Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Den här lagmotionen har som mål är att skapa en juridisk bas för sociala företag i Finland och säkerställa deras verksamhetsförutsättningar samt befria dem från mervärdesskatt, respektive arbetsgivarens socialskyddsavgift. Det är så att man inte kan driva sociala företag utan samhällsstöd i någon form. Det här betyder att handikappade och andra svårplacerade arbetstagare går miste om en värdefull möjlighet att få in foten på arbetsmarknaden.

Lakialoitteeni tavoitteena on oikeudellisen pohjan luominen sosiaalisille yrityksille Suomessa ja niiden vapauttaminen arvonlisäverosta ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta toimintaedellytysten turvaamiseksi. Valitettavasti on käytännössä ilmennyt, että määräaikainen tuki ei riitä elinkelpoisten sosiaalisten yritysten luomiseen. Tuen loppuessa useimmat yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa, koska sosiaaliset yritykset, joiden työntekijöiden työkyky on alentunut, eivät pysty kilpailemaan samoin ehdoin kuin tavalliset yritykset vapailla markkinoilla.

Talman! Många länder i Europa, till exempel Italien, Spanien, Belgien, England och Frankrike, känner till begreppet sociala företag. De är företag som anställer handikappade och långtidsarbetslösa. De sociala företagen åtnjuter vissa skattelättnader. Lättnaderna i Italien är lägre mervärdesskatt och arbetsgivaravgifter i jämförelse med andra företag. I Italien, Portugal och Spanien har den kooperativa företagsformen i allmänhet och de sociala kooperativen i synnerhet en särställning.

Kooperativa företag gör samhällsnyttiga insatser sägs det i dessa länders grundlagar. Därför skall de stödas. De sociala kooperativen räknas som ickevinstdrivande och får därför gynnsamma regler bland annat i fråga om skatter. I Belgien kan vilket företag som helst bli ett socialt företag som följer ett visst sysselsättningsprogram för socialt uteslutna och begränsar vinsternas användning till utveckling av företaget eller till uteslutna gruppers förmåner. Ett annat exempel är den spanska lagen som ger möjlighet för arbetslösa att omvandla arbetslöshetsersättning till kapitalinsats i ett kooperativt företag där den arbetslösa själv börjar arbeta.

I de här länderna anser man att de sociala företagen inte förvränger konkurrensen eftersom de i vilket fall som helst inte verkar på lika villkor som andra företag. Orsaken är att de som arbetar i de sociala företagen inte har samma produktionskapacitet som andra. Skattelättnader leder till att man kan trygga rättigheten till människovärdigt liv. Den rätten är inskriven i vår grundlag. Sociala företag erbjuder i de här länderna jobb åt dem som annars skulle ha svårt att placera sig på arbetsmarknaden.

Puhemies! Aloitteessa todetaan 1 §:n perusteluissa, että sosiaalinen yritys on yksityinen yhteisö, jolla on itsenäistä toimintaa, eli yrityksen omistaa ihmisryhmä, joka vastaa itsenäisesti tuotannosta ilman sidosta kuntaan tai valtioon noudattaen samoja lakeja ja periaatteita kuin yksityisen sektorin tavalliset yritykset. Tuotanto on jatkuvaa, minkä vuoksi sosiaalinen yritys ei siis ole kertakäyttöhanke, vaan ajatuksena on elinvoimaisen yrityksen luominen, joka toimii tavallisten yritysten tapaan, niin kauan kuin siihen on edellytyksiä. Sosiaaliset yritykset voivat toimia eri yhtiömuodoissa tai osuuskuntana.

Ajatuksena on vammaisten pitkäaikaistyöttömien uudelleenintegroiminen työelämään. Integroimisella sosiaalisen yrityksen toimintaan ja tuotantoon tarkoitetaan, että kohderyhmän työntekijöillä tulee olla yrityksen toimintanäkökulmaan liittyviä ja mielekkäitä, yksilöllisesti kehittäviä työtehtäviä. Esimerkiksi yritystä, joka tekee veppisivuja, ei voida pitää sosiaalisena yrityksenä, jos yrityksessä on 30 prosenttia vaikeasti työllistettäviä juoksupoikina tai siivoojina. Kohderyhmä pyrkii pääsemään takaisin normaaleille työmarkkinoille kouluttautumalla ja totuttelemalla työelämän vaatimuksiin.

Sosiaalisen yrityksen kohderyhmä koostuu henkilöistä, jotka ovat fyysisen tai psyykkisen vamman tai älyllisen kehitysvammaisuuden vuoksi syrjäytyneet työmarkkinoilta. Kohderyhmä voi muodostua myös pitkäaikaistyöttömistä. Jotta yritystä voitaisiin pitää sosiaalisena yrityksenä, tulee 30—100 prosenttia sosiaalisen yrityksen työvoimasta kuulua yrityksen kohderyhmään.

Sosiaalisten yritysten päämääränä ei siis saa olla järjestelmällinen voiton tuottaminen. Toiminnasta mahdollisesti syntyvä voitto on investoitava yrityksen toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen tai käytettävä kohderyhmän tarpeisiin. Nämä periaatteet sisältyvät myös Emes-verkoston määritelmään ja ovat ehtona vapautuksen myöntämiselle arvonlisäverosta jäsenvaltioiden liikevaihtolainsäädännön yhdenmukaistamisesta vuonna 1977 annetun kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan.

Artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen arvonlisäverosta muille kuin julkisoikeudellisille yhteisöille, jotka täyttävät ehdon, jonka mukaan yhteisön tarkoituksena ei ole tuottaa järjestelmällisesti voittoa eikä mahdollisesti syntynyttä voittoa saa koskaan jakaa, vaan se on käytettävä tarjottujen palvelujen ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi. Voiton tuottaminen ei ole sosiaalisen yrityksen päämäärä, mutta se ei ole myöskään kiellettyä. Sosiaaliset yritykset ovat not-for-profit-, mutta eivät aina non-profit-organisaatioita. Voiton tuottaminenhan turvaa yrityksen elinehdot.

Toinen ja kolmas pykälä vapauttavat sosiaaliset yritykset arvonlisäverosta ja työnantajan sosiaaliturvamaksuista.

Talman! Jag föreslår att de sociala företagen befrias från mervärdesskatt och arbetsgivarens socialskyddsavgfit. Det här förfaringssättet är enkelt, obyråkratiskt och lätt att övervaka.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hallitus on tänään neuvottelussaan sopinut, että lähdetään edistämään sosiaalisen yrittämisen mallia, mutta hiukan erilaisen sosiaalisen yrittämisen kuin lakiehdotuksessa perusteltiin.

Suomalaisessa kielenkäytössähän nimitystä sosiaalinen yritys käytetään voittoa tuottavasta normaalista yrityksestä, joka työllistää osan vajaatyökykyisiä ja saa siihen tietyn kompensaation ja toimii normaalisti kilpailun piirissä markkinoilla ja tuottaa voittoa. Useimmiten käytetään nimitystä sosiaalinen yhteisö silloin, kun puhutaan voittoa tuottamattomista järjestelmistä, joiden tehtävä on ennen muuta työllistää, mutta jotka ovat ehkä vähän vähemmän yrityksiä kuin tämä sosiaalisen yrityksen malli, joka tuottaa voittoa.

Lähtökohta on se, että puhutaan tästä kilpailun piirissä olevasta sosiaalisesta yrittämisestä. Olen itse ollut sitä työministeriössä valmistelemassa, alkuun panemassa, keräämässä tutkimusaineistoa, mitä on, ja kysymyksenasetteluja, joita tämän asian selvittämiseksi vielä täytyisi tehdä. Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä päätti, että kauppa- ja teollisuusministeriö ottaa vetovastuun sosiaalisen yrittämisen mallista sen vuoksi, että kyse on nimenomaan kilpailun piirissä olevasta mallista.

Sosiaalisen yrittämisen mallissa etsitään keinoja, joilla voidaan vajaatyökykyisten ihmisten tuottavuuden alenemaa kompensoida kuten erityisiä investointiavustuksia, joita täytyy käyttää silloin, jos ihmisellä on jokin vamma ja hän ei normaalissa yrityksessä pysty työtään tekemään, vaan tarvitsee joitakin erityisjärjestelyjä. Lisäksi on tarkoitus tutkia se, miten arvonlisäveron porrastamisella voitaisiin tukea tätä järjestelmää tietyillä työnantajamaksu- tai veronkevennysjärjestelmillä. Mutta ajatus on se, että henkilöt, jotka siellä tekisivät töitä, olisivat normaalissa työsuhteessa ja saisivat normaalin palkan, olisivat siinä mielessä täysin täysivaltaisia.

Voisi ajatella, että ajatus on se, että jos on esimerkiksi kolme vajaatyökykyistä ihmistä, joiden yhteinen työpanos on 100 prosenttia, niin kompensoitaisiin yritykselle tätä tuottavuuden alenemaa siten, että henkilöt kuitenkin voisivat saada täyden palkan, koska usein heidän kohdallaan toinen vaihtoehto on sitten se, että on passiivisen työttömyysturvan varassa eikä pääse antamaan sitä työpanosta, jonka ihminen kykenee antamaan. Jos ajattelemme varsinkin tulevaisuutta ja sitä työvoimapulaa, joka Suomessa jonkin ajan kuluttua varmasti on täysin totta, niin silloin pitää löytää niitä keinoja, jotka ottavat käyttöön myös hieman pienempiä työpanoksia, joita suomalaisesta yhteiskunnasta on mahdollisuus saada.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla, että hallituksessa on tänään sovittu sosiaalisen yrityksen mallista, josta KTM:lle tulee vetovastuu. Tässä on kuitenkin hieman erilaisesta aloitteesta kysymys, ja tuen myös ed. Pehr Lövin aloitetta täysin, koska minusta ei haittaisi ollenkaan, vaikka Suomessa toimisi vähän erityyppisiäkin sosiaalisia yrityksiä tai yhteisöjä. Pääasia olisi, että tilaa löytyisi myös niille vajaakuntoisille henkilöille, jotka eivät tänä päivänä pysty kilpailemaan vapailla työmarkkinoilla.

Lex Kainuu -hanke-esityksessä jo vuonna 1997 tätä asiaa pohdittiin ja siellä haettiin verkostomallia, jossa voisi ikään kuin edetä yrityksessä vaativampiin töihin, kun olisi sosiaalisten yritysten verkosto, vaikka vähän erityyppisiäkin töitä. Silloin voisi tavallaan testata sitä, mikä työ olisi sopivin. Omasta mielestämme onnistuimme erittäin hyvin mallintamisessa, ja idea myöskin oli, että erityyppisissä sosiaalisissa yrityksissä sosiaalisuuden ja markkinatalouden raja kulkisi eri kohdilla. Toisissa sosiaalinen osuus olisi esimerkiksi 20 prosenttia ja toisessa se voisi olla 80 prosenttia riippuen henkilöitten vajaakuntoisuudesta. Inhimillisen elämän kannalta vajaakuntoisille ihmisille työn järjestäminen olisi erittäin tärkeää juuri siksi, että he kokisivat pystyvänsä antamaan tälle yhteiskunnalle oman panoksensa, juuri sen kokoisen panoksen kuin he kykenevät antamaan.

Perusteluksi näille sosiaalisille yrityksille tai sosiaalisille yhteisöille valmistelimme syta-mallin. Se tarkoittaa panos—tuotos-mallia, eli lasketaan se, minkälaisella panoksella minkä kokoisen tuotoksen voi saada. Siinä tuotoksessa eriteltiin aika tarkkaan, mitä yhteiskunnalle tulee takaisin, mitä tulee aluetalouteen takaisin ja mitä henkilö itse saa ja mitä verotuloina kunta ja valtio saavat takaisin. Näissä laskelmissa on kyllä tultu siihen tulokseen, että tällainen työllistyminen on yhteiskunnalle huomattavasti edullisempaa kuin henkilöitten työttömänä tai eläkkeellä tai jollakin sairauspäivärahalla pitäminen. Siinä mielessä toivon, että tämäkin aloite otettaisiin vakavasti ja hallituksessa pohdittaisiin vielä, voisiko voittoa tavoittelematonta sosiaalista yhteisöä, jos sitä halutaan sellaiseksi nimittää, myös harkita.

Rovaniemellä toimii sellainen kuin Monitoimikeskus-säätiö. Minusta siinä on erittäin hyvä malli, lähentelee täydellisyyttä siinä mielessä, että siellä on otettu monenlaisia erilaisia työskentelytapoja. On sosiaalisen yrityksen malli. Sen lisäksi siinä yhteydessä on työnhakuryhmiä, eli talon ulkopuolelta haetaan töitä yhdessä ryhmissä jokainen itselleen, mutta myös toisille. Koulutusta järjestetään tässä samassa. On myös työnetsijöitä, joita työministeriön esittelemässä toisessa aallossa on. Kerron esimerkin: Kun metsänomistajat Pohjois-Suomessa monta kertaa asuvat Etelä-Suomessa, Monitoimikeskus-säätiöön palkattiin metsäalan ammattilainen, joka otti yhteyttä näihin metsänomistajiin ja teki sopimuksia heidän kanssaan, sillä tavalla haki niitä töitä sinne omalle alueelle.

Keinoja on kyllä monenlaisia ja hyviä käytäntöjä, niin että olisi kohtuullisen helpostikin luotavissa sosiaalisen yrityksen malleja Suomeen ihan kotimaisistakin ratkaisuista. Ulkomaillahan, kuten ed. Löv jo esitteli, on useitakin erilaisia toimintamalleja. Toivon, että myös hallituksessa luetaan tätä lakialoitetta aktiivisesti, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta voisi kyllä ottaa tämän käsittelyyn.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa ei ole minun nimeäni. Olisin erittäin mielelläni siihen nimeni laittanut, koska pidän tätä ed. Lövin aloitetta erittäin merkittävänä, omalla tavallaan historiallisenakin siitä huolimatta, että hetki sitten ministeri Filatov kertoi, että hallituksenkin taholla on suunnitelmia edetä tässä asiassa. Kuuntelin ministeri Filatovia tarkasti. Minulle ei aivan täysin selvinnyt se malli, jota nyt työministeriön aloitteesta, näin ymmärsin, sen suunnittelua ja kehitystyötä, ollaan tuuppaamassa kauppa- ja teollisuusministeriölle. Sen tiedon pohjalta, joka minulla nyt on, kun olen tarkasti lukenut ed. Lövin lakialoitteen, pidän tämän lähtökohtaa merkittävästi parempana ja kunnianhimoisempana kuin hallituksen mallia sen informaation pohjalta, mitä hetki sitten työministeri kertoi, koska tämä lakialoitehan hakee, niin kuin johdannossa todetaan, oikeudellista pohjaa sosiaalisille yrityksille ja ne pyritään pysyvästi vapauttamaan arvonlisäverosta ja työnantajan sosiaaliturvamaksuista toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Pidän myös tärkeänä, että tässä nimenomaan puhutaan sosiaalisesta yrityksestä. Menemättä nyt iltamyöhäisenä ajankohtana mihinkään käsiteanalyysiin, kun ajattelen näitä ihmisiä, työntekijöitä, jotka työskentelevät tässä sosiaalisessa yrityksessä, joka, aivan niin kuin tässä todetaan, pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan olemaan ja toimimaan kuin mikä tahansa yritys, silloin on tärkeää, että puhutaan yrityksestä eikä niinkään sosiaalisesta yhteisöstä. Hyvin toimiva yrityshän tänä päivänä on parhaimmillaan kuin sosiaalinen yhteisö, mutta kysymys on nyt vähän isommasta näkökulmasta tähän asiaan. Sen takia pidän tärkeänä itse tätä lain lähtökohtaa ja muotoilua.

Arvoisa puhemies! Kun lakialoitteen yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan aika vahvasti esille vajaakuntoiset ihmiset, jotka fyysisen tai psyykkisen vamman takia ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta, ja toki todetaan, että kohderyhmä voi muodostua myös pitkäaikaistyöttömistä, pidän itse myöskin hyvin tärkeänä, että tämä asia etenee myöskin lakialoitteen pohjalta — siinähän on yli sata nimeä alla, tässä on vahva tahtotila. Tämä on myöskin osa kunnianhimoista yhteiskunnan työllisyys- ja yhteiskuntapolitiikkaa, koska itse näen sillä tavalla, että meillä on kuitenkin tosiasiallisesti kymmeniätuhansia pitkäaikaistyöttömiä, joitten mahdollisuudet työllistyä muun kaltaiseen kuin sosiaaliseen yritykseen ovat hyvin vähäiset, osin olemattomat. Sen takia pidän tärkeänä, että jatkokehittelytyössä nähdään pitkäaikaistyöttömät myöskin — huono sana — ikään kuin tällaisena tavoiteltavana kohderyhmänä.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona tämä asia on työllisyyspoliittisesti tavattoman tärkeä. Sen rinnalla on kysymys yksilöstä, ihmisestä, hänen ihmisarvostaan ja oikeudestaan hankkia omalla työllään itselleen ja perheelleen toimeentulo. Sen takia myöskin omalta kohdaltani tulen voimieni mukaan vaikuttamaan siihen, että tämä lakialoite ja sen ajatus eduskunnassa etenee ja toteutuu.