Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva laajakaistaa koskeva lakiehdotus on jatkumo itse asiassa valtioneuvoston 2008 joulukuussa tekemään periaatepäätökseen. Siinä periaatepäätöksessä asetettiin silloin tavoitteeksi se, että kaikki suomalaiset olisivat enintään 2 kilometrin etäisyydellä 100 megabitin yhteyden mahdollistavasta viestintäverkosta vuoteen 2015 mennessä.

Nyt kun aikaa tässä on kulunut ja tätä tavoitetta on katsottu, on huomattu, että markkinoiden toiminta ei ole johtanut kattavaan laajakaistayhteyksien tarjoamiseen varsinkaan harvaanasutuilla alueilla. Tästä syystä on sitten katsottu tarpeelliseksi, että valtio ja kunnat mahdollisesti osallistuvat laajakaistaverkkojen rakentamisen rahoitukseen kansalaisten mahdollisimman yhdenvertaisten viestintämahdollisuuksien turvaamiseksi. Ongelmat etenkin kaikkein harvimpaanasuttujen alueiden laajakaistayhteyksien rakentamisen osalta ovat ne kaikista kyseenalaisimmat, onnistuuko niiden kehittäminen markkinoiden kautta, ja on päädytty siihen, että ei onnistu. Taajamiin nopeat yhteydet on tarkoitus rakentaa markkinaehtoisesti.

Tietoyhteiskuntakehityksen myötä erilaisia yhteiskunnan palveluja tarjotaan yhä enenevässä määrin tulevaisuudessa viestintäverkkojen kautta. Se on kumminkin varmaan meidän kaikkien yhteinen näkemys, ja se on myös faktaa tänä päivänä, että se puoli kehittyy. Sitä kautta toimivien ja riittävän nopeiden viestintäyhteyksien tarve saattaa korostua etenkin harvaanasutuilla alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkät ja kaikkia palveluita ei ole muutoin saatavilla. Valiokunta kiinnitti erityistä huomiota nimenomaan harvaanasuttujen alueiden kuluttajien ja yritysten, oppilaitosten jne. sitä kautta saamien palvelujen tarjontaan ja siitä huolehtimiseen, että nämä palvelut ovat myös riittäviä.

Erityisesti valiokunta halusi tässä yhteydessä myös nostaa esille sen, että nämä ehdotetut säännökset ovat teknologianeutraaleja elikkä ei sitouduta mihinkään suoranaiseen tekniikkaan tätä kautta, että tällä säädöksellä ajettaisiin erityisesti jotakin teknologiaa eteenpäin. Näillä alueilla, jotka ovat tämän tuen piirissä, on keskimäärin 130 000 kotitaloutta.

Kun asioita tehdään, niin asioilla on aina hyviä puolia ja huonoja puolia. Ehkä tässä se huonoin puoli on nyt talous ja talouden kautta tulevat ongelmat. Ne tulevat sitä kautta, että kuntien mahdollisuudet tänä päivänä kantaa laajakaistaohjelman edellyttävät kuntien maksuosuudet ovat todella riskialttiudessa. Etenkin, kun kuntatalous on siinä tilanteessa, missä se on, tästä on kannettu huolta. Tätä huolta on myös helpotettu sitä kautta, että EU:n maaseutuohjelman kautta tulevaa rahoitusta on noin 25 miljoonaa euroa kohdennettu, jotta tämä hanke menisi eteenpäin.

Valiokunta haluaa painottaa, että laajakaistaohjelman toimeenpanon jatkamisella ja strategian tavoitteiden saavuttamisella on olennainen merkitys Suomen lähivuosien tietoyhteiskuntakehityksen kannalta, mihin Suomi kehittyy koko maan osalta.

Sitten toinen ehkä, jos ongelmia haluaa katsoa, mitä tämä hanke nyt sisällään pitää, on tilaajayhteyttä koskevat kustannukset. Tässä on lähdetty siitä, että viimeiset 2 kilometriä jäisivät lähtökohtaisesti tilaajana olevan kotitalouden tai muun käyttäjän maksettavaksi, ja ne kustannukset ovat kohtuullisen merkittäviä kumminkin kotitalouden kautta ja talouden kautta tarkasteltuna. Esityksessä viimeisen 2 kilometrin tilaajayhteyden rakentamisen keskimääräiseksi kustannukseksi on arvioitu noin 3 000 euroa. Tähän valiokunta halusi erityisesti kiinnittää huomiota. Valiokunta kantaa huolta tilaajayhteyksien toteuttamisen vaatimista kustannuksista. Tämä pääosin kotitalouksien ja muiden loppukäyttäjien kannettavaksi jäävä kustannuserä voi olla monille kotitalouksille liian korkea, jolloin laajakaistayhteyden kautta saatavilla olevat palvelut eivät tosiasiallisesti tulisikaan tasapuolisesti tässä maassa kaikkien kansalaisten saataville.

Tästä syystä valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallituksen tulee selvittää ja arvioida kaikki käytettävissä olevat eri lisärahoitusmahdollisuudet laajakaistahankkeilla rakennettaviin viestintäverkkoihin liittyvien tilaajayhteyksien turvaamiseksi niille kotitalouksille, jotka katsovat tarvitsevansa laajakaistayhteyden, mutta joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tilaajayhteyden rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvien kohtuuttomien kustannusten maksamiseen. Hallituksen tulee antaa asiasta selvitys liikenne- ja viestintävaliokunnalle viimeistään elokuun 2010 loppuun mennessä.

Arvoisa puhemies! Pari muuta näkökohtaa, jotka tähän liittyvät, liittyvät tähän rahoituksen ongelmaan elikkä kuntarahoitukseen ja maakuntien väliseen tasapuolisuuteen myös siinä mielessä, että eräiden asiantuntijalausuntojen mukaan tämä kustannusarvio, joka tällä hetkellä esityksessä on laskettu, ei riittäisikään, elikkä laajakaistahankkeiden kokonaiskustannukset selviävät keskeisiltä osin vasta hankkeiden kilpailutusten yhteydessä, ja ne saattavat nousta huomattavastikin esityksessä arvioitua korkeammiksi. Esityksen perusteluissa on tuotu yhtenä rahoitusvaihtoehtona esille, että jos valtiontaloudelliset kustannukset ylittävät 66 miljoonaa euroa, ylimenevät kustannukset tullaan kattamaan teleyrityksiltä kerättävällä määräaikaisella ja veronluonteisella televerkon tasausmaksulla. Valiokunta haluaa erityisesti kiinnittää tähän myös huomiota, että hallituksen tulee varautua ajoissa mahdollisiin lisäkustannuksiin selvittämällä kaikki käytettävissä olevat rahoitusmahdollisuudet ja seuraamalla tiiviisti lain vaikutuksia.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on hyvin todennäköinen vaihtoehto, että näin tässä tulee käymään ja rahoituspohja ei riitä. Jotta me saame tämän maan kaikki asukkaat tämän laajakaistaverkkoyhteyden piiriin tavalla taikka sitten toisella, kustannusvaikutuksia on todella seurattava ja sitten vaikka otettava käyttöön tarvittaessa tämä televerkon tasausmaksu, jotta tämä voidaan turvata.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi, jolla laajakaistayhteyksien rakentamista haja-asutusalueille tuetaan valtion varoista, on lähtökohtaisesti oikea ja kannatettava.

Esityksen ongelmakohta on rajaus, jonka mukaan laajakaistaa ei tosiasiallisesti tuoda niin sanotusti kotiovelle asti, vaan käyttäjien on kustannettava syrjäisimmillä alueilla omalla kustannuksellaan yhteyden rakentaminen lähimmästä laajakaistayhteyden keskuksesta. Tämä keskus saa sijaita enintään kahden kilometrin päässä käyttäjän vakituisesta asuin- tai sijaintipaikasta.

Esityksen mukaan tähän tarkoitukseen voidaan käyttää kotitalousvähennystä. Valiokuntakäsittelyssä arvioitiin, että asukkaan kustannettavaksi tulee noin 3 000 euroa. Kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuutta ei ole kuitenkaan vielä selvitetty kunnolla, mikä on mielestäni syvästi paheksuttavaa. Ei ole oikein kansalaisia kohtaan, että ensin säädetään laki ja vasta sen jälkeen aletaan pohtia kotitalousvähennykseen liittyvien määräysten ja säännöstöjen muuttamista vastaamaan uuden lain sisältöä.

Tämä käsittelyjärjestys on mielestäni väärä ja on uhka kansalaisten tasavertaiselle kohtelulle. Vielä avoin kotitalousvähennysasia olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä rinnakkain laajakaistatukilain käsittelyn kanssa. Tästä moitittavasta lain käsittelytavasta tulee mieleen jätevesien käsittelyasia, joka hoidettiin pitkälti saman "ensin säädetään, sitten pohditaan" -periaatteen mukaisesti. Tämä huolellisen valmistelun puute hallituksen lakiesitysten kohdalla tuntuukin olevan nykypäivänä enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Arvoisa puhemies! Lisäksi on huomattava, että kotitalousvähennyksen käyttö ei poista sitä epätasa-arvoistavaa realiteettia, että taajama-alueella asuvat saavat käytännössä laajakaistayhteytensä rakentamisen ilmaiseksi, kun syrjäisempien seutujen asukkaat puolestaan joutuvat itse kustantamaan enintään kahden kilometrin mittaisen matkan yhteydestään, joka olisi noin 3 000 euroa. Tämä on monelle eläkeläiselle ja pienituloiselle liian suuri summa. Tällainen asuinpaikasta johtuva rajaus on kansalaisia syrjivä ja eriarvoistava, ja sitä en voi hyväksyä.

On myös kysyttävä, miten tässä laissa aiotaan estää kartellien ja muiden kilpailua vääristävien keinojen käyttö laajakaistayhteyttä tarjoavien yritysten osalta. Syrjäseuduille rakennettujen yhteyksien ylläpito on kallista, eikä valtio tämän esityksen mukaan aio ylläpitoa tukea.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinonen peräänkuulutti mahdollisuutta käyttää kotitalousvähennystä helpottamaan niitten henkilöitten laajakaistamahdollisuuden hankkimista, jotka ovat tästä runkoverkosta kauempana.

Kotitalousvähennystä on laajennettu viime vuosina erittäin paljon. Kotitalousvähennys, on myönnettävä, on siinä mielessä hyvä vähennys, että se on vähentänyt harmaata taloutta. Mutta jos ajatellaan tätä lakiesitystä ja sen käyttömahdollisuutta jatkossa, niin on muistettava, että on erittäin paljon henkilöitä, jotka eivät pysty sitä käyttämään, koska heidän tulonsa ovat niin pienet. Ja toisaalta se on mittava verotulojen vähennys valtiolta ja kunnilta, koska puhutaan tosiaan useammasta tuhannesta eurosta, ja tälläkin hetkellä siellä kiinteistön tontilla tehdystä työstä (Puhemies: Nyt on minuutin yli menty!) saa tämän kotitalousvähennyksen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä ed. Pentti Oinonen otti esille tuossa, niin nehän ovat aivan huomionarvoisia seikkoja, huomionarvoisia asioita, ennen kaikkea tasapuolinen saatavuus. Tässä on vaan tämä realiteetti — oikeastaan kaksi — mukana.

Elikkä tämä linjaushan on tehty jo silloin, kun se periaatepäätös aikanaan valtioneuvostossa oli elikkä se kahden kilometrin raja. Ja toinen, joka on ehkä se vakavampi realiteetti, on, että nyt tähän käytetään se 66 miljoonaa euroa plus sitten se 25 miljoonaa euroa plus kuntien osuus, elikkä puhutaan noin 200 miljoonan euron suuruisesta summasta. Ja jos se viimeinen kaksi kilometriä olisi otettu matkaan, sen hintalappu olisi ollut noin 800 miljoonaa euroa, mikä tietenkin toi sitten sen reaalisen mahdottomuuden siihen. Ja siihen liittyy sitten ehkä se kolmas asia, että kaikille on tietenkin oltava se mahdollisuus saada. Mutta sitten siinäkään, että kaikille rakennetaan se, tarvitsi tai ei, ei nyt tietenkään hirveästi ole logiikkaa eikä johdonmukaisuutta, kun muutakin tarvetta rahoille on.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää kiitettävästi huomiota siihen, ettei markkinoiden toiminta ole johtanut kattavaan laajakaistayhteyksien tarjoamiseen haja-asutusalueilla. Onkin syytä kysyä, miksi näin on päässyt tapahtumaan. Valtiovallallahan on keskeinen rooli teleyhtiöitä koskevissa lupa-asioissa. Sääntelyn tavoitteena pitäisi olla, että viestintäverkot teknologiasta riippumatta ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Nyt valtion toimesta on sallittu se, että teleyhtiöt rakentavat nopeat viestintäyhteydet vain isoihin taajamiin. Hyvänä esimerkkinä on 3g-verkko, joka rajautuu taajamien keskustoihin. Suurena uutuutena lanseerattu mollukka toimii jotenkuten taajamien keskustoissa. Muualla langattomat yhteydet ovat hitaita. Koska 3g-verkko on tarkoitettu myös puhelimille, kuormittuvat verkot välillä siinä määrin, ettei langattomia laajakaistayhteyksiä ole tarjolla. En pidä oikeana sitä, että valtio tukee viestintäverkkojen rakentamista sinne, minne teleyhtiöt eivät halua verkkojaan rakentaa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota niin ikään siihen, että yhteyksien rakentaminen tulee poikkeuksellisen kalliiksi kotitalouksille. Kun valiokunta toteaa, että viimeisen kahden kilometrin tilaajayhteyden rakentamisen keskimääräinen kustannus arvioidaan 3 000 euroksi, selitykseksi ei kelpaa, että asuntokuntien käytössä on kotitalousvähennys. Sama kotitalousvähennys on käytössä myös kaupungeissa. Onneksi, kuten valiokunnan puheenjohtaja Korhonen äsken totesi, tähän ollaan puuttumassa.

Valiokunta kantaa erityistä huolta tilaajayh-teyden toteuttamisen vaatimista kustannuksista. Tämän pääosin kotitalouksien ja muiden loppukäyttäjien kannettavaksi jäävä kustannuserä voi olla monille kotitalouksille taloudellisesti liian korkea, jolloin laajakaistayhteyden kautta saatavilla olevat palvelut eivät tosiasiallisesti tulisi tasapuolisesti kaikkien kansalaisten saataville. Näin juuri on. Nyt kun huutokaupataan 4g:tä, tulisi vaatimuksena olla, että se toimii kohtuuhintaan koko maassa. Ei voi olla niin, että teleyhtiöt noukkivat rusinat pullasta ja pakottavat valtion rakentamaan viestintäverkkoja haja-asutusalueille. Jokin roti tähän pitää saada. Viestintäministeriltä vaaditaan nyt ryhtiä ja tiukkuutta teleyhtiöiden kanssa.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunta kävi laajan keskustelun laajakaistojen rakentamisesta haja-asutusalueelle ja valiokunta sai yksimielisen mietinnön aikaiseksi ja puoltaa lakiehdotusta yksimielisesti. Ongelmakohtia tässä toki oli, ja keskustelussa on noussut esille nimenomaan tämä liittymän hinta viimeiselle kahdelle kilometrille ja sen varmistaminen, että kotitalousvähennystä, josta täälläkin on keskustelua ollut, voidaan siellä käyttää. Näitä kotitalouksia, joita tämä asia koskee, on noin 130 000 Suomessa. Siksi tämä on aika lailla merkittävä asia.

Täällä ed. Pentti Oinonen otti esiin ongelman, joka tuossa jätevesiasiassa on. Vähän samaa ongelmaa tässä on syntymässä, mutta uskon ja toivon, että siihen ratkaisu löytyy, että säännökset ja pelisäännöt tässä asiassa saadaan niin selkeiksi, että nämä yhteydet tuonne haja-asutusalueelle saadaan aikaiseksi. Valiokunta kiinnitti erityistä huomiota alueen asukkaiden, mutta myös yritysten ja oppilaitosten tilanteeseen. Siksi onkin tärkeä tämä lausumaehdotus, että elokuuhun 2010 mennessä arvioidaan, onko varmasti näille kotitalouksille, jotka tuolla alueella ovat, riittävät mahdollisuudet hankkia se liittymä. Ellei, niin kaikki mahdolliset konstit etsitään, että laajakaistayhteydet sinne saadaan. Tämä on perusoikeuskysymys hyvin pitkälle ja näin ollen tätä asiaa täytyy tarkkaan seurata.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Arvostan suuresti valiokunnan puheenjohtaja ed. Korhosen puheenvuoroa, jonka hän täällä piti, ja vastauspuheenvuoroa, joka oli hyvin realistinen ja kuvasi tämän tilanteen rehellisellä tavalla eikä yhtään sortuen populismiin tällaisessa aiheessa, jossa olisi hirmu helppo sanoa, että kaikille kaikkea ja nopeasti.

Olen vakuuttunut, että jos kelaisimme ja selaisimme tämän salin keskusteluja internet-aikakaudelta taaksepäin, löytäisimme sieltä paljon mielenkiintoisia keskusteluja, joissa on vaadittu erilaisia tekniikoita kaikkien suomalaisten saataville. Toisaalta ei kauaakaan tarvitse taaksepäin mennä, kun löydämme kohtia, joissa ei vielä edes puhuta mitään laajakaistoista, ja olen vakuuttunut, että kun tästä jonkin verran eteenpäin mennään, niin jo laajakaista-sanakin on korvattu jollakin uudella.

Sen takia tässä lakiesityksessä erittäin edelläkäyvää on se, että emme ota kantaa mihinkään tiettyyn tekniikkaan, teknologiaan, vaan katsotaan tätä asiaa laajasti peruspalveluna, tietoliikenneyhteyksinä puhumatta siitä, mikä on tuo tekniikka, miten tämä palvelu kaikkien ihmisten lähettyville saadaan. Tässä on paljon opittavaa kaikessa lainsäädännössä, jota tänä päivänä tehdään teknisillä aloilla, on sitten kyse autoista, tietokoneista, puhelimista ja niihin liittyvistä kaikista välillisistä vaikkapa häirintään liittyvistä kysymyksistä, joita olemme tässäkin salissa käsitelleet.

Haluan aivan lopuksi nostaa esille, että on vielä erittäin tärkeää, että nyt, kun samaan aikaan puretaan toista tällaista vanhaa peruspalvelua eli lankaverkkoa, valiokunta ja eduskunta pitäisivät huolta siitä, että kun näitä mokkuloita ja muita, joita tässä on nyt väläytelty, markkinoidaan, tuossa markkinoinnissa pysyttäisiin rehellisyydessä niin, että ne tarjotut nopeudet olisivat sitä luokkaa, mitä luvataan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Nopeat laajakaistayhteydet ovat yhtä tärkeää perusinfraa tänä päivänä koko maassa kuin ovat radat ja tiestö. Siksi tämä asia on tavattoman tärkeä ja olisi tietysti ollut hyvä, jos Suomi olisi jo aikaisemmin lähtenyt panostamaan tähän, niin kuin esimerkiksi Ruotsi teki, ja Ruotsissa se tehtiin valtion toimesta, valtion varoin. Siellä ilmeisesti vielä tämä tasa-arvoisuuden henki on vähän parempi kuin Suomessa.

Herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä, joka sinänsä sisältää hyvää asiaa ja hyviä kannanottoja, on kyllä mielestäni tämä kokonaiskustannusten arviointi jäänyt liian kevyelle tarkastelulle. Minulla on sellaista asiantuntijatietoa, joka on kyllä valiokunnallekin tullut, että kokonaiskustannukset tämän laajakaistahankkeen osalta tulevat ylittymään, jopa aika reippaasti, siitä, mitä hallitus on arvioinut. Se, miten kustannetaan, kuka maksaa yli arvion menevät kustannukset, on liian hatarasti täällä.

Tämä malli, minkä valiokunta on nostanut esiin, televerkon tasausmaksu, on mielestäni kyllä erittäin perusteltu, ja olisin jopa toivonut, että koko tätä hanketta olisi rahoitettu oikeudenmukaisella tavalla tämän televerkon tasausmaksun kautta eli otettu se heti alusta lähtien selkeäksi rahoitusmalliksi tähän hankkeeseen, mutta hallitus ei ole rohjennut mennä niille suurille kukkaroille, joita näillä teleoperaattoreilla on. (Ed. Heinonen: Asiakas sen maksaa!) Sieltä löytyisi rahaa, ja sillä voitaisiin turvata koko maassa oikeudenmukainen ja tasapuolinen malli tämän tärkeän infran rakentamiseksi.

Tämä johtaa nyt monenlaiseen eriarvoistumiseen, tämä malli. Taajamissa asuvat, missä laajakaistaverkko toteutuu markkinaehtoisesti, kiinteistöt ja niihin liittyvät pääsevät todella ilman rakentamiskustannuksia. Yhteyden varrella asuvat, jollainen itse olen maaseudulla asuvana, pääsevät myös varsin vähin kustannuksin. Sitten on nämä 2 kilometrin maksajat, jotka joutuvat maksamaan samasta palvelusta keskimäärin 3 000 euroa — varmaan jossakin se voi olla huomattavasti yli, jossakin vähän vähemmän. Tämä on malli, joka on äärettömän epäoikeudenmukainen. Sitä ei voi millään lailla perustella, että tämä olisi hyväksyttävää kansallisen perusinfran turvaamisessa kaikille maan asukkaille.

Tämä malli olisi ollut mielestäni ihan selkeä, että olisi pantu nämä operaattorit maksamaan ja tehty niin kuin postilaitos tekee, vielä Itellan aikanakin, ainakin toistaiseksi, että postimaksut ovat koko maassa samansuuruiset, vaikka postin kantaminen haja-asutusalueilla on paljon kalliimpaa kuin taajamissa.

Toinen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvä kysymys on se, että kunnat pannaan tässä maksajiksi ja kuntien kesken maksutaakka jakautuu erittäin epäoikeudenmukaisesti. Otan vain esimerkin, mikä meille kerrottiin Keski-Suomen osalta. Jämsän kaupunki, joka on nyt tehnyt kolme kuntaliitosta, niin kuin hallitus on toivonut, tässä viime vuosina ja joka nosti viime maanantaina kunnallisveroprosenttinsa, tuloveroprosentin, 21 prosenttiin, joutuu maksamaan tästä lähes miljoona euroa, kun on laajat haja-asutusalueet. Toinen keskisuomalainen kunta, Muurame, joka on taajama-asutusta lähes kauttaaltaan, ei joudu maksamaan juuri mitään. En muista summaa, mutta se on kuitenkin erittäin pieni. Eli naapurikuntien asukkaat — no, on siinä vähän uutta Jyväskylää välissä — ovat näin räikeästi eriarvoisessa asemassa: kunnan kautta asukkaat joutuvat maksamaan toisessa kunnassa todella kalliin laskun, ja toinen kunta pääsee markkinaehtoisesti ilman maksuja. Hallitus hyväksyy tämän, ja ikävä kyllä liikenne- ja viestintävaliokuntakin on tämän mallin aika kritiikittömästi hyväksynyt. En pidä tätä kyllä mitenkään oikeudenmukaisena. Olisi ehkä ollut syytä perustuslakivaliokunnan tutkia, onko tämä edes kansalaisten tasa-arvon näkökulmasta oikein.

Herra puhemies! Tuon tasausmaksukysymyksen tuossa totesin, että sillä olisi hyvin voitu hoitaa tätä hommaa. Sitten tämä toinen, se että yksityisten talouksien osalta tuohon 2 kilometrin etäisyyteen liittyen käytettäisiin kotitalousvähennystä, on mielestäni sinänsä ajatuksena kaunis, mutta onko se käytännössä sitten niin helposti toteutettavissa? Ensinnäkin, ainakin nykyisin kotitalousvähennyksessä on katto. Ei sinne voida kolmea tonnia tuosta vaan panna: jos on tehnyt vähän muuta remonttia, niin sitten tuleekin katto vastaan. Se on iso summa. En muista, onko se jopa niin, että tuo kolme tonnia ei nykysummiin mahdukaan, sitä en nyt muista. Toisaalta, pienituloisimmat, niin kuin ed. Kähkönen totesi, eivät kotitalousvähennystä saa, koska heillä ei ole mistä vähennyksiä verotuksessa tehdä. Sitten kolmanneksi, kotitalousvähennyksen käyttäminen lisää sen kunnan taakkaa entisestään, koska verotulot vähenevät vastaavasti. Meillä on jopa Hetemäen työryhmä miettimässä verotuksen kokonaisuudistusta ja on heittänyt ajatusta jo, että kotitalousvähennyksestä luovuttaisiin kokonaan. Ei tämän varaan, arvoisa liikenne- ja viestintävaliokunta, pidä rakentaa ihan näin paljon.

Eli tässä on kyllä näitä ongelmia hyvin paljon. Erityisesti kyllä kannan huolta siitä, että tämä malli ei toteuta oikeudenmukaisuutta tässä maassa ja näiden kokonaiskustannusten pitäisi nyt olla tiedossa paljon paremmin, täällä ei niitten määrää pohdita ollenkaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin minäkin siitä kotitalousvähennyksestä, mistä puhuttiin, että läheskään aina se ei tietenkään riitäkään kaikkeen ja toiseksi sillä voi olla hyvin monta muutakin ja jopa tärkeämpää käyttöä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän se totta on, niin kuin tuossa sanoin, että ei niin hyvää, ettei jotakin huonoa. Näinhän se on, että näillä asioilla on aina puolensa ja näihin löytyy tietenkin erilaisia näkökulmia. Siitä syystä tuohon, mihin ed. Kankaanniemi viittasi, tähän kustannusten määrään, johon ei hänen mielestään kiinnitetä tarpeeksi huomiota: kyllä siihen kiinnitettiin huomiota, mutta tässä on kaksi asiaa, jotka pitää nyt muistaa. Toinen on tietenkin se, että aikajana on kohtuullisen pitkä kumminkin, millä tämä tehdään, mihin ed. Heinonen itse asiassa viittasi. Ja kun tämä on teknologianeutraali, niin ei meistä oikeastaan kukaan tiedä tällä hetkellä, mikä teknologia esimerkiksi vuonna 2014 on käytössä siellä viimeisellä kahdella kilometrillä. Minä puhun nyt siitä pätkästä, joka siellä on, että jos sinne piuha menee, niin millä se menee siitä piuhasta, meneekö se piuhalla vai jollakin muulla tekniikalla.

Tämä erilaisten kuntien asema on todella ongelmallinen, ja siitä syystähän tässä valmistelun aikana nyt sitten tuli myös tämä, että käydään maakunnittain läpi ja katsotaan, että sinne tulevat nämä erittäin köyhät kunnat, joilla se maksuosuus lasketaan hyvinkin alas, jotta se pystyttäisiin viemään läpi. Kyllä tässä ongelmia kiistatta on, mutta ongelmiakin on yritetty hakea ja pai-kata.