Sosiaali- ja terveysministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan alennettavaksi sairausvakuutuslain mukaista vuotuista omavastuuosuutta eli niin kutsuttua lääkekattoa. Esitys liittyy siihen, että valtioneuvosto antoi 17.10.2013 uuden lääketaksa-asetuksen, jolla uudistettiin lääkkeiden vähittäismyyntihintojen määräytymistä. Lääketaksa säätelee lääkkeiden vähittäismyyntihintoja ja apteekkien lääkkeiden myynnistä saamaa myyntikatetta. Uudella lääketaksa-asetuksella pyritään turvaamaan lääkkeiden saatavuus koko maassa. Tavoitteena on taata apteekin riittävät resurssit asiantuntijatyöhön ja lakisääteiseen lääkeneuvontaan vähentämällä lääkkeiden myyntikatteen riippuvuutta lääkkeiden tukkuhinnasta.

Valtioneuvoston antaman uuden lääketaksa-asetuksen mukaan lääkemääräyksellä toimitettavien lääkkeiden hintaan lisätään nykyistä suurempi toimitusmaksu ja lääketaksataulukon reseptilääkkeiden kertoimia ja niihin lisättäviä kiinteitä osia pienennetään nykyisestä. Uudessa lääketaksa-asetuksessa on erilliset laskentakaavat lääkemääräyksellä toimitettaville lääkkeille ja itsehoitolääkkeille. Lääkemääräyksellä toimitettavien itsehoitolääkkeiden vähittäismyyntihinnan määrittely ei muutu nykyisestä muutoin kuin että sen toimitusmaksua nostetaan. Reseptilääkkeistä, reseptillä toimitettavista itsehoitolääkkeistä sekä sairausvakuutuslain nojalla korvattavista perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista peritään jatkossa toimituserä ja lääkekohtaisena toimitusmaksuna 2,17 euroa. Asetus tulee voimaan vuoden 2014 alussa.

Lääketaksa-asetuksen uudistuksen myötä kalliimpien reseptilääkkeiden vähittäishinnat laskevat ja halvempien nousevat. Vähittäishinnoissa raja kulkee noin 41 eurossa. Lääketaksa-asetuksen uudistuksen seurauksena sairausvakuutuksen lääkekorvausmenot vähenevät arviolta noin 15,8 miljoonaa euroa vuodessa. Esityksessä potilaille lääkkeiden hintojen noususta aiheutuvia lisäkustannuksia tasataan alentamalla lääkekustannusten vuosittaista lääkekattoa. Lääkekatoksi ehdotetaan 610 euroa vuonna 2014. Vuonna 2013 lääkekatto on 670 euroa, ja ilman lainmuutosta se kohoaisi ensi vuonna 680 euroon. Lääkekaton alentaminen näin laskisi paljon lääkkeitä käyttävien tai yksittäisiä kalliita lääkkeitä käyttävien vakuutettujen lääkekustannuksia. Kaikki nykyisen lääkekaton ylittävät, tänä vuonna arviolta 160 000 henkilöä, hyötyisivät lääkekaton laskusta täysimääräisesti. Lisäksi lääkekaton laskusta hyötyisivät ne, joiden vuotuiset lääkekustannukset ovat lähellä tämän vuoden 670 euron suuruista lääkekattoa. Vuotuisen lääkekaton ylittäneiden määrän arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 160 000:sta edelleen noin 21 prosentilla 195 000:een.

Tämä esitys liittyy vuoden 2014 talousarvioesitykseen, ja lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on sinällään kannatettava paljon lääkkeitä käyttävien ja pienituloisten ihmisten näkökulmasta.

Tähän liittyen nyt, kun ministeri on salissa, haluaisin kuitenkin tiedustella, että tämä yksittäinen esitys, joka nyt astuu voimaan osana ensi vuoden talousarvioesitystä, on kuitenkin mielestäni osa sitä isompaa kokonaisuutta, jota lääkekorvauksiin ollaan suunnittelemassa. Tiedämme, että ministeriössä on kokoontunut asiasta työryhmä, ja siitä julkisuuteen tulleet lausunnot vaikuttavat aivan oikeansuuntaisilta näkemykseni mukaan. Mutta olisi hyvä kuulla nyt ministeriltä, miten tämä lääkekorvauksia käsittelevä kokonaisuudistus etenee. Miten arvelette, että se saapuisi tänne eduskunnan käsittelyyn? Ja onko senkin perusperiaatteena, kuten tämänkin esityksen, että mitä enemmän lääkkeitä käyttää, niin sitä suuremmin yhteiskunta tulee vastaan, ja meille, jotka emme käytä usein lääkkeitä tai vain satunnaisesti tarvitsemme reseptilääkkeitä, Kela-korvauksen osuus ei silloin olisi välttämättä niin suuri? Näin olen tätä esitystä ymmärtänyt.

Arvoisa puhemies! Toisena näkökulmana niin ikään tiedustelisin tähän liittyen ministeriltä näistä Kelan maksamista lääkekorvauksista, että te teitte viime talvena päätöksen siitä, että te leikkaatte yhä edelleen tuota Kela-korvausten pottia 50 miljoonalla eurolla. Kysyimme silloin ja kysymme edelleen: Onko hallituksella olemassa päätös siitä, miten tuo 50 miljoonaa euroa aiotaan kohdentaa? Kohdistuuko se lääkkeisiin? Onko se siis ristiriidassa tämän esityksen kanssa? Kohdistuuko se matkakorvauksiin, mikä käy erittäin haitalliseksi nimenomaan haja-asutusalueilla ja syrjäseuduilla asuville ihmisille, vai kohdistatteko te sitä kenties esimerkiksi yksityislääkäreiden saamiin Kela-korvauksiin tai niihin käytettäviin palveluihin kohdistuviin Kela-korvauksiin? Olisi hyvä kuulla vähän laajempaan kontekstiin nyt tätä yksittäistä hallituksen esitystä.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Lääkekorvauksilla turvataan se, että ihmiset saavat sairaudenhoidossa käytettävät lääkkeet kohtuullisin kustannuksin. Nyt lähetekeskustelussa oleva maksukaton alentaminen alentaa lääkkeitten käyttäjän vuotuista omavastuuosuutta 610 euroon — ilman tätä alennusta lääkekatto kohoaisi ensi vuonna noin 680 euroon — ja tämä on siis hyvä asia.

Kuten ministeri Risikko totesi, tähän hallituksen esitykseen liittyy läheisesti lääketaksa-asetuksen uudistus, joka tulee voimaan ensi vuoden alusta alkaen. Tämä muutos tarkoittaa sitä, että halvempien reseptilääkkeiden vähittäismyyntihinta nousee ja kalliimpien puolestaan laskee. Silloin siis erityisesti paljon edullisimpia lääkkeitä käyttävien kustannukset nousevat, varsinkin jos he eivät osta lääkkeitä suurissa, esimerkiksi kolmen kuukauden erissä vaan pienemmissä erissä.

Haluankin kiinnittää huomiota erityisesti siihen, ettei lääkekaton alentaminen nyt ainoastaan hyödytä niitä asiakkaita, joita lääketaksan muutos haittaa sen nostaessa halvimpien reseptilääkkeiden hintoja. Tällaisia henkilöitä ovat monet heikossa asemassa ja muutenkin tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevat, esimerkiksi vanhukset, jotka käyttävät paljon edullisia reseptilääkkeitä. Heidän ei myöskään välttämättä ole taloudellisesti mahdollista hankkia lääkkeitä suuremmissa erissä. Onkin tärkeää, että valiokunta kiinnittää tähän huomiota jatkotyöskentelyssään. Toivoisin myös, että keskustelua erilaisten maksukattojen yhdistämisestä tässä kohtaa lisättäisiin ja pelkästä keskustelusta päästäisiin myös konkretiaan maksukattojen yhdistämisessä.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lääkehoito on tärkeä osa terveydenhuoltojärjestelmää ja jokaisen kansalaisen terveyttä. Toissa vuonna avohoidon lääkekustannukset olivat 2,1 miljardia euroa, joista reseptilääkkeiden osuus 1,9 miljardia. Lääkekorvauksia maksettiin 1,3 miljardia euroa, ja niitä sai 71 prosenttia väestöstä.

Kansalaisista suurimmat lääkekulut ovat alimmissa tuloryhmissä, mikä kertoo, että pienituloiset sairastavat eniten ja sairaus valitettavan usein johtaa köyhyyteen. Hallitusohjelmassa todetaan, että lääkekorvausjärjestelmää uudistetaan siten, että korvauksista hyötyvät eniten pienituloiset. Samalla myös varmistetaan, etteivät kustannukset estä pienituloisia saamasta tarpeellista hoitoa.

Valtiontalouden säästön yhteydessä hallitus myös päätti, että lääkemenoja vähennetään tänä ja ensi vuonna 113 miljoonaa euroa kumpanakin. Nämä säästöt toteutettiin laskemalla lääkkeiden sairausvakuutuksen korvausprosentteja. Lääkekorvausjärjestelmämme on niin sanottu sairausperusteinen, eli potilaan sairaus ratkaisee Kela-korvauksen määrän. Korvausluokkia on kolme: peruskorvaus, alempi erityiskorvaus ja ylempi erityiskorvaus, jossa lääke on potilaalle käytännössä maksuton. Vuotuinen lääkekattohan on siis ollut tähän asti 670 euroa, minkä jälkeen potilaan ei enää tarvitse maksaa lääkkeistään.

Lääkekustannusten kasvua on yritetty hillitä viime vuosina monilla eri toimenpiteillä. Näistä merkittävimmät ovat olleet lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän käyttöönotto ja tämän vuoden alusta voimaan tulleet säästötoimenpiteet. Tehdyillä toimenpiteillä on siis pyritty suuntaamaan kustannuksia enemmän niille, jotka käyttävät lääkkeitä vain satunnaisesti. Yksi osa tätä prosessia on nyt esitettävä lääkekaton alentaminen 70 eurolla eli 610 euroon. Tämän arvioidaan hyödyttävän 195 000:ta kansalaista. Kuten jo totesin, lääkekorvauksia maksetaan iäkkäille, eläkkeellä oleville ja vähävaraisille henkilöille enemmän. Nyt tehtävä maksukaton lasku hyödyttää siis heitä.

Arvoisa puhemies! Lääkehoidossa on monia muita tärkeitä tekijöitä kuin vain hinta. Turvallisuus on yksi niistä. Moni iäkäs henkilö käyttää yli kymmentä lääkettä päivittäin. Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat arvaamattomia, ja kaikkia niitä ei edes tunnetakaan vielä, joten työsarkaa lääkehoidon saralla riittää vielä pitkään.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on varmasti hyvä tarkoitus, ja se on toki monella tapaa erittäin kannatettava. Hyvää esityksessä on lähtökohtaisesti jo se, että lääkekattoa lasketaan, joskaan ei vieläkään riittävästi. Mutta tässä esityksessä ehkä tämä suurin heikkous ja epäkohta on ainakin itselleni se, että tuntuu, että pahimmillaan tämä uudistus heijastuu juuri pienituloisiin ja ei niin sanotusti tarpeeksi lääkkeitä käyttäviin. Olen myös ymmärtänyt, että tämä esitys nimenomaan heijastuu pahiten pienituloisiin, jotka käyttävät nimenomaan näitä halvempia lääkkeitä. Suunnitellun toimitusmaksun korotus maksatetaan mitä ilmeisemmin myös asiakkailla.

Haluaisinkin nyt tässä kysyä ministeriltä, kuinka näette tämän vaikutuksen heijastavan nimenomaan pienituloiseen väestönosaan. Tässä on nyt useammassa puheenvuorossa korostettu sitä, kuinka pienituloisten asemaa parannetaan, mutta itselleni tämä logiikka jää nyt hiukan epäselväksi. Eli kuinka käytännössä näkyy tämä parannus, jos tämä niin sanottu lääkekatto ei täyty?

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lääkkeiden vähittäismyyntihinnan määräytymistä, jota muutettaisiin uudella lääketaksasta annetulla valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston esitys lääketaksan muuttamisesta tulee väistämättä nostamaan kaikkein edullisimpien lääkkeiden hintoja, mistä seuraa, että pienituloisimmat ja vähävaraisimmat lääkkeiden käyttäjät joutuvat taloudellisesti entistä tiukempaan asemaan.

Erittäin hyvänä pidän ehdotusta lääkekaton laskemisesta 70 eurolla. Näin ollen lääkekatto tulee olemaan 610 euroa vuodessa. Tällä toimella on tarkoitus kompensoida lääketaksan muutoksesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Valitettavaa kuitenkin on, ettei lääkekaton alentaminen hyödytä samoja asiakkaita, joille lääketaksan muutos aiheuttaa lisäkustannuksia. Uudistus tulee laskemaan paljon lääkkeitä käyttävien sekä yksittäisiä kalliita lääkkeitä käyttävien lääkekustannuksia, mikä on erittäin kannatettavaa, mutta haluan kiinnittää erityistä huomiota edullisimpien lääkkeiden käyttäjien tilanteeseen, joka heikkenee tämän esityksen myötä. On riski, että pienemmällä tulotasolla elävät vanhukset ja lapsiperheet sekä nuoret jättävät lääkkeensä ostamatta joutuessaan puntaroimaan rahojen riittävyyttä. Tämä ei ole toivottavaa eikä edistä kenenkään terveyttä ja hyvinvointia. Myös lääkekaton alentaminen ehdotettua enemmän olisi perusteltua, jotta pienituloisilla olisi mahdollisuus hankkia tarvittavat lääkkeensä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin nyt varmuuden vuoksi tänne pönttöön, kun on ehkä syytä puhua tästä lääkepolitiikasta pikkuisen laajemminkin.

Kuten täällä on todettu, nämä esitykset lääkekaton laskemisesta ja toisaalta lääketaksan tarkistamisesta liittyvät kiinteästi yhteen, mutta ne puolestaan liittyvät sitten kiinteästi siihen kokonaisuudistukseen, josta sovimme hallitusohjelman laatimisen yhteydessä ja jossa todetaan, että paljon lääkkeitä käyttävien ja pienituloisten tilannetta parannetaan ja sitten vastaavasti satunnaisesti lääkkeitä käyttävien ja hyvätuloisten korvauksia puolestaan ehkä vähän korotetaan ja sillä tavalla lisätään tätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Toivon mukaan tämä työryhmä saa työnsä tässä vielä tämän vuoden puolella valmiiksi, ja toivon mukaan saa sen myöskin sellaisessa muodossa, että aidosti päästään niihin hallitusohjelman kirjauksiin.

Kun hallitusneuvotteluissa sovittiin myöskin näitten korvausprosenttien alentamisesta säästöjen saamiseksi, niin jo siinä yhteydessä vasemmistoliitto edellytti, että tämä sitten hoidetaan kuntoon tämän kokonaisuudistuksen yhteydessä. Pidämme välttämättömänä, että ratkaisu on sellainen, että siinä aidosti suositaan sekä paljon lääkkeitä tarvitsevia pitkäaikaissairaita mutta myöskin pienituloisia. Pienituloisten osalta se homma ei ole aivan yksinkertainen, koska lääkkeitten käyttö ei nyt kuitenkaan ihan kokonaan määräydy pelkästään tulotason mukaan. Paljon lääkkeitä käyttävien joukossa toki on myöskin suurituloisia.

Mutta tämä uudistus, jota tämä laki käsittelee, eli tämä lääkekaton alentaminen, on erittäin kannatettava. Sitä olisi syytä laskea joka tapauksessa eikä pelkästään kompensaationa. Nyt jos tämä kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä päätyy siihen ratkaisuun, että käyttöön otetaan omavastuu ja vastaavasti lääkekattoa lasketaan sitten dramaattisesti verrattuna nykyiseen tilanteeseen, niin silloin siinä lähtötilanteessa on otettava huomioon se, että lääkekattoa jo nyt lasketaan ikään kuin tämän apteekkitaksan kompensoimiseksi, johon se on sinänsä käyttökelpoinen, mutta kokonaisuutena meidän pitää päästä sellaiseen tilanteeseen, jota edellytimme hallitusneuvotteluissa, että paljon käyttävät saavat kohtuullisen korvauksen.

Suomessa lääkkeitten korvaustaso on kuitenkin Euroopan alhaisimpia. Aika monessa maassa lääkkeet saa julkisesti korvattuna lähes ilmaiseksi, ja siihen suuntaan Suomessakin pitäisi pyrkiä. Samalla pitäisi pyrkiä myöskin siihen, että lääketeollisuuteenkin saataisiin aitoa kilpailua. Nythän meillä on järjestelmiä, lääkevaihtoja ja vastaavia, joilla on jo lääkekorvauksia saatu reilusti karsittua, mutta tekemistä on.

Pitää pyrkiä myöskin siihen, että lääkkeitten käyttö järkevöityy. Tämä sähköinen resepti mahdollistaa merkittävien säästöjenkin saavuttamisen siinä suhteessa, kun ihmisille määrätyt lääkkeet sitten näkyvät yhdellä kerralla apteekeissa ja lääkärikin voi ne nähdä, mutta samalla tietysti parannetaan ihmisten terveyttä.

Pitää myöskin pitää huoli siitä, että lääkkeitten hintatasoa valvotaan niin, ettei korvaustaso pääse nousemaan. Kun tässä on käyty nyt keskustelua esimerkiksi eräitten insuliinien korvattavuudesta — täällä eduskunnassakin oli tässä vuosi sitten aika akuuttina keskustelu tästä Levemiristä — niin siinäkin ollaan tämmöisessä pienessä "pelitilanteessa", kun toisaalta lääketehtaita pitäisi pitää kurissa sen suhteen, etteivät hinnat nousisi mihin tahansa, mutta toisaalta sitten, ettei jouduttaisi tilanteeseen, että ihmiset eivät saa itselleen välttämättömiä lääkkeitä, koska niitten hinta on liian korkea.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä esitys on tarpeellinen, koska apteekkitaksan muutos on syytä joka tapauksessa kompensoida, ja toisaalta apteekkitaksan muutos on tarpeellinen, jotta pienten ja syrjäisten apteekkien toiminta voidaan turvata. Mutta kaikkein tarpeellisin on tämä lääkekorvausten kokonaisuudistus, jolla turvataan se, että ne, jotka lääkkeitä eniten tarvitsevat, pystyvät niitä rajoituksetta käyttämään ja että pienituloiset eivät joudu jäämään ilman lääkkeitä sen vuoksi, etteivät pysty niitä ostamaan.

Mikko  Savola  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On varmasti ihan kohtuullista, että omavastuuosuutta pienennetään lääkkeiden osalta. Nimenomaan pienituloisiin tällä on vaikutusta.

Mutta en voi olla ihmettelemättä sitä, että jos hyvätuloinen ihminen joutuu terveyskeskukseen tai erikoissairaanhoitoon tai esimerkiksi palveluasumiseen, jolla on sairaanhoidon lupa, hän käyttää reseptilääkkeitä, hän saa kaikki nämä lääkkeet ilmaiseksi sieltä niin sanotusti yhteiskunnan maksamana siihen omaan sairauteensa, vaikka se sairaus, minkä vuoksi hän siellä hoidossa olisi, ei liittyisi millään tavalla tähän reseptilääkkeeseen.

Haluaisinkin kysyä sosiaali- ja terveysministeriltä: voisiko näitä reseptilääkekuluja muuttaa enemmän omalle vastuulle kuuluviksi, jos tässä terveyskeskuksessa on asiakkaana, tai edes tätä omavastuuosuutta siinä kasvattaa? Mielestäni tässä on kuitenkin sellainen epäkohta, jota muuttamalla pystyttäisiin enemmän siirtämään sitten pienituloisille esimerkiksi tämän omavastuuosuuden pienentämisellä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvä ja tarpeellinen, mutta tässä yhteydessä haluan muistuttaa jälleen kerran edustaja Salosenkin esille ottamasta ja myös hallitusohjelmassa mainitusta maksukattojen yhdistämisasiasta.

Monelle monisairaalle, paljon lääkkeitä käyttävälle ja paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevalle, esimerkiksi palvelutalossa asuvalle ikäihmiselle, erilliset maksukatot aiheuttavat kohtuuttomia tilanteita erityisesti alkuvuodesta. Tiedän ihmisiä, jotka joutuvat pohtimaan, ostavatko lääkkeitä vai esimerkiksi ruokaa. Monelle ikäihmiselle on vaikea turvautua tällaisessa tilanteessa viimesijaiseen toimeentulotukeen, vaikka heillä olisi oikeus tähän. Toisaalta ei ole oikeinkaan siirtää heitä toimeentulotuen asiakkaiksi, koska kysymys ei ole toimeentulon ongelmista vaan sairauskuluista.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun nyt tässä lasketaan tätä kattoa elikkä saadaan sitten halvemmat lääkkeet myöhemmin, se on tietysti erittäin hyvä asia, mutta sitten tosiaankaan en ymmärrä sitä, miksi halvimpien lääkkeiden hintaa pitää nostaa, koska halvimpia lääkkeitä käyttävät nimenomaan pienituloiset ihmiset. Sen lisäksi välttämättä tämä kompensaatio, että maksukattoa lasketaan, ei kyllä koske niitä ihmisiä, jotka käyttävät niitä halvimpia lääkkeitä. Meillä on lukuisa joukko ihmisiä, joilla ei ole tuloja, jotka ovat työttöminä, jotka ovat nuoria, jotka ovat suhteellisen terveitä, mutta heille tulee kerran vuodessa se pakollinen angiina. Silloin tarvitaan lääkkeitä apteekista, mutta he eivät syö lääkkeitä 610 euron edestä vuodessa, eli heillehän niitä ei sitten kompensoida millään tavalla.

Toinen asia: Jos sairausvakuutuksen lääkekustannukset todellakin laskevat 15,8 miljoonaa, niin kyllähän tämän nytten täytyy kohdentua jonnekin. Jostakinhan tämä on pois. Joku maksaa sitten enemmän. Elikkä se on se kuluttaja siellä apteekissa, joka joutuu kaivamaan kuvettaan.

Ja vielä yksi asia, jota ihmettelen suunnattomasti tässä, on tämä toimitusmaksu, joka nousee siis 31 sentistä 2 euroon ja 17 senttiin. On muuten aikamoinen prosenttikorotus. Edustaja Tuupainen voisi äkkiä laskea, paljonko tuo prosentuaalinen korotus tuossa on. Kun tässä maassa nyt on esimerkiksi tätä palkkamalttia viljelty ja on tuotu ja toteutettu tämä kahdenkympin systeemi, niin mikä ihme on tässä käsittelymaksussa, että se voi nousta yhdellä kertaa näin valtavan suuren määrän prosentuaalisesti? Tämäkin 2 euroa on iso raha pienituloisille.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Esitys on erinomainen esimerkki siitä, kuinka kohdennetaan tarkasti niille henkilöille, jotka eniten tarvitsevat apua. 610 euron maksukatto, se, että sitä alennetaan näinkin paljon, johtaa siihen, että jos tänä päivänä 160 000 on tässä kohdejoukossa, niin tulevaisuudessa meillä on 195 000, ja me puhumme nyt niistä henkilöistä, jotka sairastavat paljon, ja myös niistä henkilöistä, joiden varat eivät ole kovin suuret. Mielestäni tämä on erittäin hyvä esitys juuri kohdentamisen näkökulmasta.

Samaan aikaan me joudumme kuitenkin pohtimaan, miten rahat riittävät, ja tätä kohdentamista varmaan joudutaan jatkossakin pohtimaan nykyistä enemmän. Otetaan esimerkkinä täällä esitetty mahdollisuus maksukattojen yhdistämisestä. Sekin maksaa. Silloin jo on kysymys, mistä se raha sitten otetaan. Tämä johtaa tietenkin pohdintaan siitä, joudutaanko jatkossa priorisoimaan entistä tarkemmin, mitä sairauksia korvataan, mitkä ovat ne tärkeimmät. Nämä ovat näitä kysymyksiä, miten näitä rahoja sitten kohdennetaan järjestelmän sisällä.

Meillä on lääkekustannusten hallintaa otettu useilla konsteilla käyttöön, mikä on hyvä asia, ja jatkossakin varmaan konsteja löytyy lisää ja joudummekin etsimään niitä. Sähköinen resepti on varmasti yksi tapa, jossa tunnistetaan niitä turhia lääkkeitä, joita syödään, joissa myös on kysymys lääketurvallisuuden parantamisesta. Mutta samaan aikaan on myöskin pohdittava sitä, miltä osin lääkkeiden käyttöä muutenkin voitaisiin nykyistä enemmän vähentää. Otetaan diagnostiikka. Syntyykö meillä tulevaisuudessa yksilöidyn terveydenhoidon kautta mahdollisuus siihen, että esimerkiksi masennuksessa ei joudu popsimaan turhia lääkkeitä ensimmäisessä vaiheessa? Nyt mennään kohtaan, jossa pitää miettiä sitä, kohdistuuko meillä tutkimusrahoja esimerkiksi diagnostiikan parantamiseen, ja sitä kautta pystytään lääkekuluja hallitsemaan ja myös terveyttä edistämään.

Meillä on paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta joudumme tekemään valintoja.

Tuula Väätäinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin muistutan maksukattojen yhdistämisestä, siitä yhteistuumin kirjattiin hallitusohjelmaan selkein sanoin, että siihen suuntaan täytyy edetä. Meillä on hyvä tilanne, että meillä on lääkkeitten korvausjärjestelmä, mutta siinä rinnalla on myös sitten se ongelma, että meidän vakaviinkin kansansairauksiin tulee uusia lääkkeitä, jotka aika pitkään viipyvät, ennen kuin ne pääsevät tämän korvausjärjestelmän piiriin. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että pienituloisilla ei ole varaa sitten näitä uusia lääkkeitä ottaa käyttöön.

Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat kertoneet, että esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen hoitamisessa monet asiakkaat joutuvat luopumaan näistä uusista lääkkeistä nimenomaan sen takia, että he eivät pysty niitä maksamaan omista tuloistaan. Näin ollen se hyöty, mikä näitten uusien lääkkeitten myötä esimerkiksi diabeteksen hoitamiseen tulee, jää näiltä pienituloisilta ihmisiltä saamatta. Siinä mielessä olisi todella tärkeätä, että me pohtisimme myös sitten näitten, voisiko sanoa, mullistavien uusien lääkkeitten käyttöönottoa vähän varhaisemmassa vaiheessa kuin tällä hetkellä tapahtuu.

Maria Tolppanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Käytän sen 15 sekuntia, mikä äsken jäi käyttämättä, eli vielä yksi kysymys. Onko tässä nyt sisällä tai onko tässä laajemmassa kontekstissa sitten sisällä tämä omavastuuosuus eli se, että pitäisi ostaa tietty määrä, viidelläkympillä, ensin lääkkeitä ennen kuin sairausvakuutus sitten korvaisi nämä lääkkeet? Silloin tämä tarkoittaisi tietenkin sitä, että kaikkein vähävaraisimmilta jäisi se ensimmäinenkin lääke ostamatta, koska siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Mutta ministeri varmaan pystyy tämän ihan lonkalta sanomaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti joudun tässä aika yksituumaisessa keskustelussa olemaan jälleen vähän eri mieltä eli kerettiläinen.

Täällä on kerrottu, että tämä omavastuuosuuden eli lääkekaton alentaminen on toimi, joka kohdistuu nimenomaan pienituloisten hyväksi. Näinhän asia ei ole. Se kohdistuu paljon sairastavien ja paljon lääkekuluja maksavien hyväksi, mutta näiden paljon lääkekuluja maksavien joukossa on niin pieni-, keski- kuin suurituloisiakin. Esimerkiksi migreenilääkkeet ovat kalliita, eikä se ole mikään sairaus, jota erityisesti pienituloisimmat sairastaisivat. Luulisin, että se jakaantuu aika lailla väestön piirissä. Toisin sanoen tämä maksukaton alentaminen ei erityisesti kohdistu juuri pienituloisten hyväksi.

Toinen seikka on sitten se, onko tällaisena aikana, jolloin me teemme miljardien vuotuista alijäämää budjetissa ja miljardien alijäämää myös pitkällä aikavälillä, tarkoituksenmukaista parantaa suoria tulonsiirtoja tai suoria korvauksia, mistä tässäkin on kyse. Joudun olemaan sitä mieltä, että näissä olosuhteissa uusien menojen, menolisäysten, aikaansaaminen ei ole kovin perusteltua. En ihan tarkkaan pystynyt tästä nopeasti lukemaan, paljonko se valtiolle tulee maksamaan, että maksukattoa alennetaan se 70 euroa, jos oikein katsoin, per henkilö, mutta jos nyt näistä monista luvuista jotain ymmärsin, niin ymmärsin, että se valtion lisäkustannus tai Kelan lisäkustannus tästä on ehkä viitisentoista miljoonaa vuodessa. Voi olla, että on ihan väärä luku, mutta näin vähän ymmärsin. Olisin pitänyt maksukaton mieluummin ennallaan ja käyttänyt nekin säästöt sitten tässä mielessä säästyvinä rahoina.

Erkki Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ehkä edustaja Zyskowiczin olisi kannattanut lukea vähän tarkemmin. Tämä on kustannusneutraali. Tässä vähennetään sairausvakuutuskorvauksia 15 miljoonalla ja kompensoidaan se sitten paljon lääkkeitä käyttäville toisella 15 miljoonalla. Siis itse asiassa tämän koko asian perusasia on se, että pyritään turvaamaan sivuapteekkien säilyminen tuolla syrjäisimmilläkin seuduilla ja sen vuoksi tätä lääketaksaa korotetaan, mikä vähentää sairauskuluja, ja sitten vastaavasti se 15 miljoonaa, joka säästyy, laitetaan maksukaton alentamiseen, jotta ne paljon lääkkeitä käyttävät kärsisivät vähiten.

Täällä edustaja Tolppanen kyseli omavastuun perään. Sitä omavastuuta ei vielä ole, mutta voi olla tietenkin, että siinä uudessa esityksessä sitten sellainen tulee.

Tämä koko lääkepolitiikka — myöskin nämä kalliit lääkkeet, joihin edustaja Väätäinen täällä viittasi — ei ole ihan yksinkertainen asia. Kun satun nyt tietämään, että tätäkin esitystä on aika pitkään ja hartaasti mietitty, miten se kompensaatio tehtäisiin, niin se systeemi on vain sellainen, että siitä ei ole ihan helppo löytää sellaisia keinoja, joilla se voitaisiin esimerkiksi niihin kaikkein pienituloisimpiin kohdistaa, ellei mennä sitten siihen, että apteekissa on verotiedot näkyvillä, ja sekään ei välttämättä ole hyvä ratkaisu.

Mutta joudutaan myöskin kysymään, mikä on sitten näitten kaikkien kalliimpien lääkkeitten kustannus—vaikuttavuus-suhde. Tästä ei kai pitäisi ääneen keskustella, mutta jos muutaman syöpäpotilaan elämän pidentäminen yhdellä tuskaisella kuukaudella maksaa yhteiskunnalle esimerkiksi sata miljoonaa, niin on pakko kysyä, voitaisiinko sillä sadalla miljoonalla sitten saada kenties paremmin käytettynä yhteiskunnallista kokonaishyötyä enemmän. Tämä liittyy juuri siihen, mihin meidän rahamme liittyvät. Tämä on äärimmäisen vaikea eettinen keskustelunaihe, mutta voi olla, että jossain vaiheessa joudumme sen käymään. Siihen olisi hyvä valmistautua.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä tuotiin nyt keskusteluun esiin tämä aina ja alati ja syystä esiin tuleva kokonaisnäkökulma valtiontalouden tiukasta tilanteesta.

Tässä esimerkiksi edustaja Zyskowicz viittasi, että kun tämä lääkekatto ja omavastuuosuuden alentaminen nyt kohdistuu laajalti kaikkiin ihmisiin, niin ei se silloin tarkoita, että se on automaattisesti pienituloisille iso helpotus tai parannus. Rohkenen olla tästä sillä tavalla eri mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa, että kyllä me kaikki tiedämme, että suurin osa lääkkeiden käyttäjistä on ikäihmisiä, pitkään sairaina olleita, ja ainakin minun ymmärrykseni mukaan, edustaja Zyskowicz, jos ihminen on jonkun sairauden vuoksi työkyvytön tai pitkäaikaissairas ja sitä kautta yhteiskunnan tukien varassa tai iäkäs ihminen ja eläketulojen varassa, niin kyllä hän aika usein kuitenkin sitten asettuu yhteiskunnan niihin ryhmiin, joita nimitetään pienituloisiksi. Käytännössä — vaikka olette aivan oikeassa siinä, että tämä esitys kohdistuu kaikkiin, se ei rajaa pienituloisia ja suurituloisia — me tiedämme, että pitkällinen sairastaminen, joka johtaa pitkälliseen lääkkeiden käyttöön, on monesti synonyymi, valitettavasti, tässä yhteiskunnassa pienituloisuudelle.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lauslahti otti mielestäni tärkeän asian esille. Jos me puhumme todellisesta lääkekulujen hallinnasta, niin meidän pitäisi paremmin päästä suunnittelemaan lääkkeiden käyttöä osana kokonaishoitosuunnitelmaa. Siinä meillä olisi paljon parantamista, koska tosiasia on, että ihmiset syövät turhia lääkkeitä ja toisaalta esimerkiksi ikäihmiset käyttävät paljon lääkkeitä, jotka kumoavat toistensa vaikutukset tai toisaalta saattavat aiheuttaa niin paljon sivuvaikutuksia, että toimintakyky heikkenee ja hoidon tarve lisääntyy. Eli meidän lääkehoidon perusteissa on paljon korjaamista, ja nämä epäkohdat aiheuttavat myöskin sitten turhia kustannuksia.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virtaselle totean ensin, että sen verran tarkasti olin lukenut, että tiesin, että esitys on kustannusneutraali. Mutta, edustaja Virtanen, kun tässä valtion näkökulmasta 15 miljoonaa säästetään ja 15 miljoonaa menetetään, niin yritin kysyä, onko tarkoituksenmukaista tässä tilanteessa, jossa meillä on miljardien säästötarpeet edessämme ja käsillämme, onko tarkoituksenmukaista tämmöisessä tilanteessa yleensä mennä parantamaan jotain etuutta, kuten tässä laskemaan lääkekustannusten omavastuuta. Eli tämä oli minun ajatukseni, että 15 miljoonaa tässä olisi voitu jättää tekemättä ja nekin rahat silloin olisivat voineet säästyä. Edustaja Virtanen, kuten te, yhtä hyvin kuin minä, tiedätte, usein helpoin säästö on sellainen, että jätetään jotain etuutta parantamatta. Tässä olisi nyt ollut siihen tilaisuus. Me parannamme nyt paljon lääkkeitä käyttävien etuuksia sillä, että heidän omavastuuosuutensa vähenee eli katto alenee.

Edustaja Saarikko on varmasti pitkälle oikeassa tuossa pohdiskelussaan. Joudun kuitenkin sen toteamaan, että jos puhutaan niistä, jotka todella ovat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle tai ovat toimeentulotuen varassa, eli kaikista pienituloisimmista, niin heidän kohdallaan toimeentulotuki tulee vastaan, eli heidän kohdallaan tällä muutoksella ei ole vaikutusta, siis kaikkein pienituloisimpien kohdalla. Mutta on totta kai paljon vähäosaisia, pienituloisia ihmisiä, jotka eivät ole toimeentulotuen varassa.

Kolmanneksi toteaisin vähän siihen sävyyn kuin edustajat Lauslahti ja Mäkisalo-Ropponen, että isot säästöt vaatisivat koko lääkepuolen hyvin laajaa tarkastelua. Muistan vain, kun teimme uudistuksen parikymmentä vuotta sitten — no, ei siitä niin kauan ole — kun näitä viitehintoja ruvettiin huomioimaan, niin sillä saavutettiin valtavat säästöt lääkekustannuksissa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä ei paranneta kenenkään etuutta, vaan turvataan se, että etenkään paljon käyttävien etuuksia ei heikennetä. (Ben Zyskowicz: Parannetaan!) Siitähän tässä on kysymys. Ja haluaisin nyt kertoa edustaja Zyskowiczille, että suurin yksittäinen säästö, joka hallitusneuvotteluissa sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta toteutettiin, kohdistui lääkekorvauksiin: 113 miljoonaa vuositasolla vähennettiin lääkekorvauksia. Siinä katsannossa on kohtuullista, että kun näitä nyt on jo tullut ikään kuin tässä vielä matkan varrella sitten lisää lääkkeitten osalta, joista nyt kuitenkin iso osa on ihmisille välttämättömiä ja merkittävältä osalta pienentää yhteiskunnan kustannuksia, kun ihmiset saadaan nopeammin terveiksi, niin ei niihin nyt ihan kohtuuttomia leikkauksia kuitenkaan yksilötasolla kohdistettaisi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virtaselle sanon ensinnäkin, että kyllä tässä parannetaan: jos paljon sairastava ja paljon lääkekuluja omaava aikaisemmin joutui maksamaan yli sen, mitä meni 610 euroa vuodessa — anteeksi, siihen saakka, siis 610 euroon saakka, joutui itse maksamaan — niin tämän uudistuksen jälkeen muistaakseni 670:een... Nyt minä olen ihan sekaisin näissä luvuissa, mutta joka tapauksessa tämä omavastuukaton alentaminen tarkoittaa sitä, että vähemmän joutuu itse maksamaan kuin ennen tätä uudistusta.

Ja toinen näkökohta edustaja Virtaselle: voi olla, että hallitusneuvotteluissa suurin yksittäinen säästö STM:n puolella kohdistui lääkekorvauksiin, mutta ette ole vielä nähnyt kaikkea, eli tarkoitan sitä, että jos me otamme nämä valtionosuusuudistukset ja muut kuntapuolen säästötarpeet huomioon, niin luulen, että tullaan näkemään suurempia säästöjä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on mennyt erinomaisille uomille, kun lähdemme myös pohtimaan sitä, miten turhia kustannuksia lääkehuollossa pystytään alentamaan, kuten edustaja Mäkisalo-Ropponenkin nosti esiin. Sieltä kohdin nousee se, että minkälaista meidän diagnostiikka on ja miten meidän diagnostiikka tulee tulevaisuudessa kehittymään. Nämä ovat ehkä paikkoja, joissa pitäisi miettiä kokonaisvaltaisesti lääkekustannuksia. Ja tässä kohdin lääkekustannusten laskeminen ei tarkoita sitä, että meidän kansalaiset kärsivät, vaan ennen kaikkea sitä, että kansalaisilla on enemmän terveitä päivitä. Toivoakseni pystymme tähän suuntaan keskustelua jatkossa viemään.

Edustaja Virtasen nostama priorisointikeskustelu on varmastikin tarpeen lähikuukausienkin aikana. Kysymys on siitä, mitkä hoidot kuuluvat meillä korvattavuuden piiriin. Meidän on syytä käydä priorisointikeskustelu myös lääkehoidosta kuten muustakin hoidosta laajalla rintamalla tulevina vuosina.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Palaisin vielä tuohon edustaja Zyskowiczin esiin nostamaan asiaan, miten sairaudet jakautuvat väestössä. Toki migreeni varmasti on semmoinen sairaus, jota on kaikissa sosiaaliryhmissä, mutta kyllä se on todettu, että alemmat sosiaaliluokat sairastavat selkeästi enemmän. Tämmöiset suuret kansantaudit, kuten sydän- ja verisuonitaudit, syövät, kasaantuvat nimenomaan sinne kaikkein alimpiin sosiaaliluokkiin, joten tämä ei todellakaan jakaudu väestössä tasaisesti. Sitten myös on todettu, että näistä lääkekorvauksista nimenomaan valtaosa maksetaan sinne alimpiin sosiaaliluokkiin. Eli kyllä sairaus ja köyhyys ja huono-osaisuus liittyvät selkeästi yhteen, kyllä se tiedetään ihan tutkimusten perusteella, että näin on.

Sitten, kun edustaja Lauslahti puhui tuosta lääkehoidon kehityksestä ja diagnostiikan paranemisesta, niin se on kaikki varmasti aivan totta, mutta tietysti täytyy muistaa se, että kun lääkehoito kehittyy, meille tulee tällaisia uusia täsmälääkkeitä, jotka voidaan kohdentaa ihan tietylle henkilölle tiettyyn sairauteen, ja se on aivan varma, että nämä eivät ole kovin halpoja hoitoja. Eli kyllä varmasti siinä, kun me painiskelemme näiden säästöjen kimpussa ja haemme niitä lisää, mitalin toinen puoli on uudet ja yhä kalliimmat lääkehoidot, eli kyllä niitten säästöjen saaminen varmasti on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa.

Mutta sitten kysyisin vielä ministeri Risikolta siitä, mitä nyt on paljon uutisoitu: Diabeetikot ovat tuoneet julkisuuteen sitä, että on taas ollut ongelmia yhden insuliinin korvattavuudessa, ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun diabeetikot, nimenomaan nämä ykköstyypin diabeetikot, kohtaavat näitä ongelmia. Me olemme tässäkin salissa puhuneet aikaisemmin näistä muista lääkkeistä, että mikä nyt on tavallaan ongelmana, kun diabeetikot joutuvat yhä enemmän tällaisiin hankaliin tilanteisiin näitten lääkkeiden korvattavuuden vuoksi ja vielä tällaisten lääkkeiden, jotka ovat heille elintärkeitä. Mikä tavallaan nyt tökkii, että he eivät saa niitä heille kuuluvia korvauksia?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on pakko laajentaa keskustelua jonkun verran siihen suuntaan, että nyt kun puhutaan lääkekustannusten hallinnasta, niin ehkä siinä on kysymys siitä, että meidän pitäisi tarkastella kokonaiskustannuksia, jotka tarkoittavat sairauspäivärahoja tai perusterveydenhuollon kustannuksia tai erikoissairaanhoidon kustannuksia. Jos me pystymme diagnostiikkaa parantamaan — ja vaikka se yksilöidyn lääkehoidon kautta saatava lääkehoito olisikin hieman kalliimpaa — niin kysymys onkin siitä, mitä kokonaisjärjestelmässä syntyy säästöjä siitä, että ihmisellä on esimerkiksi kolme kuukautta enemmän terveitä päiviä masennuksen paremman hoidon ansiosta, ja mikä on näiden kokonaisyhtälö sitten. Toisaalta — kun keskustelemme vain lääkkeistä, se on vain yhden osa-alueen keskustelua — tällöin voimme eräällä tavalla keskustella hyvinkin osaoptimoinnista järjestelmän sisällä.

Maria Tolppanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Pikkasen nytten tässä jää laajenemisen puolelle, mutta hyvin nopeasti.

Yksi semmoinen vaikea kysymys tässä lääkkeiden määräämisessä, koska lääkkeitähän ei korvata ennen kuin ne määrätään, on se, että lääkärin toimia ei kukaan valitettavasti valvo, anteeksi vain kaikki lääkärit täällä. Lääkärit voivat määrätä päällekkäisiä lääkkeitä vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi sairaaloissa on sellainen käytäntö, että jos potilaalla on olemassa vaikkapa verenpainelääkkeet ja sitten hänelle vaihtuvat ne verenpainelääkkeet, kokeillaan toisia lääkkeitä ja hän huomaakin, että nämä vanhat lääkkeet olivat paremmat, ja hän pyytää sellaiselta lääkäriltä, joka ei ole hänelle määrännyt niitä aikaisempia lääkkeitä, että vaihdetaan niihin toisiin, niin tämä lääkäri kyllä kirjoittaa ne toiset lääkkeet muttei poista niitä entisiä. Onko tämä laki, vai onko se maan tapa?

Tuntuu, että ei kanneta vastuuta siitä, kuinka paljon näitä lääkkeitä kirjoitetaan. Ja kun meillä se tiedetään, että on päällekkäisyyksiä hirveän paljon, että jopa vaikutukset syövät toisten lääkkeiden vaikutuksia, niin eikö tässä olisi sellainen kohta, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota ja koettaa saada sinne sairaaloihin edes yksi sellainen ihminen, joka osaa katsoa Pharmacasta tai jostain muusta kirjasta, mitkä lääkkeet eivät sovi keskenään tai missä lääkkeissä on samat vaikuttavat aineosat, että niitä ei kannata moneen kertaan yhdelle ihmiselle määrätä? Tämä olisi varmasti semmoinen asia, joka ihan oikeasti laskisi lääkekustannuksia. Jos turhien lääkkeiden kirjoittaminen pystyttäisiin kampeamaan, niin sillä saataisiin niitä säästöjä ja sillä myöskin säästettäisiin potilaan sisäistöä.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda arkisen näkökulman tähän keskusteluun ajalta, jolloin työskentelin kotihoidossa lähihoitajana.

Monet meidän vanhuksista elävät todella niukasti, suorastaan köyhyydessä, ja kyllä se on ihan totta, että he joutuvat miettimään, ostaako lääkkeitä vai käyttääkö rahansa ruokaan. On myös mielestäni pidettävä esillä sitä, että monet vanhukset, joiden toimintakyky on heikentynyt, joutuvat maksamaan lukuisista eri palveluista, joita joutuvat sitten tilaamaan kotiin, eli kodinhoidosta, ruokapalvelusta, sairaanhoidollisista palveluista, ja sitten lisäksi tulevat vielä nämä lääkekustannukset. Monesti nämä vanhukset ovat sellaisia, että heillä ei tämä maksukatto tule täyteen vuoden aikana eivätkä he myöskään ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Heillä on kyllä tämä tilanne todella nurja, ja tähän toivoisin muutosta.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tämä koko valtiontalouden tilanteen kiristyminen ja toisaalta se, että Kelan perusturva on valtion talousarvion kautta katettavana, aiheuttaa kyllä sellaisen kokonaisuuden, että meidän on syytä arvioida, millä tavalla myöskin taloudellista tukea muun muassa lääkekorvauspuolella suunnataan myös niin, että se olisi enemmän taloudellisen tuen tarpeeseen liittyvää. Tämä vaatisi kyllä sitä, että lääkekatossakin otettaisiin tulot, pääomatulot, varallisuus huomioon ja suunnattaisiin niille, jotka todella voimakkaammin tätä tukea tarvitsevat.

Omavastuu on nyt jo niin korkea monella, jolla on olemattomat tulot, että he eivät pysty lääkkeitä lunastamaan. Tässähän hiljan Kansaneläkelaitos teki selvityksen tältä osin, ja 10 prosenttia eläkeläisistä ja kolmasosa pitkäaikaistyöttömistä jätti lunastamatta heille määrättyjä lääkkeitä. Tämä on kyllä niin vakava viesti myös siitä arjen tilanteesta, että tätä on myös syytä arvioida.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin edustaja Zyskowiczille sanoa, että pitäisi pystyä erottamaan hyvätuloiset, keskituloiset, pienituloiset ja köyhät ihmiset. Itse en ole huolissani tämän esityksen kohdalla niistä henkilöistä, jotka ovat jo toimeentulotukiasiakkaana. He kyllä saavat korvauksen toimeentulotuen myötä ostamistaan lääkkeistä tai maksusitoumuksen apteekkiin. Sen sijaan olen huolissani niistä pienituloisista ihmisistä, jotka yrittävät asunnon vuokran, ruokakulujen, sähkölaskujen ja muiden laskujen lisäksi ostaa kuukausittaiset lääkkeensä. Kyseessä eivät ehkä edes ole paljon lääkkeitä käyttävät, vaan säännöllisesti lääkkeitä käyttävät, joilla ehkä maksukatto tulee täyteen vasta loppuvuodesta.

Tämä lakiesitys ja muutos koskee niitä henkilöitä, joille merkittävää on sen minimilääkekulun kuukausittainen kuluerä. Heihin tämä kohdistuu sillä tavalla, että se heikentää heidän asemaansa. Ainakin itse halusin tämän asian nostaa esille ja tuoda myös valiokunnalle huomioon, eli sen huomioimisen, että niille henkilöille, joilla maksukatto ehkä tulee täyteen vasta loppuvuodesta mutta jotka säännöllisesti käyttävät lääkkeitä, edullisen lääkkeen mahdollisimman halpa hinta on merkityksellistä ja tärkeää.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä keskustelussa on tullut ilmi, niin tämä lääkekorvausten kokonaisuus on ollut se osa, josta valtio talousvaikeuksissaan on päätynyt tekemään tähän asti merkittävimmät säästöt. Ja varmaan voin yhtyä siihen edustaja Zyskowiczin arvioon, että tulemme näkemään vielä pahempiakin säästöjä.

Mutta peruskysymys kuuluu nyt siitäkin, onko tämä lääkekorvausjärjestelmä, miellämmekö sen osaksi sosiaaliturvaa. Jos ajattelemme pienituloista ihmistä, joka tarvitsee yhteiskunnan turvaverkkoja, niin kyllä hänen näkökulmastaan hän ei erota lääkekorvausta, jonka Kela maksaa, tai asumistukea, jonka Kela maksaa, tai kunnalta saamaansa toimeentulotukea erillisiksi osiksi, vaan hänelle se on kokonaisvaltaista yhteiskunnan tukea elämässä pärjäämiseksi ja katon päänsä päälle saamiseksi.

Oikeastaan haluaisin tarkentaa vielä sitä aiemmassa puheenvuorossani ministeri Risikolle esittämääni kysymystä: Jos olemme vakuuttuneita siitä, että on olemassa vain joku tietty summa jatkossa, jonka voimme näihin lääkekorvausmenoihin käyttää, niin pidättekö oleellisena, että pystyisimme yhä enemmän kohdentamaan sitä tukea niille ihmisille, jotka käyttävät paljon lääkkeitä? Ilmeisesti olemme yhteisymmärryksessä, että he ovat niitä yhteiskunnan pienituloisiakin monissa kohdin. Allekirjoitatteko sen esityksen, jonka itse ainakin muistan tämän työryhmän vaihtoehtona todenneen, että me kaikki lääkkeitä käyttävät maksaisimme ensiksi täyden hinnan ja mitä enemmän niitä käyttäisi, niin Kela-korvausosuus jopa kasvaisi tai tietyn summan jälkeen vasta Kela-korvaus tulisi mukaan? Se selvästi kohdentaisi tätä pottia sille ryhmälle, joka sitä eniten tarvitsee.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti ajatukseni ovat nyt järjestyksessä. Edustaja Virtaselle halusin sanoa, kun sanoitte, että tässä uudistuksessa ei anneta kenellekään mitään, niin kyllä tässä annetaan. Eli paljon sairastava, paljon lääkekuluja omaava henkilö vielä tänä vuonna joutuu maksamaan itse 670 euroa, ennen kuin ne menevät siitä eteenpäin yhteiskunnan piikkiin. Ja ensi vuonna hän joutuu maksamaan itse vain 610 euroa ja sen jälkeen ne menevät yhteiskunnan piikkiin. Eli kyllä tässä näille ihmisille annetaan lisää etua.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta näkee, kuinka lääkekeskeistä meidän sairaanhoitomme on. Siis valitettavan usein esimerkiksi mielenterveyshoidoissa se potilaan hoitaminen jää sivuseikaksi. Ensimmäinen hoito on se, että annetaan lääkitys. Se on tukeva hoito, tukeva hoito, ei muuten. Sitten esimerkiksi monien tutkimuksien perusteella nykyiset kolesterolilääkitykset ovat hyvin useilla henkilöillä turhia.

Tämä kokonaisuuden seuraaminen, minkä perään täällä kysyttiin: Tuntuu olevan hiukan hakoteillä tämä koko sote-uudistuskin tämän myötä. Salin oikea ja vasen laita eivät tiedä, mitä toinen tekee, ja tässä pitäisi olla hieman huolissaan isommastakin kokonaisuudesta. Kun näitä kustannuksia halutaan tiputtaa, niin kuin edustaja Zyskowicz täällä on peräänkuuluttanut, niin pitäisi miettiä nimenomaan tätä kokonaisuutta ja sitä, mikä on turhaa lääkitystä, mikä on oikeaa lääkitystä. En missään nimessä ole sitä mieltä, että lääkitys olisi kaikille turhaa, mutta tämä on keskittynyt liikaa siihen. Mutta useat semmoiset asiat, mitkä vähentäisivät lääkityksen tarvetta, eivät ole korvattavuuden piirissä.

Esimerkiksi täällä tuli tämä heikompiosaisten ihmisten enempi sairastavuus. Onkohan ehkä ravinnolla joku merkitys siinä tai jotain muuta vastaavaa? Elikkä pitää katsoa tätä kokonaisuutta. Lääkekatto on hyvä niitten kohdalla, jotka joutuvat ihan oikeasti sitä lääkitystä käyttämään, mutta se kokonaisuus on tärkeämpi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En laajenna tätä soteen enkä myöskään ravintoihin enkä mihinkään muuhunkaan, mutta ehdotan edustaja Zyskowiczille, että lähdemme yhdessä pyytämään — varmaan saamme vaikkapa ministeriltä luvan — että Kela avaa tai tuottaa meille tietoja lääkerekisteristään. Kelalla on nimittäin ihan henkilötason tiedot siitä, miten lääkkeitä käytetään, ketkä niitä käyttävät, ja niihin pystytään jopa yhdistämään verotiedotkin, niin että näemme, miten tämä oikeasti kohdistuu. Te olette osaltanne oikeassa siinä, että näin voi käydä, kuten kerrotte, mutta ongelma on vain se, että ilman erittäin laajoja ajoja niistä rekistereistä ei voida tietää, miten se tarkasti kohdistuu. Jos se kompensaatio halutaan jotenkin kohdistaa, niin pitkällisten pohdintojen jälkeen työryhmä, joka tätäkin valmisteli, tuli siihen tulokseen, että tämä on se järkevin tapa hoitaa tätä kompensaatiota. Sitten siitä kompensaatiostahan me olemme eri mieltä. Teidän mielestänne tätä ei tarvitsisi kompensoida. Teidän mielestänne köyhiltä pitäisi leikata ja tällä tavalla saada säästöjä valtiontalouteen. Siis tästä periaatteellisesta asiasta me olemme eri mieltä.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on tuotu näitä tosielämän kokemuksia esiin, ja voisin itsekin ihan omasta kokemuksestani nostaa esiin omastakin lähipiiristäni tilanteita, joissa ikääntyvä joutuu pohtimaan juuri tätä tilannetta, jossa on punnittava, onko varaa ostaa lääkkeitä vai ei, nimenomaan sellaisia lääkkeitä, joita todella kipeästi tarvitsee. Samoin on hyvin paljon niitä lapsiperheitä, joissa tulot ovat todella pienet ja joissa joudutaan myös todella pohtimaan, onko lapselle varaa ostaa välttämättömiä lääkkeitä. Toki näissäkin perheissä lääkkeet varmasti hankitaan, koska lapsen terveys menee aina etusijalle kaikesta muusta.

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole mitään urbaanilegendaa vaan ihan sitä karua arkielämän todellisuutta, ja katsonkin, että poliittisina päättäjinä meillä on vastuu huolehtia jatkossakin siitä, että kaikki kansalaiset sosioekonomisesta asemastaan huolimatta saavat jatkossakin kohtuuhinnalla tarvitsemansa lääkkeet.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä hyvästä keskustelusta liittyen lääkkeisiin. Haluan kuitenkin siihen kiinnittää huomiota, että kun nyt meillä on todella tällainen esitys, joka koskee sairasvakuutuslakia ja siihen liittyvää lääketaksaa, niin on aivan ymmärrettävää, että keskustellaan silloin lääkkeistä. Eli edustaja Jaloselle vain sanon, että ei tämä ole merkki siitä, että me olisimme lääkekeskeisiä, vaan mielestäni oli hienoa, että te keskustelitte lääkkeistä, koska sitähän täällä nyt odotettiin.

Kaiken kaikkiaan tästä laajasta keskustelusta kuultaa vain se tarve pohtia tätä laajemmin, ja se on todella hyvä, koska tätähän on pohdittu. Nämä kaikki asiat, mitä täällä nyt tuodaan tässä matkan varrella, liittyvät tällaiseen isompaan Lääkepolitiikka 2020 -asiakirjaan. Tämä liittyy myöskin apteekkitoiminnan kehittämistyöryhmään ja sitten tällaiseen rationaalinen lääkehoito -keskusteluun ja -raportteihin. Muutaman vuoden aikana on ollut hyvin paljon lääkehoitoa ja lääkehuoltoa kehittäviä työryhmiä, ja nyt niitä sitten hiljalleen pistetään toimeen.

Tämän lakiesityksen tavoitteena siis on vaikuttaa siihen lääkekattoon, mutta kun tällä on taustalla se lääketaksa-asetusasia — halusin sen tähän nyt lähetekeskustelussakin tuoda esille, että täällä on taustalla se asetus, joka tehtiin lääketaksaan — niin se vaikuttaa sitten tähän lääkekattoasiaan. Sen lääketaksan tavoitteena oli siis taata apteekkien riittävät resurssit asiantuntijatyöhön ja lakisääteiseen lääkeneuvontaan vähentämällä lääkkeiden myyntikatteen riippuvuutta lääkkeiden tukkuhinnasta. Edustaja Virtanen toi todella tämän taustan erinomaisesti, hyvin omassa puheenvuorossaan.

Nyt tässä sitten edustaja Tolppanen totesi, että jostainhan se raha tulee. No, kyllä, se tulee nimenomaan siitä, kun sitä lääketaksaa muutetaan ja siinä kerätään eri tavalla se lääketaksa. Kun sitten oli sovittu nimenomaan siellä työryhmässä, että se lääketaksan muutos tuottaa 15,8 miljoonaa, ja se nimenomaan kaikkien toimijatahojen kanssa sovittiin, että se hyödynnetään sitten niille, jotka paljon käyttävät lääkkeitä, niin se automaattisesti tulee sitten sinne lääketaksaan. Tämä 15,8 miljoonaa on täydellisesti huomioitu nyt sitten siellä lääkekatossa.

Tämä on aivan totta, mitä sanotte täällä, että tässä ei ole mietitty, arvioitu sitä, keitä nämä henkilöt ovat. Nämä kohdistuvat sekä vähemmän toimeentuloa omaaville että sitten myöskin paremman toimeentulon omaaville, koska tässä se hyöty tulee erityisesti niille, jotka paljon joutuvat käyttämään lääkkeitä.

Tähän isoon kokonaisuuteen liittyy, aivan niin kuin edustaja Saarikko tuossa totesi, sitten myöskin tämä lääkekorvaustyöryhmän esitys, ja lääkekorvaustyöryhmän esitys on nyt ollut lausunnolla. Me olemme nyt rakentamassa sitten lausuntojen perusteella muutoksia vielä siihen ja me toivottavasti saamme heti keväällä tänne tämän lääkekorvaustyöryhmän esityksen tästä lääkekorvausjärjestelmän kehittämisestä, joka sovittiin silloin hallitusohjelmaneuvotteluissa, ja sen painopiste on siinä, että paljon lääkkeitä käyttävät henkilöt hyötyvät siitä lääkekorvausjärjestelmän uudistamisesta. Eli kyllä nämä kaikki linjassa ovat.

Edustaja Saarikko kysyi myös sitä, kun meidän pitää vähentää nyt sitä 50:tä miljoonaa vielä tässä tulevina vuosina, mihin se kohdennetaan. Sitä tarkkaa suunnitelmaa ei vielä minulla ole teille kertoa, mutta sen sanon, että se ei ole ristiriidassa tämän esityksen kanssa missään nimessä. Tässä esityksessä lähtökohta on sama kuin siinä kokonaisuudessa, siinä lääkekorvausjärjestelmän kehittämisessä.

Todella edustaja Tolppaselle sanon, että jostainhan se raha tosiaan tulee ja se tulee niistä korotuksista, mutta se annetaan takaisin sitten siellä lääkekatossa.

Edustaja Tainio kyseli, käytti hyvän puheenvuoron yleensäkin, tästä lääkehoidon kokonaisuudesta ja toi paljon erilaisia asioita esille, ja sitten myöskin kysyitte näistä diabeteslääkkeistä. Nyt pitää muistaa, että hintalautakunta päättää sen, mille annetaan sitä korvaavuutta, ja se tulee aina sen lääkeyhtiön hakemuksesta. Kaikki ei johdu kyllä missään nimessä lääkkeiden hintalautakunnasta. Lääkkeiden hintalautakunnan tehtävä on katsoa kustannusvaikuttavuus, ja sen pitää olla mahdollisimman hyvä. Nyt, kun joku ei ole korvauksen piirissä, se ei ole hintalautakunnan syy, vaan siellä on hyvin paljon taustalla sitä, että lääketehtaat eivät edes hae sitä korvaavuutta ja ne vetävät välillä pois niitä sieltä korvaavuuksista. Elikkä nyt pyydän aina... (Erkki Virtasen välihuuto) — Niin, se on nimenomaan sitä, vähän hankala juttu sinänsä.

Muutama sana, arvoisa puhemies, vielä. Mäkisalo-Ropponen toi erityisen hyvin esille — myöskin moni muu toi — tämän kokonaisvaltaisen lääkehoidon arvioinnin. Olen samaa mieltä siitä, että sillä me säästäisimme tosi paljon, kun me katsoisimme, että ei olisi päällekkäisiä lääkkeitä.

Edustaja Tolppanen kysyi, onko se laki, että ne vanhat lääkkeet jätetään sinne. Ei todellakaan. Teille on hyvä tulla nyt se tässä yhteydessä tiedoksi, että ei sellaista lakia ole, että vanhat lääkkeet jätetään päälle, ei ole. Meillä on nimenomaan se, että asiantuntijan pitää aina katsoa, mitä lääkkeitä tämä henkilö tarvitsee. Meillä on koulutettu tällaisia lääkehoidon kokonaisarviointifarmasisteja, joiden tehtävänä olisi arvioida sitä yhdessä lääkärin kanssa, mitä lääkkeitä tarvitaan. Minä väitän, että sillä arvioinnilla me säästäisimme tosi paljon rahaa. Kyllä se niin on, että eniten lääkekorvauskustannuksiin voi vaikuttaa ja yleensä lääkkeisiin meneviin rahoihin vaikuttaa se, joka niitä määrää, jolloinka pitää olla nimenomaan tämä rationaalinen lääkehoito ja kaiken kaikkiaan se kokonaisvaltainen miettiminen, mitä tämä ihminen tarvitsee.

Sitten täällä kysyttiin siitä, että myöskin laitoshoitoon liittyy siis lääkkeitä, ja kun se on kokonaishoitoa, niin se sisältyy siihen hoitopäivän hintaan.

Sitten vielä totean edustaja Tainiolle: teillä oli siinä ensimmäisessä puheenvuorossanne virheellistä tietoa, eli kannattaa tarkistaa faktat.

Sitten vielä: Tämä kaiken kaikkiaan jatkuu, ja minulla on tuossa seuraava esitys, joka sitten myöskin liittyy tähän apteekkitoimintaan, mutta siihen palaan myöhemmin.