Heikki A. Ollila /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Uskon, että se ongelma, johon tällä aloitteella puututaan, on myös tässä salissa, silloin kun sali on täynnä, oleville usealle hyvinkin tuttu.

Verotuksen pääsääntönähän on, että välttämättömät tulonhankkimismenot voidaan vähentää verotettavasta tulosta. Tästä muodostavat poikkeuksen kunnalliset luottamuspalkkiot, joista menee luottamushenkilövero kunnallisjärjestöille tai vastaaville yhdistyksille, ja tuo vero ei ole verotuksessa vähennyskelpoista. Tällä tulolla, joka järjestöille tästä tulee, rahoitetaan nimenomaan paikallista poliittista toimintaa, tuetaan edustuksellista lähidemokratiaa. Vaikka toki asia on niin, että ei kunnalliselämässä toimita rahasta, vaan enemmänkin rakkaudesta, niin on tietysti niin, että työmies on tässäkin suhteessa palkkansa ansainnut ja oikeudenmukaisuus toteutuu, jos tämä lakialoite toteutuu.

Totean sen ihan selvyyden vuoksi, kun on paljon kyselty, että tässä 5 momentissa tässä 31 §:ssä uutta on tämä loppuosa, joka alkaa sanalla "ja" — "- - ja kunnallisista luottamustoimista maksetuista kokouspalkkioista peritty luottamushenkilömaksu" — eli tuo alkuosan "valtiollinen" on voimassa olevaa lakia. Siinä ei tule mitään uutta.

Uskon, että joillekin tämä muutos jopa mahdollistaa — ja useita ainakin siihen kannustaa — osallistumisen kunnalliseen demokratiaan. Aloitteen toteutuminen on arvostuksen osoitus sille työlle, jota tuhannet, etten sanoisi kymmenettuhannet, kansanvallan ritarit kunnissa tekevät. Totean vielä senkin, että valtion tuloille, valtion taloudelle, tämän asian merkitys on varmastikin melko marginaalinen. Toivon asian sujuvaa etenemistä valtiovarainvaliokunnassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä olen ihan tätä keskusteluosuutta varten täällä erityisesti istuskellut ja seurannut sitä, miten saa turpiinsa, kun jaksaa täällä istua.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen aloite sillä tavalla, että se konkretisoi sen arkitodellisuuden, mikä tuolla kunnallispolitiikassa vallitsee tällä hetkellä. Muistan elävästi jonkun niistä kunnallisvaalitilanteista — se oli joskus 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa — kun eräs sittemmin hyvin merkittävään asemaan kunnalliselämässä kohonnut henkilö, oli Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja pitkään, kävi oikein näyttävän vaalikampanjan kunnallisvaalien alla Oulun kaupungissa. Se näytti niin raflaavalta esimerkiltä, että me sitten laskimme, ihan niin kuin tiedetään, mitenkä voidaan laskea, ne vaalikustannukset, lehti-ilmoitukset Kalevasta ja muista paikallisista lehdistä. Sitten me laskimme vaalikauden aikana noin suurin piirtein, mitkä saattoivat olla hänen tulonsa ja erikoisesti nettotulonsa tästä toimeliaisuudesta elikkä tämän kunnallisen demokratian toteuttamisesta osaltaan. Todettiin, että menipä rankimman jälkeen harrastuksen puolelle tämä toimeliaisuus, siis todella rankasti sille puolelle. Sillä oli tietysti periaatteessa se merkitys, ainakin meillä on esimerkkejä siitä, että ei sitä kunnallista osallistumista toteuteta ainakaan rahan puolesta, nettorahan saamisen puolesta, vaan siinä on jalommista tarkoituksista olevinaan kysymys. Vielä tämän tekee persoonalliseksi, vaikka ei tämmöisiäkään tapauksia olisi, että nämä vaalikustannukset ovat tosi huikeaa luokkaa, se, että — tilanne ei ole sama enää nyt, kun on tämä prosenttipidätys siitä kunnallisesta tehtäväpalkkiosta, mutta se oli silloin, kun nämä olivat kunnallisjärjestöille meneviä markkamääräisiä rahanluovutuksia — kun veroprosentti meni sen marginaaliveroprosentin mukaan sieltä yläpäästä ja sitten tämä kunnallinen luottamushenkilöpalkkio meni markkamääräisesti, niin 100 prosentin katto ylittyi, elikkä sitä kautta tultiin akuutisti siihen tilanteeseen, että tämä meni pakkasen puolelle. No, nyt nämä prosentit, mitkä ed. Ollila on tähän esiin laittanut, 70—80 prosenttia, aivan ilmeisesti ovat tässä tilanteessa hyvin realistisia. Erityisesti kansanedustajien kohdalla ja vuorineuvosten kohdalla jnp. varmasti tämä on ihan oikea prosentti.

Mikä koskee tätä perimmäistä sanomaa, niin minä olen ihan samaa mieltä ed. Ollilan kanssa siitä, että joku tämmöinen verovähennyskelpoisuusmenettely pitäisi saada aikaiseksi sen takia, että se toteutuneena osoittaisi sen, että annetaan merkitystä myöskin tälle työlle, koska nyt tällä menettelyllä saatetaan karsia sieltä ehdokkaitten joukosta sellaisia henkilöitä, joilla voisi olla aika paljon annettavaa siinä kunnallisessa demokratiassa, elikkä häviäjänä itse asiassa on se kuntayhteisö, jonka jäseniä olemme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tekee mieli yhtyä ed. Pulliaisen sanaan kyseisen lakialoitteen osalta. Tämä on hyvin mielenkiintoinen aloite, ja minä toivon, että tästä viriää oikein mielenkiintoinen keskustelu, niin kuin tänään on käyty muun muassa tuosta kännykän ilman handsfree -käyttöä koskevasta kiellosta, koska tämä on mielenkiintoinen.

Taustallahan on tässä se tosiasia, että kunnallisista luottamustehtävistähän ei tosiasiassa niitä hoitaville henkilöille mitään taloudellista tulosta tule. Minullakin on kahdeskymmenes ... taitaa olla 27. tai 28. vuosi kunnallisvaltuutettuna, ja kyllä jos sen ajan, minkä olen käyttänyt kunnalliseen elämään niin valtuustossa kuin puheenjohtajistoon kuuluvana sitten hallituksen kokouksissa ja näihin liittyvissä, olisi käyttänyt järkevästi omaan työhön, vaikka kuinkakin vähäarvoista ja vähätuottoista työtä tehden, niin paljon enemmän sillä olisi saanut itselleen aikaiseksi, vaikka remontoiden taloa tai jotain muuta tai hoitaen metsiä. No, niitä nyt ei pimeässä tuonne puoliöihin asti tehdä, niin kuin jotkut kaupunginhallituksen kokoukset talviaikana kestävät, niitä ei siellä näkisi tehdä, ei semmoista kuutamoa olisikaan — ei sitä kaikkea aikaa nyt järkevästi voisi hyväksi käyttää. Mutta jonkun lisensiaattityön olisi voinut tehdä noina aikoina, niin ei olisi jäänyt kesken roikkumaan. Mutta tämä tilanne on nyt tämmöinen, että näistä kumminkin kunnat maksavat vähän vaihtelevia palkkioita, suuremmat kaupungit ehkä runsaamminkin, mutta sitten monellakin maalaispaikkakunnalla on kunnia-asia, että mahdollisimman vähillä luottamushenkilöpalkkioilla näitä töitä tehdään. Sitten kun niistä otetaan vero, se kuutisenkymmentä prosenttia ennakkopidätystä ja sitten kunnallisjärjestölle maksetaan loput, niin sieltä ei todella mitään kerry. Tai — ei mitään — kyllä sieltä jotakin tulee, ja täytyy sanoa, että sekin raha tulee tietysti tarpeeseen, kun niitä palkkioita tulee sitten aikanaan, mutta hyvin vähäksi ne jäävät. Tällä aloitteellahan on kiinnitetty huomiota nyt siihen, että kun puolueet keräävät hieman vaihtelevan suuruisia maksuja kunnallisjärjestöille, nämä saataisiin vähennyskelpoiseksi. Minä uskon, että tässä voidaan käydä hyvin mielenkiintoista keskustelua sitten, mihin toimiin tämä jatkossa antaa aihetta, mutta tosiasia on se, että kunnallisista luottamustehtävistä ei niitä suorittaville kyllä toimeentuloa tule. Se on tosiasia, että kun ottaa huomioon käytetyn ajan ja monet muut tähän liittyvät oheistoiminnat, oman puhelimen käytöt, niin kyllä niissä saattaa olla jopa, että maksun puolelle hyvinkin helposti menee, ynnä sitten sen toiminnan, mikä liittyy vielä maksettavien kokouspalkkioitten ulkopuolelle. Kyllä tämä on talkootyötä sille, joka antaa panoksensa kunnalliseen luottamustehtävään, ja vaara on se, että tämä talkootyö, mitä se käytännössä nykyisellään on, ei houkuta sinne niitä voimia, joita nimenomaan siellä tarvittaisiin. Ei yrittäjän kannata kovinkaan monta vaalikautta olla mukana kunnalliselämässä. Omalta kotipaikkakunnaltani voin kertoa, että yrittäjät jos yhden kauden ovat, korkeintaan kaksi, niin sanovat, että täällä ei kannata olla. Eli tämä on hyvin ongelmallinen tilanne käytännössä. Voitaisiinko sitten kokouspalkkioilla asioita koskaan sillä tavalla saada houkutteleviksi, että ne kaikkia houkuttaisivat, se on eri kysymys.

Mielelläni laajentaisin tätä käsiteltävää aloitetta myös siihen suuntaan, että meitä kansanedustajiakin katsottaisiin siten, että kun me käytämme henkilökohtaisista varoistamme vaalityöhön melko huomattavan summan itse kukin, joita olemme tiedotusvälineillekin virallisesti ilmoittaneet, nämä summat voisivat olla verovähennyskelpoisia. Silloin saattaisi olla niin, että kansanedustajan tehtäväänkin olisi niitä voimia tulossa, jotka kokevat itse olevansa parempia kuin mitä me täällä heidän mielestään olemme. Yleensä on myöskin se luulo, että puolueet jotenkin meitä tukevat. Ainakin kansanedustajan työstä omassa puolueessani on tosiasia se, että me maksamme kansanedustajan työstä myöskin veroa puolueelle, joka puoluevero ei ole missään myöskään vähennyskelpoinen.

Elikkä tämä kysymys, lakialoitteen nostama kysymyskenttä, on hyvin mielenkiintoinen kaikin tavoin, jota voi tietysti selvitellä. Toinen kysymys on sitten, onko tässä puoluetuesta kysymys. Mielestäni ei, koska on kysymys kunnallis- ja luottamustehtävissä olevien jo saamista palkkioista. Samoin toivon, että tässä viriäisi myöskin se kysymys, millä tavalla luottamushenkilöt, jotka antavat panosta paikkakuntansa ja maakuntiensa parhaaksi, voisivat siitä saada kohtuulliset korvaukset. Tällä hetkellä tuo työ on kyllä talkootyötä, ja minä väitän, että siinä on aika pitkälti myös halu vaikuttaa paikkakunnan parhaaksi enemmän kuin mikään vallanhalu tai jokin muu. Saattaahan siinä olla tietysti jotain tämmöistä, ja tietysti yksilöllisesti siinä on monia syitä. Minun täytyy sanoa, että minulle itselleni on ollut hyvin merkittävää kyllä olla mukana kunnalliselämässä ja sen eri haasteissa. Ellen olisi näin kokenut, niin en seitsemättä valtuustokautta nyt olisi tässä hiljalleen lopettelemassa. Tämä ei tarkoita sitä, mitä tulevasta kaudesta ajattelen. Se on sitten tulevaisuuden kysymys. Joudun harkitsemaan, onko mielekästä olla tulevalla kaudella kunnalliselämässä mukana, mutta tähän mennessä sitä harkintaa en ole vielä tulevaa kautta varten tehnyt.

Arvoisa puhemies, mielenkiintoinen aloite. Toivottavasti saa mielenkiintoisen jatkokäsittelyn.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ollila on tehnyt, minä sanoisin, tärkeän, mutta tietyllä tavalla arasta aiheesta aloitteen eli tuloverolain 31 §:n 5 momentin ennen kaikkea loppuosan muuttamisesta, joka tarkoittaa sitä, että näistä kunnallisista luottamustoimista maksetuista kokouspalkkioista peritty luottamushenkilömaksu olisi vähennyskelpoinen verotuksessa. Minusta tämä on siinäkin mielessä tärkeä, kun katsoo, että tämän ovat allekirjoittaneet ed. Ollila, ed. Heinäluoma ja ed. Lankia, kolmen suurimman poliittisen ryhmän puoluesihteerit. Minusta tämä on tässä erittäin huomionarvoinen seikka, ja olen kyllä sitä mieltä, että olen yhtymässä nimenomaan tähän aloitteeseen.

Kyllä asia on niin, että meillä tarvitaan poliittinen järjestelmä; se on myös kunnallishallinnossa, se on sinne tullut ja se siellä on. Sinne pitäisi saada myöskin — nyt elämme kunnallisvaalivuotta — parhaat voimat mukaan, ja sitä ei kuitenkaan hoida mikään muu kuin poliittinen järjestelmä, poliittiset puolueet niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla poliittista järjestelmää, sen kehittymistä ja myöskin pitämistä tässä ajassa kiinni voidaan kehittää, pitäisi käyttää.

Mielestäni tämä lakialoite, joka koskee vaan yhtä asiaa, on omalla tavallaan tukemassa poliittisen järjestelmän vahvuutta ja myöskin tukemassa kunnallista demokratiaa, niin kuin ed. Pulliainen toi mielestäni ihan hyvin esille niitä perusteita, miten ollaan luottamustehtävissä ja miksi sinne mennään, ja myöskin sitten nämä taloudelliset kysymykset. Kyllä tälle löytyy vahvat perusteet, että tulisi menetellä niin kuin tässä lakialoitteessa esitellään. Mutta on tietenkin näin, että jos ei hallitus tuo tämän tapaista lakiesitystä, niin sitä on vaikea viedä läpi, jos eivät sitten poliittiset ryhmät pysty sopimaan tämmöisestä asiasta. Kun tässä on nyt näin kolme kovaa henkilöä, kolmen suurimman poliittisen ryhmän puoluesihteeriä, takana, niin tämähän pitäisi voida hoitaa. Minusta olisi hyvä, että ennen syksyn kunnallisvaaleja, kun ehdokasasettelukin päättyy syyskuun puolivälin maissa, tämmöinen asia olisi hoidettu. Pidän tätä myönteisenä, ja kyllähän minusta tämän talon pitää toimia myös sillä tavalla, että me pyrkisimme vahvistamaan kunnallista demokratiaa. On se kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan yksi peruskivi, ja ehkä juuri nyt tänä vuonna, kun elämme todella kunnallisvaalivuotta, tähän on syytä kiinnittää huomiota. Näin uskonkin, että ed. Ollila, kun on tämän lakialoitteen tehnyt, on lähtenyt juuri tältä pohjalta, että tällä voitaisiin vahvistaa kunnallista demokratiaa ja myöskin poliittista järjestelmää, jota me tarvitsemme. Pitää muistaa, että tässä maassa on myöskin paljon voimia, jotka toivovat, että tämä poliittinen järjestelmä, poliittiset puolueet, rapautuisivat ja heikkenisivät, ja se ei ole hyväksi kyllä suomalaiselle kansanvallalle eikä tämän maan demokraattiselle kehitykselle tästä eteenpäin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on ed. Ollila tehnyt hyvän aloitteen, ja niin kuin täällä edellä todettiin, täällä on semmoisia raskaan sarjan nimiä takana. Minusta tämä aloite pitäisi ottaa ehdottomasti käsittelyyn ja viedä läpi.

Ihan muutama kommentti tähän koko juttuun liittyen. Juuri tuossa hiljattain kun täytin veroilmoituksen, niin katsoin, mitä meikäläinen kaupunginvaltuutettuna on viime vuonna tienannut. Tänään muuten Ilta-Sanomat tai Iltalehti kyseli sivutöistä ja tämmöisistä, ja rohkenin laittaa tämän suuren summan myös siihen kyselyyn siitä sivuduunista, ainoasta sivuduunista mikä minulla on olemassa, kaupunginvaltuutetun työstä. Se on 345 euroa 50 senttiä vuoden tienestit, ja sehän tarkoittaa, kun oikeasti laskin sitten veron plus sitten puolueveron, jonka kunnallisjärjestö perii, että siitä jäi minulle 103 euroa 50 senttiä puhtaana käteen. Sehän tarkoittaa, jos samanlaisia yhtä viljavia vuosia kaikki neljä vuotta olisivat, että hyvänen aika, yli 400 euroa saisin neljän vuoden duunista. Jos kunnallisvaalien alla ilmoituksia lehteen laittaa, niin hirveän isoja lätkiä sillä ei voisi laittaa. Tosin minä en ole koskaan kyllä kunnallisvaalien alla yhtään lappua vielä maksanut tai laittanut ilmoitusta. Minä olen kokenut sillä tavalla, että kunnallisvaalit on semmoinen juttu, jotta ne ovat lähivaalit ja ihmiset äänestävät tuntemuksen, asioiden hoidon, perusteella. Sen verran monessa, hyvässä ja pahassa, mukana olleena, kun ihmiset ilmeisesti tuntevat, minun ei tarvitse yhtään mainosta koskaan laittaakaan.

Tässä ed. Oinonen laajensi tätä käsitystä myös yleensä vaaleihin ja myös kansanedustajan tehtävää koskien. Kun ed. Oinonen esitti, että pitäisi olla mahdollista jopa vähentää vaalikulut, niin kansanedustajilla minusta kohtuullisessa määrin näin pitäisi olla. Mutta samaten myös kunnallisvaaleissa jos ihmiset mainostavat, niin siitä tulee kuluja. Minusta pitäisi pystyä sekin kohtuullisessa määrin vähentämään, koska se on tulon hankkimista. Vaikka itse en mainostakaan yhtään enkä yhtään senttiä tule laittamaan kunnallisvaaleihin, niin kyllä näen, että kun jotkut, jotka eivät ole sillä tavalla tunnettuja ihmisiä, joutuvat satsaamaan siihen ja laittavat rahaa, niin semmoisen kohtuullisen määrän voisi vähentää — säilytettäisiin semmoinen raja, mihin määrään saakka voi vähentää — jos kerta rahaa käyttää kunnallisvaaleihin. Se olisi aika loogista siinä ajattelussa. Vaikka täällä on todistettu siitä, jotta se on puhtaasti tämmöinen harrastuspohjainen juttu ja halu lähteä päättämään ihmisten asioista, että se ei ole tienestiä, niin kun siinä kuitenkin maksetaan palkkio, siinä on kyse tietyllä tavalla tulosta ja silloin pitäisi myös nämä menot saada vähentää.

Sen takia tämä, mitä tässä aloitteessa esitetään, on vähintä, tämä pitää ehdottomasti saada nopeasti voimaan. Toivon mukaan valiokunta ottaa tämän käsittelyyn ja eduskunta voi hoitaa sitä suoraan, mutta jos ei näin tapahdu, niin hallitus toisi tämän esityksen vielä kevätkauden aikana, jolloin syksyllä sitten tai kesällä, kun ehdokkaita kerätään, voitaisiin sanoa, että laki tältä osin on muuttunut. Ainakaan se ei nousisi kynnykseksi, että kun eihän siitä mitään saa kuitenkaan, mitä sitä lähtee ehdokkaaksi. Kannatan ehdottomasti tätä, ja toivon mukaan tämä saa hyvän käsittelyn.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ollila, te olette rohkea mies. Te uskallatte puolustaa vielä suomalaista poliittista järjestelmää, mikä ei aina vaalienkaan alla ole kaikkein palkitsevinta toimintaa. Mutta ymmärrän tietenkin, että ison puolueen puoluesihteerinä on oikein, että te uskallatte tehdä tämänkin tyyppisen aloitteen.

Me kaikki kumminkin tiedämme, jotka kunnallistoimessa olemme mukana olleet, että eipä niissä nyt ainakaan rivivaltuutettu tai lautakunnan, toimikunnan jäsen rikastu verrattuna siihen aikaan, mitä monet tähän työhön käyttävät. Käytännössä tämän päivän kunnallistyö on myöskin sitä, että se, joka on puheenjohtaja, joutuu tekemään sitä hyvin puolipäivätoimisesti. Puheenjohtajallahan on muutamien tuhansien vanhojen mummonmarkkojen, ehkä tällainen, vuosikorvaus siitä työstä, mutta verrattuna käytettyyn aikaan sekin summa on hyvin säälittävä. Nyt tänä päivänä puhutaankin paljon siitä, onko jo pienissäkin ja keskisuurissa kunnissa tilanne mennyt siihen, että tarvittaisiin jo jonkinlainen pormestari, joka olisi aina paikalla kunnantalolla hoitamassa puolipäivätoimisesti näitä tehtäviä. Tätä keskustelua käydään tällä hetkellä jo ainakin suurten kaupunkien osalta hyvin merkittävästi.

Voidaankin kysyä sitten, eikö olisi oikeudenmukaista, että jos nämä luottamushenkilöt siitä pienestä palkkiostaan vielä maksavat sille poliittiselle ryhmälle, jonka ryhmän jäsenyydestä ovat tulleet valituksi tehtäviinsä, 10—15 prosentin palkkion, tätä kuluerää voisi vähentää pois verotuksessaan. Pitäisin sitä oikeudenmukaisena ja poliittista järjestelmää vahvistavana. Juuri, kuten ed. Vihriäläkin totesi, näin kunnallisvaalivuonna se olisi ihan ehkä oikeankin suuntainen kädenojennus myöskin kansalaisille, että myöskin eduskunta arvostaa kunnallista demokratiaa ja pitää myöskin poliittisten järjestelmien tai minkä muun tahansa ... Myöskin muu kuin poliittinen puoluehan voi periä valitsemaltaan yhdistykseltä palkkion ihan samalla tavalla. Ehkä nämä ovat kumminkin muutamia yksittäisiä tapauksia.

En heti aluksi huomannutkaan tätä 5) kohdan alkuperäistä tekstiä. Luulin teitä vielä rohkeammaksi mieheksi, koska ajattelin, että olette esittänyt, että jopa valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta välittömästi aiheutuvat kohtuulliset kustannukset korvattaisiin. Nyt sain tietää, että se on ollut jo aikaisemmassa, vanhassa, tekstissä. Vaikka totean tämän kohdan kyllä kuolleeksi kirjaimeksi siltä osin, että nyt kun kansanedustuslaitoksella on tämä niin sanottu kulukorvausjärjestelmä — maksimissaan 55 prosenttia, onko se nyt palkkaluokasta A 27, Uudellamaalla vähemmän, Helsingissä vielä vähemmän — niin monena vuotena itsekin olen miettinyt sitä, että kun yksi huone on kokonaan kansanedustajan työn käytettävissä ja monen luottamustehtävän takia siellä pitää olla tietokoneet, siellä pitää olla printterit, puhelimet ym. vastaavat, jotta voi keskittyä näihin tehtäviinsä, niin eikö se työnhuonekorvaus jos joku, esimerkiksi se pieni työhuonekorvaus, ole riittävä vähennys siltä osin. Mutta eipä sitä verottaja koskaan ole hyväksynyt, sillä periaatteella, että meille maksetaan tämä kulukorvaus.

Äsken sain tässä, kun valmistauduin puheenvuoroon, vinkin siitä, mitä monet maakuntien edustajat kertoivat: ed. Lahtela muun muassa kertoi ajavansa 70 000 kilometriä, ed. Oinonen 40 000 kilometriä. Sen lisäksi teillä on toinen asunto täällä Helsingissä, sen lisäksi te syötte joka päivä, sen lisäksi te maksatte tietenkin vieraille omat palkkiot, kun he tulevat tänne, te maksatte itse puhelinlaskun. Sitä kautta tulee tietenkin tietoliikennekorvaus, mutta väitän, että kulukorvaus, mitä te saatte, ei maakuntien kansanedustajille alkuunkaan riitä korvaamaan niitä nettokustannuksia, mitä te tähän työhön laitatte. Sainkin sellaisen vihjeen, että jatkossa olisi ehkä syytä soveltaa myös ed. Ollilan tekemän pykälän 1 kohtaa siten, että pitäisi laittaa ne summat ylös — kaikki matkakulut, puhelinkulut, toisen asunnon korvaukset — ja verrata niitä niihin kulunkikorvauksiin, mitä meille maksetaan, ja yli menevä summa esittää verottajalle valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta välittömästi aiheutuneina kohtuullisina kustannuksina. Harva tästäkään salista, varmasti ei meistä 200:sta kukaan, on tätä tehnyt, vaikka toteaisi, että tilanne on hänen osaltaan esimerkiksi suuri vaalipiiri tai jotakin muuta, jolloin kustannukset ovat suurempia.

No, se on kumminkin ollut pykälä, joka on ollut ennen tätä aloitetta tässä, mutta totean vain, että sitä ei ole sovellettu oikeudenmukaisesti ja jotakin korjausta siihenkin olisi varmasti syytä saada, ainakin hyviä verottajan ennakkotapauksia. Niitähän me voimme kaikki kokeilla, jotka asumme isoissa vaalipiireissä, kuten Vaasan vaalipiirissä, Oulun vaalipiirissä, Pohjois-Karjalasta edes puhumattakaan, koska siellähän sitä rajaa ainakin riittää.

Mutta, arvoisa puhemies, kolmen suuren puolueen puoluesihteerit ovat laittaneet nimensä tähän, ymmärtääkseni vakavissa mielin. Näitten puolueitten painoarvo ainakin tässä salissa taitaa olla jo noin kaksi kolmasosaa suurin piirtein eduskunnan voimasta, joten kyllä minä ainakin teen sen johtopäätöksen, että siitä huolimatta, että siinä on vain kolme nimeä, valtiovarainvaliokunta tekee ainakin sellaisen ratkaisun, että tässä asiassa se pyytää esimerkiksi valtiovarainministeriöstä lausunnon, miten he suhtautuvat tähän aloitteeseen, ja tämä voitaisiin hoitaa myöskin lakialoitteen pohjalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo kiinnitti juuri huomiota siihen, että tässä on kolmen suuren puolueen puoluesihteerin nimet alla, jotka ovat kansanedustajina allekirjoittaneet tämän. Todella toivon, että tämä asia nousee keskusteluun valtiovarainvaliokunnassa ja pyydetään valtiovarainministeriöltä myöskin kannanottoa asiaan.

Yksittäisen kunnallisvaltuutetun tai lautakunnan jäsenen osaltahan ei ole kysymys suuresta asiasta, mutta jos ajatellaan kunnanhallituksen puheenjohtajan kokouspalkkiota ja kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävämäärää, jos tehtävänsä haluaa hyvin hoitaa edes niiltä osin, kuin velvoitteet siinä koskevat, nykytilanne on kohtuuton. Itse valtuuston puheenjohtajana tiedän, että vaikka on protokollassa ohi hallituksen puheenjohtajan, tehtävämäärässä se ei välttämättä ole yhtä vaativa. Siksi olen pystynyt sen hoitamaan täältä kansanedustajan työn ohella.

Tosin lehdissä on kritiikkiä, että valtuuston puheenjohtajaa ei näy kotipaikkakunnalla, mutta kritiikkiähän aina saa, ja kritiikin antaja on aivan oikeassa tässä. On tietysti sitä suurempi luottamus, että vielä toissa iltana minut valittiin vuodeksi puheenjohtajan tehtävään. Mutta hallituksen puheenjohtajan, Tuulikki Välimäen, kanssa meillä on hyvä puhelinyhteys ja luottamus, ja luotan hänen tekemisiinsä. Hän on SDP:stä, ja itse olen keskustasta. Tässä vallitsee hyvä, rakentava yhteistyö. Näin ollen hommat ovat hyvin hoituneet.

Mutta jos ajattelen, että henkilö on hallituksen puheenjohtaja, me laskimme kotikunnassani Keuruulla, että tuo tehtävä 8-tuntisiksi työpäiviksi jälleen muutettuna merkitsisi henkilön 1,5-kertaista työpanosta, eli on todella vaativasta työstä kysymys. No, tämä on tietysti teoreettinen laskelma, koska siinä on kokouksia, jotka menevät päällekkäin eivätkä ole mahdollisia sillä tavalla, että tuo aika aivan toteutuisi, mutta hyvinkin vaativasta työstä on kysymys, kun hoitaa kunnanhallituksen puheenjohtajuutta, työtehtävää, joka joissakin kunnissa merkitsee sitä, että siellä kunnantalolla on työhuone luottamushenkilöpuheenjohtajalle. Olen tavannut tällaisia kuntia valtuustoretkien yhteydessä.

Vanhastaan, kun vielä neljä vuosikymmentä sitten, kolme vuosikymmentäkään sitten, ei kaikissa kunnissa ollut kunnanjohtajaa, oli kunnansihteeri pienimmissä kunnissa, siellähän hallituksen puheenjohtaja istui käytännössä kunnantalolla kaikki ajat. Muistankin omalta varusmiesajaltani, kuinka kunnanhallituksen puheenjohtaja kirjoitti maatalouslomia varten annetut lomapuollot ja hän oli siellä tehtävissä kuin virkamies.

Mutta tämän tehtävän osalta näkisin, että meidän pitäisi harkita, niin kuin täällä on puheenvuoroissa sanottu, olisiko joku pormestarimalli saatavissa kenties. En tiedä, onko se hyvä malli, sitä on kritisoitu, mutta tuo tehtävä vaatii varmasti enemmän kuin siihen tehtävään ryhtyvä, ainakin jos ensimmäistä kertaa tulee kunnanhallituksen puheenjohtajaksi, tajuaa. Siinä suhteessa olisi kyllä helpotus noissa menoissa, mitä luottamustehtävästä menee, paikallaan. Todellakin palkaksi niistä voi saada vain kateuden, ja jos on vieraan työssä, byrokratian anoa aina joka kokousta varten palkaton virkavapaa, jos se suvaitaan myöntää, ja ansionmenetyskorvaukset. Valtavan byrokratian kohteena vielä on henkilö, joka on palkkatyössä, anoessaan nämä mainitut virka- ja työvapaudet, ja mitä ne ovatkin kenenkin kohdalla.

Todella haasteelliseen tehtävään ryhtyy, ken lähtee luottamushenkilöksi, ja osaltaan, vaikkakin pieneltä osalta, tämä aloite toisi korjausta. Toivon, että tästä syntyy hyvä keskustelu valiokunnassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salon puheenvuoro innoitti vielä nousemaan pystyyn ja osin ed. Oinosenkin viimeinen puheenvuoro tässä.

Nimittäin luottamushenkilön asemasta voi todeta, että joskus voi käydä niinkin, että tulee lopputili vielä. Meillä Kiteellä on tällä hetkellä se tilanne ihan oikeasti olemassa. Nimittäin vaikka hallituksen puheenjohtajaa ei suoraan sillä nimikkeellä irtisanottu, on todettu, että on liian vähän työmaalla näkynyt. Kun vähentämistä tehtiin firmassa, kaveri sai lopputilin. Nyt hän joutaa kyllä hallituksen puheenjohtajan hommia hoitamaan hyvin. Mutta on aika ikävä semmoinen viesti, jotta työnantaja irtisanoo semmoisen henkilön, joka aktiivisesti osallistuu yhteiskuntapolitiikkaan ja rakentaa omaa kaupunkia. Siitä hyvästä sitten annettiin — pitkä työsuhde vielä, lähes 30 vuotta ollut siinä samassa firmassa — nyt lopputili, eikä hän pääse edes työttömyyseläkeputkeenkaan vielä, sen ikäinen kaveri sattuu olemaan.

Tämmöisiä ikäviäkin asioita sattuu. Sen takia minusta tämä on demokratian pönkittämistä tai lisäämistä, ja pitää tehdä toimia, jotta ihmiset voisivat tähän lähteä. Sen takia tässä ed. Ollilan aloitteessa on hyviä aineksia. Tässä on hyvä ottaa jatkotyön kannalta huomioon, mitä ed. Salo totesi muun muassa työhuonekysymyksestä. Itsekin olen pitkään ollut kunnallispolitiikassa, ja minulla on yksi huone pyhitetty kyllä näille papereille ja kaikelle kalustolle, mitä nyt on, aikaisemmin kirjoituskone, nyt tietokoneet ja muut värkit siellä. Jos hyvin työnsä aikoo hoitaa, pakko ne on olla, muuten se homma ei oikein toimi.

Mutta sitten ed. Salon esiin nostama kysymys, joka liittyy meidän tämänhetkiseen ammattiimme ja matkakustannuksiin ja kulukorvauksiin. Siinähän on sillä tavalla eriarvoinen asema yhä edelleen olemassa, että tilanne riippuu siitä, missä asuu. Itsekin kun asun Pohjois-Karjalan eteläisessä päässä, (Puhemies koputtaa) pohjoispäähän on 250 kilometriä matkaa. Vuositasolla laskin, että jos saisi kilometrikorvauksen, pitäisi 27 300 euroa saada kilometrikorvausta.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! On käyty hyvä keskustelu, ja olen iloinen, että aloite on saanut laajaa tukea. Kyllähän se niin tietysti on, että tämän talon tehtävä on puolustaa yhteiskunnallista osallistumista. Se on niin, että elleivät luottamushenkilöt valtaa käytä, joku sitä käyttää. Yksi vaihtoehto on, vähän niin kuin ed. Vihriäläkin täällä totesi, ilman muuta byrokratia ja virkavalta, joka sitten sen vallan käsiinsä ottaa.

Sen verran totean, että kun tässä on kolme puoluesihteeriä allekirjoittajina, tästä toki ovat useammatkin puoluesihteerit tietoisia, tähän myötämielisesti suhtautuvia, mutta sattuneesta syystä tähän allekirjoittajaksi ei ole esimerkiksi Ari Heikkistä voitu pyytää.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On todella niin, kuten ed. Ollila sanoi, että tämän talon tehtävä on puolustaa yhteiskunnallista osallistumista. Se on tehtävä vahvasti, koska tätä ei kaikkialla tajuta. Aivan kuten ed. Lahtela tiedän tapauksia, että on epäsuorasti työtehtävät katkaistu sen takia, että henkilö on yhteiskunnallisissa tehtävissä. Itsekin jotain tietäisin menneiltä vuosilta, mutta ei ole enää tarpeen muistella. Näin ollen todella on puolustettava yhteiskunnallista osallistumista.

Ed. Salon osalta sanoisin näistä meidän edustajien kulukorvauksista, että eiväthän ne todellisuudessa riitä siihen, mitä me normaalissa työssämme menetämme, kun otetaan huomioon, että yksi kolmasosa menee asumiseen — jos olisimme komennusmiehiä täällä, me saisimme päivärahat — ja sitten jos vielä ajatellaan, että menee puheluihin, puhelinkorvaus ei riitä kuin pikku murto-osaan. Elikkä tosiasiassa kulukorvaukset meillä ovat riittämättömät, mutta tuommoista kuittien kanssa sähläämistäkään en kyllä pidä hyvänä. Se ei muuta kuin jatkuvia riitoja aiheuttaisi, eikä siihenkään missään tapauksessa pidä mennä.