2) Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsiteltävässä hallituksen
esityksessä myönnetään sosiaali-
ja ter-veydenhuollon kehittämishankkeisiin nyt tälle vuodelle
24,8 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöhän
on aivan yksimielinen. Hankkeiden valtionapu on tässä esityksessä korkeintaan
75 prosenttia, ja lopullisen päätöksen
tekee sosiaali- ja terveysministeriö. Kuitenkin alueelliset
neuvottelukunnat voivat tehdä esityksiä ministeriölle.
On arvioitu, että hankkeita tulisi tänä vuonna
vain noin kymmenen kappaletta.
Valtionavustuksia kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin
on myönnetty aikaisemminkin. Vuonna 2006 myönsimme
54,5 miljoonaa, viime vuonna lähes 40 ja nyt tänä vuonna siis
vain noin 25. Kehittämishankkeiden rahoi-tus on siis pienentynyt.
Tämä on positiivinen kehitys, sillä aikaisemmissa
hankkeissa on ollut puutteellinen kokonaiskoordinaatio eikä kaikista hankkeista
ole saatu sitä hyötyä, mitä on
odotettu. Nyt siis koordinaatiovastuu tulee ministeriölle
ja rahamääräkin pienenee.
Pari viikkoa sitten hyväksyttiin sosiaali- ja terveydenhuollon
kansallinen kehittämisohjelma eli Kaste-ohjelma vuosille
2008—2011. Ohjelmassa on paljon hyviä tavoitteita,
kuten terveydenhuoltopalveluiden tasa-arvoinen jakaantuminen maan
eri osissa, ennalta ehkäisevän työn korostaminen,
henkilöstöstä huolehtiminen jne. Kaste-ohjelmassa
on vähintäänkin nelisenkymmentä strategista
painotusaluetta. Toivoisin kuitenkin, että käsittelyssä olevan
lain mukaiset kehittämishankkeet suunnattaisiin terveydenhuollon
ja sosiaalitoimen palveluiden järjestämiseen ja
kehittämiseen. Kaste-ohjelma antaa alustavia viitteitä siitä,
että sairaanhoitopiirien tai -alueiden tulisi olla vähintään
150 000 asukkaan suuruisia.
Perusterveydenhuollon, joka saa erityistä huomiota
Kaste-ohjelmassa ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, tulisi
olla yhteenliitetty tai hyvin läheisessä yhteistyössä erikoissairaanhoidon
kanssa. Toivottavasti terveydenhuoltolaki, josta työryhmän
ehdotusta odotetaan toukokuun loppuun mennessä, antaa selkeän
kuvan siitä, miten erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito
ja sosiaalitoimi organisoidaan maassamme. Toivoisin, että suunnittelun
pohjana olisivat erityisvastuualueet eli yliopistopiirit ja että ammattilaisten näkemys
otetaan huomioon kaikilla alueilla. Mikäli varsinaisia
työn suorittajia ei kuulla, on vaarana se, mitä nyt
tämän päivän uutisissakin on
ollut, että näiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
uudelleenjärjestelyä on vahvasti arvosteltu.
Terveydenhuollossa tärkeintä ovat toimivat hoitoketjut,
oikea hoito oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Mikään
ei ole niin kallista ja epäinhimillistä kuin väärin
hoidettu potilas. Erikoissairaanhoitoa tulee keskittää osaaviin
käsiin niin, että pieniä toimipisteitä yhdistetään,
jolloin taataan osaaminen ja korkeatasoinen päivystys.
Arvoisa puhemies! Synnytyksiä ei pidä jatkaa pienissä sairaaloissa,
vaikka synnyttäjän mielestä se voi olla
mukavaa ja kunnan mielestä se on halpaa. Kaikista halvintahan
tietenkin olisi kotisynnytys. Synnyttäminen sairaalassa,
jossa on alle 600 synnytystä vuodessa, ei kuitenkaan ole turvallista.
Synnytyssairaaloissa tulee olla nimittäin jatkuva gynekologin,
nukutuslääkärin ja lastenlääkärin
päivystys. Suomalainen nainen synnyttää keskimäärin
1,8 kertaa elämänsä aikana, eikä hänellä ole
mitään estettä pari kertaa elämässään
siirtyä muutama sata kilometriä turvalliseen synnytyssairaalaan.
Nyt nimittäin pienissä sairaaloissa synnytetään
jopa keinutuolissa tai veden alla kuten virtahepo.
Marjaana Koskinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys
on mielestäni ihan hyvä, koska perusongelmana
on ollut se, kun näistä hankkeista on alueellisesti
päätetty, että hankkeet ovat olleet pieniä,
pirstaleisia eikä kokonaisuutta ole hahmotettu. Tämä lainsäädäntö antaa
asetuksenantomahdollisuuden niin, että sosiaali- ja terveysministeriö käy
läpi hankkeet ja katsotaan, että ne olisivat vähän
laajempia hankkeita, ja se pirstaleisuus, mikä tällä hetkellä on ollut,
poistuisi. Eli tässä toimijatahoina ovat sosiaali-
ja terveysministeriö ja Länsi-Suomen lääninhallitus,
jotka käyvät näitä hankkeita
läpi. Sen takia on ihan hyvä kokeilla nyt tämän
tyyppistä lainsäädäntöä,
joka keskittää järjestelmää niin, että ministeriö sitä valvoo,
että hankkeista tulisi kokonaisvaltaisempia. Eli toivon,
että tämä toisi tullessaan sen, että hankkeet
olisivat pitkäjännitteisempiä ja sitten
tosiaan se kokonaisvaltaisuus tulisi näihin hankkeisiin
kaiken kaikkiaan. Edelleen varmaan tätä järjestelmää tulevaisuudessa kehitetään,
mutta tämä on ihan hyvä kehityssuunta
tällä hetkellä. (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Toivon, että tarpeettomat kokoukset poistuvat täältä ja
täällä hiljennytään
kuulemaan toistemme puheenvuoroja.
Lenita Toivakka /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
on mielestäni oikein hyvä, ja sosiaali- ja terveydenhoidon
kehittämiseksi onkin ollut runsaasti erilaisia hankkeita
niin paljon, että niiden muodostaman kokonaisuuden hallitseminen
on ollut hyvin vaikeaa. Tavoitteet, joiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa
kokonaisvaltaisesti kehitetään, tehostetaan ja
uudistetaan, eivät olekaan läheskään
aina toteutuneet, vaan ovat jättäneet jälkeensä tämmöistä pirstaleista
ja lyhytjänteistä kehittämistyötä.
Tässä kansallisessa kehittämisohjelmassa
onkin määritelty nyt lähivuosien kehittämistavoitteet
ja toimenpiteet. Tavoitteena on, että kuntalaisten osallisuus
lisääntyy, syrjäytyminen vähenee,
hyvinvointi ja terveys lisääntyvät ja
hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat sekä palveluiden
laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, ja mikä tärkeää,
alueelliset erot vähenevät. Ohjelma valmisteltiin
eri tahojen, kuntien ja, ilahduttavaa, myös järjestöjen
ja muiden alueellisten toimijoiden laajalla yhteistyöllä.
Nyt onkin tärkeää, että näin
tapahtuu myös ohjelman toimeenpanossa. On tärkeää,
että eri alueita kuullaan niiden tarpeista ja toiveista.
Näin myöskin alueen toimijat sitoutuvat paremmin
näihin hankkeisiin.
Nyt on olemassa paljon hyviä toimintatapoja, mutta
ne eivät ole levinneet tarpeeksi laajasti, ja näitä hyviä käytäntöjä tulisi
levittää eri puolille Suomea yli nykyisten sektorirajojen,
kuten terveys-, sosiaali-, nuoriso-, sivistys- ja poliisitoimen rajojen.
Tärkeitä kehitettäviä asioita
kaikkialla maassamme ovat myös muun muassa päihde-
ja mielenterveyspalvelut sekä palvelut ikääntyville ja
lapsiperheille.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Oikean suuntaista juttua, mutta koska olen
luvannut muutamille naispsykologeille, niin sanon, että esimerkkinä tässä kehityssuunnitelmassa
en oikein näe semmoista sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua.
Kun ministeri Hyssäläkin täällä ennaltaehkäisystä puhuu
ja kun psykologia on nykyään esimerkiksi Tampereella
naisvaltaisin ala, 95 prosenttia alkaa olla naispsykologeja, niin kerron
teille esimerkin siitä, mitä on todellinen alipalkkaus
ja roskan puhe täällä eduskuntatasolla.
Tämä on kaikista vaikein paikka päästä yliopistoon.
Viiden ja kuuden ällän ylioppilaita on ollut parikymmentä vuotta,
sitten he pääsevät alalle, jota yhteiskunta
ja kunnallinen ala hyödyntää niin, että palkat
olivat psykologeilla opettajiakin monta sataa huonommat, kaikkia
ala-asteen opettajiakin huonommat. Siis ajatelkaapa, että täältä valittaisiin
parhaat naiset vaikeimmalle alalle päästä yliopistoon,
kävisivät pitkän koulutuksen, 6 vuotta,
ja sitten, kun me puhumme ennaltaehkäisystä, terveydenhuollon
parantamisesta, nämä naiset pannaan paikkailemaan
terveyskeskuksiin tai kouluihin jotain virheitä, mitä kaikkialla
muualla yhteiskunnassa on tehty.
Tämä on edelleen Kelan ja koko meidän
ter-veydenhuollon ja koko tämän terveydenhuoltosuunnittelun
kaikista heikoin piste, että tähän henkiseen
puoleen, psyykkiseen puoleen, mielenterveydelliseen puoleen ei satsata
kunnolla rahoja. Minä tiedän sattumalta, että nämä ovat
tietynlaisia ennen miesvaltaisen lääkärialueen
ja nykyään hyvin miesvaltaisen psykiatrialueen, Kelan
juttuja, joihin minä toivoisin, että jossain vaiheessa
kerta kaikkiaan jotkut tahot täällä vakavasti
paneutuisivat eivätkä ainoastaan puhuisi niistä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on siis
hyvä ja kannatettava, ja valiokunta on sen yksimielisesti
hyväksynyt, mutta haluan kuitenkin nostaa esiin tässä sen
ongelman, että vaikka hankkeet olisivat kuinka hyviä ja
toimivia, niiden jatkaminen on hankalaa, jos se perusrahoitus ja
perusresurssit kunnissa sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamiseen
ovat niukat. Esimerkiksi tiedämme, että terveyskeskukset ovat
lähes kriisitilassa. Ja jos terveyskeskuksissa henkilöstöpula,
esimerkiksi lääkäripula jatkuu, on jo
vaikeuksia yksinkertaisesti hoitaa niitä perustehtäviäkään
näistä hankkeista puhumatta, ja sen vuoksi vielä tärkeämpää kuin
panostaa näihin erityisiin hankkeisiin olisi panostaa nimenomaan
siihen perustoimintaan, jota kunnissa tehdään
sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla, ja se taas vaatisi riittävän
rahoituksen kuntien palveluihin.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vaikka ed. Räsänen ei olekaan
hammaslääkäri, niin hän vei
hampaat suustani, ja niinpä en sano mitään
muuta kuin toistan sen, mitä hän sanoi tuossa
edellä.
Yleiskeskustelu päättyi.