Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse aika suuresta rakenteellisesta uudistuksesta, jolla pyritään siihen, että meillä tulevaisuudessa riittäisi työvoima ja että me onnistuisimme purkamaan rakennetyöttömyyttä nykyistä tehokkaammin.

Jos ajatellaan sitä taustaa, että meillä 2000-luvulla vuoteen 2015 mennessä työvoimasta poistuu lähes miljoona ihmistä ja tilalle tulee noin 700 000—800 000 henkeä, niin me joudumme tilanteeseen, jossa meidän on ikään kuin laskettava tietyllä tavalla sitä kynnystä, minkälaisen työvoiman ajattelemme kelpaavan mihinkin tehtävään. Sen vuoksi on tärkeää, että myös hyvin pitkään työttöminä olleisiin ihmisiin kohdistuu nykyistä enemmän aktiivitoimenpiteitä, ja ajatusmalli on se, että usein jopa vuoden, kahden, kolmen tai vielä pidemmänkin prosessin jälkeen saataisiin ihmisiä takaisin myös avoimille työmarkkinoille tai sitten löydettäisiin sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat parempia kuin täysin passiivinen työttömyysturvan, työmarkkinatuen, varassa oleminen. Tämä on oikeastaan se tausta uudistukselle, jolla pyritään turvaamaan työvoiman saanti, mutta ennen muuta purkamaan rakenteellista työttömyyttä ja löytämään ihmisille inhimillisempiä vaihtoehtoja kuin pelkkä hyvin niukan toimeentulon turvaavan työmarkkinatuen varassa oleminen.

Tällä työmarkkinatukiuudistuksella lisätään aktiivisia vaihtoehtoja nimenomaan sen työttömien ryhmän kohdalla, johon tätä aktiivista toimintaa on kaikkein vähiten kohdistunut, ja pyritään siihen, että näitä työllistymistä edistäviä mahdollisuuksia tarjotaan niitä eniten tarvitseville ihmisille.

Tämän rakenteellisen rahoitusuudistuksen perusajatus on se, että sen avulla voitaisiin lisätä valtion ja kuntien välistä yhteistyötä ja tehdä siitä kiinteämpää, ja sen lisäksi luonnollisesti kolmannen sektorin ja yritysten osuutta tarvitaan tähän yhteistyöhön. Ehkä pääajatus on se, että tiukennetaan julkisen vallan velvoitetta olla kiinteästi rakennetyöttömyyttä purkamassa. Näiden uudistusten avulla pyritään siihen, että on se vihonviimeinen perälauta, jolloin passiivinen työttömyys katkeaa, jolloin pitkään jatkunutta työttömyyttä voidaan ehkäistä ja voidaan myös palauttaa ihmisiä takaisin aktiivimman elämän piiriin.

Tähän uudistukseen liittyy myös muuta, kuin mitä keväällä tämän työmarkkinatukiuudistustyöryhmän esityksissä tuli, elikkä siinä uudistetaan työvoimapoliittisia toimenpiteitä, ennen muuta työllistymistukia. Niistä tulee tällainen palkkatukijärjestelmä, ja sen taustalla on se, että pyritään lisäämään vaikuttavuutta ja myös suuntaamaan näitä toimenpiteitä enemmän tänne yksityiselle puolelle, koska sieltä tulokset ovat olleet parempia työllistymisen kannalta. Kolmas tavoite on se, että tähän tuettuun työllistämiseen lisättäisiin myös koulutusta nykyistä enemmän.

Mitkä sitten ovat ne perusajatukset, joita tässä uudistuksessa kokonaisuudessansa on? Tässä lähdetään siitä, että valtion ja kuntien välillä muutetaan nykyistä etuisuusjärjestelmää, jotta sitä kautta saataisiin myös enemmän mahdollisuuksia kaikkein vaikeimmin työllistyville ihmisille. Tämä rahoitusuudistus toteutetaan kustannusneutraalisti. Teistä kaikki varmaan muistavat, että jo kehyspäätöksen yhteydessä hallitus päätti niistä lisäpanostuksista, joita tähän uudistukseen tarvitaan, koska aktiivitoimet ovat kalliimpia kuin passiivisesti työmarkkinatuen varassa oleminen; ei voida ajatella, että sillä samalla rahalla saataisiin aktiivisia vaihtoehtoja.

Sen lisäksi on myös tullut paljon muuta, johon budjetin yhteydessä on suunnattu rahaa, ennen muuta nuorten yhteiskuntatakuu, johon tuli 25 miljoonaa euroa lisää, sekä muutosturvamalli. Nämä molemmat tukevat sitä, että puututaan jo varhemmin työttömyyteen, vaikka tämä työmarkkinatukiuudistus sinänsä onkin enemmän ehkä tällainen perälautaväline. Molemman tyyppisiä asioita tarvitaan, koska ennen kaikkea on purettava sitä virtaa, jota meillä on hyvin pitkäaikaiseen työttömyyteen.

Jos katsotaan Suomen työllisyyskehitystä, niin voisi sanoa, että lähestulkoon kaikki siitä työttömyyden alenemasta on tullut sitä kautta, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa olevien työttömyys on alentunut, mutta sen jälkeen kun työmarkkinatukijärjestelmä aikanaan luotiin, niin se työttömyys on pysynyt koko lailla samalla tasolla. Mutta joskus on niin, että joku uudistus voi toimia jopa ennen kuin se on säädetty, ja niin näyttää olevan tämän työmarkkinatukiuudistuksen kohdalla, koska tähän asti yli 500 päivää työmarkkinatuella olleiden joukko on pysynyt hyvin saman kokoisena. Se ei ole alentunut, vaikka yleinen työttömyys on painunut alaspäin. Mutta viime keväänä, sen jälkeen, kun hallitus kehysriihessä teki nämä rahoituspäätökset, ja erityisesti sen jälkeen, kun talouspoliittinen ministerityöryhmä hyväksyi tämän mallin, pitkään työmarkkinatuella olleiden määrä on kääntynyt voimakkaaseen laskuun. Se on laskenut kevään aikana lähes 17 000 hengellä, ja jos katsotaan näistä ensimmäisistä päätöksistä, niin se kokonaisalenema on lähes 20 prosenttia, elikkä aleneminen on ollut hyvin voimakasta.

Kun on yritetty etsiä selvitystä, mistä tämä muutos nyt sitten johtuisi, niin kaikki tiedämme, että vappuna tuli voimaan eläkejärjestely, jolla pitkään työttöminä olleet ihmiset voivat päästä eläketuen piiriin, ja tuon järjestelyn kautta työttömyydestä on siirtynyt pois noin 3 100 henkeä. Elikkä se voi selittää osan tästä alenemasta, mutta sen jälkeen jää vielä semmoiset 13 000—14 000 henkeä, jotka ovat poistuneet pitkästä työmarkkinatukityöttömyydestä, ja todennäköisimmin he ovat sieltä poistuneet, koska he ovat onnistuneet löytämään itsellensä työtä ja toisaalta he ovat myös sitten olleet jo näiden varautuvien aktiivisten toimien piirissä. Esimerkiksi kun olen kiertänyt paljon kuntien ja työvoimahallinnon yhteisiä työvoiman palvelupisteitä, niin niistä ihan suusanallinen kertoma on se, että on lähdetty purkamaan tätä joukkoa jo etukäteen, jotta se rahoitusuudistus, joka tässä lakiesityksessä on, ei vaikuttaisi kunnan talouteen negatiivisesti. Ja se on tietenkin ollutkin yksi niistä pyrkimyksistä, joita tällä lakiuudistuksella on.

Tässä lähdetään siitä, että työmarkkinatuen vastikkeellisuutta lisätään nimenomaan sitä kautta, että tätä aktiivitoimien tarjontaa lisätään. Tähän liittyy niitäkin ratkaisuja, jotka vaikuttavat työttömän etuusjärjestelmään, mutta se oikeastaan on koko lailla samanlainen mekanismi kuin meillä nykyisinkin on, koska jos työtön kieltäytyy hänelle nimenomaan osoitusmenettelyllä osoitetusta toimenpiteestä, siitä seuraa karenssi. Tässä järjestelyssä tuo karenssi on pidempi ja sieltä pääsee takaisin työmarkkinatuen piiriin sitä kautta, että on joko avoimilla työmarkkinoilla tai aktiivitoimien piirissä tietyn jakson.

Tämä on merkittävä kysymys meidän perustuslakimme näkökulmasta ja siitä näkökulmasta, miten ihmisen viimesijainen toimeentuloturva järjestetään. Ja nyt, kun budjettiesityksessä on esimerkiksi se, että toimeentulotuesta poistetaan asumistuen omavastuu, niin ei ainakaan voi ajatella, että ihminen tipahtaa työmarkkinatuelta toimeentulotuelle, koska valtaosan kohdalla toimeentulotuki on runsaampi kuin pelkkä työmarkkinatuki. Tätä kokonaisuutta on katsottu perustuslakiasiantuntijoiden kanssa jo valmisteluvaiheessa, mutta mielestäni on tärkeää, että perustuslakivaliokunta perehtyy myös huolellisesti tähän esitykseen. (Ed. Virtanen: Sehän palautetaan, jos se ei kelpaa perustuslakivaliokunnalle!)

Jos sitten ajatellaan tätä kokonaisuutta, niin tätä uudistusta ei voisi esittää ilman, että meillä on työvoiman palvelukeskusjärjestelmä, koska tässä tarvitaan huomattavasti räätälöidympiä toimia, kuin mitä tähän asti on ollut tarjolla, ja voisikin sanoa, että jo toukokuussa yli 70 prosenttia meidän työttömistämme oli palvelukeskusten toiminnan piirissä. Kaikki eivät tietenkään ole palvelukeskusten asiakkaita, mutta asuvat sellaisella alueella, missä palvelukeskusasiakkuus on mahdollinen. Sen jälkeen on tullut vielä uusia palvelukeskuksia, ja tämä järjestelmä onkin merkittävä tämän uudistuksen toteuttaja. Erityisesti isommissa kaupungeissa on kuitenkin tarvetta myös muuttaa normaalin työvoimatoimiston toimintaa siten, että se ottaa huomioon nämä uudistukset laadukkaasti eikä pelkästään rutiininomaisesti.

Koska tämä uudistus tähtää nimenomaan pitkään työttömänä olleiden tilanteen parantamiseen, niin on huolehdittava siitä, että resursseja on myös vähemmän työttömänä olleiden ihmisten kohdalla käytettävissä, ja ne ovat, voisi sanoa, vähintäänkin entisellä tasollansa. Tämä muutosturva ja yhteiskuntatakuu ovat niitä lisänneet, ja kokonaisuudessansa aktivointiaste nousee sieltä aiemmasta 24,8 prosentista, jos oikein muistan kymmenykset, joka tapauksessa alle 25 prosentista, ensi vuonna budjetin mukaiseen hiukan yli 27 prosenttiin, elikkä kokonaisuudessaankin aktivointitoimien volyymi lisääntyy.

Jos ajatellaan sitä, että vähintään 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden työttömyyden perusteella maksettava työmarkkinatuki muuttuu nyt siten, että sen rahoittavat yhdessä valtio ja kunta, niin lähtökohta on se, että toimeentulotukeen määritellään tällainen perustoimeentulotuki, jonka todelliset kustannukset rahoittavat valtio ja kunta puoliksi. Tämän kompensoimiseksi lisätään valtionosuuksia, verontasauksen tasausrajaa korotetaan ja jokaisen kunnan kohdalla on laskettu se muutostilanne, mitä tämä rahoitusjärjestely aiheuttaa.

Tässä on kolmen vuoden siirtymäjakso, ja kun tuo siirtymäjakso täyttyy, niin sinä aikana aktivointiasteen tämän kohderyhmän kohdalla pitäisi nousta puolitoistakertaiseksi. Sitä on pidetty liian vaativana tavoitteena, mutta mielestäni se ei ole sitä, koska jos ruvetaan laskemaan kuntakohtaisesti sitä, montako ihmistä enemmän pitäisi olla aktiivitoimien piirissä, niin se suhteutuu ennemminkin ehkä liian vaatimattomaksi kuin liian vaativaksi tavoitteeksi. Mutta tämän rahoitusjärjestelyn perusidea on se, että kun tämän puolitoistakertaisuuden yli päästään, niin sen jälkeen on kunnan kannalta myös taloudellisesti palkitsevaa, mitä enemmän on ihmisiä aktiivitoimien piirissä, ja se on yksi syy, jonka uskotaan vaikuttavan siihen, että tuo yhteistyö työvoimatoimistojen ja kuntien välillä tulee nykyistä kiinteämmäksi.

Koska pyritään myös ennalta siihen, että ihmiset eivät joutuisi tämän työmarkkinatukiuudistuksen piiriin, niin työvoimatoimistoissa otetaan käyttöön tällainen profilointi, joka on ehkä vähän enemmänkin dekkareista tuttu sana, mutta sen ajatus on se, että nykyistä täsmällisemmin ja systemaattisemmin arvioidaan työnhakijan etäisyyttä avoimista työmarkkinoista ja sen mukaan myös sitten arvioidaan pitkäaikaistyöttömyyden riskiä ja sitä, minkä tyyppiset toimenpiteet auttaisivat ihmistä tässä tilanteessa. Työvoimatoimisto on velvollinen tarjoamaan 500 päivää työmarkkinatuella olleille ihmisille taikka sitten niille, jotka ovat ansiosidonnaisen piiristä pudonneet ja sen jälkeen olleet 180 päivää työmarkkinatuella, aktiivitoimenpiteitä. Tietenkin ensisijainen vaihtoehto on työllistyminen, jos se on mahdollista, mutta jos näin ei ole, niin sen jälkeen tarjotaan sitten niitä välineitä, jotka ovat työhallinnon valikoimassa.

Pitää muistaa, että nyt tämän uudistuksen kautta myös kuntouttava työtoiminta tulee aktiivitoimenpiteeksi myös työhallinnon näkökulmasta. Toki se on sitä ollut tähänkin asti, mutta silloin, kun näitä aktivointiasteita on laskettu, niin sitä ei ole laskettu aiemmin mukaan. Tämä on tämän rahoitusuudistuksen kannalta äärimmäisen tärkeää, koska on löydettävä niitä välineitä, jotka nykyistä paremmin sitovat työvoimapolitiikan ja sosiaalipolitiikan toimet toisiinsa, ja kuntouttava työtoiminta antaa tähän hyvän mahdollisuuden, koska voi ajatella esimerkiksi niin, että jos ihmisen tarve on enemmänkin sosiaalipolitiikan valikossa olevat välineet, niin silloin neljä tuntia viikossa kuntouttavaa työtoimintaa riittää. Sen lisäksi voidaan sitten kytkeä tähän kokonaisuuteen päihdekuntoutusta, mielenterveyskuntoutusta tai niitä asioita, jotka ovat selkeästi kuntien kontolla, ja tätä kautta kuitenkin ihmisen toimeentulo tulee valtion työmarkkinatukijärjestelmän kautta eikä tule tätä puolitusta toimeentulotukipuolella.

Sen lisäksi palkkatukijärjestelmä, niin kuin aiemmin sanoin, muuttuu, ja siinä lähdetään siitä, että työnantajalle on olemassa yksi tukimuoto, palkkatuki, joka perustuu perusosaan ja lisäosaan. Se yhden luukun periaatteen mukaisesti myönnetään työvoimatoimistosta. Tämä perustuki korotetaan peruspäivärahan tasolle, ja siitä tehdään ehkä nykyistä selkeämmin työntekijän rekrytointituki. Sen lisäksi voidaan maksaa 60 prosenttia lisää perustuen määrästä, jolla tuetaan pitkään työttömänä olleiden tilannetta, vajaakuntoisten työllistämistä tai sitä, jos tähän tukityöllistämiseen on kytketty koulutusta. Sitä kautta pyritään vaikuttavuutta lisäämään mutta myös siihen, että meillä olisi tällainen ehjempi kokonaisuus, jossa koulutuselementit olisivat paremmin mukana.

On ollut epäilyksiä siitä, että yhdistelmätuki loppuu, ja näin tietenkin nimenä on, mutta kuitenkin saman kaltainen tuki hyvin pitkään työttömänä olleiden kohdalla jatkuu, elikkä se vain muodostuu sitten tästä perustuesta ja lisätuesta pitkään työttömänä olleille.

Se, millä pyritään houkuttelemaan enemmän myös yrityksiä käyttämään näitä tukia, liittyy siihen, että vajaakuntoisilta samoin kuin pitkäaikaistyöttömiltä poistetaan se, että heidät olisi palkattava vakituiseen työsuhteeseen. Tässä tietenkin on oltava tarkkana, ettei tule sellaista kierrätysilmiötä, jossa ihmisiä vain kierrätetään ikään kuin tuettuna työvoimana. Mutta tällä pyritään siihen, että yritykset rohkeammin palkkaisivat myös pitkään työttömänä olleita tai vajaakuntoisia.

Kuntien tukityöllistäminen tulee myös tämän saman perustuen ja lisätuen piiriin, ja siinä tulee tämmöinen kuntia kannustava lisätuki, joka paranee hiukan nykyisestä.

Ehkä sitten lopuksi vielä siitä, mitä tämä uudistus sitten merkitsee työttömän näkökulmasta. Tärkeätä on se, että meillä on jo nyt lähdetty parantamaan asioita ja panostamaan näihin palveluprosesseihin työvoimatoimistoissa ja siihen, että kun erilaisia työnhakusuunnitelmia tehdään, niiden laatua pystyttäisiin parantamaan ja ne todella lähtisivät ihmisen tilanteesta ja ne olisi yhdessä valmisteltu työttömän näkökulmasta. Tämä on yksi elementti työttömän palvelun parantamisessa.

Pitkään työttömänä oleville tulee siis käyttöön tällainen aktiivikausi ja aktiivivaihtoehdot lisääntyvät nykyisestänsä. Koko panostus aktiivipuolella tämän rahoitusjärjestelyn jälkeen on siis noin 100 miljoonaa euroa, mutta 36 miljoonaa on siitä budjetissa olevaa lisärahaa ja muu tulee tämän rakennemuutoksen kautta. Profiloinnin myötä ihmisten riski unohtua pitkään työttömyyteen tunnistetaan aikaisemmin, jolloin tämä aktiivikausi voidaan aloittaa jo paljon ennen kuin se 500 päivää täyttyy. Se on vain se ehdoton perälauta. Usein on tarkoituksenmukaistakin aloittaa nämä toimet aiemmin.

Pyrimme ehdottomasti siihen, että työnhakusuunnitelmien laatu paranisi ja sitä kautta myös niiden vaikuttavuus paranisi, mutta myös siihen, että työhönosoituksia tehtäisiin nykyistä enemmän. Meillä on aika paljon eroa siinä, minkä verran työpaikoista, jotka työvoimatoimistoissa on auki, täyttyy osoitusten kautta. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla tuo määrä on hyvin alhainen. Sen sijaan vaikkapa Pohjanmaan te-keskuksissa se on huomattavasti korkeammalla tasolla. Siinä perusidea on se, että näiden osoitusten pitää olla hyvin räätälöityjä. Ne eivät voi olla sellaisia, että ne eivät ota huomioon työnantajan osaamistarpeita tai työntekijän osaamistarpeita, vaan sen pitää olla tällaista aitoa, ammattitaitoisesti kohdennettua työn tarjontaa ja työvoiman hakemista yritysten tarpeisiin, koska on aika kestämätöntä, jos Suomessa käy niin, että kasvun ja lisätyöpaikkojen syntymisen esteeksi muodostuu se, että työvoimaa ei ole tarjolla.

Tässä oikeastaan niitä perusasioita, joita tähän uudistukseen liittyy. Toivon, että valiokunnat tekevät kiinteää yhteistyötä, koska tämä on siinä mielessä vähän monimutkainen kokonaisuus, että siinä on asioita, jotka liittyvät selkeästi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan toimialaan, esimerkiksi palkkatuen uudistus ja tämän tyyppiset asiat, ja sitten toisaalta ollaan tekemisissä toimeentulotukilain ja valtionosuusjärjestelmien kanssa, jotka sitten taas ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaa. Mutta on tärkeää, että tämä yhteistyö toimii ja että viestit valiokunnasta toiseen kulkevat, ja näin uskon eduskunnan työskentelevänkin.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin tärkeässä asiassa mielelläni oppositiosta esitän muutaman kommentin.

Ensinnäkin tämä työmarkkinatuen vastikkeellisuus. Työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisen sanktioiminen nykyistä tehokkaammin on sinänsä erittäin kannatettavaa. Huomattava kuitenkin on, että esitys ei muuta työmarkkinatukea mitenkään nykyistä vastikkeellisemmaksi varsinaisesti (Ed. Mustajärvi: Ei se ole vastikkeetonta ollutkaan!) eikä myöskään määräaikaiseksi. Siinä mielessä hallitus ei ole edennyt tässä asiassa.

On erittäin perusteltua, että pitkään työmarkkinatuella olleelta ja perusteetta työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyneeltä edellytetään nykyistä pitempää työssäoloa, ennen kuin on jälleen oikeutettu työmarkkinatukeen. Lisäksi pitkään työttömänä olleille työmarkkinatuen saajille on perusteltua suunnata nykyistä enemmän juuri heille sopivia työllisyystoimia uudistuvia työvoimapalveluita ajatellen, ja tärkeätä on, että tarjottavat toimenpiteet todella oikeasti parantavat henkilön työkykyä. Pitkäaikaistyöttömille suunnattavat toimet on rahoitettava nykyisten määrärahojen puitteissa kohdentamalla niitä uudelleen.

Vielä tästä, miten tehtäviä ja kustannuksia siirretään valtiolta kunnille. Valtiohan siirtää kunnille uusia velvoitteita ilman, että niiden todelliset kustannukset on huolella laskettu, ja ilman, että malli oikeudenmukaisesti hyvittäisi uudistuksen eri kunnille aiheuttamat kustannukset. Esitetyssä muodossa työmarkkinatukiuudistus vaarantaa kuntien talouden (Puhemies: Minuutti!) ja sitä kautta muut kuntien talouden vastuulla olevat palvelut, kuten terveydenhuollon, päivähoidon ja vanhuspalvelut. Tämän vuoksi (Puhemies koputtaa) työmarkkinatukiuudistusta ei esitetyssä muodossa ehkä kannata toteuttaa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen kriittinen tämän uudistuksen vaikutusten suhteen meidän sosiaaliturvajärjestelmään, olen vähän skeptinen tämän uudistuksen vaikutuksista työllistymiseen ja en ole aivan vakuuttunut siitä, kuinka perusteltu ja tarpeellinen osuus on kuntien kannustamisosuus tässä. En ole varma, löytyykö meiltä todella sellaisia kuntia, jotka eivät halua vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä. Luulen, että pikemminkin kysymys on kyvystä: on aidosti vaikea löytää niitä vaikuttavia toimia.

Ne periaatteet, joiden kautta itse pyrin työllistämistoimia ajattelemaan, on ensinnäkin valtaistumisen periaate, empowerment, niin kuin englanniksi sanotaan, eli idea siitä, että työllistämistoimilla on paremmat mahdollisuudet onnistua, jos ne noudattavat myös ihmisen omia toiveita, ja ikään kuin vaikuttavuuteen päästään parhaiten tämmöisen yksilöllisen lähestymistavan kautta. En ole aivan varma, onko se kuitenkaan riittävästi tässä uudistuksessa mukana.

Sitten minun mielestäni työllistämistoimissa työllistymisen avoimille työmarkkinoille pitäisi olla ensisijainen tavoite ja tämän pitäisi päteä myös vaikeasti työllistettävien ryhmiin. Senkään suhteen en ole varma, onko tämä uudistus oikean suuntainen.

Sitten noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että työstä pitää maksaa palkkaa. Minun mielestäni on jo nyt ollut nähtävillä sitä, että esimerkiksi työharjoittelua käytetään sillä tapaa, että teetetään muutoin palkallista työtä palkatta, eikä tämmöiseen pidä kannustaa.

Mutta minä en ole nyt aivan vielä päättänyt, toisin kuin ed. Akaan-Penttilä, olenko sitä mieltä, että tämä uudistus pitää kokonaan hylätä, vai pitäisikö tätä vielä viilata. Sosiaaliturvajärjestelmän näkökulmasta meillä on ollut perinteisesti tämmöinen syyperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä, että ihmisillä on aina joku syy, kuten työttömyys, jonka takia sosiaaliturva tulee, ja sitten toimeentulotuki on ikään kuin vain tämmöinen viimesijainen sosiaaliturvan muoto. Onhan tämä järjestelmä meillä jo osin romuttunut sen takia, että meillä on niin huikea määrä ihmisiä toimeentulotuella ja ensisijaiset etuudet ovat niin alhaisia kuin ne nyt ovat. Sen takia vähintäänkin tähän uudistukseen pitäisi liittää se, että työmarkkinatukea korotettaisiin 3,82 eurolla ja saataisiin näin työmarkkinatuki vastaamaan paremmin toimeentulotukea. Se maksaisi noin 100 miljoonaa ja on osa vihreiden vaihtoehtobudjettia. Meillähän nyt työmarkkinatuen saajista 55 prosenttia saa myös toimeentulotukea, ja se on osittain omiaan hämärtämään tämän uudistuksen vaikutuksia.

Mutta kyllä minun mielestäni viimeistään siinä tapauksessa, jos tämä uudistus menee läpi, meidän täytyy myöntää ja havaita se, että meillä ei ole enää tämmöistä syyperusteista sosiaaliturvajärjestelmää, vaan meillä toimeentulotuesta viimesijaisena toimeentulomuotona on tullut kansalaisuuteen perustuva sosiaaliturvan muoto. Tämmöinen perustuloajattelu sinänsä on minulle vihreänä lähellä sydäntä, mutta ehkä, kun olen puhunut perustulojärjestelmästä, en ole mielessäni ajatellut tätä työmarkkinauudistusta, vaan jotakin holistisempaa kokonaisuutta.

Mutta joka tapauksessa tässä yhteydessä olisi tämä asian todellisen tilan hyväksyminen syytä ääneen tehdä, että toimeentulotuen rooli meidän järjestelmässämme on peruuttamattomasti muuttunut. Silloin olisi myöskin luontevaa tässä yhteydessä siirtää toimeentulotuki Kelan maksettavaksi, ja näin vähennettäisiin asiakkaitten hyppyyttämistä luukulta toiselle. Tästä on 90-luvun lopulla tehty kokeilu, mistä on sekä Kelan että kunnan sosiaalityön että asiakkaitten näkökulmasta hyviä kokemuksia.

Eli mikäli tämä työmarkkinatukiuudistus hyväksytään, niin joka tapauksessa sen pitää sisältää työmarkkinatuen tasokorotus ja toimeentulotuen siirto Kelalle, ja sitten pitää miettiä tätä valtaistumisen periaatetta, omaehtoisuuden, itsestä lähtemisen periaatetta, miten sitä voitaisiin paremmin ottaa huomioon, ja miettiä tämmöisiä omaehtoisia aktiivitoimia, vapaaehtoistyötä tai vastaavaa. Sitten myöskin minusta olisi hyvä vielä aika tarkkaan valiokunnassa pohtia, mitä tämä kustannusneutraalius tässä uudistuksessa tarkoittaa, kun tässä nyt on kuitenkin vain tämä siirtymäkausi. Minä en ole saanut aivan täysin itselleni tehtyä selväksi vielä, mitä tämä uudistus valtio—kunta-suhteenkin osalta tarkoittaa.

Mutta, arvoisa puhemies, jos me ajattelemme, mikä tässä uudistuksessa on hyvää, niin minun mielestäni se, että tässä käytetään lisää rahaa vaikeasti työllistettävien työllistämiseen, tulee lisää resursseja. Se on tietenkin paras asia, ja meidän kannattaakin keskittyä pohtimaan, miten pitkäaikaistyöttömiä työllistettäisiin,

Mutta jos minulla olisi lisäresursseja käytettävissäni, niin minä en ehkä tekisi tämän tyyppistä työmarkkinatukiuudistusta, koska tosiaan onnistuakseen näitten työllistämistoimien on oltava yksilöllisiä ja vastattava asiakkaan tarpeita ja toiveita. Jo nyt on ollut vaikeuksia tarjota vaikuttavia aktivointitoimia, eikä ole syytä olettaa, että merkittävä määrällinen panostus aktivointitoimenpiteisiin parantaisi samalla niiden laatua. Minusta on joskus tuntunut, kun on kysellyt eri työllistämistoimien vaikuttavuuden perään, niin vastaukseksi on tullut, että no, on sekin parempi kuin ei mitään. Varmasti näin on, mutta minun mielestäni silloin kyllä kunnianhimon taso on liian matala. Oikea kysymys on se, miksi tämä toimi on parempi kuin joku toinen toimi. Monet aktivointitoimenpiteet, kuten työharjoittelu ja valmentavat kurssit, ehkäisevät syrjäytymistä, mutta eivät välttämättä vastaavalla tavalla edistä työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi työharjoittelupaikan tulisi aina olla sovitusti askel varsinaiseen työpaikkaan, ja tällä hetkellä näin ei ole.

Ne, joiden työllistämiseen minun mielestäni kannattaisi käyttää lisärahaa, ovat esimerkiksi vaikeasti työllistettävien ryhmästä maahanmuuttajat, joiden osalta voidaan katsoa, että tällä hetkellä kotouttamisen puitteissa toimet ovat riittämättömiä. Erityisesti kielikoulutusta tulisi olla tarjolla kaikille maahanmuuttajille eikä ainoastaan kotouttamislain piirissä oleville. Tällä hetkellä työikäisistä maahanmuuttajista työvoimaan kuuluu noin 43 prosenttia eli kolmasosa on työttöminä, ja suomen kielen taito on keskeinen maahanmuuttajien työllistymiseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi tähän osa-alueeseen lisärahan laittaminen varmasti tosiaan myös poikisi vaikeasti työllistettävien työllistymistä.

Tutkimusten mukaan vaikeasti työllistettävien ryhmien on vaikea ylittää työelämäkynnystä siitä huolimatta, että työtaitojen harjoittelemiseen ja työelämään valmentautumiseen on käytetty pitkiäkin aikoja. Minä olen myös törmännyt sellaiseen tutkimukselliseen näyttöön, että joskus eräänlainen suojatyö tai päivätoiminta tai muu sellainen toiminta, joka ei suoraan tähtää työllistymiseen avoimille työmarkkinoille, saattaa toimia esteenä myöhemmälle työllistymiselle avoimille työmarkkinoille. Esimerkiksi tässä esimerkkitutkimuksessa verrattiin keskenään tuetun työllistämisen toimintaa ja vähintään neljä kuukautta kestävää esiammatillista valmennusta. Tulokset osoittivat, että näistä tuetun työllistämisen asiakkaista oli seuranta-ajan jälkeen 60 prosenttia työssä avoimilla työmarkkinoilla, kun tähän esiammatilliseen valmennukseen osallistuneista ainoastaan 6 prosenttia.

Minun mielestäni kannattaisi esimerkiksi työvalmentajapalveluihin käyttää lisää rahaa. Ne ovat olleet vuodesta 2003 osa työhallinnon palveluvalikoimaa, mutta niiden käyttö on edelleen vähäistä. Se on kuitenkin sellaista työllistämistoimintaa, josta on tutkimuksellisesti erittäinkin hyviä kokemuksia esimerkiksi juuri maahanmuuttajien piiristä täältä Pääkaupunkiseudulta, missä on tehty tämmöistä tuetun työllistämisen hanketta.

Sitten, arvoisa puhemies, myös koulupudokkaiden osalta olisi varmasti tehtävissä, jos meillä olisi tosiaan tätä lisärahaa käytettävissä, todella pitkällä aikavälillä vaikuttavia toimia.

Kaiken kaikkiaan, kun miettii, minkälaisia toimia nyt olisi mahdollista työllistymisen piirissä saada, niin minun on hirveän vaikea nähdä, mikä viisastenkivi nyt tästä työmarkkinatukiuudistuksesta löytyy.

Minulla on aika paljon vielä sanottavaa. Minä käytän varmaan toisen puheenvuoron sitten, kun olen kuunnellut keskustelua.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Minä yritin lukea tämän hallituksen esityksen otsikon ihan huolellisesti läpi, ja kyllä minusta tässä lukee, että "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi". Elikkä kyllä otsikkotasollakin näkee jo sen, että tämän uudistuksen sisältö tulee sieltä työvoimapalvelulain kautta ja sitten nämä muut neljä lakiesitystä liittyvät tähän ensimmäiseen. Siksi tuntuukin oudolta, että esitetään, että mietinnön tästä asiasta antaa sosiaali- ja terveysvaliokunta ja esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta voi antaa lausunnon perustuslakivaliokunnan lisäksi. Minä nyt esitän tässä toisenlaista menettelyä. Esitän, että mietinnön tästä asiasta antaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ja perustusvaliokunta lausuvat sille sitten, mitä lausuvatkin.

Niin kuin sanoin tuossa äsken, niin täällähän työvoimapalvelulain puolella on tämä 500 päivän määräaika, siihen liitettävät aktiivitoimet ja palkkatuki. Elikkä tukijärjestelmän uudistaminen on se keskeisin sisältö, ja muut ovat sitten enemmän tai vähemmän teknisiä tai kaavamaisia muutoksia, jotka liittyvät työvoimapalvelulain muutoksiin. Valmistelu on ollut työministeriön vastuulla, ja jos minä oikein äsken näin ja kuulin, niin esittelevä ministeri oli työministeri. Tämä hallituksen esitys liittyy hyvin oleellisella tavalla työllisyyden politiikkaohjelmaan, ja sekin puoltaa sitä, että mietinnön asiasta antaisi nimenomaan työelämävaliokunta.

Kun tässä kokonaan on idea se, että siirrytään niin sanotusta passiivisesta tuesta aktiivitoimiin, jotka ovat nimenomaan työhallinnon välineitä, niin tätäkin taustaa vasten tuo pohjaesitys on aika lailla outo. Vielä jos muistaa sen, että esimerkiksi tässä työmarkkinatuen määräaikaistamisessa kohderyhmä on semmoinen, että kohderyhmästä melkein kaksi kolmasosaa on miehiä, elikkä tällä esityksellä on vahvoja tasa-arvovaikutuksia, niin sekin puoltaa tuota meidän valiokuntaa, että se antaisi mietinnön. (Ed. Virtanen: Siellä on niin paljon enemmän miehiä!) En tiedä, onko yhtenä perusteena ollut sitten se, että arvioidaan, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on kiltimpiä ja kuuliaisempia hallituspuolueitten edustajia kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, mutta jos se on peruste, niin kyllä siinä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan hallituspuolueitten edustajien arvo vaan nousee.

Tätä esitystä ja näitä asioita on käyty läpi hallitusohjelmakeskustelussa ja talousarviokäsittelyn yhteydessä, mutta muutama sana näistä keskeisistä muutoksista vielä.

Eli tämä 500 päivän keinotekoinen raja on semmoinen, jolla perustuslain velvoitteet voidaan kiertää. Perustuslain mukaanhan ei voida asettaa mitään aikarajaa työmarkkinatuen kestolle, mutta sitten kun siihen laitetaan tämmöinen teennäinen 500 päivän raja plus aktivointitarjous, niin sen jälkeen, jos tietyt ehdot täyttyvät, työmarkkinatuki voidaan evätä määräämättömäksi ajaksi. On aika vinkerää, että tämä markkinoidaan pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuuna. Tässä ei lopultakaan taata yhtään mitään. Jos laskee ne luvut budjettiesityksestä, mitä tämä tekee lisää aktiivitoimien osalta, niin se on 14 euroa per pitkäaikaistyötön per päivä. Tätä sitten juhlavasti sanotaan yhteiskuntatakuuksi.

Kokoomuslaiset täällä nyt näyttävät aika sitkeästi hellivän semmoista käsitystä, että puhutaan tarkoituksella vastikkeettomasta työmarkkinatuesta, vaikka semmoista ei ole olemassakaan. Työttömyysturvalaissa on lukuisia pykäliä, joiden pohjalta voidaan etuus evätä, jos suinkin aihetta löytyy, ja sillä, että aikaisempien pakkojen päälle lyödään vielä yksi ylimääräinen pakko, ei mitään lisäarvoa kyllä saavuteta.

Arvoisa puhemies! Paljon tässä tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana on puhuttu kuntien lisääntyvistä velvoitteista ja vastuista ja kompensaatioista, ja kovin paljon kuntakompensaatioitten varmaan toteutumiseen ei näytä luottavan myöskään tämän perustelutekstin kirjoittaja. Täällä sanotaan, että "Kuntien välinen tilanne vaihtelee kuitenkin erittäin merkittävästi". No, se on varmasti totta, mutta sitten sanotaan, että "Rahoitusuudistuksella ei ole tarkoitus muuttaa valtion ja kuntien talouden välistä tasapainoa", elikkä ei ole tarkoitus muuttaa. Ja edelleen kirjoitetaan: "Esityksen mukaisesti kunnille korvataan rahoitusrakenteiden muutosten vaikutus kokonaisuudessaan niin, että muutos myös yksittäisen kunnan osalta on mahdollisimman kustannusneutraali." Minä kyllä odotan sitten valiokuntakäsittelyn aikana sitä, kuka esittelee sen laskentamallin, joka takaa sen, että myöskään yksittäisen kunnan kohdalla näitä lisärasitteita ei tule.

Mutta jos yrittää olla jossakin kohtaa myönteinen tämän esityksen suhteen, niin se varmaan tulee tästä palkkatuesta. Kyllä se selkeyttää käytäntöjä, ja siinä tulee yksi ja yhteinen tukimuoto. Asia on juuri niin kuin ministeri Filatov sanoi siitä, mikä aiheutti jokin aika sitten vielä esimerkiksi työttömien taholta kauhua ja kummastusta, että yhdistelmätuki ei sinällään lakkaa.

Mutta haluan kysyä vielä ministeri Filatovilta kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksista. Esimerkiksi työttömien valtakunnallisen yhdistyksen toiminnassa mukana olevien järjestöjen kokonaistyöllistämisvolyymi eri toimenpiteissä oli yli 4 000 henkeä vuonna 2004, ja siellä on kovasti pelätty, mikä jatkossa tulee olemaan kolmannen sektorin merkitys näissä aktivointitoiminnoissa.

Toinen kysymys liittyy työssäoloehtoon: Onko ministeriössä keskusteltu vakavasti siitä, että nämä kaikki työsuhteeseen perustuvat työntekomuodot tulisivat saman arvoisiksi ja että aikaisemmassa yhdistelmätukityössä ja nyt siihen verrattavassa työssä täyttyisi työssäoloehto täysimääräisesti, niin kuin se tapahtuu muissakin työsuhteissa?

Jäin vähän kummaksumaan tuota profilointi-sanaa. Että se tulee dekkareitten maailmasta ja rikollisten maailmasta, voi tämmöisenkin yleistyksen tehdä. En minä tiedä sitten, ovatko nämä työmarkkinatukilaiset, pitkään työttömänä olleet, taparikollisia vai rikoksenuusijoita vai minkä takia tämmöinen profilointi otetaan käyttöön. Se on varmaan jonkun ministeriön virkamiehen ahaa-elämys. Minusta se profilointi onnistuu kaikista parhaiten niissä tilanteissa, kun huolehditaan siitä, että näitä palveluprosesseja hoitamaan on tarpeeksi paljon henkilöitä ja että he tapaavat sen työttömän kasvoista kasvoihin riittävän monta kertaa ja riittävän ajan kanssa.

Toinen asia, mitä jäin miettimään, on se, kun työministeri Filatov sanoi, että tämä järjestelmä jo toimii ennen kuin mitään on säädettykään. Teemmekö me sitten täällä aivan turhaa työtä? Minkä takia tämmöistä hallituksen esitystä edes täällä viedään eteenpäin, jos se kerran toimii jo käytännössä nyt?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Luin tätä hallituksen esityksen otsikkoa, ja, niin kuin tässä ed. Mustajärvi totesi, tässä todetaan just näin päin, jotta tämä on niin kuin työelämälähtöinen elikkä kuuluu tänne työministeriöön, niin kuin täällä on työministeri paikalla myös esittelemässä, ja sen takia heti aluksi kannatan ed. Mustajärven esitystä siitä, että tämä käsiteltäisiin elikkä mietintö tehtäisiin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ja perustuslakivaliokunta antaisivat lausuntonsa sitten meidän miehiselle valiokunnallemme, niin kuin tässä ed. Mustajärvi totesi. Muuten olisi voinut jäädä kannattamatta, mutta kun näin hyvin todettiin, niin pakko on osoittaa olevansa mies tässä hommassa.

Sitten itse tästä aiheesta. Ensinnäkin voisi sen verran tietysti todeta ed. Meriläiselle, kun hän on paikalla täällä ja lämpimästi aina puhuu tästä kansalaispalkkaan perustuvasta mallista, että tässä aikanaan kun ed. Cronbergin — hänhän on tällä hetkellä vihreiden puheenjohtaja — aloitetta täällä käsiteltiin salissa, joka koski perustuloa, niin ihmettelisin vain, jos semmoinen menisi läpi tässä maassa. Tässähän meillä on semmoinen olemassa. Nimittäin tämä työmarkkinatukihan on ollut tietyntyyppinen kansalaispalkkajärjestelmä, jolla ei ole ollut mitään kattoa.

Vihreiden aloitehan lähti siitä — mitä en oikein ymmärtänyt, kun tässä aktivoidaan — siinähän oli semmoinen kohta, jotta vaikka naapurissa olisi ollut tarjolla työsuhde, työpaikka, joka on ihan työehtosopimusten mukainen ja kaikki täyttävä, niin sitä ei olisi tarvinnut työttömän ihmisen ottaa vastaan ollenkaan, koska vihreät kannattivat siinä aloitteessa semmoista ajattelua, että pitää olla yksilönvapaus siinä, jotta ei ole välttämätöntä lähteä, vaikka mikä tarve olisi; se ihminen vaan saisi sitä kansalaistuloa ja aika korkeata kansalaistuloa muuten ihan oikeasti verrattuna johonkin työmarkkinatukeen, koska sehän on 670 euroa, eikä olisi mitään sanktiota tullut siitä, vaan viisi vuotta olisi jollottanut kansalaistulo. Aika ihmeellinen tämä käsitys, jos ajatellaan, että me haluamme kuitenkin elää semmoisessa yhteiskunnassa, missä kunnioitetaan työtä ja edellytetään, että ihmiset osallistuvat, jos pystyvät, työntekoon. Mutta se vaan tästä erosta, mikä on vihreiden mallin osalta, ja varmaan käydään vielä keskustelua tästäkin.

Tähän pakettiinhan sisältyy aika paljon toiveita ja uskoa. Kun kuuntelin ministeri Filatovin puheita siitä, jotta odotetaan, toivotaan, jotta jotenkin käyttäydyttäisiin ja tapahtuu tuolla käytännön elämässä, mutta kuitenkin kun hyvin pitkälle eurot määräävät nämä asiat, niin itse olen kuvitellut sitä tilannetta, mitä tässä tulee tapahtumaan.

Yksi ainakin semmoinen näköala tässä on tullut mieleen, että kun me olemme vasta hyväksyneet muutosturvan — se ei ole ollut vielä puolta vuottakaan käytössä — ja se on osoittanut, että sieltä on tullut aika kovia paineita tänne koulutuspuolelle erinäköisiin toimenpiteisiin, ja nyt sitten tästä tulee aikamoinen määrä lisää, niin minä epäilen, että tässä tapahtuu sillä tavalla, jotta tässä jää semmoinen katvealue. Kun määrätty määrä rahaa on käytössä ja yleensä voimavaroja koulutuksen puolella erinäköisten toimenpiteiden puolella ja siellä itse mahdollisesti semmoisissa toimissa, missä ihmiset pääsevät oikein työnsyrjään kiinni, niin käykö tässä sillä tavalla, jotta jossakin ennen 500:aa päivää, jossakin 200 ja 500 päivän välillä, ei oikein hirveästi sitä tarjontaa ole olemassa, vaikka ihmiset jotain haluaisivat? Tämä voi jopa johtaa sen tyyppiseen ajatteluun ja käytäntöön joillakin alueilla, koska tässä suhteessa alueet ovat erilaisia.

Joillakin alueilla on tarjota enemmän mahdollisuuksia kuin toisilla alueilla. Mietin vaikka meidän seutukuntiamme, mistä itse olen lähtöisin, missä ovat hongat pitkiä ja sutjakoita: Viimeisen tiedon mukaan ainakin Pohjois-Karjala on varmaan kaikkein pahimmassa asemassa siinä mielessä, että meillä on eniten näitä yli 500 päivää työttömänä olleita työmarkkinatukilaisia. Siellä ne mahdollisuudet sitten ovat pienemmät. Kun hirveän paljon ei uutta rakennetta, ei vaihtoehtoja ole olemassa. Tässä voi tapahtua semmoinen ongelma, että tämä ei vaan toteudu, ja vaikka kuinka kunnat yrittävät olla yhteistyössä työhallinnon kanssa, niin ei löydy niitä mahdollisuuksia ja työttömyys voi jopa pitkittyä. Mutta toivon mukaan olen täysin väärässä tässä hommassa, koska en halua semmoista.

Tästä palkkatuki-, lisätukimallista. On hyvä, että tämä yhdistelmätukiseurannainen tulee tähän mukaan, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että nyt jos koskaan eduskunnan pitäisi korjata tämä työssäoloehtokysymys. Sehän on ollut pitkän historian tulos, mitä tässä on tapahtunut aikanaan. Kun se esitys yhdistelmätuesta tuli tänne eduskuntaan, niin siinähän ei ollut esitetty työssäoloehtoa ollenkaan, karttumaa, ja eduskunnassa pitkän väännön jälkeen saatiin aikaan, jotta sitten löydettiin senaikaisten hallituspuolueiden kesken sopu, jotta yksi kolmasosa kertyi sitä työssäoloehtoa yhdistelmätukityössä. Sitten tästä vähän myöhemmin saatiin aikaan — menikö siinä aikaa kolme neljä vuotta välillä — että kertyy puolet.

Nyt minusta olisi semmoinen aika, jotta nyt kyllä huomioitaisiin kaikki tämän tyyppinen: kun työssä ollaan, niin ollaan työssä ja ollaan samoilla ehdoilla. Siitä pitää myös työssäoloehto saada kertymään, ja odotan, jotta kävi tässä äänestyksessä miten hyvänsä, menipä se sinne sosiaali- ja terveysvaliokuntaan tai työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, niin tämä asia otettaisiin sitten ihan vakavasti ja hoidettaisiin sillä tavalla kuntoon, että siellä ne ihmiset ovat saman arvoisia. Kyse on kuitenkin semmoisista asioista, jotta nyt se on koettu, ja se on minusta väärin niitä ihmisiä kohtaan.

Sitten ihan yhteen asiaan, joka liittyy tähän koulutukseen, josta ministeri tässä totesi. Koulutusta on monenlaista, ja itse kuvaan vaan yhden tilanteen, joka nyt on tullut eteen. Minulla on paperit työhuoneen pöydällä koskien Noste-ohjelman mukaista koulutusta. Se ei ole tietysti työvoimapoliittista koulutusta, niin kuin jokainen tietää. Kun kuitenkin työhallinto on mukana räätälöimässä sitäkin koulutusta koulutuksen järjestäjien kanssa, minusta pitäisi saada sillä tavalla tämä asia, jotta ei tulisi sitä tilannetta missään vaiheessa, että ihmisen tarvitsisi miettiä, jotta jonkun etuuden takia hän joutuu katkaisemaan sen, jotta tapahtuu katkos siinä toimeentulossa välillä. Kuvaan ihan lyhyesti tilanteen ja toivon, että ministeri ottaa tämän vakavasti, kun hän on paikalla.

Viime keväänä eräs pohjoiskarjalainen ihminen lähti tähän Noste-koulutukseen. Hän oli pätkätyösuhteessa, ja hänelle todettiin, että kun se oli iltakoulutuksena oleva asia — välinehuoltajaksi vielä lähti kouluttautumaan — jotta hänellä on oikeus työttömyysturvaan, siis soviteltuun päivärahaan, jos hän on osa-aikatyössä, tai sitten jos on työttömänä, hän saa tietysti työttömyysturvaa. Noste-ohjelmakoulutushan on sellainen, että siinä tulee tutkinto, ja useimmissa tapauksissa on pakko olla tämmöistä työssäoppimista, semmoinen työharjoittelujakso, jos ei ole niin pätevä, että pystyy ilman harjoittelua suorittamaan, sekin on mahdollista, mutta useimmat näistä joutuvat käymään tämän työssäoppimisjakson.

Tässä tapauksessa tämä henkilö lähtee ensi viikon alussa tämmöiseen työharjoitteluun, ja hänelle paljastui tämän viikon maanantaina se, jotta hänellä ei olekaan enää oikeutta työllistämistukeen, joka hänelle luvattiin aikanaan suullisesti, silloin kun hän lähti tähän koulutukseen. Hän putoaa nimittäin semmoiseen loukkoon, että hän ei saa nyt tämän neljän viikon harjoitteluaikana mitään. Nyt tässä tapauksessa henkilö joutuu miettimään, miten hän tulee toimeen, lopettaako koulutuksen siihen vai mitä hän tekee. Kun hän sattuu olemaan naimisissa henkilön kanssa, joka vielä onneksi on töissä, niin hän ei saa edes toimeentulotukea, mutta hän saisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Koulutustuen puolella taas ei se homma toimi, koska siinä vaaditaan määrätty työttömyysjakso, ennen kuin pystyy saamaan koulutustukea.

Toivoisi, että kun tämmöisiä paketteja tehdään, niin se olisi aukoton, myös Nosteen puolella. Ihmisen pitää saada jo etukäteen tietää, mitä hän saa, jotta ei tule tämmöistä loukkoa. Tässä ikään kuin kouluttautuu turhaan ja sitten tapahtuukin, että katkeaa tämä koulutus sen takia, jotta hänellä ei ole toimeentuloa olemassa. Niin kuin totesin, se liittyy näihin aktivointitoimiin. Tässä on tosin omaehtoista tämä Noste, mutta kuitenkin kun se on yhdessä sovittua, sen pitäisi kytkeytyä samalla tavalla kuin muukin koulutus näihin aktiivitoimiin ja siihen, jotta katsotaan, että hänen työllistymisensä edistyy siinä, kun hän on koulutuksessa.

Muuten tässä on hyviä ja huonoja asioita, ja aikanaan kun tämä asia jompaankumpaan valiokuntaan, joista toisessa itse satun olemaan, tulee, niin sitten joutuu muodostamaan kannan, onko tämä niin hyvä esitys, että tämä pitää viedä läpi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme Suomessa käyneet jo pitkään keskustelua siitä, miten valtio vähentää valtionosuuksiaan mutta samalla lisää kuntien velvoitteita ja miten kuntien velka on kasvamassa 10 miljardiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Ilmeisesti keskustelun viesti on kaikunut kuuroille korville. Kovakorvainen hallitus esittää asiansa hienostuneesti. Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusta on tarkoitus yhtenäistää. Se tarkoittaa, että työmarkkinatuen rahoitus siirretään osaksi kuntien käyttöön. Hallitus lupaa valtion hyvittävän kunnille niiden osuuden työmarkkinatuen rahoituksessa, mutta mehän tiedämme, millaisia hallituksen lupaukset kunnille ovat: maksetaan sitten joskus ja 75 prosentin indeksillä.

Valtio lupaa, että kunnille korvattaisiin rahoitusuudistuksesta aiheutuvat lisämenot kustannusneutraalisti. Korvaaminen toteutettaisiin lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisia valtionosuuksia ja korottamalla verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen tasausrajaa. Tämä, sitaateissa, hienosti ilmaistu ehdotus merkitsee kunnille 240 miljoonan vuosittaisia lisämenoja, mutta valtion hyvitys häviäisi yleiseen valtionosuusjärjestelmään, ja jälleen kerran valtio lisäisi kuntien velvoitteita ja menoja. Hyvitys olisi siis riittämätön, eikä se kohdistu yhdenvertaisesti niille kunnille, jotka häviävät työmarkkinauudistuksessa eniten.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi hallitus esittää varmaankin työvoimatoimistojen palvelujen ja rahoituksen siirtämistä kunnille. Näin se pääsee omien työllisyystavoitteidensa täyttämisestä. Hallitus on ohjelmassaan luvannut luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden loppuun mennessä. Hallitus on pahasti jäljessä lupauksestaan. Hallituksen esitys lisää kuntien velvoitteita ja menoja. Kuntien velkamäärä kasvaa. Tämä on ainoa lopputulos, joka on odotettavissa hallituksen esityksestä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärven ja ed. Esa Lahtelan esittämiin arvioihin tämän lakiesityksen etenemisprosessin sukupuolivaikutuksista toteaisin vain sosiaali- ja terveysvaliokunnan miespuolisten oppositiojäsenten osalta, että sekä ed. Soininvaara että ed. Virtanen tulevat varmasti pitämään aggressiivisen testosteroisminsa innottamina huolen siitä, että hallituksen housut kyllä tässä tulevat pöllyämään.

Muulta osin yhdyn pitkälti niihin kriittisiin arvioihin, joita ed. Mustajärvi tässä esitti. Yksityiskohtana totean, että Kuopion kaupunki on arvioinut, mitä todennäköisesti sille seuraa tämän lakiesityksen toteutumisesta. Se seuraus on kustannusneutraalisti 3,6 miljoonan euron kustannusten lisäys.

Sitten yhteen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan tässä itse lainsäädäntötekniikassa: Meillähän on jo aiemmin annettu ja on ollut jo sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssäkin hallituksen esitys 155/2005 eli hallituksen esitys eduskunnalle toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n muuttamisesta. Siinä esitetään, että tämä asumismenojen omavastuu poistetaan. Tässä esityksessä 164, jota nyt käsittelemme, muutetaan myöskin tätä lakia ja siellä se palautetaan. Kun kysyin tätä valmistelevalta virkamieheltä valiokunnassa, niin hän ei oikein osannut sanoa muuta kuin että tämä oli niin hankala kokonaisuus. Se hankaluushan tulee tietenkin siitä, että tämä toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto tapahtuu vasta ensi syyskuussa. Kun tämä nyt aikaistettaisiin tähän tammikuun alkuun, niin tämä ristiriita, joka täällä nyt vallitsee, poistuisi.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jos tietäisin, kummanko valiokunnan käsittelyyn tämä tulee, noudattaisin entistä tapaa elikkä valiokunnan puheenjohtajana en tässä vaiheessa puuttuisi tähän lakiesitykseen. Mutta kun nyt näyttää siltä, että tässä on monenlaisia mielipiteitä, ajattelin ihan muutamilta osin vahvistaa kuitenkin käsitystä siitä, miksi puhemiesneuvosto päätti esittää mietintövaliokunnaksi sosiaali- ja terveysvaliokuntaa.

Mitä sitten tulee tähän ed. Mustajärven puheenvuoroon ja siihen, että hän arveli, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi jollakin tavoin kiltti, niin pidän tätä aika loukkaavana vertauksena. Jos sitten taas vastapainoksi ajatellaan tällaista kuvausta työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalle, niin olisikohan hänelle ollut syytä sanoa, että se ei ole ihan yhtä kiltti tai jotain muuta, mutta tämä jäi sanomatta. Sen takia tuntuu aika erikoiselta, että tässä salissa vielä käydään keskustelua siitä, että joku valiokunta olisi toista kiltimpi.

Pidän kuitenkin tätä pitkään valmistelussa ollutta lakiesitystä kokonaisuutena erittäin tarpeellisena. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että tässä nyt sosiaali- ja työvoimapolitiikka nivotaan yhteen, mikä voi muodostaa toteutuessaan sellaisen kokonaisuuden, jota tässä on jo pitemmän aikaa kaivattu.

Toinen asia, josta paljon varmasti tulee arvostelua, on se, että tähän on pantu melkoiset taloudelliset panostukset. Mutta asian kokonaisuuden ja vakavuusasteen huomioon ottaen olen erittäin tyytyväinen, että on löytynyt valtionhallinnosta voimavaroja, joilla voidaan nämä taloudelliset panokset tämän lain läpiviemiseksi ja tavoitteiden toteuttamiseksi suunnata tähän hankkeeseen.

Vielä sitten ihan muutama kohta, joista haluaisin muutaman sanan sanoa. Näistä toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat hallituksen esityksen sivulla 23, täällä minusta ihan oikealla tavalla todetaan: "Jollei rakenteellisia uudistuksia tehdä, entistä suurempi joukko työvoimasta jää pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle työmarkkinatuelle." Meidän on tehtävä kaikki mahdollinen, ettei tällainen tilanne jatku, jossa nyt ollaan, ja sen takia tässä nyt toteuttamisvaihtoehtojen yhteydessä tämä muukin teksti kertoo siitä, mistä tässä oikein on kysymys. Tietysti myös tämä tavoiteosa kannattaa jokaisen edustajan lukea, että tulee selville sekin, mitä tällä lailla kokonaisuudessaan tavoitellaan.

Jos sitten vielä katsotaan tätä hallituksen esityksen sivua 25, jossa otsikkona on "Työttömien työllistymismahdollisuuksien lisääminen", niin täällä todetaan muun muassa: "Toimenpiteiden kohdentamiseksi niitä eniten tarvitseviin työttömiin ja työmarkkinatuen vastikkeellisuuden lisäämiseksi otettaisiin käyttöön erityinen uusi aktiivikausi, jonka aikana työnhakijalle tarjotaan palveluja ja toimenpiteitä tehostetusti. Pyrkimyksenä on, että työnhakija osallistuisi noin puolet aktiivikaudesta työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin" jne. Tämä nyt kuitenkin kertoo siitä, että tämän luonne on tällainen aktivointiluonne, ja tältä osin myöskin haluan korostaa ei pelkästään yhteiskunnan vastuuta vaan jokaisen yksilönkin vastuuta.

Tässä sitten vielä tähän kuntakompensaatioon: Tässä mielestäni nyt on haettu sellainen ratkaisu, jolla voidaan tätä vastuunjakoa kuntien ja valtion osalta oikealla tavalla käytännössä hoitaa ja tällä tavoin sitten ne toimenpiteet, jotka esimerkiksi tähän asti ovat kohdanneet aikamoista vastustusta kuntakentässä sen takia, että rahoitusvaikeudet ovat olleet siellä taustalla, toivon mukaan sitten muuttuvat toisenlaisiksi ja tässä tulee lähtökohdaksi ihminen eikä talous.

Vielä haluan lopuksi tästä asian valmisteluun liittyvästä osasta todeta, niin kuin täällä on todettu, että työministeriö on tämän valmistelun taustalla. Tässä todetaan: "Työministeriö asetti 15 päivänä kesäkuuta 2004 työryhmän valmistelemaan työllisyyden politiikkaohjelman hankkeena työmarkkinatuen aktivointikokonaisuuteen liittyviä toimenpiteitä" jne. Sitten täällä sanotaan: "Muutokset julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin ja työttömyysturvalakiin rahoitusta koskevia ehdotuksia lukuun ottamatta on valmisteltu työministeriössä." Siis rahoitusta koskevia ehdotuksia lukuun ottamatta. Mutta sitten todetaan, että työmarkkinatuen rahoitukseen ja valtionosuusjärjestelmiin liittyvät ehdotukset on kuitenkin valmistellut sosiaali- ja terveysministeriö. Ymmärrän, että valtionosuutta koskeva asia on kuulunut sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyöalueeseen. Sen lisäksi on todettava vielä, että toimeentulotuesta annetun lain muutokset on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä.

Jos ed. Mustajärvi olisi vaivautunut lukemaan nämä, niin hän olisi voinut tulla tietysti vähän toisenlaisiinkin johtopäätöksiin kuin mihin hän tuli. Etten syyllistyisi saman tyyppiseen arvioon toisen valiokunnan toimintatavoista, niin en tähän enempää puutu. Totean vaan vielä, että kohta "Riippuvuus muista esityksistä" kertoo, että esitys liittyy kevätistuntokaudella eduskunnalle annettuun hallituksen esitykseen sairausvakuutuksen rahoitusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, HE 68/2005 vp, ja että ed. Virtanen täällä toi jo toisen lain esille, johon tämä myöskin liittyy, HE 155/2005 vp, mikä jo sillä tavoin kertoo, mistä tässä kokonaisuudessaan painopisteiden osalta on kysymys. Lopuksi esityksellä ja sen tavoitteilla todetaan olevan yhtymäkohtia ikääntyneiden työntekijäin sotumaksujen alentamiseen ja toimenpiteisiin vähävaraisempien kansalaisten toimeentulon parantamiseksi. En ymmärrä, miksi nämä asiat eivät voisi olla sosiaali- ja terveysministeriö- tai sosiaali- ja terveysvaliokuntapainotteisia.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on siis hallituksen esitys n:o 164 laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta, erittäin iso ja tärkeä asia, jolla sitten tietysti on myöskin kiire, koska budjettilaistahan on kysymys. Ministerin esittelypuheenvuoro oli jo aika kattava ja selitti monia näistä ongelmista ihan hyvin. Voi olla, että se lupaa hyvää, että on tämmöinen pieni jännite jo kahden valiokunnan välille syntynyt tässä asiassa, mutta kaipa se johtuu vaan siitä, halutaanko enemmän ajatella tätä ulkoisesti, rakenteellisesti ja taloudellisesti, vai sisällöllisesti. Kyllähän silloin näiden valiokuntien käsittelyssä tavallaan on tietty ero, ihan niin kuin ed. Valto Koski juuri sanoi.

Ennen kuin menen muutamaan tarkempaan kommenttiin tästä sisällöstä, haluaisin sanoa myöskin sen, että kyllä Suomessa tietenkin yleisesti vaikeassa tilanteessa ollaan. Jos ajattelee Lissabonin strategiaa ja sen aikanaan tuottamaa Wim Kokin mietintöä ja koko sitä tapaa, millä EU:ssa puhutaan näistä asioista ja mitä sieltä pitäisi sitten soljua meille ja miten meidän työllisyysasteemme on käynyt tässä maassa, se kyllä menee väärään suuntaan. Meidän työttömyysastekaan ei kyllä mene ollenkaan semmoista vauhtia oikeaan suuntaan kuin sen pitäisi mennä. Itse asiassa se heittelee ja pysyy kait aika lailla paikallaan. Työn tuottavuuteen liittyvät ongelmat ovat jokapäiväisiä, ja nämä globalisaation laineet sitten kaiken tämän seurauksena yrittävät opettaa meille kaikenlaista, josta meidän järjestelmä ei taida oikein tahtoa sitten ottaa kunnolla opikseen kuitenkaan. Rakenteet taitaa monelta osin istua liian tiukassa.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan puhun näin sen takia, että — kun kuuntelin ministerin sitä osuutta, jossa hän puhui kuntouttavasta työtoiminnasta ja kertoi sen sisällöistä ja näistä sosiaalipoliittisista valikoista, ehkä muutkin huomasitte, ministeri itse varmaan ainakin, että kohderyhmänä olivat erityisesti päihdekuntoutukseen menevät työttömät ja mielenterveysongelmaiset työttömät — vaikeasta kohderyhmästä on kysymys. Ei ollenkaan ole tarkoitus vähätellä, vaan itse asiassa pikemminkin tarkoitus korostaa, miten haastavaa ja vaikeaa on tätä ryhmää kuntouttaa. Meillä ei ainakaan ole mitään näyttöä siitä, että se kovin helposti onnistuisi. Ja kun vajaakuntoiset oli sitten kolmas termi erikseen tässä, joka voisi olla aivan toisenlainen ryhmä, niin vähintään kyllä Suomi on tässä haasteellisen tehtävän edessä. En tiedä, kuinka pitkälle hallitus mahdollisesti tätä asiaa on pystynyt sisäisesti tutkimaan omina mietintöinään ja mitä mieltä poliittisen jargonin ohella itse asiassa kaikesta tästä sisällöstä ollaan. Totta kai se on hyvä, että työttömälle hänen näkökulmastaan tulee erilaisia vaiheita aika paljon, mutta kyllä minun oma kysymykseni on aika avoimesti, että jos ei koko sillä palveluprosessilla ja tällä aktivoitumisella ja profiloimisella, mitä nämä tehtävät nyt pitävät sisällään, joku työtön työllisty, niin kyllä siinä peräseinä sitten on jo aika lähellä.

Käytännössä olen nimittäin mitannut tätä aivan toisella tapaa. Olen seurannut vaikeavammaisten henkilökohtaisia avustajia ja sitä tapaa, millä niitä ihmisiä rekrytoidaan, ja sitä ammattitaitoa ja työkykyä, joka näiden henkilöiden mukana tulee. Kyllä suosittelisin ministeriölle, että joskus katsottaisiin näitä tämän tyylisiä matalapalkka-aloja, joilla töissä ollaan, mitä ongelmia näiden ihmisten työelämässä ja aikaisemmissa palveluissa on ja miten vaikeata heitä on siellä saada raiteille, vaikka he yrittävät työelämässä olla mukana. Motivaatio kyllä varmaan useimmiten pitää olla ihmisessä itsessään, jotta kaikki asiat menisivät kohdalleen.

Tähän liittyvän kommentin jo omassa puheenvuorossani vähän aikaa sitten käytin koskien tätä työmarkkinatuen vastikkeellisuutta. Se on ihan selvää, että jos rehellisesti halutaan jotain saada aikaan, niin joku porkkana, vastikkeellisuus, mutta toisaalta keppi siellä takana pitäisi olla. Jos ei ole mitään sanktioita, niin sehän on ihan selvää, että ei saada niin hyviä tuloksia kuin sanktioiden kautta, ja vastikkeellisuus on siihen nähden positiivisempi tapa vaatia näitä asioita, ja hallitus ei kyllä siinä selvästi ole edennyt niin kuin olisi voinut edetä. Mutta tämä valtio- ja kuntasuhde, sehän se on se, joka tässä on ehkä rankinta tietyllä lailla. Valtiohan maksaa yksin tämän työmarkkinatuen tällä hetkellä, niin kuin kaikki tiedämme, siis tällä hetkellä, mutta ehdotetaan, että yli 500 päivää työttömyyden perusteella tukea saaneiden osalta työmarkkinatuen rahoitus jaetaan tasan, fifty—fifty, kuntien ja valtion välille.

Uudistus vähentää valtion työmarkkinatukimenoja 240 miljoonaa euroa, siis lisää kuntien rasitusta ihan samalla määrällä. Aika hurja uudistus, aika hurja määrärahan siirto tämmöisenä aikana, jolloin Paras-hankkeet ja Kupru-hankkeet ovat menossa, ja niiden tulevaisuus ei nyt mitenkään auvoiselta kyllä näytä. Toimeentulotuen normitettu osuus, joka lailla nyt erikseen määriteltäisiin, maksettaisiin, kuten sanottu, näiden molempien, kuntien ja valtion, kohdalla tasan. Tätä osaa kutsutaan lakiesityksessä perustoimeentulotueksi, joka koostuisi perusosasta ja muista perusmenoista, joita ovat siis asumismenot, kotivakuutus, taloussähkö sekä vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot. Tarveharkintaisen toimeentulotuen rahoituksesta kunnat vastaisivat jatkossakin siten, että ne saavat siihen normaalin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden.

Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan esitetään uutta momenttia, jolta todellisten kustannusten perusteella erikseen kunnille korvataan 50 prosenttia normitetun toimeentulotuen menoista. Tämä tietysti on yksi syy, minkä takia on hyvä, että valiokunta pääsee tähän työhön mukaan. Kyseessä olevalle momentille varataan 220 miljoonaa. Vastaavasti sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta on tämän vuoksi vähennetty 144 miljoonaa. Aktivointitoimenpiteissä olevien osalta tilanne taitaa säilyä samanlaisena eli valtio vastaa työmarkkinatukimenoista kuten nytkin.

Mutta kokonaisuutena kuitenkin haluaisin tähän puheenvuoroni loppuun sanoa sen, että valtio siirtää selkeästi kunnille uusia velvoitteita, ilman että niiden todelliset kustannukset olisi huolella laskettua ja ilman että malli oikeudenmukaisesti hyvittäisi uudistuksen eri kunnille aiheuttamat kustannukset. Esitetyssä muodossa työmarkkinatukiuudistus vaarantaa kuntien talouden — se tuo siihen liian suuren momenttirasitteen — ja sitä kautta muut kuntien vastuulla olevat palvelut: terveydenhuollon, päivähoidon ja vanhuspalvelut. Tämän vuoksi sanoin jo aikaisemmassa puheenvuorossani ja, arvoisa puhemies, toistan sen tässä, että työmarkkinatukiuudistusta tässä muodossa ei ehkä pitäisi edes toteuttaa, vaan tehdä se kyllä näyttävämmällä tavalla.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ennen kuin toinen puhekierros lähtee liikkeelle, niin ajattelin vastata muutamiin esille nousseisiin asioihin. Ennen muuta ei voi muuta kuin hämmästellä tätä kokoomuksen logiikkaa, jossa he haluaisivat työmarkkinatuesta määräaikaisen ja he haluaisivat, että siellä käytetään enemmän sanktioita. Sen seuraus on se, että kunnat maksavat näiden ihmisten kohdalla, jotka niiden sanktioiden piiriin tulevat, kustannukset kokonaan toimeentulotuen kautta. Kun nykyisellänsä laskennallisesti valtionosuus toimeentulotukimenoista on yksi kolmasosa, niin jatkossa se on puolet.

Vaikka näitä tasoituksia sen suhteen, mitä tapahtuu aktivointiasteen nousussa, ei otettaisi huomioon, niin itse asiassa tällä kokoomuksen mallilla, jossa vain määräaikaistettaisiin tai vastikkeellistettaisiin työmarkkinatuki ilman tätä rahoitusuudistusta, kuntien kontolle tulisi huomattavasti enemmän kustannuksia kuin ikipäivänä tämän järjestelmän kautta. Vaikka aktivointiaste ei nousisi ollenkaan, niin tämä järjestelmä on kuntien kannalta taloudellisesti kannattavampi kuin se, että muutetaan vain työmarkkinatuki määräaikaiseksi. Tai sitten kokoomus ei halua noudattaa Suomen perustuslakia elikkä turvata sitä, että ihminen jostakin kuitenkin toimeentulonsa saa. Mutta ehkä nämä ongelmat tässä jatkovalmistelussa ja -keskustelussa selkiävät sen jälkeen, kun tämä kieltämättä aika monimutkainen kompensointijärjestelmä kunnille tulee tutuksi, koska esimerkiksi hyvin moni kunnanjohtaja, joka alun perin kritisoi tätä voimakkaasti, sen jälkeen kun on perehtynyt tähän kompensointimalliin, on todennut, että kyllä hallitus on sanansa pitänyt ja kompensaatio on kuntakohtaisesti täysimääräinen.

Sitten jos ajatellaan vielä sitä, mikä tämä joukko nyt on, siirretäänkö kuntien vastuulle jotakin vai ei, niin kuntien vastuullahan tähänkin asti on ollut esimerkiksi päihdekuntoutus tai mielenterveyskuntoutus. Nyt se vaan kytketään kiinteämmin osaksi työvoimapoliittisia tavoitteita siten, että ensisijaista on kuntien tekemä sosiaali- ja terveyspoliittinen työ ja sen jälkeen tulevat työvoimahallinnon työvoimapolitiikan välineet, jotka pyrkivät auttamaan ihmistä siitä eteenpäin. Tämä ei sinänsä tuo mitään uusia velvoitteita kunnille. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta on jo tällä hetkellä kuntien lakisääteinen velvoite. Tämä tuo yhteistyövelvoitteen, jossa varmasti tulevaisuudessa voittavat niin valtio kuin kunnatkin, mutta ehkä kaikkein eniten ne työttömät ihmiset, jotka tällä hetkellä joutuvat herkästi pallotelluksi kuntien ja valtion palveluiden välillä, ja ikävä kyllä, usein myös tippuvat näiden molempien järjestelmien väliin. Se on tämän lain perusidea, että nämä järjestelmät toimivat kiinteämmin yhteen.

Esimerkiksi ed. Meriläinen oli huolissaan ihmisten henkilökohtaisesta palvelusta ja siitä, miten ihmisen omasta lähtökohdasta tarjottaisiin toimenpiteitä. Minusta se on arvona sellainen, jota pitää kunnioittaa ja pitää pyrkiä siihen, että ihmisen omat toiveet mahdollisimman hyvin tulisivat huomioon otetuiksi tässä prosessissa. Mutta pitää kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että joskus ihmisten omat toiveet eivät ole aivan realistisia ja silloin on tärkeätä, että ihmiselle myös kerrotaan se, ovatko hänen toiveensa ylimitoitettuja, ovatko esimerkiksi hänen ammattihaaveensa sellaisia, että ne eivät hänen koulutuksellansa toteudu, ja silloin häntä pitää kannustaa esimerkiksi kouluttautumaan, jotta hänen haaveensa voivat toteutua.

Se, mitä tässä kokonaisuudessa tarjotaan, suunnitellaan yhdessä työttömän kanssa, ja tämä vastikkeellisuus lähtee siitä, että tarjotaan sitä, mistä on yhdessä sovittu. Työmarkkinatuen sanktio ei tule voimaan, ellei ihmiselle ole tarjottu toimenpidettä, josta hänen kanssaan on yhdessä sovittu, elikkä ei voida ottaa ikään kuin sivusta jotakin muuta, jota sitten yhtäkkiä tarjotaan 500 päivän kohdalla, vaan koko idea pyrkii siihen, että alusta asti tuo suunnittelu on yhdessä tapahtuvaa. Myös työhallinnon työnhakusuunnitelmien pitää parantua, se on ehdoton edellytys, ja siihen me olemme panostaneet esimerkiksi työllisyysohjelman, koulutusrahojen ja muiden kautta, jotta tämä palveluprosessi parantuisi, ja teemme sitä työtä jatkuvasti. Se ei toki ole valmis.

Sitten jos ajatellaan sitä, tuleeko tässä nyt keinotekoinen raja työmarkkinatuelle ja toimeentulotuelle, niin hyvin monessa maassa on niin, että valtaosa siitä joukosta, joka Suomessa saa toimeentulonsa työmarkkinatuen kautta, on automaattisesti toimeentulotukiasiakkaita ja heille ei työmarkkinatukea myönnetä. Esimerkiksi Tanskan järjestelmä on hyvin lähellä tällaista, Ison-Britannian järjestelmä on hyvin lähellä tällaista. Siellä on pieniä eroja näiden kaikkien sisällä. Mutta tässä ei ole lähdetty siitä, että pitkään työttömien toimeentulo siirrettäisiin kokonaisuudessansa kunnille. Me emme ole halunneet luoda sellaista järjestelmää, koska tiedämme, että kuntataloudessa on vaikeuksia, ja näemme myös sen, että tämä yhteinen palveluprosessi on se, josta saadaan jotakin lisäarvoa. Jos pelkästään muuttuu toimeentuloetuuden maksaja, se ei sitä yksiksensä tuo.

Mutta miksi sitten tätä muutosta tarvitaan, niin syy on se, että jos tällä hetkellä pitkään työttömänä työmarkkinatuella ollut ihminen esimerkiksi työllistyy vaikkapa avoimille työmarkkinoille — riippuen siitä, mikä työtehtävä on, minkälainen palkkataso on, onko se osa-aikainen, kokoaikainen, pätkätyö vai mitä — niin valtio korjaa lähes kokonaan sen taloudellisen hyödyn, mitä tästä seuraa, ja kunta voi saada jopa lisäkustannuksia. Tällainen järjestelmä ei ole kunnan näkökulmasta kovin viisas, vaan sen vuoksi on pyrittävä myös sellaiseen rahoitusjärjestelmään, että aina ja kaikkien näkökulmasta, niin kunnan, valtion kuin ihmistenkin näkökulmasta, on järkevämpää se, että ihminen on aktiivisen toimenpiteen piirissä tai että hän on töissä avoimilla markkinoilla. Esimerkkinä voi ottaa vaikkapa työmarkkinatuella olevan ihmisen, jolla on useampi lapsi. Jos hän on kotona työmarkkinatuella ja hoitaa lapsia sitä kautta, niin kunnalle ei tule kustannuksia, mutta jos hän työllistyy, niin kunta tarjoaa päivähoitopalvelut ja siitä tulee kunnalle kustannuksia mutta se toimeentulotukietuus, joka säästyy työmarkkinatuen puolelta, koituukin kokonaan valtion hyödyksi. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, minkä vuoksi nykyjärjestelmä ei aina kannusta kuntia taloudellisesti, vaikka varmasti viisas ja inhimillinen kunta pyrkii pitämään huolen siitä, että pitkäaikaistyöttömyyden poistoon panostetaan.

Mutta täytyy sanoa, että hiukan minun uskoni kuntiin tässä asiassa tässä matkan varrella horjui, koska esimerkiksi Kuntaliiton lausunnossa lähdettiin siitä, että yhtäkkiä pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltokulut, mielenterveyspalvelukulut ja päihdekuntoutuskulut olisivatkin työhallinnon toimialaan kuuluvia kuluja eivätkä kuntien tehtäväksi kuuluvia nimenomaan työttömien kohdalla. Mutta sen sijaan muiden ihmisten kohdalla nämä palvelut tunnustettiin kunnille kuuluviksi.

Sitten kolmannen sektorin merkityksestä. Se on varmasti jatkossa hyvin tärkeä ja vielä tärkeämpi kuin tällä hetkellä. Ed. Mustajärvi sitä kysyi. Nykyisellänsä niistä ihmisistä, jotka ovat olleet 500 päivää työmarkkinatuella, jos katsotaan, ketkä heistä ovat aktiivitoimien piirissä, valtaosa on aktiivitoimien piirissä yksityisellä sektorilla. Vain yksi neljäsosa on kuntien järjestämässä toimessa. Tästä yhdestä neljäsosastakin valtaosa on kuntouttavaa työtoimintaa, elikkä useimmiten on kyse siitä, että ollaan joko yrityksessä yhdistelmätuella tai sitten ollaan kolmannen sektorin järjestössä yhdistelmätuella. Tuo järjestöjen osuus on kaikkein suurin, elikkä sitä yhteistyötä tarvitaan jatkossakin, ja näitä paikkoja pitää pyrkiä löytämään lisää.

Kysyttiin myös sitä, että jos kerran tämä laki on jo toiminut, miksi se on sitten annettava. Se on toiminut siksi, että siinä on ollut tämä rahoitusuudistus, joka on herättänyt ihmiset toimimaan, ja on haluttu hyötyä siitä rahoitusuudistuksesta mahdollisimman paljon silloin, kun se tulee voimaan. Nyt jos lakia ei annettaisikaan, niin totta kai tämän tyyppinen käyttäytyminen muuttuisi takaisin sellaiseksi kuin se on tähänkin asti ollut, ja sen vuoksi on välttämätöntä, että tässä edetään niin aktiivitoimien tarjonnan puolella kuin rahoitusuudistuksenkin puolella.

Ed. Esa Lahtela pelkäsi, että muutosturvasta tulee paineita koulutukseen ja ikään kuin se söisi niitä resursseja sitten muulta joukolta, jos oikein ymmärsin hänen huolensa. Täytyy muistaa, että hallitus on rahoittanut muutosturvakoulutusta hyvin voimakkaasti ja on sopinut sellaisesta järjestelystä, että jos muutosturvatapauksia tulee enemmän, niin piikki on ikään kuin avoin. Ne kaikki rahoitetaan sitten lisäbudjettien kautta ylimääräisellä rahalla, elikkä tuota koulutusta ei tarvitse hakea työhallinnon normaalin kehyksen sisältä. Se on siinä mielessä välttämätöntä, että koska näitä määriä on täysin mahdotonta vedenpitävästi arvioida, niin on järkevää, että kaikki muutosturvakoulutukseen haluavat ihmiset sinne pääsevät, mutta aivan yhtä järkevää on se, että se koulutus ei ole pois esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien koulutuksesta, koska silloin se kohderyhmä, joka kipeimmin näitä aktiivitoimia tarvitsee, kärsisi.

Ehkä vielä omavastuun palauttamisesta tai toimeentulotukijärjestelmästä. Se on tietenkin lakiteknisesti hankalaa, jos annetaan samaan aikaan lakiesityksiä, joista toisen pohjana on vallitseva lainsäädäntö, ja siitä samasta kohdasta annetaan erillinen esitys. Tämä on ehkä yksi syy, joka perustelee sitä, miksi sosiaali- ja terveysvaliokunta on valittu tähän siksi valiokunnaksi, joka tätä käsittelee, koska täällä on muualta puhtaasti sosiaali- ja terveysministerin antamia esityksiä, jotka vaikuttavat tähän kokonaisuuteen. Siellä on aika tarkan tarkastelun paikka, että ei tule sitten ristiriitaisia kantoja, jos jotakin lakia muutetaan, koska tämä on hallituksen puolelta ajateltu kokonaisuudeksi, mutta on tietenkin ymmärrettävää, että sosiaali- ja terveysministeri halusi tämmöiset omat positiiviset esityksensä antaa itse eikä kytkeä niitä tähän kokonaisuuteen, vaikka ne liittyvät hyvin kiinteästi toisiinsa.

Sitten haluan korjata sen, että työttömyysaste pysyisi paikallansa, koska kyllä ne luvut ovat tässä noin vuoden aikana muuttuneet. Työttömyys on laskenut hyvin voimakkaasti, ja työllisyysaste on parantunut hyvin voimakkaasti. Siitä on aivan kiistaton tilastollinen näyttö.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääsääntöisesti ongelmana ei Suomessa ole työhalun vaan työn puute. Hieman jäin ihmettelemään ed. Esa Lahtelan puheenvuoroa yksilön vastuusta ja sitä, onko ed. Lahtela sitä mieltä, että jos kieltäytyy näistä aktivointitoimenpiteistä, niin häneltä pitäisi evätä myös toimeentulotuki. Eiväthän tosiaan täällä näin julmaa pataoikeistolaista systeemiä ole kehdanneet kokoomuslaisetkaan esittää, ja varmasti vaatisi perustuslain muutoksen. Kyllä meillä on ajateltu, että surkeinkin reppana Arska ansaitsee kuitenkin jotakin eikä tarvitse kuolla kylmään ja nälkään.

Arvoisa puhemies! Tästä toimeentulotuen siirtämisestä. Mitä se ihmisen näkökulmasta tarkoittaa, sitä olisi varmaan ihan hyvä tässä yhteydessä ja valiokuntakäsittelyssä miettiä. Tietenkin yhtenä peruslähtökohtana täytyy yrittää asettautua näiden ihmisten asemaan, jotka mahdollisesti näistä aktivointitoimenpiteistä kieltäytyvät, ja selvittää, mikä on se aktivointitoimenpiteistä kieltäytymisen syy. Yksi syy voi olla se, että koetaan, että se tarjottu toimenpide ei ole ikään kuin sellainen, jolla todella tähdätään työllistymiseen, että koetaan se simputtamiseksi. Mutta mikäli on tarkoitus, että se on tosiaan tämmöinen pitkäjänteinen yhteisesti sovittu juttu, niin silloin tämä huoli poistuu. Silloin toiseksi syykimpuksi jäänee se, että tässä tapauksessa on tosiaan aika pahasti syrjäydytty, jos kuitenkin lähdetään siitä, että meillä suurimmalla osalla työttömistä työhalun puute ei ole se suurin ongelma vaan työn puute. Silloin tosiaan täytyisi katsoa sitä, mitä näille toimeentulotuelle siirtyneille ihmisille tehdään, mitä siinä kohtaa tapahtuu.

Tämä toimeentulotuen Kela-siirto puoltaisi paikkaansa tässä uudistuksessa esimerkiksi siksi, että sen on arvioitu vapauttavan kuntien resursseja tämmöiseen varsinaiseen sosiaalityöhön, jonka tarve tällaisten ihmisten kohdalta varmasti on ilmeinen. Jos ei kelpaa edes työttömäksi, niin kyllä silloin varmasti olisi tarvetta sosiaalityöhön. Mikäli tätä Kela-siirtoa ei tehdä, niin silloin tulisi tähän työmarkkinauudistukseen liittää rahallinen lisäpanostus kunnalliseen sosiaalityöhön.

Mutta jos yrittää asettautua näiden ihmisen asemaan, joista on kysymys, niin minä ainakin tulen siihen tulokseen, että minkäänlaista keppiä ei tarvita, määräaikaisuutta ei tarvita, sanktioita ei tarvita, vaan sen sijaan tarvitaan niitä hyviä aktivointitoimenpiteitä. Niitä voisi tulla tosiaan ilman tätä työmarkkinatukiuudistustakin, jos halutaan käyttää rahaa hyviin asioihin, kuten esimerkiksi vaikeasti työllistettävien työllistämiseen.

Haluankin tässä yhteydessä jatkaa siitä, mihin edellisen puheenvuoroni lopetin, eli näistä koulupudokkaista, jotka ovat minun mielestäni esimerkkinä sellainen ryhmä, johon lisärahan käyttäminen vaikuttaisi paljon. Tämä on yksi keskeinen syrjäytymisuhan alla oleva ryhmä. Näistä pitkäaikaistyöttömistä nuoria on ilmeisesti vain jotakin 2,4 prosenttia, jos viimeisestä asiantuntijakuulemisesta on jäänyt päähän oikea luku, mutta kriittisessä iässä lyhytkin työttömyysjakso voi olla aika pitkä vaikutukseltaan; teini-iässä kuukaudet ovat toisenlaisia, vuodet ovat toisenlaisia kuin sitten myöhemmässä iässä. Koulutus olisi paras lääke syrjäytymistä vastaan.

Haasteellisin koulupudokkaiden ryhmä on vuosittain noin 200 nuoren joukko, jolta jää peruskoulu kesken. Syrjäytymisriskissä ovat sitten yhtäältä erityisesti ne nuoret, jotka ovat selviytyneet peruskoulusta aivan alimmin arvosanoin. Toisen riskiryhmän muodostavat ne nuoret, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta ja jotka eivät ole työllistyneet. Tämä viimeksi mainittu ryhmä on ollut kooltaan viime vuosien aikana jopa 7—8 prosenttia oppilaista, eli lukumääräisesti puhutaan reilusti yli 20 000 nuoren joukosta, joka on tehostetun tuen tarpeessa. Myös ammatillisen ja tutkintoon johtavan koulutuksen keskeyttäneiden määrä on ollut suuri.

Sinänsä aivan oikein, että tähän hallituksen köyhyyspakettiin kuuluu Omakymppi, jonka tavoitteena on saada koulupudokkaat takaisin koulutukseen. Se on myönteinen avaus koulupudokkaiden tilanteen helpottamiseksi mutta varsin pieni ottaen huomioon tämän ongelman merkittävyyden. Olennaista olisi parantaa peruskoulun tukipalveluita ja kehittää tällaisia saattaen—vaihtaen-työmuotoja niiden oppilaiden tueksi, joilla on ollut vaikeuksia peruskoulussa selviytymisessä heidän siirtyessään ammatillisiin ja muihin oppilaitoksiin.

Koulupudokkaiden syntymisen ehkäisy ja kouluasteelta toiselle siirtymisen varmistaminen edellyttävät opintososiaalisen henkilöstön vahvistamista kouluissa ja sosiaalityön ja koulujen yhteistyön tehostamista, ja myös järjestöjen resurssit tässä ehkäisevässä työssä voisivat olla tärkeä voimavara. Tämä kaikki vaatii rahaa.

Todella, arvoisa puhemies, minä toistan sen minun kantani, että minun mielestäni on hyvä, että suunnataan lisää resursseja näihin aktivointitoimenpiteisiin, mutta epäilen, että tälle samalle rahalle löytyisi monia paljon vaikuttavampia rahanreikiä, kun puhutaan vaikeasti työllistettävistä tai syrjäytymisuhan alla olevista ihmisistä. En usko, että nyt työmarkkinatuella elävät ihmiset olisivat kovin laajassa mitassa sellainen ihmisryhmä, joka ansaitsisi ja tarvitsisi ja kaipaisi juuri sanktioita, määräaikaisuutta ja keppiä, vaan nimenomaan todellisia mahdollisuuksia, toivoa ja uskoa siihen, että työllistyminen avoimille työmarkkinoille voisi heidänkin näkökulmastaan olla mahdollista. Tämän uskon ja toivon puutetta meillä on paljon paitsi näitten työttömien piirissä niin varmasti myöskin kuntien piirissä, joitten pitäisi tätä työllistämistä tehdä, ja silloin en myöskään usko, että kunnat ovat se taho, joka kaipaa tässä tapauksessa lisää juuri keppejä tai välttämättä edes sitä porkkanaa vaan resursseja.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen perusteluissa minusta todetaan hyvin, että on todella tarpeen luoda tehokas ja kannustava ja tasapainoinen toimeentuloetuuksien ja aktiiviohjelmien kokonaisuus eli parempi kuin tähän saakka on ollut, vaikka täällä on tullut esille jo ministeri Filatovin esityksessä ja puheessa, mitenkä on saatu jo muutoksia aikaan. Mutta tämä, mihin näissä perusteluissa täällä jo aikaisemminkin on viitattu, että tavoitteena on yksinkertaistaa kokonaisuudessaan työllistämistukijärjestelmää ja selkeyttää, on kaikki todella semmoista odotettavaa, jota todella kaivataan. On hyvä, jos tämä hallituksen esitys pääsee tähän tavoitteeseen, varsinkin kun toteuttamisvaihtoehtojen kohdalla puhutaan kokonaisuudesta ja palvelujärjestelmän toiminnasta.

Erityisesti nyt, kun kuulin, mihinkä valiokuntaan lähetetään — kun itse olen molemmissa, työelämä- ja tasa-arvo- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa — luin hallituksen perusteluita, miten paljon täällä painottuu sosiaalipoliittinen näkökulma ja toimenpiteet suhteessa työvoimapoliittiseen kokonaisuuteen. Kovin paljon en sitä ehkä osannut tässä vaiheessa vielä lukea, mutta erityisesti nyt toivoisin, että lain sisällössä nousisi vahvasti esille, mitkä ovat ne niin sanotut tehokkaat aktivointitoimenpiteet, jotta päästäisiin pois siitä, että on näitä sanktioita vaan, ja miten kunnat lähtevät luomaan niitä tehokkaita aktivointitoimia nimenomaan kuntouttavassa työtoiminnassa, koska näen, että se on ongelma.

Tänään viimeksi olemme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa puhuneet työttömien terveydenhuollosta, miten se ei onnistu. He eivät ole terveydenhuollon toimenpiteitten piirissä samalla tavalla kuin työssä käyvät. Aivan samaa (Puhemies koputtaa) asennetta on tässä päihde- ynnä mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys 164 kaipaa mielestäni tarkastelua nimenomaan siitä näkökulmasta, joka pitkästä työttömyydestä paljon kärsivillä alueilla on ehdottomasti otettava huomioon, ja nimenomaan tämän huomioon ottamisen tulee tapahtua valtiovallan toimesta. Annan erittäin suuren arvon, että arvoisa työministeri on saapunut kuuntelemaan näitä edustajien mielipiteitä tässä asiassa, josta onkin saanut kuulla illan aikana erittäin korkeatasoisia puheita.

Ensinnäkin työllistämistuen käyttö, muutama huomio siitä. Nykyisen työllistämistuen käytöstä on säädetty laissa julkisesta työvoimapalvelusta, varsinkin sen 7 luvussa. Siinä säädetään, että työllistämistuen myöntämisellä tavoitellaan työllistämistä ja työmarkkinoille pääsyn helpottumista. Varsinkin työllistämistuen käytön historian alkuvaiheessa — lainsäädännön käsittelyvaiheessa ja varsinkin sen vuosittaisessa budjettimenettelyssä lain hyväksymisen jälkeen eduskunnassa — asetettiin työllistämistuen yhdeksi tavoitteeksi nimenomaan syrjäytymisen ehkäiseminen katkaisemalla pitkittynyt työttömyys määräaikaisella työllistämistukityöllä. Tämähän on tapahtunut hyvin menestyksellä muutamissa kunnissa, esimerkiksi kotimaakunnassani, jossa tiedetään, että työpaikkojen saanti on monesti ollut kiven alla.

Tässä pitää muistaa sekin tosiasia, että kun 90-luvun alun lama iski, niin se iski kipeimmin juuri niille alueille ja nimenomaan myös valtion toimenpiteillä. Tarkoitan suuria uudistuksia valtionyhtiöissä, kuten Posti, Tielaitos, jotka sittemmin yhtiöitettiin, oliko siihen aikaan, mutta kuitenkin siitä seurauksena esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnan alueelta on hävinnyt tämän kuuluisan lääniuudistuksen takia tai sen seurauksena tai siitä johtuen jopa tuhat työpaikkaa. Ne ovat sellaisia suoneniskuja alueelle, missä on maa- ja metsätalouden valtavan rakennemuutoksen takia tullut työttömiä vaikka kuinka paljon. Tämä pitää ottaa huomioon, että nämä alueet ovat tavallaan tahtomattaan joutuneet ylivoimaisen tilanteen eteen, josta selviytyminen jollakin keinoin tähän päivään mennessä on ollut eräänlainen selviytymistarina, jonka ympärillä toimivia ihmisiä ei kyllä käy kateeksi.

Suuren työttömyyden alueiden, kuten Itä-Suomen, Kainuun ja Lapin, näkökulmasta työllistämistuen käytön laajentuminen 1990-luvun alun laman aikaan osui erinomaiseen aikaan. Sitä lainsäädäntöä sillä hetkellä juuri tarvittiin. Työllistämistukitöillä on onnistuttu esimerkiksi äsken mainituilla alueilla estämään nimenomaan se totaalinen ja laaja-alainen syrjäytyminen, jolle oli suotuisa kasvumaaperä nimenomaan ankarimman työttömyyden aikoina. Työllistämistuen käytön laajentuminen nykyiseen mittaansa tapahtui tilanteessa, jossa avoimen sektorin työpaikkakysyntä lähes pysähtyi. Tuoreessa muistissa on se valtaisa konkurssiaalto, mikä yrityksissä silloin kävi, ja nimenomaan näillä alueilla yrityksiä meni nurin valtavaa vauhtia, ja uusien perustaminen tälle alueelle on ollut kiven alla tähän päivään saakka.

Silloin kun tämä työttömyys oli kovimmillaan ja uusi laki oli voimassa ja työttömyys huipussaan, niin valittiin tietoisesti linja näillä vaikean työttömyyden alueilla, että työllistämistuella teetetään kunnan, valtion ja eri yhteisöjen töitä, joilla pystyttiin moni ihminen pitämään työn syrjässä kiinni ja saatiin nimenomaan palvelutuotantoon kuuluvia tehtäviä teetetyksi. Otan esimerkkinä vaikka vanhustyön. Juuri näillä alueillahan on meillä väestörakenteesta erittäin iso osa vanhuksia, jotka ovat suurimmaksi osaksi huonokuntoisia ihmisiä, jotka ovat nimenomaan tekevien käsien apua vailla. Tällaiset työllistettävät ihmiset, jotka ovat olleet työllistämistuen piirissä, ovat kokeneet itsensä hyvin hyödyllisiksi yhteiskunnan jäseniksi, ja lisääntyvän ammattitaidon kautta he ovat saaneet uusia eväitä sijoittua yksityiselle sektorille avoimille työmarkkinoille tilanteen pikkuhiljaa helpottuessa.

Työministeriö on kuitenkin parin viimeisen vuoden aikana ryhtynyt valmistelemaan ja vaatimaan sitä, että riippumatta työvoimatoimiston toiminta-alueesta ja työmarkkinatilanteesta tukityössä olleiden pitää sijoittua tukityön jälkeen avoimille työmarkkinoille. Työministeriössä ei ehkä ole kiinnitetty riittävästi huomiota tai ehkä ei uskotakaan sellaiseen mahdollisuuteen tai sellaiseen tilanteeseen, että pahoilla työttömyysalueilla tällaista työllistymistä ei yksinkertaisesti voi tapahtua sen takia, kun näitä yksityisiä avoimen sektorin työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole.

Otan esimerkiksi vaikka kotikuntani, jossa on toki tehty valtavasti töitä sen eteen, että saataisiin näitä yksityisen sektorin työpaikkoja, mutta valitettavasti on saatu myös valtavia takaiskuja. Viittaan vaikka johonkin Mölnlycken tehtaan nurinmenoon, jossa ei kerta kaikkiaan paikallisten ihmisten laiskuudesta ole kysymys, vaan tämän globalisaation hirvittävästä kädestä, joka on kohdellut näitä nykyisen kovan työttömyyden alueita aivan epäoikeudenmukaisesti.

Nyt tämä suunniteltu työllistämistukijärjestelmän muutos nimenomaan niin, että työllistämistuki on jäämässä pois ja tilalle on tulemassa palkkatuki, koetaan myös eräänlaiseksi uhkaksi. Tuon tuen myöntämisperusteeksi kaavaillaan sitä, että palkkatukea myönnetään vain työttömän alentuneesta tuottavuudesta ja siitä, että työnantajan pitää häntä tavanomaista enemmän opastaa työsuhteen alussa. Tämä onkin ajatuksena erittäin kaunis. Palkkatukeen liittyvää lisäosaa työvoimatoimistot myöntävät sen mukaan, miten paljon työttömän tuottavuus on alentunut, elikkä tässä mennään ehdottomasti hyvin vahvasti subjektiivisen arvion puolella.

Edellä kuvattu muutos johtaa käytännössä siihen, että hallinnointi muodostuu erittäin vaikeaksi. Millä ihmeen viisaudella ja arviointikyvyllä voi työvoimatoimiston henkilökunta arvioida työttömän alentuneen tuottavuuden ja vieläpä siten, että se muutettaisiin jossain vaiheessa tietyksi tarkaksi rahasummaksi? Edelleen muutos johtaa siihen, että jos työtön on aiemmin tehnyt samaa työtä ja pärjäillyt siinä kohtuullisen hyvin, niin häntä ei voida enää samaan työhön tai tehtävään palkata tai palkkatuella työllistää.

Käytännön esimerkki: Neljänä perättäisenä kesänä tiedän kotikunnassani tehdyn ihan hyödyllistä työtä metsurien työllistämiseksi energiapuun korjuussa. Jos tämä uusi laki tulee voimaan, niin se johtaa pian siihen, että tätä erittäin hyödyllistä työtä ei tätä kautta voi tehdä. Metsurien työpaikkojen saanti Ilomantsiin uusilla keinoilla on täysin mahdotonta tämän uuden tilanteen takia, koneellistumisen takia. Jos oikein halutaan rankasti pelkistää, niin on käymässä niin, että tulevalla palkkatuella työllistämisessä ei voida työllistää niitä ihmisiä, jotka kutakuinkin ovat edelleen työkykyisiä, vaan pitää työllistää niitä, jotka eivät tähän tehtävään enää ollenkaan pysty. Yhtälö on kyllä mielestäni aivan mahdoton.

Kyllä tämä systeemi varmasti toimii niillä alueilla, missä yksityinen sektori on vahva, kuten Helsinki-nimisessä kylässä, voi sanoa tällä kertaa hieman hymyillen. Elikkä näillä alueilla, missä yksityinen sektori toimii vahvasti, siellähän tämä toimii. Mutta vakavan työttömyyden alueilla, missä yksityisiä työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole, sen yhtälön onnistuminen — toivon, että olen tässä asiassa väärässä — näyttää aika uhkaavalta. Olen tästä asiasta keskustellut muutaman työvoimatoimiston hoitajankin kanssa, ja he ovat asiaan suhtautuneet suurella pessimistisyydellä. Toki toivon hartaasti, että asiassa olen väärässä tällä kertaa.

Toivottavasti myös työmarkkinatuen kustannusten sälyttäminen kunnille on vain vajavaista ymmärrystäni, koska totuushan on se, että pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset sosiaalipuolella, terveydenhoitopuolella ovat kuntien hoidossa jo nyt ja aiheuttavat valtaisia menoja. Mutta toivon, että järjestelmästä ei luoda niin monimutkaista, että se jossain vaiheessa lisää kuntien kustannuksia, koska se, mihin meidän tulee panostaa, on aito työpaikkojen tekeminen, koska ihminen, joka pääsee aitoon oikeaan työpaikkaan, kokee itsensä yhteiskunnan hyödylliseksi jäseneksi ja ennen kaikkea sitä kautta tulee veronmaksajaksi, ja kuten tänä päivänä jo käsitellyssä lisäbudjettiesityksessä saimme kaikki kokea, työttömyyskustannusten alentaminen luo sitä todellista liikkumavaraa valtion budjettiin, jossa yhtenä isona menona on valtionvelan lyhentäminen ja korkojen maksu, joka sekin toki tulee kaikessa ottaa huomioon.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan siihen, että ymmärrän edustajan huolen siitä, että alueilla, missä ei kerta kaikkiaan työtä ole, maailma on vähän toisenlainen. Mutta kun tämän lain tähtäin on paitsi tämä ja seuraava vuosi myös vuodet tästä eteenpäin, niin me myös tiedämme, että niillä vaikean työttömyyden alueilla poistuu työvoimaa eläkkeelle ja siellä avautuu niitä entisiä työpaikkoja. Sen vuoksi pitää lähteä siitä, että kaikki ne toimet, joita tehdään, tähtäävät siihen, että meillä olisi sitä osaavaa työvoimaa, jota näihin vapautuviin tehtäviin tarvitaan. Sen vuoksi koulutus on yksi niistä välineistä, joilla pystytään turvaamaan ihmisten työllistymistä. Mutta tämän palkkatuen idea on se, että ihminen sen työn kautta voi oppia ja ikään kuin pääsee pois siitä taakasta, jonka pitkä työttömyys usein aiheuttaa.

Täytyy muistaa, että tässä uudistuksessa myös vajaakuntoisille tulee se mahdollisuus, että jos heillä todellakin on sellainen syy, joka tekee heidän työnsä tuottamattomammaksi ja heidän työllistymisensä erityisen vaikeaksi, niin silloin voidaan nykyisen jäähysäännön estämättä myöntää tuo palkkatuki uudelleen ja uudelleen. Siinä tehdään sitä arviointia, onko työkyky aidosti alentunut vai onko ihminen sellaisessa tehtävässä, jossa alentuminen ei haittaa. Itselläni on kokemusta siitä, kun olen saanut tuon vajaakuntoisen työllistämistuen joskus aikanani nuorena tyttönä, kun minulla ei ole peukaloita. Mutta peukalottomuus ei yhtään haitannut sitä puhelimeen vastaamista, jolloin tuki meni aika lailla hukkaan. Sen vuoksi tätä arviointia pitää tehdä jatkossakin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olin jo huolestunut tuossa ed. Hoskosen puheenvuoron aikana siitä, muuttuuko tässä jotkut kriteerit huonompaan suuntaan lähinnä työllistämistuen muuttumisessa palkkatueksi. Itse ymmärsin kuitenkin, että tässä ei semmoista tapahtuisi, vaan tässä tapahtuisi joitakin parannuksia, jopa vajaakuntoisten osalta parempaa työllistymistä.

Pyysin oikeastaan puheenvuoron ed. Meriläisen puheenvuoron johdosta. Hän ja kaikki muut vihreät ovat näköjään poistuneet salista. Hän totesi jotenkin siihen malliin, että meikäläinen olisi aika sadisti, vai mitä hän sanoikaan, siinä mielessä, että olisin purkamassa koko systeemin. Totesin vaan eduskunnan edestä puhujakorokkeelta, jotta vihreiden malli lähtisi siitä, jotta olisi tämmöinen perustulomalli: Maksettaisiin 670 euroa kuukaudessa tämmöistä perustuloa, ja se olisi viisi vuotta, kun ilmoittautuisi tähän perustuloon, eikä tarvitsisi lähteä töihin. Olisi se aika kova juttu sinällään, jos vaikka naapurissa olisi työpaikka eikä mitään velvoitetta lähteä töihin. Voisi sanoa, että ei kiinnosta vaan tämä homma. Täällä kun on puhuttu siitä, jotta joku 1,40 euroa pitäisi työmarkkinatukea maksaa, niin sehän tarkoittaisi nykyisessä työmarkkinatuessa sitä, jotta se kuukaudessa olisi joku 530 euroa, ja vihreät olisivat valmiit maksamaan 670 euroa vielä sillä tavalla, että ei tarvitse edes töihin lähteä. Se on minusta aika kova juttu.

Sen voisi tässä todeta, kun itse olen tätä miettinyt ja kiertänyt kuntakenttää ja kuunnellut, miten tämä koetaan. Ed. Akaan-Penttilä on huolissaan, miten kunnat tässä pärjäävät. Kyllä minä olen sitä mieltä, jotta kunnat kyllä, jos ovat aktiivisia osapuolia, voivat jopa voittaa tässä. Se vaan riippuu siitä, miten kunnassa koetaan tämä ja halutaanko lähteä järjestämään erinäköisiä asioita. Siellä on aika iso kirjo: olla mukana järjestämässä koulutuspaikkoja, tukitöissä, kuntouttavassa työtoiminnassa ja monta muuta juttua, jos oikein toimitaan, ja myös yritystoiminnan näkökulmasta: miten kunnat osaavat olla linkkinä myös elinkeinoelämään päin. Tässähän voisi jopa käydä sillä tavalla kauneimmillaan, että kunta jopa voittaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla oli muutama kommentti ministeri Filatoville, mutta valitettavasti hän kerkisi lähteä. Ensinnäkin tästä vastikkeellisuusasiasta. Tällä hetkellä tietysti on niin, että kieltäytyminen johtaa kahden kuukauden karenssiin työmarkkinatuessa ja toistuva kieltäytyminen voi johtaa toistaiseksi voimassa olevaan karenssiin. Se, mikä on nyt tässä kaikessa ehdotusten keskellä syytä muistaa, on se, että ei tässä yhteydessä se työmarkkinatuki, joka jää jäljelle, joka on edelleen voimassa, muutu mitenkään vastikkeelliseksi. Sitä tarkoitin omassa puheenvuorossani. Se ei ole mitenkään perustuslain vastainen ajatus eikä myöskään ehdotus, vaikka se ei ole tässä ehdotus. Merkillistä, että ministeri tulkitsi sen niin.

Mielenkiintoista oli se, että hän piti erittäin hyvänä hallituksen saavutuksia työllisyysasteen ja työttömyysasteen osalta. Työllisyysaste on kaukana 75 prosentista, niin kuin tiedämme, ja myöskään työttömyysaste ei puolittunut ollenkaan, niin kuin hallitusohjelmassa on sanottu. Kyllä on mielenkiintoista, että ministeriö on näin tyytyväinen tähän puoleen asiasta.

Olisin kysynyt ministeriltä kuntouttavan työtoiminnan tilastoja, koska minulla on se käsitys, että se lainsäädäntö, joka tuli voimaan kolmisen vuotta sitten, on aika huonosti lähtenyt liikkeelle. Aktivointisuunnitelmia alkuvaiheessa tehdään huomattavan vähän, ja se aktivointi, joka tässä on, on aivan erilainen toisen asteen aktivointi, joka tulee paljon myöhemmin. Näitä ei pidä nyt sekoittaa keskenänsä. Mutta pitäisi panostaa myös siihen ensimmäiseen aktivointivaiheeseen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Osaltani hyväksi lopuksi tässä päiväjärjestyksen kohdassa työmarkkinatuesta haluan sanoa vain pari asiaa enää.

Korostan, että tämä uudistus ei missään nimessä saa kaatua kuntien kontolle, korostan sen mahdollisuuden poissulkemista, koska jos järjestelmä tehdään tavattoman monimutkaiseksi, niin käytäntö on osoittanut sen valtionhallintopuolella ja myös kuntahallintopuolella, että se johtaa siihen, että siinä sodassa häviää aina se pieni ihminen, jolla on sen työttömyyden takia omalla paikkakunnallaan, omalla kotiseudullaan, jo riittävästi ongelmia. Jos hänet alistetaan vielä tällaiseen valtavaan byrokratian viidakkoon, niin siitä ei kyllä hyvää seuraa.

Ja toinen asia. Kunnilla ei ole keinoja niihin olosuhteisiin vaikuttamiseen, jotka ovat suureen työttömyyteen johtaneet. Näiden keinojen puuttumisen takia tämä perusongelma, kunta—valtio-suhteen muuttuminen — muistaakseni vuoden 92 jälkeen tähän päivään kunta—valtio-suhde on muuttunut kunnille epäedulliseksi noin 4 miljardia euroa vuositasolla — näillä keinoin valtiopainotteiseksi on pitkälti aiheuttanut sen, että kuntien liikkumavara on mennyt lähes nolliin. Tämän takia toivoisin ja uskon siihen, että työministeriössä paneudutaan kuten muissakin ministeriöissä paneudutaan siihen perusongelmaan. Ellei investointeja saada lisää — ymmärsin, että hallitus tekee parhaansa ja investointeja tehdään — mutta ellei se perusinfra tule kuntoon, niin itse työttömyyden perusasioihin emme itsekään voi puuttua, varsinkin kuntien voimin siihen on ihan mahdoton puuttua. Toivon, että ministeriö kiinnittää tähän huomiota, vaikka työministeri lähtikin. Ymmärrän hänenkin kiireensä ja pitkän työpäivän pituuden, mutta tähän tulee kiinnittää huomiota.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tähän aktivointisuunnitelmaan. Niin kuin ed. Akaan-Penttilä tuossa totesi, aktivointisuunnitelmahan on yksi tapa edistää työllisyyttä pitkäaikaistyöttömien osalta ja tiettyjen ryhmien osalta. Sinänsä pidän ihan hyvänä sitä, että tällainen aktivointisuunnitelma on tehty, mutta, totta vieköön, kun sitten olen tarkastellut oman vaalipiirini alueella, miten se käytännössä on toteutunut, niin aina melkein tulee vastaan se, että siinä on se taloudellinen vastuu sysätty kunnalle ja kunta ei ole valmis tämän aktivointisuunnitelman toteuttamiseen sen takia, että se vaatisi taloudellisia resursseja, vaikka siellä toisella puolella on sitten näitten toimeentulotukimenojen säästö. Tämä on varmaan sellainen asia, josta pitäisi ihan eri messu käydä.