Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on tietysti tarpeellinen monestakin syystä. Erityisesti haluan korostaa sitä tulevaisuusnäkymää, joka on esitetty suomalaisten lääkekustannusten nousun osalta. Niin kuin lain perusteluihinkin on kirjoitettu ja valiokunnan mietintöön, lääkekustannusten nousuprosentit ovat olleet yli 10 prosentin luokkaa viime vuosina ja on ennustettu, että jos ei mitään tehdä, niin nousu vuonna 2007 ylittäisi 3 miljardin euron tason vuositasolla ja vuonna 2020 on ennustettu sen ylittävän koko Kansaneläkelaitoksen etuuksiin tänä päivänä käytettävän 10,2 miljardia. Näistä lähtökohdista on tietysti tarpeen vastuullisesti rakentaa järjestelmä, joka talouspoliittisesti on sovitettu näihin mahdollisuuksiin. Mielissäni olen siitä, että tämä on rakennettu sille pohjalle, että potilaiden, lääkkeitä käyttävien, osuus ei juurikaan kasva.

Kun tätä asiaa valiokunnassa käsiteltiin — tietysti se nousee täällä myöhemmin tarkemmin vielä esille — niin kolme ongelma-aluetta nousi esiin.

Ensinnäkin käytiin keskustelua siitä, että kun tähän tulee näitä tekijöitä mukaan, jotka saattavat vaikuttaa lääkejakeluun, niin vaarantuuko lääkejakelu tämän lain uudistumisen myötä, kerkiävätkö nämä toimenpiteet, jotka tähän on liitetty, sillä tavoin palvella lääkejakelujärjestelmää kokonaisuudessaan, että kaikki osapuolet siitä selviävät.

Toinen keskustelun aihe oli lääkkeiden hintalautakunnalle tuleva rooli, ja potilasjärjestöt erityisesti esittävät siitä näkemyksiä, että potilasjärjestöjen edustajalle pitää saada paikka hintalautakuntaan.

Sitten kolmas, poliittisesti vähän enemmänkin keskustelua aiheuttanut asia oli se, että tähän hallituksen esitykseen sisältyy vuotuisen maksukaton ylittävältä osalta 3 euron omavastuu. Nämä olivat ne keskeiset kysymykset, jos oikein olen muistanut ja tulkinnut sitä ilmapiiriä, jossa tämä keskustelu käytiin.

En aikaa säästääkseni enempää käy näitä hallituksen esityksen perusteluja luettelemaan — ne ovat jokaisen edustajan luettavissa — mutta sitten muutama sana vielä näistä valiokunnan kannanotoista.

Täällä yleisperustelujen kohdassa "Lääkekustannuksiin vaikuttaminen" on ensin todettu tämä sama asia, jonka itse asiassa äsken justiin toin esille, miten nämä lääkekustannukset nousevat, jos ei näihin puututa.

Toisekseen sitten tämän 5 prosentin tukkuhintojen alentamisen sanotaan vaikuttavan sekä korvauskustannuksiin että potilaalle aiheutuviin kustannuksiin välittömästi. Tältä osin valiokunta toteaa, että lääkekustannuksiin ja korvausmenojen kehitykseen vaikuttamiseksi on välttämätöntä edelleen löytää tehokkaita ja pitkävaikutteisia toimenpiteitä ja nyt käsiteltävään lakiehdotukseen ja lääkelain muuttamisesta annettuun hallituksen esitykseen sisältyy tähän tavoitteeseen pyrkiviä ehdotuksia. Valiokunta toteaa kuitenkin, että lääkekustannusten kasvun hillitseminen edellyttää lähivuosina lääkehuollon ja lääkekorvausjärjestelmien kaikkien osa-alueiden ennakkoluulotonta uudelleenarviota.

Hinnanalennuksen toimeenpanoa on joissakin arvioissa esitetty voivan olla vaikea toteuttaa hallituksen esittämässä nopeassa aikataulussa, kuten jo äsken alustuksessani totesin, ja alennuksen on epäilty voivan johtaa joidenkin lääkkeiden poistamiseen markkinoilta tai korvausjärjestelmästä. Tältä osin valiokunta toteaa, että Lääkelaitoksen selvityksen mukaan lääketeollisuus on myöntänyt apteekeille lääkevaihdon piiriin kuuluvista lääkkeistä alennuksia, jotka ovat vaihdelleet 2:n ja 20 prosentin välillä. Lisäksi on todettava, että hintakilpailu on johtanut useiden lääkkeiden kohdalla vahvistetun tukkuhinnan alittamiseen vapaaehtoisesti. Vuonna 2004 myyntilupia peruuntui 271 kappaletta. Vaikka useimmiten myyntiluvan peruuttamisen taustalla ovat liiketaloudelliset seikat, esimerkiksi lääkkeiden haittavaikutukset voivat johtaa myyntiluvan peruuttamiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan prosentuaalinen hinnanalennus voi aiheuttaa jossain määrin pienimenekkisten lääkevalmisteiden poistamisia joko korvausjärjestelmästä tai kokonaan myynnistä. Valiokunta pitää kuitenkin hintojen alentamisella saavutettavia hyötyjä merkittävinä, mutta korostaa, että toimeenpanon kireään aikatauluun mahdollisesti liittyviä vaikeuksia tulee viranomaistoimin pyrkiä estämään ennalta. Valiokunta edellyttääkin, että lain tultua hyväksytyksi lääkkeiden hintalautakunta ryhtyy pikaisesti lain täytäntöönpanon valmistelemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Sitten tähän lääkekohtaiseen omavastuuseen, jonka ymmärrän tässäkin salissa tänään sisältyvän seuraaviin puheenvuoroihin.

Valiokunta pitää perusteltuna ja korvausjärjestelmää selkeyttävänä uudistuksena siirtymistä ostokertakohtaisesta omavastuusta lääkekohtaiseen omavastuuseen. Peruskorvattavissa ja alemman erityiskorvauksen lääkkeissä ehdotus merkitsee siirtymistä suoraan prosenttiperusteiseen korvaukseen, mitä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan kannatettu hyvin laajasti.

Lakiehdotuksen 5 luvun 8 §:n nojalla vuotuisen omavastuuosuuden täyttymisen jälkeen vakuutetulta perittäisiin, kuten jo aikaisemmin totesin, 3 euron suuruinen lääkekohtainen omavastuuosuus lääkeostoista. 3 euron omavastuu koskisi lisäkorvauksella korvattavia lääkkeitä mukaan lukien kliiniset ravintovalmisteet ja perusvoiteet. Omavastuuosuuden tavoitteena on perustelujen mukaan paitsi vaikuttaa lääkekustannuksiin myös ohjata tekemään vain tarpeellisia lääkehankintoja. Perusteluissa todetaan myös, että nykyinen lisäkorvausjärjestelmä on johtanut siihen, että osalla vakuutetuista korvattavat lääkehankinnat kasvavat vuotuisen omavastuun täytyttyä. Tätä tuskin kukaan voi kieltää, koska tämä on tutkittua tietoa.

Ehdotettu lääkekohtainen omavastuu merkitsisi potilaalle vuotuisen katon täyttymisen jälkeen käytännössä kuukautta kohden 1 euron lääkekohtaista maksua. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan erityisesti pitkäaikaissairaille, useita lääkkeitä käyttäville ja vähävaraisille henkilöille omavastuuosuuden ehdotettu määrä voi aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi 5 luvun 8 §:ään ehdotetun 3 euron omavastuuosuuden alentamista 1,50 euroon. Muutos merkitsee vuositasolla arviolta noin 3 miljoonan euron lisäystä sairausvakuutuksen menoihin. Tämä menovaikutus toistuu vuosittain, ja se on otettava huomioon sairausvakuutuksen rahoituksessa. Tämä merkitsee vuonna 2006 menolisäyksen rahoittamista tarvittaessa valtion maksuvalmiussuorituksella, ja vuoden 2007 jälkeisinä vuosina muutos on otettava huomioon vakuutettujen sairaanhoitomaksua vahvistettaessa. Tässä ovat nämä käytännön seuraukset rahoituspohjaan, mitä valiokunnan ehdotus puolittaa hallituksen esityksessä esitetty 3 euron omavastuu käytännössä merkitsee.

Otan vielä joitakin yksityiskohtia, oikeastaan vain sen, että valiokunta päätti liittää mietintöönsä lausuman, joka perustuu siihen, mitä aikaisemmin on päätetty ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä jo on esitetty: että lakiin sisältyvä 3 euron omavastuu kasvattaa kohtuuttomasti niiden kansalaisten lääkekustannuksia, jotka joutuvat jo muutenkin käyttämään paljon varoja lääkehankintoihin. Valiokunta on ottanut tämän huomioon alentamalla omavastuuta, niin kuin äsken totesin. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa ja arvioi lain vaikutuksia potilaiden lääkekuluihin ja antaa seurannan tuloksista selvityksen sosiaali- ja terveysvaliokunnalle."

Me jonkun verran kiistelimme siitä, pitäisikö tältä osin olla joku aikaraja, mihinkä mennessä, mutta kun todettiin, että tämän lain täytäntöönpanon jälkeen ei ole selkeästi haarukoitavissa aikaa, niin se jätettiin tänne lausumaan laittamatta. Tämä asiahan etenee sillä tavoin, että hallituksen kertomuksen yhteydessä valiokuntien lausumaehdotukset voidaan käsitellä, ja siinä yhteydessä on tarkoitus tähänkin asiaan puuttua niin nopeasti kuin se käytännössä on mahdollista.

Sitten me olemme vielä hankkineet päätöksenteon pohjaksi sosiaali- ja terveysministeriön muistion asiantuntijalausuntojen johdosta, johon pitkälti perustuu se, mitä valiokunta on sitten loppujen lopuksi lausunnossaan todennut.

Arvoisa puhemies! Tässä kaikki, mitä esittelyyn liittyy.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva laki muuttaa Kelan lääkekorvausjärjestelmää siten, että lääkkeiden peruskorvaus putoaa 8 prosenttia ja alempi erikoiskorvaus 3 prosenttia, mutta ylempi korvausluokka säilyy 100 prosentin suuruisena. Hallituksen esityksessä päätettiin kuitenkin periä potilaalta jokaisesta 100 prosentilla korvattavasta lääkkeestä lääkekohtainen 3 euron omavastuuosuus, josta jo valiokunnan puheenjohtaja kertoi. Ministeriön selvityksen mukaisesti korvausten alenemisella ei käydä potilaan kukkarolla, koska omavastuu jokaiselta ostokerralta poistuu. Uuden lain vaikutukset eivät kohdistukaan peruskorvattaviin ja alemman erikoiskorvattavan ryhmän lääkkeisiin, mutta erittäin ankarasti kaikkein köyhimpiin ja sairaimpiin kansalaisiimme, jotka joutuvat vakavan sairautensa vuoksi käyttämään näitä 100 prosentilla korvattavia lääkkeitä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueiden edustajat kävivät sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokousten välillä ankaraa kädenvääntöä siitä, voidaanko 3 euron lääkekohtainen omavastuu poistaa näiltä sairailta ihmisiltä. Hallituspuolueet päättivät kuitenkin jättää omavastuuksi 1,5 euroa lääkettä kohti, kuten puheenjohtajamme kertoi. Tällä erinomaisella tempulla hallitus kerää näiltä kaikkein köyhimmiltä ihmisiltä 3 miljoonaa euroa, kun lääkekustannukset ovat miljardi euroa. Tämä on kyllä rikka rokassa Kelan lääkekorvausmenoissa, jotka viime vuosina todella ovat ylittäneet miljardi euroa. On täysin käsittämätöntä, että hallitus haluaa todella kaikkein köyhimmiltä kansalaisilta nämä pienet rahat.

Potilasjärjestöt ovat ankarasti vastustaneet tätä rahankeräystä vakavasti sairailta ihmisiltä. Ne ovat selittäneet, että näillä potilailla voi olla jopa 7, 10, 11 lääkettä, ja jokaisesta maksetaan siis 1,5 euroa, kun he menevät apteekkiin, eli he joutuvat maksamaan 10—15 euroa, ja se on näille potilaille paljon.

Niin kuin kerroin, lääkekorvaukset nousivat viime vuonna ensimmäistä kertaa yli miljardin euron. Tämän hintakehityksen pysäyttämiseksi hallitus esittää, että lääkkeiden tukkuhintoja alennettaisiin kertarysäyksellä ensi uudenvuoden yönä 5 prosenttia. Tämä on apteekkien mielestä mahdotonta toteuttaa. Suomessa on lisäksi jo nyt alhaisimmat lääkkeiden tukkuhinnat koko Euroopassa. Tämä alennus tulee aiheuttamaan saatavuusongelmia ainakin joistakin lääkkeistä, ja eräät potilaat saattavat jäädä ilman lääkkeitä muutaman viikon ajaksi. Olisi paljon parempia järjestelmiä valvoa tätä lääkekehitystä, kuten esimerkiksi se, niin kuin ed. Soininvaara vastalauseessa oli, että ottaisimme viitehintajärjestelmän, kuten muissa Euroopan maissa on.

Kokoomukselle olisi sopinut lääkkeiden vähäisempi hinnanalennus, esimerkiksi 2—3 prosenttia ja porrastettuna eri lääkeryhmiin eri aikoina, mutta nyt esitämme vastalauseessamme, että 5 prosentin äkkinäisestä hinnanalennuksesta luovutaan kokonaan ja jätetään STM:n hintalautakunnan asiaksi säännellä näiden lääkkeiden hintoja. Esitämme myös vastalauseessamme, että hallituksen alun perin esittämä 3 euron ja nyt hallituspuolueiden mietinnössä esittämä 1,5 euron omavastuuosuus poistetaan kokonaan tästä laista tarpeettomana, koska sillä ei Kelan rahoituksen kannalta ole mitään merkitystä. Meidän kansalaisten on huomattava se, että lääkehuolto on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja lääkkeet tukevat kansalaisen mahdollisuuksia edistää ja ylläpitää terveyttään.

Pidin eilen eduskunnan kansalaisinfossa yleisötilaisuuden aiheena aivoinfarkti eli aivohalvaus. Sali on täpösen täynnä kuulijoita. Asiantuntija, neurologian professori, totesi, että aivohalvausta voidaan hoitaa lääkkeillä, mutta ennaltaehkäisy tapahtuu ylläpitämällä terveitä elintapoja, mutta myös verenpainelääkkeitä käyttämällä ja kolesterolilääkkeitä syömällä. Näin saadaan lisää terveitä elinvuosia. Lääkkeet ovat paljon halvempi tapa hoitaa sairautta kuin se, että elää monta monta vuotta halvaantuneena jossakin laitoksessa. Eli lääketehtaisiin ja apteekkeihin ei pitäisi kohdistaa näin ankaraa vainoa, vaan meidän täytyisi yhteistyössä miettiä, millä tavalla saisimme lääkemenot pienenemään. Yksi on tämä viitehintajuttu, ja toinen on mahdollisesti parempi valistus potilaisiin nähden, ja sitten kolmas on lääkärit: lääkäreille enemmän valistusta ja hintatietoisuutta.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys 97, ensimmäinen käsittely. Aivan aluksi ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan kokoomuksen ryhmän esittämä vastalause 1.

Yleisessä tarkastelussani oli itse asiassa osittain samaa, mitä ed. Asko-Seljavaaralla oli, ja sen takia jätän sen osuuden nyt suurimmaksi osaksi pois tästä puheenvuorostani.

Tämähän on budjettilaki, ja siinä mielessä sillä on tietenkin taas kiire, niin kuin monella muulla asialla, mutta tämän takana on erittäin iso, tärkeä, monipuolinen ja siitä syystä vähän vaikeakin kokonaisuus, joka ei oikein tahdo hahmottua. Siinä mielessä valiokunnan mietintö ei kyllä avaa tätä asiaa niin laajasti, kuin sen olisi toivonut sitä avaavan. Osa asiantuntijoista väitti meille omissa lausunnoissaan, että tämä on tehty sammutetuin lyhdyin koko valmistelu. He kertoivat, että se on tehty virkamiesvalmisteluna. Jos ajatellaan, että aika laajasti kentältä kerrotaan, että saatavuusongelmasta tulee aivan ilmeinen vuodenvaihteessa, ehkä kevään aikanakin, mikäli tämä tukkuhinnan 5 prosentin alennus toteutuu, pelkästään tämän asian olisi luullut jo aiheuttavan sen, että hyvin laaja virkamiesvalmistelu olisi avautunut siihen suuntaan, missä näitä asioita harrastetaan, siis ammattilaisten keskuuteen, mutta heitä ei juuri valmistelun yhteydessä kuultu kuin sen valmistelun jälkeisessä tilanteessa.

Tässä on tarkoitus tukkuhintoja alentamalla säästää ehkä 50 miljoonaa, saada sen suuntainen säästö aikaan. Jos se lasketaan lääkekorvausmenojen puolella, niin silloin se on 70 miljoonaa euroa. Nämä löytyvät hallituksen esityksestä sivulta 12. Tämä on sikälikin aika metkaa, että valtiollahan on nykyisin jo hallussaan kaikki niin sanotut hanat, joilla näitä menoja voi säädellä, mikäli vain haluaa. Kyllä nykyinen valtio voi päättää, mitä meillä myydään, ja miten ne korvataan, mitä meillä myydään. Valtioneuvosto voi päättää nyt jo apteekkien kaikki marginaalit suoraan, ja kunkin sairauden ja hoidon osalta sen hyväksyminen, miltä osin korvataan, on myöskin nyt jo valtion käsissä.

Nyt kuitenkin pelkästään tämän tukkuhinnan kautta aiotaan tätä asiaa noin voimakkaasti ratkaista. Minun tietojeni mukaan Suomessa tukkuhinnat ovat nyt jo EU:n halvimman kolmanneksen tasolla. Voin luetella täältä yhdestä kalvosta tilanteen, joka on olemassa, jos tämä 5 prosentin alennus tulee voimaan. Sen jälkeen halvempia tukkuhintoja Euroopassa on ainoastaan Espanjalla ja Kreikalla. Me olemme nyt kymmenenneksi halvin tukkuhintamaa; meidän alapuolellamme ovat Belgia ja Portugali; me putoamme niiden jälkeen Espanjan ja Kreikan tasolle. Tämä saattaa tuntua hyvältä asialta, mutta tähän kytkeytyy kääntäen ongelma, ja se on se, että ilmeisesti lääketeollisuudella ei ole enää intressiä näin alhaisiin tukkuhintamaihin Euroopassa tulla. Tämä ei ole teoreettinen ongelma, tämä on todellinen vaihtoehto-ongelma, että näin saattaa käydä, koska saatavuudessa on ongelmia näissä kaikissa halvimmissa maissa tällä hetkellä, sekä Espanjassa että Kreikassa. Siihen suuntaan hallitus on selkeästi siirtämässä tätä asiaa. Palaan vielä vähän myöhemmin tähän samaiseen asiaan.

Luen muutamia asiantuntijalausuntojen tekstejä liittyen tähän hallituksen esitykseen 97.

Ensinnäkin sanotaan, että näissä kaikissa esityksissä ehdotetaan toimenpiteitä, joista osa vaikuttaisi lääkeyrityksiin ja tukkukauppoihin mutta joista kaikki vaikuttaisivat apteekkien talouteen ja toimintaedellytyksiin. Näiden yhteenlaskettua taloudellista vaikutusta apteekkitoimintaan ei ole arvioitu. Ehdotetuilla muutoksilla vaarannetaan apteekkipalvelujen tasapuolinen saatavuus maan kaikissa osissa. Hallitus ei todennäköisesti usko tähän. Minä olisin taipuvainen kyllä vähintään tutkimaan tämän väitteen kunnolla ja myöskin ehkä uskomaan. Lääkkeen hinnasta keskimäärin 62 prosenttia menee lääkeyritykselle ja lääketukkukaupalle, apteekille 23,8 prosenttia ja 13,8 prosenttia valtiolle arvonlisäverona ja apteekkimaksuna. Tässä esityksessä apteekkien osuutta halutaan selvästi vähentää ja toissijaisesti sitten lääkeyritysten osuutta tietenkin.

Minkälaisia ovat tällä hetkellä apteekit Suomessa, jossa tätä taloutta harrastetaan? Ne ovat palveluyrityksiä, jotka toimivat osana kansallista terveydenhuoltojärjestelmää ja muodostavat samalla lääkejakelun vähittäisportaan. Yli puolet apteekkien henkilökunnasta on yliopistokoulutuksen saaneita proviisoreja ja farmaseutteja, jotka vastaavat apteekki- ja asiakaspalvelusta. Apteekit työllistävät noin 8 300 henkilöä. Myyntikatteesta yli puolet menee työvoimakustannuksiin. Vuonna 2004 apteekit toimittivat noin 42 miljoonaa reseptiä ja niillä oli lähes 60 miljoonaa asiakaskäyntiä. Tämä on se kokonaisuus, johon tässä puututaan.

Erityisesti on kauhisteltu uusia lääkkeitä, mitenkä kalliiksi ne tulevat. Todellisuudessa näitä kalliita lääkkeitä ovat olleet valtaosaltaan syöpä-, psykoosi-, dementia- ja osteoporoosilääkkeet, eivät mitkään muut. Toisin sanoen, tarkoitetaanko niissä väitteissä, joissa sanotaan, että niitä ei olisi saanut käyttää, että näitä potilaita ei olisi pitänyt hoitaa? Itse ainakin vähän välttäisin tämmöistä ajatusta. Ja niin kuin eräs asiantuntija sanoo, hillitsemiskeinojen etsimisessä pitäisi päästä kustannusten hallintaan, hillitsemisestä hallintaan. Eli menot ja niiden vaatimat tulot pitäisi saada aivan toisella lailla käyntiin. Pitäisi käynnistää uudenlaiset rahoitustapaneuvottelut ja siihen liittyvät asenteet.

Ajattelu on tässä kyllä hallituksen osalta aika lailla vanhakantaisesti paikallaan, sillä lääkemenojen korkeushan on taustaltaan hyvin monitekijäinen asia ja riippuu koko lääkejärjestelmän erilaisista toimintaportaista. Se alkaa lääketieteellisestä tai farmakologisesta tutkimuksesta, tuotannosta, markkinoinnista, lääkityksestä, diagnoosin teosta, jakelusta, ostoista ja siihen liittyvistä omavastuuasioista, käytöstä, lääkkeen vaikutuksista, sen kustannushyödystä ja sen vaikuttavuudesta. Nyt tätä taustaa vasten hallituksen esitys oikeastaan puhuu vaan siitä, että hinta on se, joka on tässä vaikuttava, eikä mikään muu.

Hoitokäytännöt ovat huomattavasti muuttuneet. Ei niitä juuri mitenkään Suomessa ole selvitetty. Viittaan tässä vaikkapa siihen, kun ei kaikkea voi sanoa, että 30 vuotta sitten sairaalahoidon pituus tässä maassa oli 26 vuorokautta. Nyt se on 6 vuorokautta. Aikamoinen hyöty tämäkin. Olisikohan siinäkin lääkkeillä ollut jotakin olennaista tekemistä tämän asian kanssa? Vaikka lääkkeiden hinnat ovat nousseet, ne ovat todennäköisesti tehonneet paremmin, ne ovat säästäneet jossain muualla jotain, ja se ei tämän lain valmistelussa ole millään lailla tullut esille. Moniulotteinenhan tämä ongelma on monin tavoin.

Tukkuhinnasta vielä sen verran, että Uudessa-Seelannissa on tehty niin kuin meillä aiotaan tehdä. Uusi-Seelanti on neljämiljoonainen maa asukaspohjaltaan, Suomeen verrannollinen, ja siellä olevilla markkinoilla on tapahtunut lääkkeiden poisvetämistä. Yksi iso kansainvälinen yritys on lopettanut koko lääketutkimustoimintansa, joka kohdistuu siihen maahan. Kansainvälisesti on siis näyttöä suunnasta, joka meille ei ole kovin mieleinen.

Se, että tämä 5 prosenttia tehdään kertaiskulla, on tietysti aika jännää, koska minulla on täällä laskelmia, joiden mukaan osa tästä on jo toteutunut viime vuoden aikana. Kun valiokunnassa käsittelimme ehdotusta, että tämän olisi voinut jakaa esimerkiksi vaikka sykleihin kolmen kuukauden välein, jolloin ainakin isoilla apteekeilla, joilla on erilaisista varastoista ja taseongelmista kysymys, olisi ollut aikaa allokoida näitä asioita toisin, sekään ei käynyt. Eräässä mielessä voi sanoa, että hevosenleikistähän tässä on kysymys.

Hintalautakunnan osuus on myös yksi puoli, jonka yritän tässä lyhyesti sanoa. Nythän Suomessa on jo itse asiassa lääkkeillä pisin matka korvauksen piiriin koko Euroopan maista. Nyt hintalautakunnan osuus tässä kaksinkertaistuu 90 vuorokaudesta 180 vuorokauteen. Ei se edistä uuden lääkkeen markkinoille tuloa, oikeastaan hankaloittaa sitä lisää.

Vielä yksi asia, arvon puhemies. Täällä käytetään ilmaisua "vähäinen hoidollinen arvo", joka ei avaudu. Sitä ei määritellä tarkasti, ei kerrota, mitä se pitää sisällänsä. Mutta saattaa olla niin, että tällä tarkoitetaan lyhyitä lääkekuureja, kipulääkkeitä, antibiootteja, mahdollisesti muita erilaisia lääkeaineita, jotka tällä hetkellä ovat vähintään peruskorvattavia. Ne halutaan siirtää nollakorvausluokkaan. Tämän ympärillä saattaa olla tasa-arvokysymyksiä, oikeudenmukaisuusperiaatteita. Voi olla niin, että lapsiperheet joutuvat taloudellisesti vaikeuksiin enemmän kuin aikaisemmin tämän ratkaisun seurauksena.

Muun muassa näistä syistä, arvon puhemies, olemme jättäneet oman vastalauseemme, jota, kuten sanottu, esitämme käsittelyn pohjaksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan tämän asian, hallituksen esitys 97 laiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö numero 18 näiltä valtiopäiviltä, käsittelyn pohjaksi vastalausetta 2, joka on ed. Erkki Virtasen nimissä ja johonka ovat osittain yhtyneet myös edustajat Marjaana Koskinen ja Leena Rauhala.

Ihan lyhyesti. Täällä on asiantuntevaa väkeä, kaikki ilmeisesti ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä — näin lienee. No, minä en ole enkä ole niin asiantunteva, mutta totean tähän kuitenkin sen, ettei missään muualla, ei nyt ainakaan kai Eurooppan unionin 15 jäsenmaassa, makseta keskimääräisesti niin paljon omavastuita ja potilasmaksuja kuin Suomessa. Joka tapauksessa olemme keskimäärin selvästi sen yläpuolella, ja myös tiedämme, että potilasmaksuja ollaan nostamassa.

Myöskään emme ole Euroopan unionissa emmekä Oecd-maiden joukossa missään hyvässä asemassa sen suhteen, kun katsomme terveyden- ja sairaudenhoidon bkt-osuutta. Sehän on luonnollisesti hiukan, se prosenttiosuus, kyseenalainen. Jos bkt on kovin iso, niin se prosentti tietysti pienenee nopeastikin ja päinvastoin. Mutta kun lasketaan euro per capita per vuosi, niin Suomi sijoittuu huonosti. Edelleen, vaikka nyt olemme nousseet sieltä 90-luvun laman tasolta budjettirahoitteisesti ylöspäin, olemme huonossa seurassa siinä mielessä, että Espanja, Portugali ja Kreikka ovat näitä viitekehysmaita tässä suhteessa.

Täällä puhuttiin lääkkeistä asiantuntevasti. Lääkkeet eivät ole paha asia, ne ovat monesti aivan välttämättömiä, ja ne pitävät ihmisiä hengissä ja antavat lisää elinvuosia. Se on selvä. Ed. Asko-Seljavaara kertoi pitäneensä kansalaistilaisuuden aivoinfarktista. Hyvä on, näin varmasti, tätä tarvitsemme. Siinä liuotushoito esimerkiksi on a ja o. Sanon tässäkin tilanteessa, että kaikkialla Suomessa se ei onnistu, Kaakkois-Suomessa esimerkiksi.

Mutta yhtä kaikki, lääkekustannukset ovat nousseet, myös Kelan kustannukset ylittäneet 1 000 miljoonan euron rajan ja myöskin potilaat maksavat aina enemmän ja enemmän, eli lääkkeiden hinnat ovat nousseet kaiken kaikkiaan. Uudet lääkkeet ovat tietysti erityinen kysymys. Myös paljon käytettyjen lääkkeiden, esimerkiksi verenpaine- ja sydänlääkkeiden, hinnat ovat nousseet. Jotkut kollegat, Lääkelaitos, farmakologit ja tutkijat taikka yliopistoväki ennen muuta esittävät, että ehkä vanhatkin lääkkeet olisivat ihan käyttökelpoisia ja kilpailukykyisiä hoidon näkökulmasta. Se on yksi asia.

Mutta eräs asia, jonka haluaisin tässä lopuksi vielä todeta, on kuitenkin se, että ihmisille tuodaan lääke ikään kuin vastaukseksi moniin, moniin kysymyksiin, sellaisiin ongelmiin, mihin se oikeastaan ei ole mikään vastaus. Meillä on noussut depressiolääkkeiden käyttö räjähdyksenomaisesti. Helsingin kaupungin liikennelaitos ja yleensä bussit täällä kovasti mainostavat linjoillaan, että jos sinua potuttaa, niin ota burana ja pilleri kaikenlaiseen särkyyn ja pahaan oloon, se tuo autuutta. Näin ollen, vaikka ne kaikki eivät suinkaan ole edes korvauksen piirissä, niin kuin tiedämme — sehän on eräs tapa nyt viime aikoina ollut myös, että pienempiä pakkauskokoja ei ollenkaan korvata, ja jos saa ilman reseptiä, niin hyvä on, ei korvauksia tule ja muuta — tämä tällainen medikalisoituminen ei tietenkään ole myöskään lääketieteen näkökulmasta lähtöisin mistään terveestä lähtökohdasta, sitä ei voi pitää hyvänä asiana.

Mutta nyt ainakin tämän keskustelun yhteydessä voi huomata, että ei sillä lääketeollisuudella paljon etiikkaa ole eikä sydäntä, enemmänkin on sitä rahapussia kuin sydäntä tuolla povessa. Kun ajattelemme muun muassa menestyneitä suuria ylikansallisia lääketeollisuuden yrityksiä, tiedämme, että ne ovat erinomaisia sijoituskohteita, joku yksi lääke, esimerkiksi Viagra nosti Pfizerin tuloksen, mutta joku toinen tuote sitten voi pudottaa lääketehtaan tuloksen, niin kuin Vioxx, tämä paljon puhuttu lääke. Tutkimusvaiheessa jo huomattiin, että sillä on sydänsivuvaikutuksia, mutta niille ummistettiin molemmat silmät ja molemmat korvat, ja nyt sitten ollaan alamäessä tämän suhteen. Näin ollen lääketeollisuus edustaa sitä kovaa markkinataloutta, ja siinä sitten ollaan vähän niin kuin tapetin ja seinän välissä.

Mutta niin kuin sanottu, kuitenkin kun täällä kuuntelen arvoisia sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä, huomaan, että kaikki te tietysti yritätte hyvää. Kova vastus on edessä, ja toivon mukaan suuri sali yhtyy ed. Virtasen esitykseen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toivon lämpimästi, että ed. Tiusasen viimeksi lausuma toteutuu.

Lääkekustannusten nousu on saatava kuriin. Siitä tuskin vallitsee erimielisyyttä. Valiokunnan puheenjohtaja kertoi, mihin olemme menossa, jos nyt vallitsevat trendit jatkuvat. Yhden ongelman tähän tarkasteluun tuo se, että tässä syntyy ikään kuin yleisen ja yksityisen edun ristiriita useilta osin. Se tulee tietenkin siitä, mikä täällä on nyt useammassa puheenvuorossa, joita lääkärit ovat käyttäneet, todettu, että lääkkeet ovat välttämättömiä ja usein myös menestyksekkäitä vaikeittenkin sairauksien parantamisessa, ja jos niitten saantia rajoitetaan yksittäiseltä potilaalta, niin seuraukset sen yksittäisen potilaan kannalta useissa tapauksissa saattavat olla kohtalokkaat.

Sitten se toinen puoli on tietenkin se, että siitä huolimatta tai itse asiassa juuri sen vuoksi nämä yhteiskunnalliset kustannukset kasvavat voimakkaasti, ja näitten välillä pitää löytää sellainen kompromissi, että yhteiskunnalliset kustannukset pystytään pitämään kurissa vaarantamatta yksittäisen potilaan terveyttä ja myöskin turvaamalla tasa-arvo tässäkin asiassa. Ed. Tiusanen esitti mielestäni perusteltuja näkemyksiä siitä, mistä syystä tämä lääkekustannusten nousu on ollut niin voimakasta, ja yhdyn erityisesti tähän näkemykseen viimeaikaisesta medikalisoitumisesta, joka saattaa ihmiset uskomaan, että yksittäisestä pilleristä löytyy apu miltei mihin tahansa. Toisaalta lääketeollisuuttakin voi jonkin verran tukistaa. Onhan se aika mielenkiintoista, että kun tämän lääkevaihdon seurauksena esimerkiksi joittenkin astmalääkkeitten hinnat ovat merkittävästi laskeneet, tarkoitan nyt sisäänhengitettäviä kortisonivalmisteita ja kohtauslääkkeitä, niin on keksitty panna nämä kaksi lääkettä yhteen ja pantu hinta nelinkertaiseksi. Samalla sitten ikään kuin pakotetaan potilaat ottamaan sen kortisonin ohella kohtauslääkettä, jota hän ei tarvitsisi.

Kuitenkin vaikka tämän lakiesityksen pyrkimys on ollut hyvä, sitä ei käy kiistäminen, ja osittain toteutuskin on ollut hyvä, niin tähän liittyy kuitenkin yksi keskeinen ongelma, epäkohta. Se on se, että useissa asioissa, joissa pyritään vaikuttamaan hyvään lopputulokseen, päädytään kuitenkin sekä terveyspolitiikan että yksittäisten potilaitten kannalta huonoihin ratkaisuihin. Se keskeinen ongelma tässä suhteessa on se, että eniten tästä lakiesityksestä joutuvat kärsimään paljon sairastavat ja erityisesti ne, jotka käyttävät paljon eri lääkkeitä. Usein nimenomaan nämä potilaat ovat pienituloisia, vähävaraisia, ja siltä osin tämä edellä mainitsemani tasa-arvopyrkimys vaarantuu. Tästä seuraa kyllä myöskin se, että tämä esitys ei ole kustannusneutraali potilaitten kannalta, toisin kuin perusteluissa väitetään, vaan esimerkiksi meille valiokunnassa jaetut sosiaali- ja terveysministeriön tilastot selkeästi osoittavat, että nimenomaan pitkäaikaissairaitten, paljon lääkkeitä käyttävien kustannukset nousevat keskimäärinkin merkittävästi enemmän, kun taas hyötyjiä ovat satunnaissairastajat, kerran tai pari vuodessa reseptillä korvattavia lääkkeitä ostavat.

Keskeisin ongelma tässä lakiesityksessä ovat nämä omavastuut. Niitä on kahden tyyppisiä. On ensinnäkin tämä sataprosenttisten lääkkeitten 3 euron omavastuu. No, tähän toki voidaan sanoa, että se laskee 5 eurosta 3 euroon, mutta totuus ei ole aivan näin auvoisa, koska tähän saakka se 5 euron omavastuu on ollut ostokertakohtainen eli on voinut ostaa useita lääkkeitä samalla kertaa. Nyt siitä tulee lääkekohtainen. Esimerkiksi minä olen ykköstyypin diabeetikko enkä pysy hengissä ilman insuliinia, ja yksikään ykköstyypin diabeetikko nykyisin ei selviä yhdellä insuliinilla vaan käyttää vähintään kahta, kuten itsekin, ja minulle jo jokaisesta ostokerrasta, tai itse asiassa nyt lääkkeen hankinnasta, tulee aiempaan verrattuna 1 euro lisää. Minun talouttani se ei kaada, mutta joillekin potilaille se voi olla jo kohtuuton rasite.

Vielä suurempi ongelma on tietenkin maksukaton ylittävien ostojen omavastuu. Se nyt sentään onneksi hallituspuolueitakin hätkähdytti sen verran, että tämä 3 euron omavastuu nyt sitten on valiokunnan esityksessä tippumassa 1,5 euroon, mutta eihän se sitä perusongelmaa poista. Maksukatto on sitä varten, että silloin ylitetään kohtuulliseksi katsottava oma osuus lääkkeitten hankinnasta, ja nyt tämän kohtuullisen päälle tulee lisärasite. Sitä on perusteltu hamstrauksella, sillä, että kun maksukatto tulee täyteen ja kun ei sitten enää joudu mitään maksamaan, niin sitten ostetaan niitä lääkkeitä niin paljon kuin sielu sietää. Meille esitetyn selvityksen mukaan näitä hamstraajia löytyi Suomesta alle sata. Voidaan tietenkin kysyä, mitä järkeä on panna kaikki paljon lääkkeitä käyttävät, siis maksukaton ylittävästi lääkkeitä käyttävät, maksamaan joittenkin harvojen potilaitten hamstrauksesta ja eikö sitä olisi voitu hoitaa jollain muulla tavalla. Minun mielestäni, jos ihminen joutuu ostamaan yli 600 eurolla lääkkeitä vuodessa ja ylittää sen maksukaton, siinä on kyllä kohtuullista rangaistusta, ilman että nyt vielä syyllistetään hamstrauksesta.

Siellä on vielä muutamia muitakin ongelmia, joihin vastalauseessani olen puuttunut. Yksi on tämä hintalautakunnan kokoonpano. Siellä asiakkaitten eli käyttäjien, potilaitten, edustusta ei ole, ja hintalautakunnan asemaa tullaan tällä lakiesityksellä merkittävästi vahvistamaan. Siksi jo EU:n edellyttämän läpinäkyvyyden ja Suomen perustuslain edellyttämän tasapuolisuuden nimissä siellä nyt ainakin potilaitten edustajan pitäisi olla.

Ehkä lopuksi vielä yksi asia, ja se on tämä tukkuhinnan lakkautusmahdollisuus siinä tilanteessa, jossa lääkkeen aiheuttamat kustannukset ovat kasvaneet niin, että siitä syntyy fiskaalisia ongelmia valtion budjettiin. Tämä toivon mukaan ei kuvaa tämän lain henkeä eikä myöskään maan hallituksen ajattelutapaa suhteessa paljon sairastaviin potilaisiin, jotka joutuvat käyttämään kalliita lääkkeitä. Mutta sehän tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos lääke todetaan niin hyväksi, että sen käyttö merkittävästi kasvaa, että sitä käytetään enemmän kuin valtiovarainministeriö tai joku muu lääkeviisas oli budjettia laatiessaan ajatellut, niin sillä perusteella tukkuhinta voidaan lakkauttaa, mikä tarkoittaa samalla korvattavuuden lakkauttamista, ja se tarkoittaa sitä, että hyvää lääkettä käytettäessä joudutaan itse korvaamaan se kokonaan. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Esimerkiksi voi nyt ottaa uudemman kerran ykköstyypin diabeetikot. Ankaran kamppailun jälkeen nyt on otettu nämä Levemir-insuliinit tai pitkävaikutteisinsuliinit tukkuhinnan piiriin, jotta niille voidaan myöntää myöskin erikoiskorvattavuus, ja ne ovat (Puhemies koputtaa) merkittävästi parantaneet potilaitten asemaa. Jos ne poistetaan, niin ne potilaat palautuvat entiseen tilaan yöhypoglykemioineen ja muine ikävine seurauksineen. Ei tällaista voi sallia.

Kannatan ed. Tiusasen esitystä vastalause 2:n ottamisesta käsittelyn pohjaksi.

Paula Risikko /kok:

Herra puhemies! Kannatan ed. Akaan-Penttilän tänä iltana tekemää ehdotusta, joka on vastalause 1:n mukainen, sillä on aivan totta, että lääkekustannukset ovat lisääntyneet yhteiskunnassamme huimasti, voidaan sanoa, että jopa kestämättömän paljon. Mutta mielestäni sitä ei kuitenkaan ratkaista sillä, että lisätään kustannuksia pitkäaikaissairaille, useimmiten niille kaikkein köyhimmille. Tämä vastalause, minkä olemme laatineet, on myöskin potilasjärjestöjen toivomusten mukainen.

Toinen asia, mihin kiinnitimme vastalauseessa huomiota, on lääkkeiden tukkuhinnan 5 prosentin leikkaus. Mielestämme sekään ei ole kestävä keino puuttua lääkekustannusten kasvuun, koska jo nyt Suomessa lääkkeiden tukkuhinnat ovat Euroopan alhaisimpia. Eli kuten sanoin, vastalause 1:n mukaan toivottavasti mennään.

En voi kuitenkaan olla kiinnittämättä huomiota vastalause 2:een, joka on ed. Virtasen tekemä. Olen aivan samaa mieltä tästä hintalautakunnan kokoonpanosta tehdystä muutosesityksestä, mikä siellä vastalauseessa on, elikkä yksi potilasjärjestöjen valitsema edustaja pitäisi olla mukana. Tulen kannattamaan äänestyksessä myös tätä esitystä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyssä olevassa laissa ja sen mietinnössä, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt, on kolme vastalausetta. Itse olen osittain mukana kahdessa niistä.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä alkuun tuoda esille, että siinä toisessa, joka on ed. Eero Akaan-Penttilän eli vastalause 1, on pieni tekninen puute omalta kohdaltani. Kun olen siihen allekirjoituksen laittanut, niin siitä puuttuu, että sen vastalauseen kohdassa ... En yhdy siihen kohtaan ... Vastalauseessa ei oteta kantaa lääkkeiden hintalautakunnan jäsenistöön eli siihen, että siellä olisi myös potilasyhdistysten, asiakasyhdistysten, jäseniä. Tämä kohta on ed. Erkki Virtasen olemassa olevassa vastalauseessa, ja olen siellä yhtynyt siihen. Mutta tämä on tämmöinen tekninen ja ei sen suurempia aiheuta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen potilaan maksama osuus lääkemenoista on yksi Euroopan korkeimmista. Suomessa sairauskulujen, etenkin lääkkeiden, omavastuut ovat kansainvälisesti vertailtuina hyvin korkeita, ja niitä on viime vuosina jopa korotettu. Hallituksen esittämä lääkekorvausjärjestelmän uudistus on pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa, eli hallitus on sitoutunut tekemään uudistuksen lääkekorvausjärjestelmään. Tämän esityksen mukaan, mitä hallitus nyt esittää, on todettu, että esitys on potilaiden kannalta keskimäärin kustannusneutraali. Kuitenkin, niin kuin täällä edellä jo puheenvuoroissa on tullut, tätä esitystä on hyvä tarkastella, mitä merkitystä sillä on nimenomaan potilaille ja heille tuleville kustannuksille.

Ehdotuksen mukaan vakuutettu maksaisi ylemmän erityiskorvausluokan ja vuotuisen omavastuuosuuden ylittymisen jälkeen lisäkorvattavien valmisteiden kustannuksista 3 euroa jokaisesta yhdellä kertaa ostetusta valmisteesta. Erityisesti pitkäaikaissairaat joutuisivat todella tämän lain maksumiehiksi, tästä kärsimään, jos tämä kokonaisuudessaan menisi läpi. Niinpä näissä vastalauseissa 1 ja 2 on esitetty tämän 3 euron poistoa. Olen yhtynyt siihen, ja tästä meillä on ollut myös meidän kristillisdemokraattien lakialoite, jossa kaikkien meidän edustajien nimet ovat alla. Tätä nämä monet potilasjärjestöt toivat, että tämä on ehkä tämän lain niin sanottu epäoikeudenmukaisin kohta ja näin se tulee korjata. Valiokunta käsitteli tätä kohtaa kyllä hyvin vakavasti, ja valiokunnan mietinnössä tämä on nostettu muutosesityksenä, eli tämän 3 euron tilalle on tullut 1,5 euroa. Näin on hyvä suuntaus, että sitä edes pienennettiin.

Lääkekohtaisen omavastuun kohdistaminen vuotuisen maksukaton ylittäviin lääkeostoihin kohdentaa tavoitellut säästöt niiden potilaiden maksettaviksi, joiden lääkemenot ovat suuria ja joiden elintasoon sairastaminen vaikuttaa kaiken kaikkiaan merkittävästi. Pitkäaikaissairaalla omavastuun vuotuinen maksukatto saattaa täyttyä jo alkuvuodesta, ja jos käytettäviä lääkkeitä on useita, lisälasku saattaa nousta yli 100 euroon vuodessa.

Hallituksen esityksessä on käytetty perusteluna maksukaton täyttymisen jälkeen lisääntyviä lääkeostoja ja apteekkiin palautettujen reseptilääkkeiden määrää. Maksukaton ylittymisen jälkeen lisääntyvä lääkkeiden osto ei välttämättä mielestäni ole merkki tarpeettomasta lääkkeiden hankinnasta, sillä potilaalla saattaa olla ehkä vasta siinä vaiheessa mahdollisuus hankkia hoidollisesti vähemmän merkittäviä lääkevalmisteita. Voi sanoa, että lisäkorvattujen lääkkeiden osuudesta apteekkeihin palautetuista lääkkeistä ei hallituksen esityksen perusteluissa ole selvitystä sen syvemmin, mistä kaikesta on kysymys. Mielestäni lääkkeitten käyttäjiä ei tule tarpeettomasti syyllistää tästä lääkkeitten määrästä.

Terveys on ihmisen elämän tärkeimpiä arvoja. Terveyspalveluiden saaminen ei saa olla riippuvaista ihmisen varallisuudesta, ja siksi sairauden aiheuttamat kustannukset tulee jakaa yhteisvastuullisesti koko väestön kesken. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, sairausvakuutuksen keskeinen tavoite on antaa potilaalle taloudellista turvaa sairauden sattuessa. Vuotuisen omavastuun täytyttyä kaikkien vakuutettujen hankkimien lääkärin määräämien korvattavien valmisteiden tulee olla edelleen kokonaan maksuttomia. Maksukatto ohjaa jo kyllin vakuutettuja tekemään vain tarpeellisia lääkehankintoja.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä on otettu kantaa erityisesti myös annosjakeluun, ja on mielestäni erittäin hyvä, että valiokunta nosti tämän asian esille. Se tuli myös asiantuntijalausunnoissa hyvinkin selkeästi esille, että sitähän jo toteutetaan. On tärkeää, että nyt tämä kolmivuotinen kokeilu aloitetaan. Mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään toteaa hyvin, että se "pitää ehdotettua annosjakelun kolmivuotista kokeilua tarkoituksenmukaisena, mutta kiinnittää huomiota siihen, että kokeilun tuloksiin voi merkittävästi vaikuttaa sen rajoittaminen potilaisiin, joilla on vähintään kuusi lääkettä käytössään. Kokeilun rajaaminen tässä vaiheessa täsmällisesti melko suppeaan kohderyhmään on kuitenkin valiokunnan käsityksen mukaan perusteltua sen vuoksi, että kokeiluvaiheen kustannusten tulee olla hallittavissa ja selkeästi ennustettavissa".

Ehkä se, mitä kaiken kaikkiaan tästä kokeilusta saadaan, ei tuo sitä tietoa, mitä se voisi kaiken kaikkiaan tuoda, jos kokeilua olisi laajennettu ja myöskin siinä suhteessa, kuinka monta lääkettä siihen otetaan mukaan. Erityisesti asiantuntijalausunnoissa nostettiin esille, miten esimerkiksi — ajatellaan, että tässä kokeilussa voisi olla ei siis kuusi lääkettä vaan lukumäärä voisi olla pois tästä ja myös se, onko se vain 75 vuotta täyttäneitä koskeva vai myös näitä erilaisia vammaisryhmiä, kehitysvammaisia, mielenterveyspotilaita ja muita apteekkisopimuspotilaita, mitä nyt jo tällä hetkellä on niin sanotussa annosjakelussa apteekkareilla — miten apteekeissa toimitaan, että olisi saatu tästä kokeilusta selvemmin kuva jo nyt olevista käytännöistä, millä tavalla apteekeissa toimitaan.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi: Tämä valiokunnan mietintö lähtee yleisperusteluissaan lääkekustannuksiin vaikuttamisesta, ja siinä on nostettu esille tukkuhintojen alentaminen 5 prosentilla. Olen yhtynyt näissä vastalauseissa siihen, että tätä ei tulisi tehdä, ja olen tässä vaiheessa ainakin hyvinkin vakuuttunut siitä, että välttämättä tämä ei tuo sitä tavoitetta, mikä hallituksellakin on, että me voisimme tätä lääkekorvausjärjestelmää uudistaa sillä tavalla, että sen vaikutus sekä potilaita ajatellen että kaikkia näitä toimijatahoja ajatellen olisi myönteinen. Ehkä lääketeollisuutta ajatellen tässä nyt voi olla jotain, mutta kuitenkaan apteekkien toimintaa ja niiden koko asiantuntemusta, mitä niillä on, ei ole tässä kaiken kaikkiaan huomioitu. Pidän sitä hyvin negatiivisena tämän lain kohdalla.

Riikka  Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää ja rakentavaa keskustelua, mutta tässä keskustelussa on kyllä unohtunut se asia, että tätä korvausjärjestelmän uudistamista puollettiin valiokuntakuulemisessa lähes yksimielisesti. Tämä lääkekohtaiseen omavastuuseen siirtyminen yksinkertaistaa ja selkiyttää korvausjärjestelmää ja tämä ehkä siitä syystä, että nykyinen järjestelmä on ollut kansalaisille vaikeasti ymmärrettävä. Toisaalta uudistuksen kautta vähennetään sitä tarvetta, jota kyllä on olemassa, että kerralla on jouduttu ostamaan ja hankkimaan lääkkeitä ja samalla lääkehävikki on ollut turhan korkea.

On totta, mitä täällä on useampaan kertaan todettu, että lääkekustannukset ovat nopeasti kasvaneet, mutta tämä ei kosketa ainoastaan Suomea, vaan kyseessä on yleismaailmallinen ilmiö. Tähän on useita syitä, joista voisi mainita muun muassa lääkehoitojen kehittymisen ja uusien lääkkeiden tulon markkinoille ja tietysti väestön ikääntymisen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kustannusten kasvua on pakko rajoittaa, ja tämä siitä syystä, että lääkehoitojen rahoitus voidaan tulevaisuudessa turvata, ja tähän on tämä hallituksen esitys yksi ratkaisu. Olen kyllä sitä mieltä, että tämä ei ratkaise kokonaisuudessaan tätä ongelmaa, mutta esimerkiksi lääkevaihtoihin tehty lakiesitys muutamia vuosia sitten on jo osoittanut, että sen tulokset ovat olleet toivottavia. Siinä suhteessa olenkin vahvasti sitä mieltä, että tämä valiokunnan esittämä lausuma on varsin tarpeellinen, joka edellyttää nyt sitten hallitusta seuraamaan ja arvioimaan tämän lain vaikutuksia.

Lain käsittely ei missään nimessä ollut täysin yksinkertaista eikä helppoa. Täytyy sanoa, että valiokunta teki hyvää ja ansiokasta työtä, ja siitä kyllä suuret kiitokset kuuluu valiokunnan puheenjohtajalle.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vielä muutamaan asiaan.

Ed. Rauhala täällä protestoi oikeastaan, jos nyt haluan tätä sanaa käyttää, kohteliaasti tätä tukkuhintojen ottamista käyttöön. Kumpikin meistä tietää, ed. Rauhala, että toinen vaihtoehto olisi ollut apteekkimaksujen kautta tätä asiaa lähestyä. Nyt ovat sitten valtioneuvosto, hallitus, ja esittelijät valinneet tämän tukkuhintajärjestelmän, josta meidän on pakko ollut hallituspuolueiden edustajina niin kuin oppositiossakin lähteä liikkeelle.

Toisekseen sitten on vahvasti kerrottu näiden maksukaton yli menevien omavastuiden suuresta vaikutuksesta lääkkeiden ostoon ja erityisesti sanottu pitkäaikaissairaiden osalta, että se kohdistuu kohtuuttomasti heihin. Sen takia valiokunta on laittanut mietintöön ed. Moilanen-Savolaisen äsken esittämän seurantalausuman, jotta me näemme, mikä on todellisuus sitten, kun näitä asioita voidaan riittävällä varmuudella tarkastella. Täytyy nyt huomata, että tämä valiokunnan enemmistön linja alentaa hallituksen esityksessä 3 euron omavastuuta 1,50 euroon voi toteutua sillä tavoin edullisemmin lääkkeen ostajalle, että kun on kolmen kuukauden ajalle oikeus ostaa lääkkeet, niin yhden lääkkeen osalta, kun jaetaan se 1,50 kolmella, niin tulee 50 sentin osuus kuukautta kohti. Tuskin tätä voidaan kauhean kohtuuttomana pitää kenenkään kohdalla, jos pikkuisen asiaa ajatellaan tarkemmin. Tästä ollaan kyllä nyt tekemässä semmoinen asia, joka saattaa olla todellisuudessa vähän toisen tyyppinen.

Sitten vielä haluan palata asiaan, johon tässäkin ovat muutamat edustajat jonkun verran käyttäneet aikaa: siihen, että lääkejakelu vaarantuu tämän hallituksen esityksen jälkeen, mistä itsekin totesin, että se on noussut meidän valiokuntamme käsittelyssä esille. Että tämä asia tulisi täysin selväksi valiokunnalle, me pyysimme sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon, jonka lääkkeiden hintalautakunta meille toimitti. Minä lainaan vähän tätä tekstiä, että tämä asia tulee siltä osinkin pöytäkirjaan. Täällä todetaan: "Lääkeyritykselle varattaisiin kaksi viikkoa aikaa antaa vastineensa ehdotukseen edellyttäen, että ehdotettu kohtuullisten tukkuhintojen alentaminen hyväksytään. Hintalautakunta voisi kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin jo siinä vaiheessa, kun lain sisältö on tiedossa."

Tällä on siis yhteys tähän päivään, jolloinka me olemme itse asiassa tässä aikataulussa reilusti viikkoa edellä siitä, mitä meillä olisi takaraja ollut, ja minä toivon, että kun valiokunta näin ripeästi tämän asian on valmistellut ja tämä on nyt eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä, niin tämäkin valiokunnan tapa hoitaa tämä asia etuajassa edesauttaa jakelujärjestelmän toimivuutta. Tässä todetaan: "Lääkeyritysten vastineen jälkeen hintalautakunta tekisi varsinaisen päätöksen hinnasta. Päätökset voitaisiin lähettää lääkeyrityksille vasta lain vahvistamisen jälkeen. Hintalautakunta toimittaisi päätökset myös Kansaneläkelaitokselle, Suomen Apteekkariliitolle ja Yliopiston Apteekille. Ehdotettujen muutosten toimeenpanossa on huomioitava, että Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki ylläpitävät lääkevalmisteiden vähittäishinnastoja, joiden perusteella lääkkeet hinnoitellaan yksittäisissä apteekeissa. Kyseiset tahot voivat muuttaa ylläpitämiään lääkevalmisteiden vähittäishinnastoja vasta hintalautakunnan päätöksen ja lääkeyritysten ilmoittaman hinnan saatuaan."

Tässäkin mielessä minä toivon, että valiokunnan tapa tehdä tämä asia nopeammassa aikataulussa olisi edesauttamassa näitten tahojen osalta lääkejakelun sujuvuutta. Täällä todella sitten kuitenkin todetaan: "Aikataulu tulee muodostumaan kireäksi osittain myös sen vuoksi, että nyt ehdotettujen muutosten lisäksi lääkeyritykset ovat velvollisia ilmoittamaan Kansaneläkelaitokselle, Suomen Apteekkariliitolle ja Yliopiston Apteekille 9.12.2005 mennessä lääkevaihtoa koskevien valmisteiden 1.1.2006 voimaan tulevat hinnat vaihtokelpoisten lääkkeiden hintaputken tekemistä varten."

Kuitenkin lopussa todetaan: "Eri toimijoiden kanssa tehdyn aikatauluselvityksen perusteella lakimuutoksen toteuttamiseen jäisi riittävä aika, jos lain sisältö lääkkeiden hintojen alentamisen osalta olisi tiedossa lokakuun lopussa." Tämä sillä tavoin vielä vahvistukseksi, että kyllä valiokunta ainakin tässä on yrittänyt kovin vastuullisesti toimia, että lääkejakelu ei meidän takia vaarantuisi.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, mihin valiokunnan puheenjohtaja lopetti, keskustelua tästä samasta tukkuhinta-asiasta. Nimittäin se pitää paikkansa, totta kai, että ministeriötä kuultiin tässä asiassa, mutta ei kyllä toista puolta, joka nämä markkinat paremmin tietää: lääketeollisuutta ja apteekkilaitosta. Heidän lausunnoistaan oli luettavissa asioita, joita ei mietintöön kirjoitettu. Henkilökohtaisesti vain uskon, että tämä saatavuusongelma saattaa meillä toteutua. Sen takia on hyvä, että siitä vielä vähän ehkä tässä debatoidaan.

Ensinnäkin on tämmöinen pylväikkö, jossa on eurooppalainen lääkkeiden hintavertailu, tukkuhinta eli apteekin ostohinta. Tässä on seuraavat maat: Irlanti, Tanska, Ruotsi, Ranska, Saksa, Luxemburg, Norja, Italia, Itävalta — 9 maata, joissa tukkuhinnat ovat korkeammat kuin Suomessa. Suomi on tilalla 10. 11:s on Belgia, 12:s Portugali, 13:s Espanja ja 14:s on Kreikka. Nyt Suomi on tässä tietyllä tasolla. Jos tästä otetaan 5 prosenttia pois tukkuhinnasta, niin kuin hallituksen ehdotus on, me putoamme alaspäin. Niin kuin sanoin edellisessä puheenvuorossa, menemme Belgian ja Portugalin ohi, me putoamme niin, että meitä alhaisempi tukkuhinta Euroopassa on enää jäljellä Espanjassa ja Kreikassa. Näistä maista kerrotaan, että siellä on tietyissä lääkkeissä saatavuusongelmia. Se vaan on tosiasia, sille on ihan turha kenenkään naureskella tai miettiä, että se on jotain keksittyä juttua. Nämä ovat selkeitä tilastotietoja.

Ja kun tämän olisi voinut ohittaa sillä, että tämä kaikki olisi kolmen tai neljän kuukauden välein laitettu hintoihin toteutumaan. Ja hallitus olisi tähän suostunut. Ministeri Mönkäre sanoi täällä lähetekeskustelun yhteydessä, että se olisi aivan mahdollinen järjestelmä, mikäli budjettilain edellyttämä 50 miljoonaa euroa saadaan kokonaisuutena kerättyä jostain muualta. Tässä on taloudellisesta näkökohdasta ja budjetin kireydestä kysymys, sinänsä ihan ymmärrettävän hyvä asia, mutta jos sen seuraus sitten on se, minkä me näemme vuodenvaihteen ympärillä, niin tietysti täytyy niiden kantaa vastuu siitä, jotka päätöksen halusivat näinpäin tässä asiassa tehdä.

Isot apteekit ovat ne, jotka tässä saattavat ruveta tekemään omia ratkaisujaan. Heillä on tiettyjä taseongelmia tähän liittyen ilman muuta, koska heillä on isoja varastoja ja he haluavat ne tyhjentää ajoissa, koska hinnat muuttuvat näin paljon. Pienillä apteekeilla taas on paljon pienemmät mahdollisuudet pelata mihinkään suuntaan. Minulle kerrottujen tietojen mukaan on myöskin niin, että kun näitä tukkuhintoja halutaan alaspäin, niin ne ovat vuoden 2005 aikana jo pudonneet 2,83 prosenttia ja alkaen 1.12.2003 näitä samoja hintoja on leikattu 7,5 prosenttia, niin että en vain oikein jaksa uskoa, että tämä toimenpide on se, joka ratkaisee lääkkeiden hintojen korotuspaineen aiheuttaman ongelman sairausvakuutuskorvausjärjestelmän sisällä.

Tässä täytyisi tehdä aivan muita asioita, pyrkiä tilanteeseen, jossa pienistä lyhyistä lääkehoidoista ei korvata mitään ja kroonisissa lääkehoidoissa ja pitkäaikaisissa sairauksissa ja vaikeissa syöpäsairauksissa korvaustaso on jotain aivan muuta. Mutta meillä pysyy tämä vanha rakenne koko ajan: on kolme erilaista korvausporrasta jnp., niin kuin tänä iltana täällä on puhuttu.

Kyllä tähän rakennetaan, puheenjohtaja Valto Koski, ongelmaa sisälle ja riskillä tässä mennään eteenpäin. Se on ihan selvä. Toivotaan, että se ei toteudu, mutta halusin tämän puheenvuoron vielä korostetusti käyttää, että näin on liian moni ammattitaho kertonut yhtäpitävästi lääketeollisuuden sisältä, apteekkareiden osalta. Ministeriö ei ole tähän selkeästi tullut vastaan ja sanonut, että saatavuusongelmaa ei tule. Se lause on heidän suustaan jäänyt sanomatta, vaikka sitä on heiltä yritetty vähän hohtimien avullakin kiristää. Sitä ei myöskään myöntänyt ministeri Mönkäre täällä lähetekeskustelun yhteydessä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vielä lopuksi korostaa omasta puolestani, että kaikki me sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet haluamme saada lääkekustannukset hallintaan, mutta emme saa käydä hampaat irvessä lääkkeiden kimppuun emmekä saa yrittää saada kaikista köyhimpiä ja sairaimpia ihmisiä maksumiehiksi, kun sillä kokonaisrahoituksen kannalta Kelalle ei ole mitään merkitystä. Eli toivon, että me äänestämme nurin lääkekohtaisen omavastuun näiltä 100-prosenttisesti korvattavilta lääkkeiltä.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt täytyy sillä tavoin todeta, ed. Akaan-Penttilä, teidän puheenvuoronne jälkeen, että läksyt on jääneet jossakin määrin huonosti luetuiksi. Täällä on minulla sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston 27.9. valiokunnalle lähettämä yksityiskohtainen selvitys asiasta, josta te puhuitte ihan toista kuin mitä tämä pitää sisällään. Kyllä meille tämä selvitys on tullut, ja en nyt enempää halua sanoa, mutta ettei tulisi semmoista kuvaa, että valiokunta on jotenkin haparoiden tämän asian ylittänyt tai ohittanut, niin se ei nyt vaan pidä paikkaansa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vain sanoa, että mitään tästä ei ole otettu valiokunnan mietintöön, se tässä on huolestuttavaa. Täällä olisi pitänyt olla oma kappale, jossa olisi analysoitu eri asiantuntijalausuntojen väliset erot ja sitä kautta päästy lopputulokseen. Hallitus on kiertänyt tätä kuin kissa kuumaa puuroa.