Seppo Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Kyseessä on sotainvalidiasia. Kyllähän sotainvalidien asiat Suomessa ovat kohtuullisen hyvin hoidettu. Meillä on jopa Euroopassa länsimaita, joissa ne ovat paljon huonommin hoidettu.

Mutta hienosäätöä vielä tarvitaan, ja pinnalle on noussut pari asiaa. Toinen on 25-prosenttisten sotainvalidien saaminen samojen etujen piiriin, missä 30-prosenttiset sotainvalidit ovat. 30-prosenttiset sotainvalidit ovat vaikeavammaisia, 25-prosenttiset eivät, ja 30-prosenttiset ovat oikeutettuja kuntapalveluun. Tämä asia on tulossa esille, ja se maksaa ehkä kymmeniä miljoonia.

Toinen tärkeä asia on, paljon pienempi, tämän päivän asia, 10—20-prosenttisten sotainvalidien hautausavustus. Yli 20-prosenttiset sotainvalidit ovat oikeutettuja hautausavustukseen, joka on noin 11 000 markkaa, mutta sitä pienemmän vammamäärän eli 10—20, käytännössä 10—15, prosentin sotainvalidit eivät saa hautausavustusta. Näin ollen eri piirit, osastot ja yhdistykset ovat pyrkineet huolehtimaan asian niin, että näistä syksyn syyskeräysvaroista on ohjattu hautausavustukseen varoja, asiaan, jonka periaatteessa valtion soisi näille kunniakansalaisilleen hoitavan, joiden keski-ikä on 81 vuotta. Tämä on aika pieni menoerä, ehkä 5—6 miljoonaa markkaa vuodessa.

Mehän olemme kaikki kuulleet moneen kertaan, kuinka hallitus on vakuuttanut, että poisnukkuneiden varoja käytetään elossa olevien hyväksi eli vapautuvien resurssien puitteissa käytetään jäljelle jääneille näitä varoja. Jos me katsomme viime vuoden tilinpäätöstä ja sitä, mitä sotainvalideille tälle vuodelle on osoitettu, huomaamme, että asia ei kylläkään näin ole. Siinä on kymmenien miljoonien gäppi. Toivottavaa olisi, että vielä voitaisiin tehdä niin, että edellisen vuoden tilinpäätöksen tasolla jatkettaisiin. Silloin nämä kaksi asiaa, tämä tämän päivän asia ja toinen asia, joka on tulossa, voitaisiin ihan rauhallisesti saada pois, ennen kuin he kuolevat ja poistuvat kehistä.

Rouva puhemies! Eipä muuta.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Kanervan lakialoite, minkä allekirjoittajiin kuulun itsekin tässä asiassa, on erinomainen esitys ja pohja sille, kuinka nykyisen yhteiskunnan ja meidän nykyisinä päättäjinä tulisi muistaa ja huomioida sotiemme veteraanien työ niin kauan kuin se on mahdollista.

Niin kuin ed. S. Kanerva perusteli, on aivan yhtä tärkeätä, että on invaliditeettiprosentti 10, 15 tai tällä lailla, nämä vaivat ovat kulkeneet tämän invalidin matkassa jo vuosikymmeniä. Ei voi olla niin, etteikö se työ, mitä on isänmaan eteen silloin tehty, ole ollut yhtä arvokasta ja yhtä tärkeätä kuin se, että tämä 30 prosentin tasolla huomioidaan ja tulee oikein hoidettua. Tällaisenaan nykyisen päättävän yhteiskunnan tulee muistaa, ymmärtää ja kantaa vastuu ja todistaa kunnia niille, jotka tämän asian ovat mahdollistaneet, että Suomessa voimme elää vapaassa isänmaassa. Ellei näitä veljiä, veteraaneja, olisi ollut olemassa, tällaista elämän mahdollisuutta suomalaisilla ei olisi ollut kuin nyt on olemassa.

Sen pohjalta tämä ehkä mielestäni liittyy parhaimmillaan yhteen siihen ketjuun, mitä me voimme tehdä vielä keskuudessamme elävien veteraanien hyväksi, heidän työnsä helpottamiseksi. Tämä, vaikka tässä asiassa puhutaan pelkästään ja aloite käsittelee pelkästään hautausavustusta, on yhden lajin osoitus siitä, että meidän pitää muistaa poislähdön vaiheessa tätä väkeä. Pitää muistaa perinnettä ja perintöä siinä asiassa. Mutta meidän pitää tämän tyyppisillä asioilla myöskin lähestyä kaikkea muuta, mitä voidaan keventää veteraanien ehtoopuolen elämän hyväksi tehtävällä asialla.

Niin kuin ed. Seppo Kanerva tässä asiassa perusteli, on varsin hyvin nähtävissä, että koko ajan varoja säästyy. Varoja on enemmän käytettävissä. Kysymys on vain hallituksen kovan politiikan ohjaamisesta ja kohdentamisesta sinne, missä apua eniten tarvitaan. Tässä on 10 allekirjoittajaa, ja muistan varsin hyvin, kun ed. Seppo Kanerva puolustusvaliokunnassa, täysijäsenisessä 17 jäsenen valiokunnassa, pöydän ympärillä keräsi tähän aloitteeseen nimiä. Tähän löytyi näköjään 10 nimeä. Täältä loistavat poissaolollaan muun muassa sosialidemokraatit, eivätkä kaikki kokoomuslaisetkaan ole ymmärtäneet tämän asian tärkeyttä ja merkitystä. Tämän pohjalta ihmettelen sitä, kuinka vaikeata on yhtyä hyväänkin asiaan, jos siinä ei ole itse ensimmäisenä allekirjoittajana.

Siinä mielessä toivoisin, että eduskunta kokonaisuudessaan ymmärtäisi tämän asian ja olisi tällaisessa asiassa laajemmalla rintamalla mukana kuin mitä tähän asiaan on nyt nähty ja ymmärretty. On aika hyvä nähdä, että tämän tyyppisten keskustelujen kautta me voimme edistää tätä asiaa, mutta tarvitaan myöskin hallituksen tekoja ja eduskunnan ymmärtämystä, että nämä tulevat kuntoon.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. S. Lahtela osoitteli puheenvuorossaan tiettyihin suuntiin, muun muassa sosialidemokraatteihin, myös muihin puolueisiin. Omasta mielestäni ja varmasti monen muunkin edustajan, joka ei ole läsnä, kyseessä oleva aloite on kannatettava. Mutta ed. S. Kanerva ei ole aloitetta välttämättä esittänyt näille muille kansanedustajille.

Muistutan myös hallituksen muun muassa sotiemme veteraaneja kohtaan tekemästä positiivisesta ratkaisusta pari vuotta sitten niille, joilla työeläke on todella pieni. Heidän eläkkeensä kasvoi useammalla sadalla markalla. Totta kai voidaan todeta se, että (Puhemies koputtaa) kuntouttamismäärärahoja tulisi edelleen kasvattaa, koska tarve kuntoutukseen kasvaa koko ajan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kannattaa ed. Seppo Kanervan tekemää lakialoitetta. Osaltaan tämäkin tekee kunniaa viime sotien invalideille, joiden ikä, kuten ed. S. Kanerva mainitsi, on jo korkea, 81 vuotta keski-ikänä. Sotainvalideja kaikkiaan tuli viime sotien seurauksena noin 200 000, pysyvästi haavoittuneita 92 000, joista 3 600 sotatoimialueitten ulkopuolella pommituksissa, joita kohdistui evakkojuniin muun muassa, tai muiden vihollisen tekojen uhreina. Tällä hetkellä keskuudessamme on noin 25 000 viime sotien sotainvalidia, ja koen, että he ovat tässä yhteiskunnassa, jos ketkä, kunniakansalaisia. Se velka ja kunniavelka, joka meillä tämän päivän suomalaisilla on viime sotien invalideja ja veteraaneja kohtaan, ei saa unohtua. On hyvä, että se muistetaan monissa juhlatilanteissa. Aivan oikein, on ollut vuosia, jolloin sitä kunnioitusta, mikä viime sotien veteraaneille kuuluu, ei ole edes sitäkään kaikin tavoin sanottu, mutta nyt hyvän matkaa toistakymmentä vuotta tästä on voitu täysi kunnioitus osoittaa ja ennen kaikkea mukaan ovat tulleet myös viime sotien lotat.

Tänä aikana sotainvalidien puolisot tekevät erittäin arvokasta omaishoitajatyötä monta kertaa hoitaessaan viime sotien invalideja ja veteraaneja. Toivon, että sotainvalidien ja sotaveteraanien puolisoiden työ voitaisiin huomioida, nimenomaan omaishoitajatyö, jota he tekevät, ja tähän saataisiin myös tarvittavat tuet, mahdollisuudet ja määrärahat.

Edelleen tässä yhteydessä haluan tuoda esille kotirintamalotat, jotka tekivät ilmavalvontatyötä ja muuta lottatyötä miesten rinnalla viime sotien aikana.

Arvoisa puhemies! Tähän aloitteeseen haluan liittää näin laaja-alaisemman kokonaisuuden, vaikka aloite itsessään onkin melko suppea. Näen, että on kokonaisuus, jossa täytyy nähdä asiat laaja-alaisesti, ja koen, että sotainvalidien kohdalla byrokraattisuutta ei enää saisi esiintyä, kun he esittävät asioitaan, vaan asiat tulisi tulkita joustavasti ja invalidien eduksi.