Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen tuloverolain 93 §:n muuttamisesta siten, että työmatkakulut voitaisiin vähentää täysimääräisinä verotuksessa. Valitettavasti tällä hetkellä verotuksessa on matkakustannuksen enimmäismääräksi hyväksytty 28 000 markkaa vuodessa ja vain siltä osin kuin ne ylittävät 3 000 markkaa vuoden aikana. Työmatkat ovat kuitenkin tänä aikana mahdollistaneet pitkästäkin matkasta työn tekemisen, ja tämän seurauksena on kansalaisia, jotka eivät voi vähentää kaikkia työmatkojaan verotuksessa.

Työssäkäyntialueet ovat laajentuneet, kuten hyvin tiedämme, ja samoin on viime aikoina tullut tämä kasvukeskusajatus, ja jotta kasvukeskukset voisivat toimia maakuntiensa vetureina, se edellyttäisi säteittäistä toimintaa ja verkostotoimintaa seutukunnille ja vielä kasvukeskustenkin välistä verkostoitunutta toimintaa. Tämä merkitsee sitä, että on joukko ihmisiä, joitten työmatkat pitenevät. Silloin olisi mielestäni täysi kohtuus, että niillä hyväksyttävillä määrillä, mitä eri kulkutapojen osalta verotuksessa verovähennykseksi hyväksytään, voitaisiin ilman matkamitan rajoitusta vähentää verotuksessa verotettavasta tulosta.

On joku esittänyt ajatusta, että jos verovähennysoikeus tehdään tällä tavalla rajattomaksi, sillä sitten verovelvollinen ryhtyy hankkimaan tuloa. Mielestäni tämä ajatus on mieletön, koska verovelvolliselle on joka tapauksessa tullut työmatkoista menoa ja verovelvollinen tietysti joutuu harkitsemaan, mikä on se kohtuus, miltä matkalta töissä on mielekästä käydä, ja näin ollen ei varmaan kukaan ehdoin tahdoin ryhdy verovähennyksillä itselleen tuloja hankkimaan. Tuota ajatusta pidän täysin mielettömänä.

Sitä vastoin näen hyvin järkeväksi sen, että ihminen halutessaan etsiä työtä voi pitkästäkin matkasta työtä tehdä. Tämä auttaa osaltaan maaseudun asuttuna pitämistä, ja tällä on mielestäni työllisyyteen ja työpaikan etsimiseen myönteinen vaikutus. Näin ollen rohkenen uskoa, että vaikka yhteiskunta jonkin verran menettää siinä, että verotuloja jää saamatta, se tulee takaisin sillä, että ihmiset ovat valmiit ottamaan työtä vastaan pitemmästäkin matkasta.

Erityisen ongelmallista tämä on maaseudulla, kun joukkoliikenne on heikentynyt ja työssäkäyntialueet ovat laajentuneet. Esimerkiksi läntisestä Keski-Suomesta voisin osoittaa monia esimerkkejä, että ilman oman auton käyttöä työn vastaanottaminen sieltä, mistä se nykyisten määräysten mukaan on pakko ottaa vastaan, ei onnistu. Samalla käy niin, että jo vuoden puolivälissä tulee täytettyä markkamääräkiintiö, joka oman auton käytöstä on mahdollista nykyisellään verotuksessa vähentää.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että lakialoitteeni voisi edetä myönteisesti.

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Matkakustannusten enimmäismäärää on tämänkin hallituksen aikana ainakin kerran nostettu. Niillä alueilla, joilla työttömyys on hyvin suurta, on enemmänkin tavallista, että hyvin moni työntekijä joutuu viikot asumaan toisella paikkakunnalla. Tämä asuminen aiheuttaa paitsi kakkosasunnosta menoa varmuudella myös muita elantokustannuksia, jotka ovat suurempia, kuin jos saisi kotipaikkakunnallaan työtä tehdä. Tässä ed. Oinonen esittää, että matkakustannuksen vähennysoikeudella ei olisi ylärajaa. Totta kai tähän tilaan pitää pyrkiä, mutta uskon, että jatkossa tätä enimmäisrajaa nostetaan.

Ennen kaikkea tämän puheenvuoron pyysin kakkosasunnon kulujen osalta. Nämä kuluthan hyväksytään, jos työpaikka on kahdella paikkakunnalla, mutta toivoisin, että todella tässäkin päästäisiin liikkeelle, koska pahimmilla työllisyysalueilla ei tosiaan ole vaihtoehtoa vaan on siirryttävä hyvinkin kauas omalta kotipaikkakunnalta töihin.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ed. Oinonen käytti erittäin laajan ja perustellun puheenvuoron, jota haluan olla tukemassa.

Nimenomaan työmatkakustannukset ovat viime vuosina kohonneet korkean polttoainehinnan vuoksi ja muiden liikennekustannuksien muodossa. Tämä on merkinnyt sitä, että työssäkäynti etäämpää on tullut kannattamattomaksi, ja se omalta osaltaan passivoi myöskin ihmisiä. Siinä mielessä nämä parannukset ovat tarpeellisia, siis tämän ylärajan poistaminen matkakustannusten vähennysoikeudessa ja kakkosasunnon kustannusten vähennyskelpoisuus silloin, kun työpaikka on näin etäällä kotipaikkakunnasta. Kaikella tavalla perusteltu ehdotus.