun maanteiden kehittämiseen.

Joukkoliikenteen suosio tietysti myöskin hyvin pitkälle riippuu siitä, miten se toimii, ja toisaalta se on sitten jonkin näköinen peilikuva myöskin sille, miten sitä halutaan käyttää. Itse puhuisin hyvin voimakkaasti rautatieliikenteen puolesta, joukkoliikenteen siirtämisestä entistä enemmän rautateille. Siihen on mielestäni monia painavia syitä. Eräs on tietysti ympäristöystävällisyys, josta hyvin usein puhutaan, joka on itsestäänselvä, mutta jos ajatellaan ihan viime kuukausien kehitystä esimerkiksi öljyn hinnan suhteen, niin on aivan selvää, että öljyn hinnan kohoaminen tekee rautatieliikenteestä entistä kilpailukykyisempää. Kun sen lisäksi otetaan huomioon ympäristöystävällisyyden ohella se, että Kioton sopimus on astumassa voimaan ja kaikki hiilidioksidipäästöt maksavat meille entistä enemmän, niin kyllä oma vaihtoehtoni on entistä enemmän siirtää raiteille liikennettä ja erityisesti joukkoliikennettä.

Mitä sitten tulee Suomen kilpailukykyyn nimenomaan ehkä rautateiden osalta, niin haluan todeta, että esimerkiksi Ranska ja Ruotsi ovat meitä, voisin väittää, valovuoden edellä, erityisesti Ranska. Ranska, jota me täällä eduskunnassa moitimme siitä, että se tekee alijäämäisiä budjetteja ja muuta, on viimeisen 10—15 vuoden aikana voimakkaasti panostanut nopeisiin junayhteyksiin, ja uskon, että Ranska tulee niistä aikanaan hyötymään. Samoin Ruotsissa on tehty ihan viime vuosien aikana.

Puhemies! Täällä on myös mainittu moneen kertaan oikorata Lahti—Kerava, ja sehän oli investointi, joka maksoi noin 330 miljoonaa euroa, 70 kilometriä pitkä. Itse olen ottanut esille Satakunnan ja erityisesti Porin ja Rauman osalta sen, että me tarvitsisimme nopeamman yhteyden Helsinkiin, nimenomaan junayhteyden. Tällä hetkellähän Porista ja Raumalta junalla kuljetaan Tampereen kautta Helsinkiin ja siinä menee noin 3—3,5 tuntia riippuen vähän junavuorosta. Uskoisin, että tuollainen nopea yhteys Helsingin ja Porin välillä, joka kulkisi esimerkiksi Huittisten ja Forssan kautta, voisi kulkea 1,5 tunnissa. Muistan hyvin, kun vuonna 1990 silloinen VR:n pääjohtaja Eino Saarinen oli vierailulla Porissa ja kysyin silloin häneltä, kuinka kauan kestää, ennen kuin juna Porista Tampereen kautta menee Helsinkiin 2,5 tunnissa, ja Eino Saarinen vastasi silloin: vuonna 1998. Me olemme nyt seitsemän vuotta sen jälkeen tarkastelemassa tilannetta, vuonna 2005, ja juna siis kulkee edelleenkin noin 3,5 tuntia.

Me tarvitsemme koko maassa lisää nopeita junayhteyksiä, mutta erityisesti haluan nyt tässä tietysti korostaa Satakunnan merkitystä. Jätin myös noin kuukausi sitten kirjallisen kysymyksen silloiselle liikenneministerille Leena Luhtaselle siitä, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta Raumalta Kokemäelle nykyisen bussivuoron asemesta kuljetettaisiin junalla ihmisiä, jotka sitten matkustavat junalla Tampereelle ja siitä edelleen mahdollisesti Helsinkiin. Vastaus on nyt tullut, ja sen mukaan ministeri Huovinen on todennut, että se ei ole kannattavaa. Todennäköisesti asianlaita ainakin tällä hetkellä on se, mutta samalla kun edelleen ehdotan sitä, että tämän nopean Pori—Helsinki-junayhteyden kannattavuutta tutkittaisiin, niin olen myös sitä mieltä, että pitäisi tutkia tätä Rauma—Kokemäki-junayhteyttä, joka siis jatkuu junayhteytenä, niin kuin äsken totesin, Tampereelle ja Helsinkiin.

Tällä hetkellä, puhemies, tiedossani on se, että muun muassa Eurajoen ja Kiukaisten kunnat suunnittelevat aloitetta kääntyä ilmeisesti VR:n ja mahdollisesti myöskin liikenneministeriön puoleen tämän asian puitteissa eli junayhteyden saamiseksi. Tässä varmasti olisi paikallaan, niin kuin monissa muissakin yhteyksissä, käyttää yhteistyötä kuntien ja sitten VR:n rahojen käytössä ja kunnat voisivat mahdollisesti niin halutessaan sitten osallistua myöskin kustannuksiin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän nyt käytävän välikysymyskeskustelun, totta kai, pitää myös poliittisesti katsoa sijoittuvan aivan normaaliin poliittiseen syysdebattiin, ja sitähän pitää käydä, mutta se on myös omalla laillaan oikeutettu tässä tilanteessa, jossa paikallinen liikenne, ihmisten kulkeminen julkisilla kulkuneuvoilla, on tavallaan joutunut ihan uuteen tilanteeseen, mikä ei aina ole hyvä asia. Sitä pitää tukea, paikallista liikennettä, joukkoliikennettä, niin että saadaan syntymään aitoa kulkemismahdollisuutta niille ihmisille, joilla ei omaa autoa esimerkiksi ole tai sitten ei ole mahdollisuutta esimerkiksi varallisuuden puolesta hankkia omaa autoa. Näidenkin ihmisten kohtaloista ja hyvinvoinnista huolehtiminen on selkeästi valtion ja myös kuntien yhteistyön paikka.

Totta kai budjettiesitykseen sisältyvä rahojen leikkaus tässä asiassa tulee nyt tietysti keskusteluun, ja luotan siihen, että kun arvoisa ministeri on paikalla — on hienoa, että tämän hallinnonalan ministeri on paikalla ja seuraa keskustelua, ja annan sille erittäin suuren arvon — tällä keinoin saadaan viesti menemään, että näiden ihmisten tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen saadaan myös budjettikeskustelussa aidosti esille. Luotan siihen, että nämä asianomaiset valiokunnat, jotka asiaan ottavat kantaa ja vaikuttavat budjettikäsittelyyn nyt eduskunnassa ja valiokunnissa, saavat sitten oman kädenjälkensä näkyviin. Luotan siihen, että tämä tulee tapahtumaan myös tämän valtion määrärahakeskustelun ja päätöstenteon aikana.

Siinä pitää ottaa huomioon myös se, että Suomihan on edelleen maa, joka on pitkien välimatkojen maa, ja tässä yhteydessä pitää ehdottomasti muistaa, että on kahdenlaista liikennettä. On ensinnäkin liikennettä, joka suuntautuu suuriin kaupunkeihin, sanotaan vaikka Pohjois-Karjalan maakunnasta katsoen Helsinki—Joensuu-liikenne, jossa on tärkeää, että esimerkiksi yöjunaliikenne säilyisi ja sitä pidettäisiin yllä, koska se on monelle kulkijalle, joka oman lippunsa itse maksaa, halvin, kätevin tapa käydä esimerkiksi asioilla Pääkaupunkiseudulla. Tämän mahdollisuuden ylläpitäminen on liikennepoliittisesti järkevää, mutta se on myös ympäristön kannalta järkevää, koska se määrä ihmisiä todennäköisesti siirtyy muuten henkilöautoliikenteen puolelle ja se taas ei ole hyvä esimerkiksi ympäristön kannalta, kun se myös nostaa liikennetiheyksiä ja -ruuhkia, joista on paljon tässäkin talossa puhuttu.

Tässä on monia varoittavia esimerkkejä ollut siitä, että ratarahoihin on puututtu ja niitä on riittämättömästi. On keskusteltu siitä, pitääkö tuo tai tämä rata korjata. On totta, että ratainvestointeihin tulee rahaa saada lisää, mutta niitä pitää myös ohjata sillä tavalla, että pienemmiltä radoilta suuriin keskuksiin tuleva syöttöliikenne säilyy. Missään nimessä en hyväksy sitä keskustelua, että ratoja oltaisiin panemassa rullalle, koska sekä henkilöliikenteen mutta ennen kaikkea tavaraliikenteen kannalta on välttämätöntä, että raskas liikenne pysyy niillä junaradoilla siellä eikä tule esimerkiksi heikkokuntoisia teiden runkoja rasittamaan ja yhä enemmän vaarantamaan muuta liikennettä.

Kuntien osuus tulevaisuudessa tulee nousemaan esimerkiksi joukkoliikenneasioiden hoitamisessa. En tarkoita sitä, että kustannusvastuuta kunnille pitäisi sälyttää. Hallitus on ohjelmassaan luvannut, että kunnille ei lisävelvoitteita tule, ellei rahaa tule. Tämä tulee pitää kirkkaana mielessä koko ajan tämän hallituskauden ajan. Mutta näin kuntakeskustelun alla — sehän tullaan käymään tässä talossa eri yhteyksissä budjetin laadinnan aikana ja parhaillaan käynnissä olevan hankkeen aikana — joka tapauksessa on pidettävä huoli siitä, että paikallisten päättäjien kädenjälki näkyy tässäkin julkisen liikenteen keskustelussa ja se mahdollisuus aidosti säilytetään, että kunnissa säilyy se joukkoliikenteen ja paikallisliikenteen toimivuus edelleen. Missään nimessä tähän kenttään ei saa tulla heikennyksiä nyt. Tästä asiasta on erittäin huonoja kokemuksia, jos paikallisilta ihmisiltä viedään liikkumisen mahdollisuus tai sitten toiminnan mahdollisuus esimerkiksi pienempien määrärahojen muodossa. Tässä valtio omalta osaltaan selkeästi kantaa vastuun veronmaksajiin ja kansalaisiin päin. Pitää muistaa, että vähävaraisenkin ihmisen asia on tärkeä asia. Pelkän markkinatalouden varaan ei tätä asiaa saa jättää.

Niin kuin mainitsin, yöjunaliikenne on erittäin tärkeä osa suomalaista elämänmuotoa. Moni haluaa matkustaa yöjunalla. Pitää muistaa se, että esimerkiksi Joensuu—Helsinki-välillä, jos joku haluaa asioida yhden päivän aikana Helsingissä, yöjuna tarjoaa siihen oivallisen mahdollisuuden. Elikkä yön aikana matkustaa pääkaupunkiin, asioi päivän aikana täällä ja siirtyy iltajunalla kotiin takaisin. Se on erinomainen mahdollisuus, joka tulee säilyttää edelleen. Tämä on valtakunnallisesti alueiden tasa-arvon kannalta tärkeä asia. Tämä ei missään tapauksessa saa hukkua muutaman miljoonan määrärahojen supistukseen valtakunnan budjetissa.

Linja-autoliikenne on edelleen säilytettävä maakuntakeskusten välillä. On selvää, että kun matkustajamäärät vähenevät, se tietää kaluston pienenemistä, mutta se tarkoittaa myös uusien liikennemuotojen tarkastelua. Se johtaa tulevaisuudessa varmasti siihen, että meillä on pienempiä taksibusseja, jotka kulkevat kutsutaksi-periaatteen tavalla. Esimerkiksi Ilomantsissa on kokeilu, jossa tämmöinen kimppakyytimenettely on otettu käyttöön. Se toimii asiointiliikenteenä koko kunnan alueella. Kerran viikossa voi soittaa itselleen kyydin, joka ihan normaalibussiliikenteen taksojen mukaan toteutuu.

Sitten on noin 10 kilometrin säteellä kirkonkylän ympäristössä toteutettu tämä kimppakyyti niin, että aamulla 11:een mennessä kun soittaa sinne keskukseen, saa itselleen varattua kyydin, ja se hakee tämän asiakkaan kotoa, ja hänellä on aikaa asioida rauhassa kylällä, ja sitten hänet tuodaan kotiin takaisin samaa reittiä pitkin, mitä oli tullut, ja maksaa vain 3 euroa per suunta, elikkä jos käy kylällä asioimassa ja tuodaan kotiin takaisin sovittuna aikana, se on 6 euroa. Tähän kunta pistää rahaa vuosittain noin 40 000 euroa. Honkalammen kuntayhtymä, joka on tällainen toimintakeskuksen tapainen organisaatio maakunnassa, tosin rahoittaa sitä 20 000 eurolla. Joskus maailmassa tähän oli projektin muodossa myös valtion rahaa. Elikkä tällaisiin toimintamuotoihin tulee valtion tulevaisuudessa satsata näillä vähäväkisillä alueilla.

Pitää muistaa, että tällainen kutsutaksiliikenne antaa mahdollisuuden myös vanhemmille ihmisille, joilla on esimerkiksi vahva liikuntarajoite. Jos esimerkiksi leikkauksen jälkeen ei pysty esimerkiksi bussiin kulkemaan tienvarteen, niin mitäs ihmettä se bussi siinä tiellä kulkee, kun se ihminen ei sinne tienvarteen pääse? Mutta kutsutaksi pääsee tulemaan talon pihaan. Se hakee tämän kyseisen ihmisen kotoa, vie hänet sitten asioimaan kylälle ja sitten toimittaa hänet rappusille takaisin kotiin illalla ihan normaalin liikenteen tapaan.

Elikkä tällaisia uusia raikkaita vaihtoehtoja pitää uskaltaa ottaa tarkasteluun, mutta korostan, arvoisa puhemies — ja ministerikin, kun on paikalla — sitä, että tällaisia mahdollisuuksia, näitä esimerkkejä, ei saa missään nimessä hukata, vaan niitä pitää ennakkoluulottomasti tarkastella. Se on oikein, niin kuin olen ymmärtänyt keskustelusta, että tyhjällä linja-autolla ei kannata ajaa kahden kylän väliä jatkuvasti, jos ei ole matkustajia, aivan oikein tarkasteltu. Sitä linja-autoa on turha ulkoiluttaa siellä, kun ei ole matkustajia, mutta kun kutsutaksiliikenne tai vastaava pannaan pystyyn, se johtaa siihen, että palvelun laatu paranee, taso paranee, kustannukset pienenevät. Se on esimerkki siitä, että järjen käyttö tässäkään asiassa ei ole kielletty. Siksi on tärkeätä, että keskustelua käydään nyt välikysymyskeskustelun yhteydessä, mutta myös valtion talousarvion käsittelyn alla.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitos, kun ministeri on vielä paikalla. Tämä välikysymys on aiheellinen siksi, että nyt voidaan taas keskustella siitä, mitkä arvot tässä yhteiskunnassa ovat tärkeitä: Pitääkö kaiken olla aina kannattavaa, vai pitääkö olla myös sellaisia toimintoja, jotka julkinen sektori järjestää sen vuoksi, että se on tarpeellista ihmisten elämänlaadun ja myöskin elinkeinoelämän kannalta? Sen vuoksi minusta kaikkia asioita ei voida mitata pelkästään rahassa eikä niitä pystykään mittaamaan pelkästään rahassa.

Kaikkia niitä liikennemuotoja, joiden kehittämisestä täällä on käyty keskustelua, esimerkiksi kimppataksit ja kutsutaksit jne., kaikkia niitä pitää kehittää, mutta ei niitä kehitetä sillä tavalla, että niitä ajetaan samalla alas. Ensin pitää olla ne tilalle tulevat toiminnot, ennen kuin ajetaan niitä toisia toimintoja alas. Siinä mielessä minusta on tärkeää keskustella täällä siitä, että me olemme esimerkiksi yhtiöittäneet 90-luvulla VR:n osakeyhtiöksi ja se joutuu toimimaan koko ajan osakeyhtiön tavoin: Ulkopuolinen hallitus katsoo koko ajan, että se toimii niin kuin osakeyhtiö, eikä se voi tehdä lyhyellä tähtäimellä poukkoilevia ratkaisuja jatkuvasti. Sillä pitää olla pitkän tähtäimen politiikka.

Jos hallitus vähentää ostopalvelumäärärahojaan, VR joutuu katsomaan, mistä se leikkaa ne, eikä voi odottaa joulukuun 20. päivään, mitä tässä talossa on budjetissa päätetty, että 1.1. tai 6.1. on VR:n liikenne uudessa kuosissa. Sen vuoksi VR:n hallitus on joutunut tekemään ratkaisut jo nyt niin sanotun sisämaan yöjunaliikenteen lopettamisesta, kun sillä ei ole sitä 2:ta miljoonaa euroa. Minä toivoisin, että teillä, rouva ministeri, olisi mahdollisuus luvata nyt tänään VR:lle, että te käytte neuvottelut ja katsotte, minkälaisella aikataululla tätä asiaa voidaan vielä neuvotella ja keskustella, koska tämä on ollut aikamoinen kylmä suihku itäsuomalaisille ihmisille eikä pelkästään itäsuomalaisille, vaan myös niille, jotka matkailevat siellä tai käyvät siellä työssä.

Nyt kun tämä yöjunaliikenne on lakkaamassa näillä näkymin, jos emme siitä ministeriltä edes jonkun näköistä lupausta tänään saa, että käydään neuvotteluja tästä asiasta, niin se tarkoittaa kyllä erittäin suurta takaiskua myöskin meidän yrityksillemme siellä. Nimittäin lentoliikenne on myöskin samanaikaisesti kovin vaikeuksissa, ja on vaarassa, että Suomeen syntyy sellaisia pussinperiä, joissa heikkenee kaikki liikenne, joissa ei ole samanaikaisesti kiinnostavia halpalentovuoroja, joissa heikkenee niin junaliikenne kuin lentoliikennekin.

Se pakottaa yksityisautoiluun, mikä tarkoittaisi sitä, että teiden pitäisi sitten olla siinä kunnossa, että yksityisautoilla kannattaa pitkiä matkoja lähteä ajamaan. Kaikilla tietenkään siihen ei ole mahdollisuutta eikä siinä ole järkeä, että ihmiset rupeavat kulkemaan 500:aa, 600:aa, 700:aa kilometriä omilla autoillaan esimerkiksi Kajaanista tai Kuhmosta Helsinkiin. Tällä hetkellä satoja kuhmolaisia ja kainuulaisia käy töissä täällä Pääkaupunkiseudulla ja monet heistä joutuvat jo käyttämään omaa autoa varsinkin, jos semmoista kimppaa ei löydy, että olisi useampi samalta paikkakunnalta menossa.

Mutta heille yöjunaliikenne on juuri ollut se kätevä ja muillekin työssä käyville ihmisille siinä mielessä, että se säästää aikaa. Kun ajatellaan esimerkiksi koulutusta, jos Kajaanista tulee koulutukseen tänne päiväksi tai kahdeksi, on pakko käyttää ainakin tulomatkalla yöjunaa sen vuoksi, että päiväjuna tulee niin myöhään, että koskaan ei muuten kerkiä eikä lentokoneellakaan ehdi monesti, kun se aamun kone on sillä tavalla täällä Helsingissä, että kymmeneltä, jos kone on ajoissa, pääsee tänne perille. Eli esimerkiksi UPM:n työntekijät käyttävät junaa paljon esimerkiksi matkatessaan Tampereelle tai Keski-Suomeen muihin UPM:n tehtaisiin tai jos he menevät Keski-Eurooppaan tai muualle jatkolennoilla. Sopivia lentovuoroja ei muuten ole tai se tarkoittaa sitten yöpymistä Helsingissä.

Eli tämä yöjunaliikenne on todella tärkeää myös työssäkäynnin ja elinkeinoelämän kannalta, puhumattakaan opiskelijoista ja Suomen suurimmasta varuskunnasta, josta myöskin kulkee varusmiehiä ja henkilökuntaa junassa. Opiskelijoita kulkee myöskin paljon. Siellä on sellaisia linjoja, esimerkiksi matkailulinja ammattikorkeakoulussa, jonne monet opiskelijat tulevat muualta, esimerkiksi Etelä-Suomesta. Sitten on paljon eläkeläisiä, joilla yksinkertaisesti ei ole varaa kulkea muussa kulkuneuvossa, esimerkiksi lentokoneessa. Monille eläkeläisille yöjuna on hyvä ratkaisu, kun ei tarvitse istua seitsemää tai kahdeksaa tuntia junassa, kun sitä ennen on jo matkustanut ehkä tunnin tai puolitoista päästäkseen sinne juna-asemalle. Eli tästä on tullut erittäin paljon palautetta, ja esimerkiksi monet liikuntajärjestöt ovat sanoneet, että heillä vaikeutuu kyllä paljon osallistuminen erilaisiin tilaisuuksiin ja kokouksiin, jos tämä yöjunaliikenne lakkautuu.

Siinä mielessä minä peräänkuuluttaisin nyt tätä julkista palveluvelvoitetta. Kysymys ei voi olla pelkästään siitä, että kaiken liikenteen pitäisi olla kannattavaa, vaan mukana pitää olla myöskin järkiperusteet, että pitkien matkojen Suomessa nähtäisiin tällaiset asiat myöskin muusta kuin pelkästään kapean talouden näkökulmasta. Nyt kun Kerava—Lahti-oikorata on valmistumassa ensi syksynä ja myöhään syksyllä sitten tulisivat uudet aikataulut, jolloin on ollut uhkana, että silloin joka tapauksessa tämä yöjunaliikenne loppuisi, niin minusta olisi kohtuullista, että edes siihen saakka tämä yöjuna kulkisi ja sinä aikana katsottaisiin sitten, mitä mahdollisuuksia tässä on järjestää näitä muita keinoja hoitaa tämä liikenne.

Jos yöjunaliikenne järjestetään esimerkiksi Oulun kautta, niin silloin pitäisi olla niin, että Kajaanista lähtee sellainen vaunu mukaan, että ei tarvitse sitten siellä Oulussa keskellä yötä ruveta vaihtamaan vaunua. Nyt tällä hetkellä vuorot ovat sellaiset, että siellä joutuisi joka tapauksessa odottamaan pitkiä aikoja, ja ainakaan VR:n hallintoneuvoston kokouksessa viime keskiviikkona ei vielä luvattu mitään uutta syöttöliikennettä nyt vuodenvaihteessa tähän uuteen tilanteeseen.

Kun uudet makuuvaunut valmistuvat, niin uskoisin, että sitä kautta myös uusia matkustajia tulisi, koska kolmen hengen hytissä matkustaminen täysin toisilleen vieraille aikuisille ihmisille on kyllä monta kertaa aika hankalaa tai, sanotaan nyt, epämiellyttävää. Jos ajatellaan, että tullaan koulutustilaisuuteen tänne, niin uudet makuuvaunut ovat siinä mielessä todella hyviä, että niissä on sitten suihkumahdollisuus, ja saattaisi olla, että sitä kautta tulisi lisää matkustajia.

Nyt kun työvoimahallinnossa on tehty uudistuksia — siis nyt siirryn jo toiseen aiheeseen eli julkiseen muuhun liikenteeseen, joka minun mielestäni voidaan järjestää muutenkin kuin linja-autoilla, mutta se pitää jollakin tavalla järjestää — työvoimatoimistoja on lakkautettu esimerkiksi Kainuussa. Ja muistutan nyt vielä, että Kainuu maakuntana, jos se pistetään Etelä-Suomen päälle kartalla, tarkoittaa samoja välimatkoja kuin Helsinki—Tampere—Turku eli aluetta, jolla täällä on noin 230 kuntaa vai mitähän se oli ja jolle meillä sopii 10 kuntaa. Kuntauudistus on tulossa. En nyt kyllä sen päälle vielä sano mitään, mitä se tuo tullessaan, mutta kun työvoimatoimistoja vähennetään, niin työttömillä, joilla harvoin on autoa käytettävissään, pitäisi olla myös mahdollisuus päästä ilmoittautumaan ja käymään siellä työvoimatoimistossa Internet-sivuilla ja paikan päällä myöskin keskustelemassa asioista.

Kannatan ehdottomasti kimppataksia ja muita sellaisia järjestelyitä, koska on erittäin tärkeää, että nämä taksit säilyisivät maaseudulla, koska jos nekin vielä sieltä loppuvat, niin sitten on kyllä aika vaikea sairaskyytejä ja muita asioita hoitaa. Täytyy sanoa, että tässäkään kilpailutus ei aina oikein ole tuonut hyvää tulosta. Kun entisessä kotikunnassani kilpailutettiin, niin siellä linja-autofirma toisesta maakunnasta voitti tämän kilpailutuksen ja taksien koululaiskuljetukset loppuivat sinä päivänä eikä tarvitse kylätaksien enää edes niitä muutamia koululaisia kuljettaa, vaan se linja-auto kulkee siellä ja lapsilla on sitten toista tuntia koulumatka päivässä yhteen suuntaan. Eli kyllä minä mieluummin pitäisin näitä kylätakseja elävinä ja antaisin niille tukea ja hakisin niille uusia toimintamahdollisuuksia, että myöskin sitten nämä sairaskyydit pystyttäisiin kunnialla hoitamaan myöhemmin.

Toivotan onnea ja menestystä uudelle ministerille tässä vaativassa tehtävässä, ja pientä lupausta me odotamme, että yöjunaliikenteestä vielä neuvotellaan.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on käyty nyt noin viisi tuntia välikysymyskeskustelua joukkoliikenteen kehittämisestä, ja keskustelu näyttää jatkuvan. Keskustelu on ollut vilkasta. Jotenkin on tullut sellainen tuntuma tästä keskustelusta, että kaikilla on halu joukkoliikenteen kehittämiseen. Se vain on ollut tässä merkillepantavaa, että eri tahoilla on ollut erilainen lähestymiskulma keskustelun alla olevaan asiaan.

Puheenvuoroni tarkastelukulma on maaseudun kasvatin ja asukkaan näkökulma. Palaan tämän puheenvuoroni aluksi ajassa taaksepäin ja sen jälkeen pyrin osaltani esittämään ratkaisun olemassa olevaan ongelmaan.

1970-luvulla eli runsas 30 vuotta sitten suomalainen maaseutu näytti erilaiselta kuin nykyisin. Kylissä oli elämää, ja ihmiset saivat tarvitsemansa palvelut usein läheltä omaa kotiaan. Linja-autoja kulki päivittäin useita. Esimerkiksi kotikylässänikin Evijärvellä Kivijärven kylässä meni päivittäin suuntaan tai toiseen yhteensä toistakymmentä vuoroa. Nyt kulkee vain kouluauto keräten lapset kouluun ja tuoden illalla kotiin.

Jos maaseutukylässä ei ollut kyläkauppaa lähistöllä, ajoi alueella tavallisesti myymäläauto. Se mahdollisti nopean ja vaivattoman ostosten teon, eikä aikaa kulunut kilometrien asiointimatkoihin polkupyörällä tai sitten linja-autolla. Tuolloin myös pankki- ja kirjastopalvelut, joko kiinteät tai autosta tarjottavat, kuuluivat kiinteästi maaseudun elämään ja palvelurakenteeseen. Lisäksi postin ja apteekin palveluja saattoi usein hoitaa myymäläauton välityksellä. Näin ollen lähes kaikki tarvittava oli saatavilla omalta asuinalueelta, omalta kotikylältä. Ainoastaan terveydenhuoltopalvelut oli haettava muualta. Haja-asutusalueellakin eli maaseutukylillä oli helppoa ja taajamien suhteen myös tasa-arvoista asua, kun palveluverkosto kattoi ihmisten tärkeimmät tarpeet. Myymäläautot aloittivat toimintansa jo 1930-luvulla, pankkiautot 1950-luvun alussa ja kirjasto-autot vuosikymmentä myöhemmin. 1970-luvulle tultaessa kaikkien liikkuvien palvelujen määrä oli tasaisessa nousussa. Samoin joukkoliikenne kasvoi voimakkaasti.

Nousukauden mursi kuitenkin voimakas maaltapako sekä ihmisten liikkuvuuden lisääntyminen autioitumisen myötä. Samalla myös kiinteät palvelut alkoivat heiketä. Kyläkauppojen ja myymäläautojen edelleen jatkuvat kuolemat koskettavat haja-asutusalueiden ihmisten elämää rajusti, kun ennen läheltä hankitut ruokatavarat joudutaan nyt hakemaan pitkien matkojen takaa. Joukkoliikenne on vähentynyt voimakkaasti, eikä kaikilla ole omia autoja, joten monet joutuvat kulkemaan kauppamatkansa kuka milläkin kulkuneuvolla. Kahvipaketille tulee tällä tavoin usein kohtuuttoman paljon hintaa.

Arvoisa herra puhemies! Nykyisin erilaiset liikkuvat palvelut voisivat kuitenkin jälleen olla yksi vaihtoehto maaseudun palvelujen järjestämisessä. Nyt voitaisiin jälleen pohtia laajemmin myös mahdollisuutta yhdistää julkisia ja yksityisiä liikkuvia palveluja samaan autoon. Eri tahojen yhteistyöllä saataisiin enemmän maksajia kalliiden ajoneuvojen hankintaan ja ylläpitokustannuksiin. Isoon myymälä- tai kirjastoautoon mahtuisi molempien mainittujen palveluntarjoajien tuotteita, kun tuotevalikoimaa vähän karsittaisiin. Monipalveluautoon voitaisiin myös yhdistää esimerkiksi pankin toimintaa ja lääkkeiden toimitusta apteekista. Maaseudullahan yksi erityinen ongelma on nimenomaan reseptilääkkeiden saanti. Joillakin reiteillä voisi mukana kulkea myös terveydenhoitajia, jolloin autottomien ihmisten ei näitä palveluja saadakseen tarvitsisi lähteä ehkä kauaskin kirkonkylään.

On sanottu, että taksi pitää maaseudun hengissä. Haja-asutusalueilla ja pikkuruisissa alle 500 asukkaan taajamissa toimii alle puolet Suomen noin 10 000 taksista. Taksin halutaan säilyvän haja-asutusalueen ikiliikkujana, joka pitää maaseudun hengissä ja maalaiset liikkeellä. Taksit tarvitsevat maaseudulla kuitenkin lisää maksettuja kyytejä, sillä nyt puolet matkoista on tyhjää ajoa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän taksityöryhmä katsoo, että taksien tulee erikoistua ja tehdä yhteistyötä muiden palvelujen tuottajien kanssa ja toimia moniammatillisesti. Näin haja-asutusalueiden taksipalvelut voivat säilyä. Omatoiminen taksiautoilija voi monipuolistaa palvelujaan. Se edellyttää taksiautoilijoilta oma-aloitteisuutta, yhteistyökykyä ja ennakkoluulottomuutta sekä valmiutta käydä kursseilla.

Myös kuntien pitää suunnitella henkilö- ja tavaraliikenteensä kokonaisuutena. Kunnat ovat haja-asutusalueen taksien suurin työllistäjä. Joissakin kunnissa kunnan ajot ovat 80—90 prosenttia kaikista taksikyydeistä. Yhteiskunnan osuus taksien koko liikevaihdosta on reilu kolmannes. Yhteiskunta käyttää takseja vuosittain 200 miljoonan euron edestä, kunnat ajavat kyydeistä lähes 70 prosenttia ja Kela 30 prosenttia. Lääninhallitukset ovat ostaneet lopetettujen linja-autoreittien tilalle taksikyytejä, mutta niiden osuus yhteiskunnan maksamasta taksiliikenteestä on vain noin 1 prosentti.

Kuntien taksikyydeistä selvästi suurin osa on koulukyytejä. Niitä ajaa päivittäin lähes 4 000 taksia, ja taksityöryhmä katsoo, että maaseudun henkilöliikenteen hoitamiseen tarvitaan yksityisautojen ja taksien lisäksi myös linja- ja joukkoliikennettä. Paikallisen joukkoliikenteen tarpeet saadaan hoidettua parhaiten eri kulkumuotojen yhdistelmillä. Kelan maksamiin kuljetuksiin työryhmä haluaa palveluyhdistelmiä, joissa taksit toimivat liityntäliikenteenä, ajavat yhteiskuljetuksia ja kuntoutumismatkoja. Postille taksityöryhmä esittää, että se kehittäisi yhdessä Taksiliiton kanssa takseille tavaraliikennettä. Taksikuljetusten painoraja on nyt 100 kiloa. Se pitäisi muuttaa joustavaksi varsinkin Postin ja kuntien keikkoja ajettaessa.

Arvoisa herra puhemies! Maaseudulla tarjottavat palvelut pitävät kaupunkien ulkopuoliset alueet kiinnostavina asuinpaikkoina. Maaseudulle muuttoa tai paluumuuttoa miettivä tai esimerkiksi etätyön vuoksi kotona työskentelevä tarkastelee elämäänsä pitkälti juuri palvelujen kautta. Jos jokaisen erilaisen hyödykkeen, julkisen tai yksityisen, vuoksi pitää nähdä kohtuuttomasti vaivaa, ei maaseudulla asuminen tunnu mielekkäältä. Eri tahojen yhteistyö liikkuvien ja kiinteidenkin palvelujen järjestämiseksi on välttämätöntä, jotta kaupunkien asukasmäärä ei paisu maaseudun kuihtumisen kustannuksella.

Joukkoliikenteen kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä liikenne- ja budjettipolitiikkaa sekä laajaa eri tahojen yhteistyötä. Yhteistyö on edellytys joukkoliikenteen tavoitteiden toteuttamiseksi. Yhteistyötä on saatava syntymään liikenne- ja viestintäministeriön sisällä ja eri ministeriöiden välillä. Tässä työssä ovat myös keskeisiä yhteistyötahoja lääninhallitukset, eri virastot ja laitokset, Kansaneläkelaitos, kunnat ja maakuntien liitot, liikenteen harjoittajat ja muu yrityselämä sekä ennen kaikkea asiakasryhmiä edustavat järjestöt.

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuudessa joukkoliikennettä on kehitettävä järjestelmänä, jossa eri liikennemuodot täydentävät toisiaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää tämän asian käsittelyä, kun meillä kaikilla on pitkä päivä takana ja koska hallituspuolueitten edustajat ovat antaneet ymmärtää, että välikysymyksessä ollaan oikealla asialla. Muutamasta puheenvuorosta huomioni.

Ed. Elo antoi ymmärtää, että välikysymys menettää merkityksensä silloin juuri, kun siinä ollaan oikealla asialla. Tämä on minusta kyllä aika lailla ihmeellistä tulkintaa. Täällä ovat monet sosialidemokraatit ja keskustapuolueen edustajat aivan oikein myöntäneet paljon puutteita liikenneasioissa ja nimenomaan joukkoliikenteessä ja luvanneet, että tämä tullaan korjaamaan budjetin käsittelyn yhteydessä. Siitä on syytä olla kyllä tyytyväinen näin välikysymyskeskustelun lopussa.

Ed. Saarinen sanoi myöskin ihan sanatarkkaan, että tässä "ollaan oikealla asialla", mutta tällä tavalla ei asioita pitäisi hoitaa. Haluaisin vaan sanoa, että hänkin pitkän aikaa eduskunnassa olleena henkilönä niin kuin monet muut täällä ymmärtää sen, että tämä on opposition tapa hoitaa asioita eli painostaa hallitusta. Kuten olemme kuulleet, tuo painostus tuottaa myöskin tulosta. Jäämme nyt sitten seuraamaan, mitä syksy tuo tullessaan, eli toisin sanoen, pitävätkö puheet paikkansa, niin että me saamme sitten tieinvestointeihin ja joukkoliikenteeseen lisää määrärahoja vuoden 2006 budjetissa jo.