13) Laki metsästyslain 33 §:n muuttami- sesta
Raimo Piirainen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakiesitys mesästyslain 33 §:n
muuttamisesta.
Arvoisa puhemies! Metsästyslain lyijyhaulikielto vesilintujen
metsästyksessä on tuottanut seurauksia, mitä maa-
ja metsätalousvaliokunta ei voinut aavistaa lyijyhaulikieltoa
valmistellessaan. Sinänsä hyvään
tavoitteeseen suojella vesilintuja tarpeettomilta haulien haitoilta
voidaan päästä myös nykyistä joustavammin
säännöksin. Metsästäjät
ovat siirtyneet käyttämään vesilintujen
metsästyksessä korvaavia haulimateriaaleja, kuten
vismuttia, molybdeenia ja terästä. Metsästäjät
pitävät näitä kuitenkin lyijyhauleja
kehnompina ammuksina, sillä heidän kokemustensa
mukaan niillä kuolettavan laukauksen ampuminen vesilintuun
on oleellisesti vaikeampaa kuin lyijyhauleilla. Haavakoiden osuus
vesilintujen metsästyksestä on kasvanut tämän
vuoksi merkittävästi.
Korvaavat haulit ovat kevyempiä kuin lyijyhaulit, ja
tämän vuoksi hauleista on tehty suurempia kuin
lyijyhauleista. Tästä syystä haulipeitto
on huonompi kuin lyijyhauleilla ja haavakkoriski on suurempi. Metsästäjien
kokemuksen mukaan jopa alle 30 metristä ammutulta matkalta
linnuista löytyy vain pari haulia. Haavakoita luonnollisesti
syntyy, jos nämä vain muutamat haulit osuvat siipeen
tai suolistoon. Vesilinnuille aiheutuu tämän vuoksi
tarpeetonta kipua ja tuskaa.
Seuraava metsästäjän kirjoitus keskustelupalstalla
kuvaa hyvin nykyistä tilannetta: "Olen monesti ampunut
haahkaa reilusti alle 30 metristä, ja ne ei taho tippua,
ellei päähän osu. Nylkiessä olen
huomannut, että rautahauli ei ole läpäissyt
kunnolla edes nahkaa ja lihassa on ollut pieni punainen läiskä kuin
olisi ampunut sitä värikuulalla. Nykyään
melkein hävettää olla metsästämässä merilintuja,
koska tulee paljon haavakoita."
Arvoisa puhemies! Osa vesilintujen metsästyksestä tapahtuu
olosuhteissa, joissa lyijyhauleista ei koidu mainittavaa haittaa
ympäristölle. Tällaisia metsästysalueita
ovat kuivat maa-alueet sekä useimmat suoalueet, ja harvaanasutuilla alueilla
metsästyspaine myös vesialueilla on mitätön.
Metsästyspaine näillä alueilla on pieni, mikä tarkoittaa
oleellisesti pienemmän haulimäärän
päätymistä luontoon. Näillä alueilla
lyijyhaulikielto on perusteeton ja ristiriitainen. Linnut eivät
näillä alueilla kerää myöskään
ravintoa veden pohjasta vaan syövät maalla kasvavaa
ravintoa. Tämän vuoksi hauleja ei joudu ruuansulatukseen.
Toisaalta lyijyhauleilla saa ampua maariistaa. Lyijyhauleja päätyy
näillä alueilla siis joka tapauksessa luontoon,
joten lyijyhaulien käyttökielto vesilintujen jahdissa
on kyseisillä alueilla tarpeeton.
Arvoisa puhemies! Lyijyhaulikiellon valvonta on käytännössä varsin
hankalaa, ja on tiedossa, että osa vesilintujen metsästäjistä käyttää kiellosta
huolimatta lyijyhauleja. Myös tämän valvonnan
vaikeuden vuoksi lakia on muutettava joustavammaksi. Paikalliset
riistanhoitopiirit tuntevat ne vesialueet, jotka täyttävät
ne lakiasetuksessa mainitut kriteerit, joissa lyijyhaulien käyttöä on
syytä rajoittaa. Tärkeimpinä kriteereinä tälle
asetuksen muutokselle on pyrkimys välttää aiheuttamasta
vesilinnuille tarpeetonta kipua ja tuskaa.
Arvoisa puhemies! Aloitteen pääasiallinen
sisältö: Aloitteessa esitetään
muutettavaksi metsästyslain 4 luvun 33 §:n 1 momentin
12 kohtaa siten, että vesilintujen metsästys lyijyhauleilla sallittaisiin
muualla paitsi kovan metsästyspaineen alaisilla vesilintujen
muutonaikaisilla levähdysalueilla ja erityisillä linnunsuojelualueilla sekä valtakunnallisesti
merkittävillä kosteikoilla. Niiden vesialueiden
määrittämisen, joilla olisi voimassa
lyijyhaulikielto, suorittaisivat paikalliset riistanhoitoyhdistykset.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Piirainen selosti tämän
lakiesityksen sisällön varsin tarkasti. Totean
sen, että lähes täsmälleen kymmenen
vuotta sitten vastaavanlainen esitys oli eli palauttaminen, tämä lyijyhaulien
käyttö ja sen mahdollistaminen. Tämä nykyisin
voimassa oleva lyijyhaulikielto täällä eduskunnassa
päätettiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa
ja sitten tietysti suuressa salissa vuonna 1996. Nyt myös on
muistettava, että kun näitä teräs-
ja vismuttihauleja käytetään, niin paitsi
että tämä vaikuttavuus on oleellisesti
huonompi ja se aiheuttaa monessa tapauksessa sitten linnuille kärsimyksiä, niin
toisaalta myös osa hauleista joissakin tapauksessa menee
puustoon, ja sitten kun puita sahataan, niin sillä vaikutetaan
tietysti terän kuntoon, ja siinä mielessä ne
ovat myös kiusallisia. Suomen Metsästäjäliiton
käsittääkseni viimeisin kannanotto on
vuodelta 1998, ja tavallaan tähän tilanteeseen
on sopeuduttu. Käsittääkseni muissakin
Pohjoismaissa tämä nykyinen käytäntö on voimassa
eli lyijyhaulikielto.
Mutta, arvoisa puhemies, ed. Piiraisen lakialoite, jonka itsekin
allekirjoitin, on tietyllä tavalla uusi, ja toivon, että tämä asia
menisi eteenpäin. Eli riistanhoitopiireissä on
asiantuntemus. Siellä tiedetään, missä ne
kosteikot on, matalat vedet, ja tätä kautta niillä alueilla
tämä lyijyhaulikielto voitaisiin edelleen säilyttää,
mutta muualla sitten vapauttaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Piiraisen ehdotus on todella sen
tyyppinen, joka on täällä aikaisemminkin
käsitelty. Se, että lyijyhaulikielto vesilintujen
metsästyksessä on yleensä tullut käsittelyyn,
johtuu hyvin perustelluista syistä, siis lyijyn myrkyllisyydestä,
johon ed. Piirainen myös viittasi.
Onko sitten oikein, että riistahoitoyhdistykset ovat
ne, jotka määrittelevät, missä milläkin
haulityypillä voidaan metsästää ja
mitkä ovat lintujen kokoontumispaikkoja, merkittäviä kosteikkoja
jne., tästä en ole suinkaan vakuuttunut. Mielestäni
tässä on hiukan niin, että laitetaan
kettu kanatarhan, tässä tapauksessa vesilintutarhan, vartijaksi.
Näin ollen tämä on aika hankala ehdotus,
tuo yksityiskohtakin.
Muuten, aivan niin kuin ed. Kähkönen viittasi,
tämä on yleinen käytäntö tällä hetkellä Pohjoismaissa,
aivan oikea käytäntö, joka lähtee
siis lintujen metsästyksessä siitä, että ei
aiheuteta turhaa myrkytysongelmaa, myrkytyksen mahdollisuutta näille
vesilinnuille, jotka kuitenkin ruokailevat niissä kosteikoissa
ja matalavesialueilla, missä on pohjassa näitä lyijyhauleja.
Tähän liittyy tietysti tämä ongelma,
että teräs- ja muut haulit, vismuttihaulit jne.,
eivät ole tappavia, tulee näitä haavoittuneita
ja kituvia lintuja. Se saattaa olla näin, mutta silloin
ampumaetäisyyteen pitäisi kiinnittää huomiota
ja myös siihen, että metsästys tapahtuu
valoisana aikana, ei hämärän aikana,
jolloinka lajin määritys on mahdotonta.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Joiltakin osin ed. Tiusasen puheenvuoro oli
ristiriitainen. Ensinnäkin korjaan virheen. Puhuitte riistanhoitoyhdistyksistä.
Nyt on kysymys riistanhoitopiireistä. Piirien toiminnanjohtajat
ovat tavallaan valtion viranomaisia eli jatke tavallaan Metsästäjäin
Keskusjärjestölle, ja virkavastuulla siellä toimitaan,
näissä riistanhoitopiireissä. Ei tässä esitetä riistanhoitoyhdistyksiä.
Toisaalta aivan samaa mieltä on lakialoitteen allekirjoittaja
kuin ed. Tiusanen, että matalikoilla, kosteikoilla edelleen
säilyisi tämä lyijyhaulikielto. Sieltä vesilinnut
pystyvät poimimaan näitä hauleja. Mutta
suurin osa Suomen vesistöistä on kuitenkin varsin
syviä, ja käytännössä lyijyhaulit
eivät joudu lintujen vatsaan.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä minä tätäkin
asiaa mietin, että onko se ympäristöviranomainen,
ja kävin siitä vielä paikallisesti keskusteluja.
Kumminkin sitten loppujen lopuksi tulin siihen näkemykseen,
että riistanhoitopiiri voi kumminkin tehdä yhteistyötä ympäristöviranomaisten
kanssa. Heillä on tieto niistä alueista, mitkä ovat
herkkiä, ennen kaikkea näitten lintujen muuttoalueet
ja lepoalueet ja alueet muuton aikana, ja he voivat yhteistyössä tätä asiaa
myös tarkastella sillä tavalla. Ymmärtääkseni myös
riistanhoitopiiri tekee yhteistyötä ympäristöviranomaisten
kanssa.
Pentti Tiusanen /vas:
Herra puhemies! Yhdistys tai piirit, joka tapauksessa ollaan
siellä riistan hoitamisen eli metsästyksen puolella
ja ollaan asianosaisia. Se on vähän hankalaa.
Mielelläni olisin nähnyt, että tässä olisi
ed. Piirainen ehdottanut alueellisten ympäristökeskusten,
tulevien elyjen — joka nimi varmaan pitäisi miettiä uudelleen — toimintaa
tähän mukaan muutenkin kuin vain ikään
kuin keskustelukumppanina.
Mutta painotan vielä sitä asiaa, että tähän
vesilintumetsästykseen liittyy monia ongelmia. Yksi saattaa
olla kyllä näitten haavoittuneiden, vammautuneiden
lintujen määrän lisääntyminen tällä haulipäätöksellä,
mutta myöskin se kuitenkin, että laajat alueet
tulevat nimenomaan, voi sanoa, saastutetuiksi lyijyllä näiden
runsaiden lyijyhaulien käytön seurauksena, ja
yleensä, kun ne haulit joutuvat vesistöön,
vaikka syvemmällekin, niillä saattaa olla sitten
liuottuaan muita ongelmia. Nythän on tehty maanparannustöitä lyijyhaulien
suhteen monessa paikassa, myös muualla kuin vesistöissä.
Lopuksi vielä kertaan sen, että pitäisi
pystyä paremmin metsästäjien identifioimaan
kohteensa, eikä niin, että tapahtuu hämärässä metsästystä,
jolloinka hanhien, monien vesilintujen kohdalla, esimerkiksi harmaasorsa
on hyvä esimerkki, identifiointi ei voi olla täsmällistä.
Siellä ammutaan moni muu laji sitten heinäsorsana,
eikä pystytä identifioimaan oikeaa lajia.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Osaltani viimeinen puheenvuoro tänä iltana, mutta
vielä ed. Tiusaselle: Oli ilo kuulla, että kuitenkin
tietyllä tavalla tekin näytätte vihreää valoa.
Eli kyllä allekirjoittaneelle sopisi, että vaikka
ympäristökeskuksetkin sitten olisivat se taho, joka
harkitsisi, millä alueilla jatkossa voisi lyijyhauleilla
näitä vesilintuja metsästää.
Kuitenkin uskon, että näitä vapautuksia
tulisi lyijyhaulien osalle.
Mitä sitten ed. Tiusanen totesi lajien tunnistamisesta
ja hämärässä ampumisesta, niin
siitä kyllä olen aivan samaa mieltä,
että todella varmasti näitä vahinkoja
sattuu ja liian pimeässä sitten näitä laukauksia
tulisi välttää. Uskon, että suurin osa
metsästäjistä kuitenkin on, ja tiedänkin,
että on, vastuullisia. Toki aina tekevälle jossakin
yhteyksissä sattuu, mutta onhan se parannus tullut, kun
aiemmin alkoi tämä vesilintujen metsästys keskellä yötä,
että todella nyt se aloitetaan päivällä ja
kello 12.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! En halua enää pitkittää tätä enempää,
mutta kyllä minulle sopii mainiosti, että siihen
lupaviranomaiseksi voidaan laittaa tuleva ely elikkä ympäristöviranomainen.
Keskustelu päättyi.