Täysistunnon pöytäkirja 108/2009 vp

PTK 108/2009 vp

108. KESKIVIIKKONA 18. MARRASKUUTA 2009 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laeiksi sairausvakuutuslain, tapaturmavakuutuslain ja työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:n muuttamisesta

 

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen esitys laeiksi sairausvakuutuslain, tapaturmavakuutuslain ja työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:n muuttamisesta, josta voisi käyttää selkeyttämisen vuoksi synonyyminä sanoja prosenttilaki tai raippavero. Tällaisiakin sanoja oletan täällä tänään käytettävän tämän keskustelun kuluessa.

Tämän lainsäädännön perustat ovat vuodessa 1993, josta lähtien on vuosittaisella lainsäädännöllä väliaikaisella lailla säädetty laskennalli-sesta vähennyksestä, siitä, miten työntekijöiden työeläkevakuutusmaksun, palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun ja sairausvakuutuksen päivärahamaksun ansiotasoa alentava vaikutus otetaan huomioon päivärahojen määrässä.

Nyt ollaan säätämässä kyseisestä asiasta siis pysyvää lakia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on toistuvasti todennut, että päivärahojen määräytymisperusteista tulisi tilapäisen vuosittaisen lainsäädännön sijaan säätää pysyvästi. Sen tiedän, ja tämä on tulkintaa, että on ollut tuon pysyvän lainsäädännön toiveen osalta se toive, että tätä lakia ei tarvitsisi säätää lainkaan, että tästä päivärahojen tai näitten eri maksujen huomioimisesta päivärahoissa päästäisiin luopumaan. Kysehän on siitä, että tämä summa, jota nyt esitetään 3,5 prosentin suuruiseksi ensi vuonna, on leikkaajana noissa päivärahoissa, joita tämä koskee.

Työntekijämaksut eivät alenna nettoansioita täysimääräisesti, koska maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Nettomääräinen maksurasitus on noin 60 prosenttia. Siis tämä tarkoittaa niitä, joilta vähennetään ansiotuloista nämä tietyt maksut, kun ansiot ovat tietyn suuruiset.

Palkansaajilla, kun tätä rinnastusta tehdään, niin tämä on perusteena sille, että päivärahoissa tuo vähennyksen suuruus olisi jatkossa 60 prosentin suuruinen sairausvakuutuksen päivärahamaksun, työntekijän työeläkevakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun yhteismäärästä.

Kun vähennys aikanaan otettiin käyttöön, tuolloin vähennys oli puolet maksujen yhteismäärästä. Ensi vuodelle siis esitetään, että tuon prosenttivähennyksen määräksi tulisi 3,5 prosenttiyksikköä. Ehdotettu vähennys pienentää sairausvakuutus- ja vanhempainrahamenoja sekä kuntoutusrahamenoja yhteensä noin 48 miljoonalla eurolla. Työttömyyspäivärahamenot sekä vuorotteluvapaakorvaukset pienenevät vähennyksen johdosta yhteensä 75 miljoonalla eurolla. Vähennykset kohdistuvat työnantajien ja palkansaajien kustannettaviksi kuuluviin sairausvakuutuksen ja työttömyysvakuutuksen menoihin.

Tähän valiokunnan mietintöön on liitetty kaksi hylkyä esittävää vastalausetta, jotka todennäköisesti vastalauseen jättäjät tulevat täällä esittelemään. Sikäli mielenkiintoista, että kaksi hylkyä hieman eri perustein samassa asiassa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti esitti lain keskeisimmän sisällön ja myöskin varsin relevantin historiallisen katsauksen siitä, mistä on kysymys, siis sen ohella, että tämä pitää todella sisällään tämmöisen mielenkiintoisen yksivuotisen lainsäädännön. En tiedä, onko se suomalaisen lainsäädännön historian ennätys, mutta todellakin nyt, kun tästä nyt ollaan säätämässä pysyvästi — ja kun sisältö on tällainen, pitää sanoa valitettavasti pysyvästi — niin ennen tätä tämä ennätettiin 17 kertaa säätää määräaikaisena ja kovin montaa lakia, en tiedä, onko muita lakeja, jotka on näin monta kertaa peräkkäin säädetty. Siinä mielessä on tietysti yleisesti myönteistä, että tämä säädetään pysyvästi, mutta kun tämä sai tämän sisällön, niin se ei ole hyvä ratkaisu, ja siksi tulen esittämään tämän hylkäämistä toisessa käsittelyssä.

Mutta yhdessä mielessä tämä on ainakin merkittävä ja historiallinen, nimittäin siinä mielessä, että tämä pitää sisällään ehkä tämmöisen niin kuin huonon lakiesityksen ansiokkaan selittelyn mallin, jota valtiotieteen opiskelijat ja tutkijat voivat sitten myöhempinä vuosina ihmetellä.

Tätä vähennystä, jossa siis todellakin perusetuuksia saavien etuutta pienennetään sillä tavalla, että siitä laskennallisesta palkkatulosta vähennetään työntekijän eläkemaksuja ja palkansaajien työttömyysvakuutusmaksu ja nyt sitten viimeisimpänä myöskin sairausvakuutuksen päivärahamaksu, niin saadaan tietenkin pienempiä etuuksia, kun se laskentapohja on matalampi.

Eli siis kyseessä alun perin oli Ahon hallituksen kuuluisia säästölakeja. Siitä tämä puheenjohtajankin mainitsema nimitys raippavero. Se peruste säästölaiksi meni jo aikaa sitten. Se meni 15 vuotta sitten viimeistään, ja oikeastaan ehkä nyt sitten tämä saattaisi olla uudelleen ajankohtainen, kun tässä on tullut kuunneltua puheita siitä, minkälaista leikkaustarvetta ensi kaudella on odotettavissa, mutta toivottavasti tämmöisiin leikkauksiin ei mennä. No, nyt tietysti mennään, koska tässä nyt sitten tämä leikkaus tehdään pysyväksi, mutta siitä otetaan huomioon vain 60 prosenttia. Eli annetaan ikään kuin 40 prosentin helpotus vallitsevaan tilanteeseen, mutta sitten se 60 prosenttia otetaan tästä ilmeisesti iänkaikkisuuteen ellei tätä saada ja toivottavasti saadaan tulevaisuudessa kumotuksi.

Nimittäin tämän selittelyn ennätyksellisyys perustuu siihen, että lain perusteluna, kuten menneinä 17 kertana aiemminkin, on se, että tällä ikään kuin turvataan jonkinlainen solidaarisuus niiden työssä olevien, jotka näitä etuuksia eivät tarvitse, ja sitten näitten etuuksien saajien välillä. Eli siis logiikka menee näissä perusteluissa niin, että jos tätä vähennystä ei tehtäisi, niin työssä olevat, jotka saavat siis täyttä palkkaa työstään, kärsisivät, ja ne, jotka nyt sitten, kun ovat joutuneet pois työstä tai sairastuneet tai saavat lasta, niin he ikään kuin hyötyisivät, jos tätä vähennystä ei tehdä, kun työssä olevilta vähennetään nämä kyseiset maksut tai siis heiltä peritään nämä maksut. Syntyisi tämmöinen epäoikeudenmukaisuus, jossa siis enemmän tuloa saavat kärsivät vähemmän tuloa saavien kustannuksella, ja tämä kammottava epäkohta korjataan nyt sitten tällä lainsäädännöllä.

Jokainen ymmärtää, että kun ihminen on työtön tai sairas, niin se etuus, jonka hän saa, on vain osa siitä palkasta ja se ikään kuin "vähennyssolidaarisuus" tulee jo sitä kautta. Sen lisäksi nämä maksut, joita tässä käytetään tämän vähennyksen perusteena, niin työssä olevathan saavat vähentää ne verotuksessa, eli se hyöty tulee siinä. Eli oikeasti tässä etuuksia tarvitsevia rangaistaan ainakin kaksinkertaisesti, mutta tiukasti arvioiden jopa kolminkertaisesti, että sellaista solidaarisuutta tässä nyt edistetään ja tehdään pysyväksi.

Arvoisa puhemies! On pakko tunnustaa, että kun näin Sata-komitean tai itse asiassa tämän sosiaalitupon sisällä tämän esityksen tulevan sisällön ensimmäisen kerran, niin se on itselleni yksi suurimmista pettymyksistä, jonka edustajaurallani olen kokenut. Minä ihan oikeasti uskoin — ja luulen, että en ole edes ainoa — että tämä vääryys lopultakin 17 vuoden tempoilun jälkeen poistettaisiin. Mitä vielä. Sitä nyt pikkuisen pienennetään, mutta edelleen se jää voimaan ja pysyvästi.

Siksi, arvoisa puhemies, tämä lakiesitys on hylättävä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vastalauseita tutkiessani totesin, että kristillisdemokraatit ovat yhtyneet tähän ed. Erkki Virtasen äsken perustelemaan vastalauseeseen eikä sosialidemokraattien vastalauseeseen. Sosialidemokraattien perustelu hylkäykselle näyttää olevan ensi sijassa se, että palkansaajien päivärahamaksuja korotetaan, kun taas meidän näkökulmastamme painavin peruste on se, että tämä prosenttivähennyksen käyttö leikkaa erittäin epäsolidaarisesti työttömien, pitkäaikaissairaiden, tapaturman uhrien ja vanhempainvapaalla lasta hoitavien toimeentuloa. Nämä ryhmät menettävät 123 miljoonaa euroa. Eli meillä on lähtökohta se, että on kohtuutonta tässä tilanteessa työttömien, pitkäaikaissairaiden ja vastaavien ryhmien rasitusta lisätä, varsinkin kun tämä on osana tätä niin sanottua sosiaalitupoa. Nimi on kyllä ihan kauhistus. Sosiaalitupo, ikävä kyllä, niin paljon kuin sopimusyhteiskuntaa haluankin puolustaa, oli kyllä viime talvena sellainen, että hyväosaiset jakoivat etuuksia keskenään ja panivat heikoimmassa asemassa olevat maksumiehiksi, ja se tapahtui monellakin eri tavalla. Siksi se on pettymys.

Tämä maksu on ollut todellakin sieltä Ahon hallituksen ajoilta voimassa. Lipposen hallitus, jossa sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto olivat mukana, olisi tietysti voinut tämän jo hyvinä vuosina poistaa, mutta näin ei tapahtunut, ja nyt sitten sitä ei poisteta, vaan tehdään pysyväksi. Mielestämme tämä on syytä nyt hylätä ja odotella, että saadaan tämä Sata-komitean lopullinen malli, miten nämä asiat on syytä pysyvästi hoitaa ja heikoimmassa asemassa olevien turva varmistaa tänä kylmänä aikana.

Erkki Virtanen /vas:

Herra puhemies! Todellakin, näitä hylkyvastalauseitahan on tässä kaksi. Toisen allekirjoittajat eivät ole nyt omaansa puolustamassa, mutta kun minä olen tietysti molemmat lukenut, niin hieman poiketen ed. Kankaanniemen näkemyksestä totean, että kyllä kysymys on pitkälti jopa samoista perusteluista, ja kun muistelen menneitä aikoja, niin en ihmettele. Tekisi miltei tuosta kakkosvastalauseesta sanoa, että ikään kuin itse olisin sen joskus kirjoittanut, mutta en nyt kuitenkaan sano.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun joku laki säädetään kerran vuodessa 17 kertaa ja kun valiokunta on ainakin 10 kertaa todennut, että tästä lain väliaikaisuudesta pitää päästä eroon, pitää saada aikaan pysyvä lainsäädäntö, tuohon tilanteeseen mahtuu lähes kaikkien eduskuntapuolueitten hallituksessaolo. Kun sen sanoo ääneen, mitä tämä lainsäädäntö näitten maksujen huomioon ottamisesta päivärahoissa tarkoittaa, tässähän on kyse minimietuuksiin liittyvästä leikkauksesta, jonka arvo on 123 miljoonaa euroa tulevana vuonna. Tämä historia on sikäli mielenkiintoinen, ja ihan tähänkin keskuste-luun pöytäkirjoihin kirjattavaksi, että sillä on muuten eroa, ketkä puolueet milloinkin ovat olleet hallituksessa ja ketkä ovat olleet oppositiossa vastalauseita kirjoittamassa. Minulla on kokemus itsellänikin olla siellä toisella puolella ja miettiä, mitä näille asioille tehdään.

Tietysti päätöksiä, niin kuin tässäkin kyseisessä asiassa, pitää tehdä ajassa ja tilanteita pitää arvioida kunkin ajankohdan mukaan. Mutta se, että tässä esimerkiksi sosialidemokraatit esittävät nyt hylkyä tälle laille, on minusta mielenkiintoinen asia.

Toisekseen tämä on Sata-komitean eräs päätös, jota ollaan viemässä lainsäädäntöön. Ollaan tilanteessa, missä on löydetty kolmikantaisesti sopu siitä, mitä tämän asian kanssa pitää tehdä. Tässä työntekijäjärjestöjen ja suuren työn puolueen, sosialidemokraattien, kannat eriytyvät. Nimittäin ammattijärjestöt eivät ole tämän asian käsittelyn yhteydessä tämän lain säätämistä vastustaneet. Tämän halusin sanoa ihan vain varmuuden vuoksi, että on aikoja ja on tapoja. Tässä on yksi esimerkki, miten asioita hoidetaan.

Yleiskeskustelu päättyi.