Täysistunnon pöytäkirja 109/2009 vp

PTK 109/2009 vp

109. TORSTAINA 19. MARRASKUUTA 2009 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta

 

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuomitsee jyrkästi muuntogeenisten viljelykasvien tuotannon Suomessa.

Geenimuuntelu on muutamassa maassa käytössä oleva kokeellinen tekniikka, jolla tuotetaan halpoja massatuotteita. Suomen pelloilla käytetään talven vuoksi vähemmän myrkkyjä kuin etelässä, ja aurinkoisen kesän ansiosta tuotteemme ovat aromirikkaita. Nämä ovat paljon parempia markkinavaltteja kuin geenimuuntelu, jonka avulla tuotettuja tuotteita Euroopassa ei kukaan halua edes ostaa. Geenimuuntelu on kokeellinen, riskialtis tekniikka, jonka käyttöönotto Suomessa ei toisi meille mitään etuja.

Mihin muuntogeenisten kasvien viljely sitten voi johtaa? Esimerkiksi Kanadassa on saatu kokemuksia, joiden mukaan tällainen viljely ei pysy erillään muusta tuotannosta, vaan saastuttaa koko maatalouden. Geenimuunteluvapaita siemeneriä ei Kanadassa enää saa, ja geenimuunneltu rapsi leviää hallitsemattomasti rikkaruohona. Tällaisen kehityksen seurauksena luomuviljely saastuu ja loppuu. Kuluttajien vaihtoehdot vähenevät.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä esitetään, että "muuntogeeninen kasviaineisto on sekoittumisen ja leviämisen estämiseksi pidettävä erillään muista sekä saman kasvilajin että sen kanssa risteytymiskykyisistä eri kasvilajien kasveista". Tämän tavoitteen toteuttamiseksi esitetään muun muassa 18 metrin suojaetäisyyttä muuntogeenisen perunan viljelyssä. Perussuomalaisten mielestä tällaisten suojavyöhykkeiden tulisi kuitenkin olla paljon, paljon suurempia, leveydeltään kilometrejä ennemmin kuin metrejä, kuljettavathan linnutkin ja muu eläimistö kasviainesta. Siirtogeenit leviävät myös siitepölyn ja valumaveden mukana kymmenien kilometrien päähän, ja ne säilyvät yli talven.

Ongelmallinen on myös lakiesityksen suojaetäisyyden määritelmä. Etäisyys vaaditaan vain muun viljelijän kasviaineistoon. Jos joku viljelee tilallaan sekä muuntogeenistä että tavanomaista viljelykasvia, hänen ei tarvitse välittää suojaetäisyyksistä. Sekoittumisen kannalta olennaiset biologiset seikat eivät kuitenkaan muutu miksikään, vaikka kasvit omistaisi sama ihminen.

Suojaetäisyyttä olisi tullut ajatella myös esimerkiksi luomuhunajatuotannon kannalta. Luomuhunajan kohdalla geenimuunnellun siitepölyn löytyminen tuotteesta aiheuttaa koko erän hylkäämisen kaupoista. Voidaankin todeta, että jos geenimuunneltu viljely aloitetaan, entiseen puhtauteen emme voi Suomessa palata.

Lakiesityksen 5 §:ssä esitetään, että viljelyyn, sadonkorjuuseen ja kuljetuksiin sekä sadon kuivatukseen ja kunnostukseen voitaisiin muuntogeenisellä kasviaineistolla käyttää samoja laitteita ja koneita kuin muilla kasviaineistoilla. Tämä on vastoin EU-komission rinnakkaissuositusta, jonka mukaan tulisi käyttää eri koneita.

Esityksen 11 §:ssä puolestaan todetaan: "Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava muuntogeenisestä kasvituotannosta naapureilleen vuosittain hyvissä ajoin ennen viljelyn aloittamista." Tällainen kirjaus on aivan liian epämääräinen. Millä etäisyydellä asuva on naapuri? Mitä tarkoittaa hyvissä ajoin?

Mikä on sitten toiminnanharjoittajan vastuu? Hallituksen esityksen mukaan valtio maksaa korvaukset sekoittumisesta, jos lakia ei ole rikottu. Kuitenkin esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Puolassa on ankaran vastuun periaate, eli muuntogeenisten kasvien viljelijä maksaa sekoittumisen kustannukset. Onko geenimuunneltuja viljelykasveja kasvattava viljelijä korvausvastuullinen, jos tällaisten kasvien siitepölyä löytyy luomuhunajasta vaikkapa 5 kilometrin päästä, vai korvaako sen valtio? Miksi veronmaksajien pitäisi tukea geenimuunneltua viljelyä näin? Jos se kerran kannattaa, niin kantakoot itse riskinsä.

Arvoisa puhemies! Onko geenimuunneltujen kasvien turvallisuus taattu? Vaikka geenitekniikkaa on tutkittu geenimuunneltujen kasvien rakentamiseksi, ei ravinnon turvallisuustutkimuksia ole paljon. Yhtään pitkäaikaista kaksivuotista ruokintakoetta ei ole raportoitu. Tällainen vaaditaan nykyisin uusilta kemikaaleilta. USA:ssa geenimuunneltuja kasveja on sekoitettu ruokaan 10 vuotta, mutta mitään seurantaa terveysvaikutuksista ei ole. On siis käynnissä maailman huonoiten suunniteltu ihmiskoe. Turvallisuutta ei ole todistettu.

Voidaanko geenimuuntelun avulla pelastaa kehitysmaat? Valitettavasti ei. Geenitekniikalla tuotetaan soijaa sikojen rehuksi, ei ihmisravinnoksi. Esimerkiksi Sambia kieltäytyi ottamasta vastaan geenimuunneltua maissia, jota USA tarjosi tulvan uhreille hätäavuksi. Kultaista geenimuunneltua riisiä ei ole missään käytössä ja sen sisältämän A-vitamiinin ihminen saa helpommin syömällä vaikkapa värikkäitä kasviksia.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten kanta onkin se, hyvät edustajakollegat, että koko Suomen pitäisi julistautua geenimuunteluvapaaksi alueeksi, kuten joissain muissa EU-maissa sekä joissain Suomen kunnissa onkin jo toimittu. Miljoona EU-kansalaista vaati keväällä 2007 geenimuunnellulla rehulla kasvatetun lihan merkitsemistä, joten EU-komissio valmistelee merkintäsäädöksiä. Suomessa merkintää vaatineen lakialoitteen allekirjoitti 104 kansanedustajaa syksyllä 2007. Kaikki kyselyt osoittavat, että näille tuotteille ei ole Suomessa kysyntää. Lukuisat maatilat ovat julistautuneet myös geenimuunteluvapaiksi. Valio on päättänyt, että se ei ota vastaan maitoa, jos lehmille on syötetty geenimuunneltua rehua. Perussuomalaisten mielestä tärkeintä on keskittyä suomalaisen maatalouden ja ruuantuotannon suojelemiseen huolehtimalla ennen kaikkea tuotteiden puhtaudesta sekä ennen kaikkea luonnonmukaisuudesta. Geenimuunneltua ruokaa ei kaivata päiväkotien, koulujen eikä vanhusten lautasille.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Liikenneruuhkasta johtuen en ihan ehtinyt keskustelun alkuun, mutta hyvä näin.

Valtioneuvosto on linjannut huhtikuussa 2009 annetussa EU-selonteossa, että viljelijöillä pitää olla oikeus geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon ja kuluttajilla pitää olla oikeus siitä vapaisiin tuotteisiin. Suomen tavoitteena on myöskin saada kansallinen päätösvalta siitä, missä laajuudessa ja mitä EU:ssa hyväksyttyjä muuntogeenisiä lajikkeita jäsenvaltio saa alueellaan viljellä. Suomi on mukana siis siinä Hollannin aloitteessa, jossa yritämme tätä päätösvaltaa jäsenvaltioille saada. Tämä on siinä mielessä hyvin lupaava hanke, että komission puheenjohtajan Barroson omaan toimintaohjelmaan tämä tavoite sisältyy, ja silloin yleensä, kun komission puheenjohtajalla on tällainen tavoite, on lupa odottaa, että se myöskin käytännössä toteutuu. (Ed. Kankaanniemi: Entäs teot?)

Tällä hetkellä Euroopan unionissa ei ole sellaisia hyväksyttyjä muuntogeenisiä lajikkeita, joita voisi viljellä Suomessa. Tällä lakiesityksellä me nyt sitten varaudumme muuntogeenisten lajikkeiden mahdolliseen viljelyyn tulevaisuudessa, jos niitä joku Suomeen tuo ja jos Suomi aikanaan siihen päätyy, kun vallan tänne saamme, että niitä Suomessa yleensä viljellään. Tällä hetkellä EU:n hyväksymismenettelyssä on Suomen olosuhteissa viljelykelpoinen muuntogeeninen paperiteollisuuden tarpeisiin jalostettu peruna, jonka tärkkelyspitoisuutta on paranneltu. Tämä olisi todennäköisesti ensimmäinen sellainen lajike, joka soveltuisi Suomen viljelyolosuhteisiin, ja sitä taustaa vasten olemme tämän hallituksen esityksen tänne eduskuntaan tuoneet. Siis meillä pitää olla ne pelisäännöt, jos niin käy, että täällä kokeenomainen viljely aloitetaan ennen kuin tämä päätösvalta jäsenmaille on tullut.

Hallituksen esitys perustuu siis komission antamaan suositukseen muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiselosta. Lain tavoitteena on estää muuntogeenisten kasvilajikkeiden leviäminen ja muuntogeenisen perintöaineksen sekoittuminen muihin viljelykasveihin. Ehdotettu laki ei vaikuta lajikkeiden hyväksymismenettelyyn eikä muuntogeenisten tuotteiden merkintöihin, joista säädetään yhteisölainsäädännössä. Mutta tähän väliin sanon, että itsekin pidän erittäin tärkeänä sitä, että kuluttajilla jatkossa on tiedossa ainakin sellainen informaatio, mitkä tuotteet eivät ole geenimuunneltuja. Se on huomattavasti helpompi jäljittää ja hoitaa kuin tällä hetkellä mennä sen perässä, missä on ja minkä verran sitä gmo:ta. Väitän, että harjoitus on helpompi näin toistepäin toteuttaa.

Esityksen tavoitteena on siis turvata tavanomaisen ja luonnonmukaisen viljelyn edellytykset, jos todella käy niin, että Suomessa lähdetään niitä viljelemään. Tässä on lähtökohtana niin sanottu ennalta varautumisen periaate. Viljelyä koskevien säännösten noudattaminen mahdollistaa hallitun muuntogeenisten viljelykasvien viljelyn, ja silloin pystytään vastuukysymykset sekoittumistapauksissa hoitamaan. Viljelijällä itsellään on vastuu, ed. Pentti Oinonen. Jos hän toimii lainvastaisesti, hän maksaa ne kustannukset silloin. Tässä on vaan kysymys siitä, että jos tapahtuu sekoittumista ja tapahtuu niin, että se ei ole viljelijän oma syy, niin silloin valtio astuu korvausvelvollisen korvauksen maksajan sijaan.

Muuntogeenisten kasvilajikkeiden hyväksyntä ja käyttö on EU-lainsäädännössä yksityiskohtaisesti säädeltyä. Sen lainsäädännön mukaan geenitekniikalla jalostettuja lajikkeita voidaan markkinoida, jos niiden levittämisestä ihmisten ja eläinten keskuuteen tai ympäristöön ei aiheudu vahinkoa. Tämähän on se EU:n elintarviketurvallisuusviraston Efsan lähtökohta. Tässä on hyvin laaja ilmoitusvelvollisuus esimerkiksi viljelijällä, joka lähtee, aikoo suunnitella, että hän viljelee. Hänen pitää ilmoittaa naapureilleen, ja viisas viljelijä ilmoittaa mahdollisimman monelle, koska se rinnakkaiselämä on siellä maaseutukylässä myöskin otettava huomioon. Sitten jos hän aikoo viljellä sellaisella maalla, joka onkin toisen omistuksessa eli vuokramaata, niin hänen pitää saada sen maanomistajan suostumus. Sitten siitä pitää ilmoittaa joko Eviralle taikka kunnan maaseutuviranomaiselle. Maaseutuelinkeinoviranomainen ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira pitävät sellaista tilastoa, sellaista internetsivua, josta jokainen voi käydä katsomassa, missäpäin Suomea ja kuka viljelee ja minkä verran ja mitä viljelee. Tämä lainsäädäntö on hyvin avoimen toiminnan periaatteella laadittu. Mitään emme halua salata, koska siihen ei ole mitään tarvetta. Tämä rekisterin pitäminen ja siitä tiedottaminen on tätä avoimuutta parhaimmillaan.

Sitten nämä suojaetäisyydet. Täällä on suojaetäisyydeksi nyt määritelty 18 metriä ja sitten, jos on luonnonmukaisesti viljelty alue siinä lähellä, 30 metriä. Nyt täytyy muistaa, että tämä laki koskee perunaa. Peruna ei ole ristiinpölyttäjä, eikä ole sellaisia mahdollisuuksia eikä vaaroja tähän leviämiseen kuin esimerkiksi, jos me olisimme käsittelemässä tässä rypsiä taikka rapsia. Silloin puhuttaisiin ihan eri asiasta. Tällä suojaetäisyyksien noudattamisella halutaan turvata se, että tätä muuntogeenistä ainesta ei sitä kautta leviä. Perunan kohdallahan on se ongelma, että linnut saattavat kuljettaa niitä perunanmukuloita, jotka ovat jääneet siihen pintaan, ja se on ehkä se todellinen levittäjä tässä tapauksessa.

Sitten viljelijältä edellytetään Eviran järjestämän tutkinnon suorittamista ennen kuin hän viljelyn aloittaa. Tutkinnolla osoitetaan muuntogeenisen kasvintuotannon hallinta ja keskeisten säädösten tuntemus. Viljelyn päätyttyä tietyt varotoimenpiteet ovat tarpeen muun muassa peltomaahan jäävien muuntogeenisten siementen tai mukuloiden kautta tapahtuvan sekoittumisen estämiseksi. Tarkempia lajikohtaisia säännöksiä pellon muokkauksesta, jääntikasvien hävittämisestä ja viljelykierrosta annetaan sitten asetuksella. Taloudellisten vahinkojen korvaamisesta sen perusperiaatteen jo mainitsin. Tämän luomutuotannon kohdalta sanon sen, että jos meillä todella tulee se tilanne, että meille tulee muitakin kasveja viljelyyn, niin silloin me puhumme kyllä aivan toisenlaisista etäisyyksistä. Jos puhutaan ristiinpölyttävistä kasveista, silloin puhutaan kyllä sitten jo mielellään kilometreistä hyvin helposti.

Vastuu ja korvausmenettely on lainsäädännössä hyvin selkeästi määritelty. Niin kuin sanoin, jos on tahallisuus ja huolimattomuus kyseessä eikä lakia ole noudatettu, niin silloin ilman muuta korvauksen maksajana on toiminnan harjoittaja itse.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti. Kuuntelen tätä keskustelua ja vastaan kysymyksiin ja toivon, että valiokunta käsittelee tämän hyvin perusteellisesti, koska nyt luodaan ne pelisäännöt. Tällä ei tuoda yhtä ainutta muuntogeenistä kasvia viljelyyn. Sen tuo joku viljelijä, jos tuo, tärkkelysperunan muodossa mahdollisesti, mutta sekin aika on vielä aika kaukana. Mutta meidän pitää etukäteen varautua, jotta ei sitten käy niin, että meillä ei ole pelisääntöjä, kun joku tämmöisen toimenpiteen päättää toteuttaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta meidän pitäisi nimenomaan etukäteen ilmoittaa, että Suomi ei hyväksy gmo-tuotteiden tulemista, koska kysymys on siitä, että Suomi ei tule pärjäämään bulkkituotannolla. Meidän vahvuutemme on laatuun ja turvallisuuteen liittyvät maatalouden ja elintarvikkeiden edut. Tässä suhteessa tämä esitys perustuu täysin väärään käsitykseen niin sanotusta rinnakkaiselosta. Sitä ei hallita, ja nyt on kyllä erittäin tärkeätä, että eduskunnassa tutustutaan näihin tutkimuksiin, joita gmo-tuotteiden osalta on tehty. Ne ovat aika järkyttäviä ja vakavia, ja tältä osin ei pidä mennä EU:n selän taakse ja ikään kuin myöskään tuottajien valinnan taakse. Kyllä Suomen hallituksella pitää olla Suomen maataloustuotannon ja myös turvallisuuden ja luonnonmukaisen tuotannon edellytyksistä vakavampi huoli myös tässä vaiheessa. Eli tässä suhteessa on syytä esittää vakava huomautus.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän lain yhteydessä ei päätetä sitä, ottaako Suomi näitä käyttöön vai ei, vaan ryhdytään tekemään lainsäädäntöä, joka tähän asti on ollut täysin puutteellista, tälle mahdollisuudelle. Sitten on erikseen se Suomen yhdessä Hollannin kanssa ajama linja, että jäsenmaa itse saa ratkaista sen, mitä tekee tämän geenimuunnellun viljelyn kanssa, ja tämä on oleellinen asia, ed. Rajamäki, (Ed. Rajamäki: Onko teillä kantaa tähän?) että se pitää tehdä silloin, kun se arviointi kansallisesti tehdään.

Puhemies! Eniten tulee tähän maahan geenimuunneltua tavaraa ilman muuta rehuvalkuaisena. Tässä on meillä erittäin iso maatalouspoliittinen asia, että me pystymme omaa valkuaistuotantoamme lisäämään ja saamaan omavaraisuutta lisää huomattavasti valkuaistuotantoon, ja siinä me tarvitsemme nimenomaan töitä, ja siinä on kysymys myöskin siitä, että tänne ei tuotaisi enää geenimuunneltua tavaraa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen kuunnellut näitä gmo-vastaisia puheenvuoroja tuolla suuressa valiokunnassa aika monta kertaa. Minulle nyt on ihan sama, viljelläänkö vai eikö viljellä, mutta minä en ymmärrä tätä kiihkoa, mitä tämän ympärillä käydään. Se, mitä minä olen tutustunut näihin, niin nämä geenimuunnellut elintarvikkeet eivät ole suinkaan vaarallisia, niin kuin täällä annetaan ymmärtää.

Toinen asia on, että maailmassa on kohta 10 miljardia ihmistä. Jotenkin ne pitää ruokkia, jotta suuri osa niistä ei kuole nälkään, ja geenimuunneltu viljatuotanto on ainut keino pelastaa nälänhädästä suuri joukko ihmisiä.

Sinänsä on ihan yks lysti, viljelläänkö Suomessa vai eikö viljellä, mutta minä en ymmärrä vaan sitä, minkä vuoksi tämä aiheuttaa niin suurta pelkoa. Minusta paljon vaarallisempi asia on, että tavallisen perunan ja tavallisten viljakasvien viljelyssä keinolannoitetaan ja käytetään torjunta-aineita. Jos tämä vähentää tätä, niin minusta se on hyvä asia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt täytyy varoittaa ed. Ukkolaa. Tässä on ministerikin esitellyt juuri tämän tärkkelysperunan, ja se on ihmisravinnoksi täysin kelpaamaton muuntogeeninen tuote, että varokaa nyt edes pikkuisen omaa terveyttänne, kun perunamaan ohi kuljette.

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa on semmoinen historiallinen näkökohta hyvin tarpeellinen, ja se on se, että kun 2004 vuonna työryhmä asetettiin näitä asioita selvittämään ja sitä asiaa selvitettiin eduskunnalle ja sen maa- ja metsätalousvaliokunnalle, niin silloin luotu kuva siitä, mitä on tuleman, on aivan kokonaan toisenlainen ja paljoltikin arvostelua aiheuttava verrattuna siihen, mitä nyt vahingonkorvauslain- säädäntönä eduskunnalle esitellään, ja siitä tarkemmin myöhemmässä puheenvuorossa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhanen visioi Helsingin Sanomien viime helmikuussa tekemässä haastattelussa, että Suomi on kymmenen vuodenkin kuluttua säilynyt geenimuuntelusta vapaana alueena. Ymmärrän, että tämä ei ole Suomen virallinen poliittinen linjaus, mutta jotain kai se poliittisen johtomme asennosta asiaa kohtaan kertoo. Tiedustelisinkin maa- ja metsätalousministeriltä:

Onko pääministeri hallituksessa yksin tämän vision kanssa, jos kerran eduskuntaan nyt on tuotu laki, jolla valmistellaan geenimuunneltujen lajikkeiden viljelyn sääntelyä Suomessa? Jos aikomusta ei ole sallia gmo-kasvien viljelyä, miksi säätää lakiakaan?

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on erittäin tärkeä ja tarpeellinen lakiesitys. Valitettavasti se on julkisuudessa, viimeksi tänään Ylen Aamu-tv:ssä, otettu esiin niin, että se sallii gmo-viljelyn. Ei se näin ole. Se on täysin sallittua jo nyt. Niin kuin ministeri sanoi, kukaan ei voi estää viljelijää viljelemästä gmo-kasveja nyt. Tämä laki tekee reunaehdot, tekee selkeäksi, millä tavalla me viljelemme, jos joku haluaa.

Ja edustajakollega Rajamäelle: Kyllä Suomen viljelijät tietävät, kuinka viljellään sekoittamatta lajikkeita. (Ed. Rajamäki: Ei pystytä estämään!) Sitä olemme tehneet jo pitkään esimerkiksi siemenviljelyssä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt on varmasti valinnan paikka, ja yhtyisin siihen pääministerin visioon, että Suomen tulisi olla vuonna 2019 gmo-vapaa maa, ja silloin voitaisiin tehdä niin kuin huumeitten kasvattamiselle, että pantaisiin kielto, että Suomessa ei gmo-viljelyä sallita.

Mutta kun ollaan tässä Euroopan unionissa, niin meillä ei tietysti päätösvaltaa ole, ja EU:ssahan, jos neuvosto ei pääse jostakin gmo-tuotteesta riittävään yksimielisyyteen, päätös siirtyy komissiolle, ja komissio hyväksyy aina kaiken, koska siellä raha ratkaisee jokaisen päätöksen.

Herra puhemies! Kun tässä ministeri mainitsi, että tämä koskee vain perunaa, niin missä se näkyy tässä esityksessä. Tässä puhutaan vain kasveista, ei puhuta perunasta ainakaan pykälissä. (Ed. Pulliainen: Se on tärkkelysperuna!)

Sitten nämä etäisyydet ja valtion korvausvastuu, niin kyllä nämä ovat aika löysästi kirjoitettuna. Valtion piikkiin lopulta menee kaikki vahingot.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkolalle on pakko todeta, että kun Monsanto-yhtiö on kehittänyt steriilin viljansiemenen, jota myydään sitten vuosittain aina uudelleen ja uudelleen kehitysmaihin ja nälkää näkeviin maihin, niin ei siinä kyllä gm-tuotannolla kovin paljon edistetä nimenomaan sitä nälänhätäkysymystä, pikemminkin agrobisnes pyrkii tältä osin ottamaan hyödyn mahdollisimman hyvin irti. (Ed. Pulliainen: Täsmälleen näin!)

Arvoisa puhemies! Suomen tulee todellakin tehdä kaikkensa, että Suomi tulee olemaan vapaa geenimuunnellusta viljelystä. En minä halua tietää ja miettiä sitä, onko minun lautasellani oleva Pito-peruna kenties gm- vai normaalituotantoa. Täällä ed. Pulliainen sanoi, että se on täysin kelpaamatonta ravinnoksi. Meillä tehdään hyvin paljon elintarvikkeiden monenlaista kääntämistä. Ulkomaisia mansikoita esimerkiksi Suomessa viimekin kesänä suurin määrin pakattiin uudelleen kotimaisiin laatikoihin elikkä väärennettiin tavallaan tuotetta. Kuluttajaparka on tässä liian vaikeassa asemassa, joten hallituksen tulee toimia ja lähteä juuri siitä, että Suomi on tulevaisuudessakin erittäin hyvä elintarvikemaa ilman gm-tuotantoa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tiedämme hyvin, Suomihan on näissä EU-asioissa tavallaan etujoukossa ja toteuttamassa tosiaan näitä direktiivejä joskus jopa ennakkoon. Miksi me emme todella voisi jo tässä vaiheessa julistautua gm-vapaaksi valtioksi, niin kuin moni muu maa on tehnyt? Se olisi kuitenkin viesti tavallaan sitten Suomen kansalaisille.

Arvoisa ministeri, vielä asia liittyen viljelijän todistustaakkaan: Jos ajatellaan kuljettamista, säilyttämistä, jalostamista, niin todella sen näyttäminen, että viljelijä ei ole sitten syyllinen, on joissakin tapauksissa kohtuutonta. Varmasti ei tekniikka eikä muukaan riitä. Eli tämä ainakin tässä lakiesityksessä muun muassa on vaivannut.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt ollaan heittämässä roskakoriin Vanhasen hyvät puheet gmo-vapaasta Suomesta. Näin tulee käymään.

Ed. Ukkola ihmetteli, kun tästä asiasta puhutaan. Sen takia ainakin itse puhun, että tässä on huoli suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta. Tämä tulee tarkoittamaan ehkä ylipääsemättömiä ongelmia suomalaiselle maataloudelle. Maatalouden suojaamiseksi on haettava Suomessa muita keinoja kuin geenien manipulointia. Emme ikinä tule pärjäämään tehotuotannossa. Valttimme on ruuan puhtaus, ja tämä on iso valtti. Kun geenimuunneltu ruoka leviää Euroopassa kilpailueduksi, on valittava Suomessa vapaus geenimanipuloidusta ruuasta ja puhdas ruoka. Puhtaan ruuan tuotannolla voimme saavuttaa ylivoimaisen kilpailuedun ja maabrändin maataloustuotteiden viennille Eurooppaan. Tätä geenimuunnellusta puhtaampaa imagoa ei nyt pidä ruveta sotkemaan.

Yksittäisen viljelijän taakasta: Tämähän tietää kyllä maaseudulla nyt sitten käräjöintiä siitä, kuka on kenenkin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tuotantoa pilannut. Niin kuin täällä edustaja totesi, täällä voi vapaasti viljellä, ja tässä olisi pullon henki päästetty irti.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Geenimuunneltujen kasvien salliminen kasvatuksessa on kyllä hyppy tuntemattomaan. Siitä on liian vähän luotettavia tutkimuksia. Nyt vedotaan siihen, että tämä koskee vain perunalajikkeita, mutta jos tämä laki tullaan hyväksymään, ei mene aikaakaan, kun kohta hyväksytään myös kaikki viljakasvit.

Ministeriltä vielä tivaisin tästä korvausvelvollisuudesta, onko geenimuunneltuja viljelykasveja kasvattava viljelijä korvausvastuullinen siinä tapauksessa, jos siitepölyä löytyy luomuhunajasta vaikkapa 5 kilometrin päässä. Mikä on se raja, 500 metriä, 50 metriä, 5 kilometriä, onko teillä tästä käsitystä?

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä pakko sanoa, että eräät puheenvuorot täällä edustavat melkoista ruokapelkuruutta. Voi sanoa, että tässä mennään nyt kyllä geenin taakse piiloon.

Geenimanipulaatio menetelmänä on yksi eniten tutkittuja menetelmiä. Se edustaa tällaista täsmäjalostusta, joka on kyllä kasvinjalostuksen kehittynein muoto. Kaikki muut menetelmät ovat likaista jalostusta. Tällä tehdään huomattavasti parempaa ja täsmällisempää tulosta. Totta kai siihen sisältyy myöskin ongelmia, josta varmaan täällä keskustelemme jatkossa yksityiskohtaisemmin. Suomella ja Euroopalla ei minusta ole varaa jäädä tämän ulkopuolelle. Me häviämme koko ajan elintarvikemarkkinoilla esimerkiksi brasilialaiselle soijalle ja brasilialaiselle lihalle, jota tuotetaan gmo-soijalla. Se on erittäin suuri menetys meidän elintarviketaloudellemme koko Euroopassa.

Tässä on kysymys tärkkelysperunan viljelystä, jossa gmo-tekniikalla on jalostettu amylopektiiniä noin 35 prosenttia enemmän tärkkelysperunaan. Otammeko vastuun siitä, että hylkäämällä tällaisen tuotantomuodon heitämme roskakoriin (Puhemies: Minuutti on kulunut!) koko suomalaisen tärkkelysperunatuotannon?

Puhemies:

Nyt ministeri vastannee, ja sen jälkeen siirrytään puhujalistaan.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Kiitoksia, puhemies! Kiitoksia varsin vilkkaasta keskustelusta. Se täytyy todeta, että politiikassa ja rakkaudessa näyttää olevan erittäin paljon erilaisia totuuksia. Eli niiden puhe, jotka täällä nyt väittävät, että tämä lainsäädäntö tuo tänne Suomeen geenimuunnellun viljelyn, ei pidä paikkaansa. Tämä luo vain ne pelisäännöt. Jos esimerkiksi sitten, jos Ruotsissa nyt jalostettavana oleva tärkkelysperunalajike hyväksytään EU:ssa, sitä Suomessa lähtee joku kokeilemaan — koska tällä hetkellähän EU-lainsäädäntö on sellainen, että kun lajike on Efsan hyväksymä, sen jälkeen useimmiten komission hyväksymä, koska neuvostossa ei tällä hetkellä ole määräenemmistöä näiden lajikkeiden hyväksymiseen, me olemme niin monta yritystä siellä tehneet ja äänet menevät suhteellisesti ihan tasan — niin sen viljely voidaan nykyisten säädösten mukaan Suomessa tehdä. Suomi ei voi sitä kieltää, ennen kuin saamme sen valtuuden EU:lta asetuksen muodossa. Ja toivon, niin kuin sanoin, että komission puheenjohtaja Barroso toteuttaa ohjelmansa tältäkin osin.

Pääministerin kanta selviää varsin hyvin — ed. Heikkinen sitä kyseli — kun valtioneuvosto kerran linjasi huhtikuussa 2009 annetussa EU-selonteossa, että viljelijöillä pitää olla oikeus geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon ja kuluttajilla oikeus siitä vapaisiin tuotteisiin. Tämä on koko hallituksen kanta, ja tämä on myöskin pääministerin kanta.

Ed. Ukkola ihmetteli, minkä takia tässä on dubioita. Minusta se on varsin selvää, että tässä on erilaisia dubioita, koska tästä ei ole Suomessa käyty kunnon keskustelua. Minä toivon, että tämä rinnakkaiselolainsäädäntö nyt käynnistäisi sen kunnon perusteellisen keskustelun, jossa kuluttajien toivon olevan mahdollisimman aktiivisia, koska kuluttajiahan tämä viime kädessä koskettaa ja heillä pitää olla oikeaa tietoa valintojensa perusteeksi.

Sitten kysymys siitä, mikä on viljelijän todistustaakka esimerkiksi, jos tärkkelysperuna leviää sinne luomuhunajatuotantoon: Tämä tärkkelysperunalajike ei leviä mihinkään luomuhunajatuotantoon, mutta ristipölytteisten kohdalla se ongelma on todellinen. Mutta siihen palataan sitten aivan erillisellä lainsäädännöllä, jos se ajankohtaistuu. Se ei ole nyt ajankohtainen. Nämä etäisyydet koskevat nyt tärkkelysperunaa. Joku kyseli, missä on sanottu, että se on tärkkelysperunaa. Siitä on aivan pykälä siellä laissa, niin että kannattaa tutustua lakiin huomattavasti tarkemmin.

Sitten täällä on pohdittu sitä, millä Suomi pärjää. Itse olen kyllä sitä mieltä, että Suomi pärjää nojaamalla vahvuuksiinsa maatalouselintarviketuotannossa. Silloin se on korkealaatuinen, vastuullisesti tuotettu elintarvike, ja kuluttajilla on oikeus itse valita, mitä hän syö. Silloin pitää Suomen luonnon antamat vahvuudet hyödyntää. Ilmastonmuutos ehkä jonkun verran niitä luonnon antamia vahvuuksia saattaa heikentää esimerkiksi erilaisten tautien ja muiden muodossa. Mutta me emme pärjää sillä, jos me yritämme määrillä kilpailla, meidän pitää kilpailla laadulla.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Det här är ett mycket viktigt och nödvändigt lagförslag. Tyvärr har det i offentligheten ofta framstått som att det tillåter odling av genmodifierade växter. Det är helt fel. Det är i dag fullt lagligt att odla av EU godkända genmodifierade växter i Finland. Det finns bara inte i dag växtslag som är godkända som passar, men de kommer och då ska vi vara redo. Det här lagförslaget reglerar och ställer randvillkor.

EU tillåter för närvarande inte att man i ett medlemsland gör någon form av odling omöjlig vare sig det gäller vanlig, ekologisk eller genmodifierad odling. EU har också mycket stränga krav när det gäller godkännande av grödor för odling, av till exempel foderväxter har hittills bara några typer av majs godkänts.

I Finland regleras användningen av genmodifierat i gentekniklagen, som förutsätter att all hantering är trygg, etisk och i enlighet med försiktighetsprincipen. Försiktighetsprincipen ligger också som grund för lagförslaget om produktion av genetiskt modifierade växter, en lag som behövs och som de facto är oundviklig. För att på bästa sätt kunna hantera situationen med genmodifierad odling när den väl står för vår dörr måste vår lagstiftning vara ajour.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa tätä esitystä kutsutaan usein laiksi, joka sallii muuntogeenisten kasvien viljelyn. Tämä on ihan väärin. Tänä päivänä jo on täysin laillista viljellä EU:n hyväksymiä muuntogeenisiä kasveja Suomessa. Tämä lakiesitys säätelee ja asettaa reunaehdot, ja varsin tarkat reunaehdot. Minä mainitsen, vaikka ministeri jo sen teki, esimerkiksi suojaetäisyydet, maanomistajan suostumuksen, joka koskee vuokraviljelyä, sen, että muuntogeenisten kasvintuotantotutkinto pitää olla, jos viljelijä haluaa kasvattaa näitä kasveja, ilmoitusvelvollisuuden, suunnitelman ja vaatimuksen pitää kirjaa viljelystä.

EU ei tällä hetkellä hyväksy, että jokin jäsenmaa tekee tietyn viljelymuodon mahdottomaksi. Tämä koskee niin tavallista ekologista kuin muuntogeenistäkin viljelyä. EU:lla on myös erittäin tiukat vaatimukset, kun on kyse viljelykasvien hyväksymisestä. Esimerkiksi rehukasvien osalta on tähän asti hyväksytty ainoastaan pari maissilajiketta. Suomessa muuntogeenisten kasvien käyttämistä säädellään geenitekniikkalaissa, joka edellyttää, että käyttö on turvallista ja ennalta varautumisen periaatteen mukaista sekä eettisesti hyväksyttävää.

Kyseessä olevan lain perustana on myös ennalta varautumisen periaate, aivan niin kuin ministeri mainitsi. Lakia tarvitaan, ja se on välttämätön. Tällä hetkellä Suomessa ei koetoimintaa lukuun ottamatta viljellä muuntogeenisiä lajikkeita. Komissio käsittelee parhaillaan, niin kuin on tullut esille, viljelylupahakemusta, joka koskee muuntogeenisen tärkkelysperunan viljelyä. Tämän muuntogeenisen perunan viljely, jonka tärkkelyspitoisuutta on lisätty, tulee olemaan mahdollista suomalaisissa olosuhteissa, ja jotta me voimme parhaalla mahdollisella tavalla valmistautua tulevaan tilanteeseen, tulee lainsäädännön olla ajan tasalla.

Arvoisa puhemies! Huoli muuntogeenisten viljelykasvien vaikutuksista pitkällä tähtäimellä terveyden sekä sekoittumisen kannalta on noussut väestön keskuudessa. Lakiesitys ei ratkaise muuntogeenisten viljelykasvien osalta niihin liittyviä esimerkiksi turvallisuus- tai terveysongelmia. Tämän tekee geenitekniikkalaki. Tällä lakiesityksellä pyritään ehkäisemään tavallisten ja muuntogeenisten kasvien sekoittuminen. Tavoitteena on siis nimenomaan estää muuntogeenisten viljelykasvien sekoittuminen tavanomaisella ja luonnonmukaisella tavalla tuotettuihin viljelykasveihin ja luoda järjestelmä muuntogeenisten lajikkeiden leviämisestä naapurin viljelmille aiheutuneiden taloudellisten vahinkojen korvaamiselle.

Esitys luo mahdollisimman tiukat rajat muuntogeenisten kasvien viljelylle, ja se sisältää myös viljelijöiden ilmoittautumis-, kouluttamisvelvollisuudet ja viljelyn rekisterin julkiseen rekisteriin. Maa- ja metsätalousministeriö päättää asetuksella, kuinka lähellä tavallista tai luonnonmukaista viljelyä saa viljellä samaa kasvilajia olevia muuntogeenisiä kasvilajeja. Tämä turvaa sen, että muuntogeeniset viljelykasvit eivät sekoitu, tai ainakin yrittää turvata sen, että ne eivät sekoitu tavallisten kasvilajien kanssa eivätkä leviä luontoon eläinten ja ihmisten keskuuteen ilman, että siitä ollaan tietoisia. Meidän on myös muistettava, että suomalaiset viljelijät tietävät, kuinka viljellään sekoittamatta lajikkeita. Olemmehan me jo toimineet näin erittäin pitkään siemenviljelyssä.

Ärade talman! Lagförslaget strävar uttryckligen till att förhindra att genmodifierade grödor blandas med konventionellt eller naturenligt odlade och reglerar ansvarsförhållanden och eventuella skadestånd ifall genmodifierat sprider sig till grannens odlingar. Den skapar så noggranna ramar som möjligt för genmodifierad växtodling med anmälnings och skolningsplikt för odlarna och registrering av odlingen i offentliga register.

Inom EU måste livsmedel märkas ifall den innehåller mer än 0,9 procent genmodifierade ingredienser. Det innebär i praktiken nolltolerans. Signaler från EU:s ministerråd antyder att en majoritet av länderna kan tänka sig att acceptera inrättande av gmo-fria zoner, och lagförslaget innehåller också möjligheten att skapa sådana zoner. Det här är en linje som vi redan har hört att Finland också stöder starkt i EU.

Det absolut viktigaste är ändå att konsumenten vet vad han eller hon köper. Lagen garanterar att så är fallet också i fortsättningen.

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! Lagen om produktion av genetiskt modifierade växter behövs för att det i dag saknas bestämmelser om hur produktionen av genomodifierade växter kan ske. Syftet med lagen är att förhindra spridning av modifierade växtsorter och inblandning av genetiskt modifierat material i konventionellt eller ekologiskt producerade växter.

Genom lagen vill man skapa regler för odlingen av modifierade sorter och ett regelverk för ersättningsförfarandet vid ekonomisk skada som uppstår som en följd av inblandning och spridning av genmodifierade växter. Det handlar alltså om hur samexistensen mellan olika produktionssätt ska garanteras. Samexistensbegreppet innebär odling av sådana genetiskt modifierade växtsorter som har konstaterats vara säkra med tanke på människorna, djuren och miljön och som fått marknadsföringstillstånd.

Lain taustalla on muuntogeenisten kasvien viljelyn yleistyminen maailmalla. EU:ssa tehdään päätöksiä muuntogeenisistä organismeista koostuvien tai niitä jo sisältävien tuotteiden päästämisestä markkinoille. EU on tähän mennessä hyväksynyt muutamien maissilajikkeiden kaupallisen viljelyn ja kaksi puutarhaneilikkalajia on hyväksytty viljeltäviksi. Käsiteltävänä on muuntogeenisen soijalajikkeen lupahakemus. Suurin osa muuntogeenisten lajikkeiden viljelystä tapahtuu Etelä-Euroopassa, jossa viljelypinta-ala on jo ylittänyt 100 000 hehtaaria. Muuntogeenistä soijaa tuodaan lähes kaikkiin EU-maihin ja sitä käytetään rehuna ja elintarvikkeissa.

EU-lainsäädäntö edellyttää, että kaikki jäsenmaat itse säätelevät muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon rinnakkaiselosta. EU:n suosituksen mukaan ei mitään viljelymuotoa, ei tavanomaista, luonnonmukaista eikä muuntogeenistä viljelyä saa sulkea pois. Mutta samalla EU vaatii, että on kyettävä ylläpitämään erilaisia maatalouden tuotantojärjestelmiä, jotta käytännössä maanviljelijän on mahdollista valita viljelytapa.

Rinnakkaiselon toteuttamiseksi on otettava huomioon lajikohtaiset biologiset erot, esimerkiksi kasvien pölytysjärjestelmät ja siementen leviäminen ja selviytyminen. On erittäin tärkeää, että viljelijöillä on käytettävissään selkeät käytännön sovellusta koskevat säännöt, ettei vahinkoa pääse tapahtumaan. Naapurimaatilan ei pitäisi tarvita olla peloissaan muuntogeenisten kasvien sekoittumisesta tavanomaiseen tai luonnonmukaiseen maanviljelyyn.

Viktigt är att påpeka att man inte i Finland ännu odlar genmodifierade växter förutom i försökssyfte. Om försöksodling stipuleras i andra lagar. Man tror att en genmodifierad potatissort kommer att vara den första genmodifierade växten som eventuellt tas i bruk i Finland. Om det sker, måste det finnas klara regler för hur sådan odling kan ske. I lagen föreslås ett skyddsavstånd på 18 meter till konventionellt odlad potatis och 30 meter till ekologiskt odlad potatis. Skyddsavståndet har fastställts på basis av växtartens och sorternas specifika egenskaper, som också har med pollinationen att göra.

Det här är egentligen, så som också minister Anttila konstaterade tidigare, den allra svåraste frågan. Hur ska man kunna garantera att pollinerande insekter inte sprider pollen långa vägar? Hur kan man garantera att bredden på skyddszoner för korsblommiga växter är tillräckliga? Den frågan kommer man att vara tvungen att återkomma till den dagen det helt enkelt blir aktuellt att till exempel odla genomodifierad ryps eller raps.

Den här lagen handlar inte om att säga ja eller nej till genmodifiering. Den handlar uttryckligen om att försäkra sig om att man ska kunna välja, och också välja bort, genmodifierade produkter om man så önskar och genomodifierad odling om man så önskar. I Finland har vi inte några stora erfarenheter att genmanipulerade växter hittills, och den lag vi nu behandlar förbereder oss för en situation i framtiden, en situation där eventuellt någon jordbrukare väljer att odla genmodifierade växtsorter.

En helt annan fråga är om den finländska konsumenten vill ha genmodifierade produkter eller om genmodifierade växtsorter enbart blir en marginell företeelse här hos oss i Finland. Utgångspunkten i Finland har helt rätt varit en försiktig förhållning men samtidigt en strävan att inom forskningen aktivt följa med utvecklingen. Rätt anser jag också det att Finland inom EU strävar efter att EU:s medlemsländer får bestämmanderätt om vilka genmodifierade arter som tillåts i respektive land.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutamia näkökohtia tähän asiaan.

Silloin kun suunniteltiin tätä rinnakkaiselolakia maa- ja metsätalousministeriössä 2000-luvun alkupuolella ja siitä käytiin puhumassa maa- ja metsätalousvaliokunnassa, se esittely oli aivan kokonaan muuta kuin mitä on tämä hallituksen esitys, jota me arvioimme juuri nyt. Ministeriö oli valinnut sinne varsinaiset ristoreippaat, oikein kerta kaikkiaan, tämmöisen — Tammisolakohan sen herran nimi on — dosentin johdolla, ja siellä oli kaikki servot auki, mitä maailmankaikkeudessa voi olla, ja autuuden sanomaa tuli putken täydeltä. Se oli arvokasta siinä mielessä, että se herätti mielenkiinnon näihin asioihin, että mistäs tässä nyt oikein on kysymys ja miksi tämä pitää näin auvoisena esitellä. Tähän liittyy oikeastaan ed. Kauniston äsken käyttämä puheenvuoro.

Kun täällä on hyvin esitelty tämä hallituksen esitys, niin minä käytän tässä nyt vähän aikaa vastauspuheenvuoroon, koottuun vastauspuheenvuoroon. Otan yhden esimerkin kuvaamaan sitä, mitenkä tämä homma oikein menee.

Ensinnäkin tämä on erittäin mielenkiintoinen asia, kun EU tekee tämän lajikkeen hyväksymispäätöksen. Itse asiassa tarvitaan yksi ainut henkilö, joka on sitä mieltä, nykyisellään siis, että lajike hyväksytään. Sehän tapahtuu sillä tavalla, että on juuri sellainen asenneilmasto maatalousneuvostossa kuin juuri tällä hetkellä on, elikkä ei ole jäsenvaltioista määräenemmistöä eikä määrävähemmistöä, jolloinka komissaari yksin ratkaisee sen, mikä on oikein, ja hän, kun on tätä mieltä, että hyväksytään, hyväksyy, ja siinä kaikki. Siis — montako meitä on, 500 miljoonaako meitä on? — 500 miljoonasta valikoituu yksi ainut henkilö, joka tekee tämän ratkaisun.

Minkälaisesta asiasta, arvoisa puhemies, komissaari tekee sitten ratkaisun, otan siitä maissin esimerkiksi. Maissi on lyhyen päivän kasvi — luojalle kiitos, että on. Se tarkoittaa jo sitä, että sen potentiaalinen teoreettinen kasvualue on aivan etelärannikko ja se loppuu siihen. Mutta mitä siinä on itse asiassa luvattu? Tämä on aika mielenkiintoinen juuri tällä hetkellä näissä gemoasioissa sillä tavalla, että aikoinaan keksittiin, että Bacillus thuringiensiksessä on sellainen geeni, joka tuottaa siinä bakteerissa niin sanottua Bt-toksiinia, ja nyt jos siirretään se geeni siitä Bacillus thuringiensiksestä maissiin, niin se tämän mukaan jatkaa sitä myrkyn tuottamista, tämä geeni siinä kasvissa, niin että se tappaa tässä maississa kasvavan koisan toukan, maissikoisan toukan. Hyvä.

Jotta saatiin tämä markkinoitua, niin se merkitsi sitä, että tämä onkin spesifinen. Yllättäen löytyy spesifinen geeni, Bacillus thuringiensiksestä löytyy spesifinen geeni, joka on luojan luoma tappamaan juuri maissikoisan toukkia eikä tapa muita — sellaisen, joka pystyy tähän temppuun, kannattaa lotota joka ikinen viikko, sekä Viking Lotossa että varsinaisessa lotossa, koska tulee aina täysosuma. Tietysti tiede osoitti sitten, että eihän se nyt ihan näin ole ja kyllähän se nyt tappaa muutakin. Nyt vaan sattuu olemaan niin, että se todennäköinen kohde, mikä siinä maississa on, on se maissikoisan toukka ja se tappaa sitten sen pois siitä. Hyvä.

Sitten tultiinkin kaksi viikkoa sitten olevaan aikaan. Maa- ja metsätalousvaliokuntaan tuli esittely Syngenta-nimisen firman tarkastelussa arvioitavana olevasta gemolajikkeesta, ja esittelymuistiossa sanotaan, että se tappaa kovakuoriaisia. Tämä on jännä asia. Aha, siis toisin sanoen ei olekaan lajispesifinen vaan tappaa noin vaan erilaisia kovakuoriaislajeja; ei kerrottu, miten se tehdään, mutta kerrottiin kuitenkin sen verran siinä esittelymuistiossa, että siinä on semmoinen alusta, jossa proteiineilla pelataan jnp. No, eihän tämmöinen esittelytaso riitä kerta kaikkiaan Suomen eduskunnalle. Täällä osataan nämä hommat, ja nyt on vaadittu, että tilanteen täytyy muuttua aivan kokonaan toiselle tasolle. Tämä kuvaa sitä, minkälaisista asioista on kysymys.

Otetaan tämä tärkkiperunajuttu seuraavana käsittelyyn. Tärkkiperunassahan on siis kysymys siitä, että paperiteollisuuden tarvitsemaa tärkkelystä tuotettaisiin siinä mukulassa suhteellisesti enemmän kuin sitä muuten tuotetaan. No, se on todettu, että se ei ole ihmisravinnoksi vähintäänkään suositeltavaa, jopa niin, että on parempi, että ei sitä kiduksiinsa laita. Siis perunahan lisääntyy myöskin suvullisesti, mutta tässä ne jättöperunat ovat se todellinen ongelma, ja me vaadimme nimenomaan sitä, että jos tätä tärkkelysperunatuotantoa käynnistetään, niin sarkajakoalueilla on tyhjä sarka välissä. Se, mikä on ongelman tekijä tässä, ovat varislinnut, jotka kuljettavat näitä mukuloita. Niitä on satapäiset parvet ollut tänä syksynäkin liikenteessä.

Elikkä siis toisin sanoen me joudumme tämmöisiin hyvin krouveihin asioihin varautumaan tällaisissa asioissa. No, nämä asiat on nyt hoidettu tässä asianomaisessa pykälässä, jossa on todettu se 18 metriä ja luomutuotannossa se 30 metriä, missä pointsi on se, että siitä 18 metristä syntyy sarkajaossa se tyhjä sarka väliin ja sen saran yli eivät kyllä varmasti nämä varislinnut niitä nokassaan pysty kuljettamaan, ne putoavat siihen välisarkaan. (Ed. Kähkösen välihuuto) Ja jättöperunoista on todistettu tässä hallituksen esityksessä niin, että siellä on sanottu, että jos lopetetaan se viljely, niin sen jälkeen on välivuosi, jolloinka siinä ei saa viljellä sitä tuotantoa ennen kuin aloitetaan jollakin muulla, ei siis gemotuotantoa, siis perunatuotantoa. Elikkä siis toisin sanoen tässä onkin siis niin kuin todistettu ja sisässä se, mikä on järkevää ja mikä ei.

Arvoisa puhemies! Tätä lainsäädäntöä tarvitaan vahingonkorvauslainsäädäntönä, ja sen takia tämä on aivan välttämätöntä ollut, että on tiukasti neuvoteltu, tehty todella töitä. Tämä esitys on aivan kokonaan muuta kuin mikä oli se esitys, joka pohjana oli. Minä kannatan ja vihreä ryhmä kannattaa nimenomaan vahingonkorvauslainsäädäntönä ja varautumislainsäädäntönä tätä juttua. — Nyt olisi vielä ollut paljon kerrottavaa, mutta aika loppuu, 8 minuuttia on jo täysi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Pulliaiselle: Tämän puheenvuoron jälkeen muutama sana voitaisiin vaihtaa siitä, kun te totesitte, että kun se 18 metriä on riittävä, että jonnekin sinne välille se pottu tippuu. Entäpäs sitten, jos se toinen lintu jatkaa sen kuljettamista? Mutta ehkä minä saan tähän selvennystä.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että oma kantani on "ei", todella "ei", muuntogeenisten kasvilajikkeiden viljelyyn Suomessa, kielteinen. Niin kuin tuossa debatissa peräänkuulutin, toivoisin, että Suomi monien muitten valtioitten joukossa jo tässä vaiheessa julistautuisi gmo-vapaaksi valtioksi ja sitä kautta viestittäisi myös kansalaisille ja yrittäjille, että gmo-kasveja ei sallita. Mutta kun tietyllä tavalla pessimisti kuitenkin olen, että tätä askelta ei oteta vaan odotetaan, odotetaan EU:n päätöstä, niin siinä mielessä tämä puheenvuoro.

Jos näin on, niin on tietysti erittäin hyvä, että muuntogeenisten kasvien viljelyn pelisäännöistä ja vastuukysymyksistä ollaan nyt säätämässä lakia, sillä näitten viljely on, jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, tosiaan koko ajan lisääntymässä. Pelkään, että on vaan ajan kysymys, milloin ne ovat erottamaton osa myös Suomen kasvinviljelyä. Toivottavaa kuitenkin on, että muuntogeenisten kasvien viljelystä pidättäydytään ainakin siihen saakka Suomessa ja sen ympäristössä, kun kyseisten kasvien viljelyn suoria ja epäsuoria vaikutuksia ympäristöön ja sitä kautta myös esimerkiksi muuhun ruuantuotantoon ja elinkeinonharjoittamiseen on pidemmällä aikavälillä riittävästi tutkittu.

Arvoisa puhemies! Kuten historia näyttää, tämänkaltaisissa asioissa meillä on taipumus kiirehtiä toimimaan ennen kuin toiminnan pitkän aikavälin vaikutuksista on riittävästi riippumatonta tietoa. En epäile, etteikö lain valmistelijoilla tutkimustietoa olisi, kun geenituotantoa kerran ollaan sallimassa. Haluan kuitenkin korostaa, että tutkimustietoa tulee omaksua myös muilta kuin niiltä tahoilta, jotka ovat itse geenitekniikan kaupallisia soveltajia, ja että myös pitkän aikavälin tutkimusta tulee tehdä. Siirtogeenien on esimerkiksi todettu ylittävän myös luonnossa vallitsevat lajirajat: geenimuunnellun lajin dna:ta on siis löydetty lähellä elävän toisen lajin elimistöstä. Tällaisten muutosten kerrannaisvaikutukset voivat olla mittaamattomia.

Nyt lakiesityksessä keskitytään ensimmäisen muuntogeenisen lajikkeen, tärkkelysperunan, viljelyyn koskeviin seikkoihin. Selvää on, että lakia joudutaan jälkeenpäin täydentämään, jos ja kun uusia muuntogeenisiä lajikkeita halutaan tuoda osaksi Suomen viljelytuotantoa — tämähän täällä on todettu jo näissä puheenvuoroissa. Mielestäni tämä tulee myös tässä lakiesityksessä ottaa paremmin huomioon.

Koska voimassa olevan EU-lainsäädännön mukaan kaikissa jäsenmaissa saa viljellä EU:n hyväksymiä gm-lajikkeita, on tilanne se, että jos viljelyslupa jollekin gm-kasvilajikkeelle on EU:n tasolla hyväksytty, sitä saa viljellä myös Suomessa, olipa se alueelliset olosuhteet huomioon ottaen kuinka vahingollista tahansa. Toivottavasti jatkossa kuitenkin päätösvalta gm-lajikkeiden luvituksesta siirtyisi EU:lta jäsenmaalle, siis mahdollisimman nopeasti — tätä on monessa puheenvuorossa myös täällä peräänkuulutettu. Niin kauan kuin luvista päättää EU, on Suomen kansallisella tasolla erityisen tärkeää pitää huoli siitä, että tuottajalla on oikeus gm-vapaaseen tuotantoon ja kuluttajalla oikeus gm-vapaisiin elintarvikkeisiin. Saman asianhan on myös hallitus omassa tiedonannossaan todennut.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulee tämänkin lain täydentämisessä ottaa huomioon. Lämpötilan kohotessa myös joidenkin perinteisten eteläeurooppalaisten viljelykasvien viljely voi tulevaisuudessa tulla mahdolliseksi ja ajankohtaiseksi myös Suomessa. Tähän päivään mennessä EU:n hyväksymien kasvilajien viljely ei ole ollut mahdollista Suomen leveysasteilla, mutta miten sitten on muutaman kymmenen vuoden kuluttua?

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan korostaa, että tässä asiassa taaksepäin ei ole paluuta. Jos ja kun jossain vaiheessa muuntogeeninen kasvi syystä tai toisesta sekoittuu luonnonmukaisesti viljeltyyn kasviin tai pääsee leviämään alueelle, jolle se ei kuulu, asian korjaaminen jälkeenpäin on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta — onhan tämä nähty jo tulokaslajien kohdalla. Onko mahdollisten haittojen ja tuhojen rahallinen korvaaminen Suomen kaltaisessa valtiossa todellisuudessa edes mahdollista? Kun tämä laki on kerran tullut voimaan, paluuta perinteiseen viljelyyn ei enää ole, ellei Suomi jo alun alkaen päätä olla ottamatta muuntogeenisiä lajeja viljelykäyttöön. Kuluttajien ja maanviljelijöiden vallitseva mielipide Suomessa on kuitenkin selvästi gm-vastainen, se meidän jokaisen on tärkeää pitää mielessä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Kuten ministeri Anttila jossakin yhteydessä on todennut — jostakin sanomalehdestä luin — suomalaisen maataloustuotannon merkittävä kilpailuvaltti on se, että tuotanto olisi gmo-vapaata. Tähän on helppo yhtyä. Tänään te, arvoisa ministeri, totesitte jotenkin näin, että näillä tuotteilla olisi korkea laatu.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että meillä tulee pelisäännöt geenimuunneltujen kasvien kanssa toimimiseen. Muutenhan voisi käydä niin, että EU:ssa hyväksytyt geenimuunnellut lajikkeet voisivat tulla tänne villillä kortilla ilman minkäänlaista sääntelyä.

Ed. Nylund tuossa epäili, että tämän tyyppistä ei välttämättä edes tarvittaisi. Olemme oppineet siemenviljan kanssa toimimaan niin, että sekaannuksia ei tule, mutta nimenomaan juuri siemenvilja esimerkiksi osoittaa sen, että valitettavasti joukossa joskus on epäpuhtauksia, ja tämän tyyppisiä tilanteita varten ehdottomasti on oltava säännöstö.

On myöskin kyse siitä, kenelle annetaan nyt etuajo-oikeus, annetaanko tavanomaisille ja luomuviljelijöille vai gmo-viljelijöille, ja se on nimenomaan poliittinen päätös.

Täällä ed. Kaunisto pelkäsi sitä, että emme jotenkin olisi maailmanmenossa mukana, jos emme ole etulinjassa gmo:ssa, mutta kyllä asia voidaan hyvin nähdä toisinkin päin. Jos meillä on vahvuutena puhdas ruoka, jota voimme markkinoida ulos, kun ensimmäiset gmo-riskit realisoituvat, niin silloin voimme olla todella vahvoilla — jos olemme pystyneet pitämään tuotantolinjat selkeästi erillään. Siksi on erinomaisen tärkeää, että tässä laissa määrätään suojaetäisyydet ja nimenomaan, että ne on laissa määrättäviä jatkossakin, että niitä ei asetuksilla voi määrätä. Olen sitä mieltä, että todellisuudessa kenenkään perunanviljelyn kannattavuus ei siitä 18 metristä tai luomun 30 metristä voi niin paljon vaarantua, etteikö sitä voisi tehdä. Täytyyhän muistaa, että siellä on nyt jo päisteet ja muut viljelykasvit hyvin usein ympärillä käytössä. Eli tämä on erittäin hyvä asia.

Sen sijaan olen vähän murheellinen siitä ja toivon, että saisimme valiokunnassa vielä jotakin muutosta aiheeseen, että koko elinkaari ei ole otettuna huomioon tässä tuotantolinjan erillään pitämisessä.

Täällä ed. Ukkola totesi, että ei ole mitään vaaraa geenimuuntelusta, mutta meillä on esimerkiksi StarLink-maissi, joka oli tarkoitettu rehuksi, mutta meni ihmisten elintarvikeketjuun, ja seurauksethan siitä olivat hengenvaarallisia. Meidän täytyy lainsäädännöllä jatkossa katsoa sitä, että myöskin käsittely ennen ja jälkeen näitä viljelytoimia tulee lailla säädeltäväksi ja vastuut näistä määritellään. Eli tämä koskee muun muassa kuljetuksia tilalle, kuljetuksia tilalta, sadon käsittelyä tilan ulkopuolella ja varastointia.

Ilmoitusvelvollisuus on ihan hyvä asia, mutta ihmettelen sitä, että esimerkiksi naapurille ei täytyisi ilmoittaa. Minusta on erittäin tärkeää, niin kuin tuossa juuri mainitsin, että meillä olisi mahdollisimman suuria alueita, minun puolestani se voisi olla vaikka koko Suomi, jossa ei geenimuunneltua tuotantoa olisi, mutta olisi mahdollisimman suuria alueita esimerkiksi maakuntia, joissa ei tätä muuntelua olisi, ja nyt jos koskaan meidän pitäisikin luoda alhaalta ylöspäin toimiva verkko. MTK-yhdistykset voisivat käsitellä ihan tämän talven aikana, haluavatko he kuntiinsa mahdollisuuden tuottaa geenimuuntelusta vapaata ruokaa jatkossakin, ja asia voitaisiin sitten yhdessä esitellä maakuntaliittoihin, jotka voisivat demokraattisesti, samoin kuin maakuntakaavoilla määrätään esimerkiksi hiljaisista alueista tai muista vastaavista, ilmoittaa maakuntansa gmo-vapaaksi seuraavasti: muuntogeeniset kasvit eivät sovi maakuntamme strategiaan, ja haluamme myös varmistaa asukkaidemme ja ympäristömme hyvinvointia välttämällä geenimuunneltujen kasvien viljelyn alueellamme. Kuulinkin tuossa juuri, että Kainuu on tällaiseksi maakunnaksi julistautunut.

Kuten muistakin kaavamääräyksistä poikettaessa näissä tapauksissa mielestäni muuntogeenisten lajien viljelijäksi aikovan pitäisi hakea erityisin perustein poikkeuslupaa, jonka esimerkiksi ympäristökeskus tai tulevaisuuden ely voisi halutessaan myöntää, ja tällöin ehdottomasti tulisi kuulla myös naapuriviljelijöitä ja muita naapureita. Näin siis silloin, kun sieltä alhaalta ylöspäin on lähtenyt toive siitä, että täällä ei gmo:ta viljellä.

No, sitten vielä tämä taloudellisten vahinkojen korvaaminen. Tässä oli minun mielestäni vähän siltä kannalta lähdetty, että tässä ikään kuin kannustettaisiin ja rohkaistaisiin gmo-viljelyyn. Pääsääntöisesti on ajateltu, että valtio korvaa vahingot. Kyllähän yleensä on niin, että vahingontekijä joutuu vahingot korvaamaan eikä valtio siinä tule hätiin. Tässä tilanteessahan näin tapahtuisi vain, jos on selkeästi jotain rikollista toimintaa. Tämäkään minusta ei ole hyvä. Se kannustaa gmo:n käyttöönottoon.

Tässä ehkä tärkeimmät asiat, joihin toivoisin muutoksia tulevan, sillä olen sitä mieltä, että meidän täytyy kaikin keinoin suojella niitä, jotka voisivat tulevaisuudessakin tehdä bisnestä puhtaalla ja laadukkaalla ruualla. Se on oleva, ed. Kaunisto, myöskin Suomen etu ja ennennäkemätön mahdollisuus.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Se, että ministeri Anttila on paikalla, on tietysti hieno asia. Ministerit eivät välttämättä aina ole silloin paikalla, kun tärkeitä asioita täällä käsitellään lähetekeskustelussa. Ed. Pulliainen on varmasti asiantuntija, ja kunnioitan hänen asiantuntevuuttaan, mutta siinä mielessä nyt olen hiukan pettynyt, että hän on kääntynyt tämän 246:n taakse. Tämähän ei tietenkään ole sellainen hallituksen esitys, jolla päätetään ehkä muuta kuin periaatteessa tuon solanum tuberosumin tulosta eli muuntogeenisen perunan tulosta, mutta sekin on vielä siis kesken, mutta tämä luo kehykset sille, että tänne yleensäkin tulee muuntogeenisiä tuotteita. Gmo:ta olemme kovasti vastustaneet Suomessa, suuressa valiokunnassa vasemmistoliitto yhdessä vihreiden kanssa vuosikausia. Tässä mielessä on tietysti huono asia, jos vihreät nyt jäävät pois tästä vastustusketjusta.

Geenimuunnellut tuotteet eivät ole maapallon elintarviketuotannon pelastus. Yleensäkin maapallon elintarviketuotannon ongelmia pitäisi katsoa kokonaisvaltaisesti eroosion, ilmastonmuutoksen, hillitsemättömän väestönkasvun näkökulmasta. Tämän päivän uutiset kertovat, että Afrikka lyö miljardin asukkaan rajan ja vuonna 2050 kahden miljardin, siis 2 000 miljoonan, asukkaan rajan. Päivässä pitäisi yksi kohtalaisen suuri kaupunki maapallolle perustaa lisääntyneen nettoväestönkasvun vuoksi. Eivät siis mikään kysymys väestönkasvun hillitsemisen ja nimenomaan riittävän ruuantuotannon kannalta ole todellakaan muuntogeeniset kasvit.

Monsanto on kunnostautunut bisneksen alueella muun muassa Intiassa hävittämällä maan omat kotoperäiset riisilajikkeet sillä tavalla, että pakkomyydään talonpojille tätä geenimanipuloitua riisilajiketta tai yleensäkin vehnälajikkeita, jotka pitää sitten joka vuosi ostaa uudelleen, koska niistä siemenistä ei enää idä seuraavaa sukupolvea. Ne eivät siis hedelmöity. Tämä on todella ongelma myös biodiversiteetin kannalta, sen tyyppisten lajikkeiden kannalta, jotka kestävät ympäristönmuutokseen liittyviä paineita. Geenimanipuloitu soija on ongelma niin kuin soijanviljely yleensäkin. Se iskee etenkin Amazonaksen alueelle, jossa hakataan sademetsää todella valtaisalla vauhdilla. Se on todella ongelma.

Arvoisa puhemies! Ed. Leppä totesi, että säädämme puutteellista lainsäädäntöä. Se saattoi olla häneltä freudilainen lipsahdus, mutta se pitää paikkansa. Tämä hallituksen esitys 246 on sellainen, jota ei olisi pitänyt tuoda tämän muotoisena tai yleensäkään tähän saliin. Eräs tämän esityksen pahin yksityiskohta on mielestäni muiden muassa 32 § valtion korvausvastuusta. Tässä lähdetään siis siitä, että valtio käytännössä korvaa aina silloin, kun tämän geenimanipuloidun, geenikäsitellyn, muuntogeenisen viljelykasvin siemenet ovat sekoittuneet muihin viljelykasveihin, jos ei voida katsoa, että viljelijä olisi itse jollakin tavalla aiheuttanut tämän muuten kuin viljelemällä asiallisesti, käsittelemällä, varastoimalla sitä maatilallaan ja kuljettamalla sitä maatilojen välillä. Jos tässä tilanteessa tapahtuu tämä sekoittuminen, niin silloin valtio käytännössä maksaa vahingonkärsijälle.

Tämä 32 § edesauttaa geenimanipuloitujen lajikkeiden leviämistä, käyttöönottamista. Se on tällainen eteenpäin vievä yllyke, kannustin käyttää muuntogeenisiä kasveja ja tässä mielessä vahingollinen. Suomen mahdollisuus edesauttaa maataloustuotantoaan, sen vientiä, tehdä siitä kiinnostava, on toimia gmo-vapaana alueena, nojautua luontoon, puhtaaseen ympäristöön, mahdollisimman vähäiseen lannoitteiden käyttöön, terveellisiin kasveihin, joissa ei ole kadmiumia, koska meidän fosfaattiperäisissä lannoitteissamme sitä ei ole. Meillä on se mahdollisuus — ei raskasmetalleja ja ei gmo-tuotteita. Tämä on mahdollisuus, joka tarjoutuu myös suomalaiselle elintarvikeviennille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy nyt korjata ed. Tiusaselle sen verran hänen tuomiostaan eduskuntaryhmäämme kohtaan, että siellä suuressa valiokunnassa edustajamme tulevat kerta toisensa jälkeen kertomaan, että emme hyväksy uusien gemolajikkeiden hyväksymistä. Se on ilmoitettu hallituksessa, ja se tulee tapahtumaan siellä. Tässä, arvoisa puhemies, on nimenomaan kysymys vahingonkorvauslainsäädännöstä, kun jo nyt EU-säännösten mukaan näitä tuotantoja voidaan Suomessa harjoittaa, mikäli halutaan.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sanottakoon se toisen kerran, jos sanoin äsken vastauspuheenvuorossani epäselvästi, että tähän mennessä meillä on ollut puutteellinen lainsäädäntö tämän asian kanssa ja nyt tämä lainsäädäntöuudistus tämän puutteen korjaa ja siksi me tätä tarvitsemme.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lepälle todellakin totesinkin, että se oli varmaan freudilainen lipsahdus, minkä sanoitte aluksi ja sitten korjasitte toki.

Ed. Pulliaiselle: Todella vuosien ajan, silloinen ed. Hassi ja ed. Hautala, siellä on yhdessä seisty ja äänestetty. (Ed. Pulliainen: Ja siellä seisotaan edelleen!) Tämä on tietysti nyt valitettavaa, että hallitus tuo yksimielisesti tämän 246:n tänne. Tässähän kyllä, eikö vain, vai mikä on käsityksenne, ed. Pulliainen, tämä tärkkelyspe- runa, solanum tuberosum, kuitenkin tuodaan 6 §:ssä, siis se on kuitenkin gmo-tuote. Eli tämä avaa niille tien.

Sen lisäksi tässähän on tietysti muita kuin vahingonkorvausnäkökulmia, tässä on ongelmana se, että luomme kehykset, johonka sitten voidaan syöttää niitä. En epäile tätä vastustavaa kantaa, jonka sanoitte.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilannehan on sillä tavalla, että tämän tärkkiperunan, jos se nyt ylipäätään tuleekaan aikaansaaduksi — Ruotsi kai sitä yrittää nyt kehittää — ja sitten hyväksytyksi EU-maatalousneuvostosssa, tuonti Suomeen sitten heti sen jälkeen on täysin mahdollista. Tässä nimenomaan luodaan pelisäännöt siltä varalta, että näin tapahtuu. Se on paljon pahempi vaihtoehto, jos tätä lainsäädäntöä ei ole.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eri puolilla maailmaa on käytännössä todettu, että geenimuunneltujen kasvilajien pitäminen luonnossa eristettyinä niin, että ne eivät hallitsemattomasti leviä, on vaikeaa. Tosin se onnistuu, jos kasvista on tehty vaikkapa siementämätön, mutta tällöin taas gmo-siementen myyjät hyötyvät entistäkin enemmän viljelijän ja kuluttajan kustannuksella.

Toinen kysymys on se, pystytäänkö geenimuunneltuja organismeja sisältävät tuotteet varmasti pitämään erillään muista. Nytkin on tapauksia, joissa vaikkapa geenimuunneltua soijaa on eksynyt tavallisen joukkoon. Geenimuuntelu sinänsä ei vielä maailmaa kaada, ja olisikin tärkeä erottaa, mistä puhutaan milloinkin ja mitä tekniikkaa kussakin tapauksessa on käytetty. Nähdäkseni sitä vaarallisemmilla vesillä liikutaan mitä erilaisempien lajien geenejä yhdistellään saatikka, jos sekoitetaan eläin- ja kasvilajien geenejä. Toisaalta esimerkiksi lajin tai lajikkeen sisäisen jalostuksen nopeuttaminen geenitekniikalla saattaa jossain tapauksessa olla perusteltua. Vanhanaikainenkin jalostus on periaatteessa geenimanipulaatiota, tosin hitaasti ja turvalliseksi todetulla tavalla.

Geenimuunneltujen lajikkeiden viljelyn puolustajat ovat vedonneet muun muassa Suomen kilpailukykyyn. Nähdäkseni tässä on kuitenkin kyse niin suuresta periaatteellisesta asiasta, että sitä ei tule ratkaista kilpailukykyyn vedoten. Yhtä lailla kilpailuvaltti sitä paitsi voisi olla Suomelle takuu siitä, että maataloustuotteissamme ei ole käytetty geenimuuntelua.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin debatissa ed. Ukkola erityisesti sanoi, että tässä on liioiteltu ja hän ei ymmärrä näitä mielipiteitä, että miksi ihmiset ovat niin peloissaan, kun puhutaan gmo:n vapaasta toiminnasta maailmalla. Olen kyllä hieman toista mieltä. Varmasti jokainen, joka on katsonut dokumentin Monsanto-yrityksestä ja sen toiminnasta niin Euroopassa, Amerikan mantereella kuin ympäri maailmaa, on ihan syystä huolissaan ilman minkäänlaista sääntelyä olevasta gmo-viljelystä ja tiettyjen suuryritysten ylivallasta maailmanmarkkinoilla ja kehittyvien maiden suoranaisesta riistosta.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lähetekeskustelussa puhutaan tavallaan kahdesta asiasta, ja perusasiahan lakiesityksessä on se, että nyt luodaan pelisääntöjä tilanteelle, jossa meillä on viljelyssä gmo-organismeja ja täsmällisesti vielä puhutaan oikeastaan vain yhdestä tällaisesta viljelytavasta eli tärkkelysperunan viljelystä.

Me tarvitsemme tällaiset pelisäännöt. Niitä on odotettu. Gmo-juna on maailmalla aika pitkällä. Me emme voi palata siinä asemalle. Se on eri asia, kuinka pitkään sitten roikumme junan kyydissä mukana ja millaisella vauhdilla, mutta joka tapauksessa tämä on menetelmä, joka on tullut jäädäkseen ja me emme sitä pakoon pääse, halusimme tai emme. Tässä mielessä tämä lakiesitys tulee aivan oikeaan saumaan.

Mutta jos se ei vielä ole käynyt selväksi, niin minä en suhtaudu tähän teknologiaan äärimmäisen epäilevästi. Toki minullakin on tätä kohtaan paljon varauksia ja varaumia, mutta näen tämän yhtenä kasvinjalostuksen menetelmänä ja vain menetelmänä, ja sellaisena meidän pitäisi tätä myöskin kyetä Suomessa käyttämään ja suomalaista kasvinjalostusta parantamaan ja pitämään sitä vauhdissa mukana myös tämän menetelmän avulla. Siksi näen, että tässä laissa on ongelmia sen suhteen, että tässä on kyllä aika paljon sellaista, joka lisää viljelyn kustannuksia. Ymmärrän tämän suojakaista-ajattelun. Ed. Pulliainen täällä toi sen erittäin hyvin esille, mutta miksi meillä on tässä lähdetty viisin-kuusinkertaisista suojakaistoista esimerkiksi naapurimaihimme nähden? Se kyllä tulee lisäämään kustannuksia jopa selvästikin tämmöisessä tärkkelysperunatuotannossa, ja voi olla, että se vie pohjan pois koko viljelyltä. Sitä pitää tarkkaan harkita, mikä se oikea etäisyys todella on. Myöskin tähän sisältyy paljon keskusteltavaa siitä, mitkä ovat nämä korvaustavat ja tuon, voi sanoa, korvausvelvollisuuden osoittaminen.

Mutta sitten tähän itse geenimanipulaatioon. Niin kuin sanoin, pidän tätä menetelmänä, joka on kasvinjalostuksen osa ja, voi sanoa, nykyään aika vallitsevakin osa. Kasvinjalostushan on alkanut noin 11 000 vuotta sitten valintajalostuksena, 300 vuotta sitten siirryimme risteytysjalostukseen, 60—70 vuotta sitten mutaatiojalostukseen, jossa siinäkin muuten käytettiin aika arveluttavia keinoja, muun muassa säteilytystä ja erilaisia kemikaalikäsittelyjä, joita jälkeenpäin nyt sitten pidetään aivan luonnollisina menetelminä ainakin tämän keskustelun pohjalta, ja vain noin 25 vuotta meillä on jalostettu kasveja geenimodifikaation kautta.

Geenimuuntelu on varmasti yksi tutkituimmista alueista ja on syytäkin tutkia, koska on uusi menetelmä kyseessä. On ollut myöskin aivan kohtuuttomia odotuksia tätä menetelmää kohtaan, aivan kuten ed. Pulliainen täällä kuvasi, mutta kyllä myöskin vähätellään niitä saavutuksia, mitä geenimodifikaatiolla on saatu aikaan ja levitetään mielestäni aivan virheellistä tietoa tämän menetelmän mahdollisuuksista.

Haluan korostaa sitä, että Suomen kasvinjalostus on oma erikoinen haaransa juuri siitä syystä johtuen, että me elämme täällä niin pohjoisessa. Meillä käytössä on aivan erilaiset kasvilajikkeet. Missään muualla käytännössä ei tässä laajuudessa tällaisia lajikkeita viljellä. Me tarvitsemme omaa kasvinjalostusta, kilpailukykyistä kasvinjalostusta ja kilpailukykyisiä kasvilajikkeita. Kun ilmastonmuutos ja erilaiset elintarviketuotannon haasteet etenevät, niin nämä lajikkeet on päivitettävä ja nopeasti, ja tässä tarvitaan geenimanipulaatiota. Tämä ei millään tavalla vie suomalaiselta elintarviketuotannolta sen puhtautta ja laatua, niin kuin ed. Kalmari täällä mainitsi. Pikemminkin näen niin, että hyvä kasvinjalostus, tehokas kasvinjalostus, edesauttaa näiden tavoitteiden syntymistä.

Vielä lopuksi haluan todeta sen, että kyllä suomalaisen maatalouden vahvuudet perustuvat ennen kaikkea siihen, että suomalainen kuluttaja haluaa suomalaista maataloustuotetta, suomalaista elintarviketuotetta ostaa. Ainakin oma kokemukseni on se, että paitsi että Suomessa arvostetaan laatua, monella tavalla ymmärrettyä laatua, niin kyllä tuotteen pitää olla myös kaikilla tavoin, hinnaltaan ennen kaikkea, kilpailukykyinen. Emmekä me voi jäädä sellaisen junan kyytiin, jossa meidän elintarviketuotantomme muodostuu niin kalliiksi, että suomalainen kuluttaja tai kauppa tai koko elintarvikeketju ei siinä kilpailussa pysty mukana pysymään. Tässä mielessä näen tämän menetelmänä, jota ei pidä väheksyä eikä jäädä tämän ulkopuolelle.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta on puhututtanut itse asiassa jo pitkään. Esityksessä todetaan, että sen tarkoitus on estää muuntogeenisten kasvilajikkeiden leviämistä ja muuntogeenisen perintöaineksen sekoittumista tavanomaisella ja luonnonmukaisella tavalla tuotettuihin viljelykasveihin.

Maaseudun Tulevaisuus teetti kyselyn suomalaisille viljelijöille lokakuun puolivälissä. Kyselyyn vastanneista 69 prosenttia vastustaa gm-viljelyn aloittamista. Tuottajistakin vain 4 prosenttia sallisi sen rajoituksetta ja vajaa neljännes siinä tapauksessa, jos voitaisiin samalla turvata, että gm-lajikkeet eivät sekoitu tavanomaisen tuotannon kanssa. Viljelijöiden enemmistö tuomitsee myös geenimuunnellun rehun käytön.

Gmo:han tarkoittaa siis geenimuunneltua organismia, ja geenimuuntelu ei siis ole perinteistä jalostusta. Se on kokeellinen tekniikka, jossa ihminen rakentaa keinotekoisen siirtogeenin. Vaikka geenitekniikkaa on tutkittu gm-kasvien rakentamiseksi, ei ravinnon turvallisuustutkimuksia ole vieläkään paljon. Muuntogeenejä on tutkimuksissa havaittu siirtyvän esimerkiksi simpukoihin ja tuotantoeläinten lihaan. Gm-lajikkeet voivat syrjäyttää myös luonnonlajeja.

Mielestäni muuntogeenit ovat myös riski. Muuntogeenit on muokattu virusmaisiksi, jotta ne pystyvät tarttumaan uuden isäntäeliön dna:han. Luonnolliset geenit siirtyvät lajista toiseen vain hyvin harvoin, muuntogeenit voivat tehdä tämän helpommin. Sama geneettinen koodi toimii kaikissa maailman eliöissä koko maapallolla. Tieteellisissä kokeissa on huomattu, että gm-kasveista siirtyy toimivia antibioottiresistenssigeenejä maaperäbakteeriin. Bakteereiden elintapoihin kuuluu, että ne kokeilevat, olisiko niiden hajottaman dna:n geeneistä niille jotakin hyötyä. Maaperän lisäksi esimerkiksi ihmisen suolistossa on valtava määrä aktiivisia bakteereita, jotka voivat ottaa muuntogeenejä käyttöönsä.

Geenimuuntelu on uusi tekniikka, ja siksi sen riskeistä on vaikea saada tietoa. Voi ilmetä haittoja, joita ei ole osattu ennalta kuvitella ja varoa. Näin on historiassa käynyt aiemmin esimerkiksi radioaktiivisuuden ja ddt:n kanssa. Monet tutkijat haluavatkin korostaa, että geenien toimintaa ei vielä tunneta riittävästi. Geenitekniikan alkuperäiset kehittäjät totesivat, että tekniikkaa pitäisi hyödyntää vain laboratorioissa.

Arvoisa puhemies! Valitun riskitason hyväksyminen on aina yhteiskunnallinen poliittinen päätös. Yksittäisen geenimuunnellun kasvin aiheuttamia riskejä on hyvin vaikea arvioida. Riskien todennäköisyys riippuu esimerkiksi siitä, kuinka vakaa lajikkeesta on saatu jalostettua. Eri gm-kasviyksilöiden välillä on usein huomattavaa vaihtelua sen suhteen, millä lailla ne muuntogeeniä ilmentävät.

Euroopan alueiden neuvosto on kehottanut turvaamaan gm-vapaan tuotannon. Monessa Euroopan maassa on jo voimassa oleva rinnakkaiselolaki. Esimerkkejä muista maista on. Itävalta on taistellut gm-viljelyn kiellosta EU-tuomioistuimessa, ja Tanskan laissa kielletään rapsin, heinän ja apilan gm-viljely kokonaan, koska sopivia rinnakkaiselon mahdollistavia toimenpiteitä ei ole olemassa. Belgian Vallonia on tehnyt niin tiukat säädökset gm-viljelylle, että sen pellot tulevat käytännössä jäämään gmo-vapaiksi. Samoin on toiminut Wales.

Arvoisa puhemies! En usko geenimuuntelun turvallisuuteen. Geenimuuntelua harjoittavien yritysten tekemät turvallisuustutkimukset ovat kustannussyistä lyhytkestoisia ja varsin puutteellisia. Kokeet ovat niin lyhyitä, että muuntogeenien aiheuttamat haitat eivät usein ennätä ilmetä. Kokeiden tarkkuudesta kertoo, että niissä ei välttämättä havaita esimerkiksi sitä, jos siirtogeenistä on tullut vastaanottajaeliöön useampi kopio tai ylimääräisiä pieniä pätkiä. Tällaiset lisägeenit voivat kuitenkin vaikuttaa perimän toimintaan hyvinkin merkittävästi erilaisissa olosuhteissa. Toisaalta epävarmuutta aiheuttaa myös se, että siirtogeenisissä kasveissa tiedetään voivan syntyä uusia tuntemattomia yhdisteitä. Muuntogeeniset kasvit eivät myöskään pysy muuttumattomina, vaan siirrettyjen geenien on havaittu muuttuneen. Tällöin turvallisuustutkimukset pitäisi tietenkin uusia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen oli ihan terävästi oikeassa siinä, että tämmöiset dna-pätkät, jos niitä vahingossa luiskahtaa, voivat olla aika kohtalokkaita. Nimittäin niistä kaikkein tunnetuin esimerkki on se, että meillä on pienikokoisia koiria. Ne taas johtuvat siitä, että siellä on ollut se ylimääräinen dna-pätkä geenin vieressä, ja se tuottaa sen pienikasvuisuuden. Nämä ovat ihan olennaisia asioita. Terävä havainto tuoda tähän keskusteluun mukaan.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tavanomaisessa risteytysjalostuksessakin siirtyy valtavan paljon geneettistä aineistoa, jolla sitten pyritään samaan haluttu ominaisuus esille, ja sitten takaisinristeytyksellä pyritään puhdistamaan sitä kasvia näistä haitallisista geeneistä. Tähän geenitekniikan ympärillä käytävään keskusteluun sisältyy paljon myöskin mystiikkaa. Eivät nämä ole mitään aivan tavattomia uutuuksia.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Viisasta olisi varmaan vaieta tällaisessa asiassa, joka on aika vaikea ja tieteellinen ja periaatteellinen, mutta kun tänne on valittu, niin täällä on kantaa otettava jokaisen ja lopulta äänestettävä sitten toivottavasti valiokunnan viisaan harkinnan jälkeen tehdyn mietinnön pohjalta, kun täällä äänestykseen joudutaan.

Herra puhemies! Tämä geeniteknologia- ja muuntogeenikysymys on ainakin minulle henkilökohtaisesti tällainen hyvin periaatteellinen kysymys. Lähtökohta on se, että kun Luoja loi tämän ympäristön, missä me saamme elää, hän totesi, että hänen tekonsa olivat hyvät. Ja kun ne olivat hyvät — ihmiset toki ovat pilanneet sitä monella tavalla — niin kuitenkin tämä perusta on hyvä ja sitä ei tarvitse keinotekoisesti lähteä muuttamaan, ja jos ja kun lähdetään muuttamaan, ollaan hyvin herkästi arveluttavalla tiellä. Se tästä periaatteellisuudesta.

Tätä on perusteltu myös erityisesti menneinä aikoina sillä, että geenimuuntelulla saadaan ruokaa kaikille maailman kansoille, jokaiselle. On kai sitten vain jäljellä tämä ruoan jakeluongelma. Mutta tänä päivänä ei näin enää näytä väittävän oikeastaan kukaan, eli geenimuuntelu ei ole maapallon ihmisten ja ihmiskunnan ruokahuollon ratkaisu.

Se, että tähän liittyy riskejä, kun tällä tiellä edetään, on aika vankasti todistettu ainakin minun mielestäni, ja siihen liittyy myös sitten vahva kaupallinen näkökulma. Täällä on Monsantosta puhuttu paljon ja tästä bisneksestä, johon tämä tekninen kehitys antaa mahdollisuuksia. Ja kun on ruoasta, ihmisten tai eläinten ruoasta, ja siitä ketjusta kysymys, mielestäni siellä pitäisi olla äärimmäisen varovainen näiden riskien ottamisen suhteen ja myös sen, että kaupalliset tekijät määräisivät eli jonkun tuottajan taloudellinen hyöty jne., sen, mitä sallitaan. On tietysti ihan perusteltua ja hyvä, että lainsäädäntöä saadaan, mutta minkälaista lainsäädäntöä, se on meidän vastuullamme Suomen osalta, vaikka olemmekin EU-orjia tässäkin asiassa sanan syvimmässä merkityksessä.

Herra puhemies! Täällä on viitattu siihen, minkä itsekin muistan lukeneeni, muistaakseni helmikuun 15. päivä tänä vuonna Helsingin Sanomista. Pääministeri Matti Vanhanen totesi, että hänen ihanteensa Suomesta vuonna 2019 on se, että Suomi on gmo-vapaa maa. Iloitsin siitä silloin ja ajattelin, että varmaan nyt sitten tältä pohjalta tätä lakia valmistellaan ja viedään eteenpäin, mutta valitettavasti se oli vain pääministerin ihanne, ei realismia. Meillä on nyt tämä laki, joka määrittelee tämän hallituksen gmo-politiikan, ja olen siitä peruslähtökohdilta ja monien keskeisten kysymysten osalta valitettavasti eri mieltä.

Totean vielä, että tuossa kevään ja vähän kesänkin aikana seurasin maa- ja metsätalousministeriön nettisivuja, ja tästä asiasta siellä ei ollut sanaakaan pitkiin aikoihin, vaikka tämä oli valmistelussa koko ajan. Siellä oli monenlaisista muista asioista raportteja, selvityksiä, mutta tämä oli unohdettu koko ajan. (Ed. Pulliainen: Ei se ollut unohdus!) — En tiedä, oliko tarkoitus vai vahinko. — (Ed. Pulliainen: Se oli tarkoitus!) Eli valmistelu oli kyllä valitettavan salaperäistä. Se siitä.

Herra puhemies! Sitten tämän lakiesityksen sisällön osalta muutamia huomioita. Jos otetaan tuo 6 § pois — jonka kyllä luin ja alleviivasin, ja siinä puhutaan nimenomaan tästä tärkkelysperunasta — mutta kun jättää sen pois, kaikki muut pykälät ovat yleisiä ja koskevat kaikkia geenimuunneltuja kasveja. No, tiedämme tietysti ja te viisaammat tiedätte vielä paremmin, että eihän Suomen oloissa ihan mitä tahansa kasvateta, meillä ei maissia taideta paljon kasvattaa eikä monia muitakaan, mutta esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan vastaava laki sisältää sokerijuurikkaan, ja meilläkin sokerijuurikasta viljellään.

Miksi tämä hallituksen esitys nyt tuodaan ja markkinoidaan vain tärkkelysperunakysymyksenä eikä tähän ole sisällytetty muita tuotteita tai jos on, ne ovat näissä 1—5 §:ssä ja 7—39 §:ssä, joissa ei puhuta tärkkelysperunasta vaan kaikista muista kasveista, niin kuin voitte tarkistaa pykälistä? Eli näissä pykälissä mielestäni vedetään suuntaviivat, jotka hallituksella on gmo-politiikan suhteen, ja ne suuntaviivat eivät minua tyydytä. Tärkkelysperunan osalta voitaisiin ehkä näin ajatella, joskin 18 metriä ja luomutilanteessa 30 metriä ovat varsin pieniä, mutta kasvin laadun huomioon ottaen jotenkin perusteltavissa.

Mutta mitkä ovat sitten rajat, jos sokerijuurikas tai jotkut muut kasvit tulevat mukaan? Mitkä ovat rajat? Niitä ei hallitus ole tässä kertonut, vaan avaa tämän tien, johon sitten helposti jatkossa vedotaan, että silloin on otettu tällaiset periaatteet, ei niitä nyt tarvitse muuttaa, eli ollaan paljon periaatteellisemman ja vakavamman kysymyksen kanssa tekemisissä. Eli 6 § nyt koskee tärkkelysperunaa, ja siinäkin nämä metrimäärät ovat mielestäni varsin vaatimattomia, mutta saattavat — no, ehkä mehiläiset ovat tässä se, mikä voi jo tuoda ongelmia — olla jotenkin perusteltuja.

Sitten, jos järjestyksessä mennään, on 28 §, jossa on rangaistukset tästä. Ne ovat vain sakkoa, ja sitten on pykälä, että voidaan sakkokin jättää perimättä. Eli leikitään kyllä, että lailla on rangaistuksen kauttakin jotakin tehoa, mutta todellisuudessa sitä ei ole juurikaan. Tiedämme, että meillä on nämä valtavat keskitetyt viljelmät, joita hallitus vielä voimakkaasti ajaa eli tuhoaa perheviljelmiä ja haluaa suuret teollisuusmuotoiset tuotantoyksiköt, joissa näitä ruvetaan sitten varmasti ensimmäisenä myös käyttämään, ja silloin ovat tällaiset sakot aivan minimaalisia. Pitää olla voimakkaammat rangaistusuhat päällä, jos niillä nyt jotakin voidaan sitten pelastaa, jos ongelmia tulee.

32 § määrää todella sen, että valtio on korvausvelvollinen käytännössä lopullisesti. Käsittämätöntä, että siellä sanotaan, että talousarviossa varatun määrärahan puitteissa valtio korvaa vahingot. Tämäkö tyydyttää esimerkiksi vihreitä, ja onko kohtuullista, että valtio tämmöisen turvan antaa? Täällä on erilaisia malleja tarkasteltu naapuruuslain ja naapuruussuhdelain ja vahingonkorvauslain ja rahastomallien kautta. Mielestäni näiden viljelijöiden, jotka tähän menevät, pitää vastata taloudellisesti selkeästi siitä vahingosta, minkä he mahdollisesti aiheuttavat, eikä niitä panna veronmaksajien piikkiin, niin kuin hallitus tässä on tekemässä.

Herra puhemies! Sitten muutamia muita kysymyksiä. Oikeastaan 35 §:ssä on avoin tämä valvonta- ja rekisteröintimaksu, jota esimerkiksi Ruotsissa peritään näiltä tiloilta. Täällä puhutaan vaan valtion maksuperustelaista, on viittaukset siihen, mutta ei mitään siitä, miten maksu määritellään ja peritään. Mielestäni siihenkin on syytä panna ihan selkeät määräykset. Sitten esimerkiksi se, kuinka lähellä Natura-alueita voidaan viljellä näitä, voisi olla täällä. Tämän tyyppisiä asioita on moniakin.

Herra puhemies! Sitten se, tuleeko Suomeen näitä kasveja viljeltäväksi, on tietysti mielenkiintoinen kysymys, ja niin kuin tuossa alussa totesin, ehkä monia lajeja ei meille tule. Mutta viime kaudella, kun istuin suuressa valiokunnassa, totesin, että — ja varmasti ed. Pulliainen erityisen hyvin tietää, joka maa- ja metsätalousvaliokunnassa istuu — kun EU:lle tulee hakemus jonkin muuntogeenisen tuotteen hyväksymisestä, niin jos EU:n ministerineuvosto ei pääse siitä riittävään yksimielisyyteen, hakemus palautuu komission käsiteltäväksi ja komissio salaisessa päätöksenteossa kokouksessaan voi myöntää sen luvan kansallisista vastustuksista huolimatta.

Tämä on siis liittovaltiokeskitystä jos mikä, että komissio virkamiespohjalta antaa tällaisia lupia tällaisissa asioissa. Tämä on suuri häpeä EU:lle, että sillä on tällainen järjestelmä tässä asiassa. En tiedä, miten Lissabonin sopimus tätä muuttaa, mutta näin on nyt. Ja mikä on sitten peruste? Komissio käyttää, ainakin taannoin käytti, sveitsiläistä tutkimuslaitosta näiden arviointiin, ja sen tutkimuslaitoksen luotettavuus, uskallan tästä sanoa, ei ole kovin vahva. Eli EU:n päätöksenteko näissä asioissa perustuu aika heikolle pohjalle. (Puhemies: 10 minuuttia!) Siksi komissio on myöntänyt kaikki siltä haetut luvat, ja kun komissio ne hyväksyy, ne ovat koko EU:n alueella voimassa.

Näin ollen me olemme sillä tiellä, jolle hallitus meidät haluaa viedä. Epävarman ruuan tie on meillä edessä. Suomi on ikään kuin saari, ja meillä olisi erinomainen mahdollisuus vaikka EY-tuomioistuimen uhasta huolimatta tehdä eduskunnassa päätös, että Suomi on ja pysyy pääministerin tavoitteen mukaisesti gmo-vapaana maana, tehdä se kielto ja rakentaa maataloustuotantomme edelleen puhtaan suomalaisen ruuan pohjalle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin siitä, miksi ei ollut siellä kolmen ämmän sivuilla tätä esitystä. Sen takia, ettei ollut esitystä. Siitä oli niin vähän pykäliä olemassa, että niitä ei kannattanut oikein laittaa sinne varmastikaan. Elikkä siis kaikki oli auki ja kaikki neuvoteltiin pykälä pykälältä kesän aikana ja syksyn aikana ja nyt vasta päästiin hallituksessa tuomaan esitys tänne.

Arvoisa puhemies! Sitten lisäksi: Ne kaikki muut pykälät, paitsi tärkkipykälä, tähtäävät vain pelisääntöjen muodostamiseen eikä mihinkään muuhun, ja sen takia ne ovat yleisluontoisia, koska ne luovat raamia sille, että jos nyt tulee jokin, huom. ed. Kankaanniemi, jokin lajike, jonka EU on hyväksynyt ja jota tänne aiotaan tuoda, niin välittömästi tulee 6 a § ja se kertoo, mitkä ovat suojaetäisyydet jnp.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tätä samaa olin sanomassa, mutta jatkan siihen, että semminkin kun EU:n hyväksymät lajikkeet itse asiassa menevät sillä tavalla, että ei niin Fda:lla kuin Efsa:lla kuin Evirallakaan millään ole omaa tutkimustoimintaa, vaan kaikkien näitten, siis jenkkien, Euroopan ja vielä Suomen Elintarvikevirastonkin turvallisuusarvioinnit pohjautuvat monesti niiden tutkimuslaitosten, jotka ovat näitä lajikkeitakin kehittäneet, tutkimuksiin ja niiden arviointiin. Eli ei ole varsinaista omaa ihmisillä tai koe-eläimillä tehtyä tutkimustoimintaa, ja siksi on hirveän tärkeää, että aina kun lajike tulee, niin me sitten luomme pelisäännöt siitä erikseen niin kuin suojaetäisyyksien osalta muun muassa ja arvioidaan jokainen lajike.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärrän hyvin, että edustajien Pulliainen ja Kalmari pitää tätä hallituksen esitystä henkeen ja vereen puolustaa, koska ovat hallituspuolueitten edustajia, vaikka sydänverellään kirjoittaisivat ajatuksensa. Mutta se, että maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilla ei ollut mitään, niin kyllä siellä oli monesta asiasta ja on tänäkin päivänä, jotka ovat keskeneräisiä valmistelussa, niin siellä on pohjaraportit ja (Ed. Pulliainen: Tämä oli niin keskeneräinen!) — niin keskeneräistä ei saa olla, koska valtionhallinto on julkishallintoa. Siellä täytyy olla asian etenemisestä ja lähtökohdista. Se vaan oli kamalan kipeä asia hallitukselle tämän eteenpäin vieminen, ja ymmärrän sen kovasti.

Mitä sitten tulee näihin pelisääntöihin niin sanotusti, niin kyllä Ruotsin ja Tanskan laissa on nämä jo otettu huomioon tarkemmat pelisäännöt, ja tässä luodaan pohja sille, että me lähdemme tälle kaltevalle tielle. Kuka sen pysäyttää? Minkälainen hallitus on, ed. Pulliainen, seuraava hallitus? Se voi olla, että se on vielä huonompi kuin nykyinen. Ei se paljon huonompi voi olla, mutta ainakin jonkin verran.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmiset ovat luontaisesti uteliaita ja tekevät tieteen nimissä kokeita, joiden seurauksista heillä ei aina ole luotettavaa tietoa. Ydinpommin kehittäminenkin on tästä erinomainen esimerkki.

Mielestäni geenimuuntelua arvostellaan aivan oikein siitä, että geenien toiminnasta tiedetään toistaiseksi vähän. Tästä huolimatta kasvinjalostusteollisuus on ryhtynyt geenimuunneltujen siementen massamuotoiseen tuotantoon. Geenimuuntelua tehdään oletusten varassa tietämättä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksista. Geenimuunneltujen kasvien viljelyssä on noudatettu monipuolista riskienhallintaa. Siitä huolimatta seuraukset ovat olleet arvaamattomia.

Geneettinen systeemi on eläville olennoille yhteinen, mutta luonnossa geenit eivät helposti siirry eliöryhmästä toiseen. Muuntogeenien siirtyminen luonnossa toisiin eliöihin on suuri riski, jonka hallinta on jo menetetty. Nyt tiedetään, että yksi siirretty geeni voi toimia kymmenillätuhansilla eri tavoilla muokkauksesta riippuen. Kun geeni siirretään toiseen eliölajiin, siirretään samalla lukuisia erilaisia ominaisuuksia. Geenin siirto voi aiheuttaa paljon sellaista, mitä ei ole lainkaan tarkoitettu.

Arvoisa puhemies! Geenimuunneltujen kasvien viljelyä arvostellaan myös siksi, että se voimistaa suuryritysten valta-asemaa entisestään. Suuret kasvinjalostusyhtiöt ovat patentoineet geenimuuntelulla kehittämiään kasvilajikkeita. Tällöin viljelijöillä ei ole oikeutta säästää osaa sadostaan siemenviljaksi, vaan heidän on ostettava joka vuosi uudet siemenet. Etenkin kehitysmaissa on ajettu viljelijöitä tällä systeemillä syvään ahdinkoon, ja tämä sama riski voi joku päivä koskea myös suomalaisia maanviljelijöitä.

Laissa puhutaan hienosti luonnonvaraisesti ja tavanomaisesti tuotettujen sekä geenimuunneltujen kasvien rinnakkaiselosta. Tässä ikään kuin annetaan kuva, että rinnakkaiselo on mahdollista. Laissa esitetään, että toiminnan harjoittajan on noudatettava muuntogeenisen perunan viljelyssä suojaetäisyyttä, joka on 18 metriä tavanomaisella tuotantotavalla tuotettuun perunaan ja 30 metriä luonnonmukaisella tuotantotavalla tuotettuun perunaan. Jokainen maanviljelyyn perehtynyt ymmärtää, että suojavälit ovat olemattomia.

Erittäin olennaista ja oikeudellisesti tärkeää on se, että kuluttajilla on tulevaisuudessa monipuolisesti taattu oikeus valita eri tavalla tehtyjen tuotteiden välillä, joita ovat teollinen tavanomainen tuotanto, luonnonmukainen tuotanto ja geenimuunneltujen tuotanto. Niin ikään maanviljelijöitä ei saa sitoa kasvinjalostusteollisuuden ikeen alle.

Suhtaudun varauksellisesti lakiin, joka mahdollistaa geenimuunneltujen kasvien melko vapaan viljelyn.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Geenimuunnellun tuotannon kritisoimisessa ei ole kyse jostakin pelosta, että pelätään, että siinä menee henki, jos syö geenimuunneltua soijaa tai muuta. Yksi taso on tämä, mihinkä ed. Laxellkin viittasi, että nämä ylikansalliset yritykset käyttävät surutta hyväkseen, niin kuin Monsanto, kolmannen maailman köyhiä ihmisiä myymällä heille, pakkomyymällä käytännössä, jyviä, jotka eivät sitten kuitenkaan kelpaa tai joita ei saa käyttää sitten jatkossa vaan ainoastaan seuraavan sadon tuottamiseen. Pitää joka vuosi siis hankkia uudet siemenet. Tämä soija-asia on yksi oma ongelmansa, se on maailmanlaajuinen ongelma mutta ennen muuta tietysti Brasilian Amazonaksen alueilla oleva ongelma.

Mutta mitä tiedämme ihmistutkimuksessa geeneistä, niin nimenomaan tiedämme hyvin vähän siitä, miten genomissa vaikuttavat eri geenit, mikä on ikään kuin määräävä geeni, mitä merkityksiä on niin sanotuilla uinuvilla geeneillä, miten ne voivat joissakin tilanteissa aktivoitua, mikä on se osa dna:ta, joka ikään kuin määrittelee jonkun aivan muun dna-kohdan toimintaa, ja miten se sitä missäkin tilanteissa sitten aktivoi tai peittää tavallaan sen toiminnan.

Meillä on dna:ssa adeniini, guaniini, sytosiini ja tymiini. Nämä emäkset muodostavat emäspareja sitten tätä kautta. Niistä syntyvät nämä geenit, rna:ssa sitten tymiinin tilalla on urasiili. Joka tapauksessa kysymys on ihmislääketieteessäkin tutkitusta tiedosta niin paljon, että geenitutkijat ovat hyvin epävarmoja, miten geenirihmaston eri osat vaikuttavat toinen toisiinsa. Nyt tässä gmo:ssa kysymys on siitä, että aivan toisesta lajista otettu geeni viedään toisen lajin geenirihmaston osaksi ja toivotaan, että sen kautta joku tietty ominaisuus siirtyy tähän siirtokohteena olevaan lajiin. Taas toisinpäin olevassa tilanteessa, kun esimerkiksi kasvinjalostuksessa käytetty geeni joutuu taas jonkin eläimen kuten vaikkapa naudan suolistoon, millä tavalla se siirretty geeni käyttäytyy siellä, kun on paloiteltu tämä geenirihmasto? Jos se tarttuu johonkin toiseen kohtaan, vaikka siellä olevan bakteerin dna-rihmastoon ja tällä lailla saa aivan uuden paikan, mikä sen tilanteen seuraus on sitten sen bakteerin ominaisuuksien muuttumisessa? Joka tapauksessa kysymys on paljolti sellaisesta tieteen kentästä, jota ei tiedetä tarkoin, mitä se merkitsee.

Oleellista on, että tämä on aivan toisen tyyppistä jalostusta kuin totuttu samojen lajien tai lähellä toisiaan olevien kasvilajikkeiden ristiinjalostus. Tässä siirretään siis geeniä, dna:ta aivan toiseen lajin. Voi olla siis selkärankaisen dna:sta otetun geenin siirto esimerkiksi kasviin jne., siis voidaan käyttää aivan eri lajeja, ei edes kasvikuntaan kuuluvia lajeja vaan eläinkunnan geenejä. Tässä on laadullisesti aivan erilaisesta asiasta kysymys, ja tiede ei vielä tiedä, aivan oikein niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa tullut esille, mihin kaikkiin kielteisiin, epätoivottaviin mahdollisuuksiin tällainen geenisiirto voi jatkossa aina johtaa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva lakiesitys muuntogeenisestä kasvintuotannosta on lähtökohtaisesti Euroopan yhteisön komission antamaan suositukseen pohjautuva ja siinä mielessä asia, joka on tarkoituksenmukaista luonnollisesti käsitellä meillä myös Suomessa. Tämä asian käsittely on nostanut useissa puheenvuoroissa esille myös sen periaatteellisen suhtautumisen geenimuunteluun ja kaiken kaikkiaan muuntogeenisten viljelykasvien tuotantoon tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnalla.

Jos ajatellaan tilannetta meillä Suomessa ja kaiken kaikkiaan Euroopan unionissa, niin voidaan sanoa, että me olemme tietyllä tavalla onnistuneet sivuuttamaan syvemmälle tunkeutuvan periaatteellisen keskustelun geenimuuntelusta, ja tässä mielessä uskon, että osaltaan nyt tämän lain käsittely tulee vauhdittamaan tätä keskustelua ja todellakin pakottamaan niihin periaatteellisiin valintoihin, mihinkä me Suomessa ja yleensäkin ottaen Euroopan unionin maissa päädytään.

Jos ajatellaan tilannetta Yhdysvalloissa, jossa lähdettiin jo 1990-luvulla hyvin voimakkaasti liikkeelle, siellä totta kai ollaan saavutettu myös maatalouden kannattavuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta tiettyjä etuja. Jos ajatellaan kasvintuotantoa ja myös lihantuotantoa, niin tämä etu on ilmeinen. Se on hyväksyttävä tosiasia. Se, onko se periaatteellisesti sitten oikein, on se kysymys, johon me joudumme pysähtymään.

Tässä on edellä käytetty puheenvuoroja, ed. Tiusanenkin tarkasteli sitä, onko meillä riittävää tieteellistä perustaa tässä asiassa. Minä jotenkin ajattelen kahta näkökulmaa, joita vasten tätä keskustelua on syytä jatkaa ja syventää, lisätä tietoisuutta, auttaa itseämme myös poliitikkoina ymmärtämään, mistä on ihan oikeasti kysymys.

Toinen on tämä maailman ravinnontuotannon tilanne. Me olemme jo tällä hetkellä hyvin merkittävässä ruokakriisissä; on liian paljon ihmisiä maailmassa, jotka näkevät nälkää. Tämän ongelman ratkaisemisessa tarvitaan nykyistä parempaa tasapainoa tämmöisen voimakkaan maatalouden massatuotannon ja sitten todella pienten perheviljelmien kesken, joilla on erittäin tärkeä merkitys siinä, että ravinto saavuttaa ne ihmiset, jotka sitä todella tarvitsevat.

Mutta nyt tämä iso periaatteellinen kysymys on vielä ratkaisematta. Enemmänkin on kysymys siitä, että me vyörytämme vaan tätä massatuotannon todellisuutta sen sijaan, että me määrätietoisesti kehittäisimme myös näitä perheviljelmäympäristöjä varsinkin niillä alueilla, missä tämä ruokakysymys on erityisen kriittinen.

Toinen asia on sitten, että kun nyt tietyllä tavalla avataan jo väylää tämmöiselle muuntogeeniselle kasvintuotannolle, minkä tämä lakiesityskin pitää sisällään, että hyvin todennäköisesti ensimmäinen tämmöinen muuntogeeninen viljelykasvi on peruna, lähinnä tärkkelysperuna perunantuotannossa, niin silloin meidän pitäisi pystyä ehkä analyyttisemmin ja paremmin tarkaste-lemaan sitä, mitä geenimuuntelu merkitsee ravinnontuotannossa, mitä se merkitsee rehuntuotannossa ja mitä se merkitsee kaiken kaikkiaan siis tämmöisessä non food -tuotannossa, kun tuotetaan biomassoja, erityisesti biopolttoainetta, bioenergiaa. Ja jos kerran tämmöinen periaatteellinen portti avataan, niin kyllä meidän pitäisi pystyä käsittelemään se, mistä me löydämme ehkä sen parhaimman hyödyn, jota kautta vastataan tässä kansainvälisessä biomassatuotannossa totta kai ensisijaisesti ravinnon tarpeeseen, mutta koska tosiasia on se, että myös uusiutuvien biopolttoaineiden tarve tulee voimakkaasti lisääntymään, niin tarvitaan myös vastaus siihen, millä tavalla me voimme tehostaa myös tämän tyyppistä energiakasvien tuotantoa.

Minulla on nimittäin semmoinen ymmärrys, mitä on nyt saanut tässä viimeisen vuoden parin aikana kuunnella asiantuntijoita, että jonkin verran meillä on tarpeetontakin pelkoa silloin, kun me olemme täällä kasvintuotannon todellisuudessa. Siellä on tiettyjä asioita aika hyvin otettu haltuun, esimerkiksi tämä Brasilian soijantuotanto. Siis voidaan sanoa, että valkuaistuotannossa sillä on erittäin suuri merkitys ja tällä hetkellä, voisi sanoa, ollaan tulossa tilanteeseen, että melkein kaikki on geenimuunneltua tuotantoa.

Elikkä nämä ovat niitä tosiasioita, jotka ovat taustalla. Miksi tämä on poliittiselle päätöksentekijälle aika vaativa tilanne? Kun toinen ääripää on luomutuotanto, joka sisältyy nyt tähänkin lakiesitykseen, niin me haemme rinnakkaiseloa, siis muuntogeenisen kasvintuotannon, tavanomaisen kasvintuotannon ja sitten luonnonmukaisen viljelyn välillä.

Minäkin olen joskus 1980-luvulla esittänyt jonkin asteisen utopian, näkymän, Suomen elintarviketuotannosta, että Suomesta voisi tulla tämmöinen luonnonmukaisen tuotannon globaali aitta, siis todella tämmöinen menestyskeskittymä. Ehkä jonkun verran oli vielä enemmän nuoruuden intoa siinä ajatuksessa, mitä on nyt tänä päivänä, mutta silti ajattelen näin, että kun me käymme tätä laajempaa keskustelua, niin erittäin kapeaksi on jäänyt keskustelu siitä, mitä todella tarkoittaa luonnonmukaisessa tuotannossa se, että siitä tehtäisiin huippuosaamisen alue. Jostakin syystä meillä edelleen on semmoinen käsitys — niin kuin tässä on todettu — että esimerkiksi tällä geenimuunnellun kasvintuotannon alueella on maailman johtavia, siis hyvin merkittäviä kemiallisen teollisuuden yrityksiä, jotka ovat nimenomaan luoneet ylivertaista asemaa ja ottaneet erittäin merkittävän taloudellisen roolin tämän tuotannon ohjaamisessa. Mutta samanaikaisesti tämä luonnonmukaisen tuotannon kehittäminen on valitettavasti jäänyt enemmän taikka vähemmän puuhastelun tasolle. Mitä tarkoittaa se, että esimerkiksi Euroopan unionin puitteissa valjastettaisiin todella riittävä määrä tutkijoita, tieteentekijöitä käytännön tutkimus- ja kehitystyön tueksi ja tehtäisiin läpimurtoja.

Minulla on semmoinen kuva, että kun olen saanut kuitenkin parikymmentä vuotta hyvin läheltä seurata veljeni luomutilan toimintaa, jossa kuitenkin on ihan perheelle elanto hankittu koko ajan tämän viljelytoiminnan kautta, niin tunnistan sen, että kyllä se on aika lailla yksittäisen viljelijäperheen taistelua tämä kehitystyö. Siksi korostaisin sitä, että tekemällä kehitystyötä täällä luonnonmukaisen tuotannon alueella me pystymme parhaimmillaan varsin merkittävästi nostamaan myös siellä satotasoja, ja tässä mielessä haluan vähän niin kuin vetää yhteen, että hyvin helposti keskusteltaessa geenimuuntelusta ajatus on se, että se on ainoa tapa lisätä ravinnontuotantoa, kasvituotantoa. Me emme saisi unohtaa sitä, että myös täällä toisessa päässä on erittäin paljon vielä mahdollisuuksia ja kehittämispotentiaalia.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti totean, että sittenkin sen tiedon perusteella, mikä minulla on käytettävissä, jos mennään tänne leväntuotannon alueelle elikkä veteen, tämä geenimuuntelun hallitsemattomuus ehkä joudutaan kohtaamaan paljon suuremmilla riskeillä, mitä ehkä tällä kasvintuotannon alueella.

Ja sitten ihan käytännön asiaan, ainakin ed. Kaunisto otti tämän suojavyöhykekysymyksen. Tuossa ed. Pulliaisen kanssa muutaman sanan siitä vaihdoinkin. Minä ymmärrän sen, että tarvitaan tietyllä tavalla selkeät suojavyöhykealueet. Minulle enemmän jäi kysymykseksi se, että jos tavanomaiseen tuotantoon riittää 18 metriä, niin miksi luonnonmukaiseen tuotantoon pitää olla 30 metriä. Melkein oma ajatukseni on, että tässä ei ole kovin paljon tieteellistä pohjaa, ehkä tämä on enemmän tämmöinen poliittinen päätös.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli äärettömän mukava kuunnella ed. Karjulan laajaa ja analyyttistä puheenvuoroa. Kaikella kunnioituksella meitä kaikkia kansanedustajia kohtaan, mutta on todella mukava kuunnella, kun täältä puhuu todella kansanedustaja, joka myös tietää siitä aiheesta, mistä puhuu. Eli kiitos ed. Karjulalle aivan erinomaisesta analyysistä ja puheenvuorosta!

Mutta, arvoisa puhemies, kun mennään kaiken kaikkiaan yhteisölainsäädännön mukaan, niin on tietysti välttämätöntä säätää pelisäännöt eli siis säätää pelisäännöt gmo-tuotannolle. Monestakin syystä lain säätämiselle on juuri nyt erittäin sopiva aika. Tässä laissahan ei määritellä sinällään Suomen kantaa geenimuunteluun noin yleensä, vaan toteutetaan, kuten sanottu, yhteisölainsäädäntöä. Toivon mukaan tämä edesauttaa myös sitten keskustelua laajemminkin tästä aiheesta.

Gmo-viljely, kuten tässä on monien puheenvuorojen osalta ansiokkaasti kuultu, ei ole millään tavalla yksiselitteinen kysymys. Väistämättä tätä asiaa on arvioitava muun muassa kuluttajien odotusten näkökulmasta. Viime kädessähän kuitenkin kuluttajat päättävät, hyväksyvätkö he muuntogeenisestä raaka-aineesta valmistetut elintarvikkeet. On myös huomattava se, että viljelijäthän tuottavat sellaista ruokaa, jota kuluttajat kaiken kaikkiaan ostavat, ja on myös selvää, että viljelijät ovat valmiita tuottamaan ruuan myös kalleimmilla tuotantotavoilla, jos kuluttajat ovat valmiita maksamaan sen aiheuttamat lisäkustannukset.

Väistämättä on myös arvioitava suomalaisen maatilatalouden kilpailukykyä suhteessa kilpailijamaihimme. Erityisesti tämä tulee vastaan siinä vaiheessa ja silloin, mikäli gmo-lajikkeitten viljely lisääntyy kaiken kaikkiaan Euroopassa nykyistä merkittävämmin.

On epäilemättä syytä arvioida myös ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomen viljelyolosuhteisiin. Mikäli tämä muutos on vahva, geenitekniikalla, kuten kaikki tiedämme, kyettäisiin sopeuttamaan ja nopeuttamaan suomalaisen kasviviljelyn jalostusta vastaamaan uusia olosuhteita. Totta kai laajemmassa sfäärissä on myös syytä arvioida, kuinka nälänhätää maailmalla voidaan tor-jua.

No, itse tämän lain osalta on välttämätöntä, että laissa selkeästi määritellään korvausvelvollisuus gmo-kasveja viljelevälle viljelijälle, siis tilanteessa, jossa saastutetaan luomu- tai tavanomaiset viljelmät. Lienee selvää, että saastuttajan on myös korvattava elinkeinotoiminnasta aiheutuvat tulonmenetykset, kuten luomutuotannosta luopumisen. On myös hyvin vakavasti harkittava, voidaanko suoja-alueeksi määrätä sellainen alue, jolla eivät tuulipölytteiset kasvit ja mehiläiset pääse sekoittamaan gmo-viljelyä ja gmo-vapaata viljelyä. Täällä on muutamissa puheenvuoroissa puhuttu mehiläistarhaajista, ja vaaranahan on, että mehiläistarhaajat menettävät gmo-vapaan hunajan tuotanto- ja myyntimahdollisuuden.

On myös varmasti syytä vaatia laaduntarkkailun lisäämistä tuontirehuissa alkuperämaan ja gmo-vapaan rehun toteamiseksi, ja lienee selvää ja ainakin äärettömän tärkeää, että kuluttajapakkauksiin on lisättävä merkintä, onko tuote tuotettu gmo-muunnelluilla raaka-aineilla vai onko tuote gmo-vapaa. Tämä vaatimus luonnollisesti koskee niin tuontielintarvikkeita kuin kotimaisia myynnissä olevia elintarvikkeita, kuten lihaa ja maitotuotteita. On selvää, että kuluttajalla on oikeus valita sen mukaan, missä raaka-aineet on tuotettu ja millä tuotantotavalla. Ehkä olisi myös hyvä, jos teetettäisiin kuluttajatutkimus kuluttajahalukkuudesta ostaa gmo-tuotteita ja gmo-vapaita tuotteita.

On harmillista, että ministeri ei tällä hetkellä ole paikalla. Meillähän on maassamme muutamia alueita, joilla paikalliset MTK-liitot ovat tehneet päätöksiä, joilla he suosittelevat jäseniään, jäsenviljelijöitään, siihen, että viljelijät eivät lähtisi mukaan gmo-tuotantoon. Tässä esitetyssä laissahan on omat pykälänsä tämän tilanteen osalta, mutta olisi ollut äärettömän mukavaa kuulla, millä tavalla ministeri kaiken kaikkiaan lukee näiltä alueilta tulevia viljelijöitten omia esityksiä ja päätöksiä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan tämän päivän keskustelun lähtökohdat ovat täällä aika epäselvät. Listalla meillä on asia, jonka mukaan meidän tulisi keskustella niistä pelisäännöistä, joiden mukaan elettäisiin geenimuunnellun viljelyn maailmassa. Rinnakkaiselolain, joka mahdollistaisi tavanomaisen viljelyn, luomuviljelyn ja geenimuunnellun viljelyn yhtä aikaa, rinnakkain, maassamme, pitäisi tänään olla agendalla. Sen sijaan täällä käydään hyvin pitkälle periaatteellista keskustelua siitä, onko geenimuuntelu ylipäätään hyväksyttävää vai ei. Tämän keskustelun lähtökoh-dan olisin ministerin, joka nyt valitettavasti ei ole paikalla, toivonut selkiyttävän niin meille kuin sille innokkaalle asiaan vihkiytyneelle joukolle, joka henkeään pidättäen seuraa, miten asiaan täällä suhtaudutaan.

Osa Suomen alueista, muun muassa Kainuu, on julistautunut gmo-vapaaksi alueeksi. Samaan aikaan kerrotaan, että geenivapaaksi julistautuminen ei ole enää mahdollista, vaikka hyvä ajatus olisikin, koska muun muassa geenimuunneltuja rehuja jo tuodaan maahamme. Nyt puutteellinen lainsäädäntö tulee korjata ja tehdä tiukat pelisäännöt muun muassa tuon monesti tänäänkin mainitun tärkkelysperunan viljelyn varalta. Ilmoitusvelvollisuus Eviralle, muuntogeenisiä viljelykasveja koskeva rekisteri ja siitä tiedottaminen, korvausvelvollisuus, merkintävelvollisuus, riittävät suojaetäisyydet, viljelijän tutkinnot jne., kaikki nämä, ovat tiukkoina rajaehtoina hyväksyttäviä. Niiden riittävyyttä ja tehoa valiokunnassa tullaan varmasti punnitsemaan riittävällä vakavuudella. Valitettavasti sielläkään todella pitkän ajan kokemusta ja tutkimustietoa ei ole käytettävissä. Säännösten on todella oltava hallituksen esityksen mukaisesti vähintäänkin niin tiukat kuin esitetään. Geenimuunnellun viljelyä ei pidä edistää muiden tuotantomuotojen kustannuksella. Itse asiassa Suomen etu olisi nimenomaan kilpailukykyyn vedoten pidättäytyä tavanomaisessa tai luomutuotannossa. Se olisi valtti, millä voisimme erottua jatkossa.

Itse näkisin geenimuunnellun viljelyn torjumisen ja ehkä väistämättömänkin siirtämisen ainakin mahdollisimman kauas tulevaisuuteen hyvänä vaihtoehtona. En myöskään pidä oikeana sitä, jos muuntogeeninen tuotanto olisi taloudellisesti jotenkin etulyöntiasemassa muihin tuotantosuuntiin nähden. Rinnakkaiselon on oltava ehdottoman turvallista, toimivaa, kustannustehokasta, jos se joskus jossain muodossa toteutuu. Voiko onnistunut ja turvallinen rinnakkaiselo olla mahdollista ylipäätään, vastakkaisia tutkimustuloksia kun tuntuu olevan ja toisiaan kumoavia kokemuksia ja tietoa tulee ympäri maailmaa? Tämä hämmennys ja epätietoisuus näyttää sävyttävän myös tätä keskustelua. Yhtä varmoja mielipiteitä suuntaan jos toiseen tuntuu olevan.

Hyviäkin puolia geenimuunnellusta viljelystä mainitaan. Maissa, joissa muuntogeenisiä viljelykasveja on viljelty laajasti, tuotantokustannukset ovat yleensä laskeneet ja satoisuus on noussut — tosin siemenen nouseva hinta vie katetta. Mutta mikä onkaan hinta pidemmällä aikavälillä, tuota asiaa en ihan loppuun asti haluaisi olla näkemässä, jos luonnon omat lajit syrjäytyvät ja geneettinen maailma muuntuu hallitsemattomalla tavalla. Mitkä riskit ovat, mihin raja vedetään? Koska kukaan tai mikään taho ei pysty tähän täsmällisesti vastaamaan eikä geenimuuntelusta kokonaan voida kuitenkaan suojautua, on meidän ehkäistävä ennalta mahdollisimman tehokkaasti noitten riskien toteutuminen.

Arvoisa puhemies! Kuluttajat ovat ilmaisseet mielipiteensä geenimuunneltuja tuotteita kohtaan. Kielteisyys perustuu nimenomaan pelkoon, epävarmuuteen ja luotettavan tiedon puutteeseen. Selkeät pakkausmerkinnät ovatkin vähintään se asia, joka kuluttajille pitää hoitaa, niin että kuluttaja saa tietoisesti valita sen, käyttääkö gemotuotteita vai ei. Jäljitettävyys on tärkeää ja on osaltaan asettamassa rajoja vielä epävarman tuotantotavan liialliselle leviämiselle, ja hyvä niin.

Toivon vielä, arvoisa puhemies, valiokunnalle todella viisautta ja kaukokatseisuutta asian käsittelyyn, sillä lopulta olemme tekemisissä ihmisten ruokaturvallisuuden, terveyden ja mahdollisesti vakavien ympäristöriskien kanssa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin monipuolisesti tietysti tätä asiaa jo käsitelty. Toki aika turhaa meidän on varmaan kenenkään ruveta asiantuntijaksi tässä, koska näitä asiantuntijoitten lausuntojakin on kaiken näköisiä, erilaisia.

Mutta noin yleisesti ottaen tämä kyseinen aihe ihan ihmisistä ja eläimistä kasveihin on ollut tieteiskirjallisuuden ja tieteiselokuvien lempiaiheita viimeiset parikymmentä vuotta, joten tässä nyt tietysti annetaan tämän kaltainen laki hyväksymällä tässäkin muodossa selkeästi tietä sille, että kyseinen geneettinen käytäntö muunteluineen, keinotekoiset mutaatiot — vaikkakin niissä sitten pitäydytään, kun ne on aikaansaatu — hyväksytään laajemmitenkin.

Monet meistä tietävät hyvinkin sen, että esimerkiksi syöpä on omanlaisensa mutaatio. Tässä yhteiskunnassa Euroopassa ovat hyvin paljon lisääntyneet kaiken näköiset kyseisen taudin erilaiset muunnokset. Tämmöisessä jatkuvassa tarkkailussa tietysti — ovat sitten nämä tiedemiesten tulokset mitä tahansa — on oltava tosi nopea ja tosi valmis muutoksiin välittömästi.

Toki vielä sen verran sanon, kun tästä nyt paikaltani puhun, että kun meille tuli tämä hehkulamppudirektiivi, niin jälkeenpäin on osoitettu, että se oli suurten firmojen — niin kuin täällä on tullut esiin — masinoima juttu, lobbaama juttu Euroopan unioniin. Tässä voi hyvin käydä samalla lailla, ja sen takia tätä on monella tasolla hyvä epäillä niin paljon kuin mahdollista. Suomen kannattaa olla tässä ekologiseen ja muutenkin tulevaisuuteen suuntautuvana mallimaana hyvin tarkkana, mitä tässä tapahtuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuulemme puhuttavan siitä, että Suomessa pitäisi myös varautua geenimanipulaatioon, jos ilmastonmuutos etenee. On hyvä huomata, että muun muassa tämän päivän pääkaupungin lehdessä on artikkeli "Kehitysmaiden siemenpankit tarvitsevat lisää rahaa". Siinä todetaan, että 1,5 miljoonaa viljelylajiketta tällä planeetalla on ja ainoastaan 0,5 miljoonaa lajiketta on saatu siementensä suhteen ja niiden geneettisen perimän suhteen turvatuiksi ja että ne ovat Huippuvuorten ikijäähän rakennetuissa holveissa. Nyt tämä organisaatio tarvitsisi lisää taloudellista tukea, jotta näiden kasvien geenivarastot eivät tuhoutuisi. Siellä on se biodiversiteetti, joka on vuosituhansien aikana muovautunut kasvien kehityksen kautta. Siellä on vastaus sekä kylmyyteen, kuumuuteen, kuivuuteen. Tätä luonnollista siemenvarastoa pitää pystyä käyttämään. Sieltä löytyy vastaus myös näihin ilmastohaasteisiin.

Mutta, puhemies, kun tämä asia menee maa- ja metsätalousvaliokuntaan mietinnölle ja ympäristövaliokunta antaa lausunnon, haluaisin todeta, että gmo-asiat ovat aina erityinen asia. Tässä mielessä tämä on enemmän kuin puhdas, taikka ollenkaan joku tuotantokysymys. Tämä on hyvin periaatteellinen kysymys, myöskin ympäristöterveydenhoidon, ympäristöturvallisuuden ja yleensä ihmistenkin terveyden kannalta tärkeä asia. Tässä mielessä myöhemmin näitä valiokuntakuulemisia olisi varmaan syytä laajentaa.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut hyvää ja polveilevaa, mutta ei se vielä aivan varmasti tänä iltana valmiiksi tule, tämä asia.

Haluaisin tästä luomusta ja gmo:sta sanoa pari sanaa.

Tässä keskustelussa ehkä tahallisesti ja tahattomastikin ovat nousseet luomuviljely ja gmo-viljely vastakkain. Itselläni ei ole kokemusta gmo-viljelystä, mutta sen sijaan on kokemusta luomuviljelystä 12 vuoden ajalta päätoimisena viljelijänä siellä monenlaista yrittäen ja kehittäen, ja ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että en koe gmo:ta siellä erityisenä uhkana. Uhkat ja ongelmat ovat muualla.

Monta kertaa itse asiassa kasvinviljelyä harjoittaessani mietin, että kunpa kasvinviljely ottaisi paremmin huomioon luomutuotannon ongelmat. Pystyttäisiin jalostamaan esimerkiksi sellaisia lajikkeita, joissa voitaisiin paremmin käyttää hyväksi ravinteiden kiertoa, esimerkiksi typen sidontaa, biologista typen sidontaa, laajentaa sitä kirjoa tai parantaa kasvien omaa taudinsietokykyä. Perinteisellä jalostuksella ei tähän pystytä ainakaan siinä nopeudessa, mihin gmo tarjoaisi mahdollisuuksia, ja minusta tässä noin pitkällä sihdillä ajatellessa pitäisi olla yhteisiä etuja myöskin luomuviljelyn ja gmo-tekniikan kesken. Tiedän, että tämä kuulostaa aika radikaalilta ajatukselta, mutta jos me aiomme ekologisempaan suuntaan kehittää viljelyä, niin kuin yhteisenä tavoitteena on, niin tämäkin pitäisi ottaa hyvin vakavana tavoitteena.

Sitten täällä on esitetty keskustelussa moneen kertaan tämä yritysten rooli, suuryritysten rooli ja perheyritysten rooli, sitten toisaalta siellä toisessa päässä, millä tavalla tämä suuri agribisnes ottaa tämän koko touhun haltuunsa. Minun mielestäni me itse myöskin edistämme suuryritysten roolia tässä kasvinjalostuksen ja kasvituotannon alalla tekemällä säädökset erittäin monimutkaisiksi ja pistämällä näitä asioita sillä tavalla todella vaikealle, että niihin ei oikeastaan pienyrityksillä ja pienellä maalla kuten Suomella ole mahdollisuus mennä ja kehittyä. Tämä näkyy esimerkiksi Euroopan unionin suhtautumisessa tähän gmo-tekniikkaan. Yhtään eurooppalaista yritystä käytännössä ei tällä alueella ole.

Myöskin usein esitetään tietoa, joka on vanhentunutta tietoa niistä riskeistä, mitkä kohdistuvat gmo:hon, tai joka ainakin on kiistetty monissa tutkimuksissa ja tuloksissa. Yksi tällainen on viljelijöiden itsemurhat Intiassa. Ainakin minun tietojeni mukaan sen jälkeen, kun puuvillayökköstä luontaisesti torjuvaa gmo-puuvillaa siellä otettiin käyttöön, niin puuvillan satotaso on parantunut 80 prosentilla, mikä itse asiassa pelasti Intian puuvillaviljelyn — tämä on tapahtunut 2000-luvulla — ja viljelijöiden itsemurhat ovat tilastollisesti vähentyneet, kun niitä katsotaan koko Intian alueelta.

Mielestäni ed. Karjula täällä katsoi tätä asiaa hyvin laajasta perspektiivistä koko maailman ja myöskin koko biotalouden kannalta. Meillä on valtava haaste edessämme paitsi ruuantuotannon ja ruokaturvan, ruuan turvaamisen, suhteen, niin myöskin vihreiden elinkeinojen kehittämisessä ja biomassan määrän ja laadun turvaamisessa, ja näen, että gmo-tekniikka on tässä aivan avainasemassa tulevaisuudessa. Se ei tietenkään ole ainoa tekijä. Ehkä keskeisin tekijä on vesi ja veden riittävyys, ja siinä ei paraskaan gmo-tekniikka auta, jos meiltä viljelyseuduilta vesi loppuu. Mutta tätä ei pidä väheksyä, eikä meidän mielestämme pidä jäädä tämän kehityksen ulkopuolelle, jos ja kun pyrimme vahvaksi vihreiden elinkeinojen maaksi, johon meillä on täydet edellytykset.

Meillä 1960-luvulla erityisesti Amerikasta lähti liikkeelle tämä vihreä vallankumous, jonka yhtenä liikkeellepanijana oli kasvinjalostaja Norman Borlaug, ja hän kuoli tässä joku aika sitten. Näitä tuloksia on vähätelty, mitä silloin saatiin tällä voimakkaalla panostuksella kasvinjalostukseen aikaiseksi, mutta jälkeenpäin, kun katsotaan tilastoja, niin kyllä vihreä vallankumous täytti paikkansa erinomaisesti. Ehkä siihen asetettiin liikaa toiveita ja sen kehittäminen vedettiin alas 1970—80-luvulla, ja se on ehkä osasyy myöskin näihin maailman nälkäongelmiin, joista nyt kärsimme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi vastauspuheenvuorona ed. Kauniston äskeisen puheenvuoron johdosta kommentoin vähän, vaikkei se tähän nyt niin paljon liitykään, tätä Intian tilannetta. Kun juuri yhdessä kirjassani käsittelin tätä samaa asiaa ja kävin näitä aineistoja läpi, niin minä ymmärsin sen koko homman sillä tavalla, että kysymys oli siitä, että sadat tuhannet viljelijät menettivät oman viljelytuotantonsa ja eivät ole saaneet duunia sitten mistään muualta ja nämä suuret ylikansalliset yritykset ovat sitten puuvillaviljelystuotannot jnp. tuoneet niille alueille. Heille varmaan hyvä homma, mutta ne paikalliset pienviljelijät menettivät elantonsa siinä ja kaiken.

Arvoisa puhemies! Minusta tässä keskustelussa on ollut varsin erinomaista ja mainiota se, että on nähty tämä tämmöinen alueellinen ratkaisu, joka voisi olla suorastaan sellainen, joka tuottajakuntaa yhdistää ja laittaa miettimään, mitenkä porukalla näitä hommia hoidettaisiin niin, että on jokin yhteinen asia, jota puolustetaan, samalla kun sitten on sellaisia asioita, jotka eivät yhdistäkään. Ja se on tämä Kainuun malli jälleen kerran, eli julistauduttaisiin gemovapaaksi alueeksi.

Arvoisa puhemies! Tämän kanssahan on täysin sopusoinnussa uudestaan komission puheenjohtajaksi valitun Jose Manuel Barroson kanta asiaan, että pitää kansallisesti olla mahdollisuus ratkaista se, onko gemotuotantoa vaiko eikö. On paljon sellaisia alueita, esimerkiksi juuri Kainuu, jossa varmasti ei todellakaan menetetä yhtään mitään. Mikä siellä nyt voisi olla semmoinen lajike, niin tämä tärkkipottu, mutta se on vähän liian kaukana sekin sellaisesta tuotantolajista, mihinkä se tärkki vietäisiin.

Toisin sanoen meillä on Suomessa paljon sellaisia alueita, joissa tämä on mahdollisuus, ja silloin jo siinä katsannossa tämä hallituksen esitys on tehnyt tehtävänsä, kun se on toisaalta sanellut pelisäännöt tähän toimeliaisuuteen ja toisaalta on kannustanut tekemään, sanotaanko, lähinnä maakunnallisen, merkittävän linjapäätöksen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran, kun tuo aika loppuu ja täällä on vielä muutama asiantuntija paikalla: Aamutelevisiosta katselin tästä keskustelua. Täällä on tämä kohta tästä suojaetäisyydestä muuntogeneettisen perunan viljelyssä. Tätä muissa ei ole, ja tuli esille siinä keskustelussa, että Euroopassa se on joissakin paikoissa viisi metriä ja joissakin jotakin ja täällä on sitten merkattu 18 metriä ja sitten vielä 30 metriä luonnonmukaisella. Mikä tämä on nyt oikein sitten on sinänsä, koska tässä televisio-ohjelmassa todistivat nämä alan asiantuntijat, että tällä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, että tämä on vain jonkinlaista kiusantekoa tai näennäisjuttua, jolla tätä yritetään saada näyttämään turvallisemmalta, kun Suomi kikkailee näin isoilla turvaetäisyyksillä? Löytyykö täältä esimerkiksi ed. Pulliaiselta tietoa tästä, että tietäisi tässä vähän tämmöinen myöhäisherännytkin tästä asiasta?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran vastaan tähän. On se nyt tullut kirjatuksi jo jonkun kerran sinne pöytäkirjaan.

Kysymys on siis siitä, että ongelma tässä suojaetäisyydessä ovat varislinnut. Niitä oli satapäiset parvet meidänkin alueellamme siellä Pohjanmaalla tämän syksyn aikana, liekö ollut toista tuhatta suurimmassa parvessa, ja ne kuljettavat näitä mukuloita, yksinkertaisesti tällä tavalla, sillä suojaetäisyydellä, tällä tasolla. Kun on nämä kolmet metrit tuolla Ruotsissa ja missä niitä on, niin ne on ihan muussa katsannossa mietitty.

Keskustelu päättyi.