Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä. Tällä pyritään kehittämään maatalouden rakennetta ja edistämään hyvää maataloutta. Taustalla on oikeastaan tämän viikon perjantaina maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi väittelevän Sami Myyrän väitöskirja, jonka mukaan ainakin merkittävältä osin vuokrapeltoja hoidetaan huonommin kuin omistuspeltoja. Valitettavasti tämän lain käyttöaika uhkaa jäädä lyhyeksi, kun EU:n komission hyväksymistä saadaan ehkä odotella pitkäänkin, ehkä pitkälle ensi vuoteen. Tämänhän on tarkoitus olla voimassa vuoden 2010 loppuun.

Yksi paha kauneusvirhe minusta tässä esityksessä on se, että yhteisöt, ja erittäin tärkeänä ryhmänä niissä osakeyhtiöt, eivät voisi ostaa tätä pellon luovutusvoiton verovapauden piirissä olevaa peltoa. He joutuisivat sitten ostamaan luonnollisina henkilöinä ja siirtämään sen sitten toimintamuodon muutoksen ja fuusion kautta ehkä siihen jo omistamaansa osakeyhtiöön, jossa perheosakeyhtiönä, perheyrityksenä harjoitetaan maataloutta. Maatalouden harjoittaminen perheosakeyhtiönä on yleistynyt aivan samalla tavalla kuin tässä maassa harjoitetaan yleensäkin yritystoimintaa perheyrityksenä osakeyhtiömuodossa hyvin merkittävässä määrin.

Näyttää siltä, että tässä harvinaisessa tapauksessa saattaa tulla komissiolta ehkä parannusapua tähän lakiin, koska komissio on kiinnittänyt huomiota lisäselvityspyynnöissään, että yhteisöt, kuten osakeyhtiöt, eivät olisi tasaveroisesti kohdeltuja tässä lainsäädännössä, ja näin ollen ei noudateta tässä esityksessä yritysmuotoneutraalisuutta. Mutta muuten esitys on vallan mainio, ja se pitää täällä hyväksyä.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tätä lakiesitystä on tosiaan kentällä odotettu pitkään. Kyseessä on poliittinen päätös siitä, että maataloutta pyritään tehostamaan parantamalla toimintaedellytyksiä. Se, että peltomaa siirtyy maatalousyrittäjien omistukseen ja sitä kautta suurempiin ja kannattavampiin tilakokonaisuuksiin, on alan kannalta ehdottomasti myönteinen asia. Tähän mietintöön kuuluu kaksi vastalausetta, ja he perustelevat sen omalta puoleltaan. Se tietysti, mikä tässä on valitettavaa, on komission suhtautuminen, komission lukuisat kyselyt ja se, että tämä on hiukan viipynyt siitä syystä. Lakihan tulee taannehtivasti voimaan vuoden 2009 alusta ja on voimassa vuoden 2010 loppuun.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kiviranta ja ed. Lintilä täällä vakuuttivat, tällä lailla on myös puutteensa. Tästä voidaan olla myös poliittisesti eri mieltä, tuleeko tätä säätää vai ei. Hallitus on käyttänyt paljon erilaisia kikkoja elvytyksen nimissä. Tämä on yksi niistä. Esitellessään elvytyspakettia hallitus esitti myös tätä peltojen myyntivoiton verovapautta, ja kun valiokunnan jaoston kuulemisessa on kysytty sitä, minkälaisia elvyttäviä vaikutuksia tällä on mahdollisesti, niin asiantuntijat eivät ole siihen osanneet vastata, vaan ovat olleet enemmän kiusallisen hämillään siitä, että tällä on kyllä ihan muita tarkoituksia kuin elvytystarkoituksia.

Meille kerrottiin myös siitä, että jos peltojen luovutusta pyritään edistämään, niin ylipäätään se tieto, että tällainen lainsäädäntö on tulossa, panttautti sitä. Elikkä siinä kohtaa ei tiedetä, ei osata sanoa, mikä olisi ollut normaali kehitys peltojen luovuttamisen osalta, jos tällaista lupausta laista ei olisi ylipäätään annettu. Mutta tämä laki jatkaa loistavalla tavalla hallituksen veropolitiikkaa, eli rapautetaan veropohjaa minkä osataan ja voidaan. Näinä aikoina, kun valtiontalouden tilanne on kuitenkin vakava, tulisi miettiä, miten saadaan enemmän verotuloja, miten paikataan niitä aukkoja, joita jo ennestään on. Nyt hallitus vain luo uusia aukkoja. Tälläkin päätöksellä valtio menettää jälleen miljoonia euroja verotuloja. Toisessa käsittelyssä tulen esittämään, että lakiesitys hylätään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jokaisella hallituksen esityksellä on taustansa ja juontonsa. Tässä oli maatalouden tulo- ja kannattavuusryhmässä esillä olleista lukemattomista asioista yksi pieni detalji. Ja kun sitä laajaa kirjoa erilaisia vaihtoehtoja käytiin läpi, niin niistä sitten harvat olivat sellaisia mahdollisuuksia, jotka olivat siis asiallisesti ja poliittisesti käytettävissä. Tässä on yksi niistä, tämä luovutusvoittojen verovapausasia, ja siinä kaikki. Elikkä pitää ne muruset vähästäkin kerätä ja uljaasti täällä puolustaa hylkääjiä vastaan. Ei muuta.

Erkki Virtanen /vas:

Puhemies! Lohdutan ed. Pulliaista hänen vaativassa tehtävässään. Tällä rintamalla tehtävää varmasti hallituspuolueen vastahakoiselle kansanedustajalle siunaantuu vielä tässä tulevinakin vuosina.

Arvoisa puhemies! Ed. Paasion äskeisestä puheenvuorosta kävi ilmi ne perustelut, joilla myöskin vasemmistoliiton valiokuntaryhmä on tästä asiasta hylkäysvastalauseen tehnyt. Tämä sopii varsin huonosti synkin värein maalailtuun, erityisesti hallituspuolueitten toimesta synkin värein maalailtuun, valtion taloudelliseen tilanteeseen. Elvyttävän vaikutuksen keksiminen vaatii kovin laajaa mielikuvitusta, eikä tämä nyt aivan oikeudenmukaiseltakaan kuulosta, kun tämän tyyppinen verohelpotus annetaan tilanteessa, jossa esimerkiksi työmarkkinatuki on kuitenkin veronalaista tuloa. Muun muassa näistä syistä johtuen vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee esittämään sosialidemokraattien tapaan tämän lakiesityksen hylkäämistä toisessa käsittelyssä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä maanviljelyn harjoittajista, maanviljelijöistä, ollaan tekemässä verovapaata rälssiä. Metsän myyntivoitot haluttiin verovapauden piiriin, haluttiin alentaa valtion mahdollisuutta verottaa sitä. Se oli silloin, kun puunjalostusteollisuudelta puuttui puuta. Nyt ovat erilaiset tienpientareet ja ratapihat tulvillaan käyttämätöntä puunrunkoa. Tämä pellon luovutuksen verohelpotus on saman tyyppinen. On todellakin ymmärrettävää, että tätä keskustapuolueen maataloussiiven puolella on odotettu kovasti, mutta kansallisesti tätä asiaa tarkastellen tämä ei ole perusteltua. Veropohjaa pitäisi ennemminkin laajentaa ja lopettaa erilaiset privilegiot. Verovapaata rälssiä ei pitäisi uudelleen luoda tähän maahan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lupausten mukaisesti puolustan tätä hallituksen esitystä ja tätä mietintöä. Ensinnäkin ed. Paasiolle totean, että ei tässä elvytyspolitiikasta ole kyllä pätkänkään vertaa kysymys. Tämä on sen kannattavuuden perusteen vahvistamista, että tämä maatalous täällä Suomessa säilyisi. Se on huoltovarmuussyistä välttämätöntä. Se, mikä tässä on kiusallista, on, että nämä ovat semmoisia pieniä hippusia kokonaisuuden kannalta, ja sitten jos joku pitää sitä veropolitiikkaa vääränä, niin se on sitten väärä. Siinä on on- ja off-vaihde, ja niistä voi valita sitten itselleen sopivan ja sen mukaisesti sitten ottaa kantaa.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin, ed. Pulliainen. Tällä ei ole mitään tekemistä elvytyksen kanssa, mutta hallitus esitti tämän lakiesityksensä niin kutsutun elvytyspakettinsa yhteydessä. Tältä pohjalta olemme myös yrittäneet käydä tätä viime päivien keskustelua: mitä elvytyksellä tarkoitetaan, mitä se pitää sisällään, kun puhutaan prosenteista, bkt:stä, miljardeista, miljoonista. Tämä kuuluu hallituksen nimeämänä elvytyspakettiin. Meidän mielestämme se ei kuulu, kuten ei näköjään teidänkään mielestänne.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa, että maanviljelijät maksavat aiempaa vähemmän veroja. Tämä kehitys on erittäin surullista, ja se johtuu siitä, että maatalouden kannattavuus on romahtanut. Eräs ystäväni lähetti minulle tästä tietoa, hän tekee maatalouden välitilinpäätöksiä. Hän oli tehnyt 25 kappaletta niitä tänä syksynä, yksikään niistä ei ollut plussan puolella. Tämä kertoo aika surullista kieltä siitä, missä maataloudessa mennään. Tällä lakiesityksellähän pyritään siihen, että jatkossa rakenteen kehittymisen kautta maataloudessa olisi myöskin parempi tulokehitys ja tilarakenne olisi parempi.

Tämä verovapaus — huomautan ed. Tiusaselle — kyllä kohdistuu pellon omistajiin, jotka myyvät näitä peltojaan nyt näille maanviljelijöille. Teidän kirveenne kyllä tässä kalskahtaa ihan väärään kohteeseen.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pulliainen on käyttänyt tässä hyviä, asiat oikein suhteuttavia puheenvuoroja. Ensinnäkään minun tietääkseni kukaan ei ole väittänyt, että tämä olisi elvytystoimi, vaan tämä on ainoastaan juuri tämän maatalouden kannattavuustyöryhmän ehdottama toimi, ja istumme siellä tuon ed. Pulliaisen kanssa — siellä on paljon muutakin väkeä, täältä eduskunnastakin. Tässä nyt tehdään tämmöinen pieni toimi, jotta voitaisiin jonkin verran näitä pellonmyyntejä edistää. Meillähän on vuokrapeltojen osuus aika suuri — taitaa olla jo yli 40 prosenttia kaikista viljellyistä pelloista. Tällä pyritään edistämään peltojen omistajuuden siirtymistä jonkin verran. Tämä on hyvin lyhyt voimassaoloaika, kun käytännössä vielä tämä toinen puoli tästä ajasta kuluu odotellessa.

Mutta kannattaa huomata se, että tämä on kyllä sinänsä tälle pellon luovuttajalle aika merkittävä asia. Jos henkilö on omistanut sen tilansa vaikka 1960-luvulta lähtien, niin jos hän ilman tätä säännöstöä myy ne peltonsa, niin hänhän maksaa 16,8 prosenttia eli yli kuudenneksen kauppahinnasta veroa ja siinä mielessä tämä saattaa jonkin verran jumiuttaa tätä peltokauppaa. Sitä on nyt kuitenkin hyvä edistää.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! On kyllä syytä hetkeksi pysähtyä tähän verotuksen yhdenmukaisuuden näkökulmaan. Verotuksen keskeisiin periaatteisiin kuuluu paitsi se, että katsotaan kantokykyä, myös se, että eri kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisella tavalla. Kun katsoo viime aikojen tehtyjä ratkaisuja ja hallituksen esityksiä, niin jää kyllä jäljelle se kysymys, kohtelemmeko me verotuksessa eri kansalaisia yhdenmukaisella tavalla. Paitsi että on tämä peltomaan myyntivoiton verovapausehdotus, joka nyt täällä on käsittelyssä, niin meillä on myös metsäverotukseen tehty erityishelpotuksia, jotka kohdistuvat pitkälti samaan porukkaan. Sitten meillä on perintöveroon tehty myös erityishelpotuksia, jotka kohdistuvat myös tähän samaan joukkoon ja jotka johtavat erittäin alhaiseen perintöjen verotukseen. Meillä on polttoöljyn käytössä täysin ilmastotavoitteiden vastainen järjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että on olemassa erityinen vähennys siihen, että maatilat käyttävät polttoöljyä. Sitten meillä on kiinteistöverosta maa- ja metsätalouskiinteistöt vapautettu. Tämän lisäksi meillä on tehty vielä sellainen järjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että jos tämä ansiotulojen verotus olisi alhaisempi kuin on pääomatulojen verotus, niin pääomatuloistakin saa itse asiassa valita itselleen edullisemman veron. Lista ei tietenkään lopu edes tähän.

Tulee aika paljon räätälöityjä ratkaisuja, jotka vaarantavat verotuksen oikeudenmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta. Ne toimivat osittain täysin niitä tavoitteita vastaan, jotka on yhdessä täällä asetettu, jotka koskevat muun muassa ilmastonmuutoksen hallintaa ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä.

Pitäisi toimia niinpäin, että tuki on näkyvillä, että silloin kun annetaan tukea, niin se tulee tänne päätöksentekoon tukena, eikä niin, että rakennetaan uusia ja uusia verovähennyksiä, jotka ovat vaikeasti arvioitavissa, jotka alkavat tuhota verotuksen pohjaa ja jotka johtavat kansalaisissa siihen havaintoon, että he kysyvät, kohdellaanko heitä eri tavalla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä varmasti ex-valtiovarainministeri tietää, miten nämä järjestelmät kansallisesti vertaillen toimivat. Tämähän on ihan okei, ei tässä ole mitään. Arvoisa ex-valtiovarainministeri, nyt vaan sattui olemaan niin, että se vertailukohta tässä on Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka ja toiset maataloutta harjoittavat valtiot. Otetaan Saksan liittotasavalta esimerkiksi, jolla on kaikki mahdollinen veroetu, joka ikisellä maanviljelijällä jnp. Elikkä kun te olette ollut viemässä meitä tähän yhteiseen maatalouspolitiikkaan, niin silloin meidän pitää siellä pärjätä, se on se vertailuryhmä. Valitan, että kansallisesti teillä on pipo tiukalla.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä nyt vähän kauas meni ed. Pulliaiselta, jota yleensä olen tottunut kehumaan punnituista ja hyvistä puheenvuoroista. Eihän tästä nyt mitenkään voida Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa syyttää, mitä verolakeja me täällä kansallisesti käsittelemme. Kyllä tämä on ihan meidän ikiomaa harkintaa.

Mitä Euroopan unioniin tulee, niin sitten se on eri oopperaa, olisiko syytä unionissa mennä siihen, että maataloustukipolitiikkaa enemmän kansallistettaisiin uudelleen tai vähintäänkin maksatusta siirrettäisiin kansalliseksi. Kun täällä käsiteltiin Eurooppa-politiikkaselontekoa, niin demarien puolelta esitettiin harkittavaksi, että maatalouspolitiikan maksatusta siirrettäisiin kansalliseksi ja nämä jäsenmaat ottaisivat tästä enemmän vastuuta ja miettisivät myös semmoista järjestelmää, joka olisi mahdollisimman tehokas ja oikeudenmukainen, ettei käy niin, että unionin maatalouspolitiikkaan liittyy eräitä hyvin epämiellyttäviä piirteitä, jotka koskevat hyvin suurituloisten ja hyvin pärjäävien tilojen ja jättimäisten viljelmien massiivista tukea, vielä unionin rahoilla. Voi hyvin olla, että jos päätökset tehtäisiin kansallisesti, niin ne olisivat tässä suhteessa harkitumpia.

Mutta kyllä sen pitäisi ed. Pulliaistakin kiinnostaa, onko perusteltua, että fossiiliset polttoaineet saavat verovähennyksiä, jotta niiden tukea edistetään.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaunistolle pitää vain todeta, että minäkin olen aidosti huolissani maanviljelijöitten yritysten kannattavuudesta ja toisaalta heidän toimeentulostaan. Viime ajat eivät ole olleet monilta osin kovin helppoa aikaa. Mutta jos, kuten sanoitte, pitää lähteä siitä, että kun tulotaso on alentunut, niin sitten alennetaan ikään kuin kompensaationa verotusta, niin hyvä on, kyllä se minulle käy, jos samalla pidetään huoli siitä, että muittenkin ryhmien, joitten tulotaso on alentunut, verotusta kevennetään. Tässä parin asiakohdan jälkeen pysyvästi heikennetään työttömien, sairaitten ja muitten etuuksien varassa olevien toimeentuloa. Tehdään kaupat: jos te tulette tukemaan hylkyesitystäni siinä, niin minä puolestani sitoudun kannattamaan tässä asiassa hallituksen esitystä. Silloin toimitaan suunnilleen tasapuolisesti. Silloin ovat sekä työttömät että maanviljelijät verohelpotusten osalta samalla viivalla.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä lakihan kohdistuu omistajiin elikkä niihin, jotka luopuvat pellosta ja myyvät sitä. He hyötyvät siitä. Tämä toteutuessaan itse asiassa nostaa taas niitten viljelijöitten pääomakustannuksia, jotka joutuvat luopumaan vuokrapelloista elikkä joutuvat ostamaan sen pellon, jos se menee myyntiin. Tässä tapauksessa tämä myyntihalukkuus varmaan näillä omistajilla kasvaa. Ne, joilla ei ole varaa mahdollisesti ostaa sitä vuokrapeltoa, joutuvat luopumaan siitä. Elikkä tämä nostaa pääomakustannuksia maanviljelijöille. Ei tämä ole minun mielestäni oikea linja, että pyritään semmoiseen ratkaisuun, joka nostaa viljelijöitten pääomakustannuksia.

Toisaalta tämä on hallituksen linja, jota esimerkiksi jo aikaisemminkin tänä päivänä täällä toteutettiin: täällä toteutettiin hallituksen esitys, joka antoi kymmenien miljoonien eurojen verohelpotukset osakkeenomistajille, muun muassa osakkeenomistajille, jotka omistavat ulkomailla olevien yritysten osakkeita. Ja tässä nyt annetaan taas omistajille verohelpotus. Tämä on hallituksen linja, joka suosii niitä, jotka omistavat jotain. Sen sijaan monet muut, jotka saavat palkkatulosta, työstä, tämän tulonsa, joutuvat edelleenkin varsin kireän verotuksen kohteeksi. En pidä tällaista lahjoitusmentaliteettia oikeana.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Ed. Kaunisto arveli, että kritiikki menee väärään suuntaan, kun sanon, että maa- ja metsätaloutta harrastavat on nostettu hyvin korkealle tällaisessa verovapaan rälssin kategoriassa ja he alkavat muodostaa sen tyyppisen joukon. Kuitenkin jos metsänomistajalla on myös peltomaata ja hän päättää myydä sen, hän saa siitä verohelpotuksen. Sen lisäksi hän saa näistä metsän myynnin tuloista myös verohelpotusta, verohelpotusta joka suuntaan. Jos hän käyttää motoa siellä tai maataloustraktoria, niin siinä on taas dieselin suhteen verohelpotus jne. Siis on olemassa uusi epätasa-arvoinen tilanne. Toisaalta jos vaikkapa biokaasua aletaan käyttää sähköntuotantoon, niin mielestäni se tarvitsee taas tukea aivan aidosti jo ennen kuin se siihen pääsee ja silloin esimerkiksi syöttötariffi on ihan paikallaan. Tällä tavalla voidaan tukevalla tavalla edistää maatalouden pysymistä ja säilymistä ja sen ympäristökestävyyttä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kolme vastauspuheenvuoroa yhdessä vastauspuheenvuorossa. Ensinnäkin mikä koskee traktoreitten polttoainetta, niin tavoitteemme on tietysti se, että ruvetaan tuottamaan valkuaista rypsillä ja rapsilla ja sieltä saadaan biodiesel sivutuotteena ja se käytetään siellä tilalla energianlähteenä. Niin tämä homma hoituu just siinä vaiheessa ja se vaihe ei ole kaukana.

Toinen vastaus ed. Heinäluomalle, että juuri nyt käydään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan capin uudistamista vuodesta 2014 eteenpäin ja siinä yhteydessä juuri se, mitä te sanoitte äsken, on esillä. Teidän puolueenne näkemys on tullut siinä esille hyvin selvästi ja se on kansallisesti ja neuvottelijoitten tiedossa.

Sitten ed. Kuopalle kommentti, elikkä tässä on kysymys rakennepolitiikasta eikä mistään muusta.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! En voinu olla ottamatta puheenvuoroa, kun ed. Heinäluoma otti tämän metsäveroasian esille, nimittään mettänomistajia on muitaki kun maanviljelijöitä, on muun muassa kaupunkilaasmettänomistajat ja aikoinansa, kun oli pinta-alavero ja sieltä muutettihin myyntivoittoveroksi, silloinhan annettiin tietty siirtymävaihe, että sai päättää, menöökö heti myyntivoittoverolle vai on tietyn siirtymäajan pinta-alaverotuksen piirissä. Totuushan on näin, jotta jos sä kaarat mettän ny, niin so’n 100 vuotta ku seuraavat sukupolvet vasta sieltä saa myytävää puuta, niin se on kohtuutonta kannikosta maksaa 100 vuotta veroa. Eli tämä nykyinen järjestelmä on täyrellisesti oikia.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen ja tärkeä keskustelu ja harvoin tulee eduskunnassa käytäväksi, koska se liittyy sekä maatalouspolitiikkaan että veropolitiikkaan. Ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni jatkaakseni tätä ajatustenvaihtoa.

Meillä on iso ongelma maataloudessa se, että viljelijät ovat tyytymättömiä tulokehitykseensä. Samaan aikaan me laitamme tänne enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä lukien noin 3 miljardia euroa vuodessa erilaisina tukina EU:n kautta, sitten kotimaasta tulevina tukina sekä suoraan maatalouteen että sitten erilaisiin valtion tukijärjestelmiin sosiaalipuolella ja lomituksissa. Kun tätä kehitystä katsotaan, miten tämä on mennyt viime vuosikymmenten aikana, niin voidaan havaita eräs mielenkiintoinen piirre.

Aina kun on tehty uusia verohelpotusjärjestelmiä, joita on perusteltu sillä, että sukupolvenvaihdoksen kannalta on tärkeää, että uusi viljelijä pääsee aloittamaan alhaisemmalla velkatasolla, niin lopputuloksena on ollut, että se, mitä hän joutuu ostamaan tilan perinnönjaossa, se hinta peltomaasta on entistä korkeammalla, entistä korkeammalla. Meillä on pellon hinta Suomessa käsittämätön suhteessa pellon tuotantokykyyn. Se on Euroopan ykkönen hinnoittelussa suhteessa pellon tuotantokykyyn. Sen yksi keskeinen tekijä on se, että tämä yhteiskunnan massiivinen tuki, joka tänne laitetaan, se kapitalisoituu hintaan ja aina uusi polvi joutuu lunastamaan sen edellisiltä. Se minkä väitetään olevan tukea tälle uudelle polvelle, jotta se pääsisi viljelyn alkuun, on itse asiassa tukea edellisille polville ja tulee rasitteeksi tälle uudelle polvelle, ja näin tätä kielteistä soihdunkantoa jatketaan edelleen. Tämä on klassinen esimerkki siitä, miten verotuilla on taipumus vääristää hintarakennetta ja kapitalisoitua hintoihin. Erittäin klassinen esimerkki.

Kun peltomaan hinta nousee korkealle, eli raakamaan hinta on korkealla, siitä puolestaan seuraa se, että maassa, jossa on tilaa vaikka kuinka paljon, joudutaan maksamaan asuntokelpoisestakin maasta ihan älyttömiä hintoja. Jos katsotte 1980-luvun lopun tonttimaan hintakehitystä ja asuntojen hintakehitystä, niin ne ovat järkyttäviä käyriä, jossa keskeisenä lähtökohtana on raakamaan eli peltomaan hinnan nopea kallistuminen, joka leviää sieltä sitten asutuskeskuksiin. Sen takia tästä on tarve puhua yleisemmältä kannalta.

Ei tässä ole kysymys vain siitä, mikä on tulo viljelijäperheessä. Se on tärkeä näkökohta ja siihen pitää kiinnittää huomiota, mutta kysymys on myös siitä, miten tämä vaikuttaa koko yhteiskunnassa, etteivät nämä verotuet muutu itsensä kieltäviksi suhteessa alkuperäisiin tavoitteisiin. Millään niistä esityksistä, joita tänne on tuotu vuosien aikana, joilla tukia on lisätty, ei ole ollut sitä vaikutusta, että olisi saatu kohtuullinen tulotaso tiloilla. Sen takia tässä tarvitaan uutta ajattelua ja sitten tämä yhdenmukainen verokohtelu. On ihan selvä, että kun tällä linjalla jatketaan, että aina tuodaan uusia verohelpotuksia, joissa räätälöidään ratkaisuja, niin etteivät ne koske kansalaisia samalla tavalla, niin jossain vaiheessa ne, jotka jäävät jäljelle verojen maksajiksi, ryhtyvät kysymään, onko tämä taakka, joka meille tulee, kohtuullinen. Vanha verotuksen yleisperiaatehan on, että veropohja on mahdollisimman lavea, jolla voidaan pitää verokannat alhaisena ja nyt tämän hallituksen aikana edetään juuri toiseen suuntaan, eli tehdään näitä ratkaisuja, joilla milloin arvonlisävero-, milloin tulovero-, milloin pääomatulopuolelle räätälöidään uusia vähennyksiä, ja sitten ne onnettomat, jotka jäävät maksamaan, maksavat yhä korkeampaa verotaakkaa. Tähän tarvitaan absoluuttisesti toinen ajattelu ja käänne. Täytyy palata siihen vanhaan hyvään ajatteluun, eli laaja veropohja ja alhaiset verokannat. Silloin kaikkien täytyy olla jollain osuudella mukana eikä niin, että näitä erilaisia vähennysjärjestelmiä räätälöidään.

Metsäpuolellahan tämä on myös kiistaton epäkohta. Näin sen verran vaivaa, että tutustuin metsäverotuksen ohjeisiin ja siellä on 200 sivua erilaisia ohjeita, miten välttää veronmaksu, siis näiden olemattomien metsäverotukseen liittyvien verojen maksu. Siitäkään ei täällä puhuta, vaan aina on joku sanomassa, että tälle ja tälle vähennykselle on erinomaiset perusteet. Kyllä, ei tässä ole kysymys mistään maalaiset vastaan kaupunkilaiset asetelmasta. Puolet metsänomistuksesta on kaupunkilaisilla, mutta on kyllä kehitetty aikamoinen vähennysjärjestelmä. Uuvuttavaksi tunsin oloni, kun kävin sitä 200 liuskan ohjetta lävitse, miten kaikki vähennykset tehdään, alkaen siitä, miten kaupunkilaismetsänomistaja saa vähennyskelpoiseksi nämä matkat, jotka sinne metsätilalleen tekee.

No, tämä on yksi näkökohta. Mutta sitten haluan sanoa erikseen ed. Pulliaiselle, että ei tässä nyt puhuttu mistään traktorin polttoaineesta, kun puhuin tästä uudesta veroedusta. Sehän tarkoittaa sitä, että kun käytät kevyttä polttoöljyä tilan rakennusten lämmittämiseen, niin siihen tulee erityinen verovähennys. (Välihuuto keskustan ryhmästä) — No, siitä puhuin kuinka kestävää ilmastotavoitteiden kannalta on, että me laitamme maatalouteen erityisen vähennysjärjestelmän, että käytetään fossiilisia polttoaineita lämmitykseen tilanteessa, että meillä oli juuri lupaavasti lähdössä maataloudessa liikkeelle siirtyminen bioaineiden käyttöön, uusiutuvan energian käyttöön. — Nyt ollaan kierteessä, että kun tätä kevyen polttoöljyn käyttöä suositaan ylimääräisillä vähennyksillä, niin sitten pitää panna tuplatukia uusiutuvien energianlähteiden, bioenergian käytön tukemiseen, jotta se olisi vähimmässäkään määrin kilpailukykyinen. Tätä politiikkaa meillä vihreät myös hallituksessa puolustavat, ja suureksi pettymykseksi kuulen, että ed. Pulliainen, joka on kuulunut tähän saakka eduskunnan itsenäisesti ajattelevien kerhoon itseoikeutettuna puheenjohtajana, on päätynyt siihen, että hänkin ryhtyy kannattamaan tällaista fossiilisten polttoaineiden käyttöä, jota minusta on erittäin vaikea perustella miltään näkökannalta muutoin kuin poliittisena ratkaisuna, jona se aikoinaan tehtiin. Se oli poliittinen kompromissi, mutta nyt, kun aikaa on kulunut, niin kai voidaan puhua itse asiastakin eikä tarvitse puhua enää politiikasta, että onko kestävää ympäristöpolitiikkaa, onko kestävää maatalouden tukipolitiikkaa, että fossiilisia polttoaineita tuetaan erityisvähennyksellä, kun niitä käytetään. Voiko kukaan sanoa minulle, mikä on se peruste, jolla me voimme oikeuttaa tällaisen tuen aikana, jolloin jokainen täällä ministeriaitiossa oleva ministeri puhuu silmät innosta hehkuen siitä, miten pitää ilmastonmuutosta torjua ja siirtyä bioenergian käyttöön, ja sitten saliin tuodaan esityksiä, joissa tuetaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä? Näin korville lyövää politiikkaa harvoin tässäkään salissa tapaa, mutta sitä olemme nyt tämänkin vaalikauden aikana olleet todistamassa.

Mutta rohkenen toivoa vielä, että kuulen ed. Pulliaisen kommentin tähän asiaan, puolustaako hän todellakin sitä, että polttoöljyn käyttö maatilojen lämmityksessä saa erityisen vähennyksen verrattuna polttoöljyn käyttöön muualla ja tämä on hyvää ja kestävää ilmastopolitiikkaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä puheenvuorossa, jonka tuossa edellä kuulimme, on kyllä vinha perä, mutta eihän tietenkään kukaan pääse pois siitä, että tämmöinen historiallinen kehitys, joka tässä maatalouden ympärille on muotoutunut niin verolainsäädännön kuin kaiken muunkin kautta, niin kerrallahan sitä ei voi korjata. Mutta kyllä minä ed. Heinäluoman kanssa olen hyvin pitkälle samaa mieltä, että joskus tällainen pitäisi perata läpi ja katsoa, mitä siellä oikeasti on kohdallaan ja mitä oikeasti ei ole. Minä en ymmärrä yhtään sitä, mihin nyt koko ajan yhä vahvemmin ja vahvemmin mennään, että esimerkiksi kaupunkilaismetsänomistajat, jotka tässä nyt ovat nousseet esille, harrastelevat metsänhoitoa ja myyvät sieltä omaisuuttaan, ovat noin karkeasti ottaen samanlaisten vähennysoikeuksien piirissä kuin se, joka tekee sitä leipätyökseen.

Kyllä minun täytyy sanoa, ettei minun harrastuksiani kukaan ole maksanut tähän saakka eikä minusta ole oikein, että minun verovaroillani maksetaan jonkun harrastuksia. Sieltä pitäisi lähteä purkamaan pois näitä epäkohtia.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma kyllä kiinnitti huomiota aivan oikeaan asiaan, kun hän puhui pellon kovasta hinnasta Suomessa. Tämä on aivan totta, ja on aivan kestämätöntä, että peltomaa on näin kallista tuottoarvoon nähden Suomessa ja voi sanoa, että kyllä koko läntisessä Euroopassa, mutta nyt kun puhutaan Suomen järjestelmistä, niin keskitytään vaan tähän Suomeen. Mutta hänen analyysinsä siitä, mikä tähän pellon hintaan on oikein vaikuttanut, niin siinä tämän veropolitiikan osuus on kyllä varsin pieni, jos sitä lainkaan on. Meillähän pellon hintaa ja sen muodostusta on tutkittu jo vuosikymmenten aikana ja voi sanoa, että jo vanhan maatalouspolitiikan aikana silloin ennen EU-jäsenyyttä todettiin, että tukijärjestelmä, joka siis perustui tavoitehintoihin ja tavallaan tuoton kautta tulevaan tulokseen, määrätyllä tavalla kapitalisoitui siihen pellon hintaan. Siinä vaiheessa lääkkeeksi tarjottiin sitä, että siirrytäänpä tällaiseen peltohehtaarikohtaiseen tukijärjestelmään, ja sama tilanne on jatkunut pellon hinnassa, eli pellon hinta on kuitenkin kivunnut ylöspäin. Mutta oikeastaan koskaan ei näissä vertailuissa riittävästi tuoda esille sitä, että meillä on tullut erityisesti kotieläintiloille myöskin erittäin kovat ympäristövaatimukset, jotka koskevat lannan levittämistä ja lannanlevitysaloja, joka tekee pellon kysynnästä paikallisesti äärettömän suurta. Pienistäkin maatilkuista taistellaan ja niistä maksetaan aivan järjettömiä hintoja.

Minusta tämä lakiesitys pureutuu juuri siihen problematiikkaan, että tällä määräaikaisesti pyritään lisäämään sitä tarjontaa ja saamaan sitä rakennetta kuntoon, kun meillä on kuitenkin ollut tavoitteena se maataloustuotannon tehostaminen. Se on ollut ihan yhteinen tavoite täällä Suomessa, ja tämmöinen tarjonnan lisääminen tässä tilanteessa määräaikaisella verolailla on minusta erittäin perusteltua.

Sitten se, mitä ed. Pulliainen toi täällä esille, että se on juuri näin, että kun me vertailemme tätä verokilpailua, niin eihän tätä pidä vertailla Suomessa palkanmaksajien tai maanviljelijöiden välillä. Perusteet ovat tässä tapauksessa aivan erilaiset, vaan ne tapahtuvat alan sisällä. Saksalainen viljelijä on suomalaisen viljelijän kilpailija tässä tilanteessa. Jos hänen veroetunsa ovat huomattavat muun muassa tämän tyyppisissä asioissa, niin kuin monesta tutkimuksesta tiedetään, niin on kai aika kohtuutonta, että suomalaisen viljelijän pitäisi maksaa ylimääräisiä veroja eri kohtaa pysyäkseen tässä kilpailussa mukana. Tässä ed. Pulliainen on mielestäni aivan oikeassa.

Ed. Heinäluoma toi esille tämän fossiilisten polttoaineiden verovapauden. Tätähän on kohdennettu nimenomaan koneissa siis traktoreissa, leikkuupuimureissa, tämän tapaisissa työkoneissa käytettävään polttoöljyyn, ei suinkaan rakennusten lämmittämiseen, joka nimenomaan kohdistuu siis asuinrakennuksiin. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta kustannuspoliittisesti se on kyllä erittäin perusteltua ja voi sanoa, että maatilat ovat tänä päivänä bioenergian tuotannossa ja bioenergian kehittämisessä aivan ykkösporukkaa Suomessa. Ei tämä verovapaus ainakaan sitä kehitystyötä ole maatiloilla vähentänyt, päinvastoin.

Metsäpuolen verovapauteen viittaaminen on minusta aivan kohtuutonta tässä tilanteessa, kun tiedetään, minkälainen metsäteollisuusjama ja tilanne meillä oli vuosi puolitoista sitten, jolloin varsinkin salin vasemmalta laidalta kovin sanoin vaadittiin, että puukauppa pitää saada liikkeelle ja puuta pitää saada teollisuuteen. Tässä tarkoituksessa laadittiin verolaki, jolla pyrittiin suomalaista puukauppaa edistämään ja siinä myöskin onnistuttiin. Minusta se ansaitsee kyllä ihan kunnioituksen ja hyväksynnän, että näin on tapahtunut.

Itse metsän erilaisia veromuotoja tai erilaisia huojennusmuotoja voi kyllä kokonaisuutena tarkastella, mutta kyllä kai lainlaatijat tässä salissa ovat miettineet myöskin sitä, että metsäpolitiikalla on muitakin tarkoituksia kuin vain kerätä tuloveroa. Se on hyvin pitkäaikainen elinkeino, ja sillä halutaan ylisukupolvisesti edistää metsän hyvää hoitoa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelmahan tässä metsäveropäätöksessä oli se, että kun kauppaa ei käyty, niin ryhdyttiin tarjoamaan verohelpotuksia. Voidaanko samaa ajatella kaikkialla tilanteessa, että jos on ongelma, niin tarjotaan siihen verohelpotuksia? Jos meillä on ongelma saada työvoimaa tietyille aloille, niin räätälöidään sinne verohelpotus, jotta väkeä lähtisi tulemaan. Olisiko se toimivaa ja hyvää markkinataloutta, johon me uskomme? Mielestäni ei, ei tässäkään asiassa. Nythän synnytettiin se ennakkopäätös, että jos puukauppa ei kulje ja puun myyjät eivät suostu myymään, niin sitten tulee yhteiskunta, joka ottaa välimiehenä vastuuta ja ojentaa auttavan kätensä.

Metsäverotuksen perusongelma on se, että pitäisi olla rohkeus todeta, että siirtyminen pääomaverotukseen oli epäonnistunut päätös, jota jo silloin aikoinaan 1993 epäiltiin, onko tämä järkevä uudistus, ja täytyisi siirtyä vanhan muotoiseen järjestelmään, jossa veroseuraamus on vuosittainen, joka ylläpitää myynti-intressiä. Tämä voi tapahtua tietysti kustannusneutraalisti niin, että nämä vuosittain maksetut verot ovat vähennettävissä siitä verosta, joka seuraa, kun varsinainen myynti tehdään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on keskustelun väärtti asia. Oikeastaan ed. Heinäluoma äsken juuri paaluttikin asian sillä tavalla, että on aika tavalla helppo jatkaa.

Ensinnäkin, mikä koskee rakennusten lämmittämistä, maaseudun rakennusten lämmittämistä kevyellä polttoöljyllä, niin siinä ei nyt ole mitään järkeä. Siitä on jo kulttuurina päästävä eroon, eikä sitä pidä millään tavalla sponsoroida yhteiskunnan eikä minkään muunkaan. Päinvastoin meidän pitää siirtyä pellettilämmitykseen, niin kuin monessa paikassa on tehty, tai sitten hakelämmitykseen, jolloinka siitä voidaan saada sitten kaikkea muutakin hyvää aikaiseksi. Elikkä tämä asia tuli kai selväksi.

Sitten ed. Heinäluomalle — joka juuri neuvottelee seuraavan puheenvuoronsa sisällöstä ja käyttää konsultteja — että silloin kun siirryttiin EU-jäsenyyteen, tai EY-jäsenyyteen, 1993 valmistauduttiin, 1994 käytiin ne neuvottelut alkuvuodesta, niin silloin oli harvinaisen selvää, että siirrytään yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Silloin se pelko juuri oli se, minkä ed. Heinäluoma toi tässä esille, elikkä tämä kapitalisoituminen — nyt sanon sen jo suoraan — tukien kapitalisoituminen maapohjaan, peltopohjaan. Kaikki maatalouspoliitikot ja proffat tuolta yliopistolta, joita eri sukupolvia käytettiin asiantuntijoina, varoittivat tästä ja nimenomaan kehottivat toimimaan EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa sillä tavalla, että sellaisia tukirakenteita ei ole, jotka johtavat kapitalisoitumiseen.

Miksi ne eivät sitten ole menneet eteenpäin? Miksi me joudumme tämmöisiin ratkaisuihin, joista juuri tässä nyt on kysymys? Syy on siinä, että nyt mennään taas sinne Saksaan takaisin. Saksassa tehtiin perustavaa laatua oleva sukupolvenvaihdos-perintöveroremontti. Oliko niin, että ed. Kiviranta vielä teetti siitä semmoisen keltaisen vihkosenkin, jotta oppisimme, millä tavalla nämä asiat on siellä järjestetty, juuri että meillä olisi EU:ssa yhteinen keskustelupohja näissä. No sitten kun Saksa hoitaa asian kuntoon, meidän pitäisi Suomessakin hoitaa, niin sitten meillä on sellainen keskustelu kuin ed. Heinäluoman kanssa on tässä nyt juuri käyty.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! "Missä EU, siellä ongelma", kuultiin täällä ennen vanhaan, enää sitä ei niin paljon kuulla. (Ed. Pulliainen: Ei kuulla ollenkaan enää!) Nyt ollaan siinä toivossa, että kun tämän lausahduksen sanoja on itse nyt siellä EU:n ytimissä, niin ne ongelmat alkaisivat vähitellen purkautua ja poistua, ei tarvitsisi niistä puhua.

Mutta nyt ollaan sen asiakokonaisuuden kanssa tekemisissä, josta kaikkein eniten kättä väännettiin 15 vuotta sitten, kun Euroopan unionin jäsenyydestä täällä puhuttiin. Taitaa olla lähes päivälleen — jaa, ei ihan päivälleen, no, lähimain — kun täällä oli yötä päivää keskustelua käynnissä. Maatalous oli yksi suurimmista kysymyksistä, ja tiedämme, että Euroopan unioni on suuri maatalouspoliitikko ja meillä on vain täällä tällaista näpertelyn asteista valtaa näissä asioissa.

Tässä on nyt hallituksen esitys, joka on tällaista pientä näpertelyä. Ehkä tämä pitkälti perustuu siihen, että kun Vanhasen ensimmäinen hallitus vuonna 2003 aloitti, niin siitä lähtien maataloustulo lähti rajusti alenemaan ja on pudonnut roimasti aina viime aikoihin asti. Se on tietysti Vanhasen hallitukselle suuri häpeä, että maatalouden ahdinko syvenee päivä päivältä.

Meillähän oli maatalouden kustannustyöryhmä, joka teki muutamia hyviä esityksiä maatalouden tulotilanteen korjaamiseksi, mutta niitä hallitus ei ole kyennyt joko omasta voimattomuudestaan tai sitten EU:n säädösten takia toteuttamaan. Muutaman kympin energiaveron palautuksia on saatu aikaiseksi. Onko tämä sitten jokin ratkaisu, mitä nyt käsitellään, siitä voidaan olla hyvin kahta mieltä.

Herra puhemies! Katselin, että tämän hallituksen esityksen tarkoituksena peltomaan myynnin verovapaudesta parin vuoden ajalta on muuttaa maatalouden tilarakennetta kasvattamalla tilakokoa ja parantamalla tilusrakennetta. "Peltomaan siirtyminen maatalousyrittäjien omistukseen edistäisi pysyvästi suurempien ja kannattavampien tilakokonaisuuksien muodostumista." Näin sanoo valiokunta mietinnössään, ja varmasti näin on. Eli hallitus toteuttaa kovalla ja kylmällä kädellä suurtilamallia Suomeen. Se on tätä politiikkaa, jota halutaan Keski-Euroopasta tänne tuoda. Hyvästi suomalaiselle perinteiselle perheviljelmäpolitiikalle, jota on ennen harjoitettu. Sillä ei enää ole menestymisen mahdollisuuksia.

Onko sitten tällä verovapausesityksellä kahden vuoden ajalle se ratkaisu tai vaikutus, mitä sillä yritetään hakea, jota tavoitettakin pidän periaatteessa vääränä, koska en näe sitä Suomen oloihin erityisen sopivana, että meillä on valtavan isot tilat, teollisuusmaiset tilat, joissa karjan käsittely on sitä, mitä se teknisesti voi olla, ja joissa valtavat määrät lannoitteita ja muita tehoviljelyn menetelmiä käytetään? Paremmin sopisi ainakin tuonne keskisempään ja pohjoisempaan Suomeen se vanha perinteinen perheviljelmäpohjainen maatalous, mutta siitä on nyt hallitus kokonaan luopumassa ja ajaa tälläkin tavalla veropolitiikan avulla suurtilalinjaa ja ökyisäntien asiaa.

Herra puhemies! Minä pelkään, että tässä käy kyllä tämän lain osalta niin kuin on käynyt kotitalousvähennyksen osalta esimerkiksi pienissä remonteissa ja vähän isommissa, että kustannukset eli urakat ovat kallistuneet. Tämäkin menee hintoihin niin, että myyjä saa korkeamman hinnan, ja se verohyöty menee siis myyjälle, ei sille, joka sen tilan lisämaat tätä kautta mahdollisesti saa.

Mutta, herra puhemies, kun olemme tällaisessa tilanteessa, että EU ahdistaa talonpoikaa monella tavalla eivätkä ne maatalouden terveystarkastuksenkaan tulossa olevat vaikutukset näytä kovin hyviltä, niin viljelijäväki Suomessa on edelleen suuressa epävarmuudessa, ja tulokehitys ei näytä kovin hyvältä jatkossakaan. Jotain pitää tehdä. Katson, että tämä määräaikainen kahden vuoden mittainen laki nyt voidaan hyväksyä ja katsoa, mitkä sen vaikutukset ovat. En kyllä odota siltä suuria, muuta kuin ehkä sen peltomaan hinnan nousuvaikutusta, ehkä joidenkin tilojen osalta täällä Etelä-Suomessa kasvamista, mutta pohjoisempana ja Keski-Suomessa tällä ei ole kenties juuri mitään käytännön merkitystä. Menettääpä valtio vähän verotuloja, ja se hyöty saattaa kyllä koitua niille, jotka myyvät peltojansa.

Mutta todellakin, kun hallitus on täysin voimaton EU:n puristuksessa ja omassa politiikassaan ja talous ahdistaa joka puolelta, niin jotakin pitää yrittää, että voidaan tupailloissa kertoa. Tämä on nyt se tapa, millä yritetään sitten viedä sanomaa eteenpäin, mutta kyllä se on kylmä ja kolkko sanoma koko maaseudulle. Kuitenkin kysymyksessä on se kaikkein tärkein asia eli suomalaisen puhtaan ruoan tuotanto. Sitä pitää meidän puolustaa ihan sieltä perustuotannosta ja jalostuksen kautta ruokapöytään asti. Minä haluan, että Suomessa on geenimuunteluvapaa, puhdas ruoka, ei brasilialaisia pihvejä eikä puolalaisia perunoita.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma otti oleellisen tärkiän asian eli peltomaan hinnan esille. Meilläki Pohjanmaalla, mihnä minä asun, niin 1985-luvun, ennen 1985:ttä jo peltomaa makso markoissa, jos sen muuttaa tämän päivän euroohin, niin oli jopa korkeemmat hinnat ku tänä päivänä. Ja pitää tänäki päivänä muistaa, jotta peltomaan hintavaihtelu o eri puolilla Suomia, jopa eri pitäjissä, kolkissa, huomattavia summia, eikä se tarkoota sitä, minkä arvoosta se pelto on tuottamahan.

Mä otan pienen esimerkin. Monet maanviljelijät ainaki Pohjanmaalla, ne o hirmu rakkahia, niille maa on kaikki kaikessa. Ne ei välttämättä piittaa, mitä se maksaa, jos perstaskussa on rahaa. Eli toisin sanoen, jos on kaks sikatilaa siinä lähellä toisiansa, ne kilvoitteloo, kumpako sen saa, ja sitte ne ajatteloo näin, että se myyrähän siitä vain yhyren kerran. Täm oli pikkusen kevennystä, täs on karua totuuttaki. Mutta moni maanviljelijä, sille maa on rakkaampi olevas maa sielä, mihinä maa on eikä kynnen alla.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä keskustelu siis kertoo, että tässä on meillä aito ongelma, eli rahaa menee, uusia verotukia tehdään ja samaan aikaan viljelijöiden toimeentulo on huonosti järjestetty ja siellä on suuri tyytymättömyys. Eli kyllähän tämän pitäisi johtaa siihen havaintoon, että koko tätä politiikkaa pitäisi miettiä vakavasti uudelleen, jotta päästäisiin parempaan lopputulokseen, jotta Suomessa tuotetaan ruokaa kohtuulliseen hintatasoon ja sitten meillä on tämä puhdas ruoka kaikkien saatavilla.

Mutta erityisen huolissani olen sitten kylläkin, en siitä, mikä on peltomaanomistajien tilanne, vaan kyllä siitä, mikä on meidän maitotilojen tilanne. Että kyllä kaikkein kovin työ tänä päivänä tehdään näillä maitotiloilla, joissa ollaan 7 päivää viikossa täysin sidottu siihen lehmien hoitamiseen. Se on perheiden hoitamaa työtä, ja siihen nämä jutut, mitä täällä nyt tehdään, eivät anna minkään valtakunnan vastausta eivätkä mitenkään helpota sitä elämää, joka näillä maitotilallisilla on. Joten jotenkin tuntuu, että nämä hallituksen ehdotukset lähtevät kyllä ihan väärästä päästä liikkeelle, kun katsotaan sitä, missä hätä on suurin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Heinäluoman viimeksi kuultu puheenvuoro oli osin mukavaa ja rakentavaa kuultavaa. Haluan palata vielä ihan lyhyesti noihin aikaisempiin puheenvuoroihin. Ihan selvyyden vuoksi haluan vielä todeta sen, että viljelijä ei saa kyllä omassa käytössään olevan asuinrakennuksensa lämmitykseen fossiilisilla polttoaineilla minkäänlaista tukea, ei tuloverotukea eikä valmisteveron palautusta, että kyllä hän lämmittää sitä taloaan ihan samoilla ehdoilla kuin muutkin ja valitsee lämmitystapansakin ihan samoilla ehdoilla kuin muutkin omakotitalon omistajat.

Meidän metsäverotuksesta voisi todeta, että se on nykyään normaalia verotusta. Tämä lyhytaikainen puun myyntitulon veronhuojennus, joka nyt on käytössä, ei nyt niin vallan kauhea ole, kun otetaan huomioon, että normaalissa metsäverotuksessa, kun viljelijä ostaa metsää, jonka arvo koostuu maapohjasta ja puustosta, niin hän saa myöskin vähentää siinä juoksevassa tuloverotuksessa ainoastaan puolet siitä puuston hankintamenosta. Että ei tässä nyt niin kovin suurista ole kysymys. Itse asiassa Suomessa ilmeisesti metsätulo on aika ankarasti verotettu kansainvälisesti katsoen. Vertaillaan esimerkiksi johonkin Kanadaan, missä tiettävästi on ainoastaan lievä kiinteistövero.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tuossa äsken unohdin viitata tähän sosialidemokraattien vastalauseeseen, jossa todetaan, suora lainaus: "Sinällään tilakoon kasvattamiseen tähtäävät toimet ovat pitkällä aikavälillä perusteltuja. Sosialidemokraatit tukevat pitkän aikavälin pysyviä ja hyvin perusteltuja maatalouden tilakokoa kasvattavia toimia." Eli peruslinjan tavoite on sosialidemokraateilla selvä suurtilalinja, jota hallituskin ajaa, mutta kysymys on siitä, millä keinoilla sosialidemokraatit haluavat tähän tavoitteeseen pyrkiä.

Olisi ollut mielenkiintoista, että tässä vastalauseen perusteluissa olisi ollut muutama esimerkki siitä, mitä keinoja tulisi käyttää tilakoon kasvattamiseen. Onko sosialidemokraateilla maatalouspoliittinen ohjelma, josta nämä löytyy? En ole tullut viime aikoina tarkistaneeksi. Olisi todella mielenkiintoista. Ja mielestäni, kun on elintarvikkeista, kotimaisesta tuotannosta, tavattoman tärkeästä turvallisuuskysymyksestäkin tässä puhe, niin olisi ne peruslinjaukset, millä tähän tavoitteeseen sosialidemokraatit haluavat Suomessa pyrkiä ja myös vasemmistoliitto, joka tätä esitystä vastustaa. Ymmärrän erittäin hyvin niin kuin kerroin, että tätä esitystä voi vastustaa, mutta täytyy olla kyllä sitten linja joko tukea perheviljelmämallia niin kuin itse haluan tukea, vaikka tiedän, että se on tuulimyllyjä vastaan ja EU:n byrokratiaa vastaan täysin, mutta kun te olette nyt voimakkaasti EU-intoisia ja haluatte kaiken sieltä varmistaa ja kysyä, niin teillä täytyy olla sitten tälle linjalle joku konkreettinen pohja, ja sitä tässä vähän peräänkuulutan. Hallituksella on tällainen linja, että annetaan verokevennyksiä, jotta tilakoko kasvaa ja perheviljelmät häviävät, mutta mikä on vasemmiston linja? (Välihuuto)

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä SDP:llä on maaseutu- ja maatalouspoliittinen ohjelma. Yhtenä syyllisenä ilmoittaudun päätekijäksikin ja väitän, että se on erittäin ajankohtainen myöskin monilta osin. SDP on johdonmukaisesti tukenut työvaltaista maataloutta ja erityisesti johdonmukaisesti myöskin maitotalouden puolelta kantanut huolta. Tämän takiahan me emme hyväksyneet muun muassa kansallisten maitokiintiöiden poistamista, koska se valuttaa tuotantoa myöskin keskeiselle Euroopan alueelle täältä luonnonolosuhteiltaan vaikealta alueelta. Tänä päivänä se näkyy myöskin siinä, että me emme hyväksy sitä, että lisämaan hankinta on tehty nuorille tuottajille niin vaikeaksi ja tukipolitiikalla tuetaan ekstraeläkebonuksin luopujia eikä tueta sitä, että annettaisiin nimenomaan aktiiviviljelijöille lisämaata.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin näinhän tämän polttoöljyn vähennysasian pitäisi kulkea, elikkä että polttoöljytukea, joka tiloille tulee ja jota vihreätkin hallituksessa ovat tänne esittämässä, niin tämä fossiilisen polttoaineen tuki on tarkoitettu nimenomaisesti tuotantorakennustilojen lämmittämiseen. Eli tiloilla pitää tarkasti erotella, kun se polttoöljy tulee sinne, että sitä erityisverovähennyksellä olevaa öljyä ei käytetä asuinrakennusten lämmittämiseen.

Mutta tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen keskustelu sekä maatalouspolitiikasta että veropolitiikasta, verotuksen oikeudenmukaisuudesta ja siitä, miten verotus kohdistuu eri väestöryhmiin. Yleensä aina kun veroasioista puhutaan, arvoisat edustajat, niin kokoomus on raivoisasti äänessä. Mutta nyt olemme saaneet tunnin keskustella ilman yhtään kokoomuslaista puheenvuoroa. Kukaan kokoomuksesta ei halua ilmeisesti ottaa osaa tähän keskusteluun. Kokoomus pesee tästä ratkaisusta kätensä ja jättää tämän selittelyn keskustalaisten tehtäväksi, jonka ilmeisesti keskusta mielellään tekee, jotta sinne tupailtoihin riittää puhumista. Ja kokoomus puolestaan sitten niissä Merita-pankin ja muiden pankkien jäljellä olevissa kokoustiloissa kerhoja pitäessään ei tästä asiasta haluakaan puhua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen kysymykseen en vastaa, että mikä on vasemmistoliiton linja sinänsä. Mutta mitä vasemmistoliitto on painottanut, on nimenomaan perheviljelmät ja nimenomaan myös ekologisesti kestävällä tavalla. Luomu on sellainen. Ei gmo:ta. Ne ovat sellaisia perusjuttuja, joilla Suomen maatalous voisi pärjätä myös ulkomaan suuntaan viennin näkökulmasta.

Mutta kun ed. Heinäluoma totesi, että peltomaan hinta on tullut kaupunkeihinkin, niin pitää tietysti kaupungin maapolitiikoista sanoa esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla se, että täällä kerrosneliömetrin hinnasta kolmannes saattaa olla hintaa maasta, minkä päälle kerrostalo on rakennettu. Se on todellakin paljon. Siinä on kyllä syyt sitten ihan muualla kuin peltomaan hinnassa; siinä on ne spekulaatiot, joissa paikalliset grynderit ovat hankkineet kaavoitettua maata ja sitten jemmaavat sitä, odottavat maan hinnan nousua, eivätkä ryhdy rakentamaan. Eli maan hinta kaiken kaikkiaan on ollut Suomessa ongelma.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa: tuo ed. Tiusasen loppupuheenvuoro oli loistava. Se oli juuri näin, jotta grynderit on ostanu maanviljelijöiltä maata, ja sitten ne on sitä pitäny hetken jemmassa ja sitten se on kallistunut ja myyty tonttimaaksi. Näinhän se asianlaita on.

Mutta ed. Heinäluoma otti yhren oleellisen asian esille, joka korjattakoon tässä. Kun hän sanoi, jotta hyvin herkästi niillä raktoreilla ajellahan samoolla polttoaineilla millä sitten tuotantotiloja ja jopa päärakennusta lämmitetään. Asianlaita ei oo näin. Sattumalta itse, kun on pieni tila, minä kerran kysyin, jotta voiko tuolla samalla, miltä öljyä minä poltan kattilassa, ajaa raktorilla, niin ei käy. Piti olla pikkusen parempilaatuusta, jotenka ei se näin yksiselitteinen asia oo. Tulkohon tämä asia korjattua.

Kimmo Sasi /kok:

Herra puhemies! Kun täällä ed. Heinäluoma vaati, että kokoomuksen pitää ottaa kantaa, niin tuemme tätä hallituksen esitystä. Näemme selvästi, että maataloudessa tarvitaan rakennemuutosta. Me tulemme näkemään, kuinka maatilojen määrä on vuodesta 1995 tähän asti olennaisesti pudonnut mutta tulee seuraavien kymmenen, kahdenkymmenen vuoden aikana vielä huomattavasti putoamaan. Ja silloin täytyy kuitenkin pyrkiä säilyttämään tietty tuotantokapasiteetti, ja se merkitsee sitä, että tilakokoa pitää kasvattaa. Se taas edellyttää sitä, että tiloja pyritään yhdistämään ja tiloja luovutetaan niille, jotka vielä haluavat jatkaa maatalouselinkeinoa niin, että kustannukset tältä osin säilyvät mahdollisimman edullisina.

On täysin selvää, että kun tässä nyt esitetään verovapautta myyntivoitosta, niin se merkitsee käytännössä sitä, että tilat tullaan luovuttamaan edullisempaan hintaan, mikä parantaa maatalouden kilpailukykyä. Ja tietysti, jotta Suomessa olisi omaa tuotantoa, on tärkeätä se, että pidämme myöskin huolta maatalouden kilpailukyvystä, ja tähän kokoomus pyrkii.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat aikojen alusta asti puolustaneet pieniä perheviljelmiä ja vastustaneet ylisuuria tiloja, jotka tuovat monen-, monenmoisia ongelmia myös maanviljelijöille itselleen. Hieman tässä lakiesityksessä harmittaa se, että nyt peltotiloja ja metsätiloja on siirtynyt kaupunkilaisomistukseen ja on väärin kyllä kieltämättä se, että jos nämä kaupunkilaisomistajat myyvät näitä tilojaan, niin he saavat sitten samalla myös näitä verohelpotuksia. Tuntuu jotenkin väärältä tavalta tämän tapainen tukipolitiikka.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä oli yllättävää kuulla tämä ed. Sasin puheenvuoro. Tähän saakka hän on ollut vakaa markkinatalouden kannattaja, mutta nyt hän on sillä kannalla, että jos jossain kauppa ei käy oikeaan hintaan, niin sitten oikea ratkaisu onkin, että yhteiskunta ryhtyy tarjoamaan verotukia. Epäilemättä jo tämä hallituksen metsäveropäätös perustuu tähän filosofiaan, että valtio ottaa vastatakseen kustannuksia, jotta saadaan kauppaa liikkeelle, ja nyt tämän peltomaan puolella sama hinta. Mutta vielä pidemmälle hän menee siinä, kun hän sanoo, että peltomaan hinta tulee tämän johdosta laskemaan. Muistutan kuitenkin ed. Sasia siitä, että nämä hinnat sekä tämän vuoden myynneissä että ensi vuoden myynneissä tullaan tilastoimaan. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mistä taikaluukusta ed. Sasi on tämän tietonsa ottanut.

Mielenkiintoista on myös se, että ed. Sasia ei ollenkaan huolestuta se kehitys, joka meillä on käynnissä, että meille tulee eri väestöryhmille aivan eri säännöt siitä, keiden pitää tässä yhteiskunnassa veroja maksaa. Aivan eri säännöt eri väestöryhmille. Yksitellen tehdään näitä vähennysjärjestelmiä tietyille, jotka ovat hallitusta lähellä, ja sitten ne, joiden poliittinen edustus on hallituksesta ulkona, joutuvat kärsimään tästä veropolitiikasta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys ei ole sillä tavalla poikkeuksellinen, että meillähän on tällä hetkellä voimassa väliaikainen säännös, jolla myöskin luovutaan myyntivoitosta silloin, kun tila luovutetaan tai maata luovutetaan kunnalle. Mikäli oikein muistan, niin ed. Heinäluoma on ollut valmis hyväksymään sen, että kun kunnalle myydään, myyntivoittoveroja ei joudu maksamaan. Tältä osin täytyy sanoa, että yhteiskunnan rakenteen kehittämiseksi se on tärkeätä. Ja kun se on määräaikainen, niin se on selvästi lisännyt kauppoja, joissa maata on myyty kunnille. Tässä on sama tarkoitus. Halutaan nopeasti rakennemuutosta maata-loudessa, tilakoon kasvattamista ja silloin, kun meillä on väliaikainen, määräaikainen huojennus, kuten tässä tapauksessa, niin se turvaa sen, että on tietty intressi suhteellisen nopeasti toimia. Kyllä me näistä kaupoista kunnille näemme sen, että myyjä laskee, mikä on hinta, ja hän laskee ostajan eduksi varsin pitkälti sen verohelpotuksen, jonka hän tässä yhteydessä saa, mikä merkitsee sitä, että kaupat tehdään edullisemmilla hinnoilla kuin jos ne tehtäisiin ilman verohelpotusta. Haluan korostaa sitä, että tämä ei ole pääsääntö, vaan poikkeus, joka on tietyn määräajan voimassa.