Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyseisestä asiasta on lakivaliokunta
tehnyt yksimielisen mietinnön, jonka pääkohtia
tässä seuraavassa teille esittelen.
Kyseessä on kansalaisten oikeusturvan kannalta hyvin
merkittävä laki, joka johtuu Euroopan unionin
alati tiivistyvästä ja syvenevästä yhteistyöstä oikeuden
ja sisäasioiden alalla. Yhteistyöhän
sai merkittävän käänteen aikoinaan
Suomen puheenjohtajakaudella niin sanotussa Tampereen huippukokouksessa.
Kyse on siitä, että jatkossa tämän
lain tultua hyväksytyksi Suomen kansalaisia voidaan huomattavasti
useammissa tapauksissa, jos heitä epäillään
muissa Euroopan unionin jäsenmaissa tehdyistä rikoksista,
luovuttaa vasten tahtoaan oikeudenkäyntiin.
Tänä päivänäkin
kaikista vakavimmista rikoksista tämä on mahdollista,
mutta nyt prosessi muuttuu ensinnäkin niin, että päätöksen
tekee tuomioistuin, ja siinä keskeisenä viranomaisena asian
käsittelyssä ovat tietyt syyttäjät
valituilla paikkakunnilla Suomessa, ja niin, että luovutus voi
koskea hyvin paljon suurempaa joukkoa epäiltyjä rikoksia
kuin aikaisemmin. Käytännössä tulee
dramaattinen muutos siihen joukkoon rikoksia, joista Suomen kansalainen
voi vastoin tahtoaan tulla luovutetuksi. Pääsääntö on,
että niiden rikosten, joista epäilty voidaan luovuttaa, täytyy
koskea semmoisia rikoksia, jotka ovat rangaistuja molemmissa maissa,
sekä Suomessa että siinä jäsenmaassa,
joka luovutusta pyytää, mutta sen lisäksi
laissa on erikseen lueteltu erillisessä pykälässä joukko
sellaisia rikoksia, joiden osalta tätä kaksoisrangaistavuutta
ei enää edellytetä. Tämä myös
on osaltaan merkittävä ja kauaskantoinen, iso
muutos siihen, miten itsenäiset valtiot luovuttavat rikosoikeudenkäyntiin
oman maansa kansalaisia.
On esitetty epäilyjä, että kun lista
niistä rikoksista, joissa voidaan luovuttaa epäilty
toiseen maahan, on pitkä ja laaja eikä tällöin
enää tarvittaisi sitä, että rikos
on myös Suomessa rangaistu eikä vain lähtömaassa,
saattaisi syntyä muun muassa vaara, että Suomesta
ruvetaan vaatimaan esimerkiksi laittomaan aborttiin niin sanotusti syyllistyneitä,
jos kyseessä on ollut esimerkiksi tuleva jäsenmaa
Puola tai Irlanti. Tältä osin on erittäin
tärkeätä tehdä selväksi,
että neuvotteluissa nimenomaan on tällä listaamismenettelyllä suljettu
pois tämmöiset moraaliset rikokset, joiden sisällöstä eri
EU-maissa ollaan hyvinkin eri mieltä. Semmoista vaaraa
ei sisälly tähän listaan, että täysin
erilainen näkemys asiasta saattaisi johtaa siihen, että Suomen
kansalainen voisi joutua luovutetuksi oikeudenkäyntiin
esimerkiksi aborttia koskevassa asiassa.
Sitten valiokunnan tekemiin muutamiin muutoksiin.
Koska tämä on kuitenkin valtavan suuri muutos
ja laki on tehtävä perustuslakivaliokunnan lausunnonkin
mukaan niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä,
koska toistaiseksi Suomen perustuslaissa on vielä tähän
asti hyvin tärkeänäkin pidetty pykälä siitä, että Suomen
kansalaisia ei vastoin tahtoaan luovuteta toiseen maahan, niin valiokunta
päätyi vahventamaan hallituksen esitystä merkittävästi siltä osin,
miten se antaa suojaa Suomen kansalaisille siinä tilanteessa,
jos heitä kohtaan on esitetty vaade luovuttamisesta. Hallituksen
esityksessä todetaan kyllä, että on olemassa
ehdottomia kieltäytymisperusteita, esimerkiksi huoli ihmisoikeuksien
osalta, sananvapauden osalta ja muun muassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
osalta, mutta hallituksen esityksen perusteluissa toisaalla sitten
todetaan, että näitä tapauksia ei ole
pääsääntöisesti varmaankaan
olemassa, ja kehotetaan äärimmäisen suureen
pidättyvyyteen näiden kriteerien harkinnassa.
Valiokunnan käsittelyssä monet asiantuntijat lähtivät
siitä, että hallituksen esitys lähtee
hyvin summaarisesta, käytännössä hyvinkin
automaattisesta luovuttamisesta toiseen EU-maahan aina, kun paperit
näyttävät olevan kunnossa ja tähän asiaan
oleellisesti liittyvä lomake on oikein täytetty,
rastit ruudussa. Valiokunta piti tätä hallituksen
esittämää ratkaisua ongelmallisena, ja
yksimielisesti päätimme irtisanoutua hallituksen esityksen
näistä kiistanalaisista ja näitä kieltäytymisperiaatteita
supistavista, ehkä jopa vähättelevistä perusteluista.
Päinvastoin päädyimme korostamaan nimenomaan
sitä, että Suomen kansalaisilla on tuomioistuimessa
oikeus esittää väitteitä, jos
he ovat huolestuneita siitä, että se oikeudenkäynti,
johon heitä vaaditaan, ei täytä muun muassa
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereitä.
Silloin Suomen kansalainen voi, ja valiokunta on tähän
erikseen kiinnittänyt huomiota, esittää muun
muassa perusteltuja väitteitä siitä,
että tutkintovankeus saattaa osoittautua kohtuuttoman pitkäksi.
Tuomioistuimen Suomessa on tutkittava nämä väitteet,
ja jos ne osoittautuvat tosiksi, näin lakivaliokunta on
asiaa muuttanut, siinä tapauksessa on käytettävä kieltäytymisperusteita.
Tai toisena vaihtoehtona kohtuullisuussyistä valiokunta
on päätynyt myös painottamaan ja muuttamaan
osittain pykäliäkin siltä osin, että luovutusta
voidaan myös lykätä, jos se inhimillisesti
katsoen on oikea ratkaisu.
Valiokunta oli myös hyvin huolestunut siitä, voiko
täysin toisessa kulttuurissa mahdollisesti käytävässä oikeudenkäynnissä vaarantua
oikeus oikeusapuun. Pääsääntöisesti
eurooppalaisen normin mukaan oikeusapu tapahtuu aina sen maan lainsäädännön
mukaan, jonne luovutetaan, mutta lakivaliokunta haluaa muistuttaa
ja tehdä tiettäväksi ja sen takia on
mietintöön erikseen kirjannut, että Suomen
oikeusapulaissa on kuitenkin jo tänä päivänä 23 § ja
sen 2 momentti, jonka mukaan oikeusministeriö voi erityisen
painavista syistä myöntää ulkomailla
käsiteltävään asiaan yleistä oikeudellista
neuvontaa laajempaa oikeusapua. Tätä on käytetty
aika harvoin tämän päivän Suomessa,
mutta on tärkeätä, että kansalaiset
tietävät, että tämmöinen
momentti budjetista tänä vuonnakin löytyy
ja oikeusministeriö voi antaa erillistä apua ulkomaisiin
oikeudenkäynteihin.
Paitsi että valiokunta siis päätyi
hyvin merkittävältä osalta irtisanoutumaan
hallituksen esityksen perusteluista mietinnössä tarkemmin
esille käyvällä tavalla, päädyimme
myös esittämään muutamia pykälämuutoksia,
joista tärkeimmät ovat 5 §:ään
ehdottomiin kieltäytymisperusteisiin tehdyt muutokset,
jotka pääsääntöisesti
johtuvat perustuslakivaliokunnan lausunnoista.
Perustuslakivaliokunta pyysi harkitsemaan, olisiko syytä vielä erikseen
mainita, että kuolemanrangaistuksen, kidutuksen sekä epäinhimillisen
ja halventavan kohtelun mainitseminen olisi sittenkin vielä itse
pykälässä. Valiokunta piti tätä asiantuntijakuulemisen
jälkeen erittäin harkitsemisen arvoisena ja hyvänä ajatuksena.
Päädyimme mainitsemaan kuolemanrangaistuksen,
kidutuksen sekä hiukan vielä laajemman kirjauksen "muu
ihmisarvoa loukkaava kohtelu", joka on otettu Suomen perustuslain
9 §:n 4 momentista. Tältäkin osalta lakivaliokunta
on päätynyt siis korostamaan sitä, että Suomen
tuomioistuimessa Suomen kansalainen saa esittää väitteitä,
jos hänellä on perusteltu huoli siitä,
että edessä on oikeudenkäynti, joka muun
muassa saattaa olla ihmisarvoa loukkaava.
Perustuslakivaliokunta ei myöskään
pitänyt asianmukaisena, että vakavasti tai pysyvästi
sairaan henkilön luovuttamisesta ei voida lain mukaan pidättäytyä muuten
kuin siirtämällä täytäntöönpanoa.
Valiokunta muutti lakia tältäkin osin niin, että on
mahdollista myös kokonaan jättää luovuttamatta.
Kolmanneksi ehdottomien kieltäytymisperusteiden osalta
valiokunta painottaa sitä, että 15 vaan ei 18
vuotta täyttäneiden osalta kansainväliset
lastensuojelusopimukset ja Suomen perustuslaki saattavat johtaa
tilanteisiin, joissa niin ikään on joko lykättävä luovutusta
tai jätettävä luovuttamatta Suomen kansalainen.
Ajankohdan ollessa näin myöhäinen
en käy muita yksityiskohtia tässä esittelemään.
Totean vain, että valiokuntaa puhuttivat ja asiantuntijakuulemisessa
aika pitkäänkin veivät aikaa näkemysristiriidat
siitä, onko oikein, että syyttäjä on jatkossa
se viranomainen, joka hyvin aktiivisesti toimii tässä luovutusasiassa
ja esittelee asian sitten tuomioistuimelle. Kilpailevana vaihtoehtona oli
poliisi. Olemme tulleet vakuuttuneiksi, että myös
poliisi on esimerkiksi pohjoismaisissa luovutusasioissa hyvin tehtävänsä hoitanut,
emmekä yhtyneet niihin näkemyksiin, joita jossain määrin
esitettiin, että syyttäjät sinänsä olisivat
oikeusturvan kannalta parempia, mutta vakuutuimme, että hallituksen
esitys on perusteltu muun muassa asiantuntemuksen kertymisen vuoksi niin,
että syyttäjä on se viranomainen, joka
tässä toimii, ja mietinnössä vihjaamme
myös, että olisi ehkä hyvä syy
tältä osin siirtyä samaan järjestelyyn
pohjoismaisten luovutusten osalta.
Yleiskeskustelu päättyy.